Tekijä: graduparaati

Tutkimukseni taustat ja tavoitteet

Maahanmuuttajaäidit ovat muita maahanmuuttajia suuremmassa riskissä jäädä työmarkkinoiden ja koulutusten kotouttavien rakenteiden ulkopuolelle. Maahanmuuttajaäitien kotoutuminen yhteiskuntaan mahdollistuu toisen kielen oppimisen myötä. Tutkielmani kiinnostuksen kohteena oli maahanmuuttajaäitien kielenoppiminen osittain omien lasten kanssa luokassa toteutettavassa kotoutumiskoulutuksessa Vanhemmat mukaan kouluun ja Äidit mukana -hankkeissa. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että aikuisten maahanmuuttajien toisen kielen kielitaidon kehittymiseen vaikuttavat maassaoloaika, taustamaanosa, äidinkieli, koulutustausta, ikä sekä uuden kielen käytön määrä. Tarkoituksena oli tutkia, miten nämä edellä mainitut taustamuuttujat sekä lasten lukumäärä vaikuttivat maahanmuuttajaäitien suomen kielen lähtötasoon luetunymmärtämisen, kirjoittamisen sekä puhumisen osalta. Tutkin lisäksi, miten kielitaito kehittyi hankkeessa ja oliko kielitaidon osa-alueiden lähtötaso yhteydessä kielitaidon lopputasoon.

Tutkimukseni toteutus

Aineisto kerättiin suomea heikosti osaavilta maahanmuuttajaäideiltä, jotka osallistuivat Vanhemmat mukaan kouluun ja Äidit mukana -hankkeisiin lukuvuosina 2017–2020. Aineisto koostui kahdesta ryhmästä, joista ensimmäisessä oli 16 äitiä, joilta oli testattu kielitaidon alkutaso ja he olivat täyttäneet taustatietolomakkeen. Ensimmäinen aineisto analysoitiin tutkimalla kielitaidon lähtötason ja taustamuuttujien välisiä korrelaatioita. Aineiston toinen ryhmä koostui 17 äidin alku- ja loppukielitesteistä.   Toinen aineisto analysoitiin tutkimalla kielitaidon kehitystä eurooppalaisessa viitekehyksessä (CEFR) ja tutkimalla kielitaidon osa-alueiden lähtötason ja kielitaidon lopputason välisiä korrelaatioita. Aineistot analysoitiin hyödyntäen IBM SPSS Statistics 26 -ohjelmaa.

Tulokset ja pohdintaa

Tulosten perusteella maahanmuuttajaäitien suomen kielen kielitaito oli kehittynyt jo ennen virallisen kotoutumiskoulutuksen alkamista, ja kehitykseen oli vaikuttanut maassaoloajan pituus sekä suomen kielen aktiivinen käyttö. Kotoutumiskoulutuksessa kielitaito kehittyi keskimäärin puoli eurooppalaisen viitekehyksen kielitaidon tasoa ja suhteessa eniten kieli kehittyi alkutasoltaan heikoimmilla opiskelijoilla, mistä voidaan päätellä, että hanke soveltui etenkin kielitaidonltaan heikommille opiskelijoille. Parhaiten kielen kehitystä ennusti kielitaidon osa-alueista puhumisen alkutesti ja tulosta voidaan hyödyntää tuen suuntaamisessa.

Tutkielman tulokset olivat samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa. Tulokset osoittavat, että lasten kanssa toteutettava kotoutumiskoulutus on kehittänyt maahanmuuttajaäitien suomen kieltä ja, että hanke on tavoittanut kohderyhmän, joka on ollut tavallisen kotoutumiskulutuksen ulkopuolella. Tulevaisuuden tutkimusten tulisi selvittää, eroaako osittain lasten kanssa toteutettu kotoutumiskoulutus muista maahanmuuttajaäideille suunnatuista kotoutumishankkeista.

Suvi Kankaanpää

Pro gradu: Maahanmuuttajaäitien suomen kielen lähtötasoon vaikuttavat tekijät ja kielitaidon kehitys – kotoutumiskoulutus omien lasten kanssa

Syfte med forskningen 

Att motivera elever för inlärning är en viktig del av lärarens arbete. Dessutom behövs medborgare med kunskap om principerna för hållbar utveckling samt attityder som är gynnsamma gällande miljöfrågor. De här aspekterna ville jag kombinera i min Pro gradu-avhandling. Jag hade hört om den svenska läraren Micke Hermanssons  metod “Grej of the Day” (GOTD), där läraren håller 8-10 minuters mikrolektioner om något intressant ämne i syfte att dels undervisa, men också för att väcka lust för kunskap. Eftersom metoden verkade intressant och jag sökte ett sätt att motivera elever för att lära sig om miljöfrågor, så ville jag testa på att kombinera Agenda 2030 med ”Grej of the Day” . Syftet var alltså att undersöka om metoden kan stöda inlärningen av faktakunskaper om miljöfrågor bundna till Agenda 2030, skapa motivation och intresse för att lära sig mer samt påverka elevernas attityder gällande miljön.

Metoder 

I forskningen deltog 22 elever i åk 5–6. Forskningen gjordes som aktionsforskning, vilket ofta innebär att man strävar till att utveckla något inom sitt eget yrke. Eleverna fick höra 4 mikrolektioner om respektive Mål 12–15 inom Agenda 2030 och sedan på olika sätt jobba vidare med temat. Elevernas kunskaper och attityder gällande miljörelaterade frågor inom Agenda 2030 undersöktes i början och slutet av forskningen. Dessutom fick eleverna svara på två öppna frågor om hur de känner sig före och efter en “Grej of the Day”-mikrolektion. Kunskapsenkäten baserades på Grön Flagg-enkäter och attitydenkäten bestod av påståenden om miljöfrågor som eleverna fick ta ställning till.  

