Vaihtokertomus, ETH Zurich, Sveitsi, kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin hakea vaihtoon Sveitsiin, sillä se oli ollut minulle aina etäinen maa. Aiemmin tietämykseni Sveitsistä rajoittui aika pitkälti juustoon, suklaaseen sekä korkeaan hintatasoon, joten olin innoissani ajatuksesta asumisesta ja opiskelusta siellä. Kun kuulin, että siellä sijaitsee yksi maailman parhaista yliopistoista, ETH Zurich, päätin hakea sinne vaihtoon. Vaikka Sveitsissä on myös muita hyvin tasokkaita yliopistoja, valikoitui ETH Zurich ykkösvaihtoehdokseni ei pelkästään maineensa, vaan myös kurssitarjontansa puolesta. Vaihdostani tuli hyvin ikimuistoinen, joskin eri tavalla kuin osasin kuvitella. Jouduin palaamaan Suomeen hieman pandemiajulistuksen jälkeen ennen rajojen kiinni laittamista.

Varsinaisen hakuprosessin aloitin hieman myöhään, syksyllä 2019. Toimitin tarvittavat asiakirjat Helsingin yliopistolle elo-syyskuun vaihteessa, ja pari viikkoa sen jälkeen sain hyväksynnän edetä haun toiseen vaiheeseen ja hakea itse kohdeyliopistoon. Lokakuun alussa sain ETH:sta vahvistuksen, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon ja lähetin sinne kaikki tarvittavat asiakirjat (kopio passista, kuva, opintosuoritusote, opintosuunnitelma, CV ja motivaatiokirje). Varsinaisen hyväksynnän kohdeyliopistosta sain marraskuun puolessa välissä sähköpostitse. Samalla sain myös vahvistuksen Sveitsin valtion maksamasta SEMP-stipendistä, eli sitä ei tarvinnut hakea erikseen. Hieman myöhemmin sain myös ohjeet kohdeyliopiston tunnusten aktivointiin.

Alkubyrokratia

Koin Sveitsin aika byrokraattisena maana ja siellä vaikuttaa olevan oma toimistonsa kaikelle. Opintojen alussa kävin rekisteröitymässä Student Exchange Officeen, joka oli auki hankalina kellonaikoina. Sain sieltä infopaketin sekä tarvittavat dokumentit (confirmation of matriculation) jatkorekisteröitymistä varten. Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen WOKO:n toimistolla ja rekisteröidyin Kreisebüroon, jonne kaikkien maahanmuuttajien tulee rekisteröityä kahden viikon sisällä maahan saapumisesta oleskeluluvan saamiseksi. Kreisebürossa asiointia varten tarvitsin confirmation of matriculationin, vuokrasopimuksen, kuvan ja todistuksen maksukyvystä. Samalla tuli myös maksaa saapumismaksu. Tämän jälkeen kävin vielä pikaisesti maahanmuuttovirastossa, missä minusta otettiin kuva oleskelulupaa varten. Hankin myös matkakortin SBB:ltä ja uuden liittymän. Jotkut vaihtarit ovat myös avanneet Sveitsiin pankkitilin vaihdon aikana, mutta itse en sitä tehnyt. Stipendi tulee hakea opintojen ensimmäisinä viikkoina ja sen suuruus on suomalaisille opiskelijoille 1900CHF ja se maksetaan käteisenä. Opiskelijoille ei ole omaa terveydenhuoltoa, mutta Eurooppalainen sairaanhoitokortti käy Sveitsissä.

 Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.
Kuva Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.

Asuminen

Zurichin asuntotilanne ei ole parhaimmillaan kesken lukuvuoden ja jännitin hieman asunnon löytöä. Samalla kun sain ETH:sta vahvistuksen valituksi tulemisesta, minulle lähetettiin myös hakulomake paikallisen opiskelija-asuntolan, WOKO:n asuntoihin. Jätin hakemuksen saman tien ja sain asuntotarjouksen alle viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Otin tarjouksen vastaan ja sain asunnon kerrostaloasuntolasta, jossa oli huoneet 169 opiskelijalle. Kalustettuun huoneeseen ei kuulunut omaa vessaa tai suihkua, vaan jokaisessa kerroksessa oli yhteiset kylpytilat. Keittiö ja pyykkitupa jaettiin kaikkien talon asukkaiden kanssa. Vuokrasopimus oli määräaikainen elokuun loppuun saakka ja kuukausittainen vuokra oli 545 sveitsin frangia (CHF).

Asuminen muiden opiskelijoiden kanssa suuressa asuntolassa oli pääsääntöisesti hauskaa ja ihmisiin pääsi tutustumaan helposti. Kitkaa aiheuttivat lähinnä eriävät siisteyskäsitykset ja pyykkivuorot, sillä meillä ei ollut mitään varausjärjestelmää pesukoneille tai kuivausrummuille. Asukkaat jaettiin kymmenen hengen ryhmiin, joista kukin siivosi vuorollaan viikon. Keittiö ei ollut asukasmäärään nähden kovin suuri, pakastimia ei ollut ja jääkaapeissa oli kaikille pienet, lukolliset kaapit, joihin ei ruokaa mahtunut kovin moneksi päiväksi. Kuiva-aineita ei säilytetty lukkojen takana, mikä johti niiden satunnaisiin katoamisiin. Kaikista lieveilmiöistä huolimatta, asuminen sujui pääsääntöisesti hyvin. Talossa asuvista opiskelijoista kolme oli nimetty talovastaaviksi. He olivat tavattavissa tiettyinä aikoina ja hoitivat käytännön asioita.

Opiskelu ja opetus

Muutin Zurichiin tammikuun viimeisinä päivinä ja aloitin saksan lukemisen Zurichin yliopiston, UZH:n, järjestämällä kielikurssilla. Kurssin hinta oli noin 80CHF ja kesto kaksi viikkoa. Olen opiskellut saksan alkeita, mutta en ollut käyttänyt kieltä vuosiin. Kurssilla opiskeltiin yleissaksaa, mikä poikkeaa Sveitsin saksasta aika tavalla. Kurssin aluksi opiskelijoille tehtiin tasotesti, jotta heidät voitiin laittaa oikeaa tasoa vastaaviin ryhmiin. Kurssin opetus oli hyvä ja opettajamme oli todella hauska. Kurssilaiseni koostuivat pääosin opiskelijoista, jotka olivat tulleet tekemään maisteriopintojaan Zurichiin. Kurssi huipentui vierailuun Zurichin eläintarhassa.

Varsinaiset opinnot alkoivat kielikurssin jälkeisellä viikolla. Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat ns. add-and-drop -viikkoja, jolloin voi käydä eri luennoilla ja päättää, millä kursseilla haluaa jatkaa. Add-and-drop -viikkojen jälkeen on reilu viikko aikaa ilmoittautua kokeisiin myStudiesissa ja mahdolliset kurssimuutokset tuli ilmoittaa sekä Suomen että Sveitsin mobility onlineen. Olin valinnut muutaman luentokurssin ja kaksi käytännön kurssia, niin sanottua block-kurssia. Kaikki kurssini olivat englanniksi. Luentokurssit muistuttivat Suomen luentokursseja, tosin kurssien kokeet saattoivat olla suullisia. Block-kursseista ehdin käydä vain yhden ennen lähtöäni, mutta voisin kuvailla sitä parhaimmaksi kurssiksi, millä olen koskaan ollut. Block-kurssit järjestetään yhteistyössä yliopiston tutkimusryhmien kanssa ja niille otetaan vain 15-20 opiskelijaa/kurssi ja ohjaajia on 4-5. Kurssin vetää aina kyseistä aihetta tutkiva tutkimusryhmä omissa tiloissaan. Block-kurssit kestävät yleensä 3 viikkoa, kolmena päivänä opetusta aamusta iltaan ja yhtenä päivänä puoli päivää. Kurssin lopuksi pidetään suullinen koe. Eri block-kursseja on tarjolla useita ja niillä pääse tutustumaan tutkimusryhmien toimintaan ja käytännön työskentelyyn hyvin läheltä.

Minulle kerrottiin, että 2/3 kursseistani tulee olla oman tiedekuntani kursseja ja muut saan valita vapaasti. Pystyin myös ottamaan kursseja ETH:n lisäksi UZH:lta. Sama on mahdollista myös toisinpäin. Kurssien ottaminen toiselta yliopistolta vaati sen, että minun tuli hakea lupaa opiskella siellä. Luvan sai helposti, mutta se vaati hieman paperityötä. Tenttejä ETH:ssa järjestettiin kahdella tavalla, End-of-semester -tentteinä tai Session examination -tilaisuuksissa. End-of-semester -tentit pidetään lukukauden lopussa ja Session examinationit kaksi kertaa vuodessa, usein tammi-ja elokuussa. Useat tentit ovat tentittävissä vain jommassakummassa näistä tilaisuuksista, joten kannattaa huomioida se kursseja valitessa.

Tenteistä yleisesti ottaen ajattelen, että ne olivat aika samaa tasoa suomalaisten kokeiden kanssa. Kokeet arvostellaan asteikolla 0-6, joista 4 on läpipääsyn raja. Neljäsosa-arvosanat ovat myös mahdollisia. Oletin kokeiden olevan paljon haasteellisempia ja vaativan paljon pänttäämistä, mutta todellisuudessa ne eivät olleet mitenkään mahdottomia ja block-kurssini suullinen koe oli oikeastaan aika hyvä kokemus. Kokeen jälkeen minulle annettiin palautetta, joka oli oikeasti yksilöllisesti mietitty ja josta jäi todella hyvä fiilis. Olen tosin kuullut muilta opiskelijoilta, että suullisten kokeiden luonne riippuu hyvin paljon kokeen pitäjästä.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaikka en ehtinyt olla Zurichissa kovin kauaa, ehdin kyllä käydä monissa opiskelijatapahtumissa. Paikallinen ESN-järjestö on aktiivinen ja he järjestivät mm. Speed friending ja International dinner -tilaisuuksia, pakohuonepelejä ja vaihtaribileitä. Vaikka monet aktiviteeteista on nyt jouduttu koronan vuoksi perumaan, Zurichin ESN-järjestö järjestää perinteisesti vaellusreissuja, matkoja lähikaupunkeihin ja käyntejä Lindtin suklaatehtaalla. Muuta edullista tekemistä tarjoavat Zurichin ilmaiset kaupunkikierrokset, joissa tutustutaan eri osiin kaupunkia. Lisäksi Zurichissa toimiva opiskelijoiden liikuntajärjestö ASVZ, on opiskelijoille ilmainen ja tarjoaa paljon eri treenivaihtoehtoja. Mikäli mielii Sveitsistä vielä ulkomaille reissaamaan, niin sekin on mahdollista, sillä sieltä kulkee junia ja busseja hyvin naapurimaihin. Itselleni ehkä mieleenpainuvin kokemus Sveitsissä oli Luzernin karnevaalit, joilla kannattaa kyllä käydä.

Kuvia Luzernin karnevaaleilta
Kuvia Luzernin karnevaaleilta.

Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville

Alkubyrokratia on raskas ja vie aikaa, mutta toisaalta yliopistolta sai hyvät ja seikkaperäiset ohjeet siitä, miten edetä Sveitsiin muuttamisen jälkeen ja opintojen alkaessa. Yliopistolla on paljon eri toimistoja ja ne ovat auki hankaliin aikoihin, silloin kuin opiskelijoilla on luentoja. Sähköpostiviesteihin vastataan usein hitaasti ja niissä kehotetaan tulemaan toimistoon paikan päälle tai ottamaan yhteyttä johonkin toiseen toimistoon. Lisäksi kokeiden siirto on hyvin hankalaa, esimerkiksi jos haluaa aikaistaa koetta Session examination -tilaisuudesta End-of-semester -tilaisuuteen, tulee täyttää tietyt kriteerit ja professori voi silti hylätä hakemuksen perustelematta. Organisaationa ETH oli mielestäni aika jäykkä, minkä huomasi varsin hyvin nyt poikkeuksellisena korona-aikana. Kannattaa käydä vaihdon alussa yliopiston vaihto-opiskelijoille järjestämissä tilaisuuksissa, joissa kerrotaan kokeiden järjestämisestä, ESN -toiminnasta, vakuutuksista ja muista opiskeluun ja arkeen liittyvistä asioista. Tilaisuuksia järjestetään paljon ja opastusta kyllä annetaan, kunhan vaan kysyy oikealta taholta. Vaihtoa varten kannattaa säästää rahaa. Elinkustannukset Sveitsissä vaihtelevat 1700-1900CHF välillä kaupungista ja asumismuodosta riippuen. Maana Sveitsi on mielestäni hyvin turvallinen ja muistuttaa tietyllä tapaa Suomea.

Kuva Zurichista.
Kuva Zurichista.

Vaihtokertomus, Norges Miljø- og biovitenskapelige universitet (NMBU), kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin keväällä 2020 vaihdossa Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopistolla (NMBU). Yliopisto sijaitsee Ås -nimisessä pienessä kylässä n. 30 min Oslosta etelään. Vaihtokokemus oli kaikin puolin upea, vaikka koronan vuoksi olin paikan päällä vain 6 viikkoa ja loput suoritin Suomesta käsin etäopintoina.

Ennen lähtöä

Hyväksymistiedon jälkeen sain runsaasti tietoa opiskelusta sekä asumisesta vaihtoyliopistostani. Käytännössä sain muutaman PDF-tiedoston, jossa käytiin läpi kaikki tarvittava vaihtoon liittyen. Jopa pakkauslista vaihtoon lähteville oli mukana. Tämän lisäksi vaihtoyliopistostani vastattiin nopeasti sähköposteihin, joita lähetin lähinnä siksi, että minulla oli pieniä epäselvyyksiä yhden kurssin kanssa. Tämän lisäksi lähetin muutaman kysymyksen liittyen asumiseen. Vastaukset tulivat aina vähintään viikon sisällä, mutta yleensä jo samana tai seuraavana päivänä.

Matkustin Norjaan autolla / laivalla. Ajoin Turusta laivaan, ja siitä Tukholmaan. Tukholmasta ajoin Norjan Åsiin. Reitti on todella helppo ajaa, ja liikenne Ruotsissa ja Norjassa on huomattavasti parempaa kuin Suomessa. Kuskit oikeasti noudattavat liikennesääntöjä!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Opiskelun aloittaminen NMBU:lla oli erittäin helppoa. Meille järjestettiin orientaatiopäivä, jolloin kävimme läpi kaikki käytännön asiat. Meille oli luotu valmiiksi tunnukset paikalliseen ”Moodleen”, sekä saimme myös NMBU:lle omat sähköpostiosoitteet. Opiskelijakortti sekä Erasmus+ -kortti hoidettiin myös heti ensimmäisellä viikolla.

Koska vaihtoni kesto oli alun perinkin alle 6 kuukautta, minun ei tarvinnut ilmoittaa paikallisille viranomaisille muutostani Norjaan. Ainoastaan muuttoilmoitus Suomen väestörekisteriin riitti. Tähänkin sain ohjeet vaihtoyliopistostani.

Julkinen terveydenhuolto kuului minulle samoin kuin Norjan kansalaisillekin, sillä olen Pohjoismaalainen.

Mukaan Norjaan kannatti ottaa passi sekä Letter of Admission. Mukaan kannatti ottaa myös kaikki muut laput vaihtoon liittyen vähintään tietokoneelle tai pilvipalveluun tallennettuna.

Asuminen

Asuminen Norjassa järjestyi todella helposti. NMBU:lla toimii organisaatio nimeltään SiÅs. Tämän organisaation nettisivuilla lähetin hakemuksen asunnosta, ja sainkin erittäin nopeasti vastauksen, että minulle järjestyi asunto 6 hengen soluasunnosta. Asunto maksoi 360 € kuussa, ja se sijaitsi kävelymatkan päässä kampukselta. Asuntoni sijaitsi Casino -nimisessä rakennuksessa, joka on osa Pentagoniksi kutsuttua opiskelija-asunto aluetta. SiÅs vuokraa myös petivaatteita sekä astioita, joten mitään ei välttämättä tarvitse raahata mukanaan. Tästä ilmoitetaan muistaakseni vuokrasopimuksen laatimisen yhteydessä.

Aluksi jännitin melko paljon, että miten tulen toimeen noinkin isossa solussa, kun en ole tottunut solussa asumaan. Asunto ei ollut mitenkään erityisen siisti, mutta viihdyin siellä erittäin hyvin. 6 henkilöä jakoi keittiön, olohuoneen, yhden vessan sekä yhden suihkun. Tästä huolimatta yhteiselo sujui hyvin. Tarkkaan ottaen yhteiselo sujui erittäin hyvin, ja olen edelleen tekemisissä kaikkien kämppisteni kanssa, sillä ystävystyimme äkkiä ja aloimme viettää paljon aikaa yhdessä. Minun kämppiksinäni olivat kaksi norjalaista, kaksi ranskalaista sekä yksi kiinalainen opiskelija.

Vapaa-aika kuluikin kämppisten sekä muiden Erasmus-vaihto-opiskelijoiden kanssa oleillessa, Norjaa reissatessa sekä kuntosalilla käydessä. Opiskelijaelämä on erittäin aktiivista NMBU:n Åsin kampuksella. Jokaisena päivänä löytyy jotain tehtävää, tylsää ei tule.

Opiskelu ja opetus

Opinnot sujuivat samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossakin. Opettajia voi puhutella kuten Suomessakin, eikä esimerkiksi teitittely yms. ole tarpeen. Opettajat ovat helposti lähestyttäviä, ja ottavat mielellään kysymyksiä vastaan.

Kurssien arvostelu riippuu täysin kursseista. Yhdellä kurssilla arvioitiin ryhmätyö sekä reflektoiva teksti, toisella kurssilla arvosteltiin MiniReview -artikkeli, ja kolmannella kurssilla arvosteltiin etänä suoritettu tentti, jossa käytettiin luennoilla saatuja materiaaleja. Kurssin suoritus ja arvostelu riippuu siis täysin kurssista. Opiskelutyylikin riippuu vahvasti kurssista. Minun valitsemillani kursseilla käytiin luennoilla, ja ennen luentoja luettiin artikkeleja. Tämän lisäksi kirjoitettiin lyhyitä tekstejä aiheeseen liittyen.

Opintojen suunnittelu hoitui yllättävän kivuttomasti. NMBU:lla on selkeä lista kursseista, joita voi opiskella. Sain sisällytettyä kaikki kurssit minun pakollisiin opintoihini, sillä kurssien vastaavuus oli niin lähellä Helsingin yliopiston vastaavia kursseja. Ensin katsoin listasta mielenkiintoisia kursseja, tämän jälkeen mietin, mitä kursseja nämä voisi korvata tai sopivatko nämä vapaavalintaisiin opintoihini. Kun nämä asiat oli mietitty, kysyin Helsingin yliopiston kursseista tai opinnoista vastaavilta opettajilta, että sopiiko hyväksilukeminen kyseisten kurssien kohdalla. Lopuksi minun piti vielä ilmoittaa vaihtoyliopistolleni, että mitkä kurssit haluaisin suorittaa vaihdon aikana. Muutokset opintosuunnitelmassa ovat mahdollisia, ja toiset vaihtoivat suunnitelmiaan vielä vaihdon ensimmäisellä viikolla, jolloin näitä asioita käytiin yhdessä läpi opintoneuvojien kanssa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norjassa hinnat voi muuttaa helposti euroiksi jakamalla summan kymmenellä. Tämä ei tietenkään anna täysin tarkkaa summaa, mutta sillä saa hahmotettua hieman ostoksen hintaa. Esimerkiksi 100 kruunua on n. 10 € (tällä hetkellä 9,06 € tarkasti, mutta parempi näin päin).

Pentagonissa toimii FoodSharing niminen järjestö, joka kiertää kauppoja, ja kerää sieltä vanhentuneita tuotteita, joita ei enää saa myydä. Järjestö toimittaa tuotteen Pentagoniin jonkin rakennuksen alakertaan (minun aikanani Casinon alakertaan). FoodSharing järjestön löydät Facebookista, jonne tulee myös aina ilmoitus, kun ruokaa jaetaan. Ruoka menee aina hetkessä, joten kannattaa olla ajoissa paikalla.

Eika-liikuntakeskus sijaitsee aivan Pentagonin läheisyydessä, joten sen käyttämistä suosittelen. Eikassa on normaali kuntosali, kiipeilyseiniä, ryhmäliikuntaa sekä muita liikuntamahdollisuuksia. Itse kävin lähinnä kuntosalilla, mutta monet kaverit käyttivät palveluita paljon laajemmin ja kehuivat niitä. Kuukausikortti maksaa 379 kruunua (n. 37,90 €) ilman sitoutumista, ja 223 kruunua (n. 22,30 €) mikäli sitoutuu 12 kuukaudeksi.

Norjassa kaikki asiat tuntuvat toimivan applikaatioilla. Näistäkin saat lisää tietoa vaihtoyliopistosta, mutta esimerkiksi matkaliput saa kätevästi ostettua applikaatiolla. Matkalipuista saa muuten opiskelija-alennusta! Itselläni oli käytössä mm. seuraavat applikaatiot: Vy (matkalippuja varten, paikallinen VR / HSL), Eika sportssenter (ryhmäliikunnan varaaminen), Canvas student (”Moodle”), Studentbevis (opiskelijakortti), RuterReise (Julkisilla kuljettujen matkojen suunnitteluun) sekä tärkeimpänä Hjelp 113 (käytännössä sama kuin 112 -sovellus Suomessa).

Norjassa toimii paikallinen Tori.fi -nettisivu finn.no -osoitteessa. Finn on käytännössä täsmälleen samanlainen kuin Tori.fi. Itse ostin sieltä esimerkiksi käytetyn rinkan. Myös polkupyörän ostaminen olisi ollut edessä, mikäli olisin saanut olla kauemmin Norjassa. Tämä siksi, että kauppaan sekä juna-asemalle on matkaa Pentagonista n. 2 km. Polkupyöriä kuulemma oli tarjolla myös esimerkiksi joidenkin Facebook -ryhmien kautta, mutta itse en näihin sen tarkemmin vielä perehtynyt.

En kokenut missään vaiheessa oloani turvattomaksi vaihtoni aikana, ja koenkin, että Norja on erittäin turvallinen maa matkustaa. Mikäli harrastat vaeltamista, niin suosittelen kuitenkin ottamaan huomioon mahdollisesti äkillisesti vaihtuvat sääolot. Muista vähintään ilmoittaa tutuille, minne olet lähdössä vaeltamaan, mutta mieluiten vaella porukassa. Tähän liittyen: NMBU:lla toimii järjestö nimeltään NMBU Friluftsliv, jonka liittymismaksu on noin 10 €. Tällä rahalla saat lainata mitä tahansa vaellustarvikkeita ilmaiseksi. Itse lainasin heiltä 1000 € edestä tarvikkeita yhdelle vaellukselleni. NMBU Friluftsliv järjestää myös yhteisiä vaellusmatkoja.

Vaikka yleinen hintataso onkin hieman korkeampi kuin Suomen hintataso, niin ero ei kuitenkaan ole erityisen suuri. Ulkona syöminen, alkoholi sekä sokeri ovat mielestäni ne asiat, joissa korkeampi hintataso erityisesti näkyy. Ruoka on kuitenkin suunnilleen samoissa hinnoissa kuin Suomessakin.

Itselläni ei tullut yhtäkään ongelmatilannetta, joten en osaa sanoa, miten näiden kanssa olisi toimittu. Ystäväni asunnon lukko ei toiminut, mutta tämäkin ongelma korjattiin seuraavana päivänä.

Suosittelen jokaiselle Norjaan lähtevälle, että kiertäkää Norjaa nyt kun siihen on mahdollisuus. Itse ehdin käymään vain pienillä vaelluksilla, kiertämään Osloa sekä viettämään yhden viikonlopun Bergenissä. Norja on todella kaunis maa, ja julkisilla pääsee kätevästi liikkumaan paikasta toiseen, joskin liput kannattaa hankkia ajoissa, jotta hinta olisi hieman maltillisempi.

Vaihtokertomus National University of Ireland Galway, Irlanti, kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Neljä vuotta sitten olin Irlannissa matkalla muutaman päivän, jonka jälkeen tiesin, että tulen asumaan täällä jossain elämäni vaiheessa. Vaihto oli elämää mullistava kokemus, johon kannattaa varautua.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Ennen lähtöä

Muistan soittaneeni liikkuvuuspalveluihin keväällä 2019, kun en vielä edes ollut Helsingin yliopiston opiskelija, pääsykoe oli vasta tulossa. Muistan jännityksen, en ollut edes ihan varma mistä aloittaa puhelun, mutta sain tärkeimmän asian selvitettyä – Irlanti oli tulossa 2019 syksyllä rästihakuun. Vaihtoon valituksi, täytyy olla vähintään 30 opintopistettä suoritettuna. Minä olin hakukelpoinen, koska olin opiskellut tarpeeksi avoimessa yliopistossa ja etenkin kaikki ensimmäisen vuoden kevään pakolliset opinnot minulla oli jo käytynä avoimesta.

Pääsin aloittamaan biologian kandin syksyllä, ja hain rästihaussa vaihtoon Galwayn yliopistoon, sekä muutamaan muuhun varavaihtoehtoon.

Alkubyrokratia Helsingin yliopistolla oli mielestäni hieman hankala aluksi, tai ainakin hankalampi, mitä Galwayssa. Isoin juttu oli pähkäillä, miten Mobility Online toimii. Siihen kannattaa varata aikaa. En ole ihan varma miten tavallinen vaihtohaku toimii, mutta rästihaussa sinulle annetaan kaksi viikkoa aikaa, jonka aikana täytyy tehdä itse hakemus, tehdä opintosuunnitelma eli kirjata kaikki mahdolliset kurssit Mobility Onlineen ja liittää hakuliitteet, johon kuuluu motivaatiokirje sekä opintosuoritusote. Voit tehdä nämä missä järjestyksessä vain, mutta ehkä helpointa on aloittaa selaamalla vaihtokohteen yliopiston kurssitarjontaa vaihto-opiskelijoille. Tämä on tärkeää, että selailet oikeita kursseja. Galwayn yliopistolla on vaihto-opiskelijoille joka vuosi julkaistu erikseen oma ” Visiting Student Handbook”. Sen sisältö ei toisiaan vaihtele ihan kauheasti vuodesta toiseen, joten minua ainakin ohjeistettiin käyttämään edellisen vuoden booklettia opintosuunnitelman muodostaessa, kun uutta ei oltu vielä julkaistu. Irlannissa ”module” tarkoittaa usein yhtä kurssia! ”Module” on siis todennäköisempi sanavalinta kurssille ”course”, joten älä hämmästy, kyseessä ei ole monta kurssia sisältävä moduuli.

