Tag: Faculty of Law

Posted on

Vaihtokertomus, University of Hong Kong, Hongkong, syyslukukausi 2018

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

ENNEN LÄHTÖÄ

Viisumi, kurssivalinnat, matkavakuutus, asumisjärjestelyt, rokotukset..vaihtoon lähtöön liittyi paljon eri asioiden järjestelmistä. Sekä Helsingin yliopiston että kohdeyliopisto University of Hong Kongin ohjeet olivat kuitenkin selvät. Vaihtoon lähtöä edeltäviä papereiden täyttelyä sun muuta ei kannata stressata liikaa, sillä ohjeita ja määräpäiviä noudattamalla asiat kyllä hoituvat. Viisumihakemus liitteineen piti ensin lähettää sähköpostitse HKU:lle tarkistettavaksi, jonka jälkeen hakemuspaketin sai lähettää postitse HKU:lle, joka puolestaan lähetti paketin viranomaisille. Lähetin viisumihakemuksen huhtikuussa ja tieto viisumin hyväksymisestä tuli heinäkuussa.

Ennen lähtöä piti myös tehdä alustavat kurssivalinnat. Valinnat eivät ole lopullisia, sillä lukukauden ensimmäisten viikkojen aikana valintoja voi vielä muuttaa. Itse pysyin valinnoissani, mutta monet kanssaopiskelijat päättivät vaihtaa ensimmäisten luentojen jälkeen. Tarvittavat rokotukset hankin YTHS:n matkailuneuvonnan kautta ja matkavakuutuksen päivitin myös pikaisen kilpailuttamisen jälkeen.

Paikan päällä byrokratiaa oli yllättävän vähän. Yliopistolla on oma opiskelijakortti, joka mahdollistaa esimerkiksi kampuksen kirjastoihin pääsyn. Korttihakemus kannattaa täyttää heti kun se on mahdollista, sillä vielä ensimmäisten viikkojen aikana tätä varten on järjestetty erityinen piste jonne hakemuksen voi jättää. Viisumihakemusprosessin yhteydessä hankitut ylimääräiset passikuvat kannattaa ottaa mukaan Hongkongiin, sillä voit hyödyntää kuvaa myöhemmin hakiessasi HKU:n opiskelijakorttia.

Octopus-kortti kannattaa hankkia mahdollisimman pian. Kortti on lähtökohtaisesti joukkoliikennekortti, mutta kortilla voi myös maksaa kaupoissa ja kahviloissa ympäri kaupunkia ja myös kampuksella. Vaikka metrolla matkustaminen ei paljoa maksa, saa kortille opiskelija-alennuksen erillisellä hakemuksella. Hakemuksen täyttäminen vaatii kuitenkin yliopiston opiskelijakortin, joten heti ensimmäisten viikkojen aikana sitä ei voi hakea.

ASUMINEN

HKU lähetti sähköpostitse tiedon siitä, milloin asuntolahakemuksen voi tehdä. Tarkka päivä ja aika kannattaa laittaa kalenteriin, sillä asuntolapaikoista on kova kilpailu. Minut sijoitettiin ns. ”off campus housing” taloon nimeltä On Hing Building. Talo on lievästi sanottuna ränsistynyt, mutta viihdyin kuitenkin hyvin. Asunnossa oli kaksi kylpyhuonetta ja vaatimaton keittiö/yleinen tila, jossa myös vaatekaapit sijaitsivat. Makuuhuone jaettiin yhden kämppiksen kanssa ja yhteensä meidän asunnossa asui kuusi tyttöä. Se, että asunto oli kulahtaneempi, kuin mihin täällä Suomessa on totuttu ei minua haitannut, sillä talon sijainti oli mitä parhain: keskellä eläväistä naapurustoa, mutta kampukselle oli kuitenkin lyhyt matka kävellen. Se, että koko talo oli melkein vain vaihto-opiskelijoiden asuttama varmisti myös sen, että toisiin vaihtareihin tutustui helposti. Riippumatta siitä asuuko asuntolassa, off campus talossa vai vuokratussa asunnossa kannattaa asennoitua siihen, että omaa kotia vastaava asuntoa ei Hongkongissa saa, sillä kaupunki kuuluu asumiskuluiltaan maailman kalleimpiin maihin. Itseäni ei nuhjuisuus ja tilan puute paljoa haitannut; kaupungissa on niin paljon tekemistä, että kotona ei paljoa ehdi istuskella. Kaiken lisäksi sain viisi hyvää ystävää, sillä tulimme kämppisten kesken erittäin hyvin toimeen.

OPISKELU JA OPETUS

Opinnot pystyy suunnittelemaan etukäteen varsin yksityiskohtaisesti, sillä kurssikuvaukset sisältävät kattavat tiedot ajankohdasta ja kurssin vaatimuksista (esim. kuuluuko suoritukseen essee vai final take-home exam ja pitääkö tämän lisäksi tehdä mid term exam jne.) Itse valitsin lähinnä liikejuridiikkaan kytkeytyviä kursseja, minkä vuoksi osa kursseista käsitteli yksityiskohtaisesti Hongkongin lainsäädäntöä. Tämä toi opiskeluun lisähaastetta, sillä common law-oikeuteen perustuva oikeusjärjestelmään ei perehdytä syvällisesti oikeusnotaarin tutkintoon kuuluvissa kursseissa. Yllä mainitun ”ongelman” voi toki välttää valitsemalla esim. oikeusvertailevia kursseja ja muita vastaavia kursseja, joissa common law-oikeusjärjestelmä ei ole niin korostetusti keskiössä. Voin jopa sanoa, että nautin opinnoista HKU:ssa, sillä luennoitsijat panostivat luentoihin ja kurssit olivat kiinnostavia. Loppukokeissa ei painotettu ns. nippelitietoa vaan kokonaisuuksien ymmärrys ja soveltaminen olivat keskiössä.

Aluksi kampus oli iso ja hämmentävä, mutta siihen tottui nopeasti. Muistelen vielä kaiholla kampusta, sillä eri puolilla kampusta on pieniä vehreitä pikkupuutarhoja ja vesialtaita, joista voi vaan unelmoida Porthanian harmauteen palatessa. Esimerkiksi Law Towerin vieressä sijaitsee keinotekoinen lampi täynnä vesikilpikonnia ja värikkäitä karppeja.

LOPUKSI

Hongkongin hintataso on korkea. Ruoka on kallista ja esimerkiksi maitotuotteet maksavat paljon verrattuna Suomen hintatasoon. Hiukan yleistäen voikin todeta, että mitä länsimaalaisempi tuote, sitä kalliimpi se on. Ostamalla vihannekset ja hedelmät katujen varsilla sijaitsevista kojuista tavallisten ruokakauppojen sijaan voi kuitenkin säästää. Ravintoloita on paljon ja ulkona syöminen (kantonilaisessa) ravintolassa voi olla jopa halvempaa kuin itse kokkaaminen. Jos joskus haluaa satsata ruokaelämykseen hiukan enemmän, mutta kuitenkin säästä, kannattaa tsekata kalliimpien ravintoloiden lounastarjoukset. Kävin myös ahkerasti Ikeassa, sillä sieltä saa mm. irtokarkkeja ja näkkileipää pahimman ruokaikävän laannuttamiseen.

Itse en kokenut suurta kulttuurishokkia. Suurkaupungin elämään sopeutuu nopeasti. Aluksi tuijottelin väistämättä taivasta kohti kurottavia pilvenpiirtäjiä, mutta hiljalleen niihinkin tottuu ja Suomeen palattuani ihmettelinkin katujen tyhjyyttä. Näin isossa ja kansainvälisessä kaupungissa tekemistä riittää; kannattaa ainakin kerran suunnata Happy Vally-raviradalle, jonne turistit, vaihtarit ja paikalliset suuntaavat joka keskiviikko lyömään vetoa tai ihan vaan juhlimaan. Joukkoliikenne kattaa koko kaupungin, joten eri kaupunginosiin tutustuminen on helppoa. Metro on helpoin ja nopein tapa liikkua, mutta kaksikerroksisten ratikoiden kyydissä näkee kaupungin vilinästä enemmän. Hongkongissa on myös aivan huikeat vaellusmahdollisuudet. Henkilökohtainen suosikkini on Sai Kungissa sijaitseva vaellusreitti, joka päättyy isolle kauniille hiekkarannalle. Ihastuin kaupunkiin siinä määrin, että toivon jonain päivänä palaavani Hongkongiin. Nauti siis vaihdostasi!

Posted on

Vaihtokertomus, Fudan University, Kiina, syyslukukausi 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo varhain opintojeni aikana, että haluan Aasiaan vaihtoon. Minulle vaihtokohteeksi valikoitui Manner-Kiina, sillä en ollut käynyt siellä aiemmin ja olin todella kiinnostunut kiinalaisesta kulttuurista ja maan omintakeisesta oikeussysteemistä. Lisäksi Kiinaan on oikeustieteellisen tiedekunnan omia vaihtopaikkoja verrattain paljon, joten vaihtoehtoja oli runsaasti.