Resultat och slutsats 

Elevernas kunskaper om miljöfrågor redan före arbetet var mycket bra. Inom några frågor gällande Mål 12 Hållbar konsumtion och produktion hade de ändå kunskapsbrister och undervisningen kombinerad med GOTD-mikrolektioner skapade en liten förbättring. Också elevernas attityder gällande miljöfrågor hade blivit en aning bättre under arbetets gång. Vid analys av svaren på de öppna frågorna kan man se ett tydligt uttryck för att “Grej of the Day”-metoden skapar inre motivation för inlärning hos eleverna. Elevernas känsla före en GOTD-mikrolektion är till största delen motivation för att lära sig något nytt och intressant. Över hälften av eleverna säger dessutom efter “Grej of the Day” att de känner att de lärt sig något nytt och intressant och en del vill också lära sig mer. Det verkar alltså som om metoden är bra och användbar som komplement vid miljöpedagogik i lågstadieklasser.  

Christel Lindblad

“Grej of the Day” och Agenda 2030. Metoden GOTD som stöd för hållbarhetspedagogik 

Oletko ikinä miettinyt, mitä kaikkea käsityösi sinusta kertovat? Onko sinulla usein kiire saada käsityö valmiiksi tai puratko aina virheen havaittuasi? Oletko tyylillesi uskollinen myös käsitöitä tehdessä vai teetkö mieluummin muille lahjaksi? Mitä käsitöillä ilmaiset?

Opettajat käsityön arvottajina

Käsityö on inhimillistä tekemistä ja ilmiö, joka peilaa kulttuuriamme ja tekijän arvoja suhteessa luontoon, toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Käsityön tekeminen ei nykypäivänä perustu enää vain tarpeeseen ja käsityöopettajilla on merkittävä rooli, miten käsityötä tulevaisuudessa arvotetaan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa käsityötä oppiaineena kuvataan monimateriaalisena käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvana toimintana ja käsityön merkitys itseilmaisua korostavana oppiaineena on kasvanut.

Mitä käsityöilmaisulla sitten tarkoitetaan? Käsityöilmaisu käsitettä on kuvattu käsityöprosessissa ja tuotteessa välittyvinä merkityksinä, joita käsityöntekijä ilmaisee tietoisesti ja tiedostamattaan.  Käsityöhön ja ilmaisuun liitetään kuitenkin yhä voimakkaita mielleyhtymiä, jotka arvottavat ja sävyttävät niistä käytävää keskustelua sekä ylläpitävät dikotomisia ajatusmalleja, esimerkiksi suhteessa taiteeseen. Tutkimuksessa minua kiinnosti tarkastella, miten vallitsevat mielleyhtymät heijastuvat käsityöilmaisusta kirjoitettaessa.

Vakiintuneiden puhetapojen merkitysten äärellä

Kielenkäyttö tutkimuskohteena osoitti käsityöilmaisun merkitysten kontekstisidonnaisuutta ja kulttuurisuutta. Diskurssi tarkoitti tutkimuksessa tietyn asian melko vakiintunutta puhetapaa, joka rakentaa sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen aineistona oli Helsingin yliopiston käsi-työopettajaopiskelijoiden Opintojen suunnittelu- kurssilla tuottamat 38 kirjoitelmaa, joissa tehtävänannon osana oli pohtia omaa käsityöilmaisua. Laadullisen tutkimuksen tutkimusmetodina oli tulkitseva diskurssianalyysi. Aluksi sisällönanalyysin kautta hahmotin, millaisia merkityksiä käsityöopettajaopiskelijat liittivät käsityöilmaisuun kuvatessaan omaa käsityöilmaisua ja diskursiivisen analyysin vaiheessa tulkitsin, millaisia diskursseja aineistosta rakentui.

Käsitöitä käytännöllisyys edellä

Aineistosta korostui käsityön tuote- ja tarvelähtöinen ymmärtäminen, jossa käytännöllisyyden koettiin poissulkevan käsityön ilmaisevuutta. Käsityöilmaisuun liitetyt taidon merkitykset ilmensivät laaja-alaisia elämäntaitoja yksittäisten käsityöteknisten taitojen ja itsensä kehittämisen rinnalla. Käsityöt kuvastivat tekijänsä persoonallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, mutta myös malttamattomuutta ja tyytymättömyyttä itseensä. Käsityöprosessi opetti tekijälleen keskeneräisyyden sietokykyä ja lisäsi ymmärrystä tuotteen elinkaaren vaiheista. Kestävän kehityksen arvot heijastuivat aineistossa kierrätysmateriaalien käytössä sekä kriittisenä asenteena massakulutusta kohtaan. Toteutustapojen luovuus, eri tekniikoiden soveltaminen ja omatoiminen ohjeiden kehittäminen kuvastivat käsitöihin liitettyjä oppimisen merkityksiä. Käsityön hiljaista tietoa siirrettiin sukupolvelta toiselle ja suvussa kulkeneita käsityöperinteitä pidettiin merkityksellisinä. Itseilmaisussa korostuva kauneuden käsitys nähtiin sekä käsityön itseisarvona että taitoa kuvaavana määreenä: taidokkaasti tehty käsityö miellettiin kauniiksi.

