Category: Vaihtokertomukset

Posted on

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, kevät 2019

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Kun marraskuussa 2018 sain varmistuksen hyväksymisestä Bergenin yliopistoon, olin hyvin iloinen ja helpottunut. Tähän asti oli kaikki Helsingin yliopiston puolelta toiminut kätevästi ja nopeasti – olinhan aloittanut hakuprosessini jo maaliskuussa samaisena vuonna. Saatuani hyväksymissähköpostin Bergenistä oli kuitenkin vielä odotettava joulukuun puoleenväliin asti, sillä vasta silloin sain varmistuksen kurssipaikoista. Joulukuussa liityin myös Bergenin vaihto-opiskelijoille tarkoitettuun Facebook-ryhmään, jossa sai hyvin vertaistukea jo ennen lähtöä.

Kaikki byrokratia sekä Helsingin että Bergenin päässä toimi saumattomasti. Joissain tilanteissa olin epävarma jostain (esimerkiksi millä kielellä voisin kirjoittaa tentit, kun opiskelin kurssit norjaksi), mutta tilanteet selvisivät heti, kun vain viitsi kysyä ja selvittää. Vastauksen sai aina nopeasti.

Byrokratian suhteen Pohjoismaat ovat helppoja vaihtokohteita, sillä Suomesta vaihtoon lähtevän ei tarvitse tehdä paikan päällä oikeastaan mitään byrokratiaan liittyvää. Norjaan tullessani ei minun siis tarvinnut ilmoittautua poliisille eikä kaupungin asukkaaksi. Asiaan vaikutti myös tietysti se, että oleskelun kesto oli alle kuusi kuukautta. Ennen vaihtoa minun tarvitsi ainoastaan ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle vaihdosta ja hakea ulkomaan opintotukea ja asumistukea, sekä ilmoittaa postille ja maistraatille osoitteen muutoksesta. Olin myös tehnyt opintosuunnitelman etukäteen valmiiksi ennen vaihtoon lähtöä ja saanut sen hyväksyttyä sekä Helsingin että Bergenin päässä.

Asunnon löytämisen suhteen kaikki sujui erittäin helposti. Kun on saanut hyväksynnän opiskelupaikasta Bergenin yliopistossa, saa automaattisesti myös takeen asumisesta. Vaihtoehtoja löytyi paljon, ympäri Bergeniä. Itse päädyin valitsemaan vaihtoehdoikseni kolme soluasuntoa keskustasta. Onnekseni sain ensimmäisen toiveeni! Pelkäsin etukäteen, että asuminen Norjassa tulisi maan hintatason takia hyvin kalliiksi, mutta yllätyin tämän suhteen positiivisesti. Bergenin yliopiston opiskelijajärjestön tarjoamat opiskelija-asunnot oli hinnaltaan opiskelijalle sopivat, ja itseasiassa maksoin solustani vähemmän Bergenissä kuin mitä maksoin kimppakämpästä Helsingissä.

Ostin lentolippuni Bergeniin vasta, kun olin saanut viimeisenkin vahvistuksen vaihtoon lähtemisestä. Näin jälkeenpäin mietittynä tämä oli ehkä osaltani pieni virhe, sillä lentolippu oli kaksi viikkoa ennen lähtöä ostettuna hyvinkin kallis. Mukaan pakkasin yllättävän vähän vaatteita (sen verran kuin yhteen matkalaukkuun mahtui), lakanoita ja pyyhkeitä, kenkiä sekä tavaroita, joita käytän opiskellessa.

Vaihtokohteessa

Lukukausi Bergenissä (ja Norjassa ylipäätään) alkaa melko aikaisin uudenvuoden jälkeen, joten lensin vaihtokohteeseeni jo 3. tammikuuta. Heti seuraavana päivänä oli yliopiston yhden päivän perehdytys, joka oli yhteinen kaikille Bergenin yliopiston uusille vaihto-opiskelijoille. Jo täällä pelkoni yksinjäämisestä karisi, sillä kaikki oli hyvin helposti lähestyttäviä. Siis jo toisena päivänäni uudessa maassa sain uusia ystäviä, josta olin ja olen todella iloinen.

Oltuani aikaisemman lukukauden tuutorina Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, olin yllättynyt, ettei Bergenissä ollut minkäänlaista tuutoritoimintaa vaihtareile. Yliopiston puolelta ei muutenkaan järjestetty ohjelmaa opiskelijoille – ainoastaan lukukauden ensimmäisen päivän perehdytys. Muuten tapahtumat ja illanvietot, joihin osallistuin, oli muun muassa ESN (Erasmus Student Network) Bergenin, allekirjoitetun tai ystävien järjestämiä. Tämä ei minua kuitenkaan millään tavalla vaivannut, sillä alussa kavereita sai helposti ESN:n tapahtumista ja myöhemmin, ehkä kuukauden vaihdossa olon jälkeen, keksittiin vain omia menoja kavereiden kanssa.

Mitä opiskeluun tulee, oli se tavallaan aika erilaista kuin Suomessa. Koko kevät (tammikuusta toukokuuhun) koostui yhdestä jaksosta (kuin Suomessa taas kahdesta), ja koko jakson aikana kävin ainoastaan kaksi kurssia, jotka molemmat oli 15 opintopisteen kokonaisuuksia. Koska opiskelen Suomessa ruotsiksi ja äidinkieleni on ruotsi, sain mahdollisuuden opiskella Bergenissä norjaksi. Tämä tuntui aluksi jännittävältä ja pelottavalta, mutta ensimmäisten luentojen jälkeen olin jo päässyt hyvin menoon mukaan. Koin myös, että jouduin Bergenissä opiskelemaan paljon enemmän kuin Helsingissä, mutta tämä riippuu varmaan ihan omasta aineesta. Opetus oli mielestäni korkealaatuista ja siinä mielin samanlaista kuin Suomessa, että opiskelijat koetaan yhdenvertaisiksi opettajien kanssa ja heitä voi kutsua etunimellä ja sinutella.

Itse kampus Bergenissä on aivan ihana. Se muistuttaa osin Helsingin yliopiston keskustakampusta, sillä se koostuu vanhoista taloista keskustan keskellä. Luennot olivat siis hyvin ympäri koko kampusta, eikä aina vaan samassa tilassa. Yliopiston opiskelijajärjestö tarjoaa monipuolisesti eri palveluita, esimerkiksi kuntosaleja, uimahallin, kanttiineja, kirjakauppoja sekä asuntoja. Näitä palveluita suosittelen ehdottomasti hyödyntämään, sillä hinnat ovat kohdillaan ja siellä voi tavata paljon muita opiskelijoita.

Opiskelun ohessa

Opiskelun ohessa Bergenissä tein aika paljon kaikenlaista. Vaihdon alussa, kun kaikki oli uutta ja se jännitti, tunsin, että olisi helpompaa, jos vain keksisin ja suunnittelisin paljon tekemistä niin, etten jäisi yksinomaan huoneeseeni. Olen iloinen, että päätin näin, sillä olen varma, että tätä kautta tutustuin suurempaan määrään ihmisiin ja löysin oikeasti hyviä ystäviä sekä tietenkin näin paljon. Kävin muun muassa viikonloppureissulla Stavangerissa, uuden vaihtarikaverin kanssa Barcelonassa ja tenttien jälkeen Lofooteilla. Innostuin myös kovasti vaeltamisesta – onhan kuitenkin Norjassa (ja Bergenissä) tähän uskomattomat mahdollisuudet – sekä kuntosalilla käymisestä. Jälkikäteen ajateltuna olisin kuitenkin vaihdon loppupuolella voinut säästää enemmän aikaa vaan oleskeluun, kun solu tuntui kodilta ja ystäviä oli ympärillä.

Olen hyvin onnekas siinä, että löysin nopeasti omannäköisen kaveriporukan. Yhdistävä tekijä oli, että me kaikki asuimme keskustassa, jolloin oli aina helppo, lyhyelläkin varoitusajalla, keksiä yhteistä tekemistä; laitoimme ruokaa, kävimme vaelluksilla, teimme reissuja sekä kävimme salilla tai menimme juhlimaan.

Mitä Norjan hintatasoon tulee, olin yllättynyt, miten helposti tietyissä menoissa pystyy säästämään. Koin esimerkiksi, että ruokakauppojen hinnat olivat melko samalla tasolla kuin Suomessakin, mutta muun muassa alkoholi ja konsertti- tai pääsyliput olivat huomattavasti kalliimpia. Bergenissä oli myös hyvät opiskelija-alennukset, tosin usein vain, jos raaskii kysyä.

Vinkkejä vaihtoon

Lopuksi ajattelin vielä kasata vähän vinkkejä vaihtoon lähteville.

  1. Jännitä, mutta älä liikaa. Pieni jännitys on hyvästä, ja se on luonnollista, kun oma elämä muuttuu kertaheitolla. Pidä kuitenkin mielessä, että yleensä aina kaikki sujuu hyvin. Norjalaiset ovat hyvin samanlaisia kuin suomalaiset ja kulttuuri muistuttaa suomalaista, joten tämän suhteen voit ainakin olla rennoin mielin.

 

  1. Ole avoin ja sosiaalinen. Tietenkin siinä määrin kuin se tuntuu luontevalta, mutta etenkin ensimmäisinä päivinä pääset paljon helpommin piireihin sisään, kun vain uskallat heittäytyä vähän enemmän kuin normaalisti.

 

  1. Valmistaudu rahallisesti. Kaikki vaihtoon lähtevät tietävät varmasti, että vaihdossa kuluu rahaa, mutta säästä hieman ylimääräistä. Itse ajattelen, että vaihtoon lähdetään vain kerran (tai kaksi), joten mieluummin käytän hieman enemmän rahaa kuin että kadun jälkeenpäin, että jätin jotain tekemättä.

 

  1. Keksi tekemistä. Varsinkin vaihdon alussa voi helposti tuntea yksinäisyyttä, ainakin itse tunsin. Silloin pahin asia, mitä voi tehdä on, että jää yksin omaan huoneeseensa. Lähde ulos, mene vaikka kävelylle, vaeltamaan tai soita kaverille, niin olo helpottuu!

 

  1. Muista nauttia. Itselläni meni alussa paljon aikaa hukkaa siihen, kun mietin, milloin olen taas Suomessa ja mitä kaikkea teen taas, kun olen Helsingissä. Ikävä koti-Suomeen kertoo tietysti siitä, että on tyytyväinen omaan arkeensa, mutta jos jättää nauttimatta hetkessä, sitä katuu Suomessa! Ole siis läsnä ja muista, että Suomen arkeen palaat takaisin, mutta vaihtokohteen et.

 

  1. Älä unohda Suomea kokonaan. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei unohda perhettään ja ystäviään Suomessa täysin. Muista olla yhteydessä ja kysyä kuulumisia. Muutenkin on hyvä olla unohtamatta ”normaalia” elämää Suomessa, sillä sanotaanhan, että pahin kulttuurishokki tulee, kuin saapuu takaisin kotimaahan.

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of North Carolina Chapel Hill, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoon lähteminen saattaa olla jännittävää ja ensimmäiset kotimaassa suoritettavat alkujärjestelyt voivat tuntua raskailta, mutta niistä ei kannata stressata! Opiskelijavaihto UNC:ssä on helppo ja palkitseva kokemus, jonka aikana ehdit kokea ja nähdä paljon yhteisöllisyyttä, klassisia kohtauksia jenkkiyliopistoista sekä todella inspiroivia ja motivoivia luentoja taitavilta ja omistautuneilta professoreilta. Seuraavassa vaihtokertomuksessa nostan
esiin hyviä pieniä vinkkejä UNC:n kampuselämään ja Yhdysvalloissa seikkailuun.

Lähdön valmistelut: Rokotukset, asuminen ja vakuutus

Vaihtoon valmistautuminen alkaa muutamilla tärkeillä järjestelyillä, joihin on hyvä varata aikaa, sillä oikeiden asiakirjojen löytyminen saattaa viedä aikaa. Kolme tärkeysjärjestyksessä menevää asiaa ovat rokotukset, asuminen sekä vakuutus. Muista heti vaihtopaikkasi saatua tarkistaa mitä rokotustietoja yliopisto vaatii sinulta opiskeluluvan saamiseksi. Oikeista rokotustodistuksista ollaan Yhdysvalloissa todella tiukkoja ja ilman niitä pääset kyllä kouluun, mutta joudut palaamaan Suomeen mikäli asiakirjoja ei ole toimitettu yliopistolle kuukauden sisään lukukauden alkamisesta. Kannattaa siis ottaa rokotukset tai kysyä niitä koskevat todistukset vanhoista oppilaitoksistasi ajoissa.

UNC:ssä voit valita haluatko asua perinteisessä opiskeluasuntolassa eli dormissa tai kampuksen ulkopuolisessa yksityisessä asunnossa. Opiskeluasuntola on hauska ja hyvin amerikkalainen autenttinen kokemus, jossa jaat pienen n. 20 neliön huoneen toiveesi mukaan yhdestä kolmeen huonekaverin kanssa. Huoneessa kaikilla on omat sängyt, vaatekaapit,
lipasto sekä työskentelypiste, mutta omaa tilaa ei juurikaan muuten ole, joten yksin asumaan tottuneelle tämä saattaa olla raskasta, mutta itse kuitenkin tykkäsin tästä ja huonekaverini oli tosi kiva amerikkalaistyttö! Asuntolan kylpytilat ja keittiö (yleensä vain leivänpaahdin, mikro ja lavuaari) jaetaan muiden asuntolan samansukupuolisten kavereiden kanssa. Huone maksaa
n. 500 dollaria kuukaudessa ja se kannattaa ehdottomasti valita kampuksen pohjoispuolelta, jossa asunnot ovat aivan kampuksen keskellä, eteläiseltä puolelta kävelymatka kampukselle saattaa olla jopa 3 kilometriä. Kampuksen ulkopuolella asuminen on hieman edullisempaa ja asumisen edut ovat selkeät: yleensä opiskelija pääsee jakamaan kokonaisen omakotitalon muutaman paikallisen mukavan opiskelijan kanssa, käytössä on iso oma huone, täysi keittiö ja ystävyyssuhteita kämppiksiin muodostuu helposti. Koteja löytyy esim facebook-ryhmien kautta kuten UNC Chapel Hill – off campus housing. Asuntoa kannattaa hakea Franklin Streetin läheisyydestä mikäli mahdollista, Carrboro puolestaan on kampuksesta usein jo ilmaisen bussimatkan päässä.

Opiskelu vaatii myös kattavan vakuutuksen. UNC tarjoaa tähän kallista student blue -vakuutusta, mutta vaihtoajan kestoksi pidennetty suomalainen matkavakuutus on itseasiassa student blue -vakuutusta huomattavasti edullisempi ja kattavampi. Suosittelen siis tämän vakuutuksen hyväksyttämistä yliopistolla. Voit myös hyväksyttää suomalaisen vakuutuksen
vaikka olisitkin ehtinyt jo ostaa stundent bluen. Saat vakuutusmaksun takaisin yliopistolta checkin muodossa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Yhdysvalloissa voi olla tuntimäärällisesti Helsingin yliopistoa työläämpää, sillä läksyjä tulee luennoilta usein melko paljon, mutta opintojen sisällöt ja tehtävät ovat usein melko helppoja, jopa lukiokurssien harjoituksia vastaavia tehtäviä. Läksyt painottavat myös usein isoa osaa kurssiarvosanastasi, joten niistä ei kannata lintsata. Opiskeluun on siis ihan
hyvä varata aikaa, mutta niistä ei suotta tarvitse stressata turhan paljon. Varaudu myös siihen, että kursseja, jotka olet valinnut vaihtoon lähtiessäsi ei välttämättä järjestetä kyseisenä lukukautena ja joudut tekemään kurssivalintoja yhdessä uusien vaihtokaveriesi kanssa vielä paljon ensimmäisen kahden viikon ajan. Kurssien valinta saattaa olla stressaavaa, mutta siihen kannattaa käyttää aikaa. UNC:n luennoitsijat ovat pääosin todella vetoavia, taitavia ja omistautuneita opettajia, joten ota opinnoistasi kaikki irti. Oma kokemuksieni kursseista on inspiroiva, keskusteleva ja hyvähenkinen. Ryhmätyöt ovat hyvä keino hankkia paikallisia ystäviä ja opiskelijat ovat pääosin hyvin vastaanottavaisia ja ystävällisiä! Pieni vinkki myös lukujärjestyksen tarkkailuun: vaihto-opiskelijoilla on usein tapana käydä erilaisilla viikonloppureissuilla muissa osavaltioissa, joten monet vaihto-opiskelijat valitsivat kurssinsa niin ettei kenelläkään ollut luentokertoja perjantaisin. Tätä kannattaa harkita, mikäli haluaa viikonloppureissuille mukaan!

Matkailu ja kerhotoiminta

Kannattaa varata arkibudjettisi lisäksi pientä matkakassaa, sillä omatoiminen tai kaveriporukalla tehtävä reissailu Yhdysvalloissa on tosi helppoa ja antoisaa. North Carolinan matkailut ja vaellus-, jooga- ja kiipeilyretket onnistuvat helposti opiskelijakerho Carolina Adventuresin kautta. Itse kävin ystävieni kanssa tosi helpolla ja kivalla neljän päivän pääsiäisvaelluksella, jota muutama opiskelija ohjasi yliopiston lainateltoilla ja vaellustarvikkeilla. Muutenkin kannattaa lähteä rohkeasti mukaan itseä kiinnostaviin kerhoihin. Paikalliset opiskelijat ovat tosi mukavia ja heihin tutustuu kerhoissa tosi helposti
kivan yhteisen tekemisen ohessa. Auton vuokraus Yhdysvalloissa on myös hyvin helppoa ja kivoja kaupunkeja ympäristöstä löytyy paljon esim Raleigh ja Charlotte. Ajamista ei kannata suotta jännittää, automaattivaihteet, isot ja selkeät tiet ja isot autot ovat turvallisia. Pidemmälle pääset helposti
ja halvasti Greyhoundin busseilla esim. Washingtoniin ja New Yorkiin. Yöbussit ovat kaikista halvin vaihtoehto, jolla säästät myös kätevästi yhden airbnb-majoituksen hinnan. Myös lennot Miamista Kuuban Havannaan ovat hurjan halvat vaikka kivalle Spring Break -reissulle, alle 100 dollaria!

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, syksy 2018

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnnan opiskelija

Venla Salomaa

Opiskelu Universidad de Costa Ricassa on varmasti erilainen ja antoisa kokemus! Costa Rican pinta-alasta noin neljännesosa on suojeltua ja vuonna 2018 maa tuotti sähköstään 98 % uusiutuvilla energianlähteillä. Luonto on uskomattoman monimuotoinen ja jopa San Josén kampuksella voi hyvällä tuurilla bongata laiskiaisia ja jättiperhosia. Huonoina puolina on esimerkiksi Costa Rican korkea hintataso, joka saattaa yllättää vaihto-oppilaan. Erityisesti ruoka- ja asumisenkustannukset hipovat eurooppalaista hintatasoa. San Josén ruuhkat ja melut saattavat välillä rasittaa, mutta onneksi rannoille ja muille virkistysalueille pääsee alle muutamassa tunnissa myös julkisilla kulkuvälineillä. Seuraavaksi jaan yleisiä ja omakohtaisia vinkkejä ja kokemuksia vaihtovuodestani Costa Ricassa syksyllä 2018.

Ennen lähtöä

Muista hoitaa luetellut paperi-, käännös- ja todistusasiat kuntoon. Kaikki tarvittava löytyy siitä yhdestä ja samasta listasta, joka lähetetään tulevalle vaihto-oppilaalle sähköpostilla vaihtopalveluista. Sen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa, sillä ilman vaadittuja todistuksia vaihtarille ei tulla myöntämään visaa eikä siten myöskään opinto-oikeutta Universidad de Costa Ricassa. Älä kuitenkaan murehdi liikaa täällä Suomen päässä – täällä nimittäin hommat hoituu muy bien!

Mukaan kannattaa pakata kesävaatteiden ja uikkarien lisäksi myös kevät-/syysvaatteita, joilla pärjää myös 10-15°C lämpötiloissa. San José sijaitsee laaksossa, joka on yli kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Illat ja yöt voivat olla melko kylmiä etenkin sadekaudella. Kompaktinkokoinen sateenvarjo on myös erittäin tarpeellinen matkatavara, sillä Costa Ricassa sataa melkein ympärivuotisesti muutamaa täysin kuivaa kuukautta lukuun ottamatta. Pahimmat sateet San Joséssa ovat syys-marraskuussa eli jos lähdet Helsingin yliopiston syyslukukauden ajaksi Costa Ricaan, niin kuin minä tein, varaudu trooppisiin rankkasateisiin ja tulviviin katuihin.

Otathan kuitenkin sateenvarjosi kaveriksi myös ison purkin korkeasuojakertoimista aurinkorasvaa, sillä aurinko paahtaa myös paksulta vaikuttavan pilviverhon läpi ja kaikkien yllätykseksi Suomessa aurinkorasva on halvempaa kuin Costa Ricassa.

Äläkä unohda pakata matkalaukkuusi positiivista asennetta ja kourallista itseluottamusta! Kaikki tulee sujumaan hyvin! 🙂

Venla Salomaa

Alkubyrokratia vaihtokohteessa – tsemppiä tähän!

Alkubyrokratia voi ensin hirvittää. Siihen on erittäin hyvä valmistautua henkisesti, mutta ei sitäkään kannata huolehtia liikaa etukäteen. Se on välttämätön paha, mikä on hyvä hoitaa tunnollisesti alta pois. Alkuorientaatiopäivää ei kannata missata, sillä siellä saaduilla tiedoilla pääsee erittäin pitkälle. Jokaiselle vaihtarille annetaan siellä paperiset muistiinpanot, joista löytyvät kaikki tärkeimmät yhteystiedot ja ohjeet jokaiseen välivaiheeseen.

Orientaatiotilaisuudessa saadaan myös päivämäärä ja kellonaika, jolloin paperihommat täytyy olla viimeistään valmiina ja pinkassa en la Oficina de Asuntos Internacionales eli paikallisen yliopiston vaihtotoimistossa. Mun käsityksen mukaan vähintään kahdella henkilöllä on aina sama päivämäärä ja aika. Vinkkivitonen onkin, että kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä jonkun muun vaihtarin kanssa, niin saa vertaistukea ja helpotusta byrokratian hoitamiseen ja mahdolliseen turhautumiseen. Itselläni sattui käymään erinomainen tuuri, kun minut oli laitettu ainoan ruotsista tulleen vaihtarin kanssa samalle vastaanottoajalle. Siitä lähtikin idea, että hoitaisimme hommat yhdessä pähkäillen. Lähetimme sähköposteja tarvittaville tahoille yhdessä, kävimme asianajajalla yhdessä, menimme ottamaan sormenjäljet poliisiasemalle yhdessä ja ties mitä. Myös siellä vuoden viettävältä toiselta Suomi-vaihtarilta sai apua. Vaikka alku saattaakin olla melko rankka, niin kannattaa muistaa, että kaikki vaihtarit ovat samojen asioiden äärellä ja tukea ja neuvoja saa kyllä aina! Vaihtarien Whatsapp-ryhmästä saa apua lähes heti kaikkeen mahdolliseen eli kannattaa rohkeasti aina kysyä. Myös vaihtotoimiston henkilökunta auttaa kaikessa mahdollisessa.

Ei kannata myöskään suuttua, jos ei koskaan saa kaikesta vaivannäöstä ja maksamista satasista huolimatta visaa käsiin edes vaihdon loppupuolella. Niin vain tulee luultavimmin käymään. Minullekin kävi. Byrokratia on Costa Ricassa erittäin hidasta. Pitää vain hengittää syvään sisään ja hyväksyä se.

Venla Salomaa

Asuminen, liikkuminen ja turvallisuus

Tähän kysymykseen en ole paras vastaamaan. Minulla oli entuudestaan costaricalaisia kavereita, joista yhdellä sattui olemaan huone, jonka vuokrasin yleistä hintatasoa alemmin kustannuksin. Käsitykseni on kuitenkin se, että yleensä, jos haluaa asua edes jokseenkin lähellä kampusta, on huoneen hinta 350-500$. Omaa asuntoa on vaikea saada edes maksamalla enemmän eli oikeastaan ainoa vaihtoehto on kimppa-asuminen. Monet vaihtarit tekevät niin, että he yöpyvät esimerkiksi ensimmäiset yöt tai viikot hostelleissa tai Airbnb-asunnoissa, jonka jälkeen he ovat saaneet esimerkiksi orientaatiopäivän yhteydessä kontakteja ja tietoja asunnoista. Myös opiskelijoille suunnattuja asuntoloita on olemassa. Campus Residencias, Costa Rica on niistä yksi. Kannattaa luottaa siihen, että kyllä kaikki järjestyy ja kyllä aina jokin asunto tai huone löytyy!

Kampuksen läheiset asuinalueet ovat yleisesti ottaen turvallisia. Ilta- ja yöaikaan kampukselta tai baarista ei välttämättä kannata kävellä kotiin ainakaan arvoesineiden kanssa. Vaihtoni aikana Uber toimi kuljetuksissa erinomaisesti eli sovellus kannattaa ladata heti Costa Ricaan päästyä. Vaikka Uber toimii niin sanotusti maassa laittomasti, jopa paikalliset poliitikot ja valtion virkamiehet käyttävät sitä, joten kyllä muutkin voivat. Sitä paitsi, Uber-kuskit ovat yleensä mukavia ja heiltä voi oppia paljon paikallisesta kulttuurista. Kaikessa tekemisessä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että Costa Rica ei ole saman turvallisuustason maa kuin mihin Suomessa on saattanut tottua. San Josén keskustassa on hyvä pitää esimerkiksi laukusta kiinni ja tarkkailla ympäristöä. Järki siis aina mukana minne meneekin.

Venla Salomaa

Opiskelu ja opetus

Orientaatiopäivänä annetaan hyvä neuvo: älä ota liikaa kursseja! Vaikka tarjolla on kymmeniä mielenkiintoiselta kuulostavaa kurssia, niin kannattaa malta mielensä eikä ottaa liian montaa. Minimivaatimus kursseista taitaa olla 12 creditos (Helsingin yliopistolla vastaa 24 opintopistettä kandikursseissa) ja suositeltu maksimi on 15 creditos. Itse valitsin neljä kurssia, joista tuli yhteensä 14 creditos. Koin sen olevan hyvä määrä, vaikka vähemmälläkin olisin pärjännyt. Hyvä kurssimäärä on kolmesta neljään, sillä pakollisia palautuksia ja luettavaa jokaiselle kurssille tuli välillä aikamoista tahtia. Tarkennukseksi voin sanoa, että ne kurssit, mitä opiskelijaa pyydetään valitsemaan hakemusvaiheessa, eivät ole sitovia. On siis mahdollista valita, vaikka aivan eri kurssit kuin mitä hakuvaiheen papereihin on merkitty. Tämän lisäksi vaihtareille annetaan myös ns. testiviikko eli ensimmäisen viikon voi käydä testaamassa valitsemia kursseja ja sitten on vielä mahdollisuus vaihtaa tai pudottaa jotakin pois. Tästäkin saa hyvän ohjeistuksen orientaatiopäivänä!

Itse maantieteilijänä voin antaa vahvat suositukset maantieteen kursseille, sillä sikäläiset mantsalaiset ovat yleisesti kuvailtuna leppoisia, avoimia ja kiinnostuneita ulkomaalaisista vaihtareista. Plussana sanottakoot vielä, että melkein kaikkiin mantsan kursseihin sisältyy myös vähintään yksi kurssin teemaan sopiva retki, joka on kustannuksiltaan edullinen ja määränpäänä on usein sellainen kohde, mihin ei normaalina turistina edes pääsisi tai ainakaan keksisi lähteä.

Valitettavaa, mutta totta on tietenkin laatuerot kurssien välillä. Itse arvioin, että 2/4 valitsemistani kursseista olivat erinomaisia, yksi hyvä ja yksi tyydyttävä/huono. Huonot kokemukset voi koittaa välttää muun muassa kyselemällä muilta opiskelijoilta ja opiskelijatuutoreilta niistä kursseista ja opettajista, joita on miettinyt valita. Minun huono opettajakokemukseni oli kurssi, jolla opettaja vain istui/torkahteli kaikki tunnit sillä aikaa, kun opiskelijat esitysten muodossa opettivat muulle luokalle kurssin teemasisältöjä. Erinomaisilla kursseilla opettajat olivat erittäin ammattitaitoisia ja kurssien sisältö oli monipuolista ja mielenkiintoista.