Kiinaan lähtiessä alkubyrokratiaan kuluu jonkin verran aikaa ja hyväksymiskirje Fudanin yliopistosta tuli puolisentoista kuukautta ennen vaihdon alkamista. Hyväksymiskirjeen jälkeen pitää vielä hakea opiskelijaviisumia Kiinan konsulaatista sekä luonnollisesti hankkia matkavakuutus sekä uusia mahdolliset rokotteet. Näiden lisäksi yksittäisin tärkein asia ennen Kiinaan lähtöä on VPN-applikaation lataaminen niin puhelimelle, tietokoneelle kuin muillekin elektronisille laitteilla, muutoin ei pääse käsiksi Googlen tai Facebookin palveluihin lainkaan.

Asuminen

Fudanin yliopisto tarjoaa vaihto-opiskelijoille asumisvaihtoehtoja yliopiston kampukselta, mutta dormitorio täyttyy todella nopeasti. Varsinkin syyslukukaudelle kampuksen huoneita on todella vaikea saada, keväällä käsittääkseni huoneen saaminen on huomattavasti helpompaa.

Itse en saanut vaihtoni ajaksi kampukselta huonetta ja päädyin lopulta asumaan Shanghain keskustaan kolmen muun Fudanin vaihto-opiskelijan kanssa. Vaikka Kiinan vuokramarkkinoille lähteminen jännitti aluksi paljon, löysimme mukavan ja luotettavan vuokravälittäjän, jonka avulla löysimme meille mieluisan asunnon hyvältä paikalta siististä kerrostalokompleksista. Suurin osa kurssikavereistani asuikin ensimmäisen viikon hostellissa ja etsi sieltä käsin asunnon. Asuntoa etsiessä kannattaa pysyä rauhallisena ja kertoa välittäjälle aluksi hieman alempi budjetti kuin todellisuudessa on, jotta myöhemmin on neuvotteluvaraa. Hinnat asunnoissa ovat lähes aina neuvoteltavissa ja vuokra-ajat sovittavissa. Parhaimmat ehdot saa, jos vuokraa koko asunnon eikä vain yhtä huonetta, eli suosittelen lämpimästi etukäteen mahdollisuuksien mukaan tutustumaan muihin vaihtareihin esim. facebookin ryhmien kautta. Vuokra-asuminen Kiinassa on paljon halvempaa kuin Helsingissä ja avaimet haluamaansa asuntoon voi saada heti seuraavana päivänä näytön jälkeen. Asuntoa etsiessä kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä, sillä markkinoilla liikkuu paljon huijareita ja asuntojen kunto vaihtelee.

Eläminen Kiinassa on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa ja päivittäisessä elämässä pärjää hyvinkin pienellä budjetilla, täyden aterian saa helposti alle eurolla. Vaikka Shanghai on maailman suurimpia kaupunkeja, se on todella turvallinen kaupunki, jossa ei tarvitse pelätä oman turvallisuutensa puolesta yhtään. Koska Shanghai on niin suuri, sieltä myös löytää mitä tahansa, vanhoja perinneruokaravintoloita ja tanssijuhlia puistossa, huippumoderneja pilvenpiirtäjiä sekä toisaalta joka viikonloppuna järjestettävät avioliittomarkkinat. Shanghaissa on aina tekemistä, eikä aika käy koskaan pitkäksi. Mikäli koti-ikävä iskee niin kaupungista löytyy myös aktiivinen suomalainen ekspattiyhteisö sekä todella runsaasti länsimaisia ravintoloita.

Opiskelu

Yliopisto lähettää hyväksymiskirjeen mukaan todennäköisen listan tulevista kursseista. Kurssivalinnat tehdään kuitenkin vasta paikan päällä, kun rekisteröidytään Fudanin opiskelijaksi ja kurssit saattavat elää vielä muutaman ensimmäisen viikon aikana, sillä yliopiston omat opiskelijat saavat vielä silloin valita ja pudottaa kursseja pois lukujärjestyksestään. Mikäli kurssien tai niiden määrän kanssa tulee mitään ongelmia, kannattaa mennä suoraan Fudanin vaihtokoordinaattorin kanssa juttelemaan. Meille kerrottiin alun perin, että kurssivalikoimasta saisi ottaa vain tietyn määrän tietyntasoisia kursseja, mutta tämä on kuitenkin lähes aina neuvoteltavissa. Itse halusin vaihtoni aikana matkustella mahdollisimman paljon, joten valitsin kurssini niin, että minulla oli luentoja maanantaista keskiviikkoon ja matkustelinkin usein ympäri Kiinaa loppuviikon.

Itse suoritin vaihtoni aikana pelkkiä paikallisen LLM-ohjelman kursseja, jotka kaikki sisällytän omaan maisteritutkintooni valinnaisina kursseina. Kurssit olivat poikkeuksetta kooltaan pieniä ja opetus vaihteli hyvin intensiivisestä keskustelukurssista aina kalvosulkeisiin, jossa käytiin läpi yksittäisiä pykäliä. Opetuksen laadun todella suurien erojen vuoksi kannattaa hyödyntää mahdollisuus vierailla eri luennoilla ensimmäisten viikkojen aikana.

Suoritin vaihtoni aikana kuusi kurssia, joista viidessä oli tentti ja yhdessä laaja kotiessee. Osalla kursseista oli läsnäolopakko ja muutamilla kursseilla kävimme ekskursioilla paikallisissa asianajotoimistoissa, mikä oli todella mielenkiintoista. Kaikki tentit olivat kahden päivän sisällä lukukauden lopuksi ja niistä selvisi helposti, kunhan kävi luennoilla ja kertasi käydyt asiat ennen tenttejä. Kurssit olivat minusta todella kiinnostavia ja opin niissä paljon, mutta lopputentit ja esseet tuntuivat helpoilta Helsingin yliopiston vastaaviin verrattuna.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kiinassa puhutaan keskimäärin todella huonosti englantia. Mikäli harkitset hakevasi Kiinaan vaihtoon, kiinan kielen opiskelu kannatta aloittaa mahdollisimman pian. Kielikeskuksen kautta pääsee Konfutse-instituutin laadukkaille kiinan kielen kursseille, suosittelen lämpimästi käymään ainakin muutaman peruskurssin ennen lähtöä. Mikäli kiinan opiskelu on jäänyt vähemmälle, kannattaa ladata esim. duolingo-applikaatio puhelimelle ja pelata sillä, kunnes ainakin perustervehdykset ja numerot ovat hallussa. Arkielämä Kiinassa on huomattavasti hauskempaa, mikäli on opiskellut edes hieman kiinaa. Kiinalaiset keskimäärin ovat äärimmäisen ystävällisiä ja auttavat lähes missä tahansa, kunhan kuulevat pari sanaa omaa äidinkieltään.

Kiinassa paikallisten elämä pyörii Wechat-sovelluksen kautta, joka on paikallinen Whatsapp ja paljon enemmän. Lisäksi kannattaa ladata puhelimelle ainakin mobike, alipay, taobao, eleme sekä didi chuxing. Tekniikan haltuunotto tekee elämästä Kiinassa todella helppoa ja edullista, eli vaiva jonka näet näiden käyttöönottamisessa maksaa kyllä itsensä takaisin.

Manner-Kiinan sisällä matkustelu on vaihdon aikana halpaa ja helppoa. Junia, busseja ja lentoja menee kaikkialle ja niihin voi ostaa liput erinäisten applikaatioiden avulla edullisesti. Kiinassa on valtavien kaupunkien ohella kauneinta luontoa, mitä olen missään nähnyt sekä maailman hienoimpia kulttuuriaarteita. Myös koskematon maaseutu ja ikivanhat kylät ovat kaikki todella näkemisen arvoisia.

Lyhyellä opiskeluviisumilla on mahdollista anoa enintään kahta maahantulolupaa ensimmäisen maahantuloluvan lisäksi, nämä luvat tulee anoa paikan päällä entry-exit -viranomaisessa. Fudanin yliopistossa kansainvälinen toimisto auttoi näissä byrokratia-asioissa ja itse prosessi oli todella helppo ja vaivaton. Jos kuitenkin haluaa välttää ylimääräiset byrokratiahässäkät vaihdon aikana, helpointa on matkustella ympäri Aasiaa ennen vaihtoa tai vaihdon jälkeen.

Lukukauteni vaihdossa oli ehdottomasti paras yksittäinen kokemus opintojeni aikana, suosittelen vaihtoon lähtemistä lämpimästi! Vaihtokohteena Kiina on sekoitus jännittävää ja turvallista, vanhaa ja modernia sekä sekasotkua ja järjestystä. Vaihdon aikana tulee väistämättä vaikeita päiviä ja yksinäisiä hetkiä mihin tahansa lähtisikään, mutta en vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta. Muihin vaihtokohteisiin nähden Kiina vaatii hieman enemmän vaivaa joissain asioissa, mutta vaiva on ehdottomasti kokemuksen arvoinen ja paljon enemmän. Mikäli etsit seikkailua ja haluaisit kokea jotain totaalisen erilaista verrattuna suomalaiseen arkeen, Kiina on sinulle juuri oikea vaihtokohde.