Aineistosta rakentui neljä käsityöilmaisun diskurssia: kestävän käsityön, virheettömän tekemisen, kauneuden ja ei-ilmaisun diskurssi. Kuten käsityöilmaisuun liitetyt merkitykset, diskurssien sisällöt limittyivät keskenään ja aiheet saivat useita näkökulmia eri diskursseissa. Aineistosta heijastui opiskelijoiden erilaiset suhtautumiset käsitöihin ja siten myös käsityöilmaisuun. Sanottujen ilmaisujen perusteella käsityöilmaisun puhetapa viesti, ettei omaa käsityötekemistä ja sen merkityksiä ajatella paljoakaan. Aineistossa käsityö näyttäytyi yksipuolisesti ”pehmeinä” tekniikoina ja jätti pohtimaan käsityön yhä sukupuolittunutta tilaa.

Elämän ja käsitöiden  monimuotoisuuden äärellä

Käsityö on kokemuksia ja aistimuksia, jotka ovat sekä subjektiivisia että kollektiivisia. Monelle käsityöt ovat elämäntapa, osa minäkuvaa ja materiaalista kokemusmaailmaa, mikä tuottaa hyvinvointia monin eri tavoin. Käsityöilmaisuun liitetyt merkitykset ja arvot heijastavatkin kokonaisvaltaista humaania olemassaoloa ja kokemusta maailmasta, jossa käsin tekeminen edistää elämänlaatua ja vahvistaa tunne-elämää. Käsityö on inhimillistä tekemistä ja käsityöilmaisun tarkastelu tuo esille sen ihmisyyden.  Tutkimus osoitti, että käsityöilmaisuun liitettyjen merkitysten tarkastelu avaa käsityön kulttuurisuuden vaikutuksia sekä auttaa ymmärtämään käsityön merkitystä osana elämän monimuotoisuutta.

Beisa Vilkman

Pro gradu- tutkielma: ”Haluan päästää käsistäni vain laadukkaita, taidokkaasti toteutettuja ja kestäviä tuotteita.” Diskursiivinen analyysi käsityöopettajaopiskelijoiden käsityöilmaisuun liittämistä merkityksistä.

Tutkimukseni tausta ja tavoitteet

Tämän päivän modernissa taloudessa tiedon ja osaamisen jakaminen on noussut tärkeäksi yritysten kilpailukyvyn edellytykseksi ja uudistumiskyvyn peruspilariksi. Yritysten kyky hyödyntää uutta ja niissä jo olemassa olevaa tietoa on strateginen elinehto niiden selviytymiselle, mikä tekee työntekijöiden välisen tiedon jakamisen mahdollistamisesta organisaatioille tärkeää. Tässä laadullisessa haastattelututkimuksessa tavoitteena on tuottaa ymmärrystä siitä, mitkä tekijät mahdollistavat teknologiapalveluyrityksissä työskentelevien asiantuntijoiden välistä tiedon ja osaamisen jakamista. Näkökulma on työntekijöiden olosuhteisiin liittyvissä tekijöissä. Teknologiapalveluyritysten toiminta on usein rakentunut niiden asiakasprojektien mukaan siten, että projekteja alkaa ja päättyy pitkin kalenterivuotta. Asiakasprojektien vaihtuessa vaihtuvat myös niissä työskentelevät kollegat. Lisäksi teknologia-alalla ollaan oltu aktiivisesti palkkaamassa uusia työntekijöitä. Projektien ja työkavereiden vaihtuminen sekä nopeasti lisääntyvä joukko uusia kollegoita voivat aiheuttaa haasteita työntekijöiden tiedon jakamiselle projektien sisällä sekä laajemmin organisaation sisällä.

Tarkastelen, minkälainen yhteys itseohjautuvuusteorian kolmella psykologisella perustarpeella, voimaannuttavalla johtajuudella ja psykologisella turvallisuudella on kohdeorganisaationi työntekijöiden tiedon jakamiselle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu tiedon ja asiantuntijuuden määritelmille, sekä aikaisemmalle tutkimukselle kolmen psykologisen perustarpeen ja autonomisen motivaation, voimaannuttavan johtajuuden sekä psykologisen turvallisuuden merkityksestä työssä.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Toteutin kahdeksan puolistrukturoitua teemahaastattelua alkukeväällä 2020 yhdessä suomalaisessa teknologiapalveluyrityksessä. Analysoin tutkimusaineistoni teoriaohjautuvan sisällönanalyysin avulla. Tarkastelun kohteena olleet tekijät nousivat kvalitatiivisessa analyysissa esiin työntekijöiden tiedon jakamista mahdollistavina tekijöinä. Lisäksi analyysissani nousi esiin kolme työntekijöiden tiedon jakamista rajoittavaa tekijää:  kiire, työajankäyttöön liittyvän ohjeistuksen epäselvyydet sekä uusien työntekijöiden myötä noussut kynnys Slack-kommunikointityökalun käytössä. 

Tutkimukseni lisää ymmärrystä siitä, minkälainen merkitys johtajuudella ja johtamisella, kulttuurilla ja ilmapiirillä sekä erilaisilla työvälineillä ja resursseilla on tietotyötätekevien työntekijöiden tiedon jakamiselle. Koska tulokset eivät ole yleistettävissä, lisää tutkimusta työntekijöiden tiedon jakamista mahdollistavista tekijöistä tarvitaan. Olisi tärkeää tarkastella erikseen jokaisen nyt tutkitun tekijän yhteyttä työntekijöiden tiedon ja osaamisen jakamiselle, jotta niistä saataisiin tarkempaa ymmärrystä. Lisäksi olisi hyvä tutkia myös muiden tekijöiden merkitystä tiedon jakamiselle ja saada miesten ohella myös naisia haastateltaviksi. 