Ennen kuin perehdyin tähän sen tarkemmin, ehdin jo valita kurssit ja kirjata ne Mobility Onlineen. Aluksi valitsemani kurssit eivät siis olleet tästä ”Visiting Student Handbook”-pdf kirjasta, vaan ihan vain yliopiston nettisivuilta. Vasta lähetettyäni kurssiehdotukseni Galwayn akateemiselle koordinaattorille (vaihtoon hyväksymisen jälkeen), sain tietää, että olen katsonut kurssit väärästä paikasta ja ainakin puolet valitsemistani kursseista eivät ole tarjottavissa vaihto-opiskelijoille. Vaihdoin kurssit Mobility Onlinessa toisiksi. Älä siis pelkää, jos kurssisuunnitelmaasi ei hyväksytä tai muuta, opintosuunnitelman tekemisessä ei ole deadlinea, mutta tähän ehdottomasti kannattaa varata aikaa.

Kurssien valitsemisprosessissa otin yhteyttä eri opintokokonaisuuksista vastaaviin opettajiin, ja kysyin heidän mielipidettä, kuten esimerkiksi saako tietyn kurssin liitettyä tiettyyn opintokokonaisuuteen, tai voiko tietty kurssi korvata pakollisen kurssin. Se on meidän vastuulla valita kurssit ja miettiä niiden kelpoisuutta, Helsingin yliopiston opettajat voivat tässä auttaa. Tietysti kaikille kursseille ei löydy korvaavaa kurssia Helsingin yliopistolta, joten ne merkitään valinnaisina. Arvosanoillakaan ei ole sen kummoisempaa merkitystä, sillä Irlannin arvosteluasteikko on erilainen ja kurssit kirjataan hyväksytty/hylätty asteikolla.

Motivaatiokirje oli mielestäni hieman vaativaa tehdä, joten kannattaa pyytää apua, pyytää vertaisarviointia, lukea muiden motivaatiokirjeitä sekä pysyä tarkasti oleellisissa kysymyksissä. Tässä pääset kehittämään ja soveltamaan argumentaatiotaitojasi! Opintosuoritusotteen saa heti tehtyä ja ladattua Weboodissa (31.5.21 alkaen Sisussa).

Hyväksymiskirje tuli aika nopeasti Kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluilta. Tämän jälkeen, NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) lähetti kaikille valituille muutaman viikon sisällä linkin heidän hakuunsa, eli piti siis erikseen vielä hakea Galwayn yliopistolle. Se oli hyvin helppoa ja yksinkertaista, piti vain täyttää henkilötiedot. Ei tarvinnut siis erikseen kirjoittaa mitään motivaatiokirjettä tai muuta vastaavaa. Tässä vaiheessa stressaavinta oli haku Helsingin yliopiston kautta!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ei ollut kummoisempi. Tärkeintä oli saada akateemisen koordinaattorin allekirjoitus viimeisteltyyn opintosuunnitelmaan, joka tulostetaan Mobility Onlinesta. Orientaatioviikolla pidettiin älyttömän hyviä ja informatiivisia tapahtumia, jossa kerrottiin kaikki mahdollinen moneen otteeseen. Nyt kun muistelen Galwayn orientaatioviikkoa, tuli kamala ikävä, se oli niin hauskaa aikaa ja pääsi tutustumaan niin moneen tulevaan ystävään, siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti.

Asuminen

Minulle oli todella tärkeää saada helposti turvallinen paikka asua, ilman mitään ylimääräistä ”sählinkiä”, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kunnon kerta, kun asuisin ulkomailla yksin. Sain huoneen isolla sängyllä ja omalla kylpyhuoneella hienosta uudesta opiskelija-asuntolasta nimeltään Goldcrest Village. Keittiö ja oleskelutila oli yhteinen muun kolmen opiskelijan kanssa. Huone omalla kylpyhuoneella maksoi noin 850 euroa kuukaudessa, mutta kun kyseessä oli näin ainutlaatuinen kokemus, niin hyvän asunnon hankkiminen oli parhaimpia päätöksiä, mitä olen ikinä tehnyt. Minulla oli ystäviä, joiden vaihtokokemus oli aika erilainen ihan vain sen takia, että he asuivat huonokuntoisemmissa asuntoloissa. Tulet viettämään jokaisen yön omassa huoneessasi, joten suosittelen hoitaa asumisen mahdollisimman mukavaksi, sillä se tulee vaikuttamaan vaihtokokemukseesi valtavasti.

Vuokrahinta on lähes aina per henkilö, joten jos vuokraat ystäväsi tai kumppanisi kanssa, huomioi, että hinta tuplaantuu. Eli jos hinnaksi on laitettu 500€/kuukausi, kahdestaan asuessa maksatte hinnan per henkilö, eli yhteensä 1000€/kuukausi. Usein vuokraajat myös vaativat ”renting references”. Kannattaa myös huomioida, että opiskelija-asunnoilla on todella tiukat säännöt vierailijoiden suhteen.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Opiskelu ja opetus

Irlannin yliopistojen opintojen aikatauluttaminen on erilainen verrattuna Helsingin yliopistoon. Galwayn yliopistossa ei ole periodeja, vaan siellä on vain syksy- ja kevätlukukausi. Mikäli kurssi on lyhyempi, se kestää puolet lukukaudesta, alku- tai loppukaudesta. Ajankohta ilmoitetaan viikkoina, eli kurssi voi kestää joko viikosta 1-6, 7-12, tai koko lukukauden. Näiden opiskeluviikkojen jälkeen alkaa muutaman viikon kestävä itsenäisen opiskelun jakso, jolloin valmistaudutaan tentteihin. Irlannin yliopistot järjestävät kaikki tentit lukukauden lopussa, siksi yleensä kurssit kestävätkin koko lukukauden ajan. Toisin sanoen, vaikka kurssisi kestää tammikuusta helmikuuhun, tentit sen vasta lukukauden lopussa, toukokuussa.

Opetus Galwayn yliopistossa oli hyvin selkeätä, johdonmukaista ja korkeanlaatuista. Opetustyyli oli samankaltainen kuin Suomessa, paitsi että Galwayssa oltiin tiukempia erityisesti puhelimien käytöstä ja oppitunti kesti vajaan tunnin. Tunneilla huomautettiin, mikäli aloitti puhelimen näpräyksen, kun taas Suomessa en voisi kuvitella opettajan kommentoivan asiaa.

Laboratoriotunnit sitten saattoivat kestää pidempään. Jos olet science-student, muista ottaa oma labratakki mukaan Irlantiin! Galwayn yliopistossa oli myös käytössä opiskelualusta ”Blackboard”, joka toimi siis samalla tavalla kuin meillä Moodle. Siellä uutisoitiin, palautettiin tehtäviä, luettiin oppimateriaaleja ja tentittiin, erityisesti kaikki koronakevään tentit pidettiin etänä Blackboardissa.

Opiskella sai samalla tavalla kuin Suomessakin, sillä Irlannissa on samat opintopistemääritykset käytössä (ECTS). Tosiaan ainakin itsellä meni joidenkin asioiden kanssa pidemmän aikaa kielen takia. Monet kurssit koostuivat lopullisen tentin lisäksi osasuorituksista, ”continuous assessment”.

Kaikki lopputentit tein Blackboardissa, joten en tiedä, minkälaista olisi ollut tenttiä paikan päällä. Muiden kertomusten perusteella, ei ole mitenkään älyttömän vaikeata.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Hyödyllistä tietoa seuraaville Galwayhin vaihtoon lähteville

Galway on uskomattoman kaunis kaupunki. Se on erittäin viihtyisä ja tunnelmallinen, josta löytyy kaikki tarvittava, historia, kaupat, viihde, ihmiset ja upea luonto. Galwayssa ole yhtäkään korkeaa kerrostaloa ja ikäjakauma on tasainen, mikä minulle erityisesti jäi mieleen. Valitettavasti minulla ei riitä tila kirjoittaa Galwaysta kaiken, minkä haluaisin, joten kannattaa tutustua rauhassa netin kautta.

Irlannissa sataa paljon, erityisesti Galwayssa Aransaarien takia, joten kannattaa varata kunnon vaatteet, eli lämpimät ja vedenkestävät! Minulle oli kulttuurishokkia nähdä paikallisia nuoria kulkemassa kylminä sateisina iltoina kesävaatteissa keskustaan, irlantilaiset kutsuvat itseään vedenkestäviksi. Koko helmikuun aikana oli vain kolme sateetonta päivää. Minulla meni ainakin kolme sateenvarjoa rikki, joten sadetakki on ehdoton ostos. Usein myös oli kovia myrskyjä, joiden takia peruttiin tapahtumia. Galway oli valittu Euroopan kulttuurikaupungiksi 2020, ja helmikuun tapahtuma, jonne presidentin Michael Higginsin piti tulla, peruutettiin myrskyn vuoksi. Kannattaa siis olla kärsivällinen sään suhteen. NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) järjesti erasmus-opiskelijoille useita edullisia matkoja. Valitettavasti huonojen säiden takia en päässyt osallistumaan yhdellekään niistä, aina vaan piti tulla hakemaan rahat takaisin, mikä oli jopa huvittavaa. NUIG tarjoaa älyttömän laajasti erilaista vapaa-ajan toimintaa, jotka ovat suurimmilta osin ilmaisia. Itse kävin jousiammunnassa, salsatunneilla ja elokuvakerhossa.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

En kertaakaan joutunut käyttämään terveydenhuoltoa Galwayssa, mutta uskon sen tapahtuvan vaivatta. Minkä tahansa tyyppinen apu on tarjottavissa aina ja helposti, ihmiset Galwayssa ovat avoimia, aina valmiita ja halukkaitta auttamaan.

Hintataso on pitkälti samanlainen kuin Suomessa, paitsi että ruokailu yliopistossa on paljon kalliimpaa. Siellä ei valitettavasti ole parin euron opiskelijalounaita, joten jos haluat säästää, niin yliopistolla voi lämmittää ja syödä omaa ruokaa.

Haluan lopettaa kertomalla eräästä kurssista. NUIG tarjoaa vain erasmus-opiskelijoille erikoista kurssia, nimeltään ”Exploration of Irish Traditional Art Forms through Arts in Action” (5 ECTS). Kerran viikossa meille järjestettiin erilaisia näytöksiä, kuten teatteria, oopperaa, konsertteja ja monologeja, joiden avulla tutustuttiin Irlannin kulttuuriin. Ilman tätä, en olisi päässyt perehtymään näin läpikohtaisesti Irlannin upeaan kulttuuriin. Pidä tämä kurssi mielessä, kun teet opintosuunnitelmaa, minun vaihtokokemukseni olisi jäänyt pinnalliseksi ilman tätä kurssia.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Vaihtokertomus, Hogeschool van Amsterdam, Hollanti, kevät 2020

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Amsterdam (kuva: Henna Ojalehto)
Amsterdam (kuva: Henna Ojalehto)

Ennen lähtöä

Jo ennen kun aloitin yliopisto-opinnot Helsingin yliopistossa tiesin haluavani vaihtoon. Pohdin pitkään minne halusin lähteä opiskelemaan ja lopulta Amsterdam valikoitui ensisijaiseksi kohteeksi sen korkean koulutustason, historiallisen kaupungin, mielenkiintoisen kurssitarjonnan sekä rikkaan opiskelijaelämän takia.

Hakuprosessi onnistui helposti sekä Helsigin että vaihtoyliopistoni osalta. Kun Helsingin yliopisto oli nimennyt minut Hogeschool Van Amsterdamiin täytin vaihtoyliopiston oman hakemuksen. Hakemus oli todella yksinkertainen ja helppo tehdä. Kun minut oli hyväksytty vaihtoyliopistooni, he ottivat minuun yhteyttä sähköpostilla ja pyysivät ilmoittamaan heille mitkä kurssit halusin suorittaa. Vaihtoyliopistossani vaihtareille oli tarjolla ns. englanninkielisiä sivuainekokonaisuuksia, mistä sai valita mieleisensä.  Omaksi sivuaineekseni valikoitui Working in a English speaking world.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alankomaiden ollessa osa EU:ta ei sinne vaadita viisumia. Ensimmäinen päivä maassa oli hektinen. Vaihtoyliopisto oli järjestänyt tiettynä päivänä bussikuljetuksen Amsterdamin lentokentältä kampukselle, missä tapahtui kaikki vaadittava byrokratia. Kuljetus kentältä kampukselle onnistui todella helposti ja vaivattomasti.

Ensimmäisen päivänä aikana tuli rekisteröityä Alankomaassa asuvaksi, ilmoittautua paikalla olevaksi ja hankittiin opiskelijakortti. Nämä saapumispäivät järjestettiin yhdessä muiden Amsterdamin yliopistojen kanssa, joten paikalla oli todella paljon ihmisiä. Alku byrokratian jälkeen kampuselta oli bussikuljetus niille asunnoille, jotka olivat yliopistojen tarjoamia. Vaikka ensimmäinen päivä oli hyvin organisoitu kohdemaan puolesta oli se silti todella uuvuttava, joten pari päivää ennen vaihtoa kannattaa ottaa rennosti ja levätä hyvin! Ensimmäisinä päivinä kannattaa myös hankkia ov-chipkaart, joka on paikallinen bussikortti. Se tulee paljon halvemmaksi kuin matkojen erikseen maksaminen. Ensimmäisen päivän jälkeen meillä oli kolme päivää kestävä orientaatio, jossa pääsi tutustumaan muihin vaihtareihin, yliopistoihin sekä Amsterdamiin kaupunkina.

