Kuukausi: toukokuu 2023

Kieli on keskeisessä asemassa ihmisen elämässä, sillä kielen välityksellä ollaan vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Lapsi ilmaisee itseään, omaksuu uusia asioita ja muistaa oppimaansa kielen avulla. Opetussuunnitelmassa todetaan, että kieli on lapselle sekä oppimisen kohde että väline ja kielen kehitys nähdään olennaisena osana lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Olen tulevana luokanopettajana  kiinnostunut selvittämään lasten kielen kehitykseen liittyviä seikkoja, jotta osaisin kohdata oppilaitani mahdollisimman hyvin kielellisestä näkökulmasta. Tarkastelin tutkimuksessani varhaiskasvattajien kokemuksia lasten kielen kehityksen tukemisesta ja monikielisten lasten kielellisestä kohtaamisesta varhaiskasvatuksen arjessa. Nopeasti monikulttuuristuva nykymaailma tuo mukanaan opettajille lisää haasteita, minkä takia otin tutkimukseeni mukaan myös s2- näkökulman ja selvitin, kuinka suomea toisena kielenä puhuvia lapsia kohdataan ja kuinka heidän kielen kehitystään tuetaan ennen kouluikää sekä pohdin, kuinka itse voin mahdollisesti tukea suomea vieraana kielenä puhuvia lapsia alakoulussa.

Tutkimuksen totetutus

Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena. Haastattelin neljää varhaiskasvattajaa puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen. Kasvattajat olivat kokeneita ja heillä oli arvokasta tietoa kielen kehityksestä ja sen tukemisen keinoista. Tarkoituksenani oli selvittää nimenomaan kasvattajien omia henkilökohtaisia kokemuksia ja oppia jotain uutta kielen kehityksen tukemisesta tulevaa työtäni varten.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimustulokset osoittivat, että kielen kehitystä voidaan tukea hyvin monin eri keinoin. Erityisesti kasvattajat korostivat positiivisen vuorovaikutuksen, vanhempien kanssa tehdyn yhteistyön ja oman äidinkielen tukemisen tärkeyttä kielen kehityksessä. Kasvattajat totesivat, että omaa äidinkieltään sujuvasti puhuvat lapset oppivat suomen kieltä vaivattomammin. Myös kielen kehityksen teorian ja opetussuunnitelman mukaan on tärkeää tukea lapsen oman äidinkielen kehitystä ja sen aktiivista käyttämistä kotona, ja jos mahdollista, myös päiväkodissa, jotta lapsi voisi omaksua muita kieliä helpommin. Lisäksi kuvien käyttö ja toisto nähtiin hyvin merkityksellisenä kielen kehityksen tukemisessa varhaiskasvatuksen arjessa.

Pohdintaa

Tämän tutkimuksen konteksti oli varhaiskasvatus, mutta mielestäni kasvattajien käyttämiä kielen kehityksen tukemisen keinoja voidaan käyttää myös alakoulussa, erityisesti alkuopetuksessa. On hyvä pyrkiä tietoisesti tekemään oppilaiden omat äidinkielet näkyviksi koulun arjessa ja käyttää mahdollisuuksien mukaan konkreettisia välineitä, kuvia ja muita materiaaleja opetuksessa. Tukemalla ja korostamalla opetuspuhetta esimerkiksi kuvilla ja toistoilla, voidaan auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia keskittyä, ymmärtää suomen kieltä tai hahmottaa kuulemaansa.

 

 

Esra Karsandi

LASTEN KIELEN KEHITYKSEN TUKEMINEN VARHAISKASVATUKSESSA

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia kielen kehityksen tukemisesta varhaiskasvatuksessa

Tutkimuksen tausta

Pro gradu-tutkielmassani tutkin induktiovaiheen opettajien ammatillisen toimijuuden yhteyttä työn imuun, työstressiin, ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa COVID-19-pandemian ajalta. Tarkastelun kohteena oli myös työn imun yhteys työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa.
Maailmanlaajuinen COVID-19-pandemia vaikutti suuresti opetusalan ammattilaisten arkeen. Induktiovaiheen opettajat ovat uransa alkuvaiheessa olevia opettajia (työelämässä 1-5 vuotta). Tämän induktiovaiheen aikana tapahtuu opettajien sitoutuminen ammattiin ja työyhteisöön. Ammatillisella toimijuudella on suuri rooli erityisesti induktiovaiheen opettajien ammatillisen identiteetin kehittymiseen ja työhön sitoutumiseen. Työn imulla voidaan tutkia työhyvinvointia työn mielekkyyden kautta, ja opettajat ovat pääsääntöisesti kokeneet työn imua työssään. Opettajat kokevat myös työssään työstressiä, ja sen kokeminen on viime vuosina lisääntynyt. Työstressin yksi osa-alue opettajilla on riittämättömyyden tunne opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa, joka on heikentänyt erityisesti opettajien ammatillisen toimijuuden luokkahuoneessa syntymistä.

