Eija Kalso kirjoitti viisaasti, että randomisoitu plasebo- kontrolloitu tutkimus ( RCT ) on kliinisesti merkityksetön, jos tutkimukseen valitaan sellaisia potilaita, joita oikeassa kliinisessä työssä ei tutkittavalla hoidolla hoideta (Viikon juttu 12.02.18). Näinhän kävi ensimmäisessä vaihdevuosien hormonihoidon RCT:ssa eli Women`s Health Initiative ( WHI) – tutkimuksessa vuodelta 2002. Kun hikoilun häviäminen estrogeenihoidon aikana olisi paljastanut hoidon olevan estrogeenin, tutkimus päätettiinkin suorittaa naisilla, joiden menopaussin alkamisesta oli kulunut jopa vuosikymmeniä (keski-ikä 63 v) ja joilla ei ollut vaihdevuosioireita, mutta kylläkin monia verisuonisairauksia ja ylipainoa. Tällaisille naisille tuskin kukaan gynekologi olisi aloittanut estrogeenihoitoa. WHI- tutkimus kertoi estrogeenin aiheuttavan enemmän haittoja kuin hyötyjä, ja niinpä se teilasi vaihdevuosien hormonihoidon. Maallikkolehdistö riemastui rakastamistaan negatiivisista uutisista, ja estrogeenikauhu levisi vauhdilla ympäri maailmaa.
Onneksi löytyi tutkijoita, jotka uskalsivat haastaa jo uskonkappaleeksi nostetun WHI-tutkimuksen. Nämä kerettiläiset – heitä löytyi myös WHI- tutkijoiden joukosta – ovatkin puhdistaneet estrogeenihoidon maineen . Estrogeenin renesanssia on siivittänyt myös perustutkimus, joka on pystynyt selvittämään entistä paremmin niitä mekanismeja, joilla estrogeeni vaikuttaa sydämen ja verisuonten toimintaan. Yllättävä oli esimerkiksi se tieto, että estrogeeni suojaakin valtimoita parhaiten nimenomaan hikoilevilla naisilla eli juuri niillä, jotka suljettiin WHI- tutkimuksesta pois. Estrogeenin uutta tulemista esiteltiin jokin aika sitten myös suomeksi (Hanna Savolainen-Peltonen ja Tomi Mikkola: Vaihdevuosien hormonihoidon vaikutukset, SLL, 3/2018, ss. 143-5 ).
Estrogeenihoito kiistatta parantaa oireista (hikoilu, unihäiriöt, väsyminen, alakulo, limakalvokuivuus) kärsivän naisen elämänlaatua. Tämä on aina ollut ja on edelleenkin tärkein syy käyttää estrogeenihoitoa. Nopeimmin vaikutus näkyy unen parantumisena . On yllättävää, että vasta viime vuosina on opittu ymmärtämään unen merkitys aivojen puhdistautumisessa gliasolujen ja lymfakierron avulla. Tätä aivopesua ei tapahdu estrogeenipuutteesta kärsivällä naisella, sillä jos hän onnistuukin nukahtamaan, uni keskeytyy 1-3 tunnin välein kuumien aaltojen saattelemana. Estrogeeni korjaa hypotalamisen lämpöhäiriön, palauttaa yöunet ja siten varmistaa aivojen puhdistautumisen. On myös mahdollista, että estrogeeni voisi suoraan suojata aivoja, sillä sen reseptoreita on neuroneissa. Olipa mekanismi mikä tahansa, kognitiiviset taidot parantuvat estrogeenin aikana, mikä auttaa naista pärjäämään työelämässä nuorempien rinnalla. Moni tarvitsee tällaista dopingia, sillä eläkeikää on jo nostettu ja tullaan nostamaan jatkossa vielä lisää.
