Author: Deleted User

Special user account.
Posted on

Vaihtokertomus, Edinburghin yliopistossa, Skottlanti, Lukuvuosi 2018-2019

Oikeutieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoon hakeminen tuntui loputtoman pitkältä prosessilta, mutta oikeasti se meni hyvin sujuvasti vaihe kerrallaan ja selkeiden ohjeiden mukaan. Edinburghin yliopistossa vaihto-oppilaiden palvelut olivat koko ajan saman toimiston vastuulla ja henkilökunta oli ystävällistä. Ennen lähtöä piti muun muassa lähettää kuva opiskelijakorttia varten, mutta kaikista saapumista edeltävistä toimista sai helposti tiedon yliopiston nettisivuilta. Kurssivalinnat tehtiin etukäteen, mutta ensimmäisten viikkojen aikana niitä sai muuttaa, mistä olikin hyötyä, sillä kurssien aikataulutus ja muu soveltuvuus ei aina käynyt ihan selville ennen lukuvuoden alkua. Koska olin koko vuoden, sain tammikuussa vaihtaa vielä keväälle valitsemani kurssit. Saavuin Edinburghiin etukäteen suositeltuna ajankohtana, eli paikallista fuksiviikkoa edeltävänä viikonloppuna. Britteihin ei tarvinnut vuonna 2018 tehdä EU:n takia mitään maahantulon mahdollistavia byrokraattisia manööverejä, mutta tilanne voi olla jatkossa erilainen.

Ensimmäisinä viikkoina täytyi hoitaa joitakin byrokraattisia asioita kuten ilmoittautua terveydenhuollon piiriin, mutta yliopisto antoi hyvän to do -listan, jota noudattamalla selvisi pitkälle. Opiskelijat pääsivät julkisen terveydenhuollon piiriin, mutta en itse tarvinnut lääkäriä, niin en tiedä miten se olisi tarkemmin toiminut.

Jokaiselle opiskelijalle vaihtarit mukaan lukien oli myös osoitettu vastuuopettaja, jonka kanssa tavattiin vähintään kerran lukukaudessa. Häneen olisi voinut olla yhteydessä tarvittaessa enemmänkin.

Asuminen

Euroopasta tulleille vaihto-opiskelijoille oli taattu majoitus yliopiston asuntolassa, jos niin halusi. Saapuessani asuntolaan, siellä oli kaikki valmiina. Sain saman tien esimerkiksi opiskelijakorttini, joka toimi sekä kirjastokorttina että avaimena yliopiston rakennuksiin. Asuntola oli uusi ja siisti (vaikkakaan ei kovin kauaa, sillä kämppäkaverini olivat hyvin sottaista väkeä), mutta varmasti kalliimpi kuin jotkut muut vaihtoehdot. Jaoin soluasunnon 9 muun ihmisen kanssa, mutta meillä kaikilla oli omat huoneet kylpyhuoneineen. Yhteinen keittiö toimi sosiaalisena kohtauspaikkana, mutta sen pitäminen siistinä oli mahdotonta. Yliopiston asuntoloihin majoittuvia ehkä kiinnostaa, että niissä majoittuvat siis lähinnä uudet opiskelijat, jotka ovat noin 18-vuotiaita sekä vaihto-oppilaat. Suomalaiset vaihtarit ovat helposti vanhemmasta päästä myös vaihto-oppilaissa. Onneksi yliopistossa kaikki ovat tavallaan samalla viivalla iästä huolimatta, mutta joitain kanssa-asujien nuoruus voi häiritä.

Vaikka ei saisikaan yliopiston majoitusta, ei kannata huolestua turhaan. Moni kavereistani oli löytänyt kohtuuhintaista asumista yksityisiltä markkinoilta, kämppäkavereiden kanssa tai ilman. Edinburgh on kohtuullisen tiivis kaupunki, joten tuskin kovin kauas yliopistolta joutuu asumaan. Ja vaikka joutuisi, niin bussit toimivat. Useimmat kuitenkin selviävät kävelemällä. Yliopiston keskustakampus on hajautunut kaupungin keskustaan samalla tavalla kuin Helsingin yliopisto.

Opiskelu ja opetus

Kurssit Edinburghin yliopistossa kestivät ainakin minulla aina joko yhden lukukauden tai koko vuoden. Helsingin oikismeininkiin (eli yksi kurssi kerrallaan ja tentti noin 1,5 kuukauden välein) tottuneelle rytmi oli oudon rento. Kursseja oli aina muutama kerrallaan ja ne edellyttivät lähes aina valmistautumista. 1.-2. vuoden kurssit olivat massakursseja, joihin sisältyi aina säännöllisesti kokoontuva ryhmäosuus ja 3.-4. vuoden Honours-kurssit taas noin 20 hengen kursseja, joissa luennoilla osallistuminen vaikutti usein arvosteluun. Arvosteluperusteet avattiin aina selkeästi. Tutkinto-opiskelijat tuntuivat näkevän opintojen eteen aivan valtavasti vaivaa ja kirjastot olivat koeviikoilla auki kellon ympäri. (Kerran eräs kämppäkavereistani tuli kirjastosta kotiin aamuneljältä, kun minä ja eräs toinen kämppikseni söimme baari-illan jälkeistä roskaruokaa yhteisessä keittiössämme.) Silti mielestäni edes Honours-kurssit eivät olleet sen vaikeampia kuin Suomessakaan. Hyvien arvosanojen saaminen toki vaati vaivannäköä, mutta jos haluaa vain päästä läpi, ei se ollut mitenkään mahdotonta pienemmälläkin panostuksella. Brittien arvosteluasteikko ei vastaa suomalaista, joten hyväksilukuvaiheessa kotimaisessa todistuksessa lukee vain hyväksytty tai hylätty. Kokeet pidettiin lukukauden lopussa ja niissä oli ihan ylioppilaskokeiden kaltaista stressinkatkuista massatunnelmaa.

Opetus loppuu hyvissä ajoin ennen kokeita, joten kertaamiselle (tai alusta asti opiskelemiselle, jos lukukauden aikana on ollut muuta kiirettä) jää reilusti aikaa. Koepäivät muuten julkaistaan aina vasta lukukauden loppupuolella, mikä saattaa ärsyttää niitä, jotka haluaisivat ostaa lentolippunsa kotiin ajoissa.

Opetus oli mielestäni korkeatasoista, vahvasti pienempiin ryhmiin tukeutuvaa, kuten edellä mainittiin. Edinburghin yliopisto on yksi maailman top 20 -yliopistoja, joten siltä saakin odottaa jonkin verran. Opiskelijat ovat kunnianhimoisia ja ahkeria, joten jos ei halua näyttää aivan saamattomalta heidän rinnallaan, kannattaa tunneille tulla oikeasti valmistautuneena. Jos opiskelee ennen luentoja pyydetyt sivut ja tekee mahdolliset tehtävät, on kokeeseenkin valmistautuminen helppoa. Myös hallinnon puolella halutaan pitää opiskelijasta huolta, esimerkkinä alussa mainitsemani henkilökohtainen vastuuopettaja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Opiskelin Edinburgh Law Schoolissa ja ainakaan siellä ei ollut juuri mitään ryhmäytymisohjelmaa tai tuutorointia, jonka kautta olisi tavannut ihmisiä. Sosiaalinen elämä saattoi muodostua asuntolan kautta, jossa järjestettiin lähes päivittäin jotain ohjelmaa tai sitten omatoimisesti kavereita etsimällä. Facebookkiin oli perustettu ryhmä sinä lukuvuonna saapuneille vaihtareille ja kansainvälisille opiskelijoille, josta ihmiset pääasiassa tuntuivat löytävän toisiaan. Omatkin vaihtarikaveriporukkani lähtivät siitä, että ihmiset sopivat tapaamisesta kyseisessä ryhmässä.
  • Omatoimisen ryhmäytymisen jälkeen opiskelijaelämästä pystyi nauttimaan monenlaisissa merkeissä. Yliopiston opiskelijakunnalla oli valtava määrä erilaisia kerhoja omistettuna kaikille mahdollisille harrastuksille Harry Potterista viskinmaisteluun ja tankotanssista teatteriin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kaikkea!
  • Suurin suositukseni koskee kuitenkin vaihto-opiskelijoiden kerhon järjestämiä matkoja ympäri Skotlantia. Ne ovat kohtuuhintaisia ja erittäin kätevä tapa nähdä Skotlannin hienoimpia maisemia ja kuuluisimpia nähtävyyksiä.
  • Vapaa-ajalla kannattaa tutustua myös itse Edinburghiin, joka on todella kaunis kaupunki. Se on suunnilleen Helsingin kokoinen ja hyvin turvallinen. Edinburghissa on ihan vilkas yöelämä ja paljon vilskettä, mutta jos kaipaa vielä lisää vipinää, kannattaa käydä noin tunnin junamatkan päässä Glasgow’ssa, jossa on vähän enemmän suuren kaupungin tuntua.
  • Yliopistolla ei ole suomalaistyyppistä opiskeluruokailua. Kirjastojen kahviloista saa kuitenkin kohtuuhintaisia lounasannoksia ja leipiä.
Edinburghin yliopiston Old College
Edinburghin yliopiston Old College
Posted on

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Amsterdam, Alankomaat, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Vrije Universiteit Amsterdamiin oli helppo. Yliopisto oli vaihto-oppilaisiin tiiviisti yhteydessä sähköpostitse, ja lähettivät aina tarkat ohjeet, kuinka menetellä missäkin vaiheessa esimerkiksi asunnon hakemisen ja kurssivalintojen suhteen. Sähköpostia seuraamalla ja yliopiston tarjoamia vinkkejä noudattamalla sain siis hoidettua kaiken pyörän ja asunnon hankkimisesta aina kurssivalintoihin ja orientaatioviikon ohjelmaan ilmoittautumiseen. Erasmus-ohjelmaa varten tein kielitestin, jonka tarkoituksena on mitata kielitaidon kehittymistä vaihdon aikana. Lisäksi tein Kelaan ilmoituksen väliaikaisesta ulkomaille muutosta sekä pidensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihdossa oloni ajan.

Kun nousin Amsterdamiin vievään lentokoneeseen elokuun puolessavälissä, olin jo hoitanut kaikki tarvittavat järjestelyt. Ensimmäisten viikkojen aikana pystyin siis keskittymään täysin uuteen kaupunkiin, yliopistoon sekä kavereihin tutustumiseen!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vrije Universiteit Amsterdam järjesti kaksi rekisteröitymispäivää, joista jompanakumpana tuli mennä paikalle. Mukana tarvitsi olla passi, mutta muita todistuksia en itse tarvinnut. Rekisteröitymisen yhteydessä vaihto-oppilaat saivat mm. opiskelijakorttinsa sekä tietopaketin. Lisäksi yliopistolla oli myös Amstelveenin kunnan piste, jossa pystyi rekisteröitymään Amstelveenin asukkaaksi. Rekisteröitymispäivän aikana pystyi siis hoitamaan kerralla kaiken yliopistoon rekisteröitymiseen ja asumiseen liittyvän, ja kaikki sujui todella selkeästi ja vaivattomasti.