Tutkimuksen tavoitteet

Pro gradu-tutkielmani tavoitteena oli tuottaa tietoa induktiovaiheen opettajien kokeman ammatillisen toimijuuden luokkahuoneessa, työn imun, työstressin ja riittämättömyyden tunteen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa yhteyksistä̈ COVID-19-pandemian ajalta. Tarkastelun kohteena oli myös työn imun yhteys työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty osana laajempaa kansainvälistä tutkimusprojektia ”Early Career Teachers’ Professional Agency Across Four European Countries”, jonka kohderyhmänä olivat alakoulun opettajat, yläkoulussa työskentelevät aineen opettajat ja peruskoulun (1-9 luokkien) erityisopettajat. Tutkimusaineisto oli kerätty vuosien 2020-2021 aikana suomalaisilta opettajilta.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että tarkastelevien muuttujien välillä oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Induktiovaiheen opettajat, jotka kokivat vahvaa ammatillista toimijuutta luokkahuoneessa raportoivat kokevansa työn imua sekä vähäisempää työstressiä ja riittämättömyyden tunnetta opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa. Ne opettajat jota kokivat työn imua, raportoivat vähemmästä työstressistä ja riittämättömyyden tunteesta opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa. Sukupuolen ja opettajaryhmien välillä ei esiintynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ammatillisella toimijuudella luokkahuoneessa on yhteys työn imuun, työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutukseen ja työn imulla on yhteys työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutukseen induktiovaiheen opettajilla COVID-19-pandemian aikana.
Opettajien työssäjaksaminen ja ammatillinen toimijuus luokkahuoneessa ovat tärkeitä yhteiskunnallisia tutkimuksen kohteita. Ammatillinen toimijuus luokkahuoneessa ja työn imu ovat tekijöitä, jotka edistävät opettajien työhyvinvointia ja lisäävät motivaatiota työssä, kun taas koettu työstressi ja riittämättömyyden tunne opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa voivat aiheuttaa haasteita opettajan työssä jaksamiselle ja ammatilliselle kehitykselle. Näin ollen olisikin tärkeää tukea opettajien ammatillisen toimijuuden kehittymistä luokkahuoneessa ja työn imua lisääviä asioita työyhteisössä. Lisääntyessään ammatillinen toimijuus luokkahuoneessa ja työn imu tukisivat toisiaan, ja opettajien kokonaisvaltainen työhyvinvointi parantuisi.
Tutkimus on tehty COVID-19-pandemian ajalta kerätystä aineistosta, ja tutkimuksessa tutkittiin vain tutkittavien ilmiöiden yhteyksiä, ei niihin vaikuttavia tekijöitä. Mahdollisena jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet induktiovaiheen opettajien ammatilliseen toimijuuteen luokkahuoneessa, työn imuun, työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa COVID-19-pandemian aikana. Tutkimuksen kohteena voisi olla myös opettajien työkokemuksen tuomat erot ilmiöiden ilmenemiseen COVID-19-pandemian ajalta.
Tämänkaltaiset tutkimustulokset voivat olla hyödyllisiä opettajien työhyvinvoinnin ja ammatillisen oppimisen tukemiseksi. Tutkimukset ja tulokset ammatillisesta toimijuudesta luokkahuoneessa ja sen välisistä yhteyksistä voivat auttaa koulutusalan päättäjiä ja johtajia kehittämään parempia tukijärjestelmiä erityisesti induktiovaiheen opettajille, jotka kokevat työstressiä tai riittämättömyyden tunnetta oppilassuhteissaan.

 

Monica Åhman

”Induktiovaiheen opettajien ammatillinen toimijuus luokkahuoneessa, työn imu, työstressi ja riittämättömyyden tunne opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa – COVID-19 ajan näkökulma”

Tutkimuksen taustaa

Keväällä 2019 kerätyn aineiston, rehtoribarometrin, mukaan joka kymmenes rehtori oli uupunut ja joka kolmas oli riskissä palaa loppuun, eikä koronavuodet ole ainakaan lisänneet rehtoreiden työssä jaksamista. Peruskoulun rehtorin työ on yhä vaikeampaa ja vaativampaa, jatkuvat muutokset, tiukat aikataulut ja ympäristön paikoin ristiriitaisetkin odotukset saavat monet rehtorit kokemaan itsensä ylikuormittuneiksi. Korona-aika näkyy rehtorien työhyvinvoinnissa siten, että työinto on hiipunut merkittävästi ja samalla uupumus on lisääntynyt.

Rehtoreiden työhyvinvoinnilla on merkitystä tietysti yksilön näkökulmasta, mutta myös laajemmin koko koulun, työyhteisön ja oppilaidenkin kannalta. Rehtorin työhyvinvointi on yksi keskeisistä vaikuttimista opettajien työssä suoriutumiseen ja sitä kautta myös oppilaiden koulumenestykseen. Koulun ilmapiiri, opettajien ja oppilaiden hyvinvointi ja koulun kehitysmahdollisuudet ovat osaltaan myös riippuvaisia rehtoreiden työhyvinvoinnista. Pandemia-aikana rehtorin rooli on ollut hyvin keskeinen, sillä erityisesti kriisitilanteissa yhteisöt yleensä tukeutuvat johtajaan. Kriisiaikoina rehtoreiden täytyy tuoda varmuutta ja toivoa yhteisölle, sekä varmistaa avoin ja luotettava viestintä kouluyhteisön kesken.

Tutkimuksen tavoite

Tämän pro gradu työn tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisten perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 rehtoreiden työhyvinvoinnissa havaittavissa alueellisia eroja. Alueellisia eroja tarkasteltiin kolmessa eri tasossa, AVI-alueittain, kuntaryhmittäin ja maakunnittain neljänä vuotena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimukset ja voimavarat -mallia. Suomessa pyritään alueiden väliseen tasapainoiseen kehitykseen.

