Vaihtokertomuksia Euroopasta – Page 17 – Vaihtokertomuksia maailmalta

5.11.20188.1.2021

Vaihtokertomus, Göteborgs universitet, syksy 2017

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Nordplus-vaihdossa Göteborgin yliopistossa psykologian maisteriopintojeni loppupuolella. Voin lämpimästi suositella niin Göteborgia kaupunkina kuin vaihtoon lähtemistä vielä maisterivaiheessakin.

Ennen lähtöä

Göteborgin yliopiston sivuilla on selkeät ohjeet siihen, miten vaihtohakemuksen kanssa toimitaan sen jälkeen, kun hyväksynnän on saanut kotiyliopistolta. Ohjeet tuntuivat kuitenkin koskevan ensisijaisesti Erasmus-vaihtoon lähtijöitä, minkä uskon johtaneen siihen, etten saanut virallista hyväksyvää päätöstä Göteborgin yliopistolta, ennen kuin sen perään lähdin kyselemään toukokuussa. Hyväksyntä oli kuitenkin sinänsä pääteltävissä siitä, että olin saanut Helsingin yliopistolta sähköpostin, jossa minua ohjeistettiin ottamaan yhteyttä Göteborgin yliopiston psykologian opintokoordinaattoriin suunnittelemieni kurssivalintojen vahvistamiseksi. Sain haluamani kurssit ja myöhemmin opintokoordinaattori myös kirjoitti minulle pyynnöstäni hyväksymiskirjeen. Koska Nordplus-ohjelmassa opiskellaan pohjoismaisella kielellä, asioin heti alusta alkaen ruotsiksi yliopiston päähän. Kielen käyttämistä ei kannatakaan arastella, vaan ottaa hyöty irti kaikista harjaantumismahdollisuuksista.

Pientä päänvaivaa ennen lähtöä aiheutti myös apuraha, joka toimii eri tavalla Nordplus-ohjelmassa kuin Erasmus-ohjelmassa. Lukemani ohjeet antoivat ymmärtää, että apurahaa tulisi hakea ennen vaihtoon lähtöä, mutta en saanut tietoa tai ohjeistusta sen hakemisesta. Helsingin yliopistolta oltiin puolestani yhteydessä psykologian Nordplus-verkostoon, mutta sieltä ei kuulunut vastausta. Lopulta Helsingin yliopisto maksoi apurahani. Nordplus-verkostosta oltiin minuun yