Vaihtokertomus Tarton yliopisto, kevätlukukausi 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain Helsingin yliopistolta Erasmus + vaihtopaikkaa vuosi ennen vaihdon alkua ja tulin hyväksytyksi jo maaliskuussa. Nominaatio kohdeyliopiston puolelle oli mahdollista tehdä kesän loppupuolella ja vaihtoon pääseminen vahvistui lopullisesti lokakuussa. Meni vielä kuukausi, ennen kuin lähtöorientaation aika koitti. Koska lähtöorientaatiosta jäi vielä kolme kuukautta vaihdon alkuun, tein tarkat muistiinpanot orientaatiossa, jotta kaikki tarpeellinen tieto olisi tiedossa myös vaihdon alkaessa.

Minulla olikin runsaasti aikaa tehdä kaikki hakemukset ja toimittaa tarpeelliset liitteet molemmille yliopistoille. Mielestäni prosessi oli hyvin selkä sekä koti- että vaihtoyliopiston puolella ja apua oli hyvin saatavissa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 

Saavuin Tallinnaan laivalla noin viikkoa ennen vaihdon alkua. Oikeustiedettä Tarton yliopistossa on mahdollista opiskella Tarton lisäksi heidän Tallinnan osastolla. Itse valitsin opiskelupaikaksi Tallinnan ja olin melkein ainut vaihto-opiskelija, joka opiskeli Tarton ulkopuolella. Tämä tarkoitti luonnollisesti, että kahden päivän pituinen orientaatiokurssi järjestettiin Tartossa, jonne matkustin bussilla.
Euroopan Unionin kansalaisen täytyy rekisteröidä yli kolme kuukautta kestävän oleskelu ja sen jälkeen on vielä haettava Viron henkilökortti eli ID-kortti. ID-korttia pystyy käyttämään henkilöllisyystodistuksen lisäksi esimerkiksi monen kaupan ja ravintolan jäsenkorttina. Tarton yliopisto ohjeistaa oleskelun rekisteröitymisestä ja ID-kortin hakemisessa vaihto-opiskelijoita orientaatiokurssilla, joten asiaa ei tarvitse jännittää ennen vaihdon alkua.

 Asuminen

Tartossa on tarjolla huoneita asuntoloista sekä runsaasti yksityisten vuokraamia asuntoja. Koska Tarton yliopiston Tallinnan yksikkö on ’’erikoistapaus’’, Tallinnasta joutuu käytännössä etsimään asunnon itse yksityiseltä vuokranantajalta. Viron asuntoja voi hakea esimerkiksi City 24 sivustolta, joka on saatavilla myös suomen kielellä. Hintataso on Suomeen verrattuna varsin edullinen, noin 300 eurolla voi löytää kivan kalustetun asunnon, tosin hinnat riippuvaisia myös sesonkista. Tartossa pärjää hyvin pitkälle kävelemällä tai pyöräillen, sillä kyseessä on pieni varsin kaupunki, mutta Tallinnassa kannattaa tarkistaa julkisen liikenteen yhteydet.

Hintataso on yleensäkin Suomea alhaisempi, mutta esimerkiksi ruokakaupassa hinnat vastaavat Suomen hintatasoa. Toisaalta taas ulkona syöminen ja muut aktiviteetit ovat usein edullisempia kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Opetus yliopistossa erosi jonkin verran siitä mihin olin tottunut Helsingin yliostossa. Ensinnäkin luennot eivät olleet niin massaluonteisia, vaan ryhmäkoot olivat pienempiä ja opiskelijoilta kysyttiin luennon aikana mielipiteitä ja tuotiin muutenkin aktiivisesti opetukseen mukaan, joka voi aluksi olla vierasta.

Tarton yliopiston opetus ei ole jaettu periodeihin, vaan tentit painottuvat lukukauden lopulle. Kesken lukukauden voi olla joitakin välikuulusteluja, mutta opetus keskittyy kuitenkin pääasiassa luentoihin ja seminaareihin.
Tiedot opetuspaikoista ja aikatauluista löytyivät yliopiston opintojärjestelmästä sekä yliopiston seinältä. Muutenkin tekniset ratkaisut eivät ole huonot ja käytössä on kotiyliopistosta tuttu Moodle-alusta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Voi olla yllättävää, että Virossa on pakollista käyttää heijastinta pimeällä ja sen puuttuessa voi saada poliisilta sakot. Onneksi yliopisto on varautunut tilanteeseen ja jakaa kaikille vaihto-opiskelijoille heijastimet vaihdon alussa.
Virossa pärjää yleensä melko hyvin englannilla ja jossakin paikoissa myös suomen kielellä. Maan läheisen sijainnin ansioista on helppoa pyytää läheiset vaikka vapaana viikonloppuna katsomaan meininkiä Virossa tai mennä yhteiselle kylpylälomalle.

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2019

Oikeustieteellsen tiedekunnan opiskelija

Asuminen ja vaihtoon lähtö

Alkuun voin todeta, että Islanti saattaa olla kallein ja turvallisin mahdollinen vaihtokohde.

Mahdollisesti myös ekologisin ja terveellisin. Saaren ehtii nähdä hyvin yhden lukukauden aikana, eikä koko lukuvuoden kestävä vaihto välttämättä juuri tarjoa lisää tähän. Edessä on jonkin verran patikointia, paljon uimista ja autossa istumista. Rikinkatkuun saa tottua, eikä hintatasoa jaksa kauhistella kovin kauaa. Kissoja on vähän joka paikassa.

Jokainen islantilainen puhuu englantia. Älä turhaan ota stressiä kielitaidosta.

Kalliiksi vaihto varmasti tulee. Islannin hintataso on hieman Norjaa kalliimpi ja Reykjavikin vuokrataso erittäin korkea. Yhteen lukukauteen upposi hieman alle 10 000€. Asumisjärjestelyistä ja omista kulutustottumuksista riippuen vaihdosta voisi mahdollisesti selvitä myös 7000-8000 eurolla. Halpaa Islannissa opiskelu ei missään nimessä ole. Lähde mieluummin kahden laukun kanssa. Se on halvempaa kuin ostaa tavaroita paikan päällä.

Islannissa kaikki on kallista. Erityisesti alkoholi, mutta myös esimerkiksi liha. Ainoat normaalia halvemmat tuotteet olivat: Pringlesit, tonic, Urheilujuomat ja ES.

Asuminen saattaa olla vaihdon järjestelyistä vaikein. On hyvin todennäköistä, että joudut ottamaan asunnon yksityiseltä, sillä yliopisto tarjoaa asunnon vain pienelle osalle opiskelijoista. Asuntoja voi haeskella esimerkiksi Facebook-ryhmissä. Huijauksia valitettavasti esiintyy.

En kuitenkaan suosittele jättämään asunnon etsimistä paikanpäälle. Hostellit ja hotellit eivät ole erityisen halpoja ja asuinnoista on kova kilpailu.

Itse hankin asuntoni housinganywhere.com välityssivuston kautta. Kyseinen sivu kuitenkin perii melko suuren välityspalkkion. Islannin yliopisto tarjoaa ”luotettava vuokralainen” sertifikaatin vaihto-opiskelijoille. Itse ehdin saada asunnon ennen kyseisten ohjeiden saapumista, joten en tiedä onko siitä juurikaan hyötyä.

Vuokrataso on Helsinkiin verrattuna n. 90% korkeampi. Itse maksoin 790€ pienestä soluhuoneesta 101 alueella, joka on Reykjavikin suosituimpia ja kalleimpia alueita. Moni tutuistani myös jakoi huoneita toisten vaihtareiden kanssa.

Muutoin vaihdon käytännönjärjestelyt hoituvat hyvin kivuttomasti. Yhden lukukauden oleskelevan suomalaisen ei tarvitse hankkia henkilötunnusta, vaan yliopiston tiskille rekisteröityminen riittää. Viisumia ei luonnollisestikaan tarvita.

Yliopiston suuntaan ei myöskään tarvitse hoitaa kovin paljoa paperitöitä. Yliopistolle tulee toimittaa ajoissa: opintosuunnitelma, opintosuoritusote, muutama passikuva. Lisäksi Nordplus haluaa opintosuunnitelman myös omalla lomakkeellaan.

Yliopiston sivuilta löytyy kaikkeen selkeät ohjeet:

https://english.hi.is/university/international_exchange_students

https://english.hi.is/node/14516

Paperien toimittamisen DL oli 1.10. ja vahvistus vaihtopaikasta tuli lokakuun lopussa.

Opiskelu

Kurssitarjonta oikeustieteellisen puolella ei ollut kovin laaja. Tarjolla oli ainoastaan viisi 6op kurssia ja yksi 2op kurssi.

Opetus oli hyvin vaihtelevan tasoista ja kurssit suhteellisen työläitä. Erityisesti verkkokokeet olivat paikoin erittäin raskaita ja saattoivat kestää monta päivää. Suulliset kokeet olivat hieman vähemmän kuormittavia, mutta niissä saattoi olla todella tiukka arvostelu. Ryhmäkoot olivat englanninkielisillä kursseilla pieniä (ainakin oikeustieteellisen puolella).

En henkilökohtaisesti voi suositella osaa EU-oikeuden kursseista. Niistä pääsee läpi lähes varmasti, mutta arvostelu on kyseenalainen eikä opetus kovin tasokasta. Osa kokeista ja kurssitöistä arvosteltiin lukematta niitä ollenkaan.

Mm. merilakia opettava Helgi Grétarsson on opettajana erittäin motivoitunut. Voin ilolla suositella hänen kurssejaan, mutta suosittelen varautumaan aika tiukkaan arvosteluun esseiden ja kokeiden osalta.

Lisäksi suosittelen ottamaan osaa Joseph Steinfieldin kursseille, mikäli tähän on tilaisuus. Kurssien läpäiseminen on 100% varmaan ja Steinfield on loistava luennoitsija. Kurssit löytyvät katalogista todennäköisesti kulloisenkin vastuuopettajan nimellä, sillä Steinfield toimii vain (säännöllisesti) vierailevana luennoitsijana.

Oikeustieteellisen puolella lähes kaikki kurssit pitävät sisällään luentoja, ryhmätöitä, esseitä sekä loppukokeen, joka voi olla suullinen koe, kotona tehtävä verkkokoe tai luokassa koneella tai paperilla tehtävä koe.

Muilla kursseilla kurssin sisältö vaihteli paljon kurssista riippuen. Itse opiskelin ainoastaan oikeustieteellisen kursseja, joten en tiedä muista kursseista paljoakaan. Tiettävästi muissa tiedekunnissa oli tarjolla mm. kenttäkursseja. Kurssit kestävät joko koko lukukauden tai puolet lukukaudesta. Poikkeuksena oli aiemmin mainittu 2op kurssi, joka oli ainoa läsnäolo pakollinen ja kesti viisi päivää. Läsnäolopakkoa on muissakin tiedekunnissa kuulemma vain muutamilla kursseista.

Kirjat täytyy hankkia itse. Ne täytyy käytännössä ostaa joko paikan päällä tai tuoda mukanaan Suomesta. Kurssikirjoja ei löydy kuin muutama kappale kirjastosta. Osalla kursseista kirjallisuus oli välttämätöntä lukea ja osalla kurssikirjoja ei lopulta tarvittu ollenkaan (riippumatta siitä oliko kirjat merkitty hankittavaksi vai ei).

Kursseille ilmoittautuminen jatkuu jonkin aikaa opetuksen alkamisen jälkeen ja kursseilta voi vielä tuonkin jälkeen jättäytyä pois. Muutoksia ehtii siis tehdä vielä lukukauden alettuakin.

(Opiskelija)elämä Islannissa

Islannin vaihtoon ei kannata lähteä, mikäli kaipaa vaihdoltaan juhlimista ja bileitä. Alkoholi on kallista, opiskelijaelämä melko vaatimatonta Suomeen verrattuna.

Ainakaan oikeustieteellisen puolella opiskelijajärjestöt eivät ottaneet vaihtareihin mitään kontaktia. Sekä Orator että Elsa viestivät lähinnä Islanniksi, eivätkä organisoi mitään vaihtareille suunnattua toimintaa.

ESN järjestää jonkin verran toimintaa, mutta paikallinen aktiiviporukka on pieni ja toiminta kuolemaan päin. ESN pyrki kuitenkin järjestämään tapahtumia vähintään kerran 1-2 viikossa. Useimmiten näitä pidettiin paikallisissa baareissa.

ESN myös myy jäsenkorttejaan, joilla pitäisi saada alennuksia yhteistyöbaareissa. Kortin ostamista kannattaa kuitenkin harkita kahdesti. Baarit eivät juuri pidä kiinni sopimuksistaan ja hinnat saattavat vaihtua jopa monta kertaa illassa – oli jäsenkorttia tai ei. Smokin Buffiniin ei kannata mennä. Se on edellä mainitusta malliesimerkki.

Mikäli kaipaat isompia opiskelijabileitä kannattaa pitää silmät auki Röskva:n ja Vaka:n vaalibileiden varalta kevätlukukaudella. Kyseessä on kaksi paikallista edustajistoryhmää, joista Vaka on hieman vastaanottavaisempi vaihtareille, mutta molempien tapahtumiin saa vapaasti osallistua.

Mikäli aiot juoda alkoholia muualla kuin baareissa, kannattaa ostokset tehdä jo lentokentällä. Tullin jälkeen monien alkoholijuomien hinta on 3-4 kertainen Suomeen verrattuna. Ruokakaupat eivät myy lainkaan yli 2,2% tuotteita, vaan kaikki alkoholi myydään valtion omistamassa viinakaupassa: vinbudin.is

Matkustelu Islannissa

Islannin vaihdon parasta antia on Islannin luonto.

Auton vuokraaminen on välttämättömyys sillä välimatkat ovat saarella pitkiä ja monet parhaista kohteista sijaitsevat kaukana Reykjavikista.

Saaren nähtävyyksien katsominen edellyttää pitkiä päivästä viikkoon kestäviä retkiä autolla. Kerää siis porukka kasaan ja vuokraa auto tai liity mukaan vaihtariporukkaan joka on lähdössä reissuun.

Kannattaa huomata, että moni paikallinen autonvuokrausfirma edellyttää 1200-3800€ vakuusmaksua luottokortilta. Firefly perii pienempää n. 500€ vakuusmaksua ja Blue car rental sekä Thrifty eivät vaadi vakuutta lainkaan.

Olin vaihdossa kevätlukukauden, mutta saattaisin itse suositella syyslukukautta. Keväällä monet teistä ovat suljettuja Huhti-toukokuulle ja erittäin huonossa kunnossa auettuaan.