Amsterdam
Amsterdam

Asuminen

Asunnon hankkiminen onnistui helposti vaihtoyliopiston kautta. Ennen vaihtoon lähtöä sain linkin sähköpostiin, jonka kautta pääsi valitsemaan itselleen asunnon. Itse halusin oman asutoni ylimmästä kerroksesta, jotta ääniä ei kuuluisi niin paljon. Olin yllättynyt kuinka hiljainen ja rauhallinen asunto lopulta oli, sillä kaikki asunnot olivat opiskelija-asuntoja. Mutta itse en ainakaan kuullut tai häiriintynyt melusta juuri ollenkaan. Oma vaihtoyliopisto tarjosi asunnoiksi konttiasuntoja, jotka olivat käytännössä yksiöitä, joissa oli vessa, sänky, kirjotuspöytä sekä keittölevy, tiskiallas ja ruokapöytä. Asuntoni sijaisti noin kymmenen minuutin päästä Amsterdaminen keskustasta ratikalla mentäessä.

Asunnossa ei ollut valmiina asitoita, pannuja tai muita vastaavia, joten jouduin itse ostamaan kaikki paikan päällä. Palattuani suomeen jätin ostamani astiat seruaavalle asukkaalle. Ainut kalliimman puoleinen hankinta jonka jouduin tekemään oli  WLAN router, sillä asunnossa ei ollut WIFIä. Joten jos vaan matkalaukkuun mahtuu se kannattaa ottaa mukaan

Konttiasunnot ulkoapäin
Konttiasunnot ulkoapäin

Opiskelu ja opetus

Kaikki kurssini  olivat osa sivuainekokonaisuutta Working in the English sepaking world. Kurssi oli siitä hieman erikoinen, että se oli tarkoitettu vaihtarien lisäksi myös hollantilaisille opiskelijoille. Itseäni tämä ei haitannt, sillä se teki paikallisten tapaamisen helpoksi. Huomasin myös kuinka hyvin Alankomaissa pärjäsi englanninkielellä.

Minulla oli lähipetusta yliopistolla vaan kaksi kertaa viikossa; keskiviikkosin ja perjantaisin, mutta näinä päivinä tehtiinkin sitten todella pitkää päivää. Lähiopetus koostui luennoista, erilaisita ryhmätehtävistä sekä keskusteluista. Näiden lisäksi kotiin jäi tehtäväksi oppimispäiväkirjaa, tenttiin lukua sekä muita kurssitehtäviä.

Itse koin omat vaihtoaikaiset kurssini yllättävän helpoiksi ja vähemmän kuormittavimmiksi kuin opintoni Helsingin yliopistossa, mutta tässä on paljon kurssikohtaisia eroja. Juteltuani muiden suomalaisten vaihtareiden kanssa, jotka olivat myös Amsterdamissa, mutta eri yliopistossa, he kertoivat, että heillä oli paljon enemmän luentoja sekä enemmän luettavaa kotona. Itselleni opiskelu englannin kielellä ei ollut mitenkään erityisen raskasta, sillä englanti on vahva osa elämääni suomessa, mutta monet suomalaiset vaihtarit kertoivat, että siihen totuttelu vei hetken aikaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Itselleni isoin yllätys oli se, että Alankomaissa meille suomalaisille tutut pankkikortit kuten Visa ja Mastercard eivät toimi monissa paikoissa. Monissa paikoissa käy vaan hollantilaisten omat pankkikortit. Osa vaihtareista avaa hollantilaisen pankkitilin, itse taas käytin vaan paljon käteistä. Käteisellä pystyy helposti elämään, kunhan sitä vaan muistaa nostaa aina kun mahdollista.

Amsterdam ja Alankomaat ovat tunnettuja siitä, että siellä ihmiset liikkuvat pääosin pyörillä. Joten pyörä kannattaa hankkia. Amsterdamista löytyy paljon luotettavia pyöränvuokraus firmoja, joiden kautta saa hyvän ja edullisen pyörän. Oman pyörän hankin juuri tällaiselta firmalta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että Amsterdamissa tapahtuu paljon pyörävarauksia, joten kannattaa joko ottaa mukaan oma lukko tai ostaa paikanpäältä.

Kaupunkina Amsterdam oli avan ihana. Siellä oli paljon museoita, historiaa ja nähtävyyksiä. Lisäksi Amsterdamissa on mahtava valikoima erilaisia ruokakauppoja sekä ravintoloita! Kannattaa muistaa maistaa myös stroopwaffelia, hollantilaista herkkua! Amsterdamista käsin on myös helppo ja suhteellisen halpa matkustaa muualle Alankomaihin sekä Eurooppaan käyttäen paikallisia Onnibusseja. Koronan takia en päässyt matkustamaan niin paljon kun olin suunnitellut, mutta onneksi sentään jotain!

Stroopwaffel
Stroopwaffel
Amsterdamin keskusta (kuva: Henna Ojalehto)
Amsterdamin keskusta (kuva: Henna Ojalehto)

Itse olin yllättynyt siitä kuinka paljon vaitho-opiskelijoita Amsterdamissa oli! Vaihtareille on paljon omia tapahtumia ja retkiä, jossa pääsee tustutumaan muihin opiskelijoihin. Nämä organisaatiot järjestävät esimerkiksi retkiä ympäri Alankomaita, erilaisia juhlia ja tapahtumia sekä retkiä viereiseen Euroopan maihin. Itse onnistuin tekemään viikonloppu retken Maastrichtiin karnevaali aikaan sekä vierailemaan Bruggessa, Belgiassa. Kaiken kaikkiaan vaikka vähän lyhyt oma kokemukseni Amsterdamista oli todella upea ja suosittelen sitä ehdottomasti!

Brugge, Belgia (kuva: Henna Ojalehto)
Brugge, Belgia (kuva: Henna Ojalehto)

Vaihtokertomus, University of Manchester, Iso-Britannia, syksy 2019

Oikeustieteellinen tiedekunta

Opiskelin syyslukukauden 2019 Iso-Britanniassa Manchesterin yliopistossa. Halusin vaihtoon juuri Iso-Britanniaan, sillä oikeustieteiden opiskelijana minua kiinnosti maan oikeusjärjestelmä ja myös brittiläinen kulttuuri yleisesti, minkä lisäksi halusin vaihtoon englanninkieliseen maahan. Manchesterista en tiennyt entuudestaan juuri mitään (paitsi sen jalkapallojoukkueet), mutta kaupunkina paikka paljastui aivan ihanaksi. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita ja erityisesti meidät ulkomaalaiset otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Esimerkiksi vaihtoyliopistossani noin puolet opiskelijoista on ulkomaalaisia. Kaikista kaupungeista, joissa olen Iso-Britanniassa käynyt, Manchester muodostui ehdottomasti suosikikseni. Vaihtoni sijoittui aikaan ennen Brexitin toteutumista, joten jotkut käytännöt ovat sittemmin saattaneet muuttua.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain vaihtoyliopistoltani todella kattavasti tietoja seuraavista askeleista hakuprosessin suhteen ja myös Erasmus-koordinaattoriin sai aina hyvin yhteyden. Varasin etukäteen esimerkiksi kuljetuksen lentokentältä asuntolalle ja liityin vaihtareille tarkoitettuun Facebook-ryhmään. Yleistä huolehdittavaa ennen vaihtoa olivat esimerkiksi vakuutuksen laajentaminen myös pidempää vaihtoaikaa koskien. Pidin tavallisen suomalaisen puhelinliittymäni, sillä netti ja puhelut EU-alueella sisältyivät siihen. Huolehdin myös tarvittavat määrät lääkkeitä jo valmiiksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain kirjepostissa ennen vaihtoa tositteen opiskeluoikeudesta, joka tuli ottaa fyysisenä kopiona mukaan maahan saavuttaessa. Vain EU-alueen ulkopuolelta tulevien tuli ilmoittautua maassa paikallisella poliisilaitoksella, joten tätä en kohteessa tehnyt. En myöskään ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, mutta tästä olisi mahdollisesti ollut hyötyä, sillä esimerkiksi jotkin museot olivat ilmaisia vain kaupungin asukkaille. Yliopistolta tuli hakea opiskelijakortti ja kirjastokortti sekä käydä tapaamassa Erasmus-koordinaattori sekä oikeustieteellisen opinto-ohjaaja, jonka kanssa päivitimme opintosuunnitelmani. Näistä sain kuitenkin selkeät ohjeet sähköpostitse ennen vaihtoa sekä kohteessa fyysisen ohjekirjan muistettavista asioista.

Asuminen

Valitsin asumismuodoksi opiskelija-asuntolan. Hakuvaiheessa tuli hakea useampaan eri asuntolaan ja näistä minut sijoitettiin saatavuuden mukaan. Halusin huoneen, jossa on oma wc ja suihku, joten tämä rajasi hieman mahdollisia hakuvaihtoehtoja. Sain huoneen Canterbury Court -nimisestä asuntolasta, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä yliopistolta ja noin 40 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Asuntolasta tuli jo varausvaiheessa maksaa varausmaksu ja lopulliset vuokrat maksettiin kerralla. Asuntola oli mielestäni laatuunsa nähden todella kallis, kuten tosin asuntolat yleisesti briteissä ovat.

Onnekseni asuntola oli todella rauhallinen ja poikkesi näin positiivisesti monista muista asuntoloista, joista kuulin kokemuksia muilta. Minulla oli 9 kämppistä, joiden kanssa jaoimme keittiön ja ison oleskelutilan, minkä lisäksi asuntolassa oli yhteinen kerhotila ja pyykkitupa. Asuntola-alueella oli myös pieni kuntosali ja kirkko. Itse huone oli pieni ja todella kylmä ja sinne myös syksyn mittaan ilmaantui hometta seinille. Erityisesti onkin hyvä muistaa ottaa myös lämmintä vaatetta huoneeseen. Peitot ja tyynyt ostin paikallisesta Lidlistä, minkä lisäksi ostin joitakin keittiötarvikkeita ja ruokailuvälineitä (veitsiä ei muuten saa ostaa alle 18-vuotiaana!). Joitakin keittiövälineitä jaoimme myös kämppisten kanssa. Huoneessa ei ollut wifiä, joten ostin jo Suomesta wlan-kaapelin sekä tietysti adaptereita erilaisia pistokkeita varten.

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin totesin, tapasin heti saavuttuani opinto-ohjaajan, jonka kanssa päivitimme opinto-ohjelmani. Lähes kaikki moduulit olivat 10 opintopisteen arvoisia (20 ETCS) ja näitä moduuleja tuli käydä vähintään kolme. Valitsin kurssit mielenkiinnon ja loppuarvostelun mukaan: valitsin vain kursseja, joiden lopputenttinä oli essee. En esimerkiksi halunnut sellaisia kursseja, joissa vaadittiin esityksen tekemistä tai kirjallista koetta. Kurssit toteutettiin luennoin (jotka taltioitiin) sekä kerran viikossa oli seminaariopetusta. Seminaarissa yleensä keskusteltiin kurssin aiheista ja alustettiin jostakin kysymyksestä. Seminaarissa joutui yleensä aina puhumaan ja kommentoimaan, mutta alkujännityksen jälkeen nämä olivat todella mukavia kokemuksia ja veivät pois omalta mukavuusalueelta. Seminaareihin oli myös todella valmistauduttava, sillä professorit edellyttivät oikeasti kysymysten analysointia.

Kesken lukukauden oli pienempi kirjallinen työ ja lopuksi laadittiin laajempi loppuessee. Ns. tenttiviikot olivat tammikuun lopulla ja koko tammikuu oli näin ollen opetuksesta vapaata. Kohteesta olisi näin ollen voinut käytännössä lähteä jo ennen joulua, mutta päädyin jäämään vielä tammikuuksi Manchesteriin lomailemaan ja toki kirjoittamaan myös loppuesseetä. Kirjallisuutta oli hyvin saatavilla e-kirjoina, mutta toisinaan vaadittiin fyysisen kirjan hakemista kirjastosta. Opetus oli yleisesti hyvin erilaista kuin Suomessa juuri edellä mainitun osallistuvuuden näkökulmasta, minkä lisäksi kursseilla opeteltiin myös argumentointia ja juuri omien ajatusten esittämistä. Arvostelu oli mielestäni suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, eli ei erityisen ankaraa tai lievää.

