Toukokuussa 2015 luin Kuukausiliitteestä Kirsi Salon haastattelun. Entisen uutisankkurin ja televisiojuontajan kerrottiin olevan nykyään hyvinvointiohjaaja, joka ”ei ole seurannut uutisia puoleen vuosikymmeneen, koska ne aiheuttavat hänessä negatiivisia tunteita.” Inhimillistä hätää on sitten toukokuun dokumentoitu uutisissa ahkerasti, ja uutisten aiheuttamaa ahdistusta on käsitellyt esimerkiksi Yle. Jos muiden kärsimyksen katsomisesta seuraa vain pahoinvointia, onko siinä mitään mieltä? Eikö meidän kannattaisi Kirsi Salon tapaan keskittyä tuottamaan hyvää oloa itsellemme ja ihmisille ympärillämme?Continue reading “Onko velvollisuutemme valveutua?”
Pakolaiskriisi luo poliittisia ongelmia ja taloudellisia haasteita mutta kirvoittaa myös keskustelua. Keitä tulijat oikein ovat, kysytään. Syntyy tarve luokitella ihmisiä pakolaisiin, siirtolaisiin ja turvapaikanhakijoihin. Jotkut laventavat luonnehdintoja puhumalla elintasopakolaisista ja seikkailijoista. Epäillään, että joukossa on värväreitä, jotka rekrytoivat jäseniä terroristisiin liikkeisiin. Kun ihmisestä ei näy päältä, mihin lokeroon hänet olisi määriteltävä, tarkastelijan mielikuvat ja lausumattomat taustaoletukset täydentävät kuvaa.
“Ihminen kaipaa myös nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemista. Monien tutkimusten mukaan onnellisuuteen vaikuttaakin eniten toiset ihmiset: mielentilat ovat kytköksissä siihen, kuinka ihmistä kohdellaan”,
kirjoittaa Virpi MäkinenTeologia.fi:n uusimmassa pääkirjoituksessa ja toteaa, ettei materiaalinen apu yksin riitä. Köyhyyden poistamiseen tarvitaan ihmisten toimijuuden vahvistamista.
“Köyhyys riistää ihmiseltä jopa kyvyn uskoa, että hänellä on oikeus tavoitella jotakin parempaa ja kyvyn kuvitella, mitä hyvä elämä voisi hänelle tarkoittaa”,
Yhteiskunnallamme on selvästi vaikeuksia vastata kaikkien apua tarvitsevien hätään. Voisimmeko siksi yksinkertaisesti pakottaa ihmisiä auttamaan hädänalaisia? Eikö meidän oikeastaan pitäisi harkita vakavasti Martha Nussbaumin esittämää ratkaisumallia, jossa jokaisen kansalaisen juridinen velvollisuus olisi yhteiskuntapalvelun suorittaminen? Kyse on siitä, mitä asioita pidämme niin tärkeinä, että haluamme turvata ne vaikka väkisin. Continue reading “Pakottava hätä”
Liiketoiminnan vastuullisuus on kestävän kehityksen ydintä. Mistä sen juuret juontuvat, mihin sitä tarvitaan? Mitä se merkitsee yhteiskunnalle ja valtiolle, entä itse ihmiselle? Voiko vastuun filosofiaa sovittaa yrityksiin? Mitä talouskasvulle kuuluu? Onko suuryritysten valtaannousun myötä luvassa uusi moraalijärjestys, kuten jotkut tutkijat ounastelevat? Olemmeko enemmän valtion kansalaisia vai yritysten asiakkaita, jäseniä, osakkaita?
Hoidetaan ensin oman maan asiat kuntoon ennen kuin autetaan muita, argumentoivat maahanmuuttokriitikot. Tätä vahvistetaan sosiaalisessa mediassa kiertäneessä kuvassa, jossa rinnastetaan turvapaikanhakijan elinkustannukset kantasuomalaisten terveydenhuollon kanssa. Kun sitä analysoi tarkemmin, paljastuu argumentin perusteettomuus.Continue reading “Rasistinen kuva, tyhjä argumentti”
Meidän aikamme joukkotuho on parhaillaan tapahtumassa Lähi-idässä ja Välimerellä. – – Mekään emme voi vastata niille, jotka kysyvät meiltä vastuutamme: Olemme viattomia, koska emme tienneet.
Hyvyyden voimilla on käytössä nämä kolme vaikuttamiskeinoa: luoda poliittista painetta, säteillä keskinäistä hyväksyvää kunnioittamista ja sytyttää kynttilä muistuttamaan ja valaisemaan. – Jaana Hallamaa
Hiroshiman ja Nagasakin atomipommituksista kulunut aika, 70 vuotta, on kokonainen ihmisikä. Atomiaseita ei ole se jälkeen käytetty. Miksi enää muistaa näitä tapahtumia ja niiden uhreja? Continue reading “Hyvyyden voimilla voi vaikuttaa”
Sosiaalietiikka.fi:ssä käytössä ollut mahdollisuus kommentoida tekstejä Facebook-sovelluksen kautta on poistettu käytöstä 5.8.2015 alkaen toistaiseksi. Ratkaisuun on päädytty, koska heinäkuussa julkaistuun blogikirjoitukseen liitettiin useita täysin asiattomia kommentteja. Asiattomina kommentteja on pidettävä sillä perusteella, että niissä puututtiin kirjoituksen aiheen ja asian sijaan kirjoittajaan, jota uhkailtiin ja loukattiin. Tällaista emme yhteisessä blogissamme suvaitse.