Pauliina Meriläinen

”I don’t even need to think whether I can say this aloud or should I first ask someone for a permission.” Employess’ views on knowledge sharing at one digital service company.

Tutkimukseni taustaa  Koululaisille kohdistettu sosioemotionaalinen opetus lisää hyvää ilmapiiriä ja parantaa oppimistuloksia. Oppilaiden mahdollisuus menestyä koulussa ja elämässä paranee. Sosioemotionaalinen oppiminen vaikuttaa positiivisesti oppilaan hyvinvointiin muun muassa hyvien ihmissuhteiden ja paremman koulumenestyksen kautta. Oman sosioemotionaalisen osaamisen tiedostaminen on ensimmäinen askel sosioemotionaalisten taitojen oppimisessa ja tunteiden säätelyssä eri tilanteissa. Tunteiden säätely ja tunnistaminen vaikuttaa oppijan motivaatioon, huomiokykyyn, itsevarmuuteen sekä joustavuuteen että sinnikkyyteen. Sosioemotionaalisten taitojen oppiminen ja opettaminen on kuitenkin monimutkainen prosessi. Sosioemotionaalisen tutkimuksen haasteiden ja merkityksen jäsentäminen on tärkeää, jotta näitä taitoja voidaan oppia paremmin tulevaisuudessa. Tutkimukseni tarkoitus Tutkimuksessani on tarkoitus selvittää, kehittyvätkö sosioemotionaaliset taidot eri tavalla eri sosioemotionaalisen taitojen tasolla viidessä eri Euroopan maassa. Tutkimukseni metodi Jaottelin aineiston maittain kolmeen ryhmään ja näistä muodostui kolme sosioemotionaalisen osaamisen taitotasoa: matala, kohtalainen ja hyvä. Analysoin aineiston T-testillä nähdäkseni, onko ryhmissä tapahtunut muutosta alkumittauksen ja loppumittauksen välillä. Päätuloksista Päätulokseni oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Selvisi, että jos oppilaan sosioemotionaalisten taitojen lähtötaso on verrattain heikko, eli hän kuuluu matalan taitotason ryhmään, niin sosioemotionaalisella opetuksella on merkittävästi parantavaa vaikutusta näiden oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen tasoon. Merkittävä tulos oli myös, että niillä oppilailla, joilla sosioemotionaalisten taitojen lähtötaso oli verrattain hyvä, heidän taitotasonsa laski merkittävästi intervention jälkeen. Johtopäätökset ja lisätutkimukset Johtopäätöksenä totean siis, että sosioemotionaalista koulutusta kannattaa räätälöidä erilaisiksi eri taitotasoille. Merkittävä ja mielenkiintoinen lisätutkimusta vaativa tulos oli se, että niillä oppilailla, joilla sosioemotionaalisten taitojen lähtötaso oli verrattain hyvä, heidän taitotasonsa laski merkittävästi intervention jälkeen. Toivottavaa olisi, että tähän tutkielmaan tulisi jatkotutkimusta niin, että Attitude treatment interaction olisi otettu huomioon, eli oppilaille olisi taitotasonsa ja ikänsä huomioon ottaen räätälöity erilaiset sosioemotionaalisen oppimisen paketit. Aineistoa voi kuitenkin tulevaisuudessa käyttää uusiin tutkimuksiin ATI: n paremmin huomioon ottaen nyt, kun tässä tutkielmassa on jaoteltu aineiston osallistujat kolmeen eri taitotasoon. Yhtä lailla toivottavaa on jatkotutkimuksena mittarin testaamista ja interventiotutkimuksen ajankohdan uudelleen miettimistä. Myös opettajien sosioemotionaalisia taitoja tulee tutkia enemmän. Tässä tutkielmassa tuli useaan otteeseen ilmi opettajien rooli oppilaiden taidoissa. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus tuotti tärkeää tietoa sosioemotionaalisten taitojen kompleksisuudesta ja inspiroi varmasti paljon uusia tutkimuksia. Minna Burakoff Pro Gradu: ”Miten kyvykkyys soisoemotionaalisissa taidoissa vaikuttaa näiden taitojen oppimiseen?”

Muutosta kestävyyteen (kestävään kehitykseen) tavoitellaan kovasti muodissakin, mutta pakeneeko kestävyys aina vaan? Pro gradu -tutkielmassani pohdin muutoksen mahdollisuuksia muodissa tukeutuen meliorismiin.

Optimismi ja pessimismi – meliorismi niiden välistä ja niitä parempi

Meliorismi asemoidaan usein optimismin ja pessimismin väliin, ja sen väitetään olevan jotakin parempaa (latinaksi melior) kuin kumpikaan niistä.

Meliorismin määritelmä, jota tässä tutkimuksessa käytän, kumpuaa filosofian kentältä pragmatismista. Keskeistä tämän tutkimuksen pohdinnoissa on meliorismin aktiivinen ote, uskallus katsoa kohti kamalaa, sillä pimeyttä vasten valokin näkyy paremmin. Tässä meliorismissa todellinen toivo syntyy pessimismin kautta. Rohkeus mennä pimeyttä kohti kumpuaa aktiivisesta valinnasta. Meliorismi on parempaa kuin passiiviset optimismi ja pessimismi. Optimisti ei välttämättä toimi aktiivisesti, sillä hän saattaa ajatella, että kaikki on jo hyvin tai vähintäänkin tulevaisuudessa tulee olemaan. Optimistin toivo on siten katteetonta. Pessimisti (ilman meliorismia) saattaa olla passiivinen, sillä kaikki on kuitenkin huonosti tai ainakin tulevaisuus jo tuhottu.

