Tag: Faculty of Social Sciences

Posted on

Vaihtokertomus, Sciences Po Paris, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta

Elokuun lopulla pakkasin tavarani ja lähdin Pariisiin. En ollut aikaisemmin asunut ulkomailla ja halusin kokea, minkälaista se on. Minua vähän jännitti, löydänkö kavereita ja viihdynkö Pariisin kaltaisessa suurkaupungissa.

Ennen lähtöäni olin etsinyt itselleni asunnon ja tehnyt kurssivalinnat. Asunnon löytäminen osoittautui haastavaksi. Pariisissa vuokrat ovat korkeat, ja tarjolla olevien edullisten asuntojen kunto vaikutti huonolta. Opiskelija-asuntoja on hyvin rajallinen määrä ja monet niistä sijaitsevat kaupungin ulkopuolella. Lopulta vuokrasin huoneen suomalaisen Facebook-ryhmän kautta ja jaoin asunnon kahden suomalaisen kanssa.

Kursseille ilmoittautuminen taas oli nopeuskilpailu, jossa omaksi onnekseni pärjäsin yllättävän hyvin. Pääsin kolmelle neljästä kurssista, jolle ensisijaisesti toivoin pääseväni. Lisäksi onnistuin ilmoittautumaan vielä yhdelle kurssille, joka sekin osoittautui mielenkiintoiseksi. Olin valmistautunut kurssi-ilmoittautumiseen hyvin. Tein pitkän listan kiinnostavista kursseista ja mietin, miten ne sopivat ajallisesti yhteen.

Ensimmäiset viikot Pariisissa

Pariisissa oli tosi ihanat säät elokuun lopulla.

Saavuin Pariisiin noin viikkoa ennen orientaatioviikon alkua. Minulle iski jonkinlainen alkushokki, ja ensimmäiset päivät menivät totutellessa uuteen ympäristöön. Elokuinen Pariisi oli kuitenkin ihanan aurinkoinen ja täynnä nähtävää, joten pian olinkin jo ihan innoissani tulevasta.

 

Orientaatioviikko oli aika yllättävä. Odotin viikon sisältävän paljon tapahtumia, mutta en lainkaan varautunut ensimmäisten esitelmien tekoon. Meille opetettiin ranskalaista metodologiaa, ja sitä hyödyntäen pidimme pareittain esitelmiä muulle ryhmälle. Aikaa esitelmän tekoon ei ollut kovin paljon, koska meillä oli aamusta iltaan erilaisia tapahtumia viikon aikana.

Tervetuliaistilaisuus yliopistolla

Meille opetettu metodologia oli minulle ja suurimmalle osalle muista vaihtareista uudenlaista, joten esitelmät aiheuttivat jonkin verran stressiä.

Ihmetystä aiheutti myös orientaation hinta, joka oli yli 200 euroa. Orientaatioviikko oli siis vapaaehtoinen ja osallistuminen tuli maksaa etukäteen tietämättä juuri mitään viikon ohjelmasta. Jälkikäteen ajateltuna hinta oli todella korkea viikon tapahtumiin nähden. En kuitenkaan kadu osallistumistani, koska löysin parhaat vaihtarikaverini juuri orientaatioviikon pienryhmästäni.

Arki vaihdossa

Pariisilainen viinibaari

Tavallinen arki Pariisissa oli ihanaa varsinkin alkusyksystä, kun kaikki kursseistani eivät olleet vielä alkaneet ja esseiden palautuspäivät sekä esitelmien esityspäivät olivat kaukana edessä. Minulla oli luentoja yleensä enintään kaksi per päivä, joten aikaa muuhun tekemiseen riitti hyvin. Kävimme muiden vaihtareiden kanssa ravintolaillallisilla, nauttimme cocktaileja terasseilla ja kiersimme nähtyvyyksiä sekä museoita.

Asuntoni keskeisen sijainnin ansiosta pystyin kulkemaan paljon kävellen. Yliopistokampus oli 1,5 kilometrin päässä, joten saatoin kävellä luennolle. Metrolla kulkeminen oli myös helppoa ja käytinkin paljon metroa etenkin säiden viiletessä.

Lämmin opiskelijalounas

Opiskelijaruokalat tulivat myös nopeasti tutuiksi. Kampuksella oli useita ruokaloita, joissa suurimmassa osassa kuitenkin oli samat täytetyt patongit lounasvaihtoehtoina. Ehdin kyllästyä patonkeihin jo ensimmäisten viikkojen aikana.

Lyhyen matkan päässä toisen yliopiston rakennuksessa oli lämpimiä aterioita tarjoava opiskelijaruokala, jossa kävimme muutamaan kertaan muiden vaihtareiden kanssa. Hintataso oli samaa kuin Unicafessa, mutta mielestäni ruoan maku ja laatu eivät olleet ihan yhtä hyviä. Tähän ruokalaan oli myös pitkät jonot, joten sinne ei kannattanut kiireessä edes yrittää ehtiä.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukauden kesto oli lähes sama kuin Helsingin yliopistolla. Kurssit alkoivat syyskuun alussa ja loppuivat joulukuussa tenttiviikkoihin. Toisin kuin Helsingin yliopistolla meillä oli Pariisissa viikon loma lukukauden puolessa välissä lokakuussa. Moni vaihtareista lähti lomaviikon aikana reissuun Ranskan ulkopuolelle.

Palais Garnier -oopperatalon sisältä

Reissuja pystyi lisäksi tekemään helposti viikonloppuisin. Teimme yhdessä vaihtarikavereideni kanssa viikonloppureissuja muihin Ranskan kaupunkeihin kuten Mont Saint-Micheliin, Saint-Maloon ja Aix-en-Provenceen. Lisäksi kävin Reimsissä ja Strasbourgissa. Junilla ja busseilla kulkeminen oli helppo tapa matkustella Ranskan sisällä, mutta liput kannatti ostaa ajoissa. Hinnat saattoivat nousta yllättävän korkeiksi.

 

Saint-Malon ranta

 

Säädin hieman lukujärjestystäni ensimmäisellä opetusviikolla, jotta pystyisin tekemään kolmen päivän pituisia viikonloppureissuja. Vaihdoin ranskan kurssini, jotta sain maanantain vapaaksi. Lähes kaikilla kursseilla oli nimittäin aika tiukka läsnäolopakko ja poissaololle täytyi olla hyvä peruste. Kurssisuorituksen saaminen saattoi olla vaarassa perusteluista huolimatta, jos poissaoloja oli enemmän kuin pari.

Kurssit ja opetuskulttuuri

Kaikilla kursseillani, ranskan kielen kurssia lukuun ottamatta, opetuskieli oli englanti. Olisin tietysti päässyt kehittämään ranskan kielen osaamistani paremmin ranskankielisillä kursseilla, mutta se olisi todennäköisesti aiheuttanut minulle turhan paljon stressiä. Englanninkielisillä kursseilla suurin osa opiskelijoista oli muita kuin ranskalaisia, joten tutkinto-opiskelijoiden joukkoon oli helppo sulautua enkä tuntenut oloani koskaan ulkopuoliseksi.

Kurssien opettajat tulivat myös monista eri maista ja monet heistä tekivät opettamisen rinnalla muita töitä yliopiston ulkopuolella. Tämä oli mielestäni hyvin arvokasta ja toi esiin erilaisia näkökulmia opiskeltaviin ilmiöihin. Opetuksessa oli useammin esillä myös käytännöntason näkökulma, eikä ilmiöitä opiskeltu vain teoreettisella tasolla eristyksissä käytännön realiteeteista.

Kurssini olivat kuitenkin monilta osin hyvin samanlaisia kuin tutkintooni kuuluvat Helsingin yliopiston kurssit. Suurin osa kursseistani oli seminaarikursseja, joissa opetusryhmät ovat pienempiä kuin tavallisilla luentokursseilla. Ne olivat myös hyvin interaktiivisia. Meillä oli paljon ryhmätöitä, esseitä ja esitelmiä.

Tenttejä minulla oli vähän. Tein koko lukukauden aikana yhden ison tentin, jossa piti kirjoittaa esseevastaukset kuulakärkikynällä paperille. Tämän lisäksi minulla oli pienempiä testejä ranskan kurssillani. Näissäkin oli käytössä kynä ja paperi eikä läppäri, mikä tuli minulle aluksi yllätyksenä.

Loppusyksystä oli iloinen, etten ollut hamunnut liikaa kursseja. Neljässä kurssissa oli nimittäin todella paljon tehtävää viimeisten viikkojen aikana. Vietin päiväni lähinnä kirjastossa istuen ja ryhmätöistä jutellen ryhmäläisteni kanssa kiireisimpien viikkojen aikana.

Suomeen palaaminen

Palasin kotiin muutama päivä ennen joulua. Pariisista lähteminen oli haikeaa. Minun piti hyvästellä kaverini, joiden kanssa olin viettänyt todella paljon aikaa koko syksyn ajan. Pariisissa olisi riittänyt nähtävää vielä paljon, vaikka olinkin ahkerasti kiertänyt nähtävyyksiä, museoita, puistoja ja eri kaupunginosia.

Toisaalta oli myös ihana tulla takaisin omaan kotiin ja viettää joulua sekä uuden vuoden vaihtumista yhdessä läheisten kanssa. Totuin arkeen Suomessa melko nopeasti, vaikka muistelenkin edelleen aikaani Pariisissa jatkuvasti.

Huomioita vaihtoon lähtevälle

Samaan kohteeseen vaihtoon lähteviä neuvoisin etsimään asuntoa hyvissä ajoin, ottamaan kursseja maltillisesti ja pakkaamaan mukaan paljon myös lämpimiä vaatteita. Itse harmittelin marras-joulukuussa, etten lähtiessäni elokuun helteiden aikana ollut pakannut esimerkiksi villasukkia mukaan.

Suosittelen lämpimästi vaihtoon hakemista Pariisin Sciences Po:hon. Minulla oli todella hauska syksy, ja aika kului siivillä. Pariisissa on loputtomasti tekemistä ja Sciences Po:ssa on ihanan kansainvälinen ilmapiiri.

Posted on

Vaihtokertomus, Maynooth University, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta

Maynoothissa vaihtokohteena houkuttelivat ennen kaikkea kurssivalikoima, pikkukaupungin tunnelma ja stereotyyppiset irlantilaiset pikkupubit livemusiikin kera. En ollut koskaan käynyt Irlannissa, joten oikeastaan en juuri tiennyt, mihin olen itseni laittamassa.

Sain vaihtoprosessiin paljon apua – jopa asunnon sain samassa yliopistossa edellisenä kautena opiskelleen ystäväni kautta. Asunnon hankinnassa kannattaakin ottaa kaikki keinot käyttöön, sillä kampusasuntoa ei Erasmus-opiskelijana saa ja asuntotarjonta on minimaalista.

Edeltävän kesän keräilin rahaa vaihtoon, ja ennen kuin tajusinkaan hyvästelin rinkka selässä rakkaat kämppikseni kyyneleet poskilla – rehellisesti päällimmäisenä ajatuksena oli, että en halua lähteä. Tiesin tunnelman muuttuvan perille päästessä, ja niin se muuttuikin.

Saapuminen

“Pää on täynnä kaikkea, ja huomaan taas olevani maailmanhistorian huonoiten varautunut vaihto-opiskelija. ainii pitääkö täällä tipata? Luulin että intel on paikallisjuna mut näköjään se onkin joku tehdas… Miten en ees tiedä saako täällä juoda hanavettä? Eikä eihän mulla oo edes vakuutusta, noni, taas yks juttu to do listalle…”

-Päiväkirjani saapumispäivältä

Leixlipin pääkatu. Leixlip on noin 10 minuutin bussimatkan päässä Mayoothista, ja siellä asuu paljon yliopisto-opiskelijoita.

Ihana vuokranantajani oli vastassa lentokentällä, tarjosi lounaan ja näytti paikkoja Maynoothin ja Leixlipin (kaupungin, jossa asuin) alueilla. Muistin taas sen ensimmäisten päivien kaaoksen, joka usein uudessa ympäristössä tulee: en tiennyt mitään, en edes sitä miten ravintolassa käyttäydytään, en sitä mitä vastataan kassamyyjälle, joka huikkaa “Hi, how are ya?”, en sitä miten busseja käytetään tai sitä, kuinka monta kertaa uskaltaa kysyä “excuse me” kun ei ymmärrä paikallisen nopeaa puhetta. Olin autuaan eksyksissä ensimmäiset päivät ja kaikki arkisetkin asiat kuluttivat paljon keskittymistä ja energiaa. Onneksi minulla oli neljä päivää aikaa totutella ennen yliopiston orientaatioviikon alkua.

Céad míle fáilte – ensimmäiset viikot

Orientaatioviikolla oli paljon tutustumisohjelmaa, sekä toisiin vaihto-opiskelijoihin että kampukseen, kirjastoon ja eri toimijoihin kuten kampuspoliisiin, vaihtopalveluihin ja ESN-verkostoon. Suurin osa meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuten asiaan kuuluu. Pointtina lieneekin lähinnä esitellä opiskelijoille, keitä kaikkia kampuksella on apuna ja mistä voi kysyä neuvoa.

Orientaation aikaan tervehditään ja jutellaan paljon ja eri ihmisille. Se tapahtui yllättävän luonnostaan, vaikka olinkin jännittänyt toisiin tutustumista. Virallisen ohjelman jälkeen menimme usein kampuspubiin, ja kaikki ovat tervetulleita seuraan (välihuomio: pubeissa vietettiin kokonaisuutena jonkin verran aikaa, mutta se ei läheskään aina ja kaikkien kohdalla tarkoittanut alkoholin käyttöä). Myös ESN (Erasmus Student Network) järjestää paljon tapahtumia ja sen jäsenet tutustuvat aktiivisesti vaihto-opiskelijoihin.

Yliopiston eteläkampus on todella tunnelmallista aluetta, mutta siellä opiskelevat lähinnä teologiaa opiskelevat St. Patrick’s Universityn opiskelijat.

Kun kurssit alkoivat, kävin ensimmäisellä viikolla tutustumassa käytännössä kaikilla kursseilla, mitkä kiinnostivat ja mihin ehdin. Niistä valitsin lopullisen lukujärjestykseni. Valitettavasti moni niistä kursseista, joita olin Suomessa valinnut, oli joko päällekkäin toisen kurssin kanssa tai niitä ei järjestetty ollenkaan.

Olin todella innoissani opinnoista ja kursseista, orientaatioviikolta olin jo saanut kavereita, bussikortti oli hankittuna ja uusi vedenpitävä takki oli todella todistautunut (lähes) vedenpitäväksi – lupaavaa!