Aineisto kerättiin osana Rehtoribarometriä vuosina 2019–2022. Osallistujat (N=1218) olivat perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 rehtoreita joka puolelta Suomea. Työhyvinvointia mitattiin kyselylomakkeessa työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaisesti työn imuun ja työuupumukseen liittyvillä väittämillä.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimus ei paljastanut alueiden välisiä eroja rehtoreiden työhyvinvoinnissa, mutta rehtoreiden työhyvinvointi on yleisesti laskenut koronapandemian aikana, eikä ollut kääntynyt nousuun vielä keväällä 2022. Huomattavaa on, että aiemmassa tutkimuksessa on havaittu opettajien työn imun ja työuupumuksen palautuneen pandemiaa edeltävälle tasolle jo keväällä 2022. Ero työhyvinvoinnin palautumisessa opettajiin verrattuna johtuu luultavasti siitä, että kriisi koettelee johtoa rankemmin ja toipuminen kestää siksi kauemmin. Olisikin tärkeää pohtia, miten rehtoreiden työn vaatimukset ja voimavarat saataisiin tasapainoon ja työhyvinvointi paremmalle tasolle, sekä tutkimuksen avulla seurata alkavatko rehtorit toipua koronapandemian aiheuttamasta uupumuksesta. Myös alueellinen tutkimus on jatkossakin relevanttia, jotta paikalliset erityispiirteet voidaan ottaa huomioon yhteiskuntapolitiikassa. Tässä tutkimuksessa alueellisia eroja tarkasteltiin melko suurien alueiden välillä ja jatkotutkimuksessa olisi tärkeää koulujen tarkempien sijaintitietojen perusteella tutkia havaitaanko alueellisia eroja esimerkiksi maaseutu-, taajama- ja kaupunkikoulujen välillä, ja eroaako rehtoreiden työhyvinvointi sosioekonomisesti erilaisten alueiden välillä.

Anni Matsi

Perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 rehtoreiden työhyvinvointi – alueellinen tarkastelu

Bakgrund och forskningsuppgift

Andelen elever med svårigheter att gå till skolan har ökat i Finland och i många länder i världen. Skolan har för elever en central roll med tanke på den akademiska utvecklingen, men också med tanke på det sociala och emotionella välmåendet. Skolfrånvaro förknippas med många svårigheter i livet, som till exempel psykisk ohälsa och ett externaliserat beteende. Desto större frånvaron blir, desto större blir ofta svårigheterna.

Närmare 800 vårdnadshavare till finländska grundskolelever med neuropsykiatriska utmaningar (medelålder 12 år, 68 % pojkar) deltog våren 2022 i en nätbaserad webenkät, där de svarade på bakgrundsfaktorer kring elevens, individuella, skol-, familjesituation samt hur situationen ser ut i anslutning till skolkamrater. Dessutom svarade vårdnadshavarna på en undersökning (School Non-Attendance ChecKlist, SNACK), i vilken de antecknade sitt barns frånvaro under den 23-dagar långa uppföljningsperioden och valde en av de 16 orsaksalternativen. Utgående från dessa svar kunde elevernas frånvaro delas in enligt de fyra frånvarotyperna: skolvägran, skolk, skolstödd och föräldrastödd frånvaro. Ifall eleven under den 23-dagar långa uppföljningsperioden varit borta mer än tre dagar (10 %) klassificerades frånvaron som ihållande frånvaro.

Syftet med undersökningen var att få en större förståelse för neuroatypiska skolelever och möjliga utmaningar de har i skolan. Det finns ganska få undersökningar om skolsituationen för elever med neuropsykiatriska utmaningar och få studier om vilka effekterna är av att ha flera neuropsykiatriska diagnoser, eller en diagnos i kombination med andra symtom som t.ex. ångest eller depression. I Finland finns det inte ännu så mycket forskning kring skolfrånvarofrågor och de undersökningar som gjorts tar oftast upp problemet ur skolsynvinkel. Tanken med denna undersökning är att ge vårdnadshavarnas synvinkel.

Resultat och diskussion

I undersökningen hade närmare hälften (45 %) av eleverna flera neuropsykiatriska diagnoser, medan grupperna med endast en diagnos var ADHD 32%, autism 11%, (sensorisk överkänslighet 2% och Tourette .6%). Under mätperioden missade de unga i genomsnitt fyra skoldagar. De elever som hade autismspektrumstörning eller flera neuropsykiatriska diagnoser hade en genomsnittlig frånvaro på fem dagar, medan den genomsnittliga frånvaron för elever med ADHD var tre dagar. Största delen av eleverna i undersökningen (82 %) hade nu eller tidigare haft skolfrånvaro, men endast lite mer än hälften av eleverna hade fått hjälp med skolfrånvaron. Problemen hade ofta börjat före åk 7 och 42,8 % av eleverna hade ihållande skolfrånvaro. Den vanligaste orsaken till frånvaro var oproblematisk frånvaro (46 %), som beror t.ex. på sjukdom eller läkarbesök. Skolvägran var den vanligaste av de fyra typerna av frånvaro (36 %). Det är en frånvarotyp där föräldrarna är medvetna om frånvaron och den beror ofta på ångest eller depression. Skolk (3%) var inte vanlig för denna grupp av elever.

Utöver skolfrånvaron var situationen i skolan mest utmanande för elever med mer än en neuropsykiatrisk diagnos, med flest individer som lider av ångest och/eller depression, sömnsvårigheter, inlärningssvårigheter och beteendesvårigheter. Relationerna i skolan med lärare och kamrater var ofta utmanande. Mer än hälften av gruppen hade nu eller tidigare blivit mobbade i skolan eller på fritiden. Särskilt elever med autism (40 %) eller elever med flera diagnoser (30 %) hade ofta inte en vän i skolan. Ungefär 20 % av eleverna hade inte en god relation till en endaste lärare i skolan.

I skolor och i samhället behöver vi öppna ögonen för denna elevgrupps svåra situation i våra skolor. Vi behöver bli bättre på att förhindra att skolfrånvaro uppstår och att stöda dessa elever i ett tidigt skede. Det behövs mera kunskap kring skolfrånvaro frågor och en djupare kunskap om neuropsykiatriska diagnoser i våra skolor. Vuxna har en central roll i att fostra unga i frågor kring diversitet och olikheter. Alla elever ska ha rätt att lyckas, trivas och känna sig trygga i våra skolor. Det bör inte endast vara en god intention i skolornas styrdokument, utan något varje elev får uppleva i sin skolvardag.

