Teknologia – taitojen taannuttaja ja elinehdoista etäännyttäjä

Virtuaalinen todellisuus on lyhyessä ajassa uudistanut käsityksemme mahdollisuuksien rajoista tilassa, ajassa ja fysiikassa. Työmme teknologisten jatkeiden vaikutukset fyysiseen maailmaan ulottuvat kauas oman välittömän elinpiirimme ulkopuolelle. Teknologia on uusi sampo, ihmisen fysiikan ja älyn lähes rajaton jatke, jonka mahdollisuuksien rajat ovat vielä kaukana edessäpäin. Continue reading “Teknologia – taitojen taannuttaja ja elinehdoista etäännyttäjä”

Islamistisen radikalismin juuria sekularisaatiossa ja uskontulkinnassa

Tuskin kukaan osasi odottaa, että islamistinen radikalismi muodostuisi niin laajaksi uhaksi sekä länsimaille että muslimienemmistöisille maille kuin on kuluvalla vuosituhannella tapahtunut. Suuressa osassa muslimienemmistöisiä maita maallistuminen oli edennyt melko pitkälle jo 1900-luvulla. Yhtenä keskeisenä taustatekijänä radikalismin kasvulle näyttävät puolestaan olleen sekä läntisten että itäisten maallistuneiden valtioiden epäonnistumiset, mutta tärkeässä osassa on ollut myös uskontulkinta. Continue reading “Islamistisen radikalismin juuria sekularisaatiossa ja uskontulkinnassa”

Venäjä, selvä turvallisuusuhka?

Ukrainan sodan alettua julkiseen keskusteluun nousi Pietarissa sijaitseva trollitehdas , jossa tuotetaan vuorokauden ympäri Venäjän valtionhallintoa puolustavaa propagandaa. Tehdas suoltaa myös suomalaisten lehtien kommenttipalstoille ja sosiaalisen median kanaville sisältöä, jolle on luonteenomaista disinformatiivisuus, heikko argumentaatio ja aggressiivinen sävy. Trollit ovat usein tunnistettavia, mutta huomaammeko niitä retorisia keinoja, joiden avulla suomalaisessa mediassa rakennetaan uhkakuvaa Venäjästä? Continue reading “Venäjä, selvä turvallisuusuhka?”

Turvallisuuden kokemus, itseisarvoinen hyvä?

Kun yhteiskunnassa koetaan uhkaa tai turvattomuutta, esimerkiksi väkivaltaisen iskun jälkeen, pyritään lääkkeeksi lisäämään turvallisuutta. Turvallisuuspuhe täytti kouluampumisten järkyttämän Suomen  ja terrori-iskujen ravisteleman Euroopan. Yhteiskunnallisella turvallisuudella voidaan tarkoittaa sekä ihmisten turvallisuuden kokemusten summaa että yhteiskuntien ominaisuutta, kun turvallisuutta uhkaavat riskit ovat arvioitu pieniksi. Sekä koettu turvallisuus että yhteiskunnan määreeksi liitetty turvallisuus perustuvat kuitenkin uskomusasenteeseen, joka voi osoittautua oikeaksi tai vääräksi.

Yhteiskunnan turvallisuus on myös turva-alan yrityksille iso bisnes.  Mitä turvallisuuden kokemus tarkoittaa tavoiteltavana hyvänä? Voidaanko turvallisuuden vahvistamista pitää itseisarvoisena eli yhteiskuntien päämääränä?  Continue reading “Turvallisuuden kokemus, itseisarvoinen hyvä?”

Huomio: Paastoaja pyrkii pääsemään pahasta

Todellako joku vielä nykyään tekee tuollaista?

Näin kysyi tuttava kuullessaan pääsiäispaastoa viettävistä luterilaisista. Jos kyse olisi ollut mehupaastosta, hän tuskin olisi yllättynyt. Sekä tuttavan ihmettely että hakukonekokeilu tukevat vaikutelmaani siitä, että paastolla viitataan usein hengellisen kilvoittelun sijaan vain vapaaehtoiseen, määräaikaiseen ravinnon yksinkertaistamiseen, jolla tavoitellaan terveydentilan kohenemista.

