Tag: Japan

Posted on

Vaihtokertomus, Doshisha University, syksy 2023

Teologinen tiedekunta

Olin itse päättänyt lähteväni vaihtoon yliopistossa jo lukioaikoina, sillä haaveilin ulkomailla asumisesta ja olin jo entuudestaan kiinnostunut Japanista. Kun aika laittaa vaihtohakemus menemään vihdoin saapui, tutustuin huolellisesti eri vaihtoehtoihin Japanissa. Halusin opiskella mahdollisimman paljon japanin kieltä, mikä osoittautuikin hieman hankalaksi, koska en ole japanin kielen pääaineopiskelija; japanin pääaineopiskelijoille oli enemmän vaihtoehtoja, joissa opetus oli japaninkielistä ja joissa opetuksessa keskityttiin juuri japanin kieleen. Sitten bongasin Kiotossa sijaitsevan Doshishan yliopiston, joka tarjosi myös muiden tiedekuntien opiskelijoille täysin japaninkielistä japanin opetusta, ja pistin sen heti ykkösvaihtoehdoksi vaihtohakemukseen. Ja onneksi pääsinkin juuri tänne, vaihtokokemukseni oli Doshishan sekä Kioton kaupungin ansiosta erinomainen.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Kansain lentokentälle Osakaan 4.9.2023. Lentokentällä piti käydä noutamassa “residence card”, joka toimi paikallisena henkilöllisyystodistuksena, ja sitä varten otettiin lentokentällä kuva sekä toimitettiin lentokoneessa esitäytetty lomake omista tiedoista maahantulovirkailijalle. Laukkujen noutamisen jälkeen suuntasin ostamaan bussilippua “limusiinibussiin”, jolla pääsisin suoraan Kioton asemalle. Pääsisin ilmoittautumaan yliopistoasuntolahuoneelleni vasta seuraavana päivänä, minkä vuoksi olin varannut edullisen hotellihuoneen yhdeksi yöksi Kioton aseman läheisyydestä, jonne suuntasin sitten vielä taksilla bussimatkan jälkeen. Jo tässä kohtaa olin huomannut, miten paljon täällä sopii käyttää japanin kieltä sujuvoittaakseen arkea, sillä esimerkiksi bussilippua ostaessani jouduin kysymään hieman apua, mikä ei olisi onnistunut englannin kielellä. Myöskään taksikuski ei puhunut englantia, vaikkakin joissakin takseissa luki kyltteinä “foreigner friendly taxi”, mikä lienee ollut osoitus edes auttavasta englannin kielen taidosta. En käyttänyt takseja Japanissa ollessani kovin paljoa, joten kylttien merkitys jäi jokseenkin mysteeriksi.

Seuraavana päivänä kuljin vielä taksilla asuntolalle, jossa minut otti vastaan asuntolanhoitaja. Hän puhui myös vain japanin kieltä, ja hänen kertoessaan erilaisia ohjeita ja sääntöjä ja esiteltäessä asuntolaa minulle kielitaitoni joutui hieman koetukselle. Asuntolan hoitaja on kuitenkin ollut tekemisissä ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa aikaisemminkin, ja ymmärsi hyvin miten toimia, jos kielimuuria alkoi syntymään.

Oppituntini yliopistolla olivat määrä alkaa vasta 25. päivä, joten ennen sitä minulla oli runsaasti aikaa tottua uuteen elinympäristöön, tutustua hieman ihmisiin ja hoitaa vielä pieniä juoksevia asioita, kuten käydä kaupungintalolla hankkimassa terveysvakuutuksen ja tekemässä väliaikaisen muuttoilmoituksen Japaniin. Kävimme myös yliopistolla noutamassa oppimateriaalit ja opiskelijakortit tulevaa lukukautta varten sekä erilaisia ohjeita ja neuvoja yliopisto- sekä arkielämään. Näiden askareiden ohella elinkin sitten turistina tutkimassa Kioton nähtävyyksiä ja poikkesin Osakassakin – aivan tuskallisen kosteassa helteessä. Tottumista uuteen asuinympäristöön oli paljon ja japanin kieltä tuli käyttää ihan kaikkialla, mikä samaan aikaan väsytti melko paljon mutta myös innosti ja motivoi oppimaan lisää.

Arki kohteessa

Kioton vanha keisarillinen palatsi oli ihan asuntolan vieressä.

Asuntolani sijainti oli erinomainen: lyhyen kävelymatkan päässä oli monta konbini-pikkukauppaa, pieni kauppakuja ruokakauppoineen ja pienine tavarataloineen, monta bussipysäkkiä, Kioton keisarillista palatsia ympäröivä puisto. Vielä hieman pidemmän matkan päässä oli myös kaksi eri juna-asemaa, joista pääsi esimerkiksi Osakaan ja Naraan. Erityisesti junia tuli käytettyä paljon matkusteltaessa sillä Japanissa junayhteydet ovat todella monipuolisia ja näppäriä käyttää, eikä lähijunien liput maksaneet paljoa. Kävimme erään ystäväni kanssa ensimmäisenä iltana Kiotossa ollessamme hankkimassa Kioton asemalla meille matkakortit, joihin ladattiin rahaa, ja näin matkustaminen helpottui entisestään. Junalippuja pystyi ostamaan myös ihan paperisina kaikilta asemilta. Ihan pienillä syrjäasemilla ei välttämättä voinut käyttää tätä kyseistä IC-matkakorttia, vaan lippu tuli ostaa automaatista. Vastaava tilanne tuli minulla vastaan kuitenkin vain kerran Naganon prefektuurin pikkupaikkakunnilla matkustaessani. Lähtökohtaisesti IC-kortilla voi kuitenkin matkustaa lähes missä päin Japania tahansa.

Kuten sivusinkin jo aiemmin, japanin kielen osaaminen sujuvoittaa arkea huomattavasti Japanissa ollessa. Englannin kielen osaaminen ei ole kovin yleistä Japanissa, joten varsinkin apua kysyttäessä voi englannin kielen kanssa tulla haasteita. Yksinkertaiset asiakaspalvelutilanteet saattoivat toisinaan sujua englanniksikin. Toisaalta oli myös hauska, miten paikalliset välillä suhtautuivat edes auttavasti japania puhuvaan ulkomaalaiseen ystävällisen uteliaasti; monet olivat kiinnostuneita kuulla, mistä olin kotoisin, ja kehuivat miten sujuvasti puhun japanin kieltä (tämä siis, kun kysyi hyvinkin yksinkertaisen kysymyksen tai kertoi taksikuskille osoitteen, johon mennä – tästä ilmiöstä kuulee paljon sympaattisia huomioita muilta ulkomaalaisilta). Paikalliset olivat lähes aina erittäin ystävällisiä, ja varsinkin Kiotossa ulkona oli turvallista liikkua myös myöhäsaikaan. Sää oli myös valtaosin erinomainen: talvi oli kylmimmillään -1 astetta, kun taas kuumimmat säät syyskuun alussa oli vielä yli 30 asteen. Japanissa ilma on läpi vuoden melko kostea, joten esimerkiksi lumisilla seuduilla lumi on aina paksua ja helposti kerrostuvaa. Kylmyys kuitenkin tuntui erilaiselta ja jouduin vastoin alkuperäisiä ajatuksiani ostamaan toppatakin, vaikka pakkasta ei Kiotossa ollutkaan kovin paljoa. Vettä ei satanut kovin paljoa ja luntakin satoi Kiotossa muistaakseni vain yhtenä tai kahtena päivänä, mutta se ei jäänyt maahan toisin kuin viime vuonna. Vasta Naganossa ollessani näin kunnolla lunta.

Kioton Gion on suosittu turistikohde ja myös yksi minun lempikohteistani Kiotossa.

Japanissa ruoka on melko edullista ja söinkin usein ulkona. Ruokakaupoista oli toisinaan vaikeaa ostaa oikeita aineksia, kun kaikkia tekstejä ei osannut lukemaan. Laitoin ensimmäisinä kuukausina silloin tällöin itse ruokaa, mutta sitten retkahdin loppuajaksi ostamaan ruokakauppojen valmiita ruoka-annoksia (nämä isot donburi-annokset maksoivat keskimäärin vain kolme tai neljä euroa ja olivat tavattoman herkullisia) tai käymään ulkona syömässä. Jotkin hedelmät ja kasvikset olivat yllättävän kalliita ruokakaupoissa, mutta liha ja kala olivat edullisempia kuin Suomessa. Myös kaikki ihanat ruokakauppojen herkut ja karkit olivat edullisia ja uusia makuja oli paljon.

Minulta kysyttiin vaihdon jälkeen monesti, että mitä oikein tein vapaa-aikana Japanissa. Vapaa-aikana, eli viikonloppuisin ja lomina, tuli matkustelua melko paljon, lähinnä lähiseudulla: kävin Kioton nähtävyyksien lisäksi päiväreissuilla Osakan kaupungissa, Narassa, Kobessa, Biwa-järvellä ja muissa pienemmissä paikoissa. Pidempiä reissuja tein Tokioon, Shizuokan ja Kanagawan prefektuureihin sekä Nagoyaan ja Naganon prefektuuriin. Yöpyminen hotelleissa oli melko edullista ja junilla oli tosiaan niin näppärää liikkua, että matkustaminen oli liki vaivatonta. Suosikkikohteitani olivat kaikki erilaiset pyhäköt ja temppelit (näitä Kioto olikin ihan pullollaan – minusta oli ihanaa, miten kävelylenkin varrella niitä oli lähes 50 metrin välein) näin uskonnontutkimuksen opiskelijana sekä Fuji-vuori, jota ihailin Shizuokassa. Eräät opiskelukavereistani kävivät esimerkiksi Okinawalla ja Hokkaidossa. Ne olisi ollut kyllä kiva nähdä.

Koulunkäynti

Doshishan yliopistolla on kaksi vaihto-ohjelmaa: nichibun-ohjelma, joka on täysin japaninkielinen ja jossa keskitytään japanin kieleen ja kulttuuriin, sekä “Center for Global Education” -ohjelma, jossa opetus on englanninkielistä ja kurssien aiheet monipuolisia. Itse ilmoittauduin nichibun-ohjelmaan. Tätä varten ennen lukukauden alkua oli verkossa tehtävä japanin kielen tasotesti, jolla mitattiin opetuksen tason määrittävä osaaminen. Tasoja oli 1-9, ja päädyin itse tasolle 3.

Lukujärjestykseni koko lukukaudelle oli sama: maanantaista perjantaihin japanin oppitunnit kello 9:00–12:15. Maanantai-iltapäivisin minulla oli Japanin kulttuuria käsittelevä luentokurssi ja tiistai-iltapäivisin ikebana-kurssi, jossa harjoiteltiin japanilaisten kukka-asetelmien tekoa. Japanin kielen kurssit sekä kulttuurikurssi minulle laitettiin automaattisesti. Sitten halusin ilmoittautua vielä ikebana-kurssille, johon onneksi pääsin sen suosiosta huolimatta. Kurssi-ilmoittautumiset tapahtui reilu viikko ennen lukukauden alkua, ja siihen me saimme kattavat ohjeet yliopistolta.

Japanin opetuksessa harjoiteltiin monipuolisesti kirjoittamista, puhumista ja kuuntelemistakin. Lukukauden alussa kertasimme kielioppiasioita ja kanji-merkkejä, jotka olisi pitänyt osata jo entuudestaan (itselle ainakin puolet näistä asioista olivat vielä täysin uusia), ja sen jälkeen siirryimme oppimaan uusia asioita uuden oppikirjan kanssa. Tahti oli aika tiukka ja oppituntien ulkopuolelle jäi paljon opiskeltavaa. Myös läksyjä tuli joka päivä ja välillä opiskelu venähti viikonlopuillekin. Koin kuitenkin saavani opetuksesta hurjan paljon irti sillä opettajat olivat erinomaisia ja heidän kanssaan oli mukava keskustella. Perjantaisin sekä maanantaisin meillä oli monesti vieraana vapaaehtoisia japanilaisia opiskelijoita, joiden kanssa keskustella. Moni sai heistä kavereitakin, ja näistä keskusteluista jäi aina jälkikäteen todella rento fiilis.

Meillä oli japanin tunneilla joka viikko kielioppikoe sekä kanji-merkkejä testaava koe. Loppukokeita ei ollut laisinkaan, vaan lopputehtävinä kirjoitimme esseitä muistaakseni noin 10 kappaletta. Kulttuurikurssilla oli kaksi loppukoetta, nekin kaksi A4-sivun mittaista japaniksi kirjoitettua esseetä, ja ikebana-kurssin lopputehtävä oli ryhmätyö.

Meillä oli muutamia juhlapyhävapaapäiviä lukukauden aikana. “Joululoma” kesti noin kaksi viikkoa, 22.12.–9.1. välillä. Lukukausi loppui tammikuun loppuun, mikä jätti itselleni vielä koko helmikuun täysin vapaaksi sillä palasin sitten Suomeen helmikuun viimeisenä päivänä. Todellisuudessa lukukausi kesti siis noin 4 kuukautta, syyskuun lopusta tammikuun loppuun.

Matsumoton linna, Fuji-vuori, Asakusa Tokiossa sekä Koben kuuluisa satamatorni. Muun muassa tämänkaltaisia maisemia pääsin näkemään lomapäivinäni.

Asuminen

Iltanäkymä asuntolan huoneeni ikkunasta.

Doshishan yliopisto tosiaan tarjoaa opiskelijoilleen opiskelija-asuntoloiden huoneita. Opetusryhmässäni oli yksi vaihto-opiskelija, joka oli kuitenkin ystävänsä kanssa vuokrannut itse asunnon jostain päin Kiotoa. Opiskelija-asuntoloiden huoneet olivat edullisia vuokraltaan ja mielestäni todella näppäriä. Minun asuntolassani huoneet olivat kuin pieniä yksiöitä keittiöineen ja kylpyhuoneineen ja jopa parvekkeineen. Muissa asuntoloissa oli yleensä jatetut kylpyhuoneet ja WC-tilat sekä keittiö. Meilläkin oli jaettu isompi keittiö, jossa oli hieman helpompi laittaa ruokaa kuin huoneiden yksihellaisessa minikeittiössä. Huoneessani oli valmiina työpöytä ja tuoli, sänky, vaatekaapit sekä hylly tavaroille ja jääkaappipakastin. Myös Wi-Fi-verkko sisältyi vuokran hintaan. Kaikista meille tarjotuista asuntolavaihtoehdoista minun huoneeni taisi olla vuokraltaan kallein, hieman vajaa 300 euroa kuukaudessa. Sähkö ei sisältynyt tähän hintaan, se piti maksaa erikseen. Asuntola oli viisikerroksinen ja siinä oli hissi ja portaikko, alakerrassa pyykinpesukoneet, eteinen, johon jätettiin kengät, sekä asuntolanhoitajan toimisto, jossa hän oli aina virka-aikaan mikäli tarvitsi apua jossakin. Itse esimerkiksi pyysin apua rikkinäisen matkalaukun hävittämisessä, suihkun veden kanssa, kun lämmintä vettä ei tullut ollenkaan, sekä erään nettitilauksen palauttamisen kanssa. Asuntolanhoitaja oli erittäin avulias ja ystävällinen ja jutteli meidän kanssa välillä niitä näitä. Asuntolan huoneen jättäessä se tuli siivota huolellisesti sekä irtisanoa sähkösopimus.

Yllättäviä asioita ja vaihto-opiskelijan huomioita

Ennen vaihtoa oli paljon asioita hoidettavana sillä Doshishalle piti lähettää paljon erilaisia lomakkeita. Heille tuli lähettää esimerkiksi motivaatiokirje japaniksi ja todistus japanin kielen opinnoista (nichibun-ohjelman opiskelijana), terveystarkastuslomake keuhkoröntgeneineen sekä erilaisia varallisuustodistuksia ja muuta pankista ja Kelalta. Kaiken tämän valmiiksi saamiseen meni yllättävän paljon aikaa, mutta onneksi lomakkeita ei enää tarvinnut lähettää postitse Japaniin kuten aiemmin, vaan ne ladattiin verkkoon skannattuina. Jo ennen vaihtoa rahaa saattaa kulua aika paljon esimerkiksi terveystarkastukseen sekä matkavakuutukseen ja tietysti lentolippuihin, kun niiden aika tulee, joten säästörahoja ei voi missään tapauksessa olla liian paljon. Helsingin yliopiston vaihtopalveluista saa aina neuvoa paperiasioiden kanssa ja me saimme myös etukäteen kattavat ohjeet niiden hoitamiseen.

Vaihdossa rahaa kului asumiseen ja sähköön, ruokaan sekä muihin arjessa tarvittaviin asioihin. Sitä meni kuitenkin huomattavasti vähemmän mitä kuvittelin, ja Doshishan varallisuusvaatimus puolen vuoden ajaksi oli vähintään 6000 euroa. Muistaakseni lennot ja vakuutukset sun muut poisjättäen koko vaihtoni maksoi minulle hieman reilu 6000 euroa puolelta vuodelta. Tähän siis vuokrat ja matkustelut ja ruoat ynnä muu.

Japanissa yllätti ennen kaikkea asioiden sujuvuus ja järjestäytyneisyys. Vaikka ihmisiä on paljon, kaikki toimii todella näppärästi ja sääntöjen noudattaminen on tärkeää. Myös se oli mielestäni mielenkiintoista, miten siitä huolimatta että englantia ei puhuta paljoltikaan, kaikki toimii sujuvasti kielimuurista riippumatta. Esimerkiksi kaupungintalolla asioidessani en osannut sanoa melkein mitään enkä tiennyt miten toimia, mutta silti kaikki toimi todella hyvin kun virkailijat auttoivat. Japanin kieltä kannattaa kuitenkin osata edes auttavasti, se vie jo aika pitkälle ja paikalliset myös arvostavat japanin kielen osaamista. Myös tapakulttuuria on syytä opetella hieman. Mieleeni jäi muutamia tilanteita, kun turistit sushiravintolassa ottivat inkivääriä purkista omilla syömäpuikoillaan eikä niille tarkoitetuilla pihdeillä sekä tilanne täpötäydessä bussissa, johon matkalaukkuja koskevasta kiellosta huolimatta nousee turisteja suurien matkalaukkujen kanssa. Itse törppöilin muutaman kerran junalla matkustaessani, kun ostin vahingossa väärän junalipun eikä minulla ollutkaan junassa tarpeeksi käteistä ostaakseni lipuntarkastajalta uutta sellaista, sekä IC-kortilla matkustaessani sääntöjen vastaisesti IC-vyöhykkeiden välillä. Näissä tapauksissa tuli olla kohtelias ja tilannetta sujuvoitti reippaasti edes auttava japanin kielen osaaminen.

Myös Japaniin liittyen, käteistä tulee olla aina mukana. Sitä kannattaa nostaa jo joko Suomessa tai viimeistään Japanin päässä lentokentällä reippaasti, sillä kortti ei välttämättä kelpaa kaikkialla. Suurimmassa osassa ruokakaupoista se kyllä käy, mutta esimerkiksi matkakorttia tuli ladata käteisellä ja asuntolan vuokra tuli maksaa joka kuukausi käteisellä postitoimistolla. Käteistä sai nostettua näppärästi visa-kortilla monesta konbini-pikkukaupasta sekä suuremmilta juna- ja metroasemilta.

Paluu Suomeen

Kolmentoista tunnin paluulentoni saapui Suomeen 1.3.2024. Tunnelma Kiotosta lähtiessä oli hieman haikea. Asuntolan huoneesta tuli luopua helmikuun 28. päivä, joten menin taas yhdeksi yöksi hotelliin ennen 29. päivä lähtevää lentoa. Japanista jäin eniten ikävöimään ihanaa ruokakulttuuria ja kaikkia ainutlaatuisia japanilaisia herkkuja. Myös julkisen liikenteen sujuvuus ja se, ettei tekeminen, kokeminen ja näkeminen koskaan loppunut tekivät elämästä Kiotossa eloisaa ja viihtyisää. Puoli vuotta pois Suomesta oli loppupeleissä melko lyhyt aika ja kotiutuminen oli helppoa. Muutamat ensi päivää tuntui oudolta olla entuudestaan tutussa paikassa, joka ei kuitenkaan tuntunut enää ihan samalta puolen vuoden takaisten kokemusten jälkeen. Vaihtoni Japanissa antoi minulle hurjasti rohkeutta hypätä uusiin tilanteisiin ja paransi myös japanin kielen taitoani reippaasti.

Monet vaihtoon lähtevät pelkäävät usein jäävän yksin tai sitä, etteivät saakaan kavereita paikan päältä. Oman kokemukseni mukaan voin kuitenkin sanoa, että esimerkiksi asuntolalla tapasi päivittäin muita asukkaita ja myös oman opintoryhmän opiskelijoita tapasi lähes päivittäin, joten yksin olisi ollut vaikea jäädä. Itse tosin viihdyn hyvin yksinkin, joten minulle ei oikeastaan jäänyt vaihdosta käteen kuin yksi uusi ystävä, jonka kanssa vietimme silloin tällöin Japanissa aikaa. Matkustaminen on todella antoisaa yksinkin, ja vaikka vieraassa ympäristössä voi tuntua mielekkäältä olla muiden ihmisten seurassa tukea saadakseen, antaa vaihto paljon myös yksin ollessa. Suosittelen rohkaistumaan tekemään asioita myös yksin vaihdon aikana! Siinä oppii uutta itsestään, kun joutuu setvimään junalippusotkuja yksin vieraalla kielellä täysin vieraassa paikassa ja suunnistamaan kartan kanssa ties missä pikkukolkissa. Ei ole yhtä ainoaa tapaa suorittaa vaihtoa, ja jos vapaa-aikaakin on niinkin paljon mitä minulla sattui olemaan, vaihto tulee olemaan oiva tilaisuus kokeilla ja oppia erilaisia asioita.

Posted on

Utbytesberättelse, Ritsumeikan Asia-Pacific University, hösten 2023

Matematisk-naturvetenskapliga fakultetet

Som geografistuderande hade jag alltid velat åka på utbyte, och destinationen spelade inte så stor roll. Det viktiga för mig var att hitta ett partneruniversitet som hade ett bra utbud av geografikurser på engelska. Jag hittade ett i Japan som hette Ritsumeikan Asia-Pacific University, förkortat till APU, som erbjöd många olika geografikurser och dessutom riktade sig in på att erbjuda ett riktigt internationellt fokus på utbildningen. Jag ansökte och blev antagen, även om jag inte kunde ett ord på japanska och skulle till en mindre stad som heter Beppu i sydvästra Japan, på ön Kyushu. Jag åkte alltså inte till landet för att jag hade ett stort intresse för Japan utan snarare för att det råkade finnas ett universitet med kurser som passade just mig och mina studier.