Asumista ja arkea

Kuten suurin osa Erasmus-opiskelijoista, minäkin asuin vuokralla huoneessa saman katon alla vuokranantajapariskuntani, heidän aikuisen poikansa ja kolmen kissan kanssa. Kaikki oli sinänsä hyvin ja tulimme hyvin toimeen. Silti huomasin, että asumismuoto kuormittaa minua paljon. Pyrin jatkuvasti häiritsemään mahdollisimman vähän, ja en viitsinyt mennä keittiöön, jos vuokranantajillani oli siellä selkeästi isot kokkailut kesken. Vuokranantajieni sääntöihin ja tapoihin piti keskittyä, vaikka ne eivät olleet kohtuuttomia.

Lohtuna toimi se, että kuvio on niin väliaikainen – jos olisin asunut kampuksella, olisin ehkä hakenut vaihto-opintojen jatkoa myös keväälle. Lisäksi olin kaikesta huolimatta onnekas, kuten onneksi suurin osa opiskelijoista, vaikka myös kauhutarinoita vuokralaisten valvonnasta kameroilla, riidoista ja hulluista säännöistä kuten “saat käyttää suihkua vain klo 18:00-18:10” kiersi. Vaikeisiin kämppäkuvioihin sai kuitenkin usein tukea toisilta opiskelijoilta ja eteläkampuksella on mahdollisuus jokseenkin kohtuuhintaiseen väliaikaismajoittumiseen. Liikaa ei siis kannata säikähtää.

Ilokseni huomasin, että ruokakaupat ovat Irlannissa edullisempia kuin Suomessa. Opiskeluruokailu ja ulkona syöminen taas oli kalliimpaa, joten kokkaamalla saattoi säästää paljonkin, jos siihen oli aikaa ja energiaa. Irlantilaiset syövät usein lounaaksi lähinnä sämpylää tai muuta kevyttä. Kampuksen viereisessä Aldissa oli lounasaikaan usein paljon vilskettä. Itse söin melko usein myös opiskelijaruokalassa tai kampuspubilla, vaikka ruoka oli useimmiten ranskalaisia ja uppopaistettua kanaa.

Lenkkimaisemia Leixlipissä: 1700-luvulla rakennettu Wonderful Barn.

Koitin käydä lenkeillä aamuisin, ja siihen löytyikin ihania niittymaisemia läheltä sekä kotia että kampusta! Kotoa piti lähteä kampukselle noin tuntia ennen luennnon alkua, vaikka bussimatka itsessään oli vain kymmenisen minuuttia – no, sainpahan arkiliikuntaa. Luentojen välissä juttelin muiden Erasmus –opiskelijoiden kanssa, ostin lukemattomia termarillisia kahvia ja käytin liikaa rahaa välipaloihin kampuksen pikkukaupassa. Sitten opiskelin tai teeskentelin opiskelevani pari tuntia, ja menin illaksi opiskelijatapahtumiin, toisten kanssa pubiin tai syksyn edetessä musikaalitreeneihin. Livemusiikki on minulle tärkeää, ja sitä olikin erinäisten trubaduurien osalta tarjolla usein. Välillä viikonloppuisin vein läppärini pubiin, tilasin tuopin Guinnesia (kyllä, kaikki todella juo sitä Irlannissa, myös paikalliset) ja tein kouluhommia livemusiikkia kuunnellen.

Kursseja ja kokeita

Syyslukukausi kesti reilut kolme kuukautta. Sen keskellä oli “study week” eli itsenäisen opiskelun viikko, jolloin moni reissaa muualle. Itselläni se meni pitkälti rästitehtävien hoitamiseen. Samat kurssit pyörivät lukukauden alusta loppuun, eli samanlaista periodijakoa kahteen eri jaksoon syksyn aikana kuin Helsingin Yliopistossa ei ole. Itselleni se oli haastavaa, sillä täytyi keskittyä useampaan kurssiin samaan aikaan. Lukukausi päättyi juuri ennen joulua. Vaihto-opiskelijoiden (toisin kuin tutkinto-opiskelijoiden) oli palautettava kaikki tehtävät 22.12. mennessä, mikä teki opiskelutahdista todella tiukan.

Koin opiskelun erilaisena kuin Helsingin yliopistossa. Akateemisten lukemistojen lisäksi kursseilla luettiin blogitekstejä ja kuunneltiin podcast-jaksoja. Joillain kursseilla lukemistoista ei juuri puhuttu eli omatoiminen työskentely oli opiskelijoiden vastuulla. Jollain tavalla opiskelu ei tuntunut yhtä “akateemiselta” kuin Helsingissä, mutta tämä varmasti riippuu kursseista. Omista kursseistani olen erittäin kiitollinen, neljä viidestä oli todella antoisa ja yksi kurssi antoi minulle aiheen ja runsaasti taustaa kandityöhöni.

Kokeet, tai lähinnä niiden ajoitus, yllätti minut. Kurssieni välipalautukset osuivat kahden viikon säteelle toisistaan ja loppupalautukset alkoivat käytännössä heti niiden jälkeen. Koska todella suuri osa vapaa-ajastani kului musikaalitreeneissä (josta tuonnempana), olin todella jäljessä ja TODELLA stressaantunut. Lopulta sain erillisellä lomakkeella haettavaa lisäaikaa muutamaan tehtävään ja jätin yhden kurssin kokonaan pois. Arviointien saamiseen meni usein viikkoja. Arviot annettiin prosenttimuodossa ja kuulin, että yli 80 % (/100%) on jostain syystä lähes mahdoton saada – tämä tiedoksi, jos olet tottunut korkeimpiin arvosanoihin.

Kampuksella asuu Seamus –niminen kissa. Tarina kertoo, että jos sitä silittää koekaudella, pääsee läpi kokeista.

Iloisena yllätyksenä tuli se, että joistain kokeista on ihan aitoa hyötyä muillekin kuin tekijälle. Eräällä kurssilla digitoimme vuorovesidataa ja osallistuimme siten osaltamme aihetta käsittelevään väitöskirjatutkimukseen. Samalla saimme käsityksen siitä, mitä tutkimus voi konkreettisesti pitää sisällään. Toisella kurssilla lopputyönämme oli blogiteksti, ja osa teksteistä julkaistiin. Tavoitteena oli kirjoittaa helppolukuista ja kansantajuista tekstiä, ja siten harjoitella tieteen saavutettavuuden edistämistä.

Ilmapiiri ei ollut varsinaisesti tiukka. Monet opiskelijat eivät käyneet luennoilla aktiivisesti, ja kaikki luennoijat eivät ottaneet läsnäoloja ylös. Toisaalta sain juuri tällaisen kurssin luennoijalta paljon joustoa ja apua, koska kävin tunneilla: “Those who show up, I help”. Kokeiden ja palautusten aikatauluun kannattaa kuitenkin tutustua hyvissä ajoin, ja tehdä jopa viikkoja ajoissa ne tehtävät, joita voi. Prokrastinointi ei ole samalla lailla mahdollista kuin Helsingin Yliopistossa, kun palautuksia on parin viikon sisällä puoli tusinaa tai enemmän!

Vapaa-aika

“Mikäs siinä, vähän laulua ja tanssia vapaa-ajalla” ajattelin ja menin Musical Societyn minimusikaalien pääsykokeisiin. Pääsin Paavo Pesusieni –musikaalin ensembleen – ja sain huomata, että kyseessä ei todellakaan ole “vähän laulua ja tanssia”. Harjoittelimme 9-16 tuntia viikossa ja musikaaliproduktiosta tuli merkittävä osa vaihtokokemustani. Arki oli rankkaa, mutta en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Musical Society harjoittelee tosissaan ja taso on kova, mutta yhteishenki on lämmin ja harjoitukset olivat käytännössä ainoa paikka, missä tutustuin irlantilaisiin.

Erilaiset klubit ja ryhmät (clubs and societies) on merkittävä osa irlantilaista yliopistoelämää ja TODELLA VAHVASTI KANNUSTAN LIITTYMÄÄN NIIHIN! Maynoothissa toimintaa oli teenjuonnista ja surffausmatkoista aina eri urheilulajeihin ja lautapeleihin. Clubs & Societies on matalan kynnyksen tapa tutustua eri ihmisiin, löytää oman henkistä porukkaa ja päästä tapahtumiin! Eri vaihtoehtoja pääsee tarkastelemaan osoitteessa https://mulife.ie/.

Yksi yhteisö yliopistolla on Environmental Society, joka järjesti muun muassa maistelu- ja infotilaisuuden kampukselta löytyvistä teeksi kelpaavista yrteistä.

Yksi aktiivinen society on ESN eli Erasmus Student Network. Sen vetäjät ovat aktiivisia ja toimivat monen vaihtarin paikallisena turvana. Esimerkiksi Dublinin marraskuun 2023 mellakoiden aikaan juuri ESN aktiivit päivystivät WhatsApp-ryhmässä ja huolehtivat, että kaikki pääsevät, jos nyt ei kotiin, niin ainakin turvaan.

Moni vaihto-opiskelija ottaa YESTrips-firman matkoja toisiin kaupunkeihin viikonloppuisin. Itse kävin YESTrips matkalla Belfastissa ja voin sanoa, että matkasta saa sitä mistä maksaa eli melko vähän. Belfast itsessään oli ihana ja pakettimatkasta oli toki se ilo, ettei itse tarvinnut pohtia busseja tai auton vuokrausta. Mitään luksusta en toki odottanutkaan.

Itse en vuokrannut missään vaiheessa autoa, ja nyt sanoisin, että se on paras tapa matkustaa Irlannissa. Bussilla ja junallakin pääsee (huom. tiet kapeita ja meno välillä aika hurjaa), mutta silloin missaa helposti pienen pienet kylät, jotka voivat olla ehdottomasti Irlannin parasta antia.

SU eli Student Union on päivisin lounasruokala, iltaisin tapahtumapaikka jossa järjestetään bingoja, Drag -esityksiä, minimusikaalien näytökset, rentoja maalaushetkiä ja käytännössä mitä vaan. Viereisessä huoneessa on kampuspubi, jossa on urheilua, livemusiikkia, ruokaa ja hyvin usein rentoa hengailuseuraa.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen juuri ennen joulua, 23.12. Olin todella väsynyt tiukasta opiskeluputkesta, musikaalin esityksistä ja toista kuukautta jatkuneista viikottaisista deadlineista. Moni vaihto-opiskelija lähti jo aiemmin, ja siten viimeiset viikot olivat täynnä jäähyväisiä. Olo oli toisaalta haikea, mutta toisaalta odotin kovin sitä, että pääsen Suomeen ja taas asumaan omien kämppisteni kanssa, joiden kanssa ei tarvitse koko ajan miettiä, häiritsenkö.

Kuten usein pitkältäkin reissulta palatessa, oli hämmentävää miten nopeasti vaihto tuntui etäiseltä: se on niin oma erillään oleva maailmansa, johon on vain hyvin vähän konkreettista kosketuspintaa Suomessa. Jatkoimme kuitenkin yhteydenpitoa muutaman ystävän kanssa, ja kuten sanottu, sain kandityöni aiheen vaihto-opinnoistani.

Summaten: vaihto oli rankka mutta monin tavoin antoisa kokemus. Tekisin kaiken uudestaan. Tai no, sillä kertaa aloittaisin muutamat kurssitehtävät aiemmin. Ja nukkuisin enemmän.

Pikatärpit Maynoothiin/Irlantiin lähtevälle/hakevalle:

  • Älä tee niin kuin minä vaan hanki matkavakuutus ennen lähtöä. Pääset a) helpommalla ja b) halvemmalla
  • Irlantilaiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään 😊
  • Liity yliopiston klubeihin ja societyihin! Voit myös hakea niiden hallitukseen.
  • Tutustu Irlannin historiaan ja kulttuuriin!
  • Edelliseen viitaten; mene katsomaan Rugbypeliä pubiin, vaikka et olisi koskaan katsonut rugbya
  • Sää todella on juuri niin huono tai vielä huonompi, kuin mitä siltä odotat. Sateenvarjon voit jättää Suomeen, se hajoaa ensimmäisenä päivänä. Sen sijaan vettä pitävät vaatteet ovat ystäviäsi!
  • Bussit ovat myöhässä ja jättävät tulematta usein, mikä kannattaa huomioida aikataulusuunnittelussa.
  • Suunnittele koko vaihtoajan opinnot niin hyvin kuin voit ja niin ajoissa kuin voit. Pyydä luennoitsijoilta lukemistot ja kokeiden tehtävänannot mahdollisimman ajoissa.
  • Osalle meistä vaihto voi olla rankempi kuin mitä odotamme. Saatat olla väsyneempi kuin ajattelit tai toivoisit. Uuteen sopeutuminen vie energiaa. On enemmän kuin OK levätä.
  • Vietä oman näköinen vaihto ja nauti!
Posted on

Vaihtokertomus, Chulalongkorn University, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta

Olin vaihdossa Chulalongkornin yliopistossa Thaimaassa yhden lukukauden ajan. Opiskelin Chulassa Kaakkois-Aasian tutkimusta englanninkielisessä Southeast Asian Studies (SEAS) -ohjelmassa.

Hain Thaimaahan vaihtoon, sillä maan rikas historia, kulttuuri ja luonto kiinnostivat, minkä lisäksi Chulan yliopisto tarjosi monipuolisia opintoja vaihtareille.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Thaimaan pääkaupunkiin, Bangkokiin, noin viikkoa ennen lukukauden alkua. Halusin varata hyvin aikaa kaupunkiin tutustumiseen ja sopivan asunnon löytämiseen ennen opintojen alkamista. Ensimmäinen viikko hurahtikin nopeasti kuumankosteaan ilmastoon ja kaupungin nopeaan tempoon tottuessa sekä uuteen asuntoon asettuessa.

SEAS-ohjelma järjesti orientaatiopäivän ohjelman opiskelijoille 4.8. ja Chula järjesti yliopistolaajuisen orientaatiopäivän kaikille opiskelijoille 8.8. Molemmissa tilaisuuksissa pääsin tutustumaan kanssaopiskelijoihin paremmin. Sain molemmista tilaisuuksista kutsun sähköpostiin vain muutamaa päivää aiemmin. Chulassa tiedonvälitys ei ole sitä kaikista tehokkainta ja nopeinta… Tähän kannattaa valmistautua!