Annika Borgström
School non-attendance in students with neuropsychiatric challenges

Taustaa

Luonnonväriaineita on käytetty tekstiilien värjäyksessä kautta historian. Synteettisten väriaineiden yleistyminen syrjäytti luonnonväriaineet 1850-luvulta lähtien, sillä niiden käyttö oli taloudellisempaa ja niillä saatiin aikaan tasaisempi värjäysprosessi. Tänä päivänä ympäristötietoisuus niin yrittäjien kuin kuluttajien keskuudessa kasvaa jatkuvasti. Yrittäjillä on halu tuottaa kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti tuotteita, ja kuluttajien ostokäyttäytymistä ohjaavat kestävän kulutuksen mukaiset arvot. Luonnonväriaineiden hyödyntäminen osana tekstiiliteollisuutta voisi tarjota yhden vaihtoehdon kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa.

Tavoitteet ja toteutus

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisena tekstiilialalle sijoittuvat yritykset näkevät luonnonväriaineiden hyödyntämisen teollisessa mittakaavassa tulevaisuudessa. Lisäksi tutkielman tavoite oli tuottaa tärkeää tietoa niin yrityksille kuin tutkijoille tämän hetken mahdollisuuksista, joita luonnonväriaineiden hyödyntämiseen voidaan liittää. Tutkimustiedolla on mahdollisuudet vahvistaa parhaillaan käynnissä olevan työn merkitystä eri tutkimusryhmissä ja hankkeissa. Tutkielman tutkimusote oli laadullinen ja siinä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto koostui viiden tekstiilialalla työskentelevän yrityksen teemahaastatteluista, joilla kaikilla oli kokemusta luonnonväriaineiden hyödyntämisestä omassa tuotannossaan. Tutkimus toteutettiin osana BioColour-hanketta.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimus osoitti, että luonnonväriaineiden hyödyntäminen kiinnosti kaikkia yrityksiä. Haasteena koettiin teollisen tuotannon vaatimukset luonnonväreille, kuten värien tasalaatuisuus ja toistettavuus. Yritykset kokivat, että kokeilujen kautta ja käynnissä olevien hankkeiden tarjoaman tiedon avulla halutut lopputulokset voisi saavuttaa. Suuremman mittakaavan tuotannon ehdoton edellytys olisi yhteistyö eri toimijoiden välillä. Se tarkoittaisi toimivia arvoketjuja, toimiva yhteistyötä ja osaamisen hyödyntämistä läpi koko tuotantoketjun alkutuotannosta tuotteiden valmistamiseen ja niiden markkinointia kuluttajille. Kuluttajilla on kiinnostusta luonnonväriaineilla värjättyihin tekstiileihin ja sitä kiinnostusta tulisi nyt hyödyntää. Luonnonvärjättyjen tekstiilien korkeampaa hintaa voitaisiin tasapainottaa tiedon lisäämisellä kuluttajille luonnonväriaineista ja harkitumpaan kuluttamiseen kannustamisena.

Tutkimuksen mukaan, että Suomeen tarvitaan uusia tekstiilialan toimijoita osaksi luonnonväriaineiden kehittämisen ketjua, jotta voidaan luoda luonnonväriaineiden hyödyntämisestä myyntivaltti Suomeen. Vastuullisempien tuotteiden tarjoaminen kuluttajille on osa tulevaisuutta, joiden avulla yritykset voivat luoda kestävämpää tulevaisuutta. Esiin noussut maaseudun mahdollisuuksien kehittäminen ja uusien yritysten kasvun mahdollisuudet tukivat aiempaa tutkimustietoa. Suomella on olemassa olevat mahdollisuudet olla luonnontuotteiden tuottajamaista, kun yhteistyö yritysten välillä saadaan alalla toimivaksi. Suomessa olisi myös mahdollisuuksia hyödyntää eri teollisuuden alojen sivuvirtoja värinlähteinä, jolloin voitaisiin taata värin suuret raaka-ainevolyymit ja toimitusvarmuus.

Noora Tommila

Luonnonväriaineiden hyödyntäminen nyt ja tulevaisuudessa – yrittäjien näkökulma

Tutkimuksen taustaa

Varhaiskasvatuksesta ja sen tilasta on uutisoitu vuosien saatossa erinäisistä syistä. Vuoden 2018 varhaiskasvatuslakimuutos sai aikaan paljon mediahuomiota, jotka olivat puolesta ja vastaan lakiuudistusta. Lakimuutoksella pyritään parantamaan varhaiskasvatuksen laatua tiukentamalla kelpoisuusehtoja ja näin lisäämällä koulutetun henkilöstön määrää vuoteen 2030 mennessä. Edelleenkin huolenaiheena ovat varhaiskasvatuksen resurssit sekä henkilöstön riittämättömyys. Nämä ongelmat ovat näkyneet erityisesti viime vuoden uutisoinneissa, joissa puhutaan varhaiskasvatuksen kriisistä ja työvoimapulasta.

Tutkielmassa selvitetään, mitä varhaiskasvatuksesta uutisoidaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään ja pohditaan sitä, miten uutisilla voidaan vaikuttaa yleisöön. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaiset pääosin luottavat erityisesti johtaviin valtakunnallisiin uutismedioihin, Helsingin Sanomiin ja Yleen. Tutkimuksessa analysoidaan uutisotsikoiden aiheita sekä kieltä. Uutisotsikoiden analysoiminen on tärkeää, jotta voidaan pohtia sitä, mikä vaikutus uutisointien aiheilla ja esimerkiksi juuri tällä tutkimukseni aineiston jakaumalla on yhteiskunnan yleiseen mielipiteeseen varhaiskasvatuksesta.