Resan dit och de första veckorna

Efter att studieplatsen var bekräftad behövde jag ansöka om studentvisum. Själva processen var relativt enkel men krävde några besök hos ambassaden. De bad om att få veta vilket flygfält i vilken stad jag skulle anlända till – och det här var innan jag hade skaffat biljetterna eller kollat vilka rutter som fungerade bäst. Så när jag väl hade mitt visum var jag tvungen att anpassa ditresan så att jag anlände till Japan på samma ort som var angiven i visumet. Det ledde till att jag inte valde ett direktflyg från Helsingfors utan en längre resa med två långa mellanlandningar i sydöstra Asien.

När jag var framme var kulturkrocken total. Jag behövde på eget vis hitta runt i Fukuoka utan att kunna läsa några av skyltarna, fast de allra nödvändigaste ändå var på engelska. Sedan skulle jag också behöva hitta ett sätt att ta mig till Beppu där APU ligger, också helt på egen hand. Universitetet hade ordnat några få busstransporter direkt till APU där det ingick att bli bemött av tutorerna vid flygfältet, men det var bara tillgängligt för vissa datum.

Väl framme i Beppu fanns det mycket som behövde skötas innan kurserna kunde inledas. De första två veckorna bestod av långa dagar med många möten med tutorerna. Allting var annorlunda på APU jämfört inte bara med Uni i Finland men tydligen också andra universitet i östra och sydöstra Asien. Förutom sådant som kursanmälan, byråkrati och tenter behövde de också förklara en hel del regler och situationer som kunde uppstå i Japan. En hel dag gick åt till att bara lära oss vad vi skulle göra ifall en tsunamivarning utlystes eller en jordbävning inträffade. Rätt handlingssätt i krissituationer berodde helt på var, när och med vem vi befann oss med när det skedde. Det var en hel del att behöva ta in och komma ihåg. Tutorerna gjorde dock ett fantastiskt jobb och de visste ju hela tiden att mycket skulle glömmas eller missförstås, så när kurserna väl satte igång kunde man fortfarande rycka dom i ärmen och be om hjälp när som helst.

Att studera på APU

Universitetets läge krävde att jag blev mycket bättre på att planera mitt schema i detalj. APU ligger på en kulle trehundra meter ovanför Beppus centrum och havet, och enda praktiska sättet att åka dit var med buss. Det gick i teorin att gå upp dit från staden men promenaden dit tog fyra timmar när jag en gång bestämde mig för att testa det. Så för att hinna till föreläsningarna var man tvungen att förlita sig på bussarna, som otroligt nog i det annars så ordningssamma Japan inte alltid var så punktliga. De körde längs med stadens huvudled som i rusningstid var långsam och ledde till stora förseningar. På grund av APUs läge var professorerna mer toleranta än vanligt i Japan när det gäller förseningar eftersom de visste att bussarna ibland inte kunde följa tidtabellerna. Och ifall bussarna ställdes in blev också hela dagens föreläsningar inställda och blixtsnabbt flyttade till zoom, vilket hände en dag i januari när temperaturen under natten sjönk till strax under noll och ett lätt snötäcke låg över staden på morgonen. Konceptet med vinterdäck existerade inte i sydvästra hörnet av landet.

Kursanmälan fungerade på ett helt annat sätt än på Uni. Alla anmälningar skulle göras på en endaste dag, där hela den dagen hade reserverats enbart för anmälningsprocessen. Tidigt på morgonen skulle alla samlas i en av många datorsalar och färdigt logga in i systemet där anmälan skulle ske. Sedan spenderades någon timme på att vänta och skriva ner de mest intressanta kursernas namn och kurskod på papper. Klockan halv tio öppnade anmälan och efter bara några sekunder hade de mest populära kurserna redan fyllts. Jag hade problem med att veta vad jag skulle göra, och själva programmet hade inte diskuterats så grundligt under introveckorna. Tutorerna fick sätta mycket tid på att hjälpa mig och alla andra utbytesstuderande att göra klart anmälan. Som tur var de kurser jag var mest intresserad av att genomföra inte de mest populära och jag behövde inte oroa mig över att inte rymmas. Att hela terminen skulle planeras in på bara några få timmar på ett förbestämt datum skapade mycket stress innan anmälningsdagen. Trots den stora språkbarriären rekommenderade tutorerna inte oss som var på halvårsutbyte att ta några språkkurser eftersom de tydligen skulle vara dubbelt så krävande som en vanlig kurs att genomföra, vilket tar tid från de andra kurserna i värsta fall. Så jag studerade slutligen aldrig japanska under utbytet.

En sak som gick överraskande snabbt att anpassa mig till var hierarkin på kurserna, där professorn alltid skulle tilltalas högaktigt och med respekt. Den mer lediga stilen och tonen vi har i Finland skulle inte alls gått hem här. Ifall man räckte upp handen på en föreläsning och ställde en fråga skulle man alltid både inleda och avsluta med att säga ’Thank you, professor’.

Själva föreläsningarna såg ut ungefär som här hemma. Det var en hel del grupparbeten, och kanske aningen mer skriftliga uppgifter. Grupperna kunde vara väldigt stora med upp till tolv studerande per grupp eftersom antalet kursdeltagare var mellan fem och tio gånger fler per kurs än på Uni. När det gäller arbetsmängden per kurs skulle jag nog ändå säga att det ligger på samma nivå som mina studier i Finland. Tenter fick jag inte mycket erfarenhet av eftersom jag endast hade en tent, vars resultat blev mycket mildare bedömt eftersom nivån för att få godkänt berodde helt på vad medeltalet blev – i just den kursen upplevde jag att tenten ändå inte spelade så stor roll för vitsordet. På APU fanns det två fakultet: Asia-Pacific Studies (APS) som jag tog kurser från och International Management (APM). Det senare var mer fokuserat på ekonomi och lär ska ha haft mycket fler och mer intensiva tenter, men på APS avslutades en kurs nästan alltid med en rapport, individuellt eller i grupp. Inom geografin är tenter överlag ett rätt dåligt sätt att testa studeranden på kunskap, vilket leder till färre tenter än andra ämnen även i Finland.

Och på tal om ämnen – eftersom alla studerade ganska långt samma sak, dvs. antingen geografi eller ekonomi, så fanns det inga ämnesföreningar på APU. Studerandekulturen kretsade kring klubbar och små föreningar som alla fokuserade på en viss hobby eller kultur. Några få exempel är Koreanska kulturföreningen, Vandrarklubben, Basebollklubben, Teceremoniklubben och Japanska musikföreningen. De som var baserade på en viss kultur var de allra största och representerade samtidigt också de länder med störst mängd utländska studerande på APU. Varannan vecka utlystes en temavecka baserad på ett visst land eller en viss kultur, och under veckan presenterades olika element från den kulturen som dans- och sånguppträdanden, matstånd och snabbkurser i handarbeten. Under höstterminen upplevde jag bland annat Indonesia Week, Mongolia Week, Taiwan Week och India Week.

Förutom dessa kulturveckor och deras tillhörande föreningar var den allra största föreningen APU-COOP, som hade rollen som APUs UniCafe. För att kunna köpa lunch där behövde man betala en terminsavgift motsvarande trettio euro, som användes för att driva cafeet. När avgiften var betald blev man samtidigt medlem i APU-COOP och kunde vara med i verksamheten och också påverka utbudet av mat. Vissa dagar erbjöd dom även en enkel frukost, och utöver det hade de en butik där de sålde kursböcker, pennor och kläder med APU-logon på. Det andra alternativet för lunch uppe på kampus var kioskkedjan Lawson som sålde hämtmat och mindre matportioner som man kunde få uppvärmda på plats. Kiosker som denna fyller överlag en viktig roll i samhället genom att erbjuda mat, basvaror, banktjänster samt kopieringsmaskiner och skrivare (i Japan är intyg ogiltiga om de inte skrivs ut och stämplas) på alla dygnets timmar.

Boende

Nästan alla studerande på APU bodde på universitetets egna studentbostäder som kallades AP House. Varje enskilt AP House bestod av ett våningshus med små, enskilda rum. Totalt fanns det fem AP House -byggnader som antingen låg alldeles intill kampus eller alldeles intill Beppus centrum. De som bodde uppe bredvid APU kunde lämna rummet fem minuter innan föreläsningarna inleddes, men samtidigt behövde de åka hela vägen ner och tillbaka för att besöka en matbutik. I längden balanserade det ut sig eftersom alla behövde åka nästan dagligen med bussarna ändå, så det spelade ingen roll i vilket AP House man blev placerad. Mitt rum låg i byggnaden närmast centrum av staden.

Ett AP House bestod av mellan fyra och sju våningar med runt tjugo till trettio rum per våning. Alla rum hade eget badrum och var menade för endast en person. Ingen delade alltså rum med någon annan. Varje våning har en ’resident assistant’, vars jobb det var att se till att vi höll våningens allmänna utrymmen städade och såg till att vi följde reglerna. Dessutom ansvarade de för säkerheten och hade ansvar för att evakuera alla boende på sin egen våning ifall en jordbävning inträffade eller tsunamivarning utlystes. De allmänna utrymmena i AP House bestod av en ’lounge’, som var ett gemensamt studieutrymme, en tvättstuga med torktumlare och tvättmaskiner som fungerade med mynt, och till sist ett kök.

Hygienreglerna var otroligt strikta i köket. Allt avfall skulle sorteras korrekt (det var en hel vetenskap att veta vad som skulle sorteras var, så administrationen på AP House möttes varje dag av studerande som visade upp något skräp och frågade var det skulle kastas) och alla ytor skulle torkas ordentligt efter användning. Stekpannor, stekspadar, kastruller och bestick måste man skaffa själv och förvara på rummet. Ifall det inte var städat kunde våningens ’resident assistant’ stänga ner köket och förbjuda alla att använda det på flera dagar, vilket också hände ett antal gånger.

Byråkrati, hälsa och säkerhet

Anskaffningen av visumet hade varit rätt enkelt, men väl på plats i Japan fanns det ännu mycket att göra. Även utbytesstuderande räknas som bosatta i Japan, om än tillfälligt, och måste förses med ett  ID-kort som bevisar att personen har rätt till uppehållstillstånd. Jag blev informerad om att jag behövde registrera mig i staden där jag skulle bo, och det ledde i sin tur till att jag blev skatteskyldig och behövde skaffa en till hälsoförsäkring. Jag hade på förhand ordnat en innan utbytet men det spelade ingen roll för staten som insisterade på att jag skaffade en hälsoförsäkring som staden skulle rekommendera åt mig. Informationen skickades efteråt till AP House per post i form av broschyrer endast skrivna på japanska, vilket gjorde det mycket svårt att veta vad det var jag skulle göra. Administrationen på AP House var som tur väldigt hjälpsam, precis som de på stadshuset och jag fick till slut all hjälp med att ordna allt. Men det hade lönat sig för mig att reservera mer tid för att ordna allt det byråkratiska, för det blev ofta ganska stressigt med många rundor fram och tillbaka till stadshuset. Dessutom skedde det här samtidigt som tutorveckorna pågick och det redan fanns en massa annat att vänja sig vid.

Vad gäller säkerheten i Japan var den enda stora faran just naturkatastroferna som drabbar Japan konstant. Och dom hade vi fått massor av information om, av vilka det viktigaste var att alltid ha med sig en liten lapp med kontaktuppgifter och information om vad syftet med min vistelse i landet var. Jag kände mig aldrig någonsin otrygg, även när jag reste till mindre besökta städer och stadsdelar som tydligt var mindre välskötta och fattigare. Som utlänning ingår det däremot automatiskt att få många förundrade blickar riktade mot sig, vilket lite hör till Japanupplevelsen.

Vardag och fritid i Beppu

Trots att terminen kallades för höstterminen började föreläsningarna i oktober och avslutades i mitten av februari. Till jul och nyår hade vi två veckors lov, det vill säga mycket tid för att sätta på olika aktiviteter. Beppu som stad erbjuder begränsade möjligheter till shopping och urbana nöjen, men i närheten fanns flera storstäder som Fukuoka, Nagasaki och Hiroshima. I Beppu var den bästa fritidssysslan att gå till en onsen, alltså ett mineralbad som hettas upp av varma källor. Staden är känd i hela Japan för dessa källor och har över hundra olika man kan gå till. De är väldigt avkopplande och folk förhåller sig till dom lite på samma sätt som bastun här hemma. Det knepiga med Beppu är att turisterna främst kommer från andra delar av Japan eller Kina, så utanför universitetet var det få som kunde engelska. I större och mer internationellt välkända orter som Tokyo eller Kyoto går det rätt bra att klara sig med engelska i vardagen. Efter ett tag lärde jag mig några få småord på japanska som jag kunde använda i till exempel matbutikerna eller kioskerna, och det märktes att lokalborna uppskattade även dessa små försök till att konversera på japanska.

Kostnader under utbytet

Det är svårt att sammanfatta boendekostnaderna i Japan. Överlag är prisnivån ungefär densamma som i Finland, men det beror helt på vad som köps och vad som ska betalas för.

Saker som var billigare inkluderar bland annat:

  • Busskort, månadskort och engångsbiljetter till lokal trafik
  • Färdig hämtmat i lådor från matbutikerna
  • Lokalproducerade drycker, vare sig med eller utan alkohol
  • Enkla hotellrum
  • Inträde till muséer och sevärdheter
  • Böcker och elektronik

Saker som var dyrare inkluderar följande:

  • Importerade eller specialproducerade matvaror… (ostar, ’västerländska varor’ och vissa grönsaker)
  • …och drycker (importerade alkoholdrycker i matbutiker kostade ungefär lika mycket som de gör i Alko)
  • Långdistansbiljetter till Shinkansen-tåg
  • Flygbiljetter till utlandet
  • Mobil- och nätabonnemang

För mitt rum i AP House betalade jag hela hyran på förhand, vilket blev ungefär 250 euro per månad. Exakta priser är alltid svåra att ge pga. valutaskillnaden och inflation. För administration och skatter, som även utbytesstuderande måste betala, gick det runt hundrafemtio euro. Mest pengar gick nog åt till att resa runt i Japan, men det blev nästan som en hobby under utbytet så det är inget som måste göras. Ifall man har möjlighet att söka stipendier för att finansiera utbytet så skulle jag ändå rekommendera att ansöka om dom, då det kan dyka upp oväntade kostnader som inte går att förutse.

Tillbaka till Finland

När jag kom hem efter utbytet vid APU blev jag offer för en omvänd kulturkrock och plötsligt blev jag chockad av sådant som jag inte ens hade tänkt på tidigare. Som att folk talar högt i telefon på tågen och inte blir utslängda; att avstånden mellan varje hus är så stora; att det inte finns hjälpsam personal som väntar på att få hjälpa mig vart jag än går.

Jag fick också en stor uppskattning för saker jag inte heller tänkt på så mycket. Mest av allt hur mycket natur vi har överallt i Finland. För i Japan finns det visst mycket berg och skogar, men städerna är ganska befriade på natur. Oftast är de väldigt kompakta och omgivna av hav och berg, så genast utanför det bebyggda området finns massor av natur, men i städerna finns det väldigt lite grönområden. Parkerna är små och består mestadels av öppna områden som gräsmattor och glesa, planterade blomträd. Det här gäller för en majoritet av städerna i Japan, bland annat just Beppu men också Nagasaki, Kyoto och Fukuoka. De grönområden som vi har i Huvudstadsregionen är som nationalparker i jämförelse.

De största överraskningarna i Japan

Trots att temperaturerna på vintern kan nå under noll grader var nästan inga av husen eller lägenheterna utrustade för kalla dagar. Ytterväggarna var tunna och det fanns nästan ingen isolering, så det kunde bli obehagligt kallt inomhus. I mitt rum behövde jag i januari ha två tjocka täcken ovanpå det som redan fanns på sängen för att alls kunna sova. Värmen sköttes via luftkonditioneringen både i AP House och i vanliga bostäder, men att driva den så att rummet hålls någorlunda varmt skulle driva upp kostnaderna för elförbrukningen till orimliga nivåer.

Att japanerna värderar sin natur väldigt mycket var egentligen ingen nyhet, men samtidigt är städerna så väldigt tätbebyggda att det inte riktigt framgår.

Tips till dig som vill åka på utbyte till APU

I Japan gäller det att vara beredd på att i princip allting kommer att fungera annorlunda än du är van vid. Även koreaner och kineser som jag träffade vid APU blev ofta slagna av kulturshocken. Faktum är att Korea, det närmaste grannlandet, och Japan har väldigt få saker gemensamt, så oavsett varifrån du kommer så lär det vara mycket att ta in och anpassa sig till i Japan. Jag vande mig vid vissa saker först i slutet av utbytesperioden

Det är viktigt att minnas att APU ligger i en relativt glesbebodd trakt, och Beppu räknas i Japan som en mindre stad. Att studera i Tokyo, Osaka eller Fukuoka kommer att vara annorlunda och antagligen kosta mer, speciellt när det gäller boende. Men samtidigt erbjuder de riktigt stora städerna mycket mer att göra under fritiden. Att bara resa runt ön Kyushu kan vara en hobby i sig, för det hände många andra vid APU att de blev lite trötta på Beppu. Utbudet av barer och nattklubbar var speciellt litet, men om man å andra sidan gillar att ta det lugnt är Beppu en väldigt bra plats för det.

Slutligen lönar det sig att acceptera att det kommer att finnas många utmaningar och jobbiga situationer som uppstår på grund av rent kulturella skillnader.Efter varje gång det händer lönar det sig att reflektera neutralt över det som skedde, för det kan erbjuda större insikter om hur Japan fungerar än vad någon kurs kommer att kunna lära ut.

Posted on

Vaihtokertomus, Kioton yliopisto, kevät 2023

Oikeustieteellinen tiedekunta

Olin vaihdossa Kioton yliopistossa Japanissa puoli vuotta. Hain Japaniin sillä olen oikeustieteellisen ohessa tehnyt Aasian tutkimuksen opintoja. Kioto on erinomainen paikka Japanin kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille. Kaupunki oli maan hallinnollinen keskus yli tuhannen vuoden ajan ja se on täynnä kauniita historiallisia paikkoja.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Kioton yliopisto järjesti hieman ennen saapumista kattavan infon ja ohjeisti kattavasti ennen saapumista. Tiedot keväällä järjestettävistä kursseista ja niihin ilmoittautuminen tulivat melko myöhään. Joitain infoja ja yhteisiä tapahtumia järjestettiin myös saapuessa paikan päällä. Saapuessa opiskelijoiden tulee rekisteröityä kunnan asukkaaksi kunnantalolla. Tämä piti tehdä itse, mutta kunnantalolla sai ohjausta, toki enimmäkseen japaniksi.  Opiskelijaviisumilla on mahdollista tehdä 28 tuntia viikossa töitä opintojen ohella kunhan täyttää erikseen sitä varten lomakkeen. Täytin työluvan varmuuden vuoksi, vaikka ulkomaalaisten työllistyminen Japanissa ei ole helppoa.

Lensin Osakaan, jossa on lähin lentokenttä ja otin junan Kiotoon. Japanissa on erilaisia luonnon ääri-ilmiöitä. Latasin sen vuoksi luonnon katastrofeista ilmoittavan sovelluksen jo ennen saapumista, joka osoittautui hyödylliseksi. Kioton yliopisto ohjeistaa hyvin ja järjestää harjoituksia maanjäristysten varalta. Puhelimeen pystyy myös hankkimaan sim-kortin kätevästi etukäteen niin, että sen voi vain noutaa operaattorin pisteeltä lentokentältä maahan saapuessa.

Kioton kansainvälisillä opiskelijoilla on some-ryhmiä, joiden kautta sai hyvin etukäteen yhteyden kevään vaihtareihin. Tämän kautta kuulin whatsApp-ja Line-ryhmistä, joiden kautta kuuli yhteisistä menoista sekä tapahtumista. Menimme esimerkiksi pienellä porukalla ekalla viikolla Kioton yliopiston vieressä sijaitsevalle Daimonji-vuorelle, josta oli hienot näkymät kaupunkiin. Kioton kansainvälisten opiskelijoiden seura (KUISC) järjestää vaihto-opiskelijoille saapumisjuhlat ja erilaista hauskaa toimintaa pitkin vuotta. Yliopisto järjesti myös useita lounaita, joissa vaihto-opiskelijat lounastivat paikallisten opiskelijoiden kanssa.

Yliopiston pääkampuksella on söpö, pieni talo (Kizuna), josta saa neuvontaa ja apua tarvittaessa. Japanissa opiskelijoiden seurat yliopistoilla ovat iso juttu. Ensimmäisellä viikolla kiersimme läpi urheilukentän tutustumassa yliopiston eri seuroihin. Mukana oli lukuisia eritasoisia baseball-joukkueita ja jopa mölkky-seura nimeltään Ankka. Kiinnostavia seuroja löytyy joka makuun ja niiden toimintaan kannattaa tutustua.

Asuminen ja arkikohteessa

Kioton yliopistolla ei ole asuntolapaikkoja kaikille vaihto-opiskelijoille, vaan ne arvotaan etukäteen. Ylioopiston sivuilla ja some-ryhmissä Kioton yliopiston kansainvälisille opiskelijoille on neuvoa niille, joita arpaonni ei suosi. Pääsin Hyakumanbenin asuntolaan, joka sijaitsee Yoshida-kampuksen vieressä ja hieman yli puolen tunnin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Arki toimi hyvin kun luennoille oli lyhyt matka ja vuokra oli hyvin edullinen (¥33,500). Asuntolassa oli jaetut keittiö ja suihkutilat. Kodista löytyi hätäpaketti maanjäristysten varalta.

Yliopistolla voi syödä edullisen ja hyvän luonaan. Tosin lukukauden alussa keskipäivällä ruokaloihin on pitkät jonot. Kampuksella on myös useita kauppoja. Kasvisruoan tarjonta oli hyvin rajallista. Yliopiston lähellä on myös useita kauniita kävelyreittejä kuten filosofien polku tai Kamo-joen varsi. Kansainväliset opiskelijat pääsevät joihinkin Kioton museoihin ja nähtävyyksiin ilmaiseksi tai alennuksella tiettyinä ajankohtina.