Kurssit lähtivät käyntiin heti orientaatiopäivien ohessa. Kursseille pystyi ilmoittautumaan parissa eri kierroksissa Chulan nettisivuilla ennen lukukauden alkua ja sitten viimeistään kurssien alettua. Itse olin ilmoittautunut kursseille ennen kurssien alkamista ja saanut niihin hyväksynnänkin, mutta paikan päällä selvisi, että näitä valitsemiani kursseja ei ollutkaan enää olemassa… Sain onneksi pienen paniikin jälkeen haltuuni ajantasaisen listan syksyn kursseista ja pääsin ilmoittautumaan niihin ongelmitta.

Lukukauden alussa kursseja pääsee ”kokeilemaan” kaksi ensimmäistä viikkoa ja tämä kannattaa ehdottomasti hyödyntää ennen viimeisiä lukituksia kurssivalinnoista. Luennoille saa siis vapaasti mennä istumaan ja kuuntelemaan, ja sitten viimeistään kahden viikon päätteeksi on lukittava valitsemansa kurssit. Itse ”kokeilin” useaa SEAS-ohjelman kurssia ennen lopullista valintaani ja hyvä niin, sillä lopulta valinnat olivat täysin eri mitä olin alussa ajatellut! Usein myös kurssien tehtävät ja tarkempi aikataulutus selviävät vasta kurssien aloitusluennoilla, joten pelkän kurssinimen ja -kuvauksen perusteella ei välttämättä kannata valita kursseja.

Asuminen

Bangkokissa on paljon erilaisia vaihtoehtoja asumiselle. Chulan kampuksella on yliopiston oma asuntola (CU iHouse) ja lähellä kampusta sijaitsee pari opiskelijoiden suosimaa hotellimaista asuntolaa (Nonsi, iSanook). Yksityiset condominiumit eli condot ovat myös hyvin suosittuja asumisvaihtoehtoja.

Päätin itse vuokrata asunnon Bangkokissa yksityisiltä markkinoilta, sillä yksityiseltä sai upeita asuntoja halvemmalla kuin mitä opiskelija-asuntolat olisivat maksaneet. Löysin oman asuntoni Bangkokin vuokra-asuntojen Facebook-ryhmästä. Asunnossani oli olohuone, keittiö, makuuhuone ja oma vessa, ja vuokra oli 340€/kk. Taloyhtiön kattouima-allasta, kuntosalia ja shuttle-serviceä lähimmälle BTS-asemalle sai käyttää ilmaiseksi!

Moni yksityisiä condoja vuokraava suosii pidempiaikaisia vuokra-sopimuksia (6kk+), joten oli hieman haastavaa löytää asunto vain 5kk ajaksi. Useiden yhteydenottojen ja parin asuntonäytön jälkeen löysin kuitenkin sopivan asunnon, johon oli mahdollista tehdä lyhyempi sopimus. Kannattaa siis sitkeästi ottaa yhteyttä useisiin vuokranantajiin eikä lannistua, jos ei asuntoa heti löydy.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Opiskelin Chulassa Kaakkois-Aasian tutkimusta englanninkielisessä Southeast Asian Studies -ohjelmassa. Suoritin vaihdon aikana yhteensä neljä kurssia: kaksi Kaakkois-Aasian tutkimuksen kurssia ja kaksi Thai-tutkimuksen kurssia. Kurssit kestivät koko lukukauden ja olivat 6 op arvoisia. Sain valita kurssini kahdeksan kurssin listalta, joten paljoa valinnanvaraa ei kurssivalintojen suhteen ollut.

Jokaisella kurssilla oli 3h luentoja viikossa, ja läsnäoloa seurattiin tiukasti. Luennot olivat suurimmaksi osaksi perinteistä luento-opetusta ja esiin nousseet kysymykset esitettiin luennoitsijalle yleensä vasta luennon lopussa. Kolmella kurssilla oli myös säännöllisesti asiantuntijoiden vierailijaluentoja, mikä toi mielenkiintoista syvyyttä käsiteltäviin aiheisiin. Kerran osallistuttiin myös kansainväliseen konferenssiin!

Luentojen lisäksi kaikilla valitsemillani kursseillani tehtiin 15-20 sivuinen loppuessee, joka kurssista riippuen esiteltiin 1-2 kertaa. Lisäksi tehtäviin kuului lyhyempiä esseitä, ryhmätöitä ja case-esitelmiä. Opettajat usein korostivat, että maisteriopinnoissa kuuluu kehittää kirjoitus- ja esiintymistaitojaan, ja kurssitehtävät vastasivatkin tätä ajatusta. Kokeita ei ollut lainkaan SEAS-ohjelman millään kurssilla.

Lukukauden päätteeksi SEAS-maisteriohjelma järjesti kolmen päivän opintoretken historiallisille raunioille. Retki oli tutkinto-opiskelijoille pakollinen osa opintoja, mutta koska vaihtarit joutuivat maksamaan matkasta (n. 180e), niin he saivat itse päättää osallistumisestaan.

Arki ja matkustaminen

Bangkok on itsessään niin monipuolinen ja rikas kaupunki, että olisin hyvin voinut viettää aikani vain siellä! Tapahtumia, nähtävyyksiä, ravintoloita ja kaikkea muuta tekemistä on paljon, ja julkisilla pääsee helposti kulkemaan ympäri kaupunkia.

Itse kampuksellakin tuli vietettyä paljon aikaa. Chulan valtava kampus sijaitsee aivan kaupungin ytimessä ja se on todella kaunis kaikkine vihreyksineen ja historiallisine rakennuksineen. Kampuksella on halpoja ruokaloita lähes jokaisessa rakennuksessa, maksuttomat urheilufasiliteetit opiskelijoille ja useita kirjastoja, joissa monet opiskelijat viettävät päivät opiskellen.

Vaihdon aikana ehdin hyvin myös matkustamaan Thaimaassa. Bangkokin lisäksi vierailin 8 eri kohteessa, joista lemppariksi nousi Chiang Rain vuoristo. Matkustaminen Thaimaassa on helppoa ja edullista, etenkin maata pitkin. En halunnut lentää niin lyhyitä välimatkoja, joten matkailin ympäri maata ainoastaan maateitse. Junaverkosto on laaja ja bussiyhteyksiä on vielä enemmän. Myös naapurimaihin, Kambodžaan, Laosiin, Vietnamiin ja Malesiaan, pääsee maateitse, mutta suurten välimatkojen vuoksi aikaa matkustamiseen kannattaa varata hyvin.

Thaimaa on niin valtavan suuri ja monipuolinen maa, joten vaikka matkailin vaihdon aikana pelkästään Thaimaassa, tuntuu, että jäi paljon vielä näkemättä!

Huomiona vielä, että kannattaa aloittaa matkailu lähes heti vaihdon alettua, sillä alussa on enemmän vapaa-aikaa eikä luentoja siirrellä vielä niin paljoa! Chulassa lukukauden edetessä opettajilla on tapana siirrellä luentoja lyhyellä varoitusajalla, joten monella on mennyt siksi myöhemmät matkasuunnitelmat uusiksi. 🙂

Lukukauden kesto ja lomat

Chulalongkornin yliopistossa on kahdenlaisia lukuvuosia: ohjelmasta riippuen on joko kaksi lukukautta (syksy ja kevät) tai kolme lukukautta (syksy, talvi-kevät ja kevät-kesä). SEAS-ohjelmassa lukukausia oli kaksi, joista olin vaihdossa ensimmäisen lukukauden ajan.

Lukukausi alkoi virallisesti elokuun ensimmäisellä viikolla ja loppui joulukuun toisella viikolla. Tarkat aloitus- ja lopetuspäivämäärät vaihtelevat vuosittain. SEAS-ohjelmassa ei ollut minkäänlaisia lomia lukukauden välissä eli viikoittaiset luennot jatkuivat suoraan putkeen aina elokuusta marras-joulukuuhun saakka. Pyhä- ja juhlapäivinä, joita on Thaimaassa useita, oli lähes aina vapaapäivä, mutta opettajat järjestivät aina korvaavia luentoja näiden tilalle. Viimeisten luentojen jälkeen oli usein pari viikkoa aikaa keskittyä loppuesseiden kirjoittamiseen ennen lukukauden virallista päättymistä.

Mikä yllätti vaihdon aikana

Jännitin aika paljon sitä, miten tulen sopeutumaan yli 10 miljoonan ihmisen suurkaupunkiin, mutta yllätyksekseni ihastuin Bangkokiin ihan toden teolla! Bangkok saattaa ensisilmäyksellä näyttäytyä sotkuiselta ja vaikeasti navigoitavalta kaupungilta, mutta kaupunkiin paremmin tutustuessa huomaa, miten hyvin organisoitu se oikeastaan on.

Bangkokin joukkoliikenne, johon kuuluu mm. skytrainit, metrot, bussit ja jokilautat, on hyvin järjestetty, edullinen ja helppokäyttöinen. Ostareita, marketteja ja ruokakauppoja on ihan kaikkialla, ja ne moni niistä on yömyöhään auki. Jos ei jaksanut itse lähteä ruokaostoksille, niin eri applikaatioiden kautta pystyi tilaamaan ruokaa itselleen edullisesti. Liikuntapaikkoja ja puistojakin on useita.

Asuminen Bangkokissa oli siis todella helppoa ja vaivatonta, ja kaiken kruunasi se, että paikalliset olivat aina äärimmäisen ystävällisiä ja avuliaita.

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi huomioida

Chulaan hakemista kannattaa alkaa valmistelemaan hyvissä ajoin. Eri ohjelmat vaativat erilaisia asioita, joten selvitä ajoissa, mitä dokumentteja tarvitset hakemusta varten. Itse jouduin esimerkiksi tekemään maksullisen TOEFL-kielitestin SEAS-ohjelman hakemusta varten. Kaikkea tietoa ei välttämättä löydy ajantasaisena netistä, joten ole myös valmis ottamaan yhteyttä ohjelman koordinaattoriin ja kysymään suoraan häneltä apua.

Toiseksi suosittelisin opiskelemaan edes hieman thain kieltä. Thaimaassa puhutaan yleisesti ottaen ihan hyvin englantia, mutta perusfraasien ja kohteliaisuuksien osaaminen thaiksi helpottaa kanssakäymistä thainkielisten kanssa!

Suosittelen myös tutustumaan Thaimaan ilmastoon ja vuodenaikoihin, jotta sade- ja kuumakaudet eivät tule yllätyksenä. Loppusyksyllä Bangkokissa ja sen lähialueilla on sadekausi voimakkaimmillaan ja mm. äkkitulvat ovat kaupungissa yleisiä. Sadekausi saattaa hieman rajoittaa liikkumista ja matkailua. Keväällä taas Bangkokissa on kuumakausi, jolloin sadetta ei ole lähes lainkaan, mutta lämpötila voi nousta jopa 40°C.

Paluu Suomeen

Vaihdon jälkeen päätin jäädä vielä hetkeksi Kaakkois-Aasiaan matkailemaan kuten moni muukin vaihtari. Paluu Suomen talveen ei houkutellut, sillä arki aurinkoisessa suurkaupungissa alkoi tuntumaan omalta.

Thaimaa on upea maa, joka yllätti kaikella sen rikkaudella ja kauneudella. Tiedän, että aion vielä tulevaisuudessa palata maahan, sillä paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Vaikka Bangkok onkin hektinen suurkaupunki, oppi siellä kuitenkin olemaan stressaamatta asioista (ainakaan liikaa). Kaikella on tapana järjestyä oli sitten millainen tilanne tahansa, ja tämän mentaliteetin lopulta sisäistin itsekin kantapään kautta.

Elämäni Thaimaassa on ollut upea kokemus. Sain vaihdon aikana paljon uusia ystäviä ja mahtavia kokemuksia. Palaan kotiin paljon rikkaampana kuin osasinkaan kuvitella. Suosittelen Thaimaata vaihtokohteeksi jokaiselle!

Posted on

Vaihtokertomus, Sciences Po Bordeaux, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteet

Lähdin Bordeaux’n Sciences Po’hon vaihtoon syyslukukaudeksi erityisesti oppimaan ranskaa ja viettämään syksyä etelään Pyreneiden kupeeseen. Bordeaux’n Sciences Po oli hakiessani ainut yliopisto Pariisin ulkopuolella, johon kielitasoni riitti ja jossa pystyi opiskelemaan yhteiskuntatieteitä sekä ranskaksi että englanniksi. Kaupunki vaikutti viehättävätä ja yliopistossa vaikutti olevan kiinnostavia kursseja myös sosiaalitieteilijälle.

Ennen vaihtoa

Opintosuunnitelmaa tehdessä on olennaista huomioida, että ranskan opintoja tehneenä on valittava French track vaikka haluaisi tehdä English trackin. French trackillä vähintään puolet kursseista on tehtävä ranskaksi, mutta English trackillä ranskankielisiä kursseja ei voi suorittaa lainkaan. Usein kurssisuoritukset voi kuitenkin tehdä englanniksi, mikäli oma ranskan taso ei riitä esimerkiksi tenttien tai esseiden tekemiseen. Lopullinen kurssitarjonta selkiää kuitenkin vasta paikan päällä, eli suurta osaa yliopiston verkkosivuilla näkyvistä kursseista ei ole saatavilla.

Ranska on tunnettu piinallisesta byrokratiastaan, mutta vaihtoprosessi Sciences Pon puolesta oli hämmästyttävän suoraviivainen ja helppo, vaikkakin hieman hidas. Ohjeistukset ovat selkeitä eikä byrokratiaa ole paljoa, kun itse hausta on selviytynyt ja vahvistuksen vaihtopaikasta on saanut. SciPon kansainvälisen yhteistyön koordinaattoriin saa useimmiten nopeasti yhteyden, mikäli jotain kysyttävää ilmaantuu. Asumisen kanssa apua ei kuitenkaan välttämättä saa yliopistolta.

Matka Bordeaux’hon

Matkustin Bordeaux’hon maateitse. Laivamatkoineen matkanteko vei kolme päivää, mutta voi lämpimästi suositella matkantekoa junalla!

Reitti oli seuraava: Helsinki-Turku-Tukholma-Malmö-Kööpenhamina-Hampuri-Mannheim-Pariisi-Bordeaux. Tämä reitti on melko toimiva, mutta erityisesti Saksassa on olennaista huomioida, että junat ovat usein myöhässä. Ostin matkaa varten Interrail-passin, jotta lippujen vaihtaminen voisi sujua helpommin mahdollisten myöhästymisten tapauksessa. Reilipassi varausmaksuineen on kuitenkin usein kalliimpi mitä yksittäisten lippujen hankkiminen.

