Author: Kansainvälisen koulutusyhteistyön palvelut

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad de los Andes, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut jo kerran opiskelijavaihdossa Espanjassa, mikä madalsi kynnystä hakea Latinalaiseen Amerikkaan vaihtoon. Oikeustieteen opiskelu espanjaksi toki vähän hirvitti edelleen, mutta tekemällä oppii! Tieto hyväksynnästä Universidad de los Andesiin tuli vasta todella myöhään, marraskuussa. Eipä se sinänsä haitannut, sillä itse päätin vasta joulukuussa lähteväni. Läheisen vakava sairaus ja ihan puhdas jänistäminen meinasivat saada minut jäämään Suomeen, mutta onneksi päätin kuitenkin lähteä. Kolumbiaan lähteminen pelotti, eivätkä ihmisten reaktiot varsinaisesti auttaneet, kun kerroin minne olen lähdössä. Toistuvat teemat olivat huumekauppa (ja Pablo Escobar), aseellinen konflikti, sieppaukset… Todellisuus on ollut jotain ihan toista!

Vaihtoyliopistosta tuli melko kattavat ohjeet lähtöä varten, eikä viisumia tarvinnut yhden lukukauden vaihtoa varten hakea. Alustavat kurssivalinnat tehtiin jo Suomesta käsin, ja koko prosessi oli kieltämättä hieman hankala. Onneksi tutorit olivat ottaneet meihin jo yhteyttä facebookissa ja heiltä saikin sitä kautta reaaliaikaista tukea prosessiin. Ensimmäisen vaihtoni aikana opin kantapään kautta, miten tärkeää on lähettää jokainen Kelan ym. vaatima ilmoitus ja lomake. Tällä kertaa päätinkin välttää tukien palauttamisen ja hoitaa asiat tarkasti. Lähtövalmisteluihin sisältyi myös käynti YTHS:llä selvittelemässä rokotusasioita: Kolumbiaan kannattaa tavallisimpien hepatiittien ja muiden ohella ottaa keltakuumerokote ja itse otin myös lavantautirokotteen. Tosin yliopistolla selvisi, että Bogotán lentokentällä on mahdollista saada ainakin keltakuumerokote ilmaiseksi ja ilmeisesti muitakin rokotteita. Niinpä saattaa olla budjettiystävällisempää hankkia rokotteet vasta paikan päällä. Lisäksi Bogotá sijaitsee niin korkealla vuoristossa, ettei malariaa tai keltakuumetta esiinny, vaan niistä tulee huolehtia vain muualla Kolumbiassa matkustaessa.

 

 Alkuhöykytys vaihtokohteessa

Bogotá sijaitsee vuoristossa ja onkin tavallista, että korkeus aiheuttaa lievää huonovointisuutta ensimmäisinä päivinä. Tämä yhdistettynä aikaeroon kaatoi minut ensimmäisinä päivinä sänkyyn jo alkuillasta. Se oli kuitenkin vasta kevyttä alkusoittoa. Toisella viikolla Bogotássa pankkikorttini lakkasi toimimasta, sain ilmoituksen paikallisilta viranomaisilta, että he blokkaavat puhelimeni parin viikon kuluessa ja minulle iski suolistotulehdus. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan ja sai miettimään, oliko nyt kuitenkin tullut tehtyä virhe. Pankkikorttini oli suljettu, sillä käyttämäni lentoyhtiö oli joutunut tietomurron kohteeksi ja korttitietoni oli varastettu. Uuden kortin toimittamisessa meni kolme viikkoa, mutta onneksi sain lainattua rahaa kavereilta. Puhelimeni sulku-uhkaus johtui Kolumbian puhelinvarkauksien estoon tähtäävästä politiikasta, jonka mukaan kaikki puhelimet tulee rekisteröidä sulkemisen uhalla. Valitettavasti puhelimeni mallia ei myyty Kolumbiassa, joten sen rekisteröinti oli käytännössä mahdotonta. Onneksi eräs tuutori lainasi minulle vanhan puhelimensa osallistuttuaan ensin tuloksettomaan rekisteröintiyritykseen. Suolistotulehdus taas levisi vaihtareiden keskuudessa kuin mehevä juoru; lääkärikeskuksen odotushuoneessa tapasin kolme kohtalotoveria.

Pankkikortti kuitenkin saapui, varapuhelin ajoi asiansa ja tulehdus meni nopeasti ohi. Ehkä oli hyväkin ottaa aluksi luulot pois, niin myöhemmin pienet vastoinkäymiset eivät enää niin hetkauttaneet. Lisäksi byrokraattinen puoli Kolumbiassa oli helppo: oleskeluluvan (PIP) sai kolmeksi kuukaudeksi näyttämällä lentokentän passintarkastuksessa yliopiston hyväksymiskirjettä ja tästä oleskelulupaleimasta tuli lähettää yliopistolle kuva. Juuri muuta ”byrokratiaa” ei muistaakseni vaihdon alussa vaadittukaan.

 

Asuminen

Otin ensimmäiseksi kuukaudeksi vaihtopalveluiden esitteessä mainitun majoituksen yliopiston asuntolassa. Asuntola on uusi ja sijaitsee aivan yliopiston vieressä, mutten oikeastaan voi suositella sitä. Suurin syy tähän on hinta: pienestä huoneesta asuntolassa joutuu maksamaan jopa tuplahintaa verrattuna muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Lisäksi asuntolassa on useita sääntöjä, jotka alkoivat minun iässäni tuntua turhan rajoittavilta. Kämppiksekseni sattui todella sympaattinen kolumbialainen tyttö, mutta valitettavasti kylkiäisenä tuli myös tytön äiti, joka hääri pikkuruisessa asunnossa kaksi viikkoa aamusta iltaan. Ihastuttava nainen, muttei varsinaisesti ideaali osa opiskelijaelämää.

Olin siis maksanut ensimmäisen kuukauden vuokran, mutta aloin paikan päällä etsiä uutta asuntoa. Löysinkin argentiinalaisen vaihtarikaverini kanssa erään kerrostalon ilmoitustaululta lapun, jossa ilmoitettiin kalustetusta vuokra-asunnosta. Siellä asuimmekin lopun vaihtoajan, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Monet vaihtarit vuokrasivat yhdessä useamman makuuhuoneen asuntoja tai etsivät itselleen huoneen yliopiston asumista koskevilta facebook-sivuilta. Suurin osa vaihtareista päätyi asumaan lähelle yliopistoa, vaikka valtaosa Uniandesin paikallisista opiskelijoista asuukin Bogotán pohjoisosassa. Liikenne Bogotássa on usein järkyttävää ja autot tukkivat puutteellisen tieverkoston. Niinpä matka Bogotán pohjoisosista yliopistolle voi hyvinkin kestää puolitoista tuntia. Syy siihen, miksi paikalliset opiskelijat silti asuvat pohjoisessa on yksinkertainen: Bogotán pohjoisosat ovat rikasta aluetta ja Uniandes on järkyttävän kallis yliopisto. Niinpä perheidensä kanssa asuvat opiskelijat tulevat usein sieltä suunnalta. Itse arvostin kuitenkin aikaani enemmän kuin ympäristön viihtyisyyttä ja tyydyin keskusta-alueeseen.

 

Opiskelu ja opetus

Kurssit tuli valita jo Suomessa, mutta niitä onneksi pystyi vielä muuttamaan kansainvälisten asioiden toimistossa (ja teoriassa myös netissä), mikäli kiinnostavalla kurssilla vielä oli tilaa. Mikäli kielet kiinnostavat, on tarjolla useita kielikursseja, mutta niitä varten tulee olla etukäteen tehtynä tasokoe. Erilaisia urheilukursseja on myös tarjolla, sekä ilmeisesti teatteria ja kuoroa, vaikken oikein ikinä ymmärtänytkään niiden toimintatapaa. Kaikki oikeustieteellisen kurssit mitä löysin olivat espanjaksi, mutta muilla aloilla oli kursseja tarjolla myös englanniksi.

Ainakin oikeustieteen kurssit ovat Uniandesissa melko vaativia. Olin odottanut samanlaista puolilomailevaa meininkiä kuin Espanjan vaihdon aikana, mutta vaativuustaso olikin aivan toinen. Koin varsinkin aluksi työmäärän liian suurena, ja päädyinkin jättämään yhden suunnittelemani kurssin pois. Työmäärä yhdistettynä espanjaksi opiskeluun oli yksinkertaisesti liian suuri. Ainakin oikeustieteen kursseilla järjestettiin paljon pistareita (osa professoreista ilman ennakkovaroitusta ja osa sen kera), ryhmätöitä ja muita kirjallisia töitä. Luettavien materiaalien määrä riippui vahvasti professorista ja läsnäolopakko (80 %) oli voimassa lähes kaikilla kursseilla. Toisaalta tämä jatkuva arviointi otti paljon painoa pois loppukokeelta, joka olikin Suomeen verrattuna kevyempi kuin mikään perustentti. Lisäksi professoreista huomaa, että kyseessä on huippuyliopisto. He selvästi osaavat asiansa ja osaavat myös opettaa, ja koenkin oppineeni Uniandesin tyylillä enemmän kuin mitä yleensä Suomessa pänttäämällä kirjatenttiin. Koen, että vaihtarit myös ehkä saivat hieman enemmän anteeksi johtuen kielestä.

 

Yliopiston palveluista

Universidad de los Andesin kampus on upea! Useita rakennuksia, viheralueita, ravintoloita, urheilukeskus, jossa on salin lisäksi uima-allas, rantalentopallokenttä, videopelihuone ja biljardisali… Tämän kaiken taustalla on luonnollisesti melkein viiden tuhannen euron lukukausimaksut, johon vain murto-osalla Kolumbian väestöstä on varaa.  Urheilukeskuksessa järjestetään useita kursseja, joille ehdottomasti kannattaa osallistua. Osalle kursseista tulee ilmoittautua samalla muiden kurssi-ilmoittautumisten kanssa ja osa kursseista on avoimia kaikille opiskelijoille. Itse suoritin rantalentopallokurssin ja kävin viikoittain avoimilla salsa-tunneilla, mutta tarjolla olisi myös ollut mm. shakkia, seinäkiipeilyä ja jalkapalloa.

Yliopistolla on kampuksella lääkärikeskus, jossa tulikin käytyä muutaman kerran ja lisäksi vakuutus, joka kattaa myös vaihto-opiskelijat. Vakuutuksen avulla opiskelijat voivat käydä yliopiston kanssa yhteistyössä olevissa sairaaloissa, mikäli kohdalle sattuu jotakin, mitä ei lääkärikeskuksessa voida ratkaista. Yliopiston kansainvälisten palveluiden henkilökunta lähti myös välillä vaihtareiden tueksi sairaalaan, jos tarvetta oli. Kansainvälisten palveluiden toimisto auttoi myös kurssivalintoihin liittyvissä kysymyksissä ja tarjosi muuta neuvontaa.

Vaihtoaikana suurin tuki ja turva oli Hermanos sin Fronteras -järjestö. Kyseessä on paikallisista Uniandesin opiskelijoista koostuva porukka, joka toimii yliopiston kansainvälisten palveluiden alaisuudessa. Nämä ”veljet” ja ”sisaret” järjestivät meille vaihtareille monenlaista aktiviteettia kahvinmaistelusta patikointiin ja heiltä saattoi matalalla kynnyksellä kysyä mitä tahansa. Eräs heistä myös lainasi minulle puhelimen, kun en saanut omaa puhelintani rekisteröityä.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ensimmäinen asia, mitä sanoisin nuorelle itselleni (eli itselleni ennen vaihtoon lähtöä, minulla on sittemmin ollut syntymäpäivä) olisi, että älä pelkää. Ennen vaihtoon lähtöä näin jo mielessäni miten joudun huumesodan pyörteissä kidnapatuksi ja Suomen valtio kieltäytyy neuvottelemasta terroristien kanssa ja siinä sitä ollaan kitkemässä rikkaruohoja kokaviljelmiltä, kunnes saan maksettua itseni vapaaksi. Noh, totuushan on se, että kolumbialaiset ovat lähtökohtaisesti aivan ihanaa kansaa. Olen kohdannut todella ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat mielellään ja pahin rikollisuuteen liittyvä kokemukseni on ollut taskuvarkauden yritys.

Turvallisuus on kuitenkin sellainen juttu, joka Kolumbiassa kannattaa pitää mielessä. Ryöstöjä ja varkauksia tapahtuu jatkuvasti, ja eräältä vaihtarikaverilta varastettiin vuoden aikana neljä puhelinta. ”No dar papaya” oli ensimmäinen sanonta, jonka täällä oppi. Tämä kielto antaa papaijaa tarkoittaa sitä, että Kolumbiassa ei kannata tehdä itseään helpoksi kohteeksi esimerkiksi kävelemällä kadulla puhelin kädessä. Kaiken kaikkiaan meno täällä ei mielestäni kuitenkaan juuri poikkea muista suurkaupungeista. Joten huoli pois ja kohti Kolumbiaa!

Lopuksi voisin vielä listata hyödyllistä triviatietoa. Hanavesi Bogotássa on juotavaa, mutta maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa ei. Lentokentältä maahan saapuessa saatavan 3kk oleskeluluvan (PIP) voi uusia netissä maahanmuuttoviraston sivuilla toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Lentokentältä yliopistolle oleva taksimatka ei tulisi maksaa yli 30 000 pesoa, jos niin käy niin sinua on vedätetty. Suurin osa Bogotán museoista on sunnuntaisin ilmaisia ja niissä kannattaakin ehdottomasti käydä. Normaali vuokra huoneesta on sijainnista ja kunnosta riippuen n. 500 000-900 000 pesoa. Lounaan saa useassa paikassa 10k pesolla, eli noin kolmella eurolla. Ongelmatilanteissa Hermanos sin Fronteras ja kansainvälisten palveluiden toimisto auttavat varmasti. Ota sateenvarjo mukaan! Bogotássa on sadekausi kaksi kertaa vuodessa ja nyt keväällä satoikin pääsiäisen jälkeen lähes joka päivä. Välillä saattaa myös peräkkäisinä päivinä olla sekä T-paitakeli että tarvetta kevyttoppatakille. Bogotasta on lisäksi hyvät lentoyhteydet eri puolille Kolumbiaa, ja tätä tekstiä kirjoittaessani minulla onkin seuraavana päivänä lento Amazonin sademetsään, minkä koluttuani matka jatkuu Karibian rannikolle.

Atrévete y aprovecha Colombia!

Posted on

Vaihtokertomus, Calgaryn yliopisto, kevät 2019

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Olin päättänyt lähteä vaihtoon jo heti aloitettuani opintoni yliopistossa. Pohjois-Amerikka tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta ja lopulta perehdyttyäni yliopistojen opintotarjontoihin ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin ykkösvaihtokohteekseni valikoitui Calgary. Suurimpana syynä Calgaryn valintaan vaikuttivat Kalliovuoret ja niiden kiehtovat laskettelu- ja seikkailumahdollisuudet.

Hakuprosessini alkoi jo vuotta aiemmin syksyllä 2017, sillä aluksi tarkoituksenani oli lähteä vaihtoon kolmannen opintovuoden syksyllä 2018. Opintoni eivät kuitenkaan mahdollistaneet silloin vaihtoon lähtöä ja sainkin siirrettyä vaihdon kevääksi 2019. Helsingin yliopiston puolesta vaihtoprosessi sujui erittäin hyvin, mutta kursseille ilmoittautuminen Calgaryyn vei aikaa. Opintosuunnitelman ja varavaihtoehtojen miettimiseen kannattaakin varata aikaa ja aloittaa ilmoittautuminen ajoissa. Ainakin omalta osaltani kursseille ilmoittautuminen oli kohtalaisen työlästä, sillä jo hakuvaiheen alussa lähettämäni opintosuoritusote ei riittänyt kursseille pääsemiseen vaan se vaati sähköpostittelua ja perustelua tiedekuntien vastaavien kanssa. Lopulta kuitenkin sain oikeuden ilmoittautua vaaditulle määrälle kursseja, eikä minun täytynyt vaihtaa kuin yksi kurssi alkuperäisestä suunnitelmasta, jonka kiintiö oli tullut jo täyteen tämän prosessin aikana.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuttuani Calgaryyn aluksi piti hoitaa muutamia perusjuttuja kuten asunnon avainten ja vakuutuksen, opiskelijakortin ja mm. UPassin hakeminen. Kaikki sujui kuitenkin muitta mutkitta ja en kokenut ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna suurta alkubyrokratiaa. Kaikkeen on hyvä silti varautua ja asiat, jotka mahdollista hoitaa etukäteen, kannattaakin tehdä jo niin pitkälle kuin suinkin pystyy jo ennen Calgaryyn saapumista. Vaihtarit otetaan lämpimästi vastaan ja heille selitetään asiat juurta jaksaen. Apua saa aina, kunhan vain uskaltaa kysyä!

 

Asuminen

Asuin yliopiston kampuksella Aurora Hallissa kahden hengen soluasunnossa. Huoneistosta löytyi kaikki oleellinen ja asunto oli erittäin siisti. Asuntoni sijaitsi aivan yliopiston vieressä ja kaikki tarvittava löytyi läheltä. Yliopistolta löytyi mm. erittäin hyvät puitteet kaikenlaiselle urheilulle, joista iso plussa Calgaryn yliopistolle. Urheilumahdollisuuksista itselle mielekkäimmät olivat squashkentät, boulderointiseinä, pikaluistelurata, uimahalli, kuntosali ja juoksurata. Jokaiselle löytyy siis varmasti jotakin!

Kampuksella asuminen oli kaiken kaikkiaan helppoa ja mukavaa. Pääosin valmistin ruokani itse ja olinkin valinnut asunnon, josta löytyi keittiö ja ruuanlaittomahdollisuudet. Yliopistolta löytyi myös useita erilaisia ruokapaikkoja niille hetkille, kun aika ei riittänyt kokkaamiseen.

Julkinen liikenne ei ole erityisen hyvä Calgaryssa ja esimerkiksi bussit kulkevat ilman sen suurempia aikatauluja. Vaikka asuinkin yliopistolla ja päivittäin ei ollutkaan tarvetta käyttää julkista liikennettä, suosittelen UPassin ottamista, joka toimii bussi/junalippuna Calgaryssa. Calgaryn keskustaan yliopistolta pääsee erittäin helposti junalla.

Suurin osa myös muista vaihtareista asui yliopistolla, joten suosittelen yliopistoasumista erittäin lämpimästi!

Calgaryn keskusta

Opiskelu ja opetus

Opintosuunnitelma ja kursseille ilmoittautuminen tulee siis tehdä jo paljon ennen vaihdon alkua. Lukujärjestys on tiedossa heti kursseille ilmoittautumisen jälkeen. Calgaryssa ensimmäisten kahden viikon aikana on mahdollisuus kokeilla kursseja ja mahdollisesti myös vaihtaa niitä, jos valinnat eivät ole osuneet kohdalleen. Itse en joutunut enää tässä vaiheessa vaihtamaan kurssejani, mutta monet vaihtavat ja tämä onnistuu helposti. Ei siis huolta, jos kurssi osoittautuukin täysin toisenlaiseksi kuin mitä kuvitteli. Omilla kursseillani ei ollut läsnäolopakkoa, mutta suosittelen luennoille ja harjoituksiin menemistä, sillä luentomateriaalit ja muistiinpanot olivat erittäin tärkeässä roolissa väli- ja kurssikokeissa.

Työmäärä kaikilla kursseillani oli valtava. En voi kieltää joutuneeni tekemään töitä ja useita tehtäviä sekä ryhmätöitä kurssien eteen. Kurssin aikana suoritetut tehtävät ja välikokeet vastaavat kurssiarvosanasta yhdessä lähes jopa 60-70%, joten niihin kannattaa panostaa. Kun kurssit suorittaa hyvin alusta loppuun asti, ei tarvitse ottaa suurempaa stressiä loppukokeista! Opiskelijoiden taso on kova ja suurin osa heistä tekee koulun eteen hurjasti töitä.

Jääkiekko on erittäin suosittua ja paikalliset ovat todellisia Flames-faneja. Yliopistolta löytyy myös oma joukkue Calgary Dinos!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Itse vietin lähes kaiken vapaa-ajan eli viikonloput lasketellessa Kalliovuorilla. Kalliovuoret sijaitsevat noin tunnin ajomatkan päässä Calgarysta. Suosituimmat läheltä löytyvät laskettelukeskukset ovat Sunshine Village ja Lake Louise. Itse löysin jo ensimmäisenä orientaatiopäivänä joukon innokkaita vaihtarikavereita, joiden kanssa lähdimme seuraavana viikonloppuna laskettelemaan. Omia laskettelukamoja en ottanut mukaani Suomesta ja tätä olen kyllä miettinyt, että miksi en. Suksien/laudan hankinta oli kuitenkin erittäin helppoa ja tarjonta käytetyille ja siten myös edullisille, mutta laadukkaille välineille on valtava!

Helpoin ja kivuttomin vaihtoehto laskettelukeskuksiin pääsemiseen on vuokrata auto, mutta Calgaryn keskustasta pääsee myös näppärästi laskemaan hyppäämällä skibussiin. Skibus ajaa molempien laskettelukeskuksien kautta. Lähtö on aikaisin aamulla ja paluubussi lähtee takaisin iltapäivällä. Jos haluaa viettää useamman päivän laskemassa, vuoristokylä Banff tarjoaa huikeat puitteet iltojen viettoon ja yöpymiseen.

Lake Louise

 

 

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Queen’s University at Kingston, syksy 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Ennen lähtöä

Helsingin yliopistosta sain tiedon, että minua tullaan esittämään vaihtoon joulun paikkeilla 2017. Sain riittävät ohjeet siitä mitä kaikkia dokumentteja minun pitää valmistella ja toimittaa vaihtoyliopistoon. Koska kyseessä oli kahdenvälinen vaihto, meni dokumentit Kanadan päähän meidän liikkuvuuspalveluiden kautta. Sain tiedon hyväksymisestäni Queen’sistä kesäkuun alussa.

Queen’sistä infomeilejä tuli usein ja ne sisälsivät mielestäni vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Lisäksi yliopiston nettisivu oli hyvä tiedonlähde. En tainnut olla yliopistoon yhteydessä etukäteen kertaakaan – tosin monet vaihtokaverini olivat keskustelleet sähköpostitse paljonkin ennen vaihtoon lähtöä.

Päänvaivaa aiheutti hieman monimutkaiset maksujärjestelmät, Kanadaan kun ei ole niin näppärä maksaa tilisiirtona rahaa kuin Euroopassa. Kannattaa hoitaa raha-asiat ajoissa.

Summaten ohjeistukseksi voin sanoa, että kannattaa tulostaa mukaan/tallentaa koneelle jokainen ohje mitä tulee. Queen’siltä saatu tulevan vaihto-opiskelijan infopaketti oli todella hyödyllinen.

Vaihtoni kesti yhden lukukauden, minkä ansiosta en joutunut asioimaan Kanadan viranomaisten kanssa enkä tarvinnut viisumia. Riitti että tein sähköisen maahantuloilmoituksen (maksoi muistaakseni 7 CAD) ja täytin huolellisesti maahantulokaavakkeen. Lensin Torontoon Pearsonin kentälle, missä oli kätevät maahantulo-selvitysautomaatit. Latasin etukäteen appin, mihin täytin tietoni ja kentällä näytin appista QR-koodin automaattiin ja se tulosti paperin minkä näytin maahantulo-virkailijalle. Olin tätä varten tulostanut ja ottanut mukaani kaiken mahdollisen; hakenut pankista pankkitilini tiliotteen, hyväksymiskirjeen Queen’sistä, vaihtotodistuksen Helsingin yliopistosta, puoltokirjeen proffalta, rokotustodistuksen, you name it. Minulta virkailija ei kuitenkaan kysynyt muuta kuin että kauan aion viipyä, missä asun ja toivotti hauskaa reissua. Kannattaa silti varautua hyvällä dokumentaatiolla, erityisesti jos ei ole paluulippua Suomeen.