Kioton yliopiston kampuksella sijaitsee vanha asuntola, jonka opiskelijat ovat vallanneet. Yliopisto ei ylläpidä asuntolaa, joten se on huonossa kunnossa. Yliopisto haluaisi purkaa vanhan asuntolan, mutta opiskelijat taistelevat sen säilyttämisen puolesta kovasti. Vanhalla asuntolalla on taidetapahtumia ja tukikeikkoja sen säilyttämiseksi. Lisäksi siellä on villi kanala, täynnä söpöjä kanoja.

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri

Ryhmäkoot olivat pienemmät kursseilla kun ainakin omassa tiedekunnassani ja professorit muistivat meidät nimeltä. Opinnoissa korostettiin paljon läsnäoloa. Joskus kova läsnäolon korostus näkyi siinä, että väsyneet opiskelijat nukkuivat luennoilla pää pulpeteissa professoreiden luennoidessa.

Opetus oli kiinnostavaa ja helppoa seurata. Opetuksessa oli eri tavoin toteutettuja välikokeita ja heinäkuun lopussa loppukokeet. Jotkin tentit tehtiin käsin kirjoittaen paperiin ja kokeet eivät olleet vaikeita.

Kioton yliopisto tunnetaan kansainvälisessä vertailussa hyvänä tutkimusyliopistona. Pääsin tutustumaan Kioton yliopistossa tehtävään avaruustutkimukseen, jossa kehiteltiin asuinrakennuksia ihmisiä varten Kuuhun ja Marsiin. Yliopistossa tehtävään tutkimukseen tutustuminen vaihdossa oli myös todella kiinnostavaa. Kiotossa järjestettiin useita kiinnostavia seminaareja.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukausi alkoi huhtikuun alussa. Japanissa kouluvuosi alkaa aina huhtikuun alussa. Tuolloin oli myös kirsikkapuiden kukkimisaika. Kiotossa oli hanami-juhla, joten julkiset liikennevälineet olivat täynnä turisteja muualta Japanista ja ympäri maailmaa.

Meillä oli vapaa viikko opintojen alussa kultaisella viikolla (Golden weekillä 29.5.-5.5.), joka on kansallinen vapaa viikko sitten taukoja ei ollut heinäkuun loppuun asti. Loppukokeet järjestettiin heinäkuun lopussa. Elokuun ensimmäisellä viikolla oli vielä palauteviikko. Japanilaiset professorit korostivat kuinka tärkeää on olla läsnä vielä tuolloin palauteviikolla ja paheksuivat vaihto-opiskelijoita, jotka lähtivät jo kiertämään Japania silloin. Muut professorit eivät järjestäneet tuolloin ollenkaan palauteluentoja.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana ja mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Kiotossa pärjää ilman Japanin taitoa, mutta vaihdosta saa enemmän irti jos osaa japania edes vähän. Monet Japanissa eivät puhu englantia. Useimmiten ihmiset ujostelevat englannin puhumista, jopa sitä hyvin puhuvat opiskelijat Kioton yliopistolla.

Kuulin eräällä luennolla professorilta ja opiskelijoilta siitä mitä haasteita varsinkin nuoret naiset voivat kohdata hakiessa apua terveydenhuollosta Japanissa. En itse sairastunut vaihdon aikana, joten olen toisen käden tiedon varassa. Useampi opiskelija kertoi, että terveydenhuollossa haasteena olleen sen ettei heitä kuunneltu.  Pidempään Japanissa olleilta opsikelijakavereilta tai yliopistolta, voi saada neuvoja, jotta löytää ne terveydenhuoltopaikat, joissa tulee hyvin kohdatuksi.

Kioton lukuisat perinteiset festivaalit yllättivät ja ne olivat todella mielenkiintoisia kokemuksia. Mitarashi-festivaali, joka järjestetään kesän kuumimpana aikana Kioton yliopiston läheisessä Shimogamon-pyhäkössä oli erityisen vaikuttava.

Paluu Suomeen

Japanissa saa oleskella puoli vuotta, joten opintojen jälkeen on mahdollista jäädä hetkeksi. Opinnot loppuivat elokuun alussa ja asuntola oli vuokrattuna elokuun loppuun. Elokuun ja heinäkuun vuokra maksettiin molemmat heinäkuussa.

Posted on

Vaihtokertomus, Hokkaidon yliopisto, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin kevätlukukauden ajan Sapporossa Japanin pohjoisella Hokkaidon saarella. Koska japanilainen kevätlukukausi kestää huhtikuusta elokuun alkuun, vaihdon ajoitus oli hieman omalaatuinen moniin muihin maihin verrattuna – ehdin käydä Suomessa 3. periodin läpi ennen lähtöäni, ja vaihto meni suurimmaksi osin Suomen kesäloman päälle. Halusin Japanissa juuri Hokkaidoon, koska minua kiinnosti saaren avara ja havuinen luonto, Ainu-alkuperäiskansan kulttuuri ja poliittinen tilanne sekä Suomen kaltainen pohjoinen ilmasto.

Ennen vaihtoa

Hakuprosessi meni suurimmaksi osin moitteettomasti ja selkeästi Helsingin yliopiston kautta, mutta pelästyin hieman Hokkaidon yliopiston vaatimuksia. Jouduin tekemään maksullisen IELTS-kokeen todistaakseni englannin kielen taitoni ja täytin pitkästyttävän monta lomaketta käsin. Tarvitsin opiskelijaviisumiin myös Certificate of Eligibility -nimisen dokumentin, joka lähetettiin todella myöhään kohdeyliopistosta eikä se ehtinyt saapua tarpeeksi ajoissa saadakseni viisumihakemuksen käsiteltyä. Onneksi Japanin suurlähetystö muutti juuri siihen aikaan vaatimuksiaan viisumille, ja tulostettu kopio dokumentista kelpasi hakemukseen. Jouduin kuitenkin viisumia noutaessani antamaan lähetystölle alkuperäisen dokumentin, joka oli tullut postissa juuri ja juuri pari päivää ennen viisumin noutoani. Läheltä siis piti, mutta homma saatiin hoidettua viime tilkkaan.

Saapuminen ja alkuviikot Sapporossa

Japani ei ole kovin lähellä Suomea, joten lensin ensin 13 tuntia Osakaan, kävin järin pitkäjänteisen maahanmuuttoprosessin läpi, sain oleskelulupakorttini ja lopulta lensin vielä puolitoista tuntia pohjoiseen Sapporoon. Olin melko väsynyt saapuessani iltahämärän aikaan Shin-Chitosen lentokentältä Sapporon keskustaan ja nukuin ensimmäisen yöni hotellissa. Hokkaidon yliopiston kampus on aivan Sapporon keskustan reunalla, mutta asuntolani oli noin 2,5 kilometrin pituisen kampuksen vastakkaisella puolella. Kävelin koko matkan ja ihailin Hokkaidon huhtikuun alun harmaata ja koleaa luontoa kampuksen puistoissa – sää ei eronnut hirveästi Suomen keväästä! Asuntolassani ystävällinen ylläpitäjä auttoi minua paperitöissä ja eipä aikaakaan, kun olin jo omassa somassa huoneessani. Kerroksessani oli jaettu keittiö, vessat, suihkut ja kodinhoitohuone, kun taas huoneessani oli oma jääkaappi ja pakastin sekä lavuaari.

Ensimmäiset viikkoni kuluivat japanilaiseen arkeen, kursseihini ja ennen kaikkea uusiin ihmisiin tutustuessani. Liityin yliopiston kendoseuraan, kävin tuutorin kanssa maistraatissa hoitamassa monimutkaiset Sapporoon muuttamiseen ja vakuutusasioihin liittyvät paperityöt, seikkailin laajalla kampuksella ja aloitin kurssini. HUSTEP-ohjelman eli lyhyen aikavälin vaihdon aloittaneille opiskelijoille järjestettiin onneksi hyvin laaja infotilaisuus, ja kommunikaatio ohjaajien ja opiskelijoiden välillä sujui moitteettomasti. Minusta ei tuntunut missään vaiheessa, etten olisi saanut tarvittavaa opastusta kaikissa opiskeluun ja muuhun arkeen liittyvissä kysymyksissä.

Opiskelu Hokkaidon yliopistossa

Koska HUSTEP on lyhyen vaihdon, omassa tapauksessani yhden lukukauden ohjelma, sen englanninkielinen kurssitarjonta ei ole järisyttävän laaja. Otin itse erilaisia valtiotieteellisiä kursseja sekä joitakin japanin kielikursseja, ja olin melko tyytyväinen niiden sisältöön. HUSTEP-kurssit ovat suunniteltu kaiken tasoisille opiskelijoille, joten ne eivät voineet lähteä käyntiin liian syvästä pisteestä, mutta lukukauden aikana kurssini tarjosivat minulle yllättävän paljon mielekästä sisältöä ja uutta tietoa. Kurssien lopussa suoritin vain kaksi koetta, muuten kirjoitin lopputöitä tai tein ryhmäprojekteja.

Sain myös professoreilta kutsuja luentojen ulkopuolella esimerkiksi Ainu-kansan tapahtumiin ja osallistuin paikalliseen kamppailulajimaailmaan kendoseurassa. Suosittelenkin kaikkia opiskelijoita tutustumaan Hokkaidon yliopiston kerhoihin, koska lähes kaikki opiskelijat ovat osana yhtä tai useampaa kerhoa tai seuraa, ja niistä saa helposti paikallisia kavereita ja ikimuistoisia kokemuksia. Lukukauden aikana ei ollut varsinaista lomaa, mutta toukokuun alussa on Japanissa tunnettu ”Golden Week”, eli muutaman peräkkäisen vapaapäivän muodostama epämuodollinen loma.

Elämä Japanissa

Japanissa on hyvin halpaa elää verrattuna Suomeen – asuntolan vuokra oli kohtuullisesti 200 euroa kuussa, ja ruokaostokset eivät myöskään tulleet kalliiksi. Söin usein ulkona kavereideni kanssa, koska jopa ravintoloissa tuli harvemmin maksettua enemmän kuin 7-8 euroa kerralla. Kampuksella on myös opiskelijaravintoloita, joissa saa syödä herkullista ja monipuolista japanilaista ruokaa. Sapporo on suuri kaupunki ja sen sisällä kulkevat sekä metro että bussit, mutta omasta kokemuksestani matkat taittuivat mukavimmin polkupyörällä. Pyörän voi joko vuokrata tai ostaa vaikka käytettynä ja myydä toiseen kauppaan ennen lähtöä. Polkupyörällä pääsee myös kaupungin ulkopuolelle Hokkaidon ällistyttävän kauniiseen luontoon, ja itse kävin usein vaeltamassa kaupungin laidan vuorilla ja metsissä. Koska Hokkaido on Japanin pohjoisin saari, sen ilmasto on lähempänä Suomea kuin eteläisemmillä saarilla, ja huhtikuussa olikin vielä melko viileä keli. Luonto heräsi kuitenkin henkiin nopeasti, ja heinäkuun loppuun mennessä oli jo tasaisesti yli 30 astetta lämmintä. Suomalaiselle opiskelijalle Japanin kesä voi yllättää kuumuudellaan jopa pohjoisessa, joten kannattaa varautua helteisiin.

Koska Japani on kaukainen maa ja sinne on kallista lentää Suomesta, matkustin maan sisällä jonkin verran vaihdon aikana. Junaliikenne on tuhottoman kallista Japanissa, joten lensin Tokioon kaksi kertaa, kävin junalla Kiotossa kerran, ja lensin myös eteläiselle Okinawan saarelle kerran. Japani on hyvin monimuotoinen maa, ja kaikki käymistäni paikoista olivat täysin erilaisia toisiinsa. Niitä yhdisti kuitenkin avoin ja iloinen kulttuuri ja turvallinen matkustaminen. Olen usein kuulleen sanottavan, että sekä japanilaiset että suomalaiset ovat itseensä vetäytyneitä ja hiljaisia ihmisiä. Kuten suomalaisetkin, japanilaiset ihmiset ovat hyvin innostuneita juttelemaan ja viettämään aikaa yhdessä, jos vain menee keskustelemaan heille ja ehdottaa yhteistä tekemistä. Tässä tosin auttaa kielen hallinta, ja olen hyvin onnellinen, että olin opiskellut japania avoimessa yliopistossa kaksi ja puoli vuotta ennen vaihtoa. Varsinkin Hokkaidossa ei pelkällä englannilla pääse kovin pitkälle, ja suosittelen opiskelemaan japania, jos haluaa mennä Sapporoon opiskelemaan.

Paluu Suomeen

Helsinkiin palattuani yllätyin, miten suuren kulttuurishokin koin omassa kotimaassani. Japaniin mennessäni oletin valmiiksi kaiken tuntuvan uudelta ja erilaiselta, mutta en osannut varautua siihen, miten kaukaiselta suomalainen kulttuuri tuntuisi ensimmäisen viikon ajan takaisin kotona. Suosittelen pitämään huolta siitä, että pystyy pysymään kontaktissa vaihdon aikana saatujen kavereiden kanssa, koska se auttoi itseäni totuttelemaan uudestaan elämään Suomessa. Ikävöin jo nyt Hokkaidon vuoria ja luontoa, mutta Suomikin on kaunis ja jylhä maa. Suosittelenkin juuri Hokkaidoa vaihtokohteena niille, joita kiinnostaa yleisesti Japanin lisäksi henkeäsalpaava luonto, ystävällinen ja avoin pohjoinen kulttuuri sekä suomalaiselle miellyttävä ilmasto.

Posted on

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Kiotossa, Japanissa toteutui kaikkia odotuksiani vastaan, sillä hakiessani vaihtoon Japani oli edelleen koronan jäljiltä suljettuna jopa opiskelijoille. Kevään mittaan maa kuitenkin aukesi ja uskomatonta kyllä, vajaata kahta viikkoa ennen lähtöä tepastelin ulos Japanin suurlähetystöstä kädessäni viisumilla varustettu passi.

Saapuminen Japaniin sujui mukavasti. Sain huoneen yliopiston kansainvälisestä asuntolasta, jonne saavuin yhden ystävän luona vietetyn yön jälkeen. Ensimmäiset viikot kuluivat asuntolaelämään totutellessa. Tutustuin heti ensimmäisinä päivinä asuntolassa muutamaan ihanaan ihmiseen, jotka pysyivät mukanani koko vaihdon ajan. Koulun alkuun oli saapumispäivästäni vielä kaksi viikkoa, jotka käytimme uusien ystävieni kanssa Kiotossa turistia leikkimiseen. Osittain alku sujui hyvin varmasti myös kielitaitoni ansiosta: puhuin japania jo valmiiksi, eli kielimuuri ei menoa hidastanut. Byrokratiaa Japaniin muuttaessa on paljon, mutta siihen sai onneksi apua asuntolan henkilökunnalta.

Arki Japanissa sujui mukavasti. Asuntola sijaitsi yliopiston läheisyydessä, mutta ei kuitenkaan ihan kampuksella. Kävellen pääsi perille oikein mukavasti, ja kävinkin vaihdon ajan kampuksella lähes joka päivä. Japanissa opetuksessa tulee aina olla läsnä, joten kampusarki kuului elämääni vahvasti. Ritsumeikanin Kinugasa-kampus oli oikein viihtyisä, ja siellä olikin mukava viettää aikaa. Opintojen lisäksi aikaa kului yliopistoni street-tanssiklubin treeneissä ja Kiotoa sekä sen lähimaastoja tutkiskellessa. Kansai on alueena täynnä erilaisia mielenkiintoisia kohteita, joihin pääsee helposti ja suhteellisen halvalla paikallisia lähijunia käyttäen.

Kursseja minulla oli vaihtoni aikana 9, jotka jatkuivat koko lukukauden ajan. Määrä saattaa kuulostaa paljolta, mutta työmäärä oli yllättävän kevyt. Tähän vaikutti kuitenkin varmasti kurssivalintani: kävin esimerkiksi kolme Japanin kulttuuriin keskittyvää vaihtareille suunnattua kurssia, joilla ei ollut palautuksia tai loppukokeita oikeastaan ollenkaan. Lisäksi kielikurssieni taso oli juuri minulle sopiva etukäteen tehdyn tasokokeen ansiosta. Ne tarjosivat sopivasti haastetta olematta kuitenkaan liian kuormittavia. Kursseilla oli lähtökohtaisesti kokeita sekä lukukauden puolessa välissä että lopussa. Pitkin kursseja oli myös viikottaisia palautuksia ja ihan perinteisiä läksyjä. Ritsumeikanissa opetuksessa on läsnäolopakko ja muutenkin opetuskulttuuri muistutti minua enemmän lukion kuin Helsingin yliopiston opetuskulttuuria. Samankaltaista ”akateemista vapautta” ei oikein ole. Se kuitenkin sopi itselleni oikein hyvin, sillä sain siitä mukavaa rakennetta elämääni ja viikkoihini.

Asuin koko vaihtoni ajan yliopiston asuntolassa, jossa asui vain kansainvälisiä opiskelijoita. Heistä tulikin itselleni vaihdon ajaksi tuki ja turva silloin, kun paikallinen kulttuuri riipi välillä hieman hermoja ja kaipasin länsimaalaisia tapoja toimia. Asuntolassa pärjäsi hyvin myös pelkällä englannilla, mutta itse hoidin asiani pääosin japaniksi. Asuntola oli uusi ja oman pienen huoneen lisäksi käytössä oli yhteiset suihkutilat, keittiö ja olohuone. Aluksi tämä hieman jännitti yksin asumiseen tottuneena, mutta lopulta arki sujui todella hyvin. Suihkuja oli aina vapaana tarvittaessa ja keittiössä sai kokattua jouluna porkkanalaatikkoa.

Lukukausi kesti syyskuun loppupuolelta tammikuun lopulle. Uudenvuoden aikaan lukukauden päätteeksi lomaa oli noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen tammikuussa jäljelle jäi lähinnä loppuesitelmien ja kokeiden täyttämää aikaa. Japanissa on myös yksittäisiä vapaapäiviä erilaisten kalenterijuhlien takia, mutta itse en näistä päässyt hyötymään: Ritsumeikan järjestää yksityisenä yliopistona opetusta myös noina päivinä. Poikkeuksena tästä oli Seijin no Hi, jolloin kaikki 20 vuotta täyttävät juhlivat täysi-ikäistymistä. Opetusta olisi periaatteessa voinut olla myös lauantaisin, mutta itse en valinnut kursseja, joiden opetus olisi lauantaille osunut. Myös korvaavaa opetusta saatettiin järjestää lauantaisin.

Vaihdon aikana minut yllätti vaihtarikulttuuri. Olin aiemmin lukiovaihdossa Tokiossa, jossa vietin aikaa lähinnä paikallisten kanssa. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin päinvastainen, ja aikaa kului enemmän vaihtariyhteisössä. Se yllätti minut positiivisesti, sillä olin hieman skeptinen siitä, tuntuisiko Japanissa ajan viettäminen pääasiassa ulkomaalaisten kanssa oudolta. Luulo oli kuitenkin väärä, sillä muiden vaihtareiden kanssa pääsi purkamaan ajatuksia ja hyviä sekä huonoja hetkiä tavalla, jota paikalliset tutut eivät olisi voineetkaan ymmärtää.

Jos haluat hakea Ritsumeikaniin, kannattaa huomioida juuri opetuskulttuurin erot Suomeen. Opiskelu on paljon enemmän koulunkäyntimäistä, mikä voi tulla vapauteen tottuneelle suomalaisopiskelijalle yllätyksenä ja ärsyttää. Kannattaa siis suhtautua opintoihin Japanissa jo alusta asti sillä asenteella, että kyseessä on siirtymä hieman erilaiseen opiskelukulttuuriin.

Paluu Suomeen sujui itselläni todella kivuttomasti. Opintojen päätyttyä piti hoitaa taas jonkin verran paperihommia (jotka Japanissa tosiaan ovat edelleen fyysisiä paperihommia!), ja viimeiset viikot vietin lähinnä kavereiden kanssa hengaillen ja nähtävyyksiä tarkastellen. Suomessa odotti uuden harjoittelujakson alku sekä kiireinen kalenteroitu elämä, joten aikaa haikailla takaisin Japaniin ei ole pahemmin ollut. Vaihto oli myös juuri sopivan mittainen – 5 kuukautta sujui hujauksessa, ja kotiin paluu tuntui juuri oikealta helmikuun alussa.

Posted on

Vaihtokertomus, Kanagawa University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Japanin Yokohamassa Kanagawan yliopistossa yhden lukukauden ajan talvella 2022–2023. Kanagawa tarjosi tutkintooni kursseja englanniksi, mikä olikin hyvä, koska kielitaitoni ei vielä millään olisi riittänyt kurssisuorituksiin japaniksi. Sijainti Tokion kyljessä ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä oli täydellinen, ja Yokohama itsessään oli sopivankokoinen paikka ainakin tällaiselle, joka ei kaivannut klubeja joka viikonloppu.

Ennen vaihtoa

Korona antoi oman mausteensa Japaniin lähtiessä, sillä se oli edelleen viime syksynä yksi harvoista maista, jotka vaativat maskin käyttöä lentokoneessa ja vahtivat rokotemääriä ja niin edelleen. Karanteeniin ei suomalaisena onneksi sentään joutunut. Yhtenä vaatimuksena oli myös käydä perusterveystarkastuksessa sekä keuhkokuvissa kesällä ja toimittaa todistukset ja kuvat Kanagawaan. Lisäksi oli totta kai käytävä koronatestissä pari päivää ennen lentoa, jotta mukana oli mahdollisimman tuore negatiivinen testitulos. Nämä, kuten myöskään lennot, eivät olleet ihan ilmaisia, joten ennen apurahan saamista oli aika paljon maksuja jo Suomen päässä. Suosittelenkin vaihtoon lähtevälle etukäteen pientä budjetointia ja erilaisten apurahojen hankintaa tai työntekoa ajoissa ennen lähtöä.

Myös ehdottomasti erilaiset muistilistat auttavat, sillä Kanagawaan sai toimittaa kaikenlaisia pikku liitteitä sekä hakuvaiheessa että hyväksymisen jälkeen – kopio tiliotteesta, kurssivalinnat, pari kielitestiä, opintosuoritusote Suomesta… Tärkeimpiä asioita olivat totta kai lennot, majoituksen järjestäminen (itse menin suosiolla koulun tarjoamaan asuntolaan, joka oli oikein kelpo ja huokea vaihtoehto), opiskelijaviisumin hakeminen ja tarvittaessa passin ja matkavakuutuksen päivittäminen (perusvakuutus taitaa kattaa vain 3 kuukautta) sekä muuttoilmoituksen tekeminen digi- ja väestövirastoon. Viisumin hakeminenkin meinasi mennä tuskallisen myöhään, sillä Japanista tarvittavan Certificate of Eligibilityn saamisessa kesti ja kesti.

