Vaihtoon valmistautuminen alkoi vaihtokohteen valinnalla. Valinnassa minua auttoivat muutamat kriteerit. Se, että halusin suorittaa nimenomaan maisteriopintoja valtiotieteellisessä rajasi kohdevalikoimaa jo jonkin verran. Lisäksi halusin suorittaa opintoni englanniksi. Päädyin Brysseliin, joka houkutteli sen kansainvälisen luonteen ja Euroopan unionin kannalta merkittävän asemansa vuoksi. Belgian pääkaupungissa vaihto-opiskelijoita on erityisesti flaaminkielisessä Vrije Universiteit Brusselissa (VUB), jossa opintoja tarjotaan myös englanniksi ja jossa itsekin opiskelin, sekä ranskankielisessä Université Libre de Bruxellesissa (ULB).
Vaihtohakemuksen teko oli tietynlainen prosessi, mutta palkinto, eli hyväksytty hakemus auttoi unohtamaan hetkittäiset turhautumiset. Hakemuksen liitteeksi pitää lähettää passikuva VUB:in opiskelijakorttia varten sekä todistus matkavakuutuksesta. Tämä takasi myös sen, että matkavakuutus tuli varmasti päivitettyä ja että valmiin opiskelijakortin sai käteen heti orientaatiopäivänä.
Kun kohde ja kurssit oli valittu ja hakemukseni hyväksytty, oli edessä vielä asunnon metsästäminen, lentolippujen ostaminen ja pakkaaminen! Haastavimmaksi näistä osoittautui pakkaaminen, sillä päätin lähteä matkaan yhdellä matkalaukulla – painorajat tulivat vielä lähtöä edeltävänä iltana vastaan, ja kaiken taistelun keskellä otsalle tirahti kyllä pari tuskanhikipisaraa. Jos olisin nyt lähdössä reissuun, ottaisin suosiolla kaksi matkalaukkua ja säästäisin itseni ylimääräiseltä stressiltä.
Lentoliikenne Brysseliin on pääosin työmatkailua ja Finnair on ainoa lentoyhtiö, joka operoi sinne Helsingistä. Suorat lennot Brysseliin ovat – ajankohdasta riippuen – melko hintavia. Halusin säästää budjettiani Belgiassa reissaamiseen, joten otin edulliset lennot, joihin sisältyi välilasku Arlandassa!
Schumanin metroasema.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Yliopistolla kohtamaani (hyvin maltillinen) byrokratia liittyi lähinnä kurssivalintoihin. Päädyin vaihtamaan pari kurssia, joten jouduin tekemään muutoksia myös learning agreementiin, johon sitten vaadittiin kummankin yliopiston edustajan allekirjoitus. Muuten pääsin melko helpolla! VUBissa ollaan tottuneita vaihto-opiskelijoihin, joita siellä on paljon. Lisäksi ihan tutkinto-opiskelijoinakin on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Omilla maisterikursseillani oli muutama belgialainen ja valtaosa kansainvälisiä opiskelijoita. Näistä syistä yliopistolla on erinomainen kansainvälisten asioiden tiimi, joka auttaa kaikissa ongelmissa ja vastaa nopeasti sähköposteihin. Ennen varsinaista lukukauden alkua järjestetyn orientaatiopäivän aikana esiteltiin kattava infopaketti yliopistosta, kampuksesta ja eri palveluista, joten opintojen alussa oli melko varma olo!
Brysselin byrokratiasta olin lukenut ennen lähtöäni nettikeskusteluista. Vain puoli vuotta Brysselissä asuvana vaihto-opiskelijana välttyy valtaosasta byrokratiasta, varsinkin, jos pitää suomalaisen liittymänsä (varmista kuukausittain käytössä olevan datan riittävyys). Brysselissä täytyy kuitenkin ilmoittautua asukkaaksi johonkin tiettyyn kaupunginosaan. Tämä pitää tehdä paikan päällä, ja tapaamiseen on varattava aika, jonka saattaa saada kuukausien päähän. Itse lähdin takaisin Suomeen jo 1,5 kuukautta Brysselissä oleskeltuani, enkä siksi ehtinyt tehdä tätä rekisteröitymistä. En kyllä myöskään kuullut, että kukaan vaihtareista olisi ilmoittautunut asukkaaksi tai edes varannut aikaa tapaamiseen.
Asuminen
Bryssel on valtavan kansainvälinen kaupunki, jossa on suuri vaihtuvuus. Opiskelijoiden lisäksi siellä on paljon määräaikaisilla sopimuksilla työskenteleviä viranhaltijoita ja muista maista työharjoitteluaan suorittamaan saapuneita, jotka kaikki etsivät asuntoa tai huonetta. Vastaavasti, kun edelliset lähtevät takaisin kotimaihinsa, vapautuu huoneita ja asuntoja eri puolilta kaupunkia. Aloinkin jo hyvissä ajoin seuraamaan useampaa Facebook-ryhmää, joissa näistä asunnoista tai huoneista ilmoitellaan päivittäin useita kertoja. Ylipäätään suosittelen asumuksen metsästystä ennen lähtöä! Näin välttyy stressiltä. Uskon kuitenkin, että suuren vaihtuvuuden vuoksi asunnon löytäisi vaikka etsisi vasta paikan päällä.
Metsästin aluksi asuntoa Facebookista, mutta päädyin kuitenkin varaamaan huoneen Brussels Destination -sivuston kautta samaan aikaan Brysseliin muuttaneen ystäväni vinkistä. Sivujen vaatimaton ulkomuoto herätti alkuun epäilyjä, mutta onneksi luotin ystävääni ja otin asunnon sieltä. Sivusto on vähän Airbnb:n tyylinen palvelu, jossa on listattuna erilaisia asuntoja ja huoneita eri puolilta Brysseliä. Oma huoneeni sijaitsi Ixellesin kaupunginosassa, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Vuokranantajani asui perheineen alakerroksissa, ja minulla oli huone talon ylimmässä kerroksessa, jossa oli myös kämppikseni huone ja meille kahdelle tarkoitettu kylpyhuone ja keittiö.
Myös yliopiston kampuksella on mahdollista asua. Hinnat olivat kuitenkin mielestäni melko korkeat, sillä huoneissa tai vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa ei ollut ruoanlaittomahdollisuuksia. Yhden hengen huone maksoi saman verran kuin oma huoneeni, kun taas jaettu huone oli muutaman satasen halvempi. Kampuksella asumisessa on tosin hyvänä puolena se, että tutustuu paremmin muihin vaihtareihin. Itse kuitenkin sain omasta kämppiksestäni kaverin. Ylipäätään ehkä suosittelen vaihdossa kämppisasumista, jos vain on yhtään avoin sellaiselle!
Kannattaa muuten selvittää etukäteen huoneen tai asunnon varustelu. Omassa huoneessani oli aika pitkälti kaikki tarvitsemani, mutta monet tuttavistani joutuivat hankkimaan huoneeseensa kaiken peitoista ja tyynyistä lähtien. Brysselissä vaikutti myös olevan tyypillistä, ettei asunnossa ole pesukonetta, joten itselleni tulivat tutuiksi alueen itsepalvelupesulat.
Osa luennoista järjestettiin luokissa, joissa oli siirreltävät pulpetit.
Opiskelu ja opetus
Opinnot olivat melko työläitä. Kurssit kestivät koko kevätlukukauden, joten niissä ehdittiin käsitellä aiheita melko syvällisesti. Luennoilla kannustettiin osallistumaan keskusteluun aktiivisesti. Ainakin valtiotieteellisen puolella kursseilla vaadittiin aika paljon: lukemista oli reilusti, ryhmätyöt olivat laajoja ja useilla kursseilla jokaiselle luennolle piti valmistautua jotenkin – lukemalla artikkeleita, tekemällä pieniä tehtäviä tai muulla tavoin. Suosittelen aloittamaan opiskelun heti, kun kurssit pyörähtävät käyntiin: näin työmäärä pysyy sopivana koko lukukauden, ja aikaa jää muuhunkin.
VUB:issa suulliset tentit ovat normi, joten kannattaa totutella ajatukseen niistä. Itse jännitin niitä kovasti, mutta lopulta jännittäminen osoittautui turhaksi: koetilanteet muistuttivat enemmänkin keskustelua, ja kun koealueeseen oli perehtynyt, osasi kysymyksiin vastata. Yhdellä kurssillani suullinen tentti korvattiin etäopiskelun vuoksi kirjallisella tehtävällä, ja muut opiskelijat olivat hyvin pettyneitä siihen, että suullista tenttiä ei sillä kurssilla ollutkaan.
Opintojen arvostelu on VUB:issa tiukahkoa. Kuulin muutamalta kokonaista tutkintoa VUBissa suorittavalta, että on tyypillistä reputtaa ainakin joitain kursseja, mutta en kuullut keneltäkään vaihto-opiskelijalta, että kursseista olisi tullut hylättyjä arvosanoja. Arvosanat annetaan 0-20-asteikolla. Läpipääsyyn vaaditaan puolet, eli 10/20. Tyypillinen arvosana on 13/20, ja 16/20-arvosanaan voi olla jo erittäin tyytyväinen. Itse ehdin panostaa opiskeluun, koska korona pakotti eristäytymiseen, joten sain hyviä arvosanoja.
Korona toki vaikutti opiskeluun. Maaliskuun puolivälissä, kun olin ehtinyt olla Brysselissä 1,5kk, opinnot siirtyivät täysin etätyöskentelyksi. Belgiassa tilanne kiristyi nopeasti, ja lähdinkin Suomeen pian sen jälkeen. Etäluennot sujuivat hyvin ja tentit menivät kivasti etänäkin. Etäopinnot muistuttivat HY:n opintoja: osa kursseista oli luentomaisia, kun taas osalla piti osallistua aktiivisesti etänäkin.
Kaiken kaikkiaan opiskelu VUB:issa oli mielenkiintoista. Erityisesti Euroopan unionin tutkimukseen keskittyneellä kurssillani oli upeaa, kun vierailevat luennoitsijat olivat oikeasti töissä merkittävissä rooleissa EU-politiikan parissa. Opinnot vaativat paljon, mutta itse ainakin sain paljon irti niistä.
Kampuksen cafeteriasta sai halvalla ison aterian.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Suurin shokki Brysselissä oli sää! Belgia on sateinen maa. Brysselissä sataa joidenkin lähteiden mukaan 200 päivää vuodesta. Erityisesti talvella Bryssel on harmaa, sateinen ja älyttömän tuulinen – jopa helsinkiläisen mittapuulla. Kannattaa siis varautua siihen ja ottaa sopivat vaatteet ja sateenvarjo mukaan. Toisaalta heti maaliskuun alussa, kun aurinko alkaa näkyä, voi Brysselissä olla lämmin ja kaunista. Terassit täyttyvät ihmisisistä – ellei korona sekoita pakkaa – ja tunnelma on todella ihana.
Hintatasoltaan Bryssel on aika samanlainen kuin Helsinki. Asuminen on melko hintavaa, joskin hyvällä tuurilla voi löytää edullisia huoneita, erityisesti, jos on valmis asumaan useiden kämppisten kanssa. Ulkona syöminen on suurin piirtein saman hintaista kuin Suomessa, mutta alkoholi on toki hieman halvempaa, joten erityisesti belgialaisten erikoisoluiden maistelu mahtui budjettiin. Ruokakauppojen hinnat vaikuttivat samoilta kuin kotona, mutta muutamat tuotteet, kuten kahvi ja karkki olivat kalliimpia. Ruokakauppoja on moneen lähtöön. Kannattaa tutustua muun muassa tukkukauppaa muistuttaan Colruytiin ja lukuisiin ekokauppoihin. Koti-ikävän iskiessä voi suunnata Brysselin merimieskirkolle, jonka Suomi-kaupasta hain itse helpotusta akuuttiin Turkin pippuri -vajeeseen. Valikoimassa on suomalaisia herkkuja korvapuusteista ruisleipään. Hinnat siellä ovat tosin melko korkealla.
Brysselissä toimii erittäin aktiivinen Erasmus Student Network, joka järjestää erilaisia tapahtumia. Kannattaa ainakin alkuun mennä mukaan kaikenlaisiin rientoihin – niissä on helppo tutustua muihin. Kannattaa muutenkin olla avoimin mielin ja esimerkiksi tutustua kaupunkiin laajasti. Brysselin kaupunginosat ovat keskenään erilaisia ja niitä tutkimalla löytää mielenkiintoisia paikkoja.
Tutkimisesta puheen ollen, Bryssel sijaitsee erinomaisella sijainnilla jos haluaa matkailla Belgiassa ja muualla Euroopassa. Mikäli siihen on mahdollisuus, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää Brysselin sijainti! Flixbussit ovat edullisia ja niillä pääsee niin Amsterdamiin kuin Pariisiinkin. Myös Belgian sisällä kannattaa tutustua eri alueisiin. Belgia on mielenkiintoinen sekoitus eri kielialueita, ja kannattaa matkailla mahdollisuuksien mukaan eri puolilla. Bryssel on periaatteessa kaksikielinen, mutta pääosin kaupungilla kuulee ranskaa.
Bryssel on pääosin turvallinen kaupunki. Se on kuitenkin suosittu turistikaupunki, joten esimerkiksi turistijäyniä harjoitetaan vilkkaimmilla paikoilla. Omasta omaisuudesta on myös syytä pitää huolta tarkemmin kuin Helsingissä. Toisaalta kaupungin kansainvälisen luonteen vuoksi turistit eivät välttämättä erotu pysyvästi Brysselissä asuvista helposti – paitsi turistinähtävyyksien luona.
Julkinen liikenne on toimiva Brysselissä. Se myös on hyvin edullista, jos on alle 25-vuotias. Tällöin koko vuoden lippu ostetaan kerralla ja se maksaa 50 euroa. Yli 25-vuotiaille, kuten minulle, lippu maksoi 50 euroa kuukaudessa. Päädyin kuitenkin latailemaan 10 kerran lippuja kortilleni, koska kuljin moneen paikkaan kävellen.
Kaikkiaan Bryssel oli mukava vaihtokohde, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin, ellei korona olisi pakottanut koti-Suomeen! Brysseliin on helppo kotiutua sen kansainvälisen ilmapiirin vuoksi, kun vaihtareita on paljon. Kannattaa ottaa ilo irti EU:n pääkaupungista ja käydä esimerkiksi Place du Luxembourgilla torstaina, jolloin sinne perinteisesti kerääntyy porukka vaihtareista pankkiireihin!
Talvilukukausi (6kk) juuri ennen koronaa Etelä-Saksan Hegel-idyllissä
Ennen lähtöä
Kuvankauniiseen Tübingeniin lähtiessäni en juuri tiennyt koko kaupungista mitään. Odotin vaihdolta paljon, mutten silti osannut aavistaa, kuinka kokemusrikas ja opettavainen lukukausi minua Saksassa odotti.
Olin valmistautunut lähtöön lähinnä suoriutumalla mahdottoman monimutkaiselta tuntuvasta hakuprosessista, jonka lisäksi olin stressannut, selvittänyt ja lopulta saanut myös opiskeluasuntolasta asunnon, kauhistellut saksankielisiä nimiä ja dokumentteja, kuuntelemalla toisinaan Rammsteinia ja suunnittelemalla matkaani Helsingistä perille asti lentämättä. Tein hirveästi töitä ennen lähtöäni ja kaikki vaihtokohteessa tarvittavat toimenpiteet tuntuivat enemmän tai vähemmän sekavalta työmaalta. Jännitystä lisäsi myös OLS-kielitestissä saatu tulos A1-. Kohteeseeni ei siis kaikesta huolimatta vaadittu saksan kielen taitoa, ja otinkin uuden kielen oppimisen itseni haastamisena. Lopulta innostuin kielestä niin, että olen jatkanut aktiivisesti saksan opintoja vaihdon päätyttyä.
Kaiken kaikkiaan minua alussa jännitti aika lailla. Keskityin aluksi noin viikon mittaiseen matkaani Helsingistä Tübingeniin. Saksaan voi maa- ja meriteitse mennä joko Ruotsin ja Tanskan tai Baltian maiden ja Puolan läpi. Itse valitsin mennä ensin laivalla Tallinnaan, josta otin bussin. Bussia piti vaihtaa Riikassa, ja lopulta 26 tuntia kestänyt bussimatka päättyi Berliiniin. Berliinissä vierähti pari päivää kaupunkia ihmetellen ja ilmastomarssiin osallistuen. Berliinistä otimme bussin Esseniin, jossa vierailin ystäväni syntymäpäiväjuhlilla, ja lopulta sateisena perjantaiaamuna bussi toi Tübingenin Hauptbahnhofille. Siellä minua oli vastassa henkilökohtainen tuutorini, ”Travelbuddy” Jeremy vaihtoyliopistostani. Tunnelmani oli epätodellinen: olin matkanteosta uupunut, mutta onnellinen nähdessäni ihanan noin kahdeksankymmenentuhannen asukkaan idyllisen keskieurooppalaisen kaupungin. Muistan ihastelleeni, miten kauniilta uusi kotikaupunkini näytti.
Asuminen ja alkubyrokratia
Jeremy vei minut ensimmäisenä päivänäni paikallisen opiskelija asuntolasäätiön toimistolle hakemaan avaimet uuteen asuntooni ja tekemään tarvittavat paperityöt, joista en saksaa taitamattomana olisi ilman apua selvinnyt. Uuden kotini nähtyäni ja tavarani sinne jätettyäni kuljimme bussilla ympäri kaupunkia tehdäksemme kaiken tarvittavan, mitä asumista varten piti tehdä. Onneksi matkassani oli paikallinen, joka tiesi minne mennä ja mitä tehdä.
Jokainen vaihto-opiskelija Saksassa joutuu käymään läpi saman hämmentävän ja uuvuttavan prosessin: on kirjauduttava kaupungin asukkaaksi, yliopiston opiskelijaksi, Erasmus-vaihto-opiskelijaksi, esitettävä eurooppalainen sairaanhoitokortti yhdelle taholle, toinen dokumentti toiselle taholle, luotava pankkitili vuokranmaksua varten ja hankittava lukukausilippu julkiseen liikenteeseen ja opiskelijakortti pyykinpesua ja tulostamista varten.
Kaikesta tästä selvisin yhdessä muiden Erasmus-opiskelijoiden kanssa. Ensimmäiset ystäväni tapasin jo ensimmäisenä päivänäni, ja ystävyytemme kantoi läpi koko vaihdon. Tapasin muita vaihto-opiskelijoita jonottamassa eri virastoihin ja toki bileissäkin. Lujimmat ystävyyssuhteet syntyivät kuitenkin juuri tuon työlään prosessin aikana, ja näiden ihmisten kanssa tehtiin vapaa-ajan niin salliessa retkiä ympäri Etelä-Saksaa. Matkustimme porukalla myös Puolan Krakovaan ja Ranskan Strasbourgiin, sillä suomalaiselle keskieurooppalaiset lentohinnat ja matkustusajat olivat hyvin suotuisia.
Jälkikäteen katsottuna paperityöstä selvittyäni itse asuminen Saksassa ja erityisesti Tübingenin kokoisessa kaupungissa oli oikein mukavaa. Julkinen liikenne tuli helposti tutuksi, samoin vanhat kaupungin kiviset reitit ja linnat ja yliopisto ja kirjasto tuli viimeistään opintojen alkaessa tuutoroinnin yhteydessä tutuksi.
Jotta alkubyrokratiasta voi selvitä miellyttävällä tavalla, suosittelen varaamaan vaihdon alkuun runsaasti aikaa juoksevien asioiden hoitoon. Ainoa neuvoni on, että pyri lähtemään niin ajoissa kuin voit. Itse saavuin vaihtokohteeseen kuukautta ennen lukukauden alkua, ja koin sen hyväksi. Juokseviin asioihin meni melkein kolme viikkoa ja yksi hengähdysviikko retkeillen uusien ystävien kanssa tuli tarpeeseen ennen suuren opiskelu-urakan alkua.
Opiskelu ja opetus
Tübingenin yliopistolla ilmapiiri oli lämminhenkinen. Pidin kovasti kampusalueesta ja linnassa järjestetyistä antropologian luennoista, pienen yliopistokaupungin idyllistä ja vaihto-opiskelijoiden opiskelu- ja vapaa-ajan kulttuurista.
