Category: Vaihtokertomukset

Posted on

Vaihtokertomus, the University of Edinburgh, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Hei kaikille vaihtoon lähtemistä pohdiskeleville! Olen kolmannen vuoden valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka teki reilu vuosi sitten yhden elämänsä parhaista päätöksistä ja hyppäsi tuntemattomaan, nimittäin kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi vaihtoon Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin. Lopputuloksena oli seikkailu täynnä taianomaisia – ja vähän tavallisempiakin – hetkiä!

Sinä päivänä

Pölähdin Skotlannin maaperälle sattumalta historiallisella hetkellä. Syyskuun 8. päivän ensimmäisinä tunteina astuin Edinburghin myöhäiskesän yöhön, ja samana iltapäivänä korviini kantautui tieto kuningatar Elisabet II:n kuolemasta. Vaihtoni alkoi hämmentyneen dramaattisissa tunnelmissa keskellä haikeaa hiljaisuutta ja massiivisia tiesulkuja. Orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä päädyin ex tempore kymmenien tuhansien ihmisten kanssa jonottamaan St Gilesin katedraaliin, jonne kuningattaren arkku tuotiin Balmoralin linnasta. Viiden tunnin odotukseni oli verrattain lyhyt, sillä jotkut seisoivat jonossa yön yli. Totesin pian, että tämän peribrittiläisempää asiaa tulen tuskin koskaan elämässäni tekemään.

Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.
Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.

 

Alku aina hankalaa…

…niin myös ainakin omassa vaihdossani. Monilta vaikeuksilta voi kuitenkin välttyä huolellisella ja ajoissa hoidetulla valmistautumisella. Omalla kohdallani esimerkiksi asunnon metsästyksestä kehkeytyi vähän liiankin jännittävä prosessi. Edinburghissa oli pulaa asunnoista, eikä EU:n alueelta tuleville vaihto-opiskelijoille taattu Edinburghin yliopiston asuntoloista asuntoa, mutta sitä kehotettiin silti kaiken varalta hakemaan. Asuntohakemuksen pystyi jättämään vasta, kun oli saanut vaihtopaikan yliopistolta, ja hakemusta täyttäessäni kävikin ilmi, että yliopistolla oli vaihtosyksynäni poikkeuksellisen hyvä asuntotilanne. Viikkoa ennen lähtöäni Edinburghiin sain kuitenkin tietää, ettei yliopistolla ollutkaan tarjota minulle asuntoa, vaikka vielä heinäkuun lopussa minulle oli kerrottu asunnon saamisen olevan erittäin todennäköistä. Huonoja uutisia seurasi vuorokauden ajan paniikinomaista vuokrailmoituksiin vastailemista ja yliopiston asuntoloiden nettisivujen chat-palveluun valittamista, minkä jälkeen sain yllättäen yliopistolta asuntotarjouksen. Myöhemmin kävi ilmi, että ne vaihtarit, jotka olivat jättäneet hakemuksensa aiemmin (tai joissain tapauksissa soittaneet yliopiston työntekijöille kolme kertaa päivässä), olivat saaneet asunnon. Mitä tästä opin? Hakemus vaihtokohteeseen kannattaa jättää niin pian kuin mahdollista! Ensimmäiset kolme yötä asunnossani nukuin ilman tyynyä ja peittoa, sillä etukäteen tilaamani tavarat olivat eksyneet matkan varrella. Onneksi syyskuun puolivälissä oli vielä lämmin kesäsää ja sain korvaavan tilauksen maksutta. Soluasuntoni osoittautui viihtyisäksi ja kolme kämppistäni todella mukaviksi. Huoneeni pienuus ei haitannut, sillä suurimman osan valveillaoloajastani vietin kampuksella, tapahtumissa sekä Edinburghia ja Skotlantia kierrellen.

Asunnon löytämisen lisäksi erityistä päänvaivaa monille vaihtareille aiheutti kurssi-ilmoittautuminen. Edinburghin yliopistolla on pitkä lista aloista, joiden kurssit ovat erittäin suosittuja, joten jos haaveilee niille pääsystä, kannattaa takataskussa olla runsaasti varavaihtoehtoja. Kurssivalinnoissa etusijalla ovat tutkinto-opiskelijat ja heidän jälkeensä alakohtaisella vaihtosopimuksella tulevat vaihtarit. Koska oma sopimukseni oli yliopistonlaajuinen ja minua kiinnostaneet kurssit lukeutuivat erittäin suosittuihin, jouduin päivystämään kesällä sähköpostin ääressä odottaessani kyseisten kurssien ilmoittautumisen aukeamista kaikille vaihtareille. Ilmoittautumisessa piti olla vikkelä, sillä nopeat söivät hitaat. Jäljellä olleet kurssipaikat täytettiin ilmoittautumisjärjestyksessä, ja jos kurssivalintoihinsa halusi tehdä muutoksia, oli joka kerta täytettävä sama lomake uudelleen ja toivottava, että joku muu oli juuri hetkeä aiemmin perunut ilmoittautumisensa havitellulle kurssille. Mitään jonotuslistaa ei siis ollut käytössä. Kannattaa myös huomioida, että kolmannen ja neljännen vuoden kursseille osallistuvilta edellytetään C1-tason englannin kielen taitoa. Todistukseksi kielitaidosta kelpasivat ainoastaan kansainvälisesti hyväksyttyjen kielikokeiden tulokset, joten suoritin keväällä ennen vaihtoani IELTS-kokeen. Mahdollisten kielikokeiden aiheuttamiin lisäkustannuksiin kannattaa siis varautua etukäteen.

Lähtöorientaatiossa oli puhuttu siitä, millaisia sopeutumisen vaiheita vaihtoon tyypillisesti liittyy, ja olinkin pohtinut etukäteen paljon sitä, millainen sopeutumisen kehityskaari omalla kohdallani olisi. Vaihtoni ei startannut tavanomaisella alkuhuumalla vaan pikemminkin jonkinlaisella jännityksen ja ahdistuksen sekavalla yhdistelmällä. Asiaan vaikuttivat paitsi stressaavat lähtövalmistelut, alkubyrokratia ja täysin tuntemattomassa paikassa oleminen ilman tuttuja tukiverkkoja myös se, että vaihtoon lähtiessäni muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Minulle vaihdon ensimmäiset päivät olivatkin ne kaikista haastavimmat.

Korkealta otettu maisemakuva. Pilvistä taivasta vasten etäinen kaupunki ja vehreitä kukkuloita.
Urbaanin legendan – joita Edinburghissa muuten riittää – mukaan opiskelijoiden on kiivettävä sammuneen tulivuoren Arthur’s Seatin huipulle ennen lukuvuoden alkua, mikäli mielivät läpäistä kurssinsa. Kannattaa myös huomata, että kukkulalle on kiivettävä pariton määrä kertoja. Itse mokasin tämän kapuamalla ylös kahdesti, mutta läpi pääsin silti!

 

Opiskelusta

Alkukankeuksien jälkeen haltioituneisuus vaihdossa olemisesta otti minut toden teolla valtaansa. Siitä eteenpäin vuorottelivatkin innostus uuteen arkeen, kulttuuriin ja ihmisiin tutustumisesta, ajoittainen turhautuminen asioihin, jotka mielestäni toimivat Suomessa paremmin, sekä jatkuva epäuskoisuus ja onnen tunne siitä, että elämäni Edinburghissa oli totisinta totta.

Innostustani vaihto-opintoihini lisäsi se, että koronafuksina ensimmäiset kaksi vuotta opinnoistani olivat kuluneet etänä ja vaihdossa sain ensimmäistä kertaa viettää normaalia opiskelijaelämää kampuksella. Vaikken päässyt yhdellekään minua eniten kiinnostaneista kursseista siitäkään huolimatta, että täytin ilmoittautumislomakkeen toistakymmentä kertaa, olin loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen kursseihini. Näin jälkikäteen ajatellen kurssivalintoja ei olisi kannattanut stressata niin paljon, sillä Edinburghin yliopistolla oli mielestäni laaja ja mielenkiintoinen kurssitarjonta vaihtareille. Kurssien laajuus Edinburghissa vastasi tyypillisesti kymmentä opintopistettä, joten suoritin yhteensä kolme kurssia politiikan tutkimuksesta, maailmanpolitiikasta ja sukupuolentutkimuksesta. Omien kurssieni parhaita puolia olivat paitsi erittäin kiinnostavat ja kriittiseen ajatteluun kannustavat sisällöt myös omistautuvat opettajat ja motivoituneet kanssaopiskelijat sekä silmiä avaavat keskustelut. Siinä missä Helsingissä kandivaiheen opintoni koostuivat pääasiassa massaluennoista, Edinburghissa luentojen lisäksi järjestettiin tutoriaaleja eli pienryhmäopetusta, jossa keskusteltiin luennoista ja kurssikirjallisuudesta. Minulle tutoriaalit olivat sekä kaikkein haastavin että antoisin osa vaihto-opintojani, sillä ne edellyttivät huolellista valmistautumista ja akateemista argumentointia vieraalla kielellä mutta toisaalta syvensivät oppimistani ja tutustuttivat kurssikavereihin.

Toinen keskeinen ero yhteiskuntatieteiden opetuksessa oli Edinburghin yliopiston aktiivinen office hours -kulttuuri: opettajat tarjosivat opiskelijoille viikoittain mahdollisuuksia tavata kasvotusten ja keskustella mistä tahansa kursseihin liittyvästä tai pyytää vaikkapa apua esseeaiheen rajaamiseen. Myös arviointi- ja palautekulttuuri oli hyvin erilainen. Kurssitehtävät palautettiin anonyymisti, eli opettajat eivät ainakaan teoriassa tienneet, mikä palautus oli kenenkin. Lisäksi jokaisen arvioitavan kirjallisen kurssitehtävän alkuun tuli liittää palautelomake, johon opettajat sitten hyvin yksityiskohtaisesti kommentoivat suorituksen vahvuuksia ja kehityskohteita sekä antoivat parannusehdotuksia. Arvostin tätä erittäin paljon, sillä Helsingin yliopistossa olin tottunut saamaan arvosanojen lisäksi enimmäkseen niukkasanaista ja melko ympäripyöreää palautetta, jos sitäkään. Työmäärältään vaihtokurssini vastasivat mielestäni melko pitkälti kurssejani Helsingissä.

Syksyllä vaihtoon lähtevän kannattaa ottaa huomioon, että syyslukukausi Edinburghin yliopistossa on todella lyhyt: orientaatioviikko järjestettiin syyskuun puolessavälissä, kaksi viikkoa myöhemmin kuin Helsingissä, ja viimeiset kurssisuoritukseni sain pakettiin jo joulukuun ensimmäisinä päivinä. Lomaa ei välissä ollut, joten opiskelurupeama oli hyvin tiivis. Virallisia tenttiviikkoja oli kaksi, mutta kaikki omat kurssitehtäväni olivat erilaisia esseitä ja muita samankaltaisia tekstejä, joiden palautuspäivät olivat jo ennen tenttiviikkojen alkua. Tyypillisesti kurssien puolivälissä piti palauttaa lyhyempi kurssitehtävä ja kurssin lopussa pidempi. Vaikka tutkinto-opiskelijana Edinburghin yliopiston tiivis opiskelurytmi olisi todennäköisesti tuntunut raskaalta, vaihtarina iloitsin siitä, että opintojen päättymisen jälkeen minulla oli vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa ottaa rennosti, nähdä kavereita sekä seikkailla ympäri Edinburghia ja Skotlantia ennen paluutani Suomeen joulunviettoon.

 

Korkeakattoinen rakennus sisältä. Katossa kattokruunu, edessä nöyttämö ja yleisöä istumassa.
Edinburghin yliopisto on perustettu vuonna 1583, joten monet sekä rakennuksista että perinteistä ovat vanhoja. Kuvassa käynnissä uusien opiskelijoiden tervetuliaisseremonia säkkipillimusiikin säestyksellä McEwan Hallissa.

 

Arjen ihanuuksia ja ikävyyksiä

Skotlannissa on sanonta, jonka mukaan yhden päivän aikana voi kokea neljä vuodenaikaa. Fraasissa on perää, sillä Skotlannin sää voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Stereotypiat surkeasta säästä ovat kuitenkin mielestäni liioiteltuja, ja juuri sää yllättikin minut erittäin positiivisesti. Vaikka vaihtoni ajoittui pitkälti pimeään ja kylmään vuodenaikaan, sää oli suurimman osan ajasta todella hyvä! Toki on syytä varustautua myös tuuleen ja sateeseen, sillä niitä Edinburghissa asuva saa taatusti ajoittain niskaansa.

Yksi parhaista eduista nuorena Skotlannissa asuvana on Young Scot Card. Se on henkilöllisyystodistuksenakin usein kelpaava kortti, jolla alle 26-vuotiaat saavat alennuksia esimerkiksi julkisesta liikenteestä ja kulttuuripalveluista, kuten museokäynneistä. (Valtaosa ainakin Edinburghin museoista on tosin kaikille ilmaisia, joten niissä voi kierrellä huoletta sydämensä kyllyydestä.) Alle 22-vuotiaat saavat lisäksi matkustaa ilmaiseksi busseilla kaikkialla Skotlannissa. Edinburgh on sen verran tiivis kaupunki, että kävellen ja pyöräillen pääsee helposti paikasta toiseen, mutta itse kuljin busseilla melko usein, sillä asuntolani sijaitsi yli puolen tunnin kävelymatkan päässä kampukseltani. Young Scot -korttini saapumiseen kului tosin kuukauden päivät, ja Edinburghin bussiaikataulut olivat pelkkä vitsi: oli sääntö eikä poikkeus, että bussit tulivat 10–15 minuuttia myöhässä – paitsi viikonloppuaamuisin, jolloin ne saapuivat reippaasti etuajassa. Bussinkuljettajat ja muut kaupunkilaiset olivat kuitenkin todella ystävällisiä, mikä teki aamuruuhkassa jumittamisesta jos ei nyt mukavaa niin ainakin siedettävää.

HSL:n lisäksi vaihdon aikana tuli ikävä UniCafeta. Kampuksilla oli kyllä yliopiston omistamia kahviloita ja joitain ruokaloitakin, mutta opiskelijahintaista lounasta ei tunnettu. Niinpä päädyin monien muiden tavoin tekemään itselleni lounaseväät kampukselle. Opiskelijoille ei ollut myöskään omaa terveydenhuoltoa, vaan se hoitui julkisissa terveyskeskuksissa. Terveyskeskukseen rekisteröityminen osoittautui kärsivällisyyttä vaativaksi toimenpiteeksi, sillä lähimpään terveyskeskukseeni otettiin uusia asiakkaita enintään 30 viikossa ja rekisteröityminen onnistui ainoastaan paikan päällä. Jos halusi varmistaa itselleen paikan, piti viikon alussa mennä jonottamaan puolitoista tuntia ennen terveyskeskuksen aukeamista. Rekisteröitymistä kannattaa kuitenkin harkita, vaikka vaihto kestäisikin vain yhden lukukauden, sillä se varmasti helpottaa hoidon saamista tarpeen tullen. Omassa vaihdossani kurjinta oli se, että sairastuin peräti kolme kertaa, mutta lääkärissä minun ei kuitenkaan lopulta tarvinnut käydä. Tarvittaessa olisin myös pärjännyt eurooppalaisen sairaanhoitokortin – joka kelpaa Britanniassa edelleen brexitistä huolimatta – ja kattavan matkavakuutuksen turvin.

Koin oloni koko vaihtoni ajan Edinburghissa ja muuallakin Skotlannissa todella turvalliseksi. Hieman huolta aiheutti ainoastaan digitaalinen turvallisuus, sillä netissä ja sosiaalisessa mediassa liikkui jatkuvasti monenlaisia huijauksia. Erityisen tarkkana on syytä olla, jos etsii asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Asuntohuijausten lisäksi kannattaa varoa etenkin sosiaalisessa mediassa liikkuvia, vaihtareihin ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin usein kohdistettuja huijausyrityksiä, kuten huijaustarkoituksessa perustettuja sosiaalisen median ryhmiä ja epäaitojen tapahtumalippujen myyntiä.

