I arrived in Switzerland about a week before the orientation week started, on 4th of September. I had a hotel for the first night, because I arrived late and the pickup for my keys were during office hours. I got my apartment keys next day and got to move in. I had no complications regarding housing, a roommate showed how everything worked and how do I get something if needed, thanks to him! To note, I lived in 6 people-apartment with 2 bathrooms and one fairly sized kitchen (rent 615 francs, which is cheap around there). The exchange students had created a WhatsApp -group for communication, so even before the orientation week started, people were gathering around Bern and getting to know each other, so on my second night I also joined and already met some of the other students and made friends. In September, Bern still had summer weather and the Aare-river was beautiful and so much fun to swim in. I fell in love with Bern within few days of being there.
Everyday life in Bern
Everyday life started out when the studies started and I went to the lectures and usually I had lunch with friends and went to library, coffee shops or somewhere else to study and hang out and evenings we also spent together. I tried to do activities every weekend depending on the weather; hiking, skiing, travelling, joining student events etc. If you didn’t want to, most likely you did not encounter a phase of boredom. University of Bern also offers a free gym and some group exercises, so I used to go to Pilates few times a week. You could also join a semester long “course” for i.e. dancing (these usually cost a little).
Studying at University of Bern
The courses and teaching culture to my experience was quite similar to what it is in Finland and for example, the professors and lecturers they were very familiar with the students, and you didn’t need to have precautions when talking to them. Maybe one note would be that I had few seminars which means that the class size is quite small and usually presence is expected. Being away was allowed only with beforehand notice and a good reason (which was not actually that strict, as I had to be away few times, the lecturers were very understanding). The seminars construct of doing group work and having discussions which explains why you need to be present.
Exams
As in many courses in Helsinki, in Bern I did not have many exams. I only had assignments and group works that were evaluated and affecting your course number. What was new to me was that in one course I had an oral exam and I’ve never had one of those and to my understanding few of my friends also had oral exams so that is something that they use at least in Bern.
Accommodation
As in many cities around Europe, cost of living is something to be prepared to. To my surprise, living in student accommodation in Bern was fairly fair priced (I don’t mean cheap), from the point of view that Switzerland is one of the most expensive countries in the world. The University itself didn’t offer housing, but there are housing companies in Bern that offer shared living opportunities to students. The housing options are well presented in the University website.
Duration of the semester and holidays
The semester started in the middle of September, and I had one lecture per course every week. Our Christmas holiday started around 21st of December and some of the exchange students went home already at that point. The semester continues until end of January and some of the exams might even end up being in February. Some exchange students were able to schedule the exams for earlier. This was up to the professors, but many were flexible. I even had one assignment due date at the end of February, even though the lectures were done before Christmas.
Surprises during my exchange
How much schoolwork I really had to do and how the amount of ECTS they tell you to do varies. I understand that University of Helsinki must tell you to do certain amount of ECTS, but in University of Bern they told us that you should take maximum 20 ECTS, just so you have enough time for everything else also. In addition, getting used to new country and language can be quite exhausting on top of everything.
What to consider before applying
That you should consider what are your interests and what do you like to do, so you know then to express your interests and get to achieve your dreams. For example, I love to ski, so I did my research regarding skiing areas and tickets in Switzerland and engaged myself with people who also like to go on the slopes in a similar agenda that I do. That guaranteed that I got the best experiences to my taste. So: be you and do you, you will enjoy your time when you get to fulfill yourself.
Coming back to Finland
Returning to Finland was quite a chaos, since I had study leave from my work and the work started 4 days after returning. On top of that I had ongoing studies that needed to be done. So, my advice is to be gentle with your schedule – it takes time to settle back. This of course if you have the opportunity. After a month being in Finland, I finally feel like my crazy schedule has fallen into place. I didn’t have any hard time returning, but the longing feeling to move abroad at some point in time is present and definitely growing!
Ecuador valikoitui vaihtokohteekseni, koska minua kiinnosti lähteä Etelä-Amerikkaan, mutta en osannut espanjaa, joka on lähes kaikissa Etelä-Amerikan maissa vaihdon vaatimuksena. Olin myös innoissani mahdollisuudesta nähdä upeita luontokohteita niin Andien vuoristossa, Amazonian sademetsässä kuin täysin vertaansa vailla olevilla Galápagos-saarilla.
Universidad San Francisco de Quito, tutummin USFQ, on yksityinen yliopisto, joka tarjoaa tavallisen opiskeluvaihto-ohjelman lisäksi maksullista, englanninkielistä Galápagos Semester Program GAIAS -ohjelmaa, jossa noin puolet vaihdon ajasta opiskellaan maan pääkaupungin Quiton laitamilla Cumbayan laaksossa yliopiston pääkampuksella ja puolet San Cristobalin saarella Galápagoksella. Oma vaihtoni oli GAIAS-ohjelmassa ja se sijoittui opinnoissani maisterivaiheen toiselle vuodelle. Vaihto alkoi elokuussa ja loppui joulukuun alussa.
Ennen lähtöä
Hakuprosessi oli selkeä ja melko yksinkertainen. Kohdeyliopisto tarjosi paljon tietoa ja kaikkiin kysymyksiin sai vastauksen sähköpostitse yleensä nopealla aikataululla. Sähköpostia kannattaakin seurata tarkasti hakuajan aikana! Koska vaihdossa opiskellaan englanniksi, englannin kielitaito piti todistaa TOEFL/IELTS-testillä. Omassa tapauksessani kielitaidon todistaminen onnistui kuitenkin vain todistamalla, että opiskelen englanninkielisessä maisteriohjelmassa.
Vaihtoon lähtijän on olennaisestikin hankittava kattava matkavakuutus ja lisäksi mahdollisesti rokotteita (esim. GAIAS-ohjelmaa varten keltakuumerokotus). Ecuadoriin ei tarvita viisumia, vaan kohdeyliopiston todistus vaihtoon valituksi tulemisesta riittää, mikä helpotti huomattavasti hakuprosessia. Lisäksi ennen vaihtoa piti suorittaa espanjan kielen tasotesti, jonka perusteella meidät jaettiin kolmeen ryhmään vaihdon alussa suoritettavaa viikon mittaista espanjan kurssia varten.
Ennen vaihdon alkua kohdeyliopisto järjesti etänä pakollisen orientaation, jossa kerrottiin muun muassa kattavasti siitä, mitä tulevan vaihtarin kannattaa vaihdoltaan ja erityisesti sen ensimmäisiltä viikoilta odottaa.
Saapuminen ja ensimmäiset viikot Cumbayassa
Saavuin Quitoon muutama päivä ennen vaihdon alkua. Jännitys oli tietenkin kova, varsinkin koska vaihdossa asutaan paikallisissa isäntäperheissä, joiden englannin taito vaihtelee paljon – esimerkiksi omissa isäntäperheissäni ei osattu ollenkaan englantia. Ennen lähtöä olin viestitellyt hieman perheen äidin kanssa, joten tiesin kenet odottaa näkeväni lentokentällä. Jännityksestä huolimatta kaikki sujui hyvin ja kokenut isäntäperhe osasi antaa minun rauhassa asettua ja ihmetellä uutta paikkaa.
Kuva 1. Quito pilvisenä päivänä.
Ensimmäinen viikko yliopistolla oli pelkkää orientaatiota ja muihin ohjelman vaihtareihin tutustumista. Sekä yliopisto että muut vaihtarit vaikuttivat heti alkuun todella kivoilta! Toisella viikolla järjestettiin viikon mittainen espanjan kurssi, jonka tarkoitus on auttaa kieltä enemmän tai vähemmän osaavia vaihtareita selviytymään arjesta espanjan kielellä. Ecuadorissa ei juurikaan puhuta englantia, joten perheiden lisäksi espanjaksi saa kommunikoida kaikenlaisissa asiakaspalvelutilanteissa.
Vaikka isäntäperheessä asuminen saattaa tuntua hassulta, jos on jo vuosia asunut omillaan Suomessa, on siinä paljon hyviä puolia – esimerkiksi ecuadorilaiseen kulttuuriin tutustuu tällä tavalla helposti ja kielitaito karttuu nopeasti, kunhan uskaltaa vain avata suunsa ja kommunikoida avoimesti. Lisäksi isäntäperhe tarjoaa opiskelijalle aamupalan ja iltaruoan. Myös tavallisessa vaihto-ohjelmassa suositellaan perhemajoitusta, mutta jotkut opiskelijat asuvat myös yksityisissä vuokra-asunnoissa koko vaihdon ajan tai osan aikaa.
Opiskelu GAIAS-ohjelmassa: kurssit ja retket
Kuva 2. Yliopistorakennuksia Cumbayan kampuksella.
Muihin yliopistovaihtoihin verrattuna GAIAS-ohjelma on monella tapaa poikkeus. Ohjelma on hyvin strukturoitu, jonka vuoksi sitä voisi toisinaan kutsua jopa leirikoulumaiseksi. Vaihdon aikana opiskellaan valitun opintosuunnan mukaisesti viisi kurssia, jotka kukin kestävät kolme viikkoa. Toisin kuin Helsingin yliopistolla, opiskellaan siis vain yhtä aihetta kerrallaan. Kolmannen kurssin jälkeen on viikon loma, jonka vietin saarihypellen kaveriporukalla Galápagoksella. Koska kurssit järjestetään vain GAIAS-porukalle, vaihtareista muodostuu nopeasti tiivis, noin 40 opiskelijan ryhmä.
Toinen erikoisuus on opetuksen kenttäpainotteisuus. Jokaisella viikolla luokkahuoneista poistutaan vähintään päiväretkelle lähimaastoon ja monesti myös yhden tai kahden yön retkelle kauemmas. Itse opiskelin Evolution, Ecology and Conservation–opintosuunnassa, johon päädyin, kun yhteiskunnallisempaa opintosuuntaa ei hakijoiden vähäisyyden takia järjestettykään.
Kuva 3. Laama Cochasquín pyramideilla.
Kurssit ovat pääasiassa kanditasoisia ja keskittyvät muutenkin Ecuadorin ja Galápagos-saarten erityispiirteisiin, joten ne eivät vaadi erityisempää ennakko-osaamista, ja vaatimustaso on samankaltainen kuin Suomessa.
Kursseilla on vaihtelevasti ryhmätöitä, esitelmiä, esseitä sekä pienempiä ja suurempia tenttejä. Opettajat vaikuttivat innostuneilta asiastaan ja kurssiretket olivat upeita! Parasta oli kuitenkin retki Tiputinin tutkimusasemalle Amazonin sademetsään, jossa vietimme viisi päivää.
Arki yliopistossa Quitossa ja Galápagos-saarilla
Arki Quitossa ja Galápagoksella erosivat toisistaan paljon. Kummassakin paikassa arkea tietysti rytmittivät luennot, jotka järjestettiin pääosin aamupäivisin 9–12, sekä kursseihin kuuluvat retket. Tavallisina päivinä lounastimme yhdessä vaihtareiden kanssa ja iltapäivisin vaihtoehtoisesti opiskelimme tai teimme jotain hauskaa yhdessä.
Kuva 4. Kampusalue Cumbayassa.
Quitossa arki oli melko kiireistä ja vaihtelevaa eikä varsinaisia rutiineja ehtinyt muodostua. Itse asuin kävelymatkan päässä yliopistolta, kun taas monien arkea oli kulkea kampukselle paikallisbussilla tai Uberilla. Itse kampusalue Cumbayassa on vehreä ja rauhallinen, tosi viihtyisä! Yliopistolla on mitä erilaisempia kerhoja, mutta koska paikalliset opiskelijat aloittavat opinnot muutamaa viikkoa myöhemmin, jolloin myös kerhot alkavat, GAIAS-ohjelman vaihtareilla ei ole kauheasti aikaa osallistua niihin. Ennen Galápagokselle muuttamista ehdimme kuitenkin osallistua yhdelle salsatunnille!
Kuva 5. Kolibreja pilvisademetsässä.
Joka viikonloppu matkustimme vaihtariporukalla, pääasiassa pitkän matkan busseilla, mikä on Ecuadorissa helppoa maan suhteellisen pienen koon vuoksi. Busseilla liikkuminen on helppoa auttavallakin espanjalla ja bussiasemille pääsee kätevästi Cumbayasta Uberilla noin $5 hintaan. Ruuhka-aikaisin liikenne Cumbayan ja Quiton keskustan välillä on kaoottista ja lyhyeenkin matkaan voi kulua todella pitkä aika.
Noin 6000 asukkaan San Cristobalin saarella Galápagoksella arki on Quitoon (noin 2 milj. asukasta) verrattuna todella rauhallista ja aikaa jää enemmän omille mielenkiinnonkohteille. Vaikka saarilla ei ole leffateattereita, ostoskeskuksia tai muita huvituksia, vapaa-ajalla voi tehdä mitä upeimpia luontoaktiviteetteja. Yliopistorakennuksen edessä on uimaranta ja noin 15 minuutin kävelymatkan päässä kansallispuistossa upea snorklauspaikka, jossa takuuvarmasti näkee merikilpikonnia! Lisäksi voi laitesukeltaa, surffata tai vaikkapa telttailla rannalla tähtitaivaan alla.
San Cristobalilla myös yliopisto järjestää vaihtareille enemmän tekemistä; osallistua voi esimerkiksi satunnaisille salsa- tai joogatunneille tai harrastaa jujutsua. Kampuksella järjestettiin myös muun muassa Halloween-tapahtuma ja Thanksgiving-illallinen. Mikäli on kiinnostunut tutkimuksesta, yliopiston tutkimusryhmiin voi päästä avustajaksi. Kannattaa rohkeasti kysyä vaihtokoordinaattoreilta ja omalta perheeltä, mitä kaikkea saarella voi tehdä. Itse viihdyin paljon saaren kulttuuritalolla, josta sattumalta löytyi ilma-akrobatiavälineet.
Yllätyksiä, käytännön asioita ja vinkkejä
Vaihdossa yllätti erityisesti se, että GAIAS-ohjelma on pääasiassa suunnattu amerikkalaisille opiskelijoille, joten vaihtariporukan voi olettaa koostuvan pääasiassa jenkeistä. Ohjelmaan osallistuminen onkin samalla kulttuurivaihto Yhdysvaltoihin, joten ecuadorilaisen kulttuurin lisäksi tutustut varmasti myös amerikkalaiseen college-elämään. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla!
Espanjan kielitaidosta on paljon etua Etelä-Amerikassa matkustaessa, niin myös Ecuadorissa ja Galápagos-saarilla. Itse innostuin aloittamaan kielen opiskelun vasta hakiessani vaihtoon. Vaihtoa edeltävän puolen vuoden aikana opettelemani alkeet kuitenkin kantoivat vaihdossa pitkälle ja olen todella iloinen, että voin nyt sanoa osaavani espanjaa jo melko hyvin. Tärkeintä on uskaltaa avata suu.
Kuva 6. Lounas ($3) Cumbayassa.
Käteisen käyttö on ehdotonta, sillä monissa varsinkaan pienemmissä paikoissa ei oteta vastaan korttimaksua. Manner-Ecuadorissa on halpaa (paitsi tuontituotteet, esim. aurinkorasva – ota Suomesta!), kun taas Galápagoksella kalliimpaa. Esimerkiksi keiton ja pääruoan, toisinaan myös jälkiruoan, sisältävän menu del día -annoksen hinta on Cumbayassa $3–4 ja Galápagoksella $5–6. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että jokseenkin yksinkertainen ja mausteeton ecuadorilainen ruoka alkaa maistua puulta – varsinkaan riisiä ei tule ikävä. Mikäli Galápagoksella haluaa harrastaa vesiaktiviteetteja tai matkustaa saarten välillä (liput $30/suunta), rahaa kyllä saa kulumaan. Ecuadorin valuutta on yllättävästi Yhdysvaltain dollari.
Vaikka Galápagoksella on todella turvallista ja kaikkialle voi huoletta kävellä, manner-Ecuadorissa kannattaa varsinkin ryöstöjen varalta olla tarkkana. Maalaisjärjellä kuitenkin pärjää hyvin. Tällä hetkellä turvallisuustilanne etenkin maan rannikolla ja Quitossa on todella huono, joten tilanteen kehittymistä kannattaa seurata tarkasti. Pimeällä Uber on ehdoton! Lataa puhelimeesi myös maps.me-sovellus, jolla voit suunnistaa myös ilman nettiä.
Paluu Suomeen
Paluu Suomeen sujui osaltani ilman sen suurempaa shokkia. Kotiin oli ihana palata, vaikka samalla oli todella haikeaa jättää Ecuador ja varsinkin San Cristobalin saari taakse, sillä arki Galápagoksella oli jo alkanut tuntua kotoisalta.
Kuva 7. Merileguaani kivellä San Cristobalilla.