Espanjaksi opiskeleminen ottaa hetken aikansa, mutta kyllä siihen pystyy! Hyvät arvosanatkin ovat mahdollisia, vaikka opinnot kotiutetaankin Helsingin yliopistolle hyväksytty-hylätty-asteikolla. Kokeissa voi mahdollisesti pitää sanakirjaa mukana tai pyytää opettajaa selittämään, mitä jollakin tehtävällä meinataan. Eli ihan reilu meininkikin, tosin tämäkin riippuu opettajasta ja oppiaineesta.

Muita vinkkiviitosia Costa Rican vaihtareille ja sitä harkitseville:

Viimeinen neuvoni on tämä: opiskele tarpeeksi, mutta ennen kaikkea näe, koe ja NAUTI! Costa Rica on upea maa, josta saa helposti paljon irti. Bussilla on melko helppo päästä parhaisiin kohteisiin ja autonvuokrauskaan ei ole kallista, jos on monta matkaajaa. Tulivuoria, auringonlaskuja, sademetsiä, upeita rantoja, vuoria, snorklauskohteita, vesiputouksia, surffausta, kuumia lähteitä ja äärimmäisen suuri biodiversiteetti ylipäänsä. Uskalla siis lähteä kokemaan myös San Josen ulkopuolinen Costa Rica! Matkaaminen on erittäin hyvä vastapaino välillä raskaalle opiskelulle.

Venla Salomaa
Posted on

Vaihtokertomus, University of British Columbia, syksy 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Olin ollut jo lukiossa vaihdossa, joten vaihtoon lähtö yliopistossa oli itsestäänselvyys. Kun en kandivaiheessa saanut opintojani suunniteltua vaihdon ympärille, päätin lähteä heti maisterin alkuun, ettei vaihto jäisi kokematta. Halusin lähteä kauemmas, jonnekin, missä en ole aiemmin käynyt. Olin aina halunnut käydä Kanadassa, ja leikitellyt joskus myös ajatuksella, että voisin muuttaa sinne. Päätökseen vaikutti myös opiskelu englanninkielellä ja psykologian kurssien saatavuus. Kaukokohteisiin haetaan syksyllä, ja haku on seuraavalle vuodelle. Sain siis alustavasti tietää valinnastani jo joulukuussa 2017, melkein vuosi ennen lähtöä.

UBC vaatii vaihto-opiskelijoilta todistuksen kielitaidosta, esimerkiksi IELTS:n tai TOEFL:n. Molemmat ovat maksullisia. Muuten haku kohdeyliopistoon oli melko vaivatonta, lyhyen hakulomakkeen lisäksi täytyi tehdä kurssivalinnat. Lisäksi kampusasumista kannattaa hakea. Virallinen vaihtoon hyväksyntä tuli toukokuussa, eli kerkesin hyvin vielä ostaa lentoliput ja miettiä asumista. Alle puolen vuoden oleskelu Kanadassa onnistuu ilman viisumia täyttämällä sähköinen matkustuslupa, ETA. Mitään varsinaista byrokratiaa ei paikanpäälle saavuttua ollut. Asunnon löytäminen Vancouverista voi olla vaikeaa, jos ei pääse kampukselle asumaan.

Opiskelu UBC:ssä

UBC on iso yliopisto, tuplasti Helsingin yliopiston kokoinen. Vaikka yliopistolla on toinen kampus Okanaganissa, käytännössä se on todella kaukana, eikä sen olemassaoloa tuntunut Vancouverissa monikaan muistavan. Vancouverin kampuksella kaikki tiedekunnat ovat samalla kampuksella, joka on kuin oma kaupunkinsa hieman muun kaupungin ulkopuolella. Kampusalue on kaunis, se sijaitsee niemen päässä merenrannalla ja siellä on upeat maisemat sekä luontoa. Onnistuin saamaan huoneen yksityisestä asunnosta eteläkampuksen alueelta, josta maksoin maltaita. Olin kuitenkin iloinen, että pääsin nauttimaan kampuskuplasta, jollaista ei Helsingin yliopistossa ole. Suurin osa kavereistani asui kampusasuntolassa.

Psykologian kursseilla oli kuten täälläkin, eli kontaktiopetusta oli melko vähän ja luettavaa paljon. Erona oli kuitenkin kurssien aikataulu, sillä kaikki luentoni olivat iltapäivällä tai illalla, myöhäisin kurssini oli kello 19-21:30. Suurimmalla osalla opiskelijoista, joiden kanssa juttelin, oli kuitenkin normaalimpaan aikaan opetusta. Opetus oli laadukasta, luennot hyviä ja kurssit mielenkiintoisia. Kurssit olivat kuitenkin paljon työläämpiä kuin mihin olen tottunut ja mitä olisin vaihto-opiskelijana toivonut. Kerkesin kuitenkin kohtuullisen hyvin nauttia elämästä Kanadassa ja katsella ympärilleni, mutta kaiken tasapainottelu oli toisinaan haastavaa ja tahti hektistä. Voisin suositella niille, joiden opintoaikataulu joustaa, että ei kannata yrittää tehdä 30 opintopistettä (niin kuin itse tein), yhden kurssin tiputtamalla saa kuitenkin tehtyä 24 opintopistettä.

Elämä Vancouverissa

Vancouver on Kanadassa hiukan erilainen paikka, sillä ilmasto on paljon muuta maata ja jopa Suomea lämpimämpi. Ilmasto on kuitenkin sateinen, eli varsinaisesta lämpökohteesta ei voi puhua. Loppusyksyynkin mahtui paljon kauniita päiviä, jolloin pääsi nauttimaan luonnosta. Vuorilla sateet tulevat lumena, ja joulukuussa pääsee laskettelemaan. Vancouver onkin laskettelijoiden suosima kohde, ja lähettyvillä on monia laskettelukeskuksia.

Vancouver sijaitsee vuonon poukamassa meren, saarien ja vuorien ympäröimänä. Kaupungin lähettyvillä on valtava määrä luontopolkuja ja vaellusmahdollisuuksia, joita suosittelen hyödyntämään. Kampuksen ollessa vähän syrjässä, itse kaupunki ei tullut niin tutuksi. Kampuksella onkin melkein kaikki, mitä tarvitsee, eikä keskustaan tarvitse lähteä edes bileiden perässä. Ulkona syöminen on kuitenkin hyvä syy lähteä kaupunkiin. Vancouver on erittäin monikulttuurinen kaupunki, ja siellä on paljon hyviä ravintoloita.

Kanadalaiset, erityisesti länsirannikolla, ovat todella ystävällisiä ja rentoja. UBC:ssä on paljon vapaa-ajan kerhoja, joista itse kuuluin vain Exchange Student Clubiin. ESC oli todella hyvä, se järjesti matkoja ja paljon tapahtumia.

Hyödyllistä tietoa

Kannattaa hakea kampusasumista. Itse ymmärsin hakuprosessissa, että huoneita ei myönnetä vaihto-opiskelijoille käytännössä ollenkaan, ja jätin kokonaan hakematta. Yllättävän moni kuitenkin pääsi kampukselle asumaan. Toisena syynä, miksen hakenut, oli kampusasumisen kalleus, mutta tutustuttuani paremmin asumisen hintoihin Vancouverissa, kampusasuminen alkoikin vaikuttaa varsin edulliselta. Ilman asuntoa jääneille vinkiksi, että parhaiten asuntoja löytää Facebookin ryhmistä. Vaikka asuminen on kallista, ei Vancouver muuten ole Helsinkiä kalliimpi kaupunki. Jotkut asiat ovat kalliimpia ja jotkut halvempia kuin Suomessa.

Vaikka aiemmin totesin UBC:n sopivan psykologian opiskeluun, suosittelisin sitä enemmän kandivaiheessa oleville. Psykologian maisterivaiheen kursseille vaihto-opiskelijoilla ei ole pääsyä, ainakaan virallisen tiedon mukaan. Eräs tuttavani kuitenkin neuvotteli paikan päällä itsensä yhdelle maisterikurssille.

Joffre lakes lähellä Whistleriä

Posted on

Vaihtokertomus, University of Western Australia, kevät 2018

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain University of Western Australiaan (UWA) opiskelemaan oikeustiedettä. Hakuhetkellä olin vielä notaarivaiheen opiskelija, mutta olin jo suorittanut kaikki notaariopinnot. Ilmoittauduin siis vaihtoyliopistoon maisterivaiheen opiskelijana (postgraduate). Tämä antoi mahdollisuuden valita yliopistolta myös maisterivaiheen kursseja. Hyväksymispäätös Helsingin yliopistolta tuli toukokuussa, minkä jälkeen alkoi hakuprosessi vaihtoyliopistoon. Nominointi liikkuvuuspalveluiden toimesta tapahtui lokakuun puolivälissä ja deadline hakemuksen ja liitteiden toimittamiselle UWA:an oli 30.11. UWA:n vaatimia dokumentteja olivat ainakin Helsingin yliopiston edustajan (Tuula Hellstedt liikkuvuuspalveluista) allekirjoittama study list, alkuperäinen rehtorin allekirjoittama lukion päättötodistus (suomenkielinen käy), värillinen passikopio Tuulan allekirjoittamana ja Signed Application Coversheet (saa UWA:n järjestelmästä hakemuksen lähettämisen jälkeen). Itse stressasin tässä vaiheessa kurssivalinnoista ja tuskailin sitä etten vain ole valinnut sellaisia kursseja, joille minulla ei olisi oikeutta osallistua. Kurssisuunnitelmasta ei kuitenkaan kannata huolehtia, sillä ainakin omalla kohdallani myöhemmin UWA:sta tuli sähköpostitse tieto etten voi osallistua suurimmalle osalle valitsemistani kursseista. Minulle annettiin rajallinen lista kursseja, joille vaihto-oppilaat voivat osallistua ja lopulta vain yksi alun perin valitsemistani kursseista säilyi lopullisissa valinnoissa.

Sain hyväksymistiedon UWA:sta 15.11. Tämän jälkeen tarjous tuli vielä hyväksyä ja lähettää se sekä mukana tullut maksulomake opiskelijoiden Overseas Student Health Cover -terveydenhuoltovakuutuksesta ($ 330) allekirjoitettuna UWA:an.

Ennen lähtöä hain myös asuntoa. Päätin hakea asumaan kampukselle ns. college-asuntolaan. Mikäli haluaa asua kampuksella, tulee asumista hakea hyvissä ajoin etukäteen. Lähetin hakemuksen lokakuun lopulla. Collegeita on yhteensä viisi ja ne sijaitsevat kaikki vierekkäin aivan vastapäätä yliopistoa. Samalla hakemuslomakkeella voi hakea kaikkiin viiteen collegeen ja laittaa ne suosituimmuusjärjestykseen. Tutustumalla asuntoloiden nettisivuihin oli hyvin vaikea mieltää mikä niistä olisi paras vaihtoehto, kun kaikki vaikuttavat melko samanlaisilta ja hehkuttavat omaa asuntolaansa ja sen yhteisöllisyyttä jne. Itse laitoinkin colleget järjestykseen lähinnä hinnan perusteella. Ensimmäisellä sijalla minulla oli siten edullisimpana Unihall ja tulin sinne myös hyväksytyksi. Moni vaihtari asui myös yksityisellä vuokralla kämppiksen/kämppiksien kanssa. Asuntoa tai huonetta kimppakämpästä pystyy etsimään etukäteen (ks. myös fb-ryhmät) tai myös vasta saavuttuaan Perthiin majoittumalla ensin esim. hostellissa.

Australiaan tulee hakea viisumi ennen lähtöä. Kannattaa hakea viisumi hyvissä ajoin. Itselläni turhaa stressiä aiheutti, kun olin lähdössä reissaamaan jo neljä viikkoa ennen vaihtoa eikä Australian viisumia vielä ollut. Loppujen lopuksi viisumi kuitenkin tuli hyvin nopeasti muistaakseni jo heti seuraavana arkipäivänä siitä, kun olin hakemuksen lähettänyt. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että käsittelyssä voi kestää pidempäänkin. Opiskelijaviisumi on voimassa 6 kuukautta. Hain viisumin alkamaan jo ennen vaihdon alkamista kun matkustelin Australiassa jo ennen Perthiin menoa. Terveydenhuoltovakuutuksen (OSHC) tulee olla voimassa jo maahantulohetkellä. Itse ostin tällöin toiselta palveluntarjoajalta parilla dollarilla vakuutuksen muutamalle päivälle ennen kuin yliopiston kautta ostamani vakuutus alkoi. Tästä ei kylläkään kyselty rajalla mitään selvitystä, mutta kannattaa hoitaa varmuuden vuoksi ettei maahan saavuttaessa tule ongelmia.

Myös kansainvälinen ajokortti kannattaa hankkia etukäteen jo Suomessa, mikäli Australiassa aikoo ajaa autolla (saattaa olla, että osavaltioista Victoriassa saa ajaa suomalaisellakin ajokortilla, mutta ainakin muissa osavaltioissa kansainvälinen ajokortti tarvitaan). Sen saa helposti Autoliitolta (25 €).

Vaihtokohteessa

Saavuttuani Australiaan hankin australialaisen pankkikortin. Käytin Commonwealth-pankkia, ja opiskelijana pankkikortin sai nollakuluilla. Tilin avaamiseen tarvitsee passin sekä suomalaisen veronumeron, joka kannattaa ottaa ylös etukäteen esim. verokortista. Pankki postitti pankkikortin antamaani osoitteeseen collegelle. Kannattaa arvioida kuinka paljon rahaa tulee tarvitsemaan vaihdon aikana ja siirtää sitten kerralla isompi summa omalta pankkitililtä australialaiselle tilille niin suomalaisen pankin veloittamaa käsittelykulua ei tarvitse maksaa useampaan kertaan.