Tavoitteet ja toteutus

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä varhaiskasvatuksesta uutisoidaan. Tutkielmassa on kyse laadullisesta tutkimuksesta, jossa olen käyttänyt sisällönanalyysia sekä diskurssianalyysiä. Tutkimusaineistona ovat uutisotsikot, joiden aiheisiin sekä kielenkäyttöön paneudun. Tutkimuksen tavoitteena on myös tuoda kokonaisvaltaisesti esiin, minkälaisen kuvan media tuottaa varhaiskasvatuksesta julkaisemillaan uutisotsikoilla.

Tutkimuksessa selvitettiin, mitä ja miten varhaiskasvatuksesta uutisoidaan Ylen ja Helsingin Sanomien uutisoinneissa vuonna 2022. Keskityn tutkimuksessani 194 uutisotsikkoon. Kriteerinä sisältyäkseen aineistooni oli se, että uutisotsikossa tuli olla mainittuna sana varhaiskasvatus tai päiväkoti. Luokittelin aineiston neljään luokkaan: kriisi, kannanotto, neutraali ja positiivinen.

Tulokset ja johtopäätökset

Aineistossani oli eniten neutraaleja uutisotsikoita. Kriisiuutisointeja oli seuraavaksi eniten ja määrällinen ero positiivisiin uutisiin oli merkittävän suuri. Positiivisia uutisotsikoita oli vain 12 koko aineistosta. Uutisotsikoiden aiheet liittyivät pääosin työvoimapulaan ja kevään 2022 varhaiskasvatuksen lakosta tiedottamiseen. Erityisesti kriisi- ja kannanottouutisotsikoissa käytettiin lainauksia tai kommentteja, jotka olivat lähinnä ministereiden tai tutkijoiden ilmaisemia.

Tutkimukseni uutisotsikot jättävät surullisen ja kriisiytyneenkin kuvan alasta. Huolestuttavaa onkin, että jos uutiset keskittyvät pääosin neutraaliin tiedottamiseen sekä kriisiuutisointiin ja negatiivisävytteisiin otsikoihin, ei sillä varmasti ole alalle houkuttelevaa vaikutusta saamaan uusia opiskelijoita ja työntekijöitä alalle, jossa jo valmiiksi vallitsee työvoimapula ja uusia työntekijöitä tarvittaisiin suuri määrä.

Jatkotutkimusaiheena kiinnostaisi selvittää, millainen vaikutus uutisoinneilla on varhaiskasvatuksen alalle pyrkivien opiskelijoiden halukkuuteen ja motivaatioon sekä myös jo kentällä työskentelevien varhaiskasvatuksen ammattilaisten mielipiteeseen. Minua kiinnostaisi lähteä myös tutkimaan uutistoimittajien valtaa siitä, mitä kerrotaan ja miten.

Maiju Anttila

Mitä varhaiskasvatuksesta uutisoidaan? Uutisotsikot Helsingin Sanomissa ja Yle Uutisissa vuonna 2022

Tutkimuksen tausta

Yhteiskunnassa vallitsevat teemat näkyvät myös varhaiskasvatuksessa, jolloin päiväkoti on kuin pieni yhteiskunta, joka peilaa yhteiskunnan kehityskulkua ja tapahtumia, ja tällöin se ei ole immuuni toiseudelle. Varhaiskasvatus yhtä lailla muun opetusjärjestelmän tavoin haavoittuvainen ja mahdollinen paikka yksilölle tulla toiseutetuksi. Toiseus on universaali ilmiö, jossa tehdään erottelua meidän ja heidän välille, jolloin syntyy toinen. Toista ei nähdä itsenäisenä ja monipuolisena toimijana vaan asetetaan objektin asemaan, ja toiseus liitetään ulkoiseen toiseuteen, johonkin vieraaseen, johonkin muuhun kuin me itse. Varhaiskasvatuksen yhtenä päätavoitteena on edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, jolloin tieto varhaiskasvatuksessa vallitsevissa toiseuksista on tärkeää.

Toteutus ja tavoitteet

Toiseuden kohtaamista tapahtuu mm. mediassa ja kielessä, jonka takia tutkielman tutkimusaineiston kerääminen sanomalehdistä vaikutti järkevältä valinnalta. Tutkielma toteutettiin analysoimalla Kalevan, Aamulehden, Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksia vuosilta 2017–2021. Mielipidekirjoituksista haettiin käsityksiä minkälaisia toiseuksia haastettiin, tuotettiin, uusinnettiin tai myötäiltiin, jonka myötä kyseisistä mielipidekirjoituksista koostettiin tutkielman tutkimusaineisto. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin diskurssianalyysia. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin, että minkälaisia toiseuttavia diskursseja ilmenee varhaiskasvatusta käsiteltävissä mielipidekirjoituksissa ja, että kuka määritellään toiseksi mielipidekirjoituksissa.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkielman osoitti, että monet tekijät vaikuttavat toiseutetuksi tulemiseen. Päätekijöiksi muodostuivat huono-osaisuus, segregaatio ja maahanmuuttotaustaisuus, lapsen yksilöllinen tuen tarve, vähemmistöuskonnot ja -katsomukset ja vieraskielisyys. Myös erityisruokavaliot, sukupuoliroolit, vanhempien heikko työmarkkina-asema ja varhaiskasvatuksen palveluiden tarjonnan ja kysynnän välinen ristiriita näkyivät tutkimustuloksissa, mutta näitä ilmeni määrällisesti vähemmän. Toiseuden ilmenemistavat vaihtelevat runsaasti ja osa tutkielmassa esiintyneistä diskursseista ovat pinttyneitä koulutusjärjestelmän rakenteisiin ja arkeen, joka tekee niiden huomaamisesta haastavaa. Tätä kutsun rakenteelliseksi toiseudeksi (vrt. rakenteellinen rasismi), jossa toiseus piilee yhteiskunnan laissa, palveluissa, instituutioissa sekä yleisesti toiminnassa. Kahtiajako rakenteelliseen ja ei-rakenteelliseen toiseuteen on kuitenkin häilyvä, sillä nämä ovat yhteydessä toisiinsa suuntaan ja toiseen. Tutkimustuloksissa on myös havaittavissa tietoisuuden näkökulma, jossa tiedostetaan jonkin olevan toiseuttavaa tai eriarvoistava ja toisaalta on myös havaittavissa suoraa toiseuttamista. Monet tutkielmassa esiintyneet diskurssit edustavat molempia edellä mainittuja toiseuden ilmenemistapoja.