Lyyhistyä apokalyptisestä tiedosta vai tarmokkaasti tarttua toimeen?

Muutos muodissa usein jää turhan vaatimattomaksi ongelmien vakavuuteen nähden. Tämä on kestävyydessä tuttua sekä muodin kentällä että laajemmin. Kun uutiset ovat huolestuttavia, lamaannus ottaa helposti vallan. Toisaalta tulisi toimia viisaudella ja harkiten, sillä mikä tahansa toiminta tai muutos ei välttämättä ole kovinkaan kestävä (kestävän kehityksen mukainen).

Tavoiteltavan muutoksen tulisi olla todellisten haasteiden tasolla. Tutkimuksessa analysoidaan filosofisen käsitteen meliorismin mahdollisuuksia tuottaa uutta näkemystä kestävyyden keskeisestä kysymyksestä – muutoksesta.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella muutosta ja ymmärtää meliorismin avulla niitä edellytyksiä, joissa erittäin haastavaa ja monimutkaista tietoa pystyttäisiin vielä lamaantumatta vastaanottamaan ja toimimaan tietoon pohjaten johdonmukaisesti ja rakentavasti.

Millaisia muutoksen menetelmiä muodissa on?

Tutkimuksen valittu aineisto edustaa tyypillistä ratkaisuehdotusta muodin kentällä. Onko tämä soveltuvin keino? Vastaako se kestävyyden haasteisiin parhaalla mahdollisella tavalla? Tuotetaanko sillä kestävää muutosta vai jahtaammeko kestävyyttä aina vaan sitä saavuttamatta?

Tutkimuksen aineisto on kansainvälisen Fashion Revolution kampanjan globaalien muotialan suuryritysten kestävyyden avoimuutta vertaileva raportti nimeltään Fashion Transparency Index. Aineiston analyysi oli monivaiheinen pääsääntöisesti laadullinen sisällönanalyysimenetelmien triangulaatio, jossa ensin painottuivat tarkasteltavan ilmiön konkreettiset ilmentymät ja lopuksi analyysi tutkimuksen teoreettisen pääkäsitteen meliorismin avulla.

Kauniista toiveista tuloksiin?

Aineistossa on varsin kauniita ajatuksia ja pintapuolisia pyrkimyksiä, mutta todellisia tuloksia niillä ei vielä saavuteta. Fashion Transparency Indexissä muutos kestävyyteen muotialalla jää pääosin tyngäksi toiveeksi, avoimuustyökalun rakentamiseksi ja muotialan suuryritysten kestävyystoiminnan optimistiseksi kuvailemiseksi.

Tämän tutkimuksen tuloksiin tukeutuen voidaan kuitenkin varovasti arvioida, että mikäli meliorismin aktiivisella otteella parannetaan (make a difference) vallitsevia olosuhteita muotialalla, kestävyyden edellyttämät muutokset voisivat toteutua.

Siksipä jos emme vajoa toivottomaan pessimismiin emmekä antaudu katteettoman optimismin pauloihin, vaan aktiivisesti otamme vastaan monin tavoin vaikeasti lähestyttävää, keskeneräistä ja ahdistavaakin tietoa ja toimimme johdonmukaisesti sen vaatimalla tasolla, on meillä mahdollisuus muuttaa muotialan nykyisyyttä ja ennen kaikkea tulevaisuutta paremmaksi.

Elisa Kärki

Gradu: Eternally Elusive Sustainability? Reflections on change for sustainability in the field of fashion with the concept of meliorism

Maaliskuussa 2020 otettiin käyttöön valmius- ja tartuntatautilain mukaiset kansalaisten liikkumista ja kokoontumista rajoittavat määräykset. Ihmisten sosiaaliset kontaktit rajoitettiin minimiin, kun harraste- ja kulttuuritoiminta keskeytettiin, valtaosa aikuisista ohjattiin etätyöhön ja kaikki oppilaitokset, myös peruskoulut, siirtyivät etäopetukseen. Lähiopetusta tarjottiin vain hyvin rajoitetusti 1.–3. luokan sekä erityisen tuen oppilaille.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Laadullisen tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisena aivan tavalliset hyvistä sosioekonomisista taustoista olevat vuosiluokkien 1–6 oppilaat ja heidän huoltajansa kokivat kevään 2020 etäkoulujakson. Tutkimukseni pyrki myös selvittämään, miten oppilaat ja huoltajat kokivat etäkoulun hyvinvoinnin näkökulmasta ja millaisia mahdollisuuksia opettajalla oli etäkoulun aikana tukea heitä siinä.

Kutsuin tutkimukseeni perheitä, joissa on alakouluikäinen lapsi tai lapsia. Tutkittavia on useista kunnista Etelä-Suomen alueelta. Aineisto koostuu kymmenen oppilaan ja heidän huoltajiensa kertomuksista. Keräsin sen poikkeusolojen aikana haastattelemalla oppilaita ja heidän huoltajiaan etäkoulujakson alku- ja loppuvaiheessa. Lisäksi kolme oppilasta kertoi minulle WhatsApp-viesteillä koulupäivistään.