Asunnon hakeminen Bordeaux’sta

Kuten lähes kaikissa opiskelijakaupungeissa, myös Bordeaux’ssa asuntotilanne on heikko. Vuokrataso on korkea, asuntoa ei usein ole helppo saada yhdeksi lukukaudeksi ja myös huijareita on liikkeellä paljon, erityisesti Facebook-ryhmissä. Vuokrataso on lähes sama kuin Helsingissä, mutta huonokuntoisia asuntoja on myös paljon tarjolla. Lähtökohtaisesti asunnot ovat kuitenkin sisustettuja, paitsi paikallisen Hoasin eli Crousin asunnoissa.

Crousille on hyvä laittaa asuntohakemus heti, kun vaihtopaikan saa, koska vaihtareille ei ole varattu riittävästi asuntoja. Crousilla kuitenkin kannattaa varautua siihen, että byrokratiaa on paljon ja jotkut asunnot ovat todella huonossa kunnossa. Hyviä asuntoja on kuitenkin paljon.

Moni vaihto-opiskelija alkoi etsiä asuntoa vasta saavuttuaan kaupunkiin, mutta kannattaa ryhtyä asunnonhakuun mahdollisimman pian vaihtopaikasta kuultuaan tai vähintään kuukauden tai kaksi ennen vaihtoon lähtöä. Bordeaux’ssa on ainakin yksi nuorisohostelli, jossa voi majoittua kohtuuhintaisesti, mikäli omaan asuntoon ei pääse heti saavuttuaan.

Vaihdossa on hyvä ajatus asua kimppakämpässä kulujen jakamisen, mutta myös sosiaalisen kokemuksen vuoksi. Kimppakämppä on hyvä mahdollisuus tutustua ihmisiin myös oman vaihtoyliopiston ulkopuolelta ja kämppiksistä voi saada hyviäkin kavereita. Esimerkiksi La Carte des Colocs on hyvä verkkosivu, jolta voi löytää kimppakämppiä ja tehdä asunnonhakuilmoituksen. Löysin oman asuntoni tätä kautta, mutta myös pari kaveria jo ennen kaupunkiin saapumista. Myös Erasmus-WhatsApp-ryhmät ovat hyviä paikkoja löytää asunto – monet kaupungista pois muuttavat ilmoittavat asunnoistaan näissä ryhmissä.

Sciences Po, kuten lähes kaikki muutkin Bordeaux’n yliopistojen kampukset, sijaitsee naapurikunnassa Pessacissa, jonne on keskustasta noin kuusi kilometriä. Asuin itse Pessacissa hyvin lähellä kampusta. Opiskelun kannalta oli mieluisaa asua lähellä kampusta ja Pessac on hyvin rauhallinen alue, mikä voi kantakaupungissa asuvalle olla mieluisaa vaihtelua. Asuin neljän kämppiksen kanssa kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa, jossa meillä oli myös oma piha.

Vaikka saisit Kelan asumistukea, olet vaihto-opiskelijana oikeutettu myös Ranskan asumistukeen eli Caf-rahaan. Käsittelyajat ovat kuitenkin pitkiä, minkä vuoksi tuen voi saada vasta vaihdon päätyttyä.

Kurssit ja opiskelu

Suurin osa Sciences Pon kursseista on neljän opintopisteen kursseja, mutta myös jotain kahden opintopisteen intensiivikursseja on. Englanninkielisillä kursseilla on mahdollista tehdä ylimääräisiä tehtäviä, jotta kurssista saa viiden opintopisteen laajuisen.

Orientaatioviikon jälkeen vaihtareilla on niin sanottu ”shopping week”, eli viikon ajan luennoilla voi käydä tunnustelemassa, mitkä kurssit haluaa valita. Tämän jälkeen muutoksia kurssivalintoihin ei voi tehdä. Tuolloin kannattaakin käydä kokeilemassa erilaisia luentoja, sillä esimerkiksi eri opettajien opetustavoissa ja puhenopeudessa on paljon eroja, ja tämä selviää vasta itse luennoilla.

Ranskankieliset kurssit voivat olla todella vaikeita seurata, mutta kursseista selviää, kun pyytää apua. Oma tasoni oli lähtiessä noin B1. Kysyin jokaisella ranskankielisellä kurssilla joltakulta ranskalaiselta luentomuistiinpanoja (mitkä suuri osa heistä tekeekin todella taitavasti), joiden avulla itse ymmärsin kurssien sisällöt ja pärjäsin tenteissä. Jotkut opettajat ovat kuitenkin ilmaisussaan selkeämpiä ja kuullun ymmärtäminen myös paranee lukukauden aikana. Yleisesti vaihto-opiskelijoille oli myös helpotettuja kurssisuoritustapoja ja opettajat ovat usein joustavia. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa myös ranskankielisiä kursseja, vaikka se olisikin vaikeaa!

Erityisesti ensimmäisen vuositason kurssit ovat 100–200 hengen massaluentokursseja, joiden tunnelma voi olla melko levoton. Massaluentokursseilla suoritusmuotona on pääsääntöisesti tentti, joka perustuu luentoihin eikä lukemistoihin. Itse päädyin ottamaan lähinnä massaluentotyyppisiä kursseja, mutta myös pienempiä ja vuorovaikutuksellisempia kursseja oli tarjolla. Joillain kursseilla tehdään paljon esitelmiä ja keskusteluja, ja kurssien työtaakka vaihteleekin todella paljon. Monilla kursseilla opiskelijat esittivät luennoitsijoille pitkiä ja kiinnostavia kysymyksiä, mikä oli virkistävää!

Tentit olivat myös hyvin erilaisia eri kursseilla. Jotkut tentit olivat tunnin mittaisia, 15–20 kysymyksen tenttejä, jotkut Moodlessa tehtäviä etätenttejä, jotkut suullisia ja jotkut monivalintatenttejä. Joissain tenteissä tärkeää oli soveltaa kurssilla oppimiaan asioita ja reflektoida asioita itse ja joissain taas yksityiskohtien muistaminen oli olennaisinta. Mitään selkeää linjaa siitä, millaisia kurssisuoritusmuodot koulussa ovat, ei käsitykseni mukaan ollut, vaan suoritusmuodot perustuivat opettajien mieltymyksiin. Itse tein kaikki tentit englanniksi, mutta monilla kursseilla tätä mahdollisuutta ei ollut.

Sciences Po on eliittikoulu (grande école), ja paikoin tämä on hyvin selkeästi nähtävissä. Opiskelijoiden ja opettajien väliset suhteet ovat muodollisia ja teitittely on tärkeää. Mitä pidemmälle opinnoissa mennään, opiskelijat alkavat myös kilpailla enemmän toisiaan vastaan. Kuitenkin opiskelijat ovat yleisesti valmiita auttamaan vaihtareita esimerkiksi luentomuistiinpanoja jakamalla.

Sosiaalitieteiden opiskelijana opinnot Sciences Possa olivat hieman pettymys. Painotus on vahvasti kansainvälisten suhteiden opinnoissa ja yliopisto valmistaa selvästi opiskelijoita virkamiesuralle. Afrikan tutkimuksen kurssit olivat itselleni kiinnostavampia ja Afrikan tutkimuksen keskus järjestää myös paljon kiinnostavia keskustelutapahtumia yliopistolla ja kaupungissa.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi Sciences Possa kestää elokuun lopusta joulukuun puoliväliin. Joulukuussa on pääasiallisesti vain tenttejä ja palautuksia – ei siis enää luentoja. Opinnot päättyvät joitain poikkeuksia lukuun ottamatta ennen joulua. Syyslukukautena on viikon loma loka-marraskuun vaihteessa.

Arki Bordeaux’ssa

Bordeaux tunnetaan elitistisenä ja melko ylimielisenä kaupunkina mikä on varmasti osin totta. Ihmiset eivät ole muun Etelä-Ranskan tavoin erityisen ystävällisiä tai kohteliaita, mutta itselleni kaupunki tuntui viihtyisältä. Kenties suomalaisille bordeaux’lainen rehellisyys sopii hyvin.

Kaupungissa on rikas ja hedelmällinen kulttuurielämä ja kaupunki on arkkitehtonisesti erityislaatuinen: keskusta on lähes kokonaan rakennettu 1700-luvulla. Kaupungissa kannattaa kävellä paljon ja nauttia esimerkiksi aukioista ja niiden terasseista. Kulttuuritapahtumia Bordeaux’ssa jatkuvasti, joten tekemisenpuutetta harvoin on.

Vegaanisuus ja jopa kasvissyönti voi olla Ranskassa vaikeaa, mutta ei lainkaan mahdotonta. Tavallisia tuotteita, kuten tofua tai muita soijatuotteita, on vaikea löytää eikä monista ravintoloista saa mitään vegaanista. Hyviä paikkoja kuitenkin löytyy, kun vähän etsii esimerkiksi HappyCown kautta. Opiskelijalounaita vegaanina voi olla hankala saada, joten kannattaa varautua tekemään omat lounaat yliopistolle.

Bordeaux’ssa asuessa kannattaa hankkia pyörä. Kaupungin julkinen liikenne ei ole kovin luotettava ja liikenne on usein pysähdyksissä. Raitiovaunut lakkaavat kulkemasta useimmiten noin yhdeltä yöllä ja toisin kuin muissa Ranskan suurissa kaupungeissa, Bordeaux’ssa ei ole metroa. Pyörällä pääseekin usein nopeasti paikasta toiseen ja liikennekulttuurin oppii nopeasti. Bordeaux’n kaupunki lainaa opiskelijoille ilmaiseksi pyöriä, mutta pyörä on myös helppo ostaa edullisesti ja myydä se lähtiessä esimerkiksi toiselle vaihtarille.

Bordeaux’n kesät ovat pitkiä ja talvet sateisia. Kolmenkymmenen asteen helteet voivat jatkua jopa lokakuun loppuun. Sateenvarjo on olennaista olla mukana aina, sillä sateet yllättävät usein!

Vapaa-aika

Erityisesti elokuvan ystävälle Bordeaux’ssa asuminen on mahtava kokemus, koska kaupungissa on upea art house-elokuvateatteri Cinéma Utopia sekä paljon elokuvafestivaaleja niin ite Bordeaux’ssa kuin sen lähialueilla. Kaupungissa tapahtuu valtavasti kaikkea ja tapahtumista pysyy parhaiten kartalla etsimällä Instagramista oikeat sivustot ja seuraamalla katukuvan flaijereita ja tapahtumajulisteita. Bordeaux’ssa on myös Ranskan suurin drag-skene!

Jos mahdollista, kannattaa Bordeaux’sta lähteä patikoimaan Pyreneille, koska hyvin lähellä on paljon upeita patikointireittejä. Vuoristossa ihmiset ovat myös poikkeuksellisen mukavia ja puhuvat huonosti englantia, mikä on erinomainen mahdollisuus harjoitella keskustelemista ranskaksi! Bordeaux’sta pääsee myös nopeasti junalla Pariisiin, Toulouseen ja rannikolle, ja myös matka Espanjan puolelle on esimerkiksi bussilla ei vie kauaa.

Yliopistolla on paljon erilaisia aktiivisia järjestöjä, joiden toimintaan voi liittyä tai tapahtumiin osallistua. Tarjolla on esimerkiksi runsaasti erilaisia kulttuuri-, opintoihin liittyviä sekä poliittisia järjestöjä. Yliopisto tarjoaa myös urheilumahdollisuuksia, kuten viikoittaisia urheiluvuoroja.

Mikä yllätti ja mitä tulee huomioida

Positiivisesti yllätyin siitä, miten vähän byrokratiaa jouduin Ranskassa ollessani hoitamaan. Kaikkien ongelmien ja haasteiden kanssa myös sain apua paikallisilta ja muilta vaihtareilta. Kannattaakin yrittää tutustua myös muihin kuin vaihtareihin ja käydä myös vaihtaritapahtumien ulkopuolella. Vuokra-asioiden kanssa taas joutui taistelemaan paljon. Vuokalaisella on Ranskan lainsäädännössä melko heikko asema, ja vuokranantajat käyttävät toisinaan valtaansa väärin. Esimerkiksi takuuvuokran takaisinmaksussa voi olla ongelmia.

Kaupungin kulttuurinen elävyys oli myös suuri positiivinen yllätys. Kulttuurishokkeja Bordeaux’ssa ei juurikaan koe, sillä arki ei ole mitenkään merkittävästi erilaista Suomen arkeen verraten.

Kaupungin hintataso voi myös yllättää. Arki Bordeaux’ssa on kutakuinkin yhtä kallista kuin Helsingissä ja paikoin kalliimpaa. Ranskassa toimii kuitenkin erilaisia solidaarisuusjärjestöjä ja esimerkiksi opiskelijoille on tarjolla viikoittain ruoka-apua, josta saa esimerkiksi hävikkivihanneksia ja -hedelmiä sekä kuivaruokia. On hyvä varautua siihen, että rahaa tulee kulumaan paljon.

Paluu Suomeen

Vaihdosta paluu oli aluksi vaikeaa – irtautuminen elämästä, jonka juuri on ehtinyt rakentaa toisessa maassa, voi olla raskas. Kuitenkin uusia kaverisuhteita voi ylläpitää etänä ja toisaalta oli tärkeä ymmärtää, että vaikka kaikki vaihdonaikaiset ihmissuhteet eivät kestäisikään, ovat ne merkityksellisiä. Kun ihmisiä oppii tuntemaan eri puolilta maailmaa, avautuu myös uusia mahdollisuuksia reissaamiseelle. Vaihdosta palatessa koin myös tärkeänä pitää ranskan käytön rutiinina, sillä kielitaito alkaa äkkiä ruostumaan.

Posted on

Vaihtokertomus, National Taiwan University, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Lähtövalmistelut ja saapuminen

Taiwaniin lähteminen oli varmasti koko vaihdon ärsyttävin osa. Vaihtoon lähteminen kannattaa ehdottomasti silti, mutta en aio kaunistella lähtöä. Ennen vaihtoon menemistä jouduin hoitamaan pitkän listan asioita: löytämään vuokralaisen asuntooni, tyhjentämään asuntoni, hankkimaan viisumin, hankkimaan matkavakuutuksen ja täyttämään paljon erilaisia lomakkeita. Kaikkein ärsyttävintä varmasti oli se, että National Taiwan University vaatii, että kaikkien tulijoiden on käytävä lääkärintarkastuksessa. Tätä ei julkinen tai opiskelijoiden terveydenhuolto hoitanut, joten matkaan lähtemiseen kuului ylimääräinen noin 500 euron lasku lääkärintarkastuksista. Mahdollisesti vaihdon huonoin kokemus oli, kun lääkäri suomalaisella terveysasemalla naureskeli lomakkeen todella oudoille kysymyksille. Onneksi tämän jälkeen pääsin lähtemään ilman suurempia mutkia.

