Tag: Faculty of Law

Posted on

Vaihtokertomus, Milanon yliopisto (Università degli studi di Milano), Italia, syksy 2020

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2020 Milanon yliopistossa. Vaihtokohteeksi Milano valikoitui yliopiston Law and sustainable development – maisteriohjelmassa tarjottujen kurssien takia. Kiinnostavia englanninkielisiä kursseja löytyi siis runsaasti verrattuna muihin Italian yliopistoihin.

Ennen lähtöä paperityöt sujuivat sutjakasti niin Helsingin yliopiston kuin vaihtoyliopiston puolesta. Opintotarjonta löytyi helposti yliopiston nettisivuilta ja kattavien kurssikuvausten perusteella learning agreementin kasaaminen oli helppoa. Nettisivujen tiedot päätyivät pitämään hyvin paikkaansa ja kurssivalintani toteutuivat pienin muutoksin. Opintoni alkoivat syyskuun lopulla, näin ollen kesälomani jatkui hieman tavallista pidempään. Italiassa lukuvuosi on jaettu kahteen tai kolmeen lukukauteen riippuen tiedekunnasta. Oikeustieteellisessä lukukausia on kaksi ja syyslukukausi loppuu joustavasti joulu-helmikuussa riippuen siitä millaisia kursseja olet suunnitellut ja missä vaiheessa koet olevasi valmis tekemään kurssitentit.

Heinäkuussa hain yliopiston majoituksesta paikkaa päädyinkin asumaan koko vaihtoaikani yliopiston asuntolassa. Asuntolapaikkojen hakemisessa kannattaa olla nopea. Yliopistolla on neljä eri asuntolaa, joista osa on lähellä keskustaa ja osa kauempana. Päädyin kauempana olevaan asuntolaan, sillä paikat lähemmissä asuntoloissa olivat menneet jo, vaikka täytin lomakkeen sen aukeamispäivänä. Asuntolapaikat ovat erittäin edullisia (300€/kk, ei takuuvuokraa) ja niistä ovat kiinnostuneet myös italialaiset opiskelijat, joten niitä ei riitä kaikille. Asuin neljä kilometriä etelään Milanon historiallisesta keskustasta, mutta raitiovaunulinja suoraan keskustaan meni talon edestä, joten liikkuminen ei tuottanut ongelmia pois lukien kulkeminen yöaikaan. Yliopiston tarjoama majoitus oli varsin askeettista, mutta hintaan verrattuna sen taso oli mielestäni kohtuullinen ja opiskelijatalossa asuminen oli mukavaa. Yliopiston majoitus oli varsin joustava irtisanomisten suhteen eli asunnon olisi voinut varata vaikka koko lukuvuodelle ja irtisanoa kuukauden irtisanomisajalla mikäli myöhemmin haluaa muuttaa toisaalle, myös vuokrasopimuksen jatkaminen oli helppoa jatkaa ainakin viime syksyn tilanteessa, jossa yliopiston asuntoloissa oli tilaa, kun monet italialaiset jättivät online-opetuksen takia tulematta Milanoon ollenkaan. Asumisen lisäksi yliopisto tiedusteli kiinnostuksesta osallistua italian kielen kursseille yliopistolla.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäinen vastoinkäymiseni sattui, kun asunnon varaamisen ja maksamisen jälkeen en saanut yliopistolta vahvistusta maksusta tai asuntolapaikasta. Laitoin aiheesta useamman sähköpostin, joihin en saanut vastausta. Päädyin tilanteeseen, jossa olin muuttamassa Milanoon kahden viikon päästä enkä ollut saanut vahvistusta siitä, että minulla oli paikka, jonne muuttaa. Myöhemmin minulle selvisi, että elokuu on kokonaisuudessaan Italiassa kesälomakuukausi ja myöskään yliopistolla ei ole juuri ketään töissä elokuussa. Lopulta asia päätyi selviämään muutaman puhelin soiton jälkeen, mutta kannattaa yliopiston kanssa asiat hoitaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa niin, etteivät elokuun kesälomat tuota ylimääräistä huolta.

Milanon yliopisto ei järjestä tutorointia vaihto-opiskelijoille ja syksyllä kaikki yliopiston tervetuliastapahtumat oli peruttu. Varmaan suurin osa Vaihto-opiskelijat saapui kuitenkin varmaan kiitollisina siitä, että olimme päässeet saapumaan Milanoon eikä vaihtoamme oltu peruttu.

Milanon ESN:lla on kuitenkin buddy-ohjelma, jonka kautta sain italialaisen buddyn. Ohjelma on kuitenkin hyvin vapaamuotoinen ja oma buddyni oli myös täysin eri tiedekunnasta, joten hän ei auttanut minua käytännön asioissa. Milanon ESN porukka oli aktiivista läpi syksyn ja talven.  WhatsApp-ryhmässä vaihtareita pidettiin ajan tasalla esimerkiksi jatkuvasti muuttuvista liikumisrajoituksista, joista oli muutoin välillä vaikeaa saada selkoa, kun valtion tasolta tiedotus tapahtui lähinnä italiaksi. Normaalitilanteessa ESN järjestää tietenkin myös tapahtumia ja matkoja, mutta tänä vuonna käytännössä kaikki kokoontumiset oli kielletty, näin ollen myös käytännössä kaikki ESN:n tapahtumat oli peruttu.

Asetuin taloksi yliopiston asuntolaan ja löysin asunnostani ihanan unkarilaisen oikisopiskelijan, josta tuli kämppikseni seuraavaksi vajaaksi puoleksi vuodeksi. Asunnon itsensä mukana ei tullut paljoakaan tarpeellisista tavaroista, mutta kämppikseni oli tullut Italiaan autolla ja tuonut mukanaan niin padat ja kattilat, kahvinkeittimen ja henkilövaa’an, joten en joutunut ostamaan paljoakaan tavaraa asuntoon vaan jaoimme useimmat asiat. Yliopiston asuntoloissa käyvät siivoajat, jotka hoitavat perussiivouksen joka toinen viikko. Myös petivaatteet ja pyyhkeet vaihdettiin joka toinen viikko.

Yliopistolta kurssien aikataulut julkistettiin viikkoa ennen luentojen alkua. Ensimmäisellä luennolla professori selittää kurssin käytännön järjestelyt ja sisällöt. Yleensä italialaiset opiskelijat seuraavat ensimmäiset luennot kiinnostavista kursseista ja tekevät lopulliset kurssivalinnat vasta sen jälkeen. Ensimmäiselle luennolle osallistuminen ei sido ottamaan kurssia. Jouduin ostamaan kaksi kurssikirjaa, muutoin kursseilla oleva materiaali oli ladattu yliopiston Moodlen kaltaiseen järjestelmään. Yliopiston kirjaston käyttö jäi minulle varsin hämäräksi tutoroinnin puutteessa ja kirjastolla pystyi asioimaan vain ajanvarauksella syksyn aikana. Muutoinkin Italiassa kurssikirjojen ostaminen on tavanomaista. Yliopiston opetus tapahtui Microsoft Teamsissa ja kaikki oli oikein hyvin järjestettyä.

Yliopisto vaati tapaturmavakuutusta opiskelijoilta. Itse otin saksalaisen vakuutusyhtiön räätälöimän matkavakuutuksen Erasmus-opiskelijoille. Uskon että varmasti suurin osa matkavakuutuksista kattaa tämän vaatimuksen. Kannattaa käydä otattamassa setti passikuvia mukaan, niitä joutuu antamaan niin yliopiston asuntolaan, matkakorttiin kuin opiskelijakorttiin. Lisäksi mikäli aiot järjestää asumisen itse, kannattaa italialainen veronumero (codice fiscale) hankkia jo Suomessa Italian suurlähetystöltä, sillä monet vuokranantajat vaativat sitä. Jos olet jäämässä maahan pidemmäksi aikaa, se on muutenkin vaivan väärti, sillä veronumero helpottaa esimerkiksi ajan varaamista viranomaistahoille ja pakettien lähettämistä. Italiassa on taskuvarkaita jonkin verran ja esimerkiksi eräs vaihtarikaverini joutui ikävään tilanteeseen juuri Milanoon saavuttuaan, kun hänen matkatavaransa yritettiin varastaa. Näin ollen passista ja esimerkiksi mahdollisesta vuokrasopimuksesta kannattaa olla sähköiset kopiot olemassa. Milano on aivan tavanomaisen turvallinen kaupunki, mutta normaalia huolellisuutta kannattaa noudattaa.

Yliopistolle lähetettiin passikopio ynnä muuta opiskelijakorttia varten, mutta kukaan vaihtareista ei tainnut opiskelijakorttia saada, koska kampus oli kiinni. Julkisen liikenteen kortit kävimme poimimassa ATM pointista, joita on suurimmilla metroasemilla. Kuukausikortin saamiseksi alennetulla hinnalla ei tarvitse opiskelutodistusta vaan alle 26 vuoden ikä riittää.

Aina uuteen paikkaan muuttaessa ensimmäinen viikko on aika uuvuttava ja ennen vaihtoon lähtöä kannattaa ottaa rennosti. Jos ensimmäisellä viikolla ei ehdi tai jaksa mukaan jokaiseen rientoon niin sitä ehtii kyllä myöhemmin.

Asuminen

Mikäli etsit asuntoa yksityisiltä markkinoilta keltaisen metrolinjan varrella pääsee liikkumaan tärkeimpiin paikkoihin kaupungissa ja helposti keskustakampukselle todella nopeasti. Italiassa on aivan normaalia jakaa kämppisten kanssa makuuhuonekin ja se onkin luonnollisesti edullisin tapa asua, mutta ei välttämättä kaikkien kimppakämppäilyynkään tottuneiden mukavuusalueella. Yksityisellä puolella vuokraaminen tapahtuu usein välitysfirmojen kautta ja takuuvuokrat voivat olla suuria (kahden tai kolmen kuukauden vuokra) ja irtisanomisajat pitkiä (esimerkiksi kolme kuukautta). Joten yhden lukukauden vaihtoon tällainen järjestely tuntui itsestäni turhan raskaalta. Monet vaihtarit olivatkin löytäneet asuntonsa esimerkiksi AirBnb:n kautta, jolloin näistä asioista ei joudu niin paljon huolehtimaan. Lisäksi vuokrasopimuksia harvemmin tehdään kirjallisesti, toki edellä mainittujen välitysfirmojen tapauksessa kirjallisen sopimuksen saa. Lisäksi vuokra voi sisältää kaiken tai sen päälle voi tulla esimerkiksi maksuja lämmityksestä tai jätteistä. Nämä kannattaa ottaa huomioon, kun vertailee eri asuntojen hintoja. Kesällä ilmastointilaite on painonsa arvoista kultaa ja puolestaan talvella kannattaa olla lämmintä vaatetta mukana ja laattalattiat ovat kylmät.

Opiskelu ja opetus

Opinnot oli jaettu 6 opintopisteen kokonaisuuksiin. Kuten edellä mainitsinkin, opintojen suunnittelu sujui vaivattomasti. Koin, että kursseille vaadittiin huomattavasti vähemmän lukemista ja omia kirjoitustöitä kuin Helsingissä. Toisaalta jokaiselle kurssille oli 4 tuntia viikossa pakollista luento-opetusta, eli neljää kurssia tehdessäni ja italian tunneille osallistuessani tuli luennoilla istuttua 22 tuntia viikossa, johon en ollut tottunut ja joka tuntui aika raskaalta varsinkin aluksi. Yliopiston antama italian kielen opetus oli vapaaehtoista ja todella korkeatasoista, mutta erikoiseen aikaan: kuudesta kahdeksaan kolmena iltana viikossa, joka oli hieman epäkäytännöllistä. Tentit ovat italiassa pääsääntöisesti suullisia ja professorit ovat varsin mukavia ja ymmärtäväisiä sen suhteen, etteivät vaihtarit ole välttämättä kokeneita suullisten tenttien tekijöitä. Ylipäätänsä kurssien välillä oli varsin isoja eroja siinä, kuinka korkealle rima oli asetettu, mutta väittäisin, että kursseilta pääsee kyllä läpi niin pitkään, kun osallistuu tarpeeksi luennoille ja tekee pakolliset tehtävät. Ylipäätään oikeustieteellisen asema on aika erilainen Italiassa, jossa on kahdeksan kertaa enemmän lakimiehiä suhteutettuna väestöön kuin Suomessa. Tutkinto ei takaa sitä, että alalle pääsee töihin ja myös yliopistolla kurssien läpipääsy oli mielestäni helppoa. Jos haluat aloittaa uuden lukukauden Suomessa vuodenvaihteen jälkeen, on tentit Milanon yliopistossa todennäköisesti mahdollista saada tehtyä jo ennen joulua, vaikka lukukausi virallisesti jatkuukin aina helmikuulle.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Hintataso Milanossa on varsin samanlainen kuin Suomessa; Etelä-Italiassa eläminen on halvempaa. Opiskelijaelämään en juurikaan päässyt sattuneesta syystä tutustumaan. Huomasin, että Italiassa oli vaikeaa tulla toimeen asioiden tietynlaisen mielivaltaisuuden kanssa. Esimerkiksi koronarajoitusten kanssa viranomaiset ottivat löysin rantein ja vaikka virallisesti maskitta julkisilla paikoilla kulkemisesta sai sakon, eivät poliisit juuri reagoineet mitenkään maskittomiin ihmisiin. Toisaalta opiskelija-asuntolassa naapurini järjesti syntymäpäiväkekkerit, jotka päättyivät poliisivisiittiin ja noin kolmen tuhannen euron sakkoihin, kun jokaiselle paikalla olleelle annettiin noin 300 euron sakko kokoontumisrajoitusten rikkomisesta. Viralliset säännöt olivat tiukkoja, mutta oli aika epämääräistä se millä perusteella niitä valvottiin.