Opinnot sujuivat omalta osaltani hyvin, vaikka en oikeustieteellisen opinnoissa ollutkaan tottunut erityisen argumentatiivisten esseiden kirjoittamiseen. Erityisesti seminaarit auttoivat tässä, sillä niihin tuli aina valmistautua hyvin ja todella lukea kaikki vaaditut materiaalit. Hyväksytyn esseen alaraja oli mielestäni 42/100, ja 75/100 vastasi parasta arvosanaa A. Läpipääsy ei ainakaan ollut erityisen vaativaa, mutta parhaat arvosanat edellyttivät kyllä todella hyvää pohdintaa. On myös hyvä muistaa, että seminaareihin oli aina osallistuttava ja poissaolosta pääosin aina ilmoitettava vastuuopettajalle. Kursseille ilmoittautuminen oli myös suhteellisen helppoa ja selkeää. Opiskelin undergraduate-ohjelmassa, mutta sisällytän kurssini maisterin valinnaisiin. Tämän vuoksi opinto-ohjaajani antoi minun suorittaa vain kolmannen vuoden opintoja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaupunkina Manchester on pääosin turvallinen, vaikka paikalliset eivät kuitenkaan suositelleet yksin liikkumista yöaikaan sellaisilla alueilla, joissa ei ole muita ihmisiä. Kaupungissa on todella paljon kodittomia ja siellä on myös iso huumeongelma: tämä näkyi paljon katukuvassa ja erityisesti kaupungin keskustassa Piccadilly Gardens -puistossa. Kodittomat saattoivat toisinaan lähestyä ja yliopisto myös varoitteli, että jotkut heistä olivat painostaneet opiskelijoita esimerkiksi nostamaan heille rahaa. Henkilökohtaisesti en kokenut heitä kuitenkaan uhkaavina tai joutunut ahdistaviin tilanteisiin, minkä lisäksi esimerkiksi juuri keskustassa on aina muita ihmisiä. Ihmiset ovat myös hyvin välittäviä ja auttavat aina tarvittaessa.

Opiskelijabileitä on paljon ja myös kaupungin juhlakulttuuri on melko railakasta. Sopeuduin kaupunkiin todella nopeasti enkä juuri kokenut kulttuurishokkia. Manchesterissa on paljon nähtävää, hyviä ravintoloita ja myös kaunista luontoa, minkä lisäksi suosittelen lämpimästi matkustelemaan mahdollisimman paljon myös muissa kaupungeissa. Yliopistolla on kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettu International society -niminen yhteisö, jotka järjestivät paljon edullisia retkiä eri kaupunkeihin, minkä lisäksi tein jonkun verran myös omatoimisia reissuja. Hintatasoltaan Manchester vastaa mielestäni Suomen tasoa, mutta esimerkiksi ravintolat ja pubit ovat jossain määrin edullisempia. Julkisissa maksetaan pankkikortin lähimaksuominaisuudella ja julkinen liikenne on myös edullista. Manchesterin aksentti saattaa olla aluksi hieman vaikeaa ymmärtää, mutta tähän tottui nopeasti. Suosittelen myös ehdottomasti käymään jalkapallo-ottelussa, vaikka ei muuten lajia seuraisi: jalkapallo on todella iso osa brittikulttuuria.

Vaihtokertomus, KU Leuven, Belgia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Lähdin helmikuussa 2020 vaihtoon Belgiaan KU Leuvenin yliopistoon valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Hakuprosessini vaihtoon Belgiaan alkoi jo reilu vuosi ennen lähtöä vaihtokohteen pohdinnalla ja learning agreementin suunnittelulla. Leuven ei ollut minulle ilmiselvä vaihtokohdevalinta – en ollut ennen hakuprosessia kuullut edes koko kaupungin olemassaolosta. Selvää, minulle kuitenkin oli, että halusin Erasmus-vaihtoon ja pian kirkastui myös, että haluan Keski-Eurooppaan. Olennaista kohteen valinnassa oli myös, että opintoja löytyi englanniksi. Alkuvuodesta 2019 Leuven karsiutui ensimmäiseksi hakukohteekseni ja helmikuussa 2019 oli varsinainen Helsingin yliopiston vaihtohaku.

Hyvin pian vaihtohaun loppumisen jälkeen sain Helsingin yliopistolta valintaani puoltavan päätöksen, ja myöhemmin keväällä sain KU Leuvenista hakuohjeet virallista valintaa varten. Viestissä oli myös paljon infomateriaalia niin yliopistosta ja siellä opiskelusta, Leuvenista kaupunkina kuin muun muassa sosiaaliturvasta. Yliopiston vaihtareille suunnattu esite oli todella kattava ja suosittelenkin tulevia vaihtareita perehtymään siihen huolella. Hakuprosessi KU Leuvenin puolelta sujui varsin kivuttomasti, esimerkiksi erillisiä todistuksia kielitaidosta tms. ei tarvittu ja hakulomake täytettiin sähköisesti. KU Leuvenin käsiteltyä hakemuksen sain sähköpostilla virallisen hyväksymiskirjeen, joka piti tulostaa, sillä sitä tarvitsi vaihtokohteen alkubyrokratioihin.

Ennen lähtöä kannattaa varmistaa, että passi tai henkilökortti on voimassa koko vaihdon ajan, samoin kuin eurooppalainen sairaanhoitokortti. Belgiassa myös erinäisiä asiakirjoja tarvitsi tulostettuna enemmän kuin Suomessa, joten tärkeät asiakirjat on hyvä olla valmiiksi tulostettuna mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

KU Leuvenilla oli vaihtareille oma orientaatio-ohjelmansa, johon tuli etukäteen ilmoittautua netissä. Orientaatioviikon yleisen ohjelman lisäksi oli ylimääräisiä, erillistä ilmoittautumista vaativia vaihtaritapahtumia kuten international dinner sekä kaupunkikierroksia Leuvenissa. Yliopiston orientaatio oli hyvin ja selkeästi organisoitu ja vaihtareita ei todellakaan jätetty yksin. Orientaatioon ilmoittautuneille lähetettiin orientaatioviikolla joka aamu sähköposti, jossa kerrattiin päivän aikataulut. Kaikille oli pakollista ilmoittautua yhteen useista yliopiston rekisteröitymistilaisuuksista, joissa saatiin tärkeää infoa, täytettiin papereita sekä valokuvattiin kaikki opiskelijat opiskelijakorttia varten. Valmiin opiskelijakortin sekä yliopiston käyttäjätunnukset sai myöhemmin noutaa yliopistolta. Opiskelijakortti on ilmainen ja KU Leuvenin opiskelijaelämässä todella tärkeä, sillä sitä ilman ei muun muassa pääse kirjastoihin sisälle – kortti täytyy skannata aina ovella. Opiskelijakortin avulla saa myös edullista opiskelijaruokaa kampusten Alma-ravintoloista. KU Leuven on yleisesti ottaen todella kansainvälinen ja kv-opiskelijoille riitti aktiviteetteja ja neuvontaa.

Yliopistolle rekisteröitymisen lisäksi EU-kansalaisten, jotka asuvat Belgiassa yli 3kk tulee rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Rekisteröityminen vaati visiitin kaupungintalolla. Ajan rekisteröitymiseen pystyi varaamaan netissä ja mukaan tuli ottaa muun muassa henkilöllisyystodistus, eurooppalainen sairaanhoitokortti (huom. tämän tarvitsee vaikka olisi yksityinen matkavakuutus ja kortin tulee olla voimassa vaihdon loppuun asti) sekä passikuva. Yliopiston infoissa tuli kattavampi lista mukaan otettavista asiakirjoista ja yliopistolla oli tulostusmahdollisuus. Kaikki ohjeet alkubyrokratiaan selveni siis viimeistään orientaatioviikolla – ja kunhan itse rohkeasti kysyy, mikäli jokin on epäselvää.

Asuminen
Leuven on vilkas opiskelijakaupunki ja opiskelija-asuntoja on joka paikassa. Opin paikallisilta, että tyypillisesti belgialaiset opiskelijat asuvat virallisesti vanhemmillaan kotipaikkakunnillaan ja asuvat opiskelijakämpissään vain viikolla – tämä on mahdollista, koska Belgiassa etäisyydet kaupunkien välillä ovat Suomeen verrattuna todella lyhyitä. Hassua olikin, että paikalliset opiskelijat eivät olleet virallisesti Leuvenin kaupungin asukkaita. Ymmärtääkseni useimmat opiskelijat asuivat Leuvenissa yksityisessä tai yliopiston asuntolassa/asunnossa, jossa heillä oli oma huone ja jaetut keittiö- ja pesutilat. Kämppisten määrä vaihteli kuulemani perusteella yhdestä kämppiksestä jopa useaan kymmeneen.

KU Leuven omistaa rajallisen määrän opiskelija-asuntoloita, residence hall, joita ei valitettavasti riitä kaikille, mutta joiden haku oli helppoa yliopiston sivujen kautta. Haku tapahtui muistaakseni marraskuussa ja hyvin pian residencen johtaja laittoi viestiä asuntotarjouksesta. Yliopiston residence hall  likin omalla kokemuksella helppo ja luotettava asumisratkaisu. Yliopistolla oli lisäksi toimisto, joka auttoi vaihtareita asunnon hankinnassa ja kyseisestä toimistosta olisi voinut saada puhelimitse muun muassa apua paikallisen vuokrasopimuksen kääntämiseen englanniksi. Yliopisto suosittelikin, että mikäli vuokraa huoneen yksityiseltä vuokranantajalta, kannattaa ensin varmistaa heiltä vuokranantajan luotettavuus.

Oma asuntolani oli kohtuullisen hintainen, mutta Leuvenin asteikolla vuokra oli korkeammasta päästä, sillä asuntola oli kohtuullisen uusi ja huoneissa oli omat kylpyhuoneet. Keittiöt olivat yhteiset ja jokaisen keittiön jakoi 14 henkilöä.  Tämä ajatuksena alkuun hieman kauhistutti minua, mutta loppujen lopuksi monet vaihdon parhaista muistoista olivatkin kämppisten kanssa. Keittiössäni kaikki olivat vaihtareita, ja tunnelma oli äänekäs ja kansainvälinen. Parasta oli, että aina löytyi juttuseuraa ja kämppikset saattoivat pyytää spontaanisti mukaan erinäisiin tapahtumiin tai istumaan iltaa kaupungille. Kämppisten kanssa asuminen opetti paljon eri kulttuureista ja avasi maailmankuvaa.

Asuntolan huoneet itsessään olivat perussiistejä ja valmiiksi kalustettuja, mutta ei erityisen kodikkaita. Kätevää oli, että asuntolasta löytyi myös pesutupa. Lisäksi asuntolassa oli koko talon yhteinen oleskelutila, jossa ehdittiin järjestää muutamat juhlat ennen koronatilanteen pahentumista.
Koronapandemian myötä maaliskuussa asuntolan yleiset tilat suljettiin yliopiston siirryttyä etäopetukseen. En itse jäänyt loppukevääksi Belgiaan, kuten ei suurin osa kämppiksistänikään, mutta silti kämppikset olivat valtava tuki ja ilo viimeisen vajaa viikon aikana koronarajoitusten alettua. Ilman kämppiksiä ulkomailla pandemian alkaessa oleminen olisi ollut aika yksinäistä.
Kokonaisuutena olin siis todella tyytyväinen majoitusvalintaani.

Opiskelu ja opetus

Ennen koronatilanteen eskaloitumista ehdin nauttia normaalista opetuksesta ja opiskelijaelämästä Leuvenissa reilun kuukauden. Opetus KU Leuvenissa ei eronnut dramaattisesti siitä, mihin olen tottunut Suomessa – luentoni olivat massaluentoja – mutta myös selkeitä eroja oli. KU Leuven on korkeasti rankattu yliopisto ja se näkyi professorien vaatimuksissa. Kurssivaatimukset eivät ole mahdottomat, mutta silti edes läpipääsemisen eteen tulee oikeasti tehdä työtä. Suomeen verrattuna yliopisto oli myös hierarkisempi ja osin hieman perinteisempi – kyseessä onkin maailman vanhin yhä toimiva katolinen yliopisto.

Kovien odotusten vastapainona professorit myös itse tuntuivat olevan todella omistautuneita ja innostuneita. Suurimmalla osalla kursseistani luennot olivat mielenkiintoisia ja luennoitsijat karismaattisia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa – kielikursseja lukuunottamatta. Useimmilla kursseilla luentoja oli kerran viikossa.

Yliopisto on Leuvenissa sijoitettu ympäri kaupunkia uudempiin ja vanhempiin rakennuksiin. Lisäksi osa tiedekunnista on omalla kampuksellaan hieman kaupungin ulkopuolella – josta löytyy myös paikallinen unisport. Yliopistolla on keskustassa pääkirjasto ja lisäksi opiskelutilaa löytyi tiedekuntakohtaisista kirjastoista.

Kenties selkeimpänä erona Helsingin yliopistoon oli, että kurssit kestävät koko lukukauden. Samoja kursseja käydään siis helmikuusta kesäkuuhun ja kesäkuu on tenttiperiodi. Mahdollisuus uusintatenteille olisi ollut elokuussa. Paikallisilta opin, että useimmat opiskelijat pänttäävät suurimman osan kurssien sisällöstä vasta touko-kesäkuussa ja silloin myös minulla oli selkeästi suurin osa deadlineistani. Tämä oli siis todella konkreettinen ero Suomen neljään opetusperiodiin tottuneena.

Kurssien arvostelu eroaa selkeästi Suomessa totutusta; arvostelu tapahtui asteikolla 0-20 ja vasta arvosanalla 10 pääsi läpi. Belgian järjestelmässä yliopistoon ei ole pääsykokeita ja on ilmeisesti tavallista reputtaa monia kursseja ensimmäisenä vuonna. Leuvenissa vaihdossa ollessa ei kannatakaan stressata, vaikka ei saisi korkeimpia arvosanoja, sillä heti kättelyssä sanottiin näiden antamisen olevan harvinaisuus. Arvostelun ollessa kohtalaisen tiukkaa, on läpipääseminen jo hyvä saavutus! Kurssien vaatimustaso ei kuitenkaan ole mitenkään mahdoton, eikä sitä kannata pelästyä liikaa.