Ennen vaihtoon lähtöä on myös ihan hyvä tutustua vähän paikalliseen hintatasoon, joihinkin tapoihin, sääennusteeseen ja vaikka Google Mapsin kautta paikkoihin. Japanissa puhutaan aika heikosti englantia eikä avoimia wifi-yhteyksiä ole tarjolla ihan joka paikassa, joten jos ei puhu japania, kannattaa tehdä myös hyvä suunnitelma, miten siirtyä lentokentältä majoituspaikkaan. Jotkut firmat tarjoavat sim-kortteja noudettavaksi lentokentältä, mutta nämä turisteille suunnatut liittymät ovat huomattavasti kalliimpia kuin paikalliset (itse käytin IIJMioa, myös ahamo ja Mobal taitavat olla halpoja).  Yllättävän monessa tilanteessa Japanissa käytetään edelleen myös käteistä, joten kannattaa ehkä pieni määrä nostaa viimeistään, kun pääsee lentokentältä parempien valuuttakurssien äärelle.

Niin ja muista ottaa Suomesta deodoranttia ja särkylääkkeitä mukaan, jos käytät.

Saapuminen ja kotiutuminen asuntolaan

Olin käynyt Japanissa ennenkin, joten suurta kulttuurishokkia en kokenut missään vaiheessa. Enemmän olin innoissani kaikesta paikallisesta ruuasta ja juomasta ja maisemista! Kuumuudesta ja kosteudesta sen sijaan en ollut innoissani – vielä syyskuun alussakin oli todella tukalaa, kun lämpötila oli 30 asteessa ja kosteusprosentti 80.

Koulun alkuun oli varmaan kolmisen viikkoa, kun saavuin Japaniin. Aikaa asettumiseen oli siis hyvin. Alussa hoidettavaa oli jonkin verran, mutta opiskelukortin hakemiseen ja kurssi-ilmoittautumiseen, pankkitilin avaamiseen ja asukkaaksi rekisteröitymiseen sai onneksi apua koulun kansainväliseltä toimistolta. Pankkitilin avaaminen ei ollut pakollista, mutta meille selvisi paikan päällä, että olemme oikeutettuja paikalliseen Yoneda Yoshimori -apurahaan, jonka saamista varten täytyi avata paikallinen pankkitili. Apuraha oli 50 000 jeniä kuussa, eli noin 350–400 euroa silloisella kurssilla. Se kattoi sopivasti lähes koko ajalta asuntolan vuokran.

Tiesin, että Japani on byrokratian ja tulostettujen lomakkeiden luvattu maa, mutta kyllä se vähän silti yllätti. Moni asia, mikä meillä tehtäisiin netissä ja varmennettaisiin nettipankkitunnuksilla, tehtiin Japanissa käsin ja henkkareita skannaamalla. Jopa vuokra käytiin maksamassa käteisellä – ensin nostimme rahat tililtä sen pankin automaatista, jonne apuraha maksettiin, ja sitten menimme toisen pankin automaatille syöttämään käteiset ja maksamaan itse vuokran. Pankkitiliä hakiessa lomakkeet sai täyttää koneella, mutta ne täytyi lähettää postitse. Jos ei ollut tulossa yöksi kotiin asuntolalle, siitä piti täyttää lomake ja jättää se asuntolan toimistolle.

Kanagawan yliopisto opiskelupaikkana

Koulu järjesti meille hieman orientaatio-ohjelmaa, jossa pääsimme tutustumaan toisiin vaihtareihin. Yhteisiä, kunnollisia tapahtumia olisi saanut olla enemmänkin, mutta ilmeisesti korona esti osan niistä. Jäin myös kaipaamaan jonkinlaista kierrosta kampuksella – nyt jäi aluksi vähän mysteeriksi, mitä hissejä sai käyttää ja mitkä hissit menevät mihinkin kerrokseen (kerroksia oli 21), miten koululla pystyi tulostamaan lomakkeita ja miten kirjastossa lainaaminen ja kirjojen hakeminen toimivat. Kaikki nämä selvisivät, mutta hieman vaikean kautta, kun japanin taidot eivät riittäneet.

Olin kurssieni kuvauksistani innostunut, mutta jouduin vaihtamaan pari kurssia, sillä vaihtarien ei annettu ottaa seminaarikursseja. Kysyin tästä eräältä opettajalta vaihdon loppupuolella, ja syy olikin päinvastainen kuin olin ensin olettanut – Kanagawan mielestä seminaarikurssit olisivat olleet vaihtareille liian helppoja. Lukukauden loppupuolella jo ymmärsinkin tämän. Kurssit olivat todellakin työmäärältään ja vaatimustasoltaan paljon helpompia kuin Helsingin yliopistossa – ja puheiden mukaan myös monessa muussa Euroopan yliopistossa – joten kursseista itsestään ei tarvinnut ottaa stressiä.

Suurin osa omista opettajistani oli ulkomaalaisia ja pari heistä puhui englantia äidinkielenään. Japanilaisten englannin taso oli vähintäänkin vaihteleva, jopa heikko, vaikka kävin kursseja englannin pääaineopiskelijoiden kanssa. Japanilaisessa peruskoulussa ja lukiossa harjoitellaan ilmeisesti hyvin vähän keskustelutaitoja, mikä näkyi ryhmäkeskusteluissa ja esitelmien pitämisessä – kaikki luetaan paperilta omalla vuorollaan. Lisäksi ulkomaalaisten kanssa puhumista jännitettiin paljon. Oli toki myös poikkeuksia ja oli ilo olla mukana, kun opiskelijat vähän rentoutuivat kielenkäyttönsä kanssa ja pääsivät kehittymään.

Kurssit oli kuitenkin selvästi tehty tämä japanilaisten kielitaidon taso silmällä pitäen. Pitkiä, kunnon esseitä ei tarvinnut tehdä millekään kurssille, osa kotitehtävistä oli periaatteessa helppoa luetunymmärtämistehtäviä ja muutamat kokeeni olivat pelkästään kummallisiin yksityiskohtiin keskittyviä monivalintatehtäviä. Opintojen puolesta sai ottaa suorastaan rennosti, kunhan kävi tunneilla ja palautti vaadittavat tehtävät. Ehkä ei siis kannata odottaa akateemisen kunnianhimon tyydyttäviä kursseja, jos tarkoitus on opiskella englanniksi – japaninkielisillä kursseilla kieli tarjoaa toki oman haasteensa, mutta sisällön puolesta kuulin niidenkin olevan aika iisejä. Japanista oli mahdollista saada myös niin sanottuja tukiopetuskursseja, joista ei saanut opintopisteitä, mutta joissa käytiin yhdessä läpi erilaisia tekstejä ja keskusteltiin japaniksi.

Syyslukukausi kesti syyskuun puolestavälistä tammikuun loppuun asti, mutta välissä oli melkein kolmen viikon talvitauko, joka alkoi vähän ennen joulua. Lisäksi jotkut kansalliset vapaapäivät tarjosivat meille pitkiä viikonloppuja.

Arki ja matkustaminen

Elin siinä mielessä tylsää arkea, että minulle tärkeää olivat rutiinit. Koulun kuntosali sijaitsi kivenheiton päässä ja sitä sai käyttää alle 10 euron kuukausihinnalla, joten käytännössä kiersin koululta asuntolalle ja sieltä salille ja takaisin. Lisäksi hyödynsin koulun kirjastoa, josta löytyi japanilaisia romaaniklassikoita englanniksi käännettynä.

Asuntolamme Kuritaya Akademeia oli iso, siisti ja todella uusi. Meillä oli oma pieni huone, jossa oli käytännössä vain sänky, vaatelaatikot, naulakko ja työpöytä. Lisäksi asuntolassa oli yhteiset keittiöt, hengailutilat, pesutilat ja pesukoneet, sekä ajanvarauksella toimiva oma kylpy, ofuro. Siinä missä hyvänä puolena saada juttuseuraa lähes kellon ympäri, oli huonona puolena se, ettei kaikilla ollut ihan samanlainen siisteyskäsitys. Yleisesti ottaen olin kuitenkin tyytyväinen valintaani asua muiden kanssa, ja etten etsinyt omaa asuntoa. Asuntolalla oli myös mahtavia keskusteluja muiden vaihtarien kanssa, pidimme yhteisessä keittiössämme pannarituokioita ja katsoimme elokuvia säkkituoleilla.

Asuntola sijaitsi aivan yliopiston Yokohama-kampuksen naapurissa, mutta omalle kampukselleni Minato Miraille olikin matkaa noin 40 minuuttia kävellen ja juna ja bussikaan eivät vieneet ihan ovelta ovelle. En kuitenkaan kokenut sitä missään vaiheessa ongelmallisena. Aivan asuntolan vieressä oli yhdistetty jokatavarakauppa ja apteekki sekä muutama konbini, eli lähikauppa. Isommat supermarketit olivat kävelymatkan päässä. Suomalaisesta näkökulmasta lähinnä jotkin hedelmät, vihannekset ja maitotuotteet tuntuivat kalliilta, kun taas tofu oli lähestulkoon ilmaista. Ruoka-ainerajoitusten kanssa saa olla aika tarkkana, kalaa ja lihaa tuntuu olevan jemmattuna vähän kaikkialle, eikä kasvissyönti ole vieläkään Japanissa niin yleistä kuin monessa muussa maassa.

Asuntolamme ei oikein tukenut kestävää kehitystä, sillä edellisten asukkaiden jättämät hyötyesineet oli heitetty jo roskiin meidän saapuessamme, ja sama tapahtui meidän lähdettyämme. Esimerkiksi asiat ja henkarit olisi tuntunut fiksulta jättää seuraaville, mutta huoneeseen tai yleisiin tiloihin ei saanut lopulta jättää mitään odottamaan seuraavia. 100 jenin kauppa oli pienen kävelyn päässä ja sieltä vaihtarit hakivatkin kaikkea hyödyllistä, mutta tyhmältähän se vähän tuntui, kun kaikki kuitenkin tarvitsevat pääasiassa samoja asioita.

Pääsin matkustelemaan riittävästi Japanin sisällä, ulkomaille en halunnutkaan lähteä. Yokohamasta oli helppo lähteä melkein minne vain ja Hanedan lentokenttäkin sijaitsi lähellä. Juna- ja bussiliput olivat kohtuullisen hintaisia, varsinkin jos jaksoi nähdä vaivaa reittien selvittämiseen, eikä valinnut suorinta ja nopeinta reittiä. Majoituksia löytyi laidasta laitaan, 20 eurollakin sai jo ihan asiallisen kapselihotellisängyn. Ja ulkona syöminen oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, joten matkustaminen ei tullut kovin kalliiksi – suunnitelmallisuutta se vähän toki vaati ja esimerkiksi lennot kannatti katsoa ajoissa.

Tein pitkän vaelluksen Fujin huipulle, kävin ihmettelemässä sekä Sapporoa että Okinawaa, kylvin useissa onsen-kylpylöissä ja kiertelin Kyuushulla. Lisäksi tutustuimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa ahkerasti paikalliseen ruoka- ja juomatarjontaan. Kerran uskaltauduin muiden vaihtarien kanssa tokiolaiselle klubille, missä oli itse asiassa oikein hauska käydä yöllisellä aerobic-tunnilla. Adrenaliini piti hereillä onneksi koko aamun, sillä Tokion junaliikenne pysähtyy yön ajaksi.

Lopuksi

Yksi lukukausi meni ihan älyttömän nopeasti, kun sitä näin jälkikäteen miettii. Kannattaa ehkä vähän pohtia jo ennakkoon, mitä haluaa nähdä ja milloin – moni vaihtari esimerkiksi pettyi, kun talvilomalla joulun ja uudenvuoden aikaan matkalippuja tai majoituksia ei meinannutkaan saada, tai sitten kaikki oli todella kallista. Uusi vuosi on yksi japanilaisten isoimmista matkustussesongeista.

Olisin halunnut koota lopuksi jotain fiksuja käytännön vinkkejä, mutta jostain syystä en keksi niitä nyt lainkaan. Tyydyn siis toteamaan, että Japaniin kannattaa ehdottomasti lähteä vaihtoon, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Vaikka sanoin, etteivät japanilaiset puhu hyvin englantia, ovat he kuitenkin todella avuliaita ja kohteliaita, ja osaavat käyttää esimerkiksi puhelimien käännösohjelmia. Osa vaihtareista ei puhunut saapuessaan lainkaan japania, mutta pärjäsivät ihan hyvin kuitenkin. Tärkeämpää on ehkä kunnioittaa tapoja, kuten riisua kengät sisätiloissa ja pitää maskia, jos sitä vaaditaan.

Ennen paluuta meidän täytyi käydä virastolla ilmoittamassa, että lähdemme maasta, ja sulkea pankkitilimme. Näihin emme enää saaneetkaan apua kansainväliseltä toimistolta, vaan piti selviytyä itse. Lisäksi piti katkaista paikallinen vakuutus ja puhelinliittymä, sekä lähteä asuntolalta tiettyyn päivään mennessä. Matkustelin viimeiset pari viikkoa ennen lentoani, mutta näin joitain vaihtareita vielä ennen paluutani. Opiskelijakortti täytyi jättää koululle, mutta paikallisen henkkarin sai tuoda rei’itettynä kotiin muistoksi. Paluu tuntui toisaalta haikealta, toisaalta oli hyvä palata kotiin.

Posted on

Vaihtokertomus, Osaka University, syksy 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ihan aikuisten oikeesti, tee kunnon To-Do -lista ja teippaa se vaikka seinään tai jääkaapin oveen. Kaikkea mitä täytyy tehdä, ei tule muistamaan ilman sellaista. Sen lisäksi kannattaa tehdä erillinen Mitä pitäisi pakata mukaan -lista. Itse meinasin unohtaa mm. lentolippujen ostamisen, niin absurdilta kuin se kuulostaakin.

Mobility Online – noudata ohjeita. Ennen vaihtoon lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymistiedon ja ohjeita, miten toimia. Itse keräsin ja tulostin kaikki saamani ohjeet – HY:n, OU:n ja muilta tahoilta tulleet – yhdeksi kansioksi, josta pystyin selaamaan niitä aina tarpeen tullen. Otin tämän kansion myös mukaani Japaniin, ja se oli hyvä idea. Japanissa netti on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten minulla ei ainakaan ollut netti aina päällä. Japanissa myöskin rakastetaan paperin käyttöä, joten kaikki informaatio kohteessa tuli suurina paperinippuina. Toistan, kansio tuli tarpeen.

Kurssien suunnittelu – Riippuu missä vaihto-ohjelmassa olet! (OUSSEP, Maple, iExPO) Minä olin OUSSEP-ohjelmassa. OU:n nettisivuilla seuraavanlaista polkua pitkin löydät englanniksi tarjotut opinnot lukukausittain: Home – Global Affairs – Study at Osaka University – Becoming an Exchange Student at OU – Classes taught in English. Ota myös kaikki löytämäsi kurssitiedot hyvin vahvalla varauksella – ne aika suurella todennäköisyydellä ehtivät muuttumaan ennen kuin saavut maahan ja alat tekemään virallisia kurssivalintoja OU:ssa. On kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen HY:n kurssien vetäjiltä mahdollisista kurssivastaavuuksista ja opintokokonaisuuksista, jotta osaat suunnitella opintosi OU:ssa hyödyllisesti. HY:n vastuuopettajalta täytyy kysyä korvaavuudesta, jos haluaa korvata HY:ssa opetettavia kursseja. Jos haluaa suorittaa ulkomailla tehdyn valinnaisen kokonaisuuden, siinä neuvoo oman tiedekunnan opiskelijapalvelut. Minulla oli vaihdon jälkeen aluksi haasteita saada opintokokonaisuuksia hyväksyttyä HY:ssä, vaikka olin etukäteen vahvistanut vastaavuudet ja kelpoisuudet vastuuopettajilta. Loppujen lopuksi ja hyvin monen sähköpostin jälkeen, sain kuitenkin kurssini ja kokonaisuuteni kasaan. Ei siis kannata luovuttaa asian suhteen, vaikka se voi vaikuttaa jossain vaiheessa ylitsepääsemättömän vaikealta.

Viisumihakemus – Ihanaa byrokratiaa. Itse istuin läppäri sylissä vanhempieni luona, kun täytin viisumihakemusta, sillä siinä oli paljon kohtia, joissa piti pyytää viisaammalta apua. Tähän prosessiin kannattaa varata aikaa, ja kärsivällisyyttä. Viisumihakemuksessa kysytään myös vanhempiesi tietoja, joten tämä kannattaa ottaa huomioon. Huom! Japanin Suomen-suurlähetystössä maksut suoritetaan vain käteisellä ja tasarahalla. Sekä hakijalla täytyy olla vaihtoyliopiston lähettämä Certificate of Eligibility -todistus, joka anotaan Japanissa ulkomaalaisvirastossa etukäteen. Tämän hoitaa Helsingin yliopiston vaihtosopimuksiin perustuvissa opiskelijavaihdoissa aina japanilainen yliopisto, joka lähettää Certificate of Eligibility -todistuksen vaihtoon lähtijälle noin 1-2 kuukautta ennen vaihdon alkua. Ennen kuin haet viisumia, tarkista myös, että sinulla on voimassa oleva passi – sen täytyy olla voimassa vielä vaihdon jälkeenkin mieluusti vähintään 1-3kk ajan. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: https://www.fi.emb-japan.go.jp/itpr_fi/visas.html.

Pakkaaminen ja matkustaminen – Varasin lennot verrattain aika myöhään muihin lähtijöihin verrattuna, vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Ostin ainoastaan yhdensuuntaisen lennon, sillä usein se tulee halvemmaksi, enkä ollut varma paluu päivästäni. Kaksi matkalaukkua saa ottaa mukaan ilman lisämaksua – ainakin Finnairilla economy classic ja flex-luokassa Japaniin matkustaessa (ei LIGHT-luokassa). Matkatavaroihin liittyvät koot, painot ja määrät täytyy AINA tarkistaa lentoyhtiön nettisivuilta, ei matkanjärjestäjän sivuilta, sillä kaikilla on erilaiset määräykset. Ja lisäkiloista, ne kilot mitkä menevät määräysten yli, joutuu maksamaan aika reippaita summia, joten en suosittele. Itse jouduin maksamaan muutamasta kilosta ylimääräistä.

Rokotteet – näistä aina puhutaan, varsinkin Aasiaan matkustettaessa. Maakohtaiset rokotussuositukset voi aina tarkistaa Rokote.fi:n Matkailijan rokoteoppaasta. Sinulta kannattaisi löytyä se pieni keltainen rokotuspassi, WHO:n International Certificate of Vaccination, johon merkitään kaikki saamasi rokotukset. Oma perheeni on aina ollut kova matkustamaan, joten sain omani vuonna 7-vuotiaana. Omat rokotetietosi voit myös tulostaa OmaKannasta, sillä ne tiedot kannattaa olla matkalla mukana. Joku viranomainen saattaa tiedustella rokotuksistasi, joten on hyvä olla todistusaineisto mukana. Minulta löytyy Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluva MPR-yhdistelmärokote sekä rokotteet A- ja B-hepatiittiin, keltakuumeeseen, meningokokkiin (aivokalvotulehdus) ja Japanin aivokuumeeseen.  Kaksi viimeisintä on oman harkinnan mukaan – itse suunnittelin matkustelevani lisäksi muissa Aasian maissa, myös maaseuduilla sekä tiesin asuvani asuntolatyyppisessä ympäristössä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Saapuminen Osakaan ja alkubyrokratia

Olin ostanut Finnairin suoran lennon, ja saavuin Kansain International lentokentälle (KIX). Lentokentällä on hyvät ohjeet siitä, minne mennä ja siellä on myös ihmisiä paljon ohjaamassa väkeä. Siksi hyvä ohje onkin, kysy jos et tiedä. Sinua autetaan kyllä. Residence cardin ( 在留カードzairyuu kaado  ß kannattaa muistaa tämä sana japaniksi, sitä saatetaan kysyä sinulta) saa lentokentältä Immigration -tiskiltä. Älä hävitä tätä korttia, se on tärkeä.

Koska halusin matkustaa ja nähdä nähtävyyksiä rauhassa, saavuin noin 2 viikkoa ennen lukukauden alkua Japaniin. Tämän takia en myöskään päässyt vielä silloin asuntolaan. Asuin 2 viikkoa huoneistohotellissa – todella kätevää. Matka lentokentältä hotellille ei niinkään, sillä minulla ei ollut nettiä (olin typerä enkä ostanut sitä etukäteen). Valitsin mennä bussilla, vaikka juna olisi ollut kätevämpi. KIXillä on todella kätevät junayhteydet joka paikkaan – suosittelen käyttämään! Taxi maksaa aina maltaita, koska Osakassa on kaupunkivero.

Huoneistohotellissa oli self-check-in, eli sain huonetta varatessani ohjeet, kuinka pääsen sisään. Tyypillistä on, että avain tai avainkortti on laitettu huoneen postilaatikkoon, joka on ulko-oven lähettyvillä ja sinun pitäisi olla saanut koodin siihen.

Kaksi viikkoa sain turisteilla rauhassa, ainoastaan kielitaidon lähtötasotesti minun piti tehdä muutama päivä ennen kuin sain lähteä yliopistolle hakemaan asuntolan avaimia. Yliopistolla ohjeistettiin asuntoon liittyen hyvin. Huomioitavaa kuitenkin on, että kaupungintalolle voit mennä rekisteröimään itsesi asukkaaksi VASTA SEN JÄLKEEN, kun sinulla on pysyvä osoite Japanissa. Eli ei silloin kun asut hotellissa. (Itse tein turhan reissun ensimmäisellä kerrallani juuri tästä syystä.) Kaupungintalolla täytyy asioida mahdollisimman nopeasti asuntoon muuttamisen jälkeen. He tarjoavat sinulle ilmaista englannin kielistä tulkkia, jos tarpeen, mutta tarpeesta täytyy ilmoittaa muutama päivä etukäteen. Minä osaan japania, joten asioin japaniksi ja tulkkasin sitten muille vaihtareille, ketkä osuivat virastoon samaan aikaan kanssani.