Mikäli saavut Islantiin elokuussa sinulla, on hyvä tilaisuus tehdä monia asioita, joita voi olla vaikeampi tehdä keväällä. Esimerkiksi Lunneja voi nähdä Islannissa Huhtikuun lopusta syyskuun alkuun. Paras aika on paikallisten mukaan kesän lopussa, jolloin lunneilla on poikasia.

Kannattaa tehdä matkat saaren keskiosiin ja länsivuonoille kesän lopussa tai syksyn alussa ennen lumen tuloa. Talvella tiet ovat suljettuja eikä keskiosiin pääse ilman erikoisautoa.

Lennoista ja ajomatkoista ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Islannissa käytännössä kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla, vulkaanisella energialla ja tuulivoimalla. Vaihdon hiilijalanjälki jää siis suhteellisen pieneksi.

Seuraavaksi muutamia hyviä kohteita:

Islannissa on erittäin vahva kylpylä/uintikulttuuri. Geotermisesti lämmitettyjä uima-altaita on käytännössä jokaisessa kaupungissa. Reykjavikissa uimapaikat ovat pääsääntöisesti ulkoaltaita ja lämmitettyjä. Jos aiot käydä uimassa useammin kuin viidesti osta suoraan kymmenen kerran lippu.

Paremman kuvan kaupungin altaista saa tutustumalla niihin:

https://reykjavik.is/en/all-swimming-pools

Käy ainakin:

  • Reykjadalur – hot river, Oma suosikkini. Kuumien lähteiden lämmittämä vuoristopuro. Vesi on kohdasta riippuen 40-25 asteista. Paikka sijaitsee 45min ajomatkan päässä Reykjavikista ja kaupunkiin pääsee myös bussilla. Parkkipaikalta on n. 3km kävely, josta puolet ylämäkeen. Matkan varrella on paljon vulkaanista toimintaa. Älä lähde tänne sateella. Joki on silloin viileämpi.
  • Vestman saaret: Erittäin kaunis tulivuorisaari muutaman tunnin ajomatkan päässä. Loistava paikka nähdä lunneja. Käy myös katsomassa saaren kallioita ja ”Elephant rock”ia. Ennen varsinaista pesintäaikaa lunneja voi parhaiten nähdä vähän ennen auringonlaskua ja aamuvarhaisella. Älä siis hämmenny jos päivällä et näe ainuttakaan lunnia.
  • Glacier lagoon ja diamond beach: Jäävuoria ja musta hiekkaranta täynnä jäälohkareita. Paikan päällä voi myös nähdä hylkeitä. Lisäksi täältä on hyvä näkymä Saaren isoimmalle jäätikölle. VARO AALTOJA!
  • Kultainen kierros: Yleisin turistikierros. Kierroksen varrella voi nähdä mannerlaattojen erkanemisalueen, Geysireitä ja vesiputouksia. Virallisesti kierrokseen kuuluu kolme kohdetta: Þingvellir (mannerlaattojen erkanemisalueen), Geysir ja Strokkur (Geysir ja kuumia lähteitä) sekä Gullfoss (vesiputous). Lisäksi kannattaa pysähtyä Kerið (kraaterijärvi) sekä Faxafoss (vesiputous).
  • Valasretki: Monet suosittelevat käymään valassafarilla pohjoisessa, mutta myös Reykjavikista järjestetyillä retkillä voi helposti nähdä valaita. Hinnoissa ei ole juuri eroja firmojen välillä ainakaan Reykjavikissa. Special tours tarjoaa tällä hetkellä parhaan tarjouksen. Firma antaa -10% opiskelija-alennuksen ja 500 isk (muutama euro) hintaan voi ostaa samalla lipun valasmuseoon, jossa on aidon kokoisia malleja eri valaslajeista. Hinta n. 80-90€

Muita kohteita

  • Perlan: Luonnontieteellinen näyttely. Löytyy mm. jäätunneli. Myös yläkerran näköalatasanne ja ravintola ovat käymisen arvoisia.
  • Hallgrímskirkja ja sen torni
  • Vik ja sen ympäristö. Paljon erilaisia nähtävyyksiä.
  • Länsivuonot: Paljon kohteita. Retki mahdollinen ainoastaan keväällä lumien sulamisen jälkeen ja kesällä sekä syksyllä ennen teiden sulkemista
  • Esja: Vuori Reykjavikin lähellä. Suosittu patikointikohde.
  • Kuumia lähteitä ympäri saarta. Osa uimakelpoisia – osa ei. Katso linkki jutun lopussa.
  • Mývatn Nature Baths – kylpylä pohjoisessa
  • Secret lagoon: Kuumien lähteiden ympärille rakennettu uima-allas. Tämän voi yhdistää kultaiseen kierrokseen.
  • Snæfellsnes, Niemimaa, jonka alueella on paljon nähtyvyyksiä. Älä kierrä kokonaan, jos et ole jatkamassa pohjoiseen. Puolet pohjoispuolen teistä on sorateitä, eikä niiden varrella ole mitään nähtävää. Takaisin voi kääntyä Kirkjufell vuoren jälkeen.
  • Vatnshellir Cave: (Näitä löytyy myös muualta)

Kalliimpia kohteita:

  • Blue lagoon 85€
  • Jäätikköretki: Monia mahdollisuuksia. Käy talvella. Keväällä/kesällä sulaminen tekee jäätiköistä valkoisempia ja tuo tuhkan esiin. Talvella näkyvä sininen jäätikkö on kauniimpi. Hinnat 80-200€
  • Silfra: Snorklausta kuivapuvussa Þingvellirin alueella kallion halkeamissa. Näkyvyys on erinomainen ja vesi kylmää. Hinta 100-200€ riippuen firmasta
  • Thrihnukagigur: Laskeudu sammuneeseen tulivuoreen. Kokemus on erittäin hieno ja värit kraatterin sisällä kauniita. Hinta n. 300-350€
  • Ratsastus: En kokeillut, mutta moni oli kiinnostunut mahdollisuudesta ratsastaa Islanninhevosella.

Kaikkien kohteiden luettelointi ei ole mahdollista. Kannattaa hyödyntää googlea ja opaskirjoja. Kivoja paikkoja löytyy vielä paljon lisää.

Huomaa että hinnat on laskettu oman vaihtoni aikaisella kurssilla: 1€ = n. 135 ISK. Rahayksikkö ei ole kovin vakaa. Vaihda/nosta rahaa vasta paikan päällä.

Muita neuvoja:

Lataa ainakin nämä sovellukset:

  • Strætó: Bussilippusovellus. Busseissa voi ostaa lippuja myös käteisellä, mutta vaihtorahaa kuskit eivät anna. Paikallisbusseihin voi ostaa myös opiskelijahintaisen kausilipun, mutta siihen liittyy hiukan bryrokratiaa.
  • AppyHour: Sovellus listaa kaikki kaupungit baarit ja näiden Happy Hour tarjoukset hintoineen. Sovellus on suhteellisen hyödyllinen, sillä baarien hintataso on korkea ja olut voi usein maksaa (tarjousten ulkopuolella) 8-15€ per tuoppi.
  • EUR x ISK: Islannin kruunun ja euron muuntosuhteeseen ei ainakaan tällä hetkellä ole järkevää tai helposti muistettavaa sääntöä, joten sovellus on erittäin hyödyllinen.
  • Auror: Paras tarjolla oleva sovellus revontulien metsästykseen. Selkeästi näkyviä revontulia ei ole kovin usein, etkä halua missata harvoja tilaisuuksiasi.

Hyödyllisiä sivuja:

  • https://hotpoticeland.com/ Sivuston avulla on helppo löytää uimapaikkoja. Kartta näyttää kuumat lähteet ja uima-altaat sekä huoltoasemat.

Ota mukaan:

  • Ulkoiluvaattee
  • Maastokengät, maiharit tms. (jätä tennarit ja muut vastaavat kotiin Islannissa patikoidessa kaipaa hyviä kenkiä jo ihan oman turvallisuuden vuoksi).
  • Uimapuku (Jos et aio uida en tiedä mihin oikein käytät aikasi)
  • Elektroniikka (Kallis maa. Enough said)
  • Hyvä reppu. Auttaa kivasti patikoidessa
  • Taskulamppu/otsalamppu. Pimeä tulee aikaisin ja näitä tarvittiin aika usein
  • Kurssikirjat. Jos laukussa on tilaa, niin nämä on halvempaa tuoda Suomesta. Huom! Kurssien kirjalistat eivät kuitenkaan aina ole ajan tasalla ennen lukukauden alkua.
  • Luottokortti. Jos aiot vuokrata auton tämä on pakollinen.

Pidä hauskaa. Matkustele. Älä tipu Geysiriin.

 

Vaihtokertomus, Zagrebin yliopisto, syksy 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtokohteen valinta

Olin vaihdossa Zagrebin yliopistossa syyslukukaudella 2018. Vaihtokohteeni valikoitui osittain sattumanvaraisesti. Halusin alun perin Itä-Eurooppaan tai slaavimaahan. Selaillessani vaihtoehtoja Zagrebin yliopiston kurssivalikoima nousti Zagrebin hyväksi vaihtoehdoksi. Kurssivalikoima oli laaja, se oli helposti löydettävissä ja kurssit vaikuttivat mielenkiintoisilta. Opiskelen oikeustiedettä ja EU-oikeus on yksi mielenkiintoisimmista oikeudenaloista, joten uusimpana EU:n jäsenvaltiona Kroatialla oli tarjota laaja valikoima EU-oikeuden kursseja. Kaiken tämän lisäksi Balkanin historia kiehtoo minua, joten päädyin hakemaan ensimmäisenä vaihtokohteenani Zagrebiin ja pääsin haluamaani kohteeseen.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä muistilistallani oli paljon asioita. Sain tietää hyväksymisestäni Helsingin yliopiston puolelta maaliskuussa ja toukokuun 10. päivään mennessä tuli hakea Zagrebin yliopistoon. Virallisen hyväksynnän Zagrebin yliopistolta sain vasta heinäkuun alussa.

Hain yliopiston asuntolasta huonetta jo ennen hyväksyntääni, sillä deadline asunnon hakemiselle oli jo huomattavasti aikaisemmin. Lopulta päädyin kuitenkin yksityiseltä vuokraamaamme kimppa-asuntoon, mikä oli hyvä vaihtoehto, sillä näin sain oman huoneen. Asuntolat ovat edullisia Zagrebissa (halvin luokkaa 70e/kk!), mutta yksityisyyttä niissä ei ole, koska huoneet ovat pieniä ja niissä asuu vähintään kaksi henkilöä. Opintotuki riitti hyvin huoneeseen kimppakämpässä, joten päädyin tähän vaihtoehtoon. Kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi hakea myös asuntolapaikkaa.

Varasin lennot Zagrebiin vasta saatuani hyväksynnän Zagrebin yliopistosta. Lisäksi huolehdin rokotukset kuntoon, koska asuntola vaati todistukset tietyistä rokotuksista. Hoidin myös vakuutusturvan kuntoon ja jälleenvuokrasin Suomen asuntoni. Sen jälkeen, kun asunto Zagrebissa varmistui, pystyin ottamaan loppuajan suhteellisen rennosti. Liikaa stressiä ei kannatakaan ottaa, vaikka asuntoa ei heti löytyisikään. Useat ystäväni, joilla ei ollut pysyvää asuntoa saapuessaan, löysivät parin viikon sisällä asunnon yksityiseltä. Facebook-ryhmät ovat parhaita reittejä etsiä asunto, kannattaa kuitenkin olla terveen epäileväinen, ainakin jos asunnon tarjoaja vaatii suurta vuokravakuutta ennen kuin olet nähnyt asunnon. Jos pitkäaikaista asuntoa ei heti löydy, saa esimerkiksi Airbnb:stä sesongin ulkopuolella varsin edullisia asuntoja väliajaksi. Asuntomarkkinat vaikuttivat kuitenkin olevan Zagrebissa vuokraajalle edulliset.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Zagrebiin vasta orientaatioviikon alussa. Yliopistolle tarvitsi kuitenkin mennä vasta noin 1.5 viikkoa saapumiseni jälkeen. Saavuttuani Zagrebiin ensimmäinen asia oli käydä hakemassa pakollinen OIB-tunnus paikallisesta Verohallinnosta. Ilman OIB-tunnusta ei voinut kirjoittautua yliopistolle.

Ensimmäiset yliopistolla menivät tiedekuntaan kirjoittautumisessa ja kurssien valitsemisessa. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa kursseilla oli aloitustapaamiset, joiden aikataulu oli kerrottu etukäteen. Ensimmäisellä kerralla lyötiin sitten lukkoon muut kurssin opetus- ja tenttiajankohdat. Täytyy myöntää, että näin suomalaisena mieltä riipi se, että aikatauluja ei oltu etukäteen päätetty, vaan ensimmäisessä tapaamisessa huutoäänestettiin opetuksen ajankohdista. Mikään ajankohta ei tietenkään sopinut kaikille. Jokaisella ensimmäisellä tapaamisella oli siis pakko käydä toteamassa tai kysyä joltain tuttavalta, milloin kurssi järjestetään, jotta kurssit sai valikoitua niin, etteivät aikataulut mene päällekkäin. Kurssit piti lopulta vahvistaa noin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olin kirjoittautunut tiedekuntaan. Pyrin saamaan perjantain ja maanantain mahdollisimman tyhjiksi opetuksesta viikonloppureissuja varten. Tässä myös onnistuin.

Muutenkin paperia pyöritetään Zagrebissa huomattavasti enemmän kuin Suomessa ja useat asiat on pakko käydä hoitamassa kasvokkain. Netin kautta ei onnistu oikein mikään. Asioissa saattaa myös kestää aikaa. Yliopistolla on hyvät ohjeet kaikkeen pakolliseen byrokratiaan. Myös muilta vaihtareilta kannattaa rohkeasti kysyä asioita vaikka yhteisissä whatsapp-ryhmissä. Joku yleensä aina tietää.

Opiskelu ja opetus

Kuten todettu, kurssien valitseminen ja aikataulujen venkslailu aiheutti minulle parran pärinää. Näin ainakin oikeustieteellisen tiedekunnan puolella. Kun kurssit lopulta saatiin lyötyä lukkoon, alkoi opetus. Useiden kurssien rakenne oli sellainen, että aluksi oli opetusta noin kolme kuukautta. Opetus saattoi sisältää myös esitelmien pitämistä. Kurssin lopussa kirjoitettiin pitkät esseet ja/tai pidettiin open book exam ja näiden perusteella saatiin sitten arvosanat. Opetus oli kuitenkin laadukasta ja ryhmät mukavan pieniä ainakin Erasmus-kursseilla. Juridinen englannin kielen taitoni parani huomattavasti vaihdon aikana erityisesti suullisen ilmaisun osalta. Kursseilla joutui oikeasti osallistumaan keskusteluun, kun kurssilaisia oli vähän. Muutamalla kurssilla oli myös oikeustapausharjoitteita sekä simuloituja oikeudenkäyntejä ja neuvotteluita, jotka kehittivät taitoja, joita ei ehkä Suomessa ollessa olisi tullut oikiksessa kehitettyä. Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen opetukseen ja kurssien järjestelyihin.