Estrogeenin renessanssi sai vauhtia , kun estrogeenin osoitettiin sittenkin suojanneen sydäntä ja verisuonistoa myös WHI-tutkimuksessa, jos se oli aloitettu 60 vuotta nuoremmille naisille. Tämä ”ikkunahypoteesi” on todettu myös monessa uudessa tutkimuksessa ja myös suomalaisilla naisilla. Valtimosuoja on sitä parempi, mitä pikemmin estrogeenihoito on aloitettu vaihdevuosien alkamisen jälkeen. Ikkunateorialla on vankka biologinen perusta, sillä estrogeeni estää, mutta ei poista jo syntyneitä valtimoplakkeja. Estrogeeni myös selittää, miksi naisen riski saada sydäninfarkti ennen vaihdevuosia on vain noin viidennes miehen vastaavasta riskistä ja miksi riskiero tasoittuu vaihdevuosien jälkeisenä ensimmäisenä vuosikymmenenä, jos estrogeenipuutetta ei korjata.
Sydän- ja verisairaudet ovat suomalaistenkin naisten yleisin kuolinsyy, ja tätä riskiä estrogeenihoito siis pienentää. On hyvin mahdollista, että estrogeenin käytön raju pudotus pari vuosikymmentä vuotta sitten WHI:n jälkimainingeissa osin selittää vuonna 2016 todettua naisten eliniän odotteen yllättävää taittumista ja jopa laskua monilla paikkakunnilla. Sydän- ja verisuonihyödyt sekä osteoporoosin estyminen ovat hoidon ylimääräisiä bonuksia, sillä edelleenkin hoitoa suositellaan aloitettavaksi vain menopaussioireiden hoitoon.
Estrogeenihoidon yhteydessä on aina mainittava rintasyöpä. Tähän naisten yleisimpään syöpään sairastuu 10-11 % suomalaisista naisista. Tämänkään syövän syytä ei tiedetä, mutta maallikot uskovat sen johtuvan ”naishormoneista”. Näinhän ei ole, sillä myös mies voi saada rintasyövän. Tärkein syy viime vuosien rintasyövän yleistymiseen ovat järjestetyt mammografiaseulonnat, joista syntyy ylidiagnostiikkaa ihan samalla tavoin kuin miesten eturauhassyövän seulonnasta PSA-testillä ( ks. Eero Saksela, Viikon juttu 23.03.2017 ).
Pelkkä estrogeenihoito ei lisää rintasyöpäriskiä ainakaan WHI- tutkimuksen mukaan, sillä sitä käyttäneiden rintasyöpäriski oli pienempi kuin plaseboa saaneilla. Sen sijaan yli viisi vuotta kestänyt estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmähoito lisää jonkin verran rintasyöpävaaraa. Hyvä uutinen kuitenkin, että hormonihoitoa käyttäneen suomalaisen rintasyöpäpotilaan riski kuolla rintasyöpään oli puolta pienempi (5 %) kuin keskimääräinen rintasyöpäpotilaan kuolinriski (10 %). Hormonihoidon aikana syntynyt rintasyöpä on siis hyvänlaatuisempi tai todettu aikaisemmin. On myös huomattava, että estrogeeni- keltarauhashormonihoito oikein käytettynä pienentää riskiä saada kohtu- tai paksusuolisyöpä, jotka nekin ovat naisten yleisimpiä syöpiä.
Voisi kuvitella, että naiset ilahtuisivat vaihdevuosista; hiiteen kuukautiset, e-pillerit ja kierukat. Silti vaihdevuodet ahdistavat, mutta onneksi ei enää niin paljon kuin muutama vuosikymmen sitten. Menopaussiahdistusta voi torjua ”isoäitihypoteesi”, joka todistelee menopaussin pelastaneen koko ihmislajin. Sen mukaan naisen hedelmällisyyden hiipuminen jo menopaussia edeltävänä vuosikymmenenä vapautti naisen turvaamaan lapsenlapsiensa elämää ja siten lajin jatkumista. Viisas hypoteesi saattoi joskus pitää paikkansa, mutta nykyajan puumamummot taitavat sille naureskella.
Olavi Ylikorkala, professoriemeritius
olavi.ylikorkala@helsinki.fi
