Category: Vaihtokertomuksia Aasiasta

Posted on

Vaihtokertomus, Doshisha University, syksy 2023

Teologinen tiedekunta

Olin itse päättänyt lähteväni vaihtoon yliopistossa jo lukioaikoina, sillä haaveilin ulkomailla asumisesta ja olin jo entuudestaan kiinnostunut Japanista. Kun aika laittaa vaihtohakemus menemään vihdoin saapui, tutustuin huolellisesti eri vaihtoehtoihin Japanissa. Halusin opiskella mahdollisimman paljon japanin kieltä, mikä osoittautuikin hieman hankalaksi, koska en ole japanin kielen pääaineopiskelija; japanin pääaineopiskelijoille oli enemmän vaihtoehtoja, joissa opetus oli japaninkielistä ja joissa opetuksessa keskityttiin juuri japanin kieleen. Sitten bongasin Kiotossa sijaitsevan Doshishan yliopiston, joka tarjosi myös muiden tiedekuntien opiskelijoille täysin japaninkielistä japanin opetusta, ja pistin sen heti ykkösvaihtoehdoksi vaihtohakemukseen. Ja onneksi pääsinkin juuri tänne, vaihtokokemukseni oli Doshishan sekä Kioton kaupungin ansiosta erinomainen.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Kansain lentokentälle Osakaan 4.9.2023. Lentokentällä piti käydä noutamassa “residence card”, joka toimi paikallisena henkilöllisyystodistuksena, ja sitä varten otettiin lentokentällä kuva sekä toimitettiin lentokoneessa esitäytetty lomake omista tiedoista maahantulovirkailijalle. Laukkujen noutamisen jälkeen suuntasin ostamaan bussilippua “limusiinibussiin”, jolla pääsisin suoraan Kioton asemalle. Pääsisin ilmoittautumaan yliopistoasuntolahuoneelleni vasta seuraavana päivänä, minkä vuoksi olin varannut edullisen hotellihuoneen yhdeksi yöksi Kioton aseman läheisyydestä, jonne suuntasin sitten vielä taksilla bussimatkan jälkeen. Jo tässä kohtaa olin huomannut, miten paljon täällä sopii käyttää japanin kieltä sujuvoittaakseen arkea, sillä esimerkiksi bussilippua ostaessani jouduin kysymään hieman apua, mikä ei olisi onnistunut englannin kielellä. Myöskään taksikuski ei puhunut englantia, vaikkakin joissakin takseissa luki kyltteinä “foreigner friendly taxi”, mikä lienee ollut osoitus edes auttavasta englannin kielen taidosta. En käyttänyt takseja Japanissa ollessani kovin paljoa, joten kylttien merkitys jäi jokseenkin mysteeriksi.

Seuraavana päivänä kuljin vielä taksilla asuntolalle, jossa minut otti vastaan asuntolanhoitaja. Hän puhui myös vain japanin kieltä, ja hänen kertoessaan erilaisia ohjeita ja sääntöjä ja esiteltäessä asuntolaa minulle kielitaitoni joutui hieman koetukselle. Asuntolan hoitaja on kuitenkin ollut tekemisissä ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa aikaisemminkin, ja ymmärsi hyvin miten toimia, jos kielimuuria alkoi syntymään.

Oppituntini yliopistolla olivat määrä alkaa vasta 25. päivä, joten ennen sitä minulla oli runsaasti aikaa tottua uuteen elinympäristöön, tutustua hieman ihmisiin ja hoitaa vielä pieniä juoksevia asioita, kuten käydä kaupungintalolla hankkimassa terveysvakuutuksen ja tekemässä väliaikaisen muuttoilmoituksen Japaniin. Kävimme myös yliopistolla noutamassa oppimateriaalit ja opiskelijakortit tulevaa lukukautta varten sekä erilaisia ohjeita ja neuvoja yliopisto- sekä arkielämään. Näiden askareiden ohella elinkin sitten turistina tutkimassa Kioton nähtävyyksiä ja poikkesin Osakassakin – aivan tuskallisen kosteassa helteessä. Tottumista uuteen asuinympäristöön oli paljon ja japanin kieltä tuli käyttää ihan kaikkialla, mikä samaan aikaan väsytti melko paljon mutta myös innosti ja motivoi oppimaan lisää.

Arki kohteessa

Kioton vanha keisarillinen palatsi oli ihan asuntolan vieressä.

Asuntolani sijainti oli erinomainen: lyhyen kävelymatkan päässä oli monta konbini-pikkukauppaa, pieni kauppakuja ruokakauppoineen ja pienine tavarataloineen, monta bussipysäkkiä, Kioton keisarillista palatsia ympäröivä puisto. Vielä hieman pidemmän matkan päässä oli myös kaksi eri juna-asemaa, joista pääsi esimerkiksi Osakaan ja Naraan. Erityisesti junia tuli käytettyä paljon matkusteltaessa sillä Japanissa junayhteydet ovat todella monipuolisia ja näppäriä käyttää, eikä lähijunien liput maksaneet paljoa. Kävimme erään ystäväni kanssa ensimmäisenä iltana Kiotossa ollessamme hankkimassa Kioton asemalla meille matkakortit, joihin ladattiin rahaa, ja näin matkustaminen helpottui entisestään. Junalippuja pystyi ostamaan myös ihan paperisina kaikilta asemilta. Ihan pienillä syrjäasemilla ei välttämättä voinut käyttää tätä kyseistä IC-matkakorttia, vaan lippu tuli ostaa automaatista. Vastaava tilanne tuli minulla vastaan kuitenkin vain kerran Naganon prefektuurin pikkupaikkakunnilla matkustaessani. Lähtökohtaisesti IC-kortilla voi kuitenkin matkustaa lähes missä päin Japania tahansa.

Kuten sivusinkin jo aiemmin, japanin kielen osaaminen sujuvoittaa arkea huomattavasti Japanissa ollessa. Englannin kielen osaaminen ei ole kovin yleistä Japanissa, joten varsinkin apua kysyttäessä voi englannin kielen kanssa tulla haasteita. Yksinkertaiset asiakaspalvelutilanteet saattoivat toisinaan sujua englanniksikin. Toisaalta oli myös hauska, miten paikalliset välillä suhtautuivat edes auttavasti japania puhuvaan ulkomaalaiseen ystävällisen uteliaasti; monet olivat kiinnostuneita kuulla, mistä olin kotoisin, ja kehuivat miten sujuvasti puhun japanin kieltä (tämä siis, kun kysyi hyvinkin yksinkertaisen kysymyksen tai kertoi taksikuskille osoitteen, johon mennä – tästä ilmiöstä kuulee paljon sympaattisia huomioita muilta ulkomaalaisilta). Paikalliset olivat lähes aina erittäin ystävällisiä, ja varsinkin Kiotossa ulkona oli turvallista liikkua myös myöhäsaikaan. Sää oli myös valtaosin erinomainen: talvi oli kylmimmillään -1 astetta, kun taas kuumimmat säät syyskuun alussa oli vielä yli 30 asteen. Japanissa ilma on läpi vuoden melko kostea, joten esimerkiksi lumisilla seuduilla lumi on aina paksua ja helposti kerrostuvaa. Kylmyys kuitenkin tuntui erilaiselta ja jouduin vastoin alkuperäisiä ajatuksiani ostamaan toppatakin, vaikka pakkasta ei Kiotossa ollutkaan kovin paljoa. Vettä ei satanut kovin paljoa ja luntakin satoi Kiotossa muistaakseni vain yhtenä tai kahtena päivänä, mutta se ei jäänyt maahan toisin kuin viime vuonna. Vasta Naganossa ollessani näin kunnolla lunta.

Kioton Gion on suosittu turistikohde ja myös yksi minun lempikohteistani Kiotossa.

Japanissa ruoka on melko edullista ja söinkin usein ulkona. Ruokakaupoista oli toisinaan vaikeaa ostaa oikeita aineksia, kun kaikkia tekstejä ei osannut lukemaan. Laitoin ensimmäisinä kuukausina silloin tällöin itse ruokaa, mutta sitten retkahdin loppuajaksi ostamaan ruokakauppojen valmiita ruoka-annoksia (nämä isot donburi-annokset maksoivat keskimäärin vain kolme tai neljä euroa ja olivat tavattoman herkullisia) tai käymään ulkona syömässä. Jotkin hedelmät ja kasvikset olivat yllättävän kalliita ruokakaupoissa, mutta liha ja kala olivat edullisempia kuin Suomessa. Myös kaikki ihanat ruokakauppojen herkut ja karkit olivat edullisia ja uusia makuja oli paljon.

Minulta kysyttiin vaihdon jälkeen monesti, että mitä oikein tein vapaa-aikana Japanissa. Vapaa-aikana, eli viikonloppuisin ja lomina, tuli matkustelua melko paljon, lähinnä lähiseudulla: kävin Kioton nähtävyyksien lisäksi päiväreissuilla Osakan kaupungissa, Narassa, Kobessa, Biwa-järvellä ja muissa pienemmissä paikoissa. Pidempiä reissuja tein Tokioon, Shizuokan ja Kanagawan prefektuureihin sekä Nagoyaan ja Naganon prefektuuriin. Yöpyminen hotelleissa oli melko edullista ja junilla oli tosiaan niin näppärää liikkua, että matkustaminen oli liki vaivatonta. Suosikkikohteitani olivat kaikki erilaiset pyhäköt ja temppelit (näitä Kioto olikin ihan pullollaan – minusta oli ihanaa, miten kävelylenkin varrella niitä oli lähes 50 metrin välein) näin uskonnontutkimuksen opiskelijana sekä Fuji-vuori, jota ihailin Shizuokassa. Eräät opiskelukavereistani kävivät esimerkiksi Okinawalla ja Hokkaidossa. Ne olisi ollut kyllä kiva nähdä.

Koulunkäynti

Doshishan yliopistolla on kaksi vaihto-ohjelmaa: nichibun-ohjelma, joka on täysin japaninkielinen ja jossa keskitytään japanin kieleen ja kulttuuriin, sekä “Center for Global Education” -ohjelma, jossa opetus on englanninkielistä ja kurssien aiheet monipuolisia. Itse ilmoittauduin nichibun-ohjelmaan. Tätä varten ennen lukukauden alkua oli verkossa tehtävä japanin kielen tasotesti, jolla mitattiin opetuksen tason määrittävä osaaminen. Tasoja oli 1-9, ja päädyin itse tasolle 3.

Lukujärjestykseni koko lukukaudelle oli sama: maanantaista perjantaihin japanin oppitunnit kello 9:00–12:15. Maanantai-iltapäivisin minulla oli Japanin kulttuuria käsittelevä luentokurssi ja tiistai-iltapäivisin ikebana-kurssi, jossa harjoiteltiin japanilaisten kukka-asetelmien tekoa. Japanin kielen kurssit sekä kulttuurikurssi minulle laitettiin automaattisesti. Sitten halusin ilmoittautua vielä ikebana-kurssille, johon onneksi pääsin sen suosiosta huolimatta. Kurssi-ilmoittautumiset tapahtui reilu viikko ennen lukukauden alkua, ja siihen me saimme kattavat ohjeet yliopistolta.

Japanin opetuksessa harjoiteltiin monipuolisesti kirjoittamista, puhumista ja kuuntelemistakin. Lukukauden alussa kertasimme kielioppiasioita ja kanji-merkkejä, jotka olisi pitänyt osata jo entuudestaan (itselle ainakin puolet näistä asioista olivat vielä täysin uusia), ja sen jälkeen siirryimme oppimaan uusia asioita uuden oppikirjan kanssa. Tahti oli aika tiukka ja oppituntien ulkopuolelle jäi paljon opiskeltavaa. Myös läksyjä tuli joka päivä ja välillä opiskelu venähti viikonlopuillekin. Koin kuitenkin saavani opetuksesta hurjan paljon irti sillä opettajat olivat erinomaisia ja heidän kanssaan oli mukava keskustella. Perjantaisin sekä maanantaisin meillä oli monesti vieraana vapaaehtoisia japanilaisia opiskelijoita, joiden kanssa keskustella. Moni sai heistä kavereitakin, ja näistä keskusteluista jäi aina jälkikäteen todella rento fiilis.

Meillä oli japanin tunneilla joka viikko kielioppikoe sekä kanji-merkkejä testaava koe. Loppukokeita ei ollut laisinkaan, vaan lopputehtävinä kirjoitimme esseitä muistaakseni noin 10 kappaletta. Kulttuurikurssilla oli kaksi loppukoetta, nekin kaksi A4-sivun mittaista japaniksi kirjoitettua esseetä, ja ikebana-kurssin lopputehtävä oli ryhmätyö.

Meillä oli muutamia juhlapyhävapaapäiviä lukukauden aikana. “Joululoma” kesti noin kaksi viikkoa, 22.12.–9.1. välillä. Lukukausi loppui tammikuun loppuun, mikä jätti itselleni vielä koko helmikuun täysin vapaaksi sillä palasin sitten Suomeen helmikuun viimeisenä päivänä. Todellisuudessa lukukausi kesti siis noin 4 kuukautta, syyskuun lopusta tammikuun loppuun.

Matsumoton linna, Fuji-vuori, Asakusa Tokiossa sekä Koben kuuluisa satamatorni. Muun muassa tämänkaltaisia maisemia pääsin näkemään lomapäivinäni.

Asuminen

Iltanäkymä asuntolan huoneeni ikkunasta.

Doshishan yliopisto tosiaan tarjoaa opiskelijoilleen opiskelija-asuntoloiden huoneita. Opetusryhmässäni oli yksi vaihto-opiskelija, joka oli kuitenkin ystävänsä kanssa vuokrannut itse asunnon jostain päin Kiotoa. Opiskelija-asuntoloiden huoneet olivat edullisia vuokraltaan ja mielestäni todella näppäriä. Minun asuntolassani huoneet olivat kuin pieniä yksiöitä keittiöineen ja kylpyhuoneineen ja jopa parvekkeineen. Muissa asuntoloissa oli yleensä jatetut kylpyhuoneet ja WC-tilat sekä keittiö. Meilläkin oli jaettu isompi keittiö, jossa oli hieman helpompi laittaa ruokaa kuin huoneiden yksihellaisessa minikeittiössä. Huoneessani oli valmiina työpöytä ja tuoli, sänky, vaatekaapit sekä hylly tavaroille ja jääkaappipakastin. Myös Wi-Fi-verkko sisältyi vuokran hintaan. Kaikista meille tarjotuista asuntolavaihtoehdoista minun huoneeni taisi olla vuokraltaan kallein, hieman vajaa 300 euroa kuukaudessa. Sähkö ei sisältynyt tähän hintaan, se piti maksaa erikseen. Asuntola oli viisikerroksinen ja siinä oli hissi ja portaikko, alakerrassa pyykinpesukoneet, eteinen, johon jätettiin kengät, sekä asuntolanhoitajan toimisto, jossa hän oli aina virka-aikaan mikäli tarvitsi apua jossakin. Itse esimerkiksi pyysin apua rikkinäisen matkalaukun hävittämisessä, suihkun veden kanssa, kun lämmintä vettä ei tullut ollenkaan, sekä erään nettitilauksen palauttamisen kanssa. Asuntolanhoitaja oli erittäin avulias ja ystävällinen ja jutteli meidän kanssa välillä niitä näitä. Asuntolan huoneen jättäessä se tuli siivota huolellisesti sekä irtisanoa sähkösopimus.

Yllättäviä asioita ja vaihto-opiskelijan huomioita

Ennen vaihtoa oli paljon asioita hoidettavana sillä Doshishalle piti lähettää paljon erilaisia lomakkeita. Heille tuli lähettää esimerkiksi motivaatiokirje japaniksi ja todistus japanin kielen opinnoista (nichibun-ohjelman opiskelijana), terveystarkastuslomake keuhkoröntgeneineen sekä erilaisia varallisuustodistuksia ja muuta pankista ja Kelalta. Kaiken tämän valmiiksi saamiseen meni yllättävän paljon aikaa, mutta onneksi lomakkeita ei enää tarvinnut lähettää postitse Japaniin kuten aiemmin, vaan ne ladattiin verkkoon skannattuina. Jo ennen vaihtoa rahaa saattaa kulua aika paljon esimerkiksi terveystarkastukseen sekä matkavakuutukseen ja tietysti lentolippuihin, kun niiden aika tulee, joten säästörahoja ei voi missään tapauksessa olla liian paljon. Helsingin yliopiston vaihtopalveluista saa aina neuvoa paperiasioiden kanssa ja me saimme myös etukäteen kattavat ohjeet niiden hoitamiseen.

Vaihdossa rahaa kului asumiseen ja sähköön, ruokaan sekä muihin arjessa tarvittaviin asioihin. Sitä meni kuitenkin huomattavasti vähemmän mitä kuvittelin, ja Doshishan varallisuusvaatimus puolen vuoden ajaksi oli vähintään 6000 euroa. Muistaakseni lennot ja vakuutukset sun muut poisjättäen koko vaihtoni maksoi minulle hieman reilu 6000 euroa puolelta vuodelta. Tähän siis vuokrat ja matkustelut ja ruoat ynnä muu.

Japanissa yllätti ennen kaikkea asioiden sujuvuus ja järjestäytyneisyys. Vaikka ihmisiä on paljon, kaikki toimii todella näppärästi ja sääntöjen noudattaminen on tärkeää. Myös se oli mielestäni mielenkiintoista, miten siitä huolimatta että englantia ei puhuta paljoltikaan, kaikki toimii sujuvasti kielimuurista riippumatta. Esimerkiksi kaupungintalolla asioidessani en osannut sanoa melkein mitään enkä tiennyt miten toimia, mutta silti kaikki toimi todella hyvin kun virkailijat auttoivat. Japanin kieltä kannattaa kuitenkin osata edes auttavasti, se vie jo aika pitkälle ja paikalliset myös arvostavat japanin kielen osaamista. Myös tapakulttuuria on syytä opetella hieman. Mieleeni jäi muutamia tilanteita, kun turistit sushiravintolassa ottivat inkivääriä purkista omilla syömäpuikoillaan eikä niille tarkoitetuilla pihdeillä sekä tilanne täpötäydessä bussissa, johon matkalaukkuja koskevasta kiellosta huolimatta nousee turisteja suurien matkalaukkujen kanssa. Itse törppöilin muutaman kerran junalla matkustaessani, kun ostin vahingossa väärän junalipun eikä minulla ollutkaan junassa tarpeeksi käteistä ostaakseni lipuntarkastajalta uutta sellaista, sekä IC-kortilla matkustaessani sääntöjen vastaisesti IC-vyöhykkeiden välillä. Näissä tapauksissa tuli olla kohtelias ja tilannetta sujuvoitti reippaasti edes auttava japanin kielen osaaminen.

Myös Japaniin liittyen, käteistä tulee olla aina mukana. Sitä kannattaa nostaa jo joko Suomessa tai viimeistään Japanin päässä lentokentällä reippaasti, sillä kortti ei välttämättä kelpaa kaikkialla. Suurimmassa osassa ruokakaupoista se kyllä käy, mutta esimerkiksi matkakorttia tuli ladata käteisellä ja asuntolan vuokra tuli maksaa joka kuukausi käteisellä postitoimistolla. Käteistä sai nostettua näppärästi visa-kortilla monesta konbini-pikkukaupasta sekä suuremmilta juna- ja metroasemilta.