Taloja Amsterdamin kanavan rannalla

Asuminen

Kuten mainitsin, asuin itse Amstelveenissa, joka on kaupunki Amsterdamin eteläpuolella. Sain Vrije Universiteit Amsterdamin sähköpostitse lähettämien ohjeiden kautta myös neuvoja siitä, mitä kautta voin hakea asuntoa. Yliopiston kautta oli mahdollista hakea asuntoa kolmelta eri vuokranantajataholta. Itse toivoin ensisijaisesti saavani asunnon DUWO:n kautta, joka on samankaltainen kuin Suomessa toimiva HOAS. Asunnonhaun ensimmäisen kierroksen jälkeen sain tiedon siitä, että voin hakea asuntoa DUWO:n kautta. Tämän jälkeen DUWO lähetti sähköpostitse tiedon, kun minun oli mahdollista varata asunto heidän kauttaan. Sain asunnon Uilenstedestä, joka on Pohjois-Euroopan suurin opiskelija-asuntolakampus. Asuin samassa kerroksessa kolmentoista vaihto-oppilaan kanssa, ja jokaisella meistä oli oma huone, johon kuului parveke sekä kylpyhuone. Kerroksessa oli yhteinen keittiö, joka tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua muihin. Huone oli valmiiksi kalustettu, ja myös keittiöstä löytyivät valmiiksi niin kalusteet kuin astiatkin. Sijainniltaan Uilenstede on todella hyvä: pyörämatka yliopistolle kesti alle kymmenen minuuttia, yliopiston pääliikuntakeskus sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päästä kotioveltani ja Amsterdamin keskustaan pyöräili alle puolessa tunnissa.

Kuva asunnosta
Kotini Uilenstedessa
Näkymä huoneeni parvekkeelta
Näkymä huoneeni parvekkeelta
Opiskelu ja opetus

Vaihto-oppilaiden on mahdollista ottaa joko valmiiksi räätälöity 30 opintopisteen kokoinen opintopaketti tai vaihtoehtoisesti kurssivalinnat voi tehdä myös vapaasti itse. Tein omat kurssivalintani jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan, sillä halusin tehdä opintoja kahdesta valmiista kokonaisuudesta. Opiskelin siis sekä Peace and Conflict Studies että Development and Global Challenges -kokonaisuuksien kursseja. Kurssien valitseminen itse sujui melko vaivattomasti. Jouduin kuitenkin muuttamaan kurssisuunnitelmaani jonkin verran, sillä osa kursseista, jotka olisin halunnut suorittaa, menivät päällekkäin keskenään. Valmiiksi räätälöidyissä kurssikokonaisuuksissa päällekkäisyyksiä ei tule, ja luennot jakautuivat viikoittaisessa lukujärjestyksessä tasaisemmin. Pärjäsin hyvin itsenäisesti tekemieni kurssivalintojen kanssa, mutta valmis kokonaisuus olisi varmasti helpottanut luentojen ja työmäärän jakautumista tasaisemmin pitkin viikkoa.

Opinnot itsessään etenivät tiiviiseen tahtiin, ja jokaista luentoa varten oli tehtävä ennakkotehtäviä – yleensä luettava esimerkiksi kaksi tai kolme artikkelia. Luennot olivat myös interaktiivisempia kuin kotiyliopistolla Helsingissä, ja opettajat pitivät keskustelua yllä opiskelijoiden kanssa suurillakin luennoilla. Ennakkotehtävät oli hyvä tehdä tästäkin syystä, sillä monella kurssilla oletuksena oli se, että kaikki osallistuvat keskusteluun jollain tavalla. Opetus oli tasoltaan todella hyvää, ja kursseilla kävi useita vierailevia luennoitsijoita. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä myös muidenkin kuin kurssin vetäjän näkökulmia kurssilla käsiteltyihin aiheisiin.

Helsingin yliopiston kursseilla olen tottunut siihen, että suoritustapa on useimmiten essee ja kurssiarvosana koostuu usein monesta osasta, kuten esitelmistä, esseistä, luentopäiväkirjoista ja tentistä. Suurimmalla osalla Vrije Universiteitissa suorittamistani kursseista arvosana koostui kokonaan yhdestä tai kahdesta tentistä. Kursseilla oli siis joko midterm exam ja final exam tai ainoastaan final exam. Exam weekiä varten oli panostettava koko periodin ajan, sillä hallittavat asiakokonaisuudet olivat suuria. Suurten kokonaisuuksien lisäksi tenteissä kartoitettiin usein myös yksityiskohtaisempaa osaamista, ja esimerkiksi erilaisia teorioita ja määritelmiä tuli osata avata sekä yhdistellä.

Arvostelu hollantilaisissa yliopistoissa on melko tiukka ja jo läpipääsyyn tarvitaan 55% kokonaisarvosanasta. Hyvällä valmistautumisella ja kurssitekstien lukemisella pärjäsi kuitenkin jo pitkälle, ja tentin lähestyessä kurssimateriaalien ja opitun kertaaminen auttoi paljon. Opettajat ovat myös todella avuliaita ja tarjosivat apua jo kurssin aikana, mikäli jokin kurssilla tuntui haastavalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Amsterdam on hyvin turvallinen kohde, jonne oli helppo sopeutua. Yhteiskunnan systeemit toimivat sekä Suomessa että Hollannissa melko samalla tavalla, joten kaikki meni sujuvasti ja ilman suurempia yllätyksiä.
  • Euroopan ulkopuolelta tulleet vaihto-oppilaat avasivat hollantilaiset pankkitilit, mutta itse en kokenut tarvetta tälle, vaan pärjäsin hyvin oman pankkikorttini kanssa. Käteistä kannattaa kuitenkin aina pitää mukana, sillä osa pienemmistä ruokakaupoista ja ravintoloista ei hyväksy esimerkiksi Visaa tai Mastercardia.
  • Elämiskustannukset olivat melko saman tasoiset kuin Helsingissä. Julkinen liikenne on kalliimpaa, joten itse suosin pyöräilyä.
  • Pyörä on paras ja halvin kulkuväline – itse ostin oman pyöräni yliopiston suositteleman The Bikeboys:in kautta. Maksoin pyörästä 100€, ja vaihdon lopussa myin sen takaisin The Bikeboysille 50€:lla. Monet vuokrasivat pyöränsä myös SwapFiets:in ja Cheapassbikes:in kautta.
  • Vaihdossa ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää Amsterdamin keskeinen sijainti. Esimerkiksi bussilla pääsee todella halvalla käymään niin muissa hollannin kuin naapurimaidenkin kaupungeissa. Itse tein viikonloppureissuja Hollannissa muun muassa Den Haagiin, Rotterdamiin, Leideniin ja naapurimaissa Pariisiin, Berliiniin sekä Brysseliin.
  • Amsterdamissa kaikki puhuvat englantia hyvin ja pystyin hoitamaan kaikki asiani englanniksi. Yliopisto ei tarjoa hollannin kielen opetusta, mutta osa vaihto-oppilaskavereistani osallistui noin 100€ maksaneelle hollannin kielen alkeiskurssille.
  • Kokonaisuudessaan kommunikointi ja koko vaihtoprosessi sujui mutkattomasti sekä Helsingin yliopiston että Vrije Universiteit Amsterdamin osalta. En kohdannut oikeastaan minkäänlaisia suurempia ongelmia, ja pienimpiinkin kysymyksiini sain nopeasti vastauksen.
  • Kuvitus kuva
Posted on

Vaihtokertomus, University of Bologna, Forlìn kampus, Italia, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Edellisestä Erasmus-vaihdostani on ehtinyt kulua jo lähes vuosi. Vietin keväällä 2019 nelisen kuukautta Italiassa Bolognan yliopiston Forlìn kampuksella. Forlì on sympaattinen, pieni, asukasluvultaan noin Lahden kokoinen kaupunki 70 kilometriä Bolognasta kaakkoon.

Kandivaiheessa vietin Freiburgissa Etelä-Saksassa puoli vuotta opiskelijavaihdossa sekä pari kuukautta työharjoittelussa. Suhtautumiseni Italian vaihtoon oli hyvin erilainen kuin edelliseen. Ensimmäinen vaihto oli suorastaan maaginen ja tiesin, että näitä kokemuksia on ihan turha lähteä vertailemaan. Niinpä päätin keskittyä tällä kertaa hyvin erilaisiin asioihin. Osittain tämä johtui myös kielitaidostani, sillä en puhu italiaa. Saksassa sen sijaan kävin kurssini saksaksi ja tutustuin paikallisiin siinä sivussa.

Ennen lähtöä

Kyseessä oli kolmas Erasmus-vaihtoni ja toinen opiskelijavaihto, joten pahimmat lähtöpaineet olivat jo takana päin. Saksan työharjoitteluni kului Erasmus-hakujen sekä Mobility Onlinen merkeissä, joten koko prosessi oli siinä vaiheessa jo varsin tuttu. Olin hakenut Bolognan yliopiston paikkaa täydennyshauissa ja joutunut ottamaan yhteyttä liikkuvuuspalveluihin, sillä minun kohdallani oli käynyt jokin moka enkä ollut saanut ilmoitusta valinnasta. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja sain paikan. Sain riittävästi tietoa sähköpostin välityksellä sekä yliopiston nettisivuilta. Jokaisella vaihtarilla oli Forlìssa oma tutor, joka oli meihin yhteydessä ennen saapumista. Hän olisi pyydettäessä tullut jopa vastaan juna-asemalle.

Olin tutustunut kohdeyliopiston kurssitarjontaan (edellisen vuoden, sillä ajankohtaista ei vielä ollut julkaistu) pitäen mielessä sen, että todennäköisesti koko suunnitelmani tulee muuttumaan. Oppiaineessani Helsingissä kannustetaan valitsemaan kursseja omien kiinnostusten mukaan, joten tiesin saavani sisällytettyä kurssit opintoihini.

Ilmasto ja pakkaaminen

Pohjois-Italian ilmat voivat olla vielä viileitä helmi-maaliskuun vaihteessa. Etenkin Bolognassa sekä Forlìssa, joissa suurin osa kaupungin kävelykaduista on upotettu rakennusten julkisivuihin, massiivisten kivisten pylväiden alle, paleltaa herkästi jopa aurinkoisena, suhteellisen lämpimänä päivänä. Siinä, missä näitä katuja välttelee talviaikaan, kesällä niiden tuomaa viilennystä suorastaan janoaa. Paikalliset kulkevat aina parin kymmenen asteen tietämille asti talvitakeissa, joten itsekin sitä herkästi kokee olonsa mukavammaksi jonkinmoinen kevättakki päällä, ihan jo sosiaalisesta paineesta. Toisin kuin olin olettanut, shortsit, jotka olivat Etelä-Saksan kesässä olleet nr1 vaatekappale, jäivät hyvin vähälle käytölle. Ainakaan Forlìssa paikalliset eivät kulkeneet shortsit jalassa yliopistolla. Kannattaa suosia kerrastoja, sillä ohuempia vaatekappaleita voi käyttää sittenkin, kun on lämpimämmät kelit. Etelä-Italia on asia erikseen, sillä esimerkiksi Napolissa ilmasto on aivan toisenlainen.

