Author: Kansainvälisen koulutusyhteistyön palvelut

Posted on

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Brussel, Belgia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä 

Vaihtoon valmistautuminen alkoi vaihtokohteen valinnalla. Valinnassa minua auttoivat muutamat kriteerit. Se, että halusin suorittaa nimenomaan maisteriopintoja valtiotieteellisessä rajasi kohdevalikoimaa jo jonkin verran. Lisäksi halusin suorittaa opintoni englanniksi. Päädyin Brysseliin, joka houkutteli sen kansainvälisen luonteen ja Euroopan unionin kannalta merkittävän asemansa vuoksi. Belgian pääkaupungissa vaihto-opiskelijoita on erityisesti flaaminkielisessä Vrije Universiteit Brusselissa (VUB), jossa opintoja tarjotaan myös englanniksi ja jossa itsekin opiskelin, sekä ranskankielisessä Université Libre de Bruxellesissa (ULB).

Vaihtohakemuksen teko oli tietynlainen prosessi, mutta palkinto, eli hyväksytty hakemus auttoi unohtamaan hetkittäiset turhautumiset. Hakemuksen liitteeksi pitää lähettää passikuva VUB:in opiskelijakorttia varten sekä todistus matkavakuutuksesta. Tämä takasi myös sen, että matkavakuutus tuli varmasti päivitettyä ja että valmiin opiskelijakortin sai käteen heti orientaatiopäivänä.

Kun kohde ja kurssit oli valittu ja hakemukseni hyväksytty, oli edessä vielä asunnon metsästäminen, lentolippujen ostaminen ja pakkaaminen! Haastavimmaksi näistä osoittautui pakkaaminen, sillä päätin lähteä matkaan yhdellä matkalaukulla – painorajat tulivat vielä lähtöä edeltävänä iltana vastaan, ja kaiken taistelun keskellä otsalle tirahti kyllä pari tuskanhikipisaraa. Jos olisin nyt lähdössä reissuun, ottaisin suosiolla kaksi matkalaukkua ja säästäisin itseni ylimääräiseltä stressiltä.

Lentoliikenne Brysseliin on pääosin työmatkailua ja Finnair on ainoa lentoyhtiö, joka operoi sinne Helsingistä. Suorat lennot Brysseliin ovat – ajankohdasta riippuen – melko hintavia. Halusin säästää budjettiani Belgiassa reissaamiseen, joten otin edulliset lennot, joihin sisältyi välilasku Arlandassa!

Schumanin metroasema.
Schumanin metroasema.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 

Yliopistolla kohtamaani (hyvin maltillinen) byrokratia liittyi lähinnä kurssivalintoihin. Päädyin vaihtamaan pari kurssia, joten jouduin tekemään muutoksia myös learning agreementiin, johon sitten vaadittiin kummankin yliopiston edustajan allekirjoitus. Muuten pääsin melko helpolla! VUBissa ollaan tottuneita vaihto-opiskelijoihin, joita siellä on paljon. Lisäksi ihan tutkinto-opiskelijoinakin on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Omilla maisterikursseillani oli muutama belgialainen ja valtaosa kansainvälisiä opiskelijoita. Näistä syistä yliopistolla on erinomainen kansainvälisten asioiden tiimi, joka auttaa kaikissa ongelmissa ja vastaa nopeasti sähköposteihin. Ennen varsinaista lukukauden alkua järjestetyn orientaatiopäivän aikana esiteltiin kattava infopaketti yliopistosta, kampuksesta ja eri palveluista, joten opintojen alussa oli melko varma olo!

Brysselin byrokratiasta olin lukenut ennen lähtöäni nettikeskusteluista. Vain puoli vuotta Brysselissä asuvana vaihto-opiskelijana välttyy valtaosasta byrokratiasta, varsinkin, jos pitää suomalaisen liittymänsä (varmista kuukausittain käytössä olevan datan riittävyys). Brysselissä täytyy kuitenkin ilmoittautua asukkaaksi johonkin tiettyyn kaupunginosaan. Tämä pitää tehdä paikan päällä, ja tapaamiseen on varattava aika, jonka saattaa saada kuukausien päähän. Itse lähdin takaisin Suomeen jo 1,5 kuukautta Brysselissä oleskeltuani, enkä siksi ehtinyt tehdä tätä rekisteröitymistä. En kyllä myöskään kuullut, että kukaan vaihtareista olisi ilmoittautunut asukkaaksi tai edes varannut aikaa tapaamiseen.

Asuminen 

Bryssel on valtavan kansainvälinen kaupunki, jossa on suuri vaihtuvuus. Opiskelijoiden lisäksi siellä on paljon määräaikaisilla sopimuksilla työskenteleviä viranhaltijoita ja muista maista työharjoitteluaan suorittamaan saapuneita, jotka kaikki etsivät asuntoa tai huonetta. Vastaavasti, kun edelliset lähtevät takaisin kotimaihinsa, vapautuu huoneita ja asuntoja eri puolilta kaupunkia. Aloinkin jo hyvissä ajoin seuraamaan useampaa Facebook-ryhmää, joissa näistä asunnoista tai huoneista ilmoitellaan päivittäin useita kertoja. Ylipäätään suosittelen asumuksen metsästystä ennen lähtöä! Näin välttyy stressiltä. Uskon kuitenkin, että suuren vaihtuvuuden vuoksi asunnon löytäisi vaikka etsisi vasta paikan päällä.

Metsästin aluksi asuntoa Facebookista, mutta päädyin kuitenkin varaamaan huoneen Brussels Destination -sivuston kautta samaan aikaan Brysseliin muuttaneen ystäväni vinkistä. Sivujen vaatimaton ulkomuoto herätti alkuun epäilyjä, mutta onneksi luotin ystävääni ja otin asunnon sieltä. Sivusto on vähän Airbnb:n tyylinen palvelu, jossa on listattuna erilaisia asuntoja ja huoneita eri puolilta Brysseliä. Oma huoneeni sijaitsi Ixellesin kaupunginosassa, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Vuokranantajani asui perheineen alakerroksissa, ja minulla oli huone talon ylimmässä kerroksessa, jossa oli myös kämppikseni huone ja meille kahdelle tarkoitettu kylpyhuone ja keittiö.

Myös yliopiston kampuksella on mahdollista asua. Hinnat olivat kuitenkin mielestäni melko korkeat, sillä huoneissa tai vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa ei ollut ruoanlaittomahdollisuuksia. Yhden hengen huone maksoi saman verran kuin oma huoneeni, kun taas jaettu huone oli muutaman satasen halvempi. Kampuksella asumisessa on tosin hyvänä puolena se, että tutustuu paremmin muihin vaihtareihin. Itse kuitenkin sain omasta kämppiksestäni kaverin. Ylipäätään ehkä suosittelen vaihdossa kämppisasumista, jos vain on yhtään avoin sellaiselle!

Kannattaa muuten selvittää etukäteen huoneen tai asunnon varustelu. Omassa huoneessani oli aika pitkälti kaikki tarvitsemani, mutta monet tuttavistani joutuivat hankkimaan huoneeseensa kaiken peitoista ja tyynyistä lähtien. Brysselissä vaikutti myös olevan tyypillistä, ettei asunnossa ole pesukonetta, joten itselleni tulivat tutuiksi alueen itsepalvelupesulat.

Osa luennoista järjestettiin luokissa, joissa oli siirreltävät pulpetit.
Osa luennoista järjestettiin luokissa, joissa oli siirreltävät pulpetit.

Opiskelu ja opetus

Opinnot olivat melko työläitä. Kurssit kestivät koko kevätlukukauden, joten niissä ehdittiin käsitellä aiheita melko syvällisesti. Luennoilla kannustettiin osallistumaan keskusteluun aktiivisesti. Ainakin valtiotieteellisen puolella kursseilla vaadittiin aika paljon: lukemista oli reilusti, ryhmätyöt olivat laajoja ja useilla kursseilla jokaiselle luennolle piti valmistautua jotenkin – lukemalla artikkeleita, tekemällä pieniä tehtäviä tai muulla tavoin. Suosittelen aloittamaan opiskelun heti, kun kurssit pyörähtävät käyntiin: näin työmäärä pysyy sopivana koko lukukauden, ja aikaa jää muuhunkin.

VUB:issa suulliset tentit ovat normi, joten kannattaa totutella ajatukseen niistä. Itse jännitin niitä kovasti, mutta lopulta jännittäminen osoittautui turhaksi: koetilanteet muistuttivat enemmänkin keskustelua, ja kun koealueeseen oli perehtynyt, osasi kysymyksiin vastata. Yhdellä kurssillani suullinen tentti korvattiin etäopiskelun vuoksi kirjallisella tehtävällä, ja muut opiskelijat olivat hyvin pettyneitä siihen, että suullista tenttiä ei sillä kurssilla ollutkaan.

Opintojen arvostelu on VUB:issa tiukahkoa. Kuulin muutamalta kokonaista tutkintoa VUBissa suorittavalta, että on tyypillistä reputtaa ainakin joitain kursseja, mutta en kuullut keneltäkään vaihto-opiskelijalta, että kursseista olisi tullut hylättyjä arvosanoja. Arvosanat annetaan 0-20-asteikolla. Läpipääsyyn vaaditaan puolet, eli 10/20. Tyypillinen arvosana on 13/20, ja 16/20-arvosanaan voi olla jo erittäin tyytyväinen. Itse ehdin panostaa opiskeluun, koska korona pakotti eristäytymiseen, joten sain hyviä arvosanoja.

Korona toki vaikutti opiskeluun. Maaliskuun puolivälissä, kun olin ehtinyt olla Brysselissä 1,5kk, opinnot siirtyivät täysin etätyöskentelyksi. Belgiassa tilanne kiristyi nopeasti, ja lähdinkin Suomeen pian sen jälkeen. Etäluennot sujuivat hyvin ja tentit menivät kivasti etänäkin. Etäopinnot muistuttivat HY:n opintoja: osa kursseista oli luentomaisia, kun taas osalla piti osallistua aktiivisesti etänäkin.

Kaiken kaikkiaan opiskelu VUB:issa oli mielenkiintoista. Erityisesti Euroopan unionin tutkimukseen keskittyneellä kurssillani oli upeaa, kun vierailevat luennoitsijat olivat oikeasti töissä merkittävissä rooleissa EU-politiikan parissa. Opinnot vaativat paljon, mutta itse ainakin sain paljon irti niistä.

Kampuksen cafeteriasta sai halvalla ison aterian.
Kampuksen cafeteriasta sai halvalla ison aterian.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suurin shokki Brysselissä oli sää! Belgia on sateinen maa. Brysselissä sataa joidenkin lähteiden mukaan 200 päivää vuodesta. Erityisesti talvella Bryssel on harmaa, sateinen ja älyttömän tuulinen – jopa helsinkiläisen mittapuulla. Kannattaa siis varautua siihen ja ottaa sopivat vaatteet ja sateenvarjo mukaan. Toisaalta heti maaliskuun alussa, kun aurinko alkaa näkyä, voi Brysselissä olla lämmin ja kaunista. Terassit täyttyvät ihmisisistä – ellei korona sekoita pakkaa – ja tunnelma on todella ihana.

Hintatasoltaan Bryssel on aika samanlainen kuin Helsinki. Asuminen on melko hintavaa, joskin hyvällä tuurilla voi löytää edullisia huoneita, erityisesti, jos on valmis asumaan useiden kämppisten kanssa. Ulkona syöminen on suurin piirtein saman hintaista kuin Suomessa, mutta alkoholi on toki hieman halvempaa, joten erityisesti belgialaisten erikoisoluiden maistelu mahtui budjettiin. Ruokakauppojen hinnat vaikuttivat samoilta kuin kotona, mutta muutamat tuotteet, kuten kahvi ja karkki olivat kalliimpia. Ruokakauppoja on moneen lähtöön. Kannattaa tutustua muun muassa tukkukauppaa muistuttaan Colruytiin ja lukuisiin ekokauppoihin. Koti-ikävän iskiessä voi suunnata Brysselin merimieskirkolle, jonka Suomi-kaupasta hain itse helpotusta akuuttiin Turkin pippuri -vajeeseen. Valikoimassa on suomalaisia herkkuja korvapuusteista ruisleipään. Hinnat siellä ovat tosin melko korkealla.

Brysselissä toimii erittäin aktiivinen Erasmus Student Network, joka järjestää erilaisia tapahtumia. Kannattaa ainakin alkuun mennä mukaan kaikenlaisiin rientoihin – niissä on helppo tutustua muihin. Kannattaa muutenkin olla avoimin mielin ja esimerkiksi tutustua kaupunkiin laajasti. Brysselin kaupunginosat ovat keskenään erilaisia ja niitä tutkimalla löytää mielenkiintoisia paikkoja.

Tutkimisesta puheen ollen, Bryssel sijaitsee erinomaisella sijainnilla jos haluaa matkailla Belgiassa ja muualla Euroopassa. Mikäli siihen on mahdollisuus, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää Brysselin sijainti! Flixbussit ovat edullisia ja niillä pääsee niin Amsterdamiin kuin Pariisiinkin. Myös Belgian sisällä kannattaa tutustua eri alueisiin. Belgia on mielenkiintoinen sekoitus eri kielialueita, ja kannattaa matkailla mahdollisuuksien mukaan eri puolilla. Bryssel on periaatteessa kaksikielinen, mutta pääosin kaupungilla kuulee ranskaa.

Bryssel on pääosin turvallinen kaupunki. Se on kuitenkin suosittu turistikaupunki, joten esimerkiksi turistijäyniä harjoitetaan vilkkaimmilla paikoilla. Omasta omaisuudesta on myös syytä pitää huolta tarkemmin kuin Helsingissä. Toisaalta kaupungin kansainvälisen luonteen vuoksi turistit eivät välttämättä erotu pysyvästi Brysselissä asuvista helposti – paitsi turistinähtävyyksien luona.

Julkinen liikenne on toimiva Brysselissä. Se myös on hyvin edullista, jos on alle 25-vuotias. Tällöin koko vuoden lippu ostetaan kerralla ja se maksaa 50 euroa. Yli 25-vuotiaille, kuten minulle, lippu maksoi 50 euroa kuukaudessa. Päädyin kuitenkin latailemaan 10 kerran lippuja kortilleni, koska kuljin moneen paikkaan kävellen.

Kaikkiaan Bryssel oli mukava vaihtokohde, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin, ellei korona olisi pakottanut koti-Suomeen! Brysseliin on helppo kotiutua sen kansainvälisen ilmapiirin vuoksi, kun vaihtareita on paljon. Kannattaa ottaa ilo irti EU:n pääkaupungista ja käydä esimerkiksi Place du Luxembourgilla torstaina, jolloin sinne perinteisesti kerääntyy porukka vaihtareista pankkiireihin!

Posted on

Vaihtokertomus, Tübingen Baden-Württenberg, Saksa, Talvilukukausi 2019-2020 

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Talvilukukausi (6kk) juuri ennen koronaa Etelä-Saksan Hegel-idyllissä

Ennen lähtöä

Kuvankauniiseen Tübingeniin lähtiessäni en juuri tiennyt koko kaupungista mitään. Odotin vaihdolta paljon, mutten silti osannut aavistaa, kuinka kokemusrikas ja opettavainen lukukausi minua Saksassa odotti.

Olin valmistautunut lähtöön lähinnä suoriutumalla mahdottoman monimutkaiselta tuntuvasta hakuprosessista, jonka lisäksi olin stressannut, selvittänyt ja lopulta saanut myös opiskeluasuntolasta asunnon, kauhistellut saksankielisiä nimiä ja dokumentteja, kuuntelemalla toisinaan Rammsteinia ja suunnittelemalla matkaani Helsingistä perille asti lentämättä. Tein hirveästi töitä ennen lähtöäni ja kaikki vaihtokohteessa tarvittavat toimenpiteet tuntuivat enemmän tai vähemmän sekavalta työmaalta. Jännitystä lisäsi myös OLS-kielitestissä saatu tulos A1-. Kohteeseeni ei siis kaikesta huolimatta vaadittu saksan kielen taitoa, ja otinkin uuden kielen oppimisen itseni haastamisena. Lopulta innostuin kielestä niin, että olen jatkanut aktiivisesti saksan opintoja vaihdon päätyttyä.

Kaiken kaikkiaan minua alussa jännitti aika lailla. Keskityin aluksi noin viikon mittaiseen matkaani Helsingistä Tübingeniin. Saksaan voi maa- ja meriteitse mennä joko Ruotsin ja Tanskan tai Baltian maiden ja Puolan läpi. Itse valitsin mennä ensin laivalla Tallinnaan, josta otin bussin. Bussia piti vaihtaa Riikassa, ja lopulta 26 tuntia kestänyt bussimatka päättyi Berliiniin. Berliinissä vierähti pari päivää kaupunkia ihmetellen ja ilmastomarssiin osallistuen. Berliinistä otimme bussin Esseniin, jossa vierailin ystäväni syntymäpäiväjuhlilla, ja lopulta sateisena perjantaiaamuna bussi toi Tübingenin Hauptbahnhofille. Siellä minua oli vastassa henkilökohtainen tuutorini, ”Travelbuddy” Jeremy vaihtoyliopistostani. Tunnelmani oli epätodellinen: olin matkanteosta uupunut, mutta onnellinen nähdessäni ihanan noin kahdeksankymmenentuhannen asukkaan idyllisen keskieurooppalaisen kaupungin. Muistan ihastelleeni, miten kauniilta uusi kotikaupunkini näytti.

Asuminen ja alkubyrokratia

Jeremy vei minut ensimmäisenä päivänäni paikallisen opiskelija asuntolasäätiön toimistolle hakemaan avaimet uuteen asuntooni ja tekemään tarvittavat paperityöt, joista en saksaa taitamattomana olisi ilman apua selvinnyt. Uuden kotini nähtyäni ja tavarani sinne jätettyäni kuljimme bussilla ympäri kaupunkia tehdäksemme kaiken tarvittavan, mitä asumista varten piti tehdä. Onneksi matkassani oli paikallinen, joka tiesi minne mennä ja mitä tehdä.

Jokainen vaihto-opiskelija Saksassa joutuu käymään läpi saman hämmentävän ja uuvuttavan prosessin: on kirjauduttava kaupungin asukkaaksi, yliopiston opiskelijaksi, Erasmus-vaihto-opiskelijaksi, esitettävä eurooppalainen sairaanhoitokortti yhdelle taholle, toinen dokumentti toiselle taholle, luotava pankkitili vuokranmaksua varten ja hankittava lukukausilippu julkiseen liikenteeseen ja opiskelijakortti pyykinpesua ja tulostamista varten.

Kaikesta tästä selvisin yhdessä muiden Erasmus-opiskelijoiden kanssa. Ensimmäiset ystäväni tapasin jo ensimmäisenä päivänäni, ja ystävyytemme kantoi läpi koko vaihdon. Tapasin muita vaihto-opiskelijoita jonottamassa eri virastoihin ja toki bileissäkin. Lujimmat ystävyyssuhteet syntyivät kuitenkin juuri tuon työlään prosessin aikana, ja näiden ihmisten kanssa tehtiin vapaa-ajan niin salliessa retkiä ympäri Etelä-Saksaa. Matkustimme porukalla myös Puolan Krakovaan ja Ranskan Strasbourgiin, sillä suomalaiselle keskieurooppalaiset lentohinnat ja matkustusajat olivat hyvin suotuisia.

Jälkikäteen katsottuna paperityöstä selvittyäni itse asuminen Saksassa ja erityisesti Tübingenin kokoisessa kaupungissa oli oikein mukavaa. Julkinen liikenne tuli helposti tutuksi, samoin vanhat kaupungin kiviset reitit ja linnat ja yliopisto ja kirjasto tuli viimeistään opintojen alkaessa tuutoroinnin yhteydessä tutuksi.

Jotta alkubyrokratiasta voi selvitä miellyttävällä tavalla, suosittelen varaamaan vaihdon alkuun runsaasti aikaa juoksevien asioiden hoitoon. Ainoa neuvoni on, että pyri lähtemään niin ajoissa kuin voit. Itse saavuin vaihtokohteeseen kuukautta ennen lukukauden alkua, ja koin sen hyväksi. Juokseviin asioihin meni melkein kolme viikkoa ja yksi hengähdysviikko retkeillen uusien ystävien kanssa tuli tarpeeseen ennen suuren opiskelu-urakan alkua.

Opiskelu ja opetus

Tübingenin yliopistolla ilmapiiri oli lämminhenkinen. Pidin kovasti kampusalueesta ja linnassa järjestetyistä antropologian luennoista, pienen yliopistokaupungin idyllistä ja vaihto-opiskelijoiden opiskelu- ja vapaa-ajan kulttuurista.

Saksassa opiskelu eroaa hieman Suomessa opiskelusta. Sähköposteja lähettäessä on tärkeää sinutella professoreita, puhutella heitä sukunimellä ja käyttää etuliitteitä Herr ja Frau. Modernille suomalaiselle etuliite tuntuu turhauttavalta, mutta tapa on vakiintunut saksalaisessa yhteiskunnassa, joten minkäs teet. Erasmus-opiskelijana jouduin ilmoittautumaan jokaiselle kurssille lähettämällä professorille erillisen sähköpostin, ja Erasmus-korttia tuli usein käytettyä milloin minkäkin käytännön asian järjestämiseksi: varsinkin kurssitodistusten saaminen joka kurssilta erikseen vaatii myös vaihdon lopussa säntillisyyttä, mutta lopulta professorit ovat ymmärtäväisiä ja haluavat auttaa vaihto-opiskelijoita selviytymään vaihdostaan kunnialla. Suosittelen siis lähestymään professoreita matalalla kynnyksellä mihin tahansa liittyen. Itse suunnittelin opintojani yhdessä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta kurssitarjonta kannattaa selvittää jo etukäteen.

Itse opiskelu vaati työtä. Koin toisinaan läsnäololistat ja luennoille valmistautumisen työläänä, mutta sain opinnoista valtavasti irti niiden monimuotoisuuden vuoksi. Opettajat vaativat opiskelijoilta jatkuvaa työpanosta, joka toisaalta maksaa itsensä takaisin tentteihin valmistautuessa, kun opeteltavat asiat olivat jo hallussa. On täysin normaalia saada maisterikurssilla 50 sivua luettavaa omaksuttavaksi luennolle, jossa kyseistä materiaalia ja aihetta käsitellään ja työstetään. Kandivaiheen kurssien ja maisterivaiheen kurssien työmäärä erosivat toisistaan, ja kandikurssit olivat paljon kevyempiä. Kurssin aikana tehty työ palkitsi lukauden lopussa, kun oli mahdollista antaa enemmän aikaa opiskelijaelämälle ja vaihtoystävien kanssa viimeisten viikkojen viettämiseen yhdessä. Suosittelen kokeilemaan kursseja, joissa on mahdollista luentojen lisäksi osallistua tuutorien pitämiin tutorialeihin. On myös mahdollista suorittaa vain luentokursseja, jotka perinteisesti tentitään, mutta asiamäärä on silloin turhan laaja itse jäsenneltäväksi. Tutorialeissa syvennettiin ja omaksuttiin viikon teema tavalla, joka syvensi omaa oppimaani. Näistä kursseista saa 6 opintopistettä (eli ECTS pistettä), kun taas ilman tuutorituntia kurssi on yleensä 3 ECTS-pisteen arvoinen. Osallistuin antropologian ja kirjallisuustieteen kurssien lisäksi myös muun muassa viikonlopun mittaiseen teatteri-workshoppiin, ja kannustan vaihto-opiskelijoita valitsemaan kursseja mielenkiinnon mukaan mahdollisuuksien mukaan. Itse sain kaikki vaihdossa käymäni kurssit hyväksiluettua tutkintooni valinnaisina opintoina.

Opinnoista ei kannata stressata liikaa etukäteen: kaikesta selviää ja kaikki selviää aikanaan. Ympäri maailmaa saapuville vaihto-opiskelijoille annetaan lopulta hyvät ja selkeät ohjeet läpi vaihtoon haun ja vaihdon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Vaihto on ihmisen parasta aikaa. Alussa tuntuu olevan niin paljon kaikkea, että aivot ovat joka ilta väsyneitä vieraalla kielellä puhumisesta, ihmiskontakteista ja tutustumisista ja juoksevien asioiden ja opintojen hoitamisesta. Nopeaan ja hektiseen arkirytmiin tottuu ja lopulta puoli vuotta on niin lyhyt aika olla vaihdossa, että kaikkeen kannattaa lähteä täysillä mukaan ja alusta lähtien. Anna mahdollisuus ihmisille ja tilaisuuksille, haasta itseäsi rohkeasti, uskaltaudu, ylitä itsesi ja opi uutta. Suomalaisen vaihto-opiskelijan etu on se, että itsenäinen eläminen ja asuminen pyykinpesuineen, ruuanlaittoineen ja siivouksineen ei tuota päänvaivaa. Itse sain olla neuvomassa montaa juuri omilleen muuttanutta nuorta pesukoneen käytössä. Jos pidät oluesta, rakastat Saksaa. Suosittelen erityisesti paikallisia Pilsnereitä. Saatat myös rakastua saksan kieleen: usein vielä edelleen kaipaan ympärilläni saksan kieltä.

Tärkein ohjeeni on, että kannattaa lähteä vaihtoon mahdollisimman aikaisin, jotta saat kokemuksestasi mahdollisimman paljon irti. Ehdit tehdä kaiken vähemmällä stressillä. Ehdit nauttia kesäisistä päivistä pidempään. Pääset nopeammin kiinni kaupungin tunnelmaan. Säilytä jokainen paperi aivan alusta lähtien ja säilytä niitä samassa paikassa. Read that again. Saksa on kaaoottinen paperipinojen maa. Jokainen paperi saattaa olla vaihtosi tai apurahojesi tärkein paperi. Suosittelen olemaan hakeutumatta pelkästään suomalaisten seuraan. Omat parhaat vaihtokaverini eivät ole suomalaisia, vaikka kolmihenkisellä suomiporukallakin pidettiin toki yhtä. Saimme toisistamme myös tukea, varsinkin niinä hetkinä kun kaipasi puhua suomea tai kaipasi Suomea. Oma englannin kielen taitoni oli jo vaihtoon lähtiessä erinomainen, joten en kokenut itseilmaisua englanniksi suurena ongelmana, mutta mikäli suomen kieli on ehdoton vahvuutesi, suosittelen välttämään puhumasta suomea. Vieraan kielen oppii parhaiten vain puhumalla ja ympäröimällä itsensä sillä kielellä. Puhetaitosi kehittyy vaihdon aikana nopeasti, ja yrittävälle annetaan kielioppivirheet anteeksi. Toivottavasti vaihtosi on edes puolet siitä, mitä omani oli! Olen huippukiitollinen vaihtokokemuksesta, jonka sain juuri ennen koronaa. Etenkin kesälukukaudella koronarajoitukset eivät niin piinaa, sillä ulkotapahtumat ovat kesälukukauden kermaa.

Viel Glück!

 

Posted on

Vaihtokertomus, Università degli studi di Bologna, kevät 2020

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ajatus Italiasta vaihtokohteena sai alkunsa vaihtohakua edeltävän vuoden lomamatkalta Roomasta. Olin ideoinut vaihtokohteekseni Euroopan maata, joka olisi kuitenkin riittävän erilainen verrattuna Suomeen ja mieluusti myös lämpimämpi, johon Italia kulttuuriarvoineen sopikin täydellisesti. Italian kaupungeista nimenomaan Bologna valikoitui kohteeksi sen historiallisen yliopiston, sijainnin sekä suuria kaupunkeja pienemmän ja sympaattisen kaupunkimielikuvan ansiosta.

Hakuprosessi oli sujuva sekä Helsingin että Bolognan yliopiston osalta. Vaihtoyliopiston tieto hyväksymisestä tuli hyvissä ajoin maaliskuun alussa. Bolognan yliopiston osa prosessista ei sisältänyt enää varsinaista hakua vaihtoyliopistoon, vaan hyväksymissähköpostin ohessa ohjattiin ainoastaan suorittamaan online-rekisteröinti ennen saapumista Italiaan. Kommunikointi vaihtoyliopiston kanssa oli sujuvaa ja kysymyksiini vastattiin sähköpostitse pääasiassa heti saman päivän aikana.

Tämän jälkeen lähdön valmistelu jatkui asunnon etsinnällä sekä lähempänä lähtöä muilla valmisteluilla lentolippujen hankkimisesta matkustus- ja muuttoilmoituksiin. Bolognan yliopisto ei asettanut mitään tiettyä saapumispäivämäärää, joten aikataulun sai itse organisoida kurssien alkamisajan mukaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Bolognaan pari viikkoa ennen luentojen alkua. Käytännössä Bolognaan saapuessa oli huolehdittava vain parista hallinnollisesta asiasta: rekisteröityminen yliopistoon (check-in) ennen opintojen alkua ja opiskelijakortin hakeminen automaatista, sekä ns. codice fiscalen hankkiminen vuokrasopimusta varten. Italiassa vuokrasopimukset tulisi vuokranantajan verotukseen liittyvistä syistä rekisteröidä (tosin kaikki eivät tätä tee), jota varten vuokralaisella tulisi olla virallinen veronumero. Bolognan yliopisto antaa myös opiskelijoille oman codice fiscalen, mutta jostakin syystä kyseinen veronumero ei kelpaa vuokrasopimuksen rekisteröintiin. Codice fiscale hankitaan käymällä virastossa (Agenzia delle Entrate) paikan päällä, mutta virastossa ei juuri puhuttu englantia, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos virastossa päätyy käymään omatoimisesti.

Yleiskuva Bolognan keskustasta
Yleiskuva Bolognan keskustasta.