Yksi 4 tunnin ja yksi 12 tunnin lento sujuivat hyvin ja yhtäkkiä olinkin Taiwanissa, kaukana kotoa ja paikassa, johon olin kaksi vuotta unelmoinut pääseväni. Eroja oli heti paljon: tullessani kaikkialla oli vielä maskipakko, Taipeissa kaikki oli isompaa ja kiireisempää. Toisaalta olin vain todella onnellinen päästessäni vihdoin elämään suurkaupungissa ja näkemään taiwanilaista elämää. Ensimmäinen viikko sujui hyvin Taipein matkakohteisiin tutustuessa ja toisella viikolla orientaatio alkoi. Orientaatiossa pääsimme tutustumaan muihin opiskelijoihin ja kampukseen. Koin, että orientaatio oli suunniteltu hyvin, sillä pääsin heti alussa tutustumaan ihmisiin, joiden kanssa olinkin samoilla kursseilla myös myöhemmin.

Arki Taiwanissa

Arjessa Taiwanissa on selviä eroja Suomeen verrattuna. Selvin on se, että asunnoissa ei usein ole keittiötä. Asunnossani ei ollut keittiötä, joten söin jokaisen aterian ravintolassa. Tämä ei tosin ollut suuri ongelma, sillä halvimman aterian sai yliopistolla noin 1,5 euron hintaan ja ravintoloita, joista aterioita saa 2–4 eurolla, on helppo löytää. Yleisesti arkeni koostui paljolti samoista asioista kuin Suomessakin. Aamulla menin yliopistolle luennoille ja muuten päivän aikana opiskelin kirjastossa. Illalla kävin usein aterioilla ystävieni kanssa, kävimme kuuntelemassa live-musiikkia tai teimme jotain muuta. Silti todellisuudessa opiskelin selvästi enemmän ja myöhempään kuin Suomessa. Kahdesti viikossa luentoni loppuivat klo 21.05 illalla ja usein ne alkoivat klo 8.10 aamulla. Pitkiä päiviä oli siis paljon ja osa illoista käytettiin luennoilla.

Opinnot

Kurssivalikoima opiskelemallani alalla eli politiikan tutkimuksessa oli hyvä. Englanniksi tarjottiin noin 30 eri kurssia, joista lopulta otin vain 2. Tämän lisäksi tein kurssin musiikkitieteestä, kaksi kurssia kiinan kielen opintoja ja yhden vapaaehtoistyön kurssin. Yleisesti koin, että vaihtareille oli tarpeeksi kurssivaihtoehtoja, muttei yllin kyllin. Tuntui myös, että moni hieman erikoisempi kurssi oli opetettu englanniksi, kun taas peruskurssit olivat kiinaksi. Esimerkiksi filosofian laitokselta olisi voinut tehdä kurssin aikamatkustuksen filosofiasta ja itse kävin kurssin musiikkitieteen soveltamisesta ilmastokysymyksiin. Samalla kurssitarjonta vaihteli paljon alakohtaisesti. Politiikan tutkimuksen kursseja oli paljon englanniksi, sosiologian ja antropologian kursseja vain muutama.

Yliopiston kirjasto löytyy palmukujan lopusta

Opetuskulttuuri oli selvästi erilainen kuin Helsingin yliopistossa. Yhdellä kurssilla suurin osa kokeesta oli vain asioiden ulkoa opettelua. Opettelimme yhdistämään valtion johtajia heidän valtioihinsa ja määrittelemään paljon eri termejä. Ulkoaopettelua painotettiin paljon enemmän kuin Suomessa politiikan tutkimuksen alalla. Toisaalta joillain kursseilla oli melko tuttu opetuskulttuuri, mutta yleisesti sanoisin että ainakin politiikan tutkimuksen kurssit olivat hyvin vahvasti opettajavetoisia. Opettajat pitivät omaa luento-osuuttaan tärkeänä ja keskustelua oli melko vähän.

Kokeita ei ollut montaa. Kiinan kokeeni olivat hyvin samanlaisia Suomeen verrattuna. Toisaalta Afrikan politiikkaa koskevan kurssin kokeeseen kuului paljon ulkoa opettelua, mikä oli hyvin erilaista suomalaisiin kokeisiin verrattuna. Muuten minulla ei ollut kokeita, vaan kurssit suoritettiin esseillä ja esitelmillä. Esseetkin olivat hieman outoja. Suomessa politiikan tutkimuksessa painotetaan vertailua ja kritiikkiä, kun taas Taiwanissa opettaja halusi vain summauksen artikkelin pääargumenteista. Opettajan mukaan vertailu ja kritiikki olivat vapaaehtoista.

Asuminen

Asuin itse pienessä yksityisesti omistetussa asunnossa, joka oli aika tyypillinen Taipeille; siellä oli kaikki tarvittava (tosin ei keittiötä), mutta ei pahemmin ylimääräistä tilaa ja se maksoi noin 400 euroa. NTU tarjoaa myös asuntola-asumista, missä suuri osa vaihto-opiskelijoista asui. Kuulin näistä pääosin hyviä asioita. Oma kokemukseni oli hyvä myös yksityisen asunnon kanssa, vaikka niitä on tosin usein hieman vaikea löytää. Asunnon etsinnässä käytin myroomabroad-nimistä verkkosivua, joka erikoistuu asunnon tarjoamiseen ulkomaalaisille Taipeissa. Itsekseen asunnon etsiminen vapailta markkinoilta voi olla haastavaa, joten suosittelen kyseisen verkkosivun käyttämistä tai avun pyytämistä paikalliselta tutulta. Ongelmana on, että yleensä Taipeissa vuokrasopimukset ovat minimissään vuoden pituisia, joten lyhyitä vuokrasopimuksia voi olla vaikea solmia.

Lukukausi

Lukukausi kesti 16 viikkoa. Se alkoi helmikuun lopussa ja kesti kesäkuun alkuun asti. Tämän lisäksi meillä oli joitain yksittäisiä lomapäiviä ja huhtikuussa oli muutama vapaapäivä peräkkäin, jolloin maanantaista keskiviikkoon oli vapaata. Tätä moni paikallinen kutsui NTU:n kevättauoksi. Satunnaisia kansallisia vapaapäiviä Taiwanissa on enemmän kuin Suomessa, mutta kaikki näistä eivät olleet opiskelijoille lomapäiviä.

Vaihdon yllätykset

Taipei 101 on nähtävissä kaupungin joka kolkasta

Vaihdossa eniten yllätti taiwanilaisten ystävällisyys ja avuliaisuus. Olen matkustanut noin 35 eri maassa, enkä ole ikinä tavannut yhtä avuliaita ihmisiä. Taiwanilaiset kysyvät usein, voivatko he auttaa, jos näytät olevasi hukassa ja ovat aina todella ystävällisiä ja avuliaita, kun heiltä pyytää apua. Keskustelimme esimerkiksi Kiinan läksyistämme ulkona ystäväni kanssa ja vieressä oleva taiwanilainen sanoi kysymättä, että vastaa mielellään kysymyksiimme. Keskusteltuamme jonkun aikaan hän pyysi meidät lounaalle. Taiwanilaiset ovat todella kiinnostuneita ulkomaisista ja todella ystävällisiä. Tiesin tämän jo ennen tulemista, mutta tämä todella yllätti käytännössä.

Yllättäviä asioita ovat olleet myös roska-autot. Taloyhtiöissä ei ole roskiksia, joten roskat on vietävä tiettyyn aikaan tulevaan roska-autoon. Olin yllättynyt, että Taiwanista löytyy halpoja klubeja, joissa hintaan kuuluu jatkuva ilmainen juoman täyttö. Ilmankosteus myös yllätti minut ja osa vaatteistani homehtui vaihdon alussa, sillä en tajunnut, että vaatteita ei voi jättää sisään kuivumaan, ellei tuuletus ole päällä.

Huomioitavaa NTU:hun hakevalle

NTU:hun hakevan kannattaa huomioida, että NTU:hun lähtemistä kannattaa alkaa valmistelemaan hyvissä ajoin. Käytännön järjestelyt Suomen päässä ja Taiwanin päässä ovat monesti hieman hitaita ja ylimääräiset odottamattomat asiat (kuten NTU:n vaatima lääkärintodistus) hoituvat helpommin kun on hyvissä ajoin liikkeessä. Toiseksi suosittelisin opiskelemaan edes hieman kiinaa. Taipeissa on paljon ravintoloita ja kauppoja, joissa englannin taso on aikalailla olematon. Niinpä aivan perusasiat kiinaksi kuten “haluan tämän” ja “paljonko maksaa” ovat todella hyödyllisiä.

Paluu Suomeen

Olen palaamassa Suomeen vasta noin kaksi kuukautta tämän julkaisemisen jälkeen, mutta odotan innolla ystävieni ja perheeni näkemistä. Uskon, että myös kotiin palaaminen tuo omat haasteensa, mutta niistä varmasti selvitään. Toivottavasti tästä blogista on hyötyä jollekin vaihtoon lähtevälle. Itse sanoisin, että Taiwan on ollut erityisen antoisa maa, juuri sen takia että se on niin erilainen Suomeen verrattuna. Viiden kuukaudenkin jälkeen jokin jatkuvasti yllättää ja jotain outoa tapahtuu. Se tekee elämästä täällä hauskaa ja jännittävää, mutta myös todella opettavaista. Kohtaamalla jatkuvasti uutta ja odottamatonta oppii paljon itsestään ja omasta kulttuuristaan. Suosittelen siis vahvasti lähtemään kauas ja hyvin erilaisiin kulttuureihin, sillä niistä oppii erityisen paljon!

Posted on

Vaihtokertomus, Hokkaidon yliopisto, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin kevätlukukauden ajan Sapporossa Japanin pohjoisella Hokkaidon saarella. Koska japanilainen kevätlukukausi kestää huhtikuusta elokuun alkuun, vaihdon ajoitus oli hieman omalaatuinen moniin muihin maihin verrattuna – ehdin käydä Suomessa 3. periodin läpi ennen lähtöäni, ja vaihto meni suurimmaksi osin Suomen kesäloman päälle. Halusin Japanissa juuri Hokkaidoon, koska minua kiinnosti saaren avara ja havuinen luonto, Ainu-alkuperäiskansan kulttuuri ja poliittinen tilanne sekä Suomen kaltainen pohjoinen ilmasto.

Ennen vaihtoa

Hakuprosessi meni suurimmaksi osin moitteettomasti ja selkeästi Helsingin yliopiston kautta, mutta pelästyin hieman Hokkaidon yliopiston vaatimuksia. Jouduin tekemään maksullisen IELTS-kokeen todistaakseni englannin kielen taitoni ja täytin pitkästyttävän monta lomaketta käsin. Tarvitsin opiskelijaviisumiin myös Certificate of Eligibility -nimisen dokumentin, joka lähetettiin todella myöhään kohdeyliopistosta eikä se ehtinyt saapua tarpeeksi ajoissa saadakseni viisumihakemuksen käsiteltyä. Onneksi Japanin suurlähetystö muutti juuri siihen aikaan vaatimuksiaan viisumille, ja tulostettu kopio dokumentista kelpasi hakemukseen. Jouduin kuitenkin viisumia noutaessani antamaan lähetystölle alkuperäisen dokumentin, joka oli tullut postissa juuri ja juuri pari päivää ennen viisumin noutoani. Läheltä siis piti, mutta homma saatiin hoidettua viime tilkkaan.

Saapuminen ja alkuviikot Sapporossa

Japani ei ole kovin lähellä Suomea, joten lensin ensin 13 tuntia Osakaan, kävin järin pitkäjänteisen maahanmuuttoprosessin läpi, sain oleskelulupakorttini ja lopulta lensin vielä puolitoista tuntia pohjoiseen Sapporoon. Olin melko väsynyt saapuessani iltahämärän aikaan Shin-Chitosen lentokentältä Sapporon keskustaan ja nukuin ensimmäisen yöni hotellissa. Hokkaidon yliopiston kampus on aivan Sapporon keskustan reunalla, mutta asuntolani oli noin 2,5 kilometrin pituisen kampuksen vastakkaisella puolella. Kävelin koko matkan ja ihailin Hokkaidon huhtikuun alun harmaata ja koleaa luontoa kampuksen puistoissa – sää ei eronnut hirveästi Suomen keväästä! Asuntolassani ystävällinen ylläpitäjä auttoi minua paperitöissä ja eipä aikaakaan, kun olin jo omassa somassa huoneessani. Kerroksessani oli jaettu keittiö, vessat, suihkut ja kodinhoitohuone, kun taas huoneessani oli oma jääkaappi ja pakastin sekä lavuaari.

Ensimmäiset viikkoni kuluivat japanilaiseen arkeen, kursseihini ja ennen kaikkea uusiin ihmisiin tutustuessani. Liityin yliopiston kendoseuraan, kävin tuutorin kanssa maistraatissa hoitamassa monimutkaiset Sapporoon muuttamiseen ja vakuutusasioihin liittyvät paperityöt, seikkailin laajalla kampuksella ja aloitin kurssini. HUSTEP-ohjelman eli lyhyen aikavälin vaihdon aloittaneille opiskelijoille järjestettiin onneksi hyvin laaja infotilaisuus, ja kommunikaatio ohjaajien ja opiskelijoiden välillä sujui moitteettomasti. Minusta ei tuntunut missään vaiheessa, etten olisi saanut tarvittavaa opastusta kaikissa opiskeluun ja muuhun arkeen liittyvissä kysymyksissä.

Opiskelu Hokkaidon yliopistossa

Koska HUSTEP on lyhyen vaihdon, omassa tapauksessani yhden lukukauden ohjelma, sen englanninkielinen kurssitarjonta ei ole järisyttävän laaja. Otin itse erilaisia valtiotieteellisiä kursseja sekä joitakin japanin kielikursseja, ja olin melko tyytyväinen niiden sisältöön. HUSTEP-kurssit ovat suunniteltu kaiken tasoisille opiskelijoille, joten ne eivät voineet lähteä käyntiin liian syvästä pisteestä, mutta lukukauden aikana kurssini tarjosivat minulle yllättävän paljon mielekästä sisältöä ja uutta tietoa. Kurssien lopussa suoritin vain kaksi koetta, muuten kirjoitin lopputöitä tai tein ryhmäprojekteja.

