Kivikauden ravinnosta planetaariseen ravintoon

Ruotsalainen evoluutiotutkija ja paleogeneetikko Svante Pääbö sai Lääketieteen ja fysiologian Nobel palkinnon 2022. Palkinto oli tunnustus muinaistutkimukselle, ja evoluutiohistorian merkitykselle lääketieteessä. Kiinnostavia näkökulmia Pääbön tutkimuksessa riittää. Yksi niistä on ihmisen ravinnonkäytön evoluutiohistoria.

Perinteisesti muinaisten metsästäjä-keräilijöiden ravintoa on tutkittu arkeologisilla kaivauksilla löytyneiden saalislajiston jäänteiden avulla. Niistä näkyy esimerkiksi, että Suomessa kivikaudella etelärannikolla syötiin jääkaudella hylkeitä, kun taas sisämaassa hirven, majavan, jäniksen ja metsäpeuran osuus ykkössaaliina vaihteli ajan saatossa. Kivikautisista tunkioista saatava tieto rajoittuu vain lihanlähteisiin.

Muinaisista rasvan lähteistä on saatu tietoa keramiikka-astioiden pinnalta raaputettujen rasvahappojen avulla. Rasvaisten kalojen ja riistan lisäksi yllättäen jo varsin varhain karjasta saatu maito on ollut rasvan lähde Suomessakin.

Arkeologiset menetelmät antavat vain vähän tietoa kasvisravinnosta. Verrattain uutena tutkimuskohteena on muinainen hammaskivi ja siihen tarttuneet kasvien mikrofossiilit. Arkeologinen aineisto ei myöskään kerro eri ravintolähteiden tärkeydestä tai muutoksista ihmiskeholle. Nykyihminen pystyy käyttämään pääasiassa hiilihydraatteja ja rasvoja energianlähteenään.

Geenit kertovat sopeumista

Ruuansulatukseen liittyvät geenit ja niitä säätelevät geenialueet kertovat evolutiivista sopeumista. Nobelisti Pääbön tutkimusten mukaan niiden evoluutio kiihtyi, kun ihmisapinoiden linjan avainsopeuma, suhteellisen isot aivot, alkoi kehittyä. Sekä perimässä ja nykyihmisen fysiologiassa näkyy sopeumia sekä tehostuneeseen kasviperäisen tärkkelyksen käyttöön että lihansyöntiin.

Varhaisten ihmisten lihansyönti alkoi mitä ilmeisemmin muiden petojen tappamista raadoista. Ihmisen mahalaukun poikkeuksellisen hapan pH (alle 2) on lähempänä haaskansyöjille kun petoeläimille tyypillistä arvoa. Raadonsyöjien mahalaukun erityinen happamuus torjuu ravinnon mukana tulevia taudinaiheuttajia.

Lihansyöntiin sopeutumisesta kielii myös se, että ihmisen perimä on sopeutunut hiilihydraatin puutteessa hyödyntämään eläinperäistä ravintoa energiakseen. Rasvasta voidaan muodostaa ketoaineita, jota voidaan käyttää glukoosin sijaan energiaksi. Sopeuma auttaa esimerkiksi pohjoisen ihmisiä selviämään lyhyitä talvijaksoja ilman hiilihydraatteja. Ihmisellä on myös lähisukulaisiaan suurempi määrä rasvaa kehossaan, mikä mahdollistaa paastoamisen ja kehon rasvojen muuttamisen ketoaineiksi.

Tärkkelyspitoisen kasvisruuan, kuten juurien ja mukuloiden, syönti yleistyi tulen käytön myötä. Ihmisen geeneihin tuli muutoksia, jotka liittyvät foolihapon synteesiin ja haitallisten glykosidien käsittelyyn. Maanviljelyksen myötä tärkkelyksen pilkkomiseen osallistuvan amylaasin geenit monistuivat.

Suurina määrinä nautitut sakkaroosit, eli valkoinen sokeri, ovat tulleet ihmisravintoon vasta muutamia satoja vuosia sitten. Niihin ihmiselimistö ei ole ehtinyt sopeutua.

Maapallolle terveellinen on myös ihmiselle terveellistä

Nykypäivänä 820 miljoonaa ihmistä kärsii aliravitsemuksesta, vielä suurempi joukko kärsii liian yksipuolisesta ravinnosta tai liiasta ravinnosta. Ylen- ja alensyöminen aiheuttavat enemmän kuolemia kuin sukupuolitaudit, tupakka, viina ja huumeet yhteensä. Ilmastokriisin ja luontokadon edetessä täytyy myös yli 8 miljardisen ihmiskunnan ravinnon tuotossa huomioida Maapallon terveys.

Lancetin Eat-raportin mukaan ravinnontuotanto saadaan kestäväksi lisäämällä ravintoon kaksinkertainen määrää terveellisiä ravinnonlähteitä, kuten vihannekset, hedelmät ja pähkinät, ja vastaavasti vähentämällä reippaasti lihan ja sokerin osuutta. Planeetan ja ihmiskunnan terveys vaativat onneksi samansuuntaisia muutoksia.

Ympäristölääketiede tarvitaan myös osaksi lääketieteen koulutusta. Helsingin yliopiston opettajakunta on reagoinut tähän. Lääkiksen opiskelijoille on tarjolla viiden opintopisteen opintojakso planetaarisesta terveydestä. Lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus opiskella maailmanlaajuisia ravintosuosituksia ja planeetan kestävyyttä kansainvälisessä yhteisössä Columbian yliopiston ja ICEP ohjelman puitteissa (https://www.internationalcollaborationexchange.org). Myös tästä saa opintopisteitä lääketieteenlisensiaatin tutkintoon. Yliopistolla tutkitaankin terveydenhuollon mahdollisuuksia osallistua kestävään kehitykseen (esim. https://blogs.helsinki.fi/humusproject/).

Suvi Viranta
dosentti, anatomian vanhempi yliopistonlehtori