Italian perusteiden osaamisesta on hyötyä ja kannustaisin kielen opiskeluun. Italia on helppoa, jos tuntee jotain toista romaanista kieltä ja myös englannista on paljon hyötyä.  Milano on Italian kaupungeista se, jossa eniten puhutaan englantia mutta niin Milanossa kuin muuallakin on monissa paikoissa vaikeaa saada palvelua englanniksi. Vaihdosta Milanossa selviää kyllä ilman italian osaamistakin, mutta myös esimerkiksi yliopiston asuntolan henkilökunta ei puhunut englantia, joten tiedän niiden vaihtareiden, jotka eivät italiaa osanneet, kokeneen tämän aika ongelmalliseksi.

Italiassa on ainakin sata pientä kaupunkia, jotka ovat vierailun arvoisia. Junalla kulkeminen on helppoa ja halpaa. Italiassa ruoka on aina hyvää ja säätkin ovat Suomen talvisäihin verrattuna luksusta.

Posted on

Utbytesberättelse, KU Leuven, Belgien, våren 2021

Juridiska fakulteten

Före avfärd

Covid-19. Läsåret 2020–2021 präglades framför allt av pågående pandemi. Valet att åka på utbyte under pandemiomständigheter var ingen självklarhet och jag övervägde grundligt eventuella för och nackdelarna med att bege sig ut i Europa i dessa tider. Utbytesstudier under universitetstiden är ett ypperligt tillfälle att öva språkfärdigheter och träffa personer från olika bakgrunder och kulturer. Detta var faktorer som sist och slutligen var avgörande då jag bestämde får att åka iväg till Leuven i Belgien för ett halvår.

Ansökningsprocessen för både Helsingfors universitet och KU Leuvens del framskred smidigt. Helsingfors universitet godkände min ansökan snabbt och KU Leuven tog kontakt redan i september med klara instruktioner om den fortsatta ansökningsprocessen och praktiska tips om bland annat boende i Leuven. Ungefär en och halv månad före vårterminens start skickade KU Leuven ut antagningsbrevet samt instruktioner om hur studieplan för utbytet ska göras. Studieplanen kunde man ännu göra efter läsårets start också. Vid KU Leuven erbjuds i första hand kurser på engelska för utbytesstudenter och inget intyg på språkkunskaper krävdes för ansökningsprocessen.

Byråkrati i början av utbytet

På grund av det pågående pandemisituationen i världen var inresan till Belgien mer omständlig än under normala förhållanden. KU Leuven höll oss utbytesstudenter ändå väl informerade gällande restriktioner och praktiska arrangemang om ankomsten till Leuven. Efter en vecka i karantän vid ankomst så startade terminen med en vecka av ”Orientation days”. Dessa dagar var fullspäckade med bland annat infotillfällen om hur studenterna anmäler sig till kurser, registrerar sig som invånare i Leuven och även en snabbkurs i holländska (flamländska)- majoritetsspråket i Flandern där Leuven är belägen. Alla dessa informationstillfällen hölls i universitetets faciliteter med möjlighet att följa med på distans också.

Inom 14 dagar från ankomst till Leuven måste utbytesstuderande från ett annat EU-land registrera sig elektroniskt som invånare i staden. Staden skickar sedan ut en polis som kontrollerar att man faktiskt bor på den angivna adressen. Efter utförd kontroll så kan man upphämta intyg på uppehåll i Leuven. KU Leuven informerade väl om all byråkrati som måste tas hand om direkt i början av vistelsen i Belgien. Det var främst gällande ständigt ändrade corona-restriktioner som utbytesstudenten själv var tvungen att självständigt hålla koll på.

Boende

Gällande boende i Leuven finns det flera olika alternativ som det lönar sig att bekanta sig med. Allra vanligast är det att skaffa bostad via utbytesuniversitetet. KU Leuven har många studentbostäder, eller studentkorridorer med eget rum och gemensamt kök. Ansökan till dessa sker i november. Jag valde att skaffa boende privat i en studentkorridor som också var godkänd samarbetspartner med KU Leuven. Tyvärr finns det en del lurendrejare och KU Leuven motverkar dessa genom att godkänna ärliga hyresvärdar. På KU Leuvens hemsidor finns en portal där dessa bostäder annonseras ut. Månadshyran för ett rum i studentkorridor varierar från 300–600 euro beroende på om det finns eget badrum i rummet och dylikt. Vill man ha en egen lägenhet är det också förstås möjligt på den privata marknaden. Då kostar hyran runt 600-800 för en enrummare nära centrum.

Majoriteten av utbytesstudenterna och lokala studenterna bor i studentkorridorer. Det är också ett ypperligt sätt att lära känna andra utbytesstudenter då man delar kök så detta är något som jag kan rekommendera om man inte har något emot att det ibland kan vara livligt i köket vissa kvällar.

Studier och undervisning

En av de avgörande faktorerna som bidrog till att jag valde att åka på utbyte trots pandemiläget i världen var att närundervisning har erbjudits till utbytesstudenter från början. KU Leuven har gjort stora satsningar på att kunna ordna coronasäker undervisning och alla lektioner har man också kunnat följa med på distans.

Universitetsbiblioteket i Leuven
Universitetsbiblioteket i Leuven

Vid juridiska fakulteten erbjuds ett brett urval av kurser på engelska. Terminen börjar i februari med lektioner i de kurser man valt och fortsätter till mitten av maj. Efter det följer en två veckors studiepaus och tentamensperioden inleds i juni och fortsätter hela månaden. Omtentamen hålls i augusti. Tentamensperioden är intensiv med flera prov i veckan. Här hålls både muntliga och skriftliga prov beroende av kurs. Bedömningen sker på en skala från 0 till 20 poäng. 11 poäng krävs för godkänt vitsord. Vid juridiska fakulteten är du tvungen att printa ut en hel del material som du får ta med på tentamen.

Jämfört med mitt hemuniversitet så hölls det flera undervisningstimmar i varje ämne. Enligt KU Leuven så pluggar studerande vid universitetet i genomsnitt 35 timmar per vecka med alla föreläsningar inräknat. Proven är också lite mer krävande än i Finland på grund av hur universitetssystemet är uppbyggt. I Belgien har man nämligen inga inträdesprov eller särskilda antagningskrav för universitetsstudier, utan studierna är sedan istället mer krävande. Studerandena förväntas också ha bekantat sig med studiematerialet inför varje föreläsning.

Nyttiga tips för framtida utbytesstudenter

Leuven är en kompakt stad med korta avstånd. Här tar man sig bäst fram med cykel och busskort är inte nödvändigt. Jag rekommenderar att du hyr en cykel så fort som möjligt efter ankomst. KU Leuven bland många andra aktörer hyr ut cyklar förmånligt på terminbasis.

En av många kyrkor i Leuven
En av många kyrkor i Leuven

Prisnivån i Belgien är ungefär den samma som i Finland. Det lönar sig dock att alltid ha kontanter i fickan då du är ute och handlar, eftersom inte alla butiker godkänner utländska betalkort. En del utbytesstudenter öppnar till och med belgiska bankkonton för att undvika detta problem. Detta är dock inte nödvändigt, utan du klarar dig bra med kontanter då finskt betalkort inte duger.

I Belgien är det enkelt och förmånligt att resa med tåg. Under helger erbjuds studerande under 26 år också rabatt på tågresor, vilket definitivt löns att utnyttja. Bryssel är också bara en 20 minuters tågfärd från Leuven, så jag rekommenderar att besöka Bryssel under veckosluten då Leuven är som lugnare än vanligt.

Minns också att göra anmälan till staden Leuven då du lämnar landet!

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Gothenburg, Ruotsi, kevät 2020

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin päättänyt lähteä Ruotsiin vaihtoon jo jonkun aikaa ennen haun alkamista. Ruotsissa viehätti yliopistojen korkea taso, samankaltainen kulttuuri, sekä kielitaidon kohentuminen. Toivoinkin kehittäväni ruotsin kieltä englannin kielen ohessa mahdollisimman paljon, sekä löytäväni yliopiston, joka tarjoaisi kursseja, joita pystyisin mahdollisimman hyvin hyödyntämään omissa opinnoissani. Opiskelen oikeustieteellisessä ja hainkin ensimmäisenä vaihtoehtona Uppsalaan, sillä olin kuullut, että siellä on laadukkain opetus ja vilkkain opiskelijaelämä. Göteborgista en tiennyt juuri mitään, mutta valitsin sen toiseksi kaupungin perusteella. Päädyinkin lopulta jälkimmäiseen ja nyt voi sanoa, että ei olisi voinut käydä parempi tuuri.

Hakuprosessi oli mielestäni helppo ja sujuva, sekä kotiyliopistossa, että vaihtoyliopiston päässä. Lokakuussa sain tiedon hyväksymisestä vaihtoyliopistosta, vaikka valinta oli teoriassa jo selvä. Suhteellisen myöhään – vasta joulukuussa – teimme kurssivalinnat sähköpostilla tulleen lomakkeen mukaisesti ja saimme tietoa asunnon hakemisesta. Kaikki sujui kuitenkin hyvin.

Jälleenvuokrasin HOASin kaksioni vaihdon ajaksi, mikä oli ideaali päätös, jottei kuluja tullut kotimaassa. Säästin myös rahaa etukäteen jonkin verran ja jälkikäteen voi sanoa, että se kannatti. Laskin jonkinlaisen budjetin vaihtoa varten, mutta ylimääräisiä kuluja tulee jatkuvasti ja vaihdossa on kiva pystyä tekemään kaikkea ylimääräistä, mistä ehkä kotona säästää. Itselläni myös esimerkiksi hajosi yllättäen läppäri ja jouduin opinnoista selvitäkseni ostamaan välittömästi uuden, mikä oli iso lovi budjettiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ruotsi on siitä helppo maa lähteä, ettei tarvitse olla huolissaan byrokratiasta. Yliopisto lähetti jokin aika ennen lähtöä sähköpostilla useamman dokumentin, muun muassa vakuutustodistuksen, jotka pyydettiin tulostamaan ja tuomaan mukana. Näitä dokumentteja en itse ainakaan koskaan tarvinnut, mutta hyvä tehdä kaikki ohjeiden mukaan.

Asuminen

Näkymä huoneeni ikkunasta
Näkymä huoneeni ikkunasta.

Göteborgissa toimii paikallinen HOAS: SGS Studentbostäder. Haku tehtiin jo yliopiston haun yhteydessä ja se toimi todella hyvin. Hakiessa sai toivoa asuntoa tietyltä alueelta, mutta itselle ainakin kaikki alueet näyttivät samankaltaisilta, joten jätin toiveet tyhjiksi. Yliopistolta kerrottiin, ettei välttämättä kaikille pystytä tarjoamaan asuntoa, varsinkaan syyslukukausina, mutta käytännössä asunnon saaminen on varmaa, varsinkin jos on valmis maksamaan hieman enemmän. Sain asuntoehdotuksen joulukuussa ja hyväksyin sen saman tien. On mahdollista myös hylätä tarjous, mutta voi tulla kiire saada toinen tarjous, joten en ehkä lähtisi yrittämään.

Asuntoni oli solu, jossa jaoin keittiön neljän muun kanssa. Jokaisella oli siis oma kylpyhuone, mistä tykkäsin kovasti. Asuin itse Olofshöjdin alueella, jossa onnekkaasti asuivat myös kaikki vaihtarikaverini ja suurin osa opiskelijoista muutenkin. Oma taloni oli pienimmästä päästä, suurimmissa asui jopa 20 henkilöä, jotka jakoivat useamman keittiön keskenään. Tällä alueella lähes kaikki asunnot ovat soluja, mutta lähettyvillä sijaitsee myös SGS:n yksiöt, joissa joitakin tuttaviani asui. Solujen hinnat pyörivät 3000-4000 kruunussa, yksiöt 5000 kruunusta ylöspäin, eli hintataso on Suomen opiskelija-asuntojen luokkaa. Omista mieltymyksistä riippuen kannattaa miettiä, haluaako rahaa käyttää asumiseen vai mieluummin aktiviteetteihin. Soluasunnot ovat vanhahkoja ja keittiöt eivät ole siisteimmästä päästä, mutta kaikki toimi kuitenkin hyvin ja koin ainakin itse, ettei vaihdossa juuri ehdi aikaa viettämään kotona (tosin korona luonnollisesti muutti tätä), joten hieman alkeellisempi koti riittää hyvin.

Pieni vinkki tähän vielä, että ainakin SGS tarjoaa kesäkuu-elokuu vuokravapaina kuukausina! Eli jos olet lähdössä varsinkin kevätlukukaudeksi, joka jatkuu kesäkuun puolelle, ei välttämättä tarvitse kiirehtiä kotiin. Itse vietin juhannuksen Ruotsissa ja se oli ehdottomasti yksi kivoimmista juhlista!

Opiskelu ja opetus

Kuva yliopiston pääovilta
Kuva yliopiston pääovilta

School of Economics, Business & Law (Handelshögskolan) eroaa siinä mielessä muista Ruotsin oikeustieteellisistä, että täällä on yhdistetty kauppakorkeakoulu ja oikeustieteellinen. Käytännössä tämä yhdistäminen ei vaikuttanut opiskeluihin, oli lähinnä avartavaa, kun pääsi tapaamaan myös kauppatieteitä opiskelevia vaihtareita ja löysinkin parhaat kaverini juuri siltä puolelta. Oikeustieteellinen oli siis eritelty selkeästi ja kurssit olivat saman tyyppisiä mihin olen kotonakin tottunut, jaoimme kauppatieteiden kanssa vain rakennuksen. Mitä tulee kurssikirjallisuuteen, en joutunut ostamaan mitään kirjoja fyysisinä kappaleina. Jotkut kurssikavereistani ostivat ja hinnat olivat noin 50-100 euroa kappaleelta. Kirjat löytyivät myös sähköisinä versioina ja suurin osa materiaaleista tuli opettajilta. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä, ja kauppakorkean puolella opiskelleet kaverini esimerkiksi joutuivat ostamaan suurimman osan kirjoistaan.

Oikeustieteellisen kurssitarjonta vaihtareille oli melko suppea, mutta toisaalta kurssit olivat useimmiten 15 opintopisteen laajuisia, joten ei tarvinnut valita kuin kaksi. Toisaalta taas kahden kaikkein mielenkiintoisimman valitseminen oli haastavaa ja olisin ehkä mieluummin ottanut esimerkiksi neljä 5 opintopisteen kurssia. Kurssini olivat International Criminal Law ja Comparative Legal History. Ensimmäinen kurssi sijoittui aikaan ennen koronaa ja jälkimmäinen suoritettiin täysin etänä. Molemmat osoittautuivat mielenkiintoisiksi kursseiksi.