Sain myös professoreilta kutsuja luentojen ulkopuolella esimerkiksi Ainu-kansan tapahtumiin ja osallistuin paikalliseen kamppailulajimaailmaan kendoseurassa. Suosittelenkin kaikkia opiskelijoita tutustumaan Hokkaidon yliopiston kerhoihin, koska lähes kaikki opiskelijat ovat osana yhtä tai useampaa kerhoa tai seuraa, ja niistä saa helposti paikallisia kavereita ja ikimuistoisia kokemuksia. Lukukauden aikana ei ollut varsinaista lomaa, mutta toukokuun alussa on Japanissa tunnettu ”Golden Week”, eli muutaman peräkkäisen vapaapäivän muodostama epämuodollinen loma.

Elämä Japanissa

Japanissa on hyvin halpaa elää verrattuna Suomeen – asuntolan vuokra oli kohtuullisesti 200 euroa kuussa, ja ruokaostokset eivät myöskään tulleet kalliiksi. Söin usein ulkona kavereideni kanssa, koska jopa ravintoloissa tuli harvemmin maksettua enemmän kuin 7-8 euroa kerralla. Kampuksella on myös opiskelijaravintoloita, joissa saa syödä herkullista ja monipuolista japanilaista ruokaa. Sapporo on suuri kaupunki ja sen sisällä kulkevat sekä metro että bussit, mutta omasta kokemuksestani matkat taittuivat mukavimmin polkupyörällä. Pyörän voi joko vuokrata tai ostaa vaikka käytettynä ja myydä toiseen kauppaan ennen lähtöä. Polkupyörällä pääsee myös kaupungin ulkopuolelle Hokkaidon ällistyttävän kauniiseen luontoon, ja itse kävin usein vaeltamassa kaupungin laidan vuorilla ja metsissä. Koska Hokkaido on Japanin pohjoisin saari, sen ilmasto on lähempänä Suomea kuin eteläisemmillä saarilla, ja huhtikuussa olikin vielä melko viileä keli. Luonto heräsi kuitenkin henkiin nopeasti, ja heinäkuun loppuun mennessä oli jo tasaisesti yli 30 astetta lämmintä. Suomalaiselle opiskelijalle Japanin kesä voi yllättää kuumuudellaan jopa pohjoisessa, joten kannattaa varautua helteisiin.

Koska Japani on kaukainen maa ja sinne on kallista lentää Suomesta, matkustin maan sisällä jonkin verran vaihdon aikana. Junaliikenne on tuhottoman kallista Japanissa, joten lensin Tokioon kaksi kertaa, kävin junalla Kiotossa kerran, ja lensin myös eteläiselle Okinawan saarelle kerran. Japani on hyvin monimuotoinen maa, ja kaikki käymistäni paikoista olivat täysin erilaisia toisiinsa. Niitä yhdisti kuitenkin avoin ja iloinen kulttuuri ja turvallinen matkustaminen. Olen usein kuulleen sanottavan, että sekä japanilaiset että suomalaiset ovat itseensä vetäytyneitä ja hiljaisia ihmisiä. Kuten suomalaisetkin, japanilaiset ihmiset ovat hyvin innostuneita juttelemaan ja viettämään aikaa yhdessä, jos vain menee keskustelemaan heille ja ehdottaa yhteistä tekemistä. Tässä tosin auttaa kielen hallinta, ja olen hyvin onnellinen, että olin opiskellut japania avoimessa yliopistossa kaksi ja puoli vuotta ennen vaihtoa. Varsinkin Hokkaidossa ei pelkällä englannilla pääse kovin pitkälle, ja suosittelen opiskelemaan japania, jos haluaa mennä Sapporoon opiskelemaan.

Paluu Suomeen

Helsinkiin palattuani yllätyin, miten suuren kulttuurishokin koin omassa kotimaassani. Japaniin mennessäni oletin valmiiksi kaiken tuntuvan uudelta ja erilaiselta, mutta en osannut varautua siihen, miten kaukaiselta suomalainen kulttuuri tuntuisi ensimmäisen viikon ajan takaisin kotona. Suosittelen pitämään huolta siitä, että pystyy pysymään kontaktissa vaihdon aikana saatujen kavereiden kanssa, koska se auttoi itseäni totuttelemaan uudestaan elämään Suomessa. Ikävöin jo nyt Hokkaidon vuoria ja luontoa, mutta Suomikin on kaunis ja jylhä maa. Suosittelenkin juuri Hokkaidoa vaihtokohteena niille, joita kiinnostaa yleisesti Japanin lisäksi henkeäsalpaava luonto, ystävällinen ja avoin pohjoinen kulttuuri sekä suomalaiselle miellyttävä ilmasto.

Posted on

Vaihtokokemus, University of Hawaiʻi at Mānoa, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa kevätlukukauden Honolulussa, Havaijin osavaltiossa. Päätin alusta pitäen haluavani lähteä nimenomaan jenkkeihin vaihtoon, koska halusin maahan, jossa valtaosa ihmisistä puhuu äidinkielenään englantia. Havaiji vaikutti uniikilta kohteelta, joka tarjoaa upeaa luontoa ja eksoottisia harrastusmahdollisuuksia.

Ennen lähtöä

Hakuprosessi yliopistoon oli alusta pitäen selkeän tuntuinen. Kuitenkin hakuvaiheeseen piti käyttää kohtalaisen paljon aikaa, sillä kurssivalinnat, viisumi-, vakuutus- ja asumisasiat olivat silloin tällöin kovin työllistäviä. University of Hawaiʻi ei pysty tarjoamaan kaikkia mahdollisia kursseja vaihto-opiskelijoille, itsenikin piti joustaa jonkin verran alkuperäisistä valinnoistani, mutta olin lopulta tyytyväinen siihen mitä sain otettua. Viisumin hakeminen jäi viimetinkaan, sillä yliopisto lähetti I-20 -sertifikaatin aika myöhäisessä vaiheessa. Yhtenä kriteerinä päästäkseen opiskelemaan oli yhdysvaltalaisen terveysvakuutuksen hankkiminen terveyskeskuksen palveluja varten. Itselleni vakuutus maksoi noin 400 euroa. Hain asuntoa yksityiseltä opiskelija-asuntolalta, sen saaminen sujui mutkattomasti.

Ensimmäiset viikot

Saavuin Honoluluun noin kaksi viikkoa ennen lukukauden alkua joulun pyhien jälkeen. Kevätlukukausi alkoi 9.1.2023 ja päättyi 12.5.2023. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioita saapumisen jälkeen oli hintataso. Arvelin Havaijin olevan kohtuullisen kallis paikka, mutta se oli silti paljon kalliimpi mitä odotin. Havaiji on tällä hetkellä Yhdysvaltain toiseksi kallein osavaltio New Yorkin jälkeen, tähän syynä korkeat tuontikustannukset kaukaiselle saarelle. Esimerkiksi asuminen jaetussa makuuhuoneessa viiden hengen soluasunnossa maksoi minulle noin 900e/kk. Jos haluaa perinteisen suomalaisen opiskelijayksiön omalla keittiöllä, täytyy olla valmis maksamaan noin 1600e/kk. Tämän vuoksi kimpassa asuminen on lähes normi yliopistoarjessa. Myös ruokaan uppoaa rahaa, koska kampuksella ei ole halpoja opiskelijaravintoloita, vaan lähinnä pikaruokaloita kuten Subway, Starbucks ja Panda Express.

Orientaatio oli järjestetty vaihto-opiskelijoille hyvin lukukauden alkua edeltävällä viikolla. Orientaatiopäivinä tutustui muihin vaihto-opiskelijoihin, oppi yliopiston arkea ja havaijilaista kulttuuria. Sain orientaatioviikolla kavereita, joiden kanssa vietin paljon aikaa pitkin lukukautta. Kampusalue vaikutti alkuun hyvin kompleksiselta, mutta kolmen päivän orientaatioviikon jälkeen se tuntui oikeastaan melkein jo selkeältä.

Arki vaihdossa

Itselläni oli viisi kurssia vaihdon aikana (37,5 opintopisteen verran). Niistä 4 oli paikan päällä järjestettyjä kursseja ja yksi asynkronoitu verkkokurssi. Keskimäärin päivässä oli noin 3 tunnin verran luentoja ja sen päälle itsenäistä opiskelua noin 4 tuntia. Opiskeluun kului enemmän aikaa kuin Suomessa ja välillä se oli myös kuormittavaa lukuisten ryhmätöiden ja kokeiden vuoksi. Luennot ja ryhmätyöt olivat kuitenkin usein virkistäviä, koska yhdysvaltalainen opetuskulttuuri on hyvin kannustava ja palkitseva. Myös muiden opiskelijoiden sekä professorien ulospäinsuuntautuneisuus ja iloisuus teki opiskelusta mieleistä. Kokeita lukukauden aikana oli yleensä kolme per kurssi; warm-up exam, mid-term exam ja final exam. Joillain kursseilla on myös tapana pitää viikottaisia quizzeja, jotka vaikuttavat arvosanaan. Kokeet olivat itsessään jonkin verran helpompia kuin Suomessa.

Yliopistossa toimii paljon opiskelijajärjestöjä, jotka järjestävät tapahtumia lähes joka viikko. Näissä tapahtumissa pääsee tutustumaan tutkinto-opiskelijoihin. Suosittelenkin menemään kaikkiin tapahtumiin, jotka tuntuvat pikkasenkaan kiinnostavilta, eikä kannata aristella tavata uusia ihmisiä. Myös kansainvälisille opiskelijoille on omia järjestöjä, joilla on hyvin aktiivista toimintaa.

En suosittele lähtemään Havaijille pelkän opiskelun vuoksi. Itse opiskelu alkaa tuntumaan palmujen ja jatkuvan aurinkopaisteen alla hyvin arkiselta parin ensimmäisen viikon jälkeen. Tämän vuoksi suosittelenkin kokeilemaan joitain uusia harrastuksia, kuten surffausta, purjehdusta, jenkkifutista tms. Itse aloitin surffauksen ja laitesukelluksen vaihdon aikana, ja mielestäni ne olivat yksiä hienoimpia asioita, mitä olen toistaiseksi päässyt kokemaan. Yliopiston oma liikuntakeskus järjestää tutustumiskursseja uusiin lajeihin hyvään hintaan. Myös yliopiston opiskelijakortilla pääsee kampuksen salille sekä Oahun saaren bussiin täysin ilmaiseksi.

Itse Oahun saarella on paljon nähtävää, ja sitä pääsee näkemään hyvin paikallisbussilla. Kuitenkin ylivoimaisesti helpoin tapa liikkua on oma skootteri tai auto. Itse en hankkinut kumpaakaan, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se olisi helpottanut paljon omaa arkeani. Pääsin kuitenkin liikkumaan kavereiden kyydeillä ja bussilla.

Havaijin muut saaret ovat todellakin käymisen arvoisia. Kävin itse kolme kertaa Mauilla ja kerran Molokailla. Saarien välillä mennään lentokoneilla, ei laivoilla. Itse lentäminen on kohtuullisen edullista, kunhan ostaa liput ajoissa. Parhaita paloja olivat laitesukellusreissut, valaiden näkeminen, kilpikonniin törmääminen rannoilla, upeat vaellusreitit ja tulivuoret.

Paluu Suomeen

Lähteminen takaisin Suomeen tuntui haikealta, koska mieli tuntui juurtuneen trooppiseen lämpöön ja iloiseen kulttuuriin varsin vahvasti viiden kuukauden jälkeen. Suosittelen Havaijia kaikille seikkailunhaluisille!

Posted on

Exchange semester at the University of Stellenbosch, Spring 2023

Student at the Faculty of Social Sciences

I arrived in the sunny South Africa in early February, after luckily receiving my visa on time a few days prior. If you are planning to study in South Africa, it should be noted that Finnish students must obtain their visas from the South African Embassy in Sweden, and the process will likely take longer than expected. If you can, you should apply well on time. We were very unlucky, and the Embassy in Sweden was closed off for applications all December, so we could not apply for our visas until January. We were all quite stressed, but luckily we had a WhatsApp group for all students from University of Helsinki, so we could share tips on what worked and what did not to make the visa process faster. In the end all but one of us managed to get the visas on time and arrive in South Africa before the orientation.

Our exchange contract included free accommodation in Academia Student Accommodation, and the process of signing in and getting your room were very smooth. The residence had its own international coordinator, a fellow student, who made sure everything was going smoothly for us, and was always happy to answer any questions.

The view from my room in Academia

During our semester, Stellenbosch University had more exchange students than ever before. In total there were 600 of us. However, 400 out of those were part of the SKEMA business school that has its own campus in Stellenbosch and did not take the same classes as the rest of us or local students.

It was very easy to get to know other exchange students. The International Office of the University organized weekly trips and activities for us, and that was a good way to get to know others. They also organized “Global Education Programme” (GEP) modules, which were only open to exchange students. I took two GEP modules and got to know a lot of other exchange students through that too. For me, getting to know local students was also quite easy, as I was taking postgraduate modules and the class size in my modules was always less than 30 students. This means everyone was interacting during group projects and class discussions, and it was easy to get to know them. My friends who were doing undergraduate classes said it was not as easy, as the classes usually had hundreds of students and no interactive parts.

One of the GEP modules I took was a photography class that took us on excursions all around the Stellenbosch/Cape Town area

One big thing that required getting used to was the so called “loadshedding”. This refers to the electricity outbreaks schedules by Eskom, the main energy provider. I downloaded an app, that would help me keep track of loadshedding, and the app was a real lifesaver. You could usually see the loadshedding schedule of the week easily, and it would remind you every time 55 minutes before the next power outage. In the beginning loadshedding was quite easy, we only had maybe 4-6 hours scheduled per day. But the energy situation in the country kept getting worse during the semester, and by the end of it we could easily have 10-12 hours of loadshedding a day. Usually, it would be broken down to 2-4 hour long outages. It required getting used to, but it was not impossible to plan your life around it. Mostly it was annoying because in Academia we had electric stoves instead of gas, so we could not cook during loadshedding. But even during loadshedding there were a lot of generators at the University and at the malls and restaurants, so they still had electricity. Our residence did not have generators though, so my headlamp and powerbanks were used a lot during the exchange. Also, in most parts of the town street lights did not work during loadshedding, so it was a bit scary walking home at night.