Pakatessa kannattaa miettiä, millainen tekeminen itseä kiinnostaa. Itse harrastan paljon liikuntaa ja kävin muun muassa vaeltamassa, mihin Italiassa on loistavat mahdollisuudet, ja sitä varten mukana oli vaelluskengät sekä kevyet urheiluvaatteet. Yllättävän vähällä pärjää, joten liikaa ei kannata ottaa mukaan. Jää sitten tilaa kotiintuomisillekin (aka viini).

Asuminen

Kampuksen ESN (European student network) tarjosi apua asunnonhankinnassa ja sain sitä kautta huoneen neljän hengen kimppakämpästä. Meitä asui neljä ulkomaalaista opiskelijaa yhdessä. Jokaisella oli oma huone ja lisäksi jaoimme keittiön, pesuhuoneen/wcn, olohuoneen, ruokailutilan sekä ehkä kaupungin parhaan, suuren parvekkeen. Paikasta riippumatta asuntohakemus kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun kohdeyliopistolta on tullut ilmoitus hyväksynnästä. Kannattaa myös etsiä tietoa yliopiston nettisivuilta jne. jotta on jonkinlainen käsitys hintahaitarista sekä siitä, missä kannattaisi asua. Eri kaupungeissa on erilaisia paikkoja tarjolla ja kannattaakin miettiä omia prioriteetteja: hinta, sijainti, kunto/viihtyvyys. Asun täällä kotosalla lähes tunnin bussi-/junamatkan päässä yliopistolta ja vaihdossa nautinkin erityisesti kaiken keskellä olemisesta. Kaikissa vaihdoissani liikuin kävellen tai pyörällä, eikä ulos lähteminen ollut koskaan kiinni siitä, etteikö viitsisi pitkän matkan takia lähteä.

Rehellisesti sanottuna huoneeni oli sisustukseltaan aika järkyttävän näköinen. Tapetteineen ja huonekaluineen koko asunto oli todellinen isovanhempien kuolinpesä. Siinä oli tosi hyvätkin puolensa, sillä asunnosta löytyi kaikki tarvittava: petivaatteet, keittiövälineet, silitysrauta, varavuode vieraileville kavereille jne.

Forlì on todella pieni paikka, joten arjessa siellä voi pyörää lukuun ottamatta unohtaa kulkuvälineet. Itse asuin noin 500 metriä sekä kampukselta että pää-piazzalta. Juna-asemalle (joka on keskustan ulkopuolella) oli matkaa puolitoista kilometriä. Bologna on sen sijaan hieman isompi, tosin sielläkin luottaisin itse pyörään, jos on mahdollisuus hankkia sellainen.

Jos italia ei suju, kannattaa sitä opetella ainakin sen verran, että tuntee kohteliaat tervehdykset ja pärjää markkinoilla/jätskikiskalla. Vihannesten sun muiden nimet oppii nopeasti, kun jaksaa kysellä. Paikalliset puhuvat aika huonosti englantia, joten jo pienikin italiankielentaito auttaa pärjäämään arjessa ja osoittaa kiinnostusta ihmisiä ja kulttuuria kohtaan.

Kaupunki vaikutti erittäin turvalliselta, eikä edes yöaikaan tarvinnut kokea oloa turvattomaksi. Harvemmin kylläkään kuljin yöaikaan pidempää matkaa yksin, sillä aina joku kaveri asui lähettyvillä ja tuli yhtä matkaa.

Alun byrokratia

Suomalaisen tehokkuusajattelun voi jättää jo Helsingin lentokentälle, mutta muistelen saaneeni paikan päällä hyvät ohjeet siihen, mitä ilmoittautuessa pitää tehdä. Tässäkin kohtaa kaupungin kompaktiudesta oli hyötyä, sillä kaikki paikat, joissa piti vierailla, olivat lähes vierekkäin. Meitä vaihtareita oli myös vain muutama kymmenen, joten jonotusajat eivät paisuneet väsyttävän pitkiksi.

Opiskelu ja opetus

Minulla meni koko opintosuunnitelma uusiksi, sillä kurssien aikataulut sekä itse kurssit olivat muuttuneet edellisen vuoden kurssioppaasta aika reilusti. Joillekin kavereistani tämä oli pienoinen ongelma, sillä heidän piti suorittaa tietyt kurssit kotiyliopistoaan varten. Minun opintoni muodostuivat viidestä kurssista: yhdestä saksan pääaineopiskelijoiden kurssista (kurssi oli saksaksi) sekä sosiaalitieteistä. Kävin ensimmäisellä viikolla muutamalla ylimääräisellä luennolla tarkistamassa, millaisilta kurssit vaikuttavat ja valitsin niistä mielenkiintoisimmat.

Kursseille ilmoittauduttiin netissä, mutta jollekin kurssille muistan kävelleeni sisään ja kysyneeni, saanko osallistua. Sain osallistua. Professorit olivat avuliaita, eivätkä kurssien osallistumisrajoitukset olleet ainakaan minun tapauksessani tiukkoja. Jos pystyy ja saa, kannattaa valita sellaisia kursseja, joita omasta kurssitarjonnasta ei löytyisi.

Opinnot vaativat minulta mielestäni vähemmän kuin kotona ja kursseilta oli suhteellisen helppo saada hyviä arvosanoja. Käymilläni (seminaari)kursseilla tehtiin pääsääntöisesti yksi tai useampi esitelmä kirjallisuuteen pohjautuen ja lopuksi kirjoitettiin loppuessee. Kävin kurssit englanniksi ja kielitasovaatimus oli hieman matalampi kuin Helsingin yliopistolla. Koko lukukauden kestävillä kursseilla oli yleensä välitentti puolessa välissä. Italiaa yliopistolla pystyi opiskelemaan tasosta A2 ylöspäin. Aloittelijoille ei siis löytynyt maksutonta kurssia ollenkaan, mistä syystä en itse päätynyt italiankielenkurssille.

Se, millaiset päivärutiinisi ovat paikan päällä riippuvat paljolti opiskelemastasi aineesta. Päivät olivat minun tapauksessani aika samanlaisia kuin Suomessa, eli keskimäärin luento tai kaksi päivässä, joskus ehkä välipäivä välissä. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä minulla oli lähinnä kahden viikon intensiivikursseja, jotka ajoittuivat sopivasti toinen toisensa jälkeen. Olin yksi ensimmäisistä, joilla loppui kurssit, sillä viimeinen kurssini loppui jo toukokuun alussa. Viimeisen kuukauden vietin matkustellen ja graduni materiaalia keräten.

Vapaa-aika

Vaihtoon lähdetään oppimaan, ei opiskelemaan. Kirjoja voi lukea täältä Suomestakin käsin, mutta kaikkea sitä ympärillä tapahtuvaa ei kirjoista pääse kokemaan. Niinpä pyrin viettämään aikani muualla kuin yliopiston varsin mitäänsanomattomassa kirjastossa. Myös opiskelu lasketaan tähän oppimiseen, mutta siitä saa irti niin paljon muutakin kuin ne hauki on kala –tiedot. Suurin osa ajasta kului hyvän ruoan ja juoman merkeissä sekä liikkuen ja matkustaen. Markettien sijaan kannattaa suunnata ostosreissu markkinoille (Mercato delle Erbe), jossa hintataso on huokeampi ja valikoima parempi. Samalla pääsee kokemaan mielenkiintoisen kulttuurielämyksen! Ulkona syöminen on selkeästi edullisempaa kuin Suomessa, vaikkakin paikallisille se on tulotasoon nähden kallista. Ehkä tästä syystä paikallisia opiskelijoita ei näkynyt ravintoloissa joukoittain. Italiassa illallinen/päivällinen syödään huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa ja ravintoloihin mennään yleensä vasta kahdeksan jälkeen. Ennen sitä kannattaa kuitenkin käydä nauttimassa Aperol spritz aperitiivien kera, jotka saa (tai ainakin sai) alle 10 euron yhteishintaa. Yliopiston ruokalaa en voi suositella lainkaan. Se oli ylihinnoiteltu ja laadultaan surkea. Pääsääntöisesti laitoin siis itse ruoan.

Forlìn kampus on suhteellisen tuore ja kasvamassa, joten tarjonta on sen mukaista. Bolognan kampuksella ohjelmaa on paljon, joten osa osallistui toisinaan heidän ohjelmaansa. Lähes joka illalle oli kuitenkin jotakin ohjelmaa, ja yleensä kaikki vaihtarit olivat samassa paikassa. Forlì ei ole kummoinen bilemesta talvikaudella, ja vasta noin kuukausi ennen lähtöäni kaupunki alkoi elpyä ja festivaaleja ilmestyä katujen varsille. Bolognaan pääsee kätevästi junalla, mutta illan paluu voi tuottaa hankaluuksia, sillä viimeinen juna kulkee aika aikaisin. Jos juhlimaan lähtee, kannattaa varautua tulemaan aamun junalla takaisin.

Terveydenhuolto

EHIC-kortti on kaikki, mitä Euroopan sisällä tarvitset, jotta saat samaa palvelua kuin paikalliset. Italiassa lääkärille pääsi ilman varausta passia ja EHIC-korttia näyttämällä. Systeemi on vastaavanlainen kuin monessa muussa Euroopan maassa, eli menet valitsemasi lääkärin (yleensä pienelle) vastaanotolle.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Onpas ollut mukava palata muistoihin. Seuraavaksi muutama vinkki, ensin yleisesti Italiasta ja sen jälkeen spesifimmin vaihtokohteesta.

  • Italiassa asiat tapahtuvat omalla ajallaan ja oma asennoituminen onkin avainasemassa siinä, millainen kokemus vaihdosta tulee. Itse yritän aina ulkomaille muuttaessani suhtautua kaikkeen vastaantulevaan avoimen kiinnostuneesti ja rennosti. Asioista on turha stressata liikaa, sillä ne tuppaavat kyllä järjestymään, tosin usein hyvin eri tavalla kuin Suomessa.
  • Yleensä asioista pitää sanoa pari kertaa, jotta ne tapahtuisivat. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan yksinkertaisetsi paikallisten tapa hoitaa asioita.
  • Niiden omasta mielestä mahtavien tyyppien löytäminen voi viedä aikaa, joten kannattaa jatkaa tutustumista ihmisiin koko vaihdon ajan. Ihmiset on vaihdon timantti.
  • Jos olet hakenut Bolognan yliopistoon, selvitä, millä viidestä kampuksesta tulet opiskelemaan. En suosittele ottamaan kursseja eri kampuksilta, sillä välimatkat niiden välillä ovat suhteellisen pitkiä (junalla).