Meillä opiskelu oli puoliksi luento-opetusta ja puoliksi seminaarityöskentelyä. Kursseilla oli mukavasti vain noin 20 henkilöä, mikä poikkeaa omasta tiedekunnastani suuresti. Suurin osa osallistujista oli vaihtareita, mutta myös paikallisia oli mukana. Luennot eivät olleet pakollisia, seminaareissa läsnäolo oli ja näitä oli noin kerran viikossa. Seminaarityöskentely oli mielestäni paljon mukavampaa kotiin verrattuna nimenomaan ryhmäkoosta johtuen, sillä kaikki saivat vuoronsa ja keskustelua todella syntyi. Erityisesti vertailevan oikeushistorian kurssilla saimme alulle valtavan monta kiinnostavaa keskustelua eri maiden oikeuskulttuureista, sillä kurssilla sattui olemaan henkilöitä hyvin laajasti eri valtioista ympäri maailmaa.

Kummallakin kurssillani arvostelu perustui loppuesseeseen ja osittain myös seminaarityöskentelyyn. Tämä oli mielestäni toimiva konsepti, sillä esseetä sai tehdä rauhassa koko kurssin ajan eikä tarvinnut stressata tentistä, kuten kotona. Helsingin yliopistossa arvosana on pelkästään hyväksytty/hylätty, mutta Göteborgin päästä sai arvosanan AB (Pass with distinction), BA (Pass with credit) ja B (Pass). Koin, että esseiden taso oli osaamiseni kanssa linjassa, ensimmäisellä kurssilla koin joitain haasteita puutteellisen ohjeistuksen kanssa, mutta kirjoittaminen itsessään sujui ilman suurempia ongelmia. Professorit olivat mukavia ja kannustavia ja seminaarit hyvin opettavaisia. Toki tämä riippunee paljon muista opiskelijoista ja heidän aktiivisuudestaan, minulle sattui luultavasti myös hyvä tuuri.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ruotsiin sopeutuminen on varsin helppoa eikä varsinaista kulttuurishokkia tullut missään vaiheessa. Hintataso on samanlainen Suomen kanssa, joten budjetin suunnittelu on helppoa. Kaikki käytännön asiat toimivat hyvin, esimerkiksi julkinen liikenne on täsmällinen ja kattava. Ruotsalaiset, varsinkin göteborgilaiset, ovat todella mukavia ja avoimia, sekä hyvin kansainvälisiä. Göteborg on vaihtareiden lisäksi todella kansainvälinen paikka ja muualta muuttaneita on valtavasti, joten joukkoon sopeutuminen on helppoa. Göteborg ei ole ehkä se tunnetuin kohde suomalaisille ja tapasinkin vain yksittäisiä suomalaisia vaihtoni aikana, joten pääsi todella tutustumaan muihin kulttuureihin.

Kaupunkina Göteborg on upea. Se on noin Helsingin kokoinen, mutta tuntuu pitävän sisällään paljon enemmän. Esimerkiksi keskellä kaupunkia on suuri kasvitieteellinen puutarha ja eläintarha, ulkoilumaastot ovat muutenkin omaa luokkaansa. Göteborgissa on todella suuret korkeuserot, joten maisemat ovat usein hienot. Luonnon lisäksi suurkaupungin tunne on kuitenkin läsnä ja kaikille löytyy omanlaista tekemistä. Kaupunki on hyvin turvallinen ja samanlaista maalaisjärkeä käyttäen, kuten vaikkapa Helsingissä, pärjää oikein hyvin. Handelshögskolan on todella hieno ja uusi rakennus, sekä sen yhteydessä uusittu Handelspub on kokemisen arvoinen joka keskiviikko.

Göteborgs botaniska trädgård (Kasvitieteellinen puutarha)
Göteborgs botaniska trädgård (Kasvitieteellinen puutarha)

Sääolosuhteet ovat merelliset, eli sadetta ja tuulta on odotettavissa paljon. Talvi on leuto ja lunta ei juuri näy. Kevät kuitenkin tulee selkeästi aiemmin kuin Suomessa ja jo huhtikuussa saimme paikoittain nauttia yli 20 asteen lämpötiloista.

Opiskelijaelämä

Teimme yhden roadtripin neljän kaupungin läpi alkukeväästä ja reissun Tukholmaan, sekä koronan puhjettua vuokrasimme kaksi eri kertaa airbnb:n Göteborgin saaristosta, jossa vietimme aikaa lähinnä syöden hyvin ja rentoutuen, kun jokaisella alkoi soluhuoneen seinät kaatua päälle. Göteborgista on myös todella helppo matkustaa Kööpenhaminaan ja Osloon etäisyyksien takia, mutta ne jäivät tällä kertaa haaveeksi.

Onnekseni koronaepidemia puhkesi vasta maaliskuussa, joten ehdimme lähes kaksi kuukautta viettää normaalia elämää ja esimerkiksi kaksi ensimmäistä viikkoa, jotka olivat orientaatioviikot, olivat aivan huikeat ja täynnä ohjelmaa. Handelshögskolan ja sen oppilaskunta ovat todella innoissaan vaihtareista ja ohjelmaa järjestettiin alussa joka ilta. Tämän kuulin olleen poikkeuksellista verrattuna joihinkin muihin tiedekuntiin. Elämä ehti olla normaalia niin pitkään, että ystäviä ehti kertyä ja loppukevät meni mukavasti, vaikka aktiviteetteja oli vähemmän. Paras ja kliseisin vinkki minkä haluan antaa on: ole avoin, ennakkoluuloton ja osallistu kaikkeen! Samana iltana, kun virallinen saapumispäivä oli, järjestettiin Pub Hangout läheisessä pubissa, jossa tarkoituksena oli vain rennosti tutustua muihin vaihtareihin ja tutoreihin. Menin paikalle jännittyneenä ja istuin ensimmäiseen pöytään, jossa näin vapaan paikan. Löysin tuosta pöydästä yhden tämänkin hetken parhaimmista ystävistäni. Ihmiset tekevät vaihtokokemuksesta unohtumattoman ja minulle jäi Ruotsista useita sydänystäviä, toivottavasti loppuelämäkseni. Vaihtokokemus on jotain mitä on mahdoton selittää ja ymmärtää, ennen kuin sen on itse kokenut.

Posted on

Vaihtokertomus, Università degli studi di Bologna, kevät 2020

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ajatus Italiasta vaihtokohteena sai alkunsa vaihtohakua edeltävän vuoden lomamatkalta Roomasta. Olin ideoinut vaihtokohteekseni Euroopan maata, joka olisi kuitenkin riittävän erilainen verrattuna Suomeen ja mieluusti myös lämpimämpi, johon Italia kulttuuriarvoineen sopikin täydellisesti. Italian kaupungeista nimenomaan Bologna valikoitui kohteeksi sen historiallisen yliopiston, sijainnin sekä suuria kaupunkeja pienemmän ja sympaattisen kaupunkimielikuvan ansiosta.

Hakuprosessi oli sujuva sekä Helsingin että Bolognan yliopiston osalta. Vaihtoyliopiston tieto hyväksymisestä tuli hyvissä ajoin maaliskuun alussa. Bolognan yliopiston osa prosessista ei sisältänyt enää varsinaista hakua vaihtoyliopistoon, vaan hyväksymissähköpostin ohessa ohjattiin ainoastaan suorittamaan online-rekisteröinti ennen saapumista Italiaan. Kommunikointi vaihtoyliopiston kanssa oli sujuvaa ja kysymyksiini vastattiin sähköpostitse pääasiassa heti saman päivän aikana.

Tämän jälkeen lähdön valmistelu jatkui asunnon etsinnällä sekä lähempänä lähtöä muilla valmisteluilla lentolippujen hankkimisesta matkustus- ja muuttoilmoituksiin. Bolognan yliopisto ei asettanut mitään tiettyä saapumispäivämäärää, joten aikataulun sai itse organisoida kurssien alkamisajan mukaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Bolognaan pari viikkoa ennen luentojen alkua. Käytännössä Bolognaan saapuessa oli huolehdittava vain parista hallinnollisesta asiasta: rekisteröityminen yliopistoon (check-in) ennen opintojen alkua ja opiskelijakortin hakeminen automaatista, sekä ns. codice fiscalen hankkiminen vuokrasopimusta varten. Italiassa vuokrasopimukset tulisi vuokranantajan verotukseen liittyvistä syistä rekisteröidä (tosin kaikki eivät tätä tee), jota varten vuokralaisella tulisi olla virallinen veronumero. Bolognan yliopisto antaa myös opiskelijoille oman codice fiscalen, mutta jostakin syystä kyseinen veronumero ei kelpaa vuokrasopimuksen rekisteröintiin. Codice fiscale hankitaan käymällä virastossa (Agenzia delle Entrate) paikan päällä, mutta virastossa ei juuri puhuttu englantia, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos virastossa päätyy käymään omatoimisesti.

Yleiskuva Bolognan keskustasta
Yleiskuva Bolognan keskustasta.

Asuminen

Asuntoa etsiessä selvisi pian, ettei Bolognan yliopisto tarjoa opiskelijoille asuntoloita, joten asunnon etsiminen jää oman aktiivisuuden varaan. Bolognassa on tunnetusti opiskelijakaupunkina hankala asuntotilanne ja asunnon etsiminen kannattaa siten aloittaa hyvissä ajoin. Olen kuullut opiskelijoista, jotka ovat tehneet vuokrasopimuksen keväälle jo edellisen vuoden kesäkuussa, mutta myös opiskelijoista, jotka ovat alkaneet etsimään asuntoa vasta saavuttuaan Bolognaan. Etsinnässä kannattaa hyödyntää erilaisia asunnonvälityssivustoja sekä Facebook-ryhmiä. Tiukka asuntotilanne tuo mukanaan lieveilmiönä myös tilanteesta hyötyviä huijareita, joten asuntomarkkinoilla kannattaa olla varovainen.

Asumismuotona kimppa-asuminen on selkeä pääsääntö, eikä Italiassa oikeastaan asuta lainkaan yksiöissä tai ylipäätään yksin. Yksiöitä on siten markkinoilla hyvin vähän tarjolla ja ne ovat yleisesti ottaen reilusti kalliimpia kuin vastaavat Helsingissä. Kimppakämppien osalta hintahaarukka on suuri. Vuokra-asunnon hintaa arvioitaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, sisältääkö vuokra myös muut asumiskulut (’spese’) eli jätemaksun, lämmityksen, veden ja nettiyhteyden vai ei, sillä niistä voi muodostua suurikin summa vuokran päälle.

Suurin osa opiskelijoista päätyy asumaan Bolognan keskusta-alueelle ns. muurien sisälle, jonka etuna ovat lyhyet etäisyydet ja helppo kulkeminen paikkaan kuin paikkaan. Bologna ei kuitenkaan ole muurien ulkopuoleltakaan iso kaupunki verrattuna esimerkiksi Helsinkiin, jonka vuoksi kannustan laajentamaan tarvittaessa aluetta myös muurien ulkopuolelle, joilla on useita mukavia asuinalueita edelleen kävelymatkan päässä keskustasta.

Päädyin itse vuokraamaan välityssivuston kautta huoneen kimppakämpästä, joka sijaitsi keskustan ulkopuolelta rauhallisella asuinalueella. Asunto oli perussiisti italialainen kerrostaloasunto, jonka jaoin kolmen muun tytön kanssa ja josta pääsi yliopistolle kävellen näppärästi vartissa.

Katetut jalkakäytävät suojasivat kivasti sekä talven sateilta että kesän paahteelta.
Katetut jalkakäytävät suojasivat kivasti sekä talven sateilta että kesän paahteelta.

Opiskelu ja opetus

Yhtenä valintakriteerinäni oli mahdollisuus opiskella täysin englanniksi, ja Bolognan yliopistossa olikin tarjolla hyvä valikoima englanninkielisiä kursseja. Opintojen suunnittelu oli helppoa hyvien yliopiston nettisivujen ansiosta. Kursseja selatessa kannattaa huomata, että Bolognan yliopistolla on useampi eri kampus eri kaupungissa, joten kurssivalikoima määräytyy oman kampuksen mukaan. Kursseille ei tarvinnut erikseen ilmoittautua, ja yliopistossa olikin tavallista, että lukukauden alkaessa käydään kaikilla itseä kiinnostavien kurssien luennoilla tutustumassa ennen kurssien valitsemista. Ilmoittautumisen sijaan kurssivalinnat täytettiin nettiportaalissa pakolliseen opintosuunnitelmaan, Study Planiin. Opintosuunnitelman tekemiselle ei kuitenkaan ollut muuta aikataulua kuin se, että kurssien täytyy olla merkittynä opintosuunnitelmaan tenttiin ilmoittautuessa. Suunnitelmaa voi myös muokata vapaasti lukukauden aikana.

Oikeustieteellisessä kurssit olivat kestoltaan koko lukukauden pituisia ja lukukauden päätteeksi järjestettiin loppukokeet. Kalenteria rytmittivät luennot, joita jokaisella kurssilla järjestettiin 2-3 kertaa viikossa. Monilla kursseilla ei vaadittu pakollista läsnäoloa, mutta kurssin suoritusmuoto riippui siitä, suorittiko kurssin ns. läsnäolevana opiskelijana vai käymättä luennoilla. Usein läsnäolevat opiskelijat suorittavat kurssin loppukokeen kirjallisesti esseellä tai monivalintakokeella ja muut suullisena tenttinä.

Vaatimustason ja kuormittavuutensa osalta pidin opiskelua helpompana kuin Suomessa. Luettavaa oli yleisesti ottaen vähemmän ja koko lukukauden jatkuvilla luennoilla ehdittiin käsitellä ja opettaa kaikki, mitä kurssin oppimistavoitteisiin sisältyi. Summaten opiskelu oli kuitenkin hyvinkin perinteistä, eikä ainakaan omilla kursseillani tehty ryhmätöitä, esitelmiä tai seminaaritöitä.

