Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset hakeutuvat opiskelemaan humanitäärisin ja itsensä kehittämistä painottavin motiivein [1], eli heitä ajaa halu auttaa ja tehdä hyvää sekä kehittää itseään. Hyvän elämän tai terveyden edistäminen ja ihmisten elinolosuhteiden parantaminen ovat myös esimerkiksi psykologien ammattieettisten periaatteiden tai lääkärien eettisten ohjeiden keskiössä. Ei siksi ole yllättävää, että sote-ammattilaiset toimivat aktiivisesti ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi niin julkisuudessa kuin erilaisissa ammatillisissa työryhmissäkin. Tämä on erittäin tärkeää työtä: yhteiskuntaa kehitetään usein jäähtyneen Juhla Mokan ja kuivahkon kampaviinerin makuisissa työryhmissä, joissa kirjoitetaan iltamyöhään terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavaa ohjetta tai suositusta.
Parhaimmillaan Sote-ammattilainen huomioikin työssään sekä yksilön hyvinvoinnin että yksilön fyysistä ja psyykkistä terveyttä uhkaavat yhteiskunnalliset tekijät. Vastaanotoilla ammattilainen kohtaa kuitenkin aina yksilön ja on taitava tunnistamaan yksilöä sairastuttavan syyn sekä suunnittelemaan häntä tukevan hoidon. Sote-ammattilaisella on kuitenkin laajennettu vastuu ihmisten terveydestä, eikä yksilöön keskittyvä hoito aina auta. Lääkäri ei saa puhdistettua saastunutta pohjavettä eikä psykologi poistettua liian kuormittavan työn aiheuttamaa uupumusta tai ilmastoahdistusta. Yhä useampi Sote-ammattilainen nostaakin esiin yhteiskunnan rakenteet ihmisen fyysistä ja psyykkistä terveyttä uhkaavana tekijänä . Myös nuori valmistuva lääkäri voikin miettiä, mitä hän voi tehdä yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseksi ja ennakkoluulottomien ratkaisujen edistämiseksi.
Vuodesta toiseen sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset listataan Suomen arvostetuimpien ammattien joukkoon. Siksi Sote-ammattilainen on ainutlaatuisessa asemassa ajaessaan yhteiskunnallisia muutoksia, jotka edistävät ihmisen fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Meillä on laaja-alainen tutkittuun tietoon perustuva asiantuntemus ja käytännön ammattitaito, joita käytämme ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Meillä on myös yhteiskunnan arvostus ja luottamus. Asiantuntemuksemme ja yhteiskunnallisen arvostuksen käyttäminen tutkittuun tietoon perustuvaan yhteiskunnallisen muutoksen ajamiseen on perusteltua. Mutta mitä Sote-ammattilainen voi tehdä, jos esiin nostamiamme huolenaiheita ei oteta vakavasti tai haluamme vauhdittaa muutosta?
Aktiivinen toiminta ilmasto- ja ympäristökriisin pysäyttämiseksi kantaa hedelmää
Yhteiskunnan rakenteiden muuttaminen vaatii aktiivista työtä, jota moni Sote-ammattilainen tekee usein palkatta oman palkkatyönsä ohella. Muutoksen edistämisen keinoja on runsaasti, ja on vaikeaa sanoa, missä poliittisen vaikuttamisen ja aktivismin välinen raja kulkee. Sote-ammattilaisia toimiikin monissa järjestöissä, jotka kamppailevat tutkitun tiedon avulla ilmasto- ja ympäristökriisin torjumiseksi. Sote-ammattilaisia voi löytää esimerkiksi eduskunnan asettamasta Suomen ilmastopaneelista, Lääkäreiden ilmastorintamasta ja ympäristöliike Elokapinasta. Kaikki nämä organisaatiot nostavat esiin samoja ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkatekijöitä psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Niiden aktiivisen toiminnan tai aktivismin tavoite on sama, mutta vaikutuskeinojen paletti ja mahdollisuuksien kirjo voi olla erilainen. Asiantuntijat viestivät ensi sijassa kirjallisesti, mutta kansalaistoiminnan keinovalikoima on laaja, kattaen niin asiantuntijalausuntojen kirjoittamisen ja asiantuntemuksen jakamisen mutta se voi sisältää myös mielenosoitukset ja kansalaistottelemattomuuden.
Monella rintamalla tehty työ on myös vaikuttavaa. Vaikka kokeellista tutkimusta ilmasto- ja ympäristökriisin torjuntaan liittyvän aktivismin vaikutuksista ei voida tehdä, mielenosoitukset ja kansalaisaktivismi on yhdistetty pienempiin hiilidioksidipäästöihin [2] ja niillä on vaikutusta julkiseen keskusteluun [3]. Aktivismi myös kasvattaa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan kannatusta ainakin niiden ihmisten keskuudessa, joiden mielestä ilmasto ja ympäristökriisin torjunta on tärkeää [4]. Erilaisten asiantuntijaorganisaatioiden lausunnot ja muistiot puolestaan ovat keskeisiä poliittisessa päätöksenteossa.