Tutkimuksen tulokset ja pohdintaa

Siirtyminen luokkamuotoisesta, sosiaalisten kontaktien värittämästä opiskelusta kotiin mullisti oppilaiden arjen. Yhteiskunnan sulkutoimet ja viruksen uhka olivat koko ajan arjessa läsnä. Kodeissa etäkoulun ja -työn sekä etäharrastusten ja erilaisten kodinhoidon velvoitteiden yhteensovittaminen oli välillä haasteellista. Oppiminen vaati uudenlaista toimijuutta ja kykyä kestää yksinäisyyttä sekä epävarmuutta. Toisaalta osa vanhemmista kertoi lapsensa vastuunkannon ja omatoimisuuden kehittyneen ja unenmäärän lisääntyneen etäkoulun aikana. Etäopetus antoi oppilaille mahdollisuuden oppia monia tulevaisuudessa tärkeitä taitoja.

Tutkimus osoitti etäopetuksen kirjavat käytänteet. Jopa samaa koulua käyvien oppilaiden kokemukset saattoivat poiketa toisistaan paljon.  Parhaimmillaan etäkoulua kuvattiin innostavana uusien taitojen ja monipuolisten oppimistapojen, kun se pahimmillaan oli yksinäistä ja epävarmaa puurtamista, jossa oppilaan tarpeita ei juuri huomioitu. Useimmiten opetuskäytänteet kehittyivät etäkoulun edetessä, mutta aina näin ei käynyt. Ääripäiden välinen etäisyys siis kasvoi etäkoulujakson edetessä.

Etäkoulu sitoi paljon koko perheen voimavaroja, mutta oppilaan omatoimisuutta oli mahdollista tukea koulun ohjeistuksella ja käytänteillä. Opiskelu etäyhteyksien avulla edellytti uusia työskentelytaitoja, erityisesti itseohjautuvuutta, joten oppilaat tarvitsivat työskentelyynsä paljon tukea. Osa tutkimukseen osallistuneista kertoi, että työskentelytaitoja myös opetettiin koulussa ja se koettiin arkea helpottavana ja voimaannuttavana. Myös taito- ja taideaineiden sekä arjen taitojen opettamisen merkitys koulupäivien kuormittavuutta lieventävänä tekijänä korostui.

Lasten kertomuksissa nousi esiin erityisesti yksinäisyys, väsymys sekä monilla tylsistyminen. Lasten sekä huoltajien väsymys kasvoi etäkoulujakson loppua kohden kaikilla, mutta erityisesti niillä, jotka saivat työskentelyynsä vain vähän tukea koulusta. Etäopiskelu on hyvin intensiivistä ponnistelua ja uusien työskentelytapojen oppiminen vei voimavaroja. Tutkimus osoitti, että koulun ja opettajan merkitys oppilaiden sosiaalisten suhteiden luojana ja ylläpitäjänä on merkittävä myös erityistilanteessa.

Tämä tutkimus osoitti selkeästi, kuinka suuri taakka yksinäisyys on myös silloin kun tietää ystävien olevan olemassa ja digiyhteydellä saavutettavissa. Toivon tutkimuksen nostavan esiin yksinäisyyden ehkäisemisen tärkeyttä kaikessa koulutyössä. Koulun ja opettajan merkitys oppilaiden sosiaalisten suhteiden luojana ja ylläpitäjänä on merkittävä myös erityistilanteessa. Lasten kokema yksinäisyys nousi aineistossa erittäin merkittäväksi hyvinvoinnin uhkatekijäksi. Yhteiskunnan sulkutoimet ja elämän pysähtyminen vain oman kodin ympärille lisäsi yksinäisyyttä. Jokainen tutkimukseen osallistunut lapsi kaipasi kavereitaan, mutta erityisesti se korostui niillä oppilailla, joiden kohdalla yhteydenpito kavereihin jäi oman aktiivisuuden varaan. Oppilaiden yhteisöllisyyttä oli mahdollista tukea etäkoulun aikana. Osa tutkimukseen osallistuneista kertoikin hyvin monipuolista ja innovatiivisista työskentelytavoista. Tutkimus osoittikin voimakkaan tarpeen tukea oppilaiden yhteisöllisyyttä etäkoulun jälkeen lähikoulussa, etenkin kun koronarajoitteet yhä määrittävät sosiaalista toimintaa. Opettajien valmiutta havainnoida ryhmädynamiikkaa sekä rakentaa oppilaiden välille tervettä yhteishenkeä täytyy entisestään kasvattaa.

Toimiva keskusteluyhteys kodin ja koulun välillä sekä oppilaiden keskinäisen kanssakäymisen tukeminen ja tunne, että opettaja on etäyhteydenkin takana läsnä ja välittävä, osoittautuivat onnistuneen etäopetuksen avaintekijöiksi. Oppimisen eriyttäminen ja monipuoliset arviointimenetelmät on mahdollista sisällyttää myös etäopetukseen ja myös alaluokkien oppilaat pystyvät hyödyntämään monipuolisia oppimisalustoja. Etäkoulujaksosta voi oppia ja nyt havaitut onnistuneet käytänteen ottaa huomioon kun koulua kehitetään. Tutkimus osoitti, että onnistuessaan etäopetus voi olla oppilaiden näkökulmasta yhteisöllistä, monipuolista, joustavaa ja motivoivaa.

Reija-Riikka Stenbäck

Pro Gradu: ” Koronakevät 2020: Etäopetus alakoulun oppilaiden ja perheiden kokemana”

 

Tutkimukseni tarkoitus on luoda katsaus nykyiseen tietoon opetus- ja oppimistilojen akustiikasta, akustisista ongelmista ja siihen, miten akustiikka vaikuttaa lasten kuullun ymmärtämiseen. Tarkoituksenani on myös tarjota opettajille eväitä akustisten ongelmien tunnistamiseen ja lisätä tietoisuutta toimivan akustiikan merkityksestä laadukkaalle oppimiselle ja hyvinvoinnille.