Ostin myös prepaid-liittymän, johon latasin aina uudelleen lisää kestoa. Matkustaessa esim. roadtripillä syrjäisemmillä alueilla mikään liittymä ei säilytä kenttäänsä, mutta ilmeisesti parhaiten toimii Telstra. Kannattaa siis harkita sitä. Itselläni oli Vodafonen sim-kortti, ja sen kantavuus Perthin ulkopuolella oli heikompi verrattuna joidenkin kavereideni liittymiin.

Saavuin Perthiin 15.2. ja olin pari ensimmäistä yötä hostellissa ennen kuin pääsin huoneeseeni Unihallilla. Samaan aikaan kaupungissa oli käynnissä Fringe-festivaali, milloin kaupunki oli täynnä ihmisiä ja esimerkiksi katukomediaa ja muita esityksiä oli joka puolella. Kannattaa saapua Perthiin jo Fringen aikana, jolloin kaupungilla on paljon enemmän vilinää ja vilskettä kuin normaalisti. Yliopisto alkoi 19.2.

Opiskelijakortin sain suoraan noutamalla sen kampukselta, kun olin etukäteen lähettänyt siihen tarvittavan kuvan UWA:n järjestelmän kautta (tästä tuli sähköposti etukäteen helmikuun puolivälissä). Jos kuvaa ei lataa etukäteen voi opiskelijakortin saamisessa kestää vähän pidempään.

Kun opiskelijakortti on hommattu, voi hankkia myös bussikortin (Smart Rider). Kortti leimataan aina bussiin mennessä ja lähtiessä, jolloin kortilta veloitetaan summa matkustamasi matkan pituuden perusteella. Muista siis leimata myös bussista lähtiessä!

Asuminen

Huoneeni Unihallilla

Asuin siis kampuksella Unihallissa. Vuokra collegeasumisessa on erittäin korkea, minulla vuokra oli noin 1000 €/kk. Se tosin sisälsi kaksi ruokaa päivässä ja kuntosalin eikä luentomatkoihin kulunut bussirahaa, kun ne taittuivat kävellen. Huom. vain Unihallilla yliopiston kuntosali kuuluu vuokraan, muissa collegeissa salijäsenyys täytyy ostaa erikseen.

Ruoka oli hyvää, mutta suhteellisen epäterveellistä. Vaihtokiloja siis kertyi, vaikkakin ruokalassa on myös esim. hyvä salaattipöytä. Minulla oli oma huone, joka oli mielestäni ihan hyvän kokoinen, sekä neljän muun henkilön kanssa jaettu keittiö, wc ja suihku. Monissa muissa rakennuksissa oli useampia ihmisiä samalla käytävällä. Huoneessa oli sänky, vaatekaappi ja työpöytä ja -tuoli. Lisäksi asuntolassa oli yhteiskäyttötiloja kuten opiskeluhuoneita ja pelihuone, jossa oli esim. biljardipöytä.

Colleget järjestävät paljon omaa aktiviteettia ja tapahtumia, mutta kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen myös koko yliopiston vaihtarijärjestön (Perth International) järkkäämissä tapahtumissa, koska siellä tapaa myös niitä vaihtareita, jotka eivät asu collegeilla. Yleisesti ottaen australialaiset opiskelijat ovat etenkin asuntoloissa verrattain nuoria (australialaiset lopettavat lukion vuotta aiemmin kuin me Suomessa). Esimerkiksi Unihallilla olin 23-vuotiaana hyvinkin vanhimmasta päästä suurimman osan ollessa 19–20-vuotiaita. Suurin osa oli myös undergraduate (eli kandivaiheen) opiskelijoita. Unihallilla oli melko paljon vaihto-oppilaita, minkä lisäksi siellä tutustui erittäin helposti (helpommin kuin ehkä muuten) paikallisiin sekä Australiassa koko tutkintoaan suorittaviin kv-opiskelijoihin. Yhtään suomalaista siellä ei ollut, ja muutenkin koko UWA:ssa oli minun lisäkseni kaksi suomalaista vaihto-opiskelijaa. Ainakin minulle tämä oli ehdoton plussa.

Opiskelu ja opetus

Kuva UWA:n kampukselta

Lukukausi kesti muistaakseni 19.2.–23.6.2018. Minulla opinnot jatkuivat vielä viikon pidempään kuin muilla eli 30.6. asti, koska olin valinnut yhdeksi kurssiksi intensiivikurssin (International Commercial Arbitration), joka alkoi vasta tenttijakson jälkeen ja kesti viisi päivää (jolloin 8h luentoja päivässä plus kotitehtävät). Tämän lisäksi kurssiin kuului research paper, jonka kirjoitin vasta Suomessa ja palautin syyskuun lopussa. Muut kurssini olivat International Commercial Law, Intellectual Property Law ja World Trade Organization Law. International Commercial Law taisi olla suunnattu kolmannen vuoden opiskelijoille, mutta muut kurssit olivat maisterivaiheen opintoja.

Koin, että kurssit olivat suuritöisiä. Niihin kuului yleensä sekä luentoja että ns. tutorialseja eli n. 15 opiskelijan pienryhmäopetusta, jossa käytiin läpi ennakkoon tehtyjä tehtäviä, keskusteltiin ja pidettiin esitelmiä. Varsinkin alkuun koin stressaavaksi kurssien työmäärän ja esitelmien pitämisen etenkin, kun yhdellä kurssilla olin pienryhmän ainoa vaihtari. Paikalliset opiskelijat ainakin oikiksessa panostavat paljon opiskeluun ja ovat erittäin aktiivisia, mikä oli omiaan säikäyttämään Porthanian massaluentoihin tottuneen suomalaisopiskelijan. Pienen alkushokin jälkeen kaikki meni kuitenkin hyvin ja koin haastavasta opiskeluympäristöstä olleen paljon hyötyä mm. englanniksi esiintymisen kannalta. Liikaa vapaa-aikaa ei kuitenkaan ollut vaan tuntui, että opiskelin todella paljon. Näin siitä huolimatta, että minulla oli vain kolme kurssia lukukauden aikana normaalin neljän sijaan (ja neljäs kurssi intensiivikurssina). Uskon työmäärän johtuvan jonkin verran myös kurssivalinnoista: halusin ottaa oman opintovaiheen mukaisia kursseja itseäni kiinnostavista aiheista, mikä tarkoitti sitä, että kurssit olivat myös aika haastavia. Voi olla, että valitsemalla enemmän undergraduate-kursseja, joissa aihe on hieman helpompi, olisi päästänyt itsensä hieman vähemmällä. Tämä on kuitenkin myös tietysti hyvin henkilösidonnaista: muut osalla samoilla kursseilla olleet vaihtarit esim. Norjasta ja Tanskasta puolestaan sanoivat opiskelleensa vaihdossa paljon vähemmän kuin normaalisti. Intensiivisyydestään huolimatta kursseista lempparini oli International Commercial Arbitration, jolla oli vain noin 12 opiskelijaa ja opettajat olivat yliopiston ulkopuolisia juristeja ja barristereita. WTO-oikeus taas oli kursseistani helpoin.

UWA:n kaikki tiedekunnat sijaitsevat samalla isolla kampusaluealla

Ostin oppikirjan vain kahdelle kursseista. Kirjat ovat aika kalliita, joten kannattaa etsiä niitä käytettynä yliopiston kirjakaupasta (huom. menevät nopeasti), nettikaupoista tai kirjastosta. Kurssit arvostellaan kokonaispisteiden perusteella. Osasuorituksia painotetaan eri tavalla (esim. läsnäolo luennoilla max. 10%, aktiivisuus max. 10%, esitelmä max. 20%, essee max. 20%, tentti max. 40%) ja niistä saa tietyn pistemäärän. Läpipääsyyn tarvitaan yli 50%. Minulla oli kolme tenttiä, joista kahteen sai ottaa kirjan/diat ja muistiinpanot mukaan. Haasteena oli lyhyt tenttiaika, joka oli vain kaksi tuntia. Tenttien päivämäärät julkaistaan aika myöhään, mikä on vaihtareiden kannalta ikävää, kun ei pysty suunnittelemaan lukukauden jälkeisiä reissuja. Viimeinen mahdollinen tenttipäivä on kuitenkin jo aikaisin tiedossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Roadtrip Länsi-Australiassa

Suosittelen lähtemään study breakilla roadtripille Perthistä pohjoiseen Exmouthiin. Karijinin luonnonpuisto on ehdottomasti näkemisen ja pitkän ajomatkan arvoinen – upein paikka, jossa olen ikinä käynyt! Matkalle tosin täytyy lähteä hyvin varustautuneena (mm. kärpäsverkko, teltta, tölkkiruokaa, kymmeniä litroja vettä mukana ja varautuminen moneen päivään ilman suihkua) ja kunnon 4WD-autolla kenguruita ja vapaana vaeltavia lehmiä varoen. Rural Australian kokeminen pitäisi ehdottomasti olla jokaisen vaihtarin to do -listalla. Länsi-Australia tarjoaa kaikessa tyhjyydessään hyvin erilaisen kokemuksen kuin turistien täyttämä itärannikko. Suosittelen samalla reissulla myös snorklaamista Turqoise Baylla. Huom. pimeällä ei saa ajaa!

Suosittelen käymään myös esim. viikonloppureissulla Margaret Riverillä katsomassa luolia ja viinitiloja. Perthistä on myös edullisia lentoja Balille. Itse kävin keskellä vaihtoa 4 päivän reissulla Sydneyssä. Mikäli suunnittelet roadtripiä etelään Esperanceen (itse en käynyt), kannattaa mennä keväällä aikaisessa vaiheessa lämpötilan laskiessa aika alas lähempänä lukukauden loppua.

Vaihtarijärjestö Perth Internationalin järjestämälle Survivor Campille ilmoittautuminen alkoi jo ennen lukukauden alkamista ja Perthiin saapumista helmikuun alkupuolella, ja se täyttyy hyvin nopeasti. Eli jos haluat mukaan niin muista seurata sähköpostia ja ilmoittautua heti kun ilmo aukeaa!

Huom. Australiassa ajokortti ei riitä henkilöllisyyden todistamiseksi esimerkiksi baariin mennessä. Passi täytyy siis olla aina mukana. Mikäli passia ei halua kantaa mukana, voi tilata erikseen virallisen henkilökortin.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Jordan, Jordania, syksy 2018

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin syksyn 2018 vaihdossa University of Jordanissa Ammanissa. Opiskelin kokoaikaisesti arabiaa yliopiston kielikeskuksessa.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymiskirjeen sähköpostiini. Sain ohjeeksi saapua Jordaniaan viikkoa ennen virallisen opetuksen alkua yliopistoon rekisteröitymisen ja muiden käytännön asioiden hoitamiseksi. Lopulta kuitenkin opetus alkoi yliopistolla ilmoitettua myöhemmin ja vietin Ammanissa noin puolitoista viikkoa ennen sen alkamista. Ennen vaihtoa yritin kysellä tarkempia tietoja ja ohjeita opetukseen ja käytännön asioihin liittyen University of Jordanin kansainvälisten asioiden toimistolta, mutta sähköposteihini vastattiin välillä huonosti ja epäselvästi. Osa kysymyksistä jäi ilman vastausta.

Alkubyrokratia University of Jordanissa

Lukukauden aluksi kielikeskuksen toimistossa piti käydä rekisteröitymässä opiskelijaksi. Tähän tarvittiin mukaan passi. University of Jordanin opiskelijakorttia varten tarvittiin myös kuva itsestä. Kielitoimistossa rekisteröitymisen lisäksi lukukauden alussa olisi pitänyt suorittaa rekisteröityminen myös yliopiston kansainvälisten asioiden toimistossa. Itse kuulin tästä kavereiltani vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Kukaan kielikeskuksen toimistosta tai muusta henkilökunnasta ei maininnut asiasta mitään. Lukukauden lopussa osa opiskelijoista ei edelleenkään ollut käynyt rekisteröitymässä kansainvälisten asioiden toimistossa, sillä he eivät tienneet, että heidän olisi pitänyt tehdä niin. Muutenkin informaatio liikkui yliopiston sisällä välillä huonosti, eikä meille aina tiedotettu kaikista asioista kunnolla. Vaihtareiden ei tarvinnut ilmoittautua Ammanissa kaupungin asukkaaksi eikä poliisille. Mukaan Jordaniaan kannattaa ottaa ainakin pari passikuvaa, sillä välillä niitä tarvittiin erilaisiin lomakkeisiin liitteiksi.

Asuminen Ammanissa

Asunnon löytäminen Ammanissa ei ollut loppujen lopuksi kovin vaikeaa, vaikka aluksi se jännittikin. Yliopiston läheisyydestä löytyy paljon vapaita asuntoja ja asuntoja tarjoavia yrityksiä. Asuntoja voi yrittää myös etsiä Facebook-ryhmistä. Vaihtoehtoja Ammanista löytyy niin kämppisasumiseen kuin yksinasumiseenkin. Yliopiston lähellä kohtuukuntoisten yksiöiden hinnat vaihtelevat 240–340 dinaarin välillä. Huoneen jaetusta asunnosta voi saada 150 dinaarilla. Asuntojen hinnat ovat korkeampia lähempänä keskustaa ja trendikkäillä alueilla, kuten Jabal Ammanissa tai Jabal Al Webdeh’ssä. Itse päätin asua yliopiston lähellä Jubeihassa välttääkseni päivittäisen ruuhkassa istumisen.

Jossain opiskelijoiden asuntoloissa on määritelty naisille kotiintuloajat. Itselläni ei näin onneksi ollut. Rajoituksia kuitenkin oli vastakkaista sukupuolta olevien vieraiden kotiin kutsumisen suhteen. Esimerkiksi miespuoleista luokkakaveriani kiellettiin tulemasta käymään asunnollani. Ainoastaan oman aviopuolison tai sukulaisen vierailu olisi sallittu. Kaikkialla säännöt eivät kuitenkaan ole yhtä tiukat, ja yksi kavereistani sai majoitettua Jordaniaan vierailemaan tulleen poikaystävänsä omalla asunnollaan.