Edinburghin kaupunki ja yliopisto ovat molemmat todella kansainvälisiä, noin 45 prosenttia yliopiston opiskelijoista tulee Britannian ulkopuolelta. Kansainvälisyyden aistiikin helposti esimerkiksi kaupungin kulttuuri-, ravintola- ja myymälätarjonnassa. Voimakkaan inflaation vuoksi hinnat olivat vaihtoni ajan Skotlannissa korkealla, etenkin asuntojen vuokrataso. Myös brexit vaikutti vaihtooni siinä määrin, ettei Britanniaan lähteneiden vaihtoapurahaa voitu inflaation myötä korottaa toisin kuin muihin Erasmus+-vaihtoihin lähteneiden. Vaihdon kustannuksiin pystyy onneksi itse vaikuttamaan sillä, millaisiin hankintoihin rahojaan käyttää. Suosittelen kuitenkin mahdollisuuksien mukaan säästämään vaihtoa varten ja panostamaan erityisesti aineettomiin elämyksiin!

Kuva mukista jossa lämmintä juotavaa ja lautasesta, jolla on pieni kakkupala.
Edinburghin kahvilatarjonnan ihanuuksilla herkuttelu on mahtava tapa tavata ystäviä kylmenevinä syysiltoina!

 

On the bonnie, bonnie banks…

Koska Edinburghin yliopistossa ei ole vanhempien opiskelijoiden uusille järjestämää tuutorointia, suosittelen vahvasti lähtemään mukaan mahdollisimman monen opiskelijajärjestön toimintaan. Toisin kuin Helsingissä Edinburghissa valtaosa järjestöistä on keskittynyt jonkin tietyn harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen, ei opiskeltavan alan, ympärille. Parhaiten järjestöihin pääsee tutustumaan orientaatioviikon tapahtumissa. Olen ikuisesti kiitollinen paikalliselle ESN-järjestölle, jonka kautta tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, vihkiydyin skottiperinteiden saloihin sekä näin ja opin ympäri Skotlantia (ja Pohjois-Englantia) tehdyillä reissuilla enemmän kuin olisin koskaan omatoimimatkoilla kyennyt. ESN järjesti suhteellisen edullisia päivä- ja viikonloppuretkiä yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa, jonka osaavat oppaat ja huolella valmistellut matkasuunnitelmat takasivat unohtumattoman reissun toisensa perään. Halusin vaihtoni aikana sukeltaa mahdollisimman syvälle skottikulttuuriin, joten liityin myös perinteisiin skotlantilaisiin tansseihin erikoistuneeseen järjestöön. Kävin viikoittain ceilidh ja country -tunnilla, ja yllätyksekseni skotlantilainen kansantanssi osoittautui nopeasti tutuksi: monet lukion vanhojen tansseissa esitettävistä tansseista ovat muunnelmia ceilidh- ja country-tansseista! Juhlapäivinä järjestettävät ceilidh’t luovat käsinkosketeltavan yhteisöllisyyden tunteen ja saavat taatusti hyräilemään Auld Lang Syne -kansanlaulua jo ennen sanojen oppimista.

Kuten opiskelijajärjestöjen tarjonnasta Edinburghista ja Skotlannista löytyy taatusti jokaiselle jotakin: herkkusuille toinen toistaan ihastuttavampia itsenäisiä kahviloita, joissa maistella perinteisiä skottileivonnaisia, fyysistä haastetta kaipaaville Seven Hills of Edinburgh -haaste, jossa valloitetaan kaikki kaupungin kukkulat (yhdessä päivässä), kulttuuri- ja historiaintoilijoille lukuisia museoita ja mahtavia linnoja, joissa vaellella tuntikausia putkeen, tanssilattialle hinkuville vilkas yöelämä sekä reissaajille tietenkin henkeäsalpaavat Ylämaat, Skotlannin suurimmat kaupungit ja tarvittaessa myös muu Britannia hyvien kulkuyhteyksien päässä.

Vaikka historian havinaa huokuva Edinburgh on lumoavan kaunis kaupunki, jossa itsessään riittää nähtävää, tehtävää ja koettavaa koko vaihdon ajaksi, kannattaa ehdottomasti uskaltautua seikkailemaan myös pääkaupungin ulkopuolelle. Valtaosan vaihtoni ikimuistoisimmista hetkistä koinkin Skotlannin käsittämättömän upeassa luonnossa. Kaikkein pysäyttävimmän hetken koin paikassa, jossa kenenkään Skotlannissa vierailevan ei pitäisi jättää käymättä. Isle of Skye on suuri saari Luoteis-Skotlannissa, ja kavutessani kirpeän raikkaassa aamu-usvassa pilvien tasalle The Old Man of Storr -nimellä tunnetun jyrkkärinteisen kalliokukkulan juurelle katosivat viimeisetkin ihmetyksen rippeeni sen suhteen, miksi lukemattomat eri alojen taiteilijat ovat saaneet inspiraationsa juuri Skotlannista. Maisema ja tunnelma olivat kuin toisesta maailmasta, mahdottomia vangita valokuviin.

Korkealta otettu maisemakuva. Vihreitä rinteitä ja merta himmeässä valossa.
Näkymä The Old Man of Storr -kukkulan juurelta Isle of Skye -saarella.

 

A wee piece of advice

Lähtövalmistelujen, alkubyrokratian ja vieraan paikan aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta kaikkein eniten stressasin sitä, saisinko vaihdon aikana kavereita ja löytäisinkö uudesta yhteisöstä paikkani. Kun oivalsin, ettei minun tarvitse yrittää saada vaihdosta elinikäisiä sydänystäviä, sosiaaliset paineet helpottivat ja ihmisiin oli helpompi tutustua. Vaihtareille tyypillisesti paikallisiin opiskelijoihin tutustuminen oli kaikkein vaikeinta, mutta tapasin lukuisia mukavia ihmisiä ympäri maailmaa, joiden ansiosta pääsin perehtymään moniin muihinkin kuin skotlantilaiseen kulttuuriin. Myöhemmin selviää, jäävätkö jotkut heistä elämääni pysyvämminkin. Tärkeintä minulle oli kuitenkin se, että sain jakaa ikimuistoisen elämänvaiheen ihanien ihmisten kanssa!

Vaihdossa oleminen tuntui minusta loppuun saakka ja vielä jälkikäteenkin hyvin hämmentävältä, sillä yhdessä hetkessä elin paikallisen asukkaan arkea ja toisessa kirmasin turistina ympäri maita ja mantuja. Juuri tämä olikin mielestäni yksi vaihtoon lähtemisen parhaista puolista: pääsin paljon syvemmälle paikalliseen kulttuuriin kuin turistilomalla olisi ollut mahdollista, mutta toisaalta pystyin ottamaan rennosti ja nauttimaan vapaa-ajan elämyksistä samalla, kun tutkinto-opiskelijat hikoilivat opintojensa kimpussa. Vaihtoni päättyessä olinkin muutamassa kuukaudessa nähnyt enemmän Skotlantia kuin skotlantilainen kämppikseni koko elämänsä aikana.

Vaihtoon kannattaa mielestäni suhtautua jalat maassa pitävällä mutta luottavaisella asenteella: varmaa on, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita, että eteen tulevat haasteet olisivat ylitsepääsemättömiä. Vaihto on todennäköisesti helpoin ja edullisin tapa kokeilla ulkomailla elämistä. Se on myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia itsestä, toisista ja maailmasta sekä kasvaa ihmisenä – hyvin kliseistä mutta totta. Minulle vaihto oli yksi tähänastisen elämäni parhaista kokemuksista, ja uskon, että se on sitä monille muillekin. Jos tämä kertomus ei vielä vakuuttanut, suosittelen lukemaan muiden Edinburghissa vaihdossa olleiden tarinoita Edinburghin yliopiston ylläpitämästä blogista. Hyppää sinäkin tuntemattomaan ja nauti vaihdostasi, Edinburghissa tai jossain muualla!

Slàinte mhath!

Ihmisen siluetti sinistä järveä ja taivasta vasten
Legendaarisen Loch Nessin rannalla. Hirviö jäi tällä kertaa bongaamatta.

P.S. Vaikka vahvasta skottiaksentista tuskin saa selvää vielä vaihdon päättyessäkään, siihen ei voi olla ihastumatta. Ehkä se on se tutun kuuloinen R-kirjain…

P.P.S. Kotiinpaluun koitettua iskee todennäköisesti piinaava Skotlannin-ikävä, jonka lievittämiseksi voi vaikkapa katsoa Outlander – Matkantekijä -sarjaa.

P.P.P.S. Vaihdon ei tarvitse olla kerran elämässä -kokemus. Omani ylitti odotukseni siinä määrin, että aion suunnata uuteen vaihtoseikkailuun syksyllä 2024!

Viidestä korkeasta pylväästä muodostuva monumentti sinistä taivasta vasten. Keskimmäisten pylväiden välissä suhteessa pienetä näyttävä ihminen levittää käsivartensa.
Keskeneräiseksi jäänyt Skotlannin kansallismonumentti Calton Hill -kukkulalla ja viimeinen kokonainen päiväni Edinburghissa.
Posted on

Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Valitsin Kööpenhaminan vaihtokohteekseni hetken mielijohteessa. Olin vaihdossa syyslukukauden, joka kestää virallisesti syyskuun alusta tammikuun loppuun.

Vaihdon alku

Suosittelen osallistumaan kaikkiin mahdollisiin opiskelijatapahtumiin ainakin parin ensimmäisen viikon aikana. Kannattaa olla aktiivinen Facebookissa, sillä kaikki käyttää sitä Tanskassa ja siellä ilmoitetaan kaikista mahdollisista tapahtumista. Vaihdon ensimmäiset viikot olivat minulle kaikessa sosiaalisuudessaan melko rankat, sillä en ole tottunut olemaan jatkuvasti isossa porukassa tuntemattomia ihmisiä. Orientaatioviikolle kannattaa osallistua, sillä itse tutustuin siellä suurimpaan osaan vaihtarikavereistani. Vaihdossa tutustui myös hyvin erityyppisiin ihmisiin, kuin mitä kaveripiiriini kuuluu Helsingissä. Suurin osa tapaamistani vaihtareista oli kandidaattivaiheen opiskelijoita, jotka olivat menneet yliopistoon suoraan lukiosta, joten välillä kaipasin oman ikäistä seuraa.

Koin, että ensimmäisen kuukauden jälkeen oli todella hankala tutustua uusiin ihmisiin, sillä erityisesti vaihto-oppilaat olivat jo aika lailla ryhmäytyneet. Jos sellaista on tarjolla, niin ilmoittaudu mukaan ”tuutoroitavaksi”. Itse unohdin ilmoittautua vaihtareille tarjottavaan tuutorointiin ja tästä syystä tuntui, että jäin ilman tukiverkkoa ja moniin arjen ongelmiin piti itse etsiä ratkaisut. Vaihtarikavereilta toki sai tukea, mutta moni oli erityisesti syksyn alussa yhtä tietämättömiä käytännön asioissa kuin minä.

Jos olet vain yhden lukukauden kannattaa harkita, tarvitsetko CPR-numeroa (tanskalainen henkilötunnus) vai et. Yli kuusi kuukautta Tanskassa asuville sen hakeminen on pakollista. Itse päätin hakea CPR-numeroa, sillä sen avulla saa ilmaisen terveydenhuollon. Syksyllä palvelu oli kuitenkin ruuhkautunut, joten sain omani vasta lokakuun loppupuolella. Jälkikäteen mietittynä yhden lukukauden opiskelijana CPR ei ollut paperityön ja maahanmuuttovirastossa käyntien väärti, sillä minulla oli myös koko vaihdon ajan voimassa oleva matkavakuutus, joka olisi kattanut sairaalakulut. CPR:n hakeminen kirjasi minut pois Suomen väestörekisteristä, joten minun piti käydä maahanmuuttovirastossa Helsingissä ilmoittautumassa, kun palasin Suomeen.

Arki kohteessa: ruoka, liikkuminen ja hintataso

Tanska on kaiken kaikkiaan kallis maa. Edullisempia ruokapaikkojakin löytyy, jos jaksaa etsiä. Suosittelen esimerkiksi käymään edullisella lounaalla/päivällisellä Folkhuset Absolonissa tai viinillä Pompette tai Minas Kaffebarissa NØrrebrossa.  Käytännössä en syönyt kovin usein ulkona vaan tein pääasiassa ruuat itse. Opiskelijalounas kampuksella oli noin 5 euron luokkaa. Kööpenhaminassa on ihania kahviloita ja ravintoloita, joissa kannattaa kuitenkin käydä aina välillä, vaikka hinnat ovatkin korkeita. Erityisesti kannattaa syödä leivoksia ja pullaa!

Oman kokemukseni mukaan Rema 1000 on halvin ruokakauppa ja Irma on kallein. Olin vähän yllättynyt, että kaikki ruokakaupat, erityisesti pienemmät eivät myy perus vegaanituotteita esimerkiksi tofua tai kauramaitoa.

Julkisilla liikkuminen on kallista, mutta itse käytin niitä silti, sillä asuin vähän kauempana keskustasta. Kuukausilipun tai opiskelijakuukausilipun ostaminen oli todella hankalaa, se vaati käytännössä tanskankielentaitoja ja CPR-numeron. Yksittäisiä matkoja kannattaa maksaa Rejsekort:illa, joita voi ostaa ja joihin voi ladata arvoa jokaiselta metroasemalta. Ei kannata maksaa lippuja mobiilisovelluksella, sillä siellä liput ovat kalliimmat, etkä saa alennusta matkustamisesta ei-ruuhka-aikoina. Itse opin tämän kantapään kautta, sillä syyskuun aikana minulla meni noin 100 euroa pelkkiin mobiilimetrolippuihin.

Suosittelen ehdottomasti hankkimaan pyörän. Minulle pyöräily osoittautui yhdeksi ihanimmista asioista Kööpenhaminassa. Vuokrasin Swapfiets-pyörän opiskelijakuukausihintaan (noin 25e) ja se toimi hyvin. Pyörätiet ovat leveät ja toimivat, eikä tarvitse pelätä autoilijoita eikä jalankulkijoita. Liikennesäännöt ja käsimerkit kannattaa osata, sillä pyöräillessä ruuhka-aikoina, aamuisin ja iltapäivisin, ei ole aikaa jahkailuun.

Suomeen verrattuna käytetyt vaatteet olivat tosi kalliita.  Jos haluaa löytää edullisempia kirpputoreja, kuin keskustan vintage-liikkeet, kannattaa lähteä kauemmas keskustasta. Esim. Kirppu nimiseltä itsepalvelukirpputoriketjulta löysin edullisia ja kivoja vaatteita.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Alun perin ilmoittauduin oman pääaineeni kahdelle kurssille, mutta jostain syystä minut laitettiin kursseille, jotka eivät mitenkään liittyneet tutkintooni tai valinnaisiin opintoihini. Päätin kuitenkin olla valittamatta ja mennä näille kursseille, sillä ne vaikuttivat kiinnostaville.

Kurssit kestivät koko lukukauden (molemmista kursseista sai 15opintopistettä), ja olin yllättynyt miten vähän niissä oli tehtävää verrattuna Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin. Luentoja oli kaksi kertaa viikossa, mutta niissä ei ollut läsnäolopakkoa. Luento kesti noin 3 tuntia, mikä tuntui todella pitkälle, vaikka joka tunti pidettiin pieni tauko.

Kurssi suoritettiin palauttamalla tenttiviikolla essee, jonka pituus oli kurssista riippuen 15–21 sivua. Olin yllättynyt, miten paljon lähdemateriaalia esseissä piti käyttää. Toisen kurssini essee, jonka piti olla 21–25 sivua, piti sisältää lähdemateriaalia vähintään 1200 normaalisivun verran. Esseet tarkistivat arviointiryhmä, ja esseesuorituksessa oli jyrkemmät säännöt kuin mihin olen tottunut Helsingin yliopistossa: palautuspäivämäärissä, sivumäärissä ja lähdemateriaalin sivumäärissä ei ollut joustonvaraa.

Läsnäolopakkoa ei luennoilla ollut, esseen aiheen sai valita vapaasti, eikä sen tarvinnut käsitellä luentojen aihetta, joten luennoilla oli yleensä todella vähän ihmisiä. Opetus oli peruslaadukasta, mutta itse koin tehokkaammaksi käyttää luentojen ajat esseiden kirjoittamiseen ja lähdemateriaalin lukemiseen. Luennoilla oli jonkun verran ryhmäkeskustelua, mutta en kokenut opetustyylin eroavan erityisesti humanistisesta opetuksesta Helsingissä.

Muilta vaihtareilta tosin kuulin, että minulla oli käynyt tuuri: monilla muilla oli kursseilla läsnäolopakko, ne sisälsivät paljon pakollisia tehtäviä ja tentit kaksi kertaa lukukaudessa.  Tanskassa on myös tavallista suulliset tentit.