Posted on

Vaihtokertomus, Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne, lukuvuosi 2017-2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä & asuminen kohteessa

Vaihtopaikan hakeminen sekä koti- että vaihtoyliopiston päässä menivät suht mutkattomasti ohjeistuksia seuraamalla. Koetin hoitaa muodollisuudet pois alta niin pian kuin vain suinkin pystyin, ja vahvistuksen kohdeyliopistosta sain huhtikuussa. Tämän jälkeen pystyikin alkaa suunnittelemaan tarkemmin ja haaveilemaan tulevasta vuodesta Pariisissa.

Olin ymmärtänyt Pariisin asuntotilanteen olevan haastava, joten asuntoa aloin kuitenkin etsimään jo siinä vaiheessa, kun olin saanut tiedon hyväksymisestä vasta kotiyliopistolta, mutten vielä kohdeyliopistosta. Pariisissa CROUS tarjoaa opiskelija-asuntoja, mutten pitänyt niitä vaihtoehtona; opiskelijakämpän saaminen on epävarmaa, ja vaikka sen saisikin, tieto tästä tulisi vasta mahdollisesti vaihdon jo alettua. Lisäksi asuntolat ovat melko kaukana keskustasta kaupungin eteläisellä laidalla, eivätkä edes kovin halpoja. Koska tiesin Pariisissa vaihtareiden usein joutuvan etsimään majoituksensa kukin mistäkin, uskalsin luottaa siihen, ettei sosiaalinen elämäni liiaksi tulisi kärsimään siitä, että kaikki hauska muka tapahtuisi asuntoloiden yhteisissä tiloissa ja itse itsekseni asuvana jäisin tästä kaikesta paitsi.

Vuokrasin pienen yksiön asunnonvälittäjäsivuston kautta, ja voin suositella tätä muillekin lämpimästi. Byrokratiaa prosessiin toki kuului; jouduin toimittamaan välittäjälle ties minkälaisia dokumentteja aina omista yliopistopapereista vanhempien – jotka vaadittiin vuokran takaajiksi – palkkatositteisiin. Ranskan vuokralainsäädäntö antaa vuokralaiselle uskomattoman laajat oikeuden vallata vuokra-asuntonsa, joten ymmärrettävää sinänsä, että vuokralainen ja tämän maksukyky pyritään varmistamaan etukäteen mahdollisimman hyvin. Koin itse myös järjestelyn hyväksi, sillä koska kaikki maksut ja sopimukset tapahtuivat suurehkon välittäjäfirman kautta, pystyin Suomesta käsin tulevaa asuntoani näkemättä luottamaan paremmin siihen, että minua tosiaan on Pariisissa sovitun kaltainen asunto odottamassa. Välittäjän kanssa asian pystyi hoitaa myös englanniksi, mikä itseäni auttoi paljon.

Siispä asuin vuoden 15 neliön yksiössä Pariisin ensimmäisessä arrondissementissa sijaitsevan talon ylimmässä kerroksessa. Viihdyin erinomaisesti, ja asunnossa – vaikka pieni olikin – oli sinänsä kaikki mitä vain saattoi tarvita. Vuokra toki oli jopa Helsingin keskustan vuokratasoon verrattuna kova, ja esimerkiksi lämmityskulut talvella nostivat sähkölaskun järkyttävän suureksi. Tähän olin toisaalta varautunutkin, Pariisi ei vaihtokohteena missään nimessä ole halvimmasta päästä. Suosittelisin säästämään vuotta varten etukäteen edes hieman ylimääräistä.

Opiskelu ja opetus

Lukukausi alkoi puolentoistaviikon orientaation jälkeen. Kutakin kurssia, jotka kestävät koko lukukauden ajan, on noin kolme tuntia viikossa, yleensä yhtenä kolmen tunnin luentona tai kahtena puolentoista tunnin luentona. Nämä kurssit ovat laajuudeltaan neljä opintopistettä, mutta jotkin kurssit on mahdollista suorittaa vaihtoehtoisesti kahdeksan opintopisteen laajuisina, jolloin luentojen lisäksi ohjelmaan kuuluu viikottaisia, ohjattuja pienryhmäkertoja (travaux dirigés, “avec TD”). Syksyksi valitsin pelkästään neljän opintopisteen kursseja, mutta suunnittelin kevääksi ottavani edes yhden TD-kurssin. Näin en kuitenkaan lopulta tehnyt kuultuani vaihtarikavereitteni kokemuksia syksyn TD-kursseista; kurssit olivat hyvin työläitä, ja vaativat lähes erinomaista suullista ja kirjallista ranskantaitoa. Tenteissä opiskelija voi ilmoittaa tenttipaperissa, mikäli ei ole natiivi, ja saada mahdollisesti näin hieman helpotusta arvostelun kanssa. TD-kurssien arvostelussa vaihtareilta kuitenkin odotetaan samaa, kuin tutkinto-opiskelijoiltakin, eikä luvassa ole minkäänlaisia helpotuksia. Samoin TD-kurssien tenteissä on monia muotovaatimuksia, joiden seuraaminen on ensisijaisen tärkeää.

Lukukauteen saa valita neljän tai kahdeksan opintopisteen edestä konferensseja, joka tarkoittaa, että käytännössä yksi tai kaksi kurssia on korvattavissa käymällä seuraamassa parista-muutamaan tuntiin kestäviä vierasluentoja. Mikäli tahtoo pelata opintopisteiden saannin varman päälle, “suivi des conférences” kannattaa valita mukaan omaan opinto-ohjelmaan.

Muutoin vaihtareille avointen kurssien valikoima on melko laaja, ja valinnanvaraa löytyy niin Ranskan kansallisen oikeuden, kansainvälisen oikeuden kuin hieman valtiotieteellisempienkin kursseista. Itse otin Ranskan perustuslakia käsittelevän kurssin, joka oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava, siinä missä Ranskan työoikeutta käsittelevä kurssi olisi vaatinut jo suht kattavaa pohjatietoutta Ranskan oikeusjärjestelmästä. Vaihtareilla onneksi on kaksi ensimmäistä viikkoa aikaa käydä eri luennoilla, ja katsoa, miltä kurssit, niiden professori sekä luvassa olevat tenttimistavat vaikuttavat (kurssista riippuen tentti voi olla esimerkiksi suullinen tai kirjallinen, ja ensimmäisillä luennoilla luennoitsija voi antaa muuta lisätietoa kurssin vaatimuksista tai lisämateriaaleista). Vasta tämän jälkeen kurssit tulee valita lopullisesti ja käydä hyväksyttämässä learning agreement kansliassa.

Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, tai usein muutenkaan minkäänlaista kontrollia läsnäolosta. Tentit perustuvat kuitenkin täysin luennoilla puhuttuun, joten mitkään kirjat eivät korvaa luennoilla opittua. Opiskelijoilla on kuitenkin useita Facebook-ryhmiä, joissa he jakavat kattavia muistiinpanojaan luennoista. Itselleni nämä jaetut muistiinpanot olivat kullanarvoisia, sillä vaikka luennoilla kävinkin, ei kuullun ymmärtämiseni ollut tarpeeksi vahvaa, jotta olisin luennoilla ymmärtänyt kaiken tarvittavan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pariisi on upea paikka päästä viettämään vaihtoaan. Kaupunki on tarpeeksi iso tarjotakseen loputtomasti tekemistä, muttei niin valtava, etteikö hyvää yleiskuvaa siitä voisi saada lukukauden saatika -vuoden aikana. Kävellen pääsee usein kaikkialle kaikista kätevimmin, mutta metroverkosto on sekin erinomainen.

Halpaa tosin ei mikään ole. Mitään unicaféta korvaavaa ei oikein ole, unisportista puhumattakaan, ja esimerkiksi ruokakaupat yhtään keskemmällä kaupunkia ovat kaikki hinnoiltaan Helsingin pienten kivijalkamarkettien tasolla.

Mutta vaikka arjen asiat saattoivatkin kustantaa yllättävän paljon, Pariisista voi nauttia ilmaiseksikin. Esimerkiksi suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia, mikä Pariisin kaltaisessa, kaikenlaista taidetta pursuavassa kaupungissa on huomattava etu. Myöskään espresso tai lasi viiniä cafén terassilla ei maksa kuin murto-osan siitä, mitä Suomessa maksaisi. Monia peripariisilaisia asioita pääsee siis kokemaan maksamatta liikoja. Yliopiston kautta pääsin myös esimerkiksi harrastamaan lähes ilmaiseksi; vaihtoyliopistoni – kuten moni muukin yliopisto Ranskassa – tarjoaa hyvin monipuolista urheilutoimintaa, johon ilmoittaudutaan paikallisen “weboodin” kautta. Lajeja ja tasoja on lukuisia, ja itse päädyin pelaamaan yliopistoni tyttöjen koripallojoukkueeseen, jonka kanssa pelasimme Pariisin muiden yliopistojen joukkueita vastaan, kävimme turnauksissa ja. Oli myös virkistävää päästä ympäristöön, jossa pääsi olemaan ainoana vaihtarina ja siten paitsi tutustumaan paikallisiin ja heidän tapoihinsa paremmin, myös käyttämään ranskaa, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli vaihtaa tiukan paikan tullen englantiin.