 

Vaihtokohteeseen saapuminen

Hain ja sain asuntolapaikan Queen’sin vaihto-opiskelijoille tarjoamasta asuntolasta. Asuntolaan muuttavia ohjeistettiin, että muuttopäivä on 1.9. eikä päivääkään aikaisemmin. Siispä lensin Kanadaan 31.8. ja nukuin yhden yön airbnb:ssä (mitä muuten on tarjolla muttei liikaa, kannattaa olla ajoissa liikkeellä). Orientaatioprosessi pyörähti heti käyntiin jo siksikin koska asuin asuntolassa; me asuntolassa asuneet vaihtarit osallistuimme soveltuvin osin vaihto-orientaation lisäksi yliopiston yleiseen orientaatioon.

Torontosta on hyvät ja nopeat junayhteydet Kingstoniin. Junaliput kannattaa ostaa ajoissa sillä hinnat nousevat mitä lähempänä yliopiston lukukauden aloitus on.

Yliopiston henkilökunta ja kv-toimiston porukka on super mukavaa ja ystävällistä. Ei kannata jännittää yhtään vaan mennä rohkeasti kysymään, jos mikään mietityttää. Siellä on monta muutakin samassa tilanteessa olevaa.

 

Asuminen ja eläminen

En itse avannut kanadalaista pankkitiliä, mutta tiedän monen tehneen niin. Oma debit/credit korttini toimi siellä moitteettomasti. Queen’sillä on sopimus CIBC-nimisen pankin kanssa, automaatteja löytyy pitkin kampusta ja asuntoloita. Tilin avaus on kuulemma helppoa ja nopeaa.

Suomesta tulevan vaihto-opiskelijan piti maksaa UHIP-vakuutus (muistaakseni 208 CAD). Tämä perusvakuutus ei sisällä hammashoitoa, siitä on omakohtaista kokemusta. Onneksi viisurini tulehdus helpotti lääkkeillä, ei olisi ollut kiva joutua pulittamaan hampaanpoistosta korkeaa hintaa. Muutoin minulla ei ole kokemusta paikallisesta terveyshoidosta, mutta vaihtokavereilta kuulin, että hoitoon pääsy on hätätilanteissa sujuvaa, mutta kiireettömissä tilanteissa hidasta. Hoitoa joka tapauksessa saa. Kannattaa printata todistus UHIP:sta mukaan, sitä tarvitaan terveydenhoitoon hakeutuessa.

Jos ei halua kalliiseen asuntolaan, yliopiston infopaketissa vinkataan monia yrityksiä, jotka tarjoavat majoitusta. Myös Queen’sin opiskelijoiden ylläpitämissä fb-ryhmissä haetaan vuokralaisia ja ilmoitetaan vapautuvista asunnoista. Muutama vaihtarikaverini löysi asunnon vasta Kingstoniin saavuttuaan, osa jopa sai asuntolapaikan vasta päivää ennen muuttopäivää. Itse halusin hoitaa asian kuntoon jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Vahvistus asuntolapaikan saamisesta meni kuitenkin heinäkuulle, mikä stressasi hieman mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Ylipäänsä opiskelija-asuminen on Kanadassa kalliimpaa kuin Suomessa.

Eläminen University Districtillä, eli yliopiston lähistöllä olevalla opiskelijoiden kansoittamalla kommuunialueella, on meluisaa ja riehakasta. Kannattaa vähän tsekata kenen kanssa asuntoa vuokraa ja muutenkin noudattaa varovaisuutta ja tervettä maalaisjärkeä. Valitettavasti Kingstonissakin asuntobisneksessä on huijareita, jotka vievät rahat niin kanadalaisilta kuin vaihtareiltakin.

 

Opiskelu

Yliopisto-opiskelu on hieman lukiomaisempaa, ainakin taloustieteen kurssit olivat huomattavasti vähemmän akateemisia kuin Suomessa. Samaan tapaan kuin Suomessa meillä oli palautettavia laskuharjoituksia. Queen’sissä kirjoitetaan paljon esseitä ja annetaan lukuläksyjä. Lukuläksyjen suorittamista testataan välillä pistareilla käsittääkseni kaikissa oppiaineissa. Materiaalien luku jo hyvissä ajoin ennen tenttiä oli toki hyvä tapa kerrata opittuja asioita.

Omilla kursseillani ei ollut juurikaan pakollisia kirjoja, mutta ymmärsin että toisissa oppiaineissa niitä oli paljonkin. Kirjat maksavat todella paljon, kannattaa katsoa saisiko käytettynä tilata Amazonista tai ostettua fb-ryhmistä. Kirjastot olivat hyviä opiskelupaikkoja, mutta tenttien aikaan tosi täynnä yötä myöten. Kurssikirjoja kirjastoissa oli vähän.

Helsingin yliopisto suosittaa ottamaan 5 kurssia, mutta itse suoritin neljä. Niistäkin jo tuli tarpeeksi töitä ja neljä tenttiä ja välitenttiä (=midterm) oli ihan riittävästi. Kannattaa harkita työllistääkö itseään vaihdossa liikaa, siellä ollessaan kun on kiva tehdä muutakin.

Queen’sissä on paljon opiskelijoiden hyvinvointia ja oppimista tukevia palveluita. Näistä kerrotaan kattavasti orientaatiossa. Lisäksi on paljon vapaa-ajan kerhoja, kuten kielikerhoja, puhe- ja esiintymiskursseja ja study groupeja. Yliopistoalue on suomalaisittain iso ja laaja ja sinne olisi varmasti helppo eristäytyä. Kannattaa kuitenkin mennä avoimin mielin ja kokeilla uusia asioita, esimerkiksi itse osallistuin viikoittaisille salsa-tunneille vaikken todellakaan ole tanssija. Siellä tapasi hyvin paikallisia opiskelijoita.

 

Elämiskustannuksista ja muusta

Puhelinoperaattorit on kalliita Suomen hintatasoon verrattuna. Otin itse liittymän Freedom-nimisestä firmasta: liittymän avaus ja maksuasiat oli helppo hoitaa. Hintakin oli edullisimmasta päästä, mutta silti noin 40 CAD/kk.

Kingstonissa on oikeastaan kaksi ruokakauppaketjua, hieman kalliimpi ja parempilaatuinen Metro ja edullisempi Food Basics. Food Basicsista saa tiistaisin opiskelija-alea 10% ja Metrosta torstaisin myös 10%, mutta Metron lähtöhinnat ovat korkeammat. Itse tein aina tiistaisin ostosretken Food Basicsiin.

Ruokakaupoissa ei tarvitse tipata, mutta ravintoloissa ja kahviloissa (pl. Tim Hortons ja Starbucks sekä kampuksen omat kahviot) odotetaan tippausta. Itse yleensä tippasin 10%, 20% jos palvelu ja ruoka oli hyvää.

Kingstonissa julkinen liikenne on ilmaista opiskelijakortilla. Se on TOSI hyvä juttu. Bussien aikatauluja kannattaa seurata Google Mapsista, se on luotettavin tapa. Viralliset aikataulut bussipysäkeillä ovat hyvin mystiset. Bussiliikenne toimii hyvin, tosin bussit ovat usein aamulla ennen luentoja ja iltapäivällä luentojen jälkeen todella täysiä.

Kingstonissa Uber on kalliimpi kuin tavalliset taxit. Taxilla ajaminen on edullisempaa kuin Suomessa. Muualla, esim. Montrealissa ja Torontossa käytin Uberia. Auton vuokrauksen ikäraja on virallisesti 21 vuotta, mutta käytännössä ulkomaalaiset saavat vuokra-auton vain jos ovat yli 25-vuotiaita. Autovuokraamot vaativat luottokortin. Autovuokrat ovat todella edullisia verrattuna Suomeen ja usein edullisempia kuin juna- tai bussiliput, erityisesti jos saa auton täyteen porukkaa.

Kanadan, ja erityisesti Ontarion alueen, alkoholilainsäädäntö on hyvin tiukkaa jopa Suomen mittapuulla. Avoimeen oluttölkkiin suhtaudutaan ankarasti ja yliopistolla on tiukat säännöt, minkä mukaan niiden tiloissa (ml. asuntolat) ei saisi juoda alkoholia ollenkaan. Mikäli joutuu poliisin kanssa kahnauksiin, joutuu siitä myös ongelmiin yliopiston kanssa.

Kingston on ihana idyllinen kaupunki, missä koin oman oloni turvalliseksi joka paikassa. Terveellä järjellä pärjää. Ja tosiaan, se stereotypia ystävällisistä ja kohteliaista kanadalaisista pitää paikkansa! Sopeutuminen meni itselläni helposti ja huomasin paljon yhtäläisyyksiä Suomen ja Kanadan välillä. Kanada on upea maa mitä kannattaa hieman kierrellä sinne kerran matkustettuaan.

Posted on

Vaihtokertomus, Wageningen University and Research Center, kevät 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Valitsin vaihtokohteeni yliopiston perusteella. Olisin oikeastaan halunnut matkustaa maahan, joka on kuulu upeasta luonnosta tai rikkaasta kulttuurista, mutta olin myöhään liikkeellä eikä valmiiden vaihto-ohjelmien kohteissa ollut juuri mitään mielenkiintoisia kursseja, ainakaan englanniksi. Niinpä päätin hakea Wageningenin yliopistoon, sillä kurssivalikoima oli valtava.

Vaikka olin alussa hieman skeptinen Hollannista maana, huomasin viihtyväni suorastaan erinomaisesti. Sieltä pääsee myös kätevästi ja jopa edullisesti naapurimaihin, ja matkustaminen on huomattavasti kätevämpää kuin Suomesta.

 

Ennen lähtöä

Tieto vaihtoon pääsemisestä tuli varsin myöhään, ja kun siinä vaiheessa aloin etsiä asuntoja, huomasin, että jonot olivat pitkiä ja asunnon löytäminen hankalaa. Suosittelenkin kirjautumaan opiskelija-asuntojen hakusivuille sekä liittymään facebook-ryhmiin jo ennen kohdeyliopiston vahvistusviestiä, sillä jonossa eteneminen tai ryhmiin pääseminen voi olla hidasta. Lisäksi kannattaa varmistaa, että asunnosta saa virallisen vuokrasopimuksen, sillä ilman sitä ei voi kirjautua kaupungin asukkaaksi.

Pakatessa kannattaa huomioida, että Hollannissa on usein märkää ja tuulista, joten lämmintä on hyvä olla mukana. Välikausina päivät ovat lämpimiä, mutta yöt viileitä, joten kerrospukeutuminen ja sadetakki ovat todella käteviä. Jos aikoo mennä rämpimään luontoon enemmältikin, kumisaappaat tai muut vettä pitävät kengät ovat kätevät, mutta itse en niitä lopulta tarvinnut. En tarvinnut myöskään mitään hienoja juhlavaatteita.

 

Saapuessa

Yliopistolta tulee hankkia opiskelijakortti ja läsnäolotodistus. Läsnäolotodistuksen saa vaihtokoordinaattorilta, jolle kannattaa varata aika etukäteen. Kun kortti on valmis, sen saa yliopistolta läsnäolotodistusta näyttämällä.

Lisäksi tulee kirjautua kaupungin asukkaaksi. Wageningenissa siihen riittää henkilöllisyystodistus sekä vuokrasopimus, mutta esimerkiksi Edessä vaaditaan syntymätodistus. Kannattaa myös hankkia paikallinen pankkitili, sillä Suomen tavallisimmat pankkikortit eivät käy joka paikassa, ja paikallisen tilin avulla voi myös saada monia etuja.