Merkittävin ero kurssien suorittamisessa tuli esiin tenteissä: Italiassa nimittäin suositaan suoritusmuotona paljon suullisia tenttejä. Alkuun ajatus suullisesta tentistä hirvitti, mutta lopulta todellisuus ei onneksi vastannut uhkakuvia: kokeessa ymmärrettiin hyvin, että jännitys sekä suoritus vieraalla kielellä vaikuttavat suoritukseen, ja lisäksi suullisen tentin etuna on se, että kysymyksiä esitetään joustavasti oman osaamistason mukaan.

Suurin osa kevään opetuksesta järjestettiin koronavirustilanteen vuoksi etäopetuksena, josta minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa: sekä äkillinen siirtymä etäopetukseen että koko kevään jatkunut etäopetus järjestettiin mielestäni todella sujuvasti. Teknisiä ongelmia ei ollut ja opettajat osasivat myös ottaa etäluennoinnin realiteetit todella hyvin huomioon opetuksessaan, jonka ansiosta luentoja jaksoi seurata koko kevään suuremmitta ongelmitta.

Yksi yliopiston kirjastorakennuksista.
Yksi yliopiston kirjastorakennuksista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italia on monessa suhteessa hyvin erilainen verrattuna Suomeen, joten alkuun monissa asioissa oli ihmeteltävää. Ensimmäisinä päivinä haasteena oli esimerkiksi löytää läppärin laturiin sopiva adapteri: kun Bolognassa suositaan suurten tavaratalojen sijaan pieniä erikoistuneita kivijalkaliikkeitä, joita ei myöskään löydy Googlesta, edellytti tavaroiden etsiminen yksinkertaisesti tutkimusretkeilyä pitkin keskustan pieniä katuja. Sopeutumista helpottivat huomattavasti mukavat paikalliset: vaikka haparoi käytänteissä eikä osannut kieltä, sain lähes poikkeuksetta ainoastaan avuliasta kohtelua.

Muutamina yksittäisinä vinkkeinä sanoisin vielä seuraavat:

  • Bologna on sijainniltaan loistava valinta matkustelun kannalta ja tunnin matkan päästä löytyvät mm. ihanat Venetsia, Firenze ja Verona. Matkustelusta kannattaa siten ottaa kaikki irti vaihdon aikana! Omilla reissuillani liikuin eniten paikallisjunilla, joilla pääsi edullisesti ja nopeasti kaupungista toiseen.
  • Kannattaa pakata mukaan ainakin villasukat ja tohvelit. Lämpimiin sisätiloihin tottuneena oli Italian koti talvikuukausina yllättävän viileä, koska kivilattiat ovat jääkylmät ja asuntoja lämmitetään korkeiden lämmityskulujen takia todella säästeliäästi.
  • Liikkumisen osalta kannattaa hyödyntää yliopiston tarjoamaa bussikorttietua, sillä yliopisto tarjoaa vaihtareille 10 eurolla bussikortin Bolognan alueelle koko kevääksi.

Kaiken kaikkiaan en voisi olla tyytyväisempi siihen, että sain kokea vaihdon juuri Bolognassa. Kaupunki oli kaikessa italialaisuudessaan valloittava ja samalla niin kotoisa: ihmiset olivat mukavia ja saivat olon tuntumaan tervetulleeksi, opiskelijaelämä tekee kaupungista elävän, niin hyvää italialaista ruokaa saa lähes mistä tahansa raflasta ja koko kaupunki on maalattu samaan punertavaan sävyyn, jota lisäksi koristavat UNESCOn maailmanperintökohteeksikin nimetyt katetut jalkakäytävät. Vaihdon loputtua ainoa asia, joka oikeastaan jäi harmittamaan, oli se, ettei saanut jäädä vielä pidemmäksi aikaa!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Manchester, Iso-Britannia, syksy 2019

Oikeustieteellinen tiedekunta

Opiskelin syyslukukauden 2019 Iso-Britanniassa Manchesterin yliopistossa. Halusin vaihtoon juuri Iso-Britanniaan, sillä oikeustieteiden opiskelijana minua kiinnosti maan oikeusjärjestelmä ja myös brittiläinen kulttuuri yleisesti, minkä lisäksi halusin vaihtoon englanninkieliseen maahan. Manchesterista en tiennyt entuudestaan juuri mitään (paitsi sen jalkapallojoukkueet), mutta kaupunkina paikka paljastui aivan ihanaksi. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita ja erityisesti meidät ulkomaalaiset otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Esimerkiksi vaihtoyliopistossani noin puolet opiskelijoista on ulkomaalaisia. Kaikista kaupungeista, joissa olen Iso-Britanniassa käynyt, Manchester muodostui ehdottomasti suosikikseni. Vaihtoni sijoittui aikaan ennen Brexitin toteutumista, joten jotkut käytännöt ovat sittemmin saattaneet muuttua.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain vaihtoyliopistoltani todella kattavasti tietoja seuraavista askeleista hakuprosessin suhteen ja myös Erasmus-koordinaattoriin sai aina hyvin yhteyden. Varasin etukäteen esimerkiksi kuljetuksen lentokentältä asuntolalle ja liityin vaihtareille tarkoitettuun Facebook-ryhmään. Yleistä huolehdittavaa ennen vaihtoa olivat esimerkiksi vakuutuksen laajentaminen myös pidempää vaihtoaikaa koskien. Pidin tavallisen suomalaisen puhelinliittymäni, sillä netti ja puhelut EU-alueella sisältyivät siihen. Huolehdin myös tarvittavat määrät lääkkeitä jo valmiiksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain kirjepostissa ennen vaihtoa tositteen opiskeluoikeudesta, joka tuli ottaa fyysisenä kopiona mukaan maahan saavuttaessa. Vain EU-alueen ulkopuolelta tulevien tuli ilmoittautua maassa paikallisella poliisilaitoksella, joten tätä en kohteessa tehnyt. En myöskään ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, mutta tästä olisi mahdollisesti ollut hyötyä, sillä esimerkiksi jotkin museot olivat ilmaisia vain kaupungin asukkaille. Yliopistolta tuli hakea opiskelijakortti ja kirjastokortti sekä käydä tapaamassa Erasmus-koordinaattori sekä oikeustieteellisen opinto-ohjaaja, jonka kanssa päivitimme opintosuunnitelmani. Näistä sain kuitenkin selkeät ohjeet sähköpostitse ennen vaihtoa sekä kohteessa fyysisen ohjekirjan muistettavista asioista.

Asuminen

Valitsin asumismuodoksi opiskelija-asuntolan. Hakuvaiheessa tuli hakea useampaan eri asuntolaan ja näistä minut sijoitettiin saatavuuden mukaan. Halusin huoneen, jossa on oma wc ja suihku, joten tämä rajasi hieman mahdollisia hakuvaihtoehtoja. Sain huoneen Canterbury Court -nimisestä asuntolasta, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä yliopistolta ja noin 40 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Asuntolasta tuli jo varausvaiheessa maksaa varausmaksu ja lopulliset vuokrat maksettiin kerralla. Asuntola oli mielestäni laatuunsa nähden todella kallis, kuten tosin asuntolat yleisesti briteissä ovat.

Onnekseni asuntola oli todella rauhallinen ja poikkesi näin positiivisesti monista muista asuntoloista, joista kuulin kokemuksia muilta. Minulla oli 9 kämppistä, joiden kanssa jaoimme keittiön ja ison oleskelutilan, minkä lisäksi asuntolassa oli yhteinen kerhotila ja pyykkitupa. Asuntola-alueella oli myös pieni kuntosali ja kirkko. Itse huone oli pieni ja todella kylmä ja sinne myös syksyn mittaan ilmaantui hometta seinille. Erityisesti onkin hyvä muistaa ottaa myös lämmintä vaatetta huoneeseen. Peitot ja tyynyt ostin paikallisesta Lidlistä, minkä lisäksi ostin joitakin keittiötarvikkeita ja ruokailuvälineitä (veitsiä ei muuten saa ostaa alle 18-vuotiaana!). Joitakin keittiövälineitä jaoimme myös kämppisten kanssa. Huoneessa ei ollut wifiä, joten ostin jo Suomesta wlan-kaapelin sekä tietysti adaptereita erilaisia pistokkeita varten.

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin totesin, tapasin heti saavuttuani opinto-ohjaajan, jonka kanssa päivitimme opinto-ohjelmani. Lähes kaikki moduulit olivat 10 opintopisteen arvoisia (20 ETCS) ja näitä moduuleja tuli käydä vähintään kolme. Valitsin kurssit mielenkiinnon ja loppuarvostelun mukaan: valitsin vain kursseja, joiden lopputenttinä oli essee. En esimerkiksi halunnut sellaisia kursseja, joissa vaadittiin esityksen tekemistä tai kirjallista koetta. Kurssit toteutettiin luennoin (jotka taltioitiin) sekä kerran viikossa oli seminaariopetusta. Seminaarissa yleensä keskusteltiin kurssin aiheista ja alustettiin jostakin kysymyksestä. Seminaarissa joutui yleensä aina puhumaan ja kommentoimaan, mutta alkujännityksen jälkeen nämä olivat todella mukavia kokemuksia ja veivät pois omalta mukavuusalueelta. Seminaareihin oli myös todella valmistauduttava, sillä professorit edellyttivät oikeasti kysymysten analysointia.

Kesken lukukauden oli pienempi kirjallinen työ ja lopuksi laadittiin laajempi loppuessee. Ns. tenttiviikot olivat tammikuun lopulla ja koko tammikuu oli näin ollen opetuksesta vapaata. Kohteesta olisi näin ollen voinut käytännössä lähteä jo ennen joulua, mutta päädyin jäämään vielä tammikuuksi Manchesteriin lomailemaan ja toki kirjoittamaan myös loppuesseetä. Kirjallisuutta oli hyvin saatavilla e-kirjoina, mutta toisinaan vaadittiin fyysisen kirjan hakemista kirjastosta. Opetus oli yleisesti hyvin erilaista kuin Suomessa juuri edellä mainitun osallistuvuuden näkökulmasta, minkä lisäksi kursseilla opeteltiin myös argumentointia ja juuri omien ajatusten esittämistä. Arvostelu oli mielestäni suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, eli ei erityisen ankaraa tai lievää.

Opinnot sujuivat omalta osaltani hyvin, vaikka en oikeustieteellisen opinnoissa ollutkaan tottunut erityisen argumentatiivisten esseiden kirjoittamiseen. Erityisesti seminaarit auttoivat tässä, sillä niihin tuli aina valmistautua hyvin ja todella lukea kaikki vaaditut materiaalit. Hyväksytyn esseen alaraja oli mielestäni 42/100, ja 75/100 vastasi parasta arvosanaa A. Läpipääsy ei ainakaan ollut erityisen vaativaa, mutta parhaat arvosanat edellyttivät kyllä todella hyvää pohdintaa. On myös hyvä muistaa, että seminaareihin oli aina osallistuttava ja poissaolosta pääosin aina ilmoitettava vastuuopettajalle. Kursseille ilmoittautuminen oli myös suhteellisen helppoa ja selkeää. Opiskelin undergraduate-ohjelmassa, mutta sisällytän kurssini maisterin valinnaisiin. Tämän vuoksi opinto-ohjaajani antoi minun suorittaa vain kolmannen vuoden opintoja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaupunkina Manchester on pääosin turvallinen, vaikka paikalliset eivät kuitenkaan suositelleet yksin liikkumista yöaikaan sellaisilla alueilla, joissa ei ole muita ihmisiä. Kaupungissa on todella paljon kodittomia ja siellä on myös iso huumeongelma: tämä näkyi paljon katukuvassa ja erityisesti kaupungin keskustassa Piccadilly Gardens -puistossa. Kodittomat saattoivat toisinaan lähestyä ja yliopisto myös varoitteli, että jotkut heistä olivat painostaneet opiskelijoita esimerkiksi nostamaan heille rahaa. Henkilökohtaisesti en kokenut heitä kuitenkaan uhkaavina tai joutunut ahdistaviin tilanteisiin, minkä lisäksi esimerkiksi juuri keskustassa on aina muita ihmisiä. Ihmiset ovat myös hyvin välittäviä ja auttavat aina tarvittaessa.

Opiskelijabileitä on paljon ja myös kaupungin juhlakulttuuri on melko railakasta. Sopeuduin kaupunkiin todella nopeasti enkä juuri kokenut kulttuurishokkia. Manchesterissa on paljon nähtävää, hyviä ravintoloita ja myös kaunista luontoa, minkä lisäksi suosittelen lämpimästi matkustelemaan mahdollisimman paljon myös muissa kaupungeissa. Yliopistolla on kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettu International society -niminen yhteisö, jotka järjestivät paljon edullisia retkiä eri kaupunkeihin, minkä lisäksi tein jonkun verran myös omatoimisia reissuja. Hintatasoltaan Manchester vastaa mielestäni Suomen tasoa, mutta esimerkiksi ravintolat ja pubit ovat jossain määrin edullisempia. Julkisissa maksetaan pankkikortin lähimaksuominaisuudella ja julkinen liikenne on myös edullista. Manchesterin aksentti saattaa olla aluksi hieman vaikeaa ymmärtää, mutta tähän tottui nopeasti. Suosittelen myös ehdottomasti käymään jalkapallo-ottelussa, vaikka ei muuten lajia seuraisi: jalkapallo on todella iso osa brittikulttuuria.

Posted on

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, Irlanti, kevät 2020

Oikeustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Aloitin yliopistossa opiskelun heti lukion jälkeen. Minun ei tarvinnut silloin  muuttaa kauas, enkä ole hirveästi muutenkaan elämässäni tehnyt isoja muutoksia tai aloittanut minkäänlaista ”uutta elämää”. Yliopistossa aloin kuitenkin miettimään sitä, että haluaisin haastaa itseäni uudella tasolla ja astua mukavuusalueeni ulkopuolelle. Minulle vaihto-opiskelu, jossa muutetaan uuteen maahan ilman tukiverkostoa tai vanhoja kavereita, kuulosti täydelliseltä mahdollisuudelta. Olin myös kuullut pelkkää hyvää vaihto-opiskelusta, joten päätin näin hakea vaihtoon Trinity College Dubliniin (TCD).