Vaihdossa parasta oli sen monipuolisuus – Ecuadorin ja Galápagos-saarten upeat, erilaiset luontokohteet sekä uudet rakkaat ystävät. Vaikka GAIAS-ohjelmaan osallistuminen on hintavaa, tarjoaa ohjelma täysin uniikin mahdollisuuden tutustua sellaisiinkin kolkkiin maapallolla, joihin pääseminen muutoin olisi hyvinkin hankalaa. Kannattaa myös selvittää, voisiko vaihtoa varten saada apurahaa yliopiston ulkopuolisilta järjestöiltä. Ecuadoria ja erityisesti GAIAS-ohjelmaa voi suositella lämpimästi myös tuleville vaihtareille!
Moikka! Nimeni on Roosa ja opiskelen Helsingin yliopistossa Genetiikan ja molekyylibiotieteiden maisteriohjelmassa. Opiskelin ”molecular and celullar biology” linjalla kevätlukukauden 2023 National Tsing Hua University:ssä (NTHU), joka sijaitsee Taiwanin pääkaupungista Taipeista noin tunnin bussimatkan päässä Hsinchun kaupungissa. Hsinchu on hyvin perinteinen kaupunki, jossa on noin puoli miljoonaa asukasta ja kaksi isoa yliopistoa.
Infot koulun alkamisesta lähetettiin sähköpostitse joulukuun lopussa, ja koulu alkoi helmikuun toisella viikolla. Infot olivat kattavat ja sisälsivät ensimmäisen viikon kulut. Ensimmäisellä viikolla maksetaan asuntola, petivaatteet ja sähkökortti. Itse lensin Taiwaniin kahdeksan päivää ennen koulun alkua, mikä oli hyvä ratkaisu: pääsin sopeutumaan kulttuuriin ja uuteen aikavyöhykkeeseen rauhassa ennen kuin luennot alkoivat.
Tammikuun aikana saimme yhteystiedot omakohtaiseen tuutoriin ja isäntäprofessoriin. Olikin todella helpottavaa tietää, että joku paikallinen on koululla auttamassa minua sopeutumaan. Oman tuutorin kanssa meistä tulikin todella hyvät ystävät. Muutama päivä ennen kurssien alkua meillä oli infotilaisuus, jossa kerrottiin tärkeitä asioita opiskelusta ja elämästä NTHU:ssa, jonka jälkeen tapasimme tuutorit. Tuutorit esittelivät meille kampusta ja näyttivät asuntolat. Minut yllätti taiwanilaisten aito kiltteys ja halu auttaa sekä se kuinka ahkeria he ovat töissä ja koulussa.
Ensimmäinen kouluviikko meni luokkien etsimisessä ja oikeiden kurssien valinnoissa. Onneksi isäntäprofessori ja oma tuutori auttoivat näiden kanssa. Jouduinkin usein soittamaan tuutorilleni, että olen eksynyt. Ensimmäisellä viikolla oli pakollinen terveystarkastus, joka oli hyvin laaja terveydentilantarkastus. Terveystarkastukseen kuuluu mm. laajat verikokeet, virtsakokeet, yleiset tiedot (paino, pituus, jne), selän röntgenkuvaus ja lääkärin tapaaminen. Kokemus oli hyvin hämmentävä, sillä pisteillä toimittiin liukuhihnatekniikalla, mutta olen hyvin kiitollinen, että sain näin laajat terveydentilantarkastukset. Näistä tietenkin piti maksaa, mutta koulun kautta sen sai n. 30 eurolla.
Kursseja täytyy ottaa 13 credits (Suomessa vastaa 26 opintopistettä), mutta tavoite on 15 credits (Suomen 30 opintopistettä). Suosittelenkin ottamaan 15 opintopistettä, sillä on todennäköistä, että joku kurssi ei ole mieluisa, jolloin siitä voi luopua. On mahdollista, että kurssi on merkattu englanninkieliseksi, vaikka opetus onkin kiinaksi. Kurssien välillä on eroja, joten mieluummin ottaa liikaa kursseja alkuun ja luopuu niistä kuin toisinpäin. Kurssit kestävät 16–18 viikkoa. Huhtikuun alussa oli viikon loma, jonka paikalliset viettävät perheensä kanssa. Professorit olettavat opiskelijoiden opiskelevan loma-ajan, sillä mid term alkaa pian loman jälkeen. Mid term on viikon kestävä ajanjakso, jolloin on kokeita, esitelmiä tai raportteja riippuen opettajasta. Lukukauden viimeisellä viikolla on finals, joka on samanlainen kuin mid term. Itsellä professorit ovat hajauttaneet niiden ajoitusta, joten omat mid term ja finals kestivät noin kolme viikkoa. Pidin tästä tavasta, sillä muuten itsellä olisi ollut 6 koetta/esitelmää/raporttia viikossa. Nyt ehdin panostamaan jokaiseen tarpeeksi.
Taiwanissa monet työskentelevät ja/tai opiskelevat 12 tuntia päivässä, mutta myös ottavat tehopäiväunia missä tahansa, milloin tahansa – tapa, jota olen itsekin opetellut täällä. Kursseista pääsee läpi maisteritasolla, jos saa 70 % koepisteistä, kandivaiheen opiskelijoilla on hiukan matalampi prosentti. Usein tunneille osallistuminen on 10 % loppuarvosanasta, mikä kannustaa opiskelijoita osallistumaan tunneille. Itse olen päässyt kokemaan hyvin autenttisen kokemuksen kursseilla, sillä olin ainut eurooppalainen vaihto-oppilas. Muutenkin vaihto-oppilaita kursseillani on hyvin vähän, vaikka kurssit ovat englannin kielellä. Muihin vaihto-oppilaisiin tutustuminen oli kuitenkin suhteellisen helppoa, sillä meitä oli kampuksella vain noin 40 opiskelijaa kevätkaudella. Heidät tunnisti joukosta nopeasti ja monia pystyi lähestymään helposti.
Viikot vaihdossa kuluivat hyvin nopeasti koulun ja matkustelun ohella. Viikonpäivinä minulla oli keskimäärin kaksi 2–3 tunnin luentoa päivässä. Osallistuin koulun cheerleading joukkueen toimintaan, jolloin minulla oli harjoitukset maanantaisin ja torstaisin. Tiistaisin kävin kavereiden kanssa koulun kuntosalilla. Yliopistolla on myös uima-allas sekä pesäpallo- ja koriskenttä. Jos on innostusta urheiluun, suosittelen osallistumaan liikuntakursseille. Liikuntakursseille on tunkua, joten rohkeasti vaan ilmoittautumaan usealle. Kursseilla on droppaus mahdollisuus myöhemmin. Kuulemma taitotaso ei ole vaativa, mutta ohjeistus pääsääntöisesti on kiinaksi. Viikonloppuisin usein lähdimme porukalla matkustelemaan ympäri Taiwania. Suosittelen myös varaamaan aikaa vaihdon jälkeen matkusteluun Taiwanissa uusien kavereiden kanssa. Taiwanissa matkustelu julkisilla on helppoa ja halpaa. Bussi matka Hsinchusta Taipeihin maksaa 3 € ja luotijuna Etelä-Taiwaniin maksaa noin 30€. Matkustin myös Japaniin ja Etelä-Koreaan vaihdon aikana. Omien kurssien takia matkoja täytyi suunnitella huolella, sillä minulla oli 10% arvosanasta läsnäoloa.
Asuin vaihtoni ajan opiskelija-asuntolassa, joka oli tarkoitettu maisterivaiheen naispuolisille opiskelijoille. Kulttuurierona on, että miehiltä on pääsykielletty asuntolalle kello 17–08 välillä ja muutoin täytyy pyytää lupa miesvierailijoille, mutta naiset kuitenkin saivat mennä miesten asuntoloihin vapaasti. Jaoin huoneeni taiwanilaisen kämppikseni kanssa, jonka lisäksi jaoimme vessan ja suihkun kahden muun opiskelijan kanssa. Kämppiksestäni on tullut hyvä ystäväni ja hän on aina ollut todella ystävällinen. Asuminen asuntolassa on ollut mieluisaa, vaikka siinä on omat rajoituksensa. Hinta-laatu suhde oli kohdallaan sillä maksoin vain noin 450 € puolesta vuodesta. Tämä maksetaan kerralla ensimmäisellä viikolla. Asuntolan huone on myös käytössä noin viikon verran finals kokeiden jälkeen, joka mahdollistaa oleskelun Taiwanissa opintojen jälkeen. Asuntolalla on yksi jääkaappi ja yksi mikro, jolloin kaikki ruokailu tapahtuu ulkona. Kampuksella on kolme ruokalaa, josta saa muutamalla eurolla aterian. Ruoka onkin kohtuullisen halpaa, usein söin 2–5 eurolla.
Vaihdon kustannukset olen saanut kustannettua apurahalla, asumistuella, opintotuella ja opintolainalla. Itse matkustelen vielä Aasiassa ennen kuin palaan Suomeen. Suomessa minun täytyykin heti alkaa raportoimaan vaihdon kursseja Helsingin yliopistolle.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Vuoden 2023 helmikuun lopusta heinäkuun puoleenväliin vietin opintovaihdossa Costa Ricassa, Universidad de Costa Rica yliopistossa maan pääkaupungissa San Josessa. Vaihto ajoittui opintojeni maisterivaiheen ensimmäiselle vuodelle.
Saapuminen Costa Ricaan ja ensimmäiset viikot
Saavuin Costa Rican lämpöön keskiyöllä helmikuun lopulla. Taksilla pääsin suoraan vaihtoaikaiseen kotiini San Josessa San Pedron kaupunginosassa. Minut toivotti tervetulleeksi uusi kämppikseni ja yksi vaihtoni läheisimmistä ystävistä, samaisessa Costa Rican yliopistossa harjoitteluaan suorittava ranskalainen opiskelija. Ensimmäisinä päivinä ennen varsinaisen orientaation alkua tutustuin uuteen naapurustooni ja yliopiston kampuksiin. Heti aluksi tutuiksi tulivat ”ferias”, eli viikoittaiset hedelmä- ja vihannesmyyjäiset, joista löytyi oikein edulliseen hintaan mangoja, ananaksia, avokadoja, ja vaikka mitä herkkuja. Maaliskuun ensimmäinen päivä yliopisto järjesti lukukauden vaihto-opiskelijoille orientaatiotilaisuuden, jossa saimme kattavasti informaatiota kursseille ilmoittautumisista ja viisuminhakuprosessista, sekä pääsimme tutustumaan toisiimme ja paikallisiin opiskelijoihin. Kohdalleni osui todella kiva vaihtariporukka, ja uusien kavereiden saaminen tuntui todella helpolta saman tien. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietinkin lähinnä uuteen maahan ja kaupunkiin tutustuessa, sekä viisumiasiakirjoja hankkiessa (tästä lisää myöhemmin).
Arki San Josessa ja Costa Ricassa yleisesti
Kurssien alkaessa maaliskuun puolessavälissä alkoi ilokseni myös arki ja uudet rutiinit. Kotini sijaitsi noin kahden kilometrin päässä yhteiskuntatieteiden kampukselta, jossa opiskelinkin kaikki kurssini. Arkeni koostui opiskelun lisäksi harrastuksista, kuten lenkkeilystä kampuksella ja pilates-tunneista yliopiston kuntosalilla, ystävien kanssa matkustelusta joko kauemmas kansallispuistoihin tai retkeilystä lähistölle. San Josessa ja yliopistossa oli myös yllättävän paljon erilaisia tapahtumia musiikista taidenäyttelyihin. Välillä kävimme myös ulkona syömässä ja kahvittelemassa, mutta San Josen korkea hintataso vähensi ulkona käymistä merkittävästi. San Josesta ei muodostunut varsinaisesti lempikaupunkini, vaikka paljon kivaa tekemistä ja nähtävää pääkaupungista löytyykin. Liikenteen melu ja kaoottisuus tuntuivat välillä raskaalta, ja lämmin ja kostea ilma uuvuttavalta. Onneksi Costa Rican yliopistoalue ja kampus toimivat hengähdys- ja turvapaikkoina: kampusalue oli todella viihtyisä ja rauhallinen. Liikuin San Josessa lähinnä kävellen ja bussilla, ja etenkin pimeän tullen Uberilla, joka on kaupungissa varsin yleistä Costa Rica on verrattain pieni maa, ja vaihtoaikanani pääsinkin tutustumaan sen erilaisiin kohteisiin ja luontoympäristöihin. Bussilla matkustaminen oli varsin helppoa, vaikka yksityisten bussiyhtiöiden aikatauluja pitikin välillä metsästää netistä ja soittamalla terminaaleihin. (Moovit-sovellus kannattaa ehdottomasti ladata!) Costa Ricassa on tunnetusti todella rikas biodiversiteetti, johtuen valtion
maantieteellisestä sijainnista, vaihtelevasta topografiasta ja mikroilmastoista. Pitipä sitten vuoristoista, rannoista tai sademetsistä, niin Costa Ricassa riittää varmasti mieluista nähtävää ja tekemistä jokaiselle! (Ja jos ei, niin naapurivaltiot Nicaragua ja Panama ovat vain bussimatkan päässä!)
Asuminen
Opiskelija-asuminen San Josessa on pitkälti kimppakämppäilyä tai muunlaisia yhteisöasumisratkaisuja. Myös opiskelijaresidenssejä on, mutta hintataso on niissä melkoisen korkea. Hintataso kuulemani mukaan vaihtelee 200–400€/kk välillä, ja asuntoja voi metsästää mm. facebook-ryhmien kautta. Myös yliopistolta sain joitain vinkkejä asunnon etsimiseen. Itse asuin poikkeuksellisesti koko vaihtoaikani Airbnb:ssa, vaikka alunperin varasin huoneen vain väliaikaiseksi ratkaisuksi. Viihdyin asunnossa kuitenkin todella hyvin, hintataso oli kohtuullinen ja yliopisto kävelymatkan päässä.
Kurssit ja yliopisto
Opiskelin vaihdossa neljä eri maantieteen kurssia. Kurssien sisältö ja toteutus oli pääosin oikein onnistunut, ja aiheet todella kiinnostavia. Kurssit koostuivat erilaisista pienemmistä tehtävistä, ryhmätehtävistä, esitelmistä, retkistä ja kokeista, enkä itse kokenut opintoja liian työläiksi. Myös omalle kohdalle osuneet opettajat olivat todella mukavia ja kannustavia. Costa Rican yliopistossa on vuosittain melko vähän vaihtareita, ja onkin todennäköistä, että olet ainoa vaihtari luennolla. Kevätlukukauden aikana oli reilun viikon pituinen pääsiäisloma, ja pari ylimääräistä vapaapäivää. Kurssit loppuivat hiljalleen heinäkuun ensimmäisellä ja toisella viikolla.
Yllätykset, kommellukset ja vinkit
Suurimmat vaihtoaikaiset haasteet ja päänvaivat liittyivät opiskelijaviisuminhakuprosessiin. Yliopisto antoi tähän orientaation aikana todella hyvät ja yksityiskohtaiset ohjeet, mutta tekemistä dokumenttien saamiseksi oli silti riittävästi. Eri notaarien ja kääntäjien toimistoilla piti ensimmäisien viikkojen aikana ravata melkoisesti, ja tähän kului myös melkoisesti rahaa. Kannattaakin varata viisumiprosessiin pitkän pinnan lisäksi jonkin verran budjettia, sillä erilaisia todistuksia tulee aloittaa hakemaan jo Suomessa ennen lähtöä, ja koko lystiin menee todennäköisesti useampi satanen. Valitettavasti itse viisumia hyvin epätodennäköisesti saa puolenvuoden vaihdon aikana laisinkaan, sillä käsittelyprosessit ovat todella pitkät. Toisaalta reagointiajat mahdollisiin huomautuksiin ovat todella lyhyet, ja hyvin pienistäkin virheistä hakemus voidaan hylätä, ja pitää se aloittaa alusta. Costa Rican talous perustuu suuriltaosin turismiin, ja turisteja maassa onkin valtavasti. Onkin hyvä varautua siihen, että ulkomaalaisen näköistä ihmistä kohdellaan ensisijaisesti turistina. Maassa on valitettavan yleistä asettaa turisteille eri hinnat, joko virallisesti tai epävirallisesti. Esimerkiksi kansallispuistojen pääsyhinnat ovat usein jopa kymmenkertaiset turisteille. Kannattaa muutenkin kommunikoida aina mahdollisimman suoraan ja ehdottomasti espanjaksi, kun tekee ostoksia vaikkapa torilla.
Paluu Suomeen
Palasin Suomeen heinäkuun puolessavälissä, viimeisten kokeiden ja palautuksien jälkeen. Lähtö tuntui kummalliselta ja haikealta, vaikka toisaalta odotin myös kovasti jo kotiinpaluuta. Paluu Suomeen oli kuitenkin kohdallani varsin rento ja rauhallinen, ja pahimmasta jetlagista toivuttuani kotiuduin nopeasti.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Poikkeusolojen Hong Kong
Lensin Hong Kongiin paria päivää ennen elokuun alkua. Lukukauden alkuunkin oli sopivasti vielä pari viikkoa. Olin vieraillut Hong Kongissa aiemminkin vuosina 2016 ja 2019, mutta nyt koronan torjuntatoimet tekivät saapumisesta hyvin erilaisen kokemuksen.