Mainitsen myös tässä yhteydessä opiskelijaravintola Menzat. Niitä on ympäri kaupunkia, ja niistä saa erittäin edullista opiskelijamurkinaa. Opiskelijahintainen annos on yleensä noin 1-2 euroa. Ruoan laatu ei välttämättä ole parasta ja ruoka ei ole ehkä terveellisintä, mutta mahan sai täyteen edullisesti. Menzaa varten kannattaa hankkia opiskelijakortti mahdollisimman nopeasti.

Vaihtoelämä Zagrebissa opiskelun ulkopuolella

Zagrebissa paikallinen ESN on erittäin aktiivinen ja järjestää paljon toimintaa. Toimintaan kannattaa lähteä heti alussa mukaan ja yrittää jaksaa käydä juhlissa ainakin alkuaikana. Porukkaan on helpompi päästä näin mukaan. ESN järjestää myös matkoja, mutta matkat täyttyivät todella nopeasti, joten pääsin käymään vain yhdellä ESN:n järjestämällä reissulla. Kannattaa kuitenkin ottaa vaihdosta kaikki irti ja reissata paljon, vaikka sitten yksin tai ystävien kanssa. Yleensä aina joku lähtee reissuun mukaan. Balkanilla on paljon historiallista nähtävää ja Balkanin maissa on hienoa luontoa. Myös Keski-Euroopan suuntaan on helppo reissata.

Suosittelen myös jatkamaan omia harrastuksia vaihdon aikana. Harrastan itse kamppailulajeja ja etsin Zagrebista sopivan seuran, missä jatkoin harjoittelua. Harrastuksissa pääsee tutustumaan paikallisiin paremmin ja helpommin kuin yliopiston tai bileiden kautta, joissa vaihtarit ovat suurimmaksi osaksi keskenään. Kroatialaiset ovat mukavia ja erittäin lämminhenkisiä, kun heihin pääsee tutustumaan. Kävin myös kampuksilta löytyvillä kuntosaleilla, joissa on erittäin edullista treenata opiskelijakortilla. Kuukauden jäsenyys maksoi noin 10-15 euroa.

Englantia Kroatiassa puhutaan vaihtelevasti. Nuoret puhuvat englantia ihan hyvin, mutta osa vanhemmasta ja keski-ikäisestä väestöstä puhuu hieman huonommin. Yliopistolla professorit ja opiskelijat puhuivat kuitenkin varsin hyvää englantia. Venäjän kielen osaaminen voi myös auttaa Kroatiassa, sillä kroatian kieli on suhteellisen lähellä venäjän kieltä.

Kaiken kaikkiaan vaihtokokemukseni oli mahtava ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Toivotan hyvää vaihtoa myös sinulle!

Vaihtokertomus, University of Aberdeen, syksy 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo pitkään ennen vaihtokohteen valitsemista, että se tulisi olemaan jossakin päin Skotlantia. Vertailtuani eri kaupunkeja päädyin valitsemaan Aberdeenin, sillä se oli kaupunkina sopivan kokoinen ja olin kuullut Aberdeenin yliopistosta paljon hyvää. Kohdeyliopiston sivulta löytyi kattavat ohjeet hakuprosessin eri vaiheisiin ja hakeminen menikin kaiken kaikkiaan todella mutkattomasti. Täytin hakemuksen huhtikuun lopussa ja sain tiedon hyväksymisestä kesäkuun puolivälissä. Hyväksymiskirjeen mukana tuli tietoa yliopiston tarjoamasta majoituksesta, ja täytin majoitushakemuksen heti samana päivänä. En ollut uskoa silmiäni, kun sain vahvistuksen asuntolapaikasta heti seuraavana aamuna. Ennen vaihdon alkamista minun piti vielä hankkia pidennetty matkavakuutus ja rekisteröityä sähköisesti Aberdeenin yliopistoon. Rekisteröitymiseenkin oli tarjolla kattavat ohjeet ja se onnistui vaivattomasti. Aberdeenin yliopisto onnistui mielestäni hyvin tiedon välittämisessä ja kansainvälisten opiskelijoiden toivottamisessa tervetulleeksi yliopistoon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muuttaminen Aberdeeniin oli kaiken kaikkiaan todella helppoa. Yliopisto järjesti kansainvälisille opiskelijoille tervetuliaispäivän, jonka kuluessa sai vastauksen kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja pääsi tutustumaan yliopiston toimintatapoihin. Ensimmäisellä viikolla piti myös tavata oma opettajatuutori, jonka kanssa tehtiin lopulliset kurssivalinnat ja ilmoittauduttiin kursseille. Otin tapaamiseen mukaan vain vaihtohakemuksen yhteydessä täyttämäni learning agreementin, ja se riitti hyvin. Kurssi-ilmoittautumisten jälkeen piti vielä käydä tekemässä final registration, jossa varmistettiin, että kaikki tarvittavat ilmoittautumistoimenpiteet oli tehty. Muuta alkubyrokratiaa ei ollut.

Yliopiston vaakuna ja New King’s

Aberdeeniin (ja oletan, että muuallekin Skotlantiin) saapuessa kannattaa ilmoittautua heti paikalliselle lääkäriasemalle, mikäli uskoo tarvitsevansa lääkäriä vaihdon aikana. Itse sairastuin heti ensimmäisellä viikolla ja olin lopulta sairaana yli viisi viikkoa. En ollut tehnyt ilmoittautumista, joten yrittäessäni varata aikaa lääkärille minulle kerrottiin, että minun pitäisi ensin mennä paikan päälle rekisteröitymään ja vasta sen jälkeen voisin varata ajan. Löysin kuitenkin lopulta yhden lääkäriaseman hieman kauempaa, joka suostui ottamaan ilmoittautumiseni vastaan puhelimessa ja varaamaan minulle ajan heti seuraavalle päivälle. Sain viikkojen sairastelun jälkeen vihdoinkin antibioottikuurin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ongelmani olisi varmasti ratkennut huomattavasti nopeammin, jos olisin heti alussa ilmoittautunut läheiselle lääkäriasemalle. Varsinainen lääkärikäynti sujui helposti, ja yllätyin positiivisesti kuullessani kaikkien reseptilääkkeiden olevan Skotlannissa maksuttomia.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Aberdeenin yliopistossa oli ainakin oikeustieteellisessä tiedekunnassa melko erilaista kuin Helsingissä. Jokaisella kurssilla oli muutama luento viikossa, ja näiden lisäksi kursseilla oli joka toinen viikko tutoriaali, jossa tehtiin tehtäviä pienryhmissä. Tutoriaaleihin ei voinut mennä valmistautumatta etukäteen. Jokainen yksittäinen opetuskerta kesti 50 minuuttia. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa kaikki luennot nauhoitettiin ja luennoille osallistuminen oli vapaaehtoista. Sairaana ollessani jouduin jättämään lähes kaikki luennot väliin ja kuuntelemaan nauhoitukset kotona, mikä toimi yllättävän hyvin. En kuitenkaan suosittelisi sitä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Suoritin yhden kurssin toisessa tiedekunnassa, ja siellä luentoja ei nauhoitettu, sillä ne olivat kaikille pakolliset. Tällä ylimääräisellä kurssilla oli myös muista kursseistani poiketen tutoriaali joka viikko. Luennot olivat kaikille yhteiset, mutta tutoriaaliaikoja oli useampi viikossa ja niistä piti kurssi-ilmoittautumisen jälkeen itse valita omaan aikatauluunsa sopiva ajankohta.

King’s College, joka on vuodelta 1495

Suoritin melko matalan tason kursseja, sillä halusin opiskella itseäni kiinnostavia aiheita ja vain osa kursseissa oli tarjolla syksyllä. Vaatimustaso ei ollut kursseillani erityisen korkea, joten opiskelu oli melko helppoa. Opetus oli mielestäni kuitenkin todella korkealaatuista ja nautin kaikista kursseistani. Opiskelu oli pääsääntöisesti itsenäistä, vaikka joka viikko olikin useita opetussessioita.  Kaikilla kursseillani oli loppukoe, joiden lisäksi kirjoitin syksyn aikana muutaman esseen ja tein pienempiä tehtäviä tutoriaaleja varten. Yksi kämppiksistäni oli myös oikeustieteen opiskelija, ja hän joutui kotiyliopistonsa vaatimuksista johtuen valitsemaan viimeisen vuoden opiskelijoille tarkoitettuja kursseja, joita ei normaalisti suositella lainkaan vaihto-opiskelijoille. Hänen kokemuksensa opiskelusta Aberdeenin yliopistossa ei ollut lainkaan yhtä miellyttävä kuin minulla, sillä hänen kurssiensa vaatimustaso oli todella korkea. Eri vuosikurssien kurssien välillä on siis todellista eroa, mikä kannattaa ottaa huomioon kurssivalintoja tehdessä.

Kävelymatka yliopistolle Seaton Parkin läpi

Asuminen

Aberdeenin yliopisto tarjoaa useita erilaisia majoitusvaihtoehtoja, joista suurin osa sijaitsee Hillhead Student Village -nimisessä opiskelijakylässä. Opiskelijakylä sijaitsee Aberdeenin vanhassa kaupunginosassa noin 15 minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta ja 15 minuutin bussimatkan päässä Aberdeenin keskustasta. Hillhead on mahtava paikka, sillä asuntoloiden lisäksi opiskelijakylästä löytyy kaksi pesulaa, käteisautomaatti ja bussipysäkki sekä päärakennus, jonka vastaanotto on auki 24/7. Päärakennukselta löytyy myös pieni kauppa, ravintola, opiskelutiloja, tietokoneluokka, jumppasali jne. Rakastin Hillheadissa asumisen helppoutta, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Asuntolani Hillhead-opiskelijakylässä

Hillheadissa on useita erilaisia asuntoloita, joiden viikkohinnat vaihtelevat 89 ja 147 punnan välillä. Kalleimmassa vaihtoehdossa vuokraan sisältyy ruokailukortti, jonka avulla voi ”ostaa” ruokaa useista yliopiston ylläpitämistä kahviloista ja ruokaloista. Asunnot jaetaan yleensä samaa sukupuolta olevien kanssa ja vaihto-opiskelijat pyritään sijoittamaan samoihin asuntoihin. Tunsin kuitenkin muutamia amerikkalaisia vaihtareita, joiden kaikki asuinkumppanit olivat paikallisia. Vain yhdessä vaihto-opiskelijoille tarjolla olevista asuntoloista on jokaiselle asukkaalle oma kylpyhuone. Kyseinen asuntola on vaihtoehdoista toiseksi kallein (145 puntaa / viikko), mutta päädyin silti valitsemaan sen. Huoneessani oli 120 cm leveä sänky, työpöytä ja vaatekaappi sekä pieni yksityinen kylpyhuone, jossa oli suihku. Keittiön ja oleskelutilan jaoin neljän muun vaihtarin kanssa, jotka olivat kotoisin eri puolilta Eurooppaa.

Jokaisella asuntolalla on oma Facebook-ryhmä, jonka kautta voi esimerkiksi etsiä tulevia kämppiksiä jo ennen asuntoon muuttamista. Tutustuinkin kolmeen neljästä kämppiksestäni kesä-heinäkuussa, ja sovimme muun muassa yhteisten keittiötarvikkeiden ostamisesta jo kesällä. MyUniSupplies-niminen yritys tekee yhteistyötä Aberdeenin yliopiston kanssa ja tarjoaa tuleville majoittujille mahdollisuuden tilata tarvikkeita keittiöön ja makuuhuoneeseen jo ennen Aberdeeniin saapumista. Tilatut tuotteet toimitetaan valmiiksi majoittujan huoneeseen, jotta ensimmäisinä päivinä ei tarvitsisi lähteä metsästämään esimerkiksi peittoja ja tyynyjä. Palvelun käyttämisestä joutuu pulittamaan jonkun verran, mutta olin itse erittäin tyytyväinen päätökseeni tilata kaikki tarvittavat tavarat etukäteen, kun lentoni myöhästyi kuusi tuntia ja saavuin asuntolalle vasta puolenyön aikoihin.

Yliopiston omien majoitusvaihtoehtojen lisäksi Aberdeenista löytyy muitakin opiskelija-asuntoja tarjoavia yrityksiä ja tietenkin myös yksityisiä vuokra-asuntoja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Rakastin Aberdeenia kaupunkina ja sinne sopeutuminen oli erittäin helppoa. Aberdeenin lempinimi on The Granite City, ja syyn kyllä huomaa heti Aberdeeniin saapuessaan: koko kaupunki on rakennettu vaaleanharmaasta graniitista. Aberdeen oli myös mielestäni todella turvallinen kaupunki, ja uskalsin liikkua siellä huomattavasti vapaammin kuin esimerkiksi Helsingissä. Hintatasoltaan se on lähellä Suomea, mutta elintarvikkeet ovat siellä hieman edullisempia ja varsinkin juomat olivat todella edullisia niin kaupoissa kuin ravintoloissakin.

Aberdeen on opiskelijakaupunki, joten siellä järjestetään jatkuvasti erilaisia opiskelijabileitä. Yliopiston yhteydessä toimii myös yli sata erilaista kerhoa ja yhdistystä. Tarjolla on esimerkiksi urheiluun, musiikkiin ja politiikkaan liittyviä kerhoja, ja ne kaikki järjestävät erilaisia tapahtumia. Liityin itsekin useampaan kerhoon ja osallistuin myös esimerkiksi vegaaniyhdistyksen kokkauskurssille, vaikka en kyseiseen yhdistykseen kuulunutkaan.

Patikointia Old Man of Storrille (Isle of Skye)

Aberdeenista on myös helppo matkustaa minne tahansa Skotlannissa ja Englannissa. Edinburgh ja Glasgow ovat kumpikin alle kolmen tunnin junamatkan päässä, ja esimerkiksi ihan Aberdeenin vieressä on pieni rantakaupunki nimeltä Stonehaven, jossa sijaitsee upea Dunnotar Castle. Aberdeenshirestä löytyy myös niin kutsuttu Castle Trail eli suuri määrä linnoja, joita kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Ylämaiden pääkaupunki Inverness on myös noin kolmen tunnin päässä Aberdeenista, ja Invernessistä taas on helppo tehdä retkiä muualle ylämailla (kuten Loch Nessille) ja Skotlannin saarille. Julkinen liikenne toimii hyvin niin Aberdeenissa kuin Skotlannissa yleisestikin, ja lähes minne tahansa pääsee ilman autoa. Auton vuokraaminen on kuitenkin monesti helpompi tapa järjestää siirtyminen paikasta toiseen etenkin suurempien kaupunkien ulkopuolella. Tein vaihtoni aikana useita ikimuistoisia retkiä eri puolille Skotlantia.