Paluu Suomeen

Kolmentoista tunnin paluulentoni saapui Suomeen 1.3.2024. Tunnelma Kiotosta lähtiessä oli hieman haikea. Asuntolan huoneesta tuli luopua helmikuun 28. päivä, joten menin taas yhdeksi yöksi hotelliin ennen 29. päivä lähtevää lentoa. Japanista jäin eniten ikävöimään ihanaa ruokakulttuuria ja kaikkia ainutlaatuisia japanilaisia herkkuja. Myös julkisen liikenteen sujuvuus ja se, ettei tekeminen, kokeminen ja näkeminen koskaan loppunut tekivät elämästä Kiotossa eloisaa ja viihtyisää. Puoli vuotta pois Suomesta oli loppupeleissä melko lyhyt aika ja kotiutuminen oli helppoa. Muutamat ensi päivää tuntui oudolta olla entuudestaan tutussa paikassa, joka ei kuitenkaan tuntunut enää ihan samalta puolen vuoden takaisten kokemusten jälkeen. Vaihtoni Japanissa antoi minulle hurjasti rohkeutta hypätä uusiin tilanteisiin ja paransi myös japanin kielen taitoani reippaasti.

Monet vaihtoon lähtevät pelkäävät usein jäävän yksin tai sitä, etteivät saakaan kavereita paikan päältä. Oman kokemukseni mukaan voin kuitenkin sanoa, että esimerkiksi asuntolalla tapasi päivittäin muita asukkaita ja myös oman opintoryhmän opiskelijoita tapasi lähes päivittäin, joten yksin olisi ollut vaikea jäädä. Itse tosin viihdyn hyvin yksinkin, joten minulle ei oikeastaan jäänyt vaihdosta käteen kuin yksi uusi ystävä, jonka kanssa vietimme silloin tällöin Japanissa aikaa. Matkustaminen on todella antoisaa yksinkin, ja vaikka vieraassa ympäristössä voi tuntua mielekkäältä olla muiden ihmisten seurassa tukea saadakseen, antaa vaihto paljon myös yksin ollessa. Suosittelen rohkaistumaan tekemään asioita myös yksin vaihdon aikana! Siinä oppii uutta itsestään, kun joutuu setvimään junalippusotkuja yksin vieraalla kielellä täysin vieraassa paikassa ja suunnistamaan kartan kanssa ties missä pikkukolkissa. Ei ole yhtä ainoaa tapaa suorittaa vaihtoa, ja jos vapaa-aikaakin on niinkin paljon mitä minulla sattui olemaan, vaihto tulee olemaan oiva tilaisuus kokeilla ja oppia erilaisia asioita.

Posted on

Utbytesberättelse, Ritsumeikan Asia-Pacific University, hösten 2023

Matematisk-naturvetenskapliga fakultetet

Som geografistuderande hade jag alltid velat åka på utbyte, och destinationen spelade inte så stor roll. Det viktiga för mig var att hitta ett partneruniversitet som hade ett bra utbud av geografikurser på engelska. Jag hittade ett i Japan som hette Ritsumeikan Asia-Pacific University, förkortat till APU, som erbjöd många olika geografikurser och dessutom riktade sig in på att erbjuda ett riktigt internationellt fokus på utbildningen. Jag ansökte och blev antagen, även om jag inte kunde ett ord på japanska och skulle till en mindre stad som heter Beppu i sydvästra Japan, på ön Kyushu. Jag åkte alltså inte till landet för att jag hade ett stort intresse för Japan utan snarare för att det råkade finnas ett universitet med kurser som passade just mig och mina studier.

Resan dit och de första veckorna

Efter att studieplatsen var bekräftad behövde jag ansöka om studentvisum. Själva processen var relativt enkel men krävde några besök hos ambassaden. De bad om att få veta vilket flygfält i vilken stad jag skulle anlända till – och det här var innan jag hade skaffat biljetterna eller kollat vilka rutter som fungerade bäst. Så när jag väl hade mitt visum var jag tvungen att anpassa ditresan så att jag anlände till Japan på samma ort som var angiven i visumet. Det ledde till att jag inte valde ett direktflyg från Helsingfors utan en längre resa med två långa mellanlandningar i sydöstra Asien.

När jag var framme var kulturkrocken total. Jag behövde på eget vis hitta runt i Fukuoka utan att kunna läsa några av skyltarna, fast de allra nödvändigaste ändå var på engelska. Sedan skulle jag också behöva hitta ett sätt att ta mig till Beppu där APU ligger, också helt på egen hand. Universitetet hade ordnat några få busstransporter direkt till APU där det ingick att bli bemött av tutorerna vid flygfältet, men det var bara tillgängligt för vissa datum.

Väl framme i Beppu fanns det mycket som behövde skötas innan kurserna kunde inledas. De första två veckorna bestod av långa dagar med många möten med tutorerna. Allting var annorlunda på APU jämfört inte bara med Uni i Finland men tydligen också andra universitet i östra och sydöstra Asien. Förutom sådant som kursanmälan, byråkrati och tenter behövde de också förklara en hel del regler och situationer som kunde uppstå i Japan. En hel dag gick åt till att bara lära oss vad vi skulle göra ifall en tsunamivarning utlystes eller en jordbävning inträffade. Rätt handlingssätt i krissituationer berodde helt på var, när och med vem vi befann oss med när det skedde. Det var en hel del att behöva ta in och komma ihåg. Tutorerna gjorde dock ett fantastiskt jobb och de visste ju hela tiden att mycket skulle glömmas eller missförstås, så när kurserna väl satte igång kunde man fortfarande rycka dom i ärmen och be om hjälp när som helst.

Att studera på APU

Universitetets läge krävde att jag blev mycket bättre på att planera mitt schema i detalj. APU ligger på en kulle trehundra meter ovanför Beppus centrum och havet, och enda praktiska sättet att åka dit var med buss. Det gick i teorin att gå upp dit från staden men promenaden dit tog fyra timmar när jag en gång bestämde mig för att testa det. Så för att hinna till föreläsningarna var man tvungen att förlita sig på bussarna, som otroligt nog i det annars så ordningssamma Japan inte alltid var så punktliga. De körde längs med stadens huvudled som i rusningstid var långsam och ledde till stora förseningar. På grund av APUs läge var professorerna mer toleranta än vanligt i Japan när det gäller förseningar eftersom de visste att bussarna ibland inte kunde följa tidtabellerna. Och ifall bussarna ställdes in blev också hela dagens föreläsningar inställda och blixtsnabbt flyttade till zoom, vilket hände en dag i januari när temperaturen under natten sjönk till strax under noll och ett lätt snötäcke låg över staden på morgonen. Konceptet med vinterdäck existerade inte i sydvästra hörnet av landet.

Kursanmälan fungerade på ett helt annat sätt än på Uni. Alla anmälningar skulle göras på en endaste dag, där hela den dagen hade reserverats enbart för anmälningsprocessen. Tidigt på morgonen skulle alla samlas i en av många datorsalar och färdigt logga in i systemet där anmälan skulle ske. Sedan spenderades någon timme på att vänta och skriva ner de mest intressanta kursernas namn och kurskod på papper. Klockan halv tio öppnade anmälan och efter bara några sekunder hade de mest populära kurserna redan fyllts. Jag hade problem med att veta vad jag skulle göra, och själva programmet hade inte diskuterats så grundligt under introveckorna. Tutorerna fick sätta mycket tid på att hjälpa mig och alla andra utbytesstuderande att göra klart anmälan. Som tur var de kurser jag var mest intresserad av att genomföra inte de mest populära och jag behövde inte oroa mig över att inte rymmas. Att hela terminen skulle planeras in på bara några få timmar på ett förbestämt datum skapade mycket stress innan anmälningsdagen. Trots den stora språkbarriären rekommenderade tutorerna inte oss som var på halvårsutbyte att ta några språkkurser eftersom de tydligen skulle vara dubbelt så krävande som en vanlig kurs att genomföra, vilket tar tid från de andra kurserna i värsta fall. Så jag studerade slutligen aldrig japanska under utbytet.

En sak som gick överraskande snabbt att anpassa mig till var hierarkin på kurserna, där professorn alltid skulle tilltalas högaktigt och med respekt. Den mer lediga stilen och tonen vi har i Finland skulle inte alls gått hem här. Ifall man räckte upp handen på en föreläsning och ställde en fråga skulle man alltid både inleda och avsluta med att säga ’Thank you, professor’.

Själva föreläsningarna såg ut ungefär som här hemma. Det var en hel del grupparbeten, och kanske aningen mer skriftliga uppgifter. Grupperna kunde vara väldigt stora med upp till tolv studerande per grupp eftersom antalet kursdeltagare var mellan fem och tio gånger fler per kurs än på Uni. När det gäller arbetsmängden per kurs skulle jag nog ändå säga att det ligger på samma nivå som mina studier i Finland. Tenter fick jag inte mycket erfarenhet av eftersom jag endast hade en tent, vars resultat blev mycket mildare bedömt eftersom nivån för att få godkänt berodde helt på vad medeltalet blev – i just den kursen upplevde jag att tenten ändå inte spelade så stor roll för vitsordet. På APU fanns det två fakultet: Asia-Pacific Studies (APS) som jag tog kurser från och International Management (APM). Det senare var mer fokuserat på ekonomi och lär ska ha haft mycket fler och mer intensiva tenter, men på APS avslutades en kurs nästan alltid med en rapport, individuellt eller i grupp. Inom geografin är tenter överlag ett rätt dåligt sätt att testa studeranden på kunskap, vilket leder till färre tenter än andra ämnen även i Finland.

Och på tal om ämnen – eftersom alla studerade ganska långt samma sak, dvs. antingen geografi eller ekonomi, så fanns det inga ämnesföreningar på APU. Studerandekulturen kretsade kring klubbar och små föreningar som alla fokuserade på en viss hobby eller kultur. Några få exempel är Koreanska kulturföreningen, Vandrarklubben, Basebollklubben, Teceremoniklubben och Japanska musikföreningen. De som var baserade på en viss kultur var de allra största och representerade samtidigt också de länder med störst mängd utländska studerande på APU. Varannan vecka utlystes en temavecka baserad på ett visst land eller en viss kultur, och under veckan presenterades olika element från den kulturen som dans- och sånguppträdanden, matstånd och snabbkurser i handarbeten. Under höstterminen upplevde jag bland annat Indonesia Week, Mongolia Week, Taiwan Week och India Week.

Förutom dessa kulturveckor och deras tillhörande föreningar var den allra största föreningen APU-COOP, som hade rollen som APUs UniCafe. För att kunna köpa lunch där behövde man betala en terminsavgift motsvarande trettio euro, som användes för att driva cafeet. När avgiften var betald blev man samtidigt medlem i APU-COOP och kunde vara med i verksamheten och också påverka utbudet av mat. Vissa dagar erbjöd dom även en enkel frukost, och utöver det hade de en butik där de sålde kursböcker, pennor och kläder med APU-logon på. Det andra alternativet för lunch uppe på kampus var kioskkedjan Lawson som sålde hämtmat och mindre matportioner som man kunde få uppvärmda på plats. Kiosker som denna fyller överlag en viktig roll i samhället genom att erbjuda mat, basvaror, banktjänster samt kopieringsmaskiner och skrivare (i Japan är intyg ogiltiga om de inte skrivs ut och stämplas) på alla dygnets timmar.

Boende

Nästan alla studerande på APU bodde på universitetets egna studentbostäder som kallades AP House. Varje enskilt AP House bestod av ett våningshus med små, enskilda rum. Totalt fanns det fem AP House -byggnader som antingen låg alldeles intill kampus eller alldeles intill Beppus centrum. De som bodde uppe bredvid APU kunde lämna rummet fem minuter innan föreläsningarna inleddes, men samtidigt behövde de åka hela vägen ner och tillbaka för att besöka en matbutik. I längden balanserade det ut sig eftersom alla behövde åka nästan dagligen med bussarna ändå, så det spelade ingen roll i vilket AP House man blev placerad. Mitt rum låg i byggnaden närmast centrum av staden.

Ett AP House bestod av mellan fyra och sju våningar med runt tjugo till trettio rum per våning. Alla rum hade eget badrum och var menade för endast en person. Ingen delade alltså rum med någon annan. Varje våning har en ’resident assistant’, vars jobb det var att se till att vi höll våningens allmänna utrymmen städade och såg till att vi följde reglerna. Dessutom ansvarade de för säkerheten och hade ansvar för att evakuera alla boende på sin egen våning ifall en jordbävning inträffade eller tsunamivarning utlystes. De allmänna utrymmena i AP House bestod av en ’lounge’, som var ett gemensamt studieutrymme, en tvättstuga med torktumlare och tvättmaskiner som fungerade med mynt, och till sist ett kök.

Hygienreglerna var otroligt strikta i köket. Allt avfall skulle sorteras korrekt (det var en hel vetenskap att veta vad som skulle sorteras var, så administrationen på AP House möttes varje dag av studerande som visade upp något skräp och frågade var det skulle kastas) och alla ytor skulle torkas ordentligt efter användning. Stekpannor, stekspadar, kastruller och bestick måste man skaffa själv och förvara på rummet. Ifall det inte var städat kunde våningens ’resident assistant’ stänga ner köket och förbjuda alla att använda det på flera dagar, vilket också hände ett antal gånger.

Byråkrati, hälsa och säkerhet

Anskaffningen av visumet hade varit rätt enkelt, men väl på plats i Japan fanns det ännu mycket att göra. Även utbytesstuderande räknas som bosatta i Japan, om än tillfälligt, och måste förses med ett  ID-kort som bevisar att personen har rätt till uppehållstillstånd. Jag blev informerad om att jag behövde registrera mig i staden där jag skulle bo, och det ledde i sin tur till att jag blev skatteskyldig och behövde skaffa en till hälsoförsäkring. Jag hade på förhand ordnat en innan utbytet men det spelade ingen roll för staten som insisterade på att jag skaffade en hälsoförsäkring som staden skulle rekommendera åt mig. Informationen skickades efteråt till AP House per post i form av broschyrer endast skrivna på japanska, vilket gjorde det mycket svårt att veta vad det var jag skulle göra. Administrationen på AP House var som tur väldigt hjälpsam, precis som de på stadshuset och jag fick till slut all hjälp med att ordna allt. Men det hade lönat sig för mig att reservera mer tid för att ordna allt det byråkratiska, för det blev ofta ganska stressigt med många rundor fram och tillbaka till stadshuset. Dessutom skedde det här samtidigt som tutorveckorna pågick och det redan fanns en massa annat att vänja sig vid.

Vad gäller säkerheten i Japan var den enda stora faran just naturkatastroferna som drabbar Japan konstant. Och dom hade vi fått massor av information om, av vilka det viktigaste var att alltid ha med sig en liten lapp med kontaktuppgifter och information om vad syftet med min vistelse i landet var. Jag kände mig aldrig någonsin otrygg, även när jag reste till mindre besökta städer och stadsdelar som tydligt var mindre välskötta och fattigare. Som utlänning ingår det däremot automatiskt att få många förundrade blickar riktade mot sig, vilket lite hör till Japanupplevelsen.

Vardag och fritid i Beppu

Trots att terminen kallades för höstterminen började föreläsningarna i oktober och avslutades i mitten av februari. Till jul och nyår hade vi två veckors lov, det vill säga mycket tid för att sätta på olika aktiviteter. Beppu som stad erbjuder begränsade möjligheter till shopping och urbana nöjen, men i närheten fanns flera storstäder som Fukuoka, Nagasaki och Hiroshima. I Beppu var den bästa fritidssysslan att gå till en onsen, alltså ett mineralbad som hettas upp av varma källor. Staden är känd i hela Japan för dessa källor och har över hundra olika man kan gå till. De är väldigt avkopplande och folk förhåller sig till dom lite på samma sätt som bastun här hemma. Det knepiga med Beppu är att turisterna främst kommer från andra delar av Japan eller Kina, så utanför universitetet var det få som kunde engelska. I större och mer internationellt välkända orter som Tokyo eller Kyoto går det rätt bra att klara sig med engelska i vardagen. Efter ett tag lärde jag mig några få småord på japanska som jag kunde använda i till exempel matbutikerna eller kioskerna, och det märktes att lokalborna uppskattade även dessa små försök till att konversera på japanska.

Kostnader under utbytet

Det är svårt att sammanfatta boendekostnaderna i Japan. Överlag är prisnivån ungefär densamma som i Finland, men det beror helt på vad som köps och vad som ska betalas för.

Saker som var billigare inkluderar bland annat:

  • Busskort, månadskort och engångsbiljetter till lokal trafik
  • Färdig hämtmat i lådor från matbutikerna
  • Lokalproducerade drycker, vare sig med eller utan alkohol
  • Enkla hotellrum
  • Inträde till muséer och sevärdheter
  • Böcker och elektronik

Saker som var dyrare inkluderar följande:

  • Importerade eller specialproducerade matvaror… (ostar, ’västerländska varor’ och vissa grönsaker)
  • …och drycker (importerade alkoholdrycker i matbutiker kostade ungefär lika mycket som de gör i Alko)
  • Långdistansbiljetter till Shinkansen-tåg
  • Flygbiljetter till utlandet
  • Mobil- och nätabonnemang

För mitt rum i AP House betalade jag hela hyran på förhand, vilket blev ungefär 250 euro per månad. Exakta priser är alltid svåra att ge pga. valutaskillnaden och inflation. För administration och skatter, som även utbytesstuderande måste betala, gick det runt hundrafemtio euro. Mest pengar gick nog åt till att resa runt i Japan, men det blev nästan som en hobby under utbytet så det är inget som måste göras. Ifall man har möjlighet att söka stipendier för att finansiera utbytet så skulle jag ändå rekommendera att ansöka om dom, då det kan dyka upp oväntade kostnader som inte går att förutse.

Tillbaka till Finland

När jag kom hem efter utbytet vid APU blev jag offer för en omvänd kulturkrock och plötsligt blev jag chockad av sådant som jag inte ens hade tänkt på tidigare. Som att folk talar högt i telefon på tågen och inte blir utslängda; att avstånden mellan varje hus är så stora; att det inte finns hjälpsam personal som väntar på att få hjälpa mig vart jag än går.

Jag fick också en stor uppskattning för saker jag inte heller tänkt på så mycket. Mest av allt hur mycket natur vi har överallt i Finland. För i Japan finns det visst mycket berg och skogar, men städerna är ganska befriade på natur. Oftast är de väldigt kompakta och omgivna av hav och berg, så genast utanför det bebyggda området finns massor av natur, men i städerna finns det väldigt lite grönområden. Parkerna är små och består mestadels av öppna områden som gräsmattor och glesa, planterade blomträd. Det här gäller för en majoritet av städerna i Japan, bland annat just Beppu men också Nagasaki, Kyoto och Fukuoka. De grönområden som vi har i Huvudstadsregionen är som nationalparker i jämförelse.