Myös kurssien suoritustavat erosivat hieman. Omilla kursseillani soveltavia esseitä, joihin aihe tuli keksiä enemmän tai vähemmän itse oli selkeästi enemmän kuin Suomessa. Opinnoissa valtiotieteellisessä tuntui korostuvan paljon erilaisten kansainvälisten instituutioiden kuten EU:n ja YK:n rooli, ja eri organisaatioiden toimintaa sekä muita konkreettisia ”case-esimerkkejä” käytiin paljon läpi teorian ohessa. Tämä toki vaihtelee varmasti todella paljon kurssien mukaan. Tenttien osalta taas suulliset tentit ovat Belgiassa yleinen käytäntö ja korona-aikaan ne järjestyivät videoyhteyksin. Kysymykset suullisessa tentissä olivat aika laajoja ja soveltavia. Vaikka suullinen tentti oli itselleni täysin uusi ja hieman jännittävä kokemus, siitä kuitenkin lopulta selvisi kunnialla.

Koronan myötä yliopisto joutui tekemään aikamoisen digiloikan, sillä alun perin ohjeena oli ollut esimerkiksi palauttaa esseet luennolla paperisina. Etäopetuksen alku olikin hieman sekavaa ja opetusmateriaalin, esim. luentotallenteiden, määrä vaihteli paljon kursseittain. Hauskaa oli kuitenkin myös huomata, miten innolla osa professoreista panosti videoluentoihin ja niiden leikkaamiseen ja editoimiseen ja jopa alkumusiikkiin. Mutta kuten sanottu, tässä oli kurssien välillä paljon eroa ja selkeitä viikkoaikatauluja ei etäopetuksessa enää ollut. Muutama luento oli liveluentoina, mutta pääosin minulla oli luentotallenteita, esseitä ja lukemista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leuven on pieni, mutta todella eloisa opiskelijakaupunki vain 20 minuutin junamatkan päässä Brysselin lentokentältä. Kohteena Leuven täytti odotukseni; se oli kompaktin kokoinen ja todella nätti ja sympaattinen opiskelijakaupunki, jossa ihmisiin tutustuminen ja kaupungissa liikkuminen oli vaivatonta. Lähes kaikkialle pystyi kävellä ja kaupunki oli hyvin opiskelijaystävällinen. Lisäksi kulkuyhteydet muualle Belgiaan olivat erinomaiset ja Brysseliin suurkaupungin sykkeeseen pääsi junalla nopeasti ja edullisesti. Keväällä 2020 korona-pandemia valitettavasti sekoitti vaihtosuunnitelmat ja lähdin kesken vaihdon kotiin Suomeen ja suoritin opinnot loppuun etänä. Aikana, jonka ehdin viettää Leuvenissa opin kuitenkin hurjasti Belgiasta ja sain lukuisia lämpimiä muistoja.

 

 

 

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, Irlanti, kevät 2020

Oikeustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Aloitin yliopistossa opiskelun heti lukion jälkeen. Minun ei tarvinnut silloin  muuttaa kauas, enkä ole hirveästi muutenkaan elämässäni tehnyt isoja muutoksia tai aloittanut minkäänlaista ”uutta elämää”. Yliopistossa aloin kuitenkin miettimään sitä, että haluaisin haastaa itseäni uudella tasolla ja astua mukavuusalueeni ulkopuolelle. Minulle vaihto-opiskelu, jossa muutetaan uuteen maahan ilman tukiverkostoa tai vanhoja kavereita, kuulosti täydelliseltä mahdollisuudelta. Olin myös kuullut pelkkää hyvää vaihto-opiskelusta, joten päätin näin hakea vaihtoon Trinity College Dubliniin (TCD).

Koska kohdemaani Irlanti on eurooppalainen maa lähellä Suomea, minun ei tarvinnut erityisemmin valmistautua pärjäämään täysin uudenlaisessa kulttuurissa, vaan keskityin luomaan optimistisia mutta realistisia odotuksia vaihdostani. Alkubyrokratiaa ei ollut paljon. Oikeastaan, sain vain hyväksymisilmoituksen ja täytin lomakkeen (Learning Agreementin), missä valitsin tulevia kursseja, joita haluaisin TCD:ssa opiskella. Tämän lomakkeen lähetin kohdeyliopistolleni. Kurssivalinnat eivät olleet mitenkään lopullisia, vaan enemmän suuntaa antavia, ja vasta paikan päällä Irlannissa, tuli ilmoittautumaan kursseille sitovasti. Harmillisesti, oikeustieteen opiskelijoille (ehkä muillekin), oli hyvin rajoitetusti kursseja tarjolla. En kuitenkaan lähtenyt vaihtoon minkään tietyn oikeusalan opiskelun vuoksi, vaan halusin laajempaa kokemusta, joten tämä ei minua haitannut.

Ennen lähtöä tarkistin, että matkavakuutukseni oli riittävä, hankin Kelalta eurooppalaisen sairaanhoitokortin, sekä ilmoitin Kelalle ja maistraatille, että tulisin asumaan ulkomailla tietyn ajan (Kela jatkoi asumistuen maksamista Suomessa, koska jatkoin vuokran maksamista Suomessa, ja koska vierailuni ulkomailla kesti alle kolme kuukautta).

Pari päivää ennen alkuorientaatiota, saimme omat käyttäjätunnukset koulun online-alustaan. Ensimmäisenä päivänä yliopiston orientaatiossa rekisteröidyttiin kouluun paperilomaketta käyttäen ja saatiin opiskelijakortit.

Asuminen

Asunnon löytäminen aiheutti minulle hieman ahdistusta, koska halusin välttämättä löytää edullisen kämpän läheltä koulua ja muita opiskelijoita. Otin yhteyttä tuttaviin ja hain Facebook-ryhmistä edullisia huoneita ja kämppiä, mutta mikään ei tuntunut omalta. Koulun sivuilla oli neljä asumismahdollisuutta, ja yritin hakea niihin kaikkiin, mutta en oikein ymmärtänyt miten ne jaettiin tai jaettiinko niitä ollenkaan vaihto-opiskelijoille. Kuukautta ennen lähtöä päätin hakea Binary Hub -organisaation turvalliseen asuinkohteeseen opiskelijoille, jotka sijaitsivat lähellä koulua. Tämä organisaatio on yksityinen ja todella kallis. Se tekee yhteistyötä yliopiston kanssa, joten siellä asuu paljon opiskelijoita TCD:sta. Binary Hubissa on asuntoloita, ja varasin huoneen samasta asuntolasta kuin tuttavani. Jokaisessa asuntolassa on 5-6 huonetta kylpyhuoneella sekä jaettu keittiö ja olohuone. Minun oli maksettava koko kevään vuokra heti, mutta tarve asuntoon oli sen verran iso, että tämä oli vain siedettävä. Tilat olivat uudet ja todella hyvänkuntoset, asuinkohteessa oli vastaanottotiski, pieni kuntosali, pesukoneet ja paljon henkilöstöä. Tämä siis tuntui turvalliselta ja korkealaatuiselta paikalta asua.

Kun saavuin Irlantiin, lähdin lentokentältä suoraan asuntolaan. Sain vastaanotosta avaimet, jätin tavarat huoneeseeni ja lähdin ostamaan tarvittavia tavaroita. Tapasin seuraavana päivänä muita opiskelijoita, jotka asuivat samassa asuntolassa. Aina ei ollut helppoa asua muiden ihmisten kanssa, kun jotkut halusivat juhlia olohuoneessamme ja jotkut taas hiljaisuutta. Oli kuitenkin tärkeää oppia kommunikoimaan ja ottamaan muita huomioon. Loppujen lopuksi tämä asuminen oli yksi parhaista valinnoistani vaihdossa, koska sitä kautta tapasin monia muita opiskelijoita, ja sain oman pienen perheen asuntolassa, joka antoi paljon iloa ja turvallisuutta. Sain tämän kautta helpommin ystäviä, kuin olisin muuten saanut.

Opiskelu ja opetus

Saimme etukäteen käsikirjan, joka sisälsi kaiken tiedon tiedekunnasta ja kursseista: sisällöt ja arvostelu perusteet. Paikan päällä meidän oli ilmoittauduttava kursseille vielä paperilomakkeella, joka annettiin yliopiston vastuuhenkilölle henkilökohtaisesti. Tässä vaiheessa säädettiin paljon ja saimme huonosti tietoa siitä, millä kursseilla oli vielä paikkoja vapaana (koulun omilla opiskelijoilla oli etuoikeus kursseihin) eikä paperilomakkeiden täyttö ja niiden sinne ja tänne vieminen ollut helppoa. Loppujen lopuksi mikään omista Learning Agreementissa olevista kursseista ei ollut lopullinen, vaan ilmoittauduin vain uusiin. Vanhanaikainen järjestelmä paperilomakkeilla ei toiminut niin hyvin, mutta vastuuhenkilön kanssa saatiin kuitenkin kaikki lopuksi järjesteltyä.

Opiskelu yllätti siinä mielessä, että kursseillani ei ollut ollenkaan pakollista läsnäoloa, ja suuri osa arvosanoista annettiin pelkästään esseen pohjalta. Periaatteessa olisi siis ollut mahdollista ’lintsata’ koulusta kokonaan, vain kirjoittaa essee etänä ja kuitenkin saada hyvä arvosana. Koin kuitenkin, että tämä ei ole vaihto-opiskelun tarkoitus. Kävin yhteensä neljä kurssia, josta kaksi oli 10 opintopisteen ja kaksi 5 opintopisteen laajuisia. Kaikki omat kurssini kuuluivat oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta olisi ollut mahdollista ottaa kursseja toisesta tiedekunnalta. Lisäksi sain kieliopintoni hyväksiluettua.

Luentoja oli 1-3 kertaa viikossa (riippuen opintopistemäärästä), noin 2 tuntia per kerta. Massaluennoilla professorit luennoivat ja välillä opiskelijoiden piti keskustella jostakin aiheesta, eli luennot olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, ainakin omassa tiedekunnassani. Jokaiselle luennolle oli kuitenkin paljon luettavaa, sekä pakollista että valinnaisia, ja itselle oli vaikeaa ajoissa löytää oikeat kirjat kirjastolta sekä ehtiä lukemaan kaikki. Kirjoitin jokaiselle kurssille esseen – olin valinnut vain sellaisia kursseja missä ei ollut tenttiä – koska halusin varmistaa läpipääsyni. En myöskään halunnut osallistua tenttikauteen, koska tenttejä olisi siinä tapauksessa ollut todella tiiviisti parin viikon aikana. Esseen kirjoittaminen oli alussa haastavaa kielen takia, mutta sujui paremmin kun tottui englannin kieleen.

Professoreille oli helppo lähettää suoraan sähköpostia kysymyksillä, ja he vastasivat mielellään ja nopeasti. Koululla oli online-portaali – vähän kuin Moodle ja Weboodi yhdistettynä – jossa näkyi omat kurssit, kurssitehtävät, kurssiaineisto, arvosanat ja professoreiden yhteystiedot. Koulun arvosteluasteikko ilmaistiin prosenteilla 0-100%. Alle 40% oli hylätty ja yli 70% erinomainen eli paras arvosana. Itse sain kaikista neljästä kurssista 60-70% (toiseksi paras arvosana) omasta mielestäni keskinkertaisella ponnistuksella. Koin arvostelun oikeudenmukaisena.

Koulun iso kampus oli aivan keskustassa, ja sisälsi muun muassa monta eri koulua, kahviloita, jalkapallokentän, rugbykentän, kirjastoja, kappelin ja kuntosalin. Oli mukavaa mennä kouluun, kun pystyin menemään luennon jälkeen lounaalle, sen jälkeen lukea kirjastossa hetken ja lopuksi mennä kuntosalille pienelle treenille. Ainoa miinus kampuksella oli se, että sinne pääsee päiväaikaan kuka vain, ja koska koulu on niin tunnettu ja kaunis, oli siellä aina turisteja pihalla kuvailemassa koulua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihtoon lähtevän kannattaa olla valmis joustamaan omien suunnitelmien suhteen. Ei ole koskaan varmaa ketä tulet tapaamaan, millaista koulunkäynti tulee olemaan ja mihin loppujen lopuksi haluat käyttää aikasi. Kannattaa aina pitää avoin mieli, kokeilla uusia asioita ja uskaltaa vaihtaa rutiineja. Silloin vaihdosta tulee ikimuistoinen.

TCD järjesti paljon joko ilmaisia tai vähän maksavia kursseja ja harrastustoimintaa. Itse kävin nyrkkeilyssä kerran viikossa (15 eurolla pääsin treenaamaan ”koko vuoden” kolme kertaa viikossa), kokeilin pari kertaa kiipeilemistä, olin mukana vaelluskerhossa vaikka en koskaan lähtenyt mukaan koska minulla ei ollut vaadittuja vaelluskenkiä), ja kävin kerran viikossa ystävien kanssa keramiikkaluokassa.