Kurssit arvioidaan asteikolla F-A tai 3-12. Koska Helsingin yliopisto käyttää eri arviointiasteikkoa kurssit arvioidaan Sisuun ”hyväksytty/hylätty”. Tämä tuli minulle yllätyksenä vaihdon jälkeen ja jäi harmittamaan, sillä sain kursseista todella hyvät arvosanat ja olin toivonut, että ne nostaisivat keskiarvoani.  Jos olisin tiennyt tämän vaihtoni aikana, olisin suhtautunut esseesuorituksiin rennommin.

Kööpenhaminan yliopistossa on paljon mielenkiintoisia kursseja tarjolla, joten jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt vaatia pääsyä omaan alaan liittyville kursseille, niin olisin saanut enemmän irti opinnoistani vaihdossa.

Asuminen

Asuin kämppisten kanssa jaetussa opiskelija-asunnossa, jonka vuokrasin Kööpenhaminan yliopiston suositteleman Housing Foundation Copenhagenin kautta. Olin kuullut ristiriitaisia lausuntoja Housing Foundationista, mutta minun vuokrausprosessini meni suht sujuvasti. Asunnon valitseminen saatavilla olevista huoneista oli stressaavaa, sillä kaikki muutkin vaihto-oppilaat olivat samaan aikaan sähköisessä järjestelmässä varaamassa huoneita. Järjestelmä ehdottaa hakijalle kaikista edullisinta tarjolla olevaa huonetta ja minä päätin lopulta vuokrata kyseisen huoneen, sillä edulliset ja paremmilla sijainnilla olevat huoneet vuokrattiin heti ja varaamistilanne oli hektinen.

Asuntola oli nimeltään Signalhuset Kollegiet, joka sijaitsee Ørestadissa, lähellä lentokenttää. Signalhuset sijaitsee todella lähellä omaa, humanististen aineiden, kampustani (South Campus) ja oli arkkitehtuuriltaan kiinnostavan moderni.  Ørestad sijaitsee lähellä suurta luonnonsuojelualuetta, joten se on ideaali paikka myös jokapäiväiseen lenkkeilyyn ja luonnossa pyöräilyyn. Keskustaankin pyöräilee noin 20 minuutissa. Alueen hieno arkkitehtuuri, hyvät palvelut Fields-tavaratalossa, pyöräilyetäisyys kampukselle sekä luonnonläheisyys tekivät alueesta itselle mieluisan asuinpaikan. Huone kimppakämpässä oli siisti ja yksinkertaisesti kalustettu. Kuukausivuokra oli suurin piirtein 500 euron luokkaa. Vuokran lisäksi piti maksaa kerran lukukaudessa noin 880 euron ”service, administration and handling fee” mikä oli mielestäni turhaa rahastusta. Jaetussa keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja ruoanlaittovälineet.

Housing Foundationin kautta vuokratessa, ei voi itse valita kämppiksiä, joten on arpapeliä ketä kanssasi tulee asumaan. Oma kämppiskokemukseni oli huono, sillä yksi kämppiksistäni (meitä oli yhteensä neljä) oli todella sotkuinen, piti lemmikkejä talon sääntöjen vastaisesti ja suhtautui vihamielisesti meidän muiden kämppisten kehotuksiin siivota ja ehdotuksiin siivouslistoista. Asunnon sotkuisuus, kaoottisuus ja huono ilmapiiri vaikuttivat yleisesti vaihtokokemukseeni negatiivisesti. Se sai minut liikkumaan paljon ulkona ja välttelemään asunnossa olemista. Minulle paluu omaan kotiin Helsingissä oli helpotus rauhattoman ja kaoottisen kämppisasumisen jälkeen.

Kannattaa olla tarkkana, milloin lukukausi loppuu virallisesti ja milloin se käytännössä loppuu, ja sopia asumiskuvioista tämän mukaan. Erityisesti jos päättää vuokrata Housing Foundationilta kannattaa huomioida, että vuokraamisajan lyhentäminen on aika hankalaa, se maksaa ja siinä on lukuvuosittain tietyt määräajat, mihin mennessä lyhentäminen pitää tehdä. Käytännössä opetus kursseillani loppui jo joulukuun alkupuolella ja koska kurssini suoritettiin vain lähettämällä essee tammikuun alussa, päätin tulla jo ennen joulua kotiin Suomeen. Lyhensin vuokrasopimusta kuukaudella ja sain tammikuun vuokrasta vain puolet takaisin. Housing Foundationilla on muitakin outoja sääntöjä, jotka vaikuttavat rahastukselta. Esimerkiksi vuokrasopimuksen viimeinen päivä on kuun viimeinen päivä, mutta asunnosta tulee muuttaa pois viikko sitä ennen. Jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut nähdä enemmän vaivaa ja vuokrata yksityiseltä.

Kaiken kaikkiaan Kööpenhamina on kaunis ja turvallinen vaikkakin kallis skandinaavinen kaupunki. Ihmiset ovat mukavia ja hymyileväisiä. Sotkuisesta, ongelmakämppiksestä huolimatta vaihtokokemukseni oli levollinen. Oli ihanaa, kun kursseilla ei ollut painostavia deadlineja enkä käynyt töissä opintojen ohessa, jolloin oli paljon aikaa tutustua kaupunkiin, urheilla, tavata ihmisiä ja pyöräillä. Kööpenhaminasta on melko edullista matkustaa muualle Eurooppaan, mutta itse en käynyt kuin junalla Malmössa ja Lundissa, minne pääsee noin puolessa tunnissa junalla. Suosittelen käymään taidemuseoissa Kööpenhaminan keskustassa, esimerkiksi Glyptoteketissä myös Kööpenhaminan ulkopuolella Arkenissa ja Louisiannassa.

Posted on

Vaihtokertomus, Pontificia Universidad Javeriana, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Kaupunki ja asuminen

Syyslukukausi Javerianan yliopistossa alkoi jo heinäkuun puolivälissä ja loppui marraskuun lopussa. Lähtiessä minusta tuntui, että Suomen kesä jäi kesken ja aluksi se harmitti minua. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että aikainen lukukauden aloitus mahdollisti minulle enemmän aikaa kohteessa ja koulun loputtua jäi myös runsaasti aikaa reissaamiseen ennen Suomeen paluuta.

Ennen lähtöä olin jännittynyt ja erityisen huolissani turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, joten päätin jo etukäteen tehdä vuokrasopimuksen opiskelija-asuntolan kanssa, joka sijaitsi ainoastaan viiden minuutin kävelymatkan päästä yliopistolta. Näin jälkeenpäin ajatellen, koen että päätökseni oli hiukan hätiköity. Monet muut vaihtarit etsivät asuntoa vasta saapumisensa jälkeen ja löysivät todella kivoja kimppakämppiä yliopiston läheisyydestä. Asuntola jonne muutin, oli siisti ja suhteellisen halpa (n. 230 e/kk) hyvällä sijainnilla. Jälkeenpäin ajateltuna olisin kuitenkin suosinut toisenlaista asumismuotoa, koska asuntolassa oli usein meluista ja vieraista joutui maksamaan ylimääräistä. Suosittelisin siis varaamaan esim. Airbnb:n viikoksi ja etsimään kämppää vasta saapumisen jälkeen. Jo ennen koulun alkua vaihtareille luodussa Whatsapp-ryhmässä on monia, joiden kanssa voi yhdessä etsiä majoitusta. Bogotassa on paljon asuntoja tarjolla ja hintaluokka on Suomeen nähden edullinen.

Bogota on valtava kaupunki ja liikenne on siellä välillä täysin tukossa, joten suosittelen valitsemaan majoituksen, joka on kävelymatkan päässä yliopistolta. Transmilenio eli julkinen bussi, jolla on omat ajokaistat, on suhteellisen nopea liikkumismuoto, jos sattuu olemaan ruuhka-aikaan liikenteessä. Uberit ovat myös todella edullisia ja niillä on turvallista liikkua myös pimeän aikaan. Javeriana sijaitsee mukavassa naapurustossa, josta on lyhyt matka niin historialliseen keskustaan kuin kaupungin pohjoisiinkin osiin, joista löytyy monia söpöjä ravintoloita, baareja ja kauppoja.

Bogota kaupunkina on valtava ja siellä on paljon tekemistä sekä kulttuuria, mutta sää ei ole ihanteellisin. Lämpöasteet pysyvät 15 asteen paikkeilla vuoden ympäri, mutta sateen määrä vaihtelee. Viiden kuukauden oleskeluni aikana Bogotassa, näin sinisen pilvettömän taivaan ehkä yhteensä viisi kertaa. Sää vaihteli välillä jopa tunneittain ja sateet olivat päivittäisiä. Bogotassa on siis järkevää aina pitää sateenvarjo mukana. Kannattaa myös huomioida, että kun aurinko aina silloin tällöin paistaa se on todella kuuma ja vahva, joten myös aurinkorasvalle on tarvetta.

Oma vaihtokokemukseni Javerianassa

Olin etukäteen kuullut hurjista tilanteita, joissa vaihtarit olivat joutuneet aseistettujen ryöstöjen kohteiksi, joten olin todella varuillani ensin saavuttuani kohteeseen. Chapinero eli Bogotan kaupunginosa, jossa Javeriana sijaitsee, on kuitenkin yksi Bogotan vauraimmista naapurustoista ja siellä on suhteellisen turvallista, joten jo muutaman päivän aikana rentouduin huomattavasti. On hyvä pitää huoli siitä, ettei esimerkiksi ota kännykkää kadulla esiin tai kävele yksin pimeällä, koska siihen liittyy aina riski. Itse kuitenkin elin aika huolettomasti, enkä ikinä kokenut oloani turvattomaksi.

Koska asuin yliopiston lähellä, vietin yleensä paljon aikaa yliopistolla silloinkin, kun minulla ei ollut luentoja. Koulun ympärillä oli paljon lounaspaikkoja, joissa pystyi edullisesti syömään (n. 3e) joka päivä. Lisäksi koulun sali oli oppilaille ilmainen ja yliopisto tarjosi kaikenlaisia urheilutunteja, joihin osallistuin viikoittain. Kävin myös kaksi kertaa viikossa yliopiston järjestämillä salsatunneilla. Kolumbialaisilla musiikki on veressä ja he rakastavat tanssia, joten suosittelen osallistumaan yliopiston tarjoamille tanssitunneille, jos ne vain kiinnostavat.

Itse olen maisterivaiheen opiskelija, joka oli vaihtareiden keskuudessa suhteellisen harvinaista. Monet paikalliset maisteriopiskelijat käyvät kokopäivätöissä, joten kurssiluennot olivat yleensä joko myöhään illalla (18-21) tai viikonloppuisin. Yleensä luennot järjestettiin kerran viikossa ja ne kestivät kolmesta neljään tuntiin, mutta ne alkoivat aina noin 10-30 min myöhässä. Kolumbialaiset ovat rentoja tyyppejä ja luennolle ajallaan ilmaantuminen katsotaan oudoksi käyttäytymiseksi. Itse yleensä pyrin saapumaan luennoille noin 10 min myöhässä, joka paikallisten standardien mukaan oli “ajoissa” saapumista. On kuitenkin hyvä mennä ensimmäisille luennoille oikeaan aikaan, jotta voi nähdä minkälainen professori on kyseessä.

Javerianassa maisterivaiheen luennoilla oppilaita oli yleensä 5-10, mutta otin myös kaksi kandikurssia, joissa oppilasmäärä oli noin 20. Oppitunneilla oli siis helppo tutustua muihin oppilaisiin ja kysyä henkilökohtaista apua professoreilta tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan, kurssini olivat todella mielenkiintoisia ja työmäärältään vastasivat pitkälti HYY:n tasoa. Kanditason kurssiarviointi rakentui suurimmaksi osaksi tenteistä ja ryhmätöistä, kun taas maisterikursseilla arviointi muodostui esitelmistä ja esseitä. Suoritin kaikki kurssini espanjaksi yhtä kurssia lukuun ottamatta, mikä oli minulle alussa todella haastavaa. Professorit olivat kuitenkin todella ymmärtäväisiä ja nettikäännösohjelmista oli paljon apua etenkin ensimmäisinä kuukausina.

Matkustelu

Bogotassa oleskelussa on etuna myös se, että sieltä on hyvät matkustusyhteydet muihin Kolumbian kohteisiin. Kolumbia on todella monipuolinen ja kulttuuririkas maa ja suosittelen ehdottomasti hyödyntämään koulusta saadut vapaapäivät matkustelemalla. Syysloma oli esim. viikon pituinen ja yksittäisiä pyhäpäiviä oli useasti. Monet kohteet ovat sen verran kaukana Bogotasta kuten esim. rannikkoalueet ja Amazonin sademetsä, että niihin lentäminen saattaa olla ainoa vaihtoehto. Jos lippujen oston hoitaa ajoissa, saattaa yhdensuuntaisen lentolipun saada jopa 20 eurolla. Julkiset bussit ovat myös hyvä ja edullinen tapa matkustaa. Bogotan lähistöllä on paljon söpöjä kyliä, jonne suosittelen lähtemään viikonloppuretkille. Bogotan pilvisyyttä ja kylmyyttä voi helposti paeta vain muutaman tunnin kestävällä bussimatkalla.

Vaikka Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Kolumbiaan ja lisäaikaa oleskeluun saa helposti haettua netistä, itse jouduin ongelmiin maahanmuuttoviraston kanssa kaksi kertaa. Hakiessani lisäaikaa oleskelulupaan sain vahvistuksen, että hakemukseni on vastaanotettu, mutta myöhemmin minulle selvisi, että sitä ei oltu ikinä todellisuudessa käsitelty. Tämä johti siihen, että kun olin lähdössä reissuun Costa Ricaan, myöhästyin lennoltani, sillä migrin virkailijat eivät päästäneet minua passitarkastuksesta läpi. Asia lopulta ratkesi suhteellisen kivuttomasti, mutta menetin lentoni ja jouduin ostamaan uudet liput. Myös saapuessani takaisin Kolumbiaan, minut pysäytettiin maahantuloselvityksessä ja minulle ilmoitettiin, että olin ylittänyt sallitun 180 oleskelupäivän rajan ja että minun tulisi poistua maasta välittömästi. Olin todella hämmentynyt ja stressaantunut, sillä en voinut uskoa sitä todeksi. Selvittelyn jälkeen migri totesi, että heidän tietokantansa oli virheellinen ja todellisuudessa minulla olikin oleskelulupaa jäljellä vielä kuukauden ajan.

Koulun loputtua marraskuussa matkustelin kaksi kuukautta, jonka jälkeen palasin Suomeen. Suomeen paluu sujui suhteellisen kivuttomasti, vaikka aurinkoisesta Etelä-Amerikasta olikin masentavaa palata pimeän talven keskelle. Arvosanat Javerianasta sain helmikuussa, jonka jälkeen pystyin hakemaan opintopisteitä suorittamistani kursseista. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen päätökseeni hakea vaihtoon Kolumbiaan ja suosittelen sitä kaikille, keiltä löytyy kiinnostusta latinalaisamerikkalaista kulttuuria kohtaan.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Waterloo, syksy 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Ulkomailla asuminen on ollut pitkäaikainen haaveeni ja minulle oli jo yliopisto-opintojeni alussa selvää, että haluan suorittaa osan opinnoistani ulkomailla. Kanada valikoitui vaihtokohteekseni, sillä halusin suorittaa opiskelijavaihtoni euroopan ulkopuolella ja olin kiinnostunut erityisesti Kanadalaisesta kulttuurista ja luonnosta. Hain vaihtoon syksyllä 2021, ja sain paikan Waterloon yliopistosta Kanadasta syksylle 2022.

Vaihtohakuprosessi Kanadaan oli melko yksinkertainen. Syksyllä hain ensin Helsingin yliopiston vaihtohaussa, minkä jälkeen tehtävänä oli kohdeyliopiston oma haku. Tämä haku oli hyvin samantapainen kuin Helsingin haku ja ainoa ero taisikin olla kielikoe, joka oli suoritettava kyseiseen kohteeseen. Kielikoe kannattaa suorittaa hyvissä ajoin, useampi kuukausi ennen varsinaisen kohdeyliopiston vaihtohaun päättymistä. Vaihtoyliopistolta tuli ilmoitus hyväksymisestä jo heti hakemista seuraavana päivänä, hyvissä ajoin edes ennen hakuajan päättymistä.