De största överraskningarna i Japan

Trots att temperaturerna på vintern kan nå under noll grader var nästan inga av husen eller lägenheterna utrustade för kalla dagar. Ytterväggarna var tunna och det fanns nästan ingen isolering, så det kunde bli obehagligt kallt inomhus. I mitt rum behövde jag i januari ha två tjocka täcken ovanpå det som redan fanns på sängen för att alls kunna sova. Värmen sköttes via luftkonditioneringen både i AP House och i vanliga bostäder, men att driva den så att rummet hålls någorlunda varmt skulle driva upp kostnaderna för elförbrukningen till orimliga nivåer.

Att japanerna värderar sin natur väldigt mycket var egentligen ingen nyhet, men samtidigt är städerna så väldigt tätbebyggda att det inte riktigt framgår.

Tips till dig som vill åka på utbyte till APU

I Japan gäller det att vara beredd på att i princip allting kommer att fungera annorlunda än du är van vid. Även koreaner och kineser som jag träffade vid APU blev ofta slagna av kulturshocken. Faktum är att Korea, det närmaste grannlandet, och Japan har väldigt få saker gemensamt, så oavsett varifrån du kommer så lär det vara mycket att ta in och anpassa sig till i Japan. Jag vande mig vid vissa saker först i slutet av utbytesperioden

Det är viktigt att minnas att APU ligger i en relativt glesbebodd trakt, och Beppu räknas i Japan som en mindre stad. Att studera i Tokyo, Osaka eller Fukuoka kommer att vara annorlunda och antagligen kosta mer, speciellt när det gäller boende. Men samtidigt erbjuder de riktigt stora städerna mycket mer att göra under fritiden. Att bara resa runt ön Kyushu kan vara en hobby i sig, för det hände många andra vid APU att de blev lite trötta på Beppu. Utbudet av barer och nattklubbar var speciellt litet, men om man å andra sidan gillar att ta det lugnt är Beppu en väldigt bra plats för det.

Slutligen lönar det sig att acceptera att det kommer att finnas många utmaningar och jobbiga situationer som uppstår på grund av rent kulturella skillnader.Efter varje gång det händer lönar det sig att reflektera neutralt över det som skedde, för det kan erbjuda större insikter om hur Japan fungerar än vad någon kurs kommer att kunna lära ut.

Posted on

Vaihtokertomus, Delhin yliopisto, syksy 2022

Lääketieteellinen tiedekunta

Olin vaihdossa Delhin yliopistossa syyslukukaudella 2022. Opiskelin maisteritason psykologiaa sekä sosiaalityötä.

Saapuminen Delhiin oli mielenkiintoista jo sinänsä. Ympäristösyistä halusin päästä niin pitkälle kuin mahdollista lentämättä. Pakkasin siis reppuuni teltan ja makuupussin ja lähdin liftaamaan kohti Intiaa. Valitettavasti reitti ei lopulta vienyt suoraan perille, vaan Iranista matka jatkuikin Keski-Aasiaan, josta lopulta oli sittenkin pakko lentää Delhiin. Saavuin Delhiin 5.8. kahden kuukauden matkan jälkeen.

Saavuin varhain aamulla ja varasin ensin erään hostellin läheltä lentokenttää, koska en tuntenut olevani vielä valmis täyttämään kaikkia niitä lomakkeita, jotka oli tarkoitus täyttää majoituspaikalleni saapumisen yhteydessä. Varaamani hostelli ei löytynytkään kartalta eikä muutenkaan omalla nimellään ollut olemassa, mutta onneksi klo 5:30 aamulla naapuristossa liikuskelivat auttoivat minua sen löytämiseksi. Herättyäni lähdin pitkälle metromatkalle Pohjois-Delhiin kohti yliopistoaluetta ja majoituspaikkaani. Huoleni papereiden täyttämisestä osoittautui turhaksi – kukaan ei kaivannut papereita ainakaan seuraavaan pariin kuukauteen.

Opiskelijamajoitus Diwali-juhlan aikaan

Majoituksen nimi oli International Students House for Women. Olin ennen saapumista vierastanut hostellin ideaa – rakastan yksityisyyttä ja yhteinen majoituspaikka, jossa on vartijoita ja joka on vain naisille, tuntui erittäin omituiselta. Se oli kuitenkin yliopiston puolesta järjestetty majoitus, joka oli lisäksi melko halpaa, muistaakseni n. 150e/kk. Hostelli osoittautui kuitenkin erittäin mukavaksi. Suurin osa siellä asuvista naisista oli Aasian tai Afrikan maista, mm. Sri Lankasta, Bangladeshista, Fijista, Mauritiukselta, Nepalista, Iranista, Indonesiasta, Vietnamista, Mongoliasta, Botswanasta, Tansaniasta, Nigeriasta, Sudanista, Jemenistä tai Syyriasta. He olivat saaneet stipendit suorittamaan tutkinnon Intiassa. Ikähaarukka oli n. 19-40v, sillä moni tulikin Delhiin tekemään tohtoritutkintoa. Hostelille tulivat myös viisi eurooppalaista suorittamaan niin ikään vaihdon. Paikka oli todella puhdas ja kaunis – täynnä viherkasveja! – ja meillä oli jopa oma puutarha ja puutarhuri, joka piti siitä hyvää huolta. Jokaisella oli oma huone parvekkeineen, ja jokaisessa kerroksessa oli ainakin 12 suihkua, kerroksia oli neljä. Käsittääkseni hostellissa oli paikkoja noin 90 ihmiselle, mutta vaihtoni aikana ehkä vain noin 35 ihmistä asui siinä. Neljä kertaa päivässä sai hyvää ja terveellistä ruokaa hostellin kanttiinista (vegaaniruokaa oli aina saatavilla ja tietyt päivät olivat kokonaan kasvispäiviä), minkä lisäksi jokaisessa kerroksessa oli vielä oma keittiö omaa ruuanlaittoa varten. Siivoojat siivosivat niin yhteisiä tiloja kuin pyydettäessä huoneitakin ja ”pesuneiti” oli hoitanut asukkaiden vaatteiden pesun. Tuntui kieltämättä kummalliselta ja ehkä jopa väärältä, että ympärillä on niin paljon “palvelijoita”. Hostellissa oli lisäksi oma kirjasto, kerhotiloja, tietokonehuone ja kuntosali.

Koska Delhissä oli tuohon aikaan erittäin kuuma (vaatteet kastuivat hiestä heti kun ne laitettiin päälle) eikä huoneissa ollut ilmastointia, lähes kaikki hostellin asukkaat siirtyivät nukkumaan yhteisiin tiloihin, joissa ilmastointia oli. Esimerkiksi kirjaston täytti n. 15 vierekkäin olevaa patjaa. Itse maksan minkä hinnan hyvänsä, ettei vain tarvitse jakaa huonetta, joten jäin nukkumaan huoneeseeni kuumuudesta huolimatta. Se oli siedettävää, sillä huoneessa oli tuuletin. Kuitenkin sääsket aiheuttivat päänvaivaa eikä niistä meinannut millään päästä eroon ovien alla olevien rakojen takia. Yhteisiä tiloja käytettiin silloinkin, kun jollain asukkaalla oli syntymäpäivä. Silloin muut asukkaat saapuivat keskiyöllä huoneen ovelle syntymäpäivätoivotuksineen viemään syntymäpäiväsankarin tietokoneluokkaan, joka oli koristeltu ilmapalloin ja jossa tanssittiin ja syötiin kakkua aamuun asti.

Lukukauden oli tarkoitus alkaa heinäkuussa, mutta tähän mennessä en ollut saanut tietoa, milloin se tuleekaan alkamaan. Korona-aikaisen täyssulun jälkeen yliopisto yritti parhaansa mukaan saada kiinni menetetystä ajasta. Kaikki lukukaudet siirtyivät ja opiskelijoiden lomat peruuntuivat ymmärtääkseni useammaltakin vuodelta. Yliopiston lukujärjestys oli tässä kohtaa niin sekaisin, ettei oikein mikään tiedekunta meinannut pysyä aikatauluissa. Yritin selvittää koulun alkua useammalta taholta ja menemällä yliopistolle usein, siellä sain vaihtelevaa ohjeistusta enkä koskaan selkeää vastausta. Koko elokuun koulu ei alkanut. Sen sijaan paperien täyttämistä riitti. Byrokratian määrä oli valtava ja joka ikiseen asiaan oli saatava eri ihmisten allekirjoitukset ja leimat. Koulun puutteessa aloitin lisäksi yksityisessä koulussa Hindin kielen opiskelun.

Pitkän odotuksen jälkeen psykologian opinnot alkoivatkin syyskuun lopussa, kaksi kuukautta ilmoitetun aloituspäivän jälkeen, ja sosiaalityön opinnot sitäkin myöhemmin lokakuun alussa. Ihailen koko henkilö- ja opiskelijakuntaa, että pystyivät tähän, pidettyään aikataulujen myöhästymisen johdosta vain parin päivän kesälomat. Koska koulun oli loputtava noin 15.12., oli koko lukukauden asiat käytävä noin 11 viikossa eikä syyslukukautenakaan pidetty lomia (joskin ihmiset silti lähtivät kotiin esim. Diwali-festivaalille). Sanoisin, että tietty avoin ja ei-ehdoton suhtautuminen aikatauluihin on Delhin yliopistossa tärkeää, joskin tämä voi riippua tiedekunnasta. Kun sosiaalityön tiedekunnassa ei lukukauden alun myöhästymisen lisäksi tullut muuta yllättävää, psykologian laitoksella tunnit siirrettiin ja peruttiin usein, silloinkin kun olimme ehtineet jo tunnin odottaa tuntia luokassa. Samaan aikaan tiukka poissaoloseuranta aiheutti välillä päänvaivaa, kun yritin sovittaa kahden tiedekunnan opetusta. Toisaalta ihmiset olivat erittäin joustavia ja ystävällisiä. Deadlineista harvoin pidettiin kiinni ja nekin koko ajan siirtyivät. Lisäksi sosiaalityön johtava lehtori vaihtoi koko vuosikurssin aikataulut pari päivää ennen lukukauden alkua, jotta saisin tunnit sopimaan aikatauluihini.

Opiskelijoita istumassa yliopiston ikkunoissa.

Ihailen valtavasti intialaisia opiskelijoita, jotka todella korkeista paineista ja vaatimuksista huolimatta osoittivat kovaa itsekuria ja tarmokkuutta. He opiskelivat päivät yöt, valmistelivat annettuja projekteja ja kävivät samalla harjoittelussa ja kenttätöissä. Minulla itsellä oli vain neljä kurssia – kaksi psykologian puolelta (Psychotherapeutic Interventions ja Community Mental Health) ja kaksi sosiaalityön puolelta (Urban Community Development ja Conflict Mitigation and Peace Building). Psykologian kampus oli Faculty of Arts kampuksen yhteydessä ja sosiaalityö aivan eri rakennuksessa Delhi School of Social Workissa (DSSW). Molemmat paikat olivat n. 1,5 km meidän hostellista, hieman eri suuntiin. Paikalle pääsi joko jaetuilla rikshoilla muiden opiskelijoiden kanssa (10 INR per matka), bussilla (jotka olivat koko Delhissä naisille ilmaisia mutta kulkivat välillä hieman arvaamattomin väliajoin) tai kävellen.

Yliopistokampus

DSSW oli minulle erityisen rakas paikka. Opettajat olivat hyvin päteviä ja opetus oli todella mukaansatempaavaa. Koululla oli oma piha ja opetus tapahtui joskus pihalla. Lisäksi luokkaan on tilattu milloin mitäkin – välillä joku opiskelija on lähetetty hakemaan kakun toisen opiskelijan syntymäpäivälahjaksi, välillä toista lähetettiin hakemaan kokonaisen teekannun chaita viereisestä chaikojusta iltapäiväkevennykseksi. Kurssini olivat valinnaisia ja kummallakin oli n. 16 oppilasta, joten päästiin jatkuvasti elävään keskusteluun. Konfliktikurssilla käytiin läpi erilaisia pitkittyneitä konflikteja ympäri maailmaa ja päästiin tutustumaan myös Intian poliittiseen ympäristöön. Urban Community Develepment -kurssia puolestaan veti vanhempi ja lyhyt viiksikäs professori, joka teki kaikkensa, jotta ihmiset oikeasti sisältäisivät oppimaansa ja suunnitteli kurssin sisältöä opiskelijoiden toiveiden mukaan. Muistan tähän asti kaikki hänen neuvonsa siitä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota sosiaalista ympäristöä arvioidessa ja millä eri tavoin rakenteellisesti ylläpidetään huononosaisuutta Intiassa. Opettaja myös suositteli laadukasta materiaalia, jonka kautta pääsin syvällisesti oppimaan Intialaisen urbanisaation historiasta aina kolonialismiajoista. Sama opettaja oli myös järjestänyt vierailut paikalliseen slummiin, jossa päästiin hiomaan neuvottelutaitojamme paikallisen johtajan kanssa.

Ulkona toteutettu oppitunti DSSW:ssä

Arki kului lähinnä opiskellen, sillä tein samalla useamman kurssin etänä Helsingin yliopistolle sekä aloin luonnostelemaan gradua. Jos voisin palata ajassa, lopettaisin stressaamisen Suomessa olevien asioiden parissa ja keskittyisin paikkaan, jossa olin, sekä siellä oleviin ihmisiin. Olin lähes kaiken vapaa-ajan huoneessani työskennellen jättäen väliin kaikki ihmiskontaktit, mitä en suosittele. Onnistuin tästä huolimatta saamaan kutsun luokkakaverin häihin. Oli kyllä erinomaista, kun 12 ihmistä tunkeutui yhteen rikshaan matkalle Uttar Pradeshiin. Olen näiden ihmisten kanssa edelleen yhteyksissä ja ylpeä siitä, mitä kaikkea he ovat saavuttaneet.

Arkeen kuuli myös jatkuvaa ruokapaikkojen etsimistä koulupäivän aikana. Katuruokien määrä ja laatu Intiassa on erinomaista ja koulun lähellä oli useampikin kodikas katuruokakoju sekä pieniä kahviloita, tee- ja mehukioskeja sekä hedelmäkärryjä. Lisäksi koulussa oli kanttiini, josta sai n. 20 sentillä lounasannoksen. Toisaalta oli päiviä, jolloin antaisin kaiken, ettei vain enää tarvitsisi syödä intialaista ruokaa. Iltapäivät usein vietin kirjastossa kauniilla kampuksellamme, joka oli aurinkoinen ja täynnä kasveja, ja jossa sai opiskella myös ulkona penkeillä. Iltaisin kävin usein kävelyillä. Se onnistui vaihtelevasti, koska kävelykadut olivat täynnä mitä ihmeellisimpiä asioita. Mm. kävelykadun keskelle kasvaneeseen puuhun oli eräs parturi kiinnittänyt peilin ja leikannut siellä ohikulkijoiden hiuksia. Toinen kauppias on taas pinottanut kadulle akvaarioita ja päätyi myymään kaloja. Kävelylenkit olivat siis jatkuvaa väistämistä, mutta rakastin Delhin värikästä elämää.

Kokeet olivat 23.-28.12., jouluaattonakin. Kokeet olivat mielestäni ihan kohtuullisia. Kurssien arvosteluperusteet olivat minulle kuitenkin alusta asti epäselviä. Mitä tulisi tehdä parhaan suorituksen saamiseksi? Mitä halutaan, että vastataan? Mitä halutaan, että luetaan? Toisilla kurssilla tämä oli selkeämpää kuin toisilla. Suurin vastuu materiaalien lukemisesta oli opiskelijoilla, esim. annettua kurssikirjaa ei ollut. Opettajat kävivät tunneilla läpi jotain (yleensä hyvin selkeää) ja suosittelivat jotain (yleensä paljon monimutkaisempaa), kuitenkin opiskelijoiden oli usein itse valittava aiheeseen liittyvät artikkelit ja kirjallisuus. Joskus suositeltua lukemista oli niin paljon, että oli kirjaimellisesti mahdotonta ehtiä lukea kaikkea. En silti tiennyt, mikä voisi olla eniten relevantti. Yritin parhaani mukaan opiskella kokeisiin. Kuitenkin arvosanani olivat jostain syystä erittäin huonoja enkä ollenkaan osaa sanoa, minkä perusteella. Arvosanat lisäksi ymmärtääkseni määräytyivät muiden opiskelijoiden suoriutumisen mukaan eikä absoluuttisesti. Olen erittäin kiitollinen siitä, että arvosanat muuttuvat Helsingin yliopistossa hyväksytty/hylätty-asteikoksi, joten ainakaan keskiarvon huonontumisen pelon takia ei tarvinnut jättää vaihtoa väliin.

En usko, että mikään varsinaisesti yllätti, ei ehkä suoraan. Olin jo aiemmin asunut Nepalissa ja käynyt Delhissäkin, joten tiesin, mitä odottaa. Toivon olevani aika avoin eikä minulla ole etukäteen paljon oletuksia. Ehkä se oli uutta, ettei käteistä Delhissä käytä lähes kukaan, vaan kaikki on siirtynyt UPI-nettimaksuihin. UPIa ei kuitenkaan saa toimimaan ilman intialaista pankkitiliä ja pankkiautomaatti ei anna kuin isoja seteleitä. On siis varauduttava jatkuvaan vaihtorahan etsimiseen. Vaihtoon lähtijän lisäksi kannattaisi huomioida hakea opiskelijaviisumi ehdottomasti vielä Suomessa ollessaan. Minä en ollut vielä kesäkuun alussa (jolloin lähdin matkalle) saanut vaihtoyliopistolta tarvittavia dokumentteja viisumin hakemiseen ja vain todella hyvällä tuurilla ei tarvinnut palata Kirgisiasta viisumia varten Suomeen.

Vaihdosta palasin Suomeen tammikuun alussa valitettavasti kokonaan lentäen aikataulullisista syistä. Olen paluusta lähtien opiskellut hindiä jo aiemmin opiskelemaani nepalin kielen lisäksi. Kurssit arvostettiin kesäkuussa, noin puoli vuotta Intiasta paluun jälkeen. Olen suostunut tämän blogin kirjoittamiseen kirjoittamisinhostani huolimatta, koska toivon vilpittömästi, että mahdollisimman moni hakisi vaihtoon Intiaan. Intia on itselle erittäin rakas paikka. Se on erinomaisen värikäs ja kaunis maa, ja meillä kaikilla on niin paljon opittavaa intialaisten tavasta elää.

Posted on

Vaihtokertomus, Tokion yliopisto, syksy 2023

Lääketieteellinen tiedekunta, psykologia

Olin syyslukukauden 2023 vaihdossa Tokiossa, Japanissa. Japani on aina kiinnostanut minua maana, olin matkustanut siellä aiemminkin ja olin myös kuullut paljon hyvää opiskelijavaihdoista siellä, joten se valikoitui melko luontevasti hakukohteeksi. Kaupungin ja yliopiston valinta Japanin sisällä olikin sitten vaikeampaa. Lopulta kuitenkin olin todella tyytyväinen, että pääsin ja lähdin juuri Tokioon. Tokio on huikea kaupunki, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin kiehtovaa.