Pariisi ei ehkä ole vaihtopaikoista rennoin, eikä sen maantieteellinen sijaintikaan ole esimerkiksi Lyonin tavoin Espanjan, Italian ja muiden kiinnostavien matkakohteiden rajamailla. Itseäni kuitenkin motivoivat nimenomaan suht haastavat opinnot, ison kaupungin mahdollisuudet sekä kulttuuri. Ranskassa on lukuisia upeita paikkoja ja mielenkiintoisia kaupunkeja, mutta voin suositella lämmöllä vaihtokohteeksi nimenomaan Pariisia – ei ole toista sen kaltaista kaupunkia. Vuoteni siellä oli äärimmäisen antoisa ja opettavainen.

Posted on

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, lukuvuosi 2017-2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Valmistelut

Olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että haluan Trinity Collegen vaihtoon. Olin käynyt Irlannissa jo ennen opintojen alkua ja ajatus siellä opiskelusta jäi itämään. Helsingin yliopiston suositeltua minua vaihtoyliopistolle Erasmus -vaihtoon, olin jo suhteellisen varma vaihtopaikasta, mutten halunnut tehdä paljoa konkreettisia valmisteluita ennen kuin saisin vahvistuksen vaihtopaikasta Irlannista. Tätä vahvistusta jouduinkin odottamaan pitkään ja lopulta sain sen vasta elokuun puolivälissä, kun erikseen pyysin Trinity Collegea sen vahvistamaan – ilmeisesti olisi pitänyt tulla jo aikaisemmin, mutta jotakin oli mennyt pieleen. Onneksi Irlannista tuli tietoa jo pitkin kesää tulevasta vuodesta, vaikkakin virallista vahvistusta sai odottaa.

Vahvistuksen saatuani oli aika toimia nopeasti. Liityin erinäisiin vaihtariryhmiin Facebookissa, mistä oli paljon iloa saapumisen ja opiskelun alkamisen välisenä aikana. Laajensin vakuutukseni kattamaan Irlannissa vietetyn ajan ja toimitin KELA:lle tarvittavat tiedot, jotta tuet olisivat ajan tasalla heti lukuvuoden alkaessa. Varasin lennon Dubliniin siten, että saapuisin n. 2 viikkoa ennen orientaatiota, kuten yliopistolta suositeltiin. Lisäksi varasin hostellista paikan viikoksi toiveenani löytää asunto nopeasti – tästä lisää myöhemmin!

Muita valmisteluja ei Dubliniin lähtiessä oikeastaan vaadittu. Irlanti on EU -maa, joten vaihtoon lähteminen on helppoa.

Saapuminen ja asuminen

Saavuin Irlantiin pari viikkoa ennen luentojen alkua kuten yliopisto suositteli. Mitään toimenpiteitä ei tarvinnut kaupungissa tehdä rekisteröidäkseen saapumisen tms. Nuo pari viikkoa käytin asunnonetsimiseen ja tapasin paljon muita vaihtareita, jotka olivat myös liittyneet vaihtariryhmiin. Ihmisiin tutustuminen oli hyvää vastapainoa asunnonetsimisen stressille. Yliopistolla ei vielä tässä vaiheessa voinut hoitaa pakollisia paperitöitä, vaan niiden kanssa oli odotettava lukuvuoden alkua. Kampuksen Global Room oli kuitenkin jo auki, ja sieltä annetaan tarpeen vaatiessa kaikessa mikä kansainvälisiä opiskelijoita saattaa askarruttaa!

Asuntotilanne Dublinissa on huono, siitä ei ole kysymystäkään. Erityisen vaikea se on lukuvuoden alussa, kun kaupunkiin saapuu suuri määrä uusia opiskelijoita, jotka etsivät asuinpaikkaa – paikalliset asuvatkin kotonaan huomattavasti todennäköisemmin kuin Helsingin yliopiston opiskelijat. Ainakaan vuonna 2017-18 Trinity College Dublin ei tarjonnut vaihto-opiskelijoille mahdollisuutta asua yliopiston opiskelija-asuinnoissa, enkä laskisi niiden varaan muutenkaan, sillä asuntoja on vähän. Ensimmäisen viikkoni Dublinissa kolusin erinäisten asunnonvälityssivustojen tarjontaa lähettäen lukuisia CV:n kaltaisia viestejä ilmaistakseni kiinnostukseni vuokrattavana olleesta huoneesta – tähän on jo hyvä varautua, sillä täysin oma yksiö/asunto on erittäin epätodennäköistä saada, ellei ole valmis maksamaan huomattavan paljon.

Reilun viikon Dublinissa oltuani ja lukuisissa näytöissä käytyäni löysin lopulta huoneen kimppakämpästä. Asuin n. puolen tunnin päässä kampukselta, mutta vastaavasti maksoin noin puolet vähemmän vuokraa kuin keskustan tuntumassa asuneet vaihtarit. Suurin osa vaihtareista asuu ammattimaisesti opiskeluasuntoja tarjoavien firmojen huoneissa, joissa on yhteinen keittiö, mutta oma huone ja kylpyhuone – tällaisia ovat mm. Aparto ja Uninest, joiden vuokraamat huoneet ovat siistejä ja hyväkuntoisia. Niiden vuokra on n. 1060€/kk ja tulee maksaa etukäteen koko vuokrausajalta, joten ne eivät ole erityisen hyviä väliaikaiseksi ratkaisuksi.

Kaiken kaikkiaan Dublinissa ollessa pitää varautua maksamaan asumisesta huomattavasti enemmän kuin Helsingissä, eikä ole lainkaan tavatonta, että Dublinissa ihmiset voivat jakaa jopa samaa huonetta pienentääkseen asuinkuluja.

Opiskelu ja opetus

Lopulta löysin asunnon ja muutin muutama päivä ennen luentojen alkua. Koulu alkoi orientaatioviikolla, jolloin tuli täyttää sama opintosuunnitelma kuin hakuvaiheessakin ja hakea jokaisen suoritettavan kurssin (module) osalta allekirjoitus kurssin vastuuyksiköltä – itse suoritin kursseja kahden yksikön alaisuudesta, joten tarvitsin allekirjoitukset molemmista. Tämän jälkeen paperi oli vietävä Academic Registryyn, missä kurssivalinnat lopulta rekisteröitiin kunnolla. Valintojaan sai muuttaa vielä n. viikon ajan varsinaisen opetuksen alettua, mikäli tuli katumapäälle tai toinen aihe vaikutti kiinnostavammalta. Tällöin nimikirjoitukset ja rekisteröinnit tuli luonnollisesti tehdä uudestaan muutosten osalta.

Oikeustieteen opiskelu Trinity Collegessa oli varsin erilaista kuin Helsingissä, joskin Iso Pyörä -uudistus on vienyt Helsingin yliopistoa samaan suuntaan. Useimmilla kursseilla oletus oli, että ennakkovalmistautuminen on todella tehty ja opetuksessa ei turhaan aikailtu perusasioiden parissa. Useilla kursseilla on myös seminaarityöskentelyä, joita varten todella kannattaa valmistautua. Itse keskityin lähinnä kursseihin, joilla on kansainvälinen ulottuvuus, mutta Irlannin oikeuteen keskittyvät kurssit ovat luonnollisesti erilaisia kuin Suomen kansallista oikeutta käsittelevät: Irlanti on Common Law -maa, joten oikeustapausten opiskelulla ja ulkoaopettelulla on aivan eri rooli. Kurssit suoritetaan joko kirjoitustyöllä, taikka tenttimällä pääsääntöisesti. 5op ja 10op kirjoitustöillä suoritettavat kurssit vaativat lähes saman verran työtä, joten siinä mielessä 10op kurssit ovat suhteessa huomattavasti anteliaampia. Yleisesti ottaen, kirjoitettujen kurssien arvostelu tuntui vähemmän ankaralta kuin Helsingissä. Kaikki kurssit kestävät yleensä lukukauden ajan, eli samoja aiheita opiskellaan syksystä jouluun asti ja kevätlukukaudella alkavat uudet kurssit.

Tenttiminen oli huomattavan erilaista Trinityssä, joskin ymmärtääkseni systeemiä on muutettu täksi vuodeksi. Opiskellessani Irlannissa kaikki tentit koko lukuvuodelta suoritettiin vasta keväällä opetuksen loputtua, eli kurssin opetuksen loputtua saattoi hyvinkin tulla 4kk väli ennen kuin pääsi tenttimään ko. kurssia. Kurssien sisältöä tulee siis kerrata pitkin vuotta. Tämä systeemi on tosiaan saattanut muuttua siihen, että kummankin lukukauden päätteeksi on oma tenttijaksonsa. Trinityssä tentteihin sisältyy oma lisäpaineensa, joka on relevantti lähinnä tutkinnonsuorittajille – hylätyn tenttisuorituksen saa uusia vain kerran (kesän lopulla) ja mikäli uusinnasta ei saa hyväksyttyä suoritusta, niin koko lukuvuosi on uusittava ja lukuvuosimaksu luonnollisesti maksettava uudelleen.