Koska vaihtoaikani kanadassa oli noin neljä kuukautta, ei kanadaan tarvinut erikseen hankkia opiskelijaviisumia.  Opiskelijaviisumi tarvittiin opiskelijavaihtoa varten Kanadaaan nimittäin vain silloin, kun vaihdon kesto oli yli kuusi kuukautta. Näin ollen ainoat tarvittavat maahantulodokumentit olivat osaltani ETA-dokumentti, koronarokotustodistus sekä tietysti passi. Suuntasin kohti Kanadaa syyskuussa 2022.

Opiskelu Kanadassa

Saavuttuani Kanadaan ensimmäisenä ohjelmassa oli orientaatioviikko. Waterloohon saapuu huomattava määrä vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa (muistaakseni n. 400), joten viikko piti sisällään erityisesti tutustumista ihmisiin, sekä paikallisiin opiskelutapoihin ja kulttuuriin. Varsinaiset opinnot alkoivat viikon kuluttua saapumisestani.

Suoritin vaihdossa valinnaisiin opintoihin kuuluvia opintoja. Waterloossa on monipuolinen kurssitarjonta, ja päätin suorittaa taloustieteen kursseja sekä kieliopintoja. Pääsin valitsemilleni kursseille ongelmitta, ja kurssit olivat mielenkiintoisia ja monipuolisia.

Opiskelurytmi Kanadassa oli hyvin erilainen, mihin olen Suomessa tottunut. Koko syksy oli yksi periodi, ja kaikki kurssit pyörivät siis päällekäin koko syksyn ajan. Luennot eivät olleet kursseillani pakollisia, mutta niihin oli suositeltavaa osallistua. Minulla oli kaksi kurssia, joka sisälsivät luentoja paikanpäällä ja kolme kurssia, joilla luennot olivat etänä. Kursseilla oli viikottaisia tenttejä tai muita palautettavia tehtäviä, ja kaikki tentit ja tehtävät vaikuttivat kurssin lopulliseen arvosanaan. Isoin painotus oli kuitenkin luonnollisesti joulukuussa järjestetyillä loppukokeilla. Jokaisella kurssillani oli myös yksi tai kaksi isompaa välikoetta.

Opiskelussa alkuun haastetta toi vieraan oppiaineen opiskelu vieraalla kiellellä. Minulla ei ollut juurikaan aiempaa osaamista taloustieteestä, ja kursseihini sisältyikin muun muassa makrotaloustieteen ja mikrotaloustieteen peruskurssit. Kursseja valitessa kannattaa huomioida, että kaikki kurssit ovat käynnissä samaan aikaan koko lukukauden ajan. Tämän vuoksi haastavammalla kurssilla saataan käydä läpi asioita, jotka perustuivat teorioihin, joita ei ole vielä peruskursseilla käyty läpi. Alussa kurssit vaativatkin hieman enemmän työtä, mutta syksyn edetessä opinnot alkoivat rullaamaan hyvin omalla painollaan.

Asuminen

Hain yliopiston opiskelija-asuntoa heti kun sain vahvistuksen vaihtopaikastani Kanadasta. Olin onnekas ja sain syyslukukauden ajaksi huoneen yliopiston asuntolasta. Jaoin asunnon kahden muun vaihto-opiskelijan kanssa, ja meillä oli kaikilla omat huoneet. Asuntoon kuului huoneidemme lisäksi jakamamme keittiö, olohuone ja kylpyhuone. Asunnosta ja huoneesta maksamani vuokra oli n. 725e/kk (yhteensä n. 2900 euroa), ja se maksettiin kokonaisuudessaan ennen lukukauden alkua.

Opiskelija-asuntoloiden lähellä on kuitenkin myös paljon muita opiskelija-asuntoja, joissa asui paljon vaihto-opiskelijoita. Nämä asunnot olivat hieman edullisempia, mutta hintaero ei ollut huomattava. Näissä asunnoissa kaikilla oli yleensä omat huoneet, ja keittiö jaettiin noin 10 muun henkilön kanssa, kun taas wc ja suihku 3-4 muun henkilön kanssa. Uskallan väittää, että Waterloosta asunnon saaminen on hieman helpompaa, kuin isommista kaupungeista Kanadassa. Kaikilla tapaamillani vaihto-opiskelijoilla oli asunto jo lukukauden alkaessa, joko yliopiston asuntolassa, tai muissa opiskelija-asuntoloissa.

Syömistä varten ylipistolta sai hankittua ns. ”ateriasuunnitelmia” (meal plan), ja otin itselleni myös sellaisen. Ateriasuunnitelman myötä minun ei tarvinut huolehtia lounas- tai päivällisruokailusta, vaan hain ruokani aina yliopiston ruokalasta. Tarjolla oli erittäin monia ruokavaihtoehtoja, kuten pizzaa, hampurilaisia, sushia, pastaa sekä smoothieita. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon terveellisiä vaihtoehtoja oli saatavilla, vaikka etukäteen se vähän jännittikin.

Waterloon yliopisto vaihtokohteena

Waterloon yliopistossa on n. 42 000 opiskelijaa. Waterloo on opiskelijakaupunki, josta löytyy kaikki tarvittava, mutta joka ei itsessään sisällä paljoa nähtävyyksiä. Kaupungissa on toimiva julkinen liikenne; bussit ja ratikka. Yliopistolle suoritettaviin pakollisiin maksuihin kuului maksu julkisesta liikenteestä (n. 80e), jonka perusteella opiskelijat saivat Waterloon alueella käyttää bussia ja ratikkaa maksutta koko lukukauden ajan.

Waterloo sijaitsee n. 1h automatkan päässä Torontosta ja Torontoon pääsee Waterloosta helposti myös bussilla sekä junalla. Muutoin julkinen liikenne on Kanadassa huomattavasti heikommalla tasolla kuin Suomessa,  ja mikäli haluaa matkustaa Waterloosta muualle kuin Torontoon tai Niagaran putouksille, tulee pääasiassa käyttää vuokra-autoa tai lentokonetta. Waterloossa on oma lentokenttä, josta lennetään ympäri Kanadaa ja myös USA:han.

Yliopistolla on useampi kuntosali, jäähalli sekä uimahalli, jotka ovat vapaasti ja veloituksetta opiskelijoiden käytössä. Yliopistolla järjestetään myös muun muassa useita eri ryhmäliikuntatunteja, joita kokeilin myös vaihtoni alkupuolella. Pienellä maksulla yliopistolla pääsi myös muun muassa kiipeilemään, harrastamaan balettia, hengenpelastusta tai jousiammuntaa. Kaiken tasoisille opiskelijoille oli myös esimerkiksi jalkapalloryhmiä, koripalloryhmiä, lentopalloryhmiä tai tennistä. Urheilun ohella yliopistolla oli lukuisia kerhoja, kuten pelikerho, taidekerho, väittelykerho, ihmisoikeuskerho ja niin edelleen. Yliopistolla oli siis tarjolla lukuisia erilaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.

Vapaa-ajallani tykkään seurata urheilua, ja kokeilla erilaisia urheilulajeja. Kandassa odotinkin, että pääsen seuraamaan yliopistourheilua ja kokeilemaan itse eri urheilulajeja. Päätin vaihto-opintojeni aikana osallistua balettiin ja aloittaa juoksuharrastuksen. Alkeisbaletti järjestettiin kerran viikossa, ja yliopistolta sai viikottaisia juoksuohjelmia eritasoisille juoksijoille. Yliopistolla oli myös viikottain erilaisia urheilutapahtumia, ja kävimmekin seuraamassa muun muassa jalkapalloa, amerikkalaista jalkapalloa ja jääkiekkoa.

Yliopistolla järjestettiin myös lähes viikottain muita aktiviteettejä, kuten aamupalatapahtumia, myyjäisiä, kirpputoreja sekä huvipuistotapahtuma. Yliopistolla järjestettiin myös muun muassa World Cup katselutilaisuuksia, aarteenmetsästystä sekä iltanuotioita, joissa paistettiin vaahtokarkkeja.

Myös vaihto-oppilaat olivat aktiivisia tapaamisten kanssa, ja meillä olikin yhteinen kokoontumispaikka, jossa juhlittiin aina perjantai iltaisin, mikäli oli paikalla Waterloossa. Vaihtareille järjestettiin myös yliopiston puolesta jonkin verran ohjelmaa. Lisäksi iso osa vaihto-opiskelijoista suuntasi syyslomaviikolla Banffin kansallispuistoon.

Matkustaminen

Haaveenani oli vaihto-opintojeni aikana päästä myös matkustamaan Kanadassa. Waterloosta pystyi helposti tekemään päiväreissuja Torontoon, joita toteututimmekin useasti. Kävimme alkusyksystä myös läheisessä  Alconquinin kansallispuistossa, jossa vaelsimme ja meloimme muutaman päivän. Teimme myös päiväretken Niagaralle. Opiskeluista opiskelijoilla on yhden viikon syysloma (tai kuten Kanadalaiset sanovat ”lukuloma”), jolloin matkasimme Calagaryyn, ja Banffin kansallispuistoon viikoksi vaeltamaan. Samalla reissulla pyörähdimme myös muutaman päivän Vancouverissa, joka on kyllä myös uskomattoman kaunis paikka. Myöhemmin sysksyllä matkasimme myös bussilla New Yorkiin, ja kävimme Montrealissa. Waterloosta sai myös helposti vuokrattua auton, jolla teimme päiväretkiä lähellä oleviin kansallispuistoihin. Vaihtosyksyni loppuvaiheesta perheeni tuli vierailemaan, jolloin vietimme pitkän viikonlopun Torontoa ja sen lähialueita tutkien.

Vinkkilista vaihtoonlähtijälle:

  • Selvitä kohdemaan maahantulosäännöt hyvissä ajoin
  • Suunnittele etukäteen, mitä haluat vaihdossa tehdä ja kokea. Näiden asioiden tekeminen kannattaa aloittaa jo heti vaihdon alussa!
  • Kohtaa uusia ihmisiä avoimin mielin, ei kannata jännittää turhaan.
  • Ole aktiivisesti yhteydessä myös omaan kohdeyliopistoosi, mikäli sinua mietityttää joku asia.

Lopuksi

Palasin Kanadasta Suomeen hyvissä ajoin ennen joulua, sillä Kanadassa syyslukukausi päättyy jo ennen sitä. Monet vaihto-oppilaat olivat vaihdossa vain yhden lukukauden, kuten minä, ja osa jäi vielä toiseksi lukukaudeksi Waterloohon. Paluu Suomeen sujui hyvin, ja toivuin myös aikaerosta nopeasti.  Olin aloittanut paluun ajattelemisen jo muutamaa viikkoa ennen lähtöä, joten en kokenut suurempaa kulttuurishokkia Suomessa. Kaiken kaikkiaan vaihto Kanadassa oli erittäin upea kokemus ja suosittelenkin vaihtoon lähtemistä kaikille, jotka haluavat oppia uusista kulttuureista, matkustaa ja kehittää kielitaitoaan!

Posted on

Vaihtokertomus, Kanagawa University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Japanin Yokohamassa Kanagawan yliopistossa yhden lukukauden ajan talvella 2022–2023. Kanagawa tarjosi tutkintooni kursseja englanniksi, mikä olikin hyvä, koska kielitaitoni ei vielä millään olisi riittänyt kurssisuorituksiin japaniksi. Sijainti Tokion kyljessä ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä oli täydellinen, ja Yokohama itsessään oli sopivankokoinen paikka ainakin tällaiselle, joka ei kaivannut klubeja joka viikonloppu.

Ennen vaihtoa

Korona antoi oman mausteensa Japaniin lähtiessä, sillä se oli edelleen viime syksynä yksi harvoista maista, jotka vaativat maskin käyttöä lentokoneessa ja vahtivat rokotemääriä ja niin edelleen. Karanteeniin ei suomalaisena onneksi sentään joutunut. Yhtenä vaatimuksena oli myös käydä perusterveystarkastuksessa sekä keuhkokuvissa kesällä ja toimittaa todistukset ja kuvat Kanagawaan. Lisäksi oli totta kai käytävä koronatestissä pari päivää ennen lentoa, jotta mukana oli mahdollisimman tuore negatiivinen testitulos. Nämä, kuten myöskään lennot, eivät olleet ihan ilmaisia, joten ennen apurahan saamista oli aika paljon maksuja jo Suomen päässä. Suosittelenkin vaihtoon lähtevälle etukäteen pientä budjetointia ja erilaisten apurahojen hankintaa tai työntekoa ajoissa ennen lähtöä.

Myös ehdottomasti erilaiset muistilistat auttavat, sillä Kanagawaan sai toimittaa kaikenlaisia pikku liitteitä sekä hakuvaiheessa että hyväksymisen jälkeen – kopio tiliotteesta, kurssivalinnat, pari kielitestiä, opintosuoritusote Suomesta… Tärkeimpiä asioita olivat totta kai lennot, majoituksen järjestäminen (itse menin suosiolla koulun tarjoamaan asuntolaan, joka oli oikein kelpo ja huokea vaihtoehto), opiskelijaviisumin hakeminen ja tarvittaessa passin ja matkavakuutuksen päivittäminen (perusvakuutus taitaa kattaa vain 3 kuukautta) sekä muuttoilmoituksen tekeminen digi- ja väestövirastoon. Viisumin hakeminenkin meinasi mennä tuskallisen myöhään, sillä Japanista tarvittavan Certificate of Eligibilityn saamisessa kesti ja kesti.

Ennen vaihtoon lähtöä on myös ihan hyvä tutustua vähän paikalliseen hintatasoon, joihinkin tapoihin, sääennusteeseen ja vaikka Google Mapsin kautta paikkoihin. Japanissa puhutaan aika heikosti englantia eikä avoimia wifi-yhteyksiä ole tarjolla ihan joka paikassa, joten jos ei puhu japania, kannattaa tehdä myös hyvä suunnitelma, miten siirtyä lentokentältä majoituspaikkaan. Jotkut firmat tarjoavat sim-kortteja noudettavaksi lentokentältä, mutta nämä turisteille suunnatut liittymät ovat huomattavasti kalliimpia kuin paikalliset (itse käytin IIJMioa, myös ahamo ja Mobal taitavat olla halpoja).  Yllättävän monessa tilanteessa Japanissa käytetään edelleen myös käteistä, joten kannattaa ehkä pieni määrä nostaa viimeistään, kun pääsee lentokentältä parempien valuuttakurssien äärelle.

Niin ja muista ottaa Suomesta deodoranttia ja särkylääkkeitä mukaan, jos käytät.

Saapuminen ja kotiutuminen asuntolaan

Olin käynyt Japanissa ennenkin, joten suurta kulttuurishokkia en kokenut missään vaiheessa. Enemmän olin innoissani kaikesta paikallisesta ruuasta ja juomasta ja maisemista! Kuumuudesta ja kosteudesta sen sijaan en ollut innoissani – vielä syyskuun alussakin oli todella tukalaa, kun lämpötila oli 30 asteessa ja kosteusprosentti 80.

Koulun alkuun oli varmaan kolmisen viikkoa, kun saavuin Japaniin. Aikaa asettumiseen oli siis hyvin. Alussa hoidettavaa oli jonkin verran, mutta opiskelukortin hakemiseen ja kurssi-ilmoittautumiseen, pankkitilin avaamiseen ja asukkaaksi rekisteröitymiseen sai onneksi apua koulun kansainväliseltä toimistolta. Pankkitilin avaaminen ei ollut pakollista, mutta meille selvisi paikan päällä, että olemme oikeutettuja paikalliseen Yoneda Yoshimori -apurahaan, jonka saamista varten täytyi avata paikallinen pankkitili. Apuraha oli 50 000 jeniä kuussa, eli noin 350–400 euroa silloisella kurssilla. Se kattoi sopivasti lähes koko ajalta asuntolan vuokran.

Tiesin, että Japani on byrokratian ja tulostettujen lomakkeiden luvattu maa, mutta kyllä se vähän silti yllätti. Moni asia, mikä meillä tehtäisiin netissä ja varmennettaisiin nettipankkitunnuksilla, tehtiin Japanissa käsin ja henkkareita skannaamalla. Jopa vuokra käytiin maksamassa käteisellä – ensin nostimme rahat tililtä sen pankin automaatista, jonne apuraha maksettiin, ja sitten menimme toisen pankin automaatille syöttämään käteiset ja maksamaan itse vuokran. Pankkitiliä hakiessa lomakkeet sai täyttää koneella, mutta ne täytyi lähettää postitse. Jos ei ollut tulossa yöksi kotiin asuntolalle, siitä piti täyttää lomake ja jättää se asuntolan toimistolle.