This was not my first time in South Africa, and I have travelled around the continent quite a lot. I think because of this I had quite realistic expectations for my exchange. The hardest parts are probably getting used to the safety situation and the constant inequality you witness. We got a safety briefing from the University, and while Stellenbosch really seems like a super safe city, it still is important to be very aware of your surroundings. I would never recommend walking alone at night, but luckily Ubers are safe and very affordable. Around the campus area we could also always send a WhatsApp message to Campus Security, and they would send someone to walk you home during dark. I did not have any dangerous situations, and I did not have anything stolen, but I did hear of other exchange students who got mugged because they were walking home at night during loadshedding. Still, I felt quite safe in Stellenbosch and in Cape Town, but I kept myself aware of my surroundings always.

For me the hardest part was seeing all the racism and inequality. If you don’t know about the history of Apartheid, I would highly encourage you to read about it. Especially if you are planning on going to South Africa. Officially racism is legally prohibited, but you can still tell that white people are very privileged in many ways, and especially the black South Africans face struggles every day that others don’t. Last time I went to South Africa was in 2018, and it was painful to see that in 5 years the townships had expanded, and there were a lot more homeless people in the streets of Cape Town than before. Personally, for me it is very draining to see so much inequality and suffering, and not be able to do anything about it. So, I would mentally prepare for seeing all that in South Africa, as the longer you are there, the more you notice how unfair the system really is.

Street lights of the nearby Cape Town

However, all in all my exchange semester in Stellenbosch was very lovely. It was very hard to say goodbye to new friends and to the country. I fully believe South Africa has one of the most beautiful natures in the entire world. Luckily it is also easy to travel around either with other exchange students or tour companies. I was also very happy with the modules I took, and I believe I learned a lot of things I would have never learned, even if I had studied the same issues back in Finland. I also know I made a lot of friends, who I will keep in touch with hopefully until we are all old and wrinkly. It might sound funny, but despite some challenges and annoyance with the bureaucracy with this semester, I would not change anything. I think this will be forever one of those memories I will cherish.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Newfoundland, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Kanada on siitä helppo maa, että sinne varsinkaan suomalaisella vaihto-opiskelijalla ei juurikaan ole paperiviidakkoa selvitettävänä ennen maahan saapumista. Oleilin maassa alle puoli vuotta, joten riitti, että ennen matkaa hankin elektronisen viisumin ja se saapui hakemuksen teon jälkeen parissa minuutissa sähköpostiini. Ennen lähtöä ostin oikeastaan ainoastaan lentoliput ja muuten vain odottelin koittavaa lähtöä. Kanadaan voi saapua aikaisintaan kuukautta ennen vaihdon alkua, mutta itse lähdin matkaan vasta uuden vuoden jälkeen. Saavuin maahaan 2.1.2023 ja 4.1. alkoivatkin jo ensimmäiset kurssit. Saapuminen sujui mukavasti, vaikka lentomatka olikin kokonaisuudessaan viivästyksineen yli 20-tuntinen. Yliopistokaupunki St. John’siin ei ole suoraa lentoa Euroopasta, ja se pitkittää matkaa hieman, kun Kanadassa matkalla on kaksi välipysähdystä. Perille saavuttuani vastassa oli paikallinen opiskelija, joka otti minut vastaan kentällä. Ensimmäisen yön vietin lentokenttähotellissa, ennen kun pääsin kirjautumaan yliopistokampuksen asuntolaan sisään.

Ensimmäiset viikot hurahtivat ohi todella nopeasti. Opiskelut alkoivat täydellä teholla jo heti tammikuun alussa, joten mikäli haluaa pitää lomaa ennen opiskelua, kannattaisi ehkä mennä jo aiemmin kohdemaahan. Ensimmäisillä viikoilla tutustuin paljon uusiin ihmisiin ympäri maailmaa: vaihto-opiskelijoihin, paikallisiin ja ulkomaalaisiin tutkinto-opiskelijoihin. Sen lisäksi ensimmäisinä päivinä tutustuin kampusalueeseen ja kaupunkiin St. John’siin, jossa tulisin viettämään seuraavat kuukaudet. Asuntolahuonettani varten hankin myös lähimmästä kauppakeskuksesta peiton ja tyynyt, sekä päiväpeiton hieman koristamaan huonetta. Kaupungissa kaikki oli oikeastaan kävelymatkan (n. 2km) säteellä kampuksesta, joten pitkälle ei tarvinnut mennä hankkiakseen kaiken tarpeellisen. Hankin myös paikallisen puhelinliittymän ensimmäisen viikon jälkeen, mutta sitä ei välttämättä olisi tarvinnut, sillä kampuksella oli hyvät langattomat verkkoyhteydet.

Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin myös ihmisiin, joiden kanssa vietin suurimman osan ajastani vaihdon aikana. Sain vasta yliopistolle saavuttuani ja opinnot aloitettuani tietää, että lukukauteen kuuluu myös viikon loma-aika, joten ensimmäisten viikkojen aikana sovin poikaystäväni kanssa, että hän saapuu silloin myös Kanadaan. Se teki ensimmäisistä viikoista hieman helpompaa, kun tiesi, että hän on tulossa moikkaamaan vaihdon puolivälissä.

Asuminen

Asuin yliopistokampuksen asuntolassa Hatcher Housessa. Tämä oli ennen kaikkea mielestäni kätevä vaihtoehto sen takia, että kampusasuntoloista on nopea matka keskustaan, kauppakeskukselle, luontopoluille ja luentosaleihin. Asuntola ei välttämättä ole se kaikista halvin vaihtoehto, eikä varsinkaan, kun asuntolahuoneeseen kuului pakollisena mealplan kampuksen ruokalassa. Asuntola on kuitenkin siinä mielessä hyvä valinta, että siellä tutustuu helposti ja nopeasti muihin ihmisiin, jotka asuvat myös asuntoloissa. Asuntolahuoneessani ei ollut minun lisäksi muita, mutta jaoin kylpyhuoneen kaikkien samassa kerroksessa asuvien kanssa. Tästä syystä yksityisyyttä oli, mutta toisaalta myös yhteisöllisyyttä. Olin itse sellaisessa asuntolassa, jossa asui vanhempia opiskelijoita, ja kaikilla oli oma huone. Asuntolan säännöissä oli tarkat hiljaisuusajat, sillä se oli tarkoitettu pidemmällä opiskeluissaan oleville opiskelijoille.

Hatcher House oli mielestäni ihan hyvä asumisvaihtoehto, mutta jos tekisin kaiken uudelleen, yrittäisin vuokrata asunnon yksityisiltä markkinoilta. Todennäköisesti ne, jotka asuivat muualla kuin kampuksella, säästivät rahaa ruokakustannuksissa, vaikka asuminen muuten olisi ollut saman hintaista tai kalliimpaa. Maksoin huoneestani noin 2200 Kanadan dollaria ja asuin siinä hieman yli 3kk. Mealplan maksoi samalta ajalta noin 2800 dollaria. Tämä oli euroissa noin 3450e yhteensä (asunto+ruoka) koko ajalta. Joissain kampusasuntoloissa ei tarvitse maksaa mealplania, mutta asuntoloiden keittiöiden varustelut eivät myöskään olleet hääppöiset. Käytännössä se siis tarkottaisi, että vaihdon ajaksi pitäisi hankkia myös omat ruuanlaittovälineet huoneeseen. Mealplan oli siinäkin mielessä kätevä, että ruokaa ei tarvinnut tehdä itse ja ruokalassa sai käydä syömässä niin monta kertaa päivässä, kun halusi.

Arki kohteessa

Valitsin Newfoundlandin ja St. John’sin vaihtokohteeksi lähtökohtaisesti siksi, että yliopistossa oli mielenkiintoisia opiskeluvaihtoehtoja, mutta erityisesti siksi, että itse kaupunki ja koko saari oli mielettömän kaunis paikka luonnon osalta. Arkena vietin siis huomattavan paljon aikaa retkeillen lähiluonnossa ja välillä hieman kauempanakin. Teimme asuntolaystävieni kanssa paljon retkiä ympäri kaupunkia ja lähimmissä kylissä autolla tai yliopistokampuksen shuttlebussilla. Sen lisäksi opettelin soittamaan klassista kitaraa kaverini ohjaamana ja kävin myös jonkun verran yliopiston kansainvälisille opiskelijoille suunnatuissa tapahtumissa. Kävimme muun muassa katsomassa paikallista jääkiekko-ottelua pariinkin otteeseen. Lisäksi asuntolassa vietimme aikaa yhteisissä tiloissa pelaten erilaisia lautapelejä ja katsoen elokuvia. Asuntolassa järjestettiin myös paljon asuntolakohtaista ohjelmaa, kuten asuntolailtoja ja Winter Formal. Näissä tapahtumissa käytiin keilaamassa, syömässä yhdessä tai pelailemassa bilistä. Kaupungin keskusta ei myöskään ollut kaukana kampukselta, joten kävimme siellä monesti kuuntelemassa paikallisia bändejä. Lisäksi kaupungissa on paikallinen panimo, jossa oli viikottain tarjolla livemuusiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa. Vietimme paljon aikaa asuntolan väen kanssa erilaisissa kokoonpanoissa. Kävimme pelaamassa pingistä ja välillä näin kavereita myös kahvittelun merkeissä.

Opetus ja kokeet

Opetus yliopistossa oli hieman erilaista, kuin Helsingin Yliopistossa. Opetus oli joillain kursseilla luentovetoisempaa ja joillain painottunut yksilötehtäviin tai ryhmätöihin. Opetus oli mielestäni sisällöllisesti kuitenkin rikasta ja mielenkiintoista ja sain siitä paljon irti. Tehtäviä oli mielestäni kursseilla huomattavasti enemmän, kuin Helsingin Yliopistossa kursseilla normaalisti. Toki suoritusaikaa oli myös periaatteessa enemmän. Luentoja oli kurssikohtaisesti keskimäärin kaksi viikossa ja normaalisti opiskelijat tekevät kolme kurssi lukukaudessa, eli tämä tarkoittaisi kuutta luentoa viikossa. Luennot olivat 75min mittaisia ja omassa kalenterissani niitä oli noin neljänä päivänä viikossa. Opetuksessa oli toki laadullisia eroja kurssien välissä ja osa luennoista peruttiin ja niistä lähetettiin vain vastaava tallenne jälkikäteen. Tehtävät olivat kuitenkin sellaisia, että niistä suoriutui helposti, eivätkä kurssit vaatineet erityistä kielellistä ponnistelua. Luennoilla painotettiin paljon keskustelua ja sitä usein syntyikin helposti aiheesta kuin aiheesta. Tehtävissä painotettiin sitä, että ne tuli suorittaa akateemisten ohjeistusten mukaisesti ja esimerkiksi tehtävien palautuksissa oli myös tarkat tekstinasetteluvaatimukset. Tehtäviä kursseilla oli muun muassa preseentaatiot, oppimispäiväkirjat, esseet, kirjallisuuskatsaukset, blogitekstit ja ryhmätehtävät.

Minulla ei henkilökohtaisesti ollut loppukoetta kuin vain yhdestä kurssista. Muista kursseista palautettiin loppuessee. Loppukoe suoritettiin netissä digitaalisessa oppimisympäristössä, ja se oli monivalintatentti, josta sai arvosanan heti.

Lukukausi ja lomat

Lukukausi alkoi jo heti tammikuun alussa ja virallisesti kohdeyliopistossa lukukausi on talvilukukausi, eikä kevät lukukausi. Lukukausi jatkuu aina huhtikuun puoleen väliin tai siihen asti, kun on viimeinen tentti, kuitenkin viimeistään huhtikuun toisiksi viimeisellä viikolla. Lukukausi keskeytyi tammikuun lopussa pariksi viikoksi, kun yliopiston opettajahenkilökunta jäi lakkoon. Lakkoilun aikana opiskelijoille ei annettu varsinaisesti mitään tehtäviä, mutta opintoja sai edistää lukemalla kurssimateriaaleja. Lakko vaikutti joihinkin kursseihin niin, että tehtävämäärää vähennettiin, sillä lopulta palautusaikaa oli vähemmän, kun mitä alun perin piti olla. Joillain kursseilla taas aikataulua vain tiivistettiin ja sama työmäärä tuli suorittaa lyhyemmässä ajassa. Tämäkin oli erilainen ja uusi kokemus, joka aiheutti aluksi hieman hämmennystä, mutta kuitenkin yliopisto ja opettajat vakuuttelivat, että paluu normaaliin koittaa nopeasti.

Lukukauden puolivälissä helmikuun lopussa oli viikon mittainen talviloma. Talviloman jälkeen kurssit jatkuivat normaalisti ja lukukauden lopussa tenttipäivämäärät vaikuttivat siihen, milloin omat opiskelut päättyvät. Ainoa tenttini oli 6.4. ja viimeiset palautukseni 12.4., joten lukukauteni loppui varsin nopeasti. Lukukauden päättyessä aiemmin, kuin olin aluksi ajatellut, lähdinkin jo 11.4. Calgaryyn viettämään aikaa sukulaisteni luona. Olin siellä noin pari viikkoa vielä ennen Suomeen paluuta.

Yllätyksiä ja huomioita

Kanadalaiset ovat stereotyyppisesti todella ystävällisiä ja huomioivia. Se ei varsinaisesti yllättänyt minua, mutta se oli positiivinen kokemus, jonka tunsin heti paikalle saavuttuani. Erityisesti paikalliset ihmiset olivat avuliaita ja ottivat muut ihmiset huomioon ympärillään. Yllätyin myös siitä, kuinka kansainvälinen yliopisto MUN oli. Opiskelijoita oli maapallon joka kolkasta ja myös opiskelualoja oli laidasta laitaan aina meribiologiasta musiikkiin ja politiikasta fysiikkaan. Opintojen laaja tarjonta myös mahdollisti itselleni esimerkiksi televisiosarjan käsikirjoitus -kurssin, jollaista en välttämättä niin helposti olisi Suomessa päässyt opiskelemaan.

St. John’s on hyvin pieni kaupunki ja Kanadassa lennot maan sisälläkin maksavat paljon. St. John’sissa asuu hieman vähemmän asukkaita, kun Lahdessa, vaikka pinta-alalta se onkin yli puolet isompi. Kaupunki tuli tutuksi siis hyvinkin nopeasti. Kanadassa ei myöskään ole kovin hyvää julkista liikennettä. Nämä asiat yhdistettynä huomasi hyvin nopeasti, ettei Newfoundlandista liikkuminen mantereelle ole kovin yksinkertaista tai halpaa. Vaihtoon kannattaa siis varata joko paljon rahaa tai sitten koittaa keksiä mahdollisimman paljon tekemistä St. John’sissa. Osa opiskelukavereistani kävi lukukauden aikana esimerkiksi Torontossa tai muualla Kanadassa. Osa vieraili myös Yhdysvalloissa.