Asuminen

Asuntoa etsiessä selvisi pian, ettei Bolognan yliopisto tarjoa opiskelijoille asuntoloita, joten asunnon etsiminen jää oman aktiivisuuden varaan. Bolognassa on tunnetusti opiskelijakaupunkina hankala asuntotilanne ja asunnon etsiminen kannattaa siten aloittaa hyvissä ajoin. Olen kuullut opiskelijoista, jotka ovat tehneet vuokrasopimuksen keväälle jo edellisen vuoden kesäkuussa, mutta myös opiskelijoista, jotka ovat alkaneet etsimään asuntoa vasta saavuttuaan Bolognaan. Etsinnässä kannattaa hyödyntää erilaisia asunnonvälityssivustoja sekä Facebook-ryhmiä. Tiukka asuntotilanne tuo mukanaan lieveilmiönä myös tilanteesta hyötyviä huijareita, joten asuntomarkkinoilla kannattaa olla varovainen.

Asumismuotona kimppa-asuminen on selkeä pääsääntö, eikä Italiassa oikeastaan asuta lainkaan yksiöissä tai ylipäätään yksin. Yksiöitä on siten markkinoilla hyvin vähän tarjolla ja ne ovat yleisesti ottaen reilusti kalliimpia kuin vastaavat Helsingissä. Kimppakämppien osalta hintahaarukka on suuri. Vuokra-asunnon hintaa arvioitaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, sisältääkö vuokra myös muut asumiskulut (’spese’) eli jätemaksun, lämmityksen, veden ja nettiyhteyden vai ei, sillä niistä voi muodostua suurikin summa vuokran päälle.

Suurin osa opiskelijoista päätyy asumaan Bolognan keskusta-alueelle ns. muurien sisälle, jonka etuna ovat lyhyet etäisyydet ja helppo kulkeminen paikkaan kuin paikkaan. Bologna ei kuitenkaan ole muurien ulkopuoleltakaan iso kaupunki verrattuna esimerkiksi Helsinkiin, jonka vuoksi kannustan laajentamaan tarvittaessa aluetta myös muurien ulkopuolelle, joilla on useita mukavia asuinalueita edelleen kävelymatkan päässä keskustasta.

Päädyin itse vuokraamaan välityssivuston kautta huoneen kimppakämpästä, joka sijaitsi keskustan ulkopuolelta rauhallisella asuinalueella. Asunto oli perussiisti italialainen kerrostaloasunto, jonka jaoin kolmen muun tytön kanssa ja josta pääsi yliopistolle kävellen näppärästi vartissa.

Katetut jalkakäytävät suojasivat kivasti sekä talven sateilta että kesän paahteelta.
Katetut jalkakäytävät suojasivat kivasti sekä talven sateilta että kesän paahteelta.

Opiskelu ja opetus

Yhtenä valintakriteerinäni oli mahdollisuus opiskella täysin englanniksi, ja Bolognan yliopistossa olikin tarjolla hyvä valikoima englanninkielisiä kursseja. Opintojen suunnittelu oli helppoa hyvien yliopiston nettisivujen ansiosta. Kursseja selatessa kannattaa huomata, että Bolognan yliopistolla on useampi eri kampus eri kaupungissa, joten kurssivalikoima määräytyy oman kampuksen mukaan. Kursseille ei tarvinnut erikseen ilmoittautua, ja yliopistossa olikin tavallista, että lukukauden alkaessa käydään kaikilla itseä kiinnostavien kurssien luennoilla tutustumassa ennen kurssien valitsemista. Ilmoittautumisen sijaan kurssivalinnat täytettiin nettiportaalissa pakolliseen opintosuunnitelmaan, Study Planiin. Opintosuunnitelman tekemiselle ei kuitenkaan ollut muuta aikataulua kuin se, että kurssien täytyy olla merkittynä opintosuunnitelmaan tenttiin ilmoittautuessa. Suunnitelmaa voi myös muokata vapaasti lukukauden aikana.

Oikeustieteellisessä kurssit olivat kestoltaan koko lukukauden pituisia ja lukukauden päätteeksi järjestettiin loppukokeet. Kalenteria rytmittivät luennot, joita jokaisella kurssilla järjestettiin 2-3 kertaa viikossa. Monilla kursseilla ei vaadittu pakollista läsnäoloa, mutta kurssin suoritusmuoto riippui siitä, suorittiko kurssin ns. läsnäolevana opiskelijana vai käymättä luennoilla. Usein läsnäolevat opiskelijat suorittavat kurssin loppukokeen kirjallisesti esseellä tai monivalintakokeella ja muut suullisena tenttinä.

Vaatimustason ja kuormittavuutensa osalta pidin opiskelua helpompana kuin Suomessa. Luettavaa oli yleisesti ottaen vähemmän ja koko lukukauden jatkuvilla luennoilla ehdittiin käsitellä ja opettaa kaikki, mitä kurssin oppimistavoitteisiin sisältyi. Summaten opiskelu oli kuitenkin hyvinkin perinteistä, eikä ainakaan omilla kursseillani tehty ryhmätöitä, esitelmiä tai seminaaritöitä.

Merkittävin ero kurssien suorittamisessa tuli esiin tenteissä: Italiassa nimittäin suositaan suoritusmuotona paljon suullisia tenttejä. Alkuun ajatus suullisesta tentistä hirvitti, mutta lopulta todellisuus ei onneksi vastannut uhkakuvia: kokeessa ymmärrettiin hyvin, että jännitys sekä suoritus vieraalla kielellä vaikuttavat suoritukseen, ja lisäksi suullisen tentin etuna on se, että kysymyksiä esitetään joustavasti oman osaamistason mukaan.

Suurin osa kevään opetuksesta järjestettiin koronavirustilanteen vuoksi etäopetuksena, josta minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa: sekä äkillinen siirtymä etäopetukseen että koko kevään jatkunut etäopetus järjestettiin mielestäni todella sujuvasti. Teknisiä ongelmia ei ollut ja opettajat osasivat myös ottaa etäluennoinnin realiteetit todella hyvin huomioon opetuksessaan, jonka ansiosta luentoja jaksoi seurata koko kevään suuremmitta ongelmitta.

Yksi yliopiston kirjastorakennuksista.
Yksi yliopiston kirjastorakennuksista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italia on monessa suhteessa hyvin erilainen verrattuna Suomeen, joten alkuun monissa asioissa oli ihmeteltävää. Ensimmäisinä päivinä haasteena oli esimerkiksi löytää läppärin laturiin sopiva adapteri: kun Bolognassa suositaan suurten tavaratalojen sijaan pieniä erikoistuneita kivijalkaliikkeitä, joita ei myöskään löydy Googlesta, edellytti tavaroiden etsiminen yksinkertaisesti tutkimusretkeilyä pitkin keskustan pieniä katuja. Sopeutumista helpottivat huomattavasti mukavat paikalliset: vaikka haparoi käytänteissä eikä osannut kieltä, sain lähes poikkeuksetta ainoastaan avuliasta kohtelua.

Muutamina yksittäisinä vinkkeinä sanoisin vielä seuraavat:

  • Bologna on sijainniltaan loistava valinta matkustelun kannalta ja tunnin matkan päästä löytyvät mm. ihanat Venetsia, Firenze ja Verona. Matkustelusta kannattaa siten ottaa kaikki irti vaihdon aikana! Omilla reissuillani liikuin eniten paikallisjunilla, joilla pääsi edullisesti ja nopeasti kaupungista toiseen.
  • Kannattaa pakata mukaan ainakin villasukat ja tohvelit. Lämpimiin sisätiloihin tottuneena oli Italian koti talvikuukausina yllättävän viileä, koska kivilattiat ovat jääkylmät ja asuntoja lämmitetään korkeiden lämmityskulujen takia todella säästeliäästi.
  • Liikkumisen osalta kannattaa hyödyntää yliopiston tarjoamaa bussikorttietua, sillä yliopisto tarjoaa vaihtareille 10 eurolla bussikortin Bolognan alueelle koko kevääksi.

Kaiken kaikkiaan en voisi olla tyytyväisempi siihen, että sain kokea vaihdon juuri Bolognassa. Kaupunki oli kaikessa italialaisuudessaan valloittava ja samalla niin kotoisa: ihmiset olivat mukavia ja saivat olon tuntumaan tervetulleeksi, opiskelijaelämä tekee kaupungista elävän, niin hyvää italialaista ruokaa saa lähes mistä tahansa raflasta ja koko kaupunki on maalattu samaan punertavaan sävyyn, jota lisäksi koristavat UNESCOn maailmanperintökohteeksikin nimetyt katetut jalkakäytävät. Vaihdon loputtua ainoa asia, joka oikeastaan jäi harmittamaan, oli se, ettei saanut jäädä vielä pidemmäksi aikaa!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Life Science Prague CZU, kevät 2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

En opiskellut tshekin kieltä ennen lähtöä, mutta suosittelen käymään intensiivikurssin vaihdossa. Vaihdossa on kiva osata edes hieman perussanoja ja paikalliset arvostavat, jos edes yrität puhua tshekkiä. Tshekit puhuivat yllättävän vähän tai huonosti englantia. Pärjäsin vaihdossa kuitenkin vallan mainiosti ilman paikallista kieliosaamista ja opin pakosta hieman perussanastoa. Tätä saattoi auttaa, että orientoivalla viikolla tutustuin kroatialaisiin, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Kroatian ja tshekin kieli ovat aika samanlaisia.

Hain Erasmus Buddya Erasmus Student Networkin (ESN) kautta, joka oli minua Prahassa kentällä vastassa sekä auttoi paljon kohdemaassa askarruttavissa kysymyksissä. Hän järjesti meille illanviettoja ja kävimme mm. kiipeilemässä. Hänen kauttaan sain paremmin kosketusta paikallisiin opiskelijoihin ja heidän kulttuuriinsa. Kaikki buddyt eivät kuulemma olleet näin aktiivisia, kun kysyin muilta opiskelijoilta. ESN oli aktiivinen ja järjesti erilaisia retkiä ja tapahtumia. Suosittelen osallistumaan, sillä sitä kautta verkostoidut ja tutustut muihin vaihto-opiskelijoihin. Poikkeusaikana olisi ollut vaikea tutustua muihin ilman orientoivan viikon kontaktejani, koska mitään tapahtumia tai luentoja ei järjestetty, kun tilanne paheni. Toki ehdin tutustua myös muihin suomalaisiin vaihtareihin, jotka olivat muista Suomen yliopistoissa ja vietin myös heidän kanssaan aikaa. Pääasiassa matkustelin ja kiertelin Prahaa kuitenkin kahden kroatialaisen vaihtarin kanssa.

Orientoivalla viikolla hoidettiin käytännön asioita, kuten hankittiin paikallinen ISIC-opiskelijakortti, jonka avulla maksetaan ruokailut opiskelijaravintola Menzassa ja pystyi todentamaa opiskelijastatuksen bussilippua hankkiessa. Tällä kortilla saa myös opiskelija-alennuksia eri paikoissa.

Pakkasin koko kaudelle erilaisia vaatteita, etten olisi vierailijoideni varassa. Moni vaihtari ajatteli, että heidän perheensä vieraillessa he voivat tuoda kotoa vaatteita. Poikkeusaikana rajat menivät kuitenkin kiinni, eikä kukaan päässyt maahan. Olin hyvin onnellinen, että minulla mukanani myös kesävaatteita. Alkuvuosi oli viileä, tuulinen ja sateinen. Minulla oli veden- ja tuulenpitävä kevyt talvitakki, jolla pärjäsin mainiosti. Kenkinä oli maiharit. Maalis-huhtikuussa tuli hyvin lämmintä ja toukokuussa oli täysi kesä. Kesäkuussa tuli viileämpi ajanjakso. Tshekissä on hieman halvempaa kuin Suomessa, joten tarvittavia vaatteita ja varusteita on edullista hankkia myös paikanpäältä. Hinnat vaihtelevat alueittain ja välillä saattaa olla todella hyviä alennuksia. Poikkeusaika alensi hintoja joka asiassa: ravintolat, vaatekaupat, asuminen.

Ennen lähtöä hankin asunnon fb-asuntoryhmän kautta, tein matkustusilmoituksen suurlähetystöön sekä hankin Revolut-pankkikortin, sillä sen kautta eri valuutalla maksaminen oli edullisempaa kuin suomalaisella pankkikortillani. Minulla oli valmiina matkavakuutus sekä eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC). Sain ennen lähtöä sähköpostin yliopistolta, jossa oli ohjeita hoidettavista asioista ennen lähtöä. Ennen lähtöä täytyi mm. käydä täyttämässä tietoja heidän yliopistonsa informaatio systemiin (UIS).

Asuminen

Tshekeissä tulisi ilmoittautua poliisille kuukauden kuluessa ja hakea paikallisesta vakuutusyhtiöstä ilmainen, paikallisten sairaanhoitokortti (paperilappu), jossa lukee oleskelutietosi. Tämä on pidettävä mukanasi ja näytettävä saadaksesi ilmaista hoitoa, jos joudut käyttämään terveydenhuoltopalveluita. Itse en joutunut käyttämään sairaanhoitoa, mutta vain tietyissä sairaaloissa kuulemani mukaan sai englanniksi hoitoa.

Selasin alkuvuodesta ahkerasti erilaisia fb-sivuja ja -ryhmiä, joissa yksityiset ihmiset tarjosivat asuntojaan vuokralle. Sieltä asuntoni tuli vastaan vain alle kuukausi ennen lähtöä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä palstoilla liikkuu myös huijareita. Hintataso oli aika sama kuin Helsingissä. Keskustassa yksiöt ovat kalliita. Pandemia kuitenkin alensi hintatasoa hieman ja myös euro vahvistui tshekin korunaan nähden.

Asuin kampukseni (CZU) lähellä Suchdolissa omakotitalossa, joka oli jaettu kahdeksi asunnoksi. Yläkerrassa asui tshekkiläinen, nuori pariskunta, jotka puhuivat hyvin englantia. Alakerran jaoin paikallisen miehen kanssa, joka oli ollut kampuksella aiemmin töissä ja nyt piti baaria. Hän oli mukava ja avulias, aina töissä ja puhui heikosti englantia, mutta yritti kovasti. Heiltä sain paljon vinkkejä eri retkikohteista ja mistä ikinä keksinkään kysyä. Minulla oli myös vuokranantajani pyörä käytössä, joten pyöräilin paljon lähiympäristöni metsissä sekä ympäri kaupunkia. Maasto on hyvin mäkistä, joten kunto kasvaa kyllä. Tshekissä urheillaan paljon ja pyöräteitä oli valtavasti! Kaikki reitit näkee kätevästi mapy.cz -sovelluksesta.

Yllättävää minulle oli, että monessa asunnossa ei ollut lainkaan uunia. Asuntoihin monesti saattaa kuulua kuukaudessa siivoojan käynti. Kannattaa tarkistaa, kuuluuko vuokraan vesi, sähkö ja mahdollisesti kaasu.

Kampuksella oli myös asuntoloita, mutta niihin pääsi pääasiassa Euroopan ulkopuolelta tulevat sekä paikalliset opiskelijat. Niitäkin voi toki hakea, jos asunnon löytäminen muuten on hankalaa. Niissä kuulemma jaettiin huone ainakin yhden henkilön kanssa ja koko kerroksen kanssa oli yhteinen keittiö. Joissakin asuntoloissa täytyi itse hankkia kaikki keittiövälineet jääkaapista lähtien. Asuntoloiden hinnat ovat kuitenkin erittäin edullisia ja niiden varustelu vaihtelee.