Toiseuden purkamiseksi on olennaista ensin osata nimetä ja ymmärtää varhaiskasvatuksessa vallitsevat toiseudet. Tutkimustuloksien valossa voi pohtia, että kenelle varhaiskasvatus on tarkoitettu, sillä tutkimustulokset viittaavat, että monenlaiset ihmisryhmät sekä tekijät joutuvat toiseuttamisen kohteeksi. Toiseuksien monipuolinen ilmeneminen antaa osviittaa, että eri ihmisryhmien kokemus varhaiskasvatuksesta on erilainen sekä eri tekijöistä johtuvien vähemmistöiksi lukeutuvien henkilöiden mahdollisuus kokea toiseutta on merkittävä. Toiseuden ilmenemisen korjaamiseksi ja estämiseksi olisi tarpeellista paneutua toiseuden syntymisen juurisyiden tarkasteluun.

 

Ayda Jodayri Hashemizadeh

Toiseutta ilmentävät diskurssit varhaiskasvatusta käsiteltävissä mielipidekirjoituksissa

Tutkimustehtävä

Vastuullisuus on noussut yhdeksi merkittävimmistä kulutukseen liittyvistä trendeistä. Vastuullisuutta pidetään tärkeänä kulutuksessa. Kuitenkin se, mitä vastuullisuus ihmisille tarkoittaa ja miten se näyttäytyy ja toteutuu kuluttajien omassa todellisessa kulutuskäyttäytymisessä saattaa vaihdella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisia käsityksiä nuorilla työssäkäyvillä aikuisilla on vastuullisuudesta ja mitkä tekijät heidän mielestään tekevät heidän kulutuspäätöksistään vastuullisia tai vaihtoehtoisesti ei-vastuullisia. Tarkoituksena oli myös selvittää miten nuoret työssäkäyvät aikuiset perustelevat heidän kulutuspäätöksiään ja millaisten tekijöiden he kertovat vaikuttavan heidän tekemiinsä kulutuspäätöksiin. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään myös miten kuluttajien pyrkimykset toimia vastuullisesti ja todellinen kulutuskäyttäytyminen eroavat toisistaan.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen osallistui yhdeksän työssäkäyvää nuorta aikuista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kulutuspäiväkirjojen ja haastatteluiden avulla.  Ensimmäiseksi tutkimukseen osallistuneet henkilöt kirjasivat kulutuspäiväkirjaan 40 ensimmäistä hankkimaansa tuotetta. Tämän jälkeen pidettiin jokaiselle yksilöhaastattelu, jossa kulutuspäiväkirjan tuotteet toimivat virikkeinä, joita laitettiin erilaisiin ”koreihin” niiden vastuullisuuden ja tarpeellisuuden mukaan. Haastattelun lopussa haastateltavilla oli vielä janatehtävä, jossa he itsenäisesti laittoivat järjestykseen motivaatiovatitekijöitä, jotka vaikuttavat heidän kulutuspäätöksen syntymiseen. Tutkimusaineiston keräämisen jälkeen aineisto analysoitiin hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tuloksista keskeisiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat tuotteiden vastuullisuuteen, nousi tuotteiden kotimaisuus, tarpeellisuus, kestävyys, kierrätettävyys, terveellisyys, tietoisuus tuotteen vastuullisuudesta, hävikin estäminen sekä eläinten ja työntekijöiden olot. Vastuullisena kuluttamisena nähtiin vahvasti olevan myös tarpeisiin pohjautuva kuluttaminen, jolloin myös kulutuspäätöksen taustalla olisi tietoa tuotteen vastuullisuudesta.

Kulutuspäätökseen eniten vaikuttavina tekijöinä tutkimus tulosten mukaan nähtiin olevan raha, tuotteen ominaisuudet kuten maku ja laatu sekä kotimaisuus. Kulutuspäätöksen taustalla oli myös vastuullisuuteen vahvasti nojautuvia tekijöitä, kuten hävikin ja lihansyönnin vähentäminen.  Kulutuspäätöksiä ohjasi myös vahvasti kuluttajan omat mieltymykset, tottumukset ja tarpeet.

Tutkimuksen tulosten mukaan vastuullisuus näyttäytyi tärkeänä tutkimukseen osallistuneiden elämässä.  Tuloksista kävi myös ilmi, että he suhtautuivat oman kulutuksensa vastuullisuuteen melko positiivisesti. Yleinen kokemus oli, että vastuullisuus toteutuu omassa kuluttamisessa kohtalaisesti. Kuitenkin monia esteitä vastuulliselle kuluttamiselle ilmeni. Suurimpina esteinä vastuulliselle kuluttamiselle nähtiin olevan raha, tietämättömyys ja omat tutut kulutustottumukset.