Alkubyrokratia oli aika brutaalia, ei niinkään määrässä, vaan siinä kuinka nopeasti kaikki piti saada tehtyä. OU:n IRIS officen väki auttavat aina, kun tarpeen, joten heiltä kannattaa rohkeasti mennä kysymään aina apua virallisten papereiden ja niiden täyttämisen suhteen. Muutaman eläkemaksupaperin ja vakuutusmaksuihin liittyvät lomakkeet kiikutin itsekin IRIS officeen, jossa minua autettiin kädestä pitäen niiden täyttämisessä. Ja sama juttu, jos saat japaninkielistä postia, jota et osaa itse lukea. Kiltisti kiikuta se vain IRIS officeen ja he kertovat sinulle, mistä on kyse.

Koska sain Japanin valtiolta rahallista JASSO-tukea, minun oli pakko avata japanilainen pankkitili. Sen tein paikallisessa postitoimistossa (JP Post), koska se on myös pankki. Mukana asioidessa kannattaa olla OU:n hyväksymispaperit, joissa lukee esim. OU:n yhteyshenkilö/takaaja, sekä paperi, missä lukee sinun oma osoitteesi Japanissa, OU:n opiskelijakortti sekä resience card (zairyū card). Myös passi on hyvä olla matkassa mukana. Asioiminen eteni sulavasti – kunhan osasi japania. Muilla vaihtareilla oli paljon enemmän ongelmia – ja minua pyydettiin useasti tulkkaamaan muille vaihtareille. Olin jopa hätäyhteyshenkilö muutamalle vaihtarille pankkiasioihin liittyen (JP Postin puolesta pyydettiin tätä) ja en voinut kuin pohtia kuinka menikään yksityisyyden suojat ja laillisuudet, mutta koska kyseiset vaihtarit olivat tähän myöntyneet, ei se ollut minun ongelmani pohtia.

Erilaiset maksut, vakuutusmaksut yms. voi maksaa konbineissa kassalla. Itsellä sähkö- ja vesimaksut sisältyivät jo vuokraan, joten maksoin ainoastaan vakuutusmaksuja konbinissa. Vuokrani maksutavan sai päättää ja itse valitsin maksaa sen netissä visa-kortilla.

Asuminen

Osakan yliopistossa on lukuisia vaihtoehtoja asumiseen. Boys only ja girls only asuntoloita, seka-asuntoloita, kerrostaloasuntoja, länsimaalaisia asuntoja, japanilaisia asuntoja. Itse asuin UR Senri Aoyamadain japanilaisessa kerrostaloasunnossa 2 kämppiksen kanssa. (Olin hakenut yksiöön Toyonaka International asuntolaan, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa.) Asuntoni oli kolmannessa kerroksessa ja siellä makuuhuoneiden ja yhteisen olohuoneen lattiat olivat tatamia. Keittiö ja eteinen olivat puulattiaa. Perinteistä sänkyä minulla ei ollut, vaan tatami-lattioilla minulla oli japanilainen futon. Futon on vähän kuin pelkkä patja, ilman jousia, lattialla. Futonia ei saa jättää pitkäksi aikaa tatamille, sillä siitä jää futonin muotoiset jäljet (kosteudesta) tatamiin. Siksi se kannattaa rullata päiväksi pois esimerkiksi kerran viikossa. Tatamilattioita ei myöskään saa kastaa, eli vesivahingot täytyy kuivata välittömästi ja lattioiden moppaaminen on kiellettyä. Makuuhuoneet olivat lukollisia, mikä oli mukavaa, ja asunnossa oli pyykinpesukone. Yllätys kuitenkin oli, että Japanissa pyykinpesukoneisiin ei saa lämmintä vettä ollenkaan, vaan ne pesevät aina kylmällä vedellä. Tämä kannattaa ottaa huomioon pyykätessä.

asunnon makuuhuone

Keittiöstä löytyi kaasuliesi, uunia ei ole japanilaisessa keittiössä. Riisinkeitin, mikro ja pieni jääkaappi-pakastin. Alustavasti löytyi astioita, mutta me ostimme kyllä jokainen myös omat, se vain oli mukavampaa. Perustarvikkeet kuten vessapaperi, roskapussit, astianpesuaine yms. ostimme itse vuorotellen. Ilmeisesti niiden ketkä pääsivät perinteisiin asuntoloihin, ei tarvinnut huolehtia tämmöisistä asioista, sillä heillä oli yhteisissä tiloissa siivoojat.

Kierrätys on todella tärkeää Japanissa! Roskia saa viedä roskapaikoille vain määrättyinä päivinä, ja kaikille kierrätysmateriaaleille on omat päivänsä. Ja näistä pidetään kiven kovaa kiinni. Jos viet vääränlaiset roskat vääränä päivänä ulos, roskamies ei ota niitä kyytiin ja jättää vihaisen viestin roskien päälle.

Meidän asunnossamme oli muutaman kerran torakoita – sain ihan järkyttävän sydänkohtauksen, kun näin torakan ensimmäistä kertaa. Ongelma ratkesi, kun korealainen kämppikseni tiesi ostaa jonkin sortin torakkaloukkuja. Sain myös kuulla, että torakat eivät tule asuntoihin, jotka ovat kolmatta kerrosta ylempänä. Esimerkiksi ystäväni, joka asui 5. kerroksessa, ei kokenut torakkaongelmaa, vaikka asui samassa rakennuksessa.

Asunnon yhteydessä sai 500 jenillä kuussa lainata polkupyörää, joka olikin erittäin hyödyllinen kulkupeli. Mutta polkupyörästä täytyi pitää huolta, sillä jos sen kadotti, hajotti tai se varastettiin, siitä piti maksaa 20 000 jeniä sakkoa vuokranantajalle. Yhden vaihtarin pyörä varastettiin (tämä ei käyttänyt pyörälukkoa ikinä) ja siitä syntyi kauhea sota, että kuka maksaa ja mitä.

perunoita ruokakaupassa

Ruokaostokset tein joko Senri-Chūōn asemalla olevassa supermarketissa kotimatkallani yliopistolta tai kaupungilta, tai Kita-Senrin supermarketissa. Kita-Senri oli lähempänä, mutta sieltä asunnolleni oli hirvittävä ylämäki. Senri-Chūō oli kauempana, mutta sieltä pääsi bussilla mäen päälle, jossa kerrostaloni sijaitsi. Huomioitavaa on, että riisiä voi ostaa vain isoissa säkeissä ja valinnan varaa on tuhottomasti, kun taas perunoita voi ostaa vain yksittäin pakattuina, valinnan varaa ei juurikaan ole, ja niitä on vähän. Itse ostin muutaman kerran kaikki supermarketin perunat, kun halusin tehdä jouluksi muusia itselle ja kavereilleni. Ja kyllä kassalla tuijotettiin kovin, kun pinosin monta kymmentä perunaa yksitellen liukuhihnalle.

Kampukset, opiskelu ja opetus
Toyonaka-kampuksen urheilukenttä

Osakan yliopistolla on kolme kampusta: Suita, Toyonaka ja Minoh. Periaatteessa kampukset voisi karkeasti sanoa jakautuvan niin, että Toyonakasta löytyvät humanistiset ja valtiotieteelliset tieteet, sekä siellä suurin osa japanilaisesta opiskelijaväestöstä käyvät heidän opintoihinsa kuuluvat 1,5v kestävät perusopintonsa. Minoh kampus on kielten ja kulttuurien keskus. Suita on yliopiston suurin kampus, ja sieltä löytyy mm. lääketieteellisten tieteiden laitokset, lukuisia tutkimuskeskuksia, yliopiston hallintovirasto sekä kaksi yliopistollista sairaalaa. Jokaisen kampuksen välillä kulkee ilmainen shuttle bus, jotta kampusten välinen liikkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Tarkempi esittely kampuksista löytyy osoitteesta https://www.osaka-u.ac.jp/sp/whyou/where/intro/

Toyonaka-kampus syksyllä

Asuin Suitan kampuksen läheisyydessä, joten sinne kuljin polkupyörällä. Toyonakan kampus oli minun pääkampukseni, sillä suurin osa kursseistani sijoittui sinne. Alkusyksystä ja hyvällä säällä fillaroin Aoyamadain asunnostani Senri-Chūōn monorail asemalle, jätin polkupyöräni vartioituun pyöräparkkiin (maksaa 110 jeniä per päivä) ja kuljin monoraililla Shibarahara-handai-mae asemalle, joka on siis Toyonaka kampuksen lähin monorail asema. Sateisina päivinä ja kun minua laiskotti, kuljin pyörän sijaan bussilla Sneri-Chūōn asemalle. Minoh kampuksella en itse käynyt kertaakaan.

Suitan kampuksen lähellä on Expo Park, tai toiselta nimeltään Bampaku kinen kōen (Bampaku Memorial Park), joka on iso kauppakeskus, tapahtuma-alue sekä elokuvateatteri. Siellä on myöskin nimensä mukaisesti valtava puistoalue, missä järjestetään normaalisti paljon ulkoilmatapahtumia. Kävimme siellä useaan otteeseen syömässä kakkubuffetissa (aivan parasta), elokuvissa (pariskunnat saivat alennusta, ja tätä me hyväksikäytettiin olan takaa), sekä muutenkin vain ostoksilla. Tähän kauppakeskukseen voi hankkia ns. klubikortin, jonka avulla voi kerätä pisteitä ostoksista ja saada alennusta kaikista kauppakeskuksen liikkeistä. Itse hankin sen ja olin hyvin tyytyväinen alennuksiin.

Hankyu-juna

Toyonakan kampuksen lähellä on Ishibashin Hankyū -juna-asema, sekä paikallinen ostoskatu (shōtengai)-tyylinen alue. Ishibashilla on pieniä ja herkullisia ravintoloita, kahviloita ja pikkukauppoja. Sieltä pääsee myös Hankyū-linjaa pitkin kauniille Minoh Falls -nimiselle lyhyelle ja helppokulkuiselle vaellusreitille, joka kulkee pienellä vuorella ja päätyy pieneen vesiputoukseen. Siellä on myös ihan aseman tuntumassa Minoh Onsen, eli kuumia lähteitä, joissa saa käydä varsin halvalla. Yksi suosikki onseneistani. Matkalla vesiputoukselle näimme mm. apinoita ja söimme pikkuisista ulkoständeistä jäätelöä.

Minoh falls

Japanilaisissa yliopistoissa on tapana, että uuden periodin ensimmäinen viikko on ns. katseluviikko, eli saat mennä ilman ilmoittautumista kiinnostavien kurssien luennoille kuuntelemaan, millainen kurssi on, ennen kuin teet päätöksen, että haluatko ottaa kurssin vai et. Myös jokaisella käymälläni kurssilla, ensimmäisellä luentokerralla jokainen oppilas saa paperisen aikataulun jokaisesta luentokerrasta. Tämä käytäntö todella helpotti tunneille valmistautumisessa ja omien menojen suunnittelua, kun tiesi heti milloin on dediksiä ja kokeita.

Kouluruokalat kampuksilla ovat mahtavia – mutta tosi täynnä aina lounasaikaan. Eri ruokaloissa on myös eri ruokavalikoima ja hintataso, eli jokaiselle löytynee jotain. Kampukselta löytyy myös kauppoja, kuten konbineita (konbini = convenience store, usein 24/7h auki). Kannattaa mennä luennolta suoraan syömään lounasaikaan, tai mahdollisuuden mukaan (esim. jos on hypäri) tulla vähän aikaisemmin. Ruualla on tapana loppua, joten viimeisenä paikalle ilmestyvä voi jäädä ilman. Omalla kaveriporukalla oli tapana joko saapua yhdelle isoista ruokaloista etukäteen istumaan ja juttelemaan ja varaamaan pöytiä, tai käydä ostamassa ruokaa ulkoständeiltä tai konbinista ja mennä IRIS officeen (Information Room for International Students) syömään. Sinne tuli usein myös japanilaisia opiskelijoita, jotka halusivat oppia kieliä tai jutella muuten vain vaihtareille.

Opiskelutyyli ja työmäärä vaihtelivat kurssista riippuen. Itse otin japanin kielikursseja (JA500 oli minun tasoni), Japanin kirjallisuus, uskonto ja kulttuuri kursseja, sekä media ja viestintäkursseja. Kaikista työläimmät kurssit olivat kielikurssit. Melkein jokainen kurssi sisälsi vähintään yhden esitelmän tekemisen, joko reflektiopapereiden tai tuntikeskustelu raporttien tai esseiden kirjoittamista sekä luentoihin valmistavien lukemistojen lukemista. Koe minulla oli vain yhdessä kurssissa.

Haasteet, turvallisuus ja terveydenhuolto

Japani on varsin turvallinen maa maailman mittasuhteissa rikollisuuteen liittyen. Luonnonkatastrofit ovat kuitenkin asia, mikä kannattaa ottaa tosissaan. Minun vaihtoni aikana koin Hagibis-myrskyn, tai taifuunin, minkä ajaksi kaikki varoituksen saaneiden alueiden oppilaitokset suljettiin, julkiset kulkuvälineet lakkasivat liikkumasta ja asukkaita pyydettiin pysymään kotona pari päivää, sulkemaan kaikki ovet ja ikkunat ja mahdollisesti vielä suojaamaan ikkunat, sillä ne saattoivat mennä rikki. Tämä varoitus tuli jokaisen ihmisen puhelimiin tekstiviestinä. Tuuli yltyi myrskylukemiin, mikä on muuten ihan eri asia Japanissa kuin Suomessa. Se oli elämäni rajuin myrsky. Osaka selvisi säikähdyksellä ja hyvin pienin vaurioin, mutta Tokion alueella ainakin tulvi valtavasti. Lähetin tokiolaisille ystävilleni varmistusviestejä, että ovatko he kunnossa, ja onneksi he olivat.

Hagibis-myrskyn lisäksi koin muistaakseni kolme maanjäristystä, mutta muistan niistä vain yhden. Kaksi tapahtui yöllä ja olivat niin pieniä, etten ollut edes herännyt. Yksi tapahtui illalla, mutta oli sekin niin pieni, että se oli ohi ennen kuin tajusin sen alkaneen. NHK:n nettisivuilta voi seurata maanjäristysraporteista kuinka voimakkaita järistykset ovat olleet ja missä järistysten keskipisteet olivat.

Julkinen liikenne lakkaa kulkemasta aina puolen yön paikkeilla, ja alkaa taas uudestaan 5 aikaa aamulla. Siksi usein puhutaan viimeisestä ja ensimmäisestä junasta, jos ollaan oltu kaupungilla viihteellä. Taxi on aina kallista, joten en tiedä ketään vaihtaria, kuka olisi taxia Japanissa kertaakaan käyttänyt. Monesti istuimme jossain famiresussa (family restaurant), tai konbinin edustalla tai karaokessa, samalla kun odottelimme ensimmäistä junaa. Nämä kolme ovat yleensä koko yön aina auki.

Suurimpia haasteita vaihtareilla oli aina kielimuurin kanssa, joten koska minä osaan japania, näitä haasteita minulla oli varsin vähän. Toki kanjien lukemisessa oli aina vaikeuksia, mutta niistä selvisi, kun kysyi apua suoraan joltain japanilaiselta ja vain mainitsi, etten osaa lukea kanjeja. He olivat yleensä hyvin ymmärtäväisiä.

Itse en tarvinnut terveydenhuoltoa kertaakaan vaihtoni aikana, joten en tiedä kovin tarkkaan, kuinka se toimi. Kaikille vaihtareille oli pakollinen terveystarkastus, johon saatiin kattavat ohjeet ja aikataulun. Terveystarkastus tapahtui Suitan kampuksella ja sisälsi mm. pituuden ja painon mittaukset, verenpaineen mittauksen, röntgenin ja virtsanäytteen. Toiminta oli tehokasta ja eniten aikaa meni yksinkertaisesti omaa vuoroa jonottaessa.

Espanjalainen ystäväni kärsi kuitenkin pahasta nestehukasta ja jostain muusta, en tiedä yksityiskohtia, ja hän kävi OU:n koordinaattorin kanssa sairaalassa, jossa lääkäri auttoi häntä. Tilanne kuulemani mukaan eteni niin, että hän pyysi OU:n koordinaattorilta (jolle meillä oli kaikilla sähköpostiosoitteet) apua huonoon oloonsa ja tämä tuli mukaan tulkiksi ja hoitamaan lääkärikäynnin virallista puolta. Ymmärtääkseni reissu ei tullut kovin kalliiksi.

Postipakettien lähettäminen Suomesta Japaniin ja Japanista Suomeen on kallista. Äitini lähetti minulle pari pakettia, ja ne maksoivat 40-60€. Hän lähetti minulle mm. ruisleipää, Fazerin suklaata, suklaajoulukalenterin, yhden kirjan, tiskiharjan ja joululahjaksi korun. Jos lähetettävän asian paksuus menee yli 3cm, se muuttuu paketiksi ja on kallista. Paketin hinta muuttuu siis koon ja painon mukaan. Japanista Suomeen lähettäminen riippuu pääasiassa paketin painosta ja lähetystavasta. Meriteitse, eli laivalla (funabin), lähettäminen on halvinta, mutta kestää pisimpään, noin 3kk. EMS on nopein ja kallein. JP Postilta voi mennä pyytämään paperisen taulukon itselle, jossa lukee kaikki hinnat ja koot ja painot.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika
Dotonburi-alue Osakan ydinkeskustassa

On maailman suurin klisee sanoa näin, mutta vietin elämäni parasta aikaa vaihdossa. Tähän olisi niin paljon asiaa, etten millään saisi kaikkea kerrotuksi.

Suurimman osan kaveriporukkaani tapasin ensimmäisen kerran USJ (Universal Studios Japan) teemapuistossa. Orientaatiossa istuin yhden britin vieressä, johon törmäsin myöhemmin yliopiston toimistossa, joka täysin ohimennen kutsui minut mukaan reissuun. Itse raahasin sitten oman suomalaisen kaverini, joka asui Kiotossa, mukaan ja tällä tavalla porukka kasvoi loppujen lopuksi yli kymmenhenkiseksi.

Taiko-peli Namban game centerissä

Sen jälkeen tämän omaksi muodostuneen kaveriporukkani suosikkiasioita olivat ehdottomasti karaoke, izakayat (japanilainen baari, jossa asiakkaat saavat istua loosseissa ja saa tilata myös pikkupurtavaa), yhteiset ruuanlaitto kekkerit kaikkina juhlapyhinä, mielenkiintoisten ravintoloiden ja kahviloiden kokeileminen, vaellusretket sekä matkustelu. Karaoke parlorit eroavat suomalaisessa karaokessa siinä, että ne ovat ns. vuokrattavia yksityishuoneita, jotka saa vuokrata porukalle muutamaksi tunniksi.  Joihin saa tilata juotavaa ja purtavaakin.

Meillä oli tapana viettää erinäisiä kekkereitä joko minun tai yhden kaverini asunnossa, sillä meillä oli isoimmat asunnot ja olohuoneet. Joka kerta järjestimme nyyttärit ja jokainen teki tai toi mukanaan syötävää ja juotavaa. Halloween, thanksgiving, joulu, synttäreitä, valentine day ainakin vietimme näin.

Osakan yliopisto myös järjesti tapahtumia, joissa kävimme vaihtelevalla aktiivisuudella. Itse otin osaa ainakin yliopiston ilmaiseen matkaan Hiroshimaan ja Miyajimaan sekä tutustumisjuhlaan ja oman maan esittelyyn Expo parkin esiintymislavalla.

Sapporo lumisateessa

Uudeksi vuodeksi matkustimme kaveriporukalla Hokkaidon Sapporoon. Työn jaon teimme niin, että kanadalainen ystäväni varasi meille mukavan airbnb:n netistä ja minä varasin meille kaikille lennot Osakan yliopiston matkailutiskiltä (kyllä OU:lla on myös oma matkailutiski auttamaan opiskelijoita matkustusasioissa). Vietimme Sapporossa kokonaisuudessaan viikon. Sapporossa kävelimme markkinoilla, vierailimme historiallisesti rekonstrukturoidussa ainu-kylässä, paikallisella suklaatehtaalla sekä Sapporon korkeimman vuoren, Moiwan, huipulla gondolan kanssa. Kävimme joka ilta onsenissa, sillä se oli aivan kadun toisella puolella airbnb:stämme. Itse olin onneni kukkuloilla, koska sain kokea vihdoin lunta talvella, sillä Osakassa lämpötila ei pudonnut +10 celsiuksen alapuolelle kertaakaan. Uuden vuoden aaton juhlimme Hokkaido Jingussa (suurin pyhättö Sapporossa) varmaan kaikkien muiden paikallisten joukossa. Ihmisiä oli ihan tuhottomasti ja liikennekin oli ohjattu kulkemaan pyhätölle ja julkisten liikennevälineiden  aikataulujakin oli pidennetty, jotta ihmismassat pääsisivät kotiin keskiyön jälkeenkin.

ruuhka uuden vuoden aattona pyhätölle

Hokkaidon lisäksi kävimme Kiotossa, Narassa, Kobessa ja Tokiossa. Minä kävin vielä Vietnamissa suomalaisen ystäväni kanssa, mutta sen jälkeen korona iski päälle ja muut matkasuunnitelmani muuttuivat täysin mahdottomiksi. Kotimatkani lentoliput peruttiin myös koronan takia, joten jouduin kolmeen kertaan ostamaan uudet lentoliput (ihanaa kun käyttää halpalentoyhtiöitä) ennen kuin pääsin takaisin Suomeen. Reissun jälkeen hain rahojen hyvitystä lentoyhtiöiltä ja visalta ja sain kuin sainkin rahani takaisin, toki aikamoisella viiveellä. Kannattaa siis taistella rahoistaan!