Lisäksi kannattaa heti alussa hankkia pyörä. Hollannissa pyörä on uskomattoman kätevä, sillä lähes kaikkialle kuljetaan pyörällä. Vaihteita ei välttämättä tarvitse, sillä mäkiä ei juuri ole eivätkä ne ole kovin jyrkkiä. Pyöriä löytyy facebookista kirpputoreilta, mutta sieltä ostaessa kannattaa varmistaa, että pyörä on ehjä. Pyöriä voi myös vuokrata, jos on paikallinen pankkitili. Tällöin pyörä tuodaan ovelle ja hintaan kuuluu myös korjauspalvelu tarvittaessa.

 

Sopeutuminen

Oma lähtöshokkini tuli hyvin nopeasti, sillä saavuin vaihtokohteeseen ajoissa enkä tavannut ensimmäisen reilun puolen viikon aikana ketään. Lisäksi sade oli jatkuvaa, ja kosteuden takia sää tuntui erityisen kylmältä.  Kaikki ajanvaraukseni menivät pieleen, mutta kun vain meni ihmettelemään ja pyytämään apua, ihmiset olivat ymmärtäväisiä ja sain asiani aina hoidettua ripeästi ongelmista huolimatta.

Omassa yliopistossani toimi Buddy Family -ohjelma, johon liityin jo ennen lähtöäni. Liittyneet opiskelijat jaetaan ryhmiin ja ryhmille on erilaisia tapahtumia, joissa pääsee hyvin tutustumaan. Kun tapasin ensimmäisen kerran oman Buddy Familyni, sopeutumiseni alkoi vauhdilla. Ryhmästä löytyi seuraa lähes joka aktiviteettiin, ja pian tutustui myös muiden ryhmien jäseniin: parissa viikossa olin kuin kala vedessä.

 

Asuminen ja eläminen

Valtaosa opiskelijoista asuu soluissa. Soluasumisen hyviä puolia ovat edullisuus sekä mahdollisuus tutustua kämppiksiin. Itse asuin kolmen hengen solussa alivuokralaisena kalustetussa asunnossa eikä minun tarvinnut lopulta hankkia mitään asumista varten itse.

Aikaa vietetään paljon opiskelija-asunnoissa, yliopiston tiloissa ja keskustassa, eikä ollut suurta väliä, missä päin kaupunkia asui, sillä kaikki oli joka tapauksessa suhteellisen lähellä.

Wageningenissa on kahdesti viikossa markkinat, joilta saa ruokaa hyvinkin edullisesti. Itse ostin markkinoilta valtaosan syömistäni tuoretuotteista ja suunnittelin ateriani markkinoiden tarjonnan mukaan. Kevään aikana söin runsaasti esimerkiksi mangoja ja avokadoja, sillä niitä sai todella edullisesti verrattuna Suomen hintatasoon. Yleensä ottaen hintataso on varsin vaihteleva, mutta eläminen voi olla hyvin edullista, jos tietää, mistä tarvitsemiaan asioita hakee.

Opiskelijoilla on todella paljon erilaisia järjestöjä, kerhoja ja kursseja, joille voi osallistua. Sunnuntaisin kaupunki hiljenee ja aukioloaikoja kannattaa tarkistaa isojen kaupunkien ulkopuolella. Omat sunnuntaini olivat siivous- ja kokkauspäiviä ja kavereiden kanssa hengattiin joko ulkona tai jonkun kotona. Baareja on runsaasti ja bileitä on useita viikottain. Kaupunki on pieni, mutta hyvin eloisa, joten hakekaa seuraa ja kokeilkaa jotain harrastustoimintaa. Oman vaihtoni suola tuli ehdottomasti tapaamistani ihmisistä!

 

Terveys ja turvallisuus

Hollannin terveydenhuolto on laadukasta, mutta kaikki eivät puhu kovin hyvää englantia. Lääkäriin mennessä täytyy ensin rekisteröityä ja valita kaupungista oma lääkäri, jonka kanssa lähtökohtaisesti kaikki hoidetaan. Vastaanoton ollessa kiinni täytyy mennä sairaalaan kuten Suomessakin. Lääkärisysteemiin kannattaa vähintäänkin perehtyä etukäteen, sillä todella huonovointisena lääkäriin ei ole ihan helppo päästä, jos omaa lääkäriä ei vielä ole.

Maana Hollanti on varsin turvallinen, Wageningen pienenä kaupunkina vielä rauhallisempi. Lompakostaan kannattaa kuitenkin pitää huolta etenkin ruuhkaisina aikoina, sillä tilaisuus voi tehdä varkaan.

 

Opinnot

Opinnot tulee suunnitella ajoissa, sillä kursseille täytyy ilmoittautua aikaisin. Kurssit vaativat yleisesti ottaen paljon vaivaa, ja tenttejä varten täytyy oikeasti opiskella, jos kurssista haluaa läpi. Päivät voivat olla hyvinkin pitkiä ja töitä voi tuntua olevan loputtomasti. Tenttiä edeltävällä viikolla opiskelijat valtaavat kirjaston ja yliopiston muut pöydät reippaasti ennen kymmentä, ja opiskelu jatkuu välillä jopa puoleen yöhön.

Työtä joutuu siis tekemään, ja monessa muussa kohteessa kursseista varmasti selviää helpommalla ja aikaa matkustelulle jää enemmän. Ei kurssien läpi pääseminen kuitenkaan mikään mahdottomuus ole! Hyvää numeroa on hyvin vaikea saada, mutta läpi pääsee kyllä, kunhan muistaa tehdä töitä kurssin ajan. Viikonloppuisin ja jopa arki-iltaisin ehtii hyvin nähdä kavereita ja harrastaa jotain, vaikka opiskelu paljon vaatiikin.

Itse oikeastaan pidin opiskelun tiiviydestä. Kaikki opiskelevat arkipäivisin, joten muuta aktiviteettia on oikeastaan aika vähän. Opiskelulle jäi oikeastaan luonnostaan riittävästi aikaa. Kavereiden kanssa käytiin lounaalla ja kahvitauoilla, eli ei tuo nyt niin yksinäistäkään ollut. Opettajat olivat mukavia ja auttavaisia, ja heille kannattaa puhua alusta asti avoimesti, jos kurssin kanssa on minkäänlaisia ongelmia.

Opiskeluun kuuluu kurssista riippuen paljon itseopiskelua ja ryhmätöitä. Suuremmat luennot kuvataan ja ne löytyvät netistä myöhempää katselua varten. Toisin kuin Suomessa, kurssit alkavat täydellä vauhdilla jo heti ensimmäisellä luennolla, joskus jopa ennen luentoa. Luentoja varten tulisi yleensä lukea jotain materiaaleja, jotka todella kannattaa lukea ajoissa opiskelun helpottamiseksi.

Useita kursseja varten kehotetaan hankkimaan kirja, mutta usein kannattaa odottaa hetki ennen kirjan hankkimista, sillä kirjaa ei välttämättä oikeasti tarvita, sillä luettava materiaali jaetaan kurssialustalla. Itse ostin vain yhden kirjan, ja silloinkin opettaja lähetti etukäteen tiedon sekä muistutuksia siitä, että kurssikirjaa tarvitaan kurssilla jatkuvasti, joten se kannattaa hankkia jo etukäteen.

Tentit ovat usein monivalintatenttejä eikä materiaaleja tavallisesti saa ottaa mukaan. Kysymykset voivat olla hyvin yksityiskohtaisia ja nippelitietoa vaativia, mikä voi olla haastavaa laajoihin, pohtiviin esseekysymyksiin tottuneelle. Lähtökohtana on, että tenttiin tulee kaikki, mitä kurssilla on käyty sisältäen alaviitteet, kuvatekstit ja luennolla mainitut pienet yksityiskohdat.

Asiat ymmärtämällä ja keskeisimpien esimerkkien muistamisella kursseista pääsee kuitenkin ihan hyvin läpi. Arvosanoista ei kannata turhaan stressata, sillä aivan huippuarvosanoihin pääsee kursseilla vain harva, usein ei kukaan. Vakavasti täytyy siis opinnot ottaa, muttei liian vakavasti kuitenkaan: vaihtoon kuitenkin lähdetään keräämään myös muita kokemuksia!

Posted on

Vaihtokertomus Università degli studi di Milano (La statale), kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi sujui ongelmitta. Sen jälkeen, kun olin saanut yliopistolta päätöksen nominoinnista ja ottanut paikan vastaan, yliopisto lähetti tietoni Milanoon. Ei mennyt kauaa, kun sain sieltä vastauksen ja ohjeet paikallisen haun tekemiseksi. Käytännössä tämä tarkoitti yhden lomakkeen täyttämistä. Lomakkeella ilmoitettiin saapumis- ja lähtöpäivät ja valittiin samalla haluaako yliopiston asunnon vai ei ja haluaako osallistua italiankielen kursseille ja jos niin, mille tasolle. Tästä olisiko ollut kuukauden päästä tuli vahvistus vaihdosta, yliopiston käyttäjätunnukset, todistus opiskelijastatuksesta ja Erasmus-vaihdosta ja tarkemmat ohjeet asunnon hankkimiselle.

Asunnon hankkiminen käytännössä tarkoitti sähköpostin lähettämistä asuntoyksikköön, josta tuli tarkemmat ohjeet ja linkki asunnonvalintasivulle. Tänne sivulle kirjauduttiin yliopistolta saamilla tunnuksilla, valittiin asuntola ja hyväksymisen jälkeen asunnon numero tuli välittömästi järjestelmästä. Päivämäärät siirtyvät hakemuslomakkeelta. Tästä tuli vahvistus sähköpostiin ja ohjeet ensimmäisen kahden kuukauden vuokran maksamiselle. Samalla sain sähköpostiini asuntolan sisäänottokirjeen (Lettera d’ammissione), jolla sain avaimet asuntolaan.

Tämän jälkeen tehtäväksi jäi enää ostaa menolento, tehdä osoitteenmuutokset ja -siirrot, tehdä tarvittavat ilmoitukset Kelalle, järjestää oman asunnon kohtalo vaihdon ajaksi ja järjestellä matkavakuutus. Yliopisto edellyttää vakuutuksen olemassaoloa. En osaa sanoa tarkoittaako tämä sitä, että riittäisi, että ilmoittaa kuuluvansa Suomen sosiaaliturvaan vai tarkoittaako tämä erillistä matkavakuutusta. Minulla joka tapauksessa oli erillinen matkavakuutus, samoilla ehdoilla kuin mille tahansa muullekin matkalle.

Pakkaamisen aloitin edeltävänä viikonloppuna. Pakkasin ensin olennaisimmat, jonka jälkeen punnitsin laukun ja totesin, että sinne mahtuu vielä vaikka mitä ja otin sitten muutamia kirjoja ja muita ei niin oleellisia asioita. Monta asiaa jätin myös sen varaan, että ostan paikanpäältä. Näitä oli mm. keittiötarvikkeet.

Mukaan tulee ottaa useita passikuvia paperisessa muodossa! Itsellä oli sellainen perus 6 kpl paketti ja se riitti hyvin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Milanoon saavuttuani suuntasin ensin kentältä keskustaan. Saavuin junalla päärautatieasemalle ja suuntasin heti ensimmäiseksi ATM Pointille eli paikallisen HSL:n palvelupisteelle hankkiakseni matkakortin. Näytin saamaani todistusta, jolla sain opiskelijastatuksen itselleni. Lomakkeiden täyttämisen jälkeen sain kortin heti mukaani, jolla oli opiskelijan kuukausilippu. Lippu maksaa 22€ kuukaudessa ja kelpaa koko Milanon urbaanin alueen (erittäin laaja keskusta) matkoihin.