Olin etukäteen joutunut etsimään itselleni hotellin kolmen vuorokauden karanteenia varten, sillä pakollista karanteenia ei voinut viettää perheen tai sukulaisten luona, joita minulla Hong Kongissa asuu. Kentällä saavuttaessa terminaalin sisällä käveltiin maskit kasvoilla useita kilometrejä maahantulotarkastuksiin, karanteenihotellin tarkastuksiin, sekä ensimmäisiin pika- ja PCR-testeihin. Kentällä piti odottaa pikatestin valmistumista, ja kun se tuli negatiivisena takaisin, maahantulijat ohjattiin jonoihin sen mukaan, mihin osaan Hong Kongia oli menossa karanteenia viettämään.
Bussi kiersi Hong Kongin välillä kapeitakin katuja vähän päälle tunnin. Hyvin kesäinen, seisovan kuuma ja kostea ilma tuntui vähän kentällä ja bussissakin ja bussin henkilökunta yritti saada viilennyksen mahdollisimman täysille. Hotellille päästyäni, minulle kerrottiin kerros ja huoneen numero, ja siirryin matkatavaroiden kanssa huoneeseen. Tämän jälkeen huoneesta ei saanut poistua ja oven sai avata vain ruuan jakelun tai koronatestin ottamisen yhteydessä. Vietin siis ensimmäiset päivät jet lagista toipuen ja katsellen ulos isoista ikkunoista, joista näkyi enimmäkseen vain korkeiden rakennusten seiniä.
Karanteeni kului lopulta äkkiä, sen aikana kaupungin ohi pyyhkäisi voimakas kesäinen ukkosmyrsky rankkasateineen ja salamoineen. Tässä kohtaa en ollut vielä kunnolla sisäistänytkään, että olin lopulta päässyt vaihtoon korona-ajan hankaluuksien jälkeen.
Myrskyn seuraamista karanteenissa
Ensimmäiset viikot menivät lopulta erilaisia lomakkeita täytellessä, koronatesteissä käymisessä ja kaupunkia ihmetellessä. Ravintoloihin pääsi sitten, kun oli suorittanut yhdeksän vuorokauden tarkkailujakson. Kouluun liittyviä hoidettavia asioita olivat mm. lopullisten kurssivalintojen tekeminen, saapumispäivän ilmoittaminen kampuksen majoitukseen, opiskelijakortin hankkiminen ja itse kampukselle muutto.
Chinese University of Hong Kongin opiskelijoille oli jo hyvissä ajoin luotu oma ryhmä tutustumista varten. Moni oli jo kerennyt viettämään aika Hong Kongissa ennen minun saapumistani maahan, joten erilaisia tutustumistapahtumia oli järjestetty ja järjestettiin melko tiuhaan. Ensimmäisessä vaihto-opiskelijoiden tapaamisessa, jossa olin mukana, menimme porukalla istumaan ja viettämään aikaa paikalliseen rantakohteeseen. Tapasin etenkin Euroopasta tulleita vaihtareita, kuten esim. ruotsalaisen ystäväporukan, joiden kanssa kävin patikoimassa ja rantareissuilla useaan kertaan vaihdon aikana.
Kuva 1. Hong Kongin suurten kerrostalokompleksit ovat hienoja iltaisin. Betoniviidakkoon tuovat eloa värikkäät istutukset. Kuva 2. Ennen kurssien alkua kerkesi pienelle venereissullekin.
Elämää kampuksella
Yliopiston kampus on iso, kuin pienoiskaupunki tai kaupunginosa. Se on rakennettu manner-Hong Kongin koilisosaan, ei kovin monen metropysäkin päähän Kiinan rajasta ja ostosvyöhykkeenä tunnetusta Shenzhenin alueesta. Kampusta ympäröivät vihreät kukkulat, joissa osassa on vielä pieniä kyliä, ja ihmiset vastustavat voimakasta urbanisaatiosta ja vuokrahintojen nousua. Esimerkiksi Helsinkiin verrattuna Hong Kongin vuokrakriisi on ihan omaa luokkaansa.
Kampuksen sydän oli iso kirjasto, jossa oli opiskelutiloja yhteiskäyttötietokoneineen viidessä kerroksessa. Kirjaston alla pesivät pallomaisia pesiä tekevä lintuyhdyskunta, joka muistutti jonkin verran Suomessakin eläviä pääskylajeja. Kirjaston alimmassa kerroksessa oli vuorokauden ympäri auki oleva opiskelutila, jossa oli erilaisia istuinalustoja, erikorkuisia pöytiä ja lepopaikkoja erilaisten projektien kanssa painiskelevien opiskelijoiden käyttöön. Etenkin paikallisista opiskelijoista osa tuntui viettävän kirjastoissa todella paljon aikaa, ja joskus opiskelijoita tapasi myös nukkumasta päiväunia kirjaston tiloissa, mistä vain tilaa löytyi. Jotkut paikalliset opiskelijakaverini kertoivat minulle, että osa opiskelijoista vietti useampia öitä viikossa kirjastossa, sillä he eivät olleet onnistuneet saamaan majoitusta kampuksen asuntoloista, ja heillä oli kotiin pitkä kotimatka, joten he mieluummin jäivät kirjastolle yöksi ja käyttivät matkustamisesta säästyvän ajan opiskeluun.
Kuva 1. Kampus on rakennettu vihreiden kukkuloiden syliin. Rakennustelineet ovat Chung Chi Collegen kirkon remontista, taustalla näkyvä kukkulla on Tai Po Kau, jossa elää apinoita. Kukkulan rinteellä oleva talojen rivistö koostuu isoista huviloista. Kuva 2. Kampuksen keskuskirjasto, jossa on opiskelijoille paljon opiskelutilaa ja jonka etuovien räystään alla pesii pääskysyhdyskunta.
Yliopistolla on muistaakseni seitsemän erilaista Collegea, eli opiskelijayhteisöä, jolla oli omat asuntolansa ja joskus myös urheilutilansa ja kirjastonsa. Sen lisäksi oli myös jatko-opiskelijoiden omat asuntolat, sekä International House -kompleksit, jossa itse asuin. Colleget järjestävät lukukauden aikana useita tapahtumia, kuten vuosijuhlia ja urheilutapahtumia ja niillä on myös omat urheilujärjestönsä yliopiston virallisten joukkueiden lisäksi. Yksi erityisesti mieleenpainuva tapahtuma oli esimerkiksi Shaw-fiesta, joka oli Shaw College -opiskelijayhteisön vuosijuhla. Juhlassa opiskelijat pitivät erilaisia kojuja, joissa saattoi osallistua erilaisiin peleihin tai arvontoihin tai ostaa erilaisia herkkuja tai joidenkin opiskelijoiden itse tekemiä käsitöitä. Ilta huipentui paikallisen bändin keikkaan.
Yliopiston ja Collegejen urheilujoukkueet hakevat syyslukukauden alussa uusia jäseniä. Kampuksella on joukkueita ainakin jalkapallolle, soudulle, käsipallolle, koripallolle, yleisurheilulle ja tennikselle ja joukkueiden pääsyvaatimukset vaihtelevat. Tietoja eri joukkueista saa yliopiston sähköpostiin, ja tiedot niistä löytyvät myös yliopistojen nettisivuilta. Kampuksella on hyvät puitteet urheiluun, sillä liikuntasalien lisäksi kampuksella on myös useita kuntosaleja, pari urheilukenttää ja tenniskentät, sekä 50 metrin uima-allas, joka on välillä myös vapaassa käytössä. Päätin kokeilla päästä sisään yliopiston naisten jalkapallojoukkueeseen, ja joukkue otti minut avosylin vastaan, vaikka sekä valmentajan, että joidenkin pelaajien kanssa kommunikointi englanniksi välillä vaati vähän luovuutta. Kaikki pelaajat olivat tosi kilttejä ja tulkkasivat harjoituksia tarvittaessa. Itseäni harmitti hieman, etten ollut opiskellut kantonia aikaisemmin tai osallistunut yliopiston alkeiskursseille. Mutta hyvä henki selätti kielimuurin oikeastaan kaikissa tilanteissa. Syyskauden aikana joukkueen sijoitus Hong Kongin yliopistojen liigassa nousi viidenneltä sijalta kolmanneksi, ja pääsin pelaamaan turnauksen kaikki pelit joukkueen maalivahtina ihan viimeistä peliä lukuun ottamatta, sillä olin tuolloin jo palannut Suomeen. Yliopiston urheilutoimintaan osallistuminen oli ehdottomasti yksi vaihtoni kohokohdista.
Kampus on Hong Kongin pääsaarelta lähtevän East Rail Linen loppupäässä. Päästäkseen aivan ydinkeskusta-alueelle, joutuu metrolinjaa vielä vaihtamaan parin pysäkin ajaksi. Matka-aikaa Hong Kongin pääsaarelle kannattaa varata vähintään tunti ja ruuhka-aikaan kannattaa huomioida, että metrot voivat olla täynnä ja seuraavaa voi joutua odottamaan muutamia minuutteja. Kampuksen sisälläkin välimatkat voivat olla pitkiä. Kampuksella kulkee useampi bussilinja, mutta bussit eivät kulje koulupäivän ulkopuolella kovin tiuhaan ja lopettavat ajon ennen puolta yötä. Kampus on myös rinteeseen rakennettu, joten ylämäkiä ja portaita riittää. Vaihtotapahtumia järjestetään usein keskustassa, ja jos haluaa jäädä tapahtuman loppuun asti paikalle, vaihtoehdot takaisin kampukselle pääsemiseksi ovat joko useita sivureittejä kiertävä yöbussi, jonka kyydissä matka saattaa kestää helposti pari tuntia, tai taksi, joka saattaa veloittaa mitä tahansa 40–60 euron väliltä. Taksissa voi maksaa ainoastaan käteisellä, joten sitä kannattaa varata mukaan, ellei käytössä ole jotain taksisovellusta. Yleensä kannattaa yrittää jakaa taksimatkat muiden vaihtareiden kanssa.
Chinese University of Hong Kongissa järjestetään runsaasti erilaisia tapahtumia etenkin eri Collegeiden toimesta. Lisäksi vaihto-oppilaiden tuutorit ja vaihto-oppilaat itse ovat yleensä todella aktiivisia tapahtumien järjestäjiä. Tekemistä riittää siis kampuksella ja keskustassa aina kun vapaa-aikaa on. Lisäksi syksyn aikaan kuuluu myös mid-Autumn festival, joka tunnetaan myös Moon festival -nimellä. Se on alun perin kiinalainen sadunkorjuujuhla. Loppusyksyyn osuu myös intialainen valon juhla ”Diwali”, joka näkyy etenkin kaupungin valaistuksessa, sillä Hong Kongissa asuu suuri intialaisten vähemmistö. Juhlapyhiin kuulu usein esimerkiksi erilaisten katujen ja puistojen koristelu värikkäillä valoilla, sekä ilotulitukset.
Asumisesta
Kampuksella asuminen oli mielestäni hyvä päätös, sillä matkustaminen Hong Kongin sisällä saattaa olla hyvin aikaa vievää ja yleinen vuokrataso erittäin korkea. Asuin International House -kompleksin kerrostalossa, joita oli kampuksella yhteensä kuusi kappaletta. Taloissa asui sekä paikallisia opiskelijoita, että vaihtareita, mutta asuntoloiden asukkaat ryhmäytyivät oman kokemukseni mukaan hyvin vähän keskenään. Asuin itse kahdentoista hengen huoneistossa, jossa jaoin pienen huoneen toisen suomalaisen vaihtarin kanssa. Meidät oli ryhmitelty huoneisiin ja mahdollisesti myös itse asuntoihin osittain oman kotimaan perusteella.
Asuntolan varustelu yllätti hieman. Jokaisessa asunnossa on yhteiskeittiö, johon kuuluu yleensä useampi jääkaappi, mikroaaltouuni ja keittolevy. Keittolevyjä oli meillä yksi, yhdelle kattilalle. Mitään keittiövälineitä asunnossa ei ollut ennestään, vaan jos halusi tehdä ruokaa itse kampuksella oleskeluaikana, piti välineet käydä ostamassa itse. Samoin tyynyt, peitot ja lakanat piti hankkia itse, ja osa opiskelijoista osti oman patjankin asuntolojen jumppapatjojen tilalle. Suuri osa vaihtaritutuistani suuntasi ostoksille Sha Tin:in Ikeaan, mutta myös Japanese House Center (JHC) ja MUJI tarjosivat kodintarvikkeita suhteellisen edullisesti. Asuntolassa asuminen oli vuokran osalta todella edullista neljältä kuukaudelta (alle 1000 euroa) ja asuntolan kolme suihkullista kylpyhuonetta riittivät mielestäni aika hyvin kaikkien käyttöön. Jaettu huone toisen vaihtarin kanssa oli pieni, huoneeseen mahtuivat juuri kaksi työpöytää, sängyt ja vaatekaapit, sekä kaksi seinähyllyä. Lattiatilaa jäi noin parin neliön verran, mutta vaihdon aikana molemmat olimme koko ajan menossa ja opiskelimmekin pääosin muualla kuin asuntolassa, joten mahduimme asumaan samaan huoneeseen oikein hyvin.
Kampuksella oli yksi ruokakauppa, sekä lukuisia kahviloita ja opiskelijaravintoloita, joista lounaan saattoi saada halvimmillaan noin 2–3 eurolla ja erikoiskahvin noin 3 eurolla, riippuen tietysti kahvilasta. Opiskelijaravintoloiden taso vaihteli melko paljon. Osa lounaista oli todella yksinkertaisia ja sisälsivät harvoin vihanneksia, kun taas osa oli todella monipuolisia ja hyviä. Oman tulisuuden sietokyvyn kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jotkut ruuat pystyy tilaamaan sekä mietoihin, että tulisiin liemiin. Omia lemppareitani olivat Lee Woo Sing -Collegen kahvilat ja Cafe Tolo, sekä Chung Chi -Collegen opiskelijaravintola. Kampuksella kierrellessä uusiin kahviloihin ja ravintoloihin törmäsi jatkuvasti, sillä niiden sijainteja ei oltu merkitty kovin selkeästi mihinkään ja ravintola saattoi löytyä välillä yllättävästäkin paikasta. Jos haluaa tietää kampuksen ruokapaikkoja etukäteen, kannattaa ainakin vilkaista kampuksen nettisivuja: https://www.cuhk.edu.hk/english/campus/accommodation.html.
Kampuksen ruokakauppa oli auki yleensä aikaisesta aamusta yhdeksään tai kymmeneen asti illalla. Hong Kongissa on useita ruokakauppaketjuja, joiden hintataso ja elintarvikevalikoima vaihtelee jonkin verran. Yleisesti ottaen elintarvikkeet ovat Hong Kongissa kalliita, koska suurin osa tuodaan muualta. Esimerkiksi hedelmät ja vihannekset tuodaan manner-Kiinasta, Japanista, Filippiineiltä ja muualta Aasiasta, kun taas maito voi tulla esimerkiksi Australiasta tai USA:sta. Yleisesti ottaen ruuanlaitto on melkeinpä kalliimpaa kuin ulkona syöminen, jos osaa valita ruokapaikan oikein. Erilaiset ruokalat ja toripaikat ovat esimerkiksi edullinen tapa syödä ulkona. Kauppakeskusten ravintolat ovat puolestaan yleiseltä hintatasoltaan Suomen luokkaa tai vain vähän edukkaampia.
Melkein kampuksen korkeimmalla kohdalla. Taustalla näkyvät itäisen Hong Kongin luonnonpuistojen huiput.
Vaihtoyliopiston kurssit ja lukukausi
Opiskelin vaihtoyliopistossani biotieteitä. Otin kursseja sekä omasta pääaineestani, että myös hieman omasta koulutussuunnastani poikkeavia kursseja. Biotieteellisessä tiedekunnassa kurssit olivat todella luentopainotteisia, koko syksyn aikana tein pari ryhmätyötä. Joillakin kursseilla saattoi olla lyhyitä testejä tai kurssikertojen ulkopuolisia tehtävänantoja. Enemmistö kursseista koostui luennoista, lukukauden puolivälitentistä, sekä lopputentistä. Lukukauden puolivälin kokeet pidettiin luokkahuoneissa normaalin kurssitapaamisen yhteydessä, mutta lopputentit järjestettiin keskitetysti erilaisissa juhlatiloissa tai liikuntasalaisessa. Yhdessä salissa saattoi olla samaan aikaan eri tenttien tekijöitä jopa toista sataa. Loppukoejärjestelyt toivat mieleen suomalaisen ylioppilaskirjoitusjärjestelmän.
Kurssit olivat mielestäni mielenkiintoisia, mutta opetus painottui pitkälti käsitteiden ja asioiden ulkoa opetteluun. Tentteihin piti yleensä opetella todella paljon käsitteitä ja asiasanoja, koska niitä kysyttiin paljon kokeissa. Koeaika oli yleensä melko lyhyt, noin kaksi tai kolme tuntia. Samaan tenttiin saattoi kuulua niin monivalintatehtäviä, lyhyitä kysymyksiä kuin esseekysymyksiäkin. Mielestäni kysymysten määrä ja tehtäviin annettu aika eivät korreloineet hyvin keskenään ja itselleni meinasi kokeissa tulla välillä kiire.