Tapaustutkimuksena kuvaan Helsingin yliopiston Siltavuorenpenger 5:n Minerva-talon seminaarihuoneeseen K113 tehtyjä tilan akustiikkaan vaikuttavia muutostoimia ja kyseisen tilan akustisia mittaustuloksia sekä ennen muutostöitä että niiden jälkeen.

Opetustilojen akustiikkaa on tutkittu jo 1900-luvun alusta lähtien. Huoneakustiikan keskeinen käsite jälkikaiunta-aika ja sen matemaattinen laskukaava pohjautuvat Harwardin yliopiston luentosalien kokeellisiin mittauksiin, joita professori Sabine teki 120 vuotta sitten.

Suomessa akustiikan asiantuntijat ovat osallistuneet jo 1940- ja 1950-luvuilla koulujen suunnitteluun ja tietoa akustiikan merkityksestä opettamiselle ja oppimiselle on ollut saatavilla vuosikymmeniä.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sekä Suomessa että ulkomailla opetustiloissa esiintyy runsaasti akustisia ongelmia, jotka saattavat aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja jopa syrjäytymistä oppilaille. Melu, jota huono akustiikka korostaa ja ylläpitää jälkikaiullaan, on terveysriski niin opettajille kuin oppilaillekin.

Ääniympäristö vaikuttaa ihmisen vireystilaan ja siten kognitiivisiin toimintoihin. Jos vireystila nousee tai laskee liikaa, kognitiivinen suorituskyky heikkenee. Häiritsevä melu aiheuttaa stressiä ja nostaa vireystilaa, jolloin keskittymiskyky, tarkkaavaisuus ja suorituskyky häiriintyvät.

Meluisassa opetustilassa noidankehä, jossa melu ruokkii levottomuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä ja siten myös lisää melua, on olemassa oleva riski sekä oppilaiden oppimiselle, että opettajan työssäjaksamiselle.

Helsingin yliopiston Siltavuorenpenkereen kampuksella toteutettiin osana DigiCampus-hanketta projekti, jossa tarkoituksena oli muuttaa iso seminaarisali joustavaksi, opettajien ja opiskelijoiden työskentelyä tukevaksi ja digirikkaaksi opetustilaksi. Samalla salin kalusteet uusittiin, ja työssä käytettiin kestävyys- ja hyvinvointiasioihin erikoistuneen sisustusarkkitehdin validoitua menetelmää. Nyt käsillä oleva tutkimus kohdistuu opetustilan akustiikan muutostyöhön.

Tutkimuksen perusteella K113-tilan akustisissa ominaisuuksissa tapahtuneet muutokset eivät olleet mittaustulosten mukaan suuria. Kuitenkin subjektiivisen kokemuksen mukaan muutostyöt ovat onnistuneet.  Olen opiskellut tässä tilassa useita kertoja vuosien varrella ja tilan huono akustiikka on aina häirinnyt keskittymistäni.

Nyt muutostöiden jälkeen K113-tila on mielestäni akustisesti hyvinkin miellyttävä opiskelu- ja opetustila, joskin tilan äänieristykseen pitäisi vielä panostaa jonkin verran. Miellyttävyydestä raportoivat myös useat tilaa käyttäneet, niin opettajat, opiskelijat kuin ulkopuolisetkin vuokraajat.

 

Juha Mäkelä

Opetustilojen akustiikka – tapaustutkimus

Arviointi on keskeinen osa luokanopettajaopiskelijoiden opintoja. Opintojensa aikana luokanopettajaopiskelijat tulevat arvioiduiksi opettajankouluttajien, ohjaavien opettajien, vertaisten sekä itsensä toimesta lukuisia kertoja monenlaisin eri arviointimenetelmin monenlaisissa eri tilanteissa. Arvioinnin on lukuisissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä opiskelijoiden oppimiseen ja kehittymiseen sekä ohjaavan tätä kehitystä ja oppimista. Yksi keskeisistä arvioinnin tavoitteista korkeakoulutuksessa on opiskelijoiden ammatillisen toimijuuden kehittymisen tukeminen. Toistaiseksi kuitenkin vasta vähän tiedetään luokanopettajaopiskelijoiden ammatillisen toimijuuden rakentumisesta opintojen aikana ja vielä vähemmän arviointitilanteiden yhteyksistä toimijuuden rakentumiseen. Kuinka arvioinnilla voidaan tukea ammatillisen toimijuuden kehittymistä, jos tutkimustietoa arvioinnin ja ammatillisen toimijuuden yhteyksistä on vain vähän, jos ollenkaan, saatavilla?

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisia merkityksellisiä arviointikokemuksia luokanopettajaopiskelijoilla on oppimisen arvioinnista, sekä miten nämä merkitykselliset arviointitilanteet ovat yhteydessä opettajan ammatillisen toimijuuden rakentumiseen. Aiemman tutkimuksen perusteella ammatillista toimijuutta tarkasteltiin motivaation, minäpystyvyyden ja toimintastrategioiden ulottuvuuksien avulla. Tutkimusta varten haastattelin kahdeksaa Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijaa. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tulokset ja hyödyntämismahdollisuudet

Tutkimukseni tulokset osoittivat, että oppimisen arviointi on yhteydessä luokanopettajaopiskelijoiden ammatillisen toimijuuden rakentumiseen läpi opintojen. Erityisesti jatkuva, oikea-aikainen, keskusteleva sekä riittävän hyvin perusteltu arviointi ja palaute on opiskelijoiden ammatillisen toimijuuden näkökulmasta suotuisaa. Arviointi voi parhaimmillaan vahvistaa opiskelijan tunnetta siitä, että hän on oikealla alalla, ja että hän pystyy ja osaa toimia opettajan työssä tulevaisuudessa. Tutkimukseni tuloksista kävi ilmi myös se, että epäonnistunut arviointi saattaa puolestaan haitata ammatillisen toimijuuden rakentumista.

