Tag: Finnish

Posted on

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, Israel, syksy 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin Erasmus+ vaihdossa Israelissa, Tel Avivin yliopistossa syyslukukauden 2019-2020. Israel valikoitui vaihtokohteekseni sekä yleisen Lähi-idän kiinnostukseni vuoksi että myös siksi, että Tel Avivin yliopistossa oli mahdollisuus suorittaa rauhan- ja konfliktintutkimuksen opintoja, aihepiiri, jota olin jo Suomessakin opiskellut.

Alkubyrokratia ennen lähtöä

Ennen lähtöni valitsin Helsingin yliopiston kielikeskuksen valikoimista Raamatun heprean peruskurssin, jotta ainakin tulevan kohdemaani aakkoset olisivat jollain tavoin hallussa. Vaikka opintoni olivatkin englanniksi ja valtaosa kohtaamistani ihmisistä puhui englantia ainakin välttävällä tasolla, oli heprean aakkosten osaamisesta hyötyä esimerkiksi joidenkin paikkojen ja liikkeiden paikantamisessa.

Täytin ja lähetin vaihtoon vaadittavat dokumentit lähtöä edeltävänä syksynä. Vaihtoon pääsyn varmistuttua aloin kerätä kasaan myös Tel Avivin yliopiston vaatimia dokumentteja. Alkutahmeuden jälkeen kielitaitotodistus, suosituskirje, vakuutuskopiot ja viisumi kuitenkin järjestyivät sangen mutkattomasti ja nopeallakin aikataululla. Kysymysten herätessä sai liikkuvuuspalveluista nopeasti pyytämällä apua.

Tel Avivin yliopisto lähetti luettelon kurssitarjonnastaan minulle sähköpostitse. Kurssit tuli valita ennen vaihtoon saapumista. Kehotus kuului valita hieman aiottua enemmän kursseja, sillä kursseille ei voi enää ilmoittautua jälkikäteen mutta niiltä voi pudottautua pois. Valitsin ensisijaisesti neljä itseäni eniten puhuttelevaa kurssia kansainvälisestä Conflict Resoluton and Mediation -maisteriohjelmasta. Perille päästyäni selvisi, että vain kaksi kursseista todella järjestettiin. Oli siis hyvä, että minulla oli varalla muutama muukin kurssi, joihin olin ilmoittautunut.

Asuminen

Olin lukenut, että Israelissa asunto kannattaa käydä itse tarkistamassa ennen sen vuokraamista, jotta säästyy ikäviltä yllätyksiltä. Tämän vuoksi olin varannut ensimmäiseksi viikoksi huoneen hostellista läheltä rantaa muutamaa viikkoa ennen lukuvuoden alkamista. Näin minulla oli sekä aikaa hieman lomailla, tutustua kaupunkiin, että myös etsiä asuntoa rauhassa ennen koulun alkua. Liityin erilaisiin facebook ryhmiin, kuten Secret Tel Aviv, ja ilmoitin siellä etsiväni asuntoa. Sain muutamia yhteydenottoja ja löysinkin itselleni vuokrahuoneen, jossa asuin läpi koko visiitin. Lähtijän on hyvä huomata, että Tel Avivissa yksiöt eivät ole yleisiä, monet asunnot ovat isoja ja kimppa-asuminen on suosittua. Lisäksi vuokrat eivät ole kovin edullisia.

Ensimmäisten asioiden joukossa paikan päällä hanki israelilainen kännykkäliittymä, se helpottaa arkeasi kummasti. Näin asunnon etsiminen ja vuokranantajien tavoittaminen on helpompaa, etkä ole riippuvainen hostellin tai lähikuppiloiden WIFI-verkosta. Puhelinliittymiä kauppaavat myyjät löytää nopeasti esimerkiksi kauppakeskuksista omista kojuistaan, ihan kuten Suomessakin. Tel Aviv kaupunkina on melko liberaali, mutta muualla Israelissa matkustaessasi kannattaa varautua konservatiivisempaan meininkiin. Itse koin Tel Avivin turvallisena kohteena, mutta täytyy pitää mielessä, että kyse on maasta, jossa vuosikymmeniä kestänyt konflikti on arkipäivää ja saattaa kärjistyä koska vaan.

Opiskelu ja opinnot

Ennen varsinaisten opintojen alkua TAU järjesti vaihto-opiskelijoille muutaman tunnin kestoisen orientaatiopäivän, jossa kerrottiin niin yliopiston käytänteistä kuin kierrettiin pikaisesti kampus ja sen tilat. Saimme opiskelijakortit ja paperiset todistukset, jotka oikeuttivat opiskelijahintaiseen bussilippuun. Itse opinnot alkoivat viikko orientoitumisen jälkeen ja opiskelutahti oli tehokasta. Opetus oli laadukasta ja näin suomalaisesta näkökulmasta myös hyvin interaktiivista. Luennot olivat pääasiassa massaluentoja, opiskelijoilta odotettiin paljon puheenvuoroja ja myös suulliset esitelmät olivat suosittuja. Puolivälissä lukukautta palautettiin midterm-esseet ja lukuvuoden lopussa palautettiin joko loppuessee tai osallistuttiin loppukokeeseen.

Israelissa arki alkaa sunnuntaina ja päättyy torstaina. Näin viikonloppu alkaa jo torstai-iltana ja päättyy lauantaina. Luentoja minulla oli neljänä arkipäivänä viikossa, toisina päivinä useampi peräkkäin. Läsnäolo toisilla kursseilla oli melko välttämätöntä, sillä niissä osa tenttimateriaaleista pohjasi täysin omien muistiinpanojesi varaan. Joulun aikaan meillä oli viikon mittainen hanukkaloma.

Yliopiston kampuksella oli useampikin ravintola, josta saattoi hakea pientä purtavaa tai syödä isomman lounaan opintojen lomassa. Yliopistolla oli, kuten monissa muissakin julkisissa laitoksissa Israelissa, omat turvajärjestelynsä ja esimerkiksi kampukselle tultaessa kuljetaan Security Checkin kautta. Toisinaan laukkusi sisältö saatetaan tarkistaa. Jonkinlainen henkilötodistus on hyvä olla aina mukana, sillä turvatarkastuksia tehdään paljon ja se saattaa olla edessä, kun asioit esimerkiksi Supermarketeissa, elokuvateattereissa, ravintoloissa tai kauppakeskuksissa. Tähänkin tottuu nopeasti.

Vapaa-aika ja turvallisuus

Tel Avivin julkinen liikenne toimi hyvin ja aikataulut saattoi ladata puhelimeen. Vaikka hintataso Israelissa muutoin niin ruoan kuin asumisen suhteen oli korkea, oli junalla ja busseilla matkustaminen suhteellisen edullista. Matkustinkin itsekseni paljon, niin ympäri Israelia kuin Länsirannalla ja Jordaniassakin. Yksin matkustavana naisena en kohdannut ongelmia. Matkailijan on kuitenkin hyvä, etenkin Länsirannalla matkatessaan seurata sen hetkisiä turvallisuusohjeita ja noudattaa yleistä varovaisuutta.

Jäitä on hyvä pakata hattuun, sillä kärsivällisyys on Israelissa välillä koetuksella, asiat kun eivät aina toimi yhtä joutuisasti kuin Suomessa. Lähi-idän tilanteeseen ja Israelin politiikkaan, samoin kuin kulttuuriin ja uskontoihin on hyvä tutustua jo ennen lähtöä. Itselleni vaihdosta jäi päällimmäiseksi tunteeksi kiitollisuus ja ihmisten lämmin vieraanvaraisuus, molemmin puolin rajaa.

Posted on

Vaihtokertomus National University of Ireland Galway, Irlanti, kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Neljä vuotta sitten olin Irlannissa matkalla muutaman päivän, jonka jälkeen tiesin, että tulen asumaan täällä jossain elämäni vaiheessa. Vaihto oli elämää mullistava kokemus, johon kannattaa varautua.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Ennen lähtöä

Muistan soittaneeni liikkuvuuspalveluihin keväällä 2019, kun en vielä edes ollut Helsingin yliopiston opiskelija, pääsykoe oli vasta tulossa. Muistan jännityksen, en ollut edes ihan varma mistä aloittaa puhelun, mutta sain tärkeimmän asian selvitettyä – Irlanti oli tulossa 2019 syksyllä rästihakuun. Vaihtoon valituksi, täytyy olla vähintään 30 opintopistettä suoritettuna. Minä olin hakukelpoinen, koska olin opiskellut tarpeeksi avoimessa yliopistossa ja etenkin kaikki ensimmäisen vuoden kevään pakolliset opinnot minulla oli jo käytynä avoimesta.

Pääsin aloittamaan biologian kandin syksyllä, ja hain rästihaussa vaihtoon Galwayn yliopistoon, sekä muutamaan muuhun varavaihtoehtoon.

Alkubyrokratia Helsingin yliopistolla oli mielestäni hieman hankala aluksi, tai ainakin hankalampi, mitä Galwayssa. Isoin juttu oli pähkäillä, miten Mobility Online toimii. Siihen kannattaa varata aikaa. En ole ihan varma miten tavallinen vaihtohaku toimii, mutta rästihaussa sinulle annetaan kaksi viikkoa aikaa, jonka aikana täytyy tehdä itse hakemus, tehdä opintosuunnitelma eli kirjata kaikki mahdolliset kurssit Mobility Onlineen ja liittää hakuliitteet, johon kuuluu motivaatiokirje sekä opintosuoritusote. Voit tehdä nämä missä järjestyksessä vain, mutta ehkä helpointa on aloittaa selaamalla vaihtokohteen yliopiston kurssitarjontaa vaihto-opiskelijoille. Tämä on tärkeää, että selailet oikeita kursseja. Galwayn yliopistolla on vaihto-opiskelijoille joka vuosi julkaistu erikseen oma ” Visiting Student Handbook”. Sen sisältö ei toisiaan vaihtele ihan kauheasti vuodesta toiseen, joten minua ainakin ohjeistettiin käyttämään edellisen vuoden booklettia opintosuunnitelman muodostaessa, kun uutta ei oltu vielä julkaistu. Irlannissa ”module” tarkoittaa usein yhtä kurssia! ”Module” on siis todennäköisempi sanavalinta kurssille ”course”, joten älä hämmästy, kyseessä ei ole monta kurssia sisältävä moduuli.

Ennen kuin perehdyin tähän sen tarkemmin, ehdin jo valita kurssit ja kirjata ne Mobility Onlineen. Aluksi valitsemani kurssit eivät siis olleet tästä ”Visiting Student Handbook”-pdf kirjasta, vaan ihan vain yliopiston nettisivuilta. Vasta lähetettyäni kurssiehdotukseni Galwayn akateemiselle koordinaattorille (vaihtoon hyväksymisen jälkeen), sain tietää, että olen katsonut kurssit väärästä paikasta ja ainakin puolet valitsemistani kursseista eivät ole tarjottavissa vaihto-opiskelijoille. Vaihdoin kurssit Mobility Onlinessa toisiksi. Älä siis pelkää, jos kurssisuunnitelmaasi ei hyväksytä tai muuta, opintosuunnitelman tekemisessä ei ole deadlinea, mutta tähän ehdottomasti kannattaa varata aikaa.

Kurssien valitsemisprosessissa otin yhteyttä eri opintokokonaisuuksista vastaaviin opettajiin, ja kysyin heidän mielipidettä, kuten esimerkiksi saako tietyn kurssin liitettyä tiettyyn opintokokonaisuuteen, tai voiko tietty kurssi korvata pakollisen kurssin. Se on meidän vastuulla valita kurssit ja miettiä niiden kelpoisuutta, Helsingin yliopiston opettajat voivat tässä auttaa. Tietysti kaikille kursseille ei löydy korvaavaa kurssia Helsingin yliopistolta, joten ne merkitään valinnaisina. Arvosanoillakaan ei ole sen kummoisempaa merkitystä, sillä Irlannin arvosteluasteikko on erilainen ja kurssit kirjataan hyväksytty/hylätty asteikolla.

Motivaatiokirje oli mielestäni hieman vaativaa tehdä, joten kannattaa pyytää apua, pyytää vertaisarviointia, lukea muiden motivaatiokirjeitä sekä pysyä tarkasti oleellisissa kysymyksissä. Tässä pääset kehittämään ja soveltamaan argumentaatiotaitojasi! Opintosuoritusotteen saa heti tehtyä ja ladattua Weboodissa (31.5.21 alkaen Sisussa).