Paikan päällä kannattaa ottaa kaikki irti hyvistä ja suhteellisen edullisista junayhteyksistä (Trenitalia). Firenzeen pääsee 2-4 tunnissa, Veneziaan neljässä, Bolognaan tunnissa ja Modenaan puolessatoista, esimerkiksi. Suosittelen myös alueen pienempiä paikkoja kuten Imola (junalla puoli tuntia) sekä 15 kilometrin päässä sijaitseva aivan ihastuttava pieni kylä Bertinoro (autolla tai bussilla), josta tuli ehdoton lempparini. Tietysti myös San Marino on pakko käydä -listalla

Posted on

Vaihtokertomus, Vilnius University, Liettua, Syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Vaihto-opiskelu Vilnassa oli yksi hienoimmista kokemuksista opiskeluelämässäni. Tässä on muutama vinkki Vilnaan yliopistoon lähteville:

Ennen lähtöä

Saat hyväksymissähköpostin nopeasti sen jälkeen, kun olet hakenut opiskelemaan Vilnan yliopistoon. Sähköposti sisältää sekä hyödyllisiä linkkejä tuleville opiskelijoille että koodin, jolla pääset yliopiston sivustolle täyttämään tärkeitä asiakirjoja. On hyvä pitää koodi tallessa. Tässä vaiheessa myös alkaa kurssien etsintä. Pidä huolta, että toivomasi kurssit järjestetään sen lukukauden aikana, kun olet siellä. Kiinnitä huomiota myös opetuskieleen, osa vaihto-opiskelijoille tarkoitettuja kursseja voi olla muilla kielillä kuin englanniksi. Pidä mielessä, että Learning Agreement -asiakirjaan tulee mahdollisia muutoksia yliopistoon saapumisen jälkeen esimerkiksi aikatauluristiriitojen takia. Tässä vaiheessa myös tuutori ottaa yhteyttä sinuun, mikäli olet toivonut tuutorin apua. Tuutorin pyytäminen ei ole pakollista, mutta suosittelen tätä, sillä häneltä pystyt kysymään epäselvistä asioista.

Jokaisen vaihto-opiskelijan on pakko hankia LSP, eli liettualainen opiskelijakortti. Vaikka kaikki opiskelija-alennukset kuten matkakortin alennus jne. ovat saattavilla ISIC-kortilla, ilman LSP:tä et pysty käyttämään yliopiston tietokoneita, tarkistamaan arvosanoja, käymään yliopiston kirjastossa hakemassa kirjoja jne. Suosittelen hankkimaan LSP-kortin jo ennen saapumista Liettuaan. Ohjeita sen hankkimiseen löydät yliopiston nettisivulla.

HUOM. Vaihto-opiskelijoille LSP maksaa 6 euroa. Maksu suoraan nettisivun kautta onnistuu vain liettualaisilta pankkitileiltä. Ohjeissa lukee, että voit suorittaa maksun ulkomaalaiselta pankilta siirtämällä rahaa annetulle pankkitilille ja lähettämällä todistuksen suoritetusta maksusta annetulle sähköpostiosoitteelle. Itse tein sen seuraamalla näitä ohjeita, mutta en koskaan saanut maksun vahvistusta enkä opiskelijakorttia. Muutaman viikon odotuksen jälkeen pyysin tuutoria maksamaan LSP hänen omasta pankkitilistänsä ja itse maksoin hänelle. Suosittelen tekemään sen samalla tavalla, sillä sinun tarvitsee myös ilmoittaa osoite, minne LSP lähetetään. On kätevintä, jos kortti saapuu tuutorisi kotiin, koska on epätodennäköistä, että sinulla olisi kiinteä osoite Vilnassa ennen lähtöä. Opiskelijakorttini saapui tuutorin luoksensa muutaman päivän sen jälkeen, kun hän maksoi sen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suosittelen kovasti osallistumaan tutustumisviikon ohjelmaan. Sen aikana saat paljon hyödyllistä tietoa ensimmäisistä askeleista yliopistossa ja luot helposti uusia kontakteja. Tutustumisviikon aikana saat paikallisen SIM-kortin, hoidat matkakorttiin liittyviä juttuja, saat mahdollisuuden vierailla yliopiston eri kampuksilla ja osallistua opastettuun kaupunginkierrokseen.

Ennen opiskelun alkua sinun on pakko rekisteröityä valitsemillesi kursseille ja tehdä mahdollisia muutoksia Learning Agreement -paperiisi. Ohjeita siihen saat myös tutustumisviikon infosessioiden aikana. Sinun ei tarvitse ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille, jos olet tulossa opiskelemaan vain yhdeksi lukukaudeksi.


Opiskeluvuoden alun juhlat

Asuminen

Asumispaikkaa on hyvä etsiä ennen lähtöä. Sinulla on kaksi mahdollisuutta: asua opiskelija-asuntolassa tai vuokrata asunto/huone. Itse olin vuokramassa asuntoa aika lähellä keskustaa toisen henkilön kanssa (2 huonetta = 400 euroa, eli 200 eur per henkilö). Vuokrahinnat Vilnassa voivat olla yllättävän korkeat. Siellä on paljon Airbnb-tyyppisiä lyhytvuokra-asuntoja, mikä vaikuttaa myös muun tyyppisten asuntojen vuokraukseen. Mikäli lähdet opiskelemaan syyslukukaudeksi, on myös todennäköistä, että paikallisetkin opiskelijat ovat myös etsimässä asumispaikkoja samaan aikaan.

Toki, nykytilanteen takia hinnat ovat mahdollisesti laskeneet, kun turisteja ei tule niin paljon kuin ennen ja lyhytvuokra-asuntoja vuokrataan pidemmäksi ajaksi. Pitää huomioida, etteivät kaikki vuokraajat halua opiskelijoita vuokralaiseksi, koska niiden mielestä opiskelijat pitävät bileitä ja aiheuttavat vahinkoa asunnossa. Toisaalta on vuokraajia, joiden kohdeyleisö on juuri vaihto-opiskelijat. Ne yleensä mainostavat asuntoja/huoneita englannin kielellä. Jos haluat vuokrata asunnon/huoneen, suosittelisin tekemään etsintää Facebook-ryhmissä tai pyytämään tuutoria apua.

Toinen mahdollisuus on asua opiskelija-asuntolassa. Sen hinta on huomattavasti pienempi. Tässä pitäisi huomatta, että todennäköisesti asut yhdessä huoneessa toisen ihmisen tai jopa kahden henkilön kanssa. Se voi olla todella hauskaa. Opiskelijat, jotka asuvat opiskelija-asuntoloissa yleensä luovat tiiviimmät kaverisuhteet muiden opiskelijoiden kanssa. Jos käy näin, että et tule mitenkään toimeen huonekaverisi kanssa, on mahdollista vaihtaa huoneita, mikäli on vapoja ja paikkoja. Suurin osa opiskelija-asuntoloita on Sauletekis-alueella, mikä on noin puolen tunnin bussimatkaetäisyydellä keskustasta.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu- ja opetustyyli Liettuassa ei poikkea paljon Suomesta. Kursseja tulee valita omasta tiedekunnasta. Toki on mahdollista ottaa kursseja muista tiedekunnista, mikäli suurin osa kursseistasi on siitä tiedekunnasta, mihin sinulla on myönnetty opiskeluoikeus.

Kursseja on erilaisia, esimerkiksi seminaarityyppisessä luennossa odotetaan, että opiskelijat osallistuvat keskusteluun, kun tavallisilla luennoilla puhevuoro on opettajalla ja opiskelijat tekevät muistinpanoja. Käymilläni kursseilla opiskelijoiden määrä oli pieni, joskus kurssille osallistui alle 10 ihmistä. Opettajat halusivat saada ilmoitusta etukäteen aina kun en voinut osallistua tunnille. En tiedä onko sama käytäntö olemassa muissa tiedekunnissa tai kursseissa, joissa on paljon osallistujia. On hyvä kysyä opettajalta, mikäli hän ei mainitse sitä itse.

Liettuassa arvosanat ovat asteikolla 10-5. Jos kurssin loppuarvosana on alle 4 tai alempi, kurssin suorittaminen on hylätty. Toki melkein aina on mahdollista käydä uusintakokeessa, mutta pitää olla tarkkana niiden päivämäärien kanssa. On myös hyvä kiinnittää huomiota lukukauden aikatauluun. Lukukaudet Liettuassa on hieman pidemmät, kuin Suomessa. Syyslukukauden tenttijakso tulee vasta uuden vuoden jälkeen ja voi kestää muutaman viikon, koska yliopistossa kokeiden välillä pakko olla vähintään päivän tauko, eikä kahta koetta saa järjestää samana päivänä. Tämä yleensä aiheuttaa aikamoisen aikataulujen säätelyn, koska eri opiskelijoilla on eri kokeita ja kaikkien aikataulut pitää huomioida.

Ekan luennon alussa opettaja yleensä ilmoittaa, mistä loppuarvosana koostuu. Yleensä se on läsnäolo/osallistuminen keskusteluun, kotitehtävät ja lopputentti. On tärkeä, että osallistut ensimmäisillä luennoilla, sillä niiden aikana saat hyödyllistä tietoa kurssista. Jos et pysty osallistumaan siihen, pidä huolta, että saat tietoa muilta opiskelijoilta.

Opettajia Liettuassa ei ole yleensä kutsuta etunimellä. Yleensä heitä kutsutaan opettajaksi, professoriksi jne.


Filologian laitoksen seinäfreskot

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Matkakortti kuukaudeksi opiskelija-alennuksella maksaa 6 euroa. Taksit ovat myös halpoja. Ylipäätänsä kaikki palvelut ovat halvempia kuin Suomessa. Asiakaspalvelualalla töissä olevat yleensä osaavat englantia hyvin. Ylipäätänsä englannin kielen osaaminen on Liettuassa korkea, paitsi vanhemmat sukupolvet useammin puhuvat venäjää toisena kielenä.

Ruoka, vaatteet, kosmetiikka ja muut tuotteet ovat aika samanhintaisia kuin Suomessa. Vilnassa on hyvä kahvilakulttuuri, niitä löytyy lähes joka kulmassa. Kahvi on halvempaa kuin Suomessa, mutta hinta riippuu myös paikasta. Lounasaterian saat keskustassa noin viidellä eurolla. Yliopiston lounas maksaa noin kolme euroa ja sieltä yleensä saa myös kasvisruokaa.