Tokiossa opiskelin Tokion yliopistossa eli japanilaisittain tuttavallisemmin Todaissa (東大). Kanditason vaihtarit opiskelevat USTEP-ohjelmassa, jossa kursseja voi pääsääntöisesti valikoida kahdelta kampukselta, Komabasta ja Hongosta. Syyslukukauden vaihto kesti suurin piirtein lokakuun alusta tammikuun loppuun, mutta orientaatiota varten maahan tuli saapua jo syyskuun puolella.

Ennen lähtöä

Kannattaa rakentaa itselleen kattava to do -lista hyvissä ajoin, sillä monenlaista hoidettavaa ja muistettavaa ennen lähtöä on yllättävän paljon. Byrokratiaan liittyviin asioihin kuitenkin sai onneksi Tokion yliopiston päästä aika hyvät ohjeet, joten sitä ei erityisemmin tarvitse stressata. Pääsääntöisesti virallisten asioiden hoitaminen ja järjestely toden teolla alkaa (syyslukukaudella vaihtoon lähtiessä) vasta kesällä, mutta tietysti muuta valmistelua ja esim. lentojen ostamisen voi ja kannattaakin tehdä jo keväällä. Jos ostaa Finnairilta lennot, niin Economy Classic -lippuun kuuluu lentopäivien muutosoikeus, joten lennot voi ostaa jo hyvissä ajoin vaikkei vielä tietäisi menon tai paluunkaan tarkkoja päivämääriä. Rahaa ei tarvitse vaihtaa etukäteen, suomalaisella debit-kortilla saa nostettua käteistä ja myös maksettua ainakin Tokiossa monessa paikassa.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Tokioon syyskuun alussa. Päätin tarkoituksella saapua jo pari viikkoa ennen yliopiston orientaatiopäiviä, jotta olisi aikaa henkisesti laskeutua ja ihmetellä uuden väliaikaisen asuinmaan tunnelmia, ja toki hoitaa myös kaikenlaisia alkuun liittyviä asioita (mm. kaupungintalolla asukkaaksi rekisteröityminen). Itse matka sujui ihan hyvin vaikka 13 h lennon jälkeen olo oli nukkumaanmenoon asti lievästi sanottuna sekava, sillä en juurikaan saa nukutuksi lentokoneessa. Perillä passiin liitettyä opiskelijaviisumia immigration-tiskillä näyttämällä sain zairyuu cardin eli paikallisen ulkomaalaisten henkilökortin, joka tulee periaatteessa pitää aina mukana ulkona liikkuessa. Olin ladannut eSimin puhelimeen jo Suomen päässä, jonka ansiosta sain myös netin kätevästi heti laskeuduttua toimintaan. Suica-kortti eli paikallinen koko maassa toimiva julkisen liikenteen matkakortti (IC card) minulla oli olemassa jo edellisestä reissusta, mutta matkakortin voi ja kannattaa hankkia myös heti lentokentältä.

Ensimmäisinä päivinä aloitin heti innokkaan kaupungin kiertelyn ja askelia kertyikin helposti joka päivä useampi kymmenen tuhatta. Vaikka olin käynyt Tokiossa kerran aiemminkin, niin siitä oli vierähtänyt jo 5 vuotta, joten kaikki tuntui tavallaan myös aika uudelta. Syyskuussa oli vielä melkein jokaisena päivänä yli 30 astetta lämmintä, mikä tuntui korkean ilmankosteuden kanssa melkein kuin saunalta. Japanissa on onneksi vähän joka puolella juoma-automaatteja, joista löytyy vaihteleva valikoima erilaisia kylmiä (talvisin myös lämpimiä) teejuomia, jääkahveja, limuja ja vesiä. Nämä olivat itselläni etenkin ensimmäiset viikot hyvin kovassa käytössä sillä superhelteinen sää + jokapäiväiset pitkät kävelyt = helposti myös jatkuva nestehukka…

Syyskuun loppupäässä molemmilla kampuksilla oli omat orientaatiopäivänsä joihin kuului yleinen virallisempi esittelytilaisuus, kampuskierroksia ja melko vapaamuotoista tutustumista vaihtarien ja tuutoreiden kesken. Orientaation jälkeen oli vielä vajaat pari viikkoa aikaa ennen kurssien alkua, jonka aikana muun kaupunkiin tutustumisen ohessa mm. kävimme katsomassa paria eri matsuria (eli perinteistä japanilaista festivaalia) kavereiden kanssa. Matsurit ovat tosi hauskoja esityksineen ja katuruokakojuineen ja niitä järjestetään lähinnä lämpiminä vuodenaikoina, joten jos on menossa Japaniin syksyllä, kannattaa jo heti alkuun bongailla missä ja milloin niitä järjestetään!

Arki ja vapaa-aika

Pyhättö ja matsurin kojuja

Tokiossa on todella paljon kiinnostavaa tekemistä ja nähtävää. Itse vietin paljon aikaa sekä yksin että kavereiden kanssa niin, että lähdimme metrolla tai junalla johonkin kiinnostavan oloiseen kaupunginosaan esim. joku kiintopiste mielessä, ja perillä teimme pitkiä kävelyitä – mielestäni yksi parhaista aktiviteeteista Tokiossa, sillä kaupungissa on niin paljon erityylisiä alueita, joista ihan vain kulkemalla ja ympärilleen katselemalla voi löytää kaikenlaista mielenkiintoista. Syöminen oli myös suosikkiaktiviteettejani, sillä japanilainen ruoka on järkyttävän hyvää ja myös ulkona syöminen Suomeen verrattuna halpaa. Bongailin kiinnostavia ravintoloita sekä vain sattumalta ohi kävelemällä sekä myös netin suositusten ja Google Mapsin kautta. Shoppailusta innostuneelle Tokiossa on paljon kirppistapahtumia, pieniä kivijalkaputiikkeja ja käsittämätön määrä eri kauppakeskuksia, joista löytää varmaan ihan mitä tahansa. Itse kiertelin etenkin vaatekauppoja, sillä huomasin löytäväni Japanista paljon omantyylisiä vaatteita.

 

Vaikka Tokio onkin hyvin tiheästi rakennettu, löytyy sieltä kuitenkin paljon valtavia vehreitä puistoja ja japanilaistyylisiä puutarhoja, jotka ovat upeita etenkin ruskan aikaan. Marras-joulukuuhun sijoittuva ruska-aika on Japanissa lähes yhtä odotettu ja hehkutettu kuin kirsikankukka-aika, ja syystäkin, sillä se on todella värikäs! Tykkäsin käydä myös perinteisillä buddhalaisilla temppeleillä ja shintolaisilla pyhätöillä, joita myös on Tokiossa vähän joka puolella. Ne ovat kauniita ja rauhoittavia ympäristöjä kaupungin hektisyyden keskellä.

Japanin ruskaa vuorilla ja valaistustapahtumassa

Tokiossa on myös paljon tapahtumia, esim. keikkoja, kirppiksiä, kaupunginosafestivaaleja, ruokafestivaaleja… sekä tietysti erilaisia näyttelyitä, huvipuistoja, viihdekeskuksia, onsen-kylpylöitä, karaoketaloja, pelihalleja yms. Tekemisen mahdollisuudet eivät todellakaan loppuneet kesken. Tokion ilmasto on myös sen verran lämmin, että erilaisia ulkoilmatapahtumiakin on ympäri vuoden.

 

Korkealta kaupungin skaalan näkee hyvin

Tokiosta on myös helppoa tehdä päivä- tai viikonloppuretkiä kauemmaskin kätevän junaverkoston ansiosta, ja retkimahdollisuuksista löytyy hyvin tietoa netistä. Kävin mm. Tokion länsipuolella sijaitsevilla upeilla Takao- ja Mitake-vuorilla patikoimassa ja tein retkiä lähikaupunkeihin. Erityisesti vuorilla ja muissa luontokohteissa käymistä suosittelen, Japanin luonto on upea ja melko erilainen kuin Suomessa.

Alkeellisesta japanin kielitaidostakin on muuten arjessa todella paljon hyötyä, sillä japanilaiset puhuvat keskimäärin heikosti englantia, mukaan lukien asiakaspalvelijat, kassatyöntekijät yms. Jo heti ensimmäisestä päivästä alkaen pääsi, tai oikeastaan joutui, käyttämään erilaisia perusfraaseja vaikkapa kaupassa. Tokiossa on kuitenkin hyvin opasteita englanniksikin ja kyllä ilman japanin taitoakin selviytyy, etenkin puhelimen kääntäjän kanssa. Ruokakaupassa vähäisestäkin lukutaidosta (tai puhelimen kääntäjän kameratoiminnosta) on paljon hyötyä, sillä valikoima on aika erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut.

 

Teishoku-ateriat ovat hyviä ja edullisia

Vaikka Japanissa söinkin aika paljon ulkona ja myös ostin usein bentoja eli valmisaterioita (jotka ovat Japanissa keskimäärin todella hyviä), tykkään myös laittaa ruokaa itse. Aluksi supermarketissa ostosten teko oli melko hämmentävää, mutta pikkuhiljaa opin yhä enemmän ostamaan ja käyttämään kaikenlaisia japanilaisia aineksia. Jos kokkaa itse, kannattaakin ennemmin yrittää kokata käyttäen niitä, sillä esim. japanilaiset kasvikset ovat huomattavasti halvempia kuin tuontikasvikset.

Tokion katumaisemia

Vaihtoyliopiston opetus, lukukaudet, kurssit ja niiden suorittaminen

Syyslukukauden kurssit tosiaan alkoivat lokakuun alussa, ja samat kurssit jatkuivat tammikuun loppuun. Sen jälkeen helmikuun alussa oli vielä intensiivijakso. Ainoa varsinainen loma syyslukukaudella oli noin viikon mittainen vapaa uudenvuoden tienoilla, mutta esim. jouluna yliopistolla ollaan ihan tavalliseen tapaan.

Kursseja Tokion yliopistossa voi oman kielitaidon mukaan opiskella englanniksi ja/tai japaniksi. Itse kävin vain englanninkielisiä kursseja. Englanninkielinen kurssivalikoima on melko laaja, etenkin luonnontieteisiin ja humanistisiin tieteisiin liittyviä kursseja oli paljon tarjolla. Suoritin itse sivuaineopintojani, joten valikoin vähän kaikenlaista, mikä kuulosti mielenkiintoiselta. Kurssien alkaessa oli parin viikon “kokeilujakso”, jonka aikana kurssivalintoja sai vielä muuttaa, jos jokin kurssi ei ensimmäisten luentojen perusteella napannutkaan ja sen halusikin vaihtaa toiseen – ihan hyvä systeemi, sillä kaikkien kurssien esitteistä ei saanut kovin hyvää käsitystä esim. siitä, millaista työmäärää kurssi vaatii. Kurssit olivat kuitenkin opintopisteiltään pääsääntöisesti kaikki 2 op (joka vastaa suomalaisissa opintopisteissä 4 op).

Kurssivalintoja tehdessä kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen kummalla kampuksella kurssi järjestetään (Komaba vai Hongo), sillä ne sijaitsevat melko kaukana toisistaan. Ainakaan samalle päivälle ei välttämättä kannata valikoida kursseja molemmilta kampuksilta.

Opiskelu oli vähän erilaista kuin mihin olin HY:llä tottunut. Oppitunneilla luennoitsija yleensä luennoi vain pienehkön osan tunnista, ja muu aika käytettiin mm. keskusteluihin pienryhmissä. Viikoittaisia kotitehtäviä oli lähes jokaisella kurssilla ja lisäksi oppitunneilla oli pääsääntöisesti läsnäolopakko. Tenttejä tai kokeita itselläni ei ollut ollenkaan (japanin kielen kurssin pieniä välikokeita lukuun ottamatta), vaan kaikki kurssit suoritettiin esitelmillä ja/tai loppuesseillä, mutta muilta kuulin että monilla kursseilla oli tenttejäkin. Kaikki tämä tuntui kuitenkin ihan mukavalta vaihtelulta pääaineopinnoille Suomessa ja ryhmätyöpainotteisuus helpotti myös muihin vaihtareihin tutustumista. Lisäksi vaikka tekemistä opintojen osalta oli paljon, ei kurssien arvostelu kuitenkaan tuntunut olevan lainkaan tiukka.

Tokion yliopiston kampusalueilta

Molemmat kampusalueet olivat suuria, viihtyisiä ja vehreitä. Kampuksilla on useampia ruokaloita, joista sai kohtuuhintaista pääosin japanilaistyylistä ruokaa, ja myös kauppoja joista voi ostaa eväitä ja opiskelutarvikkeita. Yliopisto järjesti myös jonkin verran tapahtumia joihin pyrittiin houkuttelemaan sekä vaihtareita että paikallisia, osallistuin itse esim. teeseremoniatapahtumaan. Yliopistolla on myös monenlaisia kerhoja ja harrastusryhmiä, mutta niitä ei erityisemmin mainostettu vaihtareille – liittyminen on kyllä mahdollista mutta vaatii omaa aktiivisuutta.

Asuminen

Tokiossa toimii useita tahoja jotka vuokraavat kalustettuja asuntoja (pääosin yksiöitä) lyhytaikaiseen asumiseen, ja vuokrasin itse asuntoni tällaisen kautta. Asuntoja tuntui olevan hyvin saatavilla. Osalla näistä kalustettuja asuntoja vuokraavista firmoista vuokrat ovat tosin todella kalliita, mutta osalla hyvinkin kohtuullisia. Omassa yksiössäni oli kalusteiden lisäksi minikeittiö varustettuna mm. riisinkeittimellä, liedellä ja mikro-uunilla sekä ammeellinen kylpyhuone, sijainti aivan juna-aseman vieressä ja vuokra oli n. 600€ kuukaudessa. Myös yliopisto tarjoaa asuntola-asumista, joka on vielä edullisempaa. Asuntolahuoneissa käsittääkseni osassa on oma kylpyhuone ja osassa ei, ja keittiö on kaikille yhteinen. Asuntolan tai muun asunnon sijaintiin kannattaa kiinnittää huomiota: vaikka Tokion julkinen liikenne on todella kattava, matka-ajat voivat kuitenkin olla pitkiä, joten kannattaa katsoa etukäteen, että asunto on hyvien yhteyksien päässä siitä kampuksesta jolla uskoo pääsääntöisesti opiskelevansa. Oma koulumatkani oli aseman vieressä asumisesta huolimatta noin 40 min eli ei optimaalinen, mutta toisaalta junalla liikkuminen oli niin mukavaa ja helppoa ettei pitkä matka ehtinyt erityisemmin alkaa ärsyttämään.

Mikä yllätti minut vaihdon aikana

En ehkä kokenut mitään kovin valtavia yllätyksiä tai ainakaan kulttuurishokkia, sillä tiesin japanilaisesta kulttuurista jo paljon ennestäänkin. Eniten yllätyin vain positiivisesti siitä, miten hyvin viihdyin Tokiossa ja ehkä myös siitä, miten edullista moni asia oli Suomeen verrattuna, osittain myös heikon jenin ansiosta. Sen sijaan julkinen liikenne on kallista ja vaikka sen periaatteessa ennestään tiesinkin, silti ehkä vähän yllätyin kuinka paljon siihen loppujen lopuksi kuluikin rahaa. Välillä yllätyin myös siitä, miten valtavia väentungoksia monissa paikoissa oli ja ne myös usein ärsyttivät paljonkin, vaikka toki maailman suurimmassa kaupungissa ei voi muuta odottaa. On muuten myös hyvin tavallista, että suosituimpiin ravintoloihin jonotetaan oven ulkopuolella, joskus tunnin tai parikin. En tiedä oliko se aina ihan sen arvoista, mutta hauska paikalliskokemus kuitenkin!

Talviaikaan tuli opiskeluiden ohessa käytyä esim. Disneylandissa ja erilaisissa valaistustapahtumissa

En ollut aiemmin kokenut talvea Japanissa, joten siihen liittyi hienoisia yllätyksiä sekä hyvässä että pahassa. Aina sanotaan, että asunnot ovat talvella kylmiä ja sen kyllä allekirjoitan. Vaikka ilmastointilaitteessa oli lämmitys, ei silläkään saanut asuntoa kovin lämpimäksi. Tohvelit tai paksut sukkakerrastot olivat pakolliset ja pahimpina päivinä hengailin kotona ulkotakki päällä. Kylmimpinä aikoina oli paljon mukavampaa mennä esim. kirjoittamaan esseitä ihan suosiolla kahvilaan tai kampuskirjastoon. Toisaalta ulkona lämpötila tuntui Suomeen verrattuna melkein koko talven miellyttävältä ja hyvin kevyet talvivaatteet riittivät pääasiassa. Aurinko myös paistoi läpi talven melkein päivittäin, mikä oli ihanaa!

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

 

Jos tekee vertailua eri Japanin vaihtokohteiden välillä, kannattaa kurssivalikoiman vertailun lisäksi kiinnittää huomiota esim. siihen tarjoaako yliopisto asuntolahuoneita ja millaisia ne ovat. Huomionarvoista on myös se, että Tokion yliopistossa minimivaatimus on 6 kurssia/lukukausi, vaikka muissa Japanin vaihtokohteissa se on 7 (syynä tähän ilmeisesti se, että yksittäiset oppitunnit ovat pidempiä). Englannin kielitestiä (TOEFL/IELTS) ei vaadittu kaikkiin yliopistoihin, mutta Tokion yliopistoon vaaditaan ja se pitää maksaa itse. Jos on kiinnostunut JASSO-stipendin hakemisesta vaihtoajalle, niin kannattaa tarkistaa onko se haettavissa kyseisellä lukukaudella siinä yliopistossa johon hakee. Jos on, niin kannattaa ehdottomasti hakea (hakemiseen tulee ohjeet yliopistolta).

Paluu Suomeen

Paluu Suomeen tuntui melkein puolen vuoden jälkeen kummalliselta ja kieltämättä sopeutumisessa kesti vähän aikaa, etenkin siksi että palasin helmikuussa keskelle talvea. Toisaalta monia läheisiä oli ikävä ja siinä mielessä paluuaika tuntui sopivalta, toisaalta olisi ollut muilta osin ehkä helpompaa palata vasta kun kevät on Suomessa pidemmällä. Suomen pimeys tuntui hieman raskaalta, kuten myös tietynlainen tyhjyys. Tokiossa jo äänimaisemakin on hyvin erilainen, kun ihmisiä on joka puolella ja esim. juna-asemilla soi jatkuvasti erilaisia kuulutuksia. Helsingissä taas on talvella melkein kaikkialla kovin hiljaista. Vaihto oli kaiken kaikkiaan todella antoisa ja ainutlaatuinen kokemus. Viihdyin Tokiossa hyvin, opin paljon uutta, koin monenlaista upeaa ja tutustuin tosi kivoihin ihmisiin, ja nyt jälkeenpäin mietin kaikkea kokemaani haikeudella ja etenkin kiitollisuudella.

Posted on

Exchange semester at the National University of Singapore, Autumn 2023

Student at the Faculty of Agriculture and Forestry

Why National University of Singapore?