Arabian opiskelu ja opetus

Opiskelin arabiaa yliopiston kielikeskuksessa kokoaikaisesti. Oppitunteja oli joka päivä kello 9–13. Tunnit oli jaoteltu eri aineisiin, joita olivat lukeminen, kirjoittaminen, kuuntelu, keskustelu, sanomalehdet ja puhekieli. Lukukauden alussa kaikki opiskelijat tekivät arabian kielen tasotestin, jonka mukaan meidät jaettiin eri tasoryhmiin. Tasotesti oli mielestäni ja useiden muiden opiskelijoiden mielestä hieman huono, eikä se antanut opiskelijoiden kielitaidosta täysin realistista kuvaa. Ensimmäisten päivien aikana omaa ryhmää sai kuitenkin vaihtaa, jos tunsi joutuneensa liian vaikealle tai liian helpolle tasolle. Itse olin tasolla viisi, ja kaikki opetuksemme oli arabiaksi. Ryhmällämme oli neljä eri opettajaa. Kaksi opettajista olivat mielestäni erittäin mukavia ja ammattitaitoisia, mutta kahden muun kanssa oli välillä ongelmia. Toisinaan yksi opettajista saattoi kadota kesken tunnin puoleksi tunniksi ilmoittamatta sen kummemmin mitään. Lisäksi hän vaikutti välillä hyvin epämotivoituneelta opettamaan meitä, eikä hän yleensä korjannut virheitämme tunneilla. Osa opiskelijoista vältteli tämän opettajan tunteja. Kahden muun opettajan tunneilla minulla oli kuitenkin lähes aina kivaa, ja tunsin oppivani niillä.

Läksyjä oli välillä. Lukukauden aikana oli välikoe sekä loppukoe. Kurssin lopullinen arvosana muodostui kokeiden tuloksista ja yleisestä tuntiaktiivisuudesta. Monet opiskelijoista lunttasivat kokeiden aikana, eivätkä kaikki opettajat olleet kiinnostuneita puuttumaan asiaan. Yleisesti ottaen toivoisin kielikeskuksen päivättävän opetusmateriaalejaan ja joitakin opetusmetodeja. Mielestäni oppikirja oli hieman ajastaan jälkeenjäänyt.

Mainitsemistani puutteista huolimatta opin arabiaa vaihtoni aikana. Puhun sitä nyt huomattavasti aiempaa paremmin. Siinä mielessä voin siis suositella University of Jordanin kielikeskusta arabian opiskeluun. Kun kuuntelee arabiankielistä puhetta neljä tuntia päivässä ja sen lisäksi harjoittelee vähän vapaa-ajalla, niin siitä jää väkisinkin jotain mieleen. Vaihtoni tavoitteena oli oppia puhumaan arabiaa paremmin, ja voin sanoa saavuttaneeni tämän tavoitteen. Osittainen kiitos tästä kuuluu myös kielikaverilleni, jonka kanssa san harjoitella arabian puhumista käytännössä. Jordaniassa läheskään kaikki ihmiset eivät puhu englantia kovin hyvin, joten kieltä tulee harjoiteltua siellä väkisinkin myös arjessa. Sen vuoksi maa on hyvä paikka arabian opiskeluun.

Vapaa-aika ja opiskelijaelämä

Viikonloppuisin yliopisto järjesti vaihtareille retkiä eri puolille Jordaniaa. Tarjolla oli muun muassa retket maan tunnetuimpiin turistikohteisiin Jerashiin, Wadi Rumiin, Aqabaan ja Petraan. Retket olivat muuten ilmaisia, mutta pääsylippujen hinnat ja lounas piti maksaa itse. Yliopiston retkillä oli helppo päästä näkemään Jordaniaa eri puolilta. Suosittelen kuitenkin myös liikkumaan ja matkustelemaan Jordaniassa itsenäisesti, sillä mielestäni niin oppii itse enemmän.  Kävin esimerkiksi yksin Petrassa päivämatkalla Ammanista, ja kavereiden kanssa kävimme Al Saltissa ja Madabassa.

Yliopisto järjesti vaihtareille myös oppituntien jälkeisiä aktiviteetteja, kuten arabialaisen dabke-tanssin opetusta. Muuten vapaa-ajalla menimme kavereiden kanssa usein ravintoloihin syömään tai kahville. Ammanissa on lukuisia ostoskeskuksia, joihin paikalliset menevät viettämään aikaa. Ammanista löytyy joitakin pubeja ja baareja, ja sen lisäksi kaupungissa on paljon alkoholin myyntiin erikoistuneita pikkukauppoja. Alkoholi on kuitenkin maassa kallista.

Vapaa-ajan aktiviteetteja suunnitellessa kannattaa huomioida, että Amman on autoilukaupunki, ja jalkaisin paikasta toiseen liikkuminen on usein vaikeaa. Liikennettä on paljon, ja kävelyteitä ei usein ole. Katuja ylittäessä kannattaa siis olla tarkkana, sillä välillä autot saattavat ajaa yllättävänkin lujaa.  Ammanissa on paljon takseja, ja Uber- ja Careem-sovelluksia käytetään yleisesti. Kaupungissa liikkuu myös joitakin busseja, mutta niistä ei löydy selkeitä karttoja tai aikatauluja. Yliopiston pääportilta pääsee bussilla helposti Dakhileyya-liikenneympyrään ja Sweileh-liikenneympyrään. Näistä taas löytyy jatkoyhteyksiä muihin paikkoihin ja kaupunkeihin. Oikeaan bussiin löytää kysymällä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleisesti ottaen Ammanin ja Jordanian turvallisuustaso on vakaa ja hyvä. Ihmiset kuitenkin tuijottavat ulkomaalaisia paljon. Pukeutumisena suosin pitkiä housuja ja t-paitaa tai pitkähihaista paitaa. Monet paikallisista naisista pukeutuvat peittävästi ja käyttävät huivia. Jos haluaa välttää ylimääräistä huomiota, ei kannata käyttää shortseja tai lyhyitä hameita. Useat paikallisista naisista eivät liiku yksin ulkona pimeän jälkeen, mutta ainakaan minulla ei liittynyt asiaan mitään ongelmaa. Tosin myöhään illalla tai yöllä ulkona liikkuessani olin kavereideni kanssa.

Vessojen taso on Jordaniassa yleisesti ottaen huono. Myös yliopiston vessat olivat epäsiistejä, eikä niissä ollut koskaan paperia, paitsi arvovieraiden saapuessa kielikeskukselle. Käsisaippuakin puuttui usein. Jostain kumman syystä naisten vessat olivat välillä lukossa, ja vahtimestaria piti pyytää avaamaan ovi, jos halusi käydä vessassa. Kehotan kaikkia Jordaniaan lähteviä kuljettamaan aina mukanaan pientä pakettia nenäliinoja ja kosteuspyyhkeitä. Tämä parantaa vessakokemusta huomattavasti.

University of Jordanin kampuksella on terveydenhoitoklinikka, jota myös vaihtarit saivat tarvittaessa käyttää. Minulle ei koskaan tullut tarvetta käydä lääkärillä, mutta kavereideni mukaan klinikan palvelut toimivat ihan hyvin. Vaikka kesäisin Jordaniassa on kuuma, talvet saattavat olla yllättävänkin koleita. Asunnot ovat huonosti eristettyjä, minkä vuoksi sisällä on talvella kylmä. Tätä varten on siis hyvä varata lämpimiä vaatteita mukaan.

Jordanian hintataso on lähellä Suomea. Jotkin asiat ovat maassa halvempia kun taas toiset ovat Suomea kalliimpia. Saamani Erasmus Global -tuki kuitenkin riitti opintotuen kanssa hyvin vaihdon kustantamiseen. Asumiseen ja elämiseen Jordaniassa on hyvä varata noin 700 euroa kuukautta kohden.

Pienistä koettelemuksista huolimatta vaihtoni oli kuitenkin ainutlaatuinen ja hyödyllinen kokemus. Sain paljon ulkomaalaisia ja joitakin paikallisiakin kavereita, ja opin tuntemaan jordanialaista kulttuuria. Mikäli Lähi-itä ja arabian opiskelu kiinnostavat, Jordaniaan kannattaa lähteä.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Belgradin yliopisto, Serbia, kevät 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Kevääni 2019 on koostunut hapankaalista, slaavilaisista kielistä, empatiasta, tupakansavusta, lämpimistä, välittömistä ihmisistä, ruuhkabusseista, musiikista, mielenosoituksista, kosketuksista, byrokratiasta, halauksista ja poskisuudelmista. Olen laajentanut serbian taitoni ja tuttavapiirini lisäksi mukaavuusaluettani sekä ymmärrystäni balkanilaisesta elämänmenosta ja mentaliteetista.

Olen ollut aiemmin jo kerran vaihdossa Unkarissa, enkä olisi oikeastaan jaksanut juuri nyt uudestaan lähteä. Vaikka olin varma, että lopulta viihtyisin Belgradissa, koin ennen lähtöäni vaihdon lähinnä velvollisuudeksi, joka kielitaitoni ja tutkintovaatimustemme vuoksi tulee nyt hoitaa pois alta. Tätä kirjoittaessani olen harmissani, etten tajunnut tulla koko vuodeksi ja että aikaani täällä on enää kuukausi jäljellä. Lisäksi pohdin vaihtoehtoja, kuinka voisin nyt jäädä tai ainakin joskus palata tänne.

Belgradiin!

Verrattuna aiempaan vaihtokokemukseeni tuli Belgradista jopa yllättävän järjestelmällisesti tietoa lähestyvästä vaihdosta, byrokratiasta, majoittumisesta ja muusta. Vaihtoon lähteminen ja alkuun pääseminen on selkeillä ohjeilla tehty hyvin helpoksi, omalle vastuulle jää hankkia vakuutus, viisumi ja hoitaa itsensä paikalle. Oman alan opintotarjontaan on hyvä tutustua etukäteen, tosin omat suunnitelmani elivät ja voivat hyvin, ja lopulta lukujärjestykseni kuroutui kasaan vasta parin ensimmäisen viikon aikana.

Suomalaisilta vaaditaan yli 90 päivän vierailuun Serbiassa viisumi, jonka hakuun on hyvä varata vähintään kolme viikkoa aikaa. Serbian suurlähetystön sivuilta löytyy ohjeet siitä, mitä kaikkea tulee ottaa mukaan viisuminhakureissulle. Hakemuksen jätön yhteydessä tulee varata käteisenä mukaan 30 euroa ja viisumia noudettaessa 2 euroa. Kaksi kanssavaihtariani lensivät Belgradiin Oslon kautta, itse lensin Budapestiin ja varasin etukäteen näppärän (noin viisituntisen) autokuljetuksen 25 eurolla lentokentältä suoraan asuntolan pihaan.

Itse en käytä Serbiassa juurikaan englantia, enkä osaa ihan tarkkaan sanoa, kuinka hyvin tai huonosti arjessa pärjää englanniksi. Valtaosa nuorista osaa englantia, vanhemmista ehkä harvempi (tai ehkä tämä on vain ennakko-oletukseni). Serbiaa ennalta taitamaton kanssavaihtarini onnistui ainakin parin viikon sisään jo omaksumaan serbian kommunikoinnin alkeita ihan vain pitämällä silmät ja korvat auki, seuraamalla ja toistamalla. Muun muassa asuntolan siivoojat ja osa vahtimestareista puhuivat vain serbiaa, eikä kellään ollut ainakaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada asioitaan hoidetuksi. Serbiassa käytetään rinnakkain sekä latinalaista että kyrillistä kirjaimistoa, ja koska serbian kyrillisissä yksi kirjain vastaa yhtä äännettä (sekä yhtä latinalaista kirjainta ilman monimutkaisia transkribointisääntöjä), on serbian kyrilliset kohtalaisen helppo opetella halutessaan jo ennen matkaa.

Jo ennen lähtöä kannattaa liittyä Belgradin ESN:n kyseisen lukuvuoden Facebook-ryhmään tai olla heihin muulla tavoin yhteydessä, mikäli haluaa itselleen “ESN-buddyn”, eräänlaisen tuutorin, joka voi antaa vinkkejä ja vastata mahdollisiin käytännön kysymyksiin. Oma buddyni oli kanssani samasta tiedekunnasta, joten hän osasi vastata myös opintokäytäntöihin liittyviin kysymyksiin. Se kuinka paljon neuvoja ja ohjeistusta saa yliopiston puolesta itse opiskelukäytäntöihin, riippuu tiedekunnasta ja ohjelmasta. Itse suoritin kurssini serbiaksi useammasta eri oppiaineesta ja olin useimmilla kursseilla ainut vaihtari, joten mitään järjestelmällista ohjausta en varsinaisesti edes odottanut.

Uuden arjen muodostuminen

Tiesin jo ennestään, että asuntolan huoneet ovat pieniä, niissä asuu useampi henkilö ja että paikalliset tupakoivat asuntolan käytävillä. En voi siis sanoa huonetovereideni tavoin oikeastaan sen enempää pettyneeni kuin järkyttyneenikään, vallankaan kun palvelut olivat oikein kelvolliset: ruokala on asuntolan yhteydessä, vaihtarit saavat syödä ilmaiseksi kolme (no, rehellisyyden nimessä kaksi – aamiainen on aika nimellinen) ateriaa päivässä, siivooja käy päivittäin huoneissa pesemässä lattiat ja wc-tilat (myös kylpyammeen!), ja lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan talon puolesta kerran viikossa. Olin myös jo etukäteen päättänyt alkaa etsiä itselleni asuntoa heti perille pääsyn ja välttämättömimmän asettumisen ja tottumisen jälkeen.

Asuntolarakennuksesta löytyy myös hiljainen lukusali (en saanut selvää, onko sinne ok mennä läppärin kanssa), pieni kuntosalintapainen sekä pieni kauppa. Huoneemme eteisessä oli pieni jääkaappi ja irrallinen keittolevy – luojan kiitos! – aamukahvin keittelyä ja muuta pientä kokkaamista varten. Tiskiharja, mikäli sellaista tahtoo käyttää, kannattaa ottaa mukaan Suomesta. Pyykinpesu maksetaan toimistossa etukäteen, mikäli sen rajallisina aukioloaikoina sattuu olemaan paikalla, ja kuitin kanssa vaatteet voi jättää pestäviksi joko klo 7, 10, 13 tai 16. Tupakansavuisesta toimistosta (kannattaa tottua siihen, että Serbiassa tupakoidaan kaikkialla, jopa yliopiston opetustiloissa) saa myös noin 500 dinaarin panttia vastaan haarukkapoletin, žetonin, jota ilman ei parane mennä ruokalaan, ellei halua syödä käsin tai tuo omia ruokailuvälineitä.