Vilna on turvallinen paikka. Toki aina on hyvää kiinnitä yleistä huomiota ympäristöösi.


Näkymä keskuskampuksen kirjastosta

Posted on

University College London, syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleisesti

Olin vaihdossa Englannissa University College Londonissa syksyllä 2018. UCL on erittäin kansainvälinen yliopisto, noin puolet oppilaista tulee muualta kuin Iso-Britanniasta. Muutenkin tuntui, että mihin tahansa Lontoossa meni, ihmiset olivat joka puolelta maailmaa, mistä ainakin itse pidin aivan erityisesti kokemuksessani. Uusista kulttuureista oppiminen oli yksi parhaita asioita kokemuksessani sekä sen näkeminen, miten eri kulttuureista kotoisin olevat elivät rinnakkain. UCL:n kansainvälisyys saattoi vaikuttaa myös siihen, että yliopisto huolehti uusien opiskelijoiden perehdyttämisestä todella hyvin, ja kaikesta maahan muuttoon ja asumiseen liittyvästä tiedotettiin muun muassa infotilaisuuksin. Opiskeluasioiden selvittämisessä sen sijaan jouduin harjoittamaan hieman enemmän omaa aktiivisuutta. Kaiken kaikkiaan vaihtoon lähtö oli minulle paras päätös opintojeni kannalta.

Ennen lähtöä

Hakuvaiheen liitteet: Yliopistoon hakuvaiheessa minun piti lähettää monia tiedostoja: viimeisimmän tutkintoni todistukset, eli silloisessa tilanteessani yo-todistus ja myös lukion kurssitodistus, yliopiston opintosuoritusotteeni sekä motivaatio kirje. Kaikki todistukset piti kääntää englanniksi, ja tähän kannattaakin varata aikaa, sillä käännösten pitää luonnollisesti olla viralliset. Myös HY:n puolelta saattaa tulla yllätyksenä, että kaikki kurssien nimet eivät olekaan englanniksi käännetty. Yliopisto ei myöskään ehtinyt kääntää kaikkia kursseja minulle. Selitin UCL:n hakemuksessa kuitenkin tilanteen ja lähetin heille omat käännökseni kursseista, mikä riitti UCL:lle. Kielitaitoa minun ei tarvinnut todistaa, sillä siihen riitti yo-todistus. Kielivaatimukset kannattaa kuitenkin varmistaa, sekä riittääkö jo olemassa olevat todistukset tähän.

Muuttoon liittyvää: Ennen vaihtoon lähtöä oli luonnollisestikin melkoinen lista asioita hoidettavana. Isoin käytännön asia oli asunnon järjestäminen. UCL onneksi kuitenkin tarjosi paljon informaatiota asunnon hankkimisesta Lontoosta, joten aivan nollatiedoilla asunnonhakuun minun ei tarvinnut lähteä. Lontoossa asuntomarkkinat liikkuvat nopeasti, joten muistaakseni yksityisiltäkin markkinoilta asunnon hakeminen saattaa olla helpointa noin kahta kuukautta tai jopa kuukautta ennen muuttoa. Itse lähdin hakemaan asuinpaikkaa UCL:n omista asuntoloista. Muistan jännittäneeni tietoa asunnosta suhteellisen pitkään, taisin saada tarjouksen huoneesta noin kuukautta ennen kuin lähdin vaihtoon.

Itse Iso-Britanniaan muuttaminen oli minulle kuitenkin helppoa. Lähdin vaihtoon ennen kuin Brexit toteutettiin, joten en osaa sanoa, onko uusille Englantiin vaihtoon lähtijöille tehtävälista vielä pidempi. Muuttoilmoitukset Suomen maistraattiin pitää kuitenkin tehdä. Oman postini ohjasin vanhemmilleni vaihdon ajaksi.

Kurssien valinta: Toinen iso asia oli kurssien valitseminen. Valitsin tietoisesti kursseistani yhden, jonka arvioin helpommaksi, mikä osoittautui ihan viisaaksi. Valinnoista ei kuitenkaan välttämättä kannata ottaa liikaa stressiä, sillä on paljon mahdollista, että valinnat joutuu tekemään uudestaan yliopistolla. Tässä voi tietenkin olla yliopistokohtaisia eroja, ja tietenkin myös UCL voi vaihtaa käytäntöjään.

Muuta etukäteen: Otin vaihtoon myös kopiot todistuksistani, sekä tietenkin passista ja eurooppalaisesta sairausvakuutuskortista. En kuitenkaan tarvinnut näistä mitään. Lisäksi kannattaa ehdottomasti olla luottokortti, sillä kaikkea ei välttämättä pysty maksamaan esimerkiksi visa electronilla. Kannattaa myös miettiä etukäteen, mitä tekee, jos oma luottokortti pitääkin sulkea kesken vaihdon. Nostin kerran rahaa vaihdon aikana automaatista, jonka jälkeen korttini tiedot varastettiin (varovaisuutta automaattien käyttöön siis). Lontooseen on kuitenkin suhteellisen helppo lähettää rahaa Suomesta, joten en jäänyt puille paljaille.

UCL:n päärakennus

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muuttoon liittyvää: Käytännöt ovat saattaneet muuttua Brexit-hässäkän vuoksi, mutta minulla alkubyrokratia Lontoossa oli suhteellisen simppeli: poliisille ja lääkärille piti ilmoittaa maassa olosta vain, jos aikoi olla jotain tiettyä aikaa pidempään maassa (olisiko ollut 14 viikkoa?). Itse olin kuitenkin vaihdossa vähemmän aikaa, kuin mitä raja-aika oli, eikä minun siis tarvinnut tehdä mitään ilmoituksia muutostani. Joka tapauksessa UCL hoiti myös tällaisista käytännön asioiden ilmoittamisesta todella hyvin infotilaisuuksissaan, joten apua ja tietoa varmasti löytyy.

Kurssivalinnat: Isoin hoidettava asia minulle tosiaan oli se, että minun piti valita kurssini käytännössä uudestaan saavuttuani Lontooseen. Sain varmistuksen kursseistani vasta viikkoa ennen kuin kurssit alkoivat. Kurssivalinnat olivatkin melkoinen säätö, ja vaihtoehdot olivat myös aivan eri, kuin mitä alun perin vaihtoehdoiksi oli annettu. Lopulta asiat kuitenkin järjestyivät, ja olin todella tyytyväinen kursseihini.

Opiskelijakortti: UCL oli organisoinut opiskelijakortin hankkimisen todella hyvin. Kortti oli kuvallinen, ja kortin sai käteen kuvan ottamisen jälkeen. Opiskelijakorttia pitää yliopistolla kuljettaa mukana koko ajan. Yliopiston kirjastoihin ei pääse edes sisälle edes ilman korttia, kuten ei muihinkaan kirjastoihin Lontoossa ilman kyseisen kirjaston korttia.

 

UCL:n pääkirjasto

Asuminen

Yliopisto-asuntola: Pääsin asumaan yliopistoni opiskelija-asuntolaan, mikä oli minulle ehdottomasti paras ja käytännöllisin ratkaisu. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, ja myös asuntolaan sisään ja uloskirjautuminen kävi helposti. Sain yhden hengen huoneen reilun kymmenen hengen solusta, ja kämppiksiä minulla olikin kahdeksan kappaletta. Minulla kävi kämppisten suhteen todella hyvä tuuri. Pidimme huolen, että käytännön asiat olivat järjestyksessä, eikä draamaa päässyt syntymään. Tiiviiseen yhteiseloon tuon kokoisessa solussa on silti hyvä varautua: solussani oli sekä tyttöjä että poikia, ja jaoimme kaiken keittiötarvikkeista kahteen vessaan ja kahteen suihkuun. Kaikilla oli kuitenkin huoneissaan omat pesualtaat, joten käytännössä vessa- ja suihkujärjestelmä toimi, jouduin ehkä kerran odottamaan suihkuun pääsyä koko vaihtoni aikana.

Solussa oli kuitenkin se erittäin hyvä puoli, että tukiverkkoni muodostui luonnollisesti, pidimme kämppisten kanssa esimerkiksi aika-ajoin ”perheillallisia”. Olimme myös lähes kaikki eri maista ja opintosuunnista lähtöisin, joten mielenkiintoisia keskusteluja riitti. Tietenkin tilanne olisi ollut toinen, jos kämppisten kanssa ei olisi tullut toimeen.

Lontoon vs. Suomen asunnot: Lontoon asunnot eroavat myös Suomen asunnoista jonkin verran, opiskelija-asuntolat saattavat olla melko huonossakin kunnossa. Jos haluat siis halvan asumisjärjestelyn, asunnon visuaalinen ilme ei välttämättä miellytä silmää. Esteettisyyden puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asunnot muuten toimisi ja niissä voisi normaalisti elää. Asuntojen lämmitys on kuitenkin aivan eri tasoa kuin Suomessa, ja lämmintä vaatetta kannattaa ehdottomasti pakata mukaan.

Deposit: Jos päädyt asumaan UCL:n asuntoon, vaihdon jälkeen kannattaa pyytää deposit-maksu takaisin pankkiin maksettavaksi: toimistosta tarjotaan shekkiä, mutta Suomessa ulkomaisen shekin lunastaminen on hyvin kallista, ja söisi leijonan osan depositista. Sähköpostilla pyytämällä deposit-maksu on kuitenkin mahdillista saada pankkisiirrolla.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu: Opin vaihdon aikana aivan valtavasti paitsi omasta alastani myös siitä, miten voin kehittyä omassa opiskelussani. Opiskelen kasvatustieteitä, ja ainakin tällä alalla Helsingin yliopiston ja UCL:n välillä on melkoinen ero opiskelussa. Arvoisin, että UCL:n kasvatustieteen kandiohjelma on HY:n kandi- ja maisteriohjelmien välissä vaatimustasoltaan. Kirjallisuutta painotetaan UCL:ssä valtavasti. Jokaista luentoa ennen oli kaksi artikkelia luettavaksi, ja tehtäviä varten piti ehdottomasti etsiä myös itse kirjallisuutta. Kurssien opetus koostui yhdestä luennosta ja seminaarista viikossa, johon päälle luonnollisesti kurssien tehtävät ja lukemiset. Kannattaa myös selvittää jo ennen kurssin alkua, onko kurssilla joitain tehtäviä, joita pitää tehdä ennen kurssille osallistumista.