Mikäli siis mielii vaihtoon Kanadaan, suosittelisin kohteena ehkä jotain isompaa kaupunkia, joka olisi keskeisemmällä sijainnilla, josta olisi helpompi vierailla muissa kaupungeissa mantereella. Näin pääsisi näkemään enemmän Kanadaa.

Suosittelen myös varaamaan vaihtoa varten rahaa, sillä Pohjois-Amerikka on vaihtokohteena kallis.

Roskaruoan syöminen on myös Kanadassa hyvin yleistä, vaikka se yleisesti mielletään stereotyyppiseksi amerikkalaiseksi tavaksi. Myös kampusruokalassa oli joka päivä pizzaa ja hampurilaisia tarjolla. Onneksi myös terveellistä ruokaa, mutta se voi olla esimerkiksi ruokakaupoissa huomattavasti hintavampaa, kuin roskaruoka.

Vaihtoon lähtijän kannattaa myös kiinnittää huomiota kurssitarjontaan ja kurssien sisältöihin. Itse löysin helposti mielekkäitä kursseja ja koin oppivani niistä hurjan paljon uutta. Joillain tiedekunnilla opintojen sisältö ei kuitenkaan välttämättä vastaa eurooppalaisia standardeja ja kurssit saattavat tuntua erilaisilta, kuin mihin on tottunut.

Kannattaa varautua myös siihen, että kaikkea tarvitsemaansa ei voi eikä kannata pakata mukaan matkalaukkuihin. Kanadastakin löytyy halpoja supermarketteja, joista voi ostaa peitot, tyynyt ja lakanat. Tai sen paksumman talvitakin.

Kanada on upea maa ja siellä on paljon nähtävää, joten suosittelen sitä kohteena ehdottomasti. Jos kuitenkin hakisin uudestaan vaihtoon, menisin ehkä syys- tai kesälukukaudeksi, sillä Kanadan talvi voi olla todella armoton, eikä silloin upeasta luonnosta ja nähtävyyksistä pääse nauttimaan samalla tavalla.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen suoraan Calgarysta, enkä enää matkustanut välissä takaisin St. John’siin. Se oli ehdottomasti hyvä vaihtoehto. Minulla oli vielä Helsingin Yliopistossa kursseja tehtävänä loppukeväästä, joten vaihdon jälkeen paneuduin oikeastaan suoraan niihin. Lähetin itse opintosuoritusotteeni vaihtoyliopistosta HY:lle ja parin viikon päästä opintosuoritukset olikin jo hyväksytty, joten siltä osin vaihdon päättäminen onnistui helposti.

Kotiin palaaminen tuntui hyvältä, vaikka toki tuntui haikealta jättää hyvästit monille uusille ystäville ja tuttavuuksille, joita Kanadassa kohtasi. Heihin on kuitenkin helppo pitää yhteyttä sosiaalisen median välityksellä, joten tuskin näkeminen jäi viimeiseen kertaan. Osittain vaihtoaika tuntuu tässä vaiheessa hieman unelta, kun paluusta on noin kaksi kuukautta. Aika meni loppujen lopuksi ohi todella nopeasti, mutta koen ehdottomasti, että vaihtoon lähteminen oli kannattavaa. Sain kokemuksesta irti paljon hienoja kokemuksia ja elämyksiä, ihania kohtaamisia ihmisten kanssa, ystäviä, naurua ja muutaman opintopisteenkin.

Suosittelen vaihtoa lämpimästi kokemuksena kaikille, jotka ovat kiinnostuneita uusista kulttuureista, uusista paikoista ja uusista ihmisistä. Vaihtoaika voi olla yksi elämän parhaimpia kokemuksia ja siitä voi saada valtavasti itseluottamusta sekä uusia eväitä loppuopintoja ja elämää varten!

Posted on

Vaihtokertomus, Corvinus University of Budapest, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Olin kevätlukukauden 2023 vaihdossa Unkarin pääkaupungissa Budapestissa. Lähtövalmistelut sujuivat helposti, sillä muutto Euroopan unionin sisällä ei vaadi paljon byrokratiaa. Suomen puolella tein väliaikaisen muuttoilmoituksen, hakemukset Kelalle ja hankin pidennetyn matkavakuutuksen sekä jälleenvuokrasin asuntoni vaihdon ajaksi. Vaihtokohteeseen tein hakemuksen lokakuussa, mihin tarvittiin kielitodistus Kielikeskukselta. Lisäksi tein joulukuussa kurssivalinnat valmiiksi. Kurssivalinnat kannattaa tehdä heti ilmoittautumisen alkaessa, sillä osa kursseista menee hetkessä täyteen. Sain onneksi yhtä kurssia lukuun ottamatta kaikki haluamani kurssit.

Saavuin vaihtokohteeseen helmikuussa viikkoa ennen luentojen alkamista. Ensimmäinen viikko Budapestissa meni lähinnä kaupunkiin ja muihin vaihto-opiskelijoihin tutustuessa. Kävin myös yliopistolla ilmoittautumassa läsnäolevaksi, sillä vaihto-opiskelijoiden täytyi tehdä se paikan päällä. Samalla opiskelijoille annetaan väliaikainen paperinen opiskelijakortti, jonka avulla saa esimerkiksi alennuksen julkiseen liikenteeseen. Kortti oli voimassa kerrallaan vain 60 päivän ajan, joten jouduin käymään yliopistolla uusimassa sen kahdesti vaihdon aikana.

Omassa yliopistossani orientaation järjesti Erasmus Student Network (ESN) -järjestö. Orientaation alusta tiedotettiin kuitenkin sen verran myöhään, että olin ehtinyt ostaa lennon orientaation jälkeiselle viikolle. Tämä ei onneksi haitannut, sillä myös monet muut vaihto-opiskelijat olivat ajoittaneet saapumisen samoille päiville ja kaupunkikierroksia ja muita orientaatioviikon tapahtumia järjestettiin myös tuloviikollani.

Arki Budapestissa

Budapestissa on vaihto-opiskelijoiden kannalta hyvä asuntotilanne, toisin kuin monissa muissa Euroopan suurkaupungeissa. Suurin osa vaihto-opiskelijoista vuokraa huoneen jaetusta asunnosta yksityisiltä markkinoilta. Asuntoa hakiessa kannattaa olla varovainen, sillä vaihto-opiskelijoihin kohdistuu huijauksia. Osa vaihto-opiskelijoista etsii tästä syystä asunnon vasta saavuttuaan Budapestiin. Kaikilla tuntemillani opiskelijoilla asunnon hankkiminen onnistui kuitenkin ongelmitta.

Sain itse hankittua asuntoni paikallisen tutun kautta, joten vältyin suuremmalta stressiltä tai huijauksilta. Eläkeikäiset vuokranantajani eivät puhuneet ollenkaan englantia, joten asuntoon liittyvä kommunikaatio käytiin vuokranantajien lastenlasten välityksellä. Asuntoni oli yksiö ja maksoin siitä kuukaudessa 500 euroa, mihin sisältyi kaikki maksut. Huone jaetusta asunnosta maksaa noin 350–450 euroa kuussa. Vuokranantajani haluisi vuokratakuun ja ensimmäisen kuun vuokran käteisellä ja loput kuukaudet maksoin tilisiirrolla.

Asuntoni sijaitsi alueella 8 lähellä vihreää metrolinjaa sekä 4/6-linjan raitiovaunua. Olin ennen vaihtoa lukenut, että asunto kannattaa hankkia 4/6-linjan läheltä, sillä se kulkee läpi yön. Kohdeyliopisto varoitteli alueen olevan turvaton, mutta koin itse alueen turvalliseksi ja monien paikallisten mukaan alue kärsii edelleen huonosta maineesta, vaikka se on “keskiluokkaistunut” huomattavasti viime vuosina. Olin tyytyväinen asuntoni sijaintiin, sillä pääsin yliopistolle metrolla noin kymmenessä minuutissa ja toisaalta ravintolat ja yöelämä olivat kävelymatkan tai lyhyen raitiovaunumatkan päässä. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asuu alueilla 5, 6, 7 ja 8 sekä monet oman yliopistoni vaihto-opiskelijat alueella 9 yliopiston lähellä.

Julkinen liikenne on Budapestissa todella hyvä. Suomeen verrattuna matkaliput ovat myös huomattavan edullisia, sillä maksoin opiskelijahintaisesta 100 päivän matkalipusta noin 28 euroa. Kuukauden opiskelijahintainen matkalippu maksaa noin yhdeksän euroa. Yksittäinen matkalippu puolestaan maksaa noin 95 senttiä. Liput saa helposti ostettua Budapest Go -sovelluksessa. Opiskelijahintaista lippua varten tarvitsee opiskelijanumeron, joka saadaan yliopistolta saadusta väliaikaisesta opiskelijakortista. Julkisessa liikenteessä ja erityisesti metrossa liikkuu paljon tarkastajia, joten lippu ja opiskelijakortti kannattaa pitää aina mukana.

Yleisesti ottaen Budapestin hintataso on Suomea alhaisempi ja esimerkiksi julkinen liikenne, sisäänpääsymaksut museoihin ja nähtävyyksiin, konsertit ja alkoholi ovat halvempia kuin Suomessa. Unkarissa on kuitenkin viime vuoden ajan ollut Euroopan korkein inflaatio, mikä näkyy etenkin ruuan hinnoissa.

Paikallinen ESN-järjestö järjesti koko kevään vaihto-opiskelijoille suunnattuja tapahtumia ja Budapestissa on myös kaksi yritystä, jotka järjestävät vaihto-opiskelijoille suunnattuja tapahtumia ja etenkin bileitä. Suosin itse kuitenkin ESN-järjestöä, sillä se toimii paikallisten opiskelijoiden vapaaehtoisvoimilla eikä pyri tuottamaan voittoa. Yksi lempitapahtumistani oli paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa järjestetty löytökoirien ulkoilutus. Kaiken kaikkiaan vaihto-opiskelijoille on erittäin paljon tekemistä Budapestissa ja esimerkiksi joka maanantaina järjestyt Erasmus-bileet Morrison’s 2 -baarissa kannattaa käydä kurkkaamassa.

Vaihdon aikana kannattaa vierailla pääkaupungin lisäksi myös muualla Unkarissa. Kävin itse ESN- järjestön järjestämällä retkellä Egerissa ja tein kavereiden kanssa ja perheeni vieraillessa päivämatkoja Budapestin lähellä oleviin kaupunkeihin Szentendreen, Esztergomiin ja Visegrádiin sekä Balaton-järvelle.

Suosittelen Budapestia ehdottomasti vaihtokohteena. Koin kaupungin hyvin turvallisena koko vaihdon ajan, ja kaupungista löytyi nähtävää ja tekemistä helposti koko keväälle. Budapestissa on myös paljon vaihto-opiskelijoita kaupungin eri yliopistoissa ja koin ystävyyssuhteiden solmimisen helppona, kun vaan oli itse aktiivinen tutustumaan muihin. Huomasin kuitenkin, että monet ystävyyssuhteet ja kaveriporukat muodostuvat vaihdon alkupuolella, joten suosittelen osallistumaan niin moneen orientaatioviikon ja ensimmäisten viikkojen tapahtumiin kuin vain itse jaksaa. Vaihdon alun jälkeen kävin vähemmän järjestetyissä tapahtumissa ja vietimme kavereiden kanssa enemmän aikaa keskenämme.

Opiskelu

Vaihtoyliopistoni oli Corvinus-yliopisto, jossa on 9600 opiskelijaa. Myös vaihto-opiskelijoita oli paljon. Opiskelen Suomessa politiikan tutkimusta ja kurssivalintoja tehdessäni huomasin, että oman alani kursseja oli suhteellisen vähän tarjolla. Myöhemmin sain tietää, että suurin osa politiikan tutkimuksen kursseista pidetään unkariksi ja niitä on laajemmin tarjolla englanniksi vasta ensi lukuvuodesta lähtien. Valitsemani kurssit olivat politiikan tutkimuksen, poliittisen historian ja poliittisen taloustieteen kursseja. Pidin etenkin Unkarin poliittista järjestelmää ja historiaa käsittelevistä kursseista, sillä pääsin niiden kautta perehtymään paremmin paikalliseen kontekstiin.

Corvinus-yliopiston päärakennus

Kävin kaikki vaihdon kurssit englanniksi ja kohteen kielivaatimuksena oli B2-kielitaso. Onnistuin valitsemaan kurssit niin, että opetusta oli vain tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Nautin siten pitkistä viikonlopuista koko kevään. Kuuden opintopisteen kursseihin kuului kaksi puolentoistatunnin luentoa viikossa, jotka pidettiin aina peräkkäin. Kolmen opintopisteen kursseihin kuului vastaavasti yksi puolentoistatunnin luento viikossa. Kaikilla kursseilla oli kurssin lopussa lopputentti. Omista tenteistäni yksi oli suullinen tentti ja loput kynällä paperille kirjoitettuja esseemuotoisia tenttejä.

Yleisesti ottaen kurssien vaatimustaso oli Suomea helpompi, mutta vaatimustaso vaihteli huomattavasti kurssien välillä. Suurimpaan osaan kursseista kuului luento-opetuksen lisäksi seminaari, jossa keskusteltiin ja tehtiin ryhmätöitä. Kurssien työmäärä vaihteli kurssien välillä, sillä esimerkiksi yhteen kursseistani sisältyi esitelmä, tentti ja kymmenen sivun essee, kun taas toiselle kurssille riitti tentin lisäksi viikoittaiset lyhyet viikkotehtävät. Opetuskulttuuri oli melko samanlaista kuin Suomessa ja esimerkiksi useammalla kurssilla luennoitsijat pyysivät opiskelijoita kutsumaan itseään etunimellä.

Kevätlukukausi Corvinus-yliopistossa alkoi helmikuun puolivälissä ja tenttijakso loppui kesäkuun loppupuolella. Kevätlukukaudella on pääsiäisen aikoihin viikon loma ja lisäksi yliopisto oli suljettu yksittäisten juhlapäivien takia useamman kerran kevään aikana. Toisin kuin Suomessa samat kurssit jatkuivat koko kevätlukukauden ajan, eikä lukukautta jaeta osiin. Luennot kestivät helmikuun puolivälistä toukokuun loppuun ja tentit pidettiin pääasiassa kesäkuussa. Ennen Suomeen paluuta jäin vielä viimeisten tenttien jälkeen lomailemaan Budapestiin ja viettämään aikaa vaihdon aikana saamieni ystävien kanssa.