Minulla oli Irlantiin lähtiessä suunnitelmana matkustella ympäri maata. Tähän oli onneksi hyvin mahdollisuuksia ja matkustaminen ei tullut kovin kalliiksi. Kävimme kaveriporukan kanssa vaeltamassa muun muassa Greystonesissa, Howthissa ja Glendaloughissa. Kerran lähdimme myös yöksi Galway:hin bussilla. Yhden kaverin kanssa lähdimme myös reissulle Skotlantiin. Ostimme halvat lennot, vietimme pari päivää Edinburghissa (suosittelen kaupunkia lämpimästi) ja pari päivää Glasgowissa. Suunnitelmissa oli myös matkustaa Pohjois-Irlantiin ja Corkiin, mutta aikani Irlannissa jäi lyhyeksi, joten ne jäävät toiseen kertaan.

Irlannissa on hyvin tunnettu pub-elämä, jota kukaan maassa aikaansa viettävä ei ole voinut olla huomaamatta. Kannattaa siis matalalla kynnyksellä kokeilla eri paikkoja ja maistaa paikallisia kuuluisia juomia ja ruokia, sekä nauttia musiikista. Musiikkiesitykset olivat ainutlaatuisia ja ilmapiiri oli lämmin sekä mukava.

Hyvä puoli Irlannissa on myös hintataso, joka on samaa tasoa kuin Suomessa ellei jopa edullisempaa. Näin menot ja kulut eivät tulleet yllätyksenä. Sää on verrattavissa Suomeen, eikä vaihtoni aikana satanut yhtä paljon kuin olin odottanut, vaikka kyllä kannatti ostaa kumisaappaat ja sadetakki.

Dublinin läpi virtaa joki (Liffey) joka erottaa kaupungin pohjois- ja eteläosaan, josta eteläosa on öisin rauhallisempi (ja turvallisempi) sekä omasta mielestä paljon mukavampi asua ja oleskella. En koskaan yöllä kävellyt yksin, vaan aina yhdessä kavereiden kanssa joko kävelimme tai otimme taksin kotiin. Asuntolalla oli minun ja yhteyshenkilön yhteystiedot ja heillä oli aina 24/7 joku saatavilla puhelimitse ja paikan päällä.

Summa summarum, kahdessa kuukaudessa ehdin kokea enemmän kuin olin uskaltanut toivoa ja Dublinissa voisi kuka tahansa viettää vuoden ja kuitenkin päivittäin löytää ihania uusia katuja, kahviloita ja puistoja. Olen jo suunnitellut lähteväni takaisin vierailulle Dubliniin kun maailman tilanne sen sallii. Suosittelen vaihtoon lähtemistä, ja erityisesti Irlantia ja Dublinia!

Vaihtokertomus, University of Bergen, Norja, kevät 2020

Svenska social- och kommunalhögskolan 

Ennen lähtöä

Olin aina tiennyt, että kun pääsen opiskelemaan, niin aion lähteä vaihtoon. Niinpä syksyllä 2019 aloitin katsomaan vaihtoyliopistoja Euroopassa, ja päädyin sitten hakemaan Norjaan, Bergenin yliopistoon. En ollut ennen käynyt Norjassa, mutta kurssit vaikuttivat kiinnostavilta ja kaunis luonto kiinnosti. Saatuani Helsingin Yliopistolta hyväksynnän, laitoin vielä virallisen haun Bergenin Yliopistoon ja sain varmistuksen vaihtoon pääsemisestä marraskuun alussa. Loppuvuosi menikin nopeasti, ja kohta oli jo aika pakata tavarat ja lentää Norjaan!

Asuminen

Olin marraskuussa hakenut Sammenilta opiskelija-asuntoa, ja pääsinkin ekaan vaihtoehtoon! Asuin Bergenin keskustassa parin minuutin päästä yliopistolta, neljän muun opiskelijan kanssa. Asunnossa oli keittiö, 2 kylpyhuonetta ja kaikilla oli omat n. 13m2 huoneet. Kämppiksinä minulla oli yksi toinen vaihtari Tanskasta, muut olivat norjalaisia.

Huoneessa ei ollut muuta kuin sänky, vaatekaappi, työpöytä ja tuoli. Ikeasta hankin sitten kaikki tarvittavat tavarat huoneeseen. Keittiötarvikkeita en tarvinnut ostaa, mutta jos asuu yksiössä niin kannattaa huomioida että myös nämä pitää ostaa sitten paikan päältä (jos edellinen asukas ei ole niitä jättänyt asuntoon). Opiskelija-asuntola Fantoft järjestää kuitenkin lukukauden alussa kirpputoreja, joista voi ostaa edullisesti käytettyjä tarvikkeita.

Näkymä opiskelija-asunnosta
Näkymä opiskelija-asunnosta

Sosiaalinen elämä vaihdossa

Kun tulin Bergeniin, en tuntenut sieltä ketään ja ensimmäiset päivät olivat aika yksinäisiä. En ollut tavannut vielä kämppiksiä. Liityin sitten vaihtareiden WhatsApp-ryhmään, ja siellä tutustuin viiteen muuhun vaihtariin, joista myöhemmin tulikin sitten minun parhaat kaverit vaihdon aikana. Etenkin korona-aikana sosiaalinen elämä on vielä haastavampaa, joten kannattaa itse olla aktiivinen ja pyytää muita mukaan esim. vaeltamaan, kävelylle tai kahville. Kannattaa rohkeasti mennä mukaan menoihin, myöhemmin voi kaduttaa jos on jäänyt kotiin.

Bryggen, Bergenin keskustassa
Bryggen, Bergenin keskustassa
Ulriken-vuorella
Ulriken-vuorella

Opiskelu ja opetus

Otin vaihdossa kaksi kurssia, joista molemmista sai 15 opintopistettä. Opiskelin vaihdossa ympäristöpsykologiaa englanniksi ja norjan kieltä. Opiskelu oli hyvin samanlaista kuin Suomessa, ainoa ero oli että kurssit kestivät koko lukukauden joten kurssit olivat kattavampia ja lukemista oli siten enemmän. Opetuksen taso ja ‘’vaikeus’’ oli myös samanlaista kuin Suomessa. Molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä, esitelmiä ja lopussa tentti. Kursseilla oli hyvä ja kannustava ilmapiiri ja oli kiva päästä tutustumaan niin paikallisiin kuin vaihtareihinkin. Kurssit arvosteltiin asteikolla A-F.

Vaihto ja koronapandemia

Maaliskuun alussa iski koronapandemia Norjaan ja muualle Eurooppaan kunnolla. Norjan ja Suomen rajat menivät kiinni, yliopisto suljettiin ja kohta Bergen alkoi muistuttamaan aavekaupunkia. Yhtäkkiä kaverit alkoivat lähtemään kotiin, mutta minä sinnittelin vielä pari viikkoa parin ystävän kanssa uskossa että ehkä tämä tästä. Kun Helsingin Yliopistolta viimein tuli vahva suositus tulla kotiin, päätin pakata tavarat ja lähteä kotiin.

Kotiinlähtö tuntui ikävältä. Olin odottanut vaihtoa niin kauan, ja nyt sainkin viettää Norjassa vain 2,5 kuukautta. Kotona Suomessa suoritin kuitenkin kurssit loppuun etänä, ja tämä sujui hyvin, vaikka mielelläni olisin jatkanut opiskelua Bergenissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaviille vaihtoon lähtijöille:

  • Liity vaihtareiden Facebook-ryhmiin (UIB Exchange Students & Erasmus Bergen). Sieltä voit löytää kavereita, tapahtumia ja muuta vaihtoon liittyvää infoa. Vaihtareille ei yliopiston puolesta järjestetty erillistä ohjelmaa missä pääsisi tutustumaan muihin, joten Facebook ja WhatsApp ryhmät ovat hyviä tapoja löytää tuttavuuksia!
  • Lataa Skyss-app, joka toimii samalla tavalla kuin HSL
  • Melkein kaikki kaupat ovat suljettuna sunnuntaisin, joitain ruokakauppoja lukuunottamatta. Alkoholia ei myöskään voi ostaa sunnuntaisin.
  • Det Akademiska Kvarteret – opiskelijoiden ravintola/kahvila/baari/tapahtumatila! Lauantaisin suosittu Silent Disco ja tiistaisin Quiz Night.
  • Poliisille ei tarvitse ilmoittautua, jos olet pohjoismaiden kansalainen
  • Norjassa kannattaa nauttia kauniista luonnosta. Bergenissä on 7 vuorta, ja siellä kannattaa kokeilla vaeltamista, vaikka ei ennen ole sitä kokeillut! Itse matkustin myös Tromssaan katsomaan revontulia ja Vossiin ihastelemaan luontoa. Monet lähtivät myös lukukauden päätyttyä roadtripille läpi Norjan, esim. Lofooteille.

Nauttikaa vaihdosta! Vaihdossa kannattaa olla ennakkoluuloton, hankkia uusia kokemuksia, nauttia luonnosta, ja varsinkin tutustua muihin vaihtareihin ja paikallisiin. Vaihtoon lähteminen on yksi parhaimmista päätöksistä, enkä kadu sitä hetkeäkään 🙂

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, Espanja, kevät 2018

Valtiotieteellinen tiedekunta

Opiskelin kevään 2018 Espanjassa Universidad Complutense de Madridissa, missä suoritin kursseja kandivaiheen valtio-opin sivuaineeseeni Somosaguasin kampuksella politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitoksella. Madrid on täydellinen kaupunki opiskelijavaihdolle erityisesti, jos nautit taiteesta, kulttuurista, historiasta ja hyvästä yöelämästä. Madrid on keskeisen sijaintinsa ansiosta hyvä valinta myös Espanjan sisällä matkustamisen kannalta, eikä Portugaliinkaan ole pitkä matka.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä ei juurikaan tarvinnut tehdä muuta, kuin tavallisen Erasmus-haun ohjeistuksen mukaiset toimenpiteet. Kielitasotodistusta ei Complutenseen tuolloin tarvittu, mutta vaadittu espanjan taso oli kuitenkin B1. Helsingin yliopiston valinnan jälkeen kohdeyliopistoon haettiin helmikuussa alkavan kevätlukukauden osalta vasta lokakuussa ja vahvistus vaihdosta tuli joulukuussa. Yliopisto tarjosi mahdollisuuden osallistua espanjan intensiivikurssille ennen lukukauden alkua, ja sinne piti tietysti ilmoittautua etukäteen.

Jos aiot korvata pakollisia tai sivuaineopintoihisi liittyviä opintoja vaihtokursseilla, kannattaa vastuuopettajilta varmistaa etukäteen mitkä kurssit kohtaan käyvät. Myös täysin oman kokonaisuuden kokoaminen vaihto-opinnoista on mahdollista ja tarjoaa aivan eri tavalla joustavuutta. Alustavia kurssivalintoja voi tehdä jo netistä löytyvän kurssikatalogin avulla, mutta kannattaa myös valmistautua siihen, että lukukauden alkaessa joudut tekemään paljon muutoksia Learning Agreementiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Byrokratiaa ei joudu Espanjassa juurikaan miettimään. Paikallinen ESN-verkosto oli todella aktiivinen ja he neuvoivat kaikissa käytännön asioissa. Esimerkiksi opiskelijakortin saaminen Complutenselta oli hieman monimutkaista ja vaati monen toimiston kautta käymistä, mutta tähän oli hyvät ohjeistukset. Lisäksi henkilökohtaisen julkisen liikenteen matkakortin hankkimista varten tuli myös varata aika metroaseman palvelupisteelle. Ilmeisesti Madridin kaupungille olisi myös pitänyt rekisteröityä, mutta tätä ei kovin moni tietääkseni tehnyt.

Asuminen

Asuin vaihtoni aikana Argüellesissa lähellä Moncloaa, josta lähti bussi Somosaguasin kampusalueelle Casa de Campon toiselle puolelle. Asuinalueeni oli hyvin rauhallinen, mutta sieltä pääsi keskustaan nopeasti metrolla tai jopa kävellen, ja myös Complutensen toinen kampusalue Ciudad Universitaria oli vain parin metropysäkin päässä. Suosittelen tätä vaihtoehtoa niille Complutenseen lähtijöille, jotka etsivät keskeistä sijaintia keskustan ja kampusalueen välimaastossa. Somosaguasin kampuksen lähellä ei ole juuri mitään eikä myöskään Ciudad Universitaria vaikuta kaikkein eläväisimmältä kaupunginosalta. Ruuhka-aikaan Madridissa matkustaminen ottaa oman aikansa, sillä bussiin tai metroon ei välttämättä mahdu ollenkaan sisään.

Ennen lähtöäni kaikki suosittelivat, että etsisin asunnon vasta Madridiin päästyäni. En kuitenkaan malttanut jättää sen varaan, vaan varasin asunnon välittäjäfirman kautta jo etukäteen. Vältyin kyllä pahimmalta stressiltä ja olin tyytyväinen asunnon sijaintiin. Toisaalta maksoin aivan liikaa vuokraa erittäin pienestä huoneesta eikä minulla ollut mahdollisuutta esimerkiksi vaikuttaa kämppiksiini, joiden vaihtuvuus oli lukuvuoden loppua kohden suuri. Lisäksi asunnon todellista kuntoa oli vaikea hahmottaa kuvista, enkä ottanut huomioon kuinka kylmä vanhassa asuinrakennuksessa voi olla talvisin.