Saksassa opiskelu eroaa hieman Suomessa opiskelusta. Sähköposteja lähettäessä on tärkeää sinutella professoreita, puhutella heitä sukunimellä ja käyttää etuliitteitä Herr ja Frau. Modernille suomalaiselle etuliite tuntuu turhauttavalta, mutta tapa on vakiintunut saksalaisessa yhteiskunnassa, joten minkäs teet. Erasmus-opiskelijana jouduin ilmoittautumaan jokaiselle kurssille lähettämällä professorille erillisen sähköpostin, ja Erasmus-korttia tuli usein käytettyä milloin minkäkin käytännön asian järjestämiseksi: varsinkin kurssitodistusten saaminen joka kurssilta erikseen vaatii myös vaihdon lopussa säntillisyyttä, mutta lopulta professorit ovat ymmärtäväisiä ja haluavat auttaa vaihto-opiskelijoita selviytymään vaihdostaan kunnialla. Suosittelen siis lähestymään professoreita matalalla kynnyksellä mihin tahansa liittyen. Itse suunnittelin opintojani yhdessä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta kurssitarjonta kannattaa selvittää jo etukäteen.
Itse opiskelu vaati työtä. Koin toisinaan läsnäololistat ja luennoille valmistautumisen työläänä, mutta sain opinnoista valtavasti irti niiden monimuotoisuuden vuoksi. Opettajat vaativat opiskelijoilta jatkuvaa työpanosta, joka toisaalta maksaa itsensä takaisin tentteihin valmistautuessa, kun opeteltavat asiat olivat jo hallussa. On täysin normaalia saada maisterikurssilla 50 sivua luettavaa omaksuttavaksi luennolle, jossa kyseistä materiaalia ja aihetta käsitellään ja työstetään. Kandivaiheen kurssien ja maisterivaiheen kurssien työmäärä erosivat toisistaan, ja kandikurssit olivat paljon kevyempiä. Kurssin aikana tehty työ palkitsi lukauden lopussa, kun oli mahdollista antaa enemmän aikaa opiskelijaelämälle ja vaihtoystävien kanssa viimeisten viikkojen viettämiseen yhdessä. Suosittelen kokeilemaan kursseja, joissa on mahdollista luentojen lisäksi osallistua tuutorien pitämiin tutorialeihin. On myös mahdollista suorittaa vain luentokursseja, jotka perinteisesti tentitään, mutta asiamäärä on silloin turhan laaja itse jäsenneltäväksi. Tutorialeissa syvennettiin ja omaksuttiin viikon teema tavalla, joka syvensi omaa oppimaani. Näistä kursseista saa 6 opintopistettä (eli ECTS pistettä), kun taas ilman tuutorituntia kurssi on yleensä 3 ECTS-pisteen arvoinen. Osallistuin antropologian ja kirjallisuustieteen kurssien lisäksi myös muun muassa viikonlopun mittaiseen teatteri-workshoppiin, ja kannustan vaihto-opiskelijoita valitsemaan kursseja mielenkiinnon mukaan mahdollisuuksien mukaan. Itse sain kaikki vaihdossa käymäni kurssit hyväksiluettua tutkintooni valinnaisina opintoina.
Opinnoista ei kannata stressata liikaa etukäteen: kaikesta selviää ja kaikki selviää aikanaan. Ympäri maailmaa saapuville vaihto-opiskelijoille annetaan lopulta hyvät ja selkeät ohjeet läpi vaihtoon haun ja vaihdon.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille
Vaihto on ihmisen parasta aikaa. Alussa tuntuu olevan niin paljon kaikkea, että aivot ovat joka ilta väsyneitä vieraalla kielellä puhumisesta, ihmiskontakteista ja tutustumisista ja juoksevien asioiden ja opintojen hoitamisesta. Nopeaan ja hektiseen arkirytmiin tottuu ja lopulta puoli vuotta on niin lyhyt aika olla vaihdossa, että kaikkeen kannattaa lähteä täysillä mukaan ja alusta lähtien. Anna mahdollisuus ihmisille ja tilaisuuksille, haasta itseäsi rohkeasti, uskaltaudu, ylitä itsesi ja opi uutta. Suomalaisen vaihto-opiskelijan etu on se, että itsenäinen eläminen ja asuminen pyykinpesuineen, ruuanlaittoineen ja siivouksineen ei tuota päänvaivaa. Itse sain olla neuvomassa montaa juuri omilleen muuttanutta nuorta pesukoneen käytössä. Jos pidät oluesta, rakastat Saksaa. Suosittelen erityisesti paikallisia Pilsnereitä. Saatat myös rakastua saksan kieleen: usein vielä edelleen kaipaan ympärilläni saksan kieltä.
Tärkein ohjeeni on, että kannattaa lähteä vaihtoon mahdollisimman aikaisin, jotta saat kokemuksestasi mahdollisimman paljon irti. Ehdit tehdä kaiken vähemmällä stressillä. Ehdit nauttia kesäisistä päivistä pidempään. Pääset nopeammin kiinni kaupungin tunnelmaan. Säilytä jokainen paperi aivan alusta lähtien ja säilytä niitä samassa paikassa. Read that again. Saksa on kaaoottinen paperipinojen maa. Jokainen paperi saattaa olla vaihtosi tai apurahojesi tärkein paperi. Suosittelen olemaan hakeutumatta pelkästään suomalaisten seuraan. Omat parhaat vaihtokaverini eivät ole suomalaisia, vaikka kolmihenkisellä suomiporukallakin pidettiin toki yhtä. Saimme toisistamme myös tukea, varsinkin niinä hetkinä kun kaipasi puhua suomea tai kaipasi Suomea. Oma englannin kielen taitoni oli jo vaihtoon lähtiessä erinomainen, joten en kokenut itseilmaisua englanniksi suurena ongelmana, mutta mikäli suomen kieli on ehdoton vahvuutesi, suosittelen välttämään puhumasta suomea. Vieraan kielen oppii parhaiten vain puhumalla ja ympäröimällä itsensä sillä kielellä. Puhetaitosi kehittyy vaihdon aikana nopeasti, ja yrittävälle annetaan kielioppivirheet anteeksi. Toivottavasti vaihtosi on edes puolet siitä, mitä omani oli! Olen huippukiitollinen vaihtokokemuksesta, jonka sain juuri ennen koronaa. Etenkin kesälukukaudella koronarajoitukset eivät niin piinaa, sillä ulkotapahtumat ovat kesälukukauden kermaa.
Ajatus Italiasta vaihtokohteena sai alkunsa vaihtohakua edeltävän vuoden lomamatkalta Roomasta. Olin ideoinut vaihtokohteekseni Euroopan maata, joka olisi kuitenkin riittävän erilainen verrattuna Suomeen ja mieluusti myös lämpimämpi, johon Italia kulttuuriarvoineen sopikin täydellisesti. Italian kaupungeista nimenomaan Bologna valikoitui kohteeksi sen historiallisen yliopiston, sijainnin sekä suuria kaupunkeja pienemmän ja sympaattisen kaupunkimielikuvan ansiosta.
Hakuprosessi oli sujuva sekä Helsingin että Bolognan yliopiston osalta. Vaihtoyliopiston tieto hyväksymisestä tuli hyvissä ajoin maaliskuun alussa. Bolognan yliopiston osa prosessista ei sisältänyt enää varsinaista hakua vaihtoyliopistoon, vaan hyväksymissähköpostin ohessa ohjattiin ainoastaan suorittamaan online-rekisteröinti ennen saapumista Italiaan. Kommunikointi vaihtoyliopiston kanssa oli sujuvaa ja kysymyksiini vastattiin sähköpostitse pääasiassa heti saman päivän aikana.
Tämän jälkeen lähdön valmistelu jatkui asunnon etsinnällä sekä lähempänä lähtöä muilla valmisteluilla lentolippujen hankkimisesta matkustus- ja muuttoilmoituksiin. Bolognan yliopisto ei asettanut mitään tiettyä saapumispäivämäärää, joten aikataulun sai itse organisoida kurssien alkamisajan mukaan.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Saavuin Bolognaan pari viikkoa ennen luentojen alkua. Käytännössä Bolognaan saapuessa oli huolehdittava vain parista hallinnollisesta asiasta: rekisteröityminen yliopistoon (check-in) ennen opintojen alkua ja opiskelijakortin hakeminen automaatista, sekä ns. codice fiscalen hankkiminen vuokrasopimusta varten. Italiassa vuokrasopimukset tulisi vuokranantajan verotukseen liittyvistä syistä rekisteröidä (tosin kaikki eivät tätä tee), jota varten vuokralaisella tulisi olla virallinen veronumero. Bolognan yliopisto antaa myös opiskelijoille oman codice fiscalen, mutta jostakin syystä kyseinen veronumero ei kelpaa vuokrasopimuksen rekisteröintiin. Codice fiscale hankitaan käymällä virastossa (Agenzia delle Entrate) paikan päällä, mutta virastossa ei juuri puhuttu englantia, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos virastossa päätyy käymään omatoimisesti.
Yleiskuva Bolognan keskustasta.
Asuminen
Asuntoa etsiessä selvisi pian, ettei Bolognan yliopisto tarjoa opiskelijoille asuntoloita, joten asunnon etsiminen jää oman aktiivisuuden varaan. Bolognassa on tunnetusti opiskelijakaupunkina hankala asuntotilanne ja asunnon etsiminen kannattaa siten aloittaa hyvissä ajoin. Olen kuullut opiskelijoista, jotka ovat tehneet vuokrasopimuksen keväälle jo edellisen vuoden kesäkuussa, mutta myös opiskelijoista, jotka ovat alkaneet etsimään asuntoa vasta saavuttuaan Bolognaan. Etsinnässä kannattaa hyödyntää erilaisia asunnonvälityssivustoja sekä Facebook-ryhmiä. Tiukka asuntotilanne tuo mukanaan lieveilmiönä myös tilanteesta hyötyviä huijareita, joten asuntomarkkinoilla kannattaa olla varovainen.
Asumismuotona kimppa-asuminen on selkeä pääsääntö, eikä Italiassa oikeastaan asuta lainkaan yksiöissä tai ylipäätään yksin. Yksiöitä on siten markkinoilla hyvin vähän tarjolla ja ne ovat yleisesti ottaen reilusti kalliimpia kuin vastaavat Helsingissä. Kimppakämppien osalta hintahaarukka on suuri. Vuokra-asunnon hintaa arvioitaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, sisältääkö vuokra myös muut asumiskulut (’spese’) eli jätemaksun, lämmityksen, veden ja nettiyhteyden vai ei, sillä niistä voi muodostua suurikin summa vuokran päälle.
Suurin osa opiskelijoista päätyy asumaan Bolognan keskusta-alueelle ns. muurien sisälle, jonka etuna ovat lyhyet etäisyydet ja helppo kulkeminen paikkaan kuin paikkaan. Bologna ei kuitenkaan ole muurien ulkopuoleltakaan iso kaupunki verrattuna esimerkiksi Helsinkiin, jonka vuoksi kannustan laajentamaan tarvittaessa aluetta myös muurien ulkopuolelle, joilla on useita mukavia asuinalueita edelleen kävelymatkan päässä keskustasta.
Päädyin itse vuokraamaan välityssivuston kautta huoneen kimppakämpästä, joka sijaitsi keskustan ulkopuolelta rauhallisella asuinalueella. Asunto oli perussiisti italialainen kerrostaloasunto, jonka jaoin kolmen muun tytön kanssa ja josta pääsi yliopistolle kävellen näppärästi vartissa.
Katetut jalkakäytävät suojasivat kivasti sekä talven sateilta että kesän paahteelta.
Opiskelu ja opetus
Yhtenä valintakriteerinäni oli mahdollisuus opiskella täysin englanniksi, ja Bolognan yliopistossa olikin tarjolla hyvä valikoima englanninkielisiä kursseja. Opintojen suunnittelu oli helppoa hyvien yliopiston nettisivujen ansiosta. Kursseja selatessa kannattaa huomata, että Bolognan yliopistolla on useampi eri kampus eri kaupungissa, joten kurssivalikoima määräytyy oman kampuksen mukaan. Kursseille ei tarvinnut erikseen ilmoittautua, ja yliopistossa olikin tavallista, että lukukauden alkaessa käydään kaikilla itseä kiinnostavien kurssien luennoilla tutustumassa ennen kurssien valitsemista. Ilmoittautumisen sijaan kurssivalinnat täytettiin nettiportaalissa pakolliseen opintosuunnitelmaan, Study Planiin. Opintosuunnitelman tekemiselle ei kuitenkaan ollut muuta aikataulua kuin se, että kurssien täytyy olla merkittynä opintosuunnitelmaan tenttiin ilmoittautuessa. Suunnitelmaa voi myös muokata vapaasti lukukauden aikana.
Oikeustieteellisessä kurssit olivat kestoltaan koko lukukauden pituisia ja lukukauden päätteeksi järjestettiin loppukokeet. Kalenteria rytmittivät luennot, joita jokaisella kurssilla järjestettiin 2-3 kertaa viikossa. Monilla kursseilla ei vaadittu pakollista läsnäoloa, mutta kurssin suoritusmuoto riippui siitä, suorittiko kurssin ns. läsnäolevana opiskelijana vai käymättä luennoilla. Usein läsnäolevat opiskelijat suorittavat kurssin loppukokeen kirjallisesti esseellä tai monivalintakokeella ja muut suullisena tenttinä.
Vaatimustason ja kuormittavuutensa osalta pidin opiskelua helpompana kuin Suomessa. Luettavaa oli yleisesti ottaen vähemmän ja koko lukukauden jatkuvilla luennoilla ehdittiin käsitellä ja opettaa kaikki, mitä kurssin oppimistavoitteisiin sisältyi. Summaten opiskelu oli kuitenkin hyvinkin perinteistä, eikä ainakaan omilla kursseillani tehty ryhmätöitä, esitelmiä tai seminaaritöitä.
Merkittävin ero kurssien suorittamisessa tuli esiin tenteissä: Italiassa nimittäin suositaan suoritusmuotona paljon suullisia tenttejä. Alkuun ajatus suullisesta tentistä hirvitti, mutta lopulta todellisuus ei onneksi vastannut uhkakuvia: kokeessa ymmärrettiin hyvin, että jännitys sekä suoritus vieraalla kielellä vaikuttavat suoritukseen, ja lisäksi suullisen tentin etuna on se, että kysymyksiä esitetään joustavasti oman osaamistason mukaan.
Suurin osa kevään opetuksesta järjestettiin koronavirustilanteen vuoksi etäopetuksena, josta minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa: sekä äkillinen siirtymä etäopetukseen että koko kevään jatkunut etäopetus järjestettiin mielestäni todella sujuvasti. Teknisiä ongelmia ei ollut ja opettajat osasivat myös ottaa etäluennoinnin realiteetit todella hyvin huomioon opetuksessaan, jonka ansiosta luentoja jaksoi seurata koko kevään suuremmitta ongelmitta.
Yksi yliopiston kirjastorakennuksista.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Italia on monessa suhteessa hyvin erilainen verrattuna Suomeen, joten alkuun monissa asioissa oli ihmeteltävää. Ensimmäisinä päivinä haasteena oli esimerkiksi löytää läppärin laturiin sopiva adapteri: kun Bolognassa suositaan suurten tavaratalojen sijaan pieniä erikoistuneita kivijalkaliikkeitä, joita ei myöskään löydy Googlesta, edellytti tavaroiden etsiminen yksinkertaisesti tutkimusretkeilyä pitkin keskustan pieniä katuja. Sopeutumista helpottivat huomattavasti mukavat paikalliset: vaikka haparoi käytänteissä eikä osannut kieltä, sain lähes poikkeuksetta ainoastaan avuliasta kohtelua.
Muutamina yksittäisinä vinkkeinä sanoisin vielä seuraavat:
Bologna on sijainniltaan loistava valinta matkustelun kannalta ja tunnin matkan päästä löytyvät mm. ihanat Venetsia, Firenze ja Verona. Matkustelusta kannattaa siten ottaa kaikki irti vaihdon aikana! Omilla reissuillani liikuin eniten paikallisjunilla, joilla pääsi edullisesti ja nopeasti kaupungista toiseen.
Kannattaa pakata mukaan ainakin villasukat ja tohvelit. Lämpimiin sisätiloihin tottuneena oli Italian koti talvikuukausina yllättävän viileä, koska kivilattiat ovat jääkylmät ja asuntoja lämmitetään korkeiden lämmityskulujen takia todella säästeliäästi.
Liikkumisen osalta kannattaa hyödyntää yliopiston tarjoamaa bussikorttietua, sillä yliopisto tarjoaa vaihtareille 10 eurolla bussikortin Bolognan alueelle koko kevääksi.
Kaiken kaikkiaan en voisi olla tyytyväisempi siihen, että sain kokea vaihdon juuri Bolognassa. Kaupunki oli kaikessa italialaisuudessaan valloittava ja samalla niin kotoisa: ihmiset olivat mukavia ja saivat olon tuntumaan tervetulleeksi, opiskelijaelämä tekee kaupungista elävän, niin hyvää italialaista ruokaa saa lähes mistä tahansa raflasta ja koko kaupunki on maalattu samaan punertavaan sävyyn, jota lisäksi koristavat UNESCOn maailmanperintökohteeksikin nimetyt katetut jalkakäytävät. Vaihdon loputtua ainoa asia, joka oikeastaan jäi harmittamaan, oli se, ettei saanut jäädä vielä pidemmäksi aikaa!
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
En opiskellut tshekin kieltä ennen lähtöä, mutta suosittelen käymään intensiivikurssin vaihdossa. Vaihdossa on kiva osata edes hieman perussanoja ja paikalliset arvostavat, jos edes yrität puhua tshekkiä. Tshekit puhuivat yllättävän vähän tai huonosti englantia. Pärjäsin vaihdossa kuitenkin vallan mainiosti ilman paikallista kieliosaamista ja opin pakosta hieman perussanastoa. Tätä saattoi auttaa, että orientoivalla viikolla tutustuin kroatialaisiin, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Kroatian ja tshekin kieli ovat aika samanlaisia.
Hain Erasmus Buddya Erasmus Student Networkin (ESN) kautta, joka oli minua Prahassa kentällä vastassa sekä auttoi paljon kohdemaassa askarruttavissa kysymyksissä. Hän järjesti meille illanviettoja ja kävimme mm. kiipeilemässä. Hänen kauttaan sain paremmin kosketusta paikallisiin opiskelijoihin ja heidän kulttuuriinsa. Kaikki buddyt eivät kuulemma olleet näin aktiivisia, kun kysyin muilta opiskelijoilta. ESN oli aktiivinen ja järjesti erilaisia retkiä ja tapahtumia. Suosittelen osallistumaan, sillä sitä kautta verkostoidut ja tutustut muihin vaihto-opiskelijoihin. Poikkeusaikana olisi ollut vaikea tutustua muihin ilman orientoivan viikon kontaktejani, koska mitään tapahtumia tai luentoja ei järjestetty, kun tilanne paheni. Toki ehdin tutustua myös muihin suomalaisiin vaihtareihin, jotka olivat muista Suomen yliopistoissa ja vietin myös heidän kanssaan aikaa. Pääasiassa matkustelin ja kiertelin Prahaa kuitenkin kahden kroatialaisen vaihtarin kanssa.
Orientoivalla viikolla hoidettiin käytännön asioita, kuten hankittiin paikallinen ISIC-opiskelijakortti, jonka avulla maksetaan ruokailut opiskelijaravintola Menzassa ja pystyi todentamaa opiskelijastatuksen bussilippua hankkiessa. Tällä kortilla saa myös opiskelija-alennuksia eri paikoissa.
Pakkasin koko kaudelle erilaisia vaatteita, etten olisi vierailijoideni varassa. Moni vaihtari ajatteli, että heidän perheensä vieraillessa he voivat tuoda kotoa vaatteita. Poikkeusaikana rajat menivät kuitenkin kiinni, eikä kukaan päässyt maahan. Olin hyvin onnellinen, että minulla mukanani myös kesävaatteita. Alkuvuosi oli viileä, tuulinen ja sateinen. Minulla oli veden- ja tuulenpitävä kevyt talvitakki, jolla pärjäsin mainiosti. Kenkinä oli maiharit. Maalis-huhtikuussa tuli hyvin lämmintä ja toukokuussa oli täysi kesä. Kesäkuussa tuli viileämpi ajanjakso. Tshekissä on hieman halvempaa kuin Suomessa, joten tarvittavia vaatteita ja varusteita on edullista hankkia myös paikanpäältä. Hinnat vaihtelevat alueittain ja välillä saattaa olla todella hyviä alennuksia. Poikkeusaika alensi hintoja joka asiassa: ravintolat, vaatekaupat, asuminen.
Ennen lähtöä hankin asunnon fb-asuntoryhmän kautta, tein matkustusilmoituksen suurlähetystöön sekä hankin Revolut-pankkikortin, sillä sen kautta eri valuutalla maksaminen oli edullisempaa kuin suomalaisella pankkikortillani. Minulla oli valmiina matkavakuutus sekä eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC). Sain ennen lähtöä sähköpostin yliopistolta, jossa oli ohjeita hoidettavista asioista ennen lähtöä. Ennen lähtöä täytyi mm. käydä täyttämässä tietoja heidän yliopistonsa informaatio systemiin (UIS).
Asuminen
Tshekeissä tulisi ilmoittautua poliisille kuukauden kuluessa ja hakea paikallisesta vakuutusyhtiöstä ilmainen, paikallisten sairaanhoitokortti (paperilappu), jossa lukee oleskelutietosi. Tämä on pidettävä mukanasi ja näytettävä saadaksesi ilmaista hoitoa, jos joudut käyttämään terveydenhuoltopalveluita. Itse en joutunut käyttämään sairaanhoitoa, mutta vain tietyissä sairaaloissa kuulemani mukaan sai englanniksi hoitoa.
Selasin alkuvuodesta ahkerasti erilaisia fb-sivuja ja -ryhmiä, joissa yksityiset ihmiset tarjosivat asuntojaan vuokralle. Sieltä asuntoni tuli vastaan vain alle kuukausi ennen lähtöä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä palstoilla liikkuu myös huijareita. Hintataso oli aika sama kuin Helsingissä. Keskustassa yksiöt ovat kalliita. Pandemia kuitenkin alensi hintatasoa hieman ja myös euro vahvistui tshekin korunaan nähden.
Asuin kampukseni (CZU) lähellä Suchdolissa omakotitalossa, joka oli jaettu kahdeksi asunnoksi. Yläkerrassa asui tshekkiläinen, nuori pariskunta, jotka puhuivat hyvin englantia. Alakerran jaoin paikallisen miehen kanssa, joka oli ollut kampuksella aiemmin töissä ja nyt piti baaria. Hän oli mukava ja avulias, aina töissä ja puhui heikosti englantia, mutta yritti kovasti. Heiltä sain paljon vinkkejä eri retkikohteista ja mistä ikinä keksinkään kysyä. Minulla oli myös vuokranantajani pyörä käytössä, joten pyöräilin paljon lähiympäristöni metsissä sekä ympäri kaupunkia. Maasto on hyvin mäkistä, joten kunto kasvaa kyllä. Tshekissä urheillaan paljon ja pyöräteitä oli valtavasti! Kaikki reitit näkee kätevästi mapy.cz -sovelluksesta.
Yllättävää minulle oli, että monessa asunnossa ei ollut lainkaan uunia. Asuntoihin monesti saattaa kuulua kuukaudessa siivoojan käynti. Kannattaa tarkistaa, kuuluuko vuokraan vesi, sähkö ja mahdollisesti kaasu.
Kampuksella oli myös asuntoloita, mutta niihin pääsi pääasiassa Euroopan ulkopuolelta tulevat sekä paikalliset opiskelijat. Niitäkin voi toki hakea, jos asunnon löytäminen muuten on hankalaa. Niissä kuulemma jaettiin huone ainakin yhden henkilön kanssa ja koko kerroksen kanssa oli yhteinen keittiö. Joissakin asuntoloissa täytyi itse hankkia kaikki keittiövälineet jääkaapista lähtien. Asuntoloiden hinnat ovat kuitenkin erittäin edullisia ja niiden varustelu vaihtelee.
Osa vaihto-opiskelijoista olivat vuokranneet yhdessä airbnb-asuntoja. Lisäksi asuntoa voi katsoa Erasmus in Prague -sivustolta, mutta ymmärtääkseni sieltä vuokrataan koko asunto ja sinun täytyisi itse löytää asuntoon kaverit. Tällaisessa asunnossa on ikävää, jos joku yhtäkkiä lähteekin pois, koska tällöin päävuokralainen on vastuussa vuokrasta.
Asunnon sijaintia miettiessä laitoin asunnon ositteen Google Maps -sovellukseen ja katsoin matka-ajan kampukselle. Siten opin hahmottamaan kaupunkia. Vaikka kartalla matkat näyttävät lyhyiltä, voi se julkisilla kestää yllättävän kauan, joten suosittelen katsomaan!
Prahassa oli turvallista liikkua ja ihmiset ovat ystävällisiä. Toki varovainen kannattaa olla ja varoa taskuvarkaita sekä huijareita. Julkinen liikenne toimii mainiosti ja aikataulut näkee kätevästi Google Maps -sovelluksen avulla. Kaikkiin julkisiin liikennevälineisiin vain noustaan sisään, kuten ratikkaan tai jokerilinjojen busseihin. Lippua ei näytetä erikseen kuskille, mutta tarkastajia liikkui aika usein. Tarkastuksen yhteydessä on näytettävä myös opiskelijakortti, jos olet ostanut opiskelija-alennetun lipun. Kannattaa ostaa kuukausilippu, sillä se on edullinen. Lippuja myydään metroasemilla olevissa infopisteissä sekä lipunmyyntikoneissa. Myös Uber on edullinen ja nopea tapa liikkua.
Opiskelu ja opetus
Kampusaluetta uudistettiin ja kampuksen nimi on vaihdettu aiemmasta nimestään CULS nimeen CZU, sillä aiempi nimi tarkoitti jollain kielellä jotain epäsoveliasta. Opiskeluiden alussa hankittiin tshekkien oma ISIC-opiskelijakortti, jolle ladataan rahaa ja maksetaan ruuat Menzassa. Opiskelija-alennusta ei saanut, jos ei maksanut ISIC-kortilla. Tällä kortilla pystyi myös ostamaan kahvia ja välipaloja automaateista, joita oli runsaasti kampuksella.
CZU:ssa kursseille piti ilmoittautua University information systemissä (UIS) ja jos halusit eri kurssille kuin aluksi olet suunnitellut, sinun on kysyttävä asiaa omalta opinto-ohjaajalta. Opettajat ovat aika tarkkoja siitä, onko sinulla oikeus olla ja suorittaa kurssia. Jos kuitenkin UISsissa on oikeus, ei ongelmaa ole. Yllättävän montaa kurssia ei järjestettykään ja siksi itsekin jouduin tekemään suunnitelmani uusiki.
Opetus CZU:ssa oli laadukasta, mutta vaativuus vaihteli paljon eri kursseilla. Arvostelu oli mielestäni kuitenkin löysempää kuin Suomessa. Aikataulut olivat aika rentoja. Kurssit olivat itselleni helppoja, sillä minulla on jo laaja osaaminen alasta. Arvosteluasteikko on 1-4, jossa 1 on paras ja 4 hylätty. Tämä on ihan hyvä tietää, ettei tule turhia sydämen tykytyksiä arvosteluja saadessa.
Kursseilla oli pääasiassa vaihto-opiskelijoita, sillä paikalliset eivät opiskelleet englanniksi. Tässä lienee osasyy heikkoon englannin osaamiseen. Toki poikkeuksiakin on. Suomalaisten ei tarvitse olla huolissaan englannin kielen osaamisestaan.
Pandemian vuoksi yliopisto meni nopeasti kiinni, eikä etäopetusta järjestetty. Nyt tilanne on varmasti erilainen. Kurssit suoritettiin tekemällä erilaisia tehtäviä, esseitä ja tenttejä Moodlessa. Käytännöt erosivat kuulemani mukaan kuitenkin eri kampuksilla.
Kampuksella on myös oma liikuntakeskus, jossa on edullista urheilla ja käytännöllistä, jos asuu lähellä tai on luentoja. Liikuntatunneille saattoi päästä mukaan kysymällä. Minä esimerkiksi kävin uimassa uimatuntien aikaan ilmaiseksi, mutten käynyt kurssia. Kurssi oli täynnä ja kysyin lehtorilta, voinko vain tulla mukaan. Sain samalla vinkkejä uimatekniikkaa harjoitellessani.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Käteistä tarvittiin monessa paikassa ja varsinkin opiskelijakortille arvoa ladatessa. Pandemian vuoksi korttimaksu kuitenkin yleistyi. Jos ISIC-kortille jäi arvoa, sen pystyi lopuksi hakemaan takaisin toimistosta.
Matkustelu Tshekissä on edullista mm. Regiojetillä. Regiojet on suositumpi kuin Tshekkien oma rautatie České dráhy. Prahasta on lyhyt matka ympäri Eurooppaa, joten jos tilanne sallii, kannattanee matkustella.
Poikkeustilanteen vuoksi lähes joka paikassa oli maskipakko ja tätä valvottiin poliisien toimesta aktiivisesti. Määräyksiä kannattaa seurata ja totella tarkkaan. Suomen Tshekin suurlähetystö päivitti aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja nettisivuillaan tilanteesta, joten kannattaa seurata heitä. Myös yliopisto ja ESN:n vapaaehtoiset pitivät tieotuksesta huolta.
Hain vaihtoon vuoden 2019 syksynä täydennyshaussa, joten lähtö oli jo pian vaihtoon hakemisen jälkeen. Tiedon valinnasta sain onneksi melko nopeasti Helsingin yliopistolta, jonka jälkeen minun piti vielä tehdä hakemus kohdeyliopistoon. Sieltäkin tieto tuli melko nopeasti (lokakuun lopussa). Opinnot kannattaa suunnitella hyvin etukäteen, sillä vaihdon alkutohinassa on kiva, että edes jotkin asiat ovat hyvin selvillä. Vaikka Complutensen eli ”complun” sivujen kurssivalikoima piti melko hyvin paikkaansa, päädyin minäkin lopulta vaihtamaan pari kurssia ihan vain senkin takia, että sain perjantait vapaaksi. Ennen vaihtoon lähtöä tein matkustusilmoituksen Ulkoministeriöön ja pidin huolen, että minulla on pitkään voimassa oleva matkavakuutus. Minulla oli jo ennestään eurooppalainen sairaanhoitokortti, mutta jos sitä ei ole vielä hankkinut, kannattaa se hankkia viimeistään nyt. Eräs vaihdossa tapaamani henkilö loukkasi jalkansa heti vaihdon alkumetreillä, muttei uskaltanut mennä sairaalaan, sillä hänellä ei ollut vakuutusta eikä sairaanhoitokorttia ja hän pelkäsi sairaalalaskun olevan todella korkea. Ilmeisesti asia kuitenkin hoitui lopulta!
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Olin kuullut, että vaihtoon lähtiessä on hyvin pitkälti omillaan ja että alkubyrokratia olisi todella epäselvää. Kuitenkin saapuessani Madridiin, kaikki oli yllättävän helppoa. Kannattaa lähteä ajatuksella, että kyllä kaikki jotenkin aina järjestyy. Meidän oli mahdollista saada tuutori, jolta pystyimme kysymään opintoihin liittyviä kysymyksiä. Vaikka en tarvinnutkaan tuutoria kovin paljoa, oli kiva, että sellaiseen tarjottiin mahdollisuus. Lukukausi alkoi kaksi viikkoa kestävällä kielikurssilla, josta sainkin ensimmäiset (ja koko vaihdon ajan kestäneet) ystäväni. Kielikurssin jälkeen alkoi orientaatioviikko, jonka alussa oli esimerkiksi infoluentoja, joissa kerrottiin, mitä vaihtareiden pitäisi tehdä seuraavien viikkojen aikana. Tähän kuului esimerkiksi lopullisen Learning Agreenmentin allekirjoitus sekä kuvan vieminen vaihtaritoimistolle. Lisäksi olisi pitänyt hankkia opiskelijakortti, joka olisi myös toiminut yliopiston kirjaston kirjastokorttina. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut varattua aikaa asian hoitamiseen, joten se jäi kokonaan tekemättä minulta. Lisäksi yli kolme kuukautta kestävän oleskelun aikana olisi ilmeisesti tarkoitus hakea ”residencia” eli pysyvä oleskelulupa. Ymmärsin kuitenkin, että sekin jää monilta aika usein tekemättä. Taisin säästyä alkaneen koronapandemian takia monilta byrokraattisilta jutuilta, jotka muuten olisivat tulleet ennemmin tai myöhemmin vastaan. Oleskelin Espanjassa lopulta alle 3 kuukautta.
Asuminen
Asuntoa hankkiessa kannattaa ensinnäkin pohtia sijaintia. Minä halusin asua lähellä keskustaa, vaikka kampukseni oli melko kaukana keskustasta. Matkani yliopistolle kesti jopa 45 minuuttia, mutta mieluummin kuljin matkan edestakaisin päivällä, kun esimerkiksi yöllä tullessani viettämästä iltaa. Madridissa on muutenkin niin hyvä julkinen liikenne, että keskustasta kaikkialle pääsee melko helposti. Madridin asuntojen hintataso on samaa luokkaa kuin Helsingissä, joten suosittelen vaihdon ajaksi kämppisasumista. Se tulee halvemmaksi ja lisäksi voi saada uusia kavereita kämppiksistä! Itse löysin huoneeni ”Badi” nimisestä sovelluksesta, jossa etsitään kämppiksiä. Tykkäsin sovelluksesta, sillä siinä pystyi jo vähän etukäteen tutustumaan potentiaalisiin uusiin kämppiksiin. Halusinkin saada huoneen sellaisesta asunnosta, jossa mielellään asuisi espanjaa puhuvia henkilöitä ja jossa on mahdollisimman vähän muita asukkaita. Kuulin joiltain vaihtarikavereiltani, että he asuivat jopa 12 muun henkilön kanssa. Itse asuin kahden maailman mukavimman tytön kanssa. Vuokrani oli 500 euroa.
Olen kuullut, että Espanjassa tehdään jonkin verran asuntohuijauksia, joten suosittelen tekemään vuokrasopimuksen ennen takuuvuokran maksamista. Itse hommasin asunnon noin kuukausi ennen lähtöä, mutta monet tuttuni menivät myös ensin Madridiin hostelliin, jonka jälkeen etsivät intensiivisesti asuntoa ja kävivät asuntonäytöissä. Tällä tavoin voi olla myös helpompi löytää kivempi ja halvempi asunto ilman riskiä tulla huijatuksi. Kannattaa ottaa huomioon, että kaikissa asunnoissa vesi sekä sähkö ei kuulu vuokran hintaan. Ne voivat olla Espanjassa melko kalliita, joten suosittelen etsimään asunnon, joka sisältää ylimääräiset kulut (gastos incluidos). On olemassa myös nettisivuja kuten easypiso.com sekä uniplaces.com, jotka ovat luotettavia, mutta kalliita. Ne veloittavat usein vähintään muutaman satasen välityspalkkiota.
Opiskelu ja opetus
Ensimmäisten kahden viikon aikana oli mahdollista kokeilla kursseja, jonka jälkeen piti vasta tehdä lopullinen päätös kursseille ilmoittautumisesta. Tämä oli mielestäni erittäin hyödyllistä, sillä huomasin heti alussa joidenkin kurssien olevan liian haastavia minulle. Opiskelin kaikki kurssini espanjaksi, vaikka kielitaitoni ei vielä kovin sujuva lähtiessä ollutkaan. Ensimmäinen kuukausi oli melko haastavaa, mutta mitä enemmän espanjaa kuunteli ja luki, sitä helpommaksi se muuttui ajan kuluessa. Yliopisto-opinnot olivat Suomeen verrattuna melko koulumaisia, sillä isojen luentojen sijaan kurssit olivat yleensä luokkahuoneessa ja espanjalaiset opiskelijat kävivät oman vuosikurssinsa kanssa yhteisiä kursseja. Luentoja oli melko paljon ja minulla menikin maanantaista torstaihin hyvin pitkälti luennoilla istuessa. Oma kampukseni oli melko kaukana keskustasta, minkä takia koin helpommaksi hoitaa luennot ns. kerralla pois ja sitten viettää pitkä viikonloppu. Luennot painottuivat aamuun sekä iltaan, joiden välissä oli siesta. Itselläni oli maanantain ja tiistain luennot suunniteltu illalle ja keskiviikon ja torstain aamulle. Molemmissa oli puolensa, sillä aamulla olevien luentojen jälkeen on paljon aikaa tehdä asioita illalla, mutta iltaluennot mahdollistivat illanvieton ja nukkumisen myöhempään.
Gran Vía kuvattuna Hotel Riu Plazan kattoterassilta, jonne pääsee hissillä maksua vastaan.
Mielestäni kursseissa oli hieman enemmän hommaa, kuin mihin olin Suomen kursseilla tottunut. Usein kursseihin sisältyi jokaviikkoisia (ryhmä)tehtäviä, pidempiä esseitä, ryhmätöitä sekä vielä lopputentit kaikista. Työn määrä ei kuitenkaan ollut mahdoton, kunhan muistaa varata säännöllisesti opiskeluillekin aikaa. Lisäksi koin, etteivät arvosteluperusteet olleet ehkä ihan yhtä vaativat kuin Suomessa, joten oli helppoa saada suhteellisen hyviä arvosanoja. Kampuksella oli mahdollista syödä, mutta ruoka ei todellakaan vastannut Unicafen ruokia. Ruokalassa oli harvoin tarjolla mitään kasvisruokaa ja melkein kaiken kanssa tarjottiin ranskalaisia. Monet opiskelijat ottivatkin omat eväänsä mukaan ja lämmittivät ne mikroissa, jotka sijaitsivat ruokalan läheisyydessä.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Madrid on ihana kaupunki ja sieltä löytyy tekemistä varmasti jokaiselle. Kavereita saa halutessaan helposti, sillä Madridissa on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita sekä työntekijöitä. Monet eri tahot järjestivät keskustassa kansainvälisiä iltamia, joissa oli tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin ja puhua eri kieliä. Lisäksi ESN eli Erasmuksen opiskelijayhteisö järjesti paljon tapahtumia, joissa pystyi tutustumaan muihin vaihtareihin. Espanjalaisten kanssa tutustumisen koin hieman hankalammaksi. Kursseilla monet tunsivat kaikki jo entuudestaan ja tapahtumissa, joissa kävin, oli harvoin espanjalaisia. Toinen kämppiksistäni oli kuitenkin espanjalainen ja hänen kauttaan tutustuinkin myös muihin espanjalaisiin.
La Latinan katuja, joissa järjestettiin joka sunnuntai El Rastro, eli pihakirppis/markkinat.
Madridissa on hyvä julkisen liikenteen verkosto ja matkakortin hinta on erittäin edullinen. Alle 26-vuotiaille henkilökohtainen matkakortti on vain 20 euroa kuukaudessa. Matkakorttiin kuului kaikki vyöhykkeet, joten samalla lipulla pääsi jopa Toledoon asti. Se on kiva pieni kaupunki Madridin lähellä, jossa ehdottomasti suosittelen vierailemaan. ESN järjestää sinne ja moniin muihin Espanjan kaupunkeihin niin päiväreissuja kuin myös viikonloppureissuja. Ne olivat halpoja ja hyvä keino hankkia ystäviä! Itse kävin ESN:n kanssa Cadizissa, Salamancassa sekä Ávilassa. Toledossa, Valenciassa ja Segoviassa kävin itsenäisesti kavereiden kanssa. Kuulin myös, että blablacar (paikallinen kimppakyytipalvelu) olisi hyvä tapa matkustaa kaupungista toiseen, mutta itse matkustin pääosin pitkänmatkan busseilla, jotka olivat junaa todella paljon halvempia. Madrid on täydellinen tukikohta tutkia Espanjaa, sillä se sijaitsee keskellämaata.
Päiväretki Madridin lähellä sijaitsevaan Toledoon, jonne pääsee matkakortilla ilman lisämaksua.
Hintataso on Madridissa hieman kalliimpi kuin muualla Espanjassa, mutta Suomea huomattavasti halvempi. Esimerkiksi ravintoloissa syöminen oli todella edullista ja sitä tulikin harrastettua todella paljon. Espanjassa ei myöskään ollut sallittua juoda alkoholia julkisilla paikoilla, joten menimme kavereiden kanssa aina joko ravintolaan tai pubiin viettämään iltaa. Espanjalaiset ruoka-ajat ovat myös todella erilaiset Suomeen verrattuna. Espanjassa on tapana syödä lounasta sekä illallista todella myöhään. Esimerkiksi illallinen tapahtui aina kello 21 jälkeen, eivätkä monet ravintolatkaan edes auenneet siestan jälkeen kuin vasta ennen kello 20. Espanjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat perinteisesti tapakset, joita saa melkein joka ravintolasta. ”Oikeat” tapakset saadaan juoman ostaessa kylkiäisenä, mutta monista paikoista pystyi myös ostamaan erilaisia tapaksia. ESN järjestikin esimerkiksi tapaskierroksen, jossa käytiin Madridin suosituimmissa tapaspaikoissa.
La Latinan söpöjä tapaspaikkoja, joita löytyy pilvin pimein kadulta nimeltä La calle Cava Baja.Malasañan boheemia aluetta, joka oli opiskelijoiden keskuudessa suosittua. Alueella oli myös paljon baareja sekä ravintoloita.
Madrid on upea paikka viettää vaihtolukukausi ja suosittelenkin ottamaan mahdollisuudesta kaiken irti! Jäin reissun jälkeen kaipaamaan takaisin, eikä kaipuu ole lähtenyt vieläkään pois.
Vietin syyslukukauden 2019 Wienissä Pädagogische Hochschulessa. Valitsin Wienin vaihtokohteekseni pääasiassa siksi, että halusin kohentaa saksan kielen taitoani vaihdon aikana. Lisäksi Wienissä veti puoleensa sen kiinnostava kaupunkikulttuuri.
Ennen lähtöä
Vaikka lähtöön liittyy luultavasti aina jonkinlaista byrokratiaa, koin hakuprosessin melko mutkattomaksi. Haku tapahtui Helsingin yliopistossa Mobility Onlinen kautta, ja sama järjestelmä toimi myös vaihtokohteessa. Sain PH Wieniltä selkeät hakuohjeet, jotka olivat itse asiassa pikemminkin rekisteröitymisohjeet: minut toivotettiin jo tässä vaiheessa sähköpostin saatesanojen yhteydessä tervetulleeksi Wieniin. En kuitenkaan uskaltanut vielä iloita sataprosenttisesti, vaan täytin rekisteröitymislomakkeet ja jäin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Pian tämän jälkeen postiin saapui paketti. PH Wien lähetti vaihto-opiskelijoilleen fyysisen tervetuliaispaketin, joka sisälsi kaikkea kaupungin kartasta yksityiskohtaisiin toimintaohjeisiin.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Kuten tervetuliaispaketistakin voi jo aavistaa, oli vastaanotto PH Wienissä erittäin lämminhenkinen. Vaikka oppilaitos oli pieni, oli vaihtopalveluihin ja sen henkilökuntaan panostettu. Koin saavani poikkeuksellisen henkilökohtaista tukea ja ohjeistusta vaihtopalveluiden suunnalta jo heti orientaatioviikolta alkaen, ja sen ansiosta alkubyrokratia ei tuntunut lainkaan ylitsepääsemättömältä. Toki tähän voi vaikuttaa myös se, että EU-maana Itävalta luultavasti on suomalaiselle vaihto-opiskelijalle muutenkin melko mutkaton kohde.
Tärkein alkubyrokratiaan liittyvä tehtävä oli ilmoittautuminen kaupungin asukkaaksi. Se tuli tehdä yllättävänkin nopeasti – muuton jälkeen rekisteröitymiselle annettiin aikaa kolme päivää. Sain tämän tiedon ja rekisteröitymiseen vaadittavan lomakkeen (saksaksi Meldezettel) opiskelija-asuntolasta. Kävinkin rekisteröitymässä asukkaaksi jo heti seuraavana päivänä paikallisessa maistraatissa (Meldeamt). Tähän tarvittiin lomakkeen lisäksi passi. Rekisteröityminen oli siinä mielessä helppoa, että jokaisella kaupunginosalla oli oma Meldeamt-toimipisteensä, ja näin apu löytyi läheltä.
Muuten alkubyrokratiaa ei ollut nimeksikään. Kohdeyliopistolla täytin muutaman lomakkeen ja hankin opiskelijakortin. Opiskelijakortin avulla sain hankittua julkisen liikenteen kortin (joka oli muuten melko edullinen, 78 euroa koko lukukaudelta). Lisäksi hankin paikallisen pankkikortin, mutta jälkikäteen ajateltuna sekään ei ehkä olisi ollut välttämätöntä.
Asuminen
En ottanut etukäteen juurikaan selvää asumismahdollisuuksista, vaan hain asuntolahuonetta oppilaitokseni suosittelemasta paikasta (WIHAST). Ennakkokäsitykseni oli, että Euroopan pääkaupungeista voi olla vaikeaa saada edullinen asunto, ja siksi otin vastaan heti ensimmäisen asuntotarjouksen. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että Wienissä asuntotilanne ei ole näin heikko, opiskelijoillekin olisi ollut tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja.
Wihast tarjosi uusille hakijoille pääasiassa jaettuja huoneita, mikä ei yksiössä asuneena kuulostanut järin houkuttelevalta. Ilmoitinkin hakulomakkeessa hakevani vain omaa huonetta, minkä vuoksi sain huoneen ei-niin-suositusta kohteesta, melko hankalan matkan päästä opiskelupaikastani. Huoneessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta täytyy myöntää, että se oli melko askeettinen omaan makuuni. Mahdollisimman halpaa ratkaisua etsivälle voisin suositella Wihastia. mutta itselleni asunnossa tärkeintä on kuitenkin sijainti, ja siksi päädyin vaihtamaan asuntolaa. Hain uutta huonetta OEAD-nimisestä opiskelija-asuntolasta ystäväni suosituksesta. Vaikka tämä kohde oli hieman kalliimpi, koin päätöksen olleen viihtyisyyden ja keskeisen sijainnin ansiosta sen arvoista.
Opiskelu ja opetus
Kuten oppilaitoksen nimikin jo saksaa osaaville kertoo, PH Wien ei ole yliopisto, vaan jonkinlainen kolmannen asteen korkeakoulu. Suomalaiseen yliopistoon verrattuna tämä tarkoitti sitä, että opetuksessa painottui tieteen sijaan käytäntö. Vaikka en sinänsä lähtenyt vaihtoon pelkästään akateemista pääomaa kerryttääkseni, tuntui se toisinaan turhauttavalta, koska koin, etteivät opinnot tarjonneet juuri haastetta. Oppilaitokseni suosituksesta valitsin vaihto-opiskelijoille suunnatun 30 opintopisteen International Programmen. Tämän ohjelman parasta antia olivat mielestäni saksan kielen tunnit sekä viikoittainen opetusharjoittelu paikallisessa alakoulussa. Suorituskieleni oli englanti, mutta kaikilla kursseillani pääsin harjoittelemaan myös saksaa, mikä oppimistavoitteitteni kannalta mukava yllätys. Suosittelisin kuitenkin, että mikäli saksa sujuu, kannattaa ottaa edes yksi kurssi paikallisten kanssa. Siellä pääsee varmasti kohentamaan kielitaitoaan, ja uskon, että myös sisällöt saattavat olla haastavuustasoltaan mielekkäämpiä.
Wien kuvattuna maailman vanhimmasta toimivasta maailmanpyörästä, Praterin Riesenradista.
Kurssien rakenne oli lähes jokaisella kurssilla samankaltainen. Teimme paljon ryhmätöitä ja esitelmiä. Lisäksi harjoittelimme erilaisia opetusmenetelmiä käytännössä. Aiemmin mainitsemani opetusharjoittelu oli kuitenkin hyvin erilainen kurssi muihin verrattuna. Meidät jaettiin kolmen opiskelijan ryhmiin, ja näissä ryhmissä suoritimme opetusharjoittelun (kaksi tuntia viikossa koko lukukauden ajan). Vaikka harjoittelu vieraassa maassa ei ollut aina helppoa, oli mielenkiintoista tutustua paikalliseen kouluarkeen, opettajiin sekä oppilaisiin. Vaikka periaatteessa harjoittelussa olisi pärjännyt pelkällä englannilla, pääsin treenaamaan saksan kielen taitoani autenttisessa tilanteessa oikein olan takaa.
Kaikkiin kursseihin kuului jonkinlainen loppuraportti, mitkä suoritettiin lukukauden lopussa. Arvosteluasteikko on Itävallassa täysin päinvastainen kuin Suomessa: 1 on paras numero ja 5 on heikoin. Parhaisiin arvosanoihin ylsi helposti hoitamalla kaiken ajallaan ja osoittamalla omaa aktiivisuutta pitkin kurssia.
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
PH Wienissä opiskelijaelämä ei ollut niin aktiivista Helsingin yliopistoon ja omaan ainejärjestööni verrattuna. Opinnot olivat kuitenkin yhteisöllisiä, joten niiden kautta tutustui helposti uusiin ihmisiin. Minulle muodostuikin vakituinen ystäväporukka, jonka kanssa keksimme vapaa-ajan aktiviteetteja ja mm. reissasimme paljon. Matkailu on Wienistä käsin helppoa ja halpaa: monet kohteet ovat saavutettavissa muutamassa tunnissa muutamalla kymmenellä eurolla. Kävimme mm. Prahassa ja Bratislavassa. Lisäksi vuokrasimme auton ja teimme roadtripin Alpeille. Tätä varten suosittelen hankkimaan luottokortin jo Suomesta, mikäli se on vain mahdollista. Ilman luottokorttia auton vuokraaminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Lisäksi, koska ainejärjestötoimintaa tms. ei meidän oppilaitoksemme tarjonnut, osallistuimme EBN:n (Erasmus Buddy Network) järjestämälle laskettelumatkalle. Suosittelenkin tutustumaan tämän järjestön tarjoamiin mahdollisuuksiin, jos omassa yliopistossa ei vapaa-ajan aktiviteetteja ole tarjolla.
Laskettelureissu Itävallan Alpeille
Kuten alussa jo mainitsin, Wienissä minua veti puoleensa monipuolinen kaupunkikulttuuri. Wienissä ollessani harrastuksiini kuului mm. oopperassa käynti, mikä on tehty saavutettavaksi myös opiskelijabudjetilla. Suosittelen käymään oopperassa jo ihan vain kokemuksen kannalta, vaikka se ei muuten olisikaan niin lähellä sydäntä. Sekä Staatsoper että Volksoper tarjoavat viimehetken lippuja n. 10 eurolla. Lisäksi museotarjontaa Wienissä löytyy joka lähtöön. Itse pidin erityisesti luonnoniteteellisestä museosta. Se ja vastapäätä sijaitseva taidehistoriallinen museo kannattaa tsekata ihan vain jo arkkitehtuurinkin vuoksi.
Jevgeni Onegin Wienin valtionoopperassa
Itävalta on suomalaiselle melko helppo kohde. Itse en ainakaan kokenut juurikaan kulttuurishokkeja. Ehkä suurin ”shokki” oli se, että käteistä suositaan maksutapana ja monissa ravintoloissa kortti ei käy lainkaan. Itävalta on myös hintatasoltaan melko lähellä Suomea. Itävallassa kuitenkin ruokakaupassa ja ravintoloissa käynti on hieman halvempaa, mikä merkitsee vaihto-opiskelijan elämässä jo paljon. Turvallisuuskin on kokemukseni mukaan Suomen luokkaa – en oikeastaan joutunut pelkäämään kertaakaan edes yksin yöllä liikkuessani.
Wien on siis kaikin puolin helposti lähestyttävä kohde, joka kuitenkin tarjoaa kokijalleen paljon.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Päätin hakea vaihtoon Sveitsiin, sillä se oli ollut minulle aina etäinen maa. Aiemmin tietämykseni Sveitsistä rajoittui aika pitkälti juustoon, suklaaseen sekä korkeaan hintatasoon, joten olin innoissani ajatuksesta asumisesta ja opiskelusta siellä. Kun kuulin, että siellä sijaitsee yksi maailman parhaista yliopistoista, ETH Zurich, päätin hakea sinne vaihtoon. Vaikka Sveitsissä on myös muita hyvin tasokkaita yliopistoja, valikoitui ETH Zurich ykkösvaihtoehdokseni ei pelkästään maineensa, vaan myös kurssitarjontansa puolesta. Vaihdostani tuli hyvin ikimuistoinen, joskin eri tavalla kuin osasin kuvitella. Jouduin palaamaan Suomeen hieman pandemiajulistuksen jälkeen ennen rajojen kiinni laittamista.
Varsinaisen hakuprosessin aloitin hieman myöhään, syksyllä 2019. Toimitin tarvittavat asiakirjat Helsingin yliopistolle elo-syyskuun vaihteessa, ja pari viikkoa sen jälkeen sain hyväksynnän edetä haun toiseen vaiheeseen ja hakea itse kohdeyliopistoon. Lokakuun alussa sain ETH:sta vahvistuksen, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon ja lähetin sinne kaikki tarvittavat asiakirjat (kopio passista, kuva, opintosuoritusote, opintosuunnitelma, CV ja motivaatiokirje). Varsinaisen hyväksynnän kohdeyliopistosta sain marraskuun puolessa välissä sähköpostitse. Samalla sain myös vahvistuksen Sveitsin valtion maksamasta SEMP-stipendistä, eli sitä ei tarvinnut hakea erikseen. Hieman myöhemmin sain myös ohjeet kohdeyliopiston tunnusten aktivointiin.
Alkubyrokratia
Koin Sveitsin aika byrokraattisena maana ja siellä vaikuttaa olevan oma toimistonsa kaikelle. Opintojen alussa kävin rekisteröitymässä Student Exchange Officeen, joka oli auki hankalina kellonaikoina. Sain sieltä infopaketin sekä tarvittavat dokumentit (confirmation of matriculation) jatkorekisteröitymistä varten. Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen WOKO:n toimistolla ja rekisteröidyin Kreisebüroon, jonne kaikkien maahanmuuttajien tulee rekisteröityä kahden viikon sisällä maahan saapumisesta oleskeluluvan saamiseksi. Kreisebürossa asiointia varten tarvitsin confirmation of matriculationin, vuokrasopimuksen, kuvan ja todistuksen maksukyvystä. Samalla tuli myös maksaa saapumismaksu. Tämän jälkeen kävin vielä pikaisesti maahanmuuttovirastossa, missä minusta otettiin kuva oleskelulupaa varten. Hankin myös matkakortin SBB:ltä ja uuden liittymän. Jotkut vaihtarit ovat myös avanneet Sveitsiin pankkitilin vaihdon aikana, mutta itse en sitä tehnyt. Stipendi tulee hakea opintojen ensimmäisinä viikkoina ja sen suuruus on suomalaisille opiskelijoille 1900CHF ja se maksetaan käteisenä. Opiskelijoille ei ole omaa terveydenhuoltoa, mutta Eurooppalainen sairaanhoitokortti käy Sveitsissä.
Kuva Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.
Asuminen
Zurichin asuntotilanne ei ole parhaimmillaan kesken lukuvuoden ja jännitin hieman asunnon löytöä. Samalla kun sain ETH:sta vahvistuksen valituksi tulemisesta, minulle lähetettiin myös hakulomake paikallisen opiskelija-asuntolan, WOKO:n asuntoihin. Jätin hakemuksen saman tien ja sain asuntotarjouksen alle viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Otin tarjouksen vastaan ja sain asunnon kerrostaloasuntolasta, jossa oli huoneet 169 opiskelijalle. Kalustettuun huoneeseen ei kuulunut omaa vessaa tai suihkua, vaan jokaisessa kerroksessa oli yhteiset kylpytilat. Keittiö ja pyykkitupa jaettiin kaikkien talon asukkaiden kanssa. Vuokrasopimus oli määräaikainen elokuun loppuun saakka ja kuukausittainen vuokra oli 545 sveitsin frangia (CHF).
Asuminen muiden opiskelijoiden kanssa suuressa asuntolassa oli pääsääntöisesti hauskaa ja ihmisiin pääsi tutustumaan helposti. Kitkaa aiheuttivat lähinnä eriävät siisteyskäsitykset ja pyykkivuorot, sillä meillä ei ollut mitään varausjärjestelmää pesukoneille tai kuivausrummuille. Asukkaat jaettiin kymmenen hengen ryhmiin, joista kukin siivosi vuorollaan viikon. Keittiö ei ollut asukasmäärään nähden kovin suuri, pakastimia ei ollut ja jääkaapeissa oli kaikille pienet, lukolliset kaapit, joihin ei ruokaa mahtunut kovin moneksi päiväksi. Kuiva-aineita ei säilytetty lukkojen takana, mikä johti niiden satunnaisiin katoamisiin. Kaikista lieveilmiöistä huolimatta, asuminen sujui pääsääntöisesti hyvin. Talossa asuvista opiskelijoista kolme oli nimetty talovastaaviksi. He olivat tavattavissa tiettyinä aikoina ja hoitivat käytännön asioita.
Opiskelu ja opetus
Muutin Zurichiin tammikuun viimeisinä päivinä ja aloitin saksan lukemisen Zurichin yliopiston, UZH:n, järjestämällä kielikurssilla. Kurssin hinta oli noin 80CHF ja kesto kaksi viikkoa. Olen opiskellut saksan alkeita, mutta en ollut käyttänyt kieltä vuosiin. Kurssilla opiskeltiin yleissaksaa, mikä poikkeaa Sveitsin saksasta aika tavalla. Kurssin aluksi opiskelijoille tehtiin tasotesti, jotta heidät voitiin laittaa oikeaa tasoa vastaaviin ryhmiin. Kurssin opetus oli hyvä ja opettajamme oli todella hauska. Kurssilaiseni koostuivat pääosin opiskelijoista, jotka olivat tulleet tekemään maisteriopintojaan Zurichiin. Kurssi huipentui vierailuun Zurichin eläintarhassa.
Varsinaiset opinnot alkoivat kielikurssin jälkeisellä viikolla. Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat ns. add-and-drop -viikkoja, jolloin voi käydä eri luennoilla ja päättää, millä kursseilla haluaa jatkaa. Add-and-drop -viikkojen jälkeen on reilu viikko aikaa ilmoittautua kokeisiin myStudiesissa ja mahdolliset kurssimuutokset tuli ilmoittaa sekä Suomen että Sveitsin mobility onlineen. Olin valinnut muutaman luentokurssin ja kaksi käytännön kurssia, niin sanottua block-kurssia. Kaikki kurssini olivat englanniksi. Luentokurssit muistuttivat Suomen luentokursseja, tosin kurssien kokeet saattoivat olla suullisia. Block-kursseista ehdin käydä vain yhden ennen lähtöäni, mutta voisin kuvailla sitä parhaimmaksi kurssiksi, millä olen koskaan ollut. Block-kurssit järjestetään yhteistyössä yliopiston tutkimusryhmien kanssa ja niille otetaan vain 15-20 opiskelijaa/kurssi ja ohjaajia on 4-5. Kurssin vetää aina kyseistä aihetta tutkiva tutkimusryhmä omissa tiloissaan. Block-kurssit kestävät yleensä 3 viikkoa, kolmena päivänä opetusta aamusta iltaan ja yhtenä päivänä puoli päivää. Kurssin lopuksi pidetään suullinen koe. Eri block-kursseja on tarjolla useita ja niillä pääse tutustumaan tutkimusryhmien toimintaan ja käytännön työskentelyyn hyvin läheltä.