Kilt Rock ja Mealt Falls (Isle of Skye)
Isle of Skye

Vaihtokertomus, Aarhusin yliopisto, Tanska, syyslukukausi 2018

Oikeustieteen opiskelija

Ennen vaihtoon lähtöä

Aarhusin yliopistoon vaihtoon hakeminen oli erittäin helppoa. Helsingin yliopistolta saadun hyväksynnän jälkeen tuli täyttää sähköinen hakemus Aarhusin yliopiston nettisivujen kautta. Tarvittavia dokumentteja ei ollut juurikaan, eikä esimerkiksi minkäänlaista todistusta kielitaidosta tarvittu. Helppoa hakemisesta teki myös se, että samalla hakemuksella sai tehtyä myös asuntohakemuksen. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että nopeus on valttia, sillä kaikille ei voida taata asuntoa yliopiston puolesta. Hakemus kannattaa siis tehdä mahdollisimman pian, jotta asunnon saaminen on varmempaa. Hyväksymiskirje tuli sähköisesti kohtuullisen nopeassa ajassa. Itse olin tehnyt hakemuksen jo hyvissä ajoin ennen määräaikaa ja sainkin hyväksymiskirjeen jo ennen hakuajan päättymistä. Asuntotarjous tulee erillisellä sähköpostilla, ja sen tuleminen saattaa kestää. Ei siis tarvitse olla huolissaan, jos asuntotarjousta ei heti kuulu.

Kurssivalinnat tehdään ennen vaihtoon lähtöä, eikä niitä ole mahdollista muuttaa enää paikan päällä. Jouduin tekemään valintoja uudestaan useita kertoja, sillä melkein mitään alkuperäisistä valinnoistani ei järjestettykään. Samoin lopullisiin kursseihin en loppujen lopuksi pystynyt täysin vaikuttamaan, sillä minun piti valita minulle lähetetystä noin kymmenen kurssin listasta viisi minulle mieluisinta, joista vaihtokoordinaattori ilmoitti minut sitten kolmelle.

Aarhusin yliopisto järjestää kaikille myös oman paikallisen tuutorin, jonka tulisi olla yhteydessä jo ennen lähtöä. Koin muutenkin, että yliopistolta sai erittäin hyvät ohjeet siitä, mitä pitää ottaa huomioon ja hoitaa ennen lähtöä. Tanskaan on muutenkin helppo lähteä, sillä viisumeita tai vastaavia ei tarvita, riittää, että muistaa ostaa lentoliput, hoitaa matkavakuutuksen ja osoitteenmuutokset kuntoon, ja ottaa mukaan eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä passi. Lähdön suunnittelussa on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että hyväksymiskirjeessä oleva alkupäivämäärä kertoo varsinaisten opintojen alkupäivän mutta paikalla tulee olla jo noin viikkoa ennen alkavassa orientaatiossa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäinen asia, jonka tein saavuttuani Aarhusiin oli yliopistolle ilmoittautuminen sekä asunnon avaimen hakeminen. Nämä molemmat hoituivat kätevästi samassa paikassa International Centerissä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että IC:n aukioloajat ovat aika rajalliset, joten jos on saanut asunnon yliopiston kautta ja haluaa päästä heti asuntoon, tulee paikalla olla ajoissa tai esimerkiksi tanskalaista tuutoria voi pyytää hakemaan avaimen.

Yliopistolle ilmoittautumisen yhteydessä saa opiskelijakortin, jota tarvitaan muun muassa kokeissa henkilöllisyyden todistamiseen, joten se on hyvä muistaa tilata etukäteen! Lisäksi saa lyhyen orientaation sekä tervetuliaispussin, josta löytyy muun muassa tärkeitä ohjeita ja papereita sekä hyödyllistä informaatiota. Yliopistolle ei ole pakollista ilmoittautua heti saavuttuaan mutta se täytyy kuitenkin tehdä ennen opintojen alkua.
Asukkaaksi ei tarvitse mennä erikseen ilmoittautumaan, sillä yliopisto järjesti kaikki tarvittavat kaupungin viranomaiset tulemaan yhtenä päivänä yliopistolle, jolloin saa helposti hoidettua kaikki tarvittavat asiat kuntoon yhdellä kertaa. Itse täytyy vain huolehtia, että tulee paikalle ja, että on kaikki tarvittavat dokumentit mukana, joita toisen pohjoismaan kansalaisena ei tarvita montaa ja yliopisto antaa tähänkin hyvät ohjeet. Byrokratiaa helpottaa myös, että paikallisen hetun eli CPR numberin hakeminen ei ole suomalaiselle pakollista, silloin kun oleskelu kestää alle 6 kk. Vaikka CPR numberin kanssa esimerkiksi kirjastosta kirjojen lainaaminen ja lääkäriin meneminen on helpompaa, kannattaa pohtia haluaako numeroa siltikään hakea, sillä tanskalaiset viranomaiset ilmoittivat Suomeen minun muuttaneen Tanskaan vakituisesti, mikä tuli minulle täysin yllätyksenä palattuani takaisin. Sama kävi myös islantilaiselle vaihtarikaverilleni.

Asuminen

Itse sain asunnon yliopiston kautta, ja myös suurin osa muista tapaamistani vaihtareista asui yliopiston opiskelija-asunnoissa. Asuntoja on yksiöistä erilaisiin soluihin ja kimppaomakotitaloihin.  Asuntojen hintataso on yleisesti hieman Helsingin vastaavia korkeampi, mutta asunnot ovat pääosin ihan kohtuuhintaisia. Yliopisto tarjoaa kuitenkin enintään vain yhtä asuntoa ja jos tarjottua asuntoa ei ota vastaan, on asunto etsittävä muuta kautta. Hakemuksessa saa esittää toiveensa asumismuodosta mutta takeita toiveiden täyttymisestä ei ole. Asuntojen kunto vaihtelee myös suuresti, samoin niiden sijainti. Kaukaisempaakaan asuntoa ei kannata heti hylätä, sillä pyörällä ja/tai bussilla pääsee helposti kulkemaan ympäri kaupunkia. Minun asuntoni oli uudehko yksiö noin 2 km yliopistolta ja 4 km:n päässä keskustasta. Asunto oli kalustettu ja sieltä löytyi kaikki tarpeelliset astiat. Huomioon kannattaa myös ottaa, että vuokra pitää maksaa luottokortilla.

Suurimmalla osalla jos ei kaikilla asuntoloilla on myös omat Facebook-ryhmänsä, joihin kannattaa liittyä. Niissä ilmoitetaan yhteisistä tapahtumista ja muusta tärkeästä informaatiosta koskien ko. asuntolaa.

Opiskelu ja opetus

Oikeustieteellisen opetus pidetään yliopiston pääkampuksella ja opetus käymilläni kursseilla oli englanniksi. Suurin osa kursseista on 10 opintopisteen kursseja, mikä tarkoittaa sitä, että yhden lukukauden aikana kursseja suoritetaan kolme. Kaikki kurssit kestävät aina koko lukukauden ajan ja kunkin kurssin luentoja on kerran viikossa kolme tuntia, lukuun ottamatta lopussa olevaa lyhyttä ’lukulomaa’ ennen tenttejä sekä yhtä viikon lomaa lukukauden puolivälissä.  Opetusta on viikossa yhteensä siis yhdeksän tuntia. Luennoilla on opiskelijoita 30-40 ja ne pidetään luokkahuonemaisissa huoneissa. Opetukseen osallistuminen ei ole pakollista, mutta suosittelen osallistumaan ainakin suurimmalle osalle kerroista, etenkin silloin kuin kurssin koe järjestetään suullisena, sillä opettajat antavat kursseilla erittäin hyviä vinkkejä ja ohjeita siitä, kuinka kokeessa tulee vastata ja minkälaisia kysymyksiä siinä tullaan kysymään. Useilla kursseilla tehtiin myös paljon ryhmätöitä ja erilaisia harjoituksia.

Kampuksella

Kokeet ovat aina lukukauden päätteeksi, jolloin ne suoritetaan parin viikon – kuukauden aikana riippuen valituista koepäivistä. Pääsääntöisesti koepäivän saa itse valita noin kahdesta tai kolmesta eri vaihtoehdosta, jotka usein esimerkiksi syyslukukautena jakautuvat sekä joulukuulle että tammikuulle. Suullisia kokeita ei kannata pelästyä, sillä kokeen reputtaminen on aika vaikeaa, varsinkin jos on käynyt luennoilla. Yleensä opettaja antaa etukäteen tehtävän, joka pitää valmistella kokeeseen ja, josta kokeessa sitten keskustellaan tai esimerkiksi listan kysymyksistä, joista jotkin tullaan kokeessa kysymään. Lisäksi meillä sai olla kokeessa joitain materiaaleja mukana, joita sai käyttää apuna mutta koeaika meni niin nopeasti, etten edes ehtinyt miettimään kirjan selaamista. Kaikki kokeet eivät kuitenkaan ole suullisia, ja minun yksi kokeistani oli kirjallinen ’take home exam’.

Kirjat kursseille pitää ostaa itse. Kirjastossa on ainoastaan yksi kirja kutakin kurssikirjaa, eikä sitä saa viedä sieltä pois. Kampukselta löytyy oma kirjakauppa, josta (pitäisi) löytyä kuinkin kurssin kirjat. Kirjoja voi löytyä netistä halvemmalla mutta kannattaa ottaa huomioon, että Tanskassakaan posti ei toimi aina moitteettomasti (nimim. odotin yhtä kirjaani kaksi kuukautta). Lisäksi on olemassa Facebook-ryhmä, jossa myydään käytettyjä oppikirjoja, mutta yhdenkään minun kurssini kirjoja sieltä ei tuona syksynä löytynyt, koska kirjat olivat aivan uusia. Ryhmästä kuitenkin kannattaa kysellä paikalliselta tuutorilta.

Muuta hyödyllistä tietoa

Tanskan hintataso on Suomen hintatasoa korkeampi, mutta pienellä etsimisellä Aarhusistakin löytyy kohtuuhintaisia ravintoloita, kahviloita ja aktiviteetteja. Ruokakaupoista edullisimpia ovat Fakta ja Netto mutta niiden valikoimat ovat yleensä aika suppeat. Kampukselta löytyy useita kanttiineja, joista saa ostettua lounasta, evästä ja kahvia. Ruoka ei niissäkään kuitenkaan ole erityisen edullista. Kullakin tiedekunnalla on omat nimikkokanttiininsa mutta niihin saa mennä syömään kuka tahansa omasta alasta riippumatta. Tarjonta myös vaihtelee paikasta riippuen, joten jokainen voi etsiä oman suosikki kanttiininsa.

Kaupunkina Aarhus on aika kompaktin kokoinen ja se tulee tutuksi aika nopeasti, eikä varsinaisia nähtävyyksiä ole kovin montaa. Tekemistä kaupungista kuitenkin löytyy. Eniten opiskelijoille suunnattua ohjelmaa järjestää Studenterhus Aarhus, joka järjestää muun muassa retkiä, bileitä, keikkoja, lautapeli-iltoja ja paljon muuta. Parhaiten tapahtumista saa tietoa Facebookista. Halutessaan on mahdollista myös liittyä yliopiston ulkopuolisiin kerhoihin ja toimintaan, jota Aarhusista löytyy hyvin. Lisäksi kaupungissa järjestetään aika ajoin yleisötapahtumia, kuten elokuussa järjestettävä Aahus Festuge, sekä tivolin teemajuhlat. Eikä kannata unohtaa tiedekuntien järjestämiä perjantaibaareja!

Näkymä taidemuseon katolta

Aarhus on kaupunkina hyvin turvallinen ja rauhallinen, eikä minua pelottanut kulkea yksin yöllä mutta kuten kaikkialla, kannattaa käyttää omaa harkintaa millä alueilla ja mihin aikaan kannattaa liikkua ja noudattaa normaalia varovaisuutta. Tanskaan sopeutuminen ei ollut vaikeaa eikä suuria kulttuurisokkejakaan päässyt syntymään. Ainoana haasteena koin sen, että aina välillä saattoi tulla hieman ulkopuolinen olo, kun en itse osaa puhua tanskaa, saati ymmärrä minulle puhuttaessa kuin joitakin sanoja sieltä täältä enkä siis aina ymmärtänyt mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Minua myös luultiin paikalliseksi lähestulkoon aina ennen kuin avasin suuni, ja jouduin joskus toteamaan parikin kertaa, että en osaa tanskaa, ennen kuin kieli tajuttiin vaihtaa englanniksi. Paikalliset kuitenkin osaavat todella hyvin englantia ja sillä pärjää kaikkialla asioidessa erinomaisesti.

Kaiken kaikkiaan Tanskaan ja Aarhusiin on hyvin helppo mennä ja sopeutua. Mutta vaikka kyseessä on toinen Pohjoismaa eikä sillä tavalla kovin eksoottinen kohde, oli se riittävän erilainen enkä jäänyt kaipaamaan sen enempää eksotiikkaa. Oman mausteensa vaihtoon kuitenkin tuovat muut vaihtarit, joita Aarhusissa oli joka puolelta maailmaa. Sieltä pääsee myös helposti käymään muissa Euroopan maissa!

Vaihtokertomus, Universidad de los Andes, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut jo kerran opiskelijavaihdossa Espanjassa, mikä madalsi kynnystä hakea Latinalaiseen Amerikkaan vaihtoon. Oikeustieteen opiskelu espanjaksi toki vähän hirvitti edelleen, mutta tekemällä oppii! Tieto hyväksynnästä Universidad de los Andesiin tuli vasta todella myöhään, marraskuussa. Eipä se sinänsä haitannut, sillä itse päätin vasta joulukuussa lähteväni. Läheisen vakava sairaus ja ihan puhdas jänistäminen meinasivat saada minut jäämään Suomeen, mutta onneksi päätin kuitenkin lähteä. Kolumbiaan lähteminen pelotti, eivätkä ihmisten reaktiot varsinaisesti auttaneet, kun kerroin minne olen lähdössä. Toistuvat teemat olivat huumekauppa (ja Pablo Escobar), aseellinen konflikti, sieppaukset… Todellisuus on ollut jotain ihan toista!