I chose Singapore as my exchange destination since I wanted to go somewhere tropical to learn more about nature in the tropics. Southeast Asia is one of the biodiversity hot spots, and the area has also remarkable carbon stocks. As a student interested in conserving biodiversity and carbon stocks, I felt understanding the Southeast Asian ecosystems and societies would be beneficial.

I also considered other countries in Southeast Asia as an exchange destination. Finally, I chose Singapore, mainly because English is one of the official languages. I thought getting to know local culture is easier if you share the same language.

National University of Singapore (NUS) offered a diverse selection of courses aligned with my academic interests. There’s no faculty of agriculture and forestry in NUS, but I was able to apply for courses from other faculties. I only did elective studies during my exchange, which allowed me to explore a range of topics that interested me, with the only requirement being that the courses were at the undergraduate level.

Arriving to Singapore and my experience of the first weeks

The semester started in the second week of August. Since there was some bureaucracy to handle before the semester start, I arrived in Singapore already on the first of August. This was also recommended by NUS. However, some exchange students arrived later, some even after the courses had already started, and they were just required to complete some additional paperwork for it.

The campus area was such a nice place to live.

The first thing I did after arriving, was to check in to my accommodation. I chose an accommodation on campus, since it was a lot cheaper than private rentals elsewhere. I had a small private room and a shared kitchen and bathroom with three roommates. All my roommates were also female students, as this was the rule of NUS residences.

The residence where I stayed, was in a good condition, and its location was convenient. It had gym, food stall and study areas close by, and the lecture halls were not too far either. My only complaint was that the kitchen area was poorly equipped, with only a fridge and a microwave available. This is because Singaporeans often prefer to eat out or purchase food from stalls rather than cooking at home.

I had applied for student visa beforehand, and already gotten the temporary visa to stay in Singapore until they could grant me the proper visa on-site. The proper student visa I got after few weeks of arriving required me to fill some paperwork, verify my identity, and provide proof of my covid-19 vaccination status. After all the visa process was easy, since we were given good instructions, and all of the on-site activities were held on campus.

Gardens of the Bay is a popular tourist attraction in Singapore – and for a reason!

During my first weeks, I explored the campus area, acclimated to the tropical heat, and visited various tourist attractions. Singapore is a popular tourist destination, and there is a lot to see and do. Especially the gardens and the parks of Singapore are something to see!

The climate of Singapore is tropical, which means it’s hot and humid. Despite coming from the Finnish summer, the heat felt intense, like a sauna. I had a room with no air conditioning, so at first it felt hard but because I was in the same temperature the whole time, I got used to the heat quickly. After a few weeks, I began to appreciate the weather. The temperature typically rages from 27 to 32 degrees, even at night or rainy day. After getting used to the heat, the air conditioning can feel cold, and I always wore long sleeved shirt in the classroom!

Studying at NUS

The Autumn semester runs from August to December with two one-week vacations in September and November. These breaks are a great opportunity for exchangers to travel to neighboring countries, Malaysia and Indonesia!

My courses started at the second week of August. Prior to the start of classes, we had some orientation events. There was a tour on the campus, tour around the accommodations and a welcome party for exchange students.

In the Comparative Botany class, we did a lot of examining plants on the microscope! This is a close-up of a Malayan Cherry (Muntigia calabura) flower.

I enrolled in four courses: General Biology, Riparian, Coastal and Aquatic ecosystems, Southeast Asian Culture and History, and Comparative Botany. They all lasted the whole semester, until December. All of them equaled seven Finnish study credits. All the courses were engaging, and most of them included hands-on activities, so we spent a lot of time in the laboratory as well. However, the workload was more demanding compared to Finland, with daily homework assignments. My courses did not have a final exam. Instead, most of them had smaller exams trough the semester, and rapports, essays and presentations for evaluation.

The study culture in Singapore is different than in Finland. The students strive for A’s, and since the evaluation is based on a curve, they must do better than their peers. What shocked me, was that it was common to see students studying in the middle of the night on the study areas. It was also common to see people taking a nap in the library after an all-nighter.

There really isn’t any party culture among the local students. They have limited free time since they study so much. However, many students do engage in club activities, with a wide variety of options available including sports clubs like karate and bouldering, as well as clubs focusing on arts, culture, and technology.

Everyday living in Singapore

I loved spending time in Singapore’s many beautiful nature parks.

I spent my free time mostly using the sport facilities in the campus or exploring the nature parks of Singapore. Singapore is a small country, but a big city, so there was a lot to see and even many nature attractions! There are also some beaches where I often went to relax after classes. Since I had no cooking appliances, I ate at food stalls and restaurants, enjoying the wide array of dining options available. I never got bored in Singapore.

Getting around Singapore is easy and cheap but can take some time. It took about 45 minutes to reach the city center from the campus via public transport. Public transport fees could be paid with a credit card, eliminating the need to download apps or purchase a travel card. The fare was usually around one dollar. Taxis were also reasonably priced. I usually used a taxi application called Grab, which was convenient since you see the price beforehand. However, all taxis seemed safe, and I never heard of any instances of scams involving taxis.

One of best qualities of Singapore is that it’s super safe. I never felt uneasy even walking alone at night. The crime level is low, with random violent crime almost inexistent. One thing to keep an eye out for, is the wildlife though. Singapore has crocodiles, snakes and jelly fish, and mosquitoes can spread dengue fever.

Healthcare in Singapore seemed to work great. I used the students’ clinic at the campus few times and got great service. There was no need to book an appointment, one could simply walk in and receive treatment in less than an hour. They also sold the prescribed medicine at the clinic, which was convenient. The basic appointment fee was 20 dollars, with additional charges for tests such as blood tests.

Things that surprised me

I was a bit surprised I didn’t get any big cultural shocks in Singapore. Singapore is a cultural melting pot, there is a lot more diversity than in Finland, and a lot of different customs and traditions.  I was mainly surprised about the ambitious student culture, although I had prepared for it beforehand.

What surprised me the most, was how young the local students were. Singaporeans don’t take gap years like Finns often do and graduate high school year earlier, so most of my classmates were ages 18–21.  However, it didn’t bother me and I made good friends despite the age-difference.

Some things to consider about exchange in Singapore

One thing that everyone should consider when in Singapore is the local laws. There are some strict laws and rules that might seem odd for foreigners, like the ban of eating bubble gum in public. If you break the rules, police can fine you and the fines are usually high. If you want to bring any medicine into the country, check beforehand if you are allowed to or if you need a permit. Singapore has strict anti-drug laws with severe punishments.

Another thing to consider is that Singapore is one of the most expensive cities to live in. Luckily, I got a room from the campus, so the rent was around 400€ a month, otherwise the rent could have been closer to 1000€. The groceries are more expensive than in Finland, although fruits especially from fruit stores were a lot cheaper. Since cooking at home is not very common and most accommodations don’t have a proper kitchen, buying food from food stalls and restaurants every day can get expensive. Fortunately, you can get a meal for 4 dollars. All in all, living expenses are higher in Singapore compared to Finland.

Returning to Finland

I returned to Finland in December. The biggest shock was the weather. I got so used to the heat and humidity, that I was freezing already at the airport. It was also difficult to get used to the short amount of daylight, since in Singapore the day length is always 12 hours.

The reverse culture shock is a real thing but after a while the old life in Finland starts to feel familiar again. There is a lot I miss about Singapore, the food, the places, the people, but the nature I miss the most.

Looking back on my exchange, I am so happy I did it. I got a lot of friends and unforgettable memories. I learned a lot, not only in an academic sense but also about the surrounding world and myself as well.

Posted on

Vaihtokertomus, Sungkyunkwan University, syksy 2023

Farmasian tiedekunta

Olin käynyt ensimmäisen kerran Etelä-Koreassa kesäkuussa 2022 lomalla, ja ihastuin maahan ja pääkaupunkiin tosi paljon. Päätin silloin, että haen maisterivaihtoon Seouliin syksyksi 2023. Haku alkoi syksyllä 2022, ja onnekseni minut valittiin vaihtoon. Etelä-Korea on hyvin suosittu kohde ja kilpailu paikoista voi olla kova. Motivaatiokirjeeseen kannattaa panostaa ja keskiarvosta pitää huolta, jotta se täyttää vaaditun rajan.

Etelä-Koreassa farmasian tiedekunta (ja myös lääketieteellinen sekä oikeustieteellinen) on suljettu vaihto-opiskelijoilta, eli tiesin jo hakuvaiheessa, etten voi suoraan suorittaa farmasian kursseja. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä pystyin ottamaan sellaisia kursseja valinnaisiksi, jotka tukevat maisterintutkielmaani. SKKUlla on kaksi kampusta, yksi Seoulissa pääkaupungin sydämessä ja toinen Suwonissa, noin tunnin ajomatkan päässä Seoulista. Suwonin kampus on painottunut luonnontieteisiin, eli siellä sijaitsee esim. kaikki insinöörilinjat, lääketieteellinen, farmasia jne. Itse kuitenkin suoritin opintoni Seoulin kampuksella, sillä valitsin lopulta sellaiset kurssit, jotka sijoittuivat Seoulin kampukseen.

Ennen vaihtoa

Jo ennen vaihtoa kannattaa hoitaa muutama asia, jotta saapuminen ja arki Etelä-Koreassa alkaisi mahdollisimman sujuvasti.

Lataa ainakin nämä seuraavat sovellukset:

    • Papago à kääntämiseen tarkoitettu sovellus, sillä Google kääntäjä ei ole kovin hyvä korean kielessä
    • Kakao Map à Google Maps ei toimi Etelä-Koreassa, joten karttasovellusta joutuu käyttämään hyvinkin ahkerasti
    • Naver Map à Sama kuin Kakao Map, mutta eri yritys
    • Xe à Valuutanmuunninsovellus, toimii myös offline tilassa
    • com à junaliput Korean sisällä matkustamiseen, esim. Busaniin, edullisesti täältä
    • Kingo-M à SKKUn oma sovellus, joka toimii opiskelijakorttina.

Suosittelen vahvasti hankkimaan paikallisen sim-kortin, jotta netti on käytettävissä jatkuvasti. Itse tilasin oman sim-kortin Chingu Mobile -yrityksen kautta, ja se toimi tosi hyvin koko vaihdon aikana. Valitsin noutopaikaksi Incheonin lentokentän, ja sainkin sim-kortin aktivoiduttua heti lentokentällä.  Heillä on myös nykyään eSim mahdollisuus, jolloin fyysisen sim-kortin kanssa ei tarvitse säätää ollenkaan. Sim-kortin hinta oli perusnetillä 5 kuukaudelle yhteensä n. 70e. Vinkkinä, että Suomessa kannattaa oma liittymä laittaa tauolle tai vaihtaa johonkin edullisempaan liittymään (esim. itse siirryin normaalista liittymästä Telia Dot liittymään, jossa oli kuukausihinta 8e). Jokainen säästetty euro on opiskelijana kotiinpäin. 😊

Etelä-Koreassa pärjää aika hyvin maksukorteilla, eikä käteistä tarvitse niin paljon. Visa Electron ei toimi Etelä-Koreassa eli jos sellainen kortti sattuu löytymään, kannattaa ennen lähtöä päivittää toiseen esim. Visa Debit tai/ja Visa Credit. Minulla oli mukana sekä Visa Debit että Visa Credit kortit OP:lta ja ne toimivat moitteettomasti. Suosittelen kuitenkin hyvin vahvasti avaamaan ja tilaamaan Wise-yrityksen maksukortin, sillä siinä valuutankerroin on tosi paljon parempi kuin muilla pankeilla. Itse en tajunnut tätä tehdä ennen vaihtoa, ja monesti harmitti varsinkin isompia ostoksia tehdessä, miten paljon olisin säästänyt. Eli vahva suositus tälle, monet vaihto-opiskelijat käyttivät tätä korttia. Kortti tulee myös tarpeeseen, kun/jos matkustaa muihin maihin kuten Japaniin, Taiwaniin jne. Huom! Kortilla maksaessasi maksa aina paikallisella valuutalla eli KRW.

Etelä-Koreassa lentokentällä kannattaa heti käydä ostamassa itselleen kioskista (GS25, CU, SevenEleven) T-money card eli matkakortin julkista liikennettä varten. Matkakortin voi ostaa ja ladata vain käteisellä. Arvon lataus onnistuu joko kioskeista tai sitten metroasemilla olevista koneista. Tämän takia käteistä kannattaa vaihtaa hieman jo Suomessa niin pääsee heti sitten ostamaan matkakortin perillä. T-money card käy kaikkiin kulkuneuvoihin sekä myös Etelä-Koreassa muihin kaupunkeihin, eli voit siis samalla kortilla matkustaa myös Busanissa metrolla ja bussilla.

Matkavakuutusta kilpailutin ahkerasti eri yrityksillä ja päädyin lopulta ottamaan Turvan matkavakuutuksen. Erillistä matkatavaroiden vakuutusta en tarvinnut, sillä se sisältyi kotivakuutukseeni.

Rokotukset kannattaa hoitaa ajoissa ottamalla yhteyttä YTHS:ään. Siellä on erillinen lomake, joka on tarkoitettu matkustaville opiskelijoille. Rokoteohjelman ja reseptit saa nopeasti. Kaikkia rokotteita ei tarvitse ottaa, mutta suosittelen ainakin hepatiittirokotteet hoitamaan kuntoon ennen matkaa.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Etelä-Koreaan 21.08.2023. Lensin suoraan Helsingistä Finnairilla, ja matka kesti 12h. Lentoliput ostin keväällä, ja niihin upposikin lähemmäs 1000e. Suosittelen seuraamaan lentojen hintoja esimerkiksi Google Flights -sivuston kautta, johon saa kätevästi laitettua lähtöpäivän ja kohteen, jonka jälkeen sivusto aina ilmoittaa sähköpostilla kun hinnat laskevat tai nousevat. Hyvällä tuurilla lentolippuja voi saada 500-700e, jos ottaa välilaskulla esim. Saksassa tai Ranskassa. Itse ostin sekä meno- että paluulipun samalla.

Etelä-Koreassa on elokuussa vielä kesä ja vastassa olikin hyvin lämmin ja kostea sää. Etelä-Korean päälentokenttä on Incheonissa, joka on noin tunnin matkan päässä Seoulista. Incheonista pääsee Seouliin metrolla, mutta suosittelen hyvin vahvasti ottamaan lentokenttäbussin, sillä metroa joutuu hyvin todennäköisesti vaihtamaan, jotta pääsee omaan määränpäähän. Incheonin lentokentältä SKKU:lle pääsee suoraan bussilla 6011, joka lähtee lentokentän edestä. Bussilipun saa ostettua kätevästi suoraan lentokentällä tiskiltä kertomalla, että määränpäänä on esim. SKKU. Bussilippu maksoi n. 12e. Matka kestää noin 1h 15min. Bussikuskit ovat hyvin avuliaita, kantavat matkalaukut bussiin ja sieltä pois. Nämä lentokenttäbussit ovat hyvin väljiä, saa rauhassa istua ja katsella maisemia. Metrolla pääsee määränpäähän myös, mutta matka kestää melkein 2h ja välissä joutuu vaihtamaan toiseen metroon. Lisäksi metrot ovat yleensä hyvin täynnä eikä istumapaikkaa välttämättä saa. Metromatka kustantaa n. 3,5e.

Meillä oli SKKUssa orientaatio vain yhden päivän, 22.08. Orientaatiopäivänä yliopiston oppilaat ja opettajat esittelivät koulun historian, jonka jälkeen oli yliopiston klubien musiikki- ja tanssiesityksiä. Näiden jälkeen lähdimme kiertelemään kampusta yhdessä, ja sen jälkeen oli tervetuliaisjuhlat ravintolassa, joihin oli vapaaehtoinen osallistuminen pienellä summalla.

1. Yliopiston klubin musiikkiesitys orientaatiopäivänä 2. Kotikatu 3. Tervetuliasillallinen orientaatiopäivän päätteeksi

 

Koska olin jo käynyt Seoulissa kerran aikaisemmin, oli kaupunki minulle ennestään jo vähän tuttu. Olin vaihdosta todella innoissani, ja ensimmäiset viikot menivätkin ihmettelemässä, että asunko todellakin Seoulissa? Kaikki oli mielenkiintoista ja jännittävää. Olen itse aika joustava ja helposti sopeutuva ihminen, joten minulle ei tullut kulttuurishokkia tai vaikeuksia sopeutumisen kanssa. Integroiduin aika nopeasti ja tein paljon joka päivä. Tiedän kuitenkin, että monille vaihtareille ensimmäiset viikot voivat olla vaikeita, sillä kaikki on uutta, ne tutut rutiinit puuttuvat ja esimerkiksi ruokailu voi olla hankalaa, kun ruoka on tosi erilaista verrattuna Suomeen. Kannustankin rohkeasti heti tutustumaan muihin vaihtareihin ja huonekaveriin, ja myös tutustumaan kaupunkiin itsenäisesti.

Arki kohteessa

Arki Seoulissa oli minulla aika erilainen kuin arki Helsingissä. Vietin yllättävän paljon aikaa kampuksella toisten opiskelijoiden kanssa, mikä oli tosi kivaa vaihtelua. Sai kokea sellaisen mukavan kampuselämän, mitä ei ehkä Suomessa ole niin kokenut, kun läsnäolo ei yleensä luennoilla ole pakollinen. Yleensä päivät menivät niin, että aamupäivisin oli jokin luento, jonka jälkeen menin syömään lounaan koulun ruokalaan.

Lounas oli hyvin edullinen, noin 3,7e ja aina tosi herkullista! Lounaan jälkeen joko jatkoin matkaa toiselle luennolle tai koulun kirjastoon (josta on ihanat näkymät Namsan Towerille!) tekemään palautettavia tehtäviä. Iltapäivästä lähdin aina tekemään jotakin muuta johonkin toiseen naapurustoon Seoulissa.

SKKU kampus sijaitsee siis Hyehwassa, ja en sinänsä viettänyt

Kampuksella oli edullisia ruokaloita, joista sai tosi hyvää ruokaa. Annos maksoi yleensä 3-4e. Kuvissa muutama esimerkki minkälaisia ruokia oli tarjolla. Kimchiä oli aina lisukkeena.

paljon aikaa tällä alueella vaan lähdin jonnekin toiseen naapurustoon joko kahvilaan, ravintolaan, museoon, katsomaan nähtävyyksiä tai osallistumaan johonkin kulttuuritapahtumaan. Seoul on valtava miljoonakaupunki, jossa on koko ajan jotakin meneillä. Vaihdoin aikana kävin esimerkiksi katsomassa huikean drone esityksen, ison ilotulitusshown (jota oli paikalla katsomassa yli miljoona ihmistä) sekä pesäpalloa. Pesäpallo on tosi iso juttu Etelä-Koreassa, ja suosittelen ehdottomasti käymään yhdessä pelissä. Tunnelma on tosi railakas!