Opiskelijaruokaloita on useampia, yleensä opiskelija-asuntoloiden yhteydessä, mutta yksi on myös filologisen/filosofisen/biologisen tiedekunnan läheisyydessä keskustassa. Ruokailun maksaminen onnistuu ainoastaan sirullisella opiskelijakortilla, joka on ladattava kuukausittain erillisessä opiskelijatoimistossa (tai automaatissa, mutta tällöin joutuu itse maksamaan). Haarukka, veitsi ja lusikka vuokrataan žetonilla kassalta maksun yhteydessä. Žetonin saa takaisin astiat palautettuaan. Ruoka ei vastaa ihan Unicafen kotoista tasoa, mutta on toisinaan oikein maittavaa, kunhan et ole kasvissyöjä.

Yksityisesti majoittuvan on hyvä varmistaa, että tuleva vuokranantaja on valmis rekisteröimään vuokralaisensa poliisiasemalla. Jokaisen ulkomaalaisen on oltava “kirjoilla” jossain osoitteessa, ja yksityismajoituksessa asunnon omistajan on oltava mukana rekisteröitymässä. Lisäksi tämän on tapahduttava 24 tunnin sisällä maahan saapumisesta. Asuntolassa majoittuvan ei tarvitse huolehtia rekisteröitymisestä, koska asuntola hoitaa sen asukkaan puolesta. Maasta poistuessa on kuitenkin hyvä pyytää mukaan valkoinen paperikortti, joka osoittaa, missä olet majoittunut ja ollut rekisteröityneenä. (Teoriassa on mahdollista saada ilman sitä rajalla sakot ja jopa väliaikainen maahantulokielto, vaikkei tämä lienekään todennäköistä, varsinkaan viisumin kanssa.) Toisen käden tietona kuulin, ettei rekisteröitymistä kuitenkaan tarvitse viisumin kanssa tehdä jokaisen ulkomaanmatkan jälkeen, ainoastaan majapaikkaa vaihdettaessa.

Oma vuokranantajani oli haluton rekisteröimään minua asunnon osoitteeseen, joten jäin virallisesti kirjoille asuntolaan, vaikka muutinkin ensimmäisen kuukauden jälkeen käytännössä muualle. Kannattaa myös huomioida, että jotkut vuokranantajat toivovat vuokran euroina, joten mikäli suunnitelmissa on asua vuokralla, voi tulla halvemmaksi nostaa tukku euroja jo Suomesta. Asuntola-asumisesta ei tarvitse maksaa, mutta yksityisyyttä kaipaava löytänee asunnon sivukuluineen 250–450 eurolla riippuen, kuinka siistin asunnon haluaa ja minkälaisella sijainnilla. Ruokakuluihin ei tarvitse juurikaan budjetoida, mikäli tyytyy mensojen antiin, joten opintotuella, -lainalla ja vaihtoapurahalla tulee hyvin toimeen, vaikka asuisi vähän kalliimmin keskustassakin.

Alkubyrokratia yliopistolla

Ensirekisteröityminen yliopistoon hoitui filosofisen tiedekunnan rakennuksesta löytyvässä opintotoimistossa. Sieltä sain matkaan tarvittavat tiedot ja dokumentit hoitaakseni muut asiat: mm. bussilipun ja opiskelijakortin sekä rekisteröitymisen omaan tiedekuntaan. Paikallisen liikenteen henkilökohtaiseen korttiin saa opiskelija- alennuksen 26-vuotiaaksi asti, ja sitä vanhemmatkin saavat opiskelijatodistuksella kuukausikortin sentään paikallisen ”työssäkäyvän” hintaan, mikä on turistihintaa halvempi, vajaa 30 euroa kuussa. Mainittakoon, että tarkastajia näkyy busseissa ja raitiovaunuissa tasaisin väliajoin – sikäli kuin ruuhkan sekaan mahtuvat. Kerran olin unohtanut bussilippuni kotiin, mutten jostain syystä saanut sakkoja.

Ruokaluun vaadittavaan opiskelijakorttiin, kuten bussikorttiinkin, tulee paikan päällä otettava valokuva, opintokirjaa indexiä varten sen sijaan tulee käydä teettämässä kuvat itse. Kirjastokortteja suunnittelin myös hankkivani, mutta niille ei toistaiseksi ole vielä tullut tarvetta.

Opiskelu

Luodessani lukujärjestystäni järkytyin aluksi parin kurssin luentoajoista (perjantaisin klo 18:30–21:45), mutta huomasin, että täällä tosiaan on koko vuorokausi hyötykäytössä. Omassa tiedekunnassani kursseja on todellakin maanantaista lauantaihin koko päivän välillä 8:00–21:45, ja niiden välillä on 15 minuutin siirtymätauko. Sekin tosin menee nopeasti umpeen eräiden opettajien vetäessä surutta yliaikaa. Eri oppiaineiden luentoajat eivät kuitenkaan välttämättä synkkaa keskenään, ja toisinaan joudunkin luikkimaan luennoilta etuajassa seuraavalle tai saapumaan järjestään puoli tuntia myöhässä. Vaihtareiden suhteen ollaan kurssien suorittamisessa yleensä luonnollisesti vähän rennompia kuin paikallisten opiskelijoiden, jotka eivät välttämättä pysty suorittamaan kurssia, jos sen edeltämän kurssin suoritus puuttuu. Yhden kurssin lopputentin olen saanut luvan suorittaa kotiesseellä, jolloin minulla on enemmän aikaa ja apuvälineitä tuottaa serbiankielistä tekstiä. Itse valitsin kursseja vapaasti eri oppiaineista, mutta kurssien suorittaminen useista eri tiedekunnista ei ehkä ole suositeltavin ratkaisu paitsi jo tiedekuntien fyysisen etäisyyden vuoksi, myös siksi, että kurssien rekisteröiminen voi paikallisen byrokratian vallitessa osoittautua haastavaksi.

Ulkomaalaisille tarkoitettua serbian kurssia suosittelen kuitenkin kaikille, etenkin kun tämä osaavien opettajien vetämä arvokas ja tehokas kurssi on yliopiston opiskelijoille ilmainen. Kurssin jälkeen voi halutessaan suorittaa myös maksullisen virallisen tasokokeen. Keväällä vaihtoon lähtevän kannattaa kuitenkin huomioida, ettei kevätlukukaudella välttämättä ala uutta alkeiskurssia, vaan mukaan tulee hypätä syksyllä aloittaneeseen ryhmään. Serbian alkeita voi syksyllä 2019 opiskella Helsingissä sekä yliopistolla että Työväenopistolla. Toisaalta yksityiset kielikoulut Belgradissa järjestävät myös vähemmän intensiivisiä serbian alkeiskursseja noin sadalla eurolla/lukukausi. Serbialla tulee ainakin välttämättömimmässä toimeen melko lailla ympäri Balkania, ja yhden slaavilaisen kielen ja kyrilliset kirjaimet opittuaan voi ymmärtää auttavasti ainakin perusteita myös muista slaavilaisista kielistä.

Kurssien suorittaminen ja tenttikäytännöt vaihtelevat eri tiedekunnissa. Tuttavallani oikeustieteellisessä kurssit kestivät aina kuukauden ja kunkin kurssin tentti oli seuraavassa kuussa. Omat kurssini filologisessa kestävät koko lukukauden helmikuun puolivälistä toukokuun loppuun, ja kesäkuu on tenttikausi. Tenttien tarkat päivämäärät eivät tosin kaikkien kurssien osalta ole vielä toukokuun lopussakaan tiedossani.

Viihdyn Belgradin yliopistossa ja meikäläisittäin pienestä oppiaineesta tulevana nautin siitä, että yhtäkkiä ympärilläni on valtava määrä motivoituneita ihmisiä, jotka jakavat kanssani kiinnostuksen vaikkapa slovakialaista kansanmusiikkia, slaavilaisia vähemmistökieliä, albanian morfofonolgiaa tai unkarilaista runoutta kohtaan. Ongelmallisena olen kokenut vain järkyttävän ergonomian opetustiloissa. Omassa tiedekunnassani joutuu kaikkialla istumaan naurettavassa pienessä pulpetissa, jonka alle eivät ainakaan omat koipeni siististi mahdu, jolloin muistiinpanojen kirjoittaminen on joko muuten vain hankalaa tai sen joutuu tekemään erittäin tukalassa asennossa.

Vapaa-aika

Päätin jättää aiemmat harrastukseni, ratsastuksen ja jalkapallon, Suomeen odottamaan ja hankkia Belgradista uudet. Ostin juuri ennen vaihtoon lähtöäni hetken mielijohteesta klarinetin, etsin paikallisen musiikkikoulun ystävällisen tädin avulla klarinetti- ja pianonsoiton opettajan ja kävin silloin tällöin teatterissa. Nämä toimivat paitsi vapaa-ajan harrastuksina, myös serbian kielen käytännön harjoitteluna. Lisäksi kävin kielikahvilatapahtumissa puhumassa serbiaa, suomea, ruotsia, unkaria tai saksaa. Opintomatkallamme harjoittelin Bela Crkvan torilla tinkimistä ostaessani harmonikan, mutta sitä tyydyn vielä soittelemaan kotona itsekseni.

Julkiseen terveydenhuoltoon en ole tällä reissulla toistaiseksi tutustunut, aiemmissa seikkailuissamme olemme ystäväni kanssa joskus käyneet eräässä serbialaisessa sairaalassa röntgenissä ja kipsattavana, eikä tästä koitunut meille edes kuluja ystäväni kainalosauvoja lukuunottamatta. Apua on siis varmasti saatavissa tarpeen tullen.

Serbian erikoisuudet suomalaisen näkökulmasta

Yksi paikallinen ilmiö, josta on hyvä olla tietoinen, on promaja, eräänlainen petollinen ja kauhistuttava läpiveto tai viima, minkä vuoksi on täysin normaalia, ettei kahta ikkunaa voi pitää samaan aikaan auki, vaikka ulkona olisi 30 astetta lämmintä ja sisällä 40. Luulen tälle olevan sukua myös sen seikan, ettei täällä voi missään nimessä mennä märällä tukalla ulos lämpimälläkään säällä, muutoin saattaa tapahtua ties miten kamalia asioita.

Saavuttuani Belgradiin eräs minua syvästi hämmentänyt ilmiö oli koskettaminen. Kun ensi kerran minua reippaasti vanhempi miespuolinen opettaja keskustelun päätteeksi koski  minua tuttavallisesti selkään, mietin hetken, onko tämä nyt sitä ”lääppimistä”, mistä on oltava huolissaan. Samana iltapäivänä kuitenkin bussipysäkillä tuntematon nainen toisti tismalleen saman eleen kerrottuani hänelle, paljonko kello on. Pian opin tämän koskettelun olevan positiivinen, eräänlainen hyväksyntää osoittava ele ja siten täysin luonnollinen osa kanssakäymistä. Siinä missä suomalaisessa kulttuurissa arkinen, ei-romanttinen, ei-seksuaalinen koskettelu ei ole kovin yleistä, opettajien ja opiskelijoiden välillä sellaista tuskin koskaan tapahtuu ja itsekin olisin ennen täällä oloani kokenut sellaisen epämukavana, olen tällä nyt siihen totuttuani tajunnut sen olevan yksi niistä asioista, joita jään täältä eniten kaipaamaan.

Muutoin mm. yliopistolla ollaan huomattavasti muodollisempia kuin meillä päin, mikä tosin pätee aika moneen maahan Euroopassa. Teitittely ja muu muodollinen puhuttelu ei toki näy samalla tavoin englantia käytettäessä kuin serbiassa. Oma tila on täällä paljon vähemmän pyhä kuin vaikkapa siellä kuuluisalla suomalaisella bussipysäkillä. Täällä istutaan ja seistään surutta sumpussa liikennevälineissä. Tien ylittämisestä punaisia päin tai muuten vain suojatien ulkopuolella saattaa saada muutaman tuhannen dinaarin sakot, ja tätä todella tapahtuu (kaveri kertoi).

Balkan opettaa muun muassa kärsivällisyyttä ja yllätystensietokykyä, sillä kaikki ei täällä todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan. Eniten olen ehkä rakastanut sitä, että täällä saa viihtyä omana itsenään, tunteita saa kokea ja niitä saa näyttää, ja kokemuksista ja ajatuksista voi ja saa puhua – vaikka kanssamatkustajalle bussissa.

Posted on

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, syksy 2018

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syksyn 2018 vaihdossa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Pääsin opiskelemaan yhteen ns. SKY-yliopistoista, jotka ovat kuuluisia E-Koreassa, usein luennolla kuulikin luennoitsijoilta, että ”olette parhaista parhaat”. Opiskelen Suomessa maisteriksi maantieteestä ja lähdinkin Soulista etsimään uudenlaista näkökulmaa sosiaaliseen mediaan ja sen käyttämiseen. Vaihtoon lähteminen oli ollut haaveena koko opintojen ajan ja pääsinkin lähtemään sitten vasta maisterivaiheessa, joka ei sinänsä harmittanut muuten kuin, että en voisi viettää kokonaista vuotta vaihdossa.

Koreasta maana

Koreaan lähtiessä kannattaa osata edes lukea Hangeul-aakkoset, ja niiden opetteluun meneekin parhaimmillaan iltapäivä. Soulissa pärjää englannilla ajoittain todella huonosti, mutta turistisilla sekä Yhdysvaltain armeijan tukikohtien läheisyydellä pärjää myös englannilla. Etelä-Korea on todella turvallinen maa, ja Soul on hyvin turvallinen miljoonakaupungiksi. En koskaan kokenut olevani vaarassa, muuten kuin katua ylittäessä (korealaiset kuskit ovat hyvin hyvin hyvin arvaamattomia ja skoottereita saa varoa joka paikassa). Yleinen hintataso Koreassa on halvempi kuin Suomessa ja paikallisessa ravintolassa syöminen on parhaimillaan lähes yhtä halpaa kuin Unicafessa. Asuminen on Helsingin opiskelija-asuntojen hintatasoa, mutta usein paljon pienempiä ja huonommin varusteltuja. Useimmat vaihto-opiskelijat majoittuvat Goshiwon asuntoloissa taikka yliopiston asuntoloissa. Julkinen liikenne koko E-Koreassa toimii samalla (HSL matkakorttia vastaavalla) kortilla. Ruuhka-aikoina sekä viikonloppuisin voi Soulissa huomata kuinka monta ihmistä todella mahtuu hyvin pienelle alueelle. Ihmisahdistusta voikin lähteä karkuun moniin luonnonpuistoihin taikka kavuta monelle Soulia täplittävälle huipuille. Koreassa on myös hyvin tarkka hierarkia yhteiskunnassa ja kannattaakin ennen lähtöä tutustua paikallisiin tapoihin, että voi välttyä hölmöiltä turistivirheiltä heti alussa.