Osa vaihto-opiskelijoista olivat vuokranneet yhdessä airbnb-asuntoja. Lisäksi asuntoa voi katsoa Erasmus in Prague -sivustolta, mutta ymmärtääkseni sieltä vuokrataan koko asunto ja sinun täytyisi itse löytää asuntoon kaverit. Tällaisessa asunnossa on ikävää, jos joku yhtäkkiä lähteekin pois, koska tällöin päävuokralainen on vastuussa vuokrasta.

Asunnon sijaintia miettiessä laitoin asunnon ositteen Google Maps -sovellukseen ja katsoin matka-ajan kampukselle. Siten opin hahmottamaan kaupunkia. Vaikka kartalla matkat näyttävät lyhyiltä, voi se julkisilla kestää yllättävän kauan, joten suosittelen katsomaan!

Prahassa oli turvallista liikkua ja ihmiset ovat ystävällisiä. Toki varovainen kannattaa olla ja varoa taskuvarkaita sekä huijareita. Julkinen liikenne toimii mainiosti ja aikataulut näkee kätevästi Google Maps -sovelluksen avulla. Kaikkiin julkisiin liikennevälineisiin vain noustaan sisään, kuten ratikkaan tai jokerilinjojen busseihin. Lippua ei näytetä erikseen kuskille, mutta tarkastajia liikkui aika usein. Tarkastuksen yhteydessä on näytettävä myös opiskelijakortti, jos olet ostanut opiskelija-alennetun lipun. Kannattaa ostaa kuukausilippu, sillä se on edullinen. Lippuja myydään metroasemilla olevissa infopisteissä sekä lipunmyyntikoneissa. Myös Uber on edullinen ja nopea tapa liikkua.

Opiskelu ja opetus

Kampusaluetta uudistettiin ja kampuksen nimi on vaihdettu aiemmasta nimestään CULS nimeen CZU, sillä aiempi nimi tarkoitti jollain kielellä jotain epäsoveliasta. Opiskeluiden alussa hankittiin tshekkien oma ISIC-opiskelijakortti, jolle ladataan rahaa ja maksetaan ruuat Menzassa. Opiskelija-alennusta ei saanut, jos ei maksanut ISIC-kortilla. Tällä kortilla pystyi myös ostamaan kahvia ja välipaloja automaateista, joita oli runsaasti kampuksella.

CZU:ssa kursseille piti ilmoittautua University information systemissä (UIS) ja jos halusit eri kurssille kuin aluksi olet suunnitellut, sinun on kysyttävä asiaa omalta opinto-ohjaajalta. Opettajat ovat aika tarkkoja siitä, onko sinulla oikeus olla ja suorittaa kurssia. Jos kuitenkin UISsissa on oikeus, ei ongelmaa ole. Yllättävän montaa kurssia ei järjestettykään ja siksi itsekin jouduin tekemään suunnitelmani uusiki.

Opetus CZU:ssa oli laadukasta, mutta vaativuus vaihteli paljon eri kursseilla. Arvostelu oli mielestäni kuitenkin löysempää kuin Suomessa. Aikataulut olivat aika rentoja. Kurssit olivat itselleni helppoja, sillä minulla on jo laaja osaaminen alasta. Arvosteluasteikko on 1-4, jossa 1 on paras ja 4 hylätty. Tämä on ihan hyvä tietää, ettei tule turhia sydämen tykytyksiä arvosteluja saadessa.

Kursseilla oli pääasiassa vaihto-opiskelijoita, sillä paikalliset eivät opiskelleet englanniksi. Tässä lienee osasyy heikkoon englannin osaamiseen. Toki poikkeuksiakin on. Suomalaisten ei tarvitse olla huolissaan englannin kielen osaamisestaan.

Pandemian vuoksi yliopisto meni nopeasti kiinni, eikä etäopetusta järjestetty. Nyt tilanne on varmasti erilainen. Kurssit suoritettiin tekemällä erilaisia tehtäviä, esseitä ja tenttejä Moodlessa. Käytännöt erosivat kuulemani mukaan kuitenkin eri kampuksilla.

Kampuksella on myös oma liikuntakeskus, jossa on edullista urheilla ja käytännöllistä, jos asuu lähellä tai on luentoja. Liikuntatunneille saattoi päästä mukaan kysymällä. Minä esimerkiksi kävin uimassa uimatuntien aikaan ilmaiseksi, mutten käynyt kurssia. Kurssi oli täynnä ja kysyin lehtorilta, voinko vain tulla mukaan. Sain samalla vinkkejä uimatekniikkaa harjoitellessani.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Käteistä tarvittiin monessa paikassa ja varsinkin opiskelijakortille arvoa ladatessa. Pandemian vuoksi korttimaksu kuitenkin yleistyi. Jos ISIC-kortille jäi arvoa, sen pystyi lopuksi hakemaan takaisin toimistosta.

Matkustelu Tshekissä on edullista mm. Regiojetillä. Regiojet on suositumpi kuin Tshekkien oma rautatie České dráhy. Prahasta on lyhyt matka ympäri Eurooppaa, joten jos tilanne sallii, kannattanee matkustella.

Poikkeustilanteen vuoksi lähes joka paikassa oli maskipakko ja tätä valvottiin poliisien toimesta aktiivisesti. Määräyksiä kannattaa seurata ja totella tarkkaan. Suomen Tshekin suurlähetystö päivitti aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja nettisivuillaan tilanteesta, joten kannattaa seurata heitä. Myös yliopisto ja ESN:n vapaaehtoiset pitivät tieotuksesta huolta.

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon vuoden 2019 syksynä täydennyshaussa, joten lähtö oli jo pian vaihtoon hakemisen jälkeen. Tiedon valinnasta sain onneksi melko nopeasti Helsingin yliopistolta, jonka jälkeen minun piti vielä tehdä hakemus kohdeyliopistoon. Sieltäkin tieto tuli melko nopeasti (lokakuun lopussa). Opinnot kannattaa suunnitella hyvin etukäteen, sillä vaihdon alkutohinassa on kiva, että edes jotkin asiat ovat hyvin selvillä. Vaikka Complutensen eli ”complun” sivujen kurssivalikoima piti melko hyvin paikkaansa, päädyin minäkin lopulta vaihtamaan pari kurssia ihan vain senkin takia, että sain perjantait vapaaksi. Ennen vaihtoon lähtöä tein matkustusilmoituksen Ulkoministeriöön ja pidin huolen, että minulla on pitkään voimassa oleva matkavakuutus. Minulla oli jo ennestään eurooppalainen sairaanhoitokortti, mutta jos sitä ei ole vielä hankkinut, kannattaa se hankkia viimeistään nyt. Eräs vaihdossa tapaamani henkilö loukkasi jalkansa heti vaihdon alkumetreillä, muttei uskaltanut mennä sairaalaan, sillä hänellä ei ollut vakuutusta eikä sairaanhoitokorttia ja hän pelkäsi sairaalalaskun olevan todella korkea. Ilmeisesti asia kuitenkin hoitui lopulta!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin kuullut, että vaihtoon lähtiessä on hyvin pitkälti omillaan ja että alkubyrokratia olisi todella epäselvää. Kuitenkin saapuessani Madridiin, kaikki oli yllättävän helppoa. Kannattaa lähteä ajatuksella, että kyllä kaikki jotenkin aina järjestyy. Meidän oli mahdollista saada tuutori, jolta pystyimme kysymään opintoihin liittyviä kysymyksiä. Vaikka en tarvinnutkaan tuutoria kovin paljoa, oli kiva, että sellaiseen tarjottiin mahdollisuus. Lukukausi alkoi kaksi viikkoa kestävällä kielikurssilla, josta sainkin ensimmäiset (ja koko vaihdon ajan kestäneet) ystäväni. Kielikurssin jälkeen alkoi orientaatioviikko, jonka alussa oli esimerkiksi infoluentoja, joissa kerrottiin, mitä vaihtareiden pitäisi tehdä seuraavien viikkojen aikana. Tähän kuului esimerkiksi lopullisen Learning Agreenmentin allekirjoitus sekä kuvan vieminen vaihtaritoimistolle. Lisäksi olisi pitänyt hankkia opiskelijakortti, joka olisi myös toiminut yliopiston kirjaston kirjastokorttina. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut varattua aikaa asian hoitamiseen, joten se jäi kokonaan tekemättä minulta. Lisäksi yli kolme kuukautta kestävän oleskelun aikana olisi ilmeisesti tarkoitus hakea ”residencia” eli pysyvä oleskelulupa. Ymmärsin kuitenkin, että sekin jää monilta aika usein tekemättä. Taisin säästyä alkaneen koronapandemian takia monilta byrokraattisilta jutuilta, jotka muuten olisivat tulleet ennemmin tai myöhemmin vastaan. Oleskelin Espanjassa lopulta alle 3 kuukautta.

Asuminen

Asuntoa hankkiessa kannattaa ensinnäkin pohtia sijaintia. Minä halusin asua lähellä keskustaa, vaikka kampukseni oli melko kaukana keskustasta. Matkani yliopistolle kesti jopa 45 minuuttia, mutta mieluummin kuljin matkan edestakaisin päivällä, kun esimerkiksi yöllä tullessani viettämästä iltaa. Madridissa on muutenkin niin hyvä julkinen liikenne, että keskustasta kaikkialle pääsee melko helposti. Madridin asuntojen hintataso on samaa luokkaa kuin Helsingissä, joten suosittelen vaihdon ajaksi kämppisasumista. Se tulee halvemmaksi ja lisäksi voi saada uusia kavereita kämppiksistä! Itse löysin huoneeni ”Badi” nimisestä sovelluksesta, jossa etsitään kämppiksiä. Tykkäsin sovelluksesta, sillä siinä pystyi jo vähän etukäteen tutustumaan potentiaalisiin uusiin kämppiksiin. Halusinkin saada huoneen sellaisesta asunnosta, jossa mielellään asuisi espanjaa puhuvia henkilöitä ja jossa on mahdollisimman vähän muita asukkaita. Kuulin joiltain vaihtarikavereiltani, että he asuivat jopa 12 muun henkilön kanssa. Itse asuin kahden maailman mukavimman tytön kanssa. Vuokrani oli 500 euroa.

Olen kuullut, että Espanjassa tehdään jonkin verran asuntohuijauksia, joten suosittelen tekemään vuokrasopimuksen ennen takuuvuokran maksamista. Itse hommasin asunnon noin kuukausi ennen lähtöä, mutta monet tuttuni menivät myös ensin Madridiin hostelliin, jonka jälkeen etsivät intensiivisesti asuntoa ja kävivät asuntonäytöissä. Tällä tavoin voi olla myös helpompi löytää kivempi ja halvempi asunto ilman riskiä tulla huijatuksi. Kannattaa ottaa huomioon, että kaikissa asunnoissa vesi sekä sähkö ei kuulu vuokran hintaan. Ne voivat olla Espanjassa melko kalliita, joten suosittelen etsimään asunnon, joka sisältää ylimääräiset kulut (gastos incluidos). On olemassa myös nettisivuja kuten easypiso.com sekä uniplaces.com, jotka ovat luotettavia, mutta kalliita. Ne veloittavat usein vähintään muutaman satasen välityspalkkiota.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäisten kahden viikon aikana oli mahdollista kokeilla kursseja, jonka jälkeen piti vasta tehdä lopullinen päätös kursseille ilmoittautumisesta. Tämä oli mielestäni erittäin hyödyllistä, sillä huomasin heti alussa joidenkin kurssien olevan liian haastavia minulle. Opiskelin kaikki kurssini espanjaksi, vaikka kielitaitoni ei vielä kovin sujuva lähtiessä ollutkaan. Ensimmäinen kuukausi oli melko haastavaa, mutta mitä enemmän espanjaa kuunteli ja luki, sitä helpommaksi se muuttui ajan kuluessa. Yliopisto-opinnot olivat Suomeen verrattuna melko koulumaisia, sillä isojen luentojen sijaan kurssit olivat yleensä luokkahuoneessa ja espanjalaiset opiskelijat kävivät oman vuosikurssinsa kanssa yhteisiä kursseja. Luentoja oli melko paljon ja minulla menikin maanantaista torstaihin hyvin pitkälti luennoilla istuessa. Oma kampukseni oli melko kaukana keskustasta, minkä takia koin helpommaksi hoitaa luennot ns. kerralla pois ja sitten viettää pitkä viikonloppu. Luennot painottuivat aamuun sekä iltaan, joiden välissä oli siesta. Itselläni oli maanantain ja tiistain luennot suunniteltu illalle ja keskiviikon ja torstain aamulle. Molemmissa oli puolensa, sillä aamulla olevien luentojen jälkeen on paljon aikaa tehdä asioita illalla, mutta iltaluennot mahdollistivat illanvieton ja nukkumisen myöhempään.

Gran Vía kuvattuna Hotel Riu Plazan kattoterassilta, jonne pääsee hissillä maksua vastaan.
Gran Vía kuvattuna Hotel Riu Plazan kattoterassilta, jonne pääsee hissillä maksua vastaan.

Mielestäni kursseissa oli hieman enemmän hommaa, kuin mihin olin Suomen kursseilla tottunut. Usein kursseihin sisältyi jokaviikkoisia (ryhmä)tehtäviä, pidempiä esseitä, ryhmätöitä sekä vielä lopputentit kaikista. Työn määrä ei kuitenkaan ollut mahdoton, kunhan muistaa varata säännöllisesti opiskeluillekin aikaa. Lisäksi koin, etteivät arvosteluperusteet olleet ehkä ihan yhtä vaativat kuin Suomessa, joten oli helppoa saada suhteellisen hyviä arvosanoja. Kampuksella oli mahdollista syödä, mutta ruoka ei todellakaan vastannut Unicafen ruokia. Ruokalassa oli harvoin tarjolla mitään kasvisruokaa ja melkein kaiken kanssa tarjottiin ranskalaisia. Monet opiskelijat ottivatkin omat eväänsä mukaan ja lämmittivät ne mikroissa, jotka sijaitsivat ruokalan läheisyydessä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on ihana kaupunki ja sieltä löytyy tekemistä varmasti jokaiselle. Kavereita saa halutessaan helposti, sillä Madridissa on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita sekä työntekijöitä. Monet eri tahot järjestivät keskustassa kansainvälisiä iltamia, joissa oli tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin ja puhua eri kieliä. Lisäksi ESN eli Erasmuksen opiskelijayhteisö järjesti paljon tapahtumia, joissa pystyi tutustumaan muihin vaihtareihin. Espanjalaisten kanssa tutustumisen koin hieman hankalammaksi. Kursseilla monet tunsivat kaikki jo entuudestaan ja tapahtumissa, joissa kävin, oli harvoin espanjalaisia. Toinen kämppiksistäni oli kuitenkin espanjalainen ja hänen kauttaan tutustuinkin myös muihin espanjalaisiin.