Hyväksymiskirje tuli aika nopeasti Kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluilta. Tämän jälkeen, NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) lähetti kaikille valituille muutaman viikon sisällä linkin heidän hakuunsa, eli piti siis erikseen vielä hakea Galwayn yliopistolle. Se oli hyvin helppoa ja yksinkertaista, piti vain täyttää henkilötiedot. Ei tarvinnut siis erikseen kirjoittaa mitään motivaatiokirjettä tai muuta vastaavaa. Tässä vaiheessa stressaavinta oli haku Helsingin yliopiston kautta!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ei ollut kummoisempi. Tärkeintä oli saada akateemisen koordinaattorin allekirjoitus viimeisteltyyn opintosuunnitelmaan, joka tulostetaan Mobility Onlinesta. Orientaatioviikolla pidettiin älyttömän hyviä ja informatiivisia tapahtumia, jossa kerrottiin kaikki mahdollinen moneen otteeseen. Nyt kun muistelen Galwayn orientaatioviikkoa, tuli kamala ikävä, se oli niin hauskaa aikaa ja pääsi tutustumaan niin moneen tulevaan ystävään, siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti.

Asuminen

Minulle oli todella tärkeää saada helposti turvallinen paikka asua, ilman mitään ylimääräistä ”sählinkiä”, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kunnon kerta, kun asuisin ulkomailla yksin. Sain huoneen isolla sängyllä ja omalla kylpyhuoneella hienosta uudesta opiskelija-asuntolasta nimeltään Goldcrest Village. Keittiö ja oleskelutila oli yhteinen muun kolmen opiskelijan kanssa. Huone omalla kylpyhuoneella maksoi noin 850 euroa kuukaudessa, mutta kun kyseessä oli näin ainutlaatuinen kokemus, niin hyvän asunnon hankkiminen oli parhaimpia päätöksiä, mitä olen ikinä tehnyt. Minulla oli ystäviä, joiden vaihtokokemus oli aika erilainen ihan vain sen takia, että he asuivat huonokuntoisemmissa asuntoloissa. Tulet viettämään jokaisen yön omassa huoneessasi, joten suosittelen hoitaa asumisen mahdollisimman mukavaksi, sillä se tulee vaikuttamaan vaihtokokemukseesi valtavasti.

Vuokrahinta on lähes aina per henkilö, joten jos vuokraat ystäväsi tai kumppanisi kanssa, huomioi, että hinta tuplaantuu. Eli jos hinnaksi on laitettu 500€/kuukausi, kahdestaan asuessa maksatte hinnan per henkilö, eli yhteensä 1000€/kuukausi. Usein vuokraajat myös vaativat ”renting references”. Kannattaa myös huomioida, että opiskelija-asunnoilla on todella tiukat säännöt vierailijoiden suhteen.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Opiskelu ja opetus

Irlannin yliopistojen opintojen aikatauluttaminen on erilainen verrattuna Helsingin yliopistoon. Galwayn yliopistossa ei ole periodeja, vaan siellä on vain syksy- ja kevätlukukausi. Mikäli kurssi on lyhyempi, se kestää puolet lukukaudesta, alku- tai loppukaudesta. Ajankohta ilmoitetaan viikkoina, eli kurssi voi kestää joko viikosta 1-6, 7-12, tai koko lukukauden. Näiden opiskeluviikkojen jälkeen alkaa muutaman viikon kestävä itsenäisen opiskelun jakso, jolloin valmistaudutaan tentteihin. Irlannin yliopistot järjestävät kaikki tentit lukukauden lopussa, siksi yleensä kurssit kestävätkin koko lukukauden ajan. Toisin sanoen, vaikka kurssisi kestää tammikuusta helmikuuhun, tentit sen vasta lukukauden lopussa, toukokuussa.

Opetus Galwayn yliopistossa oli hyvin selkeätä, johdonmukaista ja korkeanlaatuista. Opetustyyli oli samankaltainen kuin Suomessa, paitsi että Galwayssa oltiin tiukempia erityisesti puhelimien käytöstä ja oppitunti kesti vajaan tunnin. Tunneilla huomautettiin, mikäli aloitti puhelimen näpräyksen, kun taas Suomessa en voisi kuvitella opettajan kommentoivan asiaa.

Laboratoriotunnit sitten saattoivat kestää pidempään. Jos olet science-student, muista ottaa oma labratakki mukaan Irlantiin! Galwayn yliopistossa oli myös käytössä opiskelualusta ”Blackboard”, joka toimi siis samalla tavalla kuin meillä Moodle. Siellä uutisoitiin, palautettiin tehtäviä, luettiin oppimateriaaleja ja tentittiin, erityisesti kaikki koronakevään tentit pidettiin etänä Blackboardissa.

Opiskella sai samalla tavalla kuin Suomessakin, sillä Irlannissa on samat opintopistemääritykset käytössä (ECTS). Tosiaan ainakin itsellä meni joidenkin asioiden kanssa pidemmän aikaa kielen takia. Monet kurssit koostuivat lopullisen tentin lisäksi osasuorituksista, ”continuous assessment”.

Kaikki lopputentit tein Blackboardissa, joten en tiedä, minkälaista olisi ollut tenttiä paikan päällä. Muiden kertomusten perusteella, ei ole mitenkään älyttömän vaikeata.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Hyödyllistä tietoa seuraaville Galwayhin vaihtoon lähteville

Galway on uskomattoman kaunis kaupunki. Se on erittäin viihtyisä ja tunnelmallinen, josta löytyy kaikki tarvittava, historia, kaupat, viihde, ihmiset ja upea luonto. Galwayssa ole yhtäkään korkeaa kerrostaloa ja ikäjakauma on tasainen, mikä minulle erityisesti jäi mieleen. Valitettavasti minulla ei riitä tila kirjoittaa Galwaysta kaiken, minkä haluaisin, joten kannattaa tutustua rauhassa netin kautta.

Irlannissa sataa paljon, erityisesti Galwayssa Aransaarien takia, joten kannattaa varata kunnon vaatteet, eli lämpimät ja vedenkestävät! Minulle oli kulttuurishokkia nähdä paikallisia nuoria kulkemassa kylminä sateisina iltoina kesävaatteissa keskustaan, irlantilaiset kutsuvat itseään vedenkestäviksi. Koko helmikuun aikana oli vain kolme sateetonta päivää. Minulla meni ainakin kolme sateenvarjoa rikki, joten sadetakki on ehdoton ostos. Usein myös oli kovia myrskyjä, joiden takia peruttiin tapahtumia. Galway oli valittu Euroopan kulttuurikaupungiksi 2020, ja helmikuun tapahtuma, jonne presidentin Michael Higginsin piti tulla, peruutettiin myrskyn vuoksi. Kannattaa siis olla kärsivällinen sään suhteen. NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) järjesti erasmus-opiskelijoille useita edullisia matkoja. Valitettavasti huonojen säiden takia en päässyt osallistumaan yhdellekään niistä, aina vaan piti tulla hakemaan rahat takaisin, mikä oli jopa huvittavaa. NUIG tarjoaa älyttömän laajasti erilaista vapaa-ajan toimintaa, jotka ovat suurimmilta osin ilmaisia. Itse kävin jousiammunnassa, salsatunneilla ja elokuvakerhossa.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

En kertaakaan joutunut käyttämään terveydenhuoltoa Galwayssa, mutta uskon sen tapahtuvan vaivatta. Minkä tahansa tyyppinen apu on tarjottavissa aina ja helposti, ihmiset Galwayssa ovat avoimia, aina valmiita ja halukkaitta auttamaan.

Hintataso on pitkälti samanlainen kuin Suomessa, paitsi että ruokailu yliopistossa on paljon kalliimpaa. Siellä ei valitettavasti ole parin euron opiskelijalounaita, joten jos haluat säästää, niin yliopistolla voi lämmittää ja syödä omaa ruokaa.

Haluan lopettaa kertomalla eräästä kurssista. NUIG tarjoaa vain erasmus-opiskelijoille erikoista kurssia, nimeltään ”Exploration of Irish Traditional Art Forms through Arts in Action” (5 ECTS). Kerran viikossa meille järjestettiin erilaisia näytöksiä, kuten teatteria, oopperaa, konsertteja ja monologeja, joiden avulla tutustuttiin Irlannin kulttuuriin. Ilman tätä, en olisi päässyt perehtymään näin läpikohtaisesti Irlannin upeaan kulttuuriin. Pidä tämä kurssi mielessä, kun teet opintosuunnitelmaa, minun vaihtokokemukseni olisi jäänyt pinnalliseksi ilman tätä kurssia.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
Posted on

Vaihtokertomus, University of Manchester, Iso-Britannia, syksy 2019

Oikeustieteellinen tiedekunta

Opiskelin syyslukukauden 2019 Iso-Britanniassa Manchesterin yliopistossa. Halusin vaihtoon juuri Iso-Britanniaan, sillä oikeustieteiden opiskelijana minua kiinnosti maan oikeusjärjestelmä ja myös brittiläinen kulttuuri yleisesti, minkä lisäksi halusin vaihtoon englanninkieliseen maahan. Manchesterista en tiennyt entuudestaan juuri mitään (paitsi sen jalkapallojoukkueet), mutta kaupunkina paikka paljastui aivan ihanaksi. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita ja erityisesti meidät ulkomaalaiset otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Esimerkiksi vaihtoyliopistossani noin puolet opiskelijoista on ulkomaalaisia. Kaikista kaupungeista, joissa olen Iso-Britanniassa käynyt, Manchester muodostui ehdottomasti suosikikseni. Vaihtoni sijoittui aikaan ennen Brexitin toteutumista, joten jotkut käytännöt ovat sittemmin saattaneet muuttua.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain vaihtoyliopistoltani todella kattavasti tietoja seuraavista askeleista hakuprosessin suhteen ja myös Erasmus-koordinaattoriin sai aina hyvin yhteyden. Varasin etukäteen esimerkiksi kuljetuksen lentokentältä asuntolalle ja liityin vaihtareille tarkoitettuun Facebook-ryhmään. Yleistä huolehdittavaa ennen vaihtoa olivat esimerkiksi vakuutuksen laajentaminen myös pidempää vaihtoaikaa koskien. Pidin tavallisen suomalaisen puhelinliittymäni, sillä netti ja puhelut EU-alueella sisältyivät siihen. Huolehdin myös tarvittavat määrät lääkkeitä jo valmiiksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain kirjepostissa ennen vaihtoa tositteen opiskeluoikeudesta, joka tuli ottaa fyysisenä kopiona mukaan maahan saavuttaessa. Vain EU-alueen ulkopuolelta tulevien tuli ilmoittautua maassa paikallisella poliisilaitoksella, joten tätä en kohteessa tehnyt. En myöskään ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, mutta tästä olisi mahdollisesti ollut hyötyä, sillä esimerkiksi jotkin museot olivat ilmaisia vain kaupungin asukkaille. Yliopistolta tuli hakea opiskelijakortti ja kirjastokortti sekä käydä tapaamassa Erasmus-koordinaattori sekä oikeustieteellisen opinto-ohjaaja, jonka kanssa päivitimme opintosuunnitelmani. Näistä sain kuitenkin selkeät ohjeet sähköpostitse ennen vaihtoa sekä kohteessa fyysisen ohjekirjan muistettavista asioista.

Asuminen

Valitsin asumismuodoksi opiskelija-asuntolan. Hakuvaiheessa tuli hakea useampaan eri asuntolaan ja näistä minut sijoitettiin saatavuuden mukaan. Halusin huoneen, jossa on oma wc ja suihku, joten tämä rajasi hieman mahdollisia hakuvaihtoehtoja. Sain huoneen Canterbury Court -nimisestä asuntolasta, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä yliopistolta ja noin 40 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Asuntolasta tuli jo varausvaiheessa maksaa varausmaksu ja lopulliset vuokrat maksettiin kerralla. Asuntola oli mielestäni laatuunsa nähden todella kallis, kuten tosin asuntolat yleisesti briteissä ovat.

Onnekseni asuntola oli todella rauhallinen ja poikkesi näin positiivisesti monista muista asuntoloista, joista kuulin kokemuksia muilta. Minulla oli 9 kämppistä, joiden kanssa jaoimme keittiön ja ison oleskelutilan, minkä lisäksi asuntolassa oli yhteinen kerhotila ja pyykkitupa. Asuntola-alueella oli myös pieni kuntosali ja kirkko. Itse huone oli pieni ja todella kylmä ja sinne myös syksyn mittaan ilmaantui hometta seinille. Erityisesti onkin hyvä muistaa ottaa myös lämmintä vaatetta huoneeseen. Peitot ja tyynyt ostin paikallisesta Lidlistä, minkä lisäksi ostin joitakin keittiötarvikkeita ja ruokailuvälineitä (veitsiä ei muuten saa ostaa alle 18-vuotiaana!). Joitakin keittiövälineitä jaoimme myös kämppisten kanssa. Huoneessa ei ollut wifiä, joten ostin jo Suomesta wlan-kaapelin sekä tietysti adaptereita erilaisia pistokkeita varten.