Tästä jatkoin julkisilla kulkuvälineillä ja uudella hienolla kuvallisella matkakortillani kohti asuntolaa. Tänne päästyäni annoin heille lettera d’ammissionen ja lisäksi näytin henkilötodistuksen ja annoin yhden passikuvan liitettäväksi heidän arkistoonsa.

Minulle oli seuraavalle päivälle varattu tapaaminen yliopiston Erasmus-koordinaattorin kanssa. Tämä oli ilmeisesti vain muodollisuus sillä tapaaminen kesti n. 5 minuuttia ja sain opiskelijakorttini mukaan, jota tarvitaan erittäin harvoin.

Byrokratia oli toisin sanoen todella yksinkertaista. Joissakin paikoissa kysytään codice fiscalesta. Tämä veronumero on paikallinen henkilötunnus. Itse pärjäsin jättämällä kaikki kohdat tyhjiksi, joissa tätä kysyttiin (esim. matkakorttihakemus). Tämän saa hankittua etukäteen joko Italian suurlähetystön kautta tai sitten ilmeisesti paikallisista väestökirjanpitotoimistoista (Anagrafe).

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa soluasunnossa. Minulla oli oma huone ja kaksi kämppistä. Jaoimme keittiön ja kylpyhuoneen. Asuntolassa oli lisäksi pyykkitupa, jossa on pesukoneita ja kuivausrumpuja, joiden käyttö maksaa 1€/kone/kerta. Lisäksi asuntolassa on tv-huone, opiskeluhuone/”kirjasto” ja kahvi- ja välipala-automaatti.

Asuntolassa on 24h vastaanottovirkailija, jolle mm. jätetään avaimet lähtiessä ulos ja tämä vastaanottaa myös tulevan postin. Vastaanotossa on lisäksi mahdollisuus tulostaa ja kopioida.

Asuntolaan saa tuoda vieraita korkeintaan kaksi kerrallaan. Nämä tulee kirjata vastaanotossa olevaan rekisteriin ja heidän tulee jättää jotain pantiksi, jotta he lähtevät pois vierailuaikojen puitteissa. Vieraita sai olla kello 9 ja puolenyön välillä. Yöksi ei siis esimerkiksi saa jäädä.

Vuokra maksetaan kortilla ja linkki tätä varten tulee kuukausittain yliopiston sähköpostiin. Mikäli valitsee toisen vaihtoehdon, joka on tarjolla (tilillepanolomake), vuokra pitää käydä maksamassa käteisellä pankin konttoriin. Mukaan pitää ottaa tulostettu lappu.

Kuva huoneesta

Opiskelu ja opetus

Opiskelu on melko paljon rennompaa kuin Suomessa. Milanossa ei ole jaksoja vaan samoja kursseja opiskellaan koko kevät. Opetus tapahtuu ympäri Milanoa. Oikeustieteellisen opinnot tapahtuivat pääasiassa yliopiston päärakennuksella Via Festa del Perdonolla. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun varaa asuntolaa.

Luennot olivat n. 1,5 tunnin mittaisia pääosin. Aika on ilmoitettu kahtena tuntina (esim. 12.30-14.30), mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luento päättyy klo 14 ja alkaa kun opettaja tulee. Italiassa on erittäin yleistä, että opettaja tulee myöhässä (parhaimmillaan 35 min). Jotkut opettajat pitävät luentonsa kuitenkin tappiin eli ilmoitettuun loppumisaikaan saakka.

Materiaalit tulivat saataville Ariel-alustalle. Alussa englannin aksenttiin tottuminen vei hetken, mutta sen jälkeen luentojen seuraaminen oli helppoa. Toki uutta termistöä tuli valtavasti. Opetusmenetelmät vaihtelevat hirveästi opettajasta riippuen. Oli enemmän ja vähemmän osallistavaa. Lisäksi vierailevia professoreja oli runsaasti. Luennoilla on lisäksi läsnäolopakko 60-80%:iin saakka.

Yhden kurssin loppukoe oli 10-20-sivuinen essee, jota voi kirjoittaa koko kurssin ajan, yhdellä kirjallinen koe, kahdella suullinen koe. Suulliset kokeet ovat pääsääntö Italiassa.

Italian kielen opetus tapahtui iltaisin kahtena päivänä viikossa. Ennen opetuksen alkamista opiskelijoille teetettiin tasokoe, jonka perusteella opiskelijat jaettiin ryhmiin. Opetus meillä perustui todella vahvasti siihen millä tasolla opiskelijat olivat ja mitä kukin osasi tai ei osannut. Lopussa on tasokoe, jolla katsotaan, onko opiskelija oletetun mukaisesti siirtynyt seuraavalle kielen osaamisen tasolle. Itse olin tasolla A2 ja opetus tapahtui italiaksi.

Kuva yliopistolta

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italiassa englannin kielen osaaminen on melko kiven alla. Milanossa kuulemma puhutaan parasta englantia. Italian kielen osaaminen ei ole muodollinen edellytys, mutta suuri suositus. Asuntolassa henkilökunta ei puhu englantia lähes ollenkaan ja suurin osa ilmoituksista seinillä on italiaksi. Moni käytti Google Translateria tarvittaessa kommunikoinnissa henkilökunnan kanssa.

Ennen lähtöä saat lisäksi viestiä ESN:ltä (Erasmus Student Networkilta). Tähän kannattaa liittyä, sillä jäsenkortilla saa paljon alennuksia ja muita etuja. ESN:n toimintaan kannattaa muutenkin osallistua aktiivisesti. He tarjoavat kaikkea biletyksestä aina kaupunkikierroksiin ja muihin akateemisempiin tapahtumiin. Lisäksi heidän kauttaan voi hankkia itselleen ESN Buddyn. Tämä on eräänlainen henkilökohtainen tutori, jonka kanssa voi harjoitella italian kieltä, kysyä neuvoa missä vaan paikallisessa ongelmassa. Itse harjoittelin Buddyni kanssa italiaa ja lisäksi kysyin neuvoja mm. luokkahuoneiden löytämisessä ja Italian yleisten julkisen liikenteen lakkojen merkityksestä.

Tarkista puhelinliittymäsi ja nettisi toimivuus Italiassa. Itselle riittii hyvin Suomen liittymä enkä tarvinnut paikallista liittymää. Sama asia oli pankin suhteen. Kansainväliset pankkikortit (Visa, Mastercard ym.) hyväksytään monessa paikassa, mutta silti käteistä olisi hyvä olla aina mukana.

Italia varmasti on mielenkiintoinen kohde lähteä vaihtoon! Italiasta lähtee kokemusta rikkaampana ja näkee maailmaa ja etenkin Suomen erilaisessa valossa!

Kuva Milanon Duomon katolta

Posted on

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, kevät 2019

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Kun marraskuussa 2018 sain varmistuksen hyväksymisestä Bergenin yliopistoon, olin hyvin iloinen ja helpottunut. Tähän asti oli kaikki Helsingin yliopiston puolelta toiminut kätevästi ja nopeasti – olinhan aloittanut hakuprosessini jo maaliskuussa samaisena vuonna. Saatuani hyväksymissähköpostin Bergenistä oli kuitenkin vielä odotettava joulukuun puoleenväliin asti, sillä vasta silloin sain varmistuksen kurssipaikoista. Joulukuussa liityin myös Bergenin vaihto-opiskelijoille tarkoitettuun Facebook-ryhmään, jossa sai hyvin vertaistukea jo ennen lähtöä.

Kaikki byrokratia sekä Helsingin että Bergenin päässä toimi saumattomasti. Joissain tilanteissa olin epävarma jostain (esimerkiksi millä kielellä voisin kirjoittaa tentit, kun opiskelin kurssit norjaksi), mutta tilanteet selvisivät heti, kun vain viitsi kysyä ja selvittää. Vastauksen sai aina nopeasti.

Byrokratian suhteen Pohjoismaat ovat helppoja vaihtokohteita, sillä Suomesta vaihtoon lähtevän ei tarvitse tehdä paikan päällä oikeastaan mitään byrokratiaan liittyvää. Norjaan tullessani ei minun siis tarvinnut ilmoittautua poliisille eikä kaupungin asukkaaksi. Asiaan vaikutti myös tietysti se, että oleskelun kesto oli alle kuusi kuukautta. Ennen vaihtoa minun tarvitsi ainoastaan ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle vaihdosta ja hakea ulkomaan opintotukea ja asumistukea, sekä ilmoittaa postille ja maistraatille osoitteen muutoksesta. Olin myös tehnyt opintosuunnitelman etukäteen valmiiksi ennen vaihtoon lähtöä ja saanut sen hyväksyttyä sekä Helsingin että Bergenin päässä.

Asunnon löytämisen suhteen kaikki sujui erittäin helposti. Kun on saanut hyväksynnän opiskelupaikasta Bergenin yliopistossa, saa automaattisesti myös takeen asumisesta. Vaihtoehtoja löytyi paljon, ympäri Bergeniä. Itse päädyin valitsemaan vaihtoehdoikseni kolme soluasuntoa keskustasta. Onnekseni sain ensimmäisen toiveeni! Pelkäsin etukäteen, että asuminen Norjassa tulisi maan hintatason takia hyvin kalliiksi, mutta yllätyin tämän suhteen positiivisesti. Bergenin yliopiston opiskelijajärjestön tarjoamat opiskelija-asunnot oli hinnaltaan opiskelijalle sopivat, ja itseasiassa maksoin solustani vähemmän Bergenissä kuin mitä maksoin kimppakämpästä Helsingissä.

Ostin lentolippuni Bergeniin vasta, kun olin saanut viimeisenkin vahvistuksen vaihtoon lähtemisestä. Näin jälkeenpäin mietittynä tämä oli ehkä osaltani pieni virhe, sillä lentolippu oli kaksi viikkoa ennen lähtöä ostettuna hyvinkin kallis. Mukaan pakkasin yllättävän vähän vaatteita (sen verran kuin yhteen matkalaukkuun mahtui), lakanoita ja pyyhkeitä, kenkiä sekä tavaroita, joita käytän opiskellessa.

Vaihtokohteessa

Lukukausi Bergenissä (ja Norjassa ylipäätään) alkaa melko aikaisin uudenvuoden jälkeen, joten lensin vaihtokohteeseeni jo 3. tammikuuta. Heti seuraavana päivänä oli yliopiston yhden päivän perehdytys, joka oli yhteinen kaikille Bergenin yliopiston uusille vaihto-opiskelijoille. Jo täällä pelkoni yksinjäämisestä karisi, sillä kaikki oli hyvin helposti lähestyttäviä. Siis jo toisena päivänäni uudessa maassa sain uusia ystäviä, josta olin ja olen todella iloinen.

Oltuani aikaisemman lukukauden tuutorina Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, olin yllättynyt, ettei Bergenissä ollut minkäänlaista tuutoritoimintaa vaihtareile. Yliopiston puolelta ei muutenkaan järjestetty ohjelmaa opiskelijoille – ainoastaan lukukauden ensimmäisen päivän perehdytys. Muuten tapahtumat ja illanvietot, joihin osallistuin, oli muun muassa ESN (Erasmus Student Network) Bergenin, allekirjoitetun tai ystävien järjestämiä. Tämä ei minua kuitenkaan millään tavalla vaivannut, sillä alussa kavereita sai helposti ESN:n tapahtumista ja myöhemmin, ehkä kuukauden vaihdossa olon jälkeen, keksittiin vain omia menoja kavereiden kanssa.

Mitä opiskeluun tulee, oli se tavallaan aika erilaista kuin Suomessa. Koko kevät (tammikuusta toukokuuhun) koostui yhdestä jaksosta (kuin Suomessa taas kahdesta), ja koko jakson aikana kävin ainoastaan kaksi kurssia, jotka molemmat oli 15 opintopisteen kokonaisuuksia. Koska opiskelen Suomessa ruotsiksi ja äidinkieleni on ruotsi, sain mahdollisuuden opiskella Bergenissä norjaksi. Tämä tuntui aluksi jännittävältä ja pelottavalta, mutta ensimmäisten luentojen jälkeen olin jo päässyt hyvin menoon mukaan. Koin myös, että jouduin Bergenissä opiskelemaan paljon enemmän kuin Helsingissä, mutta tämä riippuu varmaan ihan omasta aineesta. Opetus oli mielestäni korkealaatuista ja siinä mielin samanlaista kuin Suomessa, että opiskelijat koetaan yhdenvertaisiksi opettajien kanssa ja heitä voi kutsua etunimellä ja sinutella.