La Latinan katuja, joissa järjestettiin joka sunnuntai El Rastro, eli pihakirppis/markkinat.

La Latinan katuja, joissa järjestettiin joka sunnuntai El Rastro, eli pihakirppis/markkinat.

Madridissa on hyvä julkisen liikenteen verkosto ja matkakortin hinta on erittäin edullinen. Alle 26-vuotiaille henkilökohtainen matkakortti on vain 20 euroa kuukaudessa. Matkakorttiin kuului kaikki vyöhykkeet, joten samalla lipulla pääsi jopa Toledoon asti. Se on kiva pieni kaupunki Madridin lähellä, jossa ehdottomasti suosittelen vierailemaan. ESN järjestää sinne ja moniin muihin Espanjan kaupunkeihin niin päiväreissuja kuin myös viikonloppureissuja. Ne olivat halpoja ja hyvä keino hankkia ystäviä! Itse kävin ESN:n kanssa Cadizissa, Salamancassa sekä Ávilassa. Toledossa, Valenciassa ja Segoviassa kävin itsenäisesti kavereiden kanssa. Kuulin myös, että blablacar (paikallinen kimppakyytipalvelu) olisi hyvä tapa matkustaa kaupungista toiseen, mutta itse matkustin pääosin pitkänmatkan busseilla, jotka olivat junaa todella paljon halvempia. Madrid on täydellinen tukikohta tutkia Espanjaa, sillä se sijaitsee keskellämaata.

Päiväretki Madridin lähellä sijaitsevaan Toledoon, jonne pääsee matkakortilla ilman lisämaksua.
Päiväretki Madridin lähellä sijaitsevaan Toledoon, jonne pääsee matkakortilla ilman lisämaksua.

Hintataso on Madridissa hieman kalliimpi kuin muualla Espanjassa, mutta Suomea huomattavasti halvempi. Esimerkiksi ravintoloissa syöminen oli todella edullista ja sitä tulikin harrastettua todella paljon. Espanjassa ei myöskään ollut sallittua juoda alkoholia julkisilla paikoilla, joten menimme kavereiden kanssa aina joko ravintolaan tai pubiin viettämään iltaa. Espanjalaiset ruoka-ajat ovat myös todella erilaiset Suomeen verrattuna. Espanjassa on tapana syödä lounasta sekä illallista todella myöhään. Esimerkiksi illallinen tapahtui aina kello 21 jälkeen, eivätkä monet ravintolatkaan edes auenneet siestan jälkeen kuin vasta ennen kello 20.  Espanjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat perinteisesti tapakset, joita saa melkein joka ravintolasta. ”Oikeat” tapakset saadaan juoman ostaessa kylkiäisenä, mutta monista paikoista pystyi myös ostamaan erilaisia tapaksia. ESN järjestikin esimerkiksi tapaskierroksen, jossa käytiin Madridin suosituimmissa tapaspaikoissa.

La Latinan söpöjä tapaspaikkoja, joita löytyy pilvin pimein kadulta nimeltä La calle Cava Baja.
La Latinan söpöjä tapaspaikkoja, joita löytyy pilvin pimein kadulta nimeltä La calle Cava Baja.
Malasañan boheemia aluetta, joka oli opiskelijoiden keskuudessa suosittua. Alueella oli myös paljon baareja sekä ravintoloita.
Malasañan boheemia aluetta, joka oli opiskelijoiden keskuudessa suosittua. Alueella oli myös paljon baareja sekä ravintoloita.

Madrid on upea paikka viettää vaihtolukukausi ja suosittelenkin ottamaan mahdollisuudesta kaiken irti! Jäin reissun jälkeen kaipaamaan takaisin, eikä kaipuu ole lähtenyt vieläkään pois.

Posted on

Vaihtokertomus, PH Wien, syksy 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syyslukukauden 2019 Wienissä Pädagogische Hochschulessa. Valitsin Wienin vaihtokohteekseni pääasiassa siksi, että halusin kohentaa saksan kielen taitoani vaihdon aikana. Lisäksi Wienissä veti puoleensa sen kiinnostava kaupunkikulttuuri.

Ennen lähtöä

Vaikka lähtöön liittyy luultavasti aina jonkinlaista byrokratiaa, koin hakuprosessin melko mutkattomaksi. Haku tapahtui Helsingin yliopistossa Mobility Onlinen kautta, ja sama järjestelmä toimi myös vaihtokohteessa. Sain PH Wieniltä selkeät hakuohjeet, jotka olivat itse asiassa pikemminkin rekisteröitymisohjeet: minut toivotettiin jo tässä vaiheessa sähköpostin saatesanojen yhteydessä tervetulleeksi Wieniin. En kuitenkaan uskaltanut vielä iloita sataprosenttisesti, vaan täytin rekisteröitymislomakkeet ja jäin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Pian tämän jälkeen postiin saapui paketti. PH Wien lähetti vaihto-opiskelijoilleen fyysisen tervetuliaispaketin, joka sisälsi kaikkea kaupungin kartasta yksityiskohtaisiin toimintaohjeisiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten tervetuliaispaketistakin voi jo aavistaa, oli vastaanotto PH Wienissä erittäin lämminhenkinen. Vaikka oppilaitos oli pieni, oli vaihtopalveluihin ja sen henkilökuntaan panostettu. Koin saavani poikkeuksellisen henkilökohtaista tukea ja ohjeistusta vaihtopalveluiden suunnalta jo heti orientaatioviikolta alkaen, ja sen ansiosta alkubyrokratia ei tuntunut lainkaan ylitsepääsemättömältä. Toki tähän voi vaikuttaa myös se, että EU-maana Itävalta luultavasti on suomalaiselle vaihto-opiskelijalle muutenkin melko mutkaton kohde.

Tärkein alkubyrokratiaan liittyvä tehtävä oli ilmoittautuminen kaupungin asukkaaksi. Se tuli tehdä yllättävänkin nopeasti – muuton jälkeen rekisteröitymiselle annettiin aikaa kolme päivää. Sain tämän tiedon ja rekisteröitymiseen vaadittavan lomakkeen (saksaksi Meldezettel) opiskelija-asuntolasta. Kävinkin rekisteröitymässä asukkaaksi jo heti seuraavana päivänä paikallisessa maistraatissa (Meldeamt). Tähän tarvittiin lomakkeen lisäksi passi. Rekisteröityminen oli siinä mielessä helppoa, että jokaisella kaupunginosalla oli oma Meldeamt-toimipisteensä, ja näin apu löytyi läheltä.

Muuten alkubyrokratiaa ei ollut nimeksikään. Kohdeyliopistolla täytin muutaman lomakkeen ja hankin opiskelijakortin. Opiskelijakortin avulla sain hankittua julkisen liikenteen kortin (joka oli muuten melko edullinen, 78 euroa koko lukukaudelta). Lisäksi hankin paikallisen pankkikortin, mutta jälkikäteen ajateltuna sekään ei ehkä olisi ollut välttämätöntä.

Asuminen

En ottanut etukäteen juurikaan selvää asumismahdollisuuksista, vaan hain asuntolahuonetta oppilaitokseni suosittelemasta paikasta (WIHAST). Ennakkokäsitykseni oli, että Euroopan pääkaupungeista voi olla vaikeaa saada edullinen asunto, ja siksi otin vastaan heti ensimmäisen asuntotarjouksen. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että Wienissä asuntotilanne ei ole näin heikko, opiskelijoillekin olisi ollut tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja.

Wihast tarjosi uusille hakijoille pääasiassa jaettuja huoneita, mikä ei yksiössä asuneena kuulostanut järin houkuttelevalta. Ilmoitinkin hakulomakkeessa hakevani vain omaa huonetta, minkä vuoksi sain huoneen ei-niin-suositusta kohteesta, melko hankalan matkan päästä opiskelupaikastani. Huoneessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta täytyy myöntää, että se oli melko askeettinen omaan makuuni. Mahdollisimman halpaa ratkaisua etsivälle voisin suositella Wihastia. mutta itselleni asunnossa tärkeintä on kuitenkin sijainti, ja siksi päädyin vaihtamaan asuntolaa. Hain uutta huonetta OEAD-nimisestä opiskelija-asuntolasta ystäväni suosituksesta. Vaikka tämä kohde oli hieman kalliimpi, koin päätöksen olleen viihtyisyyden ja keskeisen sijainnin ansiosta sen arvoista.

Opiskelu ja opetus

Kuten oppilaitoksen nimikin jo saksaa osaaville kertoo, PH Wien ei ole yliopisto, vaan jonkinlainen kolmannen asteen korkeakoulu. Suomalaiseen yliopistoon verrattuna tämä tarkoitti sitä, että opetuksessa painottui tieteen sijaan käytäntö. Vaikka en sinänsä lähtenyt vaihtoon pelkästään akateemista pääomaa kerryttääkseni, tuntui se toisinaan turhauttavalta, koska koin, etteivät opinnot tarjonneet juuri haastetta. Oppilaitokseni suosituksesta valitsin vaihto-opiskelijoille suunnatun 30 opintopisteen International Programmen. Tämän ohjelman parasta antia olivat mielestäni saksan kielen tunnit sekä viikoittainen opetusharjoittelu paikallisessa alakoulussa. Suorituskieleni oli englanti, mutta kaikilla kursseillani pääsin harjoittelemaan myös saksaa, mikä oppimistavoitteitteni kannalta mukava yllätys. Suosittelisin kuitenkin, että mikäli saksa sujuu, kannattaa ottaa edes yksi kurssi paikallisten kanssa. Siellä pääsee varmasti kohentamaan kielitaitoaan, ja uskon, että myös sisällöt saattavat olla haastavuustasoltaan mielekkäämpiä.

Wien kuvattuna maailman vanhimmasta toimivasta maailmanpyörästä, Praterin Riesenradista
Wien kuvattuna maailman vanhimmasta toimivasta maailmanpyörästä, Praterin Riesenradista.

Kurssien rakenne oli lähes jokaisella kurssilla samankaltainen. Teimme paljon ryhmätöitä ja esitelmiä. Lisäksi harjoittelimme erilaisia opetusmenetelmiä käytännössä. Aiemmin mainitsemani opetusharjoittelu oli kuitenkin hyvin erilainen kurssi muihin verrattuna. Meidät jaettiin kolmen opiskelijan ryhmiin, ja näissä ryhmissä suoritimme opetusharjoittelun (kaksi tuntia viikossa koko lukukauden ajan). Vaikka harjoittelu vieraassa maassa ei ollut aina helppoa, oli mielenkiintoista tutustua paikalliseen kouluarkeen, opettajiin sekä oppilaisiin. Vaikka periaatteessa harjoittelussa olisi pärjännyt pelkällä englannilla, pääsin treenaamaan saksan kielen taitoani autenttisessa tilanteessa oikein olan takaa.

Kaikkiin kursseihin kuului jonkinlainen loppuraportti, mitkä suoritettiin lukukauden lopussa. Arvosteluasteikko on Itävallassa täysin päinvastainen kuin Suomessa: 1 on paras numero ja 5 on heikoin. Parhaisiin arvosanoihin ylsi helposti hoitamalla kaiken ajallaan ja osoittamalla omaa aktiivisuutta pitkin kurssia.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

PH Wienissä opiskelijaelämä ei ollut niin aktiivista Helsingin yliopistoon ja omaan ainejärjestööni verrattuna. Opinnot olivat kuitenkin yhteisöllisiä, joten niiden kautta tutustui helposti uusiin ihmisiin. Minulle muodostuikin vakituinen ystäväporukka, jonka kanssa keksimme vapaa-ajan aktiviteetteja ja mm. reissasimme paljon. Matkailu on Wienistä käsin helppoa ja halpaa: monet kohteet ovat saavutettavissa muutamassa tunnissa muutamalla kymmenellä eurolla. Kävimme mm. Prahassa ja Bratislavassa. Lisäksi vuokrasimme auton ja teimme roadtripin Alpeille. Tätä varten suosittelen hankkimaan luottokortin jo Suomesta, mikäli se on vain mahdollista. Ilman luottokorttia auton vuokraaminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Lisäksi, koska ainejärjestötoimintaa tms. ei meidän oppilaitoksemme tarjonnut, osallistuimme EBN:n (Erasmus Buddy Network) järjestämälle laskettelumatkalle. Suosittelenkin tutustumaan tämän järjestön tarjoamiin mahdollisuuksiin, jos omassa yliopistossa ei vapaa-ajan aktiviteetteja ole tarjolla.

Laskettelureissu Itävallan Alpeille
Laskettelureissu Itävallan Alpeille

Kuten alussa jo mainitsin, Wienissä minua veti puoleensa monipuolinen kaupunkikulttuuri. Wienissä ollessani harrastuksiini kuului mm. oopperassa käynti, mikä on tehty saavutettavaksi myös opiskelijabudjetilla. Suosittelen käymään oopperassa jo ihan vain kokemuksen kannalta, vaikka se ei muuten olisikaan niin lähellä sydäntä. Sekä Staatsoper että Volksoper tarjoavat viimehetken lippuja n. 10 eurolla. Lisäksi museotarjontaa Wienissä löytyy joka lähtöön. Itse pidin erityisesti luonnoniteteellisestä museosta. Se ja vastapäätä sijaitseva taidehistoriallinen museo kannattaa tsekata ihan vain jo arkkitehtuurinkin vuoksi.

Jevgeni Onegin Wienin valtionoopperassa
Jevgeni Onegin Wienin valtionoopperassa

Itävalta on suomalaiselle melko helppo kohde. Itse en ainakaan kokenut juurikaan kulttuurishokkeja. Ehkä suurin ”shokki” oli se, että käteistä suositaan maksutapana ja monissa ravintoloissa kortti ei käy lainkaan. Itävalta on myös hintatasoltaan melko lähellä Suomea. Itävallassa kuitenkin ruokakaupassa ja ravintoloissa käynti on hieman halvempaa, mikä merkitsee vaihto-opiskelijan elämässä jo paljon. Turvallisuuskin on kokemukseni mukaan Suomen luokkaa – en oikeastaan joutunut pelkäämään kertaakaan edes yksin yöllä liikkuessani.

Wien on siis kaikin puolin helposti lähestyttävä kohde, joka kuitenkin tarjoaa kokijalleen paljon.

Posted on

Vaihtokertomus, ETH Zurich, Sveitsi, kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin hakea vaihtoon Sveitsiin, sillä se oli ollut minulle aina etäinen maa. Aiemmin tietämykseni Sveitsistä rajoittui aika pitkälti juustoon, suklaaseen sekä korkeaan hintatasoon, joten olin innoissani ajatuksesta asumisesta ja opiskelusta siellä. Kun kuulin, että siellä sijaitsee yksi maailman parhaista yliopistoista, ETH Zurich, päätin hakea sinne vaihtoon. Vaikka Sveitsissä on myös muita hyvin tasokkaita yliopistoja, valikoitui ETH Zurich ykkösvaihtoehdokseni ei pelkästään maineensa, vaan myös kurssitarjontansa puolesta. Vaihdostani tuli hyvin ikimuistoinen, joskin eri tavalla kuin osasin kuvitella. Jouduin palaamaan Suomeen hieman pandemiajulistuksen jälkeen ennen rajojen kiinni laittamista.