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin totesin, tapasin heti saavuttuani opinto-ohjaajan, jonka kanssa päivitimme opinto-ohjelmani. Lähes kaikki moduulit olivat 10 opintopisteen arvoisia (20 ETCS) ja näitä moduuleja tuli käydä vähintään kolme. Valitsin kurssit mielenkiinnon ja loppuarvostelun mukaan: valitsin vain kursseja, joiden lopputenttinä oli essee. En esimerkiksi halunnut sellaisia kursseja, joissa vaadittiin esityksen tekemistä tai kirjallista koetta. Kurssit toteutettiin luennoin (jotka taltioitiin) sekä kerran viikossa oli seminaariopetusta. Seminaarissa yleensä keskusteltiin kurssin aiheista ja alustettiin jostakin kysymyksestä. Seminaarissa joutui yleensä aina puhumaan ja kommentoimaan, mutta alkujännityksen jälkeen nämä olivat todella mukavia kokemuksia ja veivät pois omalta mukavuusalueelta. Seminaareihin oli myös todella valmistauduttava, sillä professorit edellyttivät oikeasti kysymysten analysointia.

Kesken lukukauden oli pienempi kirjallinen työ ja lopuksi laadittiin laajempi loppuessee. Ns. tenttiviikot olivat tammikuun lopulla ja koko tammikuu oli näin ollen opetuksesta vapaata. Kohteesta olisi näin ollen voinut käytännössä lähteä jo ennen joulua, mutta päädyin jäämään vielä tammikuuksi Manchesteriin lomailemaan ja toki kirjoittamaan myös loppuesseetä. Kirjallisuutta oli hyvin saatavilla e-kirjoina, mutta toisinaan vaadittiin fyysisen kirjan hakemista kirjastosta. Opetus oli yleisesti hyvin erilaista kuin Suomessa juuri edellä mainitun osallistuvuuden näkökulmasta, minkä lisäksi kursseilla opeteltiin myös argumentointia ja juuri omien ajatusten esittämistä. Arvostelu oli mielestäni suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, eli ei erityisen ankaraa tai lievää.

Opinnot sujuivat omalta osaltani hyvin, vaikka en oikeustieteellisen opinnoissa ollutkaan tottunut erityisen argumentatiivisten esseiden kirjoittamiseen. Erityisesti seminaarit auttoivat tässä, sillä niihin tuli aina valmistautua hyvin ja todella lukea kaikki vaaditut materiaalit. Hyväksytyn esseen alaraja oli mielestäni 42/100, ja 75/100 vastasi parasta arvosanaa A. Läpipääsy ei ainakaan ollut erityisen vaativaa, mutta parhaat arvosanat edellyttivät kyllä todella hyvää pohdintaa. On myös hyvä muistaa, että seminaareihin oli aina osallistuttava ja poissaolosta pääosin aina ilmoitettava vastuuopettajalle. Kursseille ilmoittautuminen oli myös suhteellisen helppoa ja selkeää. Opiskelin undergraduate-ohjelmassa, mutta sisällytän kurssini maisterin valinnaisiin. Tämän vuoksi opinto-ohjaajani antoi minun suorittaa vain kolmannen vuoden opintoja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaupunkina Manchester on pääosin turvallinen, vaikka paikalliset eivät kuitenkaan suositelleet yksin liikkumista yöaikaan sellaisilla alueilla, joissa ei ole muita ihmisiä. Kaupungissa on todella paljon kodittomia ja siellä on myös iso huumeongelma: tämä näkyi paljon katukuvassa ja erityisesti kaupungin keskustassa Piccadilly Gardens -puistossa. Kodittomat saattoivat toisinaan lähestyä ja yliopisto myös varoitteli, että jotkut heistä olivat painostaneet opiskelijoita esimerkiksi nostamaan heille rahaa. Henkilökohtaisesti en kokenut heitä kuitenkaan uhkaavina tai joutunut ahdistaviin tilanteisiin, minkä lisäksi esimerkiksi juuri keskustassa on aina muita ihmisiä. Ihmiset ovat myös hyvin välittäviä ja auttavat aina tarvittaessa.

Opiskelijabileitä on paljon ja myös kaupungin juhlakulttuuri on melko railakasta. Sopeuduin kaupunkiin todella nopeasti enkä juuri kokenut kulttuurishokkia. Manchesterissa on paljon nähtävää, hyviä ravintoloita ja myös kaunista luontoa, minkä lisäksi suosittelen lämpimästi matkustelemaan mahdollisimman paljon myös muissa kaupungeissa. Yliopistolla on kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettu International society -niminen yhteisö, jotka järjestivät paljon edullisia retkiä eri kaupunkeihin, minkä lisäksi tein jonkun verran myös omatoimisia reissuja. Hintatasoltaan Manchester vastaa mielestäni Suomen tasoa, mutta esimerkiksi ravintolat ja pubit ovat jossain määrin edullisempia. Julkisissa maksetaan pankkikortin lähimaksuominaisuudella ja julkinen liikenne on myös edullista. Manchesterin aksentti saattaa olla aluksi hieman vaikeaa ymmärtää, mutta tähän tottui nopeasti. Suosittelen myös ehdottomasti käymään jalkapallo-ottelussa, vaikka ei muuten lajia seuraisi: jalkapallo on todella iso osa brittikulttuuria.

Posted on

Vaihtokertomus, KU Leuven, Belgia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Lähdin helmikuussa 2020 vaihtoon Belgiaan KU Leuvenin yliopistoon valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Hakuprosessini vaihtoon Belgiaan alkoi jo reilu vuosi ennen lähtöä vaihtokohteen pohdinnalla ja learning agreementin suunnittelulla. Leuven ei ollut minulle ilmiselvä vaihtokohdevalinta – en ollut ennen hakuprosessia kuullut edes koko kaupungin olemassaolosta. Selvää, minulle kuitenkin oli, että halusin Erasmus-vaihtoon ja pian kirkastui myös, että haluan Keski-Eurooppaan. Olennaista kohteen valinnassa oli myös, että opintoja löytyi englanniksi. Alkuvuodesta 2019 Leuven karsiutui ensimmäiseksi hakukohteekseni ja helmikuussa 2019 oli varsinainen Helsingin yliopiston vaihtohaku.

Hyvin pian vaihtohaun loppumisen jälkeen sain Helsingin yliopistolta valintaani puoltavan päätöksen, ja myöhemmin keväällä sain KU Leuvenista hakuohjeet virallista valintaa varten. Viestissä oli myös paljon infomateriaalia niin yliopistosta ja siellä opiskelusta, Leuvenista kaupunkina kuin muun muassa sosiaaliturvasta. Yliopiston vaihtareille suunnattu esite oli todella kattava ja suosittelenkin tulevia vaihtareita perehtymään siihen huolella. Hakuprosessi KU Leuvenin puolelta sujui varsin kivuttomasti, esimerkiksi erillisiä todistuksia kielitaidosta tms. ei tarvittu ja hakulomake täytettiin sähköisesti. KU Leuvenin käsiteltyä hakemuksen sain sähköpostilla virallisen hyväksymiskirjeen, joka piti tulostaa, sillä sitä tarvitsi vaihtokohteen alkubyrokratioihin.

Ennen lähtöä kannattaa varmistaa, että passi tai henkilökortti on voimassa koko vaihdon ajan, samoin kuin eurooppalainen sairaanhoitokortti. Belgiassa myös erinäisiä asiakirjoja tarvitsi tulostettuna enemmän kuin Suomessa, joten tärkeät asiakirjat on hyvä olla valmiiksi tulostettuna mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

KU Leuvenilla oli vaihtareille oma orientaatio-ohjelmansa, johon tuli etukäteen ilmoittautua netissä. Orientaatioviikon yleisen ohjelman lisäksi oli ylimääräisiä, erillistä ilmoittautumista vaativia vaihtaritapahtumia kuten international dinner sekä kaupunkikierroksia Leuvenissa. Yliopiston orientaatio oli hyvin ja selkeästi organisoitu ja vaihtareita ei todellakaan jätetty yksin. Orientaatioon ilmoittautuneille lähetettiin orientaatioviikolla joka aamu sähköposti, jossa kerrattiin päivän aikataulut. Kaikille oli pakollista ilmoittautua yhteen useista yliopiston rekisteröitymistilaisuuksista, joissa saatiin tärkeää infoa, täytettiin papereita sekä valokuvattiin kaikki opiskelijat opiskelijakorttia varten. Valmiin opiskelijakortin sekä yliopiston käyttäjätunnukset sai myöhemmin noutaa yliopistolta. Opiskelijakortti on ilmainen ja KU Leuvenin opiskelijaelämässä todella tärkeä, sillä sitä ilman ei muun muassa pääse kirjastoihin sisälle – kortti täytyy skannata aina ovella. Opiskelijakortin avulla saa myös edullista opiskelijaruokaa kampusten Alma-ravintoloista. KU Leuven on yleisesti ottaen todella kansainvälinen ja kv-opiskelijoille riitti aktiviteetteja ja neuvontaa.

Yliopistolle rekisteröitymisen lisäksi EU-kansalaisten, jotka asuvat Belgiassa yli 3kk tulee rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Rekisteröityminen vaati visiitin kaupungintalolla. Ajan rekisteröitymiseen pystyi varaamaan netissä ja mukaan tuli ottaa muun muassa henkilöllisyystodistus, eurooppalainen sairaanhoitokortti (huom. tämän tarvitsee vaikka olisi yksityinen matkavakuutus ja kortin tulee olla voimassa vaihdon loppuun asti) sekä passikuva. Yliopiston infoissa tuli kattavampi lista mukaan otettavista asiakirjoista ja yliopistolla oli tulostusmahdollisuus. Kaikki ohjeet alkubyrokratiaan selveni siis viimeistään orientaatioviikolla – ja kunhan itse rohkeasti kysyy, mikäli jokin on epäselvää.

Asuminen
Leuven on vilkas opiskelijakaupunki ja opiskelija-asuntoja on joka paikassa. Opin paikallisilta, että tyypillisesti belgialaiset opiskelijat asuvat virallisesti vanhemmillaan kotipaikkakunnillaan ja asuvat opiskelijakämpissään vain viikolla – tämä on mahdollista, koska Belgiassa etäisyydet kaupunkien välillä ovat Suomeen verrattuna todella lyhyitä. Hassua olikin, että paikalliset opiskelijat eivät olleet virallisesti Leuvenin kaupungin asukkaita. Ymmärtääkseni useimmat opiskelijat asuivat Leuvenissa yksityisessä tai yliopiston asuntolassa/asunnossa, jossa heillä oli oma huone ja jaetut keittiö- ja pesutilat. Kämppisten määrä vaihteli kuulemani perusteella yhdestä kämppiksestä jopa useaan kymmeneen.

KU Leuven omistaa rajallisen määrän opiskelija-asuntoloita, residence hall, joita ei valitettavasti riitä kaikille, mutta joiden haku oli helppoa yliopiston sivujen kautta. Haku tapahtui muistaakseni marraskuussa ja hyvin pian residencen johtaja laittoi viestiä asuntotarjouksesta. Yliopiston residence hall  likin omalla kokemuksella helppo ja luotettava asumisratkaisu. Yliopistolla oli lisäksi toimisto, joka auttoi vaihtareita asunnon hankinnassa ja kyseisestä toimistosta olisi voinut saada puhelimitse muun muassa apua paikallisen vuokrasopimuksen kääntämiseen englanniksi. Yliopisto suosittelikin, että mikäli vuokraa huoneen yksityiseltä vuokranantajalta, kannattaa ensin varmistaa heiltä vuokranantajan luotettavuus.

Oma asuntolani oli kohtuullisen hintainen, mutta Leuvenin asteikolla vuokra oli korkeammasta päästä, sillä asuntola oli kohtuullisen uusi ja huoneissa oli omat kylpyhuoneet. Keittiöt olivat yhteiset ja jokaisen keittiön jakoi 14 henkilöä.  Tämä ajatuksena alkuun hieman kauhistutti minua, mutta loppujen lopuksi monet vaihdon parhaista muistoista olivatkin kämppisten kanssa. Keittiössäni kaikki olivat vaihtareita, ja tunnelma oli äänekäs ja kansainvälinen. Parasta oli, että aina löytyi juttuseuraa ja kämppikset saattoivat pyytää spontaanisti mukaan erinäisiin tapahtumiin tai istumaan iltaa kaupungille. Kämppisten kanssa asuminen opetti paljon eri kulttuureista ja avasi maailmankuvaa.

Asuntolan huoneet itsessään olivat perussiistejä ja valmiiksi kalustettuja, mutta ei erityisen kodikkaita. Kätevää oli, että asuntolasta löytyi myös pesutupa. Lisäksi asuntolassa oli koko talon yhteinen oleskelutila, jossa ehdittiin järjestää muutamat juhlat ennen koronatilanteen pahentumista.
Koronapandemian myötä maaliskuussa asuntolan yleiset tilat suljettiin yliopiston siirryttyä etäopetukseen. En itse jäänyt loppukevääksi Belgiaan, kuten ei suurin osa kämppiksistänikään, mutta silti kämppikset olivat valtava tuki ja ilo viimeisen vajaa viikon aikana koronarajoitusten alettua. Ilman kämppiksiä ulkomailla pandemian alkaessa oleminen olisi ollut aika yksinäistä.
Kokonaisuutena olin siis todella tyytyväinen majoitusvalintaani.