Aktiivinen työ tai aktivismi ilmasto- ja ympäristökriisin estämiseksi tukee myös yksilön hyvinvointia. Esimerkiksi pitkittäistutkimus viime vuosituhannen rauhanliikkeeseen kuuluneista aktivisteista osoittaa, että aktivismi vähensi heidän omaan elämäänsä liittyviä huolenaiheita [5]. Aktiivinen työ ja toiminta yhteistyössä muiden kanssa parantanee hyvinvointia siksi, että se luo toivoa. Tutkija Åsa Wettergren esittääkin, että aktiivinen ja yhteistyössä tehty työ hyvän puolesta toimii ikään kuin vastavoimana halulle syyttää ja syyllistää ihmisiä yhteiskunnan epäkohdista [6].
Ympäristöliike Elokapinan lääkäreitä osoittamassa mieltä Mannerheimintiellä lokakuussa 2022. Kuva: Kian Ryhänen
Sote-ammattilainen voi tuoda ihmisille toivoa
Toivolla on suuri vaikutus ihmisen hyvinvointiin [7], ja sen merkitys tunnistetaan laajasti hoitotyössä. Koska tunteet ohjaavat ihmisen päätöksentekoa, tutkimukset ovat pyrkineet selvittämään, minkälaiset tunteet saavat ihmisen osallistumaan aktiivisesti ilmasto- ja ympäristökriisin torjuntaan. Esimerkiksi ahdistus ja huolestuneisuus on luonnollinen reaktio ilmasto- ja ympäristökriisiin ja voi aktivoida ihmisen toimimaan. Ahdistus voi johtaa esimerkiksi siihen, että ihminen hankkii tietoa ja pyrkii aktiivisesti toimimaan ilmasto- ja ympäristökriisin torjumiseksi.
Tutkimukset kuitenkin osoittavat [8,9], että ahdistus ei yksin selitä, miksi ihminen haluaisi toimia ilmasto- ja ympäristökriisin torjumiseksi. Ahdistuksen lisäksi ihminen tarvitsee toivoa. Toivo jaetaan usein fatalismia muistuttavaan passiiviseen toivoon sekä rakentavaan toivoon, eli uskomukseen, että omalla aktiivisella toiminnalla on vaikutusta esimerkiksi ilmasto- ja ympäristökriisin torjumisessa. Toivo ja usko omaan pystyvyyteen motivoivat ihmistä: jos ihminen tunnistaa, että ilmasto- ja ympäristökriisiin voidaan vaikuttaa mutta emme yhteisönä tee tarpeeksi, hän motivoituu [8]. Parhaimmillaan toivo luo positiivisen ja itseään vahvistavan kehän, jossa ihminen saa lisää toivoa toimiessaan aktiivisesti ilmasto- ja ympäristökriisin torjumiseksi [8] ja se voi ylläpitää omaa aktiivista toimintaa.
Sote-ammattilainen on ammattinsa puolesta ainutlaatuisessa asemassa toimiessaan aktiivisesti ilmasto- ja ympäristökriisin torjumiseksi. Sote-ammattilaiset ovat yhteiskunnassa arvostettuja ja heidän toimintansa tuo ihmisille toivoa. Meillä on myös runsaasti tutkittuun tietoon perustuvaa asiantuntemusta, jolle on huutava tarve yhteiskunnan pyrkiessä torjumaan ilmasto- ja ympäristökriisin haitallisia terveysvaikutuksia. Sote-ammattilaisen paikka onkin kaikkialla: niin kirjoittamassa asiantuntijalausuntoja työryhmissä kuin myös mielenosoituksissa ja kansalaisaktivismissa, jossa voimme tuoda muille toivoa pelkästään olemalla läsnä ja seisomalla toisten rinnalla.
Eino Partanen
Yliopistonlehtori, dosentti
psykologian koulutusohjelman johtaja
Instagram: @merellathemushroomqueen
Viitteet
[1] Helsingin yliopistopedagogiikan keskus (2021). Hakumotiivit, lääketieteellinen tiedekunta, syksy 2021. Julkaisematon.
[2] Muñoz, J., Olzak, S., & Soule, S. A. (2018, June). Going green: Environmental protest, policy, and CO2 emissions in US states, 1990–2007. In Sociological Forum (Vol. 33, No. 2, pp. 403-421).
[3] Han, H., & Ahn, S. W. (2020). Youth mobilization to stop global climate change: Narratives and impact. Sustainability, 12(10), 4127.
[4] Bugden, D. (2020). Does climate protest work? Partisanship, protest, and sentiment pools. Socius, 6, 2378023120925949.
[5] Boehnke, K., & Wong, B. (2011). Adolescent political activism and long-term happiness: A 21-year longitudinal study on the development of micro-and macrosocial worries. Personality and Social Psychology Bulletin, 37(3), 435-447.
[6] Kleres, J., & Wettergren, Å. (2017). Fear, hope, anger, and guilt in climate activism. Social Movement Studies, 16(5), 507-519.
[7] Satici, S. A. (2016). Psychological vulnerability, resilience, and subjective well-being: The mediating role of hope. Personality and Individual Differences, 102, 68-73.
[8] Marlon, J. R., Bloodhart, B., Ballew, M. T., Rolfe-Redding, J., Roser-Renouf, C., Leiserowitz, A., & Maibach, E. (2019). How hope and doubt affect climate change mobilization. Frontiers in Communication, 20.
[9] Sangervo, J., Jylhä, K. M., & Pihkala, P. (2022). Climate anxiety: Conceptual considerations, and connections with climate hope and action. Global Environmental Change, 76, 102569.