Minulle kerrottiin, että 2/3 kursseistani tulee olla oman tiedekuntani kursseja ja muut saan valita vapaasti. Pystyin myös ottamaan kursseja ETH:n lisäksi UZH:lta. Sama on mahdollista myös toisinpäin. Kurssien ottaminen toiselta yliopistolta vaati sen, että minun tuli hakea lupaa opiskella siellä. Luvan sai helposti, mutta se vaati hieman paperityötä. Tenttejä ETH:ssa järjestettiin kahdella tavalla, End-of-semester -tentteinä tai Session examination -tilaisuuksissa. End-of-semester -tentit pidetään lukukauden lopussa ja Session examinationit kaksi kertaa vuodessa, usein tammi-ja elokuussa. Useat tentit ovat tentittävissä vain jommassakummassa näistä tilaisuuksista, joten kannattaa huomioida se kursseja valitessa.
Tenteistä yleisesti ottaen ajattelen, että ne olivat aika samaa tasoa suomalaisten kokeiden kanssa. Kokeet arvostellaan asteikolla 0-6, joista 4 on läpipääsyn raja. Neljäsosa-arvosanat ovat myös mahdollisia. Oletin kokeiden olevan paljon haasteellisempia ja vaativan paljon pänttäämistä, mutta todellisuudessa ne eivät olleet mitenkään mahdottomia ja block-kurssini suullinen koe oli oikeastaan aika hyvä kokemus. Kokeen jälkeen minulle annettiin palautetta, joka oli oikeasti yksilöllisesti mietitty ja josta jäi todella hyvä fiilis. Olen tosin kuullut muilta opiskelijoilta, että suullisten kokeiden luonne riippuu hyvin paljon kokeen pitäjästä.
Opiskelijaelämä ja vapaa-aika
Vaikka en ehtinyt olla Zurichissa kovin kauaa, ehdin kyllä käydä monissa opiskelijatapahtumissa. Paikallinen ESN-järjestö on aktiivinen ja he järjestivät mm. Speed friending ja International dinner -tilaisuuksia, pakohuonepelejä ja vaihtaribileitä. Vaikka monet aktiviteeteista on nyt jouduttu koronan vuoksi perumaan, Zurichin ESN-järjestö järjestää perinteisesti vaellusreissuja, matkoja lähikaupunkeihin ja käyntejä Lindtin suklaatehtaalla. Muuta edullista tekemistä tarjoavat Zurichin ilmaiset kaupunkikierrokset, joissa tutustutaan eri osiin kaupunkia. Lisäksi Zurichissa toimiva opiskelijoiden liikuntajärjestö ASVZ, on opiskelijoille ilmainen ja tarjoaa paljon eri treenivaihtoehtoja. Mikäli mielii Sveitsistä vielä ulkomaille reissaamaan, niin sekin on mahdollista, sillä sieltä kulkee junia ja busseja hyvin naapurimaihin. Itselleni ehkä mieleenpainuvin kokemus Sveitsissä oli Luzernin karnevaalit, joilla kannattaa kyllä käydä.
Kuvia Luzernin karnevaaleilta.
Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville
Alkubyrokratia on raskas ja vie aikaa, mutta toisaalta yliopistolta sai hyvät ja seikkaperäiset ohjeet siitä, miten edetä Sveitsiin muuttamisen jälkeen ja opintojen alkaessa. Yliopistolla on paljon eri toimistoja ja ne ovat auki hankaliin aikoihin, silloin kuin opiskelijoilla on luentoja. Sähköpostiviesteihin vastataan usein hitaasti ja niissä kehotetaan tulemaan toimistoon paikan päälle tai ottamaan yhteyttä johonkin toiseen toimistoon. Lisäksi kokeiden siirto on hyvin hankalaa, esimerkiksi jos haluaa aikaistaa koetta Session examination -tilaisuudesta End-of-semester -tilaisuuteen, tulee täyttää tietyt kriteerit ja professori voi silti hylätä hakemuksen perustelematta. Organisaationa ETH oli mielestäni aika jäykkä, minkä huomasi varsin hyvin nyt poikkeuksellisena korona-aikana. Kannattaa käydä vaihdon alussa yliopiston vaihto-opiskelijoille järjestämissä tilaisuuksissa, joissa kerrotaan kokeiden järjestämisestä, ESN -toiminnasta, vakuutuksista ja muista opiskeluun ja arkeen liittyvistä asioista. Tilaisuuksia järjestetään paljon ja opastusta kyllä annetaan, kunhan vaan kysyy oikealta taholta. Vaihtoa varten kannattaa säästää rahaa. Elinkustannukset Sveitsissä vaihtelevat 1700-1900CHF välillä kaupungista ja asumismuodosta riippuen. Maana Sveitsi on mielestäni hyvin turvallinen ja muistuttaa tietyllä tapaa Suomea.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Olin keväällä 2020 vaihdossa Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopistolla (NMBU). Yliopisto sijaitsee Ås -nimisessä pienessä kylässä n. 30 min Oslosta etelään. Vaihtokokemus oli kaikin puolin upea, vaikka koronan vuoksi olin paikan päällä vain 6 viikkoa ja loput suoritin Suomesta käsin etäopintoina.
Ennen lähtöä
Hyväksymistiedon jälkeen sain runsaasti tietoa opiskelusta sekä asumisesta vaihtoyliopistostani. Käytännössä sain muutaman PDF-tiedoston, jossa käytiin läpi kaikki tarvittava vaihtoon liittyen. Jopa pakkauslista vaihtoon lähteville oli mukana. Tämän lisäksi vaihtoyliopistostani vastattiin nopeasti sähköposteihin, joita lähetin lähinnä siksi, että minulla oli pieniä epäselvyyksiä yhden kurssin kanssa. Tämän lisäksi lähetin muutaman kysymyksen liittyen asumiseen. Vastaukset tulivat aina vähintään viikon sisällä, mutta yleensä jo samana tai seuraavana päivänä.
Matkustin Norjaan autolla / laivalla. Ajoin Turusta laivaan, ja siitä Tukholmaan. Tukholmasta ajoin Norjan Åsiin. Reitti on todella helppo ajaa, ja liikenne Ruotsissa ja Norjassa on huomattavasti parempaa kuin Suomessa. Kuskit oikeasti noudattavat liikennesääntöjä!
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Opiskelun aloittaminen NMBU:lla oli erittäin helppoa. Meille järjestettiin orientaatiopäivä, jolloin kävimme läpi kaikki käytännön asiat. Meille oli luotu valmiiksi tunnukset paikalliseen ”Moodleen”, sekä saimme myös NMBU:lle omat sähköpostiosoitteet. Opiskelijakortti sekä Erasmus+ -kortti hoidettiin myös heti ensimmäisellä viikolla.
Koska vaihtoni kesto oli alun perinkin alle 6 kuukautta, minun ei tarvinnut ilmoittaa paikallisille viranomaisille muutostani Norjaan. Ainoastaan muuttoilmoitus Suomen väestörekisteriin riitti. Tähänkin sain ohjeet vaihtoyliopistostani.
Julkinen terveydenhuolto kuului minulle samoin kuin Norjan kansalaisillekin, sillä olen Pohjoismaalainen.
Mukaan Norjaan kannatti ottaa passi sekä Letter of Admission. Mukaan kannatti ottaa myös kaikki muut laput vaihtoon liittyen vähintään tietokoneelle tai pilvipalveluun tallennettuna.
Asuminen
Asuminen Norjassa järjestyi todella helposti. NMBU:lla toimii organisaatio nimeltään SiÅs. Tämän organisaation nettisivuilla lähetin hakemuksen asunnosta, ja sainkin erittäin nopeasti vastauksen, että minulle järjestyi asunto 6 hengen soluasunnosta. Asunto maksoi 360 € kuussa, ja se sijaitsi kävelymatkan päässä kampukselta. Asuntoni sijaitsi Casino -nimisessä rakennuksessa, joka on osa Pentagoniksi kutsuttua opiskelija-asunto aluetta. SiÅs vuokraa myös petivaatteita sekä astioita, joten mitään ei välttämättä tarvitse raahata mukanaan. Tästä ilmoitetaan muistaakseni vuokrasopimuksen laatimisen yhteydessä.
Aluksi jännitin melko paljon, että miten tulen toimeen noinkin isossa solussa, kun en ole tottunut solussa asumaan. Asunto ei ollut mitenkään erityisen siisti, mutta viihdyin siellä erittäin hyvin. 6 henkilöä jakoi keittiön, olohuoneen, yhden vessan sekä yhden suihkun. Tästä huolimatta yhteiselo sujui hyvin. Tarkkaan ottaen yhteiselo sujui erittäin hyvin, ja olen edelleen tekemisissä kaikkien kämppisteni kanssa, sillä ystävystyimme äkkiä ja aloimme viettää paljon aikaa yhdessä. Minun kämppiksinäni olivat kaksi norjalaista, kaksi ranskalaista sekä yksi kiinalainen opiskelija.
Vapaa-aika kuluikin kämppisten sekä muiden Erasmus-vaihto-opiskelijoiden kanssa oleillessa, Norjaa reissatessa sekä kuntosalilla käydessä. Opiskelijaelämä on erittäin aktiivista NMBU:n Åsin kampuksella. Jokaisena päivänä löytyy jotain tehtävää, tylsää ei tule.
Opiskelu ja opetus
Opinnot sujuivat samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossakin. Opettajia voi puhutella kuten Suomessakin, eikä esimerkiksi teitittely yms. ole tarpeen. Opettajat ovat helposti lähestyttäviä, ja ottavat mielellään kysymyksiä vastaan.
Kurssien arvostelu riippuu täysin kursseista. Yhdellä kurssilla arvioitiin ryhmätyö sekä reflektoiva teksti, toisella kurssilla arvosteltiin MiniReview -artikkeli, ja kolmannella kurssilla arvosteltiin etänä suoritettu tentti, jossa käytettiin luennoilla saatuja materiaaleja. Kurssin suoritus ja arvostelu riippuu siis täysin kurssista. Opiskelutyylikin riippuu vahvasti kurssista. Minun valitsemillani kursseilla käytiin luennoilla, ja ennen luentoja luettiin artikkeleja. Tämän lisäksi kirjoitettiin lyhyitä tekstejä aiheeseen liittyen.
Opintojen suunnittelu hoitui yllättävän kivuttomasti. NMBU:lla on selkeä lista kursseista, joita voi opiskella. Sain sisällytettyä kaikki kurssit minun pakollisiin opintoihini, sillä kurssien vastaavuus oli niin lähellä Helsingin yliopiston vastaavia kursseja. Ensin katsoin listasta mielenkiintoisia kursseja, tämän jälkeen mietin, mitä kursseja nämä voisi korvata tai sopivatko nämä vapaavalintaisiin opintoihini. Kun nämä asiat oli mietitty, kysyin Helsingin yliopiston kursseista tai opinnoista vastaavilta opettajilta, että sopiiko hyväksilukeminen kyseisten kurssien kohdalla. Lopuksi minun piti vielä ilmoittaa vaihtoyliopistolleni, että mitkä kurssit haluaisin suorittaa vaihdon aikana. Muutokset opintosuunnitelmassa ovat mahdollisia, ja toiset vaihtoivat suunnitelmiaan vielä vaihdon ensimmäisellä viikolla, jolloin näitä asioita käytiin yhdessä läpi opintoneuvojien kanssa.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Norjassa hinnat voi muuttaa helposti euroiksi jakamalla summan kymmenellä. Tämä ei tietenkään anna täysin tarkkaa summaa, mutta sillä saa hahmotettua hieman ostoksen hintaa. Esimerkiksi 100 kruunua on n. 10 € (tällä hetkellä 9,06 € tarkasti, mutta parempi näin päin).
Pentagonissa toimii FoodSharing niminen järjestö, joka kiertää kauppoja, ja kerää sieltä vanhentuneita tuotteita, joita ei enää saa myydä. Järjestö toimittaa tuotteen Pentagoniin jonkin rakennuksen alakertaan (minun aikanani Casinon alakertaan). FoodSharing järjestön löydät Facebookista, jonne tulee myös aina ilmoitus, kun ruokaa jaetaan. Ruoka menee aina hetkessä, joten kannattaa olla ajoissa paikalla.
Eika-liikuntakeskus sijaitsee aivan Pentagonin läheisyydessä, joten sen käyttämistä suosittelen. Eikassa on normaali kuntosali, kiipeilyseiniä, ryhmäliikuntaa sekä muita liikuntamahdollisuuksia. Itse kävin lähinnä kuntosalilla, mutta monet kaverit käyttivät palveluita paljon laajemmin ja kehuivat niitä. Kuukausikortti maksaa 379 kruunua (n. 37,90 €) ilman sitoutumista, ja 223 kruunua (n. 22,30 €) mikäli sitoutuu 12 kuukaudeksi.
Norjassa kaikki asiat tuntuvat toimivan applikaatioilla. Näistäkin saat lisää tietoa vaihtoyliopistosta, mutta esimerkiksi matkaliput saa kätevästi ostettua applikaatiolla. Matkalipuista saa muuten opiskelija-alennusta! Itselläni oli käytössä mm. seuraavat applikaatiot: Vy (matkalippuja varten, paikallinen VR / HSL), Eika sportssenter (ryhmäliikunnan varaaminen), Canvas student (”Moodle”), Studentbevis (opiskelijakortti), RuterReise (Julkisilla kuljettujen matkojen suunnitteluun) sekä tärkeimpänä Hjelp 113 (käytännössä sama kuin 112 -sovellus Suomessa).
Norjassa toimii paikallinen Tori.fi -nettisivu finn.no -osoitteessa. Finn on käytännössä täsmälleen samanlainen kuin Tori.fi. Itse ostin sieltä esimerkiksi käytetyn rinkan. Myös polkupyörän ostaminen olisi ollut edessä, mikäli olisin saanut olla kauemmin Norjassa. Tämä siksi, että kauppaan sekä juna-asemalle on matkaa Pentagonista n. 2 km. Polkupyöriä kuulemma oli tarjolla myös esimerkiksi joidenkin Facebook -ryhmien kautta, mutta itse en näihin sen tarkemmin vielä perehtynyt.
En kokenut missään vaiheessa oloani turvattomaksi vaihtoni aikana, ja koenkin, että Norja on erittäin turvallinen maa matkustaa. Mikäli harrastat vaeltamista, niin suosittelen kuitenkin ottamaan huomioon mahdollisesti äkillisesti vaihtuvat sääolot. Muista vähintään ilmoittaa tutuille, minne olet lähdössä vaeltamaan, mutta mieluiten vaella porukassa. Tähän liittyen: NMBU:lla toimii järjestö nimeltään NMBU Friluftsliv, jonka liittymismaksu on noin 10 €. Tällä rahalla saat lainata mitä tahansa vaellustarvikkeita ilmaiseksi. Itse lainasin heiltä 1000 € edestä tarvikkeita yhdelle vaellukselleni. NMBU Friluftsliv järjestää myös yhteisiä vaellusmatkoja.
Vaikka yleinen hintataso onkin hieman korkeampi kuin Suomen hintataso, niin ero ei kuitenkaan ole erityisen suuri. Ulkona syöminen, alkoholi sekä sokeri ovat mielestäni ne asiat, joissa korkeampi hintataso erityisesti näkyy. Ruoka on kuitenkin suunnilleen samoissa hinnoissa kuin Suomessakin.
Itselläni ei tullut yhtäkään ongelmatilannetta, joten en osaa sanoa, miten näiden kanssa olisi toimittu. Ystäväni asunnon lukko ei toiminut, mutta tämäkin ongelma korjattiin seuraavana päivänä.
Suosittelen jokaiselle Norjaan lähtevälle, että kiertäkää Norjaa nyt kun siihen on mahdollisuus. Itse ehdin käymään vain pienillä vaelluksilla, kiertämään Osloa sekä viettämään yhden viikonlopun Bergenissä. Norja on todella kaunis maa, ja julkisilla pääsee kätevästi liikkumaan paikasta toiseen, joskin liput kannattaa hankkia ajoissa, jotta hinta olisi hieman maltillisempi.
Ihan aikuisten oikeesti, tee kunnon To-Do -lista ja teippaa se vaikka seinään tai jääkaapin oveen. Kaikkea mitä täytyy tehdä, ei tule muistamaan ilman sellaista. Sen lisäksi kannattaa tehdä erillinen Mitä pitäisi pakata mukaan -lista. Itse meinasin unohtaa mm. lentolippujen ostamisen, niin absurdilta kuin se kuulostaakin.
Mobility Online – noudata ohjeita. Ennen vaihtoon lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymistiedon ja ohjeita, miten toimia. Itse keräsin ja tulostin kaikki saamani ohjeet – HY:n, OU:n ja muilta tahoilta tulleet – yhdeksi kansioksi, josta pystyin selaamaan niitä aina tarpeen tullen. Otin tämän kansion myös mukaani Japaniin, ja se oli hyvä idea. Japanissa netti on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten minulla ei ainakaan ollut netti aina päällä. Japanissa myöskin rakastetaan paperin käyttöä, joten kaikki informaatio kohteessa tuli suurina paperinippuina. Toistan, kansio tuli tarpeen.
Kurssien suunnittelu – Riippuu missä vaihto-ohjelmassa olet! (OUSSEP, Maple, iExPO) Minä olin OUSSEP-ohjelmassa. OU:n nettisivuilla seuraavanlaista polkua pitkin löydät englanniksi tarjotut opinnot lukukausittain: Home – Global Affairs – Study at Osaka University – Becoming an Exchange Student at OU – Classes taught in English. Ota myös kaikki löytämäsi kurssitiedot hyvin vahvalla varauksella – ne aika suurella todennäköisyydellä ehtivät muuttumaan ennen kuin saavut maahan ja alat tekemään virallisia kurssivalintoja OU:ssa. On kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen HY:n kurssien vetäjiltä mahdollisista kurssivastaavuuksista ja opintokokonaisuuksista, jotta osaat suunnitella opintosi OU:ssa hyödyllisesti. HY:n vastuuopettajalta täytyy kysyä korvaavuudesta, jos haluaa korvata HY:ssa opetettavia kursseja. Jos haluaa suorittaa ulkomailla tehdyn valinnaisen kokonaisuuden, siinä neuvoo oman tiedekunnan opiskelijapalvelut. Minulla oli vaihdon jälkeen aluksi haasteita saada opintokokonaisuuksia hyväksyttyä HY:ssä, vaikka olin etukäteen vahvistanut vastaavuudet ja kelpoisuudet vastuuopettajilta. Loppujen lopuksi ja hyvin monen sähköpostin jälkeen, sain kuitenkin kurssini ja kokonaisuuteni kasaan. Ei siis kannata luovuttaa asian suhteen, vaikka se voi vaikuttaa jossain vaiheessa ylitsepääsemättömän vaikealta.
Viisumihakemus – Ihanaa byrokratiaa. Itse istuin läppäri sylissä vanhempieni luona, kun täytin viisumihakemusta, sillä siinä oli paljon kohtia, joissa piti pyytää viisaammalta apua. Tähän prosessiin kannattaa varata aikaa, ja kärsivällisyyttä. Viisumihakemuksessa kysytään myös vanhempiesi tietoja, joten tämä kannattaa ottaa huomioon. Huom! Japanin Suomen-suurlähetystössä maksut suoritetaan vain käteisellä ja tasarahalla. Sekä hakijalla täytyy olla vaihtoyliopiston lähettämä Certificate of Eligibility -todistus, joka anotaan Japanissa ulkomaalaisvirastossa etukäteen. Tämän hoitaa Helsingin yliopiston vaihtosopimuksiin perustuvissa opiskelijavaihdoissa aina japanilainen yliopisto, joka lähettää Certificate of Eligibility -todistuksen vaihtoon lähtijälle noin 1-2 kuukautta ennen vaihdon alkua. Ennen kuin haet viisumia, tarkista myös, että sinulla on voimassa oleva passi – sen täytyy olla voimassa vielä vaihdon jälkeenkin mieluusti vähintään 1-3kk ajan. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: https://www.fi.emb-japan.go.jp/itpr_fi/visas.html.