Ennen lähtöä

Kannattaa hankkia viisumit kuntoon hyvissä ajoin ja suunnitella vaihdossa oloa vähän sen mukaan, että viisumi on tosiaan vain ”one entry” eli pääset maahan vain yhden kerran opiskelijaviisumillasi, ennen kuin olet hakenut paikallisesta maahanmuuttovirastosta ”Alien registration”-korttisi, tähän prosessiin voi mennä jopa useita kuukausia. Olen kuullut, että on mahdollista lähteä käymään ulkomailla myös ilman korttia ja vain erillisellä paperilla, mutta en itse tätä kokeillut, sillä E-Koreassa sekä Soulissa on valtavasti nähtävää, että malttaa odottaa sen muutaman kuukauden ennen kortin saapumista. Kannattaa Suomessa varmistaa, että on ainakin Hepatiitti- sekä jäykkäkouristus-rokotukset kunnossa. Koreassa on myös kesäisin TODELLA kuuma ja kostea ja talvea kohti voi olla jopa -15 astetta pakkasta, joten jos jalankoko on 41 (kuten allekirjoittaneella), voi olla Koreasta hyvin vaikea löytää kivoja talvikenkiä. Vaatteet ovat tosin todella halpoja, enkä itse ainakaan pakannut montaa paitaa mukaan sillä ostin aina tarpeen mukaan.

Maahan saavuttua

Oma asuntolani Yonseissa vaati jokaista asukasta todistamaan olevansa terve tuberkuloosista ja vaadittiin vielä Koreassa tehty testi. Monet vaihtarikavereistani kävivät Yonsein yliopistollisessa sairaalassa ja maksoivat lystistä satoja euroja. Itse kävin paikallisessa terveyskeskuksessa, jossa maksoin kaksi euroa testistä, oli tosin iso kielimuuri, mutta sain asian hoidettua ennen asuntolaan muuttoa (tuloksissa menee aikaa muutama päivä, mutta saavuin itse Souliin kaksi viikkoa ennen asuntolaan muuttoa). Yonseissa oli suoraan sanottuna aivan surkea vastaanotto vaihtareille. Liityin muutamaan klubiin, mutta meillä oli huonosti yhtään kontaktia. Paikallisiin en päässyt tutustumaan kurssien ulkopuolelta ollenkaan. Monet asiat kampuksella ovat pelkästään koreaksi ja koin, että vaihtarit tuutoroivat toinen toisiaan, en esimerkiksi tiennyt miten kampukset kahvilat edes toimivat vasta kuin muutaman viikon Yonseissa olon jälkeen, kun yksi vaihtarikavereistani näytti kuinka siellä tilataan. Valmistaudu Yonseissa olemaan siis hyvin itsenäinen ja etsimään kaveriporukoita itse. Koreaa taitavilla ei ole ongelmaa löytää kivoja kerhoja sekä tekemistä, muut joutuvat vähän änkemään mukaan. Perustin itse valokuvauskerhon pelkästään vaihtareille koska Yonsein oma oli pelkästään koreaksi. Kävin myös kuokkimassa SNU:n buddy projectin tapahtumissa, jotka olivat kateutta herättäviä Yonsein opiskelijalle.

Opiskelusta

Yonsein opiskelijat ovat tehneet valtavan työn päästäkseen yliopistoon opiskelemaan, ja se näkyi siinä, että opiskelutahti oli välillä hyvinkin päätä huimaava. Tekniikka oli myös tällaiselle tiedonsoveltajalle aivan uskomaton, sillä vuosilukuja sekä termejä piti osata selittää sanatarkasti tenteissä. Kurssien laatu vaihteli myös voimakkaasti professorista toiseen, mutta suurimmaksi osaksi olin tyytyväinen kaikkiin kursseihini. Asia joka Koreassa tulee muistaa, on kunnioitus, älä ikinä puhuttele professoriasti etunimellä ja muista aina liittää sana professori sukunimen eteen. Usein kommunikointi tapahtuu kurssien assistenttien kautta. Yonseissa jouduimme myös ostamaan printattuja artikkelikirjoja, joissa saattoi olla useita satoja sivuja artikkeleita, jotka olisivat ihan hyvin voineet olla pdf. muodossa netissä. Kurssien arvostelu saattoi vaihdella hyvinkin paljon professorista vaihdellen. Olin koko syksyn täysin varma reputtavani yhden kurssin vain saadakseni arvosanaksi A+. Välillä on siis hyvin vaikea nähdä sitä, että missä mennään ja kuinka on pärjännyt. Kursseja valitessa kannattaa myös valmistautua muuttamaan kaiken mitä on suunnitellut. Itselläni vaihtui puolet kursseista muutamaa viikkoa ennen vaihtoon lähtöä ja joillakin vaihtui kursseja vielä lukukauden alettua. Useat kurssit eivät ota vaihtareita tai ovat pelkästään koreaksi, huolimatta englannin kielisestä kuvauksesta sekä otsikosta. Yonseissa saa kyllä apua kurssien kanssa ja professorit ovat usein miten hyvin joustavia kurssien vaihtamisien kanssa. Luennoille osallistuminen Yonseissa on pakollista ja liian monesta poissaolosta reputtaa kurssin, joten kannattaa näiden kanssa olla hyvin varovainen ja osallistuakin kuuliaisesti ajoissa kaikille luonneoille. Tarpeeksi monesta myöhästymisestä saa myös poissaolon. Yhdellä luennollani professori uhkaili antaa poissa-oloja kaikille, jotka jäivät kiinni kännykän räpläämisestä. Samainen professori sanoi myös laittavansa kaikki luennolla meikkaavat henkilöt luokan ulkopuolelle.

Lopuksi

Vaikka annankin Yonseista vähän negatiivisen kuvan, en silti vaihtaisi vaihtokokemuksestani päivääkään. Soulissa oli aina jotain tekemistä, ruoka oli uskomattoman hyvää ja ihmiset upeita. Koin todella paljon niin lyhyessä ajassa ja mietin varmasti vielä kiikkustuolissakin hymyillen kokemustani Soulissa. Kannattaa minne tahansa vaihtoon lähtiessä vain uskaltaa hypätä oman mukavuusalueen ulkopuolella ja kokeilla asioita, mitä ei koskaan olisi kotona tehnyt! Vaihtarina oleminen on helpoin tapa ikinä muuttaa ulkomaille ja kokea elämää vähän enemmän paikallisesta vinkkelistä. Suosittelen Etelä-Koreaa kaikille ja vaihtoon lähtemistä ylipäätään kaikille!

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Hebrew University of Jerusalem, Israel, kevät 2018

valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hebrew Universityn kevätlukukausi alkaa helmikuun lopussa ja sain hyväksymistiedon hyvissä ajoin, jo marraskuun lopulla. Mukana tuli kattavat ohjeet siitä miten toimia seuraavaksi. Ainoa asia, jonka suhteen oli hiukan epäselvyyksiä, olivat arabian ja heprean kielen kurssit. Itse halusin opiskella arabiaa yliopistolla. Koska arabiaa ei tarjottu alkeistasolla kevätlukukaudella, arabian kielen opiskelijat joutuivat tekemään eräänlaisen tasokokeen/kyselylomakkeen, joiden tulosten saamisessa kesti. Onneksi HebrewU:lla on erittäin pätevä Admissions Coordinator, joka ystävällisesti auttoi minua selvittämään myös kielikurssiasioita. Häneen kannattaa olla muutenkin paljon yhteydessä, sillä hän auttoi suunnattomasti muissakin yliopistoon, asumiseen ja opintoihin liittyvissä asioissa. HebrewU järjesti myös orientaatio-webinaarin tammikuussa ennen vaihtoon lähtöä, josta sai paljon hyödyllistä tietoa kurssivalintoihin ja yleisiin asioihin liittyen.

Kun saavuin Jerusalemiin, otin taksin yliopistolle joka sijaitsee liitetyn itä-Jerusalemin puolella. Alkubyrokratia yliopistolla sujui nopeasti, sillä saavuin päivän myöhemmin kuin suurin osa muista vaihto-opiskelijoista. Menin Rothberg International Schoolin toimistolle, ja hoidin Admissions Coordinatorin kanssa asiat liittyen esimerkiksi asuntoon ja orientaatioon. Minulla oli seuraavana päivänä tapaaminen opinto-ohjaajani kanssa sekä harjoitteluohjaajani kanssa. HebrewU:ssa kursseille ei pääse ilmoittautumisjärjestyksessä, vaan opinto-ohjaajani kanssa sovimme yhdessä lopullisista kurssivalinnoista. Ensimmäinen viikko yliopistolla on niin sanottu ”shopping week”, jonka aikana voi kokeilla haluamiaan kursseja ja sen jälkeen voi vahvistaa kurssit. Tein myös harjoittelun Harry S. Truman instituutissa, jonka hankkimisessa harjoitteluohjaajani auttoi. Harjoittelu itsessään on mielenkiintoinen kokemus, mutta omaa aktiivisuutta vaaditaan harjoitteluohjaajan kanssa. Lisäksi harjoittelusta saa opintopisteitä, mutta se vaatii jonkun verran aikaa (vähintään 8h/vko), ja oma harjoitteluni vaati myös kovaa panostusta.

Jerusalemissa ei tarvitse ilmoittautua kaupungin asukkaaksi kenellekään viralliselle taholle. HebrewU tarjoaa opiskelijoilleen vakuutusta terveydenhuoltoon, joka on tosin hintava. Vakuutus ei yllä myöskään miehitetyille alueille, kuten Länsirannalle. Itse otin matkavakuutuksen Suomesta ja ilmoitin yliopistolle että matkavakuutukseni on niin kattava, etten tarvitse HebrewU:n vakuutusta, enkä tosin onneksi ole sitä vielä joutunut testaamaan. Vakuutuskortti, passi (tai kuva passista) ja opiskelijakortti kannattaa aina pitää matkassa mukana Jerusalemissa, Israelissa ja Palestiinassa!

Asuminen

HebrewU tarjoaa opiskelijoilleen jaettuja asuntoloita kampuksen läheltä itä-Jerusalemissa. Itse asuin näissä asuntoloissa mikä oli toisaalta hienoa, koska ystäväni asuivat kaikki samassa talossa. Lisäksi se oli stressittömämpää sillä asunnon etsiminen Jerusalemissa on paikoin työlästä. Toisaalta taas asuntola on melko kallis (600$/kk), ja luulen että olisin voinut löytää halvemman asunnon samalta alueelta, joka olisi lisäksi ollut paremmassa kunnossa. Asuntolan moraalinen ongelma itselleni oli myös se, että se sijaitsee niin sanotun ”green linen” takana, mikä tarkoittaa sitä, että kansainvälisen lain vastaisesti asuntolat ovat miehitetyillä alueilla ja kuitenkin israelilaisen yliopiston omistuksessa.

HebrewU:lla on kolme asuntolaa yliopiston lähellä, ja koska uusin asuntola oli täynnä, päädyin asumaan vanhempiin rakennuksiin, jotka olivat melko huonossa kunnossa. Kannattaa varautua myös siihen, että opiskelijat joutuvat ostamaan kaiken asuntoon, mukaan lukien peitot, keittiövälineet ja siivousvälineet. Tosin yliopisto vihjasi, että tämä saattaa muuttua ensi vuonna. Sekä asuntoloissa että yliopistolla on jonkin verran turvallisuusjärjestelyjä, ja opiskelijakorttia kysytään miltei joka kerta rakennukseen mennessä.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu HebrewU:ssa seuraa melko erilaista rytmiä kuin Helsingin yliopistossa. Rothberg International Schoolissa, jossa suurin osa vaihto-opiskelijoiden kursseista on, luokat ovat pieniä ja opiskelijoita kannustetaan aktiivisuuteen. Minulla oli myös yksi kurssi HebrewU:n ”facultyn” puolelta, joka seuraa eri aikataulua kuin Rothbergin kurssit. Itse opiskelin Jerusalemissa lähinnä Lähi-Idän politiikkaa ja arabiaa, ja minulla oli monta kurssia Arabi-Israel-konfliktin historiasta, Palestiinan historiasta sekä Lähi-Idän sosiologiasta. Sanoisin että opiskelutahdissa ei ole kovin suurta eroa. Opiskelijoita vaaditaan lukemaan lukuisia artikkeleita eri kursseille, mikä on se eniten aikaa vievä osuus. Lisäksi oma harjoitteluni vei paljon aikaa, joskus myös enemmän kuin 8h/viikko. Minulla oli harjoittelu mukaan lukien 6 kurssia, joka on Suomen opintopisteissä 30 opintopistettä, ja opiskeltavaa riitti. HebrewU suosittelee opiskelijoilleen keskimäärin viittä kurssia per lukukausi. Sanoisin että arvosteluprosessi yliopistolla on opettajasta ja kurssista riippuen erilaista, mutta jos lukee läksynsä ja tekee muistiinpanoja luennolla, kaikilla kursseilla pärjää oikein hyvin. HebrewU:ssa arvosteluprosessi koostuu yleensä koko lukukauden panoksesta (10% läsnäolo, ja esimerkiksi 40% välikoe ja 50% loppukoe). Opiskelutyyli ja kurssit ovat myös saaneet joitain yhdysvaltalaisia vaikutteita, sillä jotkut opettajat ovat opettaneet Yhdysvalloissa, ja opiskelijoita sieltä on myös paljon.