Varsinaisen hakuprosessin aloitin hieman myöhään, syksyllä 2019. Toimitin tarvittavat asiakirjat Helsingin yliopistolle elo-syyskuun vaihteessa, ja pari viikkoa sen jälkeen sain hyväksynnän edetä haun toiseen vaiheeseen ja hakea itse kohdeyliopistoon. Lokakuun alussa sain ETH:sta vahvistuksen, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon ja lähetin sinne kaikki tarvittavat asiakirjat (kopio passista, kuva, opintosuoritusote, opintosuunnitelma, CV ja motivaatiokirje). Varsinaisen hyväksynnän kohdeyliopistosta sain marraskuun puolessa välissä sähköpostitse. Samalla sain myös vahvistuksen Sveitsin valtion maksamasta SEMP-stipendistä, eli sitä ei tarvinnut hakea erikseen. Hieman myöhemmin sain myös ohjeet kohdeyliopiston tunnusten aktivointiin.

Alkubyrokratia

Koin Sveitsin aika byrokraattisena maana ja siellä vaikuttaa olevan oma toimistonsa kaikelle. Opintojen alussa kävin rekisteröitymässä Student Exchange Officeen, joka oli auki hankalina kellonaikoina. Sain sieltä infopaketin sekä tarvittavat dokumentit (confirmation of matriculation) jatkorekisteröitymistä varten. Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen WOKO:n toimistolla ja rekisteröidyin Kreisebüroon, jonne kaikkien maahanmuuttajien tulee rekisteröityä kahden viikon sisällä maahan saapumisesta oleskeluluvan saamiseksi. Kreisebürossa asiointia varten tarvitsin confirmation of matriculationin, vuokrasopimuksen, kuvan ja todistuksen maksukyvystä. Samalla tuli myös maksaa saapumismaksu. Tämän jälkeen kävin vielä pikaisesti maahanmuuttovirastossa, missä minusta otettiin kuva oleskelulupaa varten. Hankin myös matkakortin SBB:ltä ja uuden liittymän. Jotkut vaihtarit ovat myös avanneet Sveitsiin pankkitilin vaihdon aikana, mutta itse en sitä tehnyt. Stipendi tulee hakea opintojen ensimmäisinä viikkoina ja sen suuruus on suomalaisille opiskelijoille 1900CHF ja se maksetaan käteisenä. Opiskelijoille ei ole omaa terveydenhuoltoa, mutta Eurooppalainen sairaanhoitokortti käy Sveitsissä.

Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.
Kuva Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.

Asuminen

Zurichin asuntotilanne ei ole parhaimmillaan kesken lukuvuoden ja jännitin hieman asunnon löytöä. Samalla kun sain ETH:sta vahvistuksen valituksi tulemisesta, minulle lähetettiin myös hakulomake paikallisen opiskelija-asuntolan, WOKO:n asuntoihin. Jätin hakemuksen saman tien ja sain asuntotarjouksen alle viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Otin tarjouksen vastaan ja sain asunnon kerrostaloasuntolasta, jossa oli huoneet 169 opiskelijalle. Kalustettuun huoneeseen ei kuulunut omaa vessaa tai suihkua, vaan jokaisessa kerroksessa oli yhteiset kylpytilat. Keittiö ja pyykkitupa jaettiin kaikkien talon asukkaiden kanssa. Vuokrasopimus oli määräaikainen elokuun loppuun saakka ja kuukausittainen vuokra oli 545 sveitsin frangia (CHF).

Asuminen muiden opiskelijoiden kanssa suuressa asuntolassa oli pääsääntöisesti hauskaa ja ihmisiin pääsi tutustumaan helposti. Kitkaa aiheuttivat lähinnä eriävät siisteyskäsitykset ja pyykkivuorot, sillä meillä ei ollut mitään varausjärjestelmää pesukoneille tai kuivausrummuille. Asukkaat jaettiin kymmenen hengen ryhmiin, joista kukin siivosi vuorollaan viikon. Keittiö ei ollut asukasmäärään nähden kovin suuri, pakastimia ei ollut ja jääkaapeissa oli kaikille pienet, lukolliset kaapit, joihin ei ruokaa mahtunut kovin moneksi päiväksi. Kuiva-aineita ei säilytetty lukkojen takana, mikä johti niiden satunnaisiin katoamisiin. Kaikista lieveilmiöistä huolimatta, asuminen sujui pääsääntöisesti hyvin. Talossa asuvista opiskelijoista kolme oli nimetty talovastaaviksi. He olivat tavattavissa tiettyinä aikoina ja hoitivat käytännön asioita.

Opiskelu ja opetus

Muutin Zurichiin tammikuun viimeisinä päivinä ja aloitin saksan lukemisen Zurichin yliopiston, UZH:n, järjestämällä kielikurssilla. Kurssin hinta oli noin 80CHF ja kesto kaksi viikkoa. Olen opiskellut saksan alkeita, mutta en ollut käyttänyt kieltä vuosiin. Kurssilla opiskeltiin yleissaksaa, mikä poikkeaa Sveitsin saksasta aika tavalla. Kurssin aluksi opiskelijoille tehtiin tasotesti, jotta heidät voitiin laittaa oikeaa tasoa vastaaviin ryhmiin. Kurssin opetus oli hyvä ja opettajamme oli todella hauska. Kurssilaiseni koostuivat pääosin opiskelijoista, jotka olivat tulleet tekemään maisteriopintojaan Zurichiin. Kurssi huipentui vierailuun Zurichin eläintarhassa.

Varsinaiset opinnot alkoivat kielikurssin jälkeisellä viikolla. Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat ns. add-and-drop -viikkoja, jolloin voi käydä eri luennoilla ja päättää, millä kursseilla haluaa jatkaa. Add-and-drop -viikkojen jälkeen on reilu viikko aikaa ilmoittautua kokeisiin myStudiesissa ja mahdolliset kurssimuutokset tuli ilmoittaa sekä Suomen että Sveitsin mobility onlineen. Olin valinnut muutaman luentokurssin ja kaksi käytännön kurssia, niin sanottua block-kurssia. Kaikki kurssini olivat englanniksi. Luentokurssit muistuttivat Suomen luentokursseja, tosin kurssien kokeet saattoivat olla suullisia. Block-kursseista ehdin käydä vain yhden ennen lähtöäni, mutta voisin kuvailla sitä parhaimmaksi kurssiksi, millä olen koskaan ollut. Block-kurssit järjestetään yhteistyössä yliopiston tutkimusryhmien kanssa ja niille otetaan vain 15-20 opiskelijaa/kurssi ja ohjaajia on 4-5. Kurssin vetää aina kyseistä aihetta tutkiva tutkimusryhmä omissa tiloissaan. Block-kurssit kestävät yleensä 3 viikkoa, kolmena päivänä opetusta aamusta iltaan ja yhtenä päivänä puoli päivää. Kurssin lopuksi pidetään suullinen koe. Eri block-kursseja on tarjolla useita ja niillä pääse tutustumaan tutkimusryhmien toimintaan ja käytännön työskentelyyn hyvin läheltä.

Minulle kerrottiin, että 2/3 kursseistani tulee olla oman tiedekuntani kursseja ja muut saan valita vapaasti. Pystyin myös ottamaan kursseja ETH:n lisäksi UZH:lta. Sama on mahdollista myös toisinpäin. Kurssien ottaminen toiselta yliopistolta vaati sen, että minun tuli hakea lupaa opiskella siellä. Luvan sai helposti, mutta se vaati hieman paperityötä. Tenttejä ETH:ssa järjestettiin kahdella tavalla, End-of-semester -tentteinä tai Session examination -tilaisuuksissa. End-of-semester -tentit pidetään lukukauden lopussa ja Session examinationit kaksi kertaa vuodessa, usein tammi-ja elokuussa. Useat tentit ovat tentittävissä vain jommassakummassa näistä tilaisuuksista, joten kannattaa huomioida se kursseja valitessa.

Tenteistä yleisesti ottaen ajattelen, että ne olivat aika samaa tasoa suomalaisten kokeiden kanssa. Kokeet arvostellaan asteikolla 0-6, joista 4 on läpipääsyn raja. Neljäsosa-arvosanat ovat myös mahdollisia. Oletin kokeiden olevan paljon haasteellisempia ja vaativan paljon pänttäämistä, mutta todellisuudessa ne eivät olleet mitenkään mahdottomia ja block-kurssini suullinen koe oli oikeastaan aika hyvä kokemus. Kokeen jälkeen minulle annettiin palautetta, joka oli oikeasti yksilöllisesti mietitty ja josta jäi todella hyvä fiilis. Olen tosin kuullut muilta opiskelijoilta, että suullisten kokeiden luonne riippuu hyvin paljon kokeen pitäjästä.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaikka en ehtinyt olla Zurichissa kovin kauaa, ehdin kyllä käydä monissa opiskelijatapahtumissa. Paikallinen ESN-järjestö on aktiivinen ja he järjestivät mm. Speed friending ja International dinner -tilaisuuksia, pakohuonepelejä ja vaihtaribileitä. Vaikka monet aktiviteeteista on nyt jouduttu koronan vuoksi perumaan, Zurichin ESN-järjestö järjestää perinteisesti vaellusreissuja, matkoja lähikaupunkeihin ja käyntejä Lindtin suklaatehtaalla. Muuta edullista tekemistä tarjoavat Zurichin ilmaiset kaupunkikierrokset, joissa tutustutaan eri osiin kaupunkia. Lisäksi Zurichissa toimiva opiskelijoiden liikuntajärjestö ASVZ, on opiskelijoille ilmainen ja tarjoaa paljon eri treenivaihtoehtoja. Mikäli mielii Sveitsistä vielä ulkomaille reissaamaan, niin sekin on mahdollista, sillä sieltä kulkee junia ja busseja hyvin naapurimaihin. Itselleni ehkä mieleenpainuvin kokemus Sveitsissä oli Luzernin karnevaalit, joilla kannattaa kyllä käydä.

Kuvia Luzernin karnevaaleilta
Kuvia Luzernin karnevaaleilta.

Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville

Alkubyrokratia on raskas ja vie aikaa, mutta toisaalta yliopistolta sai hyvät ja seikkaperäiset ohjeet siitä, miten edetä Sveitsiin muuttamisen jälkeen ja opintojen alkaessa. Yliopistolla on paljon eri toimistoja ja ne ovat auki hankaliin aikoihin, silloin kuin opiskelijoilla on luentoja. Sähköpostiviesteihin vastataan usein hitaasti ja niissä kehotetaan tulemaan toimistoon paikan päälle tai ottamaan yhteyttä johonkin toiseen toimistoon. Lisäksi kokeiden siirto on hyvin hankalaa, esimerkiksi jos haluaa aikaistaa koetta Session examination -tilaisuudesta End-of-semester -tilaisuuteen, tulee täyttää tietyt kriteerit ja professori voi silti hylätä hakemuksen perustelematta. Organisaationa ETH oli mielestäni aika jäykkä, minkä huomasi varsin hyvin nyt poikkeuksellisena korona-aikana. Kannattaa käydä vaihdon alussa yliopiston vaihto-opiskelijoille järjestämissä tilaisuuksissa, joissa kerrotaan kokeiden järjestämisestä, ESN -toiminnasta, vakuutuksista ja muista opiskeluun ja arkeen liittyvistä asioista. Tilaisuuksia järjestetään paljon ja opastusta kyllä annetaan, kunhan vaan kysyy oikealta taholta. Vaihtoa varten kannattaa säästää rahaa. Elinkustannukset Sveitsissä vaihtelevat 1700-1900CHF välillä kaupungista ja asumismuodosta riippuen. Maana Sveitsi on mielestäni hyvin turvallinen ja muistuttaa tietyllä tapaa Suomea.

Kuva Zurichista.
Kuva Zurichista.
Posted on

Vaihtokertomus, Norges Miljø- og biovitenskapelige universitet (NMBU), kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin keväällä 2020 vaihdossa Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopistolla (NMBU). Yliopisto sijaitsee Ås -nimisessä pienessä kylässä n. 30 min Oslosta etelään. Vaihtokokemus oli kaikin puolin upea, vaikka koronan vuoksi olin paikan päällä vain 6 viikkoa ja loput suoritin Suomesta käsin etäopintoina.

Ennen lähtöä

Hyväksymistiedon jälkeen sain runsaasti tietoa opiskelusta sekä asumisesta vaihtoyliopistostani. Käytännössä sain muutaman PDF-tiedoston, jossa käytiin läpi kaikki tarvittava vaihtoon liittyen. Jopa pakkauslista vaihtoon lähteville oli mukana. Tämän lisäksi vaihtoyliopistostani vastattiin nopeasti sähköposteihin, joita lähetin lähinnä siksi, että minulla oli pieniä epäselvyyksiä yhden kurssin kanssa. Tämän lisäksi lähetin muutaman kysymyksen liittyen asumiseen. Vastaukset tulivat aina vähintään viikon sisällä, mutta yleensä jo samana tai seuraavana päivänä.

Matkustin Norjaan autolla / laivalla. Ajoin Turusta laivaan, ja siitä Tukholmaan. Tukholmasta ajoin Norjan Åsiin. Reitti on todella helppo ajaa, ja liikenne Ruotsissa ja Norjassa on huomattavasti parempaa kuin Suomessa. Kuskit oikeasti noudattavat liikennesääntöjä!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Opiskelun aloittaminen NMBU:lla oli erittäin helppoa. Meille järjestettiin orientaatiopäivä, jolloin kävimme läpi kaikki käytännön asiat. Meille oli luotu valmiiksi tunnukset paikalliseen ”Moodleen”, sekä saimme myös NMBU:lle omat sähköpostiosoitteet. Opiskelijakortti sekä Erasmus+ -kortti hoidettiin myös heti ensimmäisellä viikolla.

Koska vaihtoni kesto oli alun perinkin alle 6 kuukautta, minun ei tarvinnut ilmoittaa paikallisille viranomaisille muutostani Norjaan. Ainoastaan muuttoilmoitus Suomen väestörekisteriin riitti. Tähänkin sain ohjeet vaihtoyliopistostani.

Julkinen terveydenhuolto kuului minulle samoin kuin Norjan kansalaisillekin, sillä olen Pohjoismaalainen.

Mukaan Norjaan kannatti ottaa passi sekä Letter of Admission. Mukaan kannatti ottaa myös kaikki muut laput vaihtoon liittyen vähintään tietokoneelle tai pilvipalveluun tallennettuna.

Asuminen

Asuminen Norjassa järjestyi todella helposti. NMBU:lla toimii organisaatio nimeltään SiÅs. Tämän organisaation nettisivuilla lähetin hakemuksen asunnosta, ja sainkin erittäin nopeasti vastauksen, että minulle järjestyi asunto 6 hengen soluasunnosta. Asunto maksoi 360 € kuussa, ja se sijaitsi kävelymatkan päässä kampukselta. Asuntoni sijaitsi Casino -nimisessä rakennuksessa, joka on osa Pentagoniksi kutsuttua opiskelija-asunto aluetta. SiÅs vuokraa myös petivaatteita sekä astioita, joten mitään ei välttämättä tarvitse raahata mukanaan. Tästä ilmoitetaan muistaakseni vuokrasopimuksen laatimisen yhteydessä.