Kokemukseni jälkeen suosittelen siis itsekin varaamaan pari viikkoa aikaa ennen lukukauden alkua asunnon etsimistä varten paikan päällä yllätyksien välttämiseksi. Asunnon löytäminen voi tuntua vaikealta, mutta kaikki sellaisen lopulta kuitenkin löytävät. Jos haluat välttämättä varata asunnon etukäteen, kannattaa turvautua asunnonvälitysfirmoihin (esim. Uniplaces), jotka tarjoavat ainakin jonkinlaista tukea, jos asunto ei ole yhtään toivotunlainen. ESN-verkosto saattaa myös tarjota joitain alennuskoodeja näihin palveluihin. Paikan päällä huoneen etsiminen kannattaa aloittaa Idealista -nettisivulta, jota paikalliset itse käyttävät ahkerasti.

Opiskelu ja opetus

Osassa espanjalaisista yliopistoista voi opiskella myös englanniksi, mutta minulle oli tärkeää opiskella kokonaan espanjaksi, sillä uskoin sen kannustavan minua oppimaan kielen paremmin kuin sen käyttäminen pelkästään vapaa-ajalla. Tämä yhdessä englantia osaamattomien kämppisten kanssa osoittautui hyväksi taktiikaksi. Politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitoksella ei ollut kuin yksi tai kaksi kurssia englanniksi koko lukukauden aikana, mutta laitosten välillä oli tässä suhteessa suurta vaihtelua.

Opiskelin hyvin perustason valtio-opin kursseja Complutensessa, joten tein monia kursseja ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Ainakin ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittavat kaikki peruskurssit samaan tahtiin melkein luokkamuotoisesti ja tämä ehkä osaltaan vaikutti siihen, että opiskelu tuntui hieman koulumaiselta. Massaluentoja ei ainakaan omalla laitoksellani ollut, vaan ryhmät olivat melko pieniä ja professorit usein muistivat opiskelijoiden nimetkin ulkoa.

Yliopiston toimintatavat olivat monella tapaa hieman vanhanaikaisia. Lukukauden kahden ensimmäisen viikon ajan sai käydä kokeilemassa eri kursseja, ennen kuin teki lopulliset kurssivalintansa. Kurssivalintoja varten oli hyvä olla mukana pieniä passikuvia, sillä lopullisen päätöksen tekeminen vaati paperisen ilmoittautumiskortin täyttämistä ja oman kuvansa liittämistä siihen. Nämä kortit annettiin kunkin kurssin opettajalle ja lopullinen kurssilista vietiin vielä vahvistettavaksi kansainväliseen toimistoon.

Professoreilla ei ollut tapana tehdä kuin korkeintaan suuntaa antava kurssisuunnitelma kurssin aluksi, mutta yleisesti suoritukseen kuuluivat usein joko essee tai ryhmätyö, välitentti ja lopputentti. Vanhanaikaisimmat professorit saattoivat pyytää esseet käsin kirjoitettuina. Kursseilla oli usein läsnäolopakko ja sille oli hyvä syy: monet professorit luennoivat ilman suurempia diaesityksiä, eivätkä sähköiset oppimisalustat olleet kovin laajassa käytössä. Tästä syystä olikin erittäin tärkeää ottaa muistiinpanoja, sillä tenteissä tietysti kysyttiin juuri luennolla suullisesti läpikäytyjä asioita. Paikalliset opiskelijat ovat kuitenkin hyvin avuliaita ja jakavat mielellään muistiinpanojaan ja vinkkejä opiskeluun, jos vain uskaltaa kysyä!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleinen hintataso on Espanjassa hieman Suomea matalampi. Asuminen on suurin piirtein yhtä kallista kuin Helsingissäkin, mutta ruoka, juoma ja kaupungin sisällä liikkuminen on halvempaa. Kaupunkien välillä matkustaminen on myös melko kallista ja viiden tunnin bussimatka toiseen kaupunkiin saattaa hyvinkin maksaa vaikka 50-60 euroa. Madrid on yleisesti turvallinen kaupunki, mutta kannattaa kuitenkin ennen asuntoon sitoutumista tutustua kyseessä olevaan naapurustoon. Taskuvarkaita Madridista löytyy, joten erityisesti metrossa ja yökerhoissa kannattaa pitää omaisuudestaan hyvin huolta.

Espanjaan sopeutuminen ei ainakaan itselleni tuntunut hankalalta, sillä kulttuuri ei ollut kuitenkaan täysin entuudestaan vieras. Kannattaa kuitenkin varautua esimerkiksi espanjalaisiin poskisuudelmiin sekä siihen, että asiat hoituvat ehkä hieman Suomessa totuttua hitaammin, mutta hoituvat kuitenkin.

Madrid on hyvin eläväinen ja kansainvälinen kaupunki. Suomen kaltaista opiskelijaelämää siellä ei ole ja vaikutti siltä, että kaikki vapaa-ajan opiskelijatapahtumat ovat käytännössä ESN-verkoston järjestämiä. Jos todella haluat saada kielen haltuun vaihtosi aikana, suosittelenkin siis lämpimästi kokonaan espanjaksi opiskelemista! Vaihto-opiskelijoita kaupungissa on niin paljon, että omalta mukavuusalueelta poistuminen saattaa osoittautua haastavaksi, jos ei ole aivan pakko puhua espanjaa. Paikallisten englannin kielitaito ei ole kovin hyvä, joten kannattaa opiskella vähintään espanjan perusteet ennen lähtöä tai vaihdon aluksi, vaikka sujuva kielen osaaminen ei olisikaan tavoitteenasi.

Vaihtokertomus, University of Tartu, kevät 2020

Oikeustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Tarton yliopistossa kevätlukukaudella 2020. Kyseessä oli samalla viimeinen kokonainen lukukauteni oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Opintojen loppuvaiheessa vaihtoon menossa ensimmäinen suunnittelua vaativa asia oli se, että maisterin tutkinnossani piti olla tilaa vaihdolle. Otin vaihtoon päästäkseni notaarin tutkintoni ulos normaalia laajempana.

Hakuprosessissa sai apua tarvittaessa koko ajan niin Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista kuin kohdeyliopistosta. Ensin Helsingin yliopisto nominoi minut hakukelpoiseksi ja sitten vaihtokohteeseen haettiin erikseen. Minun piti toimittaa oikeaksi todistettu englanninkielinen kopio opintorekisteriotteestani, kopio henkilötodistuksesta, Online Learning Agreement ja todistus englannin kielen taidosta. Viro on hyvin digitaalinen yhteiskunta, ja kaikkien dokumenttien lähettäminen onnistuu sähköisesti. Hakeminen suoritetaan keskitetysti Dreamapply-järjestelmässä, jonne hakemuksesta saa myös palautetta. Tarton yliopistoon hyväksymisestä sain myös sähköpostia.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

EU-kansalaiset saavat oleskella Virossa 3 kuukauden ajan validin matkustusasiakirjan tai henkilötodistuksen turvin. Tätä pidemmälle ajalle tulee EU-kansalaisen rekisteröityä Tarton asukkaaksi ja hakea virolaista ID-korttia. Vaikka oma vaihtoni kesti koko kevätlukukauden, kävin Suomessa kuitenkin välillä niin, että minulle ei tullut 3 kuukautta ylittävää yhtäjaksoista oleskelua maassa. Pärjäsin siten suomalaisella passilla. Virolaisesta ID-kortista on kuitenkin apua (käy esimerkiksi kirjastokorttina).

Tarton yliopisto käyttää opintohallinnossaan ÕIS-järjestelmää, johon piti saada käyttöoikeudet. Vaihdon alkuvaiheessa kevään kursseille piti ilmoittautua siellä. Jotain paperiasioita kävin hoitamassa dekaanin toimistossa. Minusta ns. alkubyrokratia oli Virossa varsin mutkaton.

 

Asuminen

Monet vaihto-opiskelijat asuivat opiskelija-asuntolassa (Raatuse). Tähän oli erillinen hakupäivämäärä, josta ilmoitettiin vaihtoyliopiston puolesta. Asuntolassa tavataan asua jaetussa solussa/huoneessa. Itse hankin asunnon sosiaalitieteiden tiedekunnan oikeustieteen laitoksen, joka oli opiskelupaikkani, läheltä. Minulla piti alun perin olla kämppäkaveri, mutta oikeastaan näin tämän vaiherikasta elämää viettäneen herran vain kerran. Asuin siten yksin neljän huoneen, keittiön ja kylpyammeen asuntoa. Asunto ja talo olivat siistejä, kuten kaikki vastaan tulleet asuinrakennukset. Ylimmän kerroksen huoneistoon ei kuitenkaan ollut hissiä, jollainen on Tartossa selvästi harvinaisempi asia kuin Helsingissä. Normaalit asumiskulut Tartossa opiskelijalla ovat n. 200-300 euroa kuussa. Asuminen on Suomeen verrattuna halpaa. Korona-aikana opiskelija-asuntolan asukkaiden elämää rajoitettiin välillä monin tavoin. Itse en tietysti tätä kokenut, kun en asuntolassa asunut.  Asuinalueeni Vaksali oli ihan Tarton keskustan vieressä. Tarto on siitä kiva pikkukaupunki, että miltei kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä.

 

Opiskelu ja opetus

Minusta opiskelu ja opetus olivat yllättävän samanlaisia kuin Suomessa. Monilla käymilläni oikeustieteellisillä kursseilla oli läsnäolopakko, ja tätä sovellettiin myös korona-aikana etäopetuksessa. Opetus oli minusta korkeatasoista. Suomeen verrattuna opetus oli aika keskustelevaa. Opetus oli vaihtokavereilta kuullun perusteella Virossa aika testauspainotteista moneen maahan verrattuna, mutta toisaalta Suomessakin oikiksessa erilaisia tenttejä riitti. Virossa välikokeita voi olla useampia. Huomionarvoinen ero verrattuna Suomeen oli se, että Virossa on myös suullisia kokeita. Tosin alkujännityksen jälkeen huomasi, että eivät ne suulliset kokeet itsessään ole sen vaikeampia kuin kirjallisetkaan, vaikka arvioinnin muotoon ei heti ollutkaan tottunut. Kirjoitin myös esseitä ja pidin esitelmiä. Erityisen kiva oli yliopiston viron kielen kurssi.

Arvostelu tapahtuu joko kirjaimella (A-E) tai hyväksytty-hylätty -periaatteella. Kirjainasteikko (A korkein) vastasi Tarton yliopistossa aika lailla Helsingin yliopiston 1-5 -asteikkoa. Opetuksesta voisi korostaa, että aivan kuten Suomessa, Virossa opettajalla on suhteellisen paljon autonomiaa kurssinsa järjestämisen suhteen. Oli hyvin paljon kiinni opettajasta, millaiseksi kurssi muotoutui. Oman kokemukseni mukaan kommunikointi virolaisten yliopisto-opettajien kanssa oli aika samanlaista kuin suomalaisten. Tosin opiskeluun ja opetukseen liittyvien kokemusten suhteen on esitettävä se varaus, että suurin osa omasta vaihtoajastani oli korona-aikaa, j

oka rajoittaa osin kokemusta. Jos yliopisto pitää lähiopetusta, kannattaa olla tarkkana, että ottaa kurssit Tartossa, jos ei halua istahtaa junaan tai bussiin. Tarton yliopistolla on yksiköt myös Tallinnassa ja Viljandissa, ja osa kursseista voi olla näissä yksiköissä.

Main building of the University of Tarto
Tarton yliopiston päärakennus iltavalaistuksessa

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tartossa on normaalisti kaupungi

n kokoon nähden vilkas opiskelijaelämä. Nuorilla ihmisillä on tapana kerääntyä esimerkiksi Tarton keskustassa sijaitsevaan puistoon. Pubeista saa Suomesta poiketen paitsi alkoholia myös varsin maukasta ruokaa. Tarto tunnetaan Virossa opiskelijakaupunkina. Nuoret ihmiset osaavat todella hyvin englantia, mutta vanhemmat eivät välttämättä sitä osaa. Onkin hyvä opetella alusta asti ainakin tietyt selviytymistaidot viroksi niin, että esimerkiksi kaupassa ja apteekissa käyminen onnistuu, vaikka ainut yhteinen kieli olisi viro. Tallinnan tavoin suomen kieltä ei yleisesti osata tai kuule, mutta Tartossakin voi tulla vastaan yllättävissä paikoissa ihmisiä, jotka osaavat suomea. Jos jonkin asian selvittäminen ei kielellisten haasteiden takia näytä onnistuvan, jokerikorttina voi suomen kieli toimiakin. Viron Suomen-instituutilla on toimisto Tartossa yliopiston päärakennuksen lähellä, ja siellä voi kirjastossa käydä mm. lukemassa suomalaisia lehtiä, jos koti-ikävä tulee.

Terveydenhuolto hoidetaan normaalisti ”perearstin”, perhelääkärin, kautta. Lääkärille tulisi erikseen rekisteröityä, mutta lyhyissä vaihdoissa näin ei välttämättä tehdä. Jotkut lääkäriasemat palvelevat kuitenkin nimenomaisesti myös kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelijalla tulisi itsellään olla kulut kattava vakuutus. Tosin terveydenhuolto ei ole Virossa suomalaisittain kallista. Tartossa on lääketieteellinen tiedekunta, joten terveydenhuolto on korkeatasoista. Raekoja platsin (torin) apteekki on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Ruokakaupat ovat korkeatasoisia. Myös erilaiset kahvilat ovat kivoja ja niissä myytävät leivokset maukkaita.