Hong Kongin yliopistot ovat myös voimakkaan kilpailullisia. Arviointikriteerit ovat myös aika tiukat. Paikalliset opiskelijat sanoivat, että heidän mielestään kursseista läpi pääseminen on suhteellisen helppoa, mutta hyvien arvosanojen saaminen jo todella haastavaa. Ainakin biotieteellisen tiedekunnan joillakin kursseilla käytetään Gaussin käyrää, samoin kuin suomalaisissa ylioppilaskirjoituksissa. Tämä loi mielestäni jonkin verran lisäpainetta kurssien suorittamiseen.
Yliopiston lukukausi kesti elokuun viimeiseltä viikolta aina joulunalusviikkoon asti, eikä välissä ollut, paria yksittäistä kansallista juhlapäivää lukuun ottamatta, lomia. Kurssit ovat aina yhden lukukauden mittaisia.
Hong Kongin yliopistoon tullaan opiskelemaan etenkin kansainvälistä bisnestä, kieliä ja media-alaa. Omalla opiskelualallani ei ollut juurikaan muita vaihtareita. Kuulin muiden alojen opiskelijoilta, että esimerkiksi journalistiikan alalla tehtiin paljon pienempiä tehtäviä ja esseitä, kun taas kansainvälisen bisneksen aloilla saatettiin tehdä jonkin verran ryhmätöitä. Opetustyyli tuntui siis olevan voimakkaan riippuvainen itse alasta.
Kampuksen fiiliksiä illalla ja yöllä. Pelkkä kampuksella kiertely oli jo hauska ajanviete sinänsä.
Opiskelijaterveydenhuolto
Kampuksella oli nopea ja toimiva perusterveydenhuolto. Ajan saattoi saada varattua jopa samalle viikolle tai korkeintaan viikon päähän. Hammashoito oli puolestaan todella ruuhkautunut ja itselläni kävi sen suhteen vähän huono tuuri, sillä sain kesken lukukautta antibioottikuuria vaativan hammastulehduksen ja jouduin käymään lääkärissä yksityisellä lääkäriasemalla. Ylipäätään terveydenhuolto on Hong Kongissa hyvällä tasolla, mutta yksityisellä lääkärillä käynnistä voi joutua maksamaan korkean hinnan. Lähtökohtaisesti vaihto-opiskelija pystyy kuitenkin saamaan apua aina opiskelijaterveydenhuollon palveluilta.
Mikä Hong Kongissa yllätti
Kurssien vaikeustaso pääsi yllättämään minut vaihdossa. Olin valinnut paljon biotieteiden kursseja, ehkä vähän uhkarohkeastikin myös sellaisista aiheista, jotka eivät täysin vastanneet omaa alaani. Hong Kongin yliopistokulttuuri on melko kilpailullinen ja kurssien arviointikriteerit korkeat, kursseihin kannatta paneutua huolella jo heti ensimmäisistä viikoista lähtien. Itselle kasautuvaa työmäärää kannatta myös miettiä huolella jo ennen vaihdon alkua. Esimerkiksi kielikurssille osallistuminen voi tuoda mukavaa vaihtelua ja uutta pääsee oppimaan vähän rauhallisemmassa tahdissa.
Hong Kong on myös suhteellisen kallis maa. Vaikka julkisissa kulkuvälineissä liikkuminen ja kampuksella ja joissakin ravintoloissa syöminen on melko edullista, kannattaa huomioida elintarvikkeiden korkeat hinnat, taksimatkat (joihinkin kiinnostaviin paikkoihin ei pääse julkisilla kulkuvälineillä) ja ylimääräiset elinkustannukset (jos esimerkiksi asuntolaan täytyy ostaa omat keittiötarvikkeet ja petivaatteet). Budjettisuunnittelua kannattaa aina vaihtoon lähtiessä tehdä, ja rahaa kannattaa varata myös yllättävien tilanteiden varalta.
Ihanimmat yllätykset vaihdossa tulivat ihmisten rehellisyydestä ja vieraanvaraisuudesta, sekä huikeista nähtävyyksistä, joita tuntui riittävän enemmän kuin neljässä kuukaudessa kerkesi kokea. Huolimatta siitä, että opiskelijaelämä voi olla stressaavaa ja kiireistä, paikallisiin opiskelijoihin ja opiskelijakulttuuriin pääsee tutustumaan matalla kynnyksellä esimerkiksi oman Collegen järjestämässä tutustumispäivässä tai vaikka urheilutoimintaan osallistumalla. Itsellä kävi hyvä tuuri, kun oman Collegen vaihtaripäivässä oli mukana myös paikallinen bilsan opiskelija, joka nopeasti bongasi saman alan vaihtarin ja tutustutti minut omiin opiskelijakavereihinsa. Lopulta muodostui kaveriporukka, johon kuului opiskelijoita kahdesta eri yliopistosta. Samoin futisjoukkueen tyyppeihin oli helppo tutustua treeneissä ja joukkuetapahtumissa.
Ihmisten rehellisyys ja Hong Kongin turvallisuus pelasti minut parista kiperästä tilanteesta. Olin kauppakeskuksessa pyöriessäni onnistunut tipauttamaan lompakkoni, jossa oli opiskelijakorttini lisäksi myös pankkikortti ja matkakortti. Olin kirjoittanut puhelinnumeroni lompakon sisään ja saman päivän iltana vanhempi setä soitti minulle ja kertoi löytäneensä lompakon. Tulkkausavun jälkeen sain sovittua lompakon palautuksesta tämän miehen kanssa, joka tuli seuraavana päivänä samaan kauppakeskukseen palauttamaan lompakkoni. Tästä kokemuksesta tuli itselle todella lämmin ja helpottunut olo.
Lopuksi minut yllätti se, miten nopeasti neljä kuukautta kuluu ja miten paljon tekemistä Hong Kongiin jäi. Kaupunki on tunnettu parista isommasta saarestaan ja retkeilymahdollisuuksistaan ja uusia kauniita paikkoja tuntui löytyvän jatkuvasti. Tällä kertaa en lähtenyt minnekään Hong Kongin rajojen sisältä ja silti tekemistä oli hurjasti. Lopulta pandemian aiheuttamat rajoituksetkaan eivät juuri vaikuttaneet tekemiseen.
Paluun jälkeiset fiilikset
Paluu tuntui aluksi todella oudolta. Kesti aikaa, ennen kuin pääsi takaisin kiinni normaaliin arkirytmiin Suomessa. Oli viettänyt niin paljon aikaa vieraassa kulttuurissa ja Hong Kongissa oli vaihtoni aikana edelleen voimassa aika paljon koronarajoituksia niin olo oli aluksi hieman kummallinen. Lisäksi Suomessa oli, yllätys yllätys, myös paljon kylmempi kuin mitä Hong Kongista lähtiessä, joten paluu Suomen talveen ei myöskään aluksi tuntunut hirveän mukavalta. Haikeimmalta tuntui jättää paikalliset opiskelijakaverit, Hong Kongissa asuvat sukulaiset ja todella mukava futisjoukkueeni.
Muutamien viikkojen jälkeen olo kuitenkin helpottui. Oli kiva nähdä perhettä ja kavereita pitkästä aikaa, ja myös lumiseen talveen tottui pian. Päällimmäiseksi jäi hirveän iso onnistumisen kokemus ja lämmin fiilis. Tuntuu kivalta, kun on opiskeluaikana saanut toteuttaa itselle tärkeän kokemuksen ja on pärjännyt ulkomailla vieraassa kulttuurissa. Kaikkein hienointa oli ehdottomasti se, että vaihdosta sai oman alan opiskelijakavereita ja heidän kauttaan myös lisää motivaatiota omiin opintoihin.
Mitä kannattaa huomioida vaihtarina Hong Kongissa
Kampuksella asumisesta voi tulla lisäkustannuksia, sillä asuntoloissa ei usein ole valmiina keittiötarvikkeita, tyynyjä, peittoja tai muita vastaavia kodintarvikkeita. Tämä kannattaa ottaa huomioon, vaikka asuntolassa asuminen on Hong Kongin yleiseen vuokratasoon nähden erittäin edukasta.
Vaihto-opiskelijat jaetaan yliopiston Collegeihin ennen lukukauden alkua. Colleget myös järjestävät vaihto-opiskelijoille tapahtumia, joissa voi helposti tutustua toisiin vaihtareihin ja paikallisiin opiskelijoihin. Myös Collegeiden yleisiin opiskelijatapahtumiin kannattaa osallistua. Jos mahdollista, asuntolapaikkaa kannattaa hakea jonkun virallisen Collegen asuntolasta, sillä näiden opiskelijatoiminta oli mielestäni aktiivisempaa ja Collegen tiloihin saattoi kuulua omat opiskelijaravintolat ja kahvilat ja joskus jopa kuntoilutilat, mitä ei I-House komplekseissa ihan samalla tavalla ollut.
Opiskelijan kannattaa hakea Hong Kongin julkisen liikenteen palveluilta alennuskorttia, sillä se takaa 50% alennuksen osasta julkisen liikenteen matkoja.
Mukana kannattaa pitää käteistä. Jotkut pienet yrittäjät eivät hyväksy maksukorttia maksuvälineenä, ja jos haluaa myöhempään illalla Hong Kongin pääsaarelta takaisin kampukselle, taksimatkat maksetaan yleensä käteisellä.
Matka-ajat julkisessa liikenteessä voivat olla pitkiä etenkin ruuhka-aikaan. Chinese University of Hong Kongin kampus on kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä, mutta tämä näkyy myös matkojen pituutena. Etenkin ruuhka-aikoihin metroissa ja busseissa voi oikeasti olla täyttä.
Elintarvikkeet tuodaan Hong Kongiin yleensä muualta, joten ruokakaupassa käynti voi olla suhteellisen hintavaa. Lounaat ja illalliset kannattaa usein ostaa kampuksen opiskelijaravintoloista.
Sää saattaa yllättää. Elokuusta lokakuuhun voi olla todella kuumaa ja kosteaa, ja mäkisessä ja betonisessa maastossa voi välillä olla aika tukalakin kulkea. Toisaalta subtrooppinen ilmasto tarkoitta myös rajuja tuulia ja voimakkaita ukkosmyrskyjä. Joulua kohden keli viilenee ja voi käydä noin 10–15 asteen tienoilla. Yllättävä lämpötilapudotus voi tuntua aika epämukavalta, jos ei ole lämpimämpää vaatetta mukana ja on ehtinyt tottua Hong Kongin lämpöön. Myös rakennusten lämpöeristys voi olla välillä vähän heikkoa, joten asuntolaelämän pelastus saattaakin yllättäen olla pari villasukkia.
Kampusbussit kiidättävät asuntolalta luennoille ja metrolta kotiin. Välillä bussit voivat olla täynnä ja joutuu odottamaan seuraavaa. Bussilinjoihin ja aikatauluihin kannattaa tutustua, ettei vahingossa päädy ihan toiseen osaan kampusta kuin minne halusi mennä, tai päädy kävelemään kaikki ylämäet ylös omaa asuntolaa kohti, kun viimeinen bussi on kerennyt mennä nenän edestä. Kannattaa tottua jyrkkiin ylämäkiin ja portaisiin.
Avenue of Stars iltavalaistuksessa. Hong Kongissa neljä vuotta opiskellut ystäväni piti tätä yhtenä lempipaikoistaan, jonka tulee muistamaan aina.
Helmiä ja paikallisten suosituksia
Jos vaihdossa on aikaa, kannattaa osallistua koulun urheiluseurojen toimintaan tai etsiä vaikka itselle sopiva vapaaehtoisseura. Tällä tavalla pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja saa helposti tasapainotettua esimerkiksi opiskelupaineita.
Osallistuin itse LAP organisaation toimintaan (Lifelong Animal Protection), ja kävin noin viikottain järjestön kissatalossa tutustumassa paikallisiin löytökissoihin. Samalla organisaatiolla on myös löytökoirakeskus, jossa koiria pääsee halutessaan ulkoiluttamaan.
Hong Kongin yliopistoilla toimii järjestöjä, jotka ovat erityisesti keskittyneet merien suojeluun. Hong Kongin vesiin päätyvät ja sinne muualta kulkeutuvat muovijätteet ovat iso ongelma. Järjestöt järjestävät säännöllisesti tapahtumia, kuten rantojensiivousprojekteja.
Lantau on Hong Kongin isoin saari pääsaaren lisäksi. Alue on vehreämpi ja rauhallisempi kuin Hong Kongin pääsaari, vaikka siellä asuukin todella paljon ihmisiä. Lantauta halkovat komeat huiput, kuten Sunset Peak ja Lantau Peak, ja niiden huipulle kipuavat patikointireitit ovatkin yksiä Hong Kongin haastavimmista. Toisaalta näkymät ovat myös sen mukaiset. Lantau tunnetaan myös isosta kultaisesta Buddha -patsaastaan. Myös paikalliset opiskelijat tykkäävät käydä Buddha-patsaan juurella, ja useat alueen patikointireitit joko saapuvat sinne tai lähtevät sieltä.
Mielestäni yksi Lantaun salaisia helmiä on Mui Wo:n kylä, joka on selkeä sekoitus paikallista ja länsimaista kulttuuria. Alueella on paljon hauskoja puoteja ja ravintoloita ja ihmiset istuvat iltoja alueen terasseilla.
Hong Kongissa on joitakin todella kauniita ja puhtaita hiekkarantoja. Itselle todella hauskoja kohteita olivat Sai Wan Beach ja Wu Kai Sha Beach, jonne molempiin on hauska tehdä vaikka päivämatka. Alueelle pääseminen on aina itsessään jo seikkailu.
Kannattaa tutustua Hong Kongin eri kansallispuistoihin, niitä on isolla alueella ja niistä löytyy reittejä kaikille hienoista maisemista, patikoinnista ja luonnosta kiinnostuneille.
En tällä kertaa lähtenyt itse Macaoon, johtuen myös voimassa olevista koronarajoituksista. Olen kuitenkin käynyt siellä aiemmin. Macao on upea kattaus erilaisia historiallisia kerroksia, samoin kuin uusia pilvenpiirtäjiä ja Casinoja.
Paikalliset opiskelijakaverini sanovat, että Avenue of Stars on vuodesta toiseen ja säällä kuin säällä yksi Hong Kongin upeimpia katuja. Siltä on huikeat näkymät taivasta halkovien pilvenpiirtäjien rivistöihin.
Kannattaa tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. Kavereiden kanssa oli todella kiva käydä yhdessä syömässä Hot Potia, jossa sai kypsentää esimerkiksi erilaisia vihanneksia, mykyjä, lihoja, tofua ja nuudeleita herkullisissa liemissä. Myös dim sum, wonton nuudelikeitot ja Pekingin ankka ovat kokeilemisen arvoisia paikallisia herkkuja. Vegaaniruokavaliota noudattaville Hong Kong tarjoaa yhä enemmän vaihtoehtoa. Paikalliset ystäväni suosittelivat keskustasta mm. Treehouse ja Veggie4love ravintoloita.
Sai Wan beachilta kannattaa illan tullen ehdottomasti ottaa moottorivenekyyti lähimpään kylään. Veneen kyydissä matka taittuu nopeasti upeissa maisemissa.
Wu Kai Sha Beach. Alueella vuokrataan kajakkeja ja järjestetään melontakursseja.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Opiskelen kestävyystieteitä, ja päätin lähteä vaihto-opiskelemaan maisteriopintojeni toisena vuotena, kun alkuperäinen kandivaiheen vaihtoni peruuntui koronapandemian vuoksi. Vaikka toisinaan kuulee ihmisten miettivän, onko maisterivaiheessa enää aikaa tai järkeä lähteä vaihtoon, niin mielestäni vaihtoon kannattaa aina mennä, jos siihen löytyy vähänkin kiinnostusta, jaksamista ja taloudellisia resursseja. Halusin vielä ennen valmistumista vahvistaa kielitaitoani espanjan (paikalliset ainakin Kataloniassa viittaavat espanjan kieleen castellano-nimityksellä kielipoliittista syistä, mutta tässä tekstissä käytän kielestä espanja-nimitystä selvyyden vuoksi) osalta, ja valitsin siksi lähteä Universidad de Barcelonaan (UB) tiedekuntien välisellä vaihtosopimuksella. Vaikka alueen virallinen kieli on katalaani, on siellä paljon mahdollisuuksia opiskella espanjaksi.