Itse kampus Bergenissä on aivan ihana. Se muistuttaa osin Helsingin yliopiston keskustakampusta, sillä se koostuu vanhoista taloista keskustan keskellä. Luennot olivat siis hyvin ympäri koko kampusta, eikä aina vaan samassa tilassa. Yliopiston opiskelijajärjestö tarjoaa monipuolisesti eri palveluita, esimerkiksi kuntosaleja, uimahallin, kanttiineja, kirjakauppoja sekä asuntoja. Näitä palveluita suosittelen ehdottomasti hyödyntämään, sillä hinnat ovat kohdillaan ja siellä voi tavata paljon muita opiskelijoita.

Opiskelun ohessa

Opiskelun ohessa Bergenissä tein aika paljon kaikenlaista. Vaihdon alussa, kun kaikki oli uutta ja se jännitti, tunsin, että olisi helpompaa, jos vain keksisin ja suunnittelisin paljon tekemistä niin, etten jäisi yksinomaan huoneeseeni. Olen iloinen, että päätin näin, sillä olen varma, että tätä kautta tutustuin suurempaan määrään ihmisiin ja löysin oikeasti hyviä ystäviä sekä tietenkin näin paljon. Kävin muun muassa viikonloppureissulla Stavangerissa, uuden vaihtarikaverin kanssa Barcelonassa ja tenttien jälkeen Lofooteilla. Innostuin myös kovasti vaeltamisesta – onhan kuitenkin Norjassa (ja Bergenissä) tähän uskomattomat mahdollisuudet – sekä kuntosalilla käymisestä. Jälkikäteen ajateltuna olisin kuitenkin vaihdon loppupuolella voinut säästää enemmän aikaa vaan oleskeluun, kun solu tuntui kodilta ja ystäviä oli ympärillä.

Olen hyvin onnekas siinä, että löysin nopeasti omannäköisen kaveriporukan. Yhdistävä tekijä oli, että me kaikki asuimme keskustassa, jolloin oli aina helppo, lyhyelläkin varoitusajalla, keksiä yhteistä tekemistä; laitoimme ruokaa, kävimme vaelluksilla, teimme reissuja sekä kävimme salilla tai menimme juhlimaan.

Mitä Norjan hintatasoon tulee, olin yllättynyt, miten helposti tietyissä menoissa pystyy säästämään. Koin esimerkiksi, että ruokakauppojen hinnat olivat melko samalla tasolla kuin Suomessakin, mutta muun muassa alkoholi ja konsertti- tai pääsyliput olivat huomattavasti kalliimpia. Bergenissä oli myös hyvät opiskelija-alennukset, tosin usein vain, jos raaskii kysyä.

Vinkkejä vaihtoon

Lopuksi ajattelin vielä kasata vähän vinkkejä vaihtoon lähteville.

  1. Jännitä, mutta älä liikaa. Pieni jännitys on hyvästä, ja se on luonnollista, kun oma elämä muuttuu kertaheitolla. Pidä kuitenkin mielessä, että yleensä aina kaikki sujuu hyvin. Norjalaiset ovat hyvin samanlaisia kuin suomalaiset ja kulttuuri muistuttaa suomalaista, joten tämän suhteen voit ainakin olla rennoin mielin.

 

  1. Ole avoin ja sosiaalinen. Tietenkin siinä määrin kuin se tuntuu luontevalta, mutta etenkin ensimmäisinä päivinä pääset paljon helpommin piireihin sisään, kun vain uskallat heittäytyä vähän enemmän kuin normaalisti.

 

  1. Valmistaudu rahallisesti. Kaikki vaihtoon lähtevät tietävät varmasti, että vaihdossa kuluu rahaa, mutta säästä hieman ylimääräistä. Itse ajattelen, että vaihtoon lähdetään vain kerran (tai kaksi), joten mieluummin käytän hieman enemmän rahaa kuin että kadun jälkeenpäin, että jätin jotain tekemättä.

 

  1. Keksi tekemistä. Varsinkin vaihdon alussa voi helposti tuntea yksinäisyyttä, ainakin itse tunsin. Silloin pahin asia, mitä voi tehdä on, että jää yksin omaan huoneeseensa. Lähde ulos, mene vaikka kävelylle, vaeltamaan tai soita kaverille, niin olo helpottuu!

 

  1. Muista nauttia. Itselläni meni alussa paljon aikaa hukkaa siihen, kun mietin, milloin olen taas Suomessa ja mitä kaikkea teen taas, kun olen Helsingissä. Ikävä koti-Suomeen kertoo tietysti siitä, että on tyytyväinen omaan arkeensa, mutta jos jättää nauttimatta hetkessä, sitä katuu Suomessa! Ole siis läsnä ja muista, että Suomen arkeen palaat takaisin, mutta vaihtokohteen et.

 

  1. Älä unohda Suomea kokonaan. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei unohda perhettään ja ystäviään Suomessa täysin. Muista olla yhteydessä ja kysyä kuulumisia. Muutenkin on hyvä olla unohtamatta ”normaalia” elämää Suomessa, sillä sanotaanhan, että pahin kulttuurishokki tulee, kuin saapuu takaisin kotimaahan.

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of North Carolina Chapel Hill, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoon lähteminen saattaa olla jännittävää ja ensimmäiset kotimaassa suoritettavat alkujärjestelyt voivat tuntua raskailta, mutta niistä ei kannata stressata! Opiskelijavaihto UNC:ssä on helppo ja palkitseva kokemus, jonka aikana ehdit kokea ja nähdä paljon yhteisöllisyyttä, klassisia kohtauksia jenkkiyliopistoista sekä todella inspiroivia ja motivoivia luentoja taitavilta ja omistautuneilta professoreilta. Seuraavassa vaihtokertomuksessa nostan
esiin hyviä pieniä vinkkejä UNC:n kampuselämään ja Yhdysvalloissa seikkailuun.

Lähdön valmistelut: Rokotukset, asuminen ja vakuutus

Vaihtoon valmistautuminen alkaa muutamilla tärkeillä järjestelyillä, joihin on hyvä varata aikaa, sillä oikeiden asiakirjojen löytyminen saattaa viedä aikaa. Kolme tärkeysjärjestyksessä menevää asiaa ovat rokotukset, asuminen sekä vakuutus. Muista heti vaihtopaikkasi saatua tarkistaa mitä rokotustietoja yliopisto vaatii sinulta opiskeluluvan saamiseksi. Oikeista rokotustodistuksista ollaan Yhdysvalloissa todella tiukkoja ja ilman niitä pääset kyllä kouluun, mutta joudut palaamaan Suomeen mikäli asiakirjoja ei ole toimitettu yliopistolle kuukauden sisään lukukauden alkamisesta. Kannattaa siis ottaa rokotukset tai kysyä niitä koskevat todistukset vanhoista oppilaitoksistasi ajoissa.

UNC:ssä voit valita haluatko asua perinteisessä opiskeluasuntolassa eli dormissa tai kampuksen ulkopuolisessa yksityisessä asunnossa. Opiskeluasuntola on hauska ja hyvin amerikkalainen autenttinen kokemus, jossa jaat pienen n. 20 neliön huoneen toiveesi mukaan yhdestä kolmeen huonekaverin kanssa. Huoneessa kaikilla on omat sängyt, vaatekaapit,
lipasto sekä työskentelypiste, mutta omaa tilaa ei juurikaan muuten ole, joten yksin asumaan tottuneelle tämä saattaa olla raskasta, mutta itse kuitenkin tykkäsin tästä ja huonekaverini oli tosi kiva amerikkalaistyttö! Asuntolan kylpytilat ja keittiö (yleensä vain leivänpaahdin, mikro ja lavuaari) jaetaan muiden asuntolan samansukupuolisten kavereiden kanssa. Huone maksaa
n. 500 dollaria kuukaudessa ja se kannattaa ehdottomasti valita kampuksen pohjoispuolelta, jossa asunnot ovat aivan kampuksen keskellä, eteläiseltä puolelta kävelymatka kampukselle saattaa olla jopa 3 kilometriä. Kampuksen ulkopuolella asuminen on hieman edullisempaa ja asumisen edut ovat selkeät: yleensä opiskelija pääsee jakamaan kokonaisen omakotitalon muutaman paikallisen mukavan opiskelijan kanssa, käytössä on iso oma huone, täysi keittiö ja ystävyyssuhteita kämppiksiin muodostuu helposti. Koteja löytyy esim facebook-ryhmien kautta kuten UNC Chapel Hill – off campus housing. Asuntoa kannattaa hakea Franklin Streetin läheisyydestä mikäli mahdollista, Carrboro puolestaan on kampuksesta usein jo ilmaisen bussimatkan päässä.

Opiskelu vaatii myös kattavan vakuutuksen. UNC tarjoaa tähän kallista student blue -vakuutusta, mutta vaihtoajan kestoksi pidennetty suomalainen matkavakuutus on itseasiassa student blue -vakuutusta huomattavasti edullisempi ja kattavampi. Suosittelen siis tämän vakuutuksen hyväksyttämistä yliopistolla. Voit myös hyväksyttää suomalaisen vakuutuksen
vaikka olisitkin ehtinyt jo ostaa stundent bluen. Saat vakuutusmaksun takaisin yliopistolta checkin muodossa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Yhdysvalloissa voi olla tuntimäärällisesti Helsingin yliopistoa työläämpää, sillä läksyjä tulee luennoilta usein melko paljon, mutta opintojen sisällöt ja tehtävät ovat usein melko helppoja, jopa lukiokurssien harjoituksia vastaavia tehtäviä. Läksyt painottavat myös usein isoa osaa kurssiarvosanastasi, joten niistä ei kannata lintsata. Opiskeluun on siis ihan
hyvä varata aikaa, mutta niistä ei suotta tarvitse stressata turhan paljon. Varaudu myös siihen, että kursseja, jotka olet valinnut vaihtoon lähtiessäsi ei välttämättä järjestetä kyseisenä lukukautena ja joudut tekemään kurssivalintoja yhdessä uusien vaihtokaveriesi kanssa vielä paljon ensimmäisen kahden viikon ajan. Kurssien valinta saattaa olla stressaavaa, mutta siihen kannattaa käyttää aikaa. UNC:n luennoitsijat ovat pääosin todella vetoavia, taitavia ja omistautuneita opettajia, joten ota opinnoistasi kaikki irti. Oma kokemuksieni kursseista on inspiroiva, keskusteleva ja hyvähenkinen. Ryhmätyöt ovat hyvä keino hankkia paikallisia ystäviä ja opiskelijat ovat pääosin hyvin vastaanottavaisia ja ystävällisiä! Pieni vinkki myös lukujärjestyksen tarkkailuun: vaihto-opiskelijoilla on usein tapana käydä erilaisilla viikonloppureissuilla muissa osavaltioissa, joten monet vaihto-opiskelijat valitsivat kurssinsa niin ettei kenelläkään ollut luentokertoja perjantaisin. Tätä kannattaa harkita, mikäli haluaa viikonloppureissuille mukaan!