Arvosteluasteikko UCL:ssä on 0-100. Ei kuitenkaan kannata huolestua, jos korkeita pisteitä ei saa, yliopisto ei anna kenellekään täysiä pisteitä. Tätä ei kukaan yliopistolla osannut selittää, se on vain muodostunut käytännöksi. Kandivaiheessa kuitenkin korkeimman arvosana merkinnän saa jo 70 pisteellä, hylätyn alle 40 pisteellä. Maisterivaiheessa arvostelu on muuten sama, mutta hylätyn saa, jos pisteitä on alle 50. Rehellisesti sanottuna en koskaan ymmärtänyt pisteytystä aivan täysin, sillä pärjäsin vaihdossa paremmin kuin Suomessa, vaikka opiskelu oli muuten vaativampaa. Arvioinnista ei kannata muutenkaan ottaa liikaa stressiä, sillä vaihto-opinnot taitavat suurimmaksi muutenkin näkyä suomalaisessa todistuksessa vain hyväksytty/hylätty -merkinnällä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaverit: Vaihto voi olla aivan mahtava kokemus. Vaihdossa saa tilaisuuden järjestää oman elämänsä aivan uudella tavalla, joten kannattaa olla avoimin silmin ja mielin. Erityisen tärkeää sosiaalisten suhteiden kannalta on olla aktiivinen vaihdon ensimmäisinä viikkoina, sillä suurin osa suhteista muodostuu tai saa alkunsa silloin. Kavereita on kuitenkin helppo saada, ainakin syyslukukaudella UCL:ssä. UCL:n oppilaista noin puolet on kansainvälisiä, joten suurella osalla uusista opiskelijoista tai vaihto-oppilaista ei ole yhtään tuttua koko maassa, ja kaikki haluavat verkostoitua. Voit varautua vaihtamaan yhteystietojasi (erityisesti facebook) hyvin monen kanssa heti ensinäkemältä. Lontoossa omana vaihtoaikanani messenger oli whatsappia käytetympi, joten jos messenger ei ole jo ladattuna, on ihan hyödyllistä asentaa se ennen vaihtoa.

Society-kulttuuri: UCL:ssä läheisimmät kaveriporukat eivät myöskään muodostuneet oman alan opiskelijoista, vaan niistä opiskelijoista, joiden kanssa jaoit harrastuksen kohteet tai asunnon. Ainakin UCL:ssä society-toiminta oli erittäin aktiivista, sekä myös huomattavasti halvempaa kuin harrastaminen yliopiston ulkopuolella. Itseä kiinnostavia societyjä kannattaa siis kokeilla rohkeasti. Toisaalta hyviä kavereita voi saada vaihdossa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Oman lähimmän ystäväni vaihdossa tapasin sattumalta.

Kouluruokaa UCL:ssä on tarjolla, mutta huomattavan paljon kalliimmalla kuin Unicafessa. Kannattaa miettiä, tekeekö evääksi kylmän luonaan, maksaako ruuasta enemmän, vai etsiikö jostain piilosta micron ja lämmittää ruuan. Rauhallisesta ruokailu paikasta on myös jokseenkin turha haaveilla, ellei ole aikaa mennä johonkin läheiseen puistoon.

Julkinen liikenne Lontoossa on huomattavasi kalliimpaa kuin Helsingissä, sillä jokainen bussi- ja metromatka maksaa (ellei matkusta hyvin montaa matkaa päivässä, jolloin on mahdollista saada alennusta). Kannattaa siis miettiä, miten omaa liikkumistaan budjetoi ja seuraa. Lontoo on kuitenkin kaupunkina mahdollisuuksia täynnä eikä tekemisen puutetta varmasti tule.

Keliaakikot Hox: Lontoo ja voisin kuvitella, että muukin Englanti, on erittäin hyvä kohde lähteä vaihtoon. Gluteeniton ruokavalio on yleisesti tiedossa, ja jopa ruokakojuista on mahdollista saada gluteenitonta ruokaa. Aina kannattaa tietenkin varmistaa ja olla kriittinen, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Ruokakaupoissa on myös paljon sellaisia tuotteita, joita Suomesta ei saa. Leivän laatu on kuitenkin huomattavasti heikompi eikä vaihtoehtoja ole yhtä paljoa.

 

 

Posted on

Glasgow University, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin 5 kuukautta Glasgow’n yliopistossa vaihto-oppilaana, enkä voisi olla tyytyväisempi vaihtokohteeseeni. 5 kuukautta meni nopeasti ja Skotlanti tuli tutuksi. Glasgow on äänestetty Iso-Britannian ystävällisimmäksi kaupungiksi ja kaupungin motto – people make Glasgow pitää paikkansa. Ihmiset pysähtyvät juttelemaan kaduilla ja ovat aina valmiina auttamaan.

Opiskelu

Alkubyrokratia hoitui yliopistolla nopeasti ja jo heti ensimmäisenä päivänä sain opiskelijakortin matkaani. Opiskelijakortti toimi kätevästi niin koulun ravintolassa, kirjaston pääsykorttina kuin salikorttinakin. Suomessa tekemäni suunnitelma opiskeltavista kursseista ei toteutunut sellaisenaan ja jouduinkin miettimään kurssivalintojani uusiksi. Uusien kurssivalintojen myötä opiskeluarkeen pääsi kiinni nopeasti. Oikeustieteen opiskelu Glasgow’n yliopistolla eroaa opiskelusta Helsingin yliopistossa monella tavalla. Common law –oikeuden vuoksi tenteissä on paljon ulkoa muistettavia oikeustapauksia. Tenttien lisäksi kursseilla kirjoitetaan esseitä, osallistutaan pienryhmäopetuksiin ja valmistaudutaan oikeustapauskilpailuja varten. Kevään lopuksi on tenttiviikko, jolloin kirjastokin on auki ympäri vuorokauden.

Vapaa-aika

Glasgow’n yliopistolla ei ole luistelulle omaa kerhoa, joten harrastukseni sai jäädä Suomeen odottamaan. Glasgow’n yliopiston urheilukerhoissa voi kuitenkin harrastaa monenlaista muuta urheilua kuten sukellusta, vesilautailua, purjehdusta, laskettelua ja miekkailua. Itse päätin aloittaa laskuvarjohyppäämisen ja se oli yksi parhaista päätöksistäni. Vietin lähes joka viikonlopun laskuvarjohyppykerholla ylämailla. Suosittelen kaikkia vaihtoon lähteviä tutustumaan yliopistojen kerhoihin, koska se on loistava tapa tutustua ihmisiin ja rakentaa pysyviä kaverisuhteita. Urheilukerhojen lisäksi löytyy myös muunlaisia vapaa-ajan kerhoja oman kiinnostuksen kohteen mukaan. Omaan vaihtooni sisältyi myös reilu kuukauden lukuloma, jonka aikana vapaa-aikaa oli runsaasti ja pystyi hyvin myös matkustelemaan.

Asuminen ja hintataso

Olen kuullut monelta, että asunnon löytäminen Glasgow’sta on hankalaa etenkin lyhemmäksi ajaksi. Yliopistolla on paljon opiskelijoita, joten asunnot ovat kysyttyjä. Itse löysin asunnon yksityisiltä markkinoilta melko helposti, mutta suosittelen tutustumaan asuntotarjontaan jo hyvissä ajoin. Hintatasoltaan Skotlanti ei ehkä ole Euroopan halvimpia kohteita ja punnan kurssiheilahtelut etenkin Brexitin käänteiden aikaan näkyivät. Asuntojen hintataso on Helsingin luokkaa ja vaihdossa kannattaa varautua myös yllättäviin menoihin.

Kulttuuri ja paikalliset erikoisuudet

Suosittelen myös tutustumaan etukäteen vaihtokohteen kulttuurin ja ottamaan selvää paikallisista erikoisuuksista. Etukäteen perehtymällä saa lyhyessäkin ajassa paljon enemmän irti vaihtokohteesta ja kulttuurista. Skotlanti on tunnettu esimerkiksi erikoisesta ruoasta – haggiksesta, viskintuotannosta, kilteistä ja tartan-kuoseista, ylämaista ja niiden lukuisista linnoista sekä yli 700 saaresta.

 

Posted on

Charles University, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Oma vaihtoon lähtöni oli ehkä hieman erilainen kuin muilla, sillä koska vaihto-opiskelut kuuluvat pakollisena osana tutkintoani, ei minulla ehkä ollut aluksi niin paljon motivaatiota kun muilla “vapaahtoisesti” vaihtoon lähtijöillä. Valmistelut ahdistivat ja stressasivat oikeastaan aika paljon. Varsinkin asunnon löytäminen oli todella stressaavaa, vaikka sainkin paljon hyviä vinkkejä paikallisilta tutuilta. Asuntolassa majoittuvien ei tietenkään tarvitse stressata tästä.

Hyväksymiskirje ja infopaketti lähetettiin muistaakseni vasta tammikuussa, joten ei kannata heti huolestua jos sitä ei kuuluu. Paketissa oli käytännön tietoa orientaatioviikosta, mutta muut käytännön asiat kerrottiin vasta paikan päällä. Pakollinen orientaatioviikko oli kuitenkin erittäin hyvä. Kurssitarjontaa pystyi vapaasti selailemaan ennen varsinaisten yliopiston tunnusten saamista.

Suosittelen lämpimästi kaikkia osallistumaan orientaatioviikon informatiivisiin ohjelmiin, sillä ilman niitä olisin ainakin itse ollut todella “kujalla” käytännöistä, kuten kirjaston käytöstä ja rakennuksissa suunnistamisessa. Myös vaihtariorganisaatio ESN on todella aktiivisesti yhteistyössä yliopiston kanssa ja sen tapahtumia ja retkiä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. ESN:n kautta oli mahdollista saada myös oma “local buddy”, ja siihen projektiin kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä buddyt auttoivat mielellään vaihtareita heti maahan saapumisesta alkaen (jotkut buddyt ovat olleet jopa lentokentällä vastassa).

Kaikkein Tšekkiin muuttavien EU-kansalaisten tulisi ilmoittautua poliisille ensimmäisen kuukauden sisään. Ilmoittautuminen tapahtuu tietyllä ulkomaalaisille tarkoitetulla poliisiasemalla, jossa henkilökunta ei kuitenkaan puhu englantia. Tästä ei kannata huolestua, kunhan menet vain paikalle ja otat passin mukaan! Paikallisen kielen osaajan voi tietenkin ottaa mukaan asiointia sujuvoittamaan. Varsinkin paikalliset suomen ja ruotsin kielen opiskelijat tutustuivat suomalaisiin vaihtareihin erittäin mielellään .

Tärkeimpänä asiana ennen lähtöä voisin mainita, että  kannattaa tarkistaa, että matkavakuutus on voimassa ja sellainen, joka on voimassa myös pidemmän ajan putkeen. Jouduin itse vaihtamaan matkavakuutusta juuri tämän takia. Myös ilman Eurooppalaista sairaanhoitokorttia ei kannata matkalle lähteä! Itse jouduin käymään sairaalassa kahdesti, joten vakuutuksesta oli ehdottomasti hyötyä! Muuten kannattaa lähteä rennoin mielin eikä liikaa olla huolissaan. Julkinen terveydenhuolto on hyvätasoista ja Praha on turvallinen kaupunki. Englannilla pärjää myös lähes kaikkialla. Itse hoidin lähes kaiken tšekiksi, mutta se ei todellakaan ole Prahassa välttämätöntä. Maksuttomia tšekin alkeiskursseja kannattaa silti ehdottomasti hyödyntää, koska paikalliset arvostavat erittäin paljon edes yritystä puhua kieltä!