Ensimmäisten viikkojen tunnelmat
Saavuin Barcelonaan syyskuussa muutamaa päivää ennen tiedekunnan vaihto-opiskelijoilleen järjestämää tervetulotilaisuutta. Ensimmäiset päivät menivät yli 30 asteen helteeseen totutteluun – kivinen kaupunki hohkasi lämpöä ja elämää. Tämä näkyi myös tervetulotilaisuudessa: hikoilevat vaihto-opiskelijat otettiin lämpimästi vastaan, ja yleisten infojen ja Erasmus-toiminnan esittelyjen jälkeen tiedekunnan kansainvälinen toimisto tarjoili meille naposteltavaa paikalliseen tyyliin: pica-pica-tarjoilu tarkoitti sipsiä ja koreittain olutta kampuksen pihassa.
Ensimmäisten viikkojen aikana keskityin erityisesti asunnon etsimiseen. Airbnb:n kyseenalaisuudesta huolimatta hankin sen kautta (varsin kalliin) huoneen kimppakämpästä vaihtoni ensimmäiseksi kuukaudeksi. En ollut halunnut hankkia pitkäaikaisempaa asuntoa etukäteen Suomesta käsin monestakin syystä. Asuntohuijaukset Barcelonassa (kuten muissakin suurkaupungeissa) ovat hyvin yleisiä, ja halusin olla varma asunnon olemassaolosta ja kunnosta ennen vuokrasopimuksen tekemistä. Kuulinkin muutamasta vaihto-opiskelijasta, jotka olivat tulleet huijatuiksi ja joutuivat asumaan hostelleissa useita viikkoja, kun eivät saaneetkaan heille luvattuja vuokrahuoneita. Kaupungissa valmiiksi asuminen auttoi myös hahmottamaan paremmin, mistä kannattaa yrittää saada asunto. Lisäksi asuntomarkkinat Barcelonassa ovat hyvin vilkkaat, ja vapaita asuntoja ilmoitetaan tyypillisesti vain paria viikkoa ennen niiden vapautumista. Siksi asuntoa monta kuukautta etukäteen etsiessä löytyy lähinnä kalliita ulkomaisille opiskelijoille suunnattuja asuntoloita. Löysin lopulta suhteellisen nopeasti kimppakämpän paikallistenkin käyttämältä Badi-sivustolta. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä pääsin vahvistamaan espanjaani kahden venezuelalaisen kämppiksen kanssa.
Toinen ensimmäisten viikkojen haaste tuli hieman yllätyksenä, sillä kaupunkiin saavuttuani sain kuulla, etten ollutkaan mahtunut suurimmalle osalle niistä kursseista, joille olin keväällä ilmoittautunut. Paikalliset opiskelijat ovat ilmoittautumisissa (ymmärrettävästi) etusijalla, ja kaikista kiinnostavimmat esim. luonnonpuistovierailuja sisältävät kurssit olivat täynnä. Myöskin kaikki osaamisprofiiliini sopivimmat ympäristötieteitä soveltavat kurssit olivat täynnä (enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan esim. mikrobiologiaa nollaosaamisellani…), joten päädyin opiskelemaan meribiologiaa, mertensuojelua ja suojelubiologiaa omassa tiedekunnassani, ja lisäksi löysin historian ja maantieteen tiedekunnasta kiinnostavia ympäristöhallinnon kursseja.
Lukukauden aikana on opiskeltava vähintään 20 opintopisteen edestä, ja suoritettavista opintopisteistä 51 % pitää olla omasta tiedekunnasta. Eri maisteriohjelmien ja tiedekuntien päällekkäiset ja toisiinsa sopimattomat aikataulut hankaloittivat kiireellistä suunnittelua entisestään, ja koska maisteriopiskelijoiden lukukausi ei ollut varsinaisesti vielä alkanut, vastailtiin viesteihini monen päivän viiveellä. Uusien kurssivalintojen vahvistamisessa kesti UB:n osalta hyvin kauan, ja osa kursseista ehti alkaa ennen kuin olin saanut vahvistuksen mahtumisestani. Turhauttavinta oli, kun olin toiveikkaana mennyt suojelubiologian kurssille ja saanut ymmärtää opettajalta, että kurssille varmasti mahtuisi. Seuraavalla viikolla, kolmen luennon jälkeen, sain kuitenkin viestin maisteriohjelman johtajalta, että kurssi on täynnä. Jotakin opiskelukulttuurista kertoo kuitenkin se, että kertoessani epäselvyydestä ja opettajan lupailuista sain luvan jatkaa kurssilla.
Kieli
Suurin osa kandikursseista opetetaan UB:ssa katalaaniksi, ja vaikka olisin halunnut opiskella paikallista kieltä, päätin aivokapasiteettia säästääkseni priorisoida espanjankieliset kurssit, joita suuri osa maisterikursseista onneksi olikin. Kuitenkin joillakin kursseilla ilmoitettiin olevan opetusta myös katalaaniksi. Tämä oli hieman haastava lisä, sillä espanjaa osaavalle katalaani on arkikontekstissa ehkä jollain tasolla ymmärrettävää, mutta yliopisto-opetuksessa ainakin omasta mielestäni hyvin vaikeaa. Kannattaa siis huomioida, että katalaani on oma kielensä, ei espanjan murre. Opettajat olivat varsin armollisia vaihto-opiskelijoille, ja joillakin kursseilla oli opettajasta riippuen mahdollisuus tehdä kurssisuorituksia myös englanniksi.
Opiskelukulttuuri
Opiskelukulttuuri UB:ssa eroaa suomalaisista yliopistoista monella tavalla. Opiskelu on tietyllä tavalla varsin koulumaista ja perustuu ensisijaisesti luento-opetukselle, jota on viikossa hyvin paljon. Päivässä saattaa helposti olla kolmekin eri luentoa peräkkäin, ja yleensä luentoja on joka päivä. Luennot kestävät kaksi tuntia, ja suurimman osan ajasta opettajat ovat yksin äänessä powerpoint-esityksiään selostaen. Luentojen välillä ei pidetä virallisia taukoja, ja joskus opiskelijat saattavat istua monta luentoa putkeen ilman kunnollisia taukoja. Itselleni tämä järjestely ei sopinut ollenkaan, ja olinkin ensimmäisen luennon jälkeen usein niin väsynyt, että seuraavan/seuraavien luentojen seuraaminen ilman taukoa teki tiukkaa. Lisäksi maisterikurssit UB:ssa järjestetään iltapainotteisesti: luentoni sijoittuivat tyypillisesti kello kolmen ja seitsemän väliin. Onnistuin välttämään iltayhdeksään kestävät kurssit, mutta niitä oli kyllä runsaasti tarjolla.
Vastapainoksi huomattavalle luentoistumiselle kursseihin sisältyi oli melko paljon hauskoja päiväretkiä. Kävin esimerkiksi Barcelonan jätteidenkäsittelylaitoksella, Costa Bravalla sijaitsevalla merensuojelualueella sekä erinomaista paikallishallintoa edustavassa Cervellon pikkukylässä Barcelonan kyljessä. Joillakin kursseilla meitä oli vain kuusi opiskelijaa, mikä mahdollisti rennot ja tuttavalliset välit opettajiin (eräs heistä tarjosi meille aamupalat ja iltapäiväoluet eräällä kaupunkiretkellä), ja joillakin suuremmilla kursseilla opettajat pysyttelivät tarkoituksellisen etäisinä ja heitä tuli puhutella teititellen.
Kurssisuoritukset
Suurin osa kurssisuorituksistani oli erilaisia ryhmätöitä ja -esityksiä. Tenttejä oli vain yksi, ja sekin oli pieni monivalintakoe varsinaisten kurssitöiden rinnalla. Itseopiskelua on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, mutta luentoja sen sijaan enemmän. Joillakin kursseilla luentoja saattoi olla kolmekin kertaa viikossa, mutta itsenäistä lukemista ja kirjoittamista hyvin vähän. Joillakin kursseilla oli 80 % läsnäolovelvoite, mutta joillakin sitä ei vaadittu. Mielestäni kurssien vaativuus ei ollut yhtä korkea kuin Suomessa, mutta sekin riippunee varmasti opettajasta ja oppiaineesta.
Lukukauden kesto ja lomat
UB:n nettisivut olivat vaihtopaikkaa hakiessani osittain hyvin vanhentuneet, ja tuorein tieto lukuvuoden kestosta oli vuodelta 2019. Minulle selvisi vasta paikan saatuani, että lukukausi kestää syys-lokakuusta (kandeilla alkaa syyskuussa, maistereilla lokakuussa) tammikuun lopulle niin, että luennot pidetään joululomaan asti, ja mahdolliset tentit järjestetään tammikuun aikana. Lukukautta rytmittävät erilaiset juhlapyhät, joille jokaiselle tuntuu olevan oma värikäs ja äänekäs juhlaperinteensä.
Paluu Suomeen
Palasin vaihdosta hieman etuajassa, sillä minulla alkoi graduprojekti tutkimusryhmässä tammikuussa. Puristin kaikki opinnot syksyn aikana kasaan, mikä oli hieman raskasta. Sain kuitenkin kaiken hoidettua ja paikalliset vaihtokoordinaattorit olivat hyvin ymmärtäväisiä lähdön syystä. Suomeen palattuani sain odotella opintosuoritusotetta usean kuukauden, sillä eriaikaisten lukukausien vuoksi suoritusten kirjaaminen venyi UB:ssa helmi-maaliskuulle. Hoidettavat asiat ovat hoituneet hieman viiveellä, ja monesti sähköposteja on saanut lähettää useamman, jotta saa vastauksen. En kokenut mitään suurempaa kulttuurishokkia palatessani, joskin ikävöin Barcelonan aurinkoa ja ympärivuotisesti vehreää kasvillisuutta (ja vaihdossa saamiani ihania ystäviä ja kavereita!).
Mitä vaihtoyliopistoon hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäni huomioida
Syyslukukausi menee tammikuun kohdalla päällekkäin HY:n kolmannen periodin kanssa.
UB tarjoaa melko vähän kursseja englanniksi, joten kannattaa osata espanjaa.
UB:n hallinto on aika hidas ja prosessit monesti epämääräisiä, joten ajoittainen turhautuminen kuuluu asiaan. Kaikki kuitenkin järjestyy aina lopulta, jos jaksaa olla sinnikäs.
Opetuksen taso ei välttämättä vastaa täysin HY:n tasoa (joskin osa opettajistani oli loistavia niin pedagogisesti kuin akateemisesti) – kannattaa siis priorisoida kokonaiskokemus kurssisisältöjen edelle.
Barcelona on värikäs kaupunki, jossa asuu iloisia, äänekkäitä ja lämpimiä ihmisiä. Tekemisestä ei ole koskaan pulaa, sillä aina jollakin kadulla on markkinat tai juhlat.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Vaihtoon lähtö vaatii paljon valmisteluja ja kärsivällisyyttä. Kannattaa olla sitkeä, sillä kaiken vaivan edessä odottaa kunnon palkinto! Aluksi saatuani Helsingin yliopiston hyväksymistiedon hain City University of Hong Kongiin (CityU). Sen jälkeen, kun CityU hyväksyi minut vaihtoon lokakuussa, ryhdyin selvittämään muita järjestelyitä. Yliopistolta tuli ohjeita liittyen viisumihakemukseen ja muihin järjestelyihin ja he lähettivät pdf-tiedostona aikajanan, josta kävi ilmi järjestelyjen, lähdön ja vaihdon eteneminen.
Viisumihakemuksen lähettäminen tapahtui postitse ja hakemukseen tarvittiin useita erilaisia liitteitä. Tässä vaiheessa en edes tiennyt tarkalleen vaihdon päättymisajankohtaa, mutta laitoin viisumin viimeiseksi voimassaolopäiväksi arvion vaihdon loppumisesta.
Viisumihakemus lähetettiin ensin suoraan yliopistolle Hong Kongiin, joka lisäsi siihen tarvittavia liitteitä ja lähetti sen eteenpäin Immigration departmentille. Viisumihakemus tuli lähettää melko aikaisin, koska sen perille saapumiseen normaalissa postissa kului melko kauan aikaa. (Jos haluat lähettää nopeasti, suosittelen DHL:ää etenkin nyt koronatilanteessa.) Lisäksi viisumin käsittelyyn kului maksimissaan 10 viikkoa. Minun tuli lähettää dokumentit ja hakemus viimeistään ennen marraskuun 1. päivää. Lähetin oman hakemukseni normaalin postin kautta pikakirjeenä. Silti sen perille saapuminen kesti ainakin 3 viikkoa.
Matkaa varten tarvitsin useita rokotteita. Ensimmäiset rokotteet otin marraskuussa ja kävin 2 kertaa YTHS:llä rokotettavana. Otin kummallakin kerralla neljä rokotetta. YTHS auttaa rokotussuunnitelman teossa ja voit täyttää Self-palvelussa matkailuterveyslomakkeen, jonka pohjalta terveydenhoitaja laatii rokotussuunnitelman. Sivulta terveyskirjasto.fi löytyy myös hyvin, mitä rokotteita mihinkin maahan tarvitaan. Itse otin hepatiitti, lavantauti, japaninaivokuume, aivokalvontulehdus ja poliorokotteet. Hong Kongissa ei ole malariaa, mutta siellä on esiintynyt denguekuumetta.
Alussa järjestelin myös pankkiasioita mm. tilasin luottokortin, kyselin korttien käytöstä ulkomailla ja muutin korttien käyttöaluetta. Nostin Hong Kongin dollareita n. 200 € edestä ennen matkaa. HKD:n muuttaminen euroiksi on helppoa, poista vain yksi nolla perästä. 100 HKD on suurin piirtein 10 €. Myös Suomen puhelinliittymän kanssa piti selvitellä muutamia asioita. Omasta liittymästäni paljastui jonkinlainen maksukatto, jonka täyttymisen jälkeen ei enää pystyisi soittamaan tai lähettämään viestejä.
Jos sinulla on henkilökohtainen lääkitys kannattaa lääkkeet ostaa Suomesta. Apteekeista saa englanninkieliset kopiot resepteistä ja lääkäreiltä saa pyydettyä todistuksen sairauksista tai lääkityksistä. Näitä tarvitset, jos joudut todistamaan lentokentällä, että lääkkeet ovat vain sinun henkilökohtaiseen käyttöösi. Lääkkeitä on helpompi tarvittaessa ostaa kohteessa, jos sinulla on todistukset ja reseptit. Suomalainen resepti ei käy ulkomailla, mutta siitä on varmasti apua yllättävässä tilanteessa. Mukaan kannattaa ottaa kaikkia peruslääkkeitä, kuten Buranaa, Imodiumia, maitohappobakteereja ym.
Kelalle tuli tiedottaa mm. ulkomaille muutosta, hakea ulkomaan asumis– ja opintotukea sekä opintolainan korotusta. Itse en laittanut omaa asuntoani vuokralle, mutta sain Suomen vuokran maksamiseen tukea Kelalta myös ulkomaan tuen lisäksi. Suomeen tukea sai ainakin 3kk ajalta.
Vakuutuksia tarvittiin muutama, itse otin omani LähiTapiolasta. Matkavakuutuksen sai 3kk ajaksi, johon piti tehdä 2kk jatko-osa. Matkatavaravakuutus tuli kotivakuutuksen mukana. Eri vakuutuksia kannattaa vertailla keskenään ja tehdä tarjouspyyntöjä.
Lennot varasin vasta siinä vaiheessa, kun lähtö alkoi olla varmaa ja koronatilanne näytti hyvältä. Koronatilannetta voi seurata Hong Kongin hallituksen sivultahttps://www.coronavirus.gov.hk/eng/index.html. Otin edestakaiset Finnairin suorat lennot Hong Kongiin muutosoikeudella eli päivämääriä ja paikkaa pystyi muuttamaan tarpeen tullessa. Jos vaihtoon lähtö siirtyisi koronan takia myöhemmälle lentojen siirtäminen onnistuisi.
Karanteenihotellin varaamisen tein samoihin aikoihin ja valitsin hotellini karanteenihotellien listasta. Kannattaa olla toisaalta ajoissa liikkeellä, jos haluaa säästää rahaa. Hotellipaikat voivat täyttyä. Omalla kohdallani karanteenin oli tarkoitus olla 14 päivää, mutta juuri siihen aikaan, kun olin varaamassa hotellia tilanne muuttui ja karanteenista tuli 21 päiväinen. Monet olivat varanneet hotellin jo siinä vaiheessa mikä vaikeutti asiaa ja heidän tuli tehdä uusi varaus. Olin onnekas ja hotellini sai pidennettyä varaustani. Muutoksen vuoksi jotkin hotelleista poistuivat karanteenihotellien listasta. Hotellit myös täyttyivät tämän muutoksen takia. Kannattaa olla kuitenkin sitkeä ja tällaisessa tilanteessa etsiä uusi hotelli mahdollisimman nopeasti. Karanteenipakettiin hotellissa kuului ruoat 3 kertaa päivässä.