Jos haluaa opiskella asioita liittyen konfliktiin, kannattaa muistaa että opettajilla yliopistossa on aina oma näkökulmansa sillä he elävät konfliktia, eivät pelkästään opeta sitä. Ylipäätään opiskelu yliopistolla on ollut hienoa, rankkaa, ja äärimmäisen mielenkiintoista, sillä se on auttanut minua kehittämään kriittistä silmää. Olen kaiken kaikkiaan oppinut todella paljon, ennen kaikkea sellaisista asioista jotka ovat todella kaukana kaikesta tutusta ja Suomen kontekstista. Opettajat ja Rothbergin henkilökunta ottavat myös paljon henkilökohtaista kontaktia opiskelijoihin, antavat palautetta ja tukea, mistä itse pidin opiskelussa eniten. Toinen lempiasiani HebrewU:ssa oli se, että kampus on todella viihtyisä ja kaunis!

Opiskelijaelämä HebrewU:ssa on todella aktiivista, ja tapahtumia riittää miltei joka viikko. Yliopiston kautta löytää sapatti-illallisia, juhlia, keskustelutilaisuuksia ja muita tapahtumia. Rothberg järjestää myös vaellusretkiä Israelissa joihin en tosin itse osallistunut, mutta kuulin monilta ystäviltäni, että ne olivat todella hyviä retkiä. Kannattaa liittyä Rothberg International Schoolin fb-sivulle, sieltä löytyy kaikki informaatio. Osallistuin aluksi muutamaan tapahtumaan, mutta jonkin ajan jälkeen keskityin muihin asioihin. Vapaa-aikaa riittää opiskeluista huolimatta, sillä ainakin kevätlukukaudelle osuu monia juutalaisia juhlapyhiä, jolloin yliopisto on kiinni.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Jerusalem on uniikki kaupunki sekä Israelissa että muualla. Arki siellä on erilaista, ja sen huomaa jo ensimmäisellä viikolla, kun lähes koko kaupunki hiljenee viettämään sapattia sekä palestiinalaisten lepopäivää, perjantaita. Julkinen liikenne ei kulje, kaupat ovat kiinni ja yliopisto on kiinni. Ennen sapattia kannattaa siis ostaa kaikki tarvittava viikonlopuksi! Tämä oli minulle alussa vaikea muistaa, mutta siihen tottuu nopeasti. Toisaalta itä-Jerusalemissa ja Damaskoksen portin lähellä kaikki on lauantaisin auki, sillä palestiinalaiset eivät vietä sapattia, ja olenkin tottunut viettämään sapattini itä-Jerusalemin kahviloissa ja kirjakaupoissa. Kannattaa käydä kurkkaamassa ”The international bookshop”: tarjoaa loistavaa kahvia ja kirjallisuutta!

Lisäksi jos haluaa vierailla miehitetyllä Länsirannalla, lauantai on siihen oivallinen päivä, sillä arabibussit kulkevat sapatista huolimatta. Ainakin Betlehem, Ramallah ja Nablus ovat ihania kaupunkeja ja nopeasti saavutettavissa paikallisbussilla (jos ei ole ruuhkaa). Jerusalemin uskonnollinen merkitys ei luultavasti tule kenellekään yllätyksenä, ja kaupungissa on paljon uskonnollisia tapahtumia ja juhlia. Uskonnolla on todella tärkeä rooli ihmisten elämässä, ja esimerkiksi ultra-ortodoksisilla alueilla sekä tietenkin vanhan kaupungin pyhillä paikoilla, tulee kunnioittaa pukeutumissääntöjä ja muita tapoja. Sekulaarille ihmisille sopeutuminen voi aluksi olla hiukan haastavaa, mutta Jerusalemissa on myös hyvin sekulaareja asuinalueita, kuten First Station joka on auki läpi koko sapatin. Lisäksi kaupungin uskonnolliseen luonteeseen kannattaa yrittää suhtautua positiivisesti: se avaa todella uusia perspektiivejä, ainakin omaan kokemukseeni.

Jerusalemissa panostetaan paljon turvallisuuteen. Poliiseja ja sotilaita on kaikkialla, ja miltei yhteenkään rakennukseen ei pääse sisään kulkematta ensin metallinpaljastimesta. En ole kuitenkaan tuntenut oloani turvattomaksi Jerusalemissa, epävakaasta poliittisesta tilanteesta huolimatta. Yliopistolla järjestetään turvallisuusorientaatio ensimmäisenä päivänä, mistä oli jonkin verran hyötyä. Asioita joita kannattaa muistaa turvallisuuden kannalta: pidä passi mukana tarkastuspisteillä, ja uskonnollisten juhlapyhien aikana kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ympäristöön. Älä myöskään kuvaa sotilaita tai tarkastuspisteitä, ellet halua menettää puhelintasi. Aina kannattaa olla varovainen, muttei vainoharhainen! Jerusalem on mielenkiintoinen ympäristö, ja jos pitää mielen avoinna, kokemuksesta saa eniten irti.

Israel ylipäätään on kallis maa, ja vaikka Jerusalem ei ole yhtä kallis kuin esimerkiksi Tel Aviv, se on silti hintava. Eniten rahaa minulla on mennyt luultavasti ruokaan, se on yhtä kallista tai paikoin jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Itä-Jerusalemissa Damaskoksen portin lähellä on huomattavasti halvempaa kuin muualla Jerusalemissa, ja olenkin käynyt siellä tekemässä ruokaostokseni. Yliopistolla ei myöskään ole opiskelijaruokailua, jota olen jäänyt kovasti kaipaamaan Helsingin yliopistossa. Matkustaminen on luultavasti ainoa halpa kustannus maassa, kaikki muu on aika lailla samalla hintatasolla kuin Suomessa.

Sopeutuminen elämään Jerusalemissa on ollut paikoin vaikeaa, mutta myös todella palkitsevaa. Olen oppinut enemmän kuin olisin koskaan osannut arvata, enkä pelkästään yliopistolla. Israelilaisilla on todella erilainen mentaliteetti, johon kyllä tottuu. Vaikka Jerusalemin oikeistolaiset arvot eivät sovi omaan maailmankuvaani, sitä kaikkea on ollut hyvin kiinnostavaa seurata. Jerusalem on täynnä elämää ja haasteita, ja kaikki siellä on erilaista ja ainutlaatuista.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Hong Kong, Hongkong, syyslukukausi 2018

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

ENNEN LÄHTÖÄ

Viisumi, kurssivalinnat, matkavakuutus, asumisjärjestelyt, rokotukset..vaihtoon lähtöön liittyi paljon eri asioiden järjestelmistä. Sekä Helsingin yliopiston että kohdeyliopisto University of Hong Kongin ohjeet olivat kuitenkin selvät. Vaihtoon lähtöä edeltäviä papereiden täyttelyä sun muuta ei kannata stressata liikaa, sillä ohjeita ja määräpäiviä noudattamalla asiat kyllä hoituvat. Viisumihakemus liitteineen piti ensin lähettää sähköpostitse HKU:lle tarkistettavaksi, jonka jälkeen hakemuspaketin sai lähettää postitse HKU:lle, joka puolestaan lähetti paketin viranomaisille. Lähetin viisumihakemuksen huhtikuussa ja tieto viisumin hyväksymisestä tuli heinäkuussa.

Ennen lähtöä piti myös tehdä alustavat kurssivalinnat. Valinnat eivät ole lopullisia, sillä lukukauden ensimmäisten viikkojen aikana valintoja voi vielä muuttaa. Itse pysyin valinnoissani, mutta monet kanssaopiskelijat päättivät vaihtaa ensimmäisten luentojen jälkeen. Tarvittavat rokotukset hankin YTHS:n matkailuneuvonnan kautta ja matkavakuutuksen päivitin myös pikaisen kilpailuttamisen jälkeen.

Paikan päällä byrokratiaa oli yllättävän vähän. Yliopistolla on oma opiskelijakortti, joka mahdollistaa esimerkiksi kampuksen kirjastoihin pääsyn. Korttihakemus kannattaa täyttää heti kun se on mahdollista, sillä vielä ensimmäisten viikkojen aikana tätä varten on järjestetty erityinen piste jonne hakemuksen voi jättää. Viisumihakemusprosessin yhteydessä hankitut ylimääräiset passikuvat kannattaa ottaa mukaan Hongkongiin, sillä voit hyödyntää kuvaa myöhemmin hakiessasi HKU:n opiskelijakorttia.

Octopus-kortti kannattaa hankkia mahdollisimman pian. Kortti on lähtökohtaisesti joukkoliikennekortti, mutta kortilla voi myös maksaa kaupoissa ja kahviloissa ympäri kaupunkia ja myös kampuksella. Vaikka metrolla matkustaminen ei paljoa maksa, saa kortille opiskelija-alennuksen erillisellä hakemuksella. Hakemuksen täyttäminen vaatii kuitenkin yliopiston opiskelijakortin, joten heti ensimmäisten viikkojen aikana sitä ei voi hakea.

ASUMINEN

HKU lähetti sähköpostitse tiedon siitä, milloin asuntolahakemuksen voi tehdä. Tarkka päivä ja aika kannattaa laittaa kalenteriin, sillä asuntolapaikoista on kova kilpailu. Minut sijoitettiin ns. ”off campus housing” taloon nimeltä On Hing Building. Talo on lievästi sanottuna ränsistynyt, mutta viihdyin kuitenkin hyvin. Asunnossa oli kaksi kylpyhuonetta ja vaatimaton keittiö/yleinen tila, jossa myös vaatekaapit sijaitsivat. Makuuhuone jaettiin yhden kämppiksen kanssa ja yhteensä meidän asunnossa asui kuusi tyttöä. Se, että asunto oli kulahtaneempi, kuin mihin täällä Suomessa on totuttu ei minua haitannut, sillä talon sijainti oli mitä parhain: keskellä eläväistä naapurustoa, mutta kampukselle oli kuitenkin lyhyt matka kävellen. Se, että koko talo oli melkein vain vaihto-opiskelijoiden asuttama varmisti myös sen, että toisiin vaihtareihin tutustui helposti. Riippumatta siitä asuuko asuntolassa, off campus talossa vai vuokratussa asunnossa kannattaa asennoitua siihen, että omaa kotia vastaava asuntoa ei Hongkongissa saa, sillä kaupunki kuuluu asumiskuluiltaan maailman kalleimpiin maihin. Itseäni ei nuhjuisuus ja tilan puute paljoa haitannut; kaupungissa on niin paljon tekemistä, että kotona ei paljoa ehdi istuskella. Kaiken lisäksi sain viisi hyvää ystävää, sillä tulimme kämppisten kesken erittäin hyvin toimeen.

OPISKELU JA OPETUS

Opinnot pystyy suunnittelemaan etukäteen varsin yksityiskohtaisesti, sillä kurssikuvaukset sisältävät kattavat tiedot ajankohdasta ja kurssin vaatimuksista (esim. kuuluuko suoritukseen essee vai final take-home exam ja pitääkö tämän lisäksi tehdä mid term exam jne.) Itse valitsin lähinnä liikejuridiikkaan kytkeytyviä kursseja, minkä vuoksi osa kursseista käsitteli yksityiskohtaisesti Hongkongin lainsäädäntöä. Tämä toi opiskeluun lisähaastetta, sillä common law-oikeuteen perustuva oikeusjärjestelmään ei perehdytä syvällisesti oikeusnotaarin tutkintoon kuuluvissa kursseissa. Yllä mainitun ”ongelman” voi toki välttää valitsemalla esim. oikeusvertailevia kursseja ja muita vastaavia kursseja, joissa common law-oikeusjärjestelmä ei ole niin korostetusti keskiössä. Voin jopa sanoa, että nautin opinnoista HKU:ssa, sillä luennoitsijat panostivat luentoihin ja kurssit olivat kiinnostavia. Loppukokeissa ei painotettu ns. nippelitietoa vaan kokonaisuuksien ymmärrys ja soveltaminen olivat keskiössä.

Aluksi kampus oli iso ja hämmentävä, mutta siihen tottui nopeasti. Muistelen vielä kaiholla kampusta, sillä eri puolilla kampusta on pieniä vehreitä pikkupuutarhoja ja vesialtaita, joista voi vaan unelmoida Porthanian harmauteen palatessa. Esimerkiksi Law Towerin vieressä sijaitsee keinotekoinen lampi täynnä vesikilpikonnia ja värikkäitä karppeja.

LOPUKSI

Hongkongin hintataso on korkea. Ruoka on kallista ja esimerkiksi maitotuotteet maksavat paljon verrattuna Suomen hintatasoon. Hiukan yleistäen voikin todeta, että mitä länsimaalaisempi tuote, sitä kalliimpi se on. Ostamalla vihannekset ja hedelmät katujen varsilla sijaitsevista kojuista tavallisten ruokakauppojen sijaan voi kuitenkin säästää. Ravintoloita on paljon ja ulkona syöminen (kantonilaisessa) ravintolassa voi olla jopa halvempaa kuin itse kokkaaminen. Jos joskus haluaa satsata ruokaelämykseen hiukan enemmän, mutta kuitenkin säästä, kannattaa tsekata kalliimpien ravintoloiden lounastarjoukset. Kävin myös ahkerasti Ikeassa, sillä sieltä saa mm. irtokarkkeja ja näkkileipää pahimman ruokaikävän laannuttamiseen.

Itse en kokenut suurta kulttuurishokkia. Suurkaupungin elämään sopeutuu nopeasti. Aluksi tuijottelin väistämättä taivasta kohti kurottavia pilvenpiirtäjiä, mutta hiljalleen niihinkin tottuu ja Suomeen palattuani ihmettelinkin katujen tyhjyyttä. Näin isossa ja kansainvälisessä kaupungissa tekemistä riittää; kannattaa ainakin kerran suunnata Happy Vally-raviradalle, jonne turistit, vaihtarit ja paikalliset suuntaavat joka keskiviikko lyömään vetoa tai ihan vaan juhlimaan. Joukkoliikenne kattaa koko kaupungin, joten eri kaupunginosiin tutustuminen on helppoa. Metro on helpoin ja nopein tapa liikkua, mutta kaksikerroksisten ratikoiden kyydissä näkee kaupungin vilinästä enemmän. Hongkongissa on myös aivan huikeat vaellusmahdollisuudet. Henkilökohtainen suosikkini on Sai Kungissa sijaitseva vaellusreitti, joka päättyy isolle kauniille hiekkarannalle. Ihastuin kaupunkiin siinä määrin, että toivon jonain päivänä palaavani Hongkongiin. Nauti siis vaihdostasi!