Asuminen ja elämä Prahassa

Olin ollut aikaisemmin opiskelemassa Prahassa jo lyhyemmän ajan ja silloin majoituin asuntolassa. Tiesin, että tulen opiskelemaan todella paljon ja vieraalla kielellä. joten ajattelin, että asuntolassa asuminen olisi ehkä liikaa tähän yhtälöön.  Löysin Facebookista samaan aikaan vaihtoon lähtevän suomalaisen ja päätimme etsiä yhdessä asuntoa. Facebookin asuntoryhmien tuloksettoman selailun jälkeen päätimme vuokrata asunnon tšekkiläiseltä Airbnb-tyyliseltä nettisivustolta nimeltä Flatio, jossa on erilaisia asumisratkaisuja vähintään kahdeksi viikoksi. Vaihtoehto osoittautui erittäin hyväksi, sillä sivusto on luotettava ja vuokranmaksu ja kommunikointi vuokranantajan kanssa sujuivat todella mutkattomasti. Lopulta löysimme ihanan suuren asunnon rauhalliselta, mutta eloisalta asuinalueelta. Toki Flation kautta asunnot ovat melko hintavia, mutta Suomen hintatasoon tottuneena vielä ihan siedettäviä!

Prahassa julkinen liikenne toimii erittäin hyvin, joten myös hieman kauempaa keskustasta saattaa päästä yliopistolle hyvinkin nopeasti varsinkin metrolla. Matkakortti kolmeksi kuukaudeksi maksoi opiskelijalta alle 20 euroa, joten se on myös erittäin edullista. Matkakorttia varten tarvitsee kuitenkin opiskelijakortin, mutta sen saimme orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä.

Asuinalueista voin suositella lämpimästi erityisesti Praha 3:n eli Žižkovin aluetta. Myös Karlín ja Holešovice ovat alueita, joissa voisin kuvitella asuvani mielelläni. Vaikka vuokra-asuntojen hinnat ovat joskus jopa Helsingin tasoa, on hintataso Prahassa muuten huomattavasti edullisempi. Varsinkin vähän kauempana keskustasta löytyy todella paljon ihania ja edullisia ravintoloita, kahviloita ja baareja. Kasvisruokailija tai vegaani saattaa joutua totuttelemaan Tšekissä asumiseen hieman enemmän (varsinkin ruokakaupoissa), mutta Prahasta löytyy erittäin paljon ihania ravintoloita myös heille. Oluen ystävien viihtymisestä tuskin tarvitsee edes mainita! 🙂

Opiskelu

Yliopistossa oli mielestäni panostettu huomattavasti vaihtareihin viihtymiseen, opastamiseen ja englanninkielisten kurssien monipuolisuuteen (ainakin omassa tiedekunnassani Filozofická fakultassa, eli humanistisessa). Myös liikkuvuuspalveluiden henkilökunta oli todella ihanaa ja ystävällistä.

Itse opiskelin tšekiksi, joten englanninkielisten kurssien sisällöstä minulla ei valitettavasti ole kovin paljon kokemusta. Niitä kuitenkin näytti olevan paljon, ja vaihtareille tarkoitetut kurssit olivat ilmeisesti hieman rennompia. Suomalaisen yliopisto-opiskelijan tuskin tarvitsee olla myöskään huolissaan englannin taidostaan.

Monet kurssit kestävät koko lukukauden, jonka jälkeen on noin kuukauden kestävä tenttijakso. Itseäni vähän häiritsi se, että tenttipäivät julkaistiin välillä vasta kurssin lopussa. Viimeinen tentti saattaa silti olla jo kesäkuun puolessa välissä. Tämä kannattaa apurahan takia huomioida suunniteltaessa kotiinpaluuta. Tšekissä suositaan jonkin verran suullisia tenttejä, mutta siitäkään ei mielestäni tarvitse olla huolissaan. Opiskelu oli ehkä hieman työläämpää mutta arvostelu rennompaa kuin Suomessa.

Paluu Suomeen

Vaikka lähdin vaihtoon hieman vastahakoisesti, on myönnettävä, että lopulta vietin Prahassa elämäni parhaat viisi kuukautta. Ikävä takaisin on kova, ja toivon pääseväni Tšekkiin töihin valmistuttuani. Paluu Suomeen tuntui oikeastaan suuremmalta shokilta kun Prahaan sopeutuminen. Takana elämäni 30 raskainta opintopistettä voin silti sanoa, että uudessa ympäristössä opiskelu virkistää kummasti. Myönnän ottaneeni opiskelut ehkä jopa liian tosissaan, joten tuleville vaihtareille voisin antaa vinkiksi nauttia vaihdosta täysillä, sillä Praha on Euroopan kaunein kaupunki ja erittäin ihana ympäristö varsinkin opiskelijoille.

Näkymä “koulumatkalta” Kaarlen yliopistolle

Posted on

L’Université Lyon 2, syksy 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin jo pitkään tiennyt haluavani vaihtoon ja sopivan tilaisuuden tullessa päätinkin hakea opiskelemaan Lyoniin, yhteen Ranskan suurimmista opiskelijakaupungeista. Vaihtoon lähtemiseen oli monia syitä, yksi tärkeimmistä halu kehittää kielitaitoa. Olin myös aikaisemmin asunut Ranskassa ja ikävä juuston ja viinin luvattuun maahan oli kova. Vaikka reissuni ei sujunut täysin ongelmitta, olen silti tyytyväinen, että lähdin, sillä palasin Suomeen monta kokemusta ja ystävää rikkaampana!

Hyväksymistiedot Helsingin Yliopistosta saapuivat melko nopeasti. Vaihtoyliopiston puolelta yhteydenottoa sai kuitenkin odottaa loppukesään asti.  Yliopistoon hakeminen oli kuitenkin helppoa, sillä ihme kyllä tämä onnistui netissä täyttämällä muutamia lomakkeita. Samalla hakemuksella sai myös hakea paikallista opiskelija-asuntoa. Varsinainen vaihtoonhyväksymisilmoitus ja tarkat tiedot lukukausien kestoista kilahtivat sähköpostiin vasta muutama viikko ennen lähtöä. Samalla sain tiedon, ettei minulle valitettavasti riittänyt huonetta asuntolasta.

Alkubyrokratia

Vaihdon ensimmäisen viikon aikana opiskelijoille järjestettiin infotilaisuuksia sekä opintoihin että Ranskassa asumiseen liittyen. Ohjeistukset olivat selkeät ja vaihtareiden asioista vastaavasta toimistosta sai apua aina tarvittaessa.

Vaikeinta oli valita kurssit, sillä opetusaikoja ei nähnyt netistä: ensin täytyi tietää minkä opintosuunnan ja vuosikurssin kurssit sinua saattaisivat kiinnostaa, jotta pystyit selvittämään millä kampuksella ja missä rakennuksessa kyseisen aineen ja vuosikurssin lukujärjestyksestä vastaava sihteeri on. Osa sihteereistä oli jo ehtinyt tulostaa lukujärjestykset ovensa ulkopuolelle ja osa ei vielä tiennyt kurssien opetusaikoja tai -paikkoja, vaikka koulu alkoi jo seuraavalla viikolla. Valitsemiaan kursseja sai kokeilla kahden viikon ajan, jonka jälkeen oli allekirjoitettava varsinainen Learning agreement. Omat valintani menivät perillä täysin uusiksi, mutta lopulta sain kuin sainkin koottua itselleni kivan kokonaisuuden kursseja aiheista, joita ei Helsingissä voi opiskella.

Muut käytännön asiat sujuivat helposti. Vaikka ranskalaiset rakastavat erilaisia lomakeita, löytyy heiltä myös usein reippaasti joustoa. Esimerkiksi opiskelijan bussikortin sain helposti, vaikka minulla ei ollut mukana mitään vaadituista papereista.

Asuminen

Lyonissa asumiseen on tarjolla monta vaihtoehtoa: kavereitani asui opiskelija-asuntoloissa, perhemajoituksessa, osa löysi asunnon CouchSurfingin tai Airbnb’n kautta ja loput olivat vuokralaisina yksityisillä henkilöillä. Asunnon etsintä kannattaa kuitenkin aloittaa hyvissä ajoin, sillä lukuvuoden alkaessa kilpailua on paljon, eivätkä ulkomaiset opiskelijat ole suosituimpia vuokralaisehdokkaita. Yksityiset vuokranantajat ja asuntolat vaativat hakijoilta usein dossier’n eli kansion, joka sisältää mm. opiskelutodistuksen, ranskalaisen pankin tilitiedot, sekä useita papereita koskien ranskalaista takaajaasi. Kaikille vaadituille papereille ei edes ole olemassa suomalaista vastinetta, joten kannattaa kuitenkin aina yrittää selittää tilanne ja toivoa, että vastaan osuu joustava vuokranantaja. Itse pääsin melko helpolla alivuokraamalla huoneen kahdelta paikalliselta opiskelijalta, eikä minun siten tarvinnut edes avata ranskalaista pankkitiliä. Kämppisteni kautta tapasin myös muita paikallisia nuoria ja sain treenata ranskaani yllin kyllin.

Opiskelu

Opiskelu oli yliopistolla tehty vaihtareille melko helpoksi. Kursseja sai valita lähes mistä aineesta tahansa sekä miltä vuosikurssilta tahansa. Vaihtarit myös pääsääntöisesti saivat kursseista tuplasti opintopisteitä, sillä suoritukseen riitti osallistuminen joko kurssin luento-osuuteen tai pienryhmään, kun taas paikallisilta vaadittiin molemmat. Jos vaihtarina suoritti molemmat, sai kaksinkertaiset pisteet.

Itse valitsin lähes pelkästään luentoja ja niissäkin riitti opiskeltavaa, sillä luennoitsijat eivät usein käyttäneet dioja, saati sitten jakaneet niitä opiskelijoille. Muistiinpanoja oli tehtävä koko ajan ja osa vaihtareista päätyikin äänittämään luennot. Lisäksi otin vaihtareille suunnattun pienryhmäkurssin, jolla käsittelimme Ranskan politiikkaa ja historiaa.

Vapaa-aika

Vapaa-aika arkena oli melko samanlaista kuin Suomessa: kävimme kavereiden kanssa elokuvissa, kahvilla, syömässä ja urheilemassa. Myös yliopisto järjesti opiskelijoille erilaisia liikuntakursseja kuviokellunnasta ratsastukseen ja suurin osa toiminnasta oli ilmaista. Päätin hyödyntää tilaisuuden ja osallistuin telinevoimistelukurssille. Treeneistä tulikin pian arki-iltojen kohokohta; oli hauskaa huomata oppivansa vielä uusia temppuja! Salilla myös tutustui paikallisiin opiskelijoihin paljon helpommin kuin luennoilla.