Vaihtoyliopistosta tuli melko kattavat ohjeet lähtöä varten, eikä viisumia tarvinnut yhden lukukauden vaihtoa varten hakea. Alustavat kurssivalinnat tehtiin jo Suomesta käsin, ja koko prosessi oli kieltämättä hieman hankala. Onneksi tutorit olivat ottaneet meihin jo yhteyttä facebookissa ja heiltä saikin sitä kautta reaaliaikaista tukea prosessiin. Ensimmäisen vaihtoni aikana opin kantapään kautta, miten tärkeää on lähettää jokainen Kelan ym. vaatima ilmoitus ja lomake. Tällä kertaa päätinkin välttää tukien palauttamisen ja hoitaa asiat tarkasti. Lähtövalmisteluihin sisältyi myös käynti YTHS:llä selvittelemässä rokotusasioita: Kolumbiaan kannattaa tavallisimpien hepatiittien ja muiden ohella ottaa keltakuumerokote ja itse otin myös lavantautirokotteen. Tosin yliopistolla selvisi, että Bogotán lentokentällä on mahdollista saada ainakin keltakuumerokote ilmaiseksi ja ilmeisesti muitakin rokotteita. Niinpä saattaa olla budjettiystävällisempää hankkia rokotteet vasta paikan päällä. Lisäksi Bogotá sijaitsee niin korkealla vuoristossa, ettei malariaa tai keltakuumetta esiinny, vaan niistä tulee huolehtia vain muualla Kolumbiassa matkustaessa.

 

 Alkuhöykytys vaihtokohteessa

Bogotá sijaitsee vuoristossa ja onkin tavallista, että korkeus aiheuttaa lievää huonovointisuutta ensimmäisinä päivinä. Tämä yhdistettynä aikaeroon kaatoi minut ensimmäisinä päivinä sänkyyn jo alkuillasta. Se oli kuitenkin vasta kevyttä alkusoittoa. Toisella viikolla Bogotássa pankkikorttini lakkasi toimimasta, sain ilmoituksen paikallisilta viranomaisilta, että he blokkaavat puhelimeni parin viikon kuluessa ja minulle iski suolistotulehdus. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan ja sai miettimään, oliko nyt kuitenkin tullut tehtyä virhe. Pankkikorttini oli suljettu, sillä käyttämäni lentoyhtiö oli joutunut tietomurron kohteeksi ja korttitietoni oli varastettu. Uuden kortin toimittamisessa meni kolme viikkoa, mutta onneksi sain lainattua rahaa kavereilta. Puhelimeni sulku-uhkaus johtui Kolumbian puhelinvarkauksien estoon tähtäävästä politiikasta, jonka mukaan kaikki puhelimet tulee rekisteröidä sulkemisen uhalla. Valitettavasti puhelimeni mallia ei myyty Kolumbiassa, joten sen rekisteröinti oli käytännössä mahdotonta. Onneksi eräs tuutori lainasi minulle vanhan puhelimensa osallistuttuaan ensin tuloksettomaan rekisteröintiyritykseen. Suolistotulehdus taas levisi vaihtareiden keskuudessa kuin mehevä juoru; lääkärikeskuksen odotushuoneessa tapasin kolme kohtalotoveria.

Pankkikortti kuitenkin saapui, varapuhelin ajoi asiansa ja tulehdus meni nopeasti ohi. Ehkä oli hyväkin ottaa aluksi luulot pois, niin myöhemmin pienet vastoinkäymiset eivät enää niin hetkauttaneet. Lisäksi byrokraattinen puoli Kolumbiassa oli helppo: oleskeluluvan (PIP) sai kolmeksi kuukaudeksi näyttämällä lentokentän passintarkastuksessa yliopiston hyväksymiskirjettä ja tästä oleskelulupaleimasta tuli lähettää yliopistolle kuva. Juuri muuta ”byrokratiaa” ei muistaakseni vaihdon alussa vaadittukaan.

 

Asuminen

Otin ensimmäiseksi kuukaudeksi vaihtopalveluiden esitteessä mainitun majoituksen yliopiston asuntolassa. Asuntola on uusi ja sijaitsee aivan yliopiston vieressä, mutten oikeastaan voi suositella sitä. Suurin syy tähän on hinta: pienestä huoneesta asuntolassa joutuu maksamaan jopa tuplahintaa verrattuna muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Lisäksi asuntolassa on useita sääntöjä, jotka alkoivat minun iässäni tuntua turhan rajoittavilta. Kämppiksekseni sattui todella sympaattinen kolumbialainen tyttö, mutta valitettavasti kylkiäisenä tuli myös tytön äiti, joka hääri pikkuruisessa asunnossa kaksi viikkoa aamusta iltaan. Ihastuttava nainen, muttei varsinaisesti ideaali osa opiskelijaelämää.

Olin siis maksanut ensimmäisen kuukauden vuokran, mutta aloin paikan päällä etsiä uutta asuntoa. Löysinkin argentiinalaisen vaihtarikaverini kanssa erään kerrostalon ilmoitustaululta lapun, jossa ilmoitettiin kalustetusta vuokra-asunnosta. Siellä asuimmekin lopun vaihtoajan, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Monet vaihtarit vuokrasivat yhdessä useamman makuuhuoneen asuntoja tai etsivät itselleen huoneen yliopiston asumista koskevilta facebook-sivuilta. Suurin osa vaihtareista päätyi asumaan lähelle yliopistoa, vaikka valtaosa Uniandesin paikallisista opiskelijoista asuukin Bogotán pohjoisosassa. Liikenne Bogotássa on usein järkyttävää ja autot tukkivat puutteellisen tieverkoston. Niinpä matka Bogotán pohjoisosista yliopistolle voi hyvinkin kestää puolitoista tuntia. Syy siihen, miksi paikalliset opiskelijat silti asuvat pohjoisessa on yksinkertainen: Bogotán pohjoisosat ovat rikasta aluetta ja Uniandes on järkyttävän kallis yliopisto. Niinpä perheidensä kanssa asuvat opiskelijat tulevat usein sieltä suunnalta. Itse arvostin kuitenkin aikaani enemmän kuin ympäristön viihtyisyyttä ja tyydyin keskusta-alueeseen.

 

Opiskelu ja opetus

Kurssit tuli valita jo Suomessa, mutta niitä onneksi pystyi vielä muuttamaan kansainvälisten asioiden toimistossa (ja teoriassa myös netissä), mikäli kiinnostavalla kurssilla vielä oli tilaa. Mikäli kielet kiinnostavat, on tarjolla useita kielikursseja, mutta niitä varten tulee olla etukäteen tehtynä tasokoe. Erilaisia urheilukursseja on myös tarjolla, sekä ilmeisesti teatteria ja kuoroa, vaikken oikein ikinä ymmärtänytkään niiden toimintatapaa. Kaikki oikeustieteellisen kurssit mitä löysin olivat espanjaksi, mutta muilla aloilla oli kursseja tarjolla myös englanniksi.

Ainakin oikeustieteen kurssit ovat Uniandesissa melko vaativia. Olin odottanut samanlaista puolilomailevaa meininkiä kuin Espanjan vaihdon aikana, mutta vaativuustaso olikin aivan toinen. Koin varsinkin aluksi työmäärän liian suurena, ja päädyinkin jättämään yhden suunnittelemani kurssin pois. Työmäärä yhdistettynä espanjaksi opiskeluun oli yksinkertaisesti liian suuri. Ainakin oikeustieteen kursseilla järjestettiin paljon pistareita (osa professoreista ilman ennakkovaroitusta ja osa sen kera), ryhmätöitä ja muita kirjallisia töitä. Luettavien materiaalien määrä riippui vahvasti professorista ja läsnäolopakko (80 %) oli voimassa lähes kaikilla kursseilla. Toisaalta tämä jatkuva arviointi otti paljon painoa pois loppukokeelta, joka olikin Suomeen verrattuna kevyempi kuin mikään perustentti. Lisäksi professoreista huomaa, että kyseessä on huippuyliopisto. He selvästi osaavat asiansa ja osaavat myös opettaa, ja koenkin oppineeni Uniandesin tyylillä enemmän kuin mitä yleensä Suomessa pänttäämällä kirjatenttiin. Koen, että vaihtarit myös ehkä saivat hieman enemmän anteeksi johtuen kielestä.

 

Yliopiston palveluista

Universidad de los Andesin kampus on upea! Useita rakennuksia, viheralueita, ravintoloita, urheilukeskus, jossa on salin lisäksi uima-allas, rantalentopallokenttä, videopelihuone ja biljardisali… Tämän kaiken taustalla on luonnollisesti melkein viiden tuhannen euron lukukausimaksut, johon vain murto-osalla Kolumbian väestöstä on varaa.  Urheilukeskuksessa järjestetään useita kursseja, joille ehdottomasti kannattaa osallistua. Osalle kursseista tulee ilmoittautua samalla muiden kurssi-ilmoittautumisten kanssa ja osa kursseista on avoimia kaikille opiskelijoille. Itse suoritin rantalentopallokurssin ja kävin viikoittain avoimilla salsa-tunneilla, mutta tarjolla olisi myös ollut mm. shakkia, seinäkiipeilyä ja jalkapalloa.

Yliopistolla on kampuksella lääkärikeskus, jossa tulikin käytyä muutaman kerran ja lisäksi vakuutus, joka kattaa myös vaihto-opiskelijat. Vakuutuksen avulla opiskelijat voivat käydä yliopiston kanssa yhteistyössä olevissa sairaaloissa, mikäli kohdalle sattuu jotakin, mitä ei lääkärikeskuksessa voida ratkaista. Yliopiston kansainvälisten palveluiden henkilökunta lähti myös välillä vaihtareiden tueksi sairaalaan, jos tarvetta oli. Kansainvälisten palveluiden toimisto auttoi myös kurssivalintoihin liittyvissä kysymyksissä ja tarjosi muuta neuvontaa.

Vaihtoaikana suurin tuki ja turva oli Hermanos sin Fronteras -järjestö. Kyseessä on paikallisista Uniandesin opiskelijoista koostuva porukka, joka toimii yliopiston kansainvälisten palveluiden alaisuudessa. Nämä ”veljet” ja ”sisaret” järjestivät meille vaihtareille monenlaista aktiviteettia kahvinmaistelusta patikointiin ja heiltä saattoi matalalla kynnyksellä kysyä mitä tahansa. Eräs heistä myös lainasi minulle puhelimen, kun en saanut omaa puhelintani rekisteröityä.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ensimmäinen asia, mitä sanoisin nuorelle itselleni (eli itselleni ennen vaihtoon lähtöä, minulla on sittemmin ollut syntymäpäivä) olisi, että älä pelkää. Ennen vaihtoon lähtöä näin jo mielessäni miten joudun huumesodan pyörteissä kidnapatuksi ja Suomen valtio kieltäytyy neuvottelemasta terroristien kanssa ja siinä sitä ollaan kitkemässä rikkaruohoja kokaviljelmiltä, kunnes saan maksettua itseni vapaaksi. Noh, totuushan on se, että kolumbialaiset ovat lähtökohtaisesti aivan ihanaa kansaa. Olen kohdannut todella ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat mielellään ja pahin rikollisuuteen liittyvä kokemukseni on ollut taskuvarkauden yritys.

Turvallisuus on kuitenkin sellainen juttu, joka Kolumbiassa kannattaa pitää mielessä. Ryöstöjä ja varkauksia tapahtuu jatkuvasti, ja eräältä vaihtarikaverilta varastettiin vuoden aikana neljä puhelinta. ”No dar papaya” oli ensimmäinen sanonta, jonka täällä oppi. Tämä kielto antaa papaijaa tarkoittaa sitä, että Kolumbiassa ei kannata tehdä itseään helpoksi kohteeksi esimerkiksi kävelemällä kadulla puhelin kädessä. Kaiken kaikkiaan meno täällä ei mielestäni kuitenkaan juuri poikkea muista suurkaupungeista. Joten huoli pois ja kohti Kolumbiaa!

Lopuksi voisin vielä listata hyödyllistä triviatietoa. Hanavesi Bogotássa on juotavaa, mutta maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa ei. Lentokentältä maahan saapuessa saatavan 3kk oleskeluluvan (PIP) voi uusia netissä maahanmuuttoviraston sivuilla toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Lentokentältä yliopistolle oleva taksimatka ei tulisi maksaa yli 30 000 pesoa, jos niin käy niin sinua on vedätetty. Suurin osa Bogotán museoista on sunnuntaisin ilmaisia ja niissä kannattaakin ehdottomasti käydä. Normaali vuokra huoneesta on sijainnista ja kunnosta riippuen n. 500 000-900 000 pesoa. Lounaan saa useassa paikassa 10k pesolla, eli noin kolmella eurolla. Ongelmatilanteissa Hermanos sin Fronteras ja kansainvälisten palveluiden toimisto auttavat varmasti. Ota sateenvarjo mukaan! Bogotássa on sadekausi kaksi kertaa vuodessa ja nyt keväällä satoikin pääsiäisen jälkeen lähes joka päivä. Välillä saattaa myös peräkkäisinä päivinä olla sekä T-paitakeli että tarvetta kevyttoppatakille. Bogotasta on lisäksi hyvät lentoyhteydet eri puolille Kolumbiaa, ja tätä tekstiä kirjoittaessani minulla onkin seuraavana päivänä lento Amazonin sademetsään, minkä koluttuani matka jatkuu Karibian rannikolle.

Atrévete y aprovecha Colombia!

Vaihtokertomus Università degli studi di Milano (La statale), kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi sujui ongelmitta. Sen jälkeen, kun olin saanut yliopistolta päätöksen nominoinnista ja ottanut paikan vastaan, yliopisto lähetti tietoni Milanoon. Ei mennyt kauaa, kun sain sieltä vastauksen ja ohjeet paikallisen haun tekemiseksi. Käytännössä tämä tarkoitti yhden lomakkeen täyttämistä. Lomakkeella ilmoitettiin saapumis- ja lähtöpäivät ja valittiin samalla haluaako yliopiston asunnon vai ei ja haluaako osallistua italiankielen kursseille ja jos niin, mille tasolle. Tästä olisiko ollut kuukauden päästä tuli vahvistus vaihdosta, yliopiston käyttäjätunnukset, todistus opiskelijastatuksesta ja Erasmus-vaihdosta ja tarkemmat ohjeet asunnon hankkimiselle.

Asunnon hankkiminen käytännössä tarkoitti sähköpostin lähettämistä asuntoyksikköön, josta tuli tarkemmat ohjeet ja linkki asunnonvalintasivulle. Tänne sivulle kirjauduttiin yliopistolta saamilla tunnuksilla, valittiin asuntola ja hyväksymisen jälkeen asunnon numero tuli välittömästi järjestelmästä. Päivämäärät siirtyvät hakemuslomakkeelta. Tästä tuli vahvistus sähköpostiin ja ohjeet ensimmäisen kahden kuukauden vuokran maksamiselle. Samalla sain sähköpostiini asuntolan sisäänottokirjeen (Lettera d’ammissione), jolla sain avaimet asuntolaan.