Kanagawan yliopisto opiskelupaikkana

Koulu järjesti meille hieman orientaatio-ohjelmaa, jossa pääsimme tutustumaan toisiin vaihtareihin. Yhteisiä, kunnollisia tapahtumia olisi saanut olla enemmänkin, mutta ilmeisesti korona esti osan niistä. Jäin myös kaipaamaan jonkinlaista kierrosta kampuksella – nyt jäi aluksi vähän mysteeriksi, mitä hissejä sai käyttää ja mitkä hissit menevät mihinkin kerrokseen (kerroksia oli 21), miten koululla pystyi tulostamaan lomakkeita ja miten kirjastossa lainaaminen ja kirjojen hakeminen toimivat. Kaikki nämä selvisivät, mutta hieman vaikean kautta, kun japanin taidot eivät riittäneet.

Olin kurssieni kuvauksistani innostunut, mutta jouduin vaihtamaan pari kurssia, sillä vaihtarien ei annettu ottaa seminaarikursseja. Kysyin tästä eräältä opettajalta vaihdon loppupuolella, ja syy olikin päinvastainen kuin olin ensin olettanut – Kanagawan mielestä seminaarikurssit olisivat olleet vaihtareille liian helppoja. Lukukauden loppupuolella jo ymmärsinkin tämän. Kurssit olivat todellakin työmäärältään ja vaatimustasoltaan paljon helpompia kuin Helsingin yliopistossa – ja puheiden mukaan myös monessa muussa Euroopan yliopistossa – joten kursseista itsestään ei tarvinnut ottaa stressiä.

Suurin osa omista opettajistani oli ulkomaalaisia ja pari heistä puhui englantia äidinkielenään. Japanilaisten englannin taso oli vähintäänkin vaihteleva, jopa heikko, vaikka kävin kursseja englannin pääaineopiskelijoiden kanssa. Japanilaisessa peruskoulussa ja lukiossa harjoitellaan ilmeisesti hyvin vähän keskustelutaitoja, mikä näkyi ryhmäkeskusteluissa ja esitelmien pitämisessä – kaikki luetaan paperilta omalla vuorollaan. Lisäksi ulkomaalaisten kanssa puhumista jännitettiin paljon. Oli toki myös poikkeuksia ja oli ilo olla mukana, kun opiskelijat vähän rentoutuivat kielenkäyttönsä kanssa ja pääsivät kehittymään.

Kurssit oli kuitenkin selvästi tehty tämä japanilaisten kielitaidon taso silmällä pitäen. Pitkiä, kunnon esseitä ei tarvinnut tehdä millekään kurssille, osa kotitehtävistä oli periaatteessa helppoa luetunymmärtämistehtäviä ja muutamat kokeeni olivat pelkästään kummallisiin yksityiskohtiin keskittyviä monivalintatehtäviä. Opintojen puolesta sai ottaa suorastaan rennosti, kunhan kävi tunneilla ja palautti vaadittavat tehtävät. Ehkä ei siis kannata odottaa akateemisen kunnianhimon tyydyttäviä kursseja, jos tarkoitus on opiskella englanniksi – japaninkielisillä kursseilla kieli tarjoaa toki oman haasteensa, mutta sisällön puolesta kuulin niidenkin olevan aika iisejä. Japanista oli mahdollista saada myös niin sanottuja tukiopetuskursseja, joista ei saanut opintopisteitä, mutta joissa käytiin yhdessä läpi erilaisia tekstejä ja keskusteltiin japaniksi.

Syyslukukausi kesti syyskuun puolestavälistä tammikuun loppuun asti, mutta välissä oli melkein kolmen viikon talvitauko, joka alkoi vähän ennen joulua. Lisäksi jotkut kansalliset vapaapäivät tarjosivat meille pitkiä viikonloppuja.

Arki ja matkustaminen

Elin siinä mielessä tylsää arkea, että minulle tärkeää olivat rutiinit. Koulun kuntosali sijaitsi kivenheiton päässä ja sitä sai käyttää alle 10 euron kuukausihinnalla, joten käytännössä kiersin koululta asuntolalle ja sieltä salille ja takaisin. Lisäksi hyödynsin koulun kirjastoa, josta löytyi japanilaisia romaaniklassikoita englanniksi käännettynä.

Asuntolamme Kuritaya Akademeia oli iso, siisti ja todella uusi. Meillä oli oma pieni huone, jossa oli käytännössä vain sänky, vaatelaatikot, naulakko ja työpöytä. Lisäksi asuntolassa oli yhteiset keittiöt, hengailutilat, pesutilat ja pesukoneet, sekä ajanvarauksella toimiva oma kylpy, ofuro. Siinä missä hyvänä puolena saada juttuseuraa lähes kellon ympäri, oli huonona puolena se, ettei kaikilla ollut ihan samanlainen siisteyskäsitys. Yleisesti ottaen olin kuitenkin tyytyväinen valintaani asua muiden kanssa, ja etten etsinyt omaa asuntoa. Asuntolalla oli myös mahtavia keskusteluja muiden vaihtarien kanssa, pidimme yhteisessä keittiössämme pannarituokioita ja katsoimme elokuvia säkkituoleilla.

Asuntola sijaitsi aivan yliopiston Yokohama-kampuksen naapurissa, mutta omalle kampukselleni Minato Miraille olikin matkaa noin 40 minuuttia kävellen ja juna ja bussikaan eivät vieneet ihan ovelta ovelle. En kuitenkaan kokenut sitä missään vaiheessa ongelmallisena. Aivan asuntolan vieressä oli yhdistetty jokatavarakauppa ja apteekki sekä muutama konbini, eli lähikauppa. Isommat supermarketit olivat kävelymatkan päässä. Suomalaisesta näkökulmasta lähinnä jotkin hedelmät, vihannekset ja maitotuotteet tuntuivat kalliilta, kun taas tofu oli lähestulkoon ilmaista. Ruoka-ainerajoitusten kanssa saa olla aika tarkkana, kalaa ja lihaa tuntuu olevan jemmattuna vähän kaikkialle, eikä kasvissyönti ole vieläkään Japanissa niin yleistä kuin monessa muussa maassa.

Asuntolamme ei oikein tukenut kestävää kehitystä, sillä edellisten asukkaiden jättämät hyötyesineet oli heitetty jo roskiin meidän saapuessamme, ja sama tapahtui meidän lähdettyämme. Esimerkiksi asiat ja henkarit olisi tuntunut fiksulta jättää seuraaville, mutta huoneeseen tai yleisiin tiloihin ei saanut lopulta jättää mitään odottamaan seuraavia. 100 jenin kauppa oli pienen kävelyn päässä ja sieltä vaihtarit hakivatkin kaikkea hyödyllistä, mutta tyhmältähän se vähän tuntui, kun kaikki kuitenkin tarvitsevat pääasiassa samoja asioita.

Pääsin matkustelemaan riittävästi Japanin sisällä, ulkomaille en halunnutkaan lähteä. Yokohamasta oli helppo lähteä melkein minne vain ja Hanedan lentokenttäkin sijaitsi lähellä. Juna- ja bussiliput olivat kohtuullisen hintaisia, varsinkin jos jaksoi nähdä vaivaa reittien selvittämiseen, eikä valinnut suorinta ja nopeinta reittiä. Majoituksia löytyi laidasta laitaan, 20 eurollakin sai jo ihan asiallisen kapselihotellisängyn. Ja ulkona syöminen oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, joten matkustaminen ei tullut kovin kalliiksi – suunnitelmallisuutta se vähän toki vaati ja esimerkiksi lennot kannatti katsoa ajoissa.

Tein pitkän vaelluksen Fujin huipulle, kävin ihmettelemässä sekä Sapporoa että Okinawaa, kylvin useissa onsen-kylpylöissä ja kiertelin Kyuushulla. Lisäksi tutustuimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa ahkerasti paikalliseen ruoka- ja juomatarjontaan. Kerran uskaltauduin muiden vaihtarien kanssa tokiolaiselle klubille, missä oli itse asiassa oikein hauska käydä yöllisellä aerobic-tunnilla. Adrenaliini piti hereillä onneksi koko aamun, sillä Tokion junaliikenne pysähtyy yön ajaksi.

Lopuksi

Yksi lukukausi meni ihan älyttömän nopeasti, kun sitä näin jälkikäteen miettii. Kannattaa ehkä vähän pohtia jo ennakkoon, mitä haluaa nähdä ja milloin – moni vaihtari esimerkiksi pettyi, kun talvilomalla joulun ja uudenvuoden aikaan matkalippuja tai majoituksia ei meinannutkaan saada, tai sitten kaikki oli todella kallista. Uusi vuosi on yksi japanilaisten isoimmista matkustussesongeista.

Olisin halunnut koota lopuksi jotain fiksuja käytännön vinkkejä, mutta jostain syystä en keksi niitä nyt lainkaan. Tyydyn siis toteamaan, että Japaniin kannattaa ehdottomasti lähteä vaihtoon, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Vaikka sanoin, etteivät japanilaiset puhu hyvin englantia, ovat he kuitenkin todella avuliaita ja kohteliaita, ja osaavat käyttää esimerkiksi puhelimien käännösohjelmia. Osa vaihtareista ei puhunut saapuessaan lainkaan japania, mutta pärjäsivät ihan hyvin kuitenkin. Tärkeämpää on ehkä kunnioittaa tapoja, kuten riisua kengät sisätiloissa ja pitää maskia, jos sitä vaaditaan.

Ennen paluuta meidän täytyi käydä virastolla ilmoittamassa, että lähdemme maasta, ja sulkea pankkitilimme. Näihin emme enää saaneetkaan apua kansainväliseltä toimistolta, vaan piti selviytyä itse. Lisäksi piti katkaista paikallinen vakuutus ja puhelinliittymä, sekä lähteä asuntolalta tiettyyn päivään mennessä. Matkustelin viimeiset pari viikkoa ennen lentoani, mutta näin joitain vaihtareita vielä ennen paluutani. Opiskelijakortti täytyi jättää koululle, mutta paikallisen henkkarin sai tuoda rei’itettynä kotiin muistoksi. Paluu tuntui toisaalta haikealta, toisaalta oli hyvä palata kotiin.

Posted on

Vaihtokertomus – Universidad de Barcelona, syksy 2022

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelen kestävyystieteitä, ja päätin lähteä vaihto-opiskelemaan maisteriopintojeni toisena vuotena, kun alkuperäinen kandivaiheen vaihtoni peruuntui koronapandemian vuoksi. Vaikka toisinaan kuulee ihmisten miettivän, onko maisterivaiheessa enää aikaa tai järkeä lähteä vaihtoon, niin mielestäni vaihtoon kannattaa aina mennä, jos siihen löytyy vähänkin kiinnostusta, jaksamista ja taloudellisia resursseja. Halusin vielä ennen valmistumista vahvistaa kielitaitoani espanjan (paikalliset ainakin Kataloniassa viittaavat espanjan kieleen castellano-nimityksellä kielipoliittista syistä, mutta tässä tekstissä käytän kielestä espanja-nimitystä selvyyden vuoksi) osalta, ja valitsin siksi lähteä Universidad de Barcelonaan (UB) tiedekuntien välisellä vaihtosopimuksella. Vaikka alueen virallinen kieli on katalaani, on siellä paljon mahdollisuuksia opiskella espanjaksi.

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Barcelonaan syyskuussa muutamaa päivää ennen tiedekunnan vaihto-opiskelijoilleen järjestämää tervetulotilaisuutta. Ensimmäiset päivät menivät yli 30 asteen helteeseen totutteluun – kivinen kaupunki hohkasi lämpöä ja elämää. Tämä näkyi myös tervetulotilaisuudessa: hikoilevat vaihto-opiskelijat otettiin lämpimästi vastaan, ja yleisten infojen ja Erasmus-toiminnan esittelyjen jälkeen tiedekunnan kansainvälinen toimisto tarjoili meille naposteltavaa paikalliseen tyyliin: pica-pica-tarjoilu tarkoitti sipsiä ja koreittain olutta kampuksen pihassa.

Ensimmäisten viikkojen aikana keskityin erityisesti asunnon etsimiseen. Airbnb:n kyseenalaisuudesta huolimatta hankin sen kautta (varsin kalliin) huoneen kimppakämpästä vaihtoni ensimmäiseksi kuukaudeksi. En ollut halunnut hankkia pitkäaikaisempaa asuntoa etukäteen Suomesta käsin monestakin syystä. Asuntohuijaukset Barcelonassa (kuten muissakin suurkaupungeissa) ovat hyvin yleisiä, ja halusin olla varma asunnon olemassaolosta ja kunnosta ennen vuokrasopimuksen tekemistä. Kuulinkin muutamasta vaihto-opiskelijasta, jotka olivat tulleet huijatuiksi ja joutuivat asumaan hostelleissa useita viikkoja, kun eivät saaneetkaan heille luvattuja vuokrahuoneita. Kaupungissa valmiiksi asuminen auttoi myös hahmottamaan paremmin, mistä kannattaa yrittää saada asunto. Lisäksi asuntomarkkinat Barcelonassa ovat hyvin vilkkaat, ja vapaita asuntoja ilmoitetaan tyypillisesti vain paria viikkoa ennen niiden vapautumista. Siksi asuntoa monta kuukautta etukäteen etsiessä löytyy lähinnä kalliita ulkomaisille opiskelijoille suunnattuja asuntoloita. Löysin lopulta suhteellisen nopeasti kimppakämpän paikallistenkin käyttämältä Badi-sivustolta. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä pääsin vahvistamaan espanjaani kahden venezuelalaisen kämppiksen kanssa.

Toinen ensimmäisten viikkojen haaste tuli hieman yllätyksenä, sillä kaupunkiin saavuttuani sain kuulla, etten ollutkaan mahtunut suurimmalle osalle niistä kursseista, joille olin keväällä ilmoittautunut. Paikalliset opiskelijat ovat ilmoittautumisissa (ymmärrettävästi) etusijalla, ja kaikista kiinnostavimmat esim. luonnonpuistovierailuja sisältävät kurssit olivat täynnä. Myöskin kaikki osaamisprofiiliini sopivimmat ympäristötieteitä soveltavat kurssit olivat täynnä (enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan esim. mikrobiologiaa nollaosaamisellani…), joten päädyin opiskelemaan meribiologiaa, mertensuojelua ja suojelubiologiaa omassa tiedekunnassani, ja lisäksi löysin historian ja maantieteen tiedekunnasta kiinnostavia ympäristöhallinnon kursseja.

Lukukauden aikana on opiskeltava vähintään 20 opintopisteen edestä, ja suoritettavista opintopisteistä 51 % pitää olla omasta tiedekunnasta. Eri maisteriohjelmien ja tiedekuntien päällekkäiset ja toisiinsa sopimattomat aikataulut hankaloittivat kiireellistä suunnittelua entisestään, ja koska maisteriopiskelijoiden lukukausi ei ollut varsinaisesti vielä alkanut, vastailtiin viesteihini monen päivän viiveellä. Uusien kurssivalintojen vahvistamisessa kesti UB:n osalta hyvin kauan, ja osa kursseista ehti alkaa ennen kuin olin saanut vahvistuksen mahtumisestani. Turhauttavinta oli, kun olin toiveikkaana mennyt suojelubiologian kurssille ja saanut ymmärtää opettajalta, että kurssille varmasti mahtuisi. Seuraavalla viikolla, kolmen luennon jälkeen, sain kuitenkin viestin maisteriohjelman johtajalta, että kurssi on täynnä. Jotakin opiskelukulttuurista kertoo kuitenkin se, että kertoessani epäselvyydestä ja opettajan lupailuista sain luvan jatkaa kurssilla.

Kieli

Suurin osa kandikursseista opetetaan UB:ssa katalaaniksi, ja vaikka olisin halunnut opiskella paikallista kieltä, päätin aivokapasiteettia säästääkseni priorisoida espanjankieliset kurssit, joita suuri osa maisterikursseista onneksi olikin. Kuitenkin joillakin kursseilla ilmoitettiin olevan opetusta myös katalaaniksi. Tämä oli hieman haastava lisä, sillä espanjaa osaavalle katalaani on arkikontekstissa ehkä jollain tasolla ymmärrettävää, mutta yliopisto-opetuksessa ainakin omasta mielestäni hyvin vaikeaa. Kannattaa siis huomioida, että katalaani on oma kielensä, ei espanjan murre. Opettajat olivat varsin armollisia vaihto-opiskelijoille, ja joillakin kursseilla oli opettajasta riippuen mahdollisuus tehdä kurssisuorituksia myös englanniksi.