 

Iida Harvala

Vastuullisuuden ristiriita – Nuorten aikuisten kokemuksia vastuullisesta kuluttamisesta

 

Tutkin maisterintutkielmassani ihmisten persoonallisuuden piirteitä sekä sitä, onko niillä yhteyttä tapaan, jolla yksilö suhtautuu tavoitteisiin. Tällainen tieto voisi auttaa esimerkiksi kasvatusalalla työskenteleviä luomaan oppimisympäristön sellaiseksi, että se tukee jokaisen oppijan mahdollisuuksia oppia.

Teoria

Ihmiset eroavat toisistaan yksilöllisen persoonallisuutensa avulla. Persoonallisuutta on tutkittu paljon, koska sen uskotaan vaikuttavan niin laajasti kaikkeen yksilön toiminnassa ja tavassa reagoida hänen ympärillään tapahtuviin asioihin. Suosituin persoonallisuuden tutkimiseen käytetty teoria on niin sanottu viiden suuren piirteen teoria, eli Big Five -teoria. Sen ovat kehittäneet Robert McCrae ja Paul Costa. Siinä ihmisen persoonallisuus jaetaan viiteen piirteeseen, jotka ovat neuroottisuus, ekstraversio, sovinnollisuus, tunnollisuus ja avoimuus uusille ärsykkeille. Kyselymittarin avulla selvitetään, kuinka paljon kutakin piirrettä yksilö ilmentää.

Tavoiteorientaatiot kuvaavat ihmisten erilaisia tapoja suhtautua tavoitteisiin. Ihmiset reagoivat luontaisesti eri tavoilla tilanteisiin, joissa heidän suoritustaan arvioidaan, heidän täytyy pinnistellä tai yrittää ratkaista ongelmaa. Eri teoriat määrittelevät tavoiteorientaatiot eri tavoilla, mutta yleensä erotetaan ainakin nämä kolme: oppimis-, suoritus- ja välttämisorientaatio. Tavoitteita siis joko lähestytään tai vältellään. Tavoitetta voidaan lähestyä erilaisilla motiiveilla. Suoritusorientoitunut henkilö pyrkii saamaan esimerkiksi hyviä arvosanoja tai menestymään muita paremmin (suoritus-lähestymisorientaatio). Oppimisorientoitunut taas haluaa yksinkertaisesti oppia mahdollisimman paljon. Hänelle arvosanat kertovat vain oppimisen määrästä, mutta eivät ole tavoite itsessään. Suorittamista välttelevä henkilö voi olla joko täysin välinpitämätön tavoitetta kohtaan tai tavoitella menestystä tekemättä kuitenkaan mitään sen eteen (suoritus-välttämisorientaatio).

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Selvitin maisterintutkielmassani sitä, ovatko persoonallisuuden piirteet ja tavoiteorientaatiot yhteydessä toisiinsa. Vertailin kolmen eri ikäryhmän, eli 6. luokkalaisten, 9. luokkalaisten ja lukiolaisten tuloksia. Sain aineistoni Mind The Gap- ja Bridging The Gap -tutkimushankkeiden suuremmasta kyselylomakkeella kerätystä aineistosta. Tutkielmani oli määrällinen tutkimus, eli hyödynsin tilastollisen päättelyn keinoja. Jokaista ominaisuutta oli kysytty kyselymittarilla kolmella tai neljällä kysymyksellä. Nämä kysymykset yhdistin faktoreiksi. Vertasin siis viittä persoonallisuuden piirrettä kuvaavaa faktoria viiteen tavoiteorientaatiota kuvaavaan faktoriin. Tämä vertailu tuotti faktorikorrelaatioita. Toisin sanoen piirteiden välisten yhteyksien voimakkuus voidaan ilmaista lukuna, joka saadaan tilasto-ohjelman laskeman matemaattisen kaavan avulla.

Tärkeimmät tulokset

Tutkielmani perusteella jotkin tavoiteorientaatiot ja persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä toisiinsa. Kaikki tavoiteorientaatiot olivat yhteydessä ainakin yhteen persoonallisuuden piirteeseen kaikissa ikäryhmissä. Samoin kaikki persoonallisuuden piirteet olivat kaikissa ikäryhmissä yhteydessä vähintään yhteen tavoiteorientaatioon.

Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että mitä enemmän yksilö ilmentää neuroottisuutta, sitä enemmän hän ilmentää myös suoritus-välttämisorientaatiota. Persoonallisuutta ja tavoiteorientaatioita koskevan tutkimuksen mukaan näitä piirteitä määritellään usein samankaltaisilla sanoilla. Jos menestyminen on yksilölle tärkeää, mutta hänelle on tyypillistä vältellä sen eteen työskentelyä esimerkiksi epäonnistumisen pelossa, on ymmärrettävää, että tämä aiheuttaa esimerkiksi ahdistuneisuutta tai epäonnistumisen kokemuksia.

Toinen merkittävä tulos oli, että ne, jotka vastasivat kyselyyn olevansa tunnollisia, raportoivat vähemmän välttämisorientaatiota kuin muut. Tunnolliset ihmiset siis näkevät keskimäärin paljon vaivaa menestymisen tai oppimisen eteen. Tunnollista henkilöä kuvataan persoonallisuusteorian mukaan kyvykkääksi, päämäärätietoiseksi ja hänellä on yleensä hyvä itsekuri. Ei siis ihme, että tällaisilla ominaisuuksilla varustettu ihminen näkee vaivaa tavoitteiden eteen niiden välttelyn sijaan.