Opiskeluelämä

Kampuksen pääaukio on koko orientaatioviikon ajan täynnä erilaisten opiskelijajärjestöjen ja urheiluseurojen ständejä. Kukin järjestöistä järjestää huomattavan määrän oman aihepiirinsä ohjelmaa ja tapahtumia ja urheiluseurat taasen mahdollistavat aivan uusiin lajeihin tutustumisen ja aktiivisen harjoittelun. Luonnollisestikin kaupungissa on myös erinäisiä vaihtareille järjestettyjä juhlia runsain mitoin. Suosittelen liittymään aktiivisesti mukaan opiskelijajärjestöihin, mikäli paikallisiin tutustuminen kiinnostaa – itse olin aktiivisesti mukana soutujoukkueessa, mitä myötä pääsin kilpailemaan kansainvälisellä tasolla ja Irlannin mestaruuskisoissa asti ja tutustuin erittäin hyvin paikallisiin opiskelijoihin. Soutu vaati sitoutumista, etenkin jos tähtäsi kilpailemaan (6.00 aamutreenit talvella tulivat tutuiksi), mutta siitä sai kaikin puolin erittäin paljon irti. Myös urheiluseurojen toimintaan liittyvät illanvietot, etenkin kilpailujen jälkeen.

Yliopiston suurimpia kerhoja ovat sen kaksi väittelyseuraa The Phil ja The Hist. Kerhoilla on pitkä historia ja oma rakennuksensa aivan kampuksen keskellä ja suuren kokonsa ansiosta järjestävät paljon erilaista ohjelmaa väittelytilaisuuksista juhliin. Kerhot myös houkuttelevat maailmanluokan puhujia tilaisuuksiinsa, ja viimeisimpinä vuosina mm. Joe Biden ja Martin Scorsese ovat puhuneet The Philissä. Mikäli autenttinen angloamerikkalainen väittely kiinnostaa, niin näitä seuroja kannattaa harkita.

Yleistä hintatasosta ja muita vinkkejä

Dublin ei ole halpa kaupunki. Asuinkustannuksiltaan se on yksi kalleimpia Euroopassa ohittaen joissain vertailuissa Lontoon vuonna 2018. Julkinen liikenne on myös kallista verrattuna Helsinkiin, bussikortti maksaa n. 100e kuukaudessa opiskelijahinnalla ja enemmän, jos käyttää myös raitiovaunua tai junaa. Suosittelenkin ostamaan pyörän, mikäli Irlannin vasemmanpuoleinen liikenne ei pelota. Itse ostin pyörän pian löydettyäni asunnon ja se helpottaa huomattavasti liikkumista, joskin paikalliset pyörätiet, tai niiden puute, jättävät toivomisen varaa. Käytetyn pyörän saa kaupungista halvalla, ja kannattaa sijoittaa myös tuplalukkoon, sillä pyörävarkaudet ovat erittäin yleisiä Dublissa.

Trinityssä ei ole vastaavanlaista tuettua opiskelijaruokailua kuin Suomessa ja useilla lounas tarkoittaa voileipää eikä lämmintä ateriaa. Kampuksella on luonnollisesti ravintola ja kahviloita, mutta ne ovat kalliimpia kuin Suomessa. Kampuksen ympärillä on useissa ravintoloissa opiskelijatarjouksia, jotka voivat olla n. 5 euron luokkaa. Vahtoehtoisesti voi harkita oman ruoan valmistamista etukäteen.

Ruokakaupat ovat hiukan halvempia kuin Suomessa. Iltaisin ravintolat ovat merkittävästi edullisempia, etenkin jos menee Early Bird -aikaan, jolloin on mahdollista saada jopa kolmen ruokalajin menu halvemmalla kuin Helsingistä saisi yhden pääruoan. Alkoholi on baareissa yleisesti suurinpiirtein samanhintaista kuin Helsingissäkin, pl. Guinness, joka on kaupungin halvin ja maukkain vaihtoehto – yleisesti ottaen Guinness-tuopin voi olettaa olevan n. 5 euron tienoilla. Kaupoissa alkoholi on hiukan halvempaa kuin Suomessa.

Lopuksi

Irlanti on hieno maa, ja vaihtokokemus tulee varmasti olemaan mahtava! Itse jäin Irlantiin vielä muutamaksi kuukaudeksi lukuvuoden päättymisen jälkeen kilpailemaan soudussa, ja viettämään kesää paikallisten ystävieni kanssa. Vaihto Irlannissa ei ole halpaa lystiä, mutta apurahojen ja tukien avulla pysyy täysin kohtuullisena. Vaihdon aikana kannattaa lähteä aktiivisesti mukaan erilaiseen toimintaan ja kokeilla uutta, ja vaikka tuntuisikin pitkältä ajalta poistua Suomesta melkein vuodeksi, niin aika vaihdossa kuluu nopeammin kuin uskookaan!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Bologna, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Minut valittiin vaihto-opiskelijaksi Bolognan yliopistoon keväällä 2017, eli noin vuosi ennen varsinaisten vaihto-opintojen alkamista. Olin kuullut kaveriltani, että asuntotilanne erityisesti Bolognassa, johtuen kymmenistä tuhansista siellä opiskelevista opiskelijoista, olisi erityisen tiukka. Tämän takia aloin etsimään asuntoa keväälle 2018 jo hyvissä ajoin kesän 2017 aikana. Italian ollessa EU:n jäsenmaa ei opiskelijoiden vapaan liikkuvuuden nimissä minun tarvinnut selvitellä viisumi- tai muita vastaavia asioita.

Asumiskuvioiden lisäksi, minun tuli hoitaa rekisteröityminen Bolognan yliopistoon ja Erasmus-apurahan hakeminen ennen saapumistani Italiaan. Nämä olivat hyvin helppohoitoisia tehtäviä, eikä niissä vaadittu sen kummallisempaa byrokratiaa tai selvittelyjä. Rekisteröitymisen jälkeen, kun olin saanut tunnukset Bolognan yliopiston tietojärjestelmään, tuli minun laatia alustava opintosuunnitelmani Bolognaan. Varmojen suunnitelmien tekeminen oli kuitenkin haastavaa, sillä kevään kursseista tuli tietoa Bolognan yliopiston verkkosivustolle vasta alkuvuonna 2018. Olin kuitenkin saanut hiukan viitteitä mahdollisista kursseista edellisvuoden kurssien perusteella, jotka löysin yliopiston verkkosivulta. Muutenkin, kursseja pystyi vaihtamaan melko helposti paikan päällä. Ainut vaiva oli aina päivittää learning agreementia Suomeen, jokaisen kurssimuutoksen jälkeen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia itse vaihtokohteessa oli mielestäni melko minimaalista. Päästyäni Bolognaan, tuli minun kirjautua sisään yliopistolle opintotoimistolla ja vahvistaa Bolognan intranetissä haluamani kurssit. Opintotoimistossa minun tuli vierailla vielä toistamiseen saadakseni italialainen opiskelijakorttini.

Asuminen

Asumisen järjestäminen oli ehkä vaihtoni suurimpia haasteita. Kuten mainitsin aikaisemmin on vuokra-asuntojen tilanne Bolognassa todella heikko, mikä aiheutti lievää stressiä itsellenikin. Olin varannut itselleni hyvissä ajoin Airbnb-sivuston kautta yksiön kohtuulliseen hintaan Bolognan keskustasta. Kuukautta ennen opintojeni alkamista, vuokraemäntäni kuitenkin ilmoitti tarvitsevansa asunnon omaan käyttöönsä, jolloin jouduin etsimään uutta asuntoa muualta. Minulla oli onneksi ollut kaveri vaihdossa samassa kaupungissa syyslukukaudella, joten onnistuin hänen kauttaan saamaan oman huoneen kaksimakuuhuoneisesta asunnosta itselleni. Kämppäkaverinani oli hollantilainen taidehistorian opiskelija, jonka tapasin ensimmäistä kertaa muuttaessani asuntoon helmikuun alussa.

Jälkeenpäin ajateltuna löytämäni asunto oli oikea onnenpotku, sillä moni ystäväni joutuiheikon asuntotilanteen takia, asumaan hostellissa ensimmäisten vaihtoviikkojensa ajan, ennen kuin löysivät pysyvämmän asunnon. Yksi ystävistäni joutui myös huijauksen kohteeksi vuokrattuaan asuntoa, jota ei ollut ollenkaan olemassa. Jos olet suuntaamassa Bolognaan vaihtoon, voin itse suositella asunnon löytämiseksi käyttämään kansainvälisiä palvelunatarjoajia kuten esimerkiksi Airbnb, Uniplaces, Housinganywhere, sillä Bolognan yliopistolta ei juurikaan saa apua asunnon löytämiseen. Myös erilaiset facebook-ryhmät ovat opiskelijoiden suosiossa vuokranvälityksessä, mutta tällöin kannattaa itse käydä katsomassa asuntoa ennen kuin maksaa omistajalle mitään.

Vaikka minun kohdallani aikaisin liikkeellä oleminen ei maksanutkaan itseään takaisin, voisin silti kuvitella sen auttavan kivan asunnon löytämisessä.

Yksi kahdestatoista pystyssä olevasta kaupungin portista.