Opiskelu ja opetus

Ennen koronatilanteen eskaloitumista ehdin nauttia normaalista opetuksesta ja opiskelijaelämästä Leuvenissa reilun kuukauden. Opetus KU Leuvenissa ei eronnut dramaattisesti siitä, mihin olen tottunut Suomessa – luentoni olivat massaluentoja – mutta myös selkeitä eroja oli. KU Leuven on korkeasti rankattu yliopisto ja se näkyi professorien vaatimuksissa. Kurssivaatimukset eivät ole mahdottomat, mutta silti edes läpipääsemisen eteen tulee oikeasti tehdä työtä. Suomeen verrattuna yliopisto oli myös hierarkisempi ja osin hieman perinteisempi – kyseessä onkin maailman vanhin yhä toimiva katolinen yliopisto.

Kovien odotusten vastapainona professorit myös itse tuntuivat olevan todella omistautuneita ja innostuneita. Suurimmalla osalla kursseistani luennot olivat mielenkiintoisia ja luennoitsijat karismaattisia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa – kielikursseja lukuunottamatta. Useimmilla kursseilla luentoja oli kerran viikossa.

Yliopisto on Leuvenissa sijoitettu ympäri kaupunkia uudempiin ja vanhempiin rakennuksiin. Lisäksi osa tiedekunnista on omalla kampuksellaan hieman kaupungin ulkopuolella – josta löytyy myös paikallinen unisport. Yliopistolla on keskustassa pääkirjasto ja lisäksi opiskelutilaa löytyi tiedekuntakohtaisista kirjastoista.

Kenties selkeimpänä erona Helsingin yliopistoon oli, että kurssit kestävät koko lukukauden. Samoja kursseja käydään siis helmikuusta kesäkuuhun ja kesäkuu on tenttiperiodi. Mahdollisuus uusintatenteille olisi ollut elokuussa. Paikallisilta opin, että useimmat opiskelijat pänttäävät suurimman osan kurssien sisällöstä vasta touko-kesäkuussa ja silloin myös minulla oli selkeästi suurin osa deadlineistani. Tämä oli siis todella konkreettinen ero Suomen neljään opetusperiodiin tottuneena.

Kurssien arvostelu eroaa selkeästi Suomessa totutusta; arvostelu tapahtui asteikolla 0-20 ja vasta arvosanalla 10 pääsi läpi. Belgian järjestelmässä yliopistoon ei ole pääsykokeita ja on ilmeisesti tavallista reputtaa monia kursseja ensimmäisenä vuonna. Leuvenissa vaihdossa ollessa ei kannatakaan stressata, vaikka ei saisi korkeimpia arvosanoja, sillä heti kättelyssä sanottiin näiden antamisen olevan harvinaisuus. Arvostelun ollessa kohtalaisen tiukkaa, on läpipääseminen jo hyvä saavutus! Kurssien vaatimustaso ei kuitenkaan ole mitenkään mahdoton, eikä sitä kannata pelästyä liikaa.

Myös kurssien suoritustavat erosivat hieman. Omilla kursseillani soveltavia esseitä, joihin aihe tuli keksiä enemmän tai vähemmän itse oli selkeästi enemmän kuin Suomessa. Opinnoissa valtiotieteellisessä tuntui korostuvan paljon erilaisten kansainvälisten instituutioiden kuten EU:n ja YK:n rooli, ja eri organisaatioiden toimintaa sekä muita konkreettisia ”case-esimerkkejä” käytiin paljon läpi teorian ohessa. Tämä toki vaihtelee varmasti todella paljon kurssien mukaan. Tenttien osalta taas suulliset tentit ovat Belgiassa yleinen käytäntö ja korona-aikaan ne järjestyivät videoyhteyksin. Kysymykset suullisessa tentissä olivat aika laajoja ja soveltavia. Vaikka suullinen tentti oli itselleni täysin uusi ja hieman jännittävä kokemus, siitä kuitenkin lopulta selvisi kunnialla.

Koronan myötä yliopisto joutui tekemään aikamoisen digiloikan, sillä alun perin ohjeena oli ollut esimerkiksi palauttaa esseet luennolla paperisina. Etäopetuksen alku olikin hieman sekavaa ja opetusmateriaalin, esim. luentotallenteiden, määrä vaihteli paljon kursseittain. Hauskaa oli kuitenkin myös huomata, miten innolla osa professoreista panosti videoluentoihin ja niiden leikkaamiseen ja editoimiseen ja jopa alkumusiikkiin. Mutta kuten sanottu, tässä oli kurssien välillä paljon eroa ja selkeitä viikkoaikatauluja ei etäopetuksessa enää ollut. Muutama luento oli liveluentoina, mutta pääosin minulla oli luentotallenteita, esseitä ja lukemista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leuven on pieni, mutta todella eloisa opiskelijakaupunki vain 20 minuutin junamatkan päässä Brysselin lentokentältä. Kohteena Leuven täytti odotukseni; se oli kompaktin kokoinen ja todella nätti ja sympaattinen opiskelijakaupunki, jossa ihmisiin tutustuminen ja kaupungissa liikkuminen oli vaivatonta. Lähes kaikkialle pystyi kävellä ja kaupunki oli hyvin opiskelijaystävällinen. Lisäksi kulkuyhteydet muualle Belgiaan olivat erinomaiset ja Brysseliin suurkaupungin sykkeeseen pääsi junalla nopeasti ja edullisesti. Keväällä 2020 korona-pandemia valitettavasti sekoitti vaihtosuunnitelmat ja lähdin kesken vaihdon kotiin Suomeen ja suoritin opinnot loppuun etänä. Aikana, jonka ehdin viettää Leuvenissa opin kuitenkin hurjasti Belgiasta ja sain lukuisia lämpimiä muistoja.

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, Irlanti, kevät 2020

Oikeustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Aloitin yliopistossa opiskelun heti lukion jälkeen. Minun ei tarvinnut silloin  muuttaa kauas, enkä ole hirveästi muutenkaan elämässäni tehnyt isoja muutoksia tai aloittanut minkäänlaista ”uutta elämää”. Yliopistossa aloin kuitenkin miettimään sitä, että haluaisin haastaa itseäni uudella tasolla ja astua mukavuusalueeni ulkopuolelle. Minulle vaihto-opiskelu, jossa muutetaan uuteen maahan ilman tukiverkostoa tai vanhoja kavereita, kuulosti täydelliseltä mahdollisuudelta. Olin myös kuullut pelkkää hyvää vaihto-opiskelusta, joten päätin näin hakea vaihtoon Trinity College Dubliniin (TCD).

Koska kohdemaani Irlanti on eurooppalainen maa lähellä Suomea, minun ei tarvinnut erityisemmin valmistautua pärjäämään täysin uudenlaisessa kulttuurissa, vaan keskityin luomaan optimistisia mutta realistisia odotuksia vaihdostani. Alkubyrokratiaa ei ollut paljon. Oikeastaan, sain vain hyväksymisilmoituksen ja täytin lomakkeen (Learning Agreementin), missä valitsin tulevia kursseja, joita haluaisin TCD:ssa opiskella. Tämän lomakkeen lähetin kohdeyliopistolleni. Kurssivalinnat eivät olleet mitenkään lopullisia, vaan enemmän suuntaa antavia, ja vasta paikan päällä Irlannissa, tuli ilmoittautumaan kursseille sitovasti. Harmillisesti, oikeustieteen opiskelijoille (ehkä muillekin), oli hyvin rajoitetusti kursseja tarjolla. En kuitenkaan lähtenyt vaihtoon minkään tietyn oikeusalan opiskelun vuoksi, vaan halusin laajempaa kokemusta, joten tämä ei minua haitannut.

Ennen lähtöä tarkistin, että matkavakuutukseni oli riittävä, hankin Kelalta eurooppalaisen sairaanhoitokortin, sekä ilmoitin Kelalle ja maistraatille, että tulisin asumaan ulkomailla tietyn ajan (Kela jatkoi asumistuen maksamista Suomessa, koska jatkoin vuokran maksamista Suomessa, ja koska vierailuni ulkomailla kesti alle kolme kuukautta).

Pari päivää ennen alkuorientaatiota, saimme omat käyttäjätunnukset koulun online-alustaan. Ensimmäisenä päivänä yliopiston orientaatiossa rekisteröidyttiin kouluun paperilomaketta käyttäen ja saatiin opiskelijakortit.

Asuminen

Asunnon löytäminen aiheutti minulle hieman ahdistusta, koska halusin välttämättä löytää edullisen kämpän läheltä koulua ja muita opiskelijoita. Otin yhteyttä tuttaviin ja hain Facebook-ryhmistä edullisia huoneita ja kämppiä, mutta mikään ei tuntunut omalta. Koulun sivuilla oli neljä asumismahdollisuutta, ja yritin hakea niihin kaikkiin, mutta en oikein ymmärtänyt miten ne jaettiin tai jaettiinko niitä ollenkaan vaihto-opiskelijoille. Kuukautta ennen lähtöä päätin hakea Binary Hub -organisaation turvalliseen asuinkohteeseen opiskelijoille, jotka sijaitsivat lähellä koulua. Tämä organisaatio on yksityinen ja todella kallis. Se tekee yhteistyötä yliopiston kanssa, joten siellä asuu paljon opiskelijoita TCD:sta. Binary Hubissa on asuntoloita, ja varasin huoneen samasta asuntolasta kuin tuttavani. Jokaisessa asuntolassa on 5-6 huonetta kylpyhuoneella sekä jaettu keittiö ja olohuone. Minun oli maksettava koko kevään vuokra heti, mutta tarve asuntoon oli sen verran iso, että tämä oli vain siedettävä. Tilat olivat uudet ja todella hyvänkuntoset, asuinkohteessa oli vastaanottotiski, pieni kuntosali, pesukoneet ja paljon henkilöstöä. Tämä siis tuntui turvalliselta ja korkealaatuiselta paikalta asua.

Kun saavuin Irlantiin, lähdin lentokentältä suoraan asuntolaan. Sain vastaanotosta avaimet, jätin tavarat huoneeseeni ja lähdin ostamaan tarvittavia tavaroita. Tapasin seuraavana päivänä muita opiskelijoita, jotka asuivat samassa asuntolassa. Aina ei ollut helppoa asua muiden ihmisten kanssa, kun jotkut halusivat juhlia olohuoneessamme ja jotkut taas hiljaisuutta. Oli kuitenkin tärkeää oppia kommunikoimaan ja ottamaan muita huomioon. Loppujen lopuksi tämä asuminen oli yksi parhaista valinnoistani vaihdossa, koska sitä kautta tapasin monia muita opiskelijoita, ja sain oman pienen perheen asuntolassa, joka antoi paljon iloa ja turvallisuutta. Sain tämän kautta helpommin ystäviä, kuin olisin muuten saanut.

Opiskelu ja opetus

Saimme etukäteen käsikirjan, joka sisälsi kaiken tiedon tiedekunnasta ja kursseista: sisällöt ja arvostelu perusteet. Paikan päällä meidän oli ilmoittauduttava kursseille vielä paperilomakkeella, joka annettiin yliopiston vastuuhenkilölle henkilökohtaisesti. Tässä vaiheessa säädettiin paljon ja saimme huonosti tietoa siitä, millä kursseilla oli vielä paikkoja vapaana (koulun omilla opiskelijoilla oli etuoikeus kursseihin) eikä paperilomakkeiden täyttö ja niiden sinne ja tänne vieminen ollut helppoa. Loppujen lopuksi mikään omista Learning Agreementissa olevista kursseista ei ollut lopullinen, vaan ilmoittauduin vain uusiin. Vanhanaikainen järjestelmä paperilomakkeilla ei toiminut niin hyvin, mutta vastuuhenkilön kanssa saatiin kuitenkin kaikki lopuksi järjesteltyä.

Opiskelu yllätti siinä mielessä, että kursseillani ei ollut ollenkaan pakollista läsnäoloa, ja suuri osa arvosanoista annettiin pelkästään esseen pohjalta. Periaatteessa olisi siis ollut mahdollista ’lintsata’ koulusta kokonaan, vain kirjoittaa essee etänä ja kuitenkin saada hyvä arvosana. Koin kuitenkin, että tämä ei ole vaihto-opiskelun tarkoitus. Kävin yhteensä neljä kurssia, josta kaksi oli 10 opintopisteen ja kaksi 5 opintopisteen laajuisia. Kaikki omat kurssini kuuluivat oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta olisi ollut mahdollista ottaa kursseja toisesta tiedekunnalta. Lisäksi sain kieliopintoni hyväksiluettua.