Jatkotutkimusaiheita

Tutkielmani tulokset olivat saman suuntaisia muiden aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa. Tulokset olivat pääosin samankaltaisia kaikissa ikäryhmissä. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, että persoonallisuus, tavoiteorientaatiot tai niiden väliset yhteydet eivät muuttuisi iän myötä, sillä tutkittavat olivat iältään niin lähellä toisiaan. Lisäksi vain pieni osa tutkittavista osallistui vastaamiseen jokaisena tutkimusvuotena, joten ei voida tietää, onko yksilöiden kohdalla tapahtunut muutosta vai ei. Vaikka persoonallisuutta ja tavoiteorientaatioita on tutkittu paljon, niiden välisiä yhteyksiä vasta vähän. Aitoa seurantatutkimusta, jossa samoja tutkittavia seurattaisiin pitkän ajan kuluessa, olisi tärkeää tehdä. Aiheesta saatu tieto auttaisi esimerkiksi kasvattajia, opettajia, valmentajia tai psykologeja luomaan oppijalle paremmin sopivia tavoitteita ja tarjoamaan tehokkaampaa tukea niiden saavuttamiseksi.

 

Ellinoora Lammela

Ovatko tavoiteorientaatiot ja persoonallisuuden piirteet yhteydessä̈ toisiinsa?

Eksploratiivinen faktorianalyysi

Taustaa

Luova suunnittelu on moniulotteinen prosessi, jossa suunnittelija vaihtelee generoivien ja tutkivien prosessien välillä. Siihen kuuluu ideointia, etenemistä kokeilujen kautta, ongelmanratkaisua, päätösten tekemistä, kriittistä ajattelua, taitoa erottaa olennainen epäolennaisesta sekä oman alan osaamisen soveltamista. Suunnittelija joutuu lisäksi sietämään epävarmuutta, tekemään suunnittelua koskevia päätöksiä sekä selviytymään epäonnistumisista. Prosessi ei noudata lineaarista järjestystä, vaan suunnittelija tyypillisesti hyppii vaiheesta toiseen ja joutuu toisinaan myös palaamaan prosessin alkuun. Suunnittelun apukeinona käytetään tyypillisesti piirtämistä, luonnostelua ja muistiinpanoja, mutta myös muun muassa prototyyppejä, pienoismalleja, materiaalikokoelmia, kollaaseja tai tietokonemallinnusta.

Halusin tutkia materiaalisten menetelmien käyttöä osana luovaa suunnitteluprosessia ja selvittää millainen vaikutus eri menetelmien käytöllä voisi olla.

Tutkimus ja sen toteutus

Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä, jonka kohteena olivat Aalto yliopiston taiteen, suunnittelun ja arkkitehtuurin korkeakoulun opiskelijat, Helsingin yliopiston käsityötieteen opiskelijat sekä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan opiskelijat. Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden osaamista suunnitteluprosessin eri osa-alueilla, sekä sitä, millaisia materiaalisia menetelmiä he käyttävät suunnitteluprosessin aikana. Aineisto suunnitteluprosessin osa-alueiden hallinnasta koottiin 5-portaisella Likert-asteikolla ja materiaalisten menetelmien käytöstä lukumäärinä 7-portaisella asteikolla. Aineistoa käsiteltiin määrällisin keinoin IBM SPSS Statistics -ohjelmiston avulla.

Tulokset ja johtopäätökset

Suunnitteluprosessin hallinnasta nousi esille faktorianalyysin avulla kolme osa-aluetta, jotka olivat työskentelyn analysointi, luova työskentely sekä suunnitteluongelman määrittely. Työskentelyn analysointiin kuului kyky analysoida omaa suunnitteluprosessia sekä selittää prosessia toisille. Luovaan työskentelyyn sisältyi ideoiden tuottaminen, epävarmuuden sietäminen ja suunnittelua koskevien päätösten teko. Suunnitteluongelman määrittelyyn kuului kyky tarkastella tehtävänantoa sekä kartoittaa suunnittelutehtävän rajoitteet. Nämä kolme osa-aluetta selittävät yhdessä 36,1% suunnitteluprosessin osaamisesta.

Suunnitteluprosessin osa-alueiden hallintaa kuvaavia muuttujia vertailtiin t-testillä kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoiden kesken, mutta tilastollisesti merkittäviä eroja ei havaittu.

Suunnittelun apuna käytettävistä tekniikoista muodostettiin summamuuttuja, joka kuvaa sitä, paljonko kyseistä tekniikkaa käytettiin suunnitteluprosessin aikana. Käytetymmät tekniikat kaikkien kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden keskuudessa olivat piirtäminen ja luonnostelu (23%) sekä kirjoittaminen ja muistiinpanot (18%). Seuraavaksi eniten käytettyjä tekniikoita olivat mielikuvakartat (8%), tietokonemallinus (8%), kollaasit tai ideataulut (8%), tekniset kokeilut (7%), materiaalinäytteiden kokoelmat (7%), prototyypit (6%) ja pienoismallit (5%).

Suunnittelun apuna käytettyjen tekniikoiden määrän yhteyttä suunnitteluprosessin osa-alueiden hallintaan tutkittiin monimuuttujaisen varianssianalyysin (MANOVA) avulla. Käytettyjen materiaalisten tekniikoiden määrällä oli pieni, mutta tilastollisesti merkittävä vaikutus työskentelyn analysoinnin osa-alueeseen kahden vähiten materiaalisia tekniikoita käyttävän ryhmän välillä. Tästä voi päätellä, että suunnitteluprosessin kannalta merkittävin vaikutus on siinä, käyttääkö materiaalisia tekniikoita hyvin vähän vai edes jonkin verran. Suurella määrällä tuotoksia ei ollut tässä tutkimuksessa merkittävää vaikutusta tarkastelun kohteena olleisiin kolmeen suunnitteluprosessin osa-alueeseen.

Valitettavasti tutkimuksen otoskoko jäi toivottua huomattavasti pienemmäksi (N=95), joten saatuihin tuloksiin tulee suhtautua varauksella.

Liisa Kivelä

Materiaalisen työskentelyn vaikutus luovan suunnittelun prosessiin