Kävin koronatestissä varalta ennen lähtöä, vaikka sitä ei Finnairin sivulla vaadittu silloin. Se osoittautuikin ratkaisevaksi, sillä virkailija ei tainnut olla ihan perillä siitä, miten asia oli sillä hetkellä Hong Kongin kohdalla ja kyseli testiäni. Onneksi olin käynyt ottamassa sen.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Hong Kongiin saapuessa kentällä oli tiukat säännöt ja siellä kuljettiin erilaisilta pisteiltä toiselle. Kentällä otettiin koronatesti ja tuloksen valmistumista tuli odotella. Odotusaika oli 12 tunnista muutamaan tuntiin. Saavuin aamulla ja jouduin onneksi odottamaan vain 4 tuntia. Se meni nopeasti pitkän lennon jälkeen. Odotusalue ei ollut kovin mukava, alueella oli pöytiä ja tuoleja ja se muistutti vähän koululuokan järjestelyä. Kovalla pöydällä ja tuolilla ei oikein pystynyt lepäämään. Alueelta ei saanut poistua muualle kuin lähellä olevaan vessaan ja hieman jaloittelemaan. Yöaikaan saapuvien oli mahdollista mennä hotelliin odottamaan testitulosta, sillä tuloksen saapuminen yöaikaan oli epätodennäköistä. Negatiivisen tuloksen jälkeen ihmiset ohjattiin pisteille, joista bussikyyti karanteenihotelleihin lähti.
Oma karanteenini meni ihan hyvin, välillä ainakin viimeisellä viikolla alkoi vähän kyllästyttää. Ensimmäiset neljä päivää kärsin aikaerosta ja nukuin mihin aikaan sattuu. Luennot alkoivat jo ollessani karanteenissa ja pidin itseni kiireisenä koulutöiden ja videoiden sekä leffojen katselun avulla. Ruokailuaikoihin kesti tottua, koska talviaikaan aikaero oli 6 tuntia ja hotelliaamiainen tuli 8 aikaan aamulla, joka on Suomessa 2 aamuyöllä. Aamiaisella tarjottiin usein myös jotain lämmintä ruokaa, joka ei siihen aikaan ensimmäisellä viikolla maistunut.
Orientaatiopäivät järjestettiin etänä niiden osalta, jotka eivät päässeet paikalle. Itse olin sillä hetkellä karanteenissa. Karanteenin jälkeen siirryin opiskelija-asuntolaan ja sinne täytyi ilmoittautua. Sain huonekortin ja väliaikaisen opiskelija ID:n, joilla asuntolaan ja alueelle pääsi sisälle. Yliopistolla kävin vastaanottamassa saapumispaketin ja hain varsinaisen opiskelijan henkilökortin.
Terveydenhuoltomahdollisuus oli ilmeisesti yliopiston kautta myös, mutta en ole varma oliko se saatavilla myös vaihto-opiskelijoille. Jouduin itse kerran käyttämään terveydenhuoltopalveluita, sillä sairastuin vatsatautiin. Kävin kuitenkin lääkärissä asuntolan lähellä sijaitsevassa sairaalassa. Apua sain ensin International SOS assistance palvelusta johon vaihto-opiskelijat kuuluivat yliopiston kautta. He varasivat minulle lääkäriajan. Lääkärissä käynti tuli kustantaa itse, mutta loppujen lopuksi ei ollut hirveän kallista. Palvelut toimivat erittäin hyvin, jonottaa ei tarvinnut lähes ollenkaan ja apteekki sijaitsi samassa rakennuksessa.
Asuminen
Opiskelija-asuntola on tosi lähellä yliopistoa, jonka koin hyödylliseksi, sillä yliopistolle pääsi tarvittaessa opiskelemaan koska vain. Etenkin koeviikkojen kiireessä siitä oli hyötyä. Lähistöllä oli kauppakeskus, josta sai kaiken tarvittavan mm. ruokaa, vaatteita, tms. Asuntolan pihalla oli opiskelijaravintola ja siellä myytiin myös ruokaa, snackseja, juotavaa, ja tarvikkeita pahanpäivän varalle kuten vessapaperia, hammastahnaa, adaptereita, ym. Se oli myöhäänkin illalla auki.
Asuntolamajoitus oli aika halpa suhteessa muihin majoitusmuotoihin ja yksityisiin opiskelija asuntoloihin. Kuukaudessa olisi muissa asumismuodoissa kulunut yhtä paljon rahaa kuin maksoin koko lukukaudesta CityU:n asuntolassa. Asuntolasta oli myös hyötyä muihin opiskelijoihin ja vaihtareihin tutustumisessa.
Opiskelija-asuntolan sijainti lähellä yliopistoa mahdollisti opiskelijaravintoloissa syömisen milloin tahansa. Opiskelijaravintoloista sai aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Oma huoneemme oli tien vieressä ykköskerroksessa, eli aika meluisa, mutta siihen tottui nopeasti. Patjat olivat tosi kovia, johon myös tottui. Sängyt olivat todella lähellä toisiaan, mutta ei sekään haitannut. WC normaalisti jaettaisiin 4 hlö kanssa, mutta toisessa huoneessa ei ollut ketään ilmeisesti koronajärjestelyiden takia. Samassa kerroksessa oli keittiö ja olohuone.
Opiskelu ja opetus
Opinnot valittiin etukäteen ja lukukauden alkaessa oli mahdollisuus vaihtaa tai jättää pois joitakin kursseja. Kursseilla oli usein palautustehtäviä kuten esseitä, ryhmätöitä ja laskuharjoituksia. Kaikkia oli melko tasaisesti lukukauden ajan. Suurimmassa osassa kursseista tenttiä painotettiin eniten arvostelussa. Yhdellä kurssilla minulla oli tentin sijasta tutkimusessee, johon tuli lukea 5 tieteellistä artikkelia.
Opiskelu oli samantyyppistä vaihtokohteessa näin korona-aikana kuin Helsingissäkin. Kaikki opetus ja tentit tapahtuivat etänä ja Zoomin välityksellä. Arvostelu oli mielestäni melko saman tasoista. Yksi ero oli siinä, että kursseilla oli tutoriaaleja, joissa joillain kursseilla keskusteltiin ryhmissä tai opettaja kävi edellisen viikon tehtävän ratkaisuja läpi. Opiskelutyyli erosi ryhmätöiden osalta paikallisilla. Välillä töiden suunnittelussa ryhmänä oli hieman ongelmia ja paikalliset tekivät oman osuutensa palautusta edeltävänä iltana/yönä. Kuitenkin työt saatiin tehtyä.
Mid term -kokeet järjestettiin lukukauden puolivälissä. Itselläni oli vain yksi ja tentissä sai käyttää opiskelumateriaaleja. Ainoastaan loppukokeissa oli mahdollisuus käydä luentosalissa tenttimässä. Koronatilanne parantui kevään aikana ja rajoituksia vähennettiin. Yhdellä kurssilla oli tilanteen parannuttua mahdollisuus mennä luentosaliin halutessaan.
Lukukauden lopussa on kaksi koeviikkoa ja yksi kertausviikko niitä ennen. Kannattaa valmistautua etukäteen jo tentteihin niin ei tule kiire ja paniikki loppuvaiheessa. Viimeisillä viikoilla saattaa olla myös paljon palautuksia, jotka vievät aikaa kokeisiin valmistautumiselta.
Yliopisto ei järjestänyt korona aikana meille vaihtareille tapahtumia, mutta vaihto-opiskelijoita oli CityU:ssa ja muissa yliopistoissa paljon. Kaikki olivat tosi aktiivisia, joten järjestimme itse aina jotain tekemistä, esimerkiksi hiking reissuja, nähtävyyksillä käyntiä ja ravintolaillallisia. Viikonloppuina oli hyvin aikaa tutustua kaupunkiin ja nähtävyyksiin. Parasta korona-aikana oli juuri se, että turistikohteissa ei ollut paljoa ihmisiä, eikä tarvinnut jonottaa. Varsinkin arkipäivinä oli hiljaista ja olimmekin muutaman kerran lähes ainoat ihmiset nähtävyyksillä.
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
Vinkkejä kootusti:
Ota mukaan paperisia passikuvia Octopus -korttia varten niin säästät aikaa opiskelijan matkakortin hakemisessa, kun kuvia ei tarvitse mennä erikseen ottamaan. Kun toimitat yliopistolta saamasi opiskelija todistuksen MTR asemalle kortin saamiseen menee kuukausi. Sitä ennen saat väliaikaisen opiskelijakortin käyttöösi.
Tarvitsin talvitakkia tammi-helmikuussa, kun olimme ulkona myöhään ja mereltä tuuli. Sää oli aika viileä välillä talvikuukausina
Otin Birdien SIM kortin netillä ja kaikilla mahdollisilla, joten pystyin pitämään yhteyttä missä vain. Siinä oli kiinteä kuukausimaksu. SIM kortin sai CircleK myymälästä, seven eleven myy myös SIM kortteja. Birdieltä tilaus tehtiin netissä ja kortti haettiin sen jälkeen myymälästä.
Ota joko toinen kännykkä mukaan tai hyödynnä kännykkää, jossa on usea SIM korttipaikka.
2 pankkikorttia hyödyttää, esimerkiksi Credit ja debit. Oma debit korttini ei toiminut kaikkialla niin oli tosi hyödyllistä omistaa toinenkin kortti. Myös, jos sinulta varastettaisiin lompakko voit säilyttää toista korttia tallelokerossa tms. niin ei tarvitse alkaa tilaamaan uutta ja soittelemaan ympäriinsä Suomeen. Varkauden todennäköisyys ei ole hirveän suuri, riippuen paikasta, silti kannattaa katsoa tavaroiden perään esim. rannalla. Esimerkkinä yhdeltä vaihtarilta hävisi lompakko, mutta se oli palautettu poliisiasemalle eikä sieltä ollut kadonnut mitään, ei edes käteistä.
Aurinkorasvaa ei löydy kovin helposti. Se kannattaa ostaa Suomesta. Kaikki myynnissä olevat aurinkorasvat ovat vahvuudeltaan 50+.
Kannattaa joko ottaa lakanat mukaan tai ostaa paikan päällä, jos menee asumaan opiskelija-asuntolaan. Asuntolasta ei myöskään saanut peittoja ja tyynyjä. Myös pistokejakajasta on hyötyä.
Vaihdon lopussa todennäköisesti et halua ottaa peittoja ja tyynyjä mukaan Suomeen. Vinkkinä kannattaa etsiä paikallinen lahjoituspiste ja lahjoittaa ne keräykseen roskiin heittämisen sijaan!
Luentoja voi olla illallakin ja jopa aika myöhään, oma iltaluentoni oli tiistaisin ja torstaisin klo 17–19. Luennot ovat usein kolmetuntisia. Luentojen lisäksi on tutoriaaleja, joissa usein saatetaan keskustella.
Ulkona syöminen on halpaa, melkein helpointa on syödä ravintoloissa ja ruokaloissa. Riippuen supermarketeista esimerkiksi Taste on kalliimpi ja itse kokkaaminen tulisi varmasti kalliiksi verrattuna ulkona syömiseen.
Kannattaa pitää koko ajan käteistä mukana, useassa paikassa, ravintolat, taksit, leipomot tms. liikkeet ei käy kortti
Taksit ovat luotettavia ja turvallisia, koska taksikuskeilla on tiukat säännöt, taksit ovat hallituksen säätelemiä ja yhtiö sama. Taksiin pääsee kadulta takseille viittomalla, etukäteen varaukset eivät yleensä onnistu. Takseissa käy vain käteinen.
Hong Kong on turvallinen paikka, turvallisuustaso jopa parempi kuin suomessa. Kannattaa kuitenkin käyttää järkeä ja esimerkiksi pimeällä kulkea kaduilla, joilla on valaistus ja muita ihmisiä yksin liikkuessa. Mielenosoitukset ja poliittinen tilanne eivät nyt korona-aikana ole olleet niin esillä, mutta kannattaa olla yleisesti varovainen. Veikkaan, että korona tilanteen hellittäessä mielenosoitukset voivat todennäköisesti jatkua. Itse näin ehkä kerran vaihtoni aikana kadulla poliiseja ja poliittiseen tilanteeseen liittyvää toimintaa.
Hong Kongissa on alhaisempi hintataso kuin Suomessa. Asuminen on puolestaan kallista.
Koronatilanteessa PCR testivaatimusten kanssa kannattaa olla tarkka. Ongelmia tuli itselleni lentokentillä PCR testiin liittyen. Finnairin sivuilla oli lukenut mennessäni tietoa, ettei testiä tarvita Hong Kongiin matkustaessa, mutta virkailijan mukaan se tarvittiin. Olin onneksi ottanut testin kaiken varalta. Takaisin matkustaessani Finnairin ja IATA:n sivuilla oli eri tietoa ja virkailijat eivät olleet päästää minua koneeseen IATA:n sivuilla lukevan tiedon takia. Kuitenkin säännöt ovat lentoyhtiökohtaisia, joten he ilmeisesti selvittivät asiaa ja loppujen lopuksi pääsin lähtemään. Olin soittanut Finnairille aiemmin ja heidän mukaansa testini voimassaolo oli riittävä. Näissä kannattaa olla tarkka ja vaikka soittaa ja kysyä lentoyhtiöiltä. Varautukaa myös mahdollisiin peruutuksiin, itseltäni peruttiin Finnairin lennot 2 kertaa ja jouduin loppujen lopuksi ottamaan uudet lennot vaihdolla Zürichistä
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Päätin hakea vaihtoon Sveitsiin, sillä se oli ollut minulle aina etäinen maa. Aiemmin tietämykseni Sveitsistä rajoittui aika pitkälti juustoon, suklaaseen sekä korkeaan hintatasoon, joten olin innoissani ajatuksesta asumisesta ja opiskelusta siellä. Kun kuulin, että siellä sijaitsee yksi maailman parhaista yliopistoista, ETH Zurich, päätin hakea sinne vaihtoon. Vaikka Sveitsissä on myös muita hyvin tasokkaita yliopistoja, valikoitui ETH Zurich ykkösvaihtoehdokseni ei pelkästään maineensa, vaan myös kurssitarjontansa puolesta. Vaihdostani tuli hyvin ikimuistoinen, joskin eri tavalla kuin osasin kuvitella. Jouduin palaamaan Suomeen hieman pandemiajulistuksen jälkeen ennen rajojen kiinni laittamista.
Varsinaisen hakuprosessin aloitin hieman myöhään, syksyllä 2019. Toimitin tarvittavat asiakirjat Helsingin yliopistolle elo-syyskuun vaihteessa, ja pari viikkoa sen jälkeen sain hyväksynnän edetä haun toiseen vaiheeseen ja hakea itse kohdeyliopistoon. Lokakuun alussa sain ETH:sta vahvistuksen, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon ja lähetin sinne kaikki tarvittavat asiakirjat (kopio passista, kuva, opintosuoritusote, opintosuunnitelma, CV ja motivaatiokirje). Varsinaisen hyväksynnän kohdeyliopistosta sain marraskuun puolessa välissä sähköpostitse. Samalla sain myös vahvistuksen Sveitsin valtion maksamasta SEMP-stipendistä, eli sitä ei tarvinnut hakea erikseen. Hieman myöhemmin sain myös ohjeet kohdeyliopiston tunnusten aktivointiin.
Alkubyrokratia
Koin Sveitsin aika byrokraattisena maana ja siellä vaikuttaa olevan oma toimistonsa kaikelle. Opintojen alussa kävin rekisteröitymässä Student Exchange Officeen, joka oli auki hankalina kellonaikoina. Sain sieltä infopaketin sekä tarvittavat dokumentit (confirmation of matriculation) jatkorekisteröitymistä varten. Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen WOKO:n toimistolla ja rekisteröidyin Kreisebüroon, jonne kaikkien maahanmuuttajien tulee rekisteröityä kahden viikon sisällä maahan saapumisesta oleskeluluvan saamiseksi. Kreisebürossa asiointia varten tarvitsin confirmation of matriculationin, vuokrasopimuksen, kuvan ja todistuksen maksukyvystä. Samalla tuli myös maksaa saapumismaksu. Tämän jälkeen kävin vielä pikaisesti maahanmuuttovirastossa, missä minusta otettiin kuva oleskelulupaa varten. Hankin myös matkakortin SBB:ltä ja uuden liittymän. Jotkut vaihtarit ovat myös avanneet Sveitsiin pankkitilin vaihdon aikana, mutta itse en sitä tehnyt. Stipendi tulee hakea opintojen ensimmäisinä viikkoina ja sen suuruus on suomalaisille opiskelijoille 1900CHF ja se maksetaan käteisenä. Opiskelijoille ei ole omaa terveydenhuoltoa, mutta Eurooppalainen sairaanhoitokortti käy Sveitsissä.
Kuva Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.
Asuminen
Zurichin asuntotilanne ei ole parhaimmillaan kesken lukuvuoden ja jännitin hieman asunnon löytöä. Samalla kun sain ETH:sta vahvistuksen valituksi tulemisesta, minulle lähetettiin myös hakulomake paikallisen opiskelija-asuntolan, WOKO:n asuntoihin. Jätin hakemuksen saman tien ja sain asuntotarjouksen alle viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Otin tarjouksen vastaan ja sain asunnon kerrostaloasuntolasta, jossa oli huoneet 169 opiskelijalle. Kalustettuun huoneeseen ei kuulunut omaa vessaa tai suihkua, vaan jokaisessa kerroksessa oli yhteiset kylpytilat. Keittiö ja pyykkitupa jaettiin kaikkien talon asukkaiden kanssa. Vuokrasopimus oli määräaikainen elokuun loppuun saakka ja kuukausittainen vuokra oli 545 sveitsin frangia (CHF).