Pakkaaminen ja matkustaminen – Varasin lennot verrattain aika myöhään muihin lähtijöihin verrattuna, vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Ostin ainoastaan yhdensuuntaisen lennon, sillä usein se tulee halvemmaksi, enkä ollut varma paluu päivästäni. Kaksi matkalaukkua saa ottaa mukaan ilman lisämaksua – ainakin Finnairilla economy classic ja flex-luokassa Japaniin matkustaessa (ei LIGHT-luokassa). Matkatavaroihin liittyvät koot, painot ja määrät täytyy AINA tarkistaa lentoyhtiön nettisivuilta, ei matkanjärjestäjän sivuilta, sillä kaikilla on erilaiset määräykset. Ja lisäkiloista, ne kilot mitkä menevät määräysten yli, joutuu maksamaan aika reippaita summia, joten en suosittele. Itse jouduin maksamaan muutamasta kilosta ylimääräistä.
Rokotteet – näistä aina puhutaan, varsinkin Aasiaan matkustettaessa. Maakohtaiset rokotussuositukset voi aina tarkistaa Rokote.fi:n Matkailijan rokoteoppaasta. Sinulta kannattaisi löytyä se pieni keltainen rokotuspassi, WHO:n International Certificate of Vaccination, johon merkitään kaikki saamasi rokotukset. Oma perheeni on aina ollut kova matkustamaan, joten sain omani vuonna 7-vuotiaana. Omat rokotetietosi voit myös tulostaa OmaKannasta, sillä ne tiedot kannattaa olla matkalla mukana. Joku viranomainen saattaa tiedustella rokotuksistasi, joten on hyvä olla todistusaineisto mukana. Minulta löytyy Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluva MPR-yhdistelmärokote sekä rokotteet A- ja B-hepatiittiin, keltakuumeeseen, meningokokkiin (aivokalvotulehdus) ja Japanin aivokuumeeseen. Kaksi viimeisintä on oman harkinnan mukaan – itse suunnittelin matkustelevani lisäksi muissa Aasian maissa, myös maaseuduilla sekä tiesin asuvani asuntolatyyppisessä ympäristössä tuntemattomien ihmisten kanssa.
Saapuminen Osakaan ja alkubyrokratia
Olin ostanut Finnairin suoran lennon, ja saavuin Kansain International lentokentälle (KIX). Lentokentällä on hyvät ohjeet siitä, minne mennä ja siellä on myös ihmisiä paljon ohjaamassa väkeä. Siksi hyvä ohje onkin, kysy jos et tiedä. Sinua autetaan kyllä. Residence cardin ( 在留カードzairyuu kaado ß kannattaa muistaa tämä sana japaniksi, sitä saatetaan kysyä sinulta) saa lentokentältä Immigration -tiskiltä. Älä hävitä tätä korttia, se on tärkeä.
Koska halusin matkustaa ja nähdä nähtävyyksiä rauhassa, saavuin noin 2 viikkoa ennen lukukauden alkua Japaniin. Tämän takia en myöskään päässyt vielä silloin asuntolaan. Asuin 2 viikkoa huoneistohotellissa – todella kätevää. Matka lentokentältä hotellille ei niinkään, sillä minulla ei ollut nettiä (olin typerä enkä ostanut sitä etukäteen). Valitsin mennä bussilla, vaikka juna olisi ollut kätevämpi. KIXillä on todella kätevät junayhteydet joka paikkaan – suosittelen käyttämään! Taxi maksaa aina maltaita, koska Osakassa on kaupunkivero.
Huoneistohotellissa oli self-check-in, eli sain huonetta varatessani ohjeet, kuinka pääsen sisään. Tyypillistä on, että avain tai avainkortti on laitettu huoneen postilaatikkoon, joka on ulko-oven lähettyvillä ja sinun pitäisi olla saanut koodin siihen.
Kaksi viikkoa sain turisteilla rauhassa, ainoastaan kielitaidon lähtötasotesti minun piti tehdä muutama päivä ennen kuin sain lähteä yliopistolle hakemaan asuntolan avaimia. Yliopistolla ohjeistettiin asuntoon liittyen hyvin. Huomioitavaa kuitenkin on, että kaupungintalolle voit mennä rekisteröimään itsesi asukkaaksi VASTA SEN JÄLKEEN, kun sinulla on pysyvä osoite Japanissa. Eli ei silloin kun asut hotellissa. (Itse tein turhan reissun ensimmäisellä kerrallani juuri tästä syystä.) Kaupungintalolla täytyy asioida mahdollisimman nopeasti asuntoon muuttamisen jälkeen. He tarjoavat sinulle ilmaista englannin kielistä tulkkia, jos tarpeen, mutta tarpeesta täytyy ilmoittaa muutama päivä etukäteen. Minä osaan japania, joten asioin japaniksi ja tulkkasin sitten muille vaihtareille, ketkä osuivat virastoon samaan aikaan kanssani.
Alkubyrokratia oli aika brutaalia, ei niinkään määrässä, vaan siinä kuinka nopeasti kaikki piti saada tehtyä. OU:n IRIS officen väki auttavat aina, kun tarpeen, joten heiltä kannattaa rohkeasti mennä kysymään aina apua virallisten papereiden ja niiden täyttämisen suhteen. Muutaman eläkemaksupaperin ja vakuutusmaksuihin liittyvät lomakkeet kiikutin itsekin IRIS officeen, jossa minua autettiin kädestä pitäen niiden täyttämisessä. Ja sama juttu, jos saat japaninkielistä postia, jota et osaa itse lukea. Kiltisti kiikuta se vain IRIS officeen ja he kertovat sinulle, mistä on kyse.
Koska sain Japanin valtiolta rahallista JASSO-tukea, minun oli pakko avata japanilainen pankkitili. Sen tein paikallisessa postitoimistossa (JP Post), koska se on myös pankki. Mukana asioidessa kannattaa olla OU:n hyväksymispaperit, joissa lukee esim. OU:n yhteyshenkilö/takaaja, sekä paperi, missä lukee sinun oma osoitteesi Japanissa, OU:n opiskelijakortti sekä resience card (zairyū card). Myös passi on hyvä olla matkassa mukana. Asioiminen eteni sulavasti – kunhan osasi japania. Muilla vaihtareilla oli paljon enemmän ongelmia – ja minua pyydettiin useasti tulkkaamaan muille vaihtareille. Olin jopa hätäyhteyshenkilö muutamalle vaihtarille pankkiasioihin liittyen (JP Postin puolesta pyydettiin tätä) ja en voinut kuin pohtia kuinka menikään yksityisyyden suojat ja laillisuudet, mutta koska kyseiset vaihtarit olivat tähän myöntyneet, ei se ollut minun ongelmani pohtia.
Erilaiset maksut, vakuutusmaksut yms. voi maksaa konbineissa kassalla. Itsellä sähkö- ja vesimaksut sisältyivät jo vuokraan, joten maksoin ainoastaan vakuutusmaksuja konbinissa. Vuokrani maksutavan sai päättää ja itse valitsin maksaa sen netissä visa-kortilla.
Asuminen
Osakan yliopistossa on lukuisia vaihtoehtoja asumiseen. Boys only ja girls only asuntoloita, seka-asuntoloita, kerrostaloasuntoja, länsimaalaisia asuntoja, japanilaisia asuntoja. Itse asuin UR Senri Aoyamadain japanilaisessa kerrostaloasunnossa 2 kämppiksen kanssa. (Olin hakenut yksiöön Toyonaka International asuntolaan, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa.) Asuntoni oli kolmannessa kerroksessa ja siellä makuuhuoneiden ja yhteisen olohuoneen lattiat olivat tatamia. Keittiö ja eteinen olivat puulattiaa. Perinteistä sänkyä minulla ei ollut, vaan tatami-lattioilla minulla oli japanilainen futon. Futon on vähän kuin pelkkä patja, ilman jousia, lattialla. Futonia ei saa jättää pitkäksi aikaa tatamille, sillä siitä jää futonin muotoiset jäljet (kosteudesta) tatamiin. Siksi se kannattaa rullata päiväksi pois esimerkiksi kerran viikossa. Tatamilattioita ei myöskään saa kastaa, eli vesivahingot täytyy kuivata välittömästi ja lattioiden moppaaminen on kiellettyä. Makuuhuoneet olivat lukollisia, mikä oli mukavaa, ja asunnossa oli pyykinpesukone. Yllätys kuitenkin oli, että Japanissa pyykinpesukoneisiin ei saa lämmintä vettä ollenkaan, vaan ne pesevät aina kylmällä vedellä. Tämä kannattaa ottaa huomioon pyykätessä.
asunnon makuuhuone
Keittiöstä löytyi kaasuliesi, uunia ei ole japanilaisessa keittiössä. Riisinkeitin, mikro ja pieni jääkaappi-pakastin. Alustavasti löytyi astioita, mutta me ostimme kyllä jokainen myös omat, se vain oli mukavampaa. Perustarvikkeet kuten vessapaperi, roskapussit, astianpesuaine yms. ostimme itse vuorotellen. Ilmeisesti niiden ketkä pääsivät perinteisiin asuntoloihin, ei tarvinnut huolehtia tämmöisistä asioista, sillä heillä oli yhteisissä tiloissa siivoojat.
Kierrätys on todella tärkeää Japanissa! Roskia saa viedä roskapaikoille vain määrättyinä päivinä, ja kaikille kierrätysmateriaaleille on omat päivänsä. Ja näistä pidetään kiven kovaa kiinni. Jos viet vääränlaiset roskat vääränä päivänä ulos, roskamies ei ota niitä kyytiin ja jättää vihaisen viestin roskien päälle.
Meidän asunnossamme oli muutaman kerran torakoita – sain ihan järkyttävän sydänkohtauksen, kun näin torakan ensimmäistä kertaa. Ongelma ratkesi, kun korealainen kämppikseni tiesi ostaa jonkin sortin torakkaloukkuja. Sain myös kuulla, että torakat eivät tule asuntoihin, jotka ovat kolmatta kerrosta ylempänä. Esimerkiksi ystäväni, joka asui 5. kerroksessa, ei kokenut torakkaongelmaa, vaikka asui samassa rakennuksessa.
Asunnon yhteydessä sai 500 jenillä kuussa lainata polkupyörää, joka olikin erittäin hyödyllinen kulkupeli. Mutta polkupyörästä täytyi pitää huolta, sillä jos sen kadotti, hajotti tai se varastettiin, siitä piti maksaa 20 000 jeniä sakkoa vuokranantajalle. Yhden vaihtarin pyörä varastettiin (tämä ei käyttänyt pyörälukkoa ikinä) ja siitä syntyi kauhea sota, että kuka maksaa ja mitä.
perunoita ruokakaupassa
Ruokaostokset tein joko Senri-Chūōn asemalla olevassa supermarketissa kotimatkallani yliopistolta tai kaupungilta, tai Kita-Senrin supermarketissa. Kita-Senri oli lähempänä, mutta sieltä asunnolleni oli hirvittävä ylämäki. Senri-Chūō oli kauempana, mutta sieltä pääsi bussilla mäen päälle, jossa kerrostaloni sijaitsi. Huomioitavaa on, että riisiä voi ostaa vain isoissa säkeissä ja valinnan varaa on tuhottomasti, kun taas perunoita voi ostaa vain yksittäin pakattuina, valinnan varaa ei juurikaan ole, ja niitä on vähän. Itse ostin muutaman kerran kaikki supermarketin perunat, kun halusin tehdä jouluksi muusia itselle ja kavereilleni. Ja kyllä kassalla tuijotettiin kovin, kun pinosin monta kymmentä perunaa yksitellen liukuhihnalle.
Kampukset, opiskelu ja opetus
Toyonaka-kampuksen urheilukenttä
Osakan yliopistolla on kolme kampusta: Suita, Toyonaka ja Minoh. Periaatteessa kampukset voisi karkeasti sanoa jakautuvan niin, että Toyonakasta löytyvät humanistiset ja valtiotieteelliset tieteet, sekä siellä suurin osa japanilaisesta opiskelijaväestöstä käyvät heidän opintoihinsa kuuluvat 1,5v kestävät perusopintonsa. Minoh kampus on kielten ja kulttuurien keskus. Suita on yliopiston suurin kampus, ja sieltä löytyy mm. lääketieteellisten tieteiden laitokset, lukuisia tutkimuskeskuksia, yliopiston hallintovirasto sekä kaksi yliopistollista sairaalaa. Jokaisen kampuksen välillä kulkee ilmainen shuttle bus, jotta kampusten välinen liikkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Tarkempi esittely kampuksista löytyy osoitteesta https://www.osaka-u.ac.jp/sp/whyou/where/intro/
Toyonaka-kampus syksyllä
Asuin Suitan kampuksen läheisyydessä, joten sinne kuljin polkupyörällä. Toyonakan kampus oli minun pääkampukseni, sillä suurin osa kursseistani sijoittui sinne. Alkusyksystä ja hyvällä säällä fillaroin Aoyamadain asunnostani Senri-Chūōn monorail asemalle, jätin polkupyöräni vartioituun pyöräparkkiin (maksaa 110 jeniä per päivä) ja kuljin monoraililla Shibarahara-handai-mae asemalle, joka on siis Toyonaka kampuksen lähin monorail asema. Sateisina päivinä ja kun minua laiskotti, kuljin pyörän sijaan bussilla Sneri-Chūōn asemalle. Minoh kampuksella en itse käynyt kertaakaan.
Suitan kampuksen lähellä on Expo Park, tai toiselta nimeltään Bampaku kinen kōen (Bampaku Memorial Park), joka on iso kauppakeskus, tapahtuma-alue sekä elokuvateatteri. Siellä on myöskin nimensä mukaisesti valtava puistoalue, missä järjestetään normaalisti paljon ulkoilmatapahtumia. Kävimme siellä useaan otteeseen syömässä kakkubuffetissa (aivan parasta), elokuvissa (pariskunnat saivat alennusta, ja tätä me hyväksikäytettiin olan takaa), sekä muutenkin vain ostoksilla. Tähän kauppakeskukseen voi hankkia ns. klubikortin, jonka avulla voi kerätä pisteitä ostoksista ja saada alennusta kaikista kauppakeskuksen liikkeistä. Itse hankin sen ja olin hyvin tyytyväinen alennuksiin.
Hankyu-juna
Toyonakan kampuksen lähellä on Ishibashin Hankyū -juna-asema, sekä paikallinen ostoskatu (shōtengai)-tyylinen alue. Ishibashilla on pieniä ja herkullisia ravintoloita, kahviloita ja pikkukauppoja. Sieltä pääsee myös Hankyū-linjaa pitkin kauniille Minoh Falls -nimiselle lyhyelle ja helppokulkuiselle vaellusreitille, joka kulkee pienellä vuorella ja päätyy pieneen vesiputoukseen. Siellä on myös ihan aseman tuntumassa Minoh Onsen, eli kuumia lähteitä, joissa saa käydä varsin halvalla. Yksi suosikki onseneistani. Matkalla vesiputoukselle näimme mm. apinoita ja söimme pikkuisista ulkoständeistä jäätelöä.
Minoh falls
Japanilaisissa yliopistoissa on tapana, että uuden periodin ensimmäinen viikko on ns. katseluviikko, eli saat mennä ilman ilmoittautumista kiinnostavien kurssien luennoille kuuntelemaan, millainen kurssi on, ennen kuin teet päätöksen, että haluatko ottaa kurssin vai et. Myös jokaisella käymälläni kurssilla, ensimmäisellä luentokerralla jokainen oppilas saa paperisen aikataulun jokaisesta luentokerrasta. Tämä käytäntö todella helpotti tunneille valmistautumisessa ja omien menojen suunnittelua, kun tiesi heti milloin on dediksiä ja kokeita.
Kouluruokalat kampuksilla ovat mahtavia – mutta tosi täynnä aina lounasaikaan. Eri ruokaloissa on myös eri ruokavalikoima ja hintataso, eli jokaiselle löytynee jotain. Kampukselta löytyy myös kauppoja, kuten konbineita (konbini = convenience store, usein 24/7h auki). Kannattaa mennä luennolta suoraan syömään lounasaikaan, tai mahdollisuuden mukaan (esim. jos on hypäri) tulla vähän aikaisemmin. Ruualla on tapana loppua, joten viimeisenä paikalle ilmestyvä voi jäädä ilman. Omalla kaveriporukalla oli tapana joko saapua yhdelle isoista ruokaloista etukäteen istumaan ja juttelemaan ja varaamaan pöytiä, tai käydä ostamassa ruokaa ulkoständeiltä tai konbinista ja mennä IRIS officeen (Information Room for International Students) syömään. Sinne tuli usein myös japanilaisia opiskelijoita, jotka halusivat oppia kieliä tai jutella muuten vain vaihtareille.
Opiskelutyyli ja työmäärä vaihtelivat kurssista riippuen. Itse otin japanin kielikursseja (JA500 oli minun tasoni), Japanin kirjallisuus, uskonto ja kulttuuri kursseja, sekä media ja viestintäkursseja. Kaikista työläimmät kurssit olivat kielikurssit. Melkein jokainen kurssi sisälsi vähintään yhden esitelmän tekemisen, joko reflektiopapereiden tai tuntikeskustelu raporttien tai esseiden kirjoittamista sekä luentoihin valmistavien lukemistojen lukemista. Koe minulla oli vain yhdessä kurssissa.
Haasteet, turvallisuus ja terveydenhuolto
Japani on varsin turvallinen maa maailman mittasuhteissa rikollisuuteen liittyen. Luonnonkatastrofit ovat kuitenkin asia, mikä kannattaa ottaa tosissaan. Minun vaihtoni aikana koin Hagibis-myrskyn, tai taifuunin, minkä ajaksi kaikki varoituksen saaneiden alueiden oppilaitokset suljettiin, julkiset kulkuvälineet lakkasivat liikkumasta ja asukkaita pyydettiin pysymään kotona pari päivää, sulkemaan kaikki ovet ja ikkunat ja mahdollisesti vielä suojaamaan ikkunat, sillä ne saattoivat mennä rikki. Tämä varoitus tuli jokaisen ihmisen puhelimiin tekstiviestinä. Tuuli yltyi myrskylukemiin, mikä on muuten ihan eri asia Japanissa kuin Suomessa. Se oli elämäni rajuin myrsky. Osaka selvisi säikähdyksellä ja hyvin pienin vaurioin, mutta Tokion alueella ainakin tulvi valtavasti. Lähetin tokiolaisille ystävilleni varmistusviestejä, että ovatko he kunnossa, ja onneksi he olivat.
Hagibis-myrskyn lisäksi koin muistaakseni kolme maanjäristystä, mutta muistan niistä vain yhden. Kaksi tapahtui yöllä ja olivat niin pieniä, etten ollut edes herännyt. Yksi tapahtui illalla, mutta oli sekin niin pieni, että se oli ohi ennen kuin tajusin sen alkaneen. NHK:n nettisivuilta voi seurata maanjäristysraporteista kuinka voimakkaita järistykset ovat olleet ja missä järistysten keskipisteet olivat.
Julkinen liikenne lakkaa kulkemasta aina puolen yön paikkeilla, ja alkaa taas uudestaan 5 aikaa aamulla. Siksi usein puhutaan viimeisestä ja ensimmäisestä junasta, jos ollaan oltu kaupungilla viihteellä. Taxi on aina kallista, joten en tiedä ketään vaihtaria, kuka olisi taxia Japanissa kertaakaan käyttänyt. Monesti istuimme jossain famiresussa (family restaurant), tai konbinin edustalla tai karaokessa, samalla kun odottelimme ensimmäistä junaa. Nämä kolme ovat yleensä koko yön aina auki.
Suurimpia haasteita vaihtareilla oli aina kielimuurin kanssa, joten koska minä osaan japania, näitä haasteita minulla oli varsin vähän. Toki kanjien lukemisessa oli aina vaikeuksia, mutta niistä selvisi, kun kysyi apua suoraan joltain japanilaiselta ja vain mainitsi, etten osaa lukea kanjeja. He olivat yleensä hyvin ymmärtäväisiä.
Itse en tarvinnut terveydenhuoltoa kertaakaan vaihtoni aikana, joten en tiedä kovin tarkkaan, kuinka se toimi. Kaikille vaihtareille oli pakollinen terveystarkastus, johon saatiin kattavat ohjeet ja aikataulun. Terveystarkastus tapahtui Suitan kampuksella ja sisälsi mm. pituuden ja painon mittaukset, verenpaineen mittauksen, röntgenin ja virtsanäytteen. Toiminta oli tehokasta ja eniten aikaa meni yksinkertaisesti omaa vuoroa jonottaessa.