Viikonloppuisin lähdin yleensä tutustumaan muihin kaupunkeihin, ja suosittelenkin lähtemään rohkeasti muihin kaupunkeihin yksin tai kaveriporukalla. Itse kävin esimerkiksi Suwonissa, Incheonissa, Chuncheonissa, Danyanggussa, Busanissa ja Jeju-saarella.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

SKKU:ssa oli ihan kivasti tarjolla englanninkielisiä kursseja, ja päädyin lopulta ottamaan neljä kurssia, jotka olivat Suomessa 6op arvoisia. Yhteensä vaihdon aikana suoritin 24 opintopistettä. Vaihdossa tein myös maisterintutkielmaani liittyviä tehtäviä Suomeen.

Näkymä kirjastosta. Taustalla Namsan Tower.

Etelä-Koreassa kurssit kestävät koko lukukauden ajan eli ne alkavat syksyllä elokuussa ja loppuvat loppukokeisiin joulukuussa. Kesken lukukauden on midterms eli välikokeet kaikissa kursseissa. Riippuen professorista, kokeet olivat joko perinteisiä paperikokeita luentosalissa tai sitten esseepainotteisia kokeita ns. open book -kokeita. Kurssivalinnat tein 17.08.2023 SKKU lähettämien ohjeiden mukaisesti. Kurssit alkoivat 28.08 viikon kestävällä add&drop viikolla, jolloin kursseja sai dropata, jos tuntui ensimmäisen luennon jälkeen, että ei ollut mielenkiintoista. Tämä käytäntö on ymmärtääkseni kaikissa yliopistoissa.

Kampusalue

Kurssien luennot, jotka itse valitsin, painottuivat ti-to välille, eli minulle jäi ma ja pe kokonaan vapaaksi.  Luennot olivat yleensä 1-2 luento per kurssi viikossa, ja yhden luennon kesto oli yleensä 3 tuntia. Kaikkiin luentoihin oli läsnäolopakko. Läsnäoloa seurattiin niin, että luentosalien ovilla oli QR-koodilukijat, joihin skannattiin oma opiskelijakortti Kingo-M apilla. Luentojen lopussa oli vielä aina nimenhuuto. Poissaoloja sai olla, mutta vain muutama ja huomioiden sen, että poissaolot voivat estää korkeimman arvosanan saamisen. Itse en kokenut läsnäolopakkoa häiritseväksi ja ihan mielellään kävi luennoilla, kun valitsi sellaiset kurssit, mitkä oikeasti kiinnosti.

Oli tavallista, että luentoja oli myöhään iltaysiin asti joissakin kursseissa, mutta minun kohdalla ei tällaista kurssia sattunut. Minulla oli sekä isoja sadan opiskelijoiden luentoja, mutta myös pieniä, 20 oppilaan luentoja. Tykkäsin itse enemmän kursseista, joissa oli pieni ryhmäkoko, sillä siinä pääsi keskustelemaan professorin ja muiden opiskelijoiden kanssa enemmän ja jakamaan ajatuksia. Esimerkiksi eräällä kurssilla professorimme vei meidät Samsungin konferenssiin, sillä hän oli puhujana siinä ja ryhmäkokomme oli pieni, mikä mahdollisti tämän. Kävimme myös muutaman kerran yhdessä syömässä professorin kanssa. Tämä oli kuulemani mukaan tavallista varsinkin maisteriopiskelijoiden kursseissa, jossa ryhmäkoot ovat väistämättä pienempiä, sillä Koreassa ei ole yleistä suorittaa maisteria.

Luennot olivat hyvin perinteisiä eli professori luennoi aiheesta ja lopuksi meillä oli aina keskustelua. Melkein kaikissa kursseissa oli tehtäviä, joita piti tehdä tai artikkeleita joihin piti perehtyä ennen seuraavalle luennolle saapumista. Oli siis hyvin tavallista, että jokaisella kurssilla oli viikottaisia palautettavia tehtäviä. Itse tykkäsin tästä, sillä se pakotti pitämään jonkinlaisesta opiskelurytmistä kiinni, mutta nämä tehtävät myös samalla valmistivat aina seuraavaa luentoa varten, jolloin luentoa oli kivempi seurata ja keskusteluun oli helpompi osallistua. En kokenut opiskelukuormaa liian isoksi, vaikka tekemistä riittikin joka viikolle. Kurssit olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja koin, että sain niistä paljon irti näiden tehtävien avulla.

Kimchin valmistusta yliopiston ruokalassa.

Opiskelujen lisäksi koulumme järjesti vaihto-opiskelijoille muutamaa muuta ohjelmaa. Kävimme esimerkiksi Everland-huvipuistossa, ja kokeilimme kimchin tekemistä koulumme ruokalassa. Lukukauden kohokohta oli yliopiston kampus festivaalit. Eli sekä syys- että kevätlukukaudella melkein kaikki yliopistot järjestävät isoja kampusfestivaaleja, joihin tulee esiintymään maan kuuluisimmat laulajat ja bändit. Festivaali on yliopiston omille opiskelijoille ilmainen, mutta myös ulkopuoliset pystyivät ostamaan lippuja. Syyslukukaudella 2023 festivaali järjestettiin Suwonin kampuksella. Oli tosi kiva kokemus, sillä moni artisti oli minulle tuttu. Festivaaleilla oli esiintymissä mm. NewJeans, Beenzino, DynamicDuo, Jaurim ja monia muita isoja nimiä.

NewJeans esiintymässä SKKU kampusfestivaaleilla.

Asuminen

Asuin vaihdon aikana yliopiston asuntolassa I-housessa (korealainen osoite 성균관로5길 67 명륜3가 종노구 서울 03073), joka sijaitsi SKKU Seoulin kampuksella. Olin onnekas, sillä asuntolan sijainti oli todella hyvä. SKKU oli hienosti järjestänyt niin, että kaikki halukkaat vaihto-opiskelijat saivat paikan asuntoloista, jos niin halusivat. Haku asuntoloihin tapahtui erikseen heidän ohjeiden mukaisesti Google Formsilla. Haku alkoi aika myöhään, heinäkuussa 2023 ja samassa kuussa tuli myös päätös. Asuin asuntolassa 21.08-25.12.2023 ja tämä maksoi 1700USD eli noin 1570e koko vaihdon ajalta, joka tarkoitti noin 400e kuukaudessa. Maksu suoritettiin kuitenkin koko könttänä ennen vaihdon alkamista.

Dormitoryn huone.

Koska asuin yliopiston asuntolassa niin ensimmäinen määränpääni Seoulissa oli lääkäriklinikka, jossa kävin ottamassa pakollisen keuhkoröntgenin tuberkuloositodistusta varten. Suosittelen hyvin vahvasti ottamaan röntgenin vasta paikan päällä Seoulissa, koska hintaero on aivan valtava verrattuna Suomeen. Röntgen maksoi Seoulissa noin 20e, kun Suomessa se maksaa 200-300e. SKKUn lähellä on monia klinikoita, jossa röntgenin voi käydä tekemässä. Itse kävin tässä paikassa: (Hyehwa Image Center) 233, Changgyeonggung-ro, Jongno-gu, Seoul (linkki Kakao Mapiin https://kko.to/HN4SnI0iYM). Menin tänne suoraan lentokentältä. Bussi pysähtyi kätevästi heti klinikkaa vastapäätä, jätin matkalaukut klinikan alakertaan ja menin ilmoittautumaan tiskille ilman ajanvarausta. Noin puolessa tunnissa kaikki oli valmista, ja kävelin tuberkuloositestilappu kourassa asuntolaan, joka olikin kätevästi vain muutaman sadan metrin päässä.

Asuntolassa jaoin huoneeni toisen opiskelijan kanssa. SKKU oli järjestänyt niin, että huonekaveri oli yleensä samasta lähtömaasta eli myös minun kohdalla huonekaveri oli Suomesta. Uskoisin, että he järjestivät saman lähtömaan opiskelijat huonekavereiksi, jotta sopeutuminen maahan olisi helpompaa ja samalla myös kulttuuriset eroavaisuudet opiskelijoiden välillä ei synnyttäisi kärähmää, kun toisen kanssa joutuu jakamaan pienen tilan jatkuvasti. Minulla oli hyvä tuuri jälleen kerran, sillä huonekaverini oli tosi kiva ja vietimmekin monesti vapaa-aikaa myös yhdessä.

Huoneessa meillä oli omat sängyt, kirjoituspöydät ja pienet vaatekaapit. Lisäksi huoneessa oli kylpyhuone ja vessa, jotka olivat erillisinä eli vessa oli erikseen ja suihku erikseen, molemmat vain meidän kahden käytössä. Vaikka huone oli pieni ja omaa tilaa ei hirveästi ollut, koin tämän väliaikaisen asumismuodon ihan toimivana. Oli myös kivaa, että aina päivän päätteeksi tiesi toisen henkilön olevan paikalla ja pystyi yhdessä jakamaan päivän kuulumisia ja tapahtumia.

I-housessa, jossa asuin, oli erillinen iso keittiö meidän kaikkien käytettävissä ensimmäisessä kerroksessa. En itse käyttänyt keittiötä ollenkaan, sillä söin kaikki ateriat ulkona, koska se oli tosi edullista. Asuntolasta löytyi myös pesula 3. kerroksessa. Pesulassa oli sekä pyykinpesukone että kuivausrummut. Yksi pesukerta maksoi noin 0,75e. Pesukoneiden käyttöön oli oma sovellus, ja siihen pystyi lataamaan saldoa kioskeista käteisellä. Vinkki: Suosittelen ottamaan vähän pesuainetta mukaan Suomesta, sillä hyvää ja edullista pesuainetta oli vaikeaa löytää. Toinen vinkki on ottaa aluslakana ja pussilakana mukaan, sillä Koreassa ei käytetä pussilakanoita ollenkaan. Otin itse mukaan yhden pussilakanasetin ja yhden aluslakanan, jotka ostin edullisesti Ikeasta ennen lähtöä. Peitto ja tyyny on asuntoloissa valmiina.

Asuntoloissa oli vartija paikalla 24/07, ja asuminen oli mukavaa ja rauhallista. Kandiopiskelijoilla oli asuntoloissa ”kotiintuloaika” eli su-to klo 01-05 aamuyöllä ei pääsyt asuntolaan sisään. Maisterivaiheen opiskelijoilla tätä ei ollut, ja kotiintuloajat poistuivat myös väli- ja loppukokeiden aikana kaikilta.  Suosittelen asuntolassa asumista ehdottomasti, vaikka aluksi voikin olla aika jännittävää jakaa huone tuntemattoman ihmisen kanssa. Itsekin asuin Suomessa kaksiossa, joten odotin mielenkiinnolla, miten elämä jaetussa huoneessa sujuisi. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja sen takia suosittelen rohkeasti harkitsemaan asuntolassa asumista!

 Lukukauden kesto ja lomat

SKKU:ssa lukukausi alkoi 28.08.2023 ja loppui 08.12.2023. Mitään varsinaista lomaa ei syyslukukaudella ole, mutta syksyllä osuu muutama iso juhlapäivä, joiden aikana ei ole luentoja. Nämä ovat esim.  Chuseok, Hangul Day, ja National Foundation day, joiden aikana ei ole opetusta. Vuonna 2024 nämä juhlapäivät osuvat seuraaville päivämäärille:

    • 추석Chuseok ma 16.09. – ke 18.09.2024
    • 개천절 National Foundation Day to 03.10.2024
    • 한글날 Hangul Day ke 09.10.2024

Suosittelen näiden aikana suunnittelemaan matkustamista esim. Jeju-saarelle, Busaniin tai itärannikolle. Jos Alien Registration Card ehtii tulemaan ennen näitä juhlapäiviä, voi matkustaa myös muihin maihin kuten Taiwaniin, Hong Kongiin tai Japaniin.

Vaihdon aikana matkustin itse paljon Etelä-Korean sisällä, mukaan lukien Busan ja Jeju-saari. Lisäksi kävin Hong Kongissa ja Japanissa.

1. Incheon 2. Busan 3. Danyanggu

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Vaihto sujui kaikin puolin tosi kivasti ja mitään suurempia yllätyksiä ei oikein tullut. Olin jo aika hyvin perillä korealaisesta kulttuurista elokuvien ja sarjojen takia, mutta myös sen takia että olin jo kerran aikaisemmin lomalla siellä.

Se mikä monesti yllätti, oli miten edullista tai tosi kallista jokin asia oli verrattuna Suomeen. Esimerkiksi elintarvikkeet, hedelmät ja vihannekset ovat tosi kalliita, ja hinnat kolminkertaisia Suomeen verrattuna tai jopa enemmän. Ulkona syöminen on taas tosi edullista. Myös muut palvelut olivat huomattavasti edullisempia verrattuna Suomeen. Esimerkiksi silmälasien hankkiminen on tosi edullista. Kivat silmälasit saa parilla kympillä, ja lasit ovat valmiina yleensä puolessa tunnissa. Suosittelenkin tuomaan omat vanhat silmälasit mukaan, ja päivittämään linssit siellä. Itse tein niin, ja sain uudet linssit noin 30eurolla (Suomessa 200-300e). Myös erilaiset lääkäripalvelut ovat tosi edullisia. Poistin esim. luomen noin 10 eurolla (Suomessa hinta yleensä satasesta ylöspäin), ja hammastarkastuksen sekä hammaskiven poiston voi saada huomattavasti edullisemmin kuin Suomessa.

Koska olen suurimman osan elämästäni asunut Suomessa, tuntui tosi oudolta, kun huomasin, että Etelä-Koreassa aurinko paistoi melkein joka päivä. Vaikka talvella oli kylmää niin auringonvaloa oli paljon, mikä oli tosi ihanaa.

Olin muilta vaihto-oppilailta aina kuullut, että on tosi vaikeaa saada paikallisia ystäviä. Minun kohdalla tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan tutustuin moneen paikalliseen ja yksi korealainen ystäväni oli jo käymässä Suomessa vierailemassa. Uskon, että jos vain itse rohkeasti juttelee paikallisille opiskelijoille niin ystävystyminen on mahdollista. Englanninkielen taidoista, niin verrattuna esimerkiksi Japaniin, Etelä-Koreassa osataan englantia paljon enemmän.

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

SKKU sijainti on tosi hyvä ja esimerkiksi Insadong alueelle on vain parin kilometrin kävelymatka.

Muista yliopistoista poiketen SKKU pyrki järjestämään kaikille halukkaille asuntolasta paikan, mikä on tosi iso plussa.

Yliopistolla on klubitoimintaa, mutta sitä ei oikein esitelty kunnolla. Pitää olla itse aktiivinen ja kysellä näiden perään. Olisin itse halunnut osallistua valokuvausklubiin, mutta se meni minulta ohi. Moni vaihtari osallistui esimerkiksi jalkapalloklubiin, ja tutustuivat sitä kautta myös paikallisiin opiskelijoihin.

Yliopistolla on myös Buddy program eli jokainen vaihto-oppilas saa itselleen paikallisen opiskelijan buddyksi eli tuutoriksi. Minun buddy oli tosi mukava ja vietimmekin yhdessä aikaa. Ryhmämme koostui kolmesta vaihto-opiskelijasta ja kävimme muutaman kerran yhdessä syömässä. Buddyn kanssa on vähän tuurista kiinni miten aktiivisesti tavataan. Minun buddy oli itse ollut vaihtarina Englannissa ja hän halusi aktiivisesti olla tekemisissä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.

Paluu Suomeen

Palasin haikein fiiliksin Suomeen tammikuun alussa. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten pimeää täällä on talvella, ja se olikin sellainen asia mihin alussa oli hankalaa sopeutua. Suomessa minua odotti työt heti seuraavalla viikolla paluusta, joten pääsin takaisin omiin arkirutiineihin aika nopeasti. Koska olin alivuokrannut oman asuntoni vaihdon ajaksi, niin pääsin takaisin tuttuun kotiin ja ympäristöön, mikä helpotti paluuta. Tammikuussa hoidin heti kaikki todistukset kuntoon vaihdosta ja kursseista, ja sain aika nopeasti kurssit hyväksyttyä myös Suomen puolella.

Olin vaihdon aikana ottanut tuhansia kuvia ja videoita, ja olen tosi tyytyväinen, että tein niin. Palaan aina silloin tällöin katsomaan kuvia ja fiilistelemään aikaa Seoulissa. Toivon, että pääsen vierailemaan siellä taas pian!

Posted on

Vaihtokertomus, Chulalongkorn University, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta

Olin vaihdossa Chulalongkornin yliopistossa Thaimaassa yhden lukukauden ajan. Opiskelin Chulassa Kaakkois-Aasian tutkimusta englanninkielisessä Southeast Asian Studies (SEAS) -ohjelmassa.

Hain Thaimaahan vaihtoon, sillä maan rikas historia, kulttuuri ja luonto kiinnostivat, minkä lisäksi Chulan yliopisto tarjosi monipuolisia opintoja vaihtareille.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Thaimaan pääkaupunkiin, Bangkokiin, noin viikkoa ennen lukukauden alkua. Halusin varata hyvin aikaa kaupunkiin tutustumiseen ja sopivan asunnon löytämiseen ennen opintojen alkamista. Ensimmäinen viikko hurahtikin nopeasti kuumankosteaan ilmastoon ja kaupungin nopeaan tempoon tottuessa sekä uuteen asuntoon asettuessa.

SEAS-ohjelma järjesti orientaatiopäivän ohjelman opiskelijoille 4.8. ja Chula järjesti yliopistolaajuisen orientaatiopäivän kaikille opiskelijoille 8.8. Molemmissa tilaisuuksissa pääsin tutustumaan kanssaopiskelijoihin paremmin. Sain molemmista tilaisuuksista kutsun sähköpostiin vain muutamaa päivää aiemmin. Chulassa tiedonvälitys ei ole sitä kaikista tehokkainta ja nopeinta… Tähän kannattaa valmistautua!

Kurssit lähtivät käyntiin heti orientaatiopäivien ohessa. Kursseille pystyi ilmoittautumaan parissa eri kierroksissa Chulan nettisivuilla ennen lukukauden alkua ja sitten viimeistään kurssien alettua. Itse olin ilmoittautunut kursseille ennen kurssien alkamista ja saanut niihin hyväksynnänkin, mutta paikan päällä selvisi, että näitä valitsemiani kursseja ei ollutkaan enää olemassa… Sain onneksi pienen paniikin jälkeen haltuuni ajantasaisen listan syksyn kursseista ja pääsin ilmoittautumaan niihin ongelmitta.

Lukukauden alussa kursseja pääsee ”kokeilemaan” kaksi ensimmäistä viikkoa ja tämä kannattaa ehdottomasti hyödyntää ennen viimeisiä lukituksia kurssivalinnoista. Luennoille saa siis vapaasti mennä istumaan ja kuuntelemaan, ja sitten viimeistään kahden viikon päätteeksi on lukittava valitsemansa kurssit. Itse ”kokeilin” useaa SEAS-ohjelman kurssia ennen lopullista valintaani ja hyvä niin, sillä lopulta valinnat olivat täysin eri mitä olin alussa ajatellut! Usein myös kurssien tehtävät ja tarkempi aikataulutus selviävät vasta kurssien aloitusluennoilla, joten pelkän kurssinimen ja -kuvauksen perusteella ei välttämättä kannata valita kursseja.