Tutkimukseni tulosten avulla on mahdollista kehittää luokanopettajakoulutuksen arviointikäytäntöjä siten, että arvioinnin avulla voidaan paremmin tukea ammatillisen toimijuuden kehittymistä. Tulosten perusteella erityisesti palautekeskustelujen, keskustelevan vertaisarvioinnin sekä monipuolisten arviointimenetelmien käyttö arviointitapoina voivat tukea opiskelijan ammatillisen toimijuuden kehittymistä. Ammatillisen toimijuuden kehittymisen tukeminen on tärkeää jo opintojen aikana, sillä se edistää opettajan ammatillista kehittymistä ja tukee työhön sitoutumista sekä hyvinvointia myöhemmin opettajan ammatissa.

Julia Korhonen

Pro gradu: Luokanopettajaopiskelijoiden oppimisen arviointikokemukset opettajan ammatillisen toimijuuden rakentajina

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä opettajilla on ongelmanratkaisun opettamisesta ja kuinka paljon ongelmanratkaisua opetetaan. Ongelmatehtävällä tarkoitetaan sellaista tehtävä, jota ratkaisija ei voi ratkoa olemassa olevan tiedon avulla, vaan hän joutuu soveltamaan taitojaan ja kehittelemään uudenlaisen tavan tehtävän ratkomiseksi. Ongelmatehtävän vastakohtana voidaan pitää rutiinitehtävää, jonka ratkaisemiseen ratkaisijalla on valmis toimintamalli. Ongelmanratkaisua pidetään julkisessa keskustelussa tärkeänä taitona tulevaisuuden työelämän kannalta. Kuitenkaan suomalaisessa peruskoulussa ongelmanratkaisu ei ole yleistynyt keskeiseksi osaksi matematiikan opetusta, vaikka ongelmanratkaisu onkin ollut opetussuunnitelmassa yli kolmekymmentä vuotta. Opettajan toimintatapoja ohjaa opetussuunnitelmaakin voimakkaammin opettajan käsitykset ja uskomukset. Tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä opettajilla on ongelmanratkaisun opettamisesta, mitkä tekijät vaikuttavat ongelmanratkaisun opettamisen määrään sekä miten opettajien käsitykset vaikuttavat ongelmanratkaisun opettamisessa koettuihin vaikeuksiin

Menetelmät

Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä kyselytutkimuksena. Aineistona käytetiin 160 suomalaisen alakoulun opettajan vastauksia kyselyyn, joka toteutettiin osana suomalaissaksalaista tutkimusprojektia. Aineistoa analysoitiin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin, tarkoituksena kuvata opettajien käsityksiä ongelmanratkaisun opettamisesta, ja toisaalta myös selittää eroja opettajien käsitysten välillä.

Tulokset ja johtopäätökset

Puolet opettajista kertoi käsittelevänsä ongelmanratkaisua opetuksessaan ainakin kerran viikossa. Opettajan taustatekijöillä ei ollut vaikutusta ongelmanratkaisun opetuksen määrään.

Opettajat kertoivat hyödyntävänsä ongelmanratkaisun opetuksessa erilaisia ongelmanratkaisuaktiviteetteja. Aineiston perusteella ei kuitenkaan pystytty päättelemään, kuinka moni opettaja todella ymmärtää ongelmanratkaisun käsitteen, ja kuinka moni käyttää ongelmanratkaisun opetuksessa rutiinitehtäviä, jotka todellisuudessa eivät siis ole ongelmatehtäviä.

Ongelmanratkaisun opetuksessa koetut vaikeudet liittyivät erityisesti käytettävissä oleviin resursseihin. Moni opettaja koki, ettei ongelmanratkaisun opetukselle ole riittävästi aikaa, jolloin se jää melko pieneen osaan. Myös hyvien ongelmanratkaisutehtävien puute koettiin haasteellisena.

Opettajat kokivat ongelmanratkaisuun liittyvän erilaisia vaatimuksia. Kuudesosa vastaajista ei kokenut ongelmanratkaisuun liittyvän lainkaan vaatimuksia. Hieman alle puolet vastaajista koki ongelmanratkaisuun liittyvän runsaasti erilaisia vaatimuksia, kun taas vajaa 40 % vastaajista koki, että oppilaisiin ja resursseihin liittyy vaatimuksia, mutta opettajan ei tarvitse itse tuntea ongelmatehtävää. Lähes kaikki opettajat kokivat, että ongelmanratkaisun opetus edellyttää täydennyskoulutusta opettajille.

Lopuksi

Tutkimuksen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka moni opettaja todellisuudessa ymmärtää ongelmanratkaisun käsitteen ja näin ollen hyödyntää ongelmanratkaisua osana matematiikan opetustaan. Tutkimuksessa tuli myös esiin tarve ongelmanratkaisua käsittelevälle opettajien täydennyskoulutukselle, joka mahdollisesti lisäisi opettajien osaamista ja ymmärrystä ongelmanratkaisusta.

Oskari Tolvanen

Pro Gradu: ”Opettajien käsityksiä ongelmanratkaisusta alakoulun matematiikan opetuksessa”