Opiskelu ja opetus

Kaikkien oikeustieteellisen kurssien ensimmäiset luennot olivat samalla viikolla helmikuussa. Näiden luentojen tarkoitus oli esitellä kurssin toimintatapoja ja antaa opiskelijalle jonkinlainen kuva kurssin asiasisällöstä. Itse vaihdoin ensimmäisen viikon luentojen jälkeen noin puolet valitsemistani kursseista toisiin, mielestäni mielenkiintoisempiin ja paremmin organisoituihin kursseihin. Vaihtaminen oli helppoa Bolognan yliopiston intranetissä, minkä lisäksi learning agreement tuli päivittää Suomeen.

Luennot olivat joka viikko samaan aikaan aina toukokuun puoleenväliin saakka, jolloin alkoi lukuloma loppukokeita varten. Luentojen taso vaihteli suuresti luennoitsijan asiantuntemuksen ja kielitaidon mukaan. Luennot ja kurssit, jotka valitsin, oli englanniksi, vaikka myös italiaksi opiskelu oli mahdollista. Kielitaidon merkitys korostui omassa luentoaktiivisuudessani ja paras luentosarja mielestäni olikin amerikkalais-italialaisen professorin pitämä kurssi Euroopan sisämarkkinaoikeudesta. Loppukokeet järjestettiin joko suullisena tenttinä tai esseemuodossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen olemaan aktiivinen ja hereillä asunnon hankkimisen suhteen jo melko hyvissä ajoin. Tämä ei kuitenkaan aina ole välttämätöntä ja joskus asunnon paikan päältä hankkiminen voi olla helpompaa, kun pystyy itse asioimaan vuokranantajan kanssa kasvotusten ja muutenkin tarkastamaan vuokraamansa asunnon kunnon etukäteen.

Bolognaan lähtijöille voin myös suositella kaupungin sisäisen bussikortin hankkimista. Erasmus-opiskelija saa sen kymmenellä eurolla ja se kattaa kaiken Bolognan sisäisen liikenteen koko vaihtovuotesi tai lukukautesi ajan. Muutenkin liikkuessa Italiassa kaupunkien välillä on junien ja bussien käyttö suositeltavaa. Bussilippuja voi saada Flixbusin tyyppisiltä yrityksiltä halvalla, kun taas junalla liikkuminen on usein nopeampaa. Suurin osa Italiassa operoivista luotijuna-linjoista, joita hallinnoi Trenitalia ja Italo-nimiset yritykset, kulkevat Bolognan kautta. Näitä käyttämällä pääsee Bolognasta esimerkiksi Milanoon tunnissa ja Venetsiaan 1,5 tunnissa.

Bolognan yliopistossa, kuten myös osassa muita Italialaisia vaihtoyliopistoja, toimii kaksi vaihto-opiskelijoiden järjestöä nimeltään Erasmusland ja Erasmus Student Network (ESN). Voin lämpimästi suositella osallistumista näiden yhteisöjen järjestämiin tapahtumiin ja reissuihin, sillä niissä on helppo tavata ihmisiä ja löytää kavereita. Nämä yhteisöt järjestävät myös urheilutapahtumia ja itse osallistuinkin esimerkiksi heidän järjestämiin koripallo- ja lentopalloturnauksiin.

Italiaan lähtiessä kannattaa aina aikatauluissa ottaa huomioon tietty etelä-euroopan lisä, etenkin julkisessa liikenteessä. Esimerkiksi kaupungin sisäiset bussit kulkevat vähän mihin aikaan sattuvat ja junat ovat usein myöhässä kun kelit huononevat. Myös lakot aiheuttivat tiettyjä ongelmia aina silloin tällöin juna- ja bussiliikenteeseen. Ei siis kannata edes odottaa julkisen liikenteen saapuvan minuutin tarkasti tai joudut pettymään todella usein vaihtosi aikana.

Kaiken kaikkiaan Italian kaikki hyvät puolet kulttuurin, historian ja huikean ruoan muodossa saavat unohtamaan nopeasti sen ongelmat. Oikealla asenteella matkatessa, ei Italiaan voi olla ihastumatta. Katsoessani ulos synkkään ja myrskyiseen Suomeen, en voi kuin vain toivoa, että olisin lähdössä takaisin Italiaan ja Bolognaan viettämään elämäni yhtä parhaista vuosista.

Yleiskuva kaupungista

Posted on

Vaihtokertomus, Leiden University, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tiedon, että Helsingin yliopisto on valinnut minut vaihtoon keväällä 2017, minkä jälkeen seuraava askel oli hakea itse kohdeyliopistoon. Haku aukesi alkusyksystä, enkä sitä ennen saanut sähköpostia tai muuta yhteydenottoa Leidenistä. Osa yliopistoista ottaa yhteyttä tuleviin vaihto-opiskelijoihin, mutta tässä tapauksessa kaikki tieto tuli etsiä itse yliopiston internetsivuilta. Tiedonhakuun ja hakuprosessiin tutustumiseen kannattaa käyttää aikaa ajoissa, ettei tärkeät päivämäärät vahingossa jää huomaamatta.

Minun ei tarvinnut hankkia kielitodistusta, vaan yliopistolle riitti opintosuoritusote, josta ilmeni englannin kielikurssin suorittaminen. Itse hakeminen oli lopulta helppoa, kunhan viimein löysi oikean informaation yliopiston sivuilta. Aikaa vievin prosessi oli valita suoritettavat kurssit. Tietoa aikatauluista ei ollut saatavilla, joten valitsin kurssit vain niiden sisällön perusteella. Lopulta en saanut kaikkia valitsemiani kursseja, mutta yliopiston opintoneuvoja auttoi valitsemaan korvaavat tilalle. Haun jälkeen hyväksymisviestin saaminen kesti noin kuukauden, joten prosessi oli todella hidas. Hyväksymisen jälkeen pystyin hakemaan asuntoa yliopiston kautta.

Kevätlukukausi alkoi helmikuun alussa orientaatioviikolla ja hoidinkin melkein kaikki loput valmistelut (vakuutukset, lennot yms.) vasta tammikuussa. Myös asuntotarjous yliopistolta tuli myöhään, noin kolme viikkoa ennen lähtöä. En tiennyt Hollannista tai Leidenistä paljoakaan ennen vaihtoon lähtöä, mutta kaikki järjestyi todella sujuvasti. EU-kansalaisena en tarvinnut mukaan muita todistuksia kuin passin ja lisäksi minulla oli eurooppalainen sairaanhoitokortti.

Asuminen

Asuntotarjous yliopistolta tuli tosiaan vasta muutamaa viikkoa ennen lähtöä, joten siihen saakka joutui jännittämään, missä yönsä kevään aikana viettää. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos lähettää asuntohakemuksen heti hyväksymisen saatuaan, mahdollisuudet tarjouksen saamiseen ovat hyvät. Tietenkään et välttämättä saa tarjousta ensimmäisestä vaihtoehdostasi. Yliopiston asuntotoimisto tarjoaa asuntoja/huoneita sekä Leidenistä että Haagista, joka sijaitsee reilun 10 minuutin junamatkan päässä Leidenistä.

Sain huoneen yhdestä Leidenin kolmesta kansainvälisille opiskelijoille tarkoitetuista rakennuksista. Rakennus oli yli satavuotias entinen vanhainkoti ja tietyissä asioissa iän huomasi. Huoneeni oli suhteellisen iso ja valmiiksi kalustettu sekä juuri remontoitu. Lisäksi jaoin keittiön, suihkut ja WC:t yhdeksän muun opiskelijan kanssa. Vuokraa maksoin 540 euroa kuussa, joka sisälsi internetin, veden, sähköt yms. Yhteisissä tiloissa kävi siivoojat päivittäin ja yleisellä tasolla asunnot olivat hyvässä kunnossa ja siistejä. En ollut koskaan aiemmin asunut vastaavassa asuntolassa tai soluasunnossa, mutta pidin siitä, että sain asuntolasta nopeasti uusia kavereita ja järjestimme paljon yhteistä tekemistä asuntolan yhteisissä tiloissa. Asuntolaan muuttaessa pelkäsin tietenkin joka iltaista biletystä ja menetettyjä yöunia sekä sotkuista keittiötä ja riitoja naapureiden kanssa. Asuntolassa kuitenkin noudatettiin yleisiä hiljaisuusaikoja todella hyvin ja keittiön muutamaa likaista astiaa lukuun ottamatta kaikki pelkoni jäivät toteutumatta.

Haagissa asuminen tarjoaa erilaisen vaihtokokemuksen, sillä kaupunki on paljon Leideniä isompi ja lisäksi sijainti tarkoittaa enemmän matkustamista. Junia kuitenkin kulkee tiuhaan ja myös yöaikaan. Lisäksi osa luennoista järjestetään Haagissa, Leidenin yliopiston toisessa toimipaikassa.

Opiskelu ja opetus

Oikeustieteellinen tiedekunta Leidenissä on kansainvälisestikin arvostettu ja opetus on tasokasta. Tämä näkyy myös siinä, että vaatimustaso kursseilla on korkea. Kokeet arvostellaan asteikolla 1–10 ja tarvitset vähintään 60 % pisteistä päästäksesi läpi. Kurssin aiheesta ja vastuuopettjasta riippuen tenttiin saattaa saada ottaa lakeja tai muita materiaaleja mukaan, mutta tämä täytyy tarkastaa jokaisen kurssin kohdalla erikseen.