Espanjalainen ystäväni kärsi kuitenkin pahasta nestehukasta ja jostain muusta, en tiedä yksityiskohtia, ja hän kävi OU:n koordinaattorin kanssa sairaalassa, jossa lääkäri auttoi häntä. Tilanne kuulemani mukaan eteni niin, että hän pyysi OU:n koordinaattorilta (jolle meillä oli kaikilla sähköpostiosoitteet) apua huonoon oloonsa ja tämä tuli mukaan tulkiksi ja hoitamaan lääkärikäynnin virallista puolta. Ymmärtääkseni reissu ei tullut kovin kalliiksi.
Postipakettien lähettäminen Suomesta Japaniin ja Japanista Suomeen on kallista. Äitini lähetti minulle pari pakettia, ja ne maksoivat 40-60€. Hän lähetti minulle mm. ruisleipää, Fazerin suklaata, suklaajoulukalenterin, yhden kirjan, tiskiharjan ja joululahjaksi korun. Jos lähetettävän asian paksuus menee yli 3cm, se muuttuu paketiksi ja on kallista. Paketin hinta muuttuu siis koon ja painon mukaan. Japanista Suomeen lähettäminen riippuu pääasiassa paketin painosta ja lähetystavasta. Meriteitse, eli laivalla (funabin), lähettäminen on halvinta, mutta kestää pisimpään, noin 3kk. EMS on nopein ja kallein. JP Postilta voi mennä pyytämään paperisen taulukon itselle, jossa lukee kaikki hinnat ja koot ja painot.
Opiskelijaelämä ja vapaa-aika
Dotonburi-alue Osakan ydinkeskustassa
On maailman suurin klisee sanoa näin, mutta vietin elämäni parasta aikaa vaihdossa. Tähän olisi niin paljon asiaa, etten millään saisi kaikkea kerrotuksi.
Suurimman osan kaveriporukkaani tapasin ensimmäisen kerran USJ (Universal Studios Japan) teemapuistossa. Orientaatiossa istuin yhden britin vieressä, johon törmäsin myöhemmin yliopiston toimistossa, joka täysin ohimennen kutsui minut mukaan reissuun. Itse raahasin sitten oman suomalaisen kaverini, joka asui Kiotossa, mukaan ja tällä tavalla porukka kasvoi loppujen lopuksi yli kymmenhenkiseksi.
Taiko-peli Namban game centerissä
Sen jälkeen tämän omaksi muodostuneen kaveriporukkani suosikkiasioita olivat ehdottomasti karaoke, izakayat (japanilainen baari, jossa asiakkaat saavat istua loosseissa ja saa tilata myös pikkupurtavaa), yhteiset ruuanlaitto kekkerit kaikkina juhlapyhinä, mielenkiintoisten ravintoloiden ja kahviloiden kokeileminen, vaellusretket sekä matkustelu. Karaoke parlorit eroavat suomalaisessa karaokessa siinä, että ne ovat ns. vuokrattavia yksityishuoneita, jotka saa vuokrata porukalle muutamaksi tunniksi. Joihin saa tilata juotavaa ja purtavaakin.
Meillä oli tapana viettää erinäisiä kekkereitä joko minun tai yhden kaverini asunnossa, sillä meillä oli isoimmat asunnot ja olohuoneet. Joka kerta järjestimme nyyttärit ja jokainen teki tai toi mukanaan syötävää ja juotavaa. Halloween, thanksgiving, joulu, synttäreitä, valentine day ainakin vietimme näin.
Osakan yliopisto myös järjesti tapahtumia, joissa kävimme vaihtelevalla aktiivisuudella. Itse otin osaa ainakin yliopiston ilmaiseen matkaan Hiroshimaan ja Miyajimaan sekä tutustumisjuhlaan ja oman maan esittelyyn Expo parkin esiintymislavalla.
Sapporo lumisateessa
Uudeksi vuodeksi matkustimme kaveriporukalla Hokkaidon Sapporoon. Työn jaon teimme niin, että kanadalainen ystäväni varasi meille mukavan airbnb:n netistä ja minä varasin meille kaikille lennot Osakan yliopiston matkailutiskiltä (kyllä OU:lla on myös oma matkailutiski auttamaan opiskelijoita matkustusasioissa). Vietimme Sapporossa kokonaisuudessaan viikon. Sapporossa kävelimme markkinoilla, vierailimme historiallisesti rekonstrukturoidussa ainu-kylässä, paikallisella suklaatehtaalla sekä Sapporon korkeimman vuoren, Moiwan, huipulla gondolan kanssa. Kävimme joka ilta onsenissa, sillä se oli aivan kadun toisella puolella airbnb:stämme. Itse olin onneni kukkuloilla, koska sain kokea vihdoin lunta talvella, sillä Osakassa lämpötila ei pudonnut +10 celsiuksen alapuolelle kertaakaan. Uuden vuoden aaton juhlimme Hokkaido Jingussa (suurin pyhättö Sapporossa) varmaan kaikkien muiden paikallisten joukossa. Ihmisiä oli ihan tuhottomasti ja liikennekin oli ohjattu kulkemaan pyhätölle ja julkisten liikennevälineiden aikataulujakin oli pidennetty, jotta ihmismassat pääsisivät kotiin keskiyön jälkeenkin.
ruuhka uuden vuoden aattona pyhätölle
Hokkaidon lisäksi kävimme Kiotossa, Narassa, Kobessa ja Tokiossa. Minä kävin vielä Vietnamissa suomalaisen ystäväni kanssa, mutta sen jälkeen korona iski päälle ja muut matkasuunnitelmani muuttuivat täysin mahdottomiksi. Kotimatkani lentoliput peruttiin myös koronan takia, joten jouduin kolmeen kertaan ostamaan uudet lentoliput (ihanaa kun käyttää halpalentoyhtiöitä) ennen kuin pääsin takaisin Suomeen. Reissun jälkeen hain rahojen hyvitystä lentoyhtiöiltä ja visalta ja sain kuin sainkin rahani takaisin, toki aikamoisella viiveellä. Kannattaa siis taistella rahoistaan!
Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville
Kun etsit ja varaat lentoja: Katso eri sivustoja! Hyviä sivustoja, joita itse olen käyttänyt, on esimerkiksi Momondo, halvatlennot.fi ja Supersaver, sekä suoraan lentoyhtiön omilta nettisivuilta, kuten Finnair. Mutta ota huomioon myös, että Finnairilla on ajoittain olemassa opiskelija/nuorisoalennus, jolloin lennon voi saada naurettavan halvalla. (Itse maksoin menomatkan lennosta 400€, kun ostin suoraan Finnairin sivulta yhdensuuntaisen lennon.)Takaisin lentäminen olikin toinen juttu, kiitos koronan.
Handai (阪大): Japanissa Osakan yliopistosta (大阪大学) käytetään tuttavallisemmin lempinimeä Handai, joten älä ylläty!
Netti: Kannattaa ostaa japanilainen puhelinliittymä ja netti puhelimeen etukäteen, jotta se on valmiina odottamassa sinua lentokentällä ja saat esimerkiksi Google Mapsin toimintaan. Itse käytin Mobal -nimistä palvelua: https://www.mobal.com/ Tämä toimi todella hyvin ja oli erittäin kätevä, pyöritti myös Netflixiä ongelmitta läppärilläni, kun jaoin kännykän verkon tietokoneeseeni. Toki hintava se on. Mutta japanilaiselta yritykseltä netin ostaminen on useasti vaikeaa, vaaditaan vakituinen osoite yms. muita takuita. OU tarjoaa myös avustusta netin ostamiseen, jos et aio ostaa etukäteen. HUOM. Japanissa ei ole ns. rajatonta nettiä. Siellä on sopimuksissa aina datakatto, eli kannattaa seurata omaa datan käyttöä puhelimesta, sillä jos menee rajan yli olet loppu kuun täysin ilman nettiä.
Deodorantin ostaminen on Japanissa hyvin hankalaa – ei mahdotonta – mutta suosittelen ottamaan omat mukaan Suomesta. Japanilaiset eivät käytä deodoranttia.
Japanin verkkovirran frekuenssi Itä-Japanissa on 50Hz ja Länsi-Japanissa 60Hz. Verkkovirran jännite puolestaan Japanissa on yleensä 100V. Suomen verkkovirran jännite on 230V, joten meidän elektroniikkalaitteitamme EI SAA kytkeä japanilaiseen verkkovirtaan ilman muuntajaa. PAITSI jos sinun elektroniikkalaitteessasi (esim. puhelimen laturi, suoristinrauta, sähköinen hammasharja yms.) lukee seuraava teksti:INPUT 100-240V- FREKUENSSI 50-60Hz. Tämä tarkoittaa, että laitteessa on oma sisäinen muuntaja, joka voi muuttaa käyttämäänsä tehoa ilmoitettujen määrien verran, eli saat käyttää suomalaista laitetta ilman erillistä muuntajaa. Tarvitset kyllä yhä adapterin. Adapterit ovat paljon halvempia ostaa Japanista elektroniikkaliikkeestä kuin Suomesta.
Adapteri: Suomalaiset elektroniikkalaitteet tarvitsevat Cà A adapterin.
BIC CAMERA on todella hyvä japanilainen elektroniikkaliikeketju – löytyy mitä tahansa, esimerkiksi adaptereita.
Daiso on halpa tavarataloketju, josta saa melkein mitä tahansa paitsi ruokaa.
Osoite: Ota ylös oma osoitteesi ja kanna sitä aina mukanasi (esim. kuva puhelimessa). Sitä tarvitaan usein, kun asioita Japanissa, ja on myös hyvä jos sinulla on mahdollisuus kirjoittaa se japaniksi papereihin.
IRIS office (Information Room for International Students) on Osakan yliopiston toimisto, joka auttaa vaihtareita. Kannattaa aina mennä kysymään, jos jokin asia askarruttaa! Niin virallisissa papereissa, kuin japaninkielisessä postissa tai vaikka ohjeissa kuinka käydä onsenissa.
Tatuoinnit: Jos haluat käydä onsenissa, tarkista etukäteen, että kyseiseen onseniin saa tulla tatuointien kanssa. Aika monessa tatuoinnit ovat kiellettyjä.
IC card: Kannattaa hankkia välittömästi. Niitä voi ostaa hiukankin isommilta asemilta. IC card on melkein sama asia kuin HSL matkakortti, paitsi, että IC cardilla voit myös maksaa esimerkiksi juoma-automaateilla. Niitä ladataan samalla tavalla kuin HSL korttejakin, mutta niihin voi ladata ainoastaan rahaa, eikä ollenkaan kautta/aikaa. Eri alueilla on eri nimiset IC cardit, mutta samaa korttia voi käyttää missä päin Japania tahansa alueista piittaamatta. IC cardit eivät kata ihan kaikkia kulkuvälineitä, mutta melkein kaikki ainakin kaupungeissa kuuluvat niiden piireihin. Alla karkea listaus korteista:
Alueet
JR myöntämä
Muun kuin JR myöntämä
Tokio, Niigata, Sendai
Suica
Pasmo
Osaka, Kioto, Chūgoku, Hokuriku
Icoca
PiTaPa
Nagoya, Shizuoka
Toica
Manaca
Sapporo
Kitaca
Fukuoka, Kumamoto, Kagoshima, Oita, Nagasaki
Sugoca
Nimoca
CO-OP card tai COOP IC card on Osakan yliopiston oma kortti, jota käyttämällä saa kaikesta, mitä kampusalueella ostaa (esim. ruokalassa ruokaa) alennusta. Siihen voi myös ladata rahaa, samalla tavalla kuin muihinkin IC cardeihin, ja sitä voi sitten käyttää maksuvälineenä kampusalueella. Se on ilmainen, mutta vaatii pantin, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa vaihdon päättyessä.
Dry Ice: Japanilaisista ruokakaupoista saa ilmaiseksi kuivajäätä, jos ostat pakasteita tai jäätelöä, jotta ostoksesi pysyvät kylmänä kotiin saakka. Ole kuitenkin varovainen, kun käsittelet kuivajäätä, se ei saa koskettaa suoraan ihoa.
Jos et osaa yhtään japania, opettele edes muutama sana. Se saa japanilaiset aina hyvälle mielelle ja hyvin avuliaiksi!
Jos et tiedä, kysy! Kaverilta, koordinaattorilta, myyjältä, virkailijalta, tai vaikka vaihtotuutoriltasi. Kyllä joku aina auttaa!
Sain tiedon hyväksymisestä vaihto-opiskelijaksi Koben yliopistoon kesäkuun lopulla 2019 eli noin kolme kuukautta ennen opintojen alkua. Tieto tuli minulle sähköpostitse ja sen liitteenä oli hyväksymiskirjeen lisäksi myös neljä muuta liitetiedostoa, jotka sisälsivät tärkeää tietoa vaihtoon liittyen. Yksi liitteistä käsitteli kaikkea käytännön asiaa viisumin hankkimisesta, vakuutuksesta, asumisesta ja opiskelusta Koben yliopistossa sekä tärkeitä päivämääriä, jotka tulisi ottaa huomioon lentojen hankkimista suunnitellessa. Tässä pdf-tiedostossa oli myös tarkat saapumisohjeet Kansain lentokentältä Kobeen Sannomiyan päärautatieasemalle sekä hinta-arviot julkisen liikenteen lippujen lisäksi myös elämiskustannuksista kuukaudessa. Liitteenä oli myös Koben yliopiston lukuvuosikalenteri, tietoa tärkeistä rokotteista sekä saapumisilmoitus, joka piti täyttää ja palauttaa sähköpostitse elokuun 2019 loppuun mennessä. Kyseiseen saapumisilmoitukseen tuli kirjata muun muassa yhteyshenkilön tiedot hätätapauksien varalta sekä lennon tiedot, saapumisajankohta ja missä aikoo majoittua saavuttuaan Japaniin. Kaikki kanssakäyminen ja viestittely Koben yliopiston koordinaattorin kanssa oli mutkatonta ja hän osasi myös hyvin ohjeistaa ja tarvittaessa muistutella lähenevistä hakemusten deadlineista.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Ennen opintojen varsinaista alkamispäivää kokoonnuimme aamutuimaan kaikkien uusien vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden voimalla Sannomiyan (三宮) asemalle (Koben keskeisin rautatieasema), josta lähdimme tuutoriryhmissä hoitamaan byrokraattisia asioita. Menimme ensin käymään aseman lähellä olevassa rakennuksessa, missä kirjauduimme kaupungin asukkaiksi, saimme opastusta kaupungin käytännöistä (kuten roskien lajittelu, pyöräily, yms.) ja otimme yliopiston vaatiman vakuutuksen. Virasto-asioissa meni useampi tunti, sillä emme olleet toimiston ainoat asiakkaat ja meitä oli paljon, mutta pääsimme onneksi samalla hieman tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin, mikä sai ajan kulumaan hieman nopeammin.
Byrokratisimman osuuden jälkeen suuntasimme ilmoittautumaan asukkaiksi asuntoloihin. Siirryimme Sannomiyan asemalta Port Liner nimisellä junalla Port Islandille, jossa minun ja muiden tuutoriryhmäni jäsenten asuntola sijaitsi. Tuutorit opastivat meitä lippuautomaattien käytössä ja hankimme jokaiselle samalla myös ICOCA-magneettikortit julkisilla kulkemisen helpottamiseksi. Asuntolalle tullessa saimme täytettäväksi lomakkeita ja palautettuamme ne asuntolan työntekijöille saimme isot kirjekuoret, joissa oli huoneidemme avaimet sekä käytännön ohjeita asuntolassa asumiseen. Lisäksi saimme tuutoreilta nipun papereita, jossa oli ohjeet koululle kulkemiseen seuraavana päivänä. Kävimme kaikki viemässä tavaramme huoneisiin, minkä jälkeen tuutorit näyttivät meille vielä tien ruokakauppaan, jotta saimme ostettua perustarpeita asuntolalle. Hieman myöhemmin samana päivänä kävimme vielä muutaman oman tuutoriryhmäni jäsenen kanssa yhdessä läheisessä IKEAssa ostamassa ruokailuvälineitä ja muita asumisen kannalta hyödyllisiä tarvikkeita.
Tunnelmaa huoneeseen IKEAn ledivaloilla
Olimme sopineet tuutoriryhmäni kanssa kulkevamme yhdessä yliopistolle ensimmäisenä päivänä, jotta löytäisimme hieman varmemmin perille. Menimme ensin asuntolalta asemalle, johon tuutorimme oli meidät aiempana päivänä saattaneet ja siitä jatkoimme Port Linerilla Sannomiyan asemalle. Sannomiyan asemalla etsiydyimme Hankyu-linjalle ja matkasimme tällä junalla Rokko Stationille (六甲駅), josta kävelimme vielä ainakin kilometrin verran Koben yliopistolle, joka sijaitsi vuoren rinteellä ja koostui neljästä eri kampuksesta (Rokkodai 1&2 ja Tsurukabuto 1&2). Suurin osa vaihto-opiskelijoiden tunneista sijoittui Rokkodai 2 ja Tsurukabuto 2-kampuksille. Port Islandilta yliopistolle kulkemiseen kului yhteensä noin 45 minuuttia.
Näkymä Rokkodai 2 -kampukselta
Ensimmäisen päivän infotilaisuus pidettiin Tsurukabuto 2-kampuksella, joka sijaitsee hieman korkeammalla samaisen vuoren rinteellä. Infotilaisuudessa meille jaettiin isot, nimikoidut kirjekuoret, jotka sisälsivät opiskelijakortin, tunnukset yliopiston palveluihin kirjautumiseen sekä ison pinon papereita, joista osa oli täytettäviä lomakkeita ja osa käytännön infoa opiskeluihin liittyen. Vaihto-opiskelijoiden koordinaattori piti nimenhuudon ja esitteli samalla ryhmittäin meidän vaihto-opiskelijoiden vastuuopettajat, minkä jälkeen he sekä tuutorit esittelivät itsensä. Infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen aikana tuli niin paljon tärkeää tietoa opiskeluihin liittyen, että loppupäivän oli pää ihan pyörällä. Lisäksi meille kerrottiin tulevasta päivän mittaisesta ryhmämatkasta Awaji Islandille, jonka tuutorit järjestivät meille koordinaattorin avustuksella.
Vaihdon aikana kertyneet paperit
Samalla viikolla oli vielä toinen infotilaisuus, jossa useat eri tahojen edustajat kertoivat käytännön asioista (kuten roskien lajittelu, turvallisuus, katastrofi-info) niin Kobessa asumiseen kuin yleisesti Japanissa asumiseenkin liittyen sekä käytänteisiin erinäisissä tilanteissa. Lisäksi meille kerrottiin vaihto-opiskelusta ja sen mahdollisista vaikutuksista henkisesti, minkä ohessa meitä ohjeistettiin täyttämään terveyskysely, joka palautettiin yliopiston terveydenhoitajille terveystarkastuksen yhteydessä. Meitä muistutettiin myös ottamaan terveystarkastukseen mukaan todistus saaduista rokotteista. Tämäkin infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen jälkeen oli vielä tuutoreiden vetämä kampuskierros.
Asuminen
Koben yliopistolla on kolme vaihto-opiskelijoille suunnattua asuntolaa: Sumiyoshi, Kokui ja Port Island. Näistä kolmesta Sumiyoshi on kaikista lähimpänä yliopiston kampuksia, kun taas Port Island on kaikista kauimmainen. Kaikkien asuntoloiden vuokraan lisätään joka kuukausi yleistilojen maksu, mikä vaihtelee asuntoloittain sekä Port Islandin tapauksessa myös huonetyypin mukaan. Osassa asuntoloista on myös ns. sisääntulomaksu, joka maksetaan asuntolaan muuttaessa ja osassa siivousmaksu, joka maksetaan muuttaessa pois. Kaikkien asuntoloiden vuokrat maksetaan yliopiston kampuksella sijaitsevaan erilliseen toimistoon kuukausittain joko paikan päällä käteisellä tai kortilla konbinissa (convenience store), mutta jälkimmäiseen vaaditaan japanilainen pankkitili. Yleisten tilojen maksu puolestaan maksetaan kuukausittain käteisellä asuntolan toimistoon. Jokaisella asukkaalla täytyy myös olla henkilökohtainen sähkösopimus (minkä ainakin Port Islandilla henkilökunta oli hoitanut meidän puolesta) ja sähkölasku maksetaan konbiniin muistaakseni kuukausittain. Tämän lisäksi Sumiyoshin ja Kokuin asuntolat velottavat veden käytöstä, mikä lisätään vuokraan joka toinen kuukausi.