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville
  • Kun etsit ja varaat lentoja: Katso eri sivustoja! Hyviä sivustoja, joita itse olen käyttänyt, on esimerkiksi Momondo, halvatlennot.fi ja Supersaver, sekä suoraan lentoyhtiön omilta nettisivuilta, kuten Finnair. Mutta ota huomioon myös, että Finnairilla on ajoittain olemassa opiskelija/nuorisoalennus, jolloin lennon voi saada naurettavan halvalla. (Itse maksoin menomatkan lennosta 400€, kun ostin suoraan Finnairin sivulta yhdensuuntaisen lennon.)Takaisin lentäminen olikin toinen juttu, kiitos koronan.
  • Handai (阪大): Japanissa Osakan yliopistosta (大阪大学) käytetään tuttavallisemmin lempinimeä Handai, joten älä ylläty!
  • Netti: Kannattaa ostaa japanilainen puhelinliittymä ja netti puhelimeen etukäteen, jotta se on valmiina odottamassa sinua lentokentällä ja saat esimerkiksi Google Mapsin toimintaan. Itse käytin Mobal -nimistä palvelua: https://www.mobal.com/ Tämä toimi todella hyvin ja oli erittäin kätevä, pyöritti myös Netflixiä ongelmitta läppärilläni, kun jaoin kännykän verkon tietokoneeseeni. Toki hintava se on. Mutta japanilaiselta yritykseltä netin ostaminen on useasti vaikeaa, vaaditaan vakituinen osoite yms. muita takuita. OU tarjoaa myös avustusta netin ostamiseen, jos et aio ostaa etukäteen. HUOM. Japanissa ei ole ns. rajatonta nettiä. Siellä on sopimuksissa aina datakatto, eli kannattaa seurata omaa datan käyttöä puhelimesta, sillä jos menee rajan yli olet loppu kuun täysin ilman nettiä.
  • Deodorantin ostaminen on Japanissa hyvin hankalaa – ei mahdotonta – mutta suosittelen ottamaan omat mukaan Suomesta. Japanilaiset eivät käytä deodoranttia.
  • Japanin verkkovirran frekuenssi Itä-Japanissa on 50Hz ja Länsi-Japanissa 60Hz. Verkkovirran jännite puolestaan Japanissa on yleensä 100V. Suomen verkkovirran jännite on 230V, joten meidän elektroniikkalaitteitamme EI SAA kytkeä japanilaiseen verkkovirtaan ilman muuntajaa. PAITSI jos sinun elektroniikkalaitteessasi (esim. puhelimen laturi, suoristinrauta, sähköinen hammasharja yms.) lukee seuraava teksti: INPUT 100-240V- FREKUENSSI 50-60Hz. Tämä tarkoittaa, että laitteessa on oma sisäinen muuntaja, joka voi muuttaa käyttämäänsä tehoa ilmoitettujen määrien verran, eli saat käyttää suomalaista laitetta ilman erillistä muuntajaa. Tarvitset kyllä yhä adapterin. Adapterit ovat paljon halvempia ostaa Japanista elektroniikkaliikkeestä kuin Suomesta.
  • Adapteri: Suomalaiset elektroniikkalaitteet tarvitsevat Cà A adapterin.
  • BIC CAMERA on todella hyvä japanilainen elektroniikkaliikeketju – löytyy mitä tahansa, esimerkiksi adaptereita.
  • Daiso on halpa tavarataloketju, josta saa melkein mitä tahansa paitsi ruokaa.
  • Osoite: Ota ylös oma osoitteesi ja kanna sitä aina mukanasi (esim. kuva puhelimessa). Sitä tarvitaan usein, kun asioita Japanissa, ja on myös hyvä jos sinulla on mahdollisuus kirjoittaa se japaniksi papereihin.
  • IRIS office (Information Room for International Students) on Osakan yliopiston toimisto, joka auttaa vaihtareita. Kannattaa aina mennä kysymään, jos jokin asia askarruttaa! Niin virallisissa papereissa, kuin japaninkielisessä postissa tai vaikka ohjeissa kuinka käydä onsenissa.
  • Tatuoinnit: Jos haluat käydä onsenissa, tarkista etukäteen, että kyseiseen onseniin saa tulla tatuointien kanssa. Aika monessa tatuoinnit ovat kiellettyjä.
  • IC card: Kannattaa hankkia välittömästi. Niitä voi ostaa hiukankin isommilta asemilta. IC card on melkein sama asia kuin HSL matkakortti, paitsi, että IC cardilla voit myös maksaa esimerkiksi juoma-automaateilla. Niitä ladataan samalla tavalla kuin HSL korttejakin, mutta niihin voi ladata ainoastaan rahaa, eikä ollenkaan kautta/aikaa. Eri alueilla on eri nimiset IC cardit, mutta samaa korttia voi käyttää missä päin Japania tahansa alueista piittaamatta. IC cardit eivät kata ihan kaikkia kulkuvälineitä, mutta melkein kaikki ainakin kaupungeissa kuuluvat niiden piireihin. Alla karkea listaus korteista:

 

Alueet JR myöntämä Muun kuin JR myöntämä
Tokio, Niigata, Sendai Suica Pasmo
Osaka, Kioto, Chūgoku, Hokuriku Icoca PiTaPa
Nagoya, Shizuoka Toica Manaca
Sapporo Kitaca  
Fukuoka, Kumamoto, Kagoshima, Oita, Nagasaki Sugoca Nimoca

 

  • CO-OP card tai COOP IC card on Osakan yliopiston oma kortti, jota käyttämällä saa kaikesta, mitä kampusalueella ostaa (esim. ruokalassa ruokaa) alennusta. Siihen voi myös ladata rahaa, samalla tavalla kuin muihinkin IC cardeihin, ja sitä voi sitten käyttää maksuvälineenä kampusalueella. Se on ilmainen, mutta vaatii pantin, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa vaihdon päättyessä.
  • Dry Ice: Japanilaisista ruokakaupoista saa ilmaiseksi kuivajäätä, jos ostat pakasteita tai jäätelöä, jotta ostoksesi pysyvät kylmänä kotiin saakka. Ole kuitenkin varovainen, kun käsittelet kuivajäätä, se ei saa koskettaa suoraan ihoa.
  • Jos et osaa yhtään japania, opettele edes muutama sana. Se saa japanilaiset aina hyvälle mielelle ja hyvin avuliaiksi!
  • Jos et tiedä, kysy! Kaverilta, koordinaattorilta, myyjältä, virkailijalta, tai vaikka vaihtotuutoriltasi. Kyllä joku aina auttaa!
Posted on

Vaihtokertomus, Kobe University, Japani, 2019–2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tiedon hyväksymisestä vaihto-opiskelijaksi Koben yliopistoon kesäkuun lopulla 2019 eli noin kolme kuukautta ennen opintojen alkua. Tieto tuli minulle sähköpostitse ja sen liitteenä oli hyväksymiskirjeen lisäksi myös neljä muuta liitetiedostoa, jotka sisälsivät tärkeää tietoa vaihtoon liittyen. Yksi liitteistä käsitteli kaikkea käytännön asiaa viisumin hankkimisesta, vakuutuksesta, asumisesta ja opiskelusta Koben yliopistossa sekä tärkeitä päivämääriä, jotka tulisi ottaa huomioon lentojen hankkimista suunnitellessa. Tässä pdf-tiedostossa oli myös tarkat saapumisohjeet Kansain lentokentältä Kobeen Sannomiyan päärautatieasemalle sekä hinta-arviot julkisen liikenteen lippujen lisäksi myös elämiskustannuksista kuukaudessa. Liitteenä oli myös Koben yliopiston lukuvuosikalenteri, tietoa tärkeistä rokotteista sekä saapumisilmoitus, joka piti täyttää ja palauttaa sähköpostitse elokuun 2019 loppuun mennessä. Kyseiseen saapumisilmoitukseen tuli kirjata muun muassa yhteyshenkilön tiedot hätätapauksien varalta sekä lennon tiedot, saapumisajankohta ja missä aikoo majoittua saavuttuaan Japaniin. Kaikki kanssakäyminen ja viestittely Koben yliopiston koordinaattorin kanssa oli mutkatonta ja hän osasi myös hyvin ohjeistaa ja tarvittaessa muistutella lähenevistä hakemusten deadlineista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opintojen varsinaista alkamispäivää kokoonnuimme aamutuimaan kaikkien uusien vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden voimalla Sannomiyan (三宮) asemalle (Koben keskeisin rautatieasema), josta lähdimme tuutoriryhmissä hoitamaan byrokraattisia asioita. Menimme ensin käymään aseman lähellä olevassa rakennuksessa, missä kirjauduimme kaupungin asukkaiksi, saimme opastusta kaupungin käytännöistä (kuten roskien lajittelu, pyöräily, yms.) ja otimme yliopiston vaatiman vakuutuksen. Virasto-asioissa meni useampi tunti, sillä emme olleet toimiston ainoat asiakkaat ja meitä oli paljon, mutta pääsimme onneksi samalla hieman tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin, mikä sai ajan kulumaan hieman nopeammin.

Byrokratisimman osuuden jälkeen suuntasimme ilmoittautumaan asukkaiksi asuntoloihin. Siirryimme Sannomiyan asemalta Port Liner nimisellä junalla Port Islandille, jossa minun ja muiden tuutoriryhmäni jäsenten asuntola sijaitsi. Tuutorit opastivat meitä lippuautomaattien käytössä ja hankimme jokaiselle samalla myös ICOCA-magneettikortit julkisilla kulkemisen helpottamiseksi. Asuntolalle tullessa saimme täytettäväksi lomakkeita ja palautettuamme ne asuntolan työntekijöille saimme isot kirjekuoret, joissa oli huoneidemme avaimet sekä käytännön ohjeita asuntolassa asumiseen. Lisäksi saimme tuutoreilta nipun papereita, jossa oli ohjeet koululle kulkemiseen seuraavana päivänä. Kävimme kaikki viemässä tavaramme huoneisiin, minkä jälkeen tuutorit näyttivät meille vielä tien ruokakauppaan, jotta saimme ostettua perustarpeita asuntolalle. Hieman myöhemmin samana päivänä kävimme vielä muutaman oman tuutoriryhmäni jäsenen kanssa yhdessä läheisessä IKEAssa ostamassa ruokailuvälineitä ja muita asumisen kannalta hyödyllisiä tarvikkeita.

Tunnelmaa huoneeseen IKEAn ledivaloilla

Olimme sopineet tuutoriryhmäni kanssa kulkevamme yhdessä yliopistolle ensimmäisenä päivänä, jotta löytäisimme hieman varmemmin perille. Menimme ensin asuntolalta asemalle, johon tuutorimme oli meidät aiempana päivänä saattaneet ja siitä jatkoimme Port Linerilla Sannomiyan asemalle. Sannomiyan asemalla etsiydyimme Hankyu-linjalle ja matkasimme tällä junalla Rokko Stationille (六甲駅), josta kävelimme vielä ainakin kilometrin verran Koben yliopistolle, joka sijaitsi vuoren rinteellä ja koostui neljästä eri kampuksesta (Rokkodai 1&2 ja Tsurukabuto 1&2). Suurin osa vaihto-opiskelijoiden tunneista sijoittui Rokkodai 2 ja Tsurukabuto 2-kampuksille. Port Islandilta yliopistolle kulkemiseen kului yhteensä noin 45 minuuttia.

Näkymä Rokkodai 2 -kampukselta

Ensimmäisen päivän infotilaisuus pidettiin Tsurukabuto 2-kampuksella, joka sijaitsee hieman korkeammalla samaisen vuoren rinteellä. Infotilaisuudessa meille jaettiin isot, nimikoidut kirjekuoret, jotka sisälsivät opiskelijakortin, tunnukset yliopiston palveluihin kirjautumiseen sekä ison pinon papereita, joista osa oli täytettäviä lomakkeita ja osa käytännön infoa opiskeluihin liittyen. Vaihto-opiskelijoiden koordinaattori piti nimenhuudon ja esitteli samalla ryhmittäin meidän vaihto-opiskelijoiden vastuuopettajat, minkä jälkeen he sekä tuutorit esittelivät itsensä. Infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen aikana tuli niin paljon tärkeää tietoa opiskeluihin liittyen, että loppupäivän oli pää ihan pyörällä. Lisäksi meille kerrottiin tulevasta päivän mittaisesta ryhmämatkasta Awaji Islandille, jonka tuutorit järjestivät meille koordinaattorin avustuksella.

Vaihdon aikana kertyneet paperit

Samalla viikolla oli vielä toinen infotilaisuus, jossa useat eri tahojen edustajat kertoivat käytännön asioista (kuten roskien lajittelu, turvallisuus, katastrofi-info) niin Kobessa asumiseen kuin yleisesti Japanissa asumiseenkin liittyen sekä käytänteisiin erinäisissä tilanteissa. Lisäksi meille kerrottiin vaihto-opiskelusta ja sen mahdollisista vaikutuksista henkisesti, minkä ohessa meitä ohjeistettiin täyttämään terveyskysely, joka palautettiin yliopiston terveydenhoitajille terveystarkastuksen yhteydessä. Meitä muistutettiin myös ottamaan terveystarkastukseen mukaan todistus saaduista rokotteista. Tämäkin infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen jälkeen oli vielä tuutoreiden vetämä kampuskierros.

Asuminen

Koben yliopistolla on kolme vaihto-opiskelijoille suunnattua asuntolaa: Sumiyoshi, Kokui ja Port Island. Näistä kolmesta Sumiyoshi on kaikista lähimpänä yliopiston kampuksia, kun taas Port Island on kaikista kauimmainen. Kaikkien asuntoloiden vuokraan lisätään joka kuukausi yleistilojen maksu, mikä vaihtelee asuntoloittain sekä Port Islandin tapauksessa myös huonetyypin mukaan. Osassa asuntoloista on myös ns. sisääntulomaksu, joka maksetaan asuntolaan muuttaessa ja osassa siivousmaksu, joka maksetaan muuttaessa pois. Kaikkien asuntoloiden vuokrat maksetaan yliopiston kampuksella sijaitsevaan erilliseen toimistoon kuukausittain joko paikan päällä käteisellä tai kortilla konbinissa (convenience store), mutta jälkimmäiseen vaaditaan japanilainen pankkitili. Yleisten tilojen maksu puolestaan maksetaan kuukausittain käteisellä asuntolan toimistoon. Jokaisella asukkaalla täytyy myös olla henkilökohtainen sähkösopimus (minkä ainakin Port Islandilla henkilökunta oli hoitanut meidän puolesta) ja sähkölasku maksetaan konbiniin muistaakseni kuukausittain. Tämän lisäksi Sumiyoshin ja Kokuin asuntolat velottavat veden käytöstä, mikä lisätään vuokraan joka toinen kuukausi.

Asuntolan postilokerot

Lisätietoa Koben yliopiston asuntoloista löytyy osoitteesta:
https://www.kobe-u.ac.jp/en/campuslife/housing/accommodation.html.

Koben yliopistoon hakiessa täytyy samalla hakea paikkaa asuntolasta, mikäli ei halua yrittää itse etsiä vaihtoehtoista asumismuotoa. Itse hain ensisijaisesti Port Islandille, sillä se vaikutti omasta mielestäni viihtyisimmältä ja siellä oli haettavissa eri kokoisia huoneita. Port Islandin asuntola on myös kaikista uusin näistä kolmesta, jotka aiemmin mainitsin, joten ajattelin sen olevan myös kaikista siistein vaihtoehto. Sain tiedon asuntolapaikastani sähköpostitse syyskuun alussa 2019 eli noin kolme viikkoa ennen opintojen alkua.

Australialainen vaihto-opiskelijaystäväni kuvasi syyskuun lopulla 2019 esittelyvideon Port Islandin asuntolasta. Videon pääsee katsomaan tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Bwhx15h8Md0.

Huone D502

Minun huoneeni oli D502 eli D-tyypin huone ja se sijaitsi asuntolan viidennessä ja samalla ylimmässä kerroksessa. Huoneeni oli hissiltä tullessa toinen oikealla ja suoraan sitä vastapäätä oli kerroksen yleinen tila, jossa oli myös koko kerroksen yhteiseen käyttöön tarkoitettu mikro. D-tyypin huoneet ovat kooltaan 13m² ja niissä on pieni eteinen, sänky, työpöytä, vaatenaulakko, kaksi seinäkaappia, oma wc/kylpyhuone, keittiö, parveke sekä ilmalämpöpumppu. Kylpyhuoneessa on pönttö, lavuaari ja kylpyamme sekä peili ja seinään kiinnitetty ns. kuivaustanko pyyhkeelle. Keittiösyvennyksessä puolestaan on lavuaari, yksi (induktio)keittolevy, pieni jääkaappi ja lavuaarin päällä kaksi metallista hyllyä. Huoneen ainoat ”sisäänrakennetut” säilytystilat ovat sängyn alta löytyvät vetolaatikot (2kpl), eteisen yksi hyllylevy, keittiön lavuaarin alla oleva kaappi sekä työpöydän laatikot ja sen yläpuolella olevat seinään kiinnitetyt kaapit (2kpl). Huoneen pääty on lähes kokonaan lasia parvekkeelle johtavan, lasisen liukuoven vuoksi. Parveke on avonainen ja siellä on ”kuivausteline” eli toisin sanoen kolme uloketta, jonka reikien läpi voi halutessaan omakustanteisesti pujottaa pyykkinarun.

Näkymä D502 huoneen parvekkeelta

Vaihdossa ollessani kuvasin esittelyvideon huoneestani ja sen voi käydä katsomassa täältä:
https://drive.google.com/drive/folders/1kNf7d_HD4iGMKN5fURQuf2Y1_cqGzYxS?usp=sharing

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Koben yliopistossa oli melkoisen erilaista kuin mihin olen Helsingissä tottunut, sillä suurin osa opetuksesta oli hyvin pitkälti opettajan/luennoitsijan yksinpuhelua ja kaikki kurssi-ilmoittautumiset, muistiinpanot ja kurssipalaute tehtiin pääasiallisesti käsin. Yliopiston tarjoamien kurssien listat olivat nähtävissä netissä, mutta vaihto-opiskelijoille jaettiin tästä huolimatta orientaatiossa tulostetut versiot kaikista mahdollisista kursseista. Kurssi-ilmoittautumista ei kuitenkaan tehty netissä etukäteen, vaan kurssit valittiin ensimmäisen viikon aikana ja kirjattiin sitten orientaatiossa jaettuun lomakkeeseen. Kursseja tuli valita vähintään kuusi kappaletta yhtä viikkoa kohden, joista piti muodostua vähintään 10 tuntia opiskelua per viikko. Tämän jälkeen ilmoittautumislomake tuli hyväksyttää omalla ohjaajalla (vaihto-opiskelijoille suunnatut vastuuopettajat) ja palauttaa sen jälkeen yliopiston kansliaan (Student Affairs Section).

GSP Office eli humanistinen tiedekunnan kanslia

Kun kurssi-ilmoittautumiset oli tehty, oli opiskelijoilla viikko aikaa käydä kyseisen kurssin tunneilla ja päättää sen jälkeen, mikäli he haluavat vaihtaa tai jättää jonkin kurssin pois opintosuunnitelmastaan. Aluksi tämä käytäntö ihmetytti meitä vaihto-opiskelijoita, mutta sitten meille selitettiin, että yliopiston kurssien nimet ja kurssikuvaukset harvoin vastaavat kurssin varsinaista sisältöä, minkä vuoksi opiskelijoilla on viikon jälkeen mahdollisuus vaihtaa tai jättäytyä halutessaan pois valitsemiltaan kursseilta. Todistimme itse yhden vaihto-opiskelijaystäväni kanssa tämän kahdella kurssilla, joista toisen oli tarkoitus olla ”Comparative Study of Modern Japanese Society and Culture” ja toisen ”Modern and Contemporary Fashion”, mutta ensimmäinen lopulta käsitteli lingvistiikkaa ja toinen taidehistoriaa.

Japanissa akateeminen vuosi alkaa huhtikuussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuussa. Syksyllä opintonsa aloittavat vaihto-opiskelijat tulevat siis yliopistolle kesken lukuvuoden, jolloin muun muassa harrastusryhmien jäsenrekrytoiminen ja alkukarnevaalit jäävät kokematta, mutta myös opintotarjonta on aivan eri kuin kevätlukukaudella. Vuonna 2019 syksyllä aloittaneille vaihto-opiskelijoille ei ollut kovin paljon tarjolla englanniksi opetettavia kursseja ja japaniksi opetettaville kursseille osallistuttaessa japanin kielen taitotason tuli vastata vähintään JLPT asteikon N2-tasoa. Oma tasoni ei ollut siinä vaiheessa kahden vuoden japanin opiskelun jälkeen vielä ihan niin hyvä, joten minun ja monien muiden vaihto-opiskelijoiden valittavissa olevien kurssien määrä oli hyvin rajallinen. Onneksi yliopistolla oli kuitenkin myös erillinen vuonna 2016 perustettu, englanninkielinen ohjelma ”Educational Program on Current Japan”, johon lukeutuville kursseille valtaosa vaihto-opiskelijoista loppuen lopuksi hakeutui.

Maistiaisia luennolla

Tähän aiemmin mainitsemaani erilliseen ohjelmaan kuuluvat kurssit osoittautuivat minun ja monen muun vaihto-opiskelijan suosikeiksi, sillä kurssien luennot eivät olleet usein perinteisten luentojen kaltaisia. Yksi ohjelman kursseista oli ”Food, Liquor and Society in Current Japan in Globalization”, jonka tunneilla kävi luennoimassa erilaisten ruokaan ja juomaan liittyvien yritysten edustajia, joilla oli myös usein mukanaan maistiaisia yrityksen tuotteista.

Opettajan lahjoittama sakekuppi tislaamovierailun jälkeen

Tämän lisäksi pääsimme myös tutustumaan paikalliseen sake tislaamoon sekä vierailemaan Koben yliopiston maatilalle, jossa opimme enemmän muun muassa japanilaisesta maanviljelyksestä sekä maailmankuulusta Kobe härästä ja sen kasvatuksesta.

Vierailu Koben yliopiston maatilalla

Yleisesti ottaen vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit vaikuttivat ainakin omasta mielestäni varsin helpoilta ja arvostelukaan ei usein ollut millään tavalla ankara. Lähes kaikilla kursseilla lopputyönä oli kirjoittaa 1500–2000 sanan essee englanniksi jostakin kurssilla käsitellystä aiheesta. Samaan aikaan paikallisten opintoja seuratessa ei olisi aina uskonut, että kuulumme edes samaan tiedekuntaan saatika yliopistoon. CIE:n (Center of International Education) järjestämät kielikurssit olivat kuitenkin ihan toista luokkaa, sillä näillä tunneilla opetus tapahtui pääsääntöisesti japanin kielellä ja tahti oli toisinaan hyvinkin reipas.