Tämän jälkeen tehtäväksi jäi enää ostaa menolento, tehdä osoitteenmuutokset ja -siirrot, tehdä tarvittavat ilmoitukset Kelalle, järjestää oman asunnon kohtalo vaihdon ajaksi ja järjestellä matkavakuutus. Yliopisto edellyttää vakuutuksen olemassaoloa. En osaa sanoa tarkoittaako tämä sitä, että riittäisi, että ilmoittaa kuuluvansa Suomen sosiaaliturvaan vai tarkoittaako tämä erillistä matkavakuutusta. Minulla joka tapauksessa oli erillinen matkavakuutus, samoilla ehdoilla kuin mille tahansa muullekin matkalle.

Pakkaamisen aloitin edeltävänä viikonloppuna. Pakkasin ensin olennaisimmat, jonka jälkeen punnitsin laukun ja totesin, että sinne mahtuu vielä vaikka mitä ja otin sitten muutamia kirjoja ja muita ei niin oleellisia asioita. Monta asiaa jätin myös sen varaan, että ostan paikanpäältä. Näitä oli mm. keittiötarvikkeet.

Mukaan tulee ottaa useita passikuvia paperisessa muodossa! Itsellä oli sellainen perus 6 kpl paketti ja se riitti hyvin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Milanoon saavuttuani suuntasin ensin kentältä keskustaan. Saavuin junalla päärautatieasemalle ja suuntasin heti ensimmäiseksi ATM Pointille eli paikallisen HSL:n palvelupisteelle hankkiakseni matkakortin. Näytin saamaani todistusta, jolla sain opiskelijastatuksen itselleni. Lomakkeiden täyttämisen jälkeen sain kortin heti mukaani, jolla oli opiskelijan kuukausilippu. Lippu maksaa 22€ kuukaudessa ja kelpaa koko Milanon urbaanin alueen (erittäin laaja keskusta) matkoihin.

Tästä jatkoin julkisilla kulkuvälineillä ja uudella hienolla kuvallisella matkakortillani kohti asuntolaa. Tänne päästyäni annoin heille lettera d’ammissionen ja lisäksi näytin henkilötodistuksen ja annoin yhden passikuvan liitettäväksi heidän arkistoonsa.

Minulle oli seuraavalle päivälle varattu tapaaminen yliopiston Erasmus-koordinaattorin kanssa. Tämä oli ilmeisesti vain muodollisuus sillä tapaaminen kesti n. 5 minuuttia ja sain opiskelijakorttini mukaan, jota tarvitaan erittäin harvoin.

Byrokratia oli toisin sanoen todella yksinkertaista. Joissakin paikoissa kysytään codice fiscalesta. Tämä veronumero on paikallinen henkilötunnus. Itse pärjäsin jättämällä kaikki kohdat tyhjiksi, joissa tätä kysyttiin (esim. matkakorttihakemus). Tämän saa hankittua etukäteen joko Italian suurlähetystön kautta tai sitten ilmeisesti paikallisista väestökirjanpitotoimistoista (Anagrafe).

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa soluasunnossa. Minulla oli oma huone ja kaksi kämppistä. Jaoimme keittiön ja kylpyhuoneen. Asuntolassa oli lisäksi pyykkitupa, jossa on pesukoneita ja kuivausrumpuja, joiden käyttö maksaa 1€/kone/kerta. Lisäksi asuntolassa on tv-huone, opiskeluhuone/”kirjasto” ja kahvi- ja välipala-automaatti.

Asuntolassa on 24h vastaanottovirkailija, jolle mm. jätetään avaimet lähtiessä ulos ja tämä vastaanottaa myös tulevan postin. Vastaanotossa on lisäksi mahdollisuus tulostaa ja kopioida.

Asuntolaan saa tuoda vieraita korkeintaan kaksi kerrallaan. Nämä tulee kirjata vastaanotossa olevaan rekisteriin ja heidän tulee jättää jotain pantiksi, jotta he lähtevät pois vierailuaikojen puitteissa. Vieraita sai olla kello 9 ja puolenyön välillä. Yöksi ei siis esimerkiksi saa jäädä.

Vuokra maksetaan kortilla ja linkki tätä varten tulee kuukausittain yliopiston sähköpostiin. Mikäli valitsee toisen vaihtoehdon, joka on tarjolla (tilillepanolomake), vuokra pitää käydä maksamassa käteisellä pankin konttoriin. Mukaan pitää ottaa tulostettu lappu.

Kuva huoneesta

Opiskelu ja opetus

Opiskelu on melko paljon rennompaa kuin Suomessa. Milanossa ei ole jaksoja vaan samoja kursseja opiskellaan koko kevät. Opetus tapahtuu ympäri Milanoa. Oikeustieteellisen opinnot tapahtuivat pääasiassa yliopiston päärakennuksella Via Festa del Perdonolla. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun varaa asuntolaa.

Luennot olivat n. 1,5 tunnin mittaisia pääosin. Aika on ilmoitettu kahtena tuntina (esim. 12.30-14.30), mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luento päättyy klo 14 ja alkaa kun opettaja tulee. Italiassa on erittäin yleistä, että opettaja tulee myöhässä (parhaimmillaan 35 min). Jotkut opettajat pitävät luentonsa kuitenkin tappiin eli ilmoitettuun loppumisaikaan saakka.

Materiaalit tulivat saataville Ariel-alustalle. Alussa englannin aksenttiin tottuminen vei hetken, mutta sen jälkeen luentojen seuraaminen oli helppoa. Toki uutta termistöä tuli valtavasti. Opetusmenetelmät vaihtelevat hirveästi opettajasta riippuen. Oli enemmän ja vähemmän osallistavaa. Lisäksi vierailevia professoreja oli runsaasti. Luennoilla on lisäksi läsnäolopakko 60-80%:iin saakka.

Yhden kurssin loppukoe oli 10-20-sivuinen essee, jota voi kirjoittaa koko kurssin ajan, yhdellä kirjallinen koe, kahdella suullinen koe. Suulliset kokeet ovat pääsääntö Italiassa.

Italian kielen opetus tapahtui iltaisin kahtena päivänä viikossa. Ennen opetuksen alkamista opiskelijoille teetettiin tasokoe, jonka perusteella opiskelijat jaettiin ryhmiin. Opetus meillä perustui todella vahvasti siihen millä tasolla opiskelijat olivat ja mitä kukin osasi tai ei osannut. Lopussa on tasokoe, jolla katsotaan, onko opiskelija oletetun mukaisesti siirtynyt seuraavalle kielen osaamisen tasolle. Itse olin tasolla A2 ja opetus tapahtui italiaksi.

Kuva yliopistolta

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italiassa englannin kielen osaaminen on melko kiven alla. Milanossa kuulemma puhutaan parasta englantia. Italian kielen osaaminen ei ole muodollinen edellytys, mutta suuri suositus. Asuntolassa henkilökunta ei puhu englantia lähes ollenkaan ja suurin osa ilmoituksista seinillä on italiaksi. Moni käytti Google Translateria tarvittaessa kommunikoinnissa henkilökunnan kanssa.

Ennen lähtöä saat lisäksi viestiä ESN:ltä (Erasmus Student Networkilta). Tähän kannattaa liittyä, sillä jäsenkortilla saa paljon alennuksia ja muita etuja. ESN:n toimintaan kannattaa muutenkin osallistua aktiivisesti. He tarjoavat kaikkea biletyksestä aina kaupunkikierroksiin ja muihin akateemisempiin tapahtumiin. Lisäksi heidän kauttaan voi hankkia itselleen ESN Buddyn. Tämä on eräänlainen henkilökohtainen tutori, jonka kanssa voi harjoitella italian kieltä, kysyä neuvoa missä vaan paikallisessa ongelmassa. Itse harjoittelin Buddyni kanssa italiaa ja lisäksi kysyin neuvoja mm. luokkahuoneiden löytämisessä ja Italian yleisten julkisen liikenteen lakkojen merkityksestä.

Tarkista puhelinliittymäsi ja nettisi toimivuus Italiassa. Itselle riittii hyvin Suomen liittymä enkä tarvinnut paikallista liittymää. Sama asia oli pankin suhteen. Kansainväliset pankkikortit (Visa, Mastercard ym.) hyväksytään monessa paikassa, mutta silti käteistä olisi hyvä olla aina mukana.

Italia varmasti on mielenkiintoinen kohde lähteä vaihtoon! Italiasta lähtee kokemusta rikkaampana ja näkee maailmaa ja etenkin Suomen erilaisessa valossa!

Kuva Milanon Duomon katolta

Vaihtokertomus, University of Western Australia, kevät 2018

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain University of Western Australiaan (UWA) opiskelemaan oikeustiedettä. Hakuhetkellä olin vielä notaarivaiheen opiskelija, mutta olin jo suorittanut kaikki notaariopinnot. Ilmoittauduin siis vaihtoyliopistoon maisterivaiheen opiskelijana (postgraduate). Tämä antoi mahdollisuuden valita yliopistolta myös maisterivaiheen kursseja. Hyväksymispäätös Helsingin yliopistolta tuli toukokuussa, minkä jälkeen alkoi hakuprosessi vaihtoyliopistoon. Nominointi liikkuvuuspalveluiden toimesta tapahtui lokakuun puolivälissä ja deadline hakemuksen ja liitteiden toimittamiselle UWA:an oli 30.11. UWA:n vaatimia dokumentteja olivat ainakin Helsingin yliopiston edustajan (Tuula Hellstedt liikkuvuuspalveluista) allekirjoittama study list, alkuperäinen rehtorin allekirjoittama lukion päättötodistus (suomenkielinen käy), värillinen passikopio Tuulan allekirjoittamana ja Signed Application Coversheet (saa UWA:n järjestelmästä hakemuksen lähettämisen jälkeen). Itse stressasin tässä vaiheessa kurssivalinnoista ja tuskailin sitä etten vain ole valinnut sellaisia kursseja, joille minulla ei olisi oikeutta osallistua. Kurssisuunnitelmasta ei kuitenkaan kannata huolehtia, sillä ainakin omalla kohdallani myöhemmin UWA:sta tuli sähköpostitse tieto etten voi osallistua suurimmalle osalle valitsemistani kursseista. Minulle annettiin rajallinen lista kursseja, joille vaihto-oppilaat voivat osallistua ja lopulta vain yksi alun perin valitsemistani kursseista säilyi lopullisissa valinnoissa.

Sain hyväksymistiedon UWA:sta 15.11. Tämän jälkeen tarjous tuli vielä hyväksyä ja lähettää se sekä mukana tullut maksulomake opiskelijoiden Overseas Student Health Cover -terveydenhuoltovakuutuksesta ($ 330) allekirjoitettuna UWA:an.

Ennen lähtöä hain myös asuntoa. Päätin hakea asumaan kampukselle ns. college-asuntolaan. Mikäli haluaa asua kampuksella, tulee asumista hakea hyvissä ajoin etukäteen. Lähetin hakemuksen lokakuun lopulla. Collegeita on yhteensä viisi ja ne sijaitsevat kaikki vierekkäin aivan vastapäätä yliopistoa. Samalla hakemuslomakkeella voi hakea kaikkiin viiteen collegeen ja laittaa ne suosituimmuusjärjestykseen. Tutustumalla asuntoloiden nettisivuihin oli hyvin vaikea mieltää mikä niistä olisi paras vaihtoehto, kun kaikki vaikuttavat melko samanlaisilta ja hehkuttavat omaa asuntolaansa ja sen yhteisöllisyyttä jne. Itse laitoinkin colleget järjestykseen lähinnä hinnan perusteella. Ensimmäisellä sijalla minulla oli siten edullisimpana Unihall ja tulin sinne myös hyväksytyksi. Moni vaihtari asui myös yksityisellä vuokralla kämppiksen/kämppiksien kanssa. Asuntoa tai huonetta kimppakämpästä pystyy etsimään etukäteen (ks. myös fb-ryhmät) tai myös vasta saavuttuaan Perthiin majoittumalla ensin esim. hostellissa.

Australiaan tulee hakea viisumi ennen lähtöä. Kannattaa hakea viisumi hyvissä ajoin. Itselläni turhaa stressiä aiheutti, kun olin lähdössä reissaamaan jo neljä viikkoa ennen vaihtoa eikä Australian viisumia vielä ollut. Loppujen lopuksi viisumi kuitenkin tuli hyvin nopeasti muistaakseni jo heti seuraavana arkipäivänä siitä, kun olin hakemuksen lähettänyt. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että käsittelyssä voi kestää pidempäänkin. Opiskelijaviisumi on voimassa 6 kuukautta. Hain viisumin alkamaan jo ennen vaihdon alkamista kun matkustelin Australiassa jo ennen Perthiin menoa. Terveydenhuoltovakuutuksen (OSHC) tulee olla voimassa jo maahantulohetkellä. Itse ostin tällöin toiselta palveluntarjoajalta parilla dollarilla vakuutuksen muutamalle päivälle ennen kuin yliopiston kautta ostamani vakuutus alkoi. Tästä ei kylläkään kyselty rajalla mitään selvitystä, mutta kannattaa hoitaa varmuuden vuoksi ettei maahan saavuttaessa tule ongelmia.

Myös kansainvälinen ajokortti kannattaa hankkia etukäteen jo Suomessa, mikäli Australiassa aikoo ajaa autolla (saattaa olla, että osavaltioista Victoriassa saa ajaa suomalaisellakin ajokortilla, mutta ainakin muissa osavaltioissa kansainvälinen ajokortti tarvitaan). Sen saa helposti Autoliitolta (25 €).

Vaihtokohteessa

Saavuttuani Australiaan hankin australialaisen pankkikortin. Käytin Commonwealth-pankkia, ja opiskelijana pankkikortin sai nollakuluilla. Tilin avaamiseen tarvitsee passin sekä suomalaisen veronumeron, joka kannattaa ottaa ylös etukäteen esim. verokortista. Pankki postitti pankkikortin antamaani osoitteeseen collegelle. Kannattaa arvioida kuinka paljon rahaa tulee tarvitsemaan vaihdon aikana ja siirtää sitten kerralla isompi summa omalta pankkitililtä australialaiselle tilille niin suomalaisen pankin veloittamaa käsittelykulua ei tarvitse maksaa useampaan kertaan.

Ostin myös prepaid-liittymän, johon latasin aina uudelleen lisää kestoa. Matkustaessa esim. roadtripillä syrjäisemmillä alueilla mikään liittymä ei säilytä kenttäänsä, mutta ilmeisesti parhaiten toimii Telstra. Kannattaa siis harkita sitä. Itselläni oli Vodafonen sim-kortti, ja sen kantavuus Perthin ulkopuolella oli heikompi verrattuna joidenkin kavereideni liittymiin.