Matkailu ja kerhotoiminta

Kannattaa varata arkibudjettisi lisäksi pientä matkakassaa, sillä omatoiminen tai kaveriporukalla tehtävä reissailu Yhdysvalloissa on tosi helppoa ja antoisaa. North Carolinan matkailut ja vaellus-, jooga- ja kiipeilyretket onnistuvat helposti opiskelijakerho Carolina Adventuresin kautta. Itse kävin ystävieni kanssa tosi helpolla ja kivalla neljän päivän pääsiäisvaelluksella, jota muutama opiskelija ohjasi yliopiston lainateltoilla ja vaellustarvikkeilla. Muutenkin kannattaa lähteä rohkeasti mukaan itseä kiinnostaviin kerhoihin. Paikalliset opiskelijat ovat tosi mukavia ja heihin tutustuu kerhoissa tosi helposti
kivan yhteisen tekemisen ohessa. Auton vuokraus Yhdysvalloissa on myös hyvin helppoa ja kivoja kaupunkeja ympäristöstä löytyy paljon esim Raleigh ja Charlotte. Ajamista ei kannata suotta jännittää, automaattivaihteet, isot ja selkeät tiet ja isot autot ovat turvallisia. Pidemmälle pääset helposti
ja halvasti Greyhoundin busseilla esim. Washingtoniin ja New Yorkiin. Yöbussit ovat kaikista halvin vaihtoehto, jolla säästät myös kätevästi yhden airbnb-majoituksen hinnan. Myös lennot Miamista Kuuban Havannaan ovat hurjan halvat vaikka kivalle Spring Break -reissulle, alle 100 dollaria!

Posted on

Vaihtokertomus, University of British Columbia, syksy 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Olin ollut jo lukiossa vaihdossa, joten vaihtoon lähtö yliopistossa oli itsestäänselvyys. Kun en kandivaiheessa saanut opintojani suunniteltua vaihdon ympärille, päätin lähteä heti maisterin alkuun, ettei vaihto jäisi kokematta. Halusin lähteä kauemmas, jonnekin, missä en ole aiemmin käynyt. Olin aina halunnut käydä Kanadassa, ja leikitellyt joskus myös ajatuksella, että voisin muuttaa sinne. Päätökseen vaikutti myös opiskelu englanninkielellä ja psykologian kurssien saatavuus. Kaukokohteisiin haetaan syksyllä, ja haku on seuraavalle vuodelle. Sain siis alustavasti tietää valinnastani jo joulukuussa 2017, melkein vuosi ennen lähtöä.

UBC vaatii vaihto-opiskelijoilta todistuksen kielitaidosta, esimerkiksi IELTS:n tai TOEFL:n. Molemmat ovat maksullisia. Muuten haku kohdeyliopistoon oli melko vaivatonta, lyhyen hakulomakkeen lisäksi täytyi tehdä kurssivalinnat. Lisäksi kampusasumista kannattaa hakea. Virallinen vaihtoon hyväksyntä tuli toukokuussa, eli kerkesin hyvin vielä ostaa lentoliput ja miettiä asumista. Alle puolen vuoden oleskelu Kanadassa onnistuu ilman viisumia täyttämällä sähköinen matkustuslupa, ETA. Mitään varsinaista byrokratiaa ei paikanpäälle saavuttua ollut. Asunnon löytäminen Vancouverista voi olla vaikeaa, jos ei pääse kampukselle asumaan.

Opiskelu UBC:ssä

UBC on iso yliopisto, tuplasti Helsingin yliopiston kokoinen. Vaikka yliopistolla on toinen kampus Okanaganissa, käytännössä se on todella kaukana, eikä sen olemassaoloa tuntunut Vancouverissa monikaan muistavan. Vancouverin kampuksella kaikki tiedekunnat ovat samalla kampuksella, joka on kuin oma kaupunkinsa hieman muun kaupungin ulkopuolella. Kampusalue on kaunis, se sijaitsee niemen päässä merenrannalla ja siellä on upeat maisemat sekä luontoa. Onnistuin saamaan huoneen yksityisestä asunnosta eteläkampuksen alueelta, josta maksoin maltaita. Olin kuitenkin iloinen, että pääsin nauttimaan kampuskuplasta, jollaista ei Helsingin yliopistossa ole. Suurin osa kavereistani asui kampusasuntolassa.

Psykologian kursseilla oli kuten täälläkin, eli kontaktiopetusta oli melko vähän ja luettavaa paljon. Erona oli kuitenkin kurssien aikataulu, sillä kaikki luentoni olivat iltapäivällä tai illalla, myöhäisin kurssini oli kello 19-21:30. Suurimmalla osalla opiskelijoista, joiden kanssa juttelin, oli kuitenkin normaalimpaan aikaan opetusta. Opetus oli laadukasta, luennot hyviä ja kurssit mielenkiintoisia. Kurssit olivat kuitenkin paljon työläämpiä kuin mihin olen tottunut ja mitä olisin vaihto-opiskelijana toivonut. Kerkesin kuitenkin kohtuullisen hyvin nauttia elämästä Kanadassa ja katsella ympärilleni, mutta kaiken tasapainottelu oli toisinaan haastavaa ja tahti hektistä. Voisin suositella niille, joiden opintoaikataulu joustaa, että ei kannata yrittää tehdä 30 opintopistettä (niin kuin itse tein), yhden kurssin tiputtamalla saa kuitenkin tehtyä 24 opintopistettä.

Elämä Vancouverissa

Vancouver on Kanadassa hiukan erilainen paikka, sillä ilmasto on paljon muuta maata ja jopa Suomea lämpimämpi. Ilmasto on kuitenkin sateinen, eli varsinaisesta lämpökohteesta ei voi puhua. Loppusyksyynkin mahtui paljon kauniita päiviä, jolloin pääsi nauttimaan luonnosta. Vuorilla sateet tulevat lumena, ja joulukuussa pääsee laskettelemaan. Vancouver onkin laskettelijoiden suosima kohde, ja lähettyvillä on monia laskettelukeskuksia.

Vancouver sijaitsee vuonon poukamassa meren, saarien ja vuorien ympäröimänä. Kaupungin lähettyvillä on valtava määrä luontopolkuja ja vaellusmahdollisuuksia, joita suosittelen hyödyntämään. Kampuksen ollessa vähän syrjässä, itse kaupunki ei tullut niin tutuksi. Kampuksella onkin melkein kaikki, mitä tarvitsee, eikä keskustaan tarvitse lähteä edes bileiden perässä. Ulkona syöminen on kuitenkin hyvä syy lähteä kaupunkiin. Vancouver on erittäin monikulttuurinen kaupunki, ja siellä on paljon hyviä ravintoloita.

Kanadalaiset, erityisesti länsirannikolla, ovat todella ystävällisiä ja rentoja. UBC:ssä on paljon vapaa-ajan kerhoja, joista itse kuuluin vain Exchange Student Clubiin. ESC oli todella hyvä, se järjesti matkoja ja paljon tapahtumia.

Hyödyllistä tietoa

Kannattaa hakea kampusasumista. Itse ymmärsin hakuprosessissa, että huoneita ei myönnetä vaihto-opiskelijoille käytännössä ollenkaan, ja jätin kokonaan hakematta. Yllättävän moni kuitenkin pääsi kampukselle asumaan. Toisena syynä, miksen hakenut, oli kampusasumisen kalleus, mutta tutustuttuani paremmin asumisen hintoihin Vancouverissa, kampusasuminen alkoikin vaikuttaa varsin edulliselta. Ilman asuntoa jääneille vinkiksi, että parhaiten asuntoja löytää Facebookin ryhmistä. Vaikka asuminen on kallista, ei Vancouver muuten ole Helsinkiä kalliimpi kaupunki. Jotkut asiat ovat kalliimpia ja jotkut halvempia kuin Suomessa.

Vaikka aiemmin totesin UBC:n sopivan psykologian opiskeluun, suosittelisin sitä enemmän kandivaiheessa oleville. Psykologian maisterivaiheen kursseille vaihto-opiskelijoilla ei ole pääsyä, ainakaan virallisen tiedon mukaan. Eräs tuttavani kuitenkin neuvotteli paikan päällä itsensä yhdelle maisterikurssille.

Joffre lakes lähellä Whistleriä

Posted on

Vaihtokertomus, University of Western Australia, kevät 2018

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain University of Western Australiaan (UWA) opiskelemaan oikeustiedettä. Hakuhetkellä olin vielä notaarivaiheen opiskelija, mutta olin jo suorittanut kaikki notaariopinnot. Ilmoittauduin siis vaihtoyliopistoon maisterivaiheen opiskelijana (postgraduate). Tämä antoi mahdollisuuden valita yliopistolta myös maisterivaiheen kursseja. Hyväksymispäätös Helsingin yliopistolta tuli toukokuussa, minkä jälkeen alkoi hakuprosessi vaihtoyliopistoon. Nominointi liikkuvuuspalveluiden toimesta tapahtui lokakuun puolivälissä ja deadline hakemuksen ja liitteiden toimittamiselle UWA:an oli 30.11. UWA:n vaatimia dokumentteja olivat ainakin Helsingin yliopiston edustajan (Tuula Hellstedt liikkuvuuspalveluista) allekirjoittama study list, alkuperäinen rehtorin allekirjoittama lukion päättötodistus (suomenkielinen käy), värillinen passikopio Tuulan allekirjoittamana ja Signed Application Coversheet (saa UWA:n järjestelmästä hakemuksen lähettämisen jälkeen). Itse stressasin tässä vaiheessa kurssivalinnoista ja tuskailin sitä etten vain ole valinnut sellaisia kursseja, joille minulla ei olisi oikeutta osallistua. Kurssisuunnitelmasta ei kuitenkaan kannata huolehtia, sillä ainakin omalla kohdallani myöhemmin UWA:sta tuli sähköpostitse tieto etten voi osallistua suurimmalle osalle valitsemistani kursseista. Minulle annettiin rajallinen lista kursseja, joille vaihto-oppilaat voivat osallistua ja lopulta vain yksi alun perin valitsemistani kursseista säilyi lopullisissa valinnoissa.

Sain hyväksymistiedon UWA:sta 15.11. Tämän jälkeen tarjous tuli vielä hyväksyä ja lähettää se sekä mukana tullut maksulomake opiskelijoiden Overseas Student Health Cover -terveydenhuoltovakuutuksesta ($ 330) allekirjoitettuna UWA:an.

Ennen lähtöä hain myös asuntoa. Päätin hakea asumaan kampukselle ns. college-asuntolaan. Mikäli haluaa asua kampuksella, tulee asumista hakea hyvissä ajoin etukäteen. Lähetin hakemuksen lokakuun lopulla. Collegeita on yhteensä viisi ja ne sijaitsevat kaikki vierekkäin aivan vastapäätä yliopistoa. Samalla hakemuslomakkeella voi hakea kaikkiin viiteen collegeen ja laittaa ne suosituimmuusjärjestykseen. Tutustumalla asuntoloiden nettisivuihin oli hyvin vaikea mieltää mikä niistä olisi paras vaihtoehto, kun kaikki vaikuttavat melko samanlaisilta ja hehkuttavat omaa asuntolaansa ja sen yhteisöllisyyttä jne. Itse laitoinkin colleget järjestykseen lähinnä hinnan perusteella. Ensimmäisellä sijalla minulla oli siten edullisimpana Unihall ja tulin sinne myös hyväksytyksi. Moni vaihtari asui myös yksityisellä vuokralla kämppiksen/kämppiksien kanssa. Asuntoa tai huonetta kimppakämpästä pystyy etsimään etukäteen (ks. myös fb-ryhmät) tai myös vasta saavuttuaan Perthiin majoittumalla ensin esim. hostellissa.

Australiaan tulee hakea viisumi ennen lähtöä. Kannattaa hakea viisumi hyvissä ajoin. Itselläni turhaa stressiä aiheutti, kun olin lähdössä reissaamaan jo neljä viikkoa ennen vaihtoa eikä Australian viisumia vielä ollut. Loppujen lopuksi viisumi kuitenkin tuli hyvin nopeasti muistaakseni jo heti seuraavana arkipäivänä siitä, kun olin hakemuksen lähettänyt. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että käsittelyssä voi kestää pidempäänkin. Opiskelijaviisumi on voimassa 6 kuukautta. Hain viisumin alkamaan jo ennen vaihdon alkamista kun matkustelin Australiassa jo ennen Perthiin menoa. Terveydenhuoltovakuutuksen (OSHC) tulee olla voimassa jo maahantulohetkellä. Itse ostin tällöin toiselta palveluntarjoajalta parilla dollarilla vakuutuksen muutamalle päivälle ennen kuin yliopiston kautta ostamani vakuutus alkoi. Tästä ei kylläkään kyselty rajalla mitään selvitystä, mutta kannattaa hoitaa varmuuden vuoksi ettei maahan saavuttaessa tule ongelmia.