Asuminen

Bangkokissa on paljon erilaisia vaihtoehtoja asumiselle. Chulan kampuksella on yliopiston oma asuntola (CU iHouse) ja lähellä kampusta sijaitsee pari opiskelijoiden suosimaa hotellimaista asuntolaa (Nonsi, iSanook). Yksityiset condominiumit eli condot ovat myös hyvin suosittuja asumisvaihtoehtoja.

Päätin itse vuokrata asunnon Bangkokissa yksityisiltä markkinoilta, sillä yksityiseltä sai upeita asuntoja halvemmalla kuin mitä opiskelija-asuntolat olisivat maksaneet. Löysin oman asuntoni Bangkokin vuokra-asuntojen Facebook-ryhmästä. Asunnossani oli olohuone, keittiö, makuuhuone ja oma vessa, ja vuokra oli 340€/kk. Taloyhtiön kattouima-allasta, kuntosalia ja shuttle-serviceä lähimmälle BTS-asemalle sai käyttää ilmaiseksi!

Moni yksityisiä condoja vuokraava suosii pidempiaikaisia vuokra-sopimuksia (6kk+), joten oli hieman haastavaa löytää asunto vain 5kk ajaksi. Useiden yhteydenottojen ja parin asuntonäytön jälkeen löysin kuitenkin sopivan asunnon, johon oli mahdollista tehdä lyhyempi sopimus. Kannattaa siis sitkeästi ottaa yhteyttä useisiin vuokranantajiin eikä lannistua, jos ei asuntoa heti löydy.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Opiskelin Chulassa Kaakkois-Aasian tutkimusta englanninkielisessä Southeast Asian Studies -ohjelmassa. Suoritin vaihdon aikana yhteensä neljä kurssia: kaksi Kaakkois-Aasian tutkimuksen kurssia ja kaksi Thai-tutkimuksen kurssia. Kurssit kestivät koko lukukauden ja olivat 6 op arvoisia. Sain valita kurssini kahdeksan kurssin listalta, joten paljoa valinnanvaraa ei kurssivalintojen suhteen ollut.

Jokaisella kurssilla oli 3h luentoja viikossa, ja läsnäoloa seurattiin tiukasti. Luennot olivat suurimmaksi osaksi perinteistä luento-opetusta ja esiin nousseet kysymykset esitettiin luennoitsijalle yleensä vasta luennon lopussa. Kolmella kurssilla oli myös säännöllisesti asiantuntijoiden vierailijaluentoja, mikä toi mielenkiintoista syvyyttä käsiteltäviin aiheisiin. Kerran osallistuttiin myös kansainväliseen konferenssiin!

Luentojen lisäksi kaikilla valitsemillani kursseillani tehtiin 15-20 sivuinen loppuessee, joka kurssista riippuen esiteltiin 1-2 kertaa. Lisäksi tehtäviin kuului lyhyempiä esseitä, ryhmätöitä ja case-esitelmiä. Opettajat usein korostivat, että maisteriopinnoissa kuuluu kehittää kirjoitus- ja esiintymistaitojaan, ja kurssitehtävät vastasivatkin tätä ajatusta. Kokeita ei ollut lainkaan SEAS-ohjelman millään kurssilla.

Lukukauden päätteeksi SEAS-maisteriohjelma järjesti kolmen päivän opintoretken historiallisille raunioille. Retki oli tutkinto-opiskelijoille pakollinen osa opintoja, mutta koska vaihtarit joutuivat maksamaan matkasta (n. 180e), niin he saivat itse päättää osallistumisestaan.

Arki ja matkustaminen

Bangkok on itsessään niin monipuolinen ja rikas kaupunki, että olisin hyvin voinut viettää aikani vain siellä! Tapahtumia, nähtävyyksiä, ravintoloita ja kaikkea muuta tekemistä on paljon, ja julkisilla pääsee helposti kulkemaan ympäri kaupunkia.

Itse kampuksellakin tuli vietettyä paljon aikaa. Chulan valtava kampus sijaitsee aivan kaupungin ytimessä ja se on todella kaunis kaikkine vihreyksineen ja historiallisine rakennuksineen. Kampuksella on halpoja ruokaloita lähes jokaisessa rakennuksessa, maksuttomat urheilufasiliteetit opiskelijoille ja useita kirjastoja, joissa monet opiskelijat viettävät päivät opiskellen.

Vaihdon aikana ehdin hyvin myös matkustamaan Thaimaassa. Bangkokin lisäksi vierailin 8 eri kohteessa, joista lemppariksi nousi Chiang Rain vuoristo. Matkustaminen Thaimaassa on helppoa ja edullista, etenkin maata pitkin. En halunnut lentää niin lyhyitä välimatkoja, joten matkailin ympäri maata ainoastaan maateitse. Junaverkosto on laaja ja bussiyhteyksiä on vielä enemmän. Myös naapurimaihin, Kambodžaan, Laosiin, Vietnamiin ja Malesiaan, pääsee maateitse, mutta suurten välimatkojen vuoksi aikaa matkustamiseen kannattaa varata hyvin.

Thaimaa on niin valtavan suuri ja monipuolinen maa, joten vaikka matkailin vaihdon aikana pelkästään Thaimaassa, tuntuu, että jäi paljon vielä näkemättä!

Huomiona vielä, että kannattaa aloittaa matkailu lähes heti vaihdon alettua, sillä alussa on enemmän vapaa-aikaa eikä luentoja siirrellä vielä niin paljoa! Chulassa lukukauden edetessä opettajilla on tapana siirrellä luentoja lyhyellä varoitusajalla, joten monella on mennyt siksi myöhemmät matkasuunnitelmat uusiksi. 🙂

Lukukauden kesto ja lomat

Chulalongkornin yliopistossa on kahdenlaisia lukuvuosia: ohjelmasta riippuen on joko kaksi lukukautta (syksy ja kevät) tai kolme lukukautta (syksy, talvi-kevät ja kevät-kesä). SEAS-ohjelmassa lukukausia oli kaksi, joista olin vaihdossa ensimmäisen lukukauden ajan.

Lukukausi alkoi virallisesti elokuun ensimmäisellä viikolla ja loppui joulukuun toisella viikolla. Tarkat aloitus- ja lopetuspäivämäärät vaihtelevat vuosittain. SEAS-ohjelmassa ei ollut minkäänlaisia lomia lukukauden välissä eli viikoittaiset luennot jatkuivat suoraan putkeen aina elokuusta marras-joulukuuhun saakka. Pyhä- ja juhlapäivinä, joita on Thaimaassa useita, oli lähes aina vapaapäivä, mutta opettajat järjestivät aina korvaavia luentoja näiden tilalle. Viimeisten luentojen jälkeen oli usein pari viikkoa aikaa keskittyä loppuesseiden kirjoittamiseen ennen lukukauden virallista päättymistä.

Mikä yllätti vaihdon aikana

Jännitin aika paljon sitä, miten tulen sopeutumaan yli 10 miljoonan ihmisen suurkaupunkiin, mutta yllätyksekseni ihastuin Bangkokiin ihan toden teolla! Bangkok saattaa ensisilmäyksellä näyttäytyä sotkuiselta ja vaikeasti navigoitavalta kaupungilta, mutta kaupunkiin paremmin tutustuessa huomaa, miten hyvin organisoitu se oikeastaan on.

Bangkokin joukkoliikenne, johon kuuluu mm. skytrainit, metrot, bussit ja jokilautat, on hyvin järjestetty, edullinen ja helppokäyttöinen. Ostareita, marketteja ja ruokakauppoja on ihan kaikkialla, ja ne moni niistä on yömyöhään auki. Jos ei jaksanut itse lähteä ruokaostoksille, niin eri applikaatioiden kautta pystyi tilaamaan ruokaa itselleen edullisesti. Liikuntapaikkoja ja puistojakin on useita.

Asuminen Bangkokissa oli siis todella helppoa ja vaivatonta, ja kaiken kruunasi se, että paikalliset olivat aina äärimmäisen ystävällisiä ja avuliaita.

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi huomioida

Chulaan hakemista kannattaa alkaa valmistelemaan hyvissä ajoin. Eri ohjelmat vaativat erilaisia asioita, joten selvitä ajoissa, mitä dokumentteja tarvitset hakemusta varten. Itse jouduin esimerkiksi tekemään maksullisen TOEFL-kielitestin SEAS-ohjelman hakemusta varten. Kaikkea tietoa ei välttämättä löydy ajantasaisena netistä, joten ole myös valmis ottamaan yhteyttä ohjelman koordinaattoriin ja kysymään suoraan häneltä apua.

Toiseksi suosittelisin opiskelemaan edes hieman thain kieltä. Thaimaassa puhutaan yleisesti ottaen ihan hyvin englantia, mutta perusfraasien ja kohteliaisuuksien osaaminen thaiksi helpottaa kanssakäymistä thainkielisten kanssa!

Suosittelen myös tutustumaan Thaimaan ilmastoon ja vuodenaikoihin, jotta sade- ja kuumakaudet eivät tule yllätyksenä. Loppusyksyllä Bangkokissa ja sen lähialueilla on sadekausi voimakkaimmillaan ja mm. äkkitulvat ovat kaupungissa yleisiä. Sadekausi saattaa hieman rajoittaa liikkumista ja matkailua. Keväällä taas Bangkokissa on kuumakausi, jolloin sadetta ei ole lähes lainkaan, mutta lämpötila voi nousta jopa 40°C.

Paluu Suomeen

Vaihdon jälkeen päätin jäädä vielä hetkeksi Kaakkois-Aasiaan matkailemaan kuten moni muukin vaihtari. Paluu Suomen talveen ei houkutellut, sillä arki aurinkoisessa suurkaupungissa alkoi tuntumaan omalta.

Thaimaa on upea maa, joka yllätti kaikella sen rikkaudella ja kauneudella. Tiedän, että aion vielä tulevaisuudessa palata maahan, sillä paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Vaikka Bangkok onkin hektinen suurkaupunki, oppi siellä kuitenkin olemaan stressaamatta asioista (ainakaan liikaa). Kaikella on tapana järjestyä oli sitten millainen tilanne tahansa, ja tämän mentaliteetin lopulta sisäistin itsekin kantapään kautta.

Elämäni Thaimaassa on ollut upea kokemus. Sain vaihdon aikana paljon uusia ystäviä ja mahtavia kokemuksia. Palaan kotiin paljon rikkaampana kuin osasinkaan kuvitella. Suosittelen Thaimaata vaihtokohteeksi jokaiselle!

Posted on

Vaihtokertomus, Taiwanin National Tsing Hua Yliopisto, kevät 2023

Bio-ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Moikka! Nimeni on Roosa ja opiskelen Helsingin yliopistossa Genetiikan ja molekyylibiotieteiden maisteriohjelmassa. Opiskelin ”molecular and celullar biology” linjalla kevätlukukauden 2023 National Tsing Hua University:ssä (NTHU), joka sijaitsee Taiwanin pääkaupungista Taipeista noin tunnin bussimatkan päässä Hsinchun kaupungissa. Hsinchu on hyvin perinteinen kaupunki, jossa on noin puoli miljoonaa asukasta ja kaksi isoa yliopistoa.

Infot koulun alkamisesta lähetettiin sähköpostitse joulukuun lopussa, ja koulu alkoi helmikuun toisella viikolla. Infot olivat kattavat ja sisälsivät ensimmäisen viikon kulut. Ensimmäisellä viikolla maksetaan asuntola, petivaatteet ja sähkökortti. Itse lensin Taiwaniin kahdeksan päivää ennen koulun alkua, mikä oli hyvä ratkaisu: pääsin sopeutumaan kulttuuriin ja uuteen aikavyöhykkeeseen rauhassa ennen kuin luennot alkoivat.

Tammikuun aikana saimme yhteystiedot omakohtaiseen tuutoriin ja isäntäprofessoriin. Olikin todella helpottavaa tietää, että joku paikallinen on koululla auttamassa minua sopeutumaan. Oman tuutorin kanssa meistä tulikin todella hyvät ystävät. Muutama päivä ennen kurssien alkua meillä oli infotilaisuus, jossa kerrottiin tärkeitä asioita opiskelusta ja elämästä NTHU:ssa, jonka jälkeen tapasimme tuutorit. Tuutorit esittelivät meille kampusta ja näyttivät asuntolat. Minut yllätti taiwanilaisten aito kiltteys ja halu auttaa sekä se kuinka ahkeria he ovat töissä ja koulussa.

Ensimmäinen kouluviikko meni luokkien etsimisessä ja oikeiden kurssien valinnoissa. Onneksi isäntäprofessori ja oma tuutori auttoivat näiden kanssa. Jouduinkin usein soittamaan tuutorilleni, että olen eksynyt. Ensimmäisellä viikolla oli pakollinen terveystarkastus, joka oli hyvin laaja terveydentilantarkastus. Terveystarkastukseen kuuluu mm. laajat verikokeet, virtsakokeet, yleiset tiedot (paino, pituus, jne), selän röntgenkuvaus ja lääkärin tapaaminen. Kokemus oli hyvin hämmentävä, sillä pisteillä toimittiin liukuhihnatekniikalla, mutta olen hyvin kiitollinen, että sain näin laajat terveydentilantarkastukset. Näistä tietenkin piti maksaa, mutta koulun kautta sen sai n. 30 eurolla.

Kursseja täytyy ottaa 13 credits (Suomessa vastaa 26 opintopistettä), mutta tavoite on 15 credits (Suomen 30 opintopistettä). Suosittelenkin ottamaan 15 opintopistettä, sillä on todennäköistä, että joku kurssi ei ole mieluisa, jolloin siitä voi luopua. On mahdollista, että kurssi on merkattu englanninkieliseksi, vaikka opetus onkin kiinaksi. Kurssien välillä on eroja, joten mieluummin ottaa liikaa kursseja alkuun ja luopuu niistä kuin toisinpäin. Kurssit kestävät 16–18 viikkoa. Huhtikuun alussa oli viikon loma, jonka paikalliset viettävät perheensä kanssa. Professorit olettavat opiskelijoiden opiskelevan loma-ajan, sillä mid term alkaa pian loman jälkeen. Mid term on viikon kestävä ajanjakso, jolloin on kokeita, esitelmiä tai raportteja riippuen opettajasta. Lukukauden viimeisellä viikolla on finals, joka on samanlainen kuin mid term. Itsellä professorit ovat hajauttaneet niiden ajoitusta, joten omat mid term ja finals kestivät noin kolme viikkoa. Pidin tästä tavasta, sillä muuten itsellä olisi ollut 6 koetta/esitelmää/raporttia viikossa. Nyt ehdin panostamaan jokaiseen tarpeeksi.

Taiwanissa monet työskentelevät ja/tai opiskelevat 12 tuntia päivässä, mutta myös ottavat tehopäiväunia missä tahansa, milloin tahansa – tapa, jota olen itsekin opetellut täällä. Kursseista pääsee läpi maisteritasolla, jos saa 70 % koepisteistä, kandivaiheen opiskelijoilla on hiukan matalampi prosentti. Usein tunneille osallistuminen on 10 % loppuarvosanasta, mikä kannustaa opiskelijoita osallistumaan tunneille. Itse olen päässyt kokemaan hyvin autenttisen kokemuksen kursseilla, sillä olin ainut eurooppalainen vaihto-oppilas. Muutenkin vaihto-oppilaita kursseillani on hyvin vähän, vaikka kurssit ovat englannin kielellä. Muihin vaihto-oppilaisiin tutustuminen oli kuitenkin suhteellisen helppoa, sillä meitä oli kampuksella vain noin 40 opiskelijaa kevätkaudella. Heidät tunnisti joukosta nopeasti ja monia pystyi lähestymään helposti.

Viikot vaihdossa kuluivat hyvin nopeasti koulun ja matkustelun ohella. Viikonpäivinä minulla oli keskimäärin kaksi 2–3 tunnin luentoa päivässä. Osallistuin koulun cheerleading joukkueen toimintaan, jolloin minulla oli harjoitukset maanantaisin ja torstaisin. Tiistaisin kävin kavereiden kanssa koulun kuntosalilla. Yliopistolla on myös uima-allas sekä pesäpallo- ja koriskenttä. Jos on innostusta urheiluun, suosittelen osallistumaan liikuntakursseille. Liikuntakursseille on tunkua, joten rohkeasti vaan ilmoittautumaan usealle. Kursseilla on droppaus mahdollisuus myöhemmin. Kuulemma taitotaso ei ole vaativa, mutta ohjeistus pääsääntöisesti on kiinaksi. Viikonloppuisin usein lähdimme porukalla matkustelemaan ympäri Taiwania. Suosittelen myös varaamaan aikaa vaihdon jälkeen matkusteluun Taiwanissa uusien kavereiden kanssa. Taiwanissa matkustelu julkisilla on helppoa ja halpaa. Bussi matka Hsinchusta Taipeihin maksaa 3 € ja luotijuna Etelä-Taiwaniin maksaa noin 30€. Matkustin myös Japaniin ja Etelä-Koreaan vaihdon aikana. Omien kurssien takia matkoja täytyi suunnitella huolella, sillä minulla oli 10% arvosanasta läsnäoloa.

Asuin vaihtoni ajan opiskelija-asuntolassa, joka oli tarkoitettu maisterivaiheen naispuolisille opiskelijoille. Kulttuurierona on, että miehiltä on pääsykielletty asuntolalle kello 17–08 välillä ja muutoin täytyy pyytää lupa miesvierailijoille, mutta naiset kuitenkin saivat mennä miesten asuntoloihin vapaasti. Jaoin huoneeni taiwanilaisen kämppikseni kanssa, jonka lisäksi jaoimme vessan ja suihkun kahden muun opiskelijan kanssa. Kämppiksestäni on tullut hyvä ystäväni ja hän on aina ollut todella ystävällinen.  Asuminen asuntolassa on ollut mieluisaa, vaikka siinä on omat rajoituksensa. Hinta-laatu suhde oli kohdallaan sillä maksoin vain noin 450 € puolesta vuodesta. Tämä maksetaan kerralla ensimmäisellä viikolla. Asuntolan huone on myös käytössä noin viikon verran finals kokeiden jälkeen, joka mahdollistaa oleskelun Taiwanissa opintojen jälkeen. Asuntolalla on yksi jääkaappi ja yksi mikro, jolloin kaikki ruokailu tapahtuu ulkona. Kampuksella on kolme ruokalaa, josta saa muutamalla eurolla aterian. Ruoka onkin kohtuullisen halpaa, usein söin 2–5 eurolla.

Vaihdon kustannukset olen saanut kustannettua apurahalla, asumistuella, opintotuella ja opintolainalla. Itse matkustelen vielä Aasiassa ennen kuin palaan Suomeen. Suomessa minun täytyykin heti alkaa raportoimaan vaihdon kursseja Helsingin yliopistolle.