Luentoja oli 1-3 kertaa viikossa (riippuen opintopistemäärästä), noin 2 tuntia per kerta. Massaluennoilla professorit luennoivat ja välillä opiskelijoiden piti keskustella jostakin aiheesta, eli luennot olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, ainakin omassa tiedekunnassani. Jokaiselle luennolle oli kuitenkin paljon luettavaa, sekä pakollista että valinnaisia, ja itselle oli vaikeaa ajoissa löytää oikeat kirjat kirjastolta sekä ehtiä lukemaan kaikki. Kirjoitin jokaiselle kurssille esseen – olin valinnut vain sellaisia kursseja missä ei ollut tenttiä – koska halusin varmistaa läpipääsyni. En myöskään halunnut osallistua tenttikauteen, koska tenttejä olisi siinä tapauksessa ollut todella tiiviisti parin viikon aikana. Esseen kirjoittaminen oli alussa haastavaa kielen takia, mutta sujui paremmin kun tottui englannin kieleen.

Professoreille oli helppo lähettää suoraan sähköpostia kysymyksillä, ja he vastasivat mielellään ja nopeasti. Koululla oli online-portaali – vähän kuin Moodle ja Weboodi yhdistettynä – jossa näkyi omat kurssit, kurssitehtävät, kurssiaineisto, arvosanat ja professoreiden yhteystiedot. Koulun arvosteluasteikko ilmaistiin prosenteilla 0-100%. Alle 40% oli hylätty ja yli 70% erinomainen eli paras arvosana. Itse sain kaikista neljästä kurssista 60-70% (toiseksi paras arvosana) omasta mielestäni keskinkertaisella ponnistuksella. Koin arvostelun oikeudenmukaisena.

Koulun iso kampus oli aivan keskustassa, ja sisälsi muun muassa monta eri koulua, kahviloita, jalkapallokentän, rugbykentän, kirjastoja, kappelin ja kuntosalin. Oli mukavaa mennä kouluun, kun pystyin menemään luennon jälkeen lounaalle, sen jälkeen lukea kirjastossa hetken ja lopuksi mennä kuntosalille pienelle treenille. Ainoa miinus kampuksella oli se, että sinne pääsee päiväaikaan kuka vain, ja koska koulu on niin tunnettu ja kaunis, oli siellä aina turisteja pihalla kuvailemassa koulua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihtoon lähtevän kannattaa olla valmis joustamaan omien suunnitelmien suhteen. Ei ole koskaan varmaa ketä tulet tapaamaan, millaista koulunkäynti tulee olemaan ja mihin loppujen lopuksi haluat käyttää aikasi. Kannattaa aina pitää avoin mieli, kokeilla uusia asioita ja uskaltaa vaihtaa rutiineja. Silloin vaihdosta tulee ikimuistoinen.

TCD järjesti paljon joko ilmaisia tai vähän maksavia kursseja ja harrastustoimintaa. Itse kävin nyrkkeilyssä kerran viikossa (15 eurolla pääsin treenaamaan ”koko vuoden” kolme kertaa viikossa), kokeilin pari kertaa kiipeilemistä, olin mukana vaelluskerhossa vaikka en koskaan lähtenyt mukaan koska minulla ei ollut vaadittuja vaelluskenkiä), ja kävin kerran viikossa ystävien kanssa keramiikkaluokassa.

Minulla oli Irlantiin lähtiessä suunnitelmana matkustella ympäri maata. Tähän oli onneksi hyvin mahdollisuuksia ja matkustaminen ei tullut kovin kalliiksi. Kävimme kaveriporukan kanssa vaeltamassa muun muassa Greystonesissa, Howthissa ja Glendaloughissa. Kerran lähdimme myös yöksi Galway:hin bussilla. Yhden kaverin kanssa lähdimme myös reissulle Skotlantiin. Ostimme halvat lennot, vietimme pari päivää Edinburghissa (suosittelen kaupunkia lämpimästi) ja pari päivää Glasgowissa. Suunnitelmissa oli myös matkustaa Pohjois-Irlantiin ja Corkiin, mutta aikani Irlannissa jäi lyhyeksi, joten ne jäävät toiseen kertaan.

Irlannissa on hyvin tunnettu pub-elämä, jota kukaan maassa aikaansa viettävä ei ole voinut olla huomaamatta. Kannattaa siis matalalla kynnyksellä kokeilla eri paikkoja ja maistaa paikallisia kuuluisia juomia ja ruokia, sekä nauttia musiikista. Musiikkiesitykset olivat ainutlaatuisia ja ilmapiiri oli lämmin sekä mukava.

Hyvä puoli Irlannissa on myös hintataso, joka on samaa tasoa kuin Suomessa ellei jopa edullisempaa. Näin menot ja kulut eivät tulleet yllätyksenä. Sää on verrattavissa Suomeen, eikä vaihtoni aikana satanut yhtä paljon kuin olin odottanut, vaikka kyllä kannatti ostaa kumisaappaat ja sadetakki.

Dublinin läpi virtaa joki (Liffey) joka erottaa kaupungin pohjois- ja eteläosaan, josta eteläosa on öisin rauhallisempi (ja turvallisempi) sekä omasta mielestä paljon mukavampi asua ja oleskella. En koskaan yöllä kävellyt yksin, vaan aina yhdessä kavereiden kanssa joko kävelimme tai otimme taksin kotiin. Asuntolalla oli minun ja yhteyshenkilön yhteystiedot ja heillä oli aina 24/7 joku saatavilla puhelimitse ja paikan päällä.

Summa summarum, kahdessa kuukaudessa ehdin kokea enemmän kuin olin uskaltanut toivoa ja Dublinissa voisi kuka tahansa viettää vuoden ja kuitenkin päivittäin löytää ihania uusia katuja, kahviloita ja puistoja. Olen jo suunnitellut lähteväni takaisin vierailulle Dubliniin kun maailman tilanne sen sallii. Suosittelen vaihtoon lähtemistä, ja erityisesti Irlantia ja Dublinia!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Bergen, Norja, kevät 2020

Svenska social- och kommunalhögskolan 

Ennen lähtöä

Olin aina tiennyt, että kun pääsen opiskelemaan, niin aion lähteä vaihtoon. Niinpä syksyllä 2019 aloitin katsomaan vaihtoyliopistoja Euroopassa, ja päädyin sitten hakemaan Norjaan, Bergenin yliopistoon. En ollut ennen käynyt Norjassa, mutta kurssit vaikuttivat kiinnostavilta ja kaunis luonto kiinnosti. Saatuani Helsingin Yliopistolta hyväksynnän, laitoin vielä virallisen haun Bergenin Yliopistoon ja sain varmistuksen vaihtoon pääsemisestä marraskuun alussa. Loppuvuosi menikin nopeasti, ja kohta oli jo aika pakata tavarat ja lentää Norjaan!

Asuminen

Olin marraskuussa hakenut Sammenilta opiskelija-asuntoa, ja pääsinkin ekaan vaihtoehtoon! Asuin Bergenin keskustassa parin minuutin päästä yliopistolta, neljän muun opiskelijan kanssa. Asunnossa oli keittiö, 2 kylpyhuonetta ja kaikilla oli omat n. 13m2 huoneet. Kämppiksinä minulla oli yksi toinen vaihtari Tanskasta, muut olivat norjalaisia.

Huoneessa ei ollut muuta kuin sänky, vaatekaappi, työpöytä ja tuoli. Ikeasta hankin sitten kaikki tarvittavat tavarat huoneeseen. Keittiötarvikkeita en tarvinnut ostaa, mutta jos asuu yksiössä niin kannattaa huomioida että myös nämä pitää ostaa sitten paikan päältä (jos edellinen asukas ei ole niitä jättänyt asuntoon). Opiskelija-asuntola Fantoft järjestää kuitenkin lukukauden alussa kirpputoreja, joista voi ostaa edullisesti käytettyjä tarvikkeita.

Näkymä opiskelija-asunnosta
Näkymä opiskelija-asunnosta

Sosiaalinen elämä vaihdossa

Kun tulin Bergeniin, en tuntenut sieltä ketään ja ensimmäiset päivät olivat aika yksinäisiä. En ollut tavannut vielä kämppiksiä. Liityin sitten vaihtareiden WhatsApp-ryhmään, ja siellä tutustuin viiteen muuhun vaihtariin, joista myöhemmin tulikin sitten minun parhaat kaverit vaihdon aikana. Etenkin korona-aikana sosiaalinen elämä on vielä haastavampaa, joten kannattaa itse olla aktiivinen ja pyytää muita mukaan esim. vaeltamaan, kävelylle tai kahville. Kannattaa rohkeasti mennä mukaan menoihin, myöhemmin voi kaduttaa jos on jäänyt kotiin.

Bryggen, Bergenin keskustassa
Bryggen, Bergenin keskustassa
Ulriken-vuorella
Ulriken-vuorella

Opiskelu ja opetus

Otin vaihdossa kaksi kurssia, joista molemmista sai 15 opintopistettä. Opiskelin vaihdossa ympäristöpsykologiaa englanniksi ja norjan kieltä. Opiskelu oli hyvin samanlaista kuin Suomessa, ainoa ero oli että kurssit kestivät koko lukukauden joten kurssit olivat kattavampia ja lukemista oli siten enemmän. Opetuksen taso ja ‘’vaikeus’’ oli myös samanlaista kuin Suomessa. Molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä, esitelmiä ja lopussa tentti. Kursseilla oli hyvä ja kannustava ilmapiiri ja oli kiva päästä tutustumaan niin paikallisiin kuin vaihtareihinkin. Kurssit arvosteltiin asteikolla A-F.

Vaihto ja koronapandemia

Maaliskuun alussa iski koronapandemia Norjaan ja muualle Eurooppaan kunnolla. Norjan ja Suomen rajat menivät kiinni, yliopisto suljettiin ja kohta Bergen alkoi muistuttamaan aavekaupunkia. Yhtäkkiä kaverit alkoivat lähtemään kotiin, mutta minä sinnittelin vielä pari viikkoa parin ystävän kanssa uskossa että ehkä tämä tästä. Kun Helsingin Yliopistolta viimein tuli vahva suositus tulla kotiin, päätin pakata tavarat ja lähteä kotiin.

Kotiinlähtö tuntui ikävältä. Olin odottanut vaihtoa niin kauan, ja nyt sainkin viettää Norjassa vain 2,5 kuukautta. Kotona Suomessa suoritin kuitenkin kurssit loppuun etänä, ja tämä sujui hyvin, vaikka mielelläni olisin jatkanut opiskelua Bergenissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaviille vaihtoon lähtijöille:

  • Liity vaihtareiden Facebook-ryhmiin (UIB Exchange Students & Erasmus Bergen). Sieltä voit löytää kavereita, tapahtumia ja muuta vaihtoon liittyvää infoa. Vaihtareille ei yliopiston puolesta järjestetty erillistä ohjelmaa missä pääsisi tutustumaan muihin, joten Facebook ja WhatsApp ryhmät ovat hyviä tapoja löytää tuttavuuksia!
  • Lataa Skyss-app, joka toimii samalla tavalla kuin HSL
  • Melkein kaikki kaupat ovat suljettuna sunnuntaisin, joitain ruokakauppoja lukuunottamatta. Alkoholia ei myöskään voi ostaa sunnuntaisin.
  • Det Akademiska Kvarteret – opiskelijoiden ravintola/kahvila/baari/tapahtumatila! Lauantaisin suosittu Silent Disco ja tiistaisin Quiz Night.
  • Poliisille ei tarvitse ilmoittautua, jos olet pohjoismaiden kansalainen
  • Norjassa kannattaa nauttia kauniista luonnosta. Bergenissä on 7 vuorta, ja siellä kannattaa kokeilla vaeltamista, vaikka ei ennen ole sitä kokeillut! Itse matkustin myös Tromssaan katsomaan revontulia ja Vossiin ihastelemaan luontoa. Monet lähtivät myös lukukauden päätyttyä roadtripille läpi Norjan, esim. Lofooteille.

Nauttikaa vaihdosta! Vaihdossa kannattaa olla ennakkoluuloton, hankkia uusia kokemuksia, nauttia luonnosta, ja varsinkin tutustua muihin vaihtareihin ja paikallisiin. Vaihtoon lähteminen on yksi parhaimmista päätöksistä, enkä kadu sitä hetkeäkään 🙂

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, Espanja, kevät 2018

Valtiotieteellinen tiedekunta

Opiskelin kevään 2018 Espanjassa Universidad Complutense de Madridissa, missä suoritin kursseja kandivaiheen valtio-opin sivuaineeseeni Somosaguasin kampuksella politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitoksella. Madrid on täydellinen kaupunki opiskelijavaihdolle erityisesti, jos nautit taiteesta, kulttuurista, historiasta ja hyvästä yöelämästä. Madrid on keskeisen sijaintinsa ansiosta hyvä valinta myös Espanjan sisällä matkustamisen kannalta, eikä Portugaliinkaan ole pitkä matka.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä ei juurikaan tarvinnut tehdä muuta, kuin tavallisen Erasmus-haun ohjeistuksen mukaiset toimenpiteet. Kielitasotodistusta ei Complutenseen tuolloin tarvittu, mutta vaadittu espanjan taso oli kuitenkin B1. Helsingin yliopiston valinnan jälkeen kohdeyliopistoon haettiin helmikuussa alkavan kevätlukukauden osalta vasta lokakuussa ja vahvistus vaihdosta tuli joulukuussa. Yliopisto tarjosi mahdollisuuden osallistua espanjan intensiivikurssille ennen lukukauden alkua, ja sinne piti tietysti ilmoittautua etukäteen.