Aluksi jännitin melko paljon, että miten tulen toimeen noinkin isossa solussa, kun en ole tottunut solussa asumaan. Asunto ei ollut mitenkään erityisen siisti, mutta viihdyin siellä erittäin hyvin. 6 henkilöä jakoi keittiön, olohuoneen, yhden vessan sekä yhden suihkun. Tästä huolimatta yhteiselo sujui hyvin. Tarkkaan ottaen yhteiselo sujui erittäin hyvin, ja olen edelleen tekemisissä kaikkien kämppisteni kanssa, sillä ystävystyimme äkkiä ja aloimme viettää paljon aikaa yhdessä. Minun kämppiksinäni olivat kaksi norjalaista, kaksi ranskalaista sekä yksi kiinalainen opiskelija.

Vapaa-aika kuluikin kämppisten sekä muiden Erasmus-vaihto-opiskelijoiden kanssa oleillessa, Norjaa reissatessa sekä kuntosalilla käydessä. Opiskelijaelämä on erittäin aktiivista NMBU:n Åsin kampuksella. Jokaisena päivänä löytyy jotain tehtävää, tylsää ei tule.

Opiskelu ja opetus

Opinnot sujuivat samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossakin. Opettajia voi puhutella kuten Suomessakin, eikä esimerkiksi teitittely yms. ole tarpeen. Opettajat ovat helposti lähestyttäviä, ja ottavat mielellään kysymyksiä vastaan.

Kurssien arvostelu riippuu täysin kursseista. Yhdellä kurssilla arvioitiin ryhmätyö sekä reflektoiva teksti, toisella kurssilla arvosteltiin MiniReview -artikkeli, ja kolmannella kurssilla arvosteltiin etänä suoritettu tentti, jossa käytettiin luennoilla saatuja materiaaleja. Kurssin suoritus ja arvostelu riippuu siis täysin kurssista. Opiskelutyylikin riippuu vahvasti kurssista. Minun valitsemillani kursseilla käytiin luennoilla, ja ennen luentoja luettiin artikkeleja. Tämän lisäksi kirjoitettiin lyhyitä tekstejä aiheeseen liittyen.

Opintojen suunnittelu hoitui yllättävän kivuttomasti. NMBU:lla on selkeä lista kursseista, joita voi opiskella. Sain sisällytettyä kaikki kurssit minun pakollisiin opintoihini, sillä kurssien vastaavuus oli niin lähellä Helsingin yliopiston vastaavia kursseja. Ensin katsoin listasta mielenkiintoisia kursseja, tämän jälkeen mietin, mitä kursseja nämä voisi korvata tai sopivatko nämä vapaavalintaisiin opintoihini. Kun nämä asiat oli mietitty, kysyin Helsingin yliopiston kursseista tai opinnoista vastaavilta opettajilta, että sopiiko hyväksilukeminen kyseisten kurssien kohdalla. Lopuksi minun piti vielä ilmoittaa vaihtoyliopistolleni, että mitkä kurssit haluaisin suorittaa vaihdon aikana. Muutokset opintosuunnitelmassa ovat mahdollisia, ja toiset vaihtoivat suunnitelmiaan vielä vaihdon ensimmäisellä viikolla, jolloin näitä asioita käytiin yhdessä läpi opintoneuvojien kanssa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norjassa hinnat voi muuttaa helposti euroiksi jakamalla summan kymmenellä. Tämä ei tietenkään anna täysin tarkkaa summaa, mutta sillä saa hahmotettua hieman ostoksen hintaa. Esimerkiksi 100 kruunua on n. 10 € (tällä hetkellä 9,06 € tarkasti, mutta parempi näin päin).

Pentagonissa toimii FoodSharing niminen järjestö, joka kiertää kauppoja, ja kerää sieltä vanhentuneita tuotteita, joita ei enää saa myydä. Järjestö toimittaa tuotteen Pentagoniin jonkin rakennuksen alakertaan (minun aikanani Casinon alakertaan). FoodSharing järjestön löydät Facebookista, jonne tulee myös aina ilmoitus, kun ruokaa jaetaan. Ruoka menee aina hetkessä, joten kannattaa olla ajoissa paikalla.

Eika-liikuntakeskus sijaitsee aivan Pentagonin läheisyydessä, joten sen käyttämistä suosittelen. Eikassa on normaali kuntosali, kiipeilyseiniä, ryhmäliikuntaa sekä muita liikuntamahdollisuuksia. Itse kävin lähinnä kuntosalilla, mutta monet kaverit käyttivät palveluita paljon laajemmin ja kehuivat niitä. Kuukausikortti maksaa 379 kruunua (n. 37,90 €) ilman sitoutumista, ja 223 kruunua (n. 22,30 €) mikäli sitoutuu 12 kuukaudeksi.

Norjassa kaikki asiat tuntuvat toimivan applikaatioilla. Näistäkin saat lisää tietoa vaihtoyliopistosta, mutta esimerkiksi matkaliput saa kätevästi ostettua applikaatiolla. Matkalipuista saa muuten opiskelija-alennusta! Itselläni oli käytössä mm. seuraavat applikaatiot: Vy (matkalippuja varten, paikallinen VR / HSL), Eika sportssenter (ryhmäliikunnan varaaminen), Canvas student (”Moodle”), Studentbevis (opiskelijakortti), RuterReise (Julkisilla kuljettujen matkojen suunnitteluun) sekä tärkeimpänä Hjelp 113 (käytännössä sama kuin 112 -sovellus Suomessa).

Norjassa toimii paikallinen Tori.fi -nettisivu finn.no -osoitteessa. Finn on käytännössä täsmälleen samanlainen kuin Tori.fi. Itse ostin sieltä esimerkiksi käytetyn rinkan. Myös polkupyörän ostaminen olisi ollut edessä, mikäli olisin saanut olla kauemmin Norjassa. Tämä siksi, että kauppaan sekä juna-asemalle on matkaa Pentagonista n. 2 km. Polkupyöriä kuulemma oli tarjolla myös esimerkiksi joidenkin Facebook -ryhmien kautta, mutta itse en näihin sen tarkemmin vielä perehtynyt.

En kokenut missään vaiheessa oloani turvattomaksi vaihtoni aikana, ja koenkin, että Norja on erittäin turvallinen maa matkustaa. Mikäli harrastat vaeltamista, niin suosittelen kuitenkin ottamaan huomioon mahdollisesti äkillisesti vaihtuvat sääolot. Muista vähintään ilmoittaa tutuille, minne olet lähdössä vaeltamaan, mutta mieluiten vaella porukassa. Tähän liittyen: NMBU:lla toimii järjestö nimeltään NMBU Friluftsliv, jonka liittymismaksu on noin 10 €. Tällä rahalla saat lainata mitä tahansa vaellustarvikkeita ilmaiseksi. Itse lainasin heiltä 1000 € edestä tarvikkeita yhdelle vaellukselleni. NMBU Friluftsliv järjestää myös yhteisiä vaellusmatkoja.

Vaikka yleinen hintataso onkin hieman korkeampi kuin Suomen hintataso, niin ero ei kuitenkaan ole erityisen suuri. Ulkona syöminen, alkoholi sekä sokeri ovat mielestäni ne asiat, joissa korkeampi hintataso erityisesti näkyy. Ruoka on kuitenkin suunnilleen samoissa hinnoissa kuin Suomessakin.

Itselläni ei tullut yhtäkään ongelmatilannetta, joten en osaa sanoa, miten näiden kanssa olisi toimittu. Ystäväni asunnon lukko ei toiminut, mutta tämäkin ongelma korjattiin seuraavana päivänä.

Suosittelen jokaiselle Norjaan lähtevälle, että kiertäkää Norjaa nyt kun siihen on mahdollisuus. Itse ehdin käymään vain pienillä vaelluksilla, kiertämään Osloa sekä viettämään yhden viikonlopun Bergenissä. Norja on todella kaunis maa, ja julkisilla pääsee kätevästi liikkumaan paikasta toiseen, joskin liput kannattaa hankkia ajoissa, jotta hinta olisi hieman maltillisempi.

Posted on

Vaihtokertomus National University of Ireland Galway, Irlanti, kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Neljä vuotta sitten olin Irlannissa matkalla muutaman päivän, jonka jälkeen tiesin, että tulen asumaan täällä jossain elämäni vaiheessa. Vaihto oli elämää mullistava kokemus, johon kannattaa varautua.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Ennen lähtöä

Muistan soittaneeni liikkuvuuspalveluihin keväällä 2019, kun en vielä edes ollut Helsingin yliopiston opiskelija, pääsykoe oli vasta tulossa. Muistan jännityksen, en ollut edes ihan varma mistä aloittaa puhelun, mutta sain tärkeimmän asian selvitettyä – Irlanti oli tulossa 2019 syksyllä rästihakuun. Vaihtoon valituksi, täytyy olla vähintään 30 opintopistettä suoritettuna. Minä olin hakukelpoinen, koska olin opiskellut tarpeeksi avoimessa yliopistossa ja etenkin kaikki ensimmäisen vuoden kevään pakolliset opinnot minulla oli jo käytynä avoimesta.

Pääsin aloittamaan biologian kandin syksyllä, ja hain rästihaussa vaihtoon Galwayn yliopistoon, sekä muutamaan muuhun varavaihtoehtoon.

Alkubyrokratia Helsingin yliopistolla oli mielestäni hieman hankala aluksi, tai ainakin hankalampi, mitä Galwayssa. Isoin juttu oli pähkäillä, miten Mobility Online toimii. Siihen kannattaa varata aikaa. En ole ihan varma miten tavallinen vaihtohaku toimii, mutta rästihaussa sinulle annetaan kaksi viikkoa aikaa, jonka aikana täytyy tehdä itse hakemus, tehdä opintosuunnitelma eli kirjata kaikki mahdolliset kurssit Mobility Onlineen ja liittää hakuliitteet, johon kuuluu motivaatiokirje sekä opintosuoritusote. Voit tehdä nämä missä järjestyksessä vain, mutta ehkä helpointa on aloittaa selaamalla vaihtokohteen yliopiston kurssitarjontaa vaihto-opiskelijoille. Tämä on tärkeää, että selailet oikeita kursseja. Galwayn yliopistolla on vaihto-opiskelijoille joka vuosi julkaistu erikseen oma ” Visiting Student Handbook”. Sen sisältö ei toisiaan vaihtele ihan kauheasti vuodesta toiseen, joten minua ainakin ohjeistettiin käyttämään edellisen vuoden booklettia opintosuunnitelman muodostaessa, kun uutta ei oltu vielä julkaistu. Irlannissa ”module” tarkoittaa usein yhtä kurssia! ”Module” on siis todennäköisempi sanavalinta kurssille ”course”, joten älä hämmästy, kyseessä ei ole monta kurssia sisältävä moduuli.

Ennen kuin perehdyin tähän sen tarkemmin, ehdin jo valita kurssit ja kirjata ne Mobility Onlineen. Aluksi valitsemani kurssit eivät siis olleet tästä ”Visiting Student Handbook”-pdf kirjasta, vaan ihan vain yliopiston nettisivuilta. Vasta lähetettyäni kurssiehdotukseni Galwayn akateemiselle koordinaattorille (vaihtoon hyväksymisen jälkeen), sain tietää, että olen katsonut kurssit väärästä paikasta ja ainakin puolet valitsemistani kursseista eivät ole tarjottavissa vaihto-opiskelijoille. Vaihdoin kurssit Mobility Onlinessa toisiksi. Älä siis pelkää, jos kurssisuunnitelmaasi ei hyväksytä tai muuta, opintosuunnitelman tekemisessä ei ole deadlinea, mutta tähän ehdottomasti kannattaa varata aikaa.

Kurssien valitsemisprosessissa otin yhteyttä eri opintokokonaisuuksista vastaaviin opettajiin, ja kysyin heidän mielipidettä, kuten esimerkiksi saako tietyn kurssin liitettyä tiettyyn opintokokonaisuuteen, tai voiko tietty kurssi korvata pakollisen kurssin. Se on meidän vastuulla valita kurssit ja miettiä niiden kelpoisuutta, Helsingin yliopiston opettajat voivat tässä auttaa. Tietysti kaikille kursseille ei löydy korvaavaa kurssia Helsingin yliopistolta, joten ne merkitään valinnaisina. Arvosanoillakaan ei ole sen kummoisempaa merkitystä, sillä Irlannin arvosteluasteikko on erilainen ja kurssit kirjataan hyväksytty/hylätty asteikolla.

Motivaatiokirje oli mielestäni hieman vaativaa tehdä, joten kannattaa pyytää apua, pyytää vertaisarviointia, lukea muiden motivaatiokirjeitä sekä pysyä tarkasti oleellisissa kysymyksissä. Tässä pääset kehittämään ja soveltamaan argumentaatiotaitojasi! Opintosuoritusotteen saa heti tehtyä ja ladattua Weboodissa (31.5.21 alkaen Sisussa).

Hyväksymiskirje tuli aika nopeasti Kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluilta. Tämän jälkeen, NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) lähetti kaikille valituille muutaman viikon sisällä linkin heidän hakuunsa, eli piti siis erikseen vielä hakea Galwayn yliopistolle. Se oli hyvin helppoa ja yksinkertaista, piti vain täyttää henkilötiedot. Ei tarvinnut siis erikseen kirjoittaa mitään motivaatiokirjettä tai muuta vastaavaa. Tässä vaiheessa stressaavinta oli haku Helsingin yliopiston kautta!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ei ollut kummoisempi. Tärkeintä oli saada akateemisen koordinaattorin allekirjoitus viimeisteltyyn opintosuunnitelmaan, joka tulostetaan Mobility Onlinesta. Orientaatioviikolla pidettiin älyttömän hyviä ja informatiivisia tapahtumia, jossa kerrottiin kaikki mahdollinen moneen otteeseen. Nyt kun muistelen Galwayn orientaatioviikkoa, tuli kamala ikävä, se oli niin hauskaa aikaa ja pääsi tutustumaan niin moneen tulevaan ystävään, siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti.

Asuminen

Minulle oli todella tärkeää saada helposti turvallinen paikka asua, ilman mitään ylimääräistä ”sählinkiä”, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kunnon kerta, kun asuisin ulkomailla yksin. Sain huoneen isolla sängyllä ja omalla kylpyhuoneella hienosta uudesta opiskelija-asuntolasta nimeltään Goldcrest Village. Keittiö ja oleskelutila oli yhteinen muun kolmen opiskelijan kanssa. Huone omalla kylpyhuoneella maksoi noin 850 euroa kuukaudessa, mutta kun kyseessä oli näin ainutlaatuinen kokemus, niin hyvän asunnon hankkiminen oli parhaimpia päätöksiä, mitä olen ikinä tehnyt. Minulla oli ystäviä, joiden vaihtokokemus oli aika erilainen ihan vain sen takia, että he asuivat huonokuntoisemmissa asuntoloissa. Tulet viettämään jokaisen yön omassa huoneessasi, joten suosittelen hoitaa asumisen mahdollisimman mukavaksi, sillä se tulee vaikuttamaan vaihtokokemukseesi valtavasti.