Opiskelukulttuuri

Opiskelukulttuuri UB:ssa eroaa suomalaisista yliopistoista monella tavalla. Opiskelu on tietyllä tavalla varsin koulumaista ja perustuu ensisijaisesti luento-opetukselle, jota on viikossa hyvin paljon. Päivässä saattaa helposti olla kolmekin eri luentoa peräkkäin, ja yleensä luentoja on joka päivä. Luennot kestävät kaksi tuntia, ja suurimman osan ajasta opettajat ovat yksin äänessä powerpoint-esityksiään selostaen. Luentojen välillä ei pidetä virallisia taukoja, ja joskus opiskelijat saattavat istua monta luentoa putkeen ilman kunnollisia taukoja. Itselleni tämä järjestely ei sopinut ollenkaan, ja olinkin ensimmäisen luennon jälkeen usein niin väsynyt, että seuraavan/seuraavien luentojen seuraaminen ilman taukoa teki tiukkaa. Lisäksi maisterikurssit UB:ssa järjestetään iltapainotteisesti: luentoni sijoittuivat tyypillisesti kello kolmen ja seitsemän väliin. Onnistuin välttämään iltayhdeksään kestävät kurssit, mutta niitä oli kyllä runsaasti tarjolla.

Vastapainoksi huomattavalle luentoistumiselle kursseihin sisältyi oli melko paljon hauskoja päiväretkiä. Kävin esimerkiksi Barcelonan jätteidenkäsittelylaitoksella, Costa Bravalla sijaitsevalla merensuojelualueella sekä erinomaista paikallishallintoa edustavassa Cervellon pikkukylässä Barcelonan kyljessä. Joillakin kursseilla meitä oli vain kuusi opiskelijaa, mikä mahdollisti rennot ja tuttavalliset välit opettajiin (eräs heistä tarjosi meille aamupalat ja iltapäiväoluet eräällä kaupunkiretkellä), ja joillakin suuremmilla kursseilla opettajat pysyttelivät tarkoituksellisen etäisinä ja heitä tuli puhutella teititellen.

Kurssisuoritukset

Suurin osa kurssisuorituksistani oli erilaisia ryhmätöitä ja -esityksiä. Tenttejä oli vain yksi, ja sekin oli pieni monivalintakoe varsinaisten kurssitöiden rinnalla. Itseopiskelua on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, mutta luentoja sen sijaan enemmän. Joillakin kursseilla luentoja saattoi olla kolmekin kertaa viikossa, mutta itsenäistä lukemista ja kirjoittamista hyvin vähän. Joillakin kursseilla oli 80 % läsnäolovelvoite, mutta joillakin sitä ei vaadittu. Mielestäni kurssien vaativuus ei ollut yhtä korkea kuin Suomessa, mutta sekin riippunee varmasti opettajasta ja oppiaineesta.

Lukukauden kesto ja lomat

UB:n nettisivut olivat vaihtopaikkaa hakiessani osittain hyvin vanhentuneet, ja tuorein tieto lukuvuoden kestosta oli vuodelta 2019. Minulle selvisi vasta paikan saatuani, että lukukausi kestää syys-lokakuusta (kandeilla alkaa syyskuussa, maistereilla lokakuussa) tammikuun lopulle niin, että luennot pidetään joululomaan asti, ja mahdolliset tentit järjestetään tammikuun aikana. Lukukautta rytmittävät erilaiset juhlapyhät, joille jokaiselle tuntuu olevan oma värikäs ja äänekäs juhlaperinteensä.

Paluu Suomeen

Palasin vaihdosta hieman etuajassa, sillä minulla alkoi graduprojekti tutkimusryhmässä tammikuussa. Puristin kaikki opinnot syksyn aikana kasaan, mikä oli hieman raskasta. Sain kuitenkin kaiken hoidettua ja paikalliset vaihtokoordinaattorit olivat hyvin ymmärtäväisiä lähdön syystä. Suomeen palattuani sain odotella opintosuoritusotetta usean kuukauden, sillä eriaikaisten lukukausien vuoksi suoritusten kirjaaminen venyi UB:ssa helmi-maaliskuulle. Hoidettavat asiat ovat hoituneet hieman viiveellä, ja monesti sähköposteja on saanut lähettää useamman, jotta saa vastauksen. En kokenut mitään suurempaa kulttuurishokkia palatessani, joskin ikävöin Barcelonan aurinkoa ja ympärivuotisesti vehreää kasvillisuutta (ja vaihdossa saamiani ihania ystäviä ja kavereita!).

Mitä vaihtoyliopistoon hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäni huomioida

  • Syyslukukausi menee tammikuun kohdalla päällekkäin HY:n kolmannen periodin kanssa.
  • UB tarjoaa melko vähän kursseja englanniksi, joten kannattaa osata espanjaa.
  • UB:n hallinto on aika hidas ja prosessit monesti epämääräisiä, joten ajoittainen turhautuminen kuuluu asiaan. Kaikki kuitenkin järjestyy aina lopulta, jos jaksaa olla sinnikäs.
  • Opetuksen taso ei välttämättä vastaa täysin HY:n tasoa (joskin osa opettajistani oli loistavia niin pedagogisesti kuin akateemisesti) – kannattaa siis priorisoida kokonaiskokemus kurssisisältöjen edelle.
  • Barcelona on värikäs kaupunki, jossa asuu iloisia, äänekkäitä ja lämpimiä ihmisiä. Tekemisestä ei ole koskaan pulaa, sillä aina jollakin kadulla on markkinat tai juhlat.
Posted on

Vaihtokertomus, Universiteit van Amsterdam, kevät 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin Amsterdamin yliopistossa vaihdossa kevätlukukauden 2022. Päädyin vaihtoon Amsterdamiin melko sattumalta, mutta olen erittäin tyytyväinen päätökseen. Yliopisto tarjosi laajan tarjonnan kursseja englanniksi, kaupunki on valtavan kaunis ja sen kulttuuritarjonta on vertaansa vailla. Amsterdamista on myös helppo matkustaa muualle Eurooppaan sekä reissata Hollannin sisällä.

 

Vaihdon alku


Vaihdon alkuajat täyttyivät niin uusista ihmisistä, orientaatioviikon riennoista kuin erilaisista byrokraattisista valmisteluista. Yllätyksekseni jouduin myös tekemään paljon hankintoja ja ostamaan niin wifi-reitittimen kuin omat kokkausvälineet.

Ensimmäisellä viikolla kävin rekisteröitymässä kaupunkiin ja sain täten oman BSN- numeroni, joka on tietynlainen hollantilainen sosiaaliturvatunnus. BSN-numero on pakollinen mm. pankkitiliä avatessa ja julkista terveydenhuoltoa käyttäessä. Ennen kurssien alkamista tulee hankkia myös Amsterdamin yliopiston opiskelijakortti.

Suosittelen hankkimaan polkupyörän niin pian kuin mahdollista. Itse vuokrasin pyörääni kuukausimaksua vastaan Swapfiets- firman kautta (https://swapfiets.nl/amsterdam) ja suosittelen kyseistä palvelua lämmöllä. Pyörävarkaudet ovat kaupungissa valitettavan yleisiä, mutta havaintoni mukaan vuokrapyöriä ei lähes koskaan varastettu. Tiesin Amsterdamin olevan loistava pyöräilykaupunki, mutta pyöräilykulttuuri onnistui silti yllättämään. Onneksi pyöräily on tavattoman helppoa ja kaupunkia oppii samalla tuntemaan ihan uudella tavalla. Julkista liikennettä en juurikaan käyttänyt: pyöräilyyn verrattuna se on tavattoman hidas ja ennenkaikkea kallis.

Kannattaa ottaa tosissaan kaikki varoitukset Hollannin vaihtelevasta säästä! Sadevaatteiden mukaan ottaminen ei ole todellakaan liioiteltua. Mukaan ei kannata pakata mitään vaatetta, jossa ei voi pyöräillä. Itse olin pakannut kevääksi myös liikaa lämmintä vaatetta: talvitakilla tai paksulla villapaidalla ei tee Amsterdamin lämpötiloissa paljoa, jos aikoo pyöräillä kaikkialle.

Kaupunkiin oli yllättävän helppoa asettua. En puhu hollantia, mutta kielikysymys ei tuntunut lainkaan vaivaavan: paikalliset puhuvat hyvää englantia ja yliopisto on hyvin kansainvälinen. Ensimmäisen kuukauden ajan olin silti tavattoman väsynyt kaikesta uudesta ympärillä, ihmisiin tutustumisesta, pyöräilystä ja opintoihin orientoitumisesta. Väsymystä ei silti kannata säikähtää, se helpottaa varmasti kun elämä asettuu aloilleen.

Arki on onneksi melko samanlaista kaikkialla. Päiväni koostuivat opiskeluista, pyöräilystä, ystävien kanssa istuskelusta, retkistä, tanssitunneista ja erilaisista juhlariennoista. Varsinkin aluksi kannattaa lähteä kaikkeen mukaan! Amsterdamin uskomattomat museot saavat myös ajan kulumaan – suosittelen museokortin hankkimista jo heti vaihdon alussa. Itse nautin myös suuresti paikallisesta Cineville-kortista, jolla 17 euron kuukausimaksua vastaan pystyi käymään rajattoman määrän elokuvissa. Korttia varten tarvitsee vain paikallisen pankkitilin.

 

Asuminen


Amsterdam on jo tunnettu vaikeasta asuntotilanteestaan: vuokrat ovat pilvissä ja asunnon löytäminen on osoittautunut monelle lähes mahdottomaksi. Hain itse yliopiston kautta asuntoa ja onnekkaana sen sainkin. Järjestelmä oli monivaiheinen ja monessa kohtaa toimi melko ”nopeat syövät hitaat” tyyppisellä periaatteella. Asuntohakemuksessa pystyi määrittelemään vuokratason, jota on valmis maksamaan. Halvimmat asunnot olivat jaettuja solukämppiä ja kalleimmat isoja asuntoja omalla keittiöllä.

Sain yliopiston kautta asunnon Diemenistä, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Amsterdamin keskustasta. Minulla oli oma huone ja kylpyhuone mutta jaoin keittiön viiden muun asukkaan kanssa. Vuokraa maksoin 450 euroa, joka kaupungin vuokratasoon on varsin kohtuullinen. Diemenin opiskelija-asuntola oli suuri, viidestä kerrostalosta rakentuva kompleksi. Rakennukset olivat vanhoja ja jatkuvan remontin alaisena, mutta asukkaiden välillä vallitsi lämmin
yhteishenki. Asuntolan aktiivit järjestivät paljon toimintaa asukkaille ja kaikki vaihtoni lähimmät ystäväni löytyivät samasta asuntolasta. Oli mukavaa, että ystävät asuivat lähellä ja paljolti aikaamme vei vain jonkun keittiössä illan viettäminen.

 

Opiskelu


Olin jo etukäteen valmistautunut siihen, että opiskelu Amsterdamissa olisi suurtöisempää kuin kotiyliopistossani Helsingissä. Luettavaa oli paljon ja monilla kursseilla lukemistoa tuli myös kommentoida kurssin keskustelualueella. Luennoilla painotettiin keskustelua, ryhmätöitä ja
esitelmiä – perinteistä luennointia oli suhteellisen vähän. Tenttiviikkojen palautukset vaihtelivat paljon tapauskohtaisesti: joillain kursseilla oli lyhyt essee ja joillain taas muutaman päivän aikana tehtävä tentti. Lopulta opiskelu ei tuntunut suurtöisemmältä kuin Helsingissä: pakollisten lukemistojen ja välitehtävien kautta työmäärä jakautui melko tasaisesti koko kurssin ajalle.

Kevätlukukausi kesti helmikuun puolesta välistä kesäkuun loppuun. Lukukausi sisälsi kolme periodia, joista viimeinen oli vain kuukauden mittainen kesäperiodi. Suurimalla osalla humanistisen tiedekunnan opiskelijoista oli luentoja myös kesäperiodilla – monet opiskelijat toisista tiedekunnista kirmasivat kesälomille jo toukokuun lopussa. Vaikka kesäkuussa opiskelu ei ollut ihanteellisinta, auttoi kesäperiodi aikatauluttamaan kurssit niin, ettei yhdessäkään periodissa työmäärä kertynyt liialliseksi. Kevätlukukaudelle mahtui myös pari viikkoa ilman opetusta, jonka ansiosta pystyin lähtemään parille pidemmälle reissulle Pariisiin ja Berliiniin.

Luentoni pidettiin pääsääntöisesti kahdella eri kampuksella, jotka sijaitsivat kaupungin keskustassa. Humanistiselle tiedekunnalle oli myös oma kirjastonsa, jossa vietin paljon aikaa niin opiskellessa kuin selaten kirjaston hyvää elokuvakirjojen kokoelmaa. Varsinaiseksi yliopiston kohtaamispaikaksi muodostui silti Roeterseiland– kampus. Kampukselta löytyy myös yliopiston kulttuurikeskus CREA, jonka sympaattisessa kahvilassa istuin ystävien kanssa monet illat. CREA:lla järjestetään myös paljon tapahtumia ja kursseja, suosittelen lämmöllä tutustumaan tarjontaan! Kampuksella sijaitseva opiskelijoiden pyörittämä Kriterion- elokuvateatteri on ehdottomasti myös katsastamisen arvoinen.

Ainut negatiivinen yllätys yliopistosta oli opiskelijaruokaloiden puuttuminen. Halpaa lounasta oli mahdoton löytää, joten vaihtoehdoiksi jäi ainainen lounaiden kokkaaminen tai yliopiston kahviloiden eväsleipiin tyytyminen. Amsterdam on kallis kaupunki ja opiskelijahintaisten lounaiden puuttuminen voi luoda vielä suuremman loven matkabudjettiin.

 

Suomeen paluu


Olen todella iloinen, että päädyin vaihtoon juuri Amsterdamiin. Viiden kuukauden jälkeen palasin Helsinkiin jo mieluusti, mutta jäin kaiholla kaipaamaan kaupungin pyöräteitä. En osannut myöskään valmistautua siihen, miten vaikeaa vaihtariystävien hyvästely oli! Suosittelen Suomeen palattua ottamaan iisisti, lomailemaan ja tottumaan kotiinpaluuseen ilman sen kummempia aikatauluja.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Graz (Karl-Franzens-Universität), kevät 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Yliopisto-opintojeni alussa harkitsin vakavasti vaihtoon lähtöä. Mieleni kuitenkin muuttui ja päätin, että vaihto-opinnot jäävät osaltani väliin. Koronapandemian aikana valtioiden sulkiessa rajojaan vaihtoon lähteminen ei yhtäkkiä ollutkaan enää omasta halustani kiinni. Kun pandemian laannuttua oli jälleen mahdollista hakea vaihtoon, ajatus vaihto-opinnoista tuntui sittenkin innostavalta. Hakiessani vaihtoon Graziin syksyn 2021 täydennyshaussa opiskelin viidettä vuotta oikeustieteellisessä. Hain Grazin yliopistoon opiskelemaan useammasta eri syystä. Halusin vahvistaa saksan kielen taitoani sekä saada kokemuksen ulkomailla asumisesta ja toiseen kulttuuriin tutustumisesta. Lisäksi Graz sijaitsi sopivasti suosikkimaideni Italian ja Slovenian välimaastossa, joten reissaaminen molemmissa olisi mutkatonta, ja olin kuullut Grazin olevan viihtyisä ja näppärän kokoinen opiskelijakaupunki. Niinpä hain ja pääsinkin opiskelemaan Grazin yliopistoon kevätlukukaudeksi 2022.

Hakuprosessissa haastavinta oli kurssien valitseminen kevään kurssitietojen ja kurssiaikataulujen ollessa vielä keskeneräiset. Muutoin hakeminen sujui sutjakkaasti ja molempien yliopistojen puolelta tuli kattavat ohjeet hakemiseen ja vaihto-opiskelun alkuun. Ennen lähtöäni vaihtoon ostin lennot Wieniin, tein vuokrasopimuksen Graziin, ilmoitin Kelaan vaihto-opiskelusta, hain opintotuen asumislisää, hankin matkavakuutuksen ja tein väliaikaisen osoitteenmuutoksen sekä matkustusilmoituksen ulkoministeriöön. Jälkikäteen ajateltuna myös junaliput Wienistä Graziin olisi kannattanut hankkia ennakolta eikä vasta paikan päällä Wienin asemalla, sillä hinnassa on merkittävä ero ajoissa ostettuna.