Yksi tavoitteistani vaihtoon lähtiessä oli päästä toimimaan paikallisten kanssa ja saada lisää japanilaisia ystäviä. Alkuun tämä tuntui hyvin hankalalta, sillä pian opintojen alettua huomasin yliopiston ja varsinkin kurssien osanottajien jakautuneen hyvin pitkälti kahtia paikallisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden kesken. Hyvin harvat japanilaiset opiskelijat halusivat osallistua englanniksi opetetuille kursseille ja vaihto-opiskelijoiden oli puolestaan hankala pysyä mukana japaniksi opetettavilla kursseilla, joten kanssakäyminen paikallisten kanssa rajoittui lähinnä tuutoreihin, harrasteryhmä TRUSS:n järjestämiin opiskelijatapahtumiin sekä asuntoloiden asukkaiden järjestämiin bileisiin. Tästä syystä päätin yrittää etsiä itselleni harrasteryhmän, sillä tiesin lähes kaikkien Koben yliopistossa opiskelevien kuuluvan vähintään yhteen harrasteryhmään. Olin kuullut eräältä tuutorini paikalliselta ystävältä yliopiston Apollon-kuorosta, mikä herätti mielenkiintoni, sillä olen itsekin peruskoulun aikana kuulunut kouluni kuoroon ja rakastan laulamista ylipäänsä. Niinpä eräänä päivänä otin sähköpostitse yhteyttä kuoron puheenjohtajaan ja tiedustelin mahdollisuudesta liittyä kuoroon. Kuoron puheenottaja vaikutti hämmästyneeltä saatuaan viestiä vaihto-opiskelijalta, mutta kutsui minut siitä huolimatta harjoituksiin ja sanoi, että voisimme sen jälkeen keskustella liittymisestä, mikäli olisin edelleen kiinnostunut. Samaisella viikolla osallistuin kuoron harjoituksiin ainoana ulkomaalaisena ja päädyin myös myöhemmin liittymään kuoroon, mikä oli mahdollisesti paras päätös koko puolivuotisen vaihto-opiskeluni aikana.

Kuorolla oli harjoituksia yleensä ilta-aikaan noin kaksi kertaa viikossa, jotka alkoivat aina lämmittelyllä, minkä jälkeen lauloimme yliopiston tunnuskappaleen ennen varsinaisia kuoroharjoituksia. Melko pian liittymiseni jälkeen minulle kerrottiin, että minun tulisi päättää haluanko osallistua vuotuiseen ”joulukonserttiin”, mihin hyvin lyhyen harkinnan jälkeen vastasin myöntävästi. Kuorolaiset olivat äärimmäisen kannustavia ja kaikin puolin ottivat minut lämmöllä mukaan kaikkeen kuoron toimintaan. Konsertissa oli neljä osaa, joita varten kuoro oli harjoitellut jo keväästä lähtien, mutta kaikki kuorolaiset eivät osallistuneet kaikkiin osiin. Itse päädyin loppuen lopuksi osallistumaan kolmeen neljästä osasta, joita varten minun täytyi noin kuukauden sisään opetella 16 kappaletta stemmoineen, joista kaksi oli englanniksi, kaksi latinaksi ja loput japaniksi. Konsertin lähestyessä harjoitustahti kiihtyi ja joinakin viikonloppuina meillä oli myös useita tunteja kestäviä kuoroleirejä. Parin kuukauden intensiiviset harjoittelut huipentuivat joulukuussa 2019 järjestettyyn konserttiin, jossa esiinnyimme lähes täyden konserttisalin lavalla. Myös läheisimmät vaihto-opiskelijaystäväni olivat tuolloin paikalla katsomassa esitystä. Konsertin jälkeen meillä oli vielä pari juhlavaa tapahtumaa hienon konsertin johdosta, johon osallistui kuorolaisten lisäksi myös yliopiston opettajia. Kaiken kaikkiaan upea kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Japani on yleisesti ottaen varsin turvallinen maa luonnonkatastrofeja lukuun ottamatta. Luonnonkatastrofejakaan ei kuitenkaan tarvitse kauheasti pelätä, sillä niihin on usein varauduttu hyvin ja vaihto-opiskelijoillekin opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Meille tällaiset infotilaisuudet järjestettiin heti yliopisto-opintojen ensimmäisinä päivinä yliopistolla ja pian tämän jälkeen myös asuntolalla. Kobe on sijainniltaan otollisessa paikassa, sillä se sijaitsee Tyynenmeren Osakanlahden rannikolla hyvin pitkälti vuorten ympäröimänä, joten taifuunit ja tsunamit eivät yleensä yllä sinne asti tai eivät ainakaan ole yhtä tuhoisia kuin itärannikolla. Minun vaihtoni aikana Japanissa oli yksi taifuuni ensimmäisen kuukauden sisään, minkä vuoksi luennot peruttiin ja yliopisto kehotti kaikkia opiskelijoita pysymään sisätiloissa. Selvisimme kuitenkin onneksi pelkällä säikähdyksellä, sillä Kobessa taifuuni vaikutti ainoastaan erityisen voimakkaana tuulena ja sadekin oli hieman normaalia raskaampi.

Julkisilla liikkuminen Japanissa on melko hintavaa, minkä lisäksi Japanissa on monia eri raideyhtiöitä ja kaikilla julkisilla kulkuvälineillä on myös omat hinnastonsa. Tästä syystä Google Maps on kätevä apuri, sillä reitin ja aikataulujen lisäksi se näyttää myös hinta-arvion käytettävien kulkuvälineiden hinnastojen mukaisesti, jolloin halutessaan voi valita halvemman vaihtoehdon. Ainakaan Kobessa alle vuoden oleskelevat vaihto-opiskelijat eivät voi saada opiskelijahintaista julkisen liikenteen kuukausikorttia. Tästä syystä kannattaa jo heti alkuun hankkia ICOCA-magneettikortti (Tokion alueella vastaava kortti on nimeltään SUICA) ja tallettaa sinne arvoa samaan tapaan kuin HSL:n matkakortille. Tämä helpottaa kulkemista eri junayhtiöiden raiteiden välillä huomattavasti, sillä ICOCA käy maksuvälineenä suurimmalla osalla julkisista kulkuvälineistä Japanissa. ICOCA on haltijakohtainen lippu ja sen voi hankkia lippuautomaatista käsittääkseni miltä tahansa juna-asemalta Kansain alueella. Lisäksi ICOCAn voi palauttaa aseman lipunmyyntipisteisiin, kun sille ei enää ole käyttöä, jolloin kortista saa myös alussa maksetun pantin takaisin.

Kobessa Port Islandilla asuessa ICOCAn käytön sijaan tulee edullisemmaksi hankkia 3kk kausilippu Port Lineriin, minkä pystyy ostamaan Port Liner -linjan porttien ulkopuolella olevasta lippuautomaatista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Port Liner kausilippu on henkilökohtainen toisin kuin ICOCA. Halutessaan Port Islandilta voi myös kävellä Koben ”keskustaan” eli Sannomiyaan, missä menee aikaa keskimäärin noin puoli tuntia. Tämä on tärkeä tieto, mikäli haluaa jatkaa illanviettoa aamun pikkutunneille saakka, sillä Port Liner lopettaa liikennöinnin muistaakseni puolen yön aikaan tai viimeistään yhdeltä yöllä.

Lisäksi, mikäli haluaa matkustaa edullisemmin ympäri Japania opintojen loppumisen jälkeen, suosittelen pyytämään tuutoria tai jotain muuta hyvin japania osaavaa henkilöä seuraksi maahanmuuttovirastoon, sillä opiskelijaviisumin voi siellä saada vaihdettua turistiviisumiin JR Passia (Japan Rail Pass) varten. Itse kävin siellä ensin vaihto-opiskelijaystävän kanssa ja saimme molemmat kieltävän vastauksen hakemuksiimme, mutta olimme muilta vaihto-opiskelijoilta kuulleet sen onnistuvan, joten päätimme molemmat yrittää vielä uudelleen japanitaitoisen henkilön avustuksella ja saimme kuin saimmekin viisumistatukset vaihdettua. JR Pass on siis tarjolla ainoastaan turisteille ja se on melkoisen hintava (n. 400€/2vk), mutta jos on suunnitelmissa matkustaa paljon ja pitkiä matkoja suhteellisen lyhyessä ajassa, se on erittäin kannattava hankinta, sillä JR Pass käy myös monissa Shinkanseneissa kaupunkien sisäisten ja niiden välisten JR -linjojen lisäksi.

Daiso ja muuta sadan jenin kaupat ovat oivia aarreaittoja, mikäli haluaa tehdä huoneestaan asuntolassa helposti ja halvalla kodikkaan. Daisosta löytyy paljon kaikenlaista mihin tarpeeseen vain, itse ostin sieltä tarvikkeita muun muassa tavaroiden organisointiin ja saadakseni lisää säilytystilaa. Esimerkiksi eteiseen löytyi sieltä seinien väliin pingotettava tanko muistaakseni 200 jenillä (n. 1,50€), johon sai kätevästi vaatteita roikkumaan henkareilla. Ostin Daisosta myös työpöytäni päälle sellaisia kokoon taitettavia muovisia hyllyjä, joita voi myös laittaa toistensa päälle. Nykyään ne toimivat minulla vaatekaapissa vaatepinojen erottelijoina.

Koben satama

Japanissa ollessa kannattaa kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia ruokia, sillä monet niistä ovat todella edullisia ja lisäksi mielettömän hyviä. Myös yliopiston ravintoloissa syömistä suosittelen, sillä se on edullista ja vaihtoehtoja on usein paljon. Lisäksi ainakin kaikissa Koben yliopiston ruokalassa on tarjolla teetä ja vettä ilmaiseksi (tai ainakin ruokailun yhteydessä). Kobessa suosittelen käymään Venus Bridgellä varsinkin auringonlaskun aikaan, sillä kyseinen näköalapaikka on mielettömän kaunis ja sieltä näkee lähes koko kaupungin. Auringonlaskun aikaan siitä syystä, että kaupunkimaisema näyttää hienolta illan pimetessä ja valojen syttyessä rakennuksiin. Toinen täydellinen paikka auringonlaskun ihailuun on Kobe Port Tower, mikä sijaitsee Koben satamassa. Vaihto-opiskelijat pääsevät sinne ilmaiseksi, kun hakevat yliopiston toimistosta sellaisen vihreän kortin (en muista tehtiinkö tämäkin tuutorien johdolla opintojen alkuvaiheessa). Koben satama eli Harbourland on muutenkin todella viihtyisä ja siellä on myös iso kauppakeskus, jonka elokuvateatteri on usein (varsinkin ilta-aikaan) halvempi kuin muut keskustan elokuvateatterit. Lisäksi jos kansainvälinen tunnelma ja jazz-musiikki kiinnostaa, suosittelen vierailemaan Alchemist -nimisessä baarissa, sillä siellä on usein myös livemusiikkia tarjolla. Myös jonkinlaista patikointireissua suosittelen, jos sellainen yhtään kiinnostaa, sillä Koben ympäristössä on paljon hyviä patikointireittejä.

Ilmastosta vielä sen verran, että suosittelen ottamaan vaihtoon mukaan niin vilpoista kuin lämmintäkin vaatetta sillä Japanissa on yleensä syyskuussa vielä lähes +30 astetta lämmintä ja talvella puolestaan hyvin kalsea sää, vaikkei lämpötila varsinaisesti alle nollan putoaisikaan. Kobessa talvet on yleensä todella vähälumisia ja suhteellisen leutoja, mutta helmikuussa 2020 Tokiossa ystävieni kanssa poiketessa olimme lähes koko ajan kylmissämme, sillä tuuli oli hyytävä. Toki Japanistakin saa ostettua esim. lämmintä kerrastoa ihan suhteellisen halvalla vaikkapa Uniqlosta, mutta suosittelen silti varautumaan kunnollisella talvitakilla ja muutenkin varustautumaan vaihteleviin sääolosuhteisiin.

Posted on

Vaihtokertomus, Doshisha University, Japani, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä oli paljon hoidettavaa pitkin vuotta. Doshishan yliopiston hakemusta varten piti hankkia terveystodistus, varallisuustodistus, kielitaitotodistus, kuvat opiskelijakorttiin, sekä uusi passi, koska edellinen olisi vanhentunut ennen vaihdon loppua. Yliopistohakemuksen yhteydessä haettiin myös asuntolaa ja stipendiä. Onneksemme Doshishan yliopistolta tuli hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hakemuksen tekoon, joten ongelmia ei juuri ollut. Hyväksymispäätös Doshishaan tuli jo toukokuun lopussa, ja kesäkuun alussa saapui kirje, jossa oli lisää ohjeita loppuvaiheen paperihommiin ja ensimmäisiin askeliin Japanissa. Tuntui, että yliopisto oli todella panostanut näihin ohjeisiin, sillä niistä löytyi kaikki aina paikallisen lentokentän kartasta lähtien. Kesän aikana piti hoitaa vielä Suomen asunnon ja puhelinliittymän irtisanominen, lentojen hankkiminen, rokotukset, matkavakuutus ja viisumi. Itse päätin hankkia myös luottokortin matkaa varten.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisen viikon aikana tuli käydä oman kaupunginosansa virastossa ilmoittamassa osoitteensa ja hankkimassa japanilainen vakuutus. Vaikka työntekijät eivät juuri puhuneet englantia, olivat he tottuneet neuvomaan ulkomaalaisia, ja kaikki sujui ongelmitta. Ensimmäisellä viikolla piti myös maksaa mm. ensimmäisen kuun vuokra. Oma osoite kannattaa opetella ulkoa tai pitää paperilapulla mukana, sillä sen joutuu ensimmäisten viikkojen aikana kirjoittamaan eri papereihin lukemattomia kertoja.

Asuminen

Hain halvimpaan asuntolaan, jota yliopisto meille tarjosi. Mielestäni hinta-laatusuhde oli hyvin kohdillaan. Rakennus oli vanha, mutta kodikas ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Huoneita oli alle 30. Huoneesta löytyi välttämättömimmät huonekalut; sänky, naulakko, jääkaappi-pakastin, kirjoituspöytä ja säilytyslaatikoita. Dormissa ei ollut ollenkaan wifiä. Jos sellaisen halusi, piti hankkia oma reititin. Muita miinuksia oli, että jaoimme vessat, ahtaan keittiön ja suihkut muiden asukkaiden kanssa. Lisäksi rakennuksessa ei ollut ollenkaan kylpyä! Japanilaisen kylpykulttuurin tuntien tämä oli melkoinen yllätys. Kylminä talvi-iltoina teki monesti mieli päästä upottautumaan kuumaan kylpyyn. Korttelin päässä oli kuitenkin lähin julkinen kylpy, jossa sai muutamalla sadalla jenillä kylpeä sydämensä kyllyydestä.

Kaiken kaikkiaan olin asumisjärjestelyyn hyvin tyytyväinen. Ympäröivä alue oli rauhallista, ja asuntola sijaitsi kampuksen kupeessa, vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Asuntolan katolla sai vapaasti oleskella ja ihmetellä ympäröivää kaupunkia. Myös Kamo-joki oli vain kivenheiton päässä dormistamme. Sen rannat sopivat hyvin niin lenkkeilyyn kuin piknikkeilyynkin.

Opiskelu ja opetus

Ohjelma koululla alkoi alkuorientaatiolla ja kielitaitotestillä. Testin perusteella meille osoitettiin taso, jolta saimme valita japaninkielisiä kursseja. Koska opiskelijoita tulee ympäri maailmaa erilaisilla opiskelutaustoilla, lienee opiskelijoiden jakaminen haastavaa. Jotkut kokivat heille osoitetut kurssit liian helpoiksi tai vaikeiksi, mutta omalla kohdallani taso meni aivan nappiin. Tuntui, että opinnot olivat suoraa jatkoa sille mihin Suomen opinnoissa jäätiin.  Ainoa osio, jossa jäi hieman toivomisen varaa, oli kanjit. Materiaaleissa ei tullut kovin montaa uutta merkkiä, eikä Doshishalla ollut tarjota erillisiä kanjikursseja. Toisaalta tehtävät keskittyivät Suomen kursseja enemmän tekstin tuottamiseen, mikä paitsi kehitti ilmaisukykyä, myös kannusti opettelemaan uusia merkkejä kirjoittaessa (lähes kaikki tehtävät tehtiin käsin).

Kursseille ilmoittautuminen oli tarkkaa puuhaa. Tietyn linjan kurssit olivat valittavissa vain yhtenä päivänä, seitsemän tunnin ajan. Jos ei tänä aikana pyrkinyt kursseille, ei niille ollut enää mitään mahdollisuutta päästä. Muille kursseille ilmoittautumisaika oli muutaman päivän mittainen, eli ei kovin pitkä sekään. Kannattaa siis olla ilmoittautumisaikojen kanssa tarkkana! Myös kurssien peruminen oli monivaiheinen prosessi. Ensin täytyi pyytää vastuuopettajalta peruutuslomake, johon täytyi täyttää kurssin tiedot ja syy perumiselle. Tiedot käytiin opettajan kanssa läpi, ja opettaja antoi luvan perumiseen. Sen jälkeen piti vielä itse käydä tiettynä päivänä perumassa kurssi koulun nettisivuilla. Vaihto-opiskelijana ei kuitenkaan haitanne, vaikka kurssin peruminen unohtuisi, sillä ainoa seuraus on hylätty arvosana kyseisestä kurssista. On kuitenkin kohteliasta aina ilmoittaa opettajalle, mikäli aikoo virallisen perumisajan jälkeen keskeyttää kurssin.

Vaikka kielikurssien vaikeustaso oli juuri sopiva, osoittautuivat ne yllättävän työläiksi. Peruskielikurssia oli yksi oppitunti joka arkipäivä, ja joka tunti saimme läksyksi parin sivun edestä kirjoitettavaa, jotka piti olla valmiina seuraavan päivän tunnille. Jo näiden tekemiseen upposi useita tunteja joka päivä, ja päälle oli vielä muiden kurssien tehtävät. Suurin osa opettajista oli kuitenkin ymmärtäväisiä ja antoivat tehtäville lisäaikaa. Siinä missä Suomessa monilla kursseilla suoritukseen oli kuulunut vain luennoilla käynti ja lopputentti ja/tai -essee, oli Japanin yliopiston työskentelymalli enemmän lukiotyylinen, joka tunnilta tuli oma läksynsä seuraavaa tuntia varten. Jokapäiväiset läksytehtävät olivat alkuun pieni kulttuurishokki, mutta pian siihenkin tottui, ja toisaalta jatkuva työnteko merkitsi sitä, etteivät kaikki paineet kasautuneet lukukauden loppuun. Kurssien ajankohdat vaihtelivat linjoittain, omalla linjallani tunnit alkoivat joka päivä klo 9 ja painottuivat aamupäivään, kun toisella linjalla oli enemmän kursseja iltapäivällä ja illalla.

Japaninkielisillä kursseilla kaikki oli materiaaleja myöten täysin japaniksi. Vain harvoin saattoi opettaja antaa jonkun sanan englanniksi ja kiinaksi, jos emme muuten ymmärtäneet. Koin todella hyödylliseksi, että kaikki selitykset olivat japaniksi, sillä niistä oppi ns. ”aitoa” käyttökieltä ja samalla myös itse selittämään asioita japaniksi. Englanninkielisiä kursseja oli tarjolla paljon, mutta (osin pieleen menneen ilmoittautumispäivän takia) kävin itse niitä vain yhden. Kurssilla käyty asia oli melko yksinkertaista, sillä osallistujien englannin kielen taso vaihteli laidasta laitaan, mutta arvostelu suoritettiin loppuesseellä, jossa pääsi näyttämään omat taitonsa. Muiden opiskelijoiden puheen perusteella englanninkielisten kurssien taso vaihteli melko reilusti, eikä tätä voinut aina etukäteen ennustaa, joten voi olla hyvä idea ottaa yksi tai kaksi kurssia varalle, jos joku kursseista yllättääkin vaativuudeltaan (tai tylsyydeltään).

Sairaalakokemukset Japanissa

Jos lähdet vaihtoon, huolehdi, että vakuutuksesi ovat kunnossa! Itse pääsin hyödyntämään vakuutustani heti saapumisiltana. Asuntolaan päästyämme löin isovarpaani ovenkarmiin niin kovaa, ettei se tällin jälkeen liikkunut enää ollenkaan. Pelkäsin sen murtuneen (mitä se ei lopulta ollut, onneksi).

Omalla vakuutusyhtiölläni ei ollut sopimussairaaloita Japanissa, ja vakuutusvirkailijan kanssa tuli muutama kommellus. Ensin sain ohjeet yhteen sairaalaan, mutta minua auttanut paikallinen epäili sen jo olevan kiinni päivältä, joten päätin odottaa aamuun. Onneksi, sillä parin tunnin päästä tuli vakuutusyhtiöstä viesti, ettei kyseinen sairaala ottanut maksusitoumusta vastaan. Sain uuden sairaalan nimen, johon voisin mennä seuraavana aamuna. Hetken päästä tuli uusi viesti, että anteeksi, väärän sairaalan nimi. Tästä viisastuneena suosittelen selvittämään jo etukäteen lähialueen sairaaloita, ja onko niistä saatavilla palveluita englanniksi.

Oikean sairaalan löydyttyä sujui loput hyvin. Heti ovella oli vastassa kaksi englannin kielen tulkkia, jotka johdattivat minua ympäri sairaalaa ja selittivät mitä seuraavaksi tapahtuu. Japanilaisessa sairaalassa asiointi oli jo kokemus sinänsä, sillä asiat toimivat melko eri tavalla kuin suomalaisessa sairaalassa. Ensin täytettiin esitietolomake, jossa piti henkilötietojen lisäksi kertoa, mihin sattuu. Esitietojen käsittelyn jälkeen mentiin uuteen odotushuoneeseen, jossa hoitaja kävi arvioimassa tilannetta, ja siitä taas röntgenhuoneeseen, jonka jälkeen toinen hoitaja kävi tutkimassa ja vääntelemässä varvasta odotushuoneessa. Pienen odottelun jälkeen päästiin lääkärin puheille, joka puhui sujuvaa englantia, eikä tulkin tarvinnut kuin istuskella. Lääkäri totesi, ettei varvas ole rikki ja määräsi pari päivää lepoa. Tämän jälkeen tulkki saattoi minut sairaalan ovelle ja asia oli sillä selvä. Koska olin sopinut käynnistä etukäteen vakuutusyhtiön kanssa, ei maksusta tarvinnut huolehtia. Mikäli olisin marssinut suoraan sairaalaan, olisi byrokratian hoitaminen ollut luultavasti hankalaa.