Koben yliopistoon hakiessa täytyy samalla hakea paikkaa asuntolasta, mikäli ei halua yrittää itse etsiä vaihtoehtoista asumismuotoa. Itse hain ensisijaisesti Port Islandille, sillä se vaikutti omasta mielestäni viihtyisimmältä ja siellä oli haettavissa eri kokoisia huoneita. Port Islandin asuntola on myös kaikista uusin näistä kolmesta, jotka aiemmin mainitsin, joten ajattelin sen olevan myös kaikista siistein vaihtoehto. Sain tiedon asuntolapaikastani sähköpostitse syyskuun alussa 2019 eli noin kolme viikkoa ennen opintojen alkua.
Australialainen vaihto-opiskelijaystäväni kuvasi syyskuun lopulla 2019 esittelyvideon Port Islandin asuntolasta. Videon pääsee katsomaan tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Bwhx15h8Md0.
Huone D502
Minun huoneeni oli D502 eli D-tyypin huone ja se sijaitsi asuntolan viidennessä ja samalla ylimmässä kerroksessa. Huoneeni oli hissiltä tullessa toinen oikealla ja suoraan sitä vastapäätä oli kerroksen yleinen tila, jossa oli myös koko kerroksen yhteiseen käyttöön tarkoitettu mikro. D-tyypin huoneet ovat kooltaan 13m² ja niissä on pieni eteinen, sänky, työpöytä, vaatenaulakko, kaksi seinäkaappia, oma wc/kylpyhuone, keittiö, parveke sekä ilmalämpöpumppu. Kylpyhuoneessa on pönttö, lavuaari ja kylpyamme sekä peili ja seinään kiinnitetty ns. kuivaustanko pyyhkeelle. Keittiösyvennyksessä puolestaan on lavuaari, yksi (induktio)keittolevy, pieni jääkaappi ja lavuaarin päällä kaksi metallista hyllyä. Huoneen ainoat ”sisäänrakennetut” säilytystilat ovat sängyn alta löytyvät vetolaatikot (2kpl), eteisen yksi hyllylevy, keittiön lavuaarin alla oleva kaappi sekä työpöydän laatikot ja sen yläpuolella olevat seinään kiinnitetyt kaapit (2kpl). Huoneen pääty on lähes kokonaan lasia parvekkeelle johtavan, lasisen liukuoven vuoksi. Parveke on avonainen ja siellä on ”kuivausteline” eli toisin sanoen kolme uloketta, jonka reikien läpi voi halutessaan omakustanteisesti pujottaa pyykkinarun.
Opiskelu Koben yliopistossa oli melkoisen erilaista kuin mihin olen Helsingissä tottunut, sillä suurin osa opetuksesta oli hyvin pitkälti opettajan/luennoitsijan yksinpuhelua ja kaikki kurssi-ilmoittautumiset, muistiinpanot ja kurssipalaute tehtiin pääasiallisesti käsin. Yliopiston tarjoamien kurssien listat olivat nähtävissä netissä, mutta vaihto-opiskelijoille jaettiin tästä huolimatta orientaatiossa tulostetut versiot kaikista mahdollisista kursseista. Kurssi-ilmoittautumista ei kuitenkaan tehty netissä etukäteen, vaan kurssit valittiin ensimmäisen viikon aikana ja kirjattiin sitten orientaatiossa jaettuun lomakkeeseen. Kursseja tuli valita vähintään kuusi kappaletta yhtä viikkoa kohden, joista piti muodostua vähintään 10 tuntia opiskelua per viikko. Tämän jälkeen ilmoittautumislomake tuli hyväksyttää omalla ohjaajalla (vaihto-opiskelijoille suunnatut vastuuopettajat) ja palauttaa sen jälkeen yliopiston kansliaan (Student Affairs Section).
GSP Office eli humanistinen tiedekunnan kanslia
Kun kurssi-ilmoittautumiset oli tehty, oli opiskelijoilla viikko aikaa käydä kyseisen kurssin tunneilla ja päättää sen jälkeen, mikäli he haluavat vaihtaa tai jättää jonkin kurssin pois opintosuunnitelmastaan. Aluksi tämä käytäntö ihmetytti meitä vaihto-opiskelijoita, mutta sitten meille selitettiin, että yliopiston kurssien nimet ja kurssikuvaukset harvoin vastaavat kurssin varsinaista sisältöä, minkä vuoksi opiskelijoilla on viikon jälkeen mahdollisuus vaihtaa tai jättäytyä halutessaan pois valitsemiltaan kursseilta. Todistimme itse yhden vaihto-opiskelijaystäväni kanssa tämän kahdella kurssilla, joista toisen oli tarkoitus olla ”Comparative Study of Modern Japanese Society and Culture” ja toisen ”Modern and Contemporary Fashion”, mutta ensimmäinen lopulta käsitteli lingvistiikkaa ja toinen taidehistoriaa.
Japanissa akateeminen vuosi alkaa huhtikuussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuussa. Syksyllä opintonsa aloittavat vaihto-opiskelijat tulevat siis yliopistolle kesken lukuvuoden, jolloin muun muassa harrastusryhmien jäsenrekrytoiminen ja alkukarnevaalit jäävät kokematta, mutta myös opintotarjonta on aivan eri kuin kevätlukukaudella. Vuonna 2019 syksyllä aloittaneille vaihto-opiskelijoille ei ollut kovin paljon tarjolla englanniksi opetettavia kursseja ja japaniksi opetettaville kursseille osallistuttaessa japanin kielen taitotason tuli vastata vähintään JLPT asteikon N2-tasoa. Oma tasoni ei ollut siinä vaiheessa kahden vuoden japanin opiskelun jälkeen vielä ihan niin hyvä, joten minun ja monien muiden vaihto-opiskelijoiden valittavissa olevien kurssien määrä oli hyvin rajallinen. Onneksi yliopistolla oli kuitenkin myös erillinen vuonna 2016 perustettu, englanninkielinen ohjelma ”Educational Program on Current Japan”, johon lukeutuville kursseille valtaosa vaihto-opiskelijoista loppuen lopuksi hakeutui.
Maistiaisia luennolla
Tähän aiemmin mainitsemaani erilliseen ohjelmaan kuuluvat kurssit osoittautuivat minun ja monen muun vaihto-opiskelijan suosikeiksi, sillä kurssien luennot eivät olleet usein perinteisten luentojen kaltaisia. Yksi ohjelman kursseista oli ”Food, Liquor and Society in Current Japan in Globalization”, jonka tunneilla kävi luennoimassa erilaisten ruokaan ja juomaan liittyvien yritysten edustajia, joilla oli myös usein mukanaan maistiaisia yrityksen tuotteista.
Opettajan lahjoittama sakekuppi tislaamovierailun jälkeen
Tämän lisäksi pääsimme myös tutustumaan paikalliseen sake tislaamoon sekä vierailemaan Koben yliopiston maatilalle, jossa opimme enemmän muun muassa japanilaisesta maanviljelyksestä sekä maailmankuulusta Kobe härästä ja sen kasvatuksesta.
Vierailu Koben yliopiston maatilalla
Yleisesti ottaen vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit vaikuttivat ainakin omasta mielestäni varsin helpoilta ja arvostelukaan ei usein ollut millään tavalla ankara. Lähes kaikilla kursseilla lopputyönä oli kirjoittaa 1500–2000 sanan essee englanniksi jostakin kurssilla käsitellystä aiheesta. Samaan aikaan paikallisten opintoja seuratessa ei olisi aina uskonut, että kuulumme edes samaan tiedekuntaan saatika yliopistoon. CIE:n (Center of International Education) järjestämät kielikurssit olivat kuitenkin ihan toista luokkaa, sillä näillä tunneilla opetus tapahtui pääsääntöisesti japanin kielellä ja tahti oli toisinaan hyvinkin reipas.
Yksi tavoitteistani vaihtoon lähtiessä oli päästä toimimaan paikallisten kanssa ja saada lisää japanilaisia ystäviä. Alkuun tämä tuntui hyvin hankalalta, sillä pian opintojen alettua huomasin yliopiston ja varsinkin kurssien osanottajien jakautuneen hyvin pitkälti kahtia paikallisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden kesken. Hyvin harvat japanilaiset opiskelijat halusivat osallistua englanniksi opetetuille kursseille ja vaihto-opiskelijoiden oli puolestaan hankala pysyä mukana japaniksi opetettavilla kursseilla, joten kanssakäyminen paikallisten kanssa rajoittui lähinnä tuutoreihin, harrasteryhmä TRUSS:n järjestämiin opiskelijatapahtumiin sekä asuntoloiden asukkaiden järjestämiin bileisiin. Tästä syystä päätin yrittää etsiä itselleni harrasteryhmän, sillä tiesin lähes kaikkien Koben yliopistossa opiskelevien kuuluvan vähintään yhteen harrasteryhmään. Olin kuullut eräältä tuutorini paikalliselta ystävältä yliopiston Apollon-kuorosta, mikä herätti mielenkiintoni, sillä olen itsekin peruskoulun aikana kuulunut kouluni kuoroon ja rakastan laulamista ylipäänsä. Niinpä eräänä päivänä otin sähköpostitse yhteyttä kuoron puheenjohtajaan ja tiedustelin mahdollisuudesta liittyä kuoroon. Kuoron puheenottaja vaikutti hämmästyneeltä saatuaan viestiä vaihto-opiskelijalta, mutta kutsui minut siitä huolimatta harjoituksiin ja sanoi, että voisimme sen jälkeen keskustella liittymisestä, mikäli olisin edelleen kiinnostunut. Samaisella viikolla osallistuin kuoron harjoituksiin ainoana ulkomaalaisena ja päädyin myös myöhemmin liittymään kuoroon, mikä oli mahdollisesti paras päätös koko puolivuotisen vaihto-opiskeluni aikana.
Kuorolla oli harjoituksia yleensä ilta-aikaan noin kaksi kertaa viikossa, jotka alkoivat aina lämmittelyllä, minkä jälkeen lauloimme yliopiston tunnuskappaleen ennen varsinaisia kuoroharjoituksia. Melko pian liittymiseni jälkeen minulle kerrottiin, että minun tulisi päättää haluanko osallistua vuotuiseen ”joulukonserttiin”, mihin hyvin lyhyen harkinnan jälkeen vastasin myöntävästi. Kuorolaiset olivat äärimmäisen kannustavia ja kaikin puolin ottivat minut lämmöllä mukaan kaikkeen kuoron toimintaan. Konsertissa oli neljä osaa, joita varten kuoro oli harjoitellut jo keväästä lähtien, mutta kaikki kuorolaiset eivät osallistuneet kaikkiin osiin. Itse päädyin loppuen lopuksi osallistumaan kolmeen neljästä osasta, joita varten minun täytyi noin kuukauden sisään opetella 16 kappaletta stemmoineen, joista kaksi oli englanniksi, kaksi latinaksi ja loput japaniksi. Konsertin lähestyessä harjoitustahti kiihtyi ja joinakin viikonloppuina meillä oli myös useita tunteja kestäviä kuoroleirejä. Parin kuukauden intensiiviset harjoittelut huipentuivat joulukuussa 2019 järjestettyyn konserttiin, jossa esiinnyimme lähes täyden konserttisalin lavalla. Myös läheisimmät vaihto-opiskelijaystäväni olivat tuolloin paikalla katsomassa esitystä. Konsertin jälkeen meillä oli vielä pari juhlavaa tapahtumaa hienon konsertin johdosta, johon osallistui kuorolaisten lisäksi myös yliopiston opettajia. Kaiken kaikkiaan upea kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Japani on yleisesti ottaen varsin turvallinen maa luonnonkatastrofeja lukuun ottamatta. Luonnonkatastrofejakaan ei kuitenkaan tarvitse kauheasti pelätä, sillä niihin on usein varauduttu hyvin ja vaihto-opiskelijoillekin opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Meille tällaiset infotilaisuudet järjestettiin heti yliopisto-opintojen ensimmäisinä päivinä yliopistolla ja pian tämän jälkeen myös asuntolalla. Kobe on sijainniltaan otollisessa paikassa, sillä se sijaitsee Tyynenmeren Osakanlahden rannikolla hyvin pitkälti vuorten ympäröimänä, joten taifuunit ja tsunamit eivät yleensä yllä sinne asti tai eivät ainakaan ole yhtä tuhoisia kuin itärannikolla. Minun vaihtoni aikana Japanissa oli yksi taifuuni ensimmäisen kuukauden sisään, minkä vuoksi luennot peruttiin ja yliopisto kehotti kaikkia opiskelijoita pysymään sisätiloissa. Selvisimme kuitenkin onneksi pelkällä säikähdyksellä, sillä Kobessa taifuuni vaikutti ainoastaan erityisen voimakkaana tuulena ja sadekin oli hieman normaalia raskaampi.
Julkisilla liikkuminen Japanissa on melko hintavaa, minkä lisäksi Japanissa on monia eri raideyhtiöitä ja kaikilla julkisilla kulkuvälineillä on myös omat hinnastonsa. Tästä syystä Google Maps on kätevä apuri, sillä reitin ja aikataulujen lisäksi se näyttää myös hinta-arvion käytettävien kulkuvälineiden hinnastojen mukaisesti, jolloin halutessaan voi valita halvemman vaihtoehdon. Ainakaan Kobessa alle vuoden oleskelevat vaihto-opiskelijat eivät voi saada opiskelijahintaista julkisen liikenteen kuukausikorttia. Tästä syystä kannattaa jo heti alkuun hankkia ICOCA-magneettikortti (Tokion alueella vastaava kortti on nimeltään SUICA) ja tallettaa sinne arvoa samaan tapaan kuin HSL:n matkakortille. Tämä helpottaa kulkemista eri junayhtiöiden raiteiden välillä huomattavasti, sillä ICOCA käy maksuvälineenä suurimmalla osalla julkisista kulkuvälineistä Japanissa. ICOCA on haltijakohtainen lippu ja sen voi hankkia lippuautomaatista käsittääkseni miltä tahansa juna-asemalta Kansain alueella. Lisäksi ICOCAn voi palauttaa aseman lipunmyyntipisteisiin, kun sille ei enää ole käyttöä, jolloin kortista saa myös alussa maksetun pantin takaisin.
Kobessa Port Islandilla asuessa ICOCAn käytön sijaan tulee edullisemmaksi hankkia 3kk kausilippu Port Lineriin, minkä pystyy ostamaan Port Liner -linjan porttien ulkopuolella olevasta lippuautomaatista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Port Liner kausilippu on henkilökohtainen toisin kuin ICOCA. Halutessaan Port Islandilta voi myös kävellä Koben ”keskustaan” eli Sannomiyaan, missä menee aikaa keskimäärin noin puoli tuntia. Tämä on tärkeä tieto, mikäli haluaa jatkaa illanviettoa aamun pikkutunneille saakka, sillä Port Liner lopettaa liikennöinnin muistaakseni puolen yön aikaan tai viimeistään yhdeltä yöllä.
Lisäksi, mikäli haluaa matkustaa edullisemmin ympäri Japania opintojen loppumisen jälkeen, suosittelen pyytämään tuutoria tai jotain muuta hyvin japania osaavaa henkilöä seuraksi maahanmuuttovirastoon, sillä opiskelijaviisumin voi siellä saada vaihdettua turistiviisumiin JR Passia (Japan Rail Pass) varten. Itse kävin siellä ensin vaihto-opiskelijaystävän kanssa ja saimme molemmat kieltävän vastauksen hakemuksiimme, mutta olimme muilta vaihto-opiskelijoilta kuulleet sen onnistuvan, joten päätimme molemmat yrittää vielä uudelleen japanitaitoisen henkilön avustuksella ja saimme kuin saimmekin viisumistatukset vaihdettua. JR Pass on siis tarjolla ainoastaan turisteille ja se on melkoisen hintava (n. 400€/2vk), mutta jos on suunnitelmissa matkustaa paljon ja pitkiä matkoja suhteellisen lyhyessä ajassa, se on erittäin kannattava hankinta, sillä JR Pass käy myös monissa Shinkanseneissa kaupunkien sisäisten ja niiden välisten JR -linjojen lisäksi.
Daiso ja muuta sadan jenin kaupat ovat oivia aarreaittoja, mikäli haluaa tehdä huoneestaan asuntolassa helposti ja halvalla kodikkaan. Daisosta löytyy paljon kaikenlaista mihin tarpeeseen vain, itse ostin sieltä tarvikkeita muun muassa tavaroiden organisointiin ja saadakseni lisää säilytystilaa. Esimerkiksi eteiseen löytyi sieltä seinien väliin pingotettava tanko muistaakseni 200 jenillä (n. 1,50€), johon sai kätevästi vaatteita roikkumaan henkareilla. Ostin Daisosta myös työpöytäni päälle sellaisia kokoon taitettavia muovisia hyllyjä, joita voi myös laittaa toistensa päälle. Nykyään ne toimivat minulla vaatekaapissa vaatepinojen erottelijoina.
Koben satama
Japanissa ollessa kannattaa kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia ruokia, sillä monet niistä ovat todella edullisia ja lisäksi mielettömän hyviä. Myös yliopiston ravintoloissa syömistä suosittelen, sillä se on edullista ja vaihtoehtoja on usein paljon. Lisäksi ainakin kaikissa Koben yliopiston ruokalassa on tarjolla teetä ja vettä ilmaiseksi (tai ainakin ruokailun yhteydessä). Kobessa suosittelen käymään Venus Bridgellä varsinkin auringonlaskun aikaan, sillä kyseinen näköalapaikka on mielettömän kaunis ja sieltä näkee lähes koko kaupungin. Auringonlaskun aikaan siitä syystä, että kaupunkimaisema näyttää hienolta illan pimetessä ja valojen syttyessä rakennuksiin. Toinen täydellinen paikka auringonlaskun ihailuun on Kobe Port Tower, mikä sijaitsee Koben satamassa. Vaihto-opiskelijat pääsevät sinne ilmaiseksi, kun hakevat yliopiston toimistosta sellaisen vihreän kortin (en muista tehtiinkö tämäkin tuutorien johdolla opintojen alkuvaiheessa). Koben satama eli Harbourland on muutenkin todella viihtyisä ja siellä on myös iso kauppakeskus, jonka elokuvateatteri on usein (varsinkin ilta-aikaan) halvempi kuin muut keskustan elokuvateatterit. Lisäksi jos kansainvälinen tunnelma ja jazz-musiikki kiinnostaa, suosittelen vierailemaan Alchemist -nimisessä baarissa, sillä siellä on usein myös livemusiikkia tarjolla. Myös jonkinlaista patikointireissua suosittelen, jos sellainen yhtään kiinnostaa, sillä Koben ympäristössä on paljon hyviä patikointireittejä.
Ilmastosta vielä sen verran, että suosittelen ottamaan vaihtoon mukaan niin vilpoista kuin lämmintäkin vaatetta sillä Japanissa on yleensä syyskuussa vielä lähes +30 astetta lämmintä ja talvella puolestaan hyvin kalsea sää, vaikkei lämpötila varsinaisesti alle nollan putoaisikaan. Kobessa talvet on yleensä todella vähälumisia ja suhteellisen leutoja, mutta helmikuussa 2020 Tokiossa ystävieni kanssa poiketessa olimme lähes koko ajan kylmissämme, sillä tuuli oli hyytävä. Toki Japanistakin saa ostettua esim. lämmintä kerrastoa ihan suhteellisen halvalla vaikkapa Uniqlosta, mutta suosittelen silti varautumaan kunnollisella talvitakilla ja muutenkin varustautumaan vaihteleviin sääolosuhteisiin.