Monet professorit ja luennoitsijat vaativat aktiivisempaa osallistumista luennoilla, kuin mihin Helsingissä on totuttu. Esseitä kirjoitetaan suhteellisen paljon ja lisäksi jokaiselle luentokerralle on osoitettu tietty etukäteislukemisto. Osalla kursseista on myös seminaarimuotoista opetusta sekä ryhmätöitä. Kurssista riippuen osallistujat ovat joko osaksi tai kokonaan kansainvälisiä opiskelijoita. Kaikki kuitenkin sujuu hyvin englanniksi, eivätkä opettajat mielellään edes vastaa hollanniksi esitettyihin kysymyksiin.

Jokaiselle kurssille tulee yleensä hankkia kirja, ja niitä ei yleensä ole saatavilla yliopiston kirjastosta. Itse onnistuin luovimaan kevään läpi ostamatta kirjoja, sillä lainasin kavereiden kirjoja ja osan löysin verkkoversiona. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että jonkin verran rahaa kuluu myös opiskelumateriaaleihin. Oikeustieteellisellä tiedekunnalla on oma kirjasto yliopiston yleisen kirjaston lisäksi, joissa opiskelijat tosiaan istuvat aamusta iltaan. Välillä oli jopa mahdotonta löytää vapaata istumapaikkaa. Omista tavoitteista riippuen aikaa jää kuitenkin hyvin myös vapaa-ajalle. Viimeiset tentit järjestettiin kesäkuun alussa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leiden sijaitsee loistavalla paikalla noin 20 minuutin päässä lentokentältä ja reilun 30 minuutin päässä Amsterdamista. Kaupunki on kuin pieni Amsterdam kanaaleineen ja vanhoine rakennuksineen. Itse ainakin pidin siitä jopa enemmän, sillä turistimassoista ei ollut tietoakaan ja sen sijaan paikalliset istuivat terasseilla helmikuusta lähtien ja opiskelijat olivat iso osa katukuvaa.

Koska vietin Hollannissa vain neljä kuukautta, minun ei tarvinnut käydä ilmoittautumassa viranomaisille. Kaupungintalolla ilmoittautuminen kuitenkin tarvitaan, jos esimerkiksi haluat avata pankkitilin Hollannissa. Sitä tarvitaan esimerkiksi, jos haluaa paikallisen puhelinliittymän tai esimerkiksi hankkia alennuskortin julkiseen liikenteeseen. Hollantilainen pankkikortti voi osoittautua käytännölliseksi, sillä hollantilainen pankkijärjestelmä vierastaa ulkomaisia pankkikortteja ja monissa paikoissa jouduinkin maksamaan ostokset käteisellä. Esimerkiksi vain yksi ruokakauppaketju hyväksyi suomalaisen pankkikorttini. Selvisin kuitenkin hyvin varautumalla aina myös käteisellä.

En myöskään hankkinut alennuskorttia julkisiin, sillä minulla ei ollut luentoja Leidenin ulkopuolella ja liikuin kaikkialle pyörällä. Pyörä onkin ehdoton ensimmäinen hankinta Hollantiin saapuessa. Itse vuokrasin pyöräni noin 11 euron kuukausihinnalla, joka sisälsi myös korjauspalvelun. Pyörällä liikkuminen on todella kätevää ja nopeampaa kuin muut vaihtoehdot. Hyvä pyörätie kulkee lähes jokaisen tien varrella ja pyörien valtavaan määrään sekä liikenteeseen tottuu nopeasti.

Sairaustapauksessa paikallisessa järjestelmässä sinun täytyy ensin nähdä yleislääkäri (GP), jonka löytäminen saattaa vaatia sinnikkyyttä, sillä juuri muuttaneena sinulla ei ole omalääkäriä. Yleisen käsityksen mukaan GP:t eivät yleensä määrää esimerkiksi antibiootteja yhtä helposti kuin Suomessa ja muutenkin oman kokemukseni mukaan jatkotutkimuslähetteitä on vaikea saada.

Yleisellä tasolla sopeutuminen Leideniin kävi todella nopeasti ja jo parin viikon jälkeen tunsin sen kodikseni. Isoimpia eroja Suomeen oli ehkä asuntojen kylmyys öisin ja etenkin talviaikaan sekä pankkikorttien toimimattomuus. Leidenistä tai muualtakaan hollannista on myöskin mahdotonta löytää mäkiä tai pitkiä portaita, muualta kuin talojen sisältä, mikä on tietysti loistavaa, jos pitää esimerkiksi juoksemisesta ja pyöräilystä. Yliopiston liikuntakeskuksen tarjonta oli todella kattava ja lisäksi kaupungissa on tarjolla paljon erilaisia kuntosaleja ja muita liikuntakeskuksia. Ruokakaupoissa valikoima oli todella kattava ja söin lähes samaa ruokaa kuin Suomessakin. Hintataso on hieman alhaisempi, mutta arjessa säästetyn rahan saa kyllä kulumaan illanvietoissa ja muissa tapahtumissa. Junalla matkustaminen ympäri Hollantia on suhteellisen edullista ja junia kulkee tiheästi kaikilla reiteillä. Lisäksi rahaa voi säästää ostamalla ryhmälippuja yhdessä kavereiden kanssa.

Lukukausi alkoi orientaatioviikolla ja senkin jälkeen opiskelijajärjestöt järjestivät viikoittain erilaisia tapahtumia ja retkiä ympäri Hollantia sekä muutaman myös ulkomaille. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan näille retkille mahdollisimman paljon, sillä niillä pääsin kaikista parhaiten tutustumaan hollantilaisiin perinteisiin ja kulttuuriin. Valitettavasti muutoin hollantilaiset opiskelijat pysyivät paljon omissa porukoissaan ja heihin tutustuminen oli työn takana. Parhaat ystäväni vaihdosta asuvatkin ympäri maapalloa.

Posted on

Vaihtokertomus, Université Jean Moulin, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Lyonissa, Ranskassa kevätlukukauden 2018. Vaihtoyliopistoni oli Jean Moulin 3, ja opiskelin englanninkielisessä SELF-ohjelmassa. Ennen lähtöä vaihto jännitti luonnollisesti melko paljon. Jännitystä lievitti erinäisten käytännönasioiden hoitaminen. Sain päätöksen vaihtoon hyväksymisestä Helsingin yliopiston puolelta jo alkukeväästä 2017, mutta varmistus kohdeyliopistosta tuli vasta loppuvuodesta, marraskuun kieppeillä. Tässä onkin ensimmäinen asia, joka kannattaa pitää mielessä; malttia. Tiedonkulku ei missään vaiheessa ollut nopeaa tai turhan selkeää. Vaikka on syytä olla kärsivällinen, kannattaa kuitenkin aina varmistaa, että on kartalla kaikista seuraavista vaiheista. Kysyin joka kerta, kun mieltäni askarrutti jokin asia. Ennen lähtöä minulle annettiin ristiriitaista tietoa esimerkiksi sen suhteen, tuleeko minun tehdä englanninkielen kielikoe vai ei, vai riittäisikö esimerkiksi pelkkä Helsingin yliopiston kielitodistus. Aluksi keväällä sain liikkuvuuspalveluista eri tiedon. Olin myös yhteydessä kohdeyliopistoon, josta sain myös tiedon, ettei koetta tarvitsisi tehdä. Myöhemmin syksyllä minuun oltiin yllättäen yhteydessä ja minun pyydettiin toimittamaan yliopiston kielitodistus ja minulle ilmoitettiin, että kielikoe olisi vaadittu, mutta sen suhteen tehtiin poikkeus.

Rekisteröityminen yliopistoon tehtiin kahdessa vaiheessa: ensiksi suomessa, nettisivuilla ja toinen osa Lyonissa. Kurssivalinnat teimme netissä etukäteen, mutta kurssien alussa oli kuitenkin mahdollista muuttaa valintoja paikan päällä. Osa kursseista oli kuitenkin suositumpia kuin muut ja kaikille ei ollut näillä tilaa. Itse olin suunnitellut onneksi valintani jo etukäteen melko hyvin ja en joutunut taistelemaan paikoista paikan päällä. Rekisteröitymissivusto ei ollut toimivuudeltaan parhain ja kurssivalintoja tehdessäni sivustolla oli useita häiriöitä. Jotkut kurssikaverini olivat olleet kohdeyliopistoon suoraan yhteydessä ongelmien ilmetessä, jotta he onnistuivat varmistamaan paikkansa tietyiltä kursseilta. SELF-ohjelmassa kaikkien alojen opiskelijat saavat ottaa mitä tahansa kursseja, joten lähinnä kilpailluimmat kurssit eivät valikoituneet niinkään aiheidensa puolesta, vaan sen suhteen miten ne sijoittuivat yleiseen aikatauluun (suurin osa halusi perjantait vapaaksi matkustamisen vuoksi).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Osa rekisteröitymisestä tuli tosiaan tehdä netissä ja tässä yhteydessä yliopistolle tuli toimittaa tiettyjä papereita etukäteen: kopio eurooppalaisesta sairasvakuutuskortista, passikuva ja nettisivuilta tulostettu todistus rekisteröitymisestä. Käsittääkseni, ei olisi ollut kuitenkaan suuri ongelma, mikäli näitä ei olisi  lähettänyt etukäteen, sillä toimiston sihteeri oli yllättynyt, kun olin ensimmäinen opiskelija, jolla oli kaikki asiakirjat kunnossa. Tämä tosin nopeutti asioiden prosessointia ja sain opiskelijakorttini heti. Opiskelijakorttia puolestaan tarvitsi kaikkiin tärkeimpiin: paikallisen moodlen käyttöön, yliopiston wifiin kirjautumiseen, yliopiston sähköpostiin kirjautumiseen sekä esim. paikallisen matkakorttia haettaessa, opiskelija-alennusta varten. Jotta opiskelijakortin sai, tuli toimistolla näyttää todistus paikallisesta vastuuvakuutuksesta. Tällaisen vakuutuksen pystyi ostamaan esim.  kotivakuutuksen yhteydessä. Ranskassa on tarjolla useampia yhtiöitä, jotka tarjoavat koti- ja vastuuvakuutusta juuri opiskelijoille, eivätkä ne kustantaneet paljoa. Vakuutus oli myös helppo ostaa suoraan netistä.

