Kiihkeänä lukiolaisena esitin etiikan tunnilla epäilyksen, oliko Hitler ihminen lainkaan. En tarkoittanut, että hän olisi ihmistä pahempi, demoninen hahmo. Pohdin, todistivatko hänen julmat tekonsa hänen olevan jonkin muun lajin edustaja, ei-ihminen tai ei täyteen ihmisyyteen kasvanut olento. Heitollani tulin osuneeksi moraalifilosofiseen kysymykseen pahuuden alkuperästä. Sorruin loogista tarkastelua kestämättömiin mutta useille ihmisille tyypillisiin ajatteluvirheisiin.
Astun ulos elokuvateatterista lokakuisen tähtitaivaan alle. Insinööriystäväni hehkuttavat luonnontieteiden ylivaltiutta juuri näkemässämme elokuvassa. Todellakin, The Martian – Yksin Marsissa on innostava kuvaus siitä, kuinka luonnontieteitä koskevan tieteellisen tiedon avulla ihminen voi selviytyä jopa yksin elottomalla planeetalla. Uhritutkijalle The Martian ei kuitenkaan ole pelkkä tieteen sankaruuden ylistys vaan myös ihana ihmettelyn aihe: millainen uhritoimija päähenkilö onkaan!Continue reading “Uhritoimija Marsissa”
Toukokuussa 2015 luin Kuukausiliitteestä Kirsi Salon haastattelun. Entisen uutisankkurin ja televisiojuontajan kerrottiin olevan nykyään hyvinvointiohjaaja, joka ”ei ole seurannut uutisia puoleen vuosikymmeneen, koska ne aiheuttavat hänessä negatiivisia tunteita.” Inhimillistä hätää on sitten toukokuun dokumentoitu uutisissa ahkerasti, ja uutisten aiheuttamaa ahdistusta on käsitellyt esimerkiksi Yle. Jos muiden kärsimyksen katsomisesta seuraa vain pahoinvointia, onko siinä mitään mieltä? Eikö meidän kannattaisi Kirsi Salon tapaan keskittyä tuottamaan hyvää oloa itsellemme ja ihmisille ympärillämme?Continue reading “Onko velvollisuutemme valveutua?”
Pakolaiskriisi luo poliittisia ongelmia ja taloudellisia haasteita mutta kirvoittaa myös keskustelua. Keitä tulijat oikein ovat, kysytään. Syntyy tarve luokitella ihmisiä pakolaisiin, siirtolaisiin ja turvapaikanhakijoihin. Jotkut laventavat luonnehdintoja puhumalla elintasopakolaisista ja seikkailijoista. Epäillään, että joukossa on värväreitä, jotka rekrytoivat jäseniä terroristisiin liikkeisiin. Kun ihmisestä ei näy päältä, mihin lokeroon hänet olisi määriteltävä, tarkastelijan mielikuvat ja lausumattomat taustaoletukset täydentävät kuvaa.
Yhteiskunnallamme on selvästi vaikeuksia vastata kaikkien apua tarvitsevien hätään. Voisimmeko siksi yksinkertaisesti pakottaa ihmisiä auttamaan hädänalaisia? Eikö meidän oikeastaan pitäisi harkita vakavasti Martha Nussbaumin esittämää ratkaisumallia, jossa jokaisen kansalaisen juridinen velvollisuus olisi yhteiskuntapalvelun suorittaminen? Kyse on siitä, mitä asioita pidämme niin tärkeinä, että haluamme turvata ne vaikka väkisin. Continue reading “Pakottava hätä”
Hoidetaan ensin oman maan asiat kuntoon ennen kuin autetaan muita, argumentoivat maahanmuuttokriitikot. Tätä vahvistetaan sosiaalisessa mediassa kiertäneessä kuvassa, jossa rinnastetaan turvapaikanhakijan elinkustannukset kantasuomalaisten terveydenhuollon kanssa. Kun sitä analysoi tarkemmin, paljastuu argumentin perusteettomuus.Continue reading “Rasistinen kuva, tyhjä argumentti”
Meidän aikamme joukkotuho on parhaillaan tapahtumassa Lähi-idässä ja Välimerellä. – – Mekään emme voi vastata niille, jotka kysyvät meiltä vastuutamme: Olemme viattomia, koska emme tienneet.
Hyvyyden voimilla on käytössä nämä kolme vaikuttamiskeinoa: luoda poliittista painetta, säteillä keskinäistä hyväksyvää kunnioittamista ja sytyttää kynttilä muistuttamaan ja valaisemaan. – Jaana Hallamaa
Hiroshiman ja Nagasakin atomipommituksista kulunut aika, 70 vuotta, on kokonainen ihmisikä. Atomiaseita ei ole se jälkeen käytetty. Miksi enää muistaa näitä tapahtumia ja niiden uhreja? Continue reading “Hyvyyden voimilla voi vaikuttaa”
Sosiaalietiikka.fi:ssä käytössä ollut mahdollisuus kommentoida tekstejä Facebook-sovelluksen kautta on poistettu käytöstä 5.8.2015 alkaen toistaiseksi. Ratkaisuun on päädytty, koska heinäkuussa julkaistuun blogikirjoitukseen liitettiin useita täysin asiattomia kommentteja. Asiattomina kommentteja on pidettävä sillä perusteella, että niissä puututtiin kirjoituksen aiheen ja asian sijaan kirjoittajaan, jota uhkailtiin ja loukattiin. Tällaista emme yhteisessä blogissamme suvaitse.
Viime aikoina raiskaajille on vaadittu kovempia rangaistuksia. Vaatijat tahtovat, että raiskaaja joutuisi kärsimään vähintään yhtä paljon kuin raiskauksen uhrikin joutuu kärsimään. Vaatimuksen taustalla on lohduton, joskin mielestäni vääristynyt käsitys siitä, mitä on olla raiskattu nainen ja mitä on olla uhri.
Tieteellisen toiminnan pitäisi ihanteiden mukaan olla laadukasta ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Tämä lienee niin tutkijoiden, koko tiedeyhteisön kuin yhteiskunnan tiedepoliittisten päättäjienkin toive. Mutta millaisin keinoin tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta pyritään lisäämään ja mitä siitä seuraa tutkimusetiikalle?
Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta eli tutkimuksen aikaan saamista muutoksista tiedeyhteisön ulkopuolisessa maailmassa eivät vielä kerro tutkimuksen laadun arvioinnissa käytetyt mittarit. Näitä ovat bibliometriset tiedot, kuten tutkimusjulkaisujen määrät ja niiden toisissa tutkimuksissa saamat viittaukset.
Vaikuttavuutta ei saada aikaan yksistään tiedeyhteisön tai tutkijoiden toiminnalla. Olennaista on, miten vaikuttamisen kohteet toimivat.