Saavuin Perthiin 15.2. ja olin pari ensimmäistä yötä hostellissa ennen kuin pääsin huoneeseeni Unihallilla. Samaan aikaan kaupungissa oli käynnissä Fringe-festivaali, milloin kaupunki oli täynnä ihmisiä ja esimerkiksi katukomediaa ja muita esityksiä oli joka puolella. Kannattaa saapua Perthiin jo Fringen aikana, jolloin kaupungilla on paljon enemmän vilinää ja vilskettä kuin normaalisti. Yliopisto alkoi 19.2.

Opiskelijakortin sain suoraan noutamalla sen kampukselta, kun olin etukäteen lähettänyt siihen tarvittavan kuvan UWA:n järjestelmän kautta (tästä tuli sähköposti etukäteen helmikuun puolivälissä). Jos kuvaa ei lataa etukäteen voi opiskelijakortin saamisessa kestää vähän pidempään.

Kun opiskelijakortti on hommattu, voi hankkia myös bussikortin (Smart Rider). Kortti leimataan aina bussiin mennessä ja lähtiessä, jolloin kortilta veloitetaan summa matkustamasi matkan pituuden perusteella. Muista siis leimata myös bussista lähtiessä!

Asuminen

Huoneeni Unihallilla

Asuin siis kampuksella Unihallissa. Vuokra collegeasumisessa on erittäin korkea, minulla vuokra oli noin 1000 €/kk. Se tosin sisälsi kaksi ruokaa päivässä ja kuntosalin eikä luentomatkoihin kulunut bussirahaa, kun ne taittuivat kävellen. Huom. vain Unihallilla yliopiston kuntosali kuuluu vuokraan, muissa collegeissa salijäsenyys täytyy ostaa erikseen.

Ruoka oli hyvää, mutta suhteellisen epäterveellistä. Vaihtokiloja siis kertyi, vaikkakin ruokalassa on myös esim. hyvä salaattipöytä. Minulla oli oma huone, joka oli mielestäni ihan hyvän kokoinen, sekä neljän muun henkilön kanssa jaettu keittiö, wc ja suihku. Monissa muissa rakennuksissa oli useampia ihmisiä samalla käytävällä. Huoneessa oli sänky, vaatekaappi ja työpöytä ja -tuoli. Lisäksi asuntolassa oli yhteiskäyttötiloja kuten opiskeluhuoneita ja pelihuone, jossa oli esim. biljardipöytä.

Colleget järjestävät paljon omaa aktiviteettia ja tapahtumia, mutta kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen myös koko yliopiston vaihtarijärjestön (Perth International) järkkäämissä tapahtumissa, koska siellä tapaa myös niitä vaihtareita, jotka eivät asu collegeilla. Yleisesti ottaen australialaiset opiskelijat ovat etenkin asuntoloissa verrattain nuoria (australialaiset lopettavat lukion vuotta aiemmin kuin me Suomessa). Esimerkiksi Unihallilla olin 23-vuotiaana hyvinkin vanhimmasta päästä suurimman osan ollessa 19–20-vuotiaita. Suurin osa oli myös undergraduate (eli kandivaiheen) opiskelijoita. Unihallilla oli melko paljon vaihto-oppilaita, minkä lisäksi siellä tutustui erittäin helposti (helpommin kuin ehkä muuten) paikallisiin sekä Australiassa koko tutkintoaan suorittaviin kv-opiskelijoihin. Yhtään suomalaista siellä ei ollut, ja muutenkin koko UWA:ssa oli minun lisäkseni kaksi suomalaista vaihto-opiskelijaa. Ainakin minulle tämä oli ehdoton plussa.

Opiskelu ja opetus

Kuva UWA:n kampukselta

Lukukausi kesti muistaakseni 19.2.–23.6.2018. Minulla opinnot jatkuivat vielä viikon pidempään kuin muilla eli 30.6. asti, koska olin valinnut yhdeksi kurssiksi intensiivikurssin (International Commercial Arbitration), joka alkoi vasta tenttijakson jälkeen ja kesti viisi päivää (jolloin 8h luentoja päivässä plus kotitehtävät). Tämän lisäksi kurssiin kuului research paper, jonka kirjoitin vasta Suomessa ja palautin syyskuun lopussa. Muut kurssini olivat International Commercial Law, Intellectual Property Law ja World Trade Organization Law. International Commercial Law taisi olla suunnattu kolmannen vuoden opiskelijoille, mutta muut kurssit olivat maisterivaiheen opintoja.

Koin, että kurssit olivat suuritöisiä. Niihin kuului yleensä sekä luentoja että ns. tutorialseja eli n. 15 opiskelijan pienryhmäopetusta, jossa käytiin läpi ennakkoon tehtyjä tehtäviä, keskusteltiin ja pidettiin esitelmiä. Varsinkin alkuun koin stressaavaksi kurssien työmäärän ja esitelmien pitämisen etenkin, kun yhdellä kurssilla olin pienryhmän ainoa vaihtari. Paikalliset opiskelijat ainakin oikiksessa panostavat paljon opiskeluun ja ovat erittäin aktiivisia, mikä oli omiaan säikäyttämään Porthanian massaluentoihin tottuneen suomalaisopiskelijan. Pienen alkushokin jälkeen kaikki meni kuitenkin hyvin ja koin haastavasta opiskeluympäristöstä olleen paljon hyötyä mm. englanniksi esiintymisen kannalta. Liikaa vapaa-aikaa ei kuitenkaan ollut vaan tuntui, että opiskelin todella paljon. Näin siitä huolimatta, että minulla oli vain kolme kurssia lukukauden aikana normaalin neljän sijaan (ja neljäs kurssi intensiivikurssina). Uskon työmäärän johtuvan jonkin verran myös kurssivalinnoista: halusin ottaa oman opintovaiheen mukaisia kursseja itseäni kiinnostavista aiheista, mikä tarkoitti sitä, että kurssit olivat myös aika haastavia. Voi olla, että valitsemalla enemmän undergraduate-kursseja, joissa aihe on hieman helpompi, olisi päästänyt itsensä hieman vähemmällä. Tämä on kuitenkin myös tietysti hyvin henkilösidonnaista: muut osalla samoilla kursseilla olleet vaihtarit esim. Norjasta ja Tanskasta puolestaan sanoivat opiskelleensa vaihdossa paljon vähemmän kuin normaalisti. Intensiivisyydestään huolimatta kursseista lempparini oli International Commercial Arbitration, jolla oli vain noin 12 opiskelijaa ja opettajat olivat yliopiston ulkopuolisia juristeja ja barristereita. WTO-oikeus taas oli kursseistani helpoin.

UWA:n kaikki tiedekunnat sijaitsevat samalla isolla kampusaluealla

Ostin oppikirjan vain kahdelle kursseista. Kirjat ovat aika kalliita, joten kannattaa etsiä niitä käytettynä yliopiston kirjakaupasta (huom. menevät nopeasti), nettikaupoista tai kirjastosta. Kurssit arvostellaan kokonaispisteiden perusteella. Osasuorituksia painotetaan eri tavalla (esim. läsnäolo luennoilla max. 10%, aktiivisuus max. 10%, esitelmä max. 20%, essee max. 20%, tentti max. 40%) ja niistä saa tietyn pistemäärän. Läpipääsyyn tarvitaan yli 50%. Minulla oli kolme tenttiä, joista kahteen sai ottaa kirjan/diat ja muistiinpanot mukaan. Haasteena oli lyhyt tenttiaika, joka oli vain kaksi tuntia. Tenttien päivämäärät julkaistaan aika myöhään, mikä on vaihtareiden kannalta ikävää, kun ei pysty suunnittelemaan lukukauden jälkeisiä reissuja. Viimeinen mahdollinen tenttipäivä on kuitenkin jo aikaisin tiedossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Roadtrip Länsi-Australiassa

Suosittelen lähtemään study breakilla roadtripille Perthistä pohjoiseen Exmouthiin. Karijinin luonnonpuisto on ehdottomasti näkemisen ja pitkän ajomatkan arvoinen – upein paikka, jossa olen ikinä käynyt! Matkalle tosin täytyy lähteä hyvin varustautuneena (mm. kärpäsverkko, teltta, tölkkiruokaa, kymmeniä litroja vettä mukana ja varautuminen moneen päivään ilman suihkua) ja kunnon 4WD-autolla kenguruita ja vapaana vaeltavia lehmiä varoen. Rural Australian kokeminen pitäisi ehdottomasti olla jokaisen vaihtarin to do -listalla. Länsi-Australia tarjoaa kaikessa tyhjyydessään hyvin erilaisen kokemuksen kuin turistien täyttämä itärannikko. Suosittelen samalla reissulla myös snorklaamista Turqoise Baylla. Huom. pimeällä ei saa ajaa!

Suosittelen käymään myös esim. viikonloppureissulla Margaret Riverillä katsomassa luolia ja viinitiloja. Perthistä on myös edullisia lentoja Balille. Itse kävin keskellä vaihtoa 4 päivän reissulla Sydneyssä. Mikäli suunnittelet roadtripiä etelään Esperanceen (itse en käynyt), kannattaa mennä keväällä aikaisessa vaiheessa lämpötilan laskiessa aika alas lähempänä lukukauden loppua.

Vaihtarijärjestö Perth Internationalin järjestämälle Survivor Campille ilmoittautuminen alkoi jo ennen lukukauden alkamista ja Perthiin saapumista helmikuun alkupuolella, ja se täyttyy hyvin nopeasti. Eli jos haluat mukaan niin muista seurata sähköpostia ja ilmoittautua heti kun ilmo aukeaa!

Huom. Australiassa ajokortti ei riitä henkilöllisyyden todistamiseksi esimerkiksi baariin mennessä. Passi täytyy siis olla aina mukana. Mikäli passia ei halua kantaa mukana, voi tilata erikseen virallisen henkilökortin.

Vaihtokertomus, University of Hong Kong, Hongkong, syyslukukausi 2018

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

ENNEN LÄHTÖÄ

Viisumi, kurssivalinnat, matkavakuutus, asumisjärjestelyt, rokotukset..vaihtoon lähtöön liittyi paljon eri asioiden järjestelmistä. Sekä Helsingin yliopiston että kohdeyliopisto University of Hong Kongin ohjeet olivat kuitenkin selvät. Vaihtoon lähtöä edeltäviä papereiden täyttelyä sun muuta ei kannata stressata liikaa, sillä ohjeita ja määräpäiviä noudattamalla asiat kyllä hoituvat. Viisumihakemus liitteineen piti ensin lähettää sähköpostitse HKU:lle tarkistettavaksi, jonka jälkeen hakemuspaketin sai lähettää postitse HKU:lle, joka puolestaan lähetti paketin viranomaisille. Lähetin viisumihakemuksen huhtikuussa ja tieto viisumin hyväksymisestä tuli heinäkuussa.

Ennen lähtöä piti myös tehdä alustavat kurssivalinnat. Valinnat eivät ole lopullisia, sillä lukukauden ensimmäisten viikkojen aikana valintoja voi vielä muuttaa. Itse pysyin valinnoissani, mutta monet kanssaopiskelijat päättivät vaihtaa ensimmäisten luentojen jälkeen. Tarvittavat rokotukset hankin YTHS:n matkailuneuvonnan kautta ja matkavakuutuksen päivitin myös pikaisen kilpailuttamisen jälkeen.

Paikan päällä byrokratiaa oli yllättävän vähän. Yliopistolla on oma opiskelijakortti, joka mahdollistaa esimerkiksi kampuksen kirjastoihin pääsyn. Korttihakemus kannattaa täyttää heti kun se on mahdollista, sillä vielä ensimmäisten viikkojen aikana tätä varten on järjestetty erityinen piste jonne hakemuksen voi jättää. Viisumihakemusprosessin yhteydessä hankitut ylimääräiset passikuvat kannattaa ottaa mukaan Hongkongiin, sillä voit hyödyntää kuvaa myöhemmin hakiessasi HKU:n opiskelijakorttia.

Octopus-kortti kannattaa hankkia mahdollisimman pian. Kortti on lähtökohtaisesti joukkoliikennekortti, mutta kortilla voi myös maksaa kaupoissa ja kahviloissa ympäri kaupunkia ja myös kampuksella. Vaikka metrolla matkustaminen ei paljoa maksa, saa kortille opiskelija-alennuksen erillisellä hakemuksella. Hakemuksen täyttäminen vaatii kuitenkin yliopiston opiskelijakortin, joten heti ensimmäisten viikkojen aikana sitä ei voi hakea.

ASUMINEN

HKU lähetti sähköpostitse tiedon siitä, milloin asuntolahakemuksen voi tehdä. Tarkka päivä ja aika kannattaa laittaa kalenteriin, sillä asuntolapaikoista on kova kilpailu. Minut sijoitettiin ns. ”off campus housing” taloon nimeltä On Hing Building. Talo on lievästi sanottuna ränsistynyt, mutta viihdyin kuitenkin hyvin. Asunnossa oli kaksi kylpyhuonetta ja vaatimaton keittiö/yleinen tila, jossa myös vaatekaapit sijaitsivat. Makuuhuone jaettiin yhden kämppiksen kanssa ja yhteensä meidän asunnossa asui kuusi tyttöä. Se, että asunto oli kulahtaneempi, kuin mihin täällä Suomessa on totuttu ei minua haitannut, sillä talon sijainti oli mitä parhain: keskellä eläväistä naapurustoa, mutta kampukselle oli kuitenkin lyhyt matka kävellen. Se, että koko talo oli melkein vain vaihto-opiskelijoiden asuttama varmisti myös sen, että toisiin vaihtareihin tutustui helposti. Riippumatta siitä asuuko asuntolassa, off campus talossa vai vuokratussa asunnossa kannattaa asennoitua siihen, että omaa kotia vastaava asuntoa ei Hongkongissa saa, sillä kaupunki kuuluu asumiskuluiltaan maailman kalleimpiin maihin. Itseäni ei nuhjuisuus ja tilan puute paljoa haitannut; kaupungissa on niin paljon tekemistä, että kotona ei paljoa ehdi istuskella. Kaiken lisäksi sain viisi hyvää ystävää, sillä tulimme kämppisten kesken erittäin hyvin toimeen.

OPISKELU JA OPETUS

Opinnot pystyy suunnittelemaan etukäteen varsin yksityiskohtaisesti, sillä kurssikuvaukset sisältävät kattavat tiedot ajankohdasta ja kurssin vaatimuksista (esim. kuuluuko suoritukseen essee vai final take-home exam ja pitääkö tämän lisäksi tehdä mid term exam jne.) Itse valitsin lähinnä liikejuridiikkaan kytkeytyviä kursseja, minkä vuoksi osa kursseista käsitteli yksityiskohtaisesti Hongkongin lainsäädäntöä. Tämä toi opiskeluun lisähaastetta, sillä common law-oikeuteen perustuva oikeusjärjestelmään ei perehdytä syvällisesti oikeusnotaarin tutkintoon kuuluvissa kursseissa. Yllä mainitun ”ongelman” voi toki välttää valitsemalla esim. oikeusvertailevia kursseja ja muita vastaavia kursseja, joissa common law-oikeusjärjestelmä ei ole niin korostetusti keskiössä. Voin jopa sanoa, että nautin opinnoista HKU:ssa, sillä luennoitsijat panostivat luentoihin ja kurssit olivat kiinnostavia. Loppukokeissa ei painotettu ns. nippelitietoa vaan kokonaisuuksien ymmärrys ja soveltaminen olivat keskiössä.