Ranskassa ei ole samanlaista opiskelijaelämää ainejärjestöineen kuin meillä Suomessa. Vaihtarijärjestöjä tosin on muutama ja heidän kauttaan olisi päässyt reissaamaan vaikka vähän kauemmaskin Ranskaan. Mielestäni vaihdon aikana yksi parhaista jutuista olikin matkustaminen ja melkein joka viikonloppu tuli käytyä jossain, sillä Lyonista on hyvät juna- ja bussiyhteydet muualle Eurooppaan.

Vinkit tuleville vaihtareille

-Koeta jo Suomessa selvittää, ovatko sinua kiinnostavat luennot keskustan kampuksella vai kauempana Bronissa. Lyonissa on hyvä julkinen liikenne, mutta voi olla fiksua asua kampuksen lähellä.

-Ranskalaiset pitävät lomakkeista ja todistuksista. Kannattaa tarkistaa aina etukäteen, mitä papereita vaaditaan mitäkin hakemusta varten. Toisaalta, jos sinulta ei ulkomaalaisena löydy vastaavia papereita, kannattaa aina mennä paikan päälle neuvottelemaan. Joustoa saattaa löytyä!

-Ota mukaan nippu passikuvia, niitä tarvitaan liitteeksi yllättävän moneen paikkaan.

-Kannattaa valita kursseja, joita ei ole tarjolla Helsingissä. Nyt on hyvä mahdollisuus tutustua jopa aivan vieraaseen alaan!

-Mene rohkeasti urheilukursseille. Urheilu on kivaa ja tutustut helposti paikallisiin.

-Muiden vaihtareiden kanssa on kiva hengailla, mutta mene rohkeasti tutustumaan myös paikallisiin.

-Hyödynnä matkustaessa FlixBus-halpabussit, hostellit, Airbnb ja CouchSurfing!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Namibia (UNAM), kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Namibiassa, Windhoekissa keväällä 2019, mikä tarkoittikin päiväntasaajan sillä puolella syyslukukautta. Vaihtoyliopisto oli UNAM eli University of Namibia.

(University of Namibia) 

Ennen lähtöä. Sain kuulla, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon muistaakseni jo maaliskuussa 2018. Sen jälkeen alkoi hakeminen kohdeyliopistoon, mikä olikin pitkä prosessi. Toimitin saamieni ohjeiden mukaisesti hakemukset liikkuvuuspalveluille, josta ne lähetettiin UNAMille. Meidän piti kuitenkin myös tehdä sähköinen hakemus, koska he ovat ilmeisesti siirtymässä sähköiseen käytäntöön. Sain hakemukset valmiiksi jo muistaakseni toukokuussa, mutta hyväksymispäätös Namibian yliopistolta tuli vasta marraskuussa, minkä eteen piti lähettää muutamia kyselyviestejä paikalliselle vaihtarivastaavalle. Tässä sainkin jo esimakua siitä, miten asiat Namibiassa toimivat 😀

Kun vaihtoon lähtö oli vihdoin varmaa, aloin hakea Namibiaan viisumia, joka todellakin kannattaa hakea ajoissa. Itselläni viisumin hakeminen tapahtui todella sutjakkaasti, mutta tämä olikin enemmän poikkeus kuin sääntö. Toinen Helsingistä lähtenyt vaihtari ei saanut lopullista viisumia koskaan, ja ne vaihtarit, jotka hakivat viisumia vasta Namibiassa, saivat sen vasta kolmen kuukauden ja lukuisten virastovierailujen jälkeen. Viisumin lisäksi varasimme nopeasti myös lentoliput. Ostimme menopaluun ja itse en kyllä tätä suosittele, ellet oikeasti tiedä, että sinun täytyy juuri tuolloin olla takaisin Suomessa; itse olisin voinut jäädä Namibiaan pidemmäksikin aikaa.

(UNAM kampus ennen lukukauden alkua)

Saapuminen vaihtokohteeseen. Saavuimme vaihtokohteeseen yhdessä toisen Helsingin vaihtarin kanssa lauantaina 19.1.2019. Olimme mielestämme sopineet vaihtarivastaava Aune Samin kanssa, että tulemme tuolloin Namibiaan, ja he olivat luvanneet tulla lentokentälle vastaan. Ketään ei siellä kuitenkaan ollut ja noin puolen tunnin kuluttua otimme itse taksin kohti UNAMia. Perille päästyämme huomasimme, että yliopisto olikin täysin tyhjä, eikä siellä ollut mikään paikka auki, koska lukukausi ei ollut vielä kunnolla alkanut ja oli viikonloppu. Löysimme kuitenkin onneksi naisen, joka tiesi Aunen ja sai hänen tavoitettua. Pian Aune tulikin meitä auttamaan ja sai meille järjestettyä huoneet Vanhasta hostellista, mikä oli ehkä hieman vaikeaa, koska yliopistolla ei tosiaan ollut ketään vielä töissä, varsinkaan viikonloppuna. Tämän takia kannattaakin varmistaa useaan otteeseen, milloin olette saapumassa Namibiaan, jotta lentokenttäkyydit ja alkujärjestelyt sujuisivat paremmin.

(Hostellin käytävät ja paviaani)

Asuminen. Saimme huoneet Vanhasta hostellista. Olimme tosiaan tulleen yliopistolle kaksi viikkoa ennen kuin luennot alkoivat, joten hostelli oli täysin autio (lukuun ottamatta siellä vierailevia paviaaneja), siivoamatta ja hieman remontin keskellä. Kun kuitenkin huoneensa sai siivottua ja hostelliin alkoi tulla lisää väkeä, siitä tuli oikein mukava asuinsija.

Mitään ruuanlaittovälineitä tai jääkaappia meillä ei kuitenkaan ollut. Meille oli luvattu kyllä jääkaapit, mutta kahden rikkinäisen laitteen jälkeen kävimme ostamassa uuden, koska kesällä oli hyvin kuuma, eikä mikään ruoka tahtonut säilyä pitkään ilman jääkaappia. Toiset vaihtarit saivat lopulta kaksi jääkaappia hostellin puolesta, mutta siihen meni 1-4 kuukautta. Suomen vaihtarit ostivat myös keittolevyjä, joita käytimme yhdessä.

(Matkalla Windhoekin keskustaan)

Opiskelujen alkaminen. Ensimmäisenä yliopiston rekisteröitymispäivänä kampuksen elämä muuttui täysin. Tapasimme aamulla Aunen, joka laittoi rekisteröintiprosessin käyntiin, minkä jälkeen meidän piti kulkea ympäri kampusta ilmoittautumassa kursseille ja hostelliin. Joka paikkaan oli pitkät jonot, mutta meille vaihtareille kokemus oli kuitenkin varmasti helpompi, koska saimme mukaamme avustavan opiskelijan, joka veti meidät pitkien jonojen ohi. Mukaan kannattaa varata jotain pientä evästä, koska jonottelussa voi tulla nälkä. Homma oli kuitenkin hoidettu iltapäivään mennessä, jolloin meillä oli vihdoin lukujärjestyksetkin selvillä.

Rekisteröitymispäivä on aika sekava, varsinkin jos on juuri saapunut maahan. Prosessia helpottaa, jos sinulla on valmiiksi jo Suomessa printatut dokumentit, (joita en nyt kaikkia muista) mutta ainakin kopio passista, hyväksymiskirje, opintosuoritusote ja opintosuunnitelma (kurssien tiedot, jotka aiot ottaa) kannattaa varata mukaan. Itse suosittelen Foundations of Oshiwambo kurssia J Kursseja voi vielä muuttaa tiettyyn päivään mennessä, mutta se vaatii taas odottelua ja jonotusta, joten parempi, jos saa kerralla hommat hoidettua.

(Auringonlasku UNAMilla)

Opiskelu ja opetus. Opiskelu UNAMissa riippuu paljon kursseista, mitä valitset. Jos haluaa suoriutua helpolla, kannattaa ottaa ensimmäisen vuoden kursseja, jotka vastaavat monissa määrin Suomen lukiotasoa. Kolmannen ja neljännen vuoden kursseilla on jo paljon enemmän tekemistä ja tiedonhakua, joten niiden kurssien läpipääsyyn pitää tehdä jo enemmän töitä.

Opetuskin riippuu paljon kurssista ja opettajasta. Itselleni sattui onneksi kursseja, joilla oli oikein mukavat opettajat. He saattavat kysellä paljonkin Suomen asioista verrattuna Namibiaan, joten siihen voi varautua. Jotkut opettajat osasivat rakentaa kurssinsa selkeiksi kokonaisuuksiksi, mutta toiset taas antoivat koko ajan uusia tehtäviä, mitä piti tehdä, eikä kurssin suorittamisvaatimuksista aivan ottanut selvää.

(Sossusvlei, deadvlei)

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville. Luonnollisesti turvallisuus oli Namibiassa paljon enemmän mielessä kuin Suomessa. Ainoa asia, mitä todella kaipasinkin Suomesta, oli vapaus liikkua miten ja milloin halusin, yksin ja turvallisesti. Kuitenkin perus maalaisjärjellä pääsee hyvin pitkälle ja aika pian tottuu uusiin käyttäytymismalleihin.

Taksien käytöstä moni varoitteli, emmekä käyttäneet normaaleja takseja ensimmäisen parin viikon aikana – tilasimme aina tutun kuskin puhelimitse. Kun paikat alkoivat kuitenkin tulla tutuiksi, aloimme käyttää normitakseja päiväsaikaan, mikä helpotti elämää huomattavasti, koska tilattavilla takseilla kesti kauan ajaa UNAMille hakemaan meitä ja ne ovat kalliimpia. Pimeän aikaan en kuitenkaan missään nimessä ottaisi normaalia taksia varsinkaan yksin, koska vaikka suurin osa kuskeista onkin hyviä ihmisiä, siellä on myös kuskeja, jotka ottavat tilaisuudesta hyödyn irti.

Aktiviteettien puolesta UNAMilla on erilaisia opiskelija kerhoja, joihin voi osallistua, mutta itse en liittynyt mihinkään niistä. Windhoekissa järjestetään mielestäni paljon tapahtumia, mistä nautin kovasti. Erityisesti pari kertaa kuussa järjestettävä City Market kannattaa testata ja erilaisiin musiikkitapahtumiin osallistua. Myös Katuturasta löytyvä kapana-paikka on mahtava.

Vaihtokohteena Namibia on silmiä avaava ja odottamaton. Uusi erilainen kulttuuri vaatii sopeutumista, joten matkan aikana oppii hurjasti maailmasta, muista ihmisistä ja itsestä. En jättäisi kokemusta pois mistään hinnasta.