Jos aiot korvata pakollisia tai sivuaineopintoihisi liittyviä opintoja vaihtokursseilla, kannattaa vastuuopettajilta varmistaa etukäteen mitkä kurssit kohtaan käyvät. Myös täysin oman kokonaisuuden kokoaminen vaihto-opinnoista on mahdollista ja tarjoaa aivan eri tavalla joustavuutta. Alustavia kurssivalintoja voi tehdä jo netistä löytyvän kurssikatalogin avulla, mutta kannattaa myös valmistautua siihen, että lukukauden alkaessa joudut tekemään paljon muutoksia Learning Agreementiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Byrokratiaa ei joudu Espanjassa juurikaan miettimään. Paikallinen ESN-verkosto oli todella aktiivinen ja he neuvoivat kaikissa käytännön asioissa. Esimerkiksi opiskelijakortin saaminen Complutenselta oli hieman monimutkaista ja vaati monen toimiston kautta käymistä, mutta tähän oli hyvät ohjeistukset. Lisäksi henkilökohtaisen julkisen liikenteen matkakortin hankkimista varten tuli myös varata aika metroaseman palvelupisteelle. Ilmeisesti Madridin kaupungille olisi myös pitänyt rekisteröityä, mutta tätä ei kovin moni tietääkseni tehnyt.

Asuminen

Asuin vaihtoni aikana Argüellesissa lähellä Moncloaa, josta lähti bussi Somosaguasin kampusalueelle Casa de Campon toiselle puolelle. Asuinalueeni oli hyvin rauhallinen, mutta sieltä pääsi keskustaan nopeasti metrolla tai jopa kävellen, ja myös Complutensen toinen kampusalue Ciudad Universitaria oli vain parin metropysäkin päässä. Suosittelen tätä vaihtoehtoa niille Complutenseen lähtijöille, jotka etsivät keskeistä sijaintia keskustan ja kampusalueen välimaastossa. Somosaguasin kampuksen lähellä ei ole juuri mitään eikä myöskään Ciudad Universitaria vaikuta kaikkein eläväisimmältä kaupunginosalta. Ruuhka-aikaan Madridissa matkustaminen ottaa oman aikansa, sillä bussiin tai metroon ei välttämättä mahdu ollenkaan sisään.

Ennen lähtöäni kaikki suosittelivat, että etsisin asunnon vasta Madridiin päästyäni. En kuitenkaan malttanut jättää sen varaan, vaan varasin asunnon välittäjäfirman kautta jo etukäteen. Vältyin kyllä pahimmalta stressiltä ja olin tyytyväinen asunnon sijaintiin. Toisaalta maksoin aivan liikaa vuokraa erittäin pienestä huoneesta eikä minulla ollut mahdollisuutta esimerkiksi vaikuttaa kämppiksiini, joiden vaihtuvuus oli lukuvuoden loppua kohden suuri. Lisäksi asunnon todellista kuntoa oli vaikea hahmottaa kuvista, enkä ottanut huomioon kuinka kylmä vanhassa asuinrakennuksessa voi olla talvisin.

Kokemukseni jälkeen suosittelen siis itsekin varaamaan pari viikkoa aikaa ennen lukukauden alkua asunnon etsimistä varten paikan päällä yllätyksien välttämiseksi. Asunnon löytäminen voi tuntua vaikealta, mutta kaikki sellaisen lopulta kuitenkin löytävät. Jos haluat välttämättä varata asunnon etukäteen, kannattaa turvautua asunnonvälitysfirmoihin (esim. Uniplaces), jotka tarjoavat ainakin jonkinlaista tukea, jos asunto ei ole yhtään toivotunlainen. ESN-verkosto saattaa myös tarjota joitain alennuskoodeja näihin palveluihin. Paikan päällä huoneen etsiminen kannattaa aloittaa Idealista -nettisivulta, jota paikalliset itse käyttävät ahkerasti.

Opiskelu ja opetus

Osassa espanjalaisista yliopistoista voi opiskella myös englanniksi, mutta minulle oli tärkeää opiskella kokonaan espanjaksi, sillä uskoin sen kannustavan minua oppimaan kielen paremmin kuin sen käyttäminen pelkästään vapaa-ajalla. Tämä yhdessä englantia osaamattomien kämppisten kanssa osoittautui hyväksi taktiikaksi. Politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitoksella ei ollut kuin yksi tai kaksi kurssia englanniksi koko lukukauden aikana, mutta laitosten välillä oli tässä suhteessa suurta vaihtelua.

Opiskelin hyvin perustason valtio-opin kursseja Complutensessa, joten tein monia kursseja ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Ainakin ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittavat kaikki peruskurssit samaan tahtiin melkein luokkamuotoisesti ja tämä ehkä osaltaan vaikutti siihen, että opiskelu tuntui hieman koulumaiselta. Massaluentoja ei ainakaan omalla laitoksellani ollut, vaan ryhmät olivat melko pieniä ja professorit usein muistivat opiskelijoiden nimetkin ulkoa.

Yliopiston toimintatavat olivat monella tapaa hieman vanhanaikaisia. Lukukauden kahden ensimmäisen viikon ajan sai käydä kokeilemassa eri kursseja, ennen kuin teki lopulliset kurssivalintansa. Kurssivalintoja varten oli hyvä olla mukana pieniä passikuvia, sillä lopullisen päätöksen tekeminen vaati paperisen ilmoittautumiskortin täyttämistä ja oman kuvansa liittämistä siihen. Nämä kortit annettiin kunkin kurssin opettajalle ja lopullinen kurssilista vietiin vielä vahvistettavaksi kansainväliseen toimistoon.

Professoreilla ei ollut tapana tehdä kuin korkeintaan suuntaa antava kurssisuunnitelma kurssin aluksi, mutta yleisesti suoritukseen kuuluivat usein joko essee tai ryhmätyö, välitentti ja lopputentti. Vanhanaikaisimmat professorit saattoivat pyytää esseet käsin kirjoitettuina. Kursseilla oli usein läsnäolopakko ja sille oli hyvä syy: monet professorit luennoivat ilman suurempia diaesityksiä, eivätkä sähköiset oppimisalustat olleet kovin laajassa käytössä. Tästä syystä olikin erittäin tärkeää ottaa muistiinpanoja, sillä tenteissä tietysti kysyttiin juuri luennolla suullisesti läpikäytyjä asioita. Paikalliset opiskelijat ovat kuitenkin hyvin avuliaita ja jakavat mielellään muistiinpanojaan ja vinkkejä opiskeluun, jos vain uskaltaa kysyä!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleinen hintataso on Espanjassa hieman Suomea matalampi. Asuminen on suurin piirtein yhtä kallista kuin Helsingissäkin, mutta ruoka, juoma ja kaupungin sisällä liikkuminen on halvempaa. Kaupunkien välillä matkustaminen on myös melko kallista ja viiden tunnin bussimatka toiseen kaupunkiin saattaa hyvinkin maksaa vaikka 50-60 euroa. Madrid on yleisesti turvallinen kaupunki, mutta kannattaa kuitenkin ennen asuntoon sitoutumista tutustua kyseessä olevaan naapurustoon. Taskuvarkaita Madridista löytyy, joten erityisesti metrossa ja yökerhoissa kannattaa pitää omaisuudestaan hyvin huolta.

Espanjaan sopeutuminen ei ainakaan itselleni tuntunut hankalalta, sillä kulttuuri ei ollut kuitenkaan täysin entuudestaan vieras. Kannattaa kuitenkin varautua esimerkiksi espanjalaisiin poskisuudelmiin sekä siihen, että asiat hoituvat ehkä hieman Suomessa totuttua hitaammin, mutta hoituvat kuitenkin.

Madrid on hyvin eläväinen ja kansainvälinen kaupunki. Suomen kaltaista opiskelijaelämää siellä ei ole ja vaikutti siltä, että kaikki vapaa-ajan opiskelijatapahtumat ovat käytännössä ESN-verkoston järjestämiä. Jos todella haluat saada kielen haltuun vaihtosi aikana, suosittelenkin siis lämpimästi kokonaan espanjaksi opiskelemista! Vaihto-opiskelijoita kaupungissa on niin paljon, että omalta mukavuusalueelta poistuminen saattaa osoittautua haastavaksi, jos ei ole aivan pakko puhua espanjaa. Paikallisten englannin kielitaito ei ole kovin hyvä, joten kannattaa opiskella vähintään espanjan perusteet ennen lähtöä tai vaihdon aluksi, vaikka sujuva kielen osaaminen ei olisikaan tavoitteenasi.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Tartu, kevät 2020

Oikeustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Tarton yliopistossa kevätlukukaudella 2020. Kyseessä oli samalla viimeinen kokonainen lukukauteni oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Opintojen loppuvaiheessa vaihtoon menossa ensimmäinen suunnittelua vaativa asia oli se, että maisterin tutkinnossani piti olla tilaa vaihdolle. Otin vaihtoon päästäkseni notaarin tutkintoni ulos normaalia laajempana.

Hakuprosessissa sai apua tarvittaessa koko ajan niin Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista kuin kohdeyliopistosta. Ensin Helsingin yliopisto nominoi minut hakukelpoiseksi ja sitten vaihtokohteeseen haettiin erikseen. Minun piti toimittaa oikeaksi todistettu englanninkielinen kopio opintorekisteriotteestani, kopio henkilötodistuksesta, Online Learning Agreement ja todistus englannin kielen taidosta. Viro on hyvin digitaalinen yhteiskunta, ja kaikkien dokumenttien lähettäminen onnistuu sähköisesti. Hakeminen suoritetaan keskitetysti Dreamapply-järjestelmässä, jonne hakemuksesta saa myös palautetta. Tarton yliopistoon hyväksymisestä sain myös sähköpostia.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

EU-kansalaiset saavat oleskella Virossa 3 kuukauden ajan validin matkustusasiakirjan tai henkilötodistuksen turvin. Tätä pidemmälle ajalle tulee EU-kansalaisen rekisteröityä Tarton asukkaaksi ja hakea virolaista ID-korttia. Vaikka oma vaihtoni kesti koko kevätlukukauden, kävin Suomessa kuitenkin välillä niin, että minulle ei tullut 3 kuukautta ylittävää yhtäjaksoista oleskelua maassa. Pärjäsin siten suomalaisella passilla. Virolaisesta ID-kortista on kuitenkin apua (käy esimerkiksi kirjastokorttina).

Tarton yliopisto käyttää opintohallinnossaan ÕIS-järjestelmää, johon piti saada käyttöoikeudet. Vaihdon alkuvaiheessa kevään kursseille piti ilmoittautua siellä. Jotain paperiasioita kävin hoitamassa dekaanin toimistossa. Minusta ns. alkubyrokratia oli Virossa varsin mutkaton.

 

Asuminen

Monet vaihto-opiskelijat asuivat opiskelija-asuntolassa (Raatuse). Tähän oli erillinen hakupäivämäärä, josta ilmoitettiin vaihtoyliopiston puolesta. Asuntolassa tavataan asua jaetussa solussa/huoneessa. Itse hankin asunnon sosiaalitieteiden tiedekunnan oikeustieteen laitoksen, joka oli opiskelupaikkani, läheltä. Minulla piti alun perin olla kämppäkaveri, mutta oikeastaan näin tämän vaiherikasta elämää viettäneen herran vain kerran. Asuin siten yksin neljän huoneen, keittiön ja kylpyammeen asuntoa. Asunto ja talo olivat siistejä, kuten kaikki vastaan tulleet asuinrakennukset. Ylimmän kerroksen huoneistoon ei kuitenkaan ollut hissiä, jollainen on Tartossa selvästi harvinaisempi asia kuin Helsingissä. Normaalit asumiskulut Tartossa opiskelijalla ovat n. 200-300 euroa kuussa. Asuminen on Suomeen verrattuna halpaa. Korona-aikana opiskelija-asuntolan asukkaiden elämää rajoitettiin välillä monin tavoin. Itse en tietysti tätä kokenut, kun en asuntolassa asunut.  Asuinalueeni Vaksali oli ihan Tarton keskustan vieressä. Tarto on siitä kiva pikkukaupunki, että miltei kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä.