Koska kohdemaani Irlanti on eurooppalainen maa lähellä Suomea, minun ei tarvinnut erityisemmin valmistautua pärjäämään täysin uudenlaisessa kulttuurissa, vaan keskityin luomaan optimistisia mutta realistisia odotuksia vaihdostani. Alkubyrokratiaa ei ollut paljon. Oikeastaan, sain vain hyväksymisilmoituksen ja täytin lomakkeen (Learning Agreementin), missä valitsin tulevia kursseja, joita haluaisin TCD:ssa opiskella. Tämän lomakkeen lähetin kohdeyliopistolleni. Kurssivalinnat eivät olleet mitenkään lopullisia, vaan enemmän suuntaa antavia, ja vasta paikan päällä Irlannissa, tuli ilmoittautumaan kursseille sitovasti. Harmillisesti, oikeustieteen opiskelijoille (ehkä muillekin), oli hyvin rajoitetusti kursseja tarjolla. En kuitenkaan lähtenyt vaihtoon minkään tietyn oikeusalan opiskelun vuoksi, vaan halusin laajempaa kokemusta, joten tämä ei minua haitannut.

Ennen lähtöä tarkistin, että matkavakuutukseni oli riittävä, hankin Kelalta eurooppalaisen sairaanhoitokortin, sekä ilmoitin Kelalle ja maistraatille, että tulisin asumaan ulkomailla tietyn ajan (Kela jatkoi asumistuen maksamista Suomessa, koska jatkoin vuokran maksamista Suomessa, ja koska vierailuni ulkomailla kesti alle kolme kuukautta).

Pari päivää ennen alkuorientaatiota, saimme omat käyttäjätunnukset koulun online-alustaan. Ensimmäisenä päivänä yliopiston orientaatiossa rekisteröidyttiin kouluun paperilomaketta käyttäen ja saatiin opiskelijakortit.

Asuminen

Asunnon löytäminen aiheutti minulle hieman ahdistusta, koska halusin välttämättä löytää edullisen kämpän läheltä koulua ja muita opiskelijoita. Otin yhteyttä tuttaviin ja hain Facebook-ryhmistä edullisia huoneita ja kämppiä, mutta mikään ei tuntunut omalta. Koulun sivuilla oli neljä asumismahdollisuutta, ja yritin hakea niihin kaikkiin, mutta en oikein ymmärtänyt miten ne jaettiin tai jaettiinko niitä ollenkaan vaihto-opiskelijoille. Kuukautta ennen lähtöä päätin hakea Binary Hub -organisaation turvalliseen asuinkohteeseen opiskelijoille, jotka sijaitsivat lähellä koulua. Tämä organisaatio on yksityinen ja todella kallis. Se tekee yhteistyötä yliopiston kanssa, joten siellä asuu paljon opiskelijoita TCD:sta. Binary Hubissa on asuntoloita, ja varasin huoneen samasta asuntolasta kuin tuttavani. Jokaisessa asuntolassa on 5-6 huonetta kylpyhuoneella sekä jaettu keittiö ja olohuone. Minun oli maksettava koko kevään vuokra heti, mutta tarve asuntoon oli sen verran iso, että tämä oli vain siedettävä. Tilat olivat uudet ja todella hyvänkuntoset, asuinkohteessa oli vastaanottotiski, pieni kuntosali, pesukoneet ja paljon henkilöstöä. Tämä siis tuntui turvalliselta ja korkealaatuiselta paikalta asua.

Kun saavuin Irlantiin, lähdin lentokentältä suoraan asuntolaan. Sain vastaanotosta avaimet, jätin tavarat huoneeseeni ja lähdin ostamaan tarvittavia tavaroita. Tapasin seuraavana päivänä muita opiskelijoita, jotka asuivat samassa asuntolassa. Aina ei ollut helppoa asua muiden ihmisten kanssa, kun jotkut halusivat juhlia olohuoneessamme ja jotkut taas hiljaisuutta. Oli kuitenkin tärkeää oppia kommunikoimaan ja ottamaan muita huomioon. Loppujen lopuksi tämä asuminen oli yksi parhaista valinnoistani vaihdossa, koska sitä kautta tapasin monia muita opiskelijoita, ja sain oman pienen perheen asuntolassa, joka antoi paljon iloa ja turvallisuutta. Sain tämän kautta helpommin ystäviä, kuin olisin muuten saanut.

Opiskelu ja opetus

Saimme etukäteen käsikirjan, joka sisälsi kaiken tiedon tiedekunnasta ja kursseista: sisällöt ja arvostelu perusteet. Paikan päällä meidän oli ilmoittauduttava kursseille vielä paperilomakkeella, joka annettiin yliopiston vastuuhenkilölle henkilökohtaisesti. Tässä vaiheessa säädettiin paljon ja saimme huonosti tietoa siitä, millä kursseilla oli vielä paikkoja vapaana (koulun omilla opiskelijoilla oli etuoikeus kursseihin) eikä paperilomakkeiden täyttö ja niiden sinne ja tänne vieminen ollut helppoa. Loppujen lopuksi mikään omista Learning Agreementissa olevista kursseista ei ollut lopullinen, vaan ilmoittauduin vain uusiin. Vanhanaikainen järjestelmä paperilomakkeilla ei toiminut niin hyvin, mutta vastuuhenkilön kanssa saatiin kuitenkin kaikki lopuksi järjesteltyä.

Opiskelu yllätti siinä mielessä, että kursseillani ei ollut ollenkaan pakollista läsnäoloa, ja suuri osa arvosanoista annettiin pelkästään esseen pohjalta. Periaatteessa olisi siis ollut mahdollista ’lintsata’ koulusta kokonaan, vain kirjoittaa essee etänä ja kuitenkin saada hyvä arvosana. Koin kuitenkin, että tämä ei ole vaihto-opiskelun tarkoitus. Kävin yhteensä neljä kurssia, josta kaksi oli 10 opintopisteen ja kaksi 5 opintopisteen laajuisia. Kaikki omat kurssini kuuluivat oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta olisi ollut mahdollista ottaa kursseja toisesta tiedekunnalta. Lisäksi sain kieliopintoni hyväksiluettua.

Luentoja oli 1-3 kertaa viikossa (riippuen opintopistemäärästä), noin 2 tuntia per kerta. Massaluennoilla professorit luennoivat ja välillä opiskelijoiden piti keskustella jostakin aiheesta, eli luennot olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, ainakin omassa tiedekunnassani. Jokaiselle luennolle oli kuitenkin paljon luettavaa, sekä pakollista että valinnaisia, ja itselle oli vaikeaa ajoissa löytää oikeat kirjat kirjastolta sekä ehtiä lukemaan kaikki. Kirjoitin jokaiselle kurssille esseen – olin valinnut vain sellaisia kursseja missä ei ollut tenttiä – koska halusin varmistaa läpipääsyni. En myöskään halunnut osallistua tenttikauteen, koska tenttejä olisi siinä tapauksessa ollut todella tiiviisti parin viikon aikana. Esseen kirjoittaminen oli alussa haastavaa kielen takia, mutta sujui paremmin kun tottui englannin kieleen.

Professoreille oli helppo lähettää suoraan sähköpostia kysymyksillä, ja he vastasivat mielellään ja nopeasti. Koululla oli online-portaali – vähän kuin Moodle ja Weboodi yhdistettynä – jossa näkyi omat kurssit, kurssitehtävät, kurssiaineisto, arvosanat ja professoreiden yhteystiedot. Koulun arvosteluasteikko ilmaistiin prosenteilla 0-100%. Alle 40% oli hylätty ja yli 70% erinomainen eli paras arvosana. Itse sain kaikista neljästä kurssista 60-70% (toiseksi paras arvosana) omasta mielestäni keskinkertaisella ponnistuksella. Koin arvostelun oikeudenmukaisena.

Koulun iso kampus oli aivan keskustassa, ja sisälsi muun muassa monta eri koulua, kahviloita, jalkapallokentän, rugbykentän, kirjastoja, kappelin ja kuntosalin. Oli mukavaa mennä kouluun, kun pystyin menemään luennon jälkeen lounaalle, sen jälkeen lukea kirjastossa hetken ja lopuksi mennä kuntosalille pienelle treenille. Ainoa miinus kampuksella oli se, että sinne pääsee päiväaikaan kuka vain, ja koska koulu on niin tunnettu ja kaunis, oli siellä aina turisteja pihalla kuvailemassa koulua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihtoon lähtevän kannattaa olla valmis joustamaan omien suunnitelmien suhteen. Ei ole koskaan varmaa ketä tulet tapaamaan, millaista koulunkäynti tulee olemaan ja mihin loppujen lopuksi haluat käyttää aikasi. Kannattaa aina pitää avoin mieli, kokeilla uusia asioita ja uskaltaa vaihtaa rutiineja. Silloin vaihdosta tulee ikimuistoinen.

TCD järjesti paljon joko ilmaisia tai vähän maksavia kursseja ja harrastustoimintaa. Itse kävin nyrkkeilyssä kerran viikossa (15 eurolla pääsin treenaamaan ”koko vuoden” kolme kertaa viikossa), kokeilin pari kertaa kiipeilemistä, olin mukana vaelluskerhossa vaikka en koskaan lähtenyt mukaan koska minulla ei ollut vaadittuja vaelluskenkiä), ja kävin kerran viikossa ystävien kanssa keramiikkaluokassa.

Minulla oli Irlantiin lähtiessä suunnitelmana matkustella ympäri maata. Tähän oli onneksi hyvin mahdollisuuksia ja matkustaminen ei tullut kovin kalliiksi. Kävimme kaveriporukan kanssa vaeltamassa muun muassa Greystonesissa, Howthissa ja Glendaloughissa. Kerran lähdimme myös yöksi Galway:hin bussilla. Yhden kaverin kanssa lähdimme myös reissulle Skotlantiin. Ostimme halvat lennot, vietimme pari päivää Edinburghissa (suosittelen kaupunkia lämpimästi) ja pari päivää Glasgowissa. Suunnitelmissa oli myös matkustaa Pohjois-Irlantiin ja Corkiin, mutta aikani Irlannissa jäi lyhyeksi, joten ne jäävät toiseen kertaan.

Irlannissa on hyvin tunnettu pub-elämä, jota kukaan maassa aikaansa viettävä ei ole voinut olla huomaamatta. Kannattaa siis matalalla kynnyksellä kokeilla eri paikkoja ja maistaa paikallisia kuuluisia juomia ja ruokia, sekä nauttia musiikista. Musiikkiesitykset olivat ainutlaatuisia ja ilmapiiri oli lämmin sekä mukava.

Hyvä puoli Irlannissa on myös hintataso, joka on samaa tasoa kuin Suomessa ellei jopa edullisempaa. Näin menot ja kulut eivät tulleet yllätyksenä. Sää on verrattavissa Suomeen, eikä vaihtoni aikana satanut yhtä paljon kuin olin odottanut, vaikka kyllä kannatti ostaa kumisaappaat ja sadetakki.

Dublinin läpi virtaa joki (Liffey) joka erottaa kaupungin pohjois- ja eteläosaan, josta eteläosa on öisin rauhallisempi (ja turvallisempi) sekä omasta mielestä paljon mukavampi asua ja oleskella. En koskaan yöllä kävellyt yksin, vaan aina yhdessä kavereiden kanssa joko kävelimme tai otimme taksin kotiin. Asuntolalla oli minun ja yhteyshenkilön yhteystiedot ja heillä oli aina 24/7 joku saatavilla puhelimitse ja paikan päällä.

Summa summarum, kahdessa kuukaudessa ehdin kokea enemmän kuin olin uskaltanut toivoa ja Dublinissa voisi kuka tahansa viettää vuoden ja kuitenkin päivittäin löytää ihania uusia katuja, kahviloita ja puistoja. Olen jo suunnitellut lähteväni takaisin vierailulle Dubliniin kun maailman tilanne sen sallii. Suosittelen vaihtoon lähtemistä, ja erityisesti Irlantia ja Dublinia!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Tartu, kevät 2020

Oikeustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Tarton yliopistossa kevätlukukaudella 2020. Kyseessä oli samalla viimeinen kokonainen lukukauteni oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Opintojen loppuvaiheessa vaihtoon menossa ensimmäinen suunnittelua vaativa asia oli se, että maisterin tutkinnossani piti olla tilaa vaihdolle. Otin vaihtoon päästäkseni notaarin tutkintoni ulos normaalia laajempana.

Hakuprosessissa sai apua tarvittaessa koko ajan niin Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista kuin kohdeyliopistosta. Ensin Helsingin yliopisto nominoi minut hakukelpoiseksi ja sitten vaihtokohteeseen haettiin erikseen. Minun piti toimittaa oikeaksi todistettu englanninkielinen kopio opintorekisteriotteestani, kopio henkilötodistuksesta, Online Learning Agreement ja todistus englannin kielen taidosta. Viro on hyvin digitaalinen yhteiskunta, ja kaikkien dokumenttien lähettäminen onnistuu sähköisesti. Hakeminen suoritetaan keskitetysti Dreamapply-järjestelmässä, jonne hakemuksesta saa myös palautetta. Tarton yliopistoon hyväksymisestä sain myös sähköpostia.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

EU-kansalaiset saavat oleskella Virossa 3 kuukauden ajan validin matkustusasiakirjan tai henkilötodistuksen turvin. Tätä pidemmälle ajalle tulee EU-kansalaisen rekisteröityä Tarton asukkaaksi ja hakea virolaista ID-korttia. Vaikka oma vaihtoni kesti koko kevätlukukauden, kävin Suomessa kuitenkin välillä niin, että minulle ei tullut 3 kuukautta ylittävää yhtäjaksoista oleskelua maassa. Pärjäsin siten suomalaisella passilla. Virolaisesta ID-kortista on kuitenkin apua (käy esimerkiksi kirjastokorttina).

Tarton yliopisto käyttää opintohallinnossaan ÕIS-järjestelmää, johon piti saada käyttöoikeudet. Vaihdon alkuvaiheessa kevään kursseille piti ilmoittautua siellä. Jotain paperiasioita kävin hoitamassa dekaanin toimistossa. Minusta ns. alkubyrokratia oli Virossa varsin mutkaton.