Vuokrahinta on lähes aina per henkilö, joten jos vuokraat ystäväsi tai kumppanisi kanssa, huomioi, että hinta tuplaantuu. Eli jos hinnaksi on laitettu 500€/kuukausi, kahdestaan asuessa maksatte hinnan per henkilö, eli yhteensä 1000€/kuukausi. Usein vuokraajat myös vaativat ”renting references”. Kannattaa myös huomioida, että opiskelija-asunnoilla on todella tiukat säännöt vierailijoiden suhteen.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Opiskelu ja opetus

Irlannin yliopistojen opintojen aikatauluttaminen on erilainen verrattuna Helsingin yliopistoon. Galwayn yliopistossa ei ole periodeja, vaan siellä on vain syksy- ja kevätlukukausi. Mikäli kurssi on lyhyempi, se kestää puolet lukukaudesta, alku- tai loppukaudesta. Ajankohta ilmoitetaan viikkoina, eli kurssi voi kestää joko viikosta 1-6, 7-12, tai koko lukukauden. Näiden opiskeluviikkojen jälkeen alkaa muutaman viikon kestävä itsenäisen opiskelun jakso, jolloin valmistaudutaan tentteihin. Irlannin yliopistot järjestävät kaikki tentit lukukauden lopussa, siksi yleensä kurssit kestävätkin koko lukukauden ajan. Toisin sanoen, vaikka kurssisi kestää tammikuusta helmikuuhun, tentit sen vasta lukukauden lopussa, toukokuussa.

Opetus Galwayn yliopistossa oli hyvin selkeätä, johdonmukaista ja korkeanlaatuista. Opetustyyli oli samankaltainen kuin Suomessa, paitsi että Galwayssa oltiin tiukempia erityisesti puhelimien käytöstä ja oppitunti kesti vajaan tunnin. Tunneilla huomautettiin, mikäli aloitti puhelimen näpräyksen, kun taas Suomessa en voisi kuvitella opettajan kommentoivan asiaa.

Laboratoriotunnit sitten saattoivat kestää pidempään. Jos olet science-student, muista ottaa oma labratakki mukaan Irlantiin! Galwayn yliopistossa oli myös käytössä opiskelualusta ”Blackboard”, joka toimi siis samalla tavalla kuin meillä Moodle. Siellä uutisoitiin, palautettiin tehtäviä, luettiin oppimateriaaleja ja tentittiin, erityisesti kaikki koronakevään tentit pidettiin etänä Blackboardissa.

Opiskella sai samalla tavalla kuin Suomessakin, sillä Irlannissa on samat opintopistemääritykset käytössä (ECTS). Tosiaan ainakin itsellä meni joidenkin asioiden kanssa pidemmän aikaa kielen takia. Monet kurssit koostuivat lopullisen tentin lisäksi osasuorituksista, ”continuous assessment”.

Kaikki lopputentit tein Blackboardissa, joten en tiedä, minkälaista olisi ollut tenttiä paikan päällä. Muiden kertomusten perusteella, ei ole mitenkään älyttömän vaikeata.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Hyödyllistä tietoa seuraaville Galwayhin vaihtoon lähteville

Galway on uskomattoman kaunis kaupunki. Se on erittäin viihtyisä ja tunnelmallinen, josta löytyy kaikki tarvittava, historia, kaupat, viihde, ihmiset ja upea luonto. Galwayssa ole yhtäkään korkeaa kerrostaloa ja ikäjakauma on tasainen, mikä minulle erityisesti jäi mieleen. Valitettavasti minulla ei riitä tila kirjoittaa Galwaysta kaiken, minkä haluaisin, joten kannattaa tutustua rauhassa netin kautta.

Irlannissa sataa paljon, erityisesti Galwayssa Aransaarien takia, joten kannattaa varata kunnon vaatteet, eli lämpimät ja vedenkestävät! Minulle oli kulttuurishokkia nähdä paikallisia nuoria kulkemassa kylminä sateisina iltoina kesävaatteissa keskustaan, irlantilaiset kutsuvat itseään vedenkestäviksi. Koko helmikuun aikana oli vain kolme sateetonta päivää. Minulla meni ainakin kolme sateenvarjoa rikki, joten sadetakki on ehdoton ostos. Usein myös oli kovia myrskyjä, joiden takia peruttiin tapahtumia. Galway oli valittu Euroopan kulttuurikaupungiksi 2020, ja helmikuun tapahtuma, jonne presidentin Michael Higginsin piti tulla, peruutettiin myrskyn vuoksi. Kannattaa siis olla kärsivällinen sään suhteen. NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) järjesti erasmus-opiskelijoille useita edullisia matkoja. Valitettavasti huonojen säiden takia en päässyt osallistumaan yhdellekään niistä, aina vaan piti tulla hakemaan rahat takaisin, mikä oli jopa huvittavaa. NUIG tarjoaa älyttömän laajasti erilaista vapaa-ajan toimintaa, jotka ovat suurimmilta osin ilmaisia. Itse kävin jousiammunnassa, salsatunneilla ja elokuvakerhossa.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

En kertaakaan joutunut käyttämään terveydenhuoltoa Galwayssa, mutta uskon sen tapahtuvan vaivatta. Minkä tahansa tyyppinen apu on tarjottavissa aina ja helposti, ihmiset Galwayssa ovat avoimia, aina valmiita ja halukkaitta auttamaan.

Hintataso on pitkälti samanlainen kuin Suomessa, paitsi että ruokailu yliopistossa on paljon kalliimpaa. Siellä ei valitettavasti ole parin euron opiskelijalounaita, joten jos haluat säästää, niin yliopistolla voi lämmittää ja syödä omaa ruokaa.

Haluan lopettaa kertomalla eräästä kurssista. NUIG tarjoaa vain erasmus-opiskelijoille erikoista kurssia, nimeltään ”Exploration of Irish Traditional Art Forms through Arts in Action” (5 ECTS). Kerran viikossa meille järjestettiin erilaisia näytöksiä, kuten teatteria, oopperaa, konsertteja ja monologeja, joiden avulla tutustuttiin Irlannin kulttuuriin. Ilman tätä, en olisi päässyt perehtymään näin läpikohtaisesti Irlannin upeaan kulttuuriin. Pidä tämä kurssi mielessä, kun teet opintosuunnitelmaa, minun vaihtokokemukseni olisi jäänyt pinnalliseksi ilman tätä kurssia.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
Posted on

Vaihtokertomus, Hogeschool van Amsterdam, Hollanti, kevät 2020

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Amsterdam (kuva: Henna Ojalehto)
Amsterdam (kuva: Henna Ojalehto)

Ennen lähtöä

Jo ennen kun aloitin yliopisto-opinnot Helsingin yliopistossa tiesin haluavani vaihtoon. Pohdin pitkään minne halusin lähteä opiskelemaan ja lopulta Amsterdam valikoitui ensisijaiseksi kohteeksi sen korkean koulutustason, historiallisen kaupungin, mielenkiintoisen kurssitarjonnan sekä rikkaan opiskelijaelämän takia.

Hakuprosessi onnistui helposti sekä Helsigin että vaihtoyliopistoni osalta. Kun Helsingin yliopisto oli nimennyt minut Hogeschool Van Amsterdamiin täytin vaihtoyliopiston oman hakemuksen. Hakemus oli todella yksinkertainen ja helppo tehdä. Kun minut oli hyväksytty vaihtoyliopistooni, he ottivat minuun yhteyttä sähköpostilla ja pyysivät ilmoittamaan heille mitkä kurssit halusin suorittaa. Vaihtoyliopistossani vaihtareille oli tarjolla ns. englanninkielisiä sivuainekokonaisuuksia, mistä sai valita mieleisensä.  Omaksi sivuaineekseni valikoitui Working in a English speaking world.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alankomaiden ollessa osa EU:ta ei sinne vaadita viisumia. Ensimmäinen päivä maassa oli hektinen. Vaihtoyliopisto oli järjestänyt tiettynä päivänä bussikuljetuksen Amsterdamin lentokentältä kampukselle, missä tapahtui kaikki vaadittava byrokratia. Kuljetus kentältä kampukselle onnistui todella helposti ja vaivattomasti.

Ensimmäisen päivänä aikana tuli rekisteröityä Alankomaassa asuvaksi, ilmoittautua paikalla olevaksi ja hankittiin opiskelijakortti. Nämä saapumispäivät järjestettiin yhdessä muiden Amsterdamin yliopistojen kanssa, joten paikalla oli todella paljon ihmisiä. Alku byrokratian jälkeen kampuselta oli bussikuljetus niille asunnoille, jotka olivat yliopistojen tarjoamia. Vaikka ensimmäinen päivä oli hyvin organisoitu kohdemaan puolesta oli se silti todella uuvuttava, joten pari päivää ennen vaihtoa kannattaa ottaa rennosti ja levätä hyvin! Ensimmäisinä päivinä kannattaa myös hankkia ov-chipkaart, joka on paikallinen bussikortti. Se tulee paljon halvemmaksi kuin matkojen erikseen maksaminen. Ensimmäisen päivän jälkeen meillä oli kolme päivää kestävä orientaatio, jossa pääsi tutustumaan muihin vaihtareihin, yliopistoihin sekä Amsterdamiin kaupunkina.

Amsterdam
Amsterdam

Asuminen

Asunnon hankkiminen onnistui helposti vaihtoyliopiston kautta. Ennen vaihtoon lähtöä sain linkin sähköpostiin, jonka kautta pääsi valitsemaan itselleen asunnon. Itse halusin oman asutoni ylimmästä kerroksesta, jotta ääniä ei kuuluisi niin paljon. Olin yllättynyt kuinka hiljainen ja rauhallinen asunto lopulta oli, sillä kaikki asunnot olivat opiskelija-asuntoja. Mutta itse en ainakaan kuullut tai häiriintynyt melusta juuri ollenkaan. Oma vaihtoyliopisto tarjosi asunnoiksi konttiasuntoja, jotka olivat käytännössä yksiöitä, joissa oli vessa, sänky, kirjotuspöytä sekä keittölevy, tiskiallas ja ruokapöytä. Asuntoni sijaisti noin kymmenen minuutin päästä Amsterdaminen keskustasta ratikalla mentäessä.

Asunnossa ei ollut valmiina asitoita, pannuja tai muita vastaavia, joten jouduin itse ostamaan kaikki paikan päällä. Palattuani suomeen jätin ostamani astiat seruaavalle asukkaalle. Ainut kalliimman puoleinen hankinta jonka jouduin tekemään oli  WLAN router, sillä asunnossa ei ollut WIFIä. Joten jos vaan matkalaukkuun mahtuu se kannattaa ottaa mukaan

Konttiasunnot ulkoapäin
Konttiasunnot ulkoapäin

Opiskelu ja opetus

Kaikki kurssini  olivat osa sivuainekokonaisuutta Working in the English sepaking world. Kurssi oli siitä hieman erikoinen, että se oli tarkoitettu vaihtarien lisäksi myös hollantilaisille opiskelijoille. Itseäni tämä ei haitannt, sillä se teki paikallisten tapaamisen helpoksi. Huomasin myös kuinka hyvin Alankomaissa pärjäsi englanninkielellä.

Minulla oli lähipetusta yliopistolla vaan kaksi kertaa viikossa; keskiviikkosin ja perjantaisin, mutta näinä päivinä tehtiinkin sitten todella pitkää päivää. Lähiopetus koostui luennoista, erilaisita ryhmätehtävistä sekä keskusteluista. Näiden lisäksi kotiin jäi tehtäväksi oppimispäiväkirjaa, tenttiin lukua sekä muita kurssitehtäviä.

Itse koin omat vaihtoaikaiset kurssini yllättävän helpoiksi ja vähemmän kuormittavimmiksi kuin opintoni Helsingin yliopistossa, mutta tässä on paljon kurssikohtaisia eroja. Juteltuani muiden suomalaisten vaihtareiden kanssa, jotka olivat myös Amsterdamissa, mutta eri yliopistossa, he kertoivat, että heillä oli paljon enemmän luentoja sekä enemmän luettavaa kotona. Itselleni opiskelu englannin kielellä ei ollut mitenkään erityisen raskasta, sillä englanti on vahva osa elämääni suomessa, mutta monet suomalaiset vaihtarit kertoivat, että siihen totuttelu vei hetken aikaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Itselleni isoin yllätys oli se, että Alankomaissa meille suomalaisille tutut pankkikortit kuten Visa ja Mastercard eivät toimi monissa paikoissa. Monissa paikoissa käy vaan hollantilaisten omat pankkikortit. Osa vaihtareista avaa hollantilaisen pankkitilin, itse taas käytin vaan paljon käteistä. Käteisellä pystyy helposti elämään, kunhan sitä vaan muistaa nostaa aina kun mahdollista.

Amsterdam ja Alankomaat ovat tunnettuja siitä, että siellä ihmiset liikkuvat pääosin pyörillä. Joten pyörä kannattaa hankkia. Amsterdamista löytyy paljon luotettavia pyöränvuokraus firmoja, joiden kautta saa hyvän ja edullisen pyörän. Oman pyörän hankin juuri tällaiselta firmalta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että Amsterdamissa tapahtuu paljon pyörävarauksia, joten kannattaa joko ottaa mukaan oma lukko tai ostaa paikanpäältä.

Kaupunkina Amsterdam oli avan ihana. Siellä oli paljon museoita, historiaa ja nähtävyyksiä. Lisäksi Amsterdamissa on mahtava valikoima erilaisia ruokakauppoja sekä ravintoloita! Kannattaa muistaa maistaa myös stroopwaffelia, hollantilaista herkkua! Amsterdamista käsin on myös helppo ja suhteellisen halpa matkustaa muualle Alankomaihin sekä Eurooppaan käyttäen paikallisia Onnibusseja. Koronan takia en päässyt matkustamaan niin paljon kun olin suunnitellut, mutta onneksi sentään jotain!

Stroopwaffel
Stroopwaffel
Amsterdamin keskusta (kuva: Henna Ojalehto)
Amsterdamin keskusta (kuva: Henna Ojalehto)

Itse olin yllättynyt siitä kuinka paljon vaitho-opiskelijoita Amsterdamissa oli! Vaihtareille on paljon omia tapahtumia ja retkiä, jossa pääsee tustutumaan muihin opiskelijoihin. Nämä organisaatiot järjestävät esimerkiksi retkiä ympäri Alankomaita, erilaisia juhlia ja tapahtumia sekä retkiä viereiseen Euroopan maihin. Itse onnistuin tekemään viikonloppu retken Maastrichtiin karnevaali aikaan sekä vierailemaan Bruggessa, Belgiassa. Kaiken kaikkiaan vaikka vähän lyhyt oma kokemukseni Amsterdamista oli todella upea ja suosittelen sitä ehdottomasti!

Brugge, Belgia (kuva: Henna Ojalehto)
Brugge, Belgia (kuva: Henna Ojalehto)