Arki kohteessa

Saapuessani Itävaltaan koronarajoituksia oli vielä hyvin paljon. Sen takia vaihto-opiskelijoiden orientaatio järjestettiin täysin etänä, kuten myös intensiivikielikurssi. Moni vaihto-opiskelijoista saapui etäluentojen takia maahan vasta maaliskuun alussa. Onnekseni olin ilmoittautunut ennen saapumistani mukaan Erasmus Buddy Group -toimintaan. Toiminnan kautta tutustuu paikalliseen opiskelijaan, jolta saa käytännön vinkkejä opiskeluun ja vapaa-aikaan Grazissa. Tutustuin oman paikallisoppaani kautta myös muihin paikallisiin opiskelijoihin ja vaihtareihin, mikä oli erityisen mukavaa yliopiston ollessa muutoin etänä. Valtaosa koronarajoituksista poistui maaliskuun aikana, jonka seurauksena kurssit järjestettiin oletusarvoisesti jälleen yliopistolla. Osa suorittamistani kursseista järjestettiin kuitenkin rajoitusten poistumisesta huolimatta etäluentoina. Myös ESN-opiskelijatoiminta alkoi rullaamaan ja vaihtaritapahtumia alkoi ilmestyä kalenteriin.

Lukukauden alussa ennen varsinaisten kurssien alkua oli mahdollista osallistua saksan intensiivikielikurssille. Suosittelen sitä lämpimästi, vaikka kurssi onkin melko työläs. Kurssilla tutustuu muihin vaihto-oppilaisiin ja saa palautettua muistiin saksan kieltä, mikäli se on päässyt unohtumaan tai ei ole lukenut saksaa aiemmin. Itävaltalaiset nuoret puhuvat yleensä hyvin englantia, mutta monissa tilanteissa varsinkin vanhemman väestön kanssa kommunikointia helpottaa, mikäli osaa edes muutaman sanan saksaa.

Varsinaista kulttuurishokkia en Itävallassa kokenut. Hintataso on melko sama kuin Suomessa, havaittavasti halvempaa on ainoastaan alkoholi. Eniten yllätti paikallinen kieli ja murre. Tiesin ennen vaihtoon lähtöä Steiermarkin alueen vahvasta murteesta ja siitä, että itävaltalaisilla on omaa sanastoa. Silti pitkän saksan lukeneena yllätyin siitä, kuinka vaikeaa paikallisten saksaa oli ymmärtää ja kuinka monelle saksan sanalle on täysin erilainen itävaltalainen vastine. Lisäksi hämmennyin siitä, kuinka paljon käteismaksua Itävallassa käytetään. Siinä missä korttimaksu on Suomessa oletettu maksutapa, korttimaksun pyytäminen Itävallassa saattaa aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja huokailua. Joissain kaupoissa ja ravintoloissa kortilla maksaminen ei ollut ollenkaan vaihtoehto, joten minun piti totutella kantamaan jälleen käteistä rahaa lompakossa pelkän korttikotelon sijaan. Näin on asian laita ainakin Itävallan pienemmissä kaupungeissa. Wienissä suurempana kaupunkina korttimaksu on useammin mahdollista.

Asuminen

Vaihtoni alkoi helmikuun alussa, mutta pandemiatilanteen takia hain asuntoa vasta marras-joulukuussa. Oman kokemukseni perusteella asunnon löytäminen Grazista oli kuitenkin kohtuullisen vaivatonta. Asuin WG:ssä (Wohnheitsgemeinschaft, kimppakämppä) paikallisen saksaa puhuvan opiskelijan kanssa. WG:ssä asuminen on Itävallassa erittäin yleistä ja suosittua varsinkin nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. Ilmoituksia WG-huoneista voi bongata esimerkiksi wg-gesucht.de -sivustolta, jota kautta itse löysin asunnon. Halusin jakaa asunnon nimenomaan paikallisen opiskelijan kanssa, sillä arvelin ennakolta, että tulen muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa puhumaan pääasiassa englantia, ja halusin kehittää omaa saksan kielen taitoani. Tämä olikin kielitaitoni kehittymisen kannalta hyvä päätös. Toisaalta moni tapaamani vaihto-opiskelija oli tyytyväinen opiskelija-asuntoja tarjoavan OeAD:n asuntoihin, joissa saattaa tutustua nopeammin toisiin vaihto-opiskelijoihin. Opiskelijataloissa on myös hyvät yhteiset tilat, joita voi käyttää opiskeluun ja vapaaseen hengailuun tai varata tapahtumien ja juhlien järjestämiseen. Olinkin mukana esimerkiksi vappusitseillä, jossa esittelimme suomalaista opiskelija- ja vappukulttuuria muiden maiden vaihto-opiskelijoille. OeAD:lla on ympäri Grazia useita eri kohteita, joista voi hakea opiskelija-asuntoa myös vaihto-opiskelijana. Opiskelija-asuntojen hinnat OeAD:lla vaihtelevat noin 300–500 euron välillä riippuen sijainnista ja rakennusvuodesta. Yksityisellä puolella huoneiden hintahaarukka on kutakuinkin vastaava. Itse maksoin asumisesta 430 euroa kuussa. Asuin Geidorfissa, joka on viihtyisä asuinalue lähellä sekä yliopistoa että vanhaa kaupunkia.

Paikalliseen kunnanviranomaiseen piti viedä ilmoittautumislomake (Meldezettel) kolmen päivän kuluessa siitä, kun on muuttanut Graziin. Lisäksi yli kolme kuukautta oleskelevien EU-kansalaisten tuli ilmoittautua paikalliseen maahanmuuttoviranomaiseen. Maasta poistuessa maahanmuuttovirastoon riitti ilmoitus asiasta sähköpostitse, mutta kunnanviranomaiseen piti mennä ilmoittamaan lähdöstä paikan päälle. Helsingin yliopiston vaatimiin lähtödokumentteihin oli mahdollista saada allekirjoitus Grazin yliopistosta myös sähköpostitse, joten lähdinkin jo ennen kesäkuun loppua kiertämään Ranskaa ja Saksaa.

Kurssit ja opetuskulttuuri

Grazin yliopisto on perustettu vuonna 1585 ja se on historiansa lisäksi tunnettu peräti kuudesta yliopistossa tutkineesta tai opettaneesta Nobel-palkinnon voittajasta. Grazin yliopistossa kurssit ovat hyvin suunniteltuja ja opetus tasokasta. Vaihdon aikana suorittamani kurssit olivat melko työläitä, esimerkiksi yhdellä valitsemallani kurssilla edellytettiin kurssin lopussa palautettavan tieteellisen tekstin lisäksi perehtymistä laajaan valikoimaan artikkeleja ennen luentoa, aktiivista osallistumista luennoilla käytävään keskusteluun sekä viikoittaisten reflektiopapereiden kirjoittamista. Suoritin itse lähinnä kursseja, joissa kokeen sijaan oli essee tai esitelmä, mutta myös perinteiset tentit ovat yleisiä. Kurssit arvostellaan asteikolla 5-1, jossa 5 vastaa hylättyä ja 1 on parhain mahdollinen arvosana. Kurssien laajuus vaihtelee sijoittuen normaalisti 3-10 opintopisteen välille.

Grazin yliopistossa kevätlukukausi alkaa maaliskuussa ja kestää syyskuun loppuun asti, joka kannattaa huomioida kurssien valinnassa. Suurin osa kursseista loppuu kuitenkin jo viimeistään kesäkuun aikana. Pääsiäisloma on suomalaisesta näkökulmasta pitkä eli kaksi kokonaista viikkoa, joten se on mahdollista hyödyntää esimerkiksi matkusteluun. Itse reissasin pääsiäisloman aikana Sloveniassa ja Italiassa, joihin molempiin pääsee Grazista melko kätevästi junalla ja bussilla.

Kurssien ilmapiiri saattaa olla joillakin luennoilla suomalaista yliopistokulttuuria muodollisempi eli jotkut professorit saattavat olettaa heitä teititeltävän. Kurssien työläydestä ja ajoittaisesta opetuskulttuurin muodollisuudesta huolimatta koin suorittamani kurssit mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi. Mieleenpainuvimpia kursseja oli esimerkiksi suorittamani ihmisoikeuskurssi, johon kuului ekskursio Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Hyödyllisiä vinkkejä vaihto-opiskeluun Grazissa

Itävallassa on toimiva julkinen liikenne. Opiskelijan kannattaa ostaa puoleksi vuodeksi julkisen liikenteen kausikortti (Top-Ticket für Studierende) hintaan 162 euroa. Kortti toimii koko Steiermarkin alueella. Junamatkoja varten voin suositella ÖBB:n etukorttia, jolla saa ostettua junalippuja puoleen hintaan. Alle 26-vuotiaalle etukortti maksaa vain 19 euroa, joten se on hyvä sijoitus, mikäli haluaa reissata muualla Itävallassa. Vastaavaa edullista opiskelijaruokailua kuin Suomessa ei Grazissa ole, mutta opiskelijakorttiin voi hakea tarran (Mensastempel), jolla saa alennusta opiskelijaravintoloiden lisäksi joistakin muistakin ravintoloista. Opiskelun vastapainoksi yliopiston kautta on tarjolla edullisia liikuntakursseja, esimerkiksi balettia tai tennistä, joille voi ilmoittautua lukukauden alussa. Kuntosalijäsenyyttä ei yliopiston kautta tarjota.

Vierailun arvoisia nähtävyyksiä Grazissa asuvalle on vanhan kaupungin keskustassa sijaitseva Schlossberg kellotorneineen, Eggenbergin linna, kaupungin läpi virtaava Mur-joki kahvilasaarekkeineen sekä Grazin oma kotivuori Schöckl. Viihtyisä ja vehreä kaupunginpuisto on jo itsessään suosittu ajanviettopaikka kevät- ja kesäaikaan, mutta sen yläpuolella sijaitsevassa kauniissa linnanpuutarhassa (Burggarten) kannattaa myös vierailla. Graz on kulttuurikaupunki, jossa on paljon opiskelijabudjetille sopivia mahdollisuuksia päästä kulttuurin pariin, esimerkiksi opiskelijahintaiset liput museoihin ja taidenäyttelyihin sekä erilaiset teemapäivät, jolloin esimerkiksi oopperaan voi päästä vain yhdellä eurolla. Lisäksi Grazissa on mukava ravintolakulttuuri ja monia eläväisiä kahviloita, joista saa eteläeurooppalaisella tavalla hyvää kahvia.

Olen tyytyväinen, että lähdin vaihtoon, ja voin suositella Grazia vaihtokaupunkina erityisesti vaeltamisesta tai laskettelusta pitäville. Vaihto-opiskelu oli hieno kokemus, jonka aikana opin itsestäni ja toisista kulttuureista paljon sekä tutustuin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Arki on arkea ulkomaillakin ja koti-ikävä vaivasikin minua ajoittain. Puoli vuotta on kuitenkin lyhyt aika, jonka aikana kannattaa yrittää tarttua tilaisuuksiin. Toisaalta vaihdossa on lomamatkoihin verrattuna enemmän aikaa myös lepopäiville ja hidastamiselle. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että pandemia-ajan jälkeen minulle tarjoutui lopulta mahdollisuus lähteä vaihtoon ja palata vaihdosta kotimaahan kasa mieleenpainuvia kokemuksia ja ihmissuhteita rikkaampana.

Näkymä Schöckl-vuoren laelta

Vanhan kaupungin punatiilikattoinen maisema

Schlossbergin kellotorni iltavalaistuksessa

Posted on

Vaihtokertomus, King’s College London, kevät 2022

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Hei vain kaikille vaihto-opiskelusta kiinnostuneille! Olen itse kohta valmis teologian ja uskonnontutkimuksen kandidaatti, joka vietti toisena opiskeluvuonnaan ihanan ja innostavan kevätlukukauden Lontoossa, King’s Collegessa. Päätös lähteä tutusta ja turvallisesta Helsingistä opiskelemaan Isoon-Britanniaan tuli omalta osaltani jokseenkin yllättäen, sillä hain mukaan kevätlukukauden Erasmus+ -ohjelmaan spontaanisti vasta syksyn täydennyshaussa, kun siitä ilmestyi mainos sähköpostiin. En aluksi edes uskonut pääseväni mukaan, mutta muutamassa viikossa sain tiedon, että minut on hyväksytty, ja vielä ensimmäiseen valintakohteeseeni! Kannattaa siis hakea lyhyelläkin varoitusajalla, jos vain rohkeutta riittää 😊

Vaikka vaihtoon lähteminen ja erityisesti sen järjestely saattaa ainakin aluksi ja vielä prosessin aikanakin vaikuttaa melko työläältä, voin vakuuttaa kaiken olevan sen arvoista. Muuttoon liittyviä paperitöitä ei ainakaan omalla kohdallani juurikaan ollut, sillä lähdin Englantiin niin lyhyeksi aikaa. Vuokrasin todella helposti HOAS -yksiöni toiselle opiskelijatoverilleni vaihdon ajaksi ja tein muuttoilmoituksen postiin sekä Suomen Digi- ja väestövirastolle. Minun ei myöskään onneksi tarvinnut ilmoittaa muutostani poliisille tai ilmoittaa itseäni Lontoon kaupungin asukkaaksi. Aivan mutkitta lähtöni ei kuitenkaan valitettavasti sujunut; Koronaviruspandemian vuoksi ei ollut aivan varmaa, onnistuisiko vaihtoon lähteminen lainkaan matkustusrajoitusten vuoksi, mikä oli kiistatta hermoja raastavaa. Toinen King’s Collegen nettisivuilla kirjoitetaan, että alle 6 kuukautta maassa olevan opiskelijan ei tarvitsisi todistaa kielitaitoaan. Oletin, ettei tämä koskisi minua, mutta lopulta sain sähköpostin, jonka mukaan myös minun pitäisi viipymättä toimittaa todistus englannin kielen taidosta, tai en välttämättä voisikaan lähteä vaihto-opiskelijaksi. Tällöin minun tuli olla yhteydessä Helsingin yliopiston Kielikeskukseen, josta sain onneksi todistuksen vaihtoon lähtöä varten. Yksi neuvo siis; Varmista hyvissä ajoin vaihto- ja kotiyliopistolta, että sinulla tosiaan on kaikki tarvittavat dokumentit – vaikka sitten kahteen kertaan. Kannattaa varautua pienten epäselvyyksien lisäksi myös siihen, että vaihtoa varten laadittavaan opintosuunnitelmaan tai kurssiaikatauluihin tulee yllättäviä muutoksia; Minun piti tehdä melkein kaikki vaihtoa varten tehdyt kurssivalinnat uudestaan silloin, kun pääsin Lontooseen. Neuvoisin siis myös, että esimerkiksi Learning Agreementiin ei käytä liikaa aikaa, ja että suhtautuu avoimin mielin mahdollisiin muutoksiin.

Saavuin itse Lontooseen tammikuun alussa, ja jo heti ensimmäisen tunnin aikana tuli selväksi, että edes kevyttoppatakki olisi kaupungin säässä liikaa. Aurinko paistoi Lontoossa keskitalvella samalla tavalla kuin se paistaa Suomessa myöhään keväällä, ja jotkut olivat jo jopa laittaneet kukkia ulos maljakoihin. Sää oli siis erittäin mieluinen. Yksi ensimmäisiä asioita tehtävälistalla – sekä yksi ensimmäinen kulttuurishokki – oli se, että minun tulisi noutaa fyysinen opiskelijakortti koulun kampukselta. Vaikka Suomessa opiskelijakorttia ei välttämättä tarvitse pitää mukanaan yliopistolla, Lontoossa opiskelijakortin tuli olla aina mukana – sillä ilman sitä kampuksen rakennuksiin tai edes omaan asuntoon ei päässyt sisälle. Yliopiston huippulaadukkaat kirjastot ja mukavat opiskelutilat olivat myös opiskelijoille auki ympäri vuorokauden jokaisena päivänä. Tätä en ollut lainkaan osannut odottaa, ja ikuisena yökukkujana tämä oli mielestäni aivan ihanaa. Yliopistollani oli myös kattava kuntosali- sekä ryhmäliikuntaohjelma, johon King’s Collegen opiskelijat saattoivat ostaa edullisia kausikortteja. Itse käytin siis vaihto-oppilaan arjessani paljon aikaa kirjastossa ja kuntosalilla – enpä olisi sitä uskonut ennen lähtöä! Kampus sijaitsi aivan Lontoon keskustassa, mikä myös tarkoitti sitä, että ennen tai jälkeen luentoja saattoi keksiä mitä vain uutta ja mielekästä tekemistä. Vaikka kaupunki tuntuikin silloin tällöin lompakossa melko kalliilta esimerkiksi ravintoloiden ja julkisen liikenteen osalta, monet kaupungin nähtävyyksistä olivat onnekseni ilmaisia. Kaupungissa asuminen myös opetti parempaa budjetointia.