 

Opiskelu ja opetus

Minusta opiskelu ja opetus olivat yllättävän samanlaisia kuin Suomessa. Monilla käymilläni oikeustieteellisillä kursseilla oli läsnäolopakko, ja tätä sovellettiin myös korona-aikana etäopetuksessa. Opetus oli minusta korkeatasoista. Suomeen verrattuna opetus oli aika keskustelevaa. Opetus oli vaihtokavereilta kuullun perusteella Virossa aika testauspainotteista moneen maahan verrattuna, mutta toisaalta Suomessakin oikiksessa erilaisia tenttejä riitti. Virossa välikokeita voi olla useampia. Huomionarvoinen ero verrattuna Suomeen oli se, että Virossa on myös suullisia kokeita. Tosin alkujännityksen jälkeen huomasi, että eivät ne suulliset kokeet itsessään ole sen vaikeampia kuin kirjallisetkaan, vaikka arvioinnin muotoon ei heti ollutkaan tottunut. Kirjoitin myös esseitä ja pidin esitelmiä. Erityisen kiva oli yliopiston viron kielen kurssi.

Arvostelu tapahtuu joko kirjaimella (A-E) tai hyväksytty-hylätty -periaatteella. Kirjainasteikko (A korkein) vastasi Tarton yliopistossa aika lailla Helsingin yliopiston 1-5 -asteikkoa. Opetuksesta voisi korostaa, että aivan kuten Suomessa, Virossa opettajalla on suhteellisen paljon autonomiaa kurssinsa järjestämisen suhteen. Oli hyvin paljon kiinni opettajasta, millaiseksi kurssi muotoutui. Oman kokemukseni mukaan kommunikointi virolaisten yliopisto-opettajien kanssa oli aika samanlaista kuin suomalaisten. Tosin opiskeluun ja opetukseen liittyvien kokemusten suhteen on esitettävä se varaus, että suurin osa omasta vaihtoajastani oli korona-aikaa, j

oka rajoittaa osin kokemusta. Jos yliopisto pitää lähiopetusta, kannattaa olla tarkkana, että ottaa kurssit Tartossa, jos ei halua istahtaa junaan tai bussiin. Tarton yliopistolla on yksiköt myös Tallinnassa ja Viljandissa, ja osa kursseista voi olla näissä yksiköissä.

Main building of the University of Tarto
Tarton yliopiston päärakennus iltavalaistuksessa

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tartossa on normaalisti kaupungi

n kokoon nähden vilkas opiskelijaelämä. Nuorilla ihmisillä on tapana kerääntyä esimerkiksi Tarton keskustassa sijaitsevaan puistoon. Pubeista saa Suomesta poiketen paitsi alkoholia myös varsin maukasta ruokaa. Tarto tunnetaan Virossa opiskelijakaupunkina. Nuoret ihmiset osaavat todella hyvin englantia, mutta vanhemmat eivät välttämättä sitä osaa. Onkin hyvä opetella alusta asti ainakin tietyt selviytymistaidot viroksi niin, että esimerkiksi kaupassa ja apteekissa käyminen onnistuu, vaikka ainut yhteinen kieli olisi viro. Tallinnan tavoin suomen kieltä ei yleisesti osata tai kuule, mutta Tartossakin voi tulla vastaan yllättävissä paikoissa ihmisiä, jotka osaavat suomea. Jos jonkin asian selvittäminen ei kielellisten haasteiden takia näytä onnistuvan, jokerikorttina voi suomen kieli toimiakin. Viron Suomen-instituutilla on toimisto Tartossa yliopiston päärakennuksen lähellä, ja siellä voi kirjastossa käydä mm. lukemassa suomalaisia lehtiä, jos koti-ikävä tulee.

Terveydenhuolto hoidetaan normaalisti ”perearstin”, perhelääkärin, kautta. Lääkärille tulisi erikseen rekisteröityä, mutta lyhyissä vaihdoissa näin ei välttämättä tehdä. Jotkut lääkäriasemat palvelevat kuitenkin nimenomaisesti myös kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelijalla tulisi itsellään olla kulut kattava vakuutus. Tosin terveydenhuolto ei ole Virossa suomalaisittain kallista. Tartossa on lääketieteellinen tiedekunta, joten terveydenhuolto on korkeatasoista. Raekoja platsin (torin) apteekki on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Ruokakaupat ovat korkeatasoisia. Myös erilaiset kahvilat ovat kivoja ja niissä myytävät leivokset maukkaita.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Iceland, Islanti, kevät 2020

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Vaihtoon hakeminen Islantiin on kaksiosainen, kuten moneen muuhunkin kohteeseen. Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen täytyy vielä hakea kohdeyliopistoon. Vaadittavat asiat kerrottiin kuitenkin selkeästi ja hyvissä ajoin. Minun tarvitsi esimerkiksi käydä passikuvassa ja hakea yliopistolta leima opintosuoritusotteeseeni. Mielestäni vaihtoon lähteminen Islantiin oli melko helppoa. Sain tietää pääsystäni vaihtoon loppusyksystä 2019 ja aloin heti etsiä asuntoa. Lisäksi alustavat kurssivalinnat täytyi tehdä etukäteen. Suosittelen myös vahvasti hoitamaan etukäteen matkavakuutuksen kuntoon. Olin iloinen, että minulla oli matkavakuutus, sillä sain sitä kautta rahat takaisin ylimääräisestä lennosta. Eurooppalainen sairaanhoitokortti on myös erittäin suositeltava hankkia, jos sitä ei entuudestaan ole.  Lisäksi vaihtoon lähtevän kannattaa tehdä ulkoministeriöön matkustusilmoitus. Muutamia kertoja vaihtoni aikana sainkin sieltä viestejä liittyen myrskyyn ja koronavirukseen. Muista myös tehdä muuttoilmoitus.  Ennen lähtöä suosittelen myös liittymään Islannin yliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmään ja tietysti hieman miettimään millaisia asioita aikoo vaihdossa tehdä!

Alku vaihtokohteessa

Alkubyrokratia eurooppalaiselle vaihtarille oli erittäin helppo. Yliopistolta pystyy hankkimaan itselleen paikallisen opiskelijakortin. Samalla pystyi ostamaan myös kuntosalikortin viereiselle kuntosalille hyvin edulliseen hintaan. Keväällä orientaatio kesti käytännössä vain yhden päivän, jonka aikana kiersimme yliopiston rakennuksia ja tapasimme toisia vaihto-oppilaita. Varsinaiset opinnot alkoivat jo hyvin pian vuoden vaihteen jälkeen. Suomalaisen ei tarvitse hankkia islantilaista henkilötunnusta Kennitalaa, kun on kohteessa vain yhden lukukauden. Sitä kuitenkin kyseltiin välillä, jolloin totesin vain olevani vaihto-opiskelija.

Tammikuinen pimeys yllätti suomalaisenkin, sillä päivä valkeni vasta puolen päivän aikaan. Myös myrskyjä oli talven mittaan. Talvea rakastavalle Islannin luminen talvi oli kuitenkin unelmien täyttymys. Tunsin myös yhden islantilaisen ennestään, mikä helpotti entisestään alkuvaihetta.

Asuminen

Asuminen Islannissa on kallista eikä yliopisto tarjoa asuntoja vaihto-opiskelijoille. Itse löysin pienen, mutta erittäin kodikkaan huoneen Guesthousesta 101 alueelta. Huoneeni maksoi 550€/kuukaudessa. En myöskään joutunut maksamaan erillisiä takuuvuokria. Suosittelen ehdottomasti muuttamaan 101 alueelle, jos se on mahdollista sillä Reykjavikin julkinen liikenne ei Helsingin julkiseen liikenteeseen tottuneelle ole kovin hyvä. Lisäksi bussilla liikkuminenkin on melko kallista. 101 Alueelta on myös helppo liikkua yliopistolle ja keskustaan. Kasvatustieteellisessä opiskelevan on hyvä huomioida, että kasvatustieteen laitos on eri paikassa kuin päärakennus. Tämä kannattaa huomioida asuntoa etsiessään. Päärakennuksella sijaitsevat kuitenkin esimerkiksi kuntosali, jossa järjestetään myös ryhmäliikuntatunteja.

Suosittelen vahvasti, että vaihto-opiskelija asuisi jaetussa asunnossa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Tämä on helppo tapa saada uusia kavereita ja suurin osa tietämistäni vaihto-opiskelijoista viettikin paljon aikaa juuri kämppisten kanssa. Kannattaa heti aluksi sopia kämppisten kanssa yhteisistä pelisäännöistä esimerkiksi siivouksesta, ettei kulttuurierojen vuoksi tule ristiriitoja. Itselläni oli kolme kämppistä ja tulimme todella hyvin toimeen. Teimme yhden kämppikseni kanssa usein ruokaa yhdessä ja matkustelimme.

Reykjavik on ihana ja keskikokoinen kaupunki. Palvelut ovat pienellä alueella, mutta on hyvä huomioida, että esimerkiksi ruokakauppojen aukioloajat ovat suppeammat kuin Suomessa. Ruokakaupoista edullisin on Bonus.

Opiskelu ja opetus

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ei ollut kovin paljon kandivaiheen kursseja tarjolla vaihto-opiskelijoille. Useat kurssit ovat 10 opintopisteen suuruisia. Päädyin itse suorittamaan vain kaksi 10 op kurssia, sillä minulla oli jo Suomessa vaadittava määrä opintoja takana ja halusin ehtiä nauttimaan vaihto-ajasta. Koen vaihto-ajan olleen erittäin tervetullutta vaihtelua hyvin kiireiseen opiskelu- ja järjestöelämään Suomessa.

Opetus oli aika samanlaista kuin Suomessa ja merkittävää shokkia ei senkään vuoksi syntynyt. Ryhmätöitä tehtiin Islannissakin ja luennot olivat opettajajohtoisia. Suomessa oppikirjoja ei yleensä tarvitse ostaa, mutta Islannissa tätä saatetaan välillä edellyttää. Tosin tutustuttuaan muihin vaihtareihin voi kirjan hankkia vaikkapa yhdessä. Kirjoja ei kuitenkaan kannata ostaa aivan heti, ennen kuin on tehnyt lopulliset kurssivalinnat. Suosittelen ehdottomasti käymään Icelandic Nature and Culture -kurssin. Suurin osa vaihtareista kävi kyseisen kurssin. Kurssin aikana ehdimme vierailla muun muassa kansallismuseossa, Perlanissa ja tutkia hieman islantilaista luontoa.

Parhaita hetkiä opiskelussa olivat Islannin luontoon ja kulttuuriin tutustuminen sekä muiden opiskelijoiden kokemuksista kuuleminen. Toisella kurssillani oli opiskelijoita ympäri maailmaa ja opin paljon uutta koulutuksesta Afrikassa. Arvostelu kursseissani oli hyväksytty-hylätty ja työmäärä vastasi aikalailla Suomen tasoa. Kurssisuoritukset koostuivat esseistä, tenteistä ja ryhmätöistä.

Maaliskuun puoliväli oli epätietoista ja ikävää aikaa. Yliopisto suljettiin parin päivän varoitusajalla ja ulkoministeriö kehotti suomalaisia palaamaan kotiin. Sain kuitenkin suoritettua vaihdon loppuun etänä Suomesta. Tuntui tietysti kurjalta palata kotiin etuajassa ja tehdä yksin opintoja etänä. Myös useampi luokkaretki ja vapaa-ajan reissu jäivät välistä.

Elämä Islannissa

Maana Islanti on erittäin turvallinen enkä kertaakaan pelännyt esimerkiksi pimeällä liikkumista.  Islannissa asuminen on kalliimpaa kuin Suomessa. Auto kannattaa vuokrata esimerkiksi kavereiden kanssa. Autovuokraamoja Islannissa on useita, itse käytin Blue Car Rental -vuokraamoa ja voin suositella sitä. Useimpiin luontokohteisiin pääsee ilmaiseksi. Ehdoton juttu Islannissa ovat kylpylät ja kuumat lähteet. Kävin uimahallissa välillä useita kertoja viikossa! Vesi on lämmintä ja altaat ovat ulkona. On hienoa kylpeä lämpöisessä altaassa ja nauttia samalla raikkaasta ulkoilmasta. Tyypillistä on myös hakea jäätelöä uintireissun jälkeen, myös pakkasella.

Omia suosituksiani Islannista:

-Käy uimassa: vaikket pitäisi uimisesta, islantilaisissa uimahalleissa voi vain olla lämpimässä vedessä. Suosittelen myös kuumaa jokea Reykjadaluria (alle tunnin ajomatka, sen jälkeen vaellusta noin tunti) sekä Secret Lagonia.