Asuminen

Yleisesti ottaen Lyonissa asunnot ovat halvempia kuin Helsingissä. Vaihtoehtoja on useampia. Asuin itse opiskelija-asuntolassa, joka oli yksityisen yrityksen omistama ja johon pystyin rekisteröitymään kohdeyliopiston International Association kautta. Tämä ei ollut halvin tapa, mutta helpoin. International Associationin kautta olisi ollut mahdollista hakea myös asuntoa HOASia vastaavasta paikallisen järjestön tarjoamista asuntoloista, jotka olivat halvempia. Rekisteröityminen International Associationin kautta aukesi melko myöhään syksyllä. Ohjeet asunnon hakemiseen tuli samassa vahvistusviestissä, jossa tulivat ohjeet rekisteröitymiseen kohdeyliopistoon. Osa vaihtoystävistäni olivat löytäneet asunnon esim. facebookin kautta, airbnb:n kautta sekä erinäisten kämppishakusivustojen tai asuntoilmoitussivustojen kautta. International Associationin kautta ilmoittautuessa tuli maksaa 400€ deposit, jonka sai myöhemmin takaisin (lukuun ottamatta 50€ käsittelymaksua). Asuntolaan minun tuli maksaa vielä lisäksi erillinen n.500€ deposit, jonka takaisinsaanti kesti 2kk lähdön jälkeen. Asuntoni oli pieni yksiö, jossa oli erillinen kylpyhuone ja keittoliesi. Olin tyytyväinen siihen, sillä sen enempää en olisi tarvinnutkaan. Myöskin ilmoittautumisprosessi oli stressitön ja yksinkertainen. Ilmoittautuessa sai valita 3 mieluisinta vaihtoehtoa, johon opiskelijat laitettiin nopeusjärjestyksessä. Olin katsonut asuntojen sijaintia ja googlettanut asuntojen nettisivuja etukäteen. Asuin itse yliopiston ja keskustan välissä noin 10minuutin kävelymatkan päässä yliopisto.

Opiskelu ja opetus

Opetus SELF-ohjelmassa toteutettiin englanniksi ja opettajat ainakin omilla kursseillani olivat kaikki natiivipuhujia. Kursseja tuli valita neljä ja sen lisäksi kaikille kuului pakollinen ranskanopetus. Ranskanryhmiin jakauduttiin tasokokeen mukaisesti, joka tehtiin ensimmäisellä viikolla. Koe oli monivalinta ja sitä tehtäessä tuli kyllä melkoinen kiire. Omalla kohdallani kurssin taso ei valitettavasti ollut ihan oikea enkä saanut ranskanopinnoistani mielestäni tarpeeksi irti. Tasoa ylempi olisi ollut mahdollisesti parempi, jotta olisin oppinut enemmän. Nyt opetus jäi kertauksen tasolle eikä puhumista harjoiteltu juuri ollenkaan. Kursseilla ryhmäkoot olivat huomattavasti pienemmät erityisesti verrattuna omiin kursseihini Helsingissä ja opettajat tunsivat kaikki opiskelijat nimeltä. Kurssit olivat melko helppoja. Opetus keskittyi vahvasti luentoihin eikä niiden ulkopuolella juurikaan ollut luettavaa tai tehtäviä sen enempää. Jokaiseen kurssiin kuului kuitenkin esitelmä, joko yhdessä tai yksin. Ranskan kurssilla meidän tuli pitää jopa 3 esitelmää yhteensä. Luennot olivat hyvin vuorovaikutteisia ja niissä heijastukin opettajien britti- ja amerikkalaistaustat. Ranskassa tavallisesti luennoilla ei juuri ole vuorovaikutusta ja professorit käyttävät ajan lähes kokonaan yksin luennointiin ja opiskelijat kopioivat kaiken tämän sanomat asiat muistiinpanoihinsa. Tällaista SELF-ohjelmassa ei tosiaan ollut. Kuuntelemalla ja keskittymällä tunnilla, pärjäsi loppukokeissa jo melko pitkälle. Otin pitkin kevättä kuitenkin muistiinpanoja, joista oli erittäin paljon hyötyä myöhemmin. Tiettyjä kirjoja ei ollut luettavana vaan kokeet perustuivat täysin opettajien luentomateriaaleihin. Osa opettajista jakoi luentodiansa esimerkiksi Moodle-alustalla ja osa ei. Lopulta, kaikki kokeet olivat 2 viikon sisällä ja opiskelu painottuikin juuri näille ”koeviikoille”. Kurssimateriaalia ei ollut liikaa, mutta määrä yllätti kyllä. Olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut ehkä aloittaa lukuprosessin aiemmin, jotta viimeisille päiville ei olisi tullut niin kova kiire.

Opiskelijaelämä ja vapaa aika

Vaihtareiden opiskelijaelämä ja vapaa aika oli lähes täysin opiskelijoiden omalla vastuulla. Mitään yhteistä orientaatiota käytännönasioiden ulkopuolella ei järjestetty. Jotkin paikalliset järjestöt järjestivät juhlia omille opiskelijoilleen ja jotkin tietyt koko kaupungin Erasmus-järjestöt järjestivät juhlia myös, mutta niistä tiedottaminen jäi heikoksi ja tietoa niistä oli tarjolla lähinnä sosiaalisen median kanavilla. Yliopiston International Association järjesti muutamia tapahtumia (yhteinen illallinen yms.), mutta niihin mahtui vain rajoitettu määrä opiskelijoita ja ilmoittautua piti erikseen. Ensimmäisellä viikoilla oli tärkeää olla itse aktiivinen, jotta muihin opiskelijoihin tutustui, sillä aloitusluentojen jälkeen ei ollut järjestetty mitään yhteistä ohjelmaa.

Yleisesti Lyonissa oli mahdollista harrastaa ja tehdä paljon asioita. Yliopiston kautta oli mahdollista ostaa 30€ urheilukortti, jolla oli mahdollista liittyä eri lajien joukkueisiin/käydä treeneissä, ottaa tanssitunteja, käydä yogassa tai salilla (ohjatusti). Urheilukortilla sai myös alennuksia esim. seinäkiipeilystä ja uinnista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Lyonissa on hyvä julkinen liikenne. Ostin itse paikallisen matkakortin, joka maksoi kuukaudessa n. 30€ opiskelijalta. Matkakorttiin kuului niin ratikat, bussit sekä metro. Matkakorttia hankkiessa mukaan kannattaa varata, opiskelijakortti, henkilöllisyystodistus sekä yksi passikuva. Kaupungissa oli käytössä myös kaupunkipyörät, joiden käyttö ei maksanut paljoakaan. Näihin pystyi ostamaan, joko päivälipun, viikkolipun sekä vuosilipun. Pyörät toimivat samalla periaatteella kuin Helsingin Alepa-pyörät.

Ranskassa asioiden hoitaminen saattaa sujua hieman hitaasti. Paikallisen hallinnon kanssa asioidessa kannattaa muistaa, että suurin osa toimistoista (pankki, posti, yliopiston kansainvälinen toimisto) on keskellä päivää n. 2 tunnin verran kiinni.

Suomalaiset opiskelijat ovat oikeutettuja hakemaan paikallista opintotukea (CAF), mutta sen prosessoimiseen saattaa mennä jonkin verran aikaa. CAF:in hakemista varten tulee avata ranskalainen pankkitili. Avasin itsekin paikallisen pankkitilin. Minua oli varoiteltu prosessin vaikeudesta, mutta se ei ollut läheskään niin vaikeaa, kuin oli annettu ymmärtää. Pankkiin tuli varata aika, ja tilin avaaminen hoitui yhdellä käyntikerralla, kun oli vaadittavat asiakirjat mukana. Kysyimme aikaa varatessa, mitä meidän tarvitsi ottaa mukaan.

Käytin koko vaihdon ajan suomalaista liittymääni. Omaan sopimukseeni kuului ainakin 10Gt rajatonta nettiä sekä puhelut ja tekstiviestit kuten Suomessakin. Puhelin toimi siellä ja muuallakin Euroopassa vallan mainiosti ja tällä tavoin säästyin uuden liittymän avaamisen vaivalta.