 

Asuminen

Monet vaihto-opiskelijat asuivat opiskelija-asuntolassa (Raatuse). Tähän oli erillinen hakupäivämäärä, josta ilmoitettiin vaihtoyliopiston puolesta. Asuntolassa tavataan asua jaetussa solussa/huoneessa. Itse hankin asunnon sosiaalitieteiden tiedekunnan oikeustieteen laitoksen, joka oli opiskelupaikkani, läheltä. Minulla piti alun perin olla kämppäkaveri, mutta oikeastaan näin tämän vaiherikasta elämää viettäneen herran vain kerran. Asuin siten yksin neljän huoneen, keittiön ja kylpyammeen asuntoa. Asunto ja talo olivat siistejä, kuten kaikki vastaan tulleet asuinrakennukset. Ylimmän kerroksen huoneistoon ei kuitenkaan ollut hissiä, jollainen on Tartossa selvästi harvinaisempi asia kuin Helsingissä. Normaalit asumiskulut Tartossa opiskelijalla ovat n. 200-300 euroa kuussa. Asuminen on Suomeen verrattuna halpaa. Korona-aikana opiskelija-asuntolan asukkaiden elämää rajoitettiin välillä monin tavoin. Itse en tietysti tätä kokenut, kun en asuntolassa asunut.  Asuinalueeni Vaksali oli ihan Tarton keskustan vieressä. Tarto on siitä kiva pikkukaupunki, että miltei kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä.

 

Opiskelu ja opetus

Minusta opiskelu ja opetus olivat yllättävän samanlaisia kuin Suomessa. Monilla käymilläni oikeustieteellisillä kursseilla oli läsnäolopakko, ja tätä sovellettiin myös korona-aikana etäopetuksessa. Opetus oli minusta korkeatasoista. Suomeen verrattuna opetus oli aika keskustelevaa. Opetus oli vaihtokavereilta kuullun perusteella Virossa aika testauspainotteista moneen maahan verrattuna, mutta toisaalta Suomessakin oikiksessa erilaisia tenttejä riitti. Virossa välikokeita voi olla useampia. Huomionarvoinen ero verrattuna Suomeen oli se, että Virossa on myös suullisia kokeita. Tosin alkujännityksen jälkeen huomasi, että eivät ne suulliset kokeet itsessään ole sen vaikeampia kuin kirjallisetkaan, vaikka arvioinnin muotoon ei heti ollutkaan tottunut. Kirjoitin myös esseitä ja pidin esitelmiä. Erityisen kiva oli yliopiston viron kielen kurssi.

Arvostelu tapahtuu joko kirjaimella (A-E) tai hyväksytty-hylätty -periaatteella. Kirjainasteikko (A korkein) vastasi Tarton yliopistossa aika lailla Helsingin yliopiston 1-5 -asteikkoa. Opetuksesta voisi korostaa, että aivan kuten Suomessa, Virossa opettajalla on suhteellisen paljon autonomiaa kurssinsa järjestämisen suhteen. Oli hyvin paljon kiinni opettajasta, millaiseksi kurssi muotoutui. Oman kokemukseni mukaan kommunikointi virolaisten yliopisto-opettajien kanssa oli aika samanlaista kuin suomalaisten. Tosin opiskeluun ja opetukseen liittyvien kokemusten suhteen on esitettävä se varaus, että suurin osa omasta vaihtoajastani oli korona-aikaa, j

oka rajoittaa osin kokemusta. Jos yliopisto pitää lähiopetusta, kannattaa olla tarkkana, että ottaa kurssit Tartossa, jos ei halua istahtaa junaan tai bussiin. Tarton yliopistolla on yksiköt myös Tallinnassa ja Viljandissa, ja osa kursseista voi olla näissä yksiköissä.

Main building of the University of Tarto
Tarton yliopiston päärakennus iltavalaistuksessa

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tartossa on normaalisti kaupungi

n kokoon nähden vilkas opiskelijaelämä. Nuorilla ihmisillä on tapana kerääntyä esimerkiksi Tarton keskustassa sijaitsevaan puistoon. Pubeista saa Suomesta poiketen paitsi alkoholia myös varsin maukasta ruokaa. Tarto tunnetaan Virossa opiskelijakaupunkina. Nuoret ihmiset osaavat todella hyvin englantia, mutta vanhemmat eivät välttämättä sitä osaa. Onkin hyvä opetella alusta asti ainakin tietyt selviytymistaidot viroksi niin, että esimerkiksi kaupassa ja apteekissa käyminen onnistuu, vaikka ainut yhteinen kieli olisi viro. Tallinnan tavoin suomen kieltä ei yleisesti osata tai kuule, mutta Tartossakin voi tulla vastaan yllättävissä paikoissa ihmisiä, jotka osaavat suomea. Jos jonkin asian selvittäminen ei kielellisten haasteiden takia näytä onnistuvan, jokerikorttina voi suomen kieli toimiakin. Viron Suomen-instituutilla on toimisto Tartossa yliopiston päärakennuksen lähellä, ja siellä voi kirjastossa käydä mm. lukemassa suomalaisia lehtiä, jos koti-ikävä tulee.

Terveydenhuolto hoidetaan normaalisti ”perearstin”, perhelääkärin, kautta. Lääkärille tulisi erikseen rekisteröityä, mutta lyhyissä vaihdoissa näin ei välttämättä tehdä. Jotkut lääkäriasemat palvelevat kuitenkin nimenomaisesti myös kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelijalla tulisi itsellään olla kulut kattava vakuutus. Tosin terveydenhuolto ei ole Virossa suomalaisittain kallista. Tartossa on lääketieteellinen tiedekunta, joten terveydenhuolto on korkeatasoista. Raekoja platsin (torin) apteekki on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Ruokakaupat ovat korkeatasoisia. Myös erilaiset kahvilat ovat kivoja ja niissä myytävät leivokset maukkaita.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Saskatchewan, syksy 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Jo siinä vaiheessa, kun aloitin opinnot Helsingin yliopistossa, tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan. Päädyin lopulta hakemaan pelkästään Kanadaan. Opiskelen oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja tämän takia halusin vaihtoon sellaiseen yliopistoon, jossa on erillinen oikeustieteellinen tiedekunta. Tämä rajasi hieman vaihtoehtojani Kanadassa. Vaihtoehtojani rajasi myös se, etten osaa ranskaa. Kanada on kaksikielinen maa ja etenkin tietyissä yliopistoissa edellytettiin ranskan kielen taitoa.

Mielestäni hakuprosessi oli sujuva niin Helsingin ylipiston kuin vaihtoyliopistoni osalta. Helsingin yliopisto nominoi minut University of Saskatchewaniin ja tämän jälkeen täytin vaihtoyliopistoni oman hakemuksen. University of Saskatchewanin prosessi oli hyvin yksinkertainen, eikä hakulomakkeeseen perustietojen lisäksi muistaakseni vaadittu kuin englanninkielinen opintosuoritusote ja kielikeskuksen todistus englannin kielen taidosta. Sen jälkeen, kun olin saanut vaihtoyliopistostani hyväksymiskirjeen, minuun oltiin yhteydessä sähköpostitse ja myöhemmin kesällä minua pyydettiin ilmoittamaan sähköpostitse ne kurssit, joista olin kiinnostunut. Yksi kurssi oli jo ehtinyt täyttyä, mutta muuten mahduin mukaan toivomilleni kursseille.

University of Saskatchewan sijaitsee Saskatchewanin provinssissa Saskatoon nimisessä kaupungissa. Saskatoon on pieni kaupunki keskellä preeriaa. Kaupungissa on pieni lentokenttä, jonne ei lennetä suoraan Euroopasta. Kannattakin varautua siihen, että matkustaminen Saskatooniin kestää pitkään ja itse jouduin ostamaan lennot kahdella välilaskulla.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kanadassa alle kuuden kuukauden oleskeluun ei vaadita viisumia [lisäys liikkuvuuspalveluilta: tarkista ajantasainen maahanpääsyvaatimus, jos sinut valitaan vaihtoon Kanadaan], joten riitti, että tein netissä maahantuloilmoituksen (eTA). Olin tulostellut mukaan paljon papereita maahantulotarkastusta varten, mutta lopulta minulta vain kysyttiin minkä takia olin tullut Kanadaan.

Kanadassa vietin kaksi ensimmäistä yötä hotellissa, sillä asuntoloihin sai muuttaa vasta orientaatiopäivänä. Halusin myös tutustua kaupunkiin ja toipua aikaerosta ennen orientaatiota. Asuntolan avaimen hakeminen sujui nopeasti ja samalla sain myös opiskelijakorttini. Prosessia nopeutti sen, että olin täyttänyt kaikki tarvittavat tiedot opiskelijakorttia varten netissä. Samana päivänä opiskelijakorttiin pystyi myös päivittämään bussikortin. Bussikortti oli hyvin kätevä ja se kuului opiskelijamaksun hintaan.

 

Asuminen

Olin jo ennen vaihtokohteen valintaa myös tutustunut yliopistojen asuntoloihin, sillä minusta tuntui helpoimmalta asua yliopiston asuntolassa. Virallisen ohjeen mukaan asuntohakemuksen olisi saanut tehdä vasta sen jälkeen hyväksymiskirje oli saapunut. Olin kuitenkin lukenut netistä, että hyväksymiskirjeissä saattaa kestää kauan ja että asuntohakemus kannattaisi jo tehdä ennen virallista hyväksymiskirjettä. Toimin tämän vinkin mukaan, ja tämän johdosta pääsinkin asumaan kampuksen uusimpaan asuntolaan.

Pohjois-Amerikassa on yleistä, että kampuksen asuntoloissa kuuluu pakollinen meal plan, joka tarkoittaa sitä, että kaikki ateriat syödään yliopiston ruokalassa. Meidän kampuksellamme oli kuitenkin myös tarjolla asuntoja, joissa oli oma keittiö. Kun tutkin kampuksemme asuntoja, tulin heti siihen tulokseen, että haluaisin asua yliopiston uusimmassa rakennuksessa, jossa asukkaita per huoneisto olisi maksimissaan neljä. Myös tämän takia halusin tehdä hakemukseni ajoissa.

Minulla oli asumisen suhteen hyvä tuuri, sillä onnistuin saamaan huoneen juuri toivomastani asuntolasta eli College Quarterista. Muihin kampuksen asuntoloihin verrattuna vuokra oli suhteellisen kallis kimppakämpästä, mutta koska talo oli uusi ja huoneisto näytti freesiltä, olin valmis maksamaan tästä. Lisäksi huoneistooni ei kuulunut pakollista ja kallista meal plania. Jaoin huoneiston kolmen kämppäkaverin kanssa. Meillä oli kaikilla omat huoneet ja yhteinen keittiö ja olohuone. Asunnossamme oli kaksi kylpyhuonetta.

Kampuksella olisi myös ollut tarjolla halvempia asuntoja, mutta nämä ovat huomattavasti vanhempia. Halvemmissa vaihtoehdoissa myös kämppiksiä on enemmän. Kampuksella oli myös asuntojen lisäksi tarjolla yhden tai kahden hengen huoneita ilman keittiötä ja näihin olisi kuulunut pakollinen meal plan.

 

Opiskelu ja opetus

Opiskelin kaikki kurssini oikeustieteellisessä tiedekunnassa eli College of Law’ssa. Syksyn aikana suoritin neljä kurssia (kurssit olivat kuuden opintopisteen arvoisia) ja lisäksi sain kieliopintoni hyväksiluettua. College of Law’ssa täysimääräinen kurssimäärä olisi ollut viisi kurssia lukukauden aikana, mutta etenkin vaihto-oppilaalle tuo määrä olisi ollut haastava. [Lisäys liikkuvuuspalveluilta: Helsingin yliopiston vaatimus vaihdolle University of Saskatchewanissa on kuitenkin viisi kurssia lukukaudessa.]

Kurssivalinnat olin jo tehnyt sähköpostitse opinto-ohjaajan kanssa kesällä. Nämä valinnat eivät kuitenkaan olleet sitovia, ja ensimmäisen kahden viikon aikana oli mahdollista kokeilla kursseja ja tehdä muutoksia kurssivalintoihin. Itse päätin jo ensimmäisen luennon jälkeen  vaihtaa yhden kurssin, ja vaihto sujui todella helposti. [Lisäys liikkuvuuspalveluilta: jos vaihdat kurssin, muista että sen pitää olla akateemisia opintoja eli ei esim. harrastekurssi, ja jos haet sillä korvaavuutta tutkintosi pakolliseen kurssiin, vaihtaminen pitää tarkistaa ensin HY:ltä.]

Kurssini koostuivat lähinnä massaluennoista, joihin olen myös Suomessa tottunut. Keskustelua luennoilla siis oli suhteellisen vähän. Luentoni eivät myöskään olleet pakollisia. Kahdella kurssilla minulla oli lyhyitä luentoja kahdesti viikossa ja tämän lisäksi minulla oli kaksi iltakurssia, joiden luennot olivat kerran viikossa. Iltakurssit loppuivat suhteellisen myöhään ja aluksi luentojen ajankohta tuntui hieman tylsältä. Lopulta kuitenkin pidin iltakursseistani eniten, sillä näiden kurssien opettajat olivat yliopiston ulkopuolella töissä ja tämän takia heidän luentonsa oli hyvin mielenkiintoisia ja käytännönläheisiä.

Minulla oli luentoja viikoittain (pl. syysloma) syyskuun alusta marraskuun loppuun. Joulukuu oli varattu lopputenteille. Virallisesti minulla olisi ollut koko kurssin kattava lopputentti jokaisessa kurssissa, mutta vaihto-opiskelijoiden onneksi opettajat joustivat tässä asiassa. Monet opettajat tarjosivat oma-aloitteisesti vaihto-oppilaille vaihtoehtoisia suoritustapoja. Kahdessa kurssissa kirjoitin tentin sijaan parikymmentä sivua pituiset esseet, yhdessä kurssissa sain tehdä tentin take-home examin muodossa ja yhdessä kurssissa suoritin tavallisen lopputentin. Muissa tiedekunnissa oli lopputenttien lisäksi myös käytössä välitenttejä ja palautustehtäviä, jotka vaikuttivat kurssin arvosanaan.

Kanadassa on käytössä common law järjestelmä ja tämä teki opiskelusta haastavaa. Koska olin vaihdossa vain lukukauden, en pystynyt suorittamaan ensimmäisen vuoden kursseja, sillä ne kestivät koko lukuvuoden. Tämän takia jouduin valitsemaan toisen ja kolmannen vuoden kursseja ja välillä tuntui, että minulta puuttui ”perusosaaminen” kokonaan. Luentojen seuraaminen oli myös haastavaa sen takia, etteivät kaikki opettajat käyttäneet PowerPoint-esityksiä. Pelkkä kuunteleminen oli etenkin aluksi hyvin raskasta, sillä sanasto oli minulle aluksi tuntematonta. Luentojen seuraaminen kuitenkin helpottui koko ajan ja huomasin myös, että lukuvauhtini kehittyi huimaa tahtia, kun sanasto tuli tutummaksi.

Kanadaan lähtiessä kannattaa myös varautua siihen, että kurssikirjat ovat hyvin hintavia. Onnistuin kuitenkin itse valitsemaan sellaiset kurssit, joissa kurssikirjoja ei lopulta tarvittu, sillä opettajat olivat itse koonneet kurssimateriaalin sähköisesti. Yhdellä kurssilla päätin kuitenkin ostaa kurssikirjan. Tiedekunta järjesti käytettyjen kurssikirjojen myyntitilaisuuden, joissa kurssikirjoja myytiin huomattavan paljon halvemmalla kuin kaupassa.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Itselleni suurimmat kulttuurishokit olivat ruokakulttuuri ja hintataso. Ruokakulttuuriltaan Kanada muistuttaa hyvin paljon Yhdysvaltoja (paljon lisättyä rasvaa, sokeria ja vehnää). Yliopiston ruokalassa oli esimerkiksi tarjolla pizzaa joka päivä. Terveellistä ruokaa oli kyllä saatavilla, mutta terveelliset vaihtoehdot olivat aina kalliimpia. Ruokakaupoissa oli tarjolla paljon kasviksia ja hedelmiä, mutta näiden hinnat olivat todella kalliita Suomeen verrattuna.

Yleisellä tasolla Kanadan hintataso saattaa olla hieman Suomea halvempi, mutta etenkin ruokakaupat olivat mielestäni Suomen hintatasoa kalliimpia. Ravintoloissa syöminen oli ehkä hieman Suomea halvempaa, mutta ulkona syödessä piti aina muistaa, että maksuvaiheessa hintaan lisättiin vielä juomaraha. Taksit puolestaan olivat suhteellisen halpoja.

Saskatooniin lähteville vinkiksi, ettei kaupunki itsessään ole mikään suuri tai kaunis. Kaupungin läpi virtaa joki, joka jakaa kaupungin kahteen osaan. Keskustan puoli on hieman karu, mutta joen alue ja kampuksen puoli ovat vehreitä. Kampuksen alue onkin hyvinkin viihtyisä vanhoine rakennuksineen. Joen varrella on myös useita kilometrejä pitkä ulkoilureitti, joten ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät. Keskusta saattoi etenkin yöllä tuntua hieman turvattomalta, mutta liikuimme aina muiden kanssa ja suosimme öisin takseja.

Kannattaa myös varautua siihen, että Saskatoonissa ilmasto on hyvinkin vaihtelevaa ja lämpötilamuutokset nopeita. Vaihtoni ensimmäisen kuukauden aikana saimme nauttia helteestä ja auringosta melkein joka päivä. Nopeiden lämpötilamuutosten takia ensilumi satoi jo syyskuun lopulla. Preerian talvi oli luminen ja kylmä ja tämän takia suosittelen pakkaamaan lämpimiä vaatteita mukaan. Sateita Saskatoonissa oli harvoin ja vaikka talvi oli kylmä, se oli todella aurinkoinen. En ole eläessäni kokenut niin aurinkoista syksyä ja talvea kuin Saskatoonissa!

Vaihtoni aikana matkustelin suhteellisen paljon ympäri Kanadaa. Suosittelen matkustamaan joko autolla tai lentäen. Auton saa vuokrattua suhteellisen halvalla, mutta tässä on hyvä muistaa, että Saskatoon on keskellä preeriaa. Teimme autolla yhden matkan Edmontoniin ja yhden Calgaryyn. Automatkat olivat lähinnä tasaista suoraa tietä. Matkoja suunnitellessa kannattaa myös ottaa huomioon se, ettei ruokapaikan tai bensa-aseman löytäminen keskellä preeriaa ole helppoa.

Nopein tapa päästä Saskatoonista Kanadan suurimpiin kaupunkeihin on lentäen. Lentomatka Saskatoonista Vancouveriin on noin kaksi tuntia ja Torontoon noin kolme tuntia. Kanadan sisäiset lennot ovat kuitenkin hyvin kalliita, sillä kilpailua ei ole. Kanadalaiset lentoyhtiöt eivät myöskään ole tunnettuja täsmällisyydestään, joten myöhästymisiin kannattaa varautua.

Lopuksi haluan vielä painottaa, että Kanada on uskomattoman monipuolinen maa. Luonto Kanadassa on upeaa ja tarjolla on upeita nähtävyyksiä ja unohtumattomia kokemuksia. Vaihtoni kohokohdat olivat ehdottomasti reissu Banffin kansallispuistoon ja valasretki Victoria Islandin ulkopuolella. Suosittelen ehdottomasti Banffia ja Victoria Islandia kaikille Kanadaan lähteville vaihtareille.

Posted on

Utbytesberättelse, Københavns Universitet, Danmark, våren 2019

Studerande vid juridiska fakulteten

Nordens dejligste by – København

Kööpenhaminan keskusta

Efter en utbytestermin vid Københavns universitet i Köpenhamn våren 2019 kan jag inte annat än lovorda och prisa stället. Mina förväntningar på utbyte som erfarenhet var inte särskilt höga, men det halva året som jag tillbringade i Köpenhamn lyckades överträffa dem flerfaldigt. Utbytet sänkte även tröskeln för att söka mig till jobb, studier eller andra projekt i Norden i framtiden. Köpenhamn som stad är så mångsidig att jag skulle våga påstå att nästan vem som helst skulle kunna trivas där en termin – men i synnerhet om man är intresserad av Norden, eller mer specifikt Danmark, har staden mycket att erbjuda. Nedan följer en kort redogörelse över vårterminen som undertecknad tillbringade i Köpenhamn våren 2019.

Resan dit & byråkrati

Av någon orsak kändes det som att jag inte var tvungen att göra så hemskt många förberedelser inför avfärden: den mentalt största bördan var att boka en (1) flygbiljett. Att ta sig till Danmark är lätt då landet ligger geografis

kt relativt nära Finland. Snabbast går det med direkta flyg, då flygtiden är en dryg timme till Köpenhamn, men den som föredrar slow-travel och kanske vill undvika flyg har ett fint alternativ i rutten jag kallar tvärs-igenom-norden: färja från Helsingfors eller Åbo till Stockholm, och därifrån tåg raka vägen till Köpenhamn. Färden är väldigt vacker, med den nordiska naturen och delar av Norden med flyktiga gränser mellan länderna, där man inte direkt kan säga när man passerat gränsen mellan länderna. Det var ett härligt sätt att resa på, men skulle inte göra om det med de fyra tunga väskor som jag hade med när jag skulle flytta all min egendom till Finland. Med tanke på att färden tog ett drygt dygn, fyllde väsksläpandet nog min träningskvot för hela den veckan!

Kööpenhamina auringonlaskun aikaan

Genom hela utbytesprocessen hade jag fått väldigt klara instruktioner både från Helsingfors universitet och Københavns Universitet (KU), om vad som förväntades av mig, och t.ex. vad som skulle göras när man anlänt till Danmark och till universitetet. Alla delar av processen hade tydliga tidtabeller och tidsfrister för när bilagor skulle lämnas in, vilket för en jur.stud. med en förkärlek för ordning och reda var en stor lättnad.

Som nordisk medborgare var byråkratin kring att flytta till landet markant lättare än för många andra nationaliteter, i synnerhet för folk från länder utanför EU. Av nordbor krävdes däremot praktiskt taget inga åtgärder, eftersom det mesta fixats automatiskt. Att skaffa ett CPR-nummer, som motsvarar den finska personbeteckningen, skulle ha inneburit en del byråkrati. Eftersom det inte var nödvändigt för vardagliga ting som studier, resekort eller gym skaffade jag aldrig ett, och klarade mig riktigt fint utan. Jag förstod också att hälsovården skulle vara väldigt tillgänglig också för utbytesstudenter, men egen erfarenhet av systemet fick jag inte.

Före vårterminen inleddes på allvar ordnades det ett kort introduktionsprogram på kampus för alla juridiska fakultetens utisar med universitetsrepresentanter samt tutorer för internationella studerande. Det var en väldigt trevlig första chans att få träffa de andra utisarna och samtidigt fixa de praktiska ärendena på kampus. Dessa var dock snabbt undanstökade, och studielivet kunde därmed börja!

Universitetet

Den juridiska fakulteten vid Københavns universitet är otroligt fin och fullständigt nyrenoverad! Man har verkligen tänkt på ALLT en jur.stud. kan behöva: fräscha läslokaler, grupparbetsrum, bibliotek, bokhandel, kantiner, kiosker, kaffemaskiner, allt! Utöver detta stimulerades också ens akademiska intressen av otaliga läsvärda tidningar (gratis), samt en massa evenemang, öppna för allmänheten, om aktuella och intressanta ämnen – vem skulle inte bli inspirerad? De flesta av dem jag deltog i själv ordnades av Juridisk Diskussionsklub, ämnesföreningen för juridikstuderande, som för övrigt håller väldigt hög nivå på t.ex. debatterna de ordnar.

Bilder från en debatt om juridiska frågor kring invandring för politiker inför Folketingsvalget, samt från ”lokala Codex”, där ett seminarium om Grönlands juridiska ställning hölls.
Studierna

Utbytesstudierna skulle planeras i god tid före utbytet skulle äga rum. Det var ett nöje att göra, eftersom den elektroniska studiehandboken var ytterst uppdaterad och informativ, så tillsammans med den och de övriga kriterierna för kurserna var det lätt att göra det slutliga kursvalet. Hälften av kurserna gick jag på engelska och hälften på danska, vilket jag tyckte var ett fungerande koncept!

Kursvalet påverkades av flera faktorer och var inte så fritt som man kunde ha tänkt sig först: under varje termin ska man avlägga 30 studiepoäng (sp), och kurserna är till storleken antingen 15 eller 7,5 studiepoängs kurser. Utav kurserna du väljer måste en vara en 15 sp kurs, så i praktiken kan du enbart ha 3 kurser under en termin – helt galet!! Detta blev jag lite besviken på först, eftersom jag skulle ha velat testa på en massa olika ämnen som vi inte har i Helsingfors. För att förbättra mina danskakunskaper ville jag absolut gå en språkkurs, men också en ”riktig” kurs för mer praktisk upplevelse av studier i Danmark. Kriminologi på danska var verkligen en ny och spännande upplevelse, och alla de lokala studenterna tog mig väl emot och var väldigt stöttande av den fula ankungen från ankdammen som talade knagglig danska!

Den danskspråkiga kriminologikursen som jag gick på marknadsfördes inte åt utisar, eftersom det väl antogs att inga utisar talar svenska eller har intresse att lära sig danska. Man behöver dock inte bli avskräckt av sådant! När jag mejlade och förklarade att jag talar svenska som modersmål och har gått några danska kurser redan samt har stort intresse för att lära mig mera var det inga som helst problem att anmäla mig till danskspråkiga kurser, trots att det i reglerna stod att utbytesstuderande får anmäla sig enbart till engelskspråkiga magisterkurser. Det lönar sig alltså alltid att fråga, folk är i regel väldigt välvilliga och hjälpsamma!

Själva innehållet i kurserna var bättre än något jag kunnat hoppas på. Lärarna var väldigt pedagogiska och sakkunniga inom sina områden, så föreläsningarna var något man absolut inte ville skippa. I huvudregel var det muntliga tenter som gällde, i andra hand längre essäer. Kurserna var också vettigt uppbyggda, och genom mindre delprestationer tvingades studenterna att ta tag i studierna genast från början, så att bördan fördelades jämnt under hela kursen. Bedömningen kändes kanske därför också väldigt rättvis, och än idag känns det som att jag behärskar det jag lärde mig under kurserna – till skillnad, tråkigt nog, från många lagbokstenter som jag skrivit här hemma, vilka man stressläst inför veckan före själva tenten.

Boende

Boende i Köpenhamn är relativt dyrt och svårtillgängligt – det finns inte ett direkt överflöd av lämpliga bostäder på skäligt avstånd från centrum. Karikerat kunde man säga att alternativen är att betala dyrt eller ännu dyrare. Detta gäller dock prisnivån överlag, då också mat är märkbart dyrare än i Finland. Detta kan dessutom vara svårt att märka i matbutiken med den danska kronans knasiga växelkurs (1 euro ≈ 7,5 DKK)!

Om man vill vara sparsam, kan man försöka hitta någons soffa eller extra säng att sova i för en lite lägre hyra, men dylika ställen är i regel svårare att hitta. UniversView from a windowitetet samarbetar med en Boligfond, som erbjuder studielägenheter för studerande vid KU. Eftersom jag visste att jag skulle få en del besökare att inhysa under mitt tak, valde jag att satsa på en liten etta i ett stort studerandeboende i centrum. Trots att hyran var hög (och hushållningsreglerna många och pedanta) var jag nöjd med mitt boende pga. dess renlighet och fantastiska läge och utsikt. Det var otroligt smidigt att ta sig runtom i stan, och många av mina vänner bodde roligt nog i samma kvarter!