Posted on

Vaihtokertomus, Kioton yliopisto, kevät 2023

Oikeustieteellinen tiedekunta

Olin vaihdossa Kioton yliopistossa Japanissa puoli vuotta. Hain Japaniin sillä olen oikeustieteellisen ohessa tehnyt Aasian tutkimuksen opintoja. Kioto on erinomainen paikka Japanin kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille. Kaupunki oli maan hallinnollinen keskus yli tuhannen vuoden ajan ja se on täynnä kauniita historiallisia paikkoja.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Kioton yliopisto järjesti hieman ennen saapumista kattavan infon ja ohjeisti kattavasti ennen saapumista. Tiedot keväällä järjestettävistä kursseista ja niihin ilmoittautuminen tulivat melko myöhään. Joitain infoja ja yhteisiä tapahtumia järjestettiin myös saapuessa paikan päällä. Saapuessa opiskelijoiden tulee rekisteröityä kunnan asukkaaksi kunnantalolla. Tämä piti tehdä itse, mutta kunnantalolla sai ohjausta, toki enimmäkseen japaniksi.  Opiskelijaviisumilla on mahdollista tehdä 28 tuntia viikossa töitä opintojen ohella kunhan täyttää erikseen sitä varten lomakkeen. Täytin työluvan varmuuden vuoksi, vaikka ulkomaalaisten työllistyminen Japanissa ei ole helppoa.

Lensin Osakaan, jossa on lähin lentokenttä ja otin junan Kiotoon. Japanissa on erilaisia luonnon ääri-ilmiöitä. Latasin sen vuoksi luonnon katastrofeista ilmoittavan sovelluksen jo ennen saapumista, joka osoittautui hyödylliseksi. Kioton yliopisto ohjeistaa hyvin ja järjestää harjoituksia maanjäristysten varalta. Puhelimeen pystyy myös hankkimaan sim-kortin kätevästi etukäteen niin, että sen voi vain noutaa operaattorin pisteeltä lentokentältä maahan saapuessa.

Kioton kansainvälisillä opiskelijoilla on some-ryhmiä, joiden kautta sai hyvin etukäteen yhteyden kevään vaihtareihin. Tämän kautta kuulin whatsApp-ja Line-ryhmistä, joiden kautta kuuli yhteisistä menoista sekä tapahtumista. Menimme esimerkiksi pienellä porukalla ekalla viikolla Kioton yliopiston vieressä sijaitsevalle Daimonji-vuorelle, josta oli hienot näkymät kaupunkiin. Kioton kansainvälisten opiskelijoiden seura (KUISC) järjestää vaihto-opiskelijoille saapumisjuhlat ja erilaista hauskaa toimintaa pitkin vuotta. Yliopisto järjesti myös useita lounaita, joissa vaihto-opiskelijat lounastivat paikallisten opiskelijoiden kanssa.

Yliopiston pääkampuksella on söpö, pieni talo (Kizuna), josta saa neuvontaa ja apua tarvittaessa. Japanissa opiskelijoiden seurat yliopistoilla ovat iso juttu. Ensimmäisellä viikolla kiersimme läpi urheilukentän tutustumassa yliopiston eri seuroihin. Mukana oli lukuisia eritasoisia baseball-joukkueita ja jopa mölkky-seura nimeltään Ankka. Kiinnostavia seuroja löytyy joka makuun ja niiden toimintaan kannattaa tutustua.

Asuminen ja arkikohteessa

Kioton yliopistolla ei ole asuntolapaikkoja kaikille vaihto-opiskelijoille, vaan ne arvotaan etukäteen. Ylioopiston sivuilla ja some-ryhmissä Kioton yliopiston kansainvälisille opiskelijoille on neuvoa niille, joita arpaonni ei suosi. Pääsin Hyakumanbenin asuntolaan, joka sijaitsee Yoshida-kampuksen vieressä ja hieman yli puolen tunnin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Arki toimi hyvin kun luennoille oli lyhyt matka ja vuokra oli hyvin edullinen (¥33,500). Asuntolassa oli jaetut keittiö ja suihkutilat. Kodista löytyi hätäpaketti maanjäristysten varalta.

Yliopistolla voi syödä edullisen ja hyvän luonaan. Tosin lukukauden alussa keskipäivällä ruokaloihin on pitkät jonot. Kampuksella on myös useita kauppoja. Kasvisruoan tarjonta oli hyvin rajallista. Yliopiston lähellä on myös useita kauniita kävelyreittejä kuten filosofien polku tai Kamo-joen varsi. Kansainväliset opiskelijat pääsevät joihinkin Kioton museoihin ja nähtävyyksiin ilmaiseksi tai alennuksella tiettyinä ajankohtina.

Kioton yliopiston kampuksella sijaitsee vanha asuntola, jonka opiskelijat ovat vallanneet. Yliopisto ei ylläpidä asuntolaa, joten se on huonossa kunnossa. Yliopisto haluaisi purkaa vanhan asuntolan, mutta opiskelijat taistelevat sen säilyttämisen puolesta kovasti. Vanhalla asuntolalla on taidetapahtumia ja tukikeikkoja sen säilyttämiseksi. Lisäksi siellä on villi kanala, täynnä söpöjä kanoja.

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri

Ryhmäkoot olivat pienemmät kursseilla kun ainakin omassa tiedekunnassani ja professorit muistivat meidät nimeltä. Opinnoissa korostettiin paljon läsnäoloa. Joskus kova läsnäolon korostus näkyi siinä, että väsyneet opiskelijat nukkuivat luennoilla pää pulpeteissa professoreiden luennoidessa.

Opetus oli kiinnostavaa ja helppoa seurata. Opetuksessa oli eri tavoin toteutettuja välikokeita ja heinäkuun lopussa loppukokeet. Jotkin tentit tehtiin käsin kirjoittaen paperiin ja kokeet eivät olleet vaikeita.

Kioton yliopisto tunnetaan kansainvälisessä vertailussa hyvänä tutkimusyliopistona. Pääsin tutustumaan Kioton yliopistossa tehtävään avaruustutkimukseen, jossa kehiteltiin asuinrakennuksia ihmisiä varten Kuuhun ja Marsiin. Yliopistossa tehtävään tutkimukseen tutustuminen vaihdossa oli myös todella kiinnostavaa. Kiotossa järjestettiin useita kiinnostavia seminaareja.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukausi alkoi huhtikuun alussa. Japanissa kouluvuosi alkaa aina huhtikuun alussa. Tuolloin oli myös kirsikkapuiden kukkimisaika. Kiotossa oli hanami-juhla, joten julkiset liikennevälineet olivat täynnä turisteja muualta Japanista ja ympäri maailmaa.

Meillä oli vapaa viikko opintojen alussa kultaisella viikolla (Golden weekillä 29.5.-5.5.), joka on kansallinen vapaa viikko sitten taukoja ei ollut heinäkuun loppuun asti. Loppukokeet järjestettiin heinäkuun lopussa. Elokuun ensimmäisellä viikolla oli vielä palauteviikko. Japanilaiset professorit korostivat kuinka tärkeää on olla läsnä vielä tuolloin palauteviikolla ja paheksuivat vaihto-opiskelijoita, jotka lähtivät jo kiertämään Japania silloin. Muut professorit eivät järjestäneet tuolloin ollenkaan palauteluentoja.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana ja mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Kiotossa pärjää ilman Japanin taitoa, mutta vaihdosta saa enemmän irti jos osaa japania edes vähän. Monet Japanissa eivät puhu englantia. Useimmiten ihmiset ujostelevat englannin puhumista, jopa sitä hyvin puhuvat opiskelijat Kioton yliopistolla.

Kuulin eräällä luennolla professorilta ja opiskelijoilta siitä mitä haasteita varsinkin nuoret naiset voivat kohdata hakiessa apua terveydenhuollosta Japanissa. En itse sairastunut vaihdon aikana, joten olen toisen käden tiedon varassa. Useampi opiskelija kertoi, että terveydenhuollossa haasteena olleen sen ettei heitä kuunneltu.  Pidempään Japanissa olleilta opsikelijakavereilta tai yliopistolta, voi saada neuvoja, jotta löytää ne terveydenhuoltopaikat, joissa tulee hyvin kohdatuksi.

Kioton lukuisat perinteiset festivaalit yllättivät ja ne olivat todella mielenkiintoisia kokemuksia. Mitarashi-festivaali, joka järjestetään kesän kuumimpana aikana Kioton yliopiston läheisessä Shimogamon-pyhäkössä oli erityisen vaikuttava.

Paluu Suomeen

Japanissa saa oleskella puoli vuotta, joten opintojen jälkeen on mahdollista jäädä hetkeksi. Opinnot loppuivat elokuun alussa ja asuntola oli vuokrattuna elokuun loppuun. Elokuun ja heinäkuun vuokra maksettiin molemmat heinäkuussa.

Posted on

Vaihtokertomus, National Taiwan University, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Lähtövalmistelut ja saapuminen

Taiwaniin lähteminen oli varmasti koko vaihdon ärsyttävin osa. Vaihtoon lähteminen kannattaa ehdottomasti silti, mutta en aio kaunistella lähtöä. Ennen vaihtoon menemistä jouduin hoitamaan pitkän listan asioita: löytämään vuokralaisen asuntooni, tyhjentämään asuntoni, hankkimaan viisumin, hankkimaan matkavakuutuksen ja täyttämään paljon erilaisia lomakkeita. Kaikkein ärsyttävintä varmasti oli se, että National Taiwan University vaatii, että kaikkien tulijoiden on käytävä lääkärintarkastuksessa. Tätä ei julkinen tai opiskelijoiden terveydenhuolto hoitanut, joten matkaan lähtemiseen kuului ylimääräinen noin 500 euron lasku lääkärintarkastuksista. Mahdollisesti vaihdon huonoin kokemus oli, kun lääkäri suomalaisella terveysasemalla naureskeli lomakkeen todella oudoille kysymyksille. Onneksi tämän jälkeen pääsin lähtemään ilman suurempia mutkia.

Yksi 4 tunnin ja yksi 12 tunnin lento sujuivat hyvin ja yhtäkkiä olinkin Taiwanissa, kaukana kotoa ja paikassa, johon olin kaksi vuotta unelmoinut pääseväni. Eroja oli heti paljon: tullessani kaikkialla oli vielä maskipakko, Taipeissa kaikki oli isompaa ja kiireisempää. Toisaalta olin vain todella onnellinen päästessäni vihdoin elämään suurkaupungissa ja näkemään taiwanilaista elämää. Ensimmäinen viikko sujui hyvin Taipein matkakohteisiin tutustuessa ja toisella viikolla orientaatio alkoi. Orientaatiossa pääsimme tutustumaan muihin opiskelijoihin ja kampukseen. Koin, että orientaatio oli suunniteltu hyvin, sillä pääsin heti alussa tutustumaan ihmisiin, joiden kanssa olinkin samoilla kursseilla myös myöhemmin.

Arki Taiwanissa

Arjessa Taiwanissa on selviä eroja Suomeen verrattuna. Selvin on se, että asunnoissa ei usein ole keittiötä. Asunnossani ei ollut keittiötä, joten söin jokaisen aterian ravintolassa. Tämä ei tosin ollut suuri ongelma, sillä halvimman aterian sai yliopistolla noin 1,5 euron hintaan ja ravintoloita, joista aterioita saa 2–4 eurolla, on helppo löytää. Yleisesti arkeni koostui paljolti samoista asioista kuin Suomessakin. Aamulla menin yliopistolle luennoille ja muuten päivän aikana opiskelin kirjastossa. Illalla kävin usein aterioilla ystävieni kanssa, kävimme kuuntelemassa live-musiikkia tai teimme jotain muuta. Silti todellisuudessa opiskelin selvästi enemmän ja myöhempään kuin Suomessa. Kahdesti viikossa luentoni loppuivat klo 21.05 illalla ja usein ne alkoivat klo 8.10 aamulla. Pitkiä päiviä oli siis paljon ja osa illoista käytettiin luennoilla.

Opinnot

Kurssivalikoima opiskelemallani alalla eli politiikan tutkimuksessa oli hyvä. Englanniksi tarjottiin noin 30 eri kurssia, joista lopulta otin vain 2. Tämän lisäksi tein kurssin musiikkitieteestä, kaksi kurssia kiinan kielen opintoja ja yhden vapaaehtoistyön kurssin. Yleisesti koin, että vaihtareille oli tarpeeksi kurssivaihtoehtoja, muttei yllin kyllin. Tuntui myös, että moni hieman erikoisempi kurssi oli opetettu englanniksi, kun taas peruskurssit olivat kiinaksi. Esimerkiksi filosofian laitokselta olisi voinut tehdä kurssin aikamatkustuksen filosofiasta ja itse kävin kurssin musiikkitieteen soveltamisesta ilmastokysymyksiin. Samalla kurssitarjonta vaihteli paljon alakohtaisesti. Politiikan tutkimuksen kursseja oli paljon englanniksi, sosiologian ja antropologian kursseja vain muutama.

Yliopiston kirjasto löytyy palmukujan lopusta

Opetuskulttuuri oli selvästi erilainen kuin Helsingin yliopistossa. Yhdellä kurssilla suurin osa kokeesta oli vain asioiden ulkoa opettelua. Opettelimme yhdistämään valtion johtajia heidän valtioihinsa ja määrittelemään paljon eri termejä. Ulkoaopettelua painotettiin paljon enemmän kuin Suomessa politiikan tutkimuksen alalla. Toisaalta joillain kursseilla oli melko tuttu opetuskulttuuri, mutta yleisesti sanoisin että ainakin politiikan tutkimuksen kurssit olivat hyvin vahvasti opettajavetoisia. Opettajat pitivät omaa luento-osuuttaan tärkeänä ja keskustelua oli melko vähän.

Kokeita ei ollut montaa. Kiinan kokeeni olivat hyvin samanlaisia Suomeen verrattuna. Toisaalta Afrikan politiikkaa koskevan kurssin kokeeseen kuului paljon ulkoa opettelua, mikä oli hyvin erilaista suomalaisiin kokeisiin verrattuna. Muuten minulla ei ollut kokeita, vaan kurssit suoritettiin esseillä ja esitelmillä. Esseetkin olivat hieman outoja. Suomessa politiikan tutkimuksessa painotetaan vertailua ja kritiikkiä, kun taas Taiwanissa opettaja halusi vain summauksen artikkelin pääargumenteista. Opettajan mukaan vertailu ja kritiikki olivat vapaaehtoista.

Asuminen

Asuin itse pienessä yksityisesti omistetussa asunnossa, joka oli aika tyypillinen Taipeille; siellä oli kaikki tarvittava (tosin ei keittiötä), mutta ei pahemmin ylimääräistä tilaa ja se maksoi noin 400 euroa. NTU tarjoaa myös asuntola-asumista, missä suuri osa vaihto-opiskelijoista asui. Kuulin näistä pääosin hyviä asioita. Oma kokemukseni oli hyvä myös yksityisen asunnon kanssa, vaikka niitä on tosin usein hieman vaikea löytää. Asunnon etsinnässä käytin myroomabroad-nimistä verkkosivua, joka erikoistuu asunnon tarjoamiseen ulkomaalaisille Taipeissa. Itsekseen asunnon etsiminen vapailta markkinoilta voi olla haastavaa, joten suosittelen kyseisen verkkosivun käyttämistä tai avun pyytämistä paikalliselta tutulta. Ongelmana on, että yleensä Taipeissa vuokrasopimukset ovat minimissään vuoden pituisia, joten lyhyitä vuokrasopimuksia voi olla vaikea solmia.

Lukukausi

Lukukausi kesti 16 viikkoa. Se alkoi helmikuun lopussa ja kesti kesäkuun alkuun asti. Tämän lisäksi meillä oli joitain yksittäisiä lomapäiviä ja huhtikuussa oli muutama vapaapäivä peräkkäin, jolloin maanantaista keskiviikkoon oli vapaata. Tätä moni paikallinen kutsui NTU:n kevättauoksi. Satunnaisia kansallisia vapaapäiviä Taiwanissa on enemmän kuin Suomessa, mutta kaikki näistä eivät olleet opiskelijoille lomapäiviä.

Vaihdon yllätykset

Taipei 101 on nähtävissä kaupungin joka kolkasta

Vaihdossa eniten yllätti taiwanilaisten ystävällisyys ja avuliaisuus. Olen matkustanut noin 35 eri maassa, enkä ole ikinä tavannut yhtä avuliaita ihmisiä. Taiwanilaiset kysyvät usein, voivatko he auttaa, jos näytät olevasi hukassa ja ovat aina todella ystävällisiä ja avuliaita, kun heiltä pyytää apua. Keskustelimme esimerkiksi Kiinan läksyistämme ulkona ystäväni kanssa ja vieressä oleva taiwanilainen sanoi kysymättä, että vastaa mielellään kysymyksiimme. Keskusteltuamme jonkun aikaan hän pyysi meidät lounaalle. Taiwanilaiset ovat todella kiinnostuneita ulkomaisista ja todella ystävällisiä. Tiesin tämän jo ennen tulemista, mutta tämä todella yllätti käytännössä.

Yllättäviä asioita ovat olleet myös roska-autot. Taloyhtiöissä ei ole roskiksia, joten roskat on vietävä tiettyyn aikaan tulevaan roska-autoon. Olin yllättynyt, että Taiwanista löytyy halpoja klubeja, joissa hintaan kuuluu jatkuva ilmainen juoman täyttö. Ilmankosteus myös yllätti minut ja osa vaatteistani homehtui vaihdon alussa, sillä en tajunnut, että vaatteita ei voi jättää sisään kuivumaan, ellei tuuletus ole päällä.

Huomioitavaa NTU:hun hakevalle

NTU:hun hakevan kannattaa huomioida, että NTU:hun lähtemistä kannattaa alkaa valmistelemaan hyvissä ajoin. Käytännön järjestelyt Suomen päässä ja Taiwanin päässä ovat monesti hieman hitaita ja ylimääräiset odottamattomat asiat (kuten NTU:n vaatima lääkärintodistus) hoituvat helpommin kun on hyvissä ajoin liikkeessä. Toiseksi suosittelisin opiskelemaan edes hieman kiinaa. Taipeissa on paljon ravintoloita ja kauppoja, joissa englannin taso on aikalailla olematon. Niinpä aivan perusasiat kiinaksi kuten “haluan tämän” ja “paljonko maksaa” ovat todella hyödyllisiä.

Paluu Suomeen

Olen palaamassa Suomeen vasta noin kaksi kuukautta tämän julkaisemisen jälkeen, mutta odotan innolla ystävieni ja perheeni näkemistä. Uskon, että myös kotiin palaaminen tuo omat haasteensa, mutta niistä varmasti selvitään. Toivottavasti tästä blogista on hyötyä jollekin vaihtoon lähtevälle. Itse sanoisin, että Taiwan on ollut erityisen antoisa maa, juuri sen takia että se on niin erilainen Suomeen verrattuna. Viiden kuukaudenkin jälkeen jokin jatkuvasti yllättää ja jotain outoa tapahtuu. Se tekee elämästä täällä hauskaa ja jännittävää, mutta myös todella opettavaista. Kohtaamalla jatkuvasti uutta ja odottamatonta oppii paljon itsestään ja omasta kulttuuristaan. Suosittelen siis vahvasti lähtemään kauas ja hyvin erilaisiin kulttuureihin, sillä niistä oppii erityisen paljon!