-Kultainen kierros: Islannin suosituin turistikierros. On hieno, muttei parasta, mitä Islannilla on tarjota. Kierroksen varrelta löytyy myös Friðheimar: Kultaisen kierroksen varrella oleva tomaattitila. Herkullisia tomaattiruokia. Islannissa kasvihuoneviljely on ekologista talvellakin, kiitos geotermisen energian.

-Etelä-rannikko: Matkalla kohti Vik -nimistä kylää on monta upeaa vesiputousta, sekä mustan hiekan rantoja. Sielläpäin on myös kuuluisa lentokoneen hylsy.

-Pieniä aktiviteetteja: Elliðaárdalur Valley (pieni metsä, kaunis vesiputous). Flying over Iceland (tuntuu kuin lentäisit Islannin yllä).

-Islanninhevosella ratsastaminen: Yksi hienoimmista kokemuksista eikä vaadi aiempaa kokemusta ratsastamisesta. Moni yritys järjestää kuljetuksen keskustasta.

Hyviä muistoja jäi myös keväällä järjestettävästä Pohjoismaisten elokuvien festivaalista Pohjolan talolla. Siellä näytettiin suomalainen elokuva ja yksi näyttelijöistä oli paikalla! Helmikuussa puolestaan vietettiin valofestivaalia ja Bolludaguria eli pullapäivää!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Islanti on täydellinen vaihtokohde, jos haluaa kokea eksoottista luontoa ja rauhoittua pienemmässä kaupungissa. Reykjavikistä löytyy kaikki tarpeellinen. Sanotaan, että todellinen Islanti alkaa siitä, mihin Reykjavik loppuu. Eli suosittelen matkustelemaan niin paljon kun pystyy!

Islantiin kattaa pakata mukaan vedenkestäviä vaatteita. Islannissa talvi ei ole suomalaisella mittapuulla kovin kylmä, mutta kova tuuli ja lumipyryt ovat arkea. Sääolot ovat välillä ankarat. Etenkin kevättalvella on usein myrskyvaroituksia ja kerran jopa yliopistokin suljettiin sen vuoksi. Tuuli myös rikkoi asuntolamme ikkunan. Myrskyisellä säällä matkasuunnitelmat tulee perua. Aina ennen matkalle lähtöä kannatta seurata Islannin säätä vedur.is sekä matkustustiedotteita safetravel.is.

Ajokortti on hyödyllinen Islantiin lähtiessä, sillä Reykjavikin ulkopuolelle lähtiessä auton vuokraaminen on melko välttämätöntä. Reykjavikissä pärjää hyvin kävellen ja busseilla. Kannattaa ladata bussisovellus Strætó. Nähtävää ja Islannissa on vaikka kuinka paljon! Itse en lyhentyneen vaihdon vuoksi ehtinyt käydä kaikkialla, missä suunnittelin, mutta sovimme jo kiinalaisen ja ranskalaisen vaihtariystäväni kanssa, että palaamme vielä yhdessä Islantiin, kun tilanne on rauhoittunut.

 

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Glasgow, Iso-Britannia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen vaihtoon lähtöä

Vaihtokohteekseni päädyin valitsemaan juuri Glasgow’n siksi, että siinä yhdistyi niin suuren kaupungin hulinat kuin kaunis luonto. University of Glasgow’n satumaisella Tylypahkamaisuudella saattoi myös olla osuutensa asiaan. Sain hyväksymistiedon Glasgow’n yliopistolta lokakuun alussa, jonka jälkeen pääsinkin aloittamaan käytännön järjestelyt. Tein muun muassa matkustusilmoituksen ja tarkistin, että rokotukseni olivat voimassa ja hoidin itselleni kattavan matkavakuutuksen. Posteja en siirtänyt vaihtokohteeseeni, koska poikaystäväni jäi asumaan yhteiseen asuntoomme vaihtoni ajaksi.

 

Kun tieto hyväksymisestä oli tullut, pääsin hakemaan yliopiston asuntolapaikkaa ja ostamaan lentoliput kohteeseen. Asunnon hakemisesta meni noin viikko, että sain kuulla saaneeni paikan yliopiston asuntolasta solukämpästä. Alkujärjestelyt sujuivat hyvin, mutta hieman ennen vaihtoon lähtöä sain tiedon, että en päässyt yhdellekään valitsemalleni kurssille. Minulle kuitenkin kerrottiin, että asia hoidettaisiin vasta vaihtokohteessa. Tammikuun alussa lähdinkin laukkuineni kohti Glasgow’ta.

 

Asuminen

Kuten aiemmin mainitsin, asuin siis yliopiston asuntolassa solussa neljän muun kanssa. Kolme heistä oli myös vaihtareita: kaksi Japanista ja yksi Australiasta. Yksi heistä oli liettualainen koko tutkintoa Glasgow’ssa suorittava. Meillä jokaisella oli omat lukolliset makuuhuoneet ja lisäksi meillä oli yhteinen vessa, suihku ja keittiö. Vuokra oli 125 puntaa/viikko per naama eli vajaa 600€/kk, mikä oli aika tyyris hinta soluasunnosta. Yliopiston asuntolan hintaan kuitenkin sisältyi vesi, sähkö, netti ja yliopiston hyvin varustellun kuntosalin ja uimahallin käyttö. Samalla kadulla oli pelkästään opiskelija-asuntoloita, joten myös hyvin moni kavereistani asui samalla kadulla, mikä oli kivaa. Oma asuntolani myös sijaitsi myös lyhyen kävelymatkan päässä yliopistosta.

 

Osa vaihtareista oli myös saanut asunnon yksityisen kautta. Hyviä paikkoja etsiä asuntoja yksityisen kautta ovat muun muassa erilaiset Facebook-ryhmät kuten Student Accommodation in Glasgow, Accommodation in Glasgow ja Finns in Scotland – Skotlannin suomalaiset. Yksityisen kautta kämppää etsiessä tulee kuitenkin olla varovainen ja tarkka välttyäkseen mahdollisilta huijauksilta.

 

Alkubyrokratia Glasgow’ssa

Glasgow’hun saapuessa ei juurikaan ollut suurempia alkubyrokratioita. Lentomatkalla kannattaa varautua useampiin passien tarkastuksiin Brexitistä johtuen, joten passi on koko matkan ajan hyvä pitää helposti saatavilla. Itse Glasgow’hun saapuessa kävin ilmoittautumassa asuntolani vastaanottoon, josta sain asuntoni avaimet ja muuta hyödyllistä tietoa. Tein ensimmäisenä iltana vaihtokohteessa muuttoilmoituksen, koska sain tietää vasta silloin tarkemman osoitteeni. Ensimmäisten päivien aikana kävin ilmoittautumassa yliopistolle, josta sain paikallisen opiskelijakortin. Lisäksi ilmoittauduin yliopiston terveydenhuollon jäseneksi.

 

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin mainitsin, en päässyt millekään etukäteen valitsemalleni kurssille. Sama tilanne oli hyvin monella muulla vaihtarilla. Jouduinkin jonkin aikaa tuskailemaan asian kanssa, kunnes sovimme oman alani koordinaattorin kanssa tapaamisen ja saimme valittua minulle kurssit. Skotlannissa monet kurssit ovat paikallisella asteikolla 20op, mikä vastaa Suomen 10op. Hyvin tavallista olikin ottaa kolme kurssia, kuten myös itse tein. On hyvä huomioida, että Glasgow’ssa etenkin kevätlukukaudella joissain opintosuunnissa kursseja on vaihto-opiskelijoille saatavilla vain rajallisesti.

 

Skotlannissa opetus oli hyvin keskustelevaa ja opiskelijoita aktivoivaa. Tunneilla tehtiin paljon esimerkiksi ryhmätöitä ja esitelmiä. Professorit vaikuttivat olevan todella motivoituneita työssään ja innostuneita. He olivat myös todella helposti lähestyttäviä ja antoivat paljon tukea meille vaihtareille. Hauskana faktana täytyy mainita, että Suomi mainittiin melkein jokaisella luennolla. Skotlannissa oltiin suuria suomalaisen koulutusjärjestelmän faneja. Luennoilla ja ryhmätunneilla oli pitkälti läsnäolopakko ja opiskelijakortti skannattiin jokaisella luennolla.

 

Itselläni oli todella rentoa, koska minulla oli tunteja vain maanantaisin ja torstaisin. Minulla ei myöskään ollut välitenttejä, vaan kaikki tentit olisivat olleet toukokuun aikana eli vaihdon lopuksi. Koronan ilmestymisen takia lopputentit muuttuivatki minulla esseiksi. Monilla vaihtokavereillani oli kuitenkin paljon tiukempaa ja heillä saattoi olla joka päivä opetusta ja myös välitenttejä. Tämä siis riippui täysin opintosuunnasta ja kursseista.

 

Opiskelijaelämä

Glasgown’n yliopistolla oli hyvin vilkas opiskelijaelämä. Erilaisia kerhoja ja seuroja oli satoja erilaisia. Löytyi kaikenlaista huonojen elokuvien kerhosta laskuvarjohyppäyskerhoon. Oli siis runsaasti varaa valita. Nämä kerhot järjestivät aktiivisesti erilaisia aktiiviteetteja ja tapahtumia. Myös paikallinen Erasmus Student Network Glasgow järjesti paljon tapahtumia vaihtareille. Yliopistolla oli mahdollista liittyä yhden tai useamman ylioppilaskunnan jäseneksi ja nämä järjestivät myös paljon erilaista ohjelmaa. Joka viikonloppu oli tarjolla erilaisia retkiä ja itseltäni ainakin valtaisa suositus sellaiselle retkien järjestäjälle kuin The Celtic Ginger. Todella hauska, asiantunteva ja innostunut opas, joka järjestää retkiä nimenomaan vaihtareille.

 

Hyödyllisiä vinkkejä seuraaville vaihtareille

On ihan fakta, että Glasgow’ssa tuulee ja sataa hyvin usein, joten esimerkiksi hyvä vettä ja tuulta pitävä kuoritakki on aivan voittajavalinta, koska sateenvarjoa ei pysty aina kovan tuulen takia käyttämään. Mukaan on hyvä varata myös hyvät kengät, koska käveltyä tulee todella paljon. Glasgow’ssa nimittäin paikasta toiseen liikkuminen on kaikkein helpointa kävellen, koska esimerkiksi linja-autot ovat siellä aika monimutkaisia käyttää. Mukaan kannattaa muistaa pakata myös adapteri ja useamman adapterin sijaan kannattaa matkaan napata mukaan jatkojohto.

 

Skotlannissa on lailla kiellettyä juoda alkoholia kadulla ja siitä voi saada sakot. En siis suosittele kokeilemaan. Skotlannissa myös lähes kaikki museot ovat ilmaisia ja tätä suosittelenkin hyödyntämään, koska museoita löytyy vaikka mihin lähtöön. Myös liikkuminen Glasgow’n ja lähipaikkojen, kuten Edinburghin välillä on helppoa junalla.

 

Glasgow’ssa on pimeän tullen todella tärkeää muistaa, että yksin ei kannata liikkua vaan aina kannattaa liikkua porukassa tai ottaa esimerkiksi Uber. Itselleni tai vaihtokavereilleni ei onneksi sattunut mitään pelottavia tilanteita, mutta riski joutua niihin on huomattavasti suurempi Glasgow’ssa kuin Helsingissä. Tähän on siis hyvä suhtautua vakavasti.

 

Skotlannissa hintataso on aika samoissa Suomen hintojen kanssa. Maassa pärjää pitkälti kortin kanssa, mutta käteistä on aina hyvä olla matkassa mukana, koska sitä tarvitsee aina välillä. Budjettiin on hyvä laskea myös yllättävät kustannukset kuten se, että esimerkiksi yliopiston asuntoloissa saatat joutua ostamaan paljon tarvikkeita kämppääsi, kuten esimerkiksi keittiövälineitä.

 

Kannattaa muistaa, että jos vaihdon aikana iskee koti-ikävä, se on täysin normaalia varsinkin vaihdon alkuvaiheessa, kun kaikki on uutta. Sopeutumiseen auttaa se, että pyrkii löytämään rutiinit uudesta kotipaikasta. Se voi olla esimerkiksi päivittäinen lenkki tai suosikkisarjan jakson katsominen. Kun paikat, ihmiset, kieli ja rutiinit käyvät tutuksi, alkaa arkikin rullaamaan kivasti. Ikävän tuntemuksista kannattaa puhua vaihtokaverien kanssa, koska he luultavasti käyvät läpi samankaltaisia tuntemuksia ja ovat siksi sinulle paras vertaistuki.

 

Lähde vaihtosi aikana rohkeasti mukaan kaikkeen ja kokeile uusia upeita asioita. Vaihto tulee olemaan elämän parhaita ja ikimuistoisempia kokemuksia, jos vain niin haluat. Ei myöskään kannata vertailla omaa vaihtoa kenenkään toisen vaihtoon, koska jokainen vaihto on uniikki. Nauti joka hetkestä ja kauniista Skotlannista, ikimuistoista vaihtoa!