Pääsiäispaastostakin on kehitetty katsomusneutraali muunnelma. Marttojen, evankelilais-luterilaisen kirkon ja nuorisojärjestö Changemakerin järjestämän ekopaaston tarkoitus on vähentää ympäristön kuormitusta esimerkiksi ruokailutottumuksia muuttamalla. Ekopaastoa voi viettää limittäin pääsiäispaaston kanssa tai ilman hengellistä ulottuvuutta. Continue reading “Huomio: Paastoaja pyrkii pääsemään pahasta”

Kommentti: Auttaa voi myös eettisistä perusteista

Ylen toimittaja Anna Leppävuori haastatteli eri alojen asiantuntijoita juttuunsa ”Miksi ihminen auttaa toista”. Selittäviksi tekijöiksi  haastatteluista oli valittu mm. evoluutio, ihmisen itsekkyys, maineen kohottaminen ja halua saada itselle hyvä mieli.  Listasta puuttuivat auttamisen eettiset perusteet. Miksiköhän? Continue reading “Kommentti: Auttaa voi myös eettisistä perusteista”

Aivot ja arvosidonnaisuus

Mielenterveydenhäiriöt ovat arvosidonnaisia asioita, vaikka niihin liittyisikin poikkeamia aivoissa. Varsinainen päätös siitä, mikä on tervettä ja mikä sairasta ja mikä on kuntoutumisessa oleellista, tehdään arvosidonnaisesti. Arvosidonnaisuus ei ole ongelma, mutta se on syytä tiedostaa.

Suomessa on viime vuosikymmenten aikana siirrytty psykodynaamisesti suuntautuneesta psykiatriasta neurobiologiseen psykiatriaan, jossa yhä keskeisemmässä asemassa ovat mielenterveyden biologiset selitysmallit, neurobiologiset tutkimusmenetelmät ja biologiset hoitomuodot.

Toisinaan kuulee sanottavan, että mielenterveydenhäiriön olemassaolo on todistettu, kun aivoista on löydetty jokin häiriöön liittyvä poikkeama. Arvosidonnaisuutta on myös käytetty haukkumasanana: Psykiatrian on kuittailtu olevan epätieteellistä touhua, jossa voi olla diagnooseista ihan mitä mieltä lystää. Jotkut ovat toivoneet, että neurobiologisen suuntauksen myötä saadaan kehitettyä arvovapaata psykiatriaa. Continue reading “Aivot ja arvosidonnaisuus”

Huomio: Rasismia ei voi tolkusti hyväksyä

Presidentti Sauli Niinistö puhui valtiopäivien avajaisissa, että maahanmuuttoliikkeeseen liittyvä keskustelu on ollut lähinnä toisten haukkumista, ja nyt saisi viimein olla tolkun aika. Pari päivää aiemmin Niinistö oli jakanut Twitterissä kolumnin, jossa painotettiin, että kahden maahanmuuttokeskusteluun osallistuvan ääripään välissä on tolkun enemmistö. Puhe maahanmuuttokeskustelun ääripäistä omaksuttiin nopeasti poliittiseen keskusteluun, ja sama retoriikka kantoi Ylen A2-ohjelmaan asti. Continue reading “Huomio: Rasismia ei voi tolkusti hyväksyä”

Päivittelyä ja kauhistelua

Vanhoissa Suomi-filmeissä on joitakin vakiohahmoja. On kotipaikkakunnalle palannut maisteri ja elämän hänestä erkaannuttama nuoruudenrakastettu, kirkonkylän silmäätekeviä ja humoristisessa valossa esitettyjä isäntämiehiä. Taustalla häärää joukko ämmiä, joiden tehtävä on päivitellä maisterin mielipiteitä tai kylän nuorten naisten esiintymistä. Heidän rooliinsa kuuluu myös paisuttaa jostain pienestä havainnosta mehevä juoru, joka antaa mahdollisuuden kauhistellen ennustaa nurkan takana vääjäämättä odottavan moraalisen katastrofin tulo.

Juoruämmien ajatellaan kuuluvan menneeseen aikaan. Nykyään meillä on ammattimaiset toimittajat ja tutkijat, jotka kertovat luotettavasti ja nopeasti tapahtumista ja niiden taustoista. Kenenkään ei tarvitse elää kuulopuheiden varassa, kun jokainen voi ottaa monesta asiasta selvää itsekin. On helppo tarkistaa saamansa tiedot turvautumalla eri lähteisiin ja verrata niiden välittämää informaatiota keskenään.

Continue reading “Päivittelyä ja kauhistelua”