Aluksi kampus oli iso ja hämmentävä, mutta siihen tottui nopeasti. Muistelen vielä kaiholla kampusta, sillä eri puolilla kampusta on pieniä vehreitä pikkupuutarhoja ja vesialtaita, joista voi vaan unelmoida Porthanian harmauteen palatessa. Esimerkiksi Law Towerin vieressä sijaitsee keinotekoinen lampi täynnä vesikilpikonnia ja värikkäitä karppeja.

LOPUKSI

Hongkongin hintataso on korkea. Ruoka on kallista ja esimerkiksi maitotuotteet maksavat paljon verrattuna Suomen hintatasoon. Hiukan yleistäen voikin todeta, että mitä länsimaalaisempi tuote, sitä kalliimpi se on. Ostamalla vihannekset ja hedelmät katujen varsilla sijaitsevista kojuista tavallisten ruokakauppojen sijaan voi kuitenkin säästää. Ravintoloita on paljon ja ulkona syöminen (kantonilaisessa) ravintolassa voi olla jopa halvempaa kuin itse kokkaaminen. Jos joskus haluaa satsata ruokaelämykseen hiukan enemmän, mutta kuitenkin säästä, kannattaa tsekata kalliimpien ravintoloiden lounastarjoukset. Kävin myös ahkerasti Ikeassa, sillä sieltä saa mm. irtokarkkeja ja näkkileipää pahimman ruokaikävän laannuttamiseen.

Itse en kokenut suurta kulttuurishokkia. Suurkaupungin elämään sopeutuu nopeasti. Aluksi tuijottelin väistämättä taivasta kohti kurottavia pilvenpiirtäjiä, mutta hiljalleen niihinkin tottuu ja Suomeen palattuani ihmettelinkin katujen tyhjyyttä. Näin isossa ja kansainvälisessä kaupungissa tekemistä riittää; kannattaa ainakin kerran suunnata Happy Vally-raviradalle, jonne turistit, vaihtarit ja paikalliset suuntaavat joka keskiviikko lyömään vetoa tai ihan vaan juhlimaan. Joukkoliikenne kattaa koko kaupungin, joten eri kaupunginosiin tutustuminen on helppoa. Metro on helpoin ja nopein tapa liikkua, mutta kaksikerroksisten ratikoiden kyydissä näkee kaupungin vilinästä enemmän. Hongkongissa on myös aivan huikeat vaellusmahdollisuudet. Henkilökohtainen suosikkini on Sai Kungissa sijaitseva vaellusreitti, joka päättyy isolle kauniille hiekkarannalle. Ihastuin kaupunkiin siinä määrin, että toivon jonain päivänä palaavani Hongkongiin. Nauti siis vaihdostasi!

Vaihtokertomus, Université de Montpellier I, Ranska, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin reilut neljä kuukautta kevätlukukaudella Eteläranskan Montpellierin opiskelijakaupungissa. Montpellierista voi sanoa että se vastaa aikalailla Suomen Turkua, sillä kaupungit ovat lähes saman kokoisia ja molemmissa on erittäin paljon opiskelijoita ja ylipäätään nuoria ihmisiä, eli opiskelijakulttuuri on rikas ja myöskin avoin verrattuna Helsinkiin, jossa suurin osa ajasta tulee vietettyä aikaa pelkästään saman tiedealan opiskelijoiden kanssa.

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen itse vaihtoa, eli itse vaihdon hakuprosessin aikana, kannattaa hyvissä ajoin selvittää mitä kaikkea tulee lähettää vaihtoyliopistolle. Oletus on se, etteivät he saa mitään tietoa omasta yliopistosta (paitsi tietenkin tiedon siitä, että sinut on hyväksytty vaihtokandidaatiksi), vaan kaiken tiedon pitää lähtökohtaisesti lähettää itse. Minun piti muun muassa lähettää täytetty lomake henkilötiedoillani, kopio DELF-todistuksestani, passikopio sekä erillinen passikuva. Koska Ranskan byrokratia tietyillä osa-alueilla, ja etenkin yliopistoissa, ei ole ihan niin kehittynyttä ja mutkatonta kun mihin me ollaan Suomessa tottuneita, nämä piti lähettää postitse. Vaihtoyliopiston ”Bureau des relations internationals” kyllä lähetti tähän liittyvät ohjeet hyvissä ajoin. Heitä kannattaa myös kysyä jos joku asia on epäselvä, kunhan muistaa kirjoittaa aina ranskaksi. Yliopistolla ei puhuta englantia ollenkaan.

Itse hyväksyminen vaihtokohteeseen tapahtui omalta osaltani marraskuun alussa, eli noin pari kuukautta ennen vaihdon alkua. Vasta sen jälkeen aloin etsimään asuntoa ja varaamaan lennot yms, ihan vaan ollakseni varman puolella. Asuntoa etsin ensin yliopiston puolelta, mutta kun he ilmoittivat etteivät he pysty tarjoamaan useimmille asuntoa/huonetta niin aloin tutkimaan yksityisen puolen vaihtoehtoja. Etsiskelin ensin huonetta kimppakämpästä mm. suositulta Carte des Colocs-sivustolta, jossa yksityiset ihmiset vuokraavat huoneita omista tai vuokraamistaan asunnoista, mutta päädyin lopulta turvallisempaan vaihtoehtoon: huone kimppakämpästä välittäjäfirman Chez Nestorin kautta. Olin tähän valintaani erittäin tyytyväinen, sillä välittäjäfirma myöskin vastaa kaikista mahdollisista ongelmatilanteista (esim. jos joku menee rikki tai ei toimi) ja heillä on tiimi joka tulee paikalle ratkaisemaan ongelman mahdollisimman nopeasti.

No, oma asumistilanteeni ei tästä huolimatta ollut ihan mutkaton, sillä jouduin vaihtamaan ensimmäisestä Chez Nestorin asunnosta toiseen, sillä ensimmäisessä oli paljon ongelmia sähkön ja lämpimän veden toimivuuden kanssa (mikä ei tammikuussa ollut hirveen mukavaa). Toinen asunto oli kuitenkin paljon parempi; se oli iso ja vastaremontoitu ja lähempänä keskustaa. Toki sen huone oli kalliimpikin (maksoin siitä noin 550 € sisältäen kaikki kulut verrattuna edellisen noin 470 €:oon). Suosittelen kuitenkin asumista arvostaville ihmisille valitsemaan jotain yksityiseltä puolelta, vaikka se onkin lähtökohtaisesti paljon kalliimpaa kuin opiskelija-asunnot, niin ainakin itselle se, että pystyi laittamaan ruokaa omassa keittiössä ja hengaamaan omassa olohuoneessa muiden kämppisten kanssa vaikutti paljon arkeeni. Lisäksi olen kuullut paljon kauhukertomuksia tutuilta Ranskan opiskeluasunnoista ja -asuntoloista: pahimpiin kuuluu murtautumiset ja tulipalot keskellä yötä, lievimpiin homeongelmat ja tilojen likaisuus.

Yliopisto ja opinnot

Kohdeyliopisto lähetti hyväksymisen yhteydessä listan kaikista niistä asiakirjoista, jotka kuuluu ottaa mukaan jotta saisi opiskelijakortin ja näin ollen myös virallisen opiskelijastatuksen yliopistolla. Kannattaa jälleen kerran tutustua listaan tunnollisesti ja hankkia mahdolliset asiakirjat hyvissä ajoin. Mm. passikuvia kannattaa myöskin muihin tarkoituksiin ottaa mukaan, ja lisäksi olen itse tarvinnut esimerkiksi kopion vuokrasopimuksestani. Yksi asia joka kannattaa huomioida on se, että Ranskassa tulee hankkia ”Responsabilité civile”-vakuutuksen, jonka saa MEP-vakuutusyritykseltä hintaan 16 €. Kopio tästä vakuutuksesta viedään yliopistolle. Muuten ei ollut mitään sen kummempaa alkubyrokratiaa, kaikki menee oikeastaan aika sujuvasti, kunhan muistaa lukea huolella ohjeita ja varata tarpeeksi aikaa todistusten saamiseksi deadlinen pitämiseksi. Ranskalaiset osaavat kuitenkin useimmiten joustaa tarpeen mukaan, vaikka ovatkin byrokraattisia.

Ranskassa yliopistot ovat kuitenkin hyvin vanhanaikaisia verrattuna Suomeen, ja kurssit saattavat toteutua eri tavalla kuin siihen mihin ollaan täällä totuttu. Yleensä et saa kursseista mitään muuta tietoa kuin kurssitittelin (ei ole siis mitään kurssikuvasta tms.), ja sitten on pari viikkoa aikaa tutustua kurssin sisältöön käymällä luennoilla. Sen jälkeen voi päättää, haluaako jatkaa kurssilla vai ei, mikä tapahtuu käytännössä ilmoittautumalla tentteihin. Mitään kurssikuvauksia ei siis ole olemassa, ja käsittääkseni professorit voivat aika omavaltaisesti päättää mitä kursseilla opettavat. Kurssivalikoima ainakin oikiksen puolella oli melko laaja, ja saat valita mitä tahansa kursseja (pienryhmäkurssit eli TD-kurssit ovat kuitenkin varattu pelkästään paikallisille) kaikilta vuosikursseilta. Valtsikan puolella valikoima oli kuitenkin huomattavasti suppeampi, joten kannattaa toki tarkistaa etukäteen mahdollisuuksiaan valita itseään kiinnostavia kursseja.

Kurssit ovat (massa)luentopohjaisia, joissa proffa puhuu ja kaikki kirjoittavat muistiinpanoja sen minkä ehtii. Mitään kurssikirjoja ei ole, eikä myöskään mitään powerpoint-esityksiä tai muuta luentoja tukevaa materiaalia. Käytännössä olet siis pelkästään sen armoilla, mitä olet luennoilla ymmärtänyt. Vaihtarina kannattaa kuitenkin pyytää paikallisilta heidän muistiinpanoja, sillä ainakin omani olivat hyvin puutteelliset etenkin opintojen alussa kun en todellakaan ymmärtänyt kaikkea mitä proffat puhuivat. Lisäksi tentit ovat vaihtareille ainakin Université de Montpellierissa suulliset, eli siihen kannattaa varautua. Itse kuumotin näitä suullisia tenttejä todella paljon, mutta eivät ne loppujen lopuksi ollut niin ”pahoja” kuin mitä olin ajatellut. Vaihtarit pääsee yleensä kuitenkin läpi tenteistä vaikkei ne menisikään ihan putkeen – kunhan muistaa olla kohtelias ja yrittää parhaansa, niin siitä pääsee jo pitkälle. Suosittelen toki aloittaa lukemisen hyvissä ajoin, etenkin jos ranskan kieli tuottaa edes pikkasen haasteita. Itse menin myös sillä strategialla että valitsin pelkästään EU-pohjaisia kursseja, sillä halusin välttää pelkästään ranskalaisen oikeuden lukemista. Tämä on tietenkin ihan oman maun mukaista.

Muita käytännön vinkkejä

Hyvä asia tietää on se, että Ranskan jokaisessa kaupungissa on vieläkin joka lauantai gilet jaunien mielenosoituksia ja mellakoita, jotka ovat omiaan häiritsemään liikennettä ja elämää etenkin keskustassa. Itsellä menivät reitit monta kertaa uusiksi kun mikään liikenneväline ei yhtäkkiä kulkenutkaan. Kannattaa pitää mielessä se, että nämä mielenosoitukset voivat oikeasti olla todella väkivaltaisia ja ehdottomasti välttää mellakoita niin hyvin kuin vain pystyy. Mielenosoituksia voi myös olla muina päivinä (keväällä niitä oli myös esim. 1.5 eli työväenpäivänä ja 9.5 eli Eurooppapäivänä) joten näistä kannattaa tiedustella etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan pysytellä sisätiloissa ikävyyksien välttämiseksi.

Itse matkustelin todella paljon ja käytin enimmäkseen Flixbus-halpabussia ja junien tarjouslippuja (Ouigo). Monilla yhtiöillä myöntää nuorille tarjouskortteja, mutta nämä ovat yleensä maksullisia ja vuoden kestoisia eivätkä siis ainakaan yhden lukukauden ajaksi erityisesti kannattavia. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että erityisesti bussit ovat usein myöhässä, ja kerran kohdallemme sattui jopa sellainen kokemus että bussi ei tullut ollenkaan. Yleisesti ottaen julkinen liikenne on kuitenkin suht luotettava ja kunhan matkustaa riittävän joustavilla aikatauluilla ei pitäisi olla sen suurempaa hätää. Myös Montpellierissa on hyvät kulkuyhteydet, joskin bussit lopettavat ajamisen jo klo 20-21 välissä, joten jos asuu kauempana keskustasta, niin kannattaa tarkistaa että ratikka kulkee lähistöllä.

Ehkä yllättävää on, että suurin osa elämiskustannuksista ei ollut loppujen lopuksi niin paljon halvempia verrattuna Suomaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat hintatasoltaan melko samanlaisia kuin täällä, joskin Ranskan maantaloustuotteet kuten juustot, tietyt hevi-tuotteet ja viinit ovat huomattavan paljon edullisempia. Jotkin asiat, kuten matkustaminen, ovat tietenkin paljon halvempia kuin meillä Suomessa. Paljon ilmaista tehtävääkin löytyy, kuten paikallinen Unisport ja myöskin suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia. Koska Montpellier on täynnä nuoria vaihtareita ja työharjoittelijoita, jokaiselle löytyy varmasti mieluisaa tekemistä. Itse ainakin kävin esim. paikallisen ESN:n ja ELSA:n järjestämissä tapahtumissa, ja kerhoja löytyy vaikka kuinka monenlaisia keskustelukerhoista patikointikerhoihin. Kannattaa olla aktiivinen ja tutustua etukäteen esim. paikallisiin Facebook-ryhmiin, joita löytyy vaihtareille vaikka kuinka monta. Niistä voi saada käytännön vinkkejä ja ideoita tekemiseen ja tapahtumiin. Tärkeintä on kuitenkin pitää avoin mieli ja käydä paikan päällä tutustumassa sekä ihmisiin että paikkoihin – sehän on loppujen lopuksi koko vaihdon idea!