Uusien tuttavuuksien ja ystävien hankkimisen osalta kunkin vaihto-opiskelijan täytyy olla itse todella aktiivinen, joka tuli ainakin minulle pienehkönä yllätyksenä. Olin saanut sellaisen kuvan vaihdossa olleilta ystäviltäni, että tapahtumia ja ohjelmaa olisi tarjolla vaihto-oppilaille paljon enemmän, mutta vaihtoyliopistoni liikkuvuuspalvelut eivät järjestäneet orientaatioviikon jälkeen enää mitään ohjelmaa vaihto-opiskelijoille, ja tietoa tulevista opsikelijatapahtumista sai etsiä itse. Tiedekuntanikaan ei koskaan järjestänyt esimerkiksi tapaamisia omille vaihto-opiskelijoilleen, enkä muistaakseni edes koskaan tavannut ainuttakaan toista vaihto-opiskelijaa teologiselta alalta. Onneksi sain kuitenkin itse muodostettua mukavan kaveriporukan muiden tiedekuntien vaihto-opiskelijoiden kanssa; Uudet ystäväni olivat kotoisin muun muassa Saksasta, Yhdysvalloista sekä Etelä-Koreasta. Teimme paljon yhdessä ja opimme kaikki toisiltamme kotimaiden kulttuureista ja tavoista.

Olen itse yksi epäonnisista koronafukseista, joka ei ennen tätä vuotta ollut päässyt kertaakaan osallistumaan lähiluennoille. Tästä syystä yksi erittäin positiivinen yllätys Lontoossa opiskelussa oli se, että kaikki opetus järjestettiin kampuksella lähiluentoina. Jokaiselle viikon luentoa varten annettiin luettavaksi materiaali, kuten kirjojen lukuja tai artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä meillä saattoi myös paikallisessa oppimisympäristössä olla luettavien tekstien yhteydessä kysymyksiä ja pieniä lukutehtäviä, joihin opiskelijoiden tuli valmistautua ennakkoon. Satunnaisesti opettajat saattoivat myös lisätä pandemia-aikana aiheesta nauhoitettuja Zoom-esitelmiä meille tarkasteltavaksi, mikä oli heiltä mukavasti tehty. Viikoittain järjestettävät luennot toimivat hyvin samankaltaisesti kuin Helsingin yliopistossa. Luennoitsija siis luennoi, mutta kullakin luentokerralla meidän tuli keskustella lukutehtävistämme sekä viikon materiaaleista. Yksi kursseistani oli kuitenkin poikkeus – uskontoa Lontoon kaupungin kontekstissa käsittelevällä kurssilla teimme muutamia opintoretkejä erinäisiin upeisiin kohteisiin, kuten Westminster Abbeyyn sekä Tate Moderniin. Vaikka ilmeisesti Erasmus -opiskelijoilla onkin mahdollisuus valita vaihdossa mitä tahansa kursseja, itse päätin suorittaa teologian ja uskonnontutkimuksen tieteenalan kursseja, sillä uskoin niistä olevan eniten hyötyä. Voinkin hyvällä omallatunnolla suositella, että valitsee sellaisia opintoja, mitkä hyödyntävät tutkinnon suorittamisessa. Minulla ei ollut lainkaan kokeita tai tenttejä vaihto-opiskeluni aikana, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyöksi essee. Essee määritti kurssin arvosanan käytännössä suoraan, ja varmastikin tästä syystä opettajat kannustivat opiskelijoita keskustelemaan kurssityönsä kirjoitusprosessista ja mahdollisista kysymyksistä joko joko luentojen aikana tai sitten henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Mainittakoon vielä, että opettajat olivat selvästi lahjakkaita ja viihtyivät työskennellessään opiskelijoiden parissa.

Arvosteluasteikko oli Iso-Britanniassa 0-100 %, ja sain ainakin muiden opiskelijoiden puheista sen käsityksen, että 60% arvosana oli jo ”hyvä” arvosana, ja että 80-90% kaltaisia pisteitä esseistä tai kursseista saavat vain hyvin harvat. Olen itse sitä mieltä, että arvosanoista ei vaihto-opintojen aikana kannata ottaa liikaa stressiä, sillä yleensä vaihdossa suoritetut opinnot kirjataan Helsingin Yliopistolla tutkintoon vain arvosanoilla hyväksytty/hylätty.

Mahdollisuuksia opiskelija-asunnon hankkimiseen on Lontoon kokoisessa kaupungissa varmasti myös yksityisillä markkinoilla, mutta itse hain huonetta suosiolla vaihtoyliopiston kautta. Uskoin, että vaihtoyliopisto olisi kaikista luotettavin ja mutkattomin vuokranantaja, enkä pettynyt. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, sillä se tehtiin King’s Collegen omassa sähköisessä portaalissa. Sain kuitenkin itse tietää vaihtoon pääsystä vasta melko myöhään, joten sain jännittää hetken tietoa omasta asunnosta – eräässä vaiheessa yliopistolla oli tarjolla enää kaikista kalleimpia yksiöitä, joihin budjettini ei olisi tosiaan riittänyt. Lienee myös tärkeää muistuttaa, että yleensä Lontoon asumiskustannukset ovat melko kalliit suomalaiseen hintatasoon nähden. Onnistuin kuitenkin itse saamaan hyvässä kunnossa olevan soluhuoneen todella hyvältä sijainnilta, aivan London Bridgen metroaseman vierestä. Sijainti osoittautui vaihdon aikana uskomattoman hyväksi: Eräs King’s Collegen 24/7 auki olevista kirjastoista oli aivan takapihallani, unohtamatta tietenkään kaupungin monia puistoja. Muutenkin yliopiston tiloissa asuminen oli helppoa ja mukavaa; Pyykkitupa ja postilaatikot olivat alakerrassa sekä siivooja kävi kerran viikossa niin ettei vaikkapa keittiön siivoamisesta tullut kiistaa. Solussa oli omien, valmiiksi kalustettujen huoneiden lisäksi yhteinen suihku, vessat ja keittiö. Suomeen verrattuna Lontoon opiskelija-asunnot eivät olleet aivan yhtä hyväkuntoisia tai moderneja, mutta mielestäni oma majapaikkani oli miellyttävä – ympäröivä kaupunki houkutteli ulos, jos pieni huone tuntui ahtaalta. Asunnossani oli kolme muuta kämppistä minun lisäkseni, jotka olivat kaikki kandidaattivaiheen vaihto-opiskelijoita muualta Euroopasta. Kämppikset olivat mukavia, ja yhteisolo oli rauhallista ja vaivatonta.

Suomeen paluu oli kiistatta haikeaa, mutta nyt vaihtokokemukseni jälkeen tiedän, että tietoni ja taitoni riittävät lähteä tulevaisuudessakin joko opiskelemaan tai työskentelemään ulkomailla. Opin myös paljon tapaamiltani ihmisiltä, ja nyt minulla on kontakteja ympäri maailmaa. Lontookin odottaa minua varmasti vielä vieraaksi! Lontoo oli kaiken kaikkiaan upea ja inspiroiva kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riitti vaikka joka päivälle. Tarjolla on hämmästyttävän monipuolinen valikoima museoita, tapahtumia, taidetts elävää musiikkia, teatteria, kirjastoja; Eli siis jokaiselle jotakin! Lontoo on myös suurkaupunkina paikka, josta on helppoa lähteä vierailemaan muissa Iso-Britannian kaupungeissa vaikkapa junalla. Ihmiset olivat myös kaikkialla avuliaita ja ystävällisiä, mutteivat näin suomalaisen onneksi lainkaan päällekäyviä. Melko hauskaa oli se, että hyvin moni tapaamistani lontoolaisista oli alun perin kotoisin jostain aivan muualta; Lontoossa ei siis oltukaan englantilaisia, vaan nimenomaan lontoolaisia. Nautin itse myös paljon pitkistä kävelyistä kaupungilla, minkä ansiosta koen, että opin tuntemaan Lontoon uskomattoman hyvin vaihto-opiskeluni aikana. Lisättäköön vielä viimeiseksi, että stereotypiasta huolimatta Helsingissä sataa Lontoota enemmän.

En itse vaihtaisi vaihtokokemuksestani mitään, ja suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille siitä kiinnostuneille!

Posted on

My exchange semester at Aalborg University, Copenhagen, Denmark, Autumn 2021

Student at the Faculty of Science

Before the exchange

Already when I started my master studies, I was sure that I wanted to go on exchange during the degree. I was on an exchange also during my bachelor studies and I wanted to take the opportunity to go again. This time, I was    looking for an Erasmus exchange, where they had interesting courses within the subject of Urban planning. I ended up going to Aalborg University, Copenhagen campus, to study Sustainable Cities.

Pretty much the only thing I had to do before going to Denmark was to send my application and learning agreement to the university, notify the change of address, get my travel insurance extended with a month and search for housing.

Arriving in Denmark

I arrived in Copenhagen about a week before the university started, which was nice, as it allowed some time to get settled in, get to know the city and my new roommates. In contrast to my earlier exchange there weren’t really any welcoming parties or similar. But I also think I had a bit of a different Erasmus experience than most, so there might have been some more exchange student events in other universities in the city.

Most people I have met love the city and so did I. I had already been to Copenhagen before, so it was a bit familiar. I also speak Swedish, so getting the hang of everyday life was not that hard, as I understood every sign and instruction in the city. Even though it is different from Finland, it is still a Nordic country, and I didn’t experience any culture chocks or problems to adapt.

Overall, when I arrived, I had no bureaucratic things to worry about, which was heaven compared to my exchange outside the EU. As Denmark is a Nordic country and I didn’t stay longer than six months, I didn’t have to get a Danish CPR-number or register like the rest of the international students. It was almost too easy.

First week of university was a lot of fun. The first day was for the international students, which there were a LOT of. The second day I got to meet my amazing classmates and teachers, and even though we were the only program who had no tutors showing up on the welcome day, everyone was keen on getting to know each other and hanging out.

What I immediately noticed was that I was the only exchange student in my class. I also found out that I was one out of five exchange students in the entire Copenhagen campus of my university. This scared me at first as my experience from my previous exchange as well as the stories I had heard about Erasmus, all put a lot of weight on meeting other exchange students. However, this was not a problem at all. As I mentioned, there were a lot of international students at the university, about 50% in my class where international students and 50% were Danes, so there were a lot of people that were new to the city. Most of the Danes knew each other from their bachelor’s degree at Aalborg University, but they were all very interested to get to know all the international students.

Housing

I would say that housing was the thing I stressed about the most before going to Copenhagen. Finding an apartment as an “outsider” is very hard, and especially in Copenhagen, finding a room or flat with a reasonable price is not easy.

Overall Copenhagen is more expensive than Finland, so if you want to live in the city-center you should be ready to pay a little bit more than at home.  Also finding studio apartments is quite hard, however I wanted to live with other people and ended up in a student housing with Danes and Americans.

My room in a 5-person student-apartment, including everything, ended up costing 520 €/month, which was a very good price for Copenhagen.

Most students live in shared flats or kollegiums. The kollegiums are student housing and are a lot cheaper than the normal apartments. Normally you would have your own room and toilet and then share the kitchen with maybe 15 other people. The kollegiums are however challenging to get as you don’t have the time to wait in the queue for them very long, however, you can try to sub-renting them, as I did.

I started with applying for housing through the university. I got one room pretty quickly but decided to decline the offer as the apartments were not even in the city. If you are staying in Copenhagen for a longer time and don’t want to put money on living in the city, this would be a good option, but as I was there for such a short time, I wanted to be closer to everything, a decision I do not regret.

 

I started looking for apartments on Facebook maybe 3 months before the exchange and I probably sent a message to over 70 people. As the number of messages these Facebook posts get is so high, I only ever got replies from about 10. I would not say that this is a very good way to go, but in my case, I saw it as the only option. In the end I got in contact with someone through a friend that lives in Copenhagen. He was going on exchange during the time I was there, so it was perfect. This was about a month before I flew to Denmark.

I think the best chance to get a good place is to actively look into different Facebook groups and specifically search for people that are going on exchange, as these are more likely to take someone that is coming for a short time. The absolute best chance is if you have contacts in Denmark. I would really recommend contacting them just to keep ears and eyes open if something comes up.

As a backup plan I was looking at hotels where you could rent rooms monthly, I think it would have been about 800 €, but it would have given some time to find something once I had arrived. Because once you are in Denmark and know some people there, it gets a bit easier to find something.

Everyday Life

Everyday life in Denmark was pretty much the same as in Finland, but I guess everything is a bit better on exchange. Copenhagen is an amazing city and in my free time I explored the city with other international students, went to try different restaurants, cafés and bars with my classmates and hung out with my roommates. In Copenhagen they also have very good bakeries and taprooms that are worth trying out.

One thing that surprised me was that every University had their own bar. So, Friday bar, after you finished your week of studying, was a very popular thing. They also organised a lot of fun events at the university. As I mentioned earlier, my Erasmus experience was perhaps not what I expected. I know that Erasmus organised a lot of fun activities during the week, but as none of my friends were a part of the exchange programme, I never went to any of them. And as there were only a few exchange students in the university, we just counted as internationals, and most people even forgot that I was going home after the semester.

The living cost for everyday life was kind of hard to follow as the currency was different. The grocery store prices were perhaps a bit more expensive than in Finland. Alcohol was a bit cheaper than in Finland but overall, pretty much the same.

Studying

Aalborg University is a very good university, and I actually found the university courses at Aalborg University to be quite different from the ones in Finland. First of all, Aalborg University had something called Problem Based Learning, or PBL. This was not exactly new to me, as I feel like the way some of the courses at home had a bit of the same structure, but it was definitely more established at Aalborg. I really like this approach as it made the studies feel a bit more connected to real life and gave some more practical learnings. Overall, the amount of work was pretty similar to my studies at the University of Helsinki.

Another big difference was that the courses were settled for the programme and there was no freedom in the choosing of courses. Hence, you need to be aware that the courses you put on your learning agreements are the only courses that are offered during that semester, and the ones you have to take. As I didn’t want to take the methodology course that was obligatory for the rest of the class, as they were going to get the degree from that programme, my only way to not take it was to fail it. This however was not a problem as the University of Helsinki only requirement was for me to take 25 credits, which I took.

The exams at Aalborg were oral exams, which was something completely new for me. All my courses were built the same way, there was a group project and for the exam we went together with the group into the oral exam. There was always a short presentation of the group work and then a discussion with the teachers. During the discussion, the teachers were asking questions, about the group project and sometimes about other things from the course. Even though it might seem horrifying to have an oral exam if you have never been to one before, it was more like a discussion, and you always had your group by your side. I don’t know if I particularly liked to have oral group exams as it doesn’t really show individual strengths and weaknesses, however it is good preparation for the future.

The semester was from September to January, where January was the exam period, meaning that the spring-semester in Finland and the exam period went on top of each other. For me this only meant a delay in the starting of my thesis, but as I had no courses in January it was fine. There was one vacation in the autumn and of course Christmas holiday.

After returning to Finland, I only needed to upload the documents to my Mobility Online account and get my credits transferred in Sisu.

Other things worth mentioning

I chose not to open a Danish bank account as I was staying there for such a short time. However, as I did not need to pay my rent directly to a landlord, I was able to organise the payment through normal bank transfers, without any extra costs (SEPA-payments). If you are in a situation where you have to do many foreign currency payments, getting a bank account might be to your benefit.

To get the real Danish experience, especially in Copenhagen, you need to have a bike, as the Danes bike everywhere. The city is flat, and the bike-roads are great. It felt a bit stressful in the beginning, but you learn quite quickly when you follow others, and it makes your life in Copenhagen ten times easier and more fun. I biked 10 km every single day to get to school and back, even in rain, which I never would have done in Helsinki. I would recommend either buying or renting a bike. I rented one from a company called Swapfiets, which is very popular in Copenhagen, and you will see their blue tires everywhere.