Myös kansainvälinen ajokortti kannattaa hankkia etukäteen jo Suomessa, mikäli Australiassa aikoo ajaa autolla (saattaa olla, että osavaltioista Victoriassa saa ajaa suomalaisellakin ajokortilla, mutta ainakin muissa osavaltioissa kansainvälinen ajokortti tarvitaan). Sen saa helposti Autoliitolta (25 €).

Vaihtokohteessa

Saavuttuani Australiaan hankin australialaisen pankkikortin. Käytin Commonwealth-pankkia, ja opiskelijana pankkikortin sai nollakuluilla. Tilin avaamiseen tarvitsee passin sekä suomalaisen veronumeron, joka kannattaa ottaa ylös etukäteen esim. verokortista. Pankki postitti pankkikortin antamaani osoitteeseen collegelle. Kannattaa arvioida kuinka paljon rahaa tulee tarvitsemaan vaihdon aikana ja siirtää sitten kerralla isompi summa omalta pankkitililtä australialaiselle tilille niin suomalaisen pankin veloittamaa käsittelykulua ei tarvitse maksaa useampaan kertaan.

Ostin myös prepaid-liittymän, johon latasin aina uudelleen lisää kestoa. Matkustaessa esim. roadtripillä syrjäisemmillä alueilla mikään liittymä ei säilytä kenttäänsä, mutta ilmeisesti parhaiten toimii Telstra. Kannattaa siis harkita sitä. Itselläni oli Vodafonen sim-kortti, ja sen kantavuus Perthin ulkopuolella oli heikompi verrattuna joidenkin kavereideni liittymiin.

Saavuin Perthiin 15.2. ja olin pari ensimmäistä yötä hostellissa ennen kuin pääsin huoneeseeni Unihallilla. Samaan aikaan kaupungissa oli käynnissä Fringe-festivaali, milloin kaupunki oli täynnä ihmisiä ja esimerkiksi katukomediaa ja muita esityksiä oli joka puolella. Kannattaa saapua Perthiin jo Fringen aikana, jolloin kaupungilla on paljon enemmän vilinää ja vilskettä kuin normaalisti. Yliopisto alkoi 19.2.

Opiskelijakortin sain suoraan noutamalla sen kampukselta, kun olin etukäteen lähettänyt siihen tarvittavan kuvan UWA:n järjestelmän kautta (tästä tuli sähköposti etukäteen helmikuun puolivälissä). Jos kuvaa ei lataa etukäteen voi opiskelijakortin saamisessa kestää vähän pidempään.

Kun opiskelijakortti on hommattu, voi hankkia myös bussikortin (Smart Rider). Kortti leimataan aina bussiin mennessä ja lähtiessä, jolloin kortilta veloitetaan summa matkustamasi matkan pituuden perusteella. Muista siis leimata myös bussista lähtiessä!

Asuminen

Huoneeni Unihallilla

Asuin siis kampuksella Unihallissa. Vuokra collegeasumisessa on erittäin korkea, minulla vuokra oli noin 1000 €/kk. Se tosin sisälsi kaksi ruokaa päivässä ja kuntosalin eikä luentomatkoihin kulunut bussirahaa, kun ne taittuivat kävellen. Huom. vain Unihallilla yliopiston kuntosali kuuluu vuokraan, muissa collegeissa salijäsenyys täytyy ostaa erikseen.

Ruoka oli hyvää, mutta suhteellisen epäterveellistä. Vaihtokiloja siis kertyi, vaikkakin ruokalassa on myös esim. hyvä salaattipöytä. Minulla oli oma huone, joka oli mielestäni ihan hyvän kokoinen, sekä neljän muun henkilön kanssa jaettu keittiö, wc ja suihku. Monissa muissa rakennuksissa oli useampia ihmisiä samalla käytävällä. Huoneessa oli sänky, vaatekaappi ja työpöytä ja -tuoli. Lisäksi asuntolassa oli yhteiskäyttötiloja kuten opiskeluhuoneita ja pelihuone, jossa oli esim. biljardipöytä.

Colleget järjestävät paljon omaa aktiviteettia ja tapahtumia, mutta kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen myös koko yliopiston vaihtarijärjestön (Perth International) järkkäämissä tapahtumissa, koska siellä tapaa myös niitä vaihtareita, jotka eivät asu collegeilla. Yleisesti ottaen australialaiset opiskelijat ovat etenkin asuntoloissa verrattain nuoria (australialaiset lopettavat lukion vuotta aiemmin kuin me Suomessa). Esimerkiksi Unihallilla olin 23-vuotiaana hyvinkin vanhimmasta päästä suurimman osan ollessa 19–20-vuotiaita. Suurin osa oli myös undergraduate (eli kandivaiheen) opiskelijoita. Unihallilla oli melko paljon vaihto-oppilaita, minkä lisäksi siellä tutustui erittäin helposti (helpommin kuin ehkä muuten) paikallisiin sekä Australiassa koko tutkintoaan suorittaviin kv-opiskelijoihin. Yhtään suomalaista siellä ei ollut, ja muutenkin koko UWA:ssa oli minun lisäkseni kaksi suomalaista vaihto-opiskelijaa. Ainakin minulle tämä oli ehdoton plussa.

Opiskelu ja opetus

Kuva UWA:n kampukselta

Lukukausi kesti muistaakseni 19.2.–23.6.2018. Minulla opinnot jatkuivat vielä viikon pidempään kuin muilla eli 30.6. asti, koska olin valinnut yhdeksi kurssiksi intensiivikurssin (International Commercial Arbitration), joka alkoi vasta tenttijakson jälkeen ja kesti viisi päivää (jolloin 8h luentoja päivässä plus kotitehtävät). Tämän lisäksi kurssiin kuului research paper, jonka kirjoitin vasta Suomessa ja palautin syyskuun lopussa. Muut kurssini olivat International Commercial Law, Intellectual Property Law ja World Trade Organization Law. International Commercial Law taisi olla suunnattu kolmannen vuoden opiskelijoille, mutta muut kurssit olivat maisterivaiheen opintoja.

Koin, että kurssit olivat suuritöisiä. Niihin kuului yleensä sekä luentoja että ns. tutorialseja eli n. 15 opiskelijan pienryhmäopetusta, jossa käytiin läpi ennakkoon tehtyjä tehtäviä, keskusteltiin ja pidettiin esitelmiä. Varsinkin alkuun koin stressaavaksi kurssien työmäärän ja esitelmien pitämisen etenkin, kun yhdellä kurssilla olin pienryhmän ainoa vaihtari. Paikalliset opiskelijat ainakin oikiksessa panostavat paljon opiskeluun ja ovat erittäin aktiivisia, mikä oli omiaan säikäyttämään Porthanian massaluentoihin tottuneen suomalaisopiskelijan. Pienen alkushokin jälkeen kaikki meni kuitenkin hyvin ja koin haastavasta opiskeluympäristöstä olleen paljon hyötyä mm. englanniksi esiintymisen kannalta. Liikaa vapaa-aikaa ei kuitenkaan ollut vaan tuntui, että opiskelin todella paljon. Näin siitä huolimatta, että minulla oli vain kolme kurssia lukukauden aikana normaalin neljän sijaan (ja neljäs kurssi intensiivikurssina). Uskon työmäärän johtuvan jonkin verran myös kurssivalinnoista: halusin ottaa oman opintovaiheen mukaisia kursseja itseäni kiinnostavista aiheista, mikä tarkoitti sitä, että kurssit olivat myös aika haastavia. Voi olla, että valitsemalla enemmän undergraduate-kursseja, joissa aihe on hieman helpompi, olisi päästänyt itsensä hieman vähemmällä. Tämä on kuitenkin myös tietysti hyvin henkilösidonnaista: muut osalla samoilla kursseilla olleet vaihtarit esim. Norjasta ja Tanskasta puolestaan sanoivat opiskelleensa vaihdossa paljon vähemmän kuin normaalisti. Intensiivisyydestään huolimatta kursseista lempparini oli International Commercial Arbitration, jolla oli vain noin 12 opiskelijaa ja opettajat olivat yliopiston ulkopuolisia juristeja ja barristereita. WTO-oikeus taas oli kursseistani helpoin.

UWA:n kaikki tiedekunnat sijaitsevat samalla isolla kampusaluealla

Ostin oppikirjan vain kahdelle kursseista. Kirjat ovat aika kalliita, joten kannattaa etsiä niitä käytettynä yliopiston kirjakaupasta (huom. menevät nopeasti), nettikaupoista tai kirjastosta. Kurssit arvostellaan kokonaispisteiden perusteella. Osasuorituksia painotetaan eri tavalla (esim. läsnäolo luennoilla max. 10%, aktiivisuus max. 10%, esitelmä max. 20%, essee max. 20%, tentti max. 40%) ja niistä saa tietyn pistemäärän. Läpipääsyyn tarvitaan yli 50%. Minulla oli kolme tenttiä, joista kahteen sai ottaa kirjan/diat ja muistiinpanot mukaan. Haasteena oli lyhyt tenttiaika, joka oli vain kaksi tuntia. Tenttien päivämäärät julkaistaan aika myöhään, mikä on vaihtareiden kannalta ikävää, kun ei pysty suunnittelemaan lukukauden jälkeisiä reissuja. Viimeinen mahdollinen tenttipäivä on kuitenkin jo aikaisin tiedossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Roadtrip Länsi-Australiassa

Suosittelen lähtemään study breakilla roadtripille Perthistä pohjoiseen Exmouthiin. Karijinin luonnonpuisto on ehdottomasti näkemisen ja pitkän ajomatkan arvoinen – upein paikka, jossa olen ikinä käynyt! Matkalle tosin täytyy lähteä hyvin varustautuneena (mm. kärpäsverkko, teltta, tölkkiruokaa, kymmeniä litroja vettä mukana ja varautuminen moneen päivään ilman suihkua) ja kunnon 4WD-autolla kenguruita ja vapaana vaeltavia lehmiä varoen. Rural Australian kokeminen pitäisi ehdottomasti olla jokaisen vaihtarin to do -listalla. Länsi-Australia tarjoaa kaikessa tyhjyydessään hyvin erilaisen kokemuksen kuin turistien täyttämä itärannikko. Suosittelen samalla reissulla myös snorklaamista Turqoise Baylla. Huom. pimeällä ei saa ajaa!

Suosittelen käymään myös esim. viikonloppureissulla Margaret Riverillä katsomassa luolia ja viinitiloja. Perthistä on myös edullisia lentoja Balille. Itse kävin keskellä vaihtoa 4 päivän reissulla Sydneyssä. Mikäli suunnittelet roadtripiä etelään Esperanceen (itse en käynyt), kannattaa mennä keväällä aikaisessa vaiheessa lämpötilan laskiessa aika alas lähempänä lukukauden loppua.

Vaihtarijärjestö Perth Internationalin järjestämälle Survivor Campille ilmoittautuminen alkoi jo ennen lukukauden alkamista ja Perthiin saapumista helmikuun alkupuolella, ja se täyttyy hyvin nopeasti. Eli jos haluat mukaan niin muista seurata sähköpostia ja ilmoittautua heti kun ilmo aukeaa!

Huom. Australiassa ajokortti ei riitä henkilöllisyyden todistamiseksi esimerkiksi baariin mennessä. Passi täytyy siis olla aina mukana. Mikäli passia ei halua kantaa mukana, voi tilata erikseen virallisen henkilökortin.