Pääsin sairaalareissulle toisenkin kerran kipeän viisaudenhampaan vuoksi. Tällä kertaa etsin omatoimisesti lähialueelta hammasklinikoita, jotka mainostivat englanninkielistä palvelua. Varmistin puhelimessa, että klinikalla käytetään nykyaikaisia välineitä ja puudutusta (huhujen mukaan japanista löytyy myös perinteisiä vanhoja klinikoita, jotka eivät käytä). Asiointi sujui hyvin englanniksi, mutta hampaani osoittautui hankalaksi, minkä vuoksi sain lähetteen hammaskirurgiaan erikoistuneelle klinikalle. Tällä klinikalla ei ollut englanninkielistä palvelua, mutta onnistuin asioimaan japanintaidoillani, ja hammaskirurgi puhui jonkin verran englantia. Hammas lähti, ja Japanin vakuutuksen korvaaman osan jälkeen hinta oli hyvin edullinen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaikka yhä useampi kauppa ja ravintola hyväksyy nykyään korttimaksuja, kannattaa aina varata käteistä mukaan. Porukalla esimerkiksi ravintolaan mentäessä on tapana tilata ruoat yhdessä, ja jokainen maksaa oman osansa käteisellä, joten pikkurahalle on aina tarvetta. Lisäksi löytyy liuta paikkoja, jotka eivät edelleenkään ota ollenkaan korttimaksuja, tai hyväksyvät vain tiettyjä (japanilaisia tai kansainvälisiä) kortteja. Monet isommatkin kaupat, jotka mainostivat korttimaksumahdollisuutta, hyväksyvät vain luottokortteja. Rahaa saa onneksi nostettua niin debit- kuin credit-kortillakin lähes jokaisesta konbinista. Kaikkien pankkien kortit eivät toimi kaikkien kauppojen masiinoissa, joten jos noston kanssa on ongelmia, kannattaa kokeilla toisen ketjun kauppaa tai esimerkiksi postikonttoria.

Japanilaisen vakuutuksen ottaminen on pakollista. Kannattaa huolehtia vakuutusmaksujen maksaminen ajoissa, ja varmistaa että saat varsinaisen vakuutuskortin väliaikaisen vanhettua. Japanilaista vakuutusta kysytään heti alussa esimerkiksi sairaalassa käydessä, ja voimassaolevalla vakuutuskortilla lähtee heti yli puolet pois varsinaisesta hinnasta. Japanilainen vakuutus ei kuitenkaan korvaa kaikkea, joten kannattaa huolehtia, että myös Suomen pään vakuutusasiat on kunnossa.

Kioton julkinen liikenne on muuhun Japaniin nähden melko kallista, ja kaupungin keskusta on melko kompakti, joten suosittelen ehdottomasti pyörän hankkimista. Kaupunki on täynnä pyöräliikkeitä, joista saa myös käytettyjä menopelejä kohtuuhintaan. Pyörällä pääsee liikkumaan ympäri kaupunkia melko kätevästi. Kannattaa kuitenkin opetella paikalliset liikennesäännöt hyvin ja tarkistaa ennen lähtöä, mihin pyörän voi saapumispaikassa jättää. Suurin osa yleisistä pyöräparkeista on Kiotossa maksullisia. Kaupungilla kulkee myös paljon pyöräpysäköinninvalvojia, jotka kärräävät luvattomasti jätetyt pyörät pyörävankilaan. Sinne joutuneen pyörän saa takaisin n. 20 euron suuruista maksua vastaan.

Kannattaa pyrkiä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin heti kuin mahdollista. Doshishalla ei ollut ollenkaan tuutorioppilaita, joten paikallisten yhteyksien löytäminen oli kokonaan omalla vastuulla. Suosittelen lämpimästi käymään läpi oman yliopistosi klubit ja harrastekerhot ja liittymään sinua kiinnostavaan sellaiseen. Kaikki kerhot eivät välttämättä ota vaihtareita jäseniksi, mutta varsinkin circleissä (サークル, saakuru) pitäisi löytyä monia, joihin pääsee mukaan. Kampuksella oli myös jonkun verran kansainvälisille opiskelijoille suunnattua toimintaa, mutta niistä piti itse ottaa aktiivisesti selvää.

Ulkona syöminen on Japanissa reilusti Suomea halvempaa. Halpoja ketjuravintoloita löytyy kaikkialta, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan lähialueen pikkuravintolat läpi, sillä niistä voi löytyä melkoisia helmiä. Kaikista ei välttämättä löydy englanninkielistä menua, mutta rohkeasti vaan sisään, työntekijät kyllä auttavat parhaansa mukaan.

Ruokakauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Luonnollisesti lähikonbinien ruoat ovat paljon kalliimpia kuin isommissa marketeissa. Me löysimme halvimmat hinnat ja parhaan valikoiman lähimmältä kauppakadulta (商店街、shoutengai), joita löytyy pitkin kaupunkia. Siellä oli vierekkäin useampi ruokakauppa, joilla oli jokaisella omat erikoisuutensa.

Vegaaninen ruoka ei ole kovin suosittua Japanissa. Kiotosta löytyy muutamia vegaanisia ravintoloita, mutta ne tarjoavat yleensä vain länsimaalaistyylistä ruokaa, ja tavallisissa ravintoloissa ei usein edes tiedetä, mitä vegaaninen ruokavalio tarkoittaa. Kaupoista löytyy kyllä vihanneksia hyvään hintaan, mutta kasviproteiinit ovat tofua lukuun ottamatta kiven alla ja tavallisista kaupoista löytyy yleensä vain jälkiruokaan tarkoitettuja makeita säilykepapuja. Monista länsimaalaisiin ruokiin erikoistuneista ruokakaupoista voi tehdä vegaanisia löytöjä. Itse löysin lähistön kaupoista mm. kikherneitä, linssipastaa ja ravintohiivahiutaleita. Kuiva-aineita voi shoppailla myös netistä, itse tilasin Amazonin kautta 3 kiloa linssejä melko edullisesti.

Toinen asia japanilaisessa ruoassa, joka voi muodostua ongelmaksi on kuidun vähyys. Tyypillinen japanilainen nykyruoka sisältää yleensä valkoista riisiä tai vehnänuudelia, (usein uppopaistettua) lihaa ja vähän tai ei ollenkaan kasviksia. Itse ratkaisin tämän syömällä paljon sobaa, kaupasta löytämiäni täysjyvämuroja ja konbinien salaatteja sekä tekemällä ruokaa itse. Kuitupitoiset tuotteet ovat kasvattamassa suosiotaan, joten etsimällä niitä kyllä voi löytää. Kiotosta löytyy jopa suomalaistyylinen leipomo, josta saa ruisleipää!

 

Posted on

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, Kioto, Japani, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Matchan suurkulutusta, hanami, henkinen nousu ja korona

Kirjoittaessani tätä vaihtokertomusta olen Korona-pandemiasta huolimatta edelleen Japanissa ja vaihtoa on jäljellä enää vaivaiset kaksi kuukautta. Pohdiskellessani menneitä yhdeksää kuukautta pienessä 20 neliön kiotolaisessa asunnossani, en voi kuin hämmästellä mihin aika on kiitänyt. Koti-ikävä, johon olen usein melko taipuvainen ja josta moni aikaisemmin vaihdossa ollut varoitteli, ei ole vielä ilmaantunut, ja oikeastaan ikävöin Japania jo nyt. Vaihto on ollut minulle äärimmäisen kasvattava kokemus, ja uskon että paikallinen tukiverkostoni on auttanut minua pääsemään yli yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta ja päätöksestä. Kuten elämä yleensä, opiskelijavaihto ulkomailla ei varmasti ikinä suju täysin mutkattomasti. Jopa ylitsepääsemättömän vaikeistakin asioista voi kuitenkin selvitä. Omassa tapauksessani juuri vaihtoon lähtö saattoi olla se mikä pelasti minut totaaliselta romahdukselta, joka oli alkanut nostaa päätään jo vuonna 2018.

Ennen lähtöä

Kevät-kesällä 2019 sain sen ihanan ja odotetun uutisen. Pitkän hakuruljanssin ja jännittämisen jälkeen minut oli hyväksytty vaihtoon Kioton Ritsumeikanin yliopistoon. Tätä varten olin tsempannut numeroitani samalla kun keräsin rahaa puuduttavassa kassatyössäni kaikki ne hetket, kun en ollut kirjoittamassa esseitä ja pänttäämässä kanjeja. Seuraavaksi tuli lukea läpi ohjeet, neuvot ja vinkit, joita vaihtoyliopistoni onneksi lähetti vinon pinon, joka kattoi kaikkea asukkaaksi rekisteröitymisestä kurssivalintoihin, sekä kampuksen resursseista Kioton ruokakulttuuriin. Ensiarvoisen tärkeää oli myös hakea viisumi mahdollisimman pian, sillä vaikka sen normaalisti saa melko nopeasti, omassa tapauksessani alle kahdessa viikossa, ennen kuin tämä tärkeä paperi on kädessä, lentoja ei kannata alkaa varailemaan, vaikka mahdollisimman halpa lippu houkuttaakin. Itse marssin suurlähetystöön heti haettuani Ritsumeikanin lähettämät tarpeelliset dokumentit Kaisa-talosta.

Kun byrokratia kotimaassa oli saatu kuntoon, varasin lentolippuni ja aloin etsiä asuntoa. Olin jo kauan sitten päättänyt, että haluan vuokrata oman asunnon opiskelija-asuntolan sijaan. Olin kuullut paljon hyvää Ritsumeikanin asuntoloista ja huomattavasti halvempi vuokra oli houkutteleva, mutta omaa rauhaa ja varmuutta omasta keittiöstä ja kylpyhuoneesta varten olin raatanut niska limassa jo pari vuotta Suomen päässä. Pitkän etsiskelyn ja vertailun jälkeen löysin Kiotosta parikin luotettavan oloista vuokran välittäjää, jotka puhuivat englantia ja olivat halukkaita tekemään joustavia sopimuksia kalustetuista asunnoista ulkomaalaisten kanssa. Useat japanilaiset vuokranantajat saattavat nimittäin olla nihkeitä vuokraamaan ulkomaalaisille tai sopimuksen vähimmäispituuden vaatimus on useissa tapauksissa kaksi vuotta. Itse Jouduin etsimään kaksi asuntoa, sillä lopullinen asuntoni oli saatavilla vasta kuukausi maahantuloni jälkeen ja se asunto, jossa vietin ensimmäisen kuukauteni oli yhteen suuntaan yli puolentoista tunnin matkan päässä kampukseltani. Vuokrasin molemmat asunnot samalta yhtiöltä ja sain alennusta takuu- ja siivousmaksuissa. Kokemukseni kyseisestä firmasta on erinomainen ja he ovat erittäin alttiita auttamaan Japanissa asumiseen liittyvissä käytännön asioissa ja kysymyksissä, jos vastaus ei löydy jokaisessa asunnossa olevasta ohjekansiosta.

Ennen Japaniin lähtöä suosittelen tutustumaan keskilämpötiloihin ja pakkaamaan harkiten. Itse jouduin pakkaamaan erittäin huolellisesti, sillä olen jo suomalaisten keskipituuteen verrattaessa luokkaa hongankolistaja, ja kenkiä olen joutunut ostamaan erikoiskaupoista tai ulkomailta. Oli hyvin epätodennäköistä, että pystyisin Japanista löytämään helposti mieleisiäni vaatteita. Lyhyemmille lähtijöille samankaltaisia ongelmia on varmasti vähemmän. Mukaan kannattaa pakata myös tarvittava elektroniikka ja jos adapteria ei vielä löydy ja se unohtuu hankkia suomen päässä, vähääkään isommat tavaratalot ja elektroniikkakaupat kyllä tarjoavat niitä. Japani on kosmetiikkaa pursuava maa, mutta jos tietää omat ehdottomat suomesta saatavat suosikkinsa, niitä kannattaa ottaa mukaan sen verran kuin uskoo tarvitsevansa, kunhan matkalaukun painoraja kestää. Itse otin mukaan myös pieniä kotimaan tuliaisia, kuten suomalaisia makeisia, sillä niitä tämä kulttuuri rakastaa ja on mukava antaa pieni pala omaa maata ja kulttuuria uusille ystäville. Pakollisen salmiakin jälkeen on hyvä olla jotain vähemmän eksoottista kuten Fazerin suklaata tarjottavaksi anteeksipyyntönä.

Alkubyrokratia ja asuminen

Saavuin Osakan kansainväliselle lentoasemalle 6.9.2019. Kaikki sujui kutakuinkin niin hyvin kuin mahdollista. Loputtoman tarkistelun jälkeen kaikki tarpeelliset paperit olivat käsillä, mikä vähensi stressiäni huomattavasti. Kentällä ennen tulleja saatavan oleskelulupa kortin yhteydessä on tarjotun työskentelyluvan, jolla opiskelija saisi tehdä 28 tuntia viikossa töissä. Tähän mennessä en itse ole sitä tarvinnut, mutta maahan tullessa luvan saa heti kättelyssä ja myöhemmin sen hakeminen olisi monimutkaisempi prosessi, jos vaikka päättäisikin opiskelujen lomassa hieman tienata. Asunnolle pääseminen oli suhteellisen mutkatonta, sillä olin tutustunut vaihtoehtoihini etukäteen ja matka taittui julkisilla kivuttomasti. Toista se olikin sitten kuukautta myöhemmin uuteen asuntoon muuttaessa liikenneonnettomuuksien vuoksi.

Japaniin saapumisen jälkeen tulee kahden viikon sisällä ilmoittautua kaupungin, ja vielä tarkemmin tietyn kaupunginosan asukkaaksi. Tämänkin prosessin jouduin käymään läpi kahdesti, sillä kaupungintaloilla oleskelulupakorttiin kirjattavien osoitetietojen tulee olla ajan tasalla ja kortin aina mukana. Ritsumeikanin yliopisto on erittäin auttavainen vaihto-opiskelijoitaan kohtaan kaikenlaisissa asioissa, ja myös asukkaaksi kirjautumiseen niin kuin pankkitilien avaamiseen oli nimetty avustamaan japanilaisia SKP-Buddy oppilaita, jotka toimivat tukena ja neuvovat vaihto-oppilaita koko vaihdon ajan, yhdessä yliopiston kansainvälisen keskuksen työntekijöiden kanssa. Itse pääsin tapaamaan kaikki avustavat tahot vasta kolmisen viikkoa Japaniin saapumisen jälkeen, koska en asunut asuntolassa, joten jouduin selviämään prosessista itsekseni silloin nykyistä huomattavasti rikkonaisemmalla japanillani. Kyllähän se lopulta kävikin hermostuksesta huolimatta melko sutjakkaasti, sillä henkilökunta oli hyvin avuliasta.

Opiskelu, verkostoituminen ja jaksaminen

Syyskuun lopulla alkoivat kurssivalinnat ja sen jälkeen opinnot. Prosessia varten saimme yliopistolta kattavat ohjeet, ja ne kannattaakin lukea huolellisesti ja valikointi aloittaa ajoissa, sillä uuden verkkosivuston ja yliopiston järjestelmän oppiminen vie yllättävän paljon aikaa. Huomiota kannattaa kiinnittää kurssien hyväksiluettavuuteen, sekä opintopistemäärien muuntamiseen, sekä ehdottomasti omaan jaksamiseen. Vaihtoon lähdetään opintojen takia, mutta aikaa pitää jäädä myös rentoutumiseen, itsestä huolehtimiseen, ihmisten kanssa ajan viettoon ja uuden maan ja kulttuurin kokemiseen. Itse saatoin hieman yliarvioida vuorokauden tuntimäärän kevätlukukaudella ja ottaa intensiivisen japanin kielen linjan pakollisten kurssieni lisäksi pari valinnaista kulttuurikurssia liikaa, ja nyt tahti on melko intensiivinen. No sitä ei voi muuta kuin yrittää parhaansa, Japanissa kun on yleistä, että tietyn ajan jälkeen kursseja ei voi enää peruuttaa, vaan niistä saa automaattisesti hylätyn arvosanan. Suosittelen kokemaan ja näkemään niin paljon kuin sielu sietää ja kun vain suinkin ehtii. Asioiden lykkääminen voi johtaa kokematta jäämiseen. Itse tartuin tilaisuuksiin syksyllä yleensä heti, mutta ne muutamat asiat, jotka jätin keväälle saattavat nyt jäädä toiselle reissulle koronan vuoksi. Hankalahan pandemiaa olisi ollut ennustaa, mutta olkoon tämä lisämuistutus siitä, että tilaisuuksia ei kannata vaihdossa hukata.

Asuipa sitten asuntolassa tai omassa asunnossa, ihmisiin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, niin paikallisiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin. Itse tahdoin sortua siihen suomalaiseen tyyliin, jossa ei mennä juttelemaan aktiivisesti muille koska “ei haluta häiritä ketään”. Lisäkynnyksenä oli se, että kolme viikkoa asuntoloissa asuneet tuntuivat kaikki muodostaneen pareja ja ryhmiä ja sekaan tunkeminen tuntui haastavalta. Onnekseni pari tšekkiläistä opiskelijaa omine sanoineen “adoptoi” minut ja heidän kauttaan pääsin tutustumaan muihinkin. Silloin tällöin myöhemminkin olen huomannut olevani hieman ulkona kaveripiirieni asioista, sillä he viettävät kaiken vapaa-aikansa keskenään asuntoloissa, mutta se ei ole minua suuremmin haitannut, sillä itse olen lyöttäytynyt yhteen muiden omissa asunnoissaan asuvien kanssa, vältän asuntoladraamat (joita on ollut yllättävän paljon kuulemani mukaan), saan majoittaa Osakasta iltaa viettämään tulleita kavereitani tai vierailemaan tulleita läheisiäni miten lystään, ja nautin yksityisestä suihkusta. Pieni yksinäisyys, etenkin näin koronapandemian aiheuttaman eristyksen ja etäluentojen takia yrittää silloin tällöin ilmoittaa itsestään, mutta opinnot ovat pitäneet huomiota muualla ja puhelimella saa yhteyden, vaikka pallon toiselle puolelle, joten ikävä ei ole sietämätön. Henkilökohtaisesti myös nautin omasta tilastani, mikä olikin yksi pääsyistä oman asunnon vuokraamiselle.

Opetuksen laatu on ollut Ritsumeikanissa erinomainen, ja etenkin japaninkursseihin olen tyytyväinen. Tahti on kova, mutta jos töitä tekee, niin kyllä sitä sitten kehittyykin, ja sitä varten minä vaihtoon lähdinkin. Ritsumeikanilla on myös tarjota useita kulttuuri- politiikka- bisnes- ja lakiopinnollisia kursseja ja paljon muuta sekä Traditional Japanese Arts kursseja, joilla pääsee itse harjoittamaan esimerkiksi japanilaista keramiikkaa, konditoriaa tai ikebanaa käytännössä.

Opiskelijan tukena

Se mistä haluan erityisesti kiittää Ritsumeikanin yliopistoa, on sen loistava henkilökunta, opiskelijatukijärjestelmä ja terveydenhuolto, niin fyysisen kuin henkisen. Itse olen joutunut turvautumaan molempien palveluihin. Maaliskuussa kävin tarkistuttamassa nopeasti kylkeeni ilmaantuneen suurehkon patin ja sain lähetteen paikalliseen sairaalaan ultraäänitutkimuksiin. Harmittomaksi lipoomaksihan se osoittautui, mutta tässä vaiheessa olin iloinen kansallisesta terveysvakuutuksesta, joka on kaikille vaihto-opiskelijoille lain nojalla pakollinen, ja maksuissa kannattaakin pysyä ajan tasalla. Loka-marraskuussa hakeuduin Ritsumeikanin ilmaisen Student supportin piiriin voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Syyt sille olivat vanhaa perua jo vuodelta 2018, osa jopa varhaisemmalta ajalta, mutta vaihdossa ne vihdoin eskaloituivat muun muassa vahingollisen parisuhteeni vuoksi ja uuden keisarin kruunajaispäivänä sain ensimmäisen voimakkaan paniikkikohtaukseni. Yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Seuraavana päivänä hakeuduin opiskelijaneuvontaan, johon hyvin havainnointikykyiset kansainvälisen keskuksen työntekijät olivat minua suosittaneet menemään jo kuukauden päivät. Yleensä jonotusajat psykologille saattavat olla jopa kuukauden, mutta olin onnekas ja sain ensimmäisen aikani jo seuraavalle viikolle, koska suostuin ottamaan hyvin epäsuositun aikaisen aamun ensimmäisen periodin vastaanottoajan. Olen vakaasti sitä mieltä, että kerran viikossa psykologilla käyminen pelasti paitsi opintoni, myös terveyteni. Olen aina ollut äärimmäisen uuttera puurtaja ja aina yrittänyt parhaani, mutta täydellinen romahdus oli nyt lähellä ja pelkäsin tulevaisuuttani suunnattomasti. Päähän ei tuntunut tarttuvan mikään, jaksaminen oli nollassa, sain pienen paniikkikohtauksen pari kertaa jopa oppitunnilla ja pidän jonkinmoisena ihmeenä sitä, että selvisin tammikuun päättökokeista jokseenkin kunnialla. Olen varma, että ilman saamaani tukea olisin edelleen samassa heikkenevässä tilassa. Sen sijaan maaliskuun lopulla onnistuin vihdoin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Pistin itseni edelle ja erosin rakastavasta mutta valitettavasti toksisesta suhteesta. En usko, että olisin kyennyt siihen ilman saamaani tukea ja neuvontaa, joka jatkuu edelleen. Alan pikkuhiljaa toipua alkushokista ja eron aiheuttamasta tuskasta ja olen huomannut positiiviset vaikutukset muun muassa oppimiskykyni elpymisessä. Tällaisesta lukemisen ja kirjoittamisen määrästä en olisi syksyllä selvinnyt. Vaikeita hetkiä tulee edelleen, mutta saamani ystävät ovat tukeneet minua ammattilaisten ohella läpi kaikkien vastoinkäymisten ja tunnen olevani velkaa niin monelle. Kehotan kaikkia tulevia vaihto-oppilaita pitämään avun hakemisen kynnyksen matalalla. Typeriä syitä ei olekaan. Omaani liittyi paljon vakavia henkilökohtaisia asioita, mutta opiskelijoille täällä painotetaan, että ihan vaikka urasuunnitelmien pohtimiseen saa ja kannattaa hakea neuvontaa.

Vaihtoni lähenee nyt loppuaan, mutta itse en olisi vielä valmis palaamaan kotiin. Niin paljon kasvattavia kokemuksia, hyviä ystäviä, kulttuurisia yllätyksiä, hyvää ruokaa ja vain ja ainoastaan kohdemaalleni Japanille tyypillisiä tapahtumia ja ilmiöitä. Pandemia on saattanut muuttaa suunnitelmiani, mutta silti en kadu, etten palannut kotiin etuajassa niin kuin vaihtoehdoksi annettiin, enkä vaihtaisi tätä vuotta pois edes maksusta. Annettu maksimipituus tälle vaihtokertomukselle ei riitä kattamaan kaikkea mistä haluaisin kertoa. Kioto tuntuu (ehkä vähän kliseisesti) jo toiselta kodilta, ja tiedän jo palaavani tänne uudelleen.