Kun pandemia esti tänä kesänä opiskelijavaihdot, anatomian kansainvälistymisohjelman tutkimusharjoittelu korvattiin Zoomissa tapahtuvalla etäohjelmalla. Ohjelmaan kuului lauantaisin pidettävät seminaarit sekä opiskelijoiden pienryhmätyöskentelyä.
Lauantaiseminaareissa opiskelijat seurasivat eri tutkijoiden luentoja ja keskustelivat sitten aiheesta pienryhmissään. Pandemiat ja ympäristönkestävyys olivat ohjelmassa vahvasti esillä.
Ympäristön tilasta ihmiskunnan tilaan
Itsekin seurasin opettajana verkkoluentoja sen sijaan, että olisin ollut paleontologisilla kaivauksilla Andalusiassa. Poikkeuksellisen helteisenä heinäkuisena iltapäivänä kuuntelin Espoossa seminaaria, jonka opiskelijapuheenjohtajana toimi lääketieteen kandidaatti Vincent Zheng Helsingistä käsin. Esitelmän piti professori Sten Vermund Yalen yliopistolta New Havenista.
Sten Vermund on lastentautilääkärinä ja epidemiologina tutkinut vuosikymmeniä HI-virusta ja työskennellyt vähäosaisten AIDS-hoitojen eteen Yhdysvalloissa ja monissa Afrikan valtioissa. Nyt professorin esitelmässä teemoina olivat myös ilmastonmuutos ja luontokato. Lisääntynyt luonnonvarojen tarve ja populaationkasvu vie ihmisiä yhä uusille luonnonvaraisille alueille. Seurauksena on ympäristön tuhoa kuten eläinlajien sukupuuttoja, mutta myös ihmisten altistumista uusille eläinperäisille viruksille. Sekä HI-viruksen että SARS-virusten taustalla on häiriintynyt ihmisluontosuhde.
Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan terveydenhuollon haasteisiin. Esimerkiksi pelkästään Himalajan vuoristojäältä lähtee uomia, jotka huolehtivat miljardin ihmisen vedensaannista ja hyvinvoinnista. Kun vuoristojää ilmaston lämpenemisen myötä kutistuu, uhkaa uomia kuivuminen ja koko alueen vedensaanti vaarantuu. Tulevaisuudessa kansainvälinen terveydenhuollon kehittyminen tapahtuu yhdessä ympäristöongelmien ratkaisuna, ei niitä vastaan.
Vermundin johtopäätöksiä oli, että tulevaisuuden päättäjiltä vaaditaan sekä maapallon että ihmiskunnan terveydentilan huomioimista ja monialaista yhteistyötä.
Yliopisto tarjoaa kestävyyskursseja
Vaikka etäopetus on vähentänyt opiskelijoiden jaksamista ja opiskelumotiiveja, heinäkuinen seminaari jaksoi innostaa opiskelijoita mukaan. Apulaisdekaani Tiina Paunio kertoi blogissaan hyvinvointityöryhmän tutkimuksesta, jonka mukaan opiskelijat ovat kuormittuneet etäopetuksesta ja vuorovaikutuksen puutteesta. Saman tutkimuksen mukaan osa tiedekunnan opiskelijoista koki huolen ympäristön tilasta kuormittavaksi.
Ympäristöongelmien ymmärtäminen ja tietoisuus mahdollisuuksista vaikuttaa ongelmiin voivat olennaisesti vahvistaa opiskelijoiden resilienssiä. Helsingin yliopisto tarjoaa kaikkien tiedekuntien opiskelijoille kestävyyskurssia. Kurssia on suunnittelut poikkitieteellinen ryhmä yliopiston tutkijoita ja opiskelijoita eri tiedekunnista. Kurssi pilotoitiin viime keväänä, ja se järjestetään uusille opiskelijoille taas nyt syksyllä.
Kestävyyskurssilla esitellään maapallon kestävyyttä uhkaavia tekijöitä ja etsitään ongelmiin ratkaisuja. Lisäksi kurssilla mietitään, miten eri alojen tulevaisuuden ammattilaiset ja asiantuntijat voivat toimia ratkaisuntekijöinä. Mukana on myös ihmisen hyvinvointi- ja terveysteemoja. Kurssi sopii hyvin myös tuleville lääkäreille, hammaslääkäreille, logopedeille ja psykologeille. Tieto ei vain lisää tuskaa, vaan se voi voimaannuttaa.
Oppia muinaisesta maailmasta
Myös paleontologista ja muinaisilmaston tutkimusta tarvitaan tulevaisuuden muutosten ennustamiseen. Andalusiassa Orcen kaupungin liepeillä Granadan ja Helsingin yliopistojen vetämässä hankkeessa etsittiin merkkejä ensimmäisistä eurooppalaisista ja heidän ympäristöstään.
Orcen ihminen saapui Iberiaan yli miljoona vuotta sitten tulokaslajina Afrikasta. Toisin kun Homo sapiens, Orcen ihminen ei tiettävästi ollut avainlaji, joka olisi merkittävästi muokannut ympäristöään. Tämän kesän julkaisussa ryhmämme rekonstruoi Orcen ihmisen elinympäristöä. Laji viihtyi erityisesti kasvillisuudeltaan tuottavimmilla alueilla. Ilmasto oli välimerenilmasto talvisateineen, mutta nykyistä kosteampi. Luonto oli rikas. Pelkästään ravintoketjun huipulla suurpetolajeja oli seitsemän.
Orcen ihmisen aikaiset nisäkkäät ovat enimmäkseen kuolleet sukupuuttoon jälkeläislajeja jättämättä. Näin kävi esimerkiksi sapelihammaskissoille, mammutille ja muinaishyeenalle. Myös Orcen ihminen kuoli sukupuuttoon. Toiset lajit lajiutuvat, ja niistä polveutuvia lajeja elää maapallolla edelleen. Ilmeisesti vain yksi lajeista, iberianilves, on säilynyt tähän päivään saakka. Tosin se on viimeiset vuosikymmenet keikkunut sukupuuton partaalla.
On kutkuttavaa ajatella, miten olisi käynyt, jos Orcen ihminen olisi selvinnyt ja vallannut maan. Jos Afrikassa myöhemmin kehittynyt Homo sapiens ei olisikaan onnistunut maailmanvalloituksessaan. Olisiko Himalajan jäätiköt ennallaan ja iberianilveksen kanta vakaa? Entä jos Orcen ihminen olisi selvinnyt sapieksen rinnalla? Osallistuisiko hän Glasgow’n ilmastokokoukseen paraikaa?
Ps. Videosuositus: Glasgow’n hengessä YK:n kehitysohjelman (UNDP) etusivulla velociraptor kritisoi ihmiskuntaa ja muistuttaa uhkaavasta sukupuutosta, liitukautisena kokemusasiantuntijana.
Suvi Viranta-Kovanen
dosentti, anatomian yliopistonlehtori
Lue aiheesta lisää:
Uutinen: Minkälaisissa elinympäristöissä varhaiset ihmiset alun perin levittäytyivät Afrikan ulkopuolelle?