Asuminen muiden opiskelijoiden kanssa suuressa asuntolassa oli pääsääntöisesti hauskaa ja ihmisiin pääsi tutustumaan helposti. Kitkaa aiheuttivat lähinnä eriävät siisteyskäsitykset ja pyykkivuorot, sillä meillä ei ollut mitään varausjärjestelmää pesukoneille tai kuivausrummuille. Asukkaat jaettiin kymmenen hengen ryhmiin, joista kukin siivosi vuorollaan viikon. Keittiö ei ollut asukasmäärään nähden kovin suuri, pakastimia ei ollut ja jääkaapeissa oli kaikille pienet, lukolliset kaapit, joihin ei ruokaa mahtunut kovin moneksi päiväksi. Kuiva-aineita ei säilytetty lukkojen takana, mikä johti niiden satunnaisiin katoamisiin. Kaikista lieveilmiöistä huolimatta, asuminen sujui pääsääntöisesti hyvin. Talossa asuvista opiskelijoista kolme oli nimetty talovastaaviksi. He olivat tavattavissa tiettyinä aikoina ja hoitivat käytännön asioita.
Opiskelu ja opetus
Muutin Zurichiin tammikuun viimeisinä päivinä ja aloitin saksan lukemisen Zurichin yliopiston, UZH:n, järjestämällä kielikurssilla. Kurssin hinta oli noin 80CHF ja kesto kaksi viikkoa. Olen opiskellut saksan alkeita, mutta en ollut käyttänyt kieltä vuosiin. Kurssilla opiskeltiin yleissaksaa, mikä poikkeaa Sveitsin saksasta aika tavalla. Kurssin aluksi opiskelijoille tehtiin tasotesti, jotta heidät voitiin laittaa oikeaa tasoa vastaaviin ryhmiin. Kurssin opetus oli hyvä ja opettajamme oli todella hauska. Kurssilaiseni koostuivat pääosin opiskelijoista, jotka olivat tulleet tekemään maisteriopintojaan Zurichiin. Kurssi huipentui vierailuun Zurichin eläintarhassa.
Varsinaiset opinnot alkoivat kielikurssin jälkeisellä viikolla. Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat ns. add-and-drop -viikkoja, jolloin voi käydä eri luennoilla ja päättää, millä kursseilla haluaa jatkaa. Add-and-drop -viikkojen jälkeen on reilu viikko aikaa ilmoittautua kokeisiin myStudiesissa ja mahdolliset kurssimuutokset tuli ilmoittaa sekä Suomen että Sveitsin mobility onlineen. Olin valinnut muutaman luentokurssin ja kaksi käytännön kurssia, niin sanottua block-kurssia. Kaikki kurssini olivat englanniksi. Luentokurssit muistuttivat Suomen luentokursseja, tosin kurssien kokeet saattoivat olla suullisia. Block-kursseista ehdin käydä vain yhden ennen lähtöäni, mutta voisin kuvailla sitä parhaimmaksi kurssiksi, millä olen koskaan ollut. Block-kurssit järjestetään yhteistyössä yliopiston tutkimusryhmien kanssa ja niille otetaan vain 15-20 opiskelijaa/kurssi ja ohjaajia on 4-5. Kurssin vetää aina kyseistä aihetta tutkiva tutkimusryhmä omissa tiloissaan. Block-kurssit kestävät yleensä 3 viikkoa, kolmena päivänä opetusta aamusta iltaan ja yhtenä päivänä puoli päivää. Kurssin lopuksi pidetään suullinen koe. Eri block-kursseja on tarjolla useita ja niillä pääse tutustumaan tutkimusryhmien toimintaan ja käytännön työskentelyyn hyvin läheltä.
Minulle kerrottiin, että 2/3 kursseistani tulee olla oman tiedekuntani kursseja ja muut saan valita vapaasti. Pystyin myös ottamaan kursseja ETH:n lisäksi UZH:lta. Sama on mahdollista myös toisinpäin. Kurssien ottaminen toiselta yliopistolta vaati sen, että minun tuli hakea lupaa opiskella siellä. Luvan sai helposti, mutta se vaati hieman paperityötä. Tenttejä ETH:ssa järjestettiin kahdella tavalla, End-of-semester -tentteinä tai Session examination -tilaisuuksissa. End-of-semester -tentit pidetään lukukauden lopussa ja Session examinationit kaksi kertaa vuodessa, usein tammi-ja elokuussa. Useat tentit ovat tentittävissä vain jommassakummassa näistä tilaisuuksista, joten kannattaa huomioida se kursseja valitessa.
Tenteistä yleisesti ottaen ajattelen, että ne olivat aika samaa tasoa suomalaisten kokeiden kanssa. Kokeet arvostellaan asteikolla 0-6, joista 4 on läpipääsyn raja. Neljäsosa-arvosanat ovat myös mahdollisia. Oletin kokeiden olevan paljon haasteellisempia ja vaativan paljon pänttäämistä, mutta todellisuudessa ne eivät olleet mitenkään mahdottomia ja block-kurssini suullinen koe oli oikeastaan aika hyvä kokemus. Kokeen jälkeen minulle annettiin palautetta, joka oli oikeasti yksilöllisesti mietitty ja josta jäi todella hyvä fiilis. Olen tosin kuullut muilta opiskelijoilta, että suullisten kokeiden luonne riippuu hyvin paljon kokeen pitäjästä.
Opiskelijaelämä ja vapaa-aika
Vaikka en ehtinyt olla Zurichissa kovin kauaa, ehdin kyllä käydä monissa opiskelijatapahtumissa. Paikallinen ESN-järjestö on aktiivinen ja he järjestivät mm. Speed friending ja International dinner -tilaisuuksia, pakohuonepelejä ja vaihtaribileitä. Vaikka monet aktiviteeteista on nyt jouduttu koronan vuoksi perumaan, Zurichin ESN-järjestö järjestää perinteisesti vaellusreissuja, matkoja lähikaupunkeihin ja käyntejä Lindtin suklaatehtaalla. Muuta edullista tekemistä tarjoavat Zurichin ilmaiset kaupunkikierrokset, joissa tutustutaan eri osiin kaupunkia. Lisäksi Zurichissa toimiva opiskelijoiden liikuntajärjestö ASVZ, on opiskelijoille ilmainen ja tarjoaa paljon eri treenivaihtoehtoja. Mikäli mielii Sveitsistä vielä ulkomaille reissaamaan, niin sekin on mahdollista, sillä sieltä kulkee junia ja busseja hyvin naapurimaihin. Itselleni ehkä mieleenpainuvin kokemus Sveitsissä oli Luzernin karnevaalit, joilla kannattaa kyllä käydä.
Kuvia Luzernin karnevaaleilta.
Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville
Alkubyrokratia on raskas ja vie aikaa, mutta toisaalta yliopistolta sai hyvät ja seikkaperäiset ohjeet siitä, miten edetä Sveitsiin muuttamisen jälkeen ja opintojen alkaessa. Yliopistolla on paljon eri toimistoja ja ne ovat auki hankaliin aikoihin, silloin kuin opiskelijoilla on luentoja. Sähköpostiviesteihin vastataan usein hitaasti ja niissä kehotetaan tulemaan toimistoon paikan päälle tai ottamaan yhteyttä johonkin toiseen toimistoon. Lisäksi kokeiden siirto on hyvin hankalaa, esimerkiksi jos haluaa aikaistaa koetta Session examination -tilaisuudesta End-of-semester -tilaisuuteen, tulee täyttää tietyt kriteerit ja professori voi silti hylätä hakemuksen perustelematta. Organisaationa ETH oli mielestäni aika jäykkä, minkä huomasi varsin hyvin nyt poikkeuksellisena korona-aikana. Kannattaa käydä vaihdon alussa yliopiston vaihto-opiskelijoille järjestämissä tilaisuuksissa, joissa kerrotaan kokeiden järjestämisestä, ESN -toiminnasta, vakuutuksista ja muista opiskeluun ja arkeen liittyvistä asioista. Tilaisuuksia järjestetään paljon ja opastusta kyllä annetaan, kunhan vaan kysyy oikealta taholta. Vaihtoa varten kannattaa säästää rahaa. Elinkustannukset Sveitsissä vaihtelevat 1700-1900CHF välillä kaupungista ja asumismuodosta riippuen. Maana Sveitsi on mielestäni hyvin turvallinen ja muistuttaa tietyllä tapaa Suomea.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Olin keväällä 2020 vaihdossa Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopistolla (NMBU). Yliopisto sijaitsee Ås -nimisessä pienessä kylässä n. 30 min Oslosta etelään. Vaihtokokemus oli kaikin puolin upea, vaikka koronan vuoksi olin paikan päällä vain 6 viikkoa ja loput suoritin Suomesta käsin etäopintoina.
Ennen lähtöä
Hyväksymistiedon jälkeen sain runsaasti tietoa opiskelusta sekä asumisesta vaihtoyliopistostani. Käytännössä sain muutaman PDF-tiedoston, jossa käytiin läpi kaikki tarvittava vaihtoon liittyen. Jopa pakkauslista vaihtoon lähteville oli mukana. Tämän lisäksi vaihtoyliopistostani vastattiin nopeasti sähköposteihin, joita lähetin lähinnä siksi, että minulla oli pieniä epäselvyyksiä yhden kurssin kanssa. Tämän lisäksi lähetin muutaman kysymyksen liittyen asumiseen. Vastaukset tulivat aina vähintään viikon sisällä, mutta yleensä jo samana tai seuraavana päivänä.
Matkustin Norjaan autolla / laivalla. Ajoin Turusta laivaan, ja siitä Tukholmaan. Tukholmasta ajoin Norjan Åsiin. Reitti on todella helppo ajaa, ja liikenne Ruotsissa ja Norjassa on huomattavasti parempaa kuin Suomessa. Kuskit oikeasti noudattavat liikennesääntöjä!
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Opiskelun aloittaminen NMBU:lla oli erittäin helppoa. Meille järjestettiin orientaatiopäivä, jolloin kävimme läpi kaikki käytännön asiat. Meille oli luotu valmiiksi tunnukset paikalliseen ”Moodleen”, sekä saimme myös NMBU:lle omat sähköpostiosoitteet. Opiskelijakortti sekä Erasmus+ -kortti hoidettiin myös heti ensimmäisellä viikolla.
Koska vaihtoni kesto oli alun perinkin alle 6 kuukautta, minun ei tarvinnut ilmoittaa paikallisille viranomaisille muutostani Norjaan. Ainoastaan muuttoilmoitus Suomen väestörekisteriin riitti. Tähänkin sain ohjeet vaihtoyliopistostani.
Julkinen terveydenhuolto kuului minulle samoin kuin Norjan kansalaisillekin, sillä olen Pohjoismaalainen.
Mukaan Norjaan kannatti ottaa passi sekä Letter of Admission. Mukaan kannatti ottaa myös kaikki muut laput vaihtoon liittyen vähintään tietokoneelle tai pilvipalveluun tallennettuna.
Asuminen
Asuminen Norjassa järjestyi todella helposti. NMBU:lla toimii organisaatio nimeltään SiÅs. Tämän organisaation nettisivuilla lähetin hakemuksen asunnosta, ja sainkin erittäin nopeasti vastauksen, että minulle järjestyi asunto 6 hengen soluasunnosta. Asunto maksoi 360 € kuussa, ja se sijaitsi kävelymatkan päässä kampukselta. Asuntoni sijaitsi Casino -nimisessä rakennuksessa, joka on osa Pentagoniksi kutsuttua opiskelija-asunto aluetta. SiÅs vuokraa myös petivaatteita sekä astioita, joten mitään ei välttämättä tarvitse raahata mukanaan. Tästä ilmoitetaan muistaakseni vuokrasopimuksen laatimisen yhteydessä.
Aluksi jännitin melko paljon, että miten tulen toimeen noinkin isossa solussa, kun en ole tottunut solussa asumaan. Asunto ei ollut mitenkään erityisen siisti, mutta viihdyin siellä erittäin hyvin. 6 henkilöä jakoi keittiön, olohuoneen, yhden vessan sekä yhden suihkun. Tästä huolimatta yhteiselo sujui hyvin. Tarkkaan ottaen yhteiselo sujui erittäin hyvin, ja olen edelleen tekemisissä kaikkien kämppisteni kanssa, sillä ystävystyimme äkkiä ja aloimme viettää paljon aikaa yhdessä. Minun kämppiksinäni olivat kaksi norjalaista, kaksi ranskalaista sekä yksi kiinalainen opiskelija.
Vapaa-aika kuluikin kämppisten sekä muiden Erasmus-vaihto-opiskelijoiden kanssa oleillessa, Norjaa reissatessa sekä kuntosalilla käydessä. Opiskelijaelämä on erittäin aktiivista NMBU:n Åsin kampuksella. Jokaisena päivänä löytyy jotain tehtävää, tylsää ei tule.
Opiskelu ja opetus
Opinnot sujuivat samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossakin. Opettajia voi puhutella kuten Suomessakin, eikä esimerkiksi teitittely yms. ole tarpeen. Opettajat ovat helposti lähestyttäviä, ja ottavat mielellään kysymyksiä vastaan.
Kurssien arvostelu riippuu täysin kursseista. Yhdellä kurssilla arvioitiin ryhmätyö sekä reflektoiva teksti, toisella kurssilla arvosteltiin MiniReview -artikkeli, ja kolmannella kurssilla arvosteltiin etänä suoritettu tentti, jossa käytettiin luennoilla saatuja materiaaleja. Kurssin suoritus ja arvostelu riippuu siis täysin kurssista. Opiskelutyylikin riippuu vahvasti kurssista. Minun valitsemillani kursseilla käytiin luennoilla, ja ennen luentoja luettiin artikkeleja. Tämän lisäksi kirjoitettiin lyhyitä tekstejä aiheeseen liittyen.
Opintojen suunnittelu hoitui yllättävän kivuttomasti. NMBU:lla on selkeä lista kursseista, joita voi opiskella. Sain sisällytettyä kaikki kurssit minun pakollisiin opintoihini, sillä kurssien vastaavuus oli niin lähellä Helsingin yliopiston vastaavia kursseja. Ensin katsoin listasta mielenkiintoisia kursseja, tämän jälkeen mietin, mitä kursseja nämä voisi korvata tai sopivatko nämä vapaavalintaisiin opintoihini. Kun nämä asiat oli mietitty, kysyin Helsingin yliopiston kursseista tai opinnoista vastaavilta opettajilta, että sopiiko hyväksilukeminen kyseisten kurssien kohdalla. Lopuksi minun piti vielä ilmoittaa vaihtoyliopistolleni, että mitkä kurssit haluaisin suorittaa vaihdon aikana. Muutokset opintosuunnitelmassa ovat mahdollisia, ja toiset vaihtoivat suunnitelmiaan vielä vaihdon ensimmäisellä viikolla, jolloin näitä asioita käytiin yhdessä läpi opintoneuvojien kanssa.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Norjassa hinnat voi muuttaa helposti euroiksi jakamalla summan kymmenellä. Tämä ei tietenkään anna täysin tarkkaa summaa, mutta sillä saa hahmotettua hieman ostoksen hintaa. Esimerkiksi 100 kruunua on n. 10 € (tällä hetkellä 9,06 € tarkasti, mutta parempi näin päin).
Pentagonissa toimii FoodSharing niminen järjestö, joka kiertää kauppoja, ja kerää sieltä vanhentuneita tuotteita, joita ei enää saa myydä. Järjestö toimittaa tuotteen Pentagoniin jonkin rakennuksen alakertaan (minun aikanani Casinon alakertaan). FoodSharing järjestön löydät Facebookista, jonne tulee myös aina ilmoitus, kun ruokaa jaetaan. Ruoka menee aina hetkessä, joten kannattaa olla ajoissa paikalla.
Eika-liikuntakeskus sijaitsee aivan Pentagonin läheisyydessä, joten sen käyttämistä suosittelen. Eikassa on normaali kuntosali, kiipeilyseiniä, ryhmäliikuntaa sekä muita liikuntamahdollisuuksia. Itse kävin lähinnä kuntosalilla, mutta monet kaverit käyttivät palveluita paljon laajemmin ja kehuivat niitä. Kuukausikortti maksaa 379 kruunua (n. 37,90 €) ilman sitoutumista, ja 223 kruunua (n. 22,30 €) mikäli sitoutuu 12 kuukaudeksi.
Norjassa kaikki asiat tuntuvat toimivan applikaatioilla. Näistäkin saat lisää tietoa vaihtoyliopistosta, mutta esimerkiksi matkaliput saa kätevästi ostettua applikaatiolla. Matkalipuista saa muuten opiskelija-alennusta! Itselläni oli käytössä mm. seuraavat applikaatiot: Vy (matkalippuja varten, paikallinen VR / HSL), Eika sportssenter (ryhmäliikunnan varaaminen), Canvas student (”Moodle”), Studentbevis (opiskelijakortti), RuterReise (Julkisilla kuljettujen matkojen suunnitteluun) sekä tärkeimpänä Hjelp 113 (käytännössä sama kuin 112 -sovellus Suomessa).
Norjassa toimii paikallinen Tori.fi -nettisivu finn.no -osoitteessa. Finn on käytännössä täsmälleen samanlainen kuin Tori.fi. Itse ostin sieltä esimerkiksi käytetyn rinkan. Myös polkupyörän ostaminen olisi ollut edessä, mikäli olisin saanut olla kauemmin Norjassa. Tämä siksi, että kauppaan sekä juna-asemalle on matkaa Pentagonista n. 2 km. Polkupyöriä kuulemma oli tarjolla myös esimerkiksi joidenkin Facebook -ryhmien kautta, mutta itse en näihin sen tarkemmin vielä perehtynyt.
En kokenut missään vaiheessa oloani turvattomaksi vaihtoni aikana, ja koenkin, että Norja on erittäin turvallinen maa matkustaa. Mikäli harrastat vaeltamista, niin suosittelen kuitenkin ottamaan huomioon mahdollisesti äkillisesti vaihtuvat sääolot. Muista vähintään ilmoittaa tutuille, minne olet lähdössä vaeltamaan, mutta mieluiten vaella porukassa. Tähän liittyen: NMBU:lla toimii järjestö nimeltään NMBU Friluftsliv, jonka liittymismaksu on noin 10 €. Tällä rahalla saat lainata mitä tahansa vaellustarvikkeita ilmaiseksi. Itse lainasin heiltä 1000 € edestä tarvikkeita yhdelle vaellukselleni. NMBU Friluftsliv järjestää myös yhteisiä vaellusmatkoja.
Vaikka yleinen hintataso onkin hieman korkeampi kuin Suomen hintataso, niin ero ei kuitenkaan ole erityisen suuri. Ulkona syöminen, alkoholi sekä sokeri ovat mielestäni ne asiat, joissa korkeampi hintataso erityisesti näkyy. Ruoka on kuitenkin suunnilleen samoissa hinnoissa kuin Suomessakin.
Itselläni ei tullut yhtäkään ongelmatilannetta, joten en osaa sanoa, miten näiden kanssa olisi toimittu. Ystäväni asunnon lukko ei toiminut, mutta tämäkin ongelma korjattiin seuraavana päivänä.
Suosittelen jokaiselle Norjaan lähtevälle, että kiertäkää Norjaa nyt kun siihen on mahdollisuus. Itse ehdin käymään vain pienillä vaelluksilla, kiertämään Osloa sekä viettämään yhden viikonlopun Bergenissä. Norja on todella kaunis maa, ja julkisilla pääsee kätevästi liikkumaan paikasta toiseen, joskin liput kannattaa hankkia ajoissa, jotta hinta olisi hieman maltillisempi.
Neljä vuotta sitten olin Irlannissa matkalla muutaman päivän, jonka jälkeen tiesin, että tulen asumaan täällä jossain elämäni vaiheessa. Vaihto oli elämää mullistava kokemus, johon kannattaa varautua.
kuva: Rinas Anastasia
Ennen lähtöä
Muistan soittaneeni liikkuvuuspalveluihin keväällä 2019, kun en vielä edes ollut Helsingin yliopiston opiskelija, pääsykoe oli vasta tulossa. Muistan jännityksen, en ollut edes ihan varma mistä aloittaa puhelun, mutta sain tärkeimmän asian selvitettyä – Irlanti oli tulossa 2019 syksyllä rästihakuun. Vaihtoon valituksi, täytyy olla vähintään 30 opintopistettä suoritettuna. Minä olin hakukelpoinen, koska olin opiskellut tarpeeksi avoimessa yliopistossa ja etenkin kaikki ensimmäisen vuoden kevään pakolliset opinnot minulla oli jo käytynä avoimesta.
Pääsin aloittamaan biologian kandin syksyllä, ja hain rästihaussa vaihtoon Galwayn yliopistoon, sekä muutamaan muuhun varavaihtoehtoon.
Alkubyrokratia Helsingin yliopistolla oli mielestäni hieman hankala aluksi, tai ainakin hankalampi, mitä Galwayssa. Isoin juttu oli pähkäillä, miten Mobility Online toimii. Siihen kannattaa varata aikaa. En ole ihan varma miten tavallinen vaihtohaku toimii, mutta rästihaussa sinulle annetaan kaksi viikkoa aikaa, jonka aikana täytyy tehdä itse hakemus, tehdä opintosuunnitelma eli kirjata kaikki mahdolliset kurssit Mobility Onlineen ja liittää hakuliitteet, johon kuuluu motivaatiokirje sekä opintosuoritusote. Voit tehdä nämä missä järjestyksessä vain, mutta ehkä helpointa on aloittaa selaamalla vaihtokohteen yliopiston kurssitarjontaa vaihto-opiskelijoille. Tämä on tärkeää, että selailet oikeita kursseja. Galwayn yliopistolla on vaihto-opiskelijoille joka vuosi julkaistu erikseen oma ” Visiting Student Handbook”. Sen sisältö ei toisiaan vaihtele ihan kauheasti vuodesta toiseen, joten minua ainakin ohjeistettiin käyttämään edellisen vuoden booklettia opintosuunnitelman muodostaessa, kun uutta ei oltu vielä julkaistu. Irlannissa ”module” tarkoittaa usein yhtä kurssia! ”Module” on siis todennäköisempi sanavalinta kurssille ”course”, joten älä hämmästy, kyseessä ei ole monta kurssia sisältävä moduuli.
Ennen kuin perehdyin tähän sen tarkemmin, ehdin jo valita kurssit ja kirjata ne Mobility Onlineen. Aluksi valitsemani kurssit eivät siis olleet tästä ”Visiting Student Handbook”-pdf kirjasta, vaan ihan vain yliopiston nettisivuilta. Vasta lähetettyäni kurssiehdotukseni Galwayn akateemiselle koordinaattorille (vaihtoon hyväksymisen jälkeen), sain tietää, että olen katsonut kurssit väärästä paikasta ja ainakin puolet valitsemistani kursseista eivät ole tarjottavissa vaihto-opiskelijoille. Vaihdoin kurssit Mobility Onlinessa toisiksi. Älä siis pelkää, jos kurssisuunnitelmaasi ei hyväksytä tai muuta, opintosuunnitelman tekemisessä ei ole deadlinea, mutta tähän ehdottomasti kannattaa varata aikaa.
Kurssien valitsemisprosessissa otin yhteyttä eri opintokokonaisuuksista vastaaviin opettajiin, ja kysyin heidän mielipidettä, kuten esimerkiksi saako tietyn kurssin liitettyä tiettyyn opintokokonaisuuteen, tai voiko tietty kurssi korvata pakollisen kurssin. Se on meidän vastuulla valita kurssit ja miettiä niiden kelpoisuutta, Helsingin yliopiston opettajat voivat tässä auttaa. Tietysti kaikille kursseille ei löydy korvaavaa kurssia Helsingin yliopistolta, joten ne merkitään valinnaisina. Arvosanoillakaan ei ole sen kummoisempaa merkitystä, sillä Irlannin arvosteluasteikko on erilainen ja kurssit kirjataan hyväksytty/hylätty asteikolla.
Motivaatiokirje oli mielestäni hieman vaativaa tehdä, joten kannattaa pyytää apua, pyytää vertaisarviointia, lukea muiden motivaatiokirjeitä sekä pysyä tarkasti oleellisissa kysymyksissä. Tässä pääset kehittämään ja soveltamaan argumentaatiotaitojasi! Opintosuoritusotteen saa heti tehtyä ja ladattua Weboodissa (31.5.21 alkaen Sisussa).
Hyväksymiskirje tuli aika nopeasti Kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluilta. Tämän jälkeen, NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) lähetti kaikille valituille muutaman viikon sisällä linkin heidän hakuunsa, eli piti siis erikseen vielä hakea Galwayn yliopistolle. Se oli hyvin helppoa ja yksinkertaista, piti vain täyttää henkilötiedot. Ei tarvinnut siis erikseen kirjoittaa mitään motivaatiokirjettä tai muuta vastaavaa. Tässä vaiheessa stressaavinta oli haku Helsingin yliopiston kautta!
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Alkubyrokratia vaihtokohteessa ei ollut kummoisempi. Tärkeintä oli saada akateemisen koordinaattorin allekirjoitus viimeisteltyyn opintosuunnitelmaan, joka tulostetaan Mobility Onlinesta. Orientaatioviikolla pidettiin älyttömän hyviä ja informatiivisia tapahtumia, jossa kerrottiin kaikki mahdollinen moneen otteeseen. Nyt kun muistelen Galwayn orientaatioviikkoa, tuli kamala ikävä, se oli niin hauskaa aikaa ja pääsi tutustumaan niin moneen tulevaan ystävään, siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti.
Asuminen
Minulle oli todella tärkeää saada helposti turvallinen paikka asua, ilman mitään ylimääräistä ”sählinkiä”, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kunnon kerta, kun asuisin ulkomailla yksin. Sain huoneen isolla sängyllä ja omalla kylpyhuoneella hienosta uudesta opiskelija-asuntolasta nimeltään Goldcrest Village. Keittiö ja oleskelutila oli yhteinen muun kolmen opiskelijan kanssa. Huone omalla kylpyhuoneella maksoi noin 850 euroa kuukaudessa, mutta kun kyseessä oli näin ainutlaatuinen kokemus, niin hyvän asunnon hankkiminen oli parhaimpia päätöksiä, mitä olen ikinä tehnyt. Minulla oli ystäviä, joiden vaihtokokemus oli aika erilainen ihan vain sen takia, että he asuivat huonokuntoisemmissa asuntoloissa. Tulet viettämään jokaisen yön omassa huoneessasi, joten suosittelen hoitaa asumisen mahdollisimman mukavaksi, sillä se tulee vaikuttamaan vaihtokokemukseesi valtavasti.
Vuokrahinta on lähes aina per henkilö, joten jos vuokraat ystäväsi tai kumppanisi kanssa, huomioi, että hinta tuplaantuu. Eli jos hinnaksi on laitettu 500€/kuukausi, kahdestaan asuessa maksatte hinnan per henkilö, eli yhteensä 1000€/kuukausi. Usein vuokraajat myös vaativat ”renting references”. Kannattaa myös huomioida, että opiskelija-asunnoilla on todella tiukat säännöt vierailijoiden suhteen.
kuva: Rinas Anastasiakuva: Rinas Anastasia
Opiskelu ja opetus
Irlannin yliopistojen opintojen aikatauluttaminen on erilainen verrattuna Helsingin yliopistoon. Galwayn yliopistossa ei ole periodeja, vaan siellä on vain syksy- ja kevätlukukausi. Mikäli kurssi on lyhyempi, se kestää puolet lukukaudesta, alku- tai loppukaudesta. Ajankohta ilmoitetaan viikkoina, eli kurssi voi kestää joko viikosta 1-6, 7-12, tai koko lukukauden. Näiden opiskeluviikkojen jälkeen alkaa muutaman viikon kestävä itsenäisen opiskelun jakso, jolloin valmistaudutaan tentteihin. Irlannin yliopistot järjestävät kaikki tentit lukukauden lopussa, siksi yleensä kurssit kestävätkin koko lukukauden ajan. Toisin sanoen, vaikka kurssisi kestää tammikuusta helmikuuhun, tentit sen vasta lukukauden lopussa, toukokuussa.
Opetus Galwayn yliopistossa oli hyvin selkeätä, johdonmukaista ja korkeanlaatuista. Opetustyyli oli samankaltainen kuin Suomessa, paitsi että Galwayssa oltiin tiukempia erityisesti puhelimien käytöstä ja oppitunti kesti vajaan tunnin. Tunneilla huomautettiin, mikäli aloitti puhelimen näpräyksen, kun taas Suomessa en voisi kuvitella opettajan kommentoivan asiaa.
Laboratoriotunnit sitten saattoivat kestää pidempään. Jos olet science-student, muista ottaa oma labratakki mukaan Irlantiin! Galwayn yliopistossa oli myös käytössä opiskelualusta ”Blackboard”, joka toimi siis samalla tavalla kuin meillä Moodle. Siellä uutisoitiin, palautettiin tehtäviä, luettiin oppimateriaaleja ja tentittiin, erityisesti kaikki koronakevään tentit pidettiin etänä Blackboardissa.
Opiskella sai samalla tavalla kuin Suomessakin, sillä Irlannissa on samat opintopistemääritykset käytössä (ECTS). Tosiaan ainakin itsellä meni joidenkin asioiden kanssa pidemmän aikaa kielen takia. Monet kurssit koostuivat lopullisen tentin lisäksi osasuorituksista, ”continuous assessment”.
Kaikki lopputentit tein Blackboardissa, joten en tiedä, minkälaista olisi ollut tenttiä paikan päällä. Muiden kertomusten perusteella, ei ole mitenkään älyttömän vaikeata.
kuva: Rinas Anastasia
Hyödyllistä tietoa seuraaville Galwayhin vaihtoon lähteville
Galway on uskomattoman kaunis kaupunki. Se on erittäin viihtyisä ja tunnelmallinen, josta löytyy kaikki tarvittava, historia, kaupat, viihde, ihmiset ja upea luonto. Galwayssa ole yhtäkään korkeaa kerrostaloa ja ikäjakauma on tasainen, mikä minulle erityisesti jäi mieleen. Valitettavasti minulla ei riitä tila kirjoittaa Galwaysta kaiken, minkä haluaisin, joten kannattaa tutustua rauhassa netin kautta.
Irlannissa sataa paljon, erityisesti Galwayssa Aransaarien takia, joten kannattaa varata kunnon vaatteet, eli lämpimät ja vedenkestävät! Minulle oli kulttuurishokkia nähdä paikallisia nuoria kulkemassa kylminä sateisina iltoina kesävaatteissa keskustaan, irlantilaiset kutsuvat itseään vedenkestäviksi. Koko helmikuun aikana oli vain kolme sateetonta päivää. Minulla meni ainakin kolme sateenvarjoa rikki, joten sadetakki on ehdoton ostos. Usein myös oli kovia myrskyjä, joiden takia peruttiin tapahtumia. Galway oli valittu Euroopan kulttuurikaupungiksi 2020, ja helmikuun tapahtuma, jonne presidentin Michael Higginsin piti tulla, peruutettiin myrskyn vuoksi. Kannattaa siis olla kärsivällinen sään suhteen. NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) järjesti erasmus-opiskelijoille useita edullisia matkoja. Valitettavasti huonojen säiden takia en päässyt osallistumaan yhdellekään niistä, aina vaan piti tulla hakemaan rahat takaisin, mikä oli jopa huvittavaa. NUIG tarjoaa älyttömän laajasti erilaista vapaa-ajan toimintaa, jotka ovat suurimmilta osin ilmaisia. Itse kävin jousiammunnassa, salsatunneilla ja elokuvakerhossa.
kuva: Rinas Anastasia
En kertaakaan joutunut käyttämään terveydenhuoltoa Galwayssa, mutta uskon sen tapahtuvan vaivatta. Minkä tahansa tyyppinen apu on tarjottavissa aina ja helposti, ihmiset Galwayssa ovat avoimia, aina valmiita ja halukkaitta auttamaan.
Hintataso on pitkälti samanlainen kuin Suomessa, paitsi että ruokailu yliopistossa on paljon kalliimpaa. Siellä ei valitettavasti ole parin euron opiskelijalounaita, joten jos haluat säästää, niin yliopistolla voi lämmittää ja syödä omaa ruokaa.
Haluan lopettaa kertomalla eräästä kurssista. NUIG tarjoaa vain erasmus-opiskelijoille erikoista kurssia, nimeltään ”Exploration of Irish Traditional Art Forms through Arts in Action” (5 ECTS). Kerran viikossa meille järjestettiin erilaisia näytöksiä, kuten teatteria, oopperaa, konsertteja ja monologeja, joiden avulla tutustuttiin Irlannin kulttuuriin. Ilman tätä, en olisi päässyt perehtymään näin läpikohtaisesti Irlannin upeaan kulttuuriin. Pidä tämä kurssi mielessä, kun teet opintosuunnitelmaa, minun vaihtokokemukseni olisi jäänyt pinnalliseksi ilman tätä kurssia.
Moikka! Nimeni on Roosa ja opiskelen Helsingin yliopistossa Genetiikan ja molekyylibiotieteiden maisteriohjelmassa. Opiskelin ”molecular and celullar biology” linjalla kevätlukukauden 2023 National Tsing Hua University:ssä (NTHU), joka sijaitsee Taiwanin pääkaupungista Taipeista noin tunnin bussimatkan päässä Hsinchun kaupungissa. Hsinchu on hyvin perinteinen kaupunki, jossa on noin puoli miljoonaa asukasta ja kaksi isoa yliopistoa.