Enklast att ta sig runt är med cykel – alla cyklar i Köpenhamn. Det finns cykeluthyrningsställen i mängder i stan, alternativt kan man köpa en begagnad cykel och sedan sälja den igen före man åker tillbaka. Också kollektivtrafiken fungerade väl, men ur ett ekonomiskt perspektiv är det ofta billigare att föredra cykeln. Överlag kändes Köpenhamn som en väldigt säker stad, även om känslan var mycket mer europeisk och storstadsaktigt än i Helsingfors. För mig var det nog ändå det att man visste att man är i ett annat nordiskt land, där folk tänker i stort sett ganska lika och värdesätter samma saker, som gjorde att man kände sig trygg. Det kändes som att hjälp nog skulle finnas tillgängligt om det skulle behövas. Folk i allmänhet var också väldigt hjälpsamma om man frågade om hur man skulle ta sig till en viss plats eller dylikt. På grund av likheterna mellan Finland och Danmark var det säkert också relativt lätt att anpassa sig till kulturen.

Studielivet

Folk i Danmark gillar verkligen att festa. Många gånger var det som att resa bakåt i tiden till barer där musiken spelar så högt att du inte hör vad du själv försöker skrika och där alla får röka fritt, också inomhus. Det är alltså frågan om ett slags lovat land om du är ute efter fest, drinks (som är markant billigare än här hemma). Ett koncept som alla omfamnat i Danmark är fredagsbarer, vilket undertecknad också var evigt tacksam för – konceptet passar nämligen utmärkt även oss i det äldre gardet som redan har uthärdat alltför många år av studieliv på hemmafronten!

Köpenhamns geografiska läge är guld om man hoppats på att se något annat också än bara staden i sig: man kommer otroligt enkelt, snabbt och billigt med buss eller tåg till Sverige, Norge och Tyskland. Men, det bästa jag kan tipsa om: resa inom Danmark! Jag besökte de största städerna, men också en del mindre orter, och blev inte besviken en enda gång. Varje stad och by hade något nytt att erbjuda och man kommer billigt och snabbt runt praktiskt taget i hela landet då avstånden är så korta. De lokala värdar jag bodde hos var dessutom de hjälpsammaste och trevligaste människorna jag någonsin träffat. Det finns också mycket vacker natur i Danmark, som till en stor del är väldigt annorlunda från det finska – t.ex. vilda sälar vid Atlantens kust i Esbjerg, eller massiva kalkformationer vid Møns Klint. Definitivt värt att uppleva på riktigt nära håll också!

Det här var mitt utbyte i Köpenhamn i stora drag – hoppas jag har kunnat inspirera flera nya entusiastiska nordister!

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Zürich, Sveitsi, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelijavaihtohaun ensisijaisena vaihtokohteena hain Zürichin yliopistoon pitkälti fiilispohjalla: Sveitsin kaunis luonto ulkoilumahdollisuuksineen, laadukas opetus ja käytännön asioiden sujuvuus vetivät puoleensa. Lisäksi olin opiskellut jonkin verran saksaa entuudestaan, joten koin saksankielisessä ympäristössä elämisen mielekkääksi. Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen kohdeyliopistoon tuli vielä hakea erikseen, mutta tähän hakuvaiheeseen sisältyi ainoastaan muutamien dokumenttien (opintosuoritusote, passikopio, kuva opiskelijakorttia varten) lähettäminen sähköisesti.

Yliopisto lähetti vaihtoa edeltävinä kuukausina tiiviisti ohjeistuksia, joita seuraamalla lähtövalmistelut sujuivat melko jouhevasti. Ennen lähtöä hoidettaviin asioihin lukeutui muun muassa kohdeyliopistoon opiskelijaksi ilmoittautuminen, liikkuvuusapurahan ehtojen hyväksyminen, ensimmäisen vuokran ja vuokravakuuden maksu sekä yliopiston infotilaisuuksiin ilmoittautuminen. On hyvä myös tarkistaa, että omistaa voimassa olevan eurooppalaisen sairaanhoitokortin, sillä sen perusteella saa Sveitsissä vapautuksen muutoin pakollisesta sairausvakuutuksesta. Yliopistolta saadut info- ja muut dokumentit on hyvä kopioida ja tulostaa valmiiksi. Lisäksi Sveitsissä tarvitsee passikuvia yllättävän moneen paikkaan, joten ne on hyvä hankkia jo Suomessa ollessa.

Kuvituskuva: Vaihdossa ollut opiskelija vuoristomaisemassa
Kuva: Minna Wirtamo
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sveitsiin saapuessa on paljon hallinnollisia asioita hoidettavana, joista kerrotaan kattavasti yliopiston lähettämissä materiaaleissa sekä vaihtolukukauden avaavassa infotilaisuudessa. Tästä huolimatta infotulva saattaa hämmentää, joten hoidettaviin asioihin kannattaa perehtyä etukäteen, jos mahdollista.

Ensimmäisten päivien aikana asialistallani oli vuokrasopimuksen allekirjoittaminen, puhelinliittymän avaaminen ja julkisen liikenteen kuukausikortin hankkiminen. Zürichiin muuttavan tulee ensimmäisten neljäntoista vuorokauden aikana ilmoittautua oman asuinalueen Kreisbüroon ja hakea oleskelulupaa. Sveitsin valtion myöntämä liikkuvuusapuraha tuli noutaa yliopiston käteistiskiltä. Lisäksi saa varautua ilmoittamaan verotus- ja sairausvakuutustietojaan. Sairausvakuutus on Sveitsissä lähtökohtaisesti pakollinen, mutta siihen on mahdollista hakea poikkeusta eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella. Tähänkin saa yliopistolta tarkemmat ohjeet. Muutamat vaihtokaverit avasivat myös paikallisen pankkitilin, mutta itse en kokenut tälle tarvetta. Vuokranmaksun hoidin kuukausittain käteisellä postin toimipisteessä.

Asuminen

Hyvän ja hintatasoltaan opiskelijaystävällisen asumispaikan löytäminen omin päin Zürichistä voi olla hankalaa. Siksi suositeltavaa on hakea asuntoa paikallisen opiskelija-asuntoyhdistyksen (WOKO) kautta. Hakuohjeet sekä tietoa muista asunnonhankintakanavista saa yliopistolta sähköpostitse. Sain itse tarjouksen asuntolahuoneesta muutamaa kuukautta ennen vaihtoni alkua. Kyseessä oli yksi WOKO:n isoimmista asuntoloista ja olin alkuun epäileväinen, kuinka yhteiselo 160 muun opiskelijan kanssa onnistuisi. Hyväksyin kuitenkin tarjouksen ja onneksi näin tein – viihdyin asuntolassa heti ensimmäisestä päivästä lähtien äärettömän hyvin.

Asuin Altstettenin kaupunginosassa, noin 4 kilometrin päässä keskustasta. Asuntola-asuminen oli hyvin yhteisöllistä ja teimmekin asuntolakavereiden kanssa asioita yhdessä jatkuvasti. Vaikka toisinaan tietyt yhteiselämiseen liittyvät asiat tuskastuttivat, kuitenkin tauotta uusiin ihmisiin tutustuminen oli korvaamattoman arvokasta. Lisäksi vuokra oli yleiseen hintatasoon nähden varsin edullinen, noin 500 euroa kuussa. Kulkuyhteydet olivat myös erinomaiset: ratikka kulki ulko-oven edestä keskustaan 15 minuutissa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelujen osalta oma vaihtokevääni käynnistyi tiedekunnan järjestämällä brunssitapahtumalla, jonka yhteydessä pääsimme tutustumaan myös paikallisiin tutoreihimme. Pian tämän jälkeen oli vuorossa yliopiston järjestämä infotilaisuus, jossa käytiin läpi etenkin käytännön asioihin liittyviä seikkoja. Sveitsissä lukuvuosi on jaettu syys- ja kevätlukukauteen, ja opetus kevätlukukaudella alkaa helmikuun puolessa välissä. Kurssit valittiin sitovasti vasta maaliskuun alkuun mennessä, joten ensimmäisten viikkojen aikana oli mahdollista seurata useampien eri kurssien luentoja ja pohtia vielä lopullisia kurssivalintoja.

Oikeustieteen opiskelu Zürichin yliopistossa – tuttavallisemmin UZH:ssa – oli melko itsenäistä, kuten Helsingissäkin. Tyypillisesti jokaisella kurssilla luentoa oli kerran viikossa ja luennoille tuli valmistautua ennakkomateriaaleihin perehtymällä. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta nähdäkseni tenteistä läpi päästäkseen luennoille osallistuminen on kutakuinkin välttämätöntä. Pääsääntöisesti osaaminen mitattiin lukukauden päätteeksi tentillä. Kurssivalikoimasta löytyi lisäksi muutama sellainen kurssi, jotka oli mahdollista suorittaa kirjallisin töin. Suurin osa kurssimateriaaleista oli saatavilla sähköisesti. Muutamaa kirjaa tarvitsin kevään aikana ja niitä oli mahdollista lukea paikan päällä oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa (Rechtswissenschaftliche Bibliothek). Samaisessa kirjastossa vietin myös monia lukupäiviä, joskin etenkin tenttiperiodin lähestyessä kirjasto oli hyvin ruuhkainen.

Tenttien ajoittuminen UZH:ssa riippui opiskelualasta. Oman vaihtokevääni aikana oikeustieteellisen tiedekunnan säännönmukainen tenttiperiodi sijoittui heinäkuun alkuun. Vaikka luennot loppuivat toukokuun lopussa, oli lukuloma käytettävä kohtalaisen tehokkaasti tentteihin valmistautuen. Tentit olivat joko kirjallisia tai suullisia. Kirjallinen tentti oli luonteeltaan samankaltainen kuin joihin olen Helsingissäkin tottunut. Sanakirjan lisäksi tentissä ei saanut olla mukana mitään materiaaleja, joskin sanakirja oli sallittu. Suullinen tentti puolestaan oli itselle uusi kokemus. Tenttitilaisuus kesti 15-20 minuuttia, jonka aikana opettaja kysyi kurssiaiheisiin liittyviä kysymyksiä, joihin tuli vastata suullisesti. Siten tenttitilanteessa asioita ei ehtinyt kummemmin muistella ja miettiä ennen kuin piti jo reagoida. Tämän koin hieman haasteelliseksi ja vieraaksi konseptiksi. Hyvän valmistautuminen merkitys korostui, jonka lisäksi oli hyödyllistä harjoitella kaverin kanssa kysymyksiä. Tentit arvioidaan Sveitsissä asteikolla 0-6 ja alin arvosana, jolla voi läpäistä kurssin on 4.
Koin opiskelun UZH:ssa erittäin mielekkääksi. Opetus oli laadukasta ja kursseilla käsiteltiin oikeudellisia kysymyksiä hyvin käytännönläheisesti ja ajankohtaisiin teemoihin keskittyen. Vaikka vaatimustaso oli korkeahko ja etenkin suulliset tentit haastavia, oppimisen kannalta tämä oli antoisaa. Lisäksi pidin todella paljon siitä, että yliopiston rakennukset yhdessä viereisen yliopiston ETH:n kanssa muodostivat viihtyisän kampusalueen, josta löytyi lukuisia mukavia opiskelu- ja kahvipaikkoja kauniiden kaupunkinäkymien kera.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • European Student Network (ESN) Zürich. ESN:n tapahtumiin osallistuminen oli loistava väylä tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin. ESN järjesti kevään mittaan muun muassa laskettelureissuja, kaupunkivisiittejä sekä monia muita tapahtumia kohtuulliseen hintaan. ESN:n kautta on mahdollista saada myös paikallinen tutor, joka auttaa käytännön asioissa ja muissa mahdollisissa kysymyksissä.
  • Yleinen hintataso. Sveitsillä on kalliin maan maine. En kuitenkaan kokenut hintatasoa kovinkaan paljoa Suomea kalliimmaksi. Tietyt asiat kuten lihatuotteet, julkinen liikenne ja ulkona syöminen ovat toki hintavampia. Toisaalta kävin itse melko paljon ravintoloissa ja suositusten perusteella löytyi yleensä loistavia paikkoja, joissa hinnatkaan ei paljoa Suomen tasosta poikenneet.
  • Reissaaminen. Sveitsi on melko pieni maa ja toimivan junaverkoston ansiosta välimatkat taittuvat nopeasti ja vaivattomasti. Teinkin paljon päiväreissuja muihin Sveitsin kaupunkeihin. Matkustelin jonkin verran myös ranskan- ja italiankielisillä alueilla, ja oli mielenkiintoista huomata, kuinka kulttuurisesti monipuolinen maa Sveitsi oikein onkaan. Lisäksi Sveitsin sijainti keskellä Eurooppaa mahdollisti matkat naapurimaihin helposti. Matkustimme paljon Flixbussilla, esimerkiksi Venetsiaan, Milanoon ja Müncheniin. Lisäksi teimme laskettelureissun Itävallan puolelle.
  • Yliopistoliikunta. Zürichin yliopistojen yhteydessä toimii urheiluyhdistys ASVZ, joka tarjoaa ilmaiseksi laajan valikoiman erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja muita liikuntapalveluja. Itse kävin esimerkiksi paljon joogatunneilla sekä seinäkiipeilemässä.
  • Muu vapaa-ajan viete. Vietin itse paljon viikonloppuja laskettelun ja vuoristoreippailujen muodossa, mutta Sveitsi ja Zürich tarjoaa lukuisia muitakin vapaa-ajan aktiviteetteja. Kävin esimerkiksi sirkuksessa sekä oopperatalolla balettiesityksessä ja konsertissa, jotka olivat opiskelija-alennuksien kanssa varsin kohtuullisen hintaisia, enimmillään noin 30 euroa/tapahtuma. Lisäksi Zürichissä tuntui olevan jatkuvasti erilaisia kaupunkitapahtumia, omalle vaihtokeväälle osui esimerkiksi Sechseläuten, Street Food Festival ja Züri Fäscht.Kaiken kaikkiaan kevätlukukausi Zürichissä oli mieleenpainuva ja ainutlaatuinen. Sain uusia läheisiä ystäviä ja ennen kaikkea unohtumattomia muistoja. Lämpimästi suosittelen Zürichiä ja ylipäätänsä vaihtoon lähtemistä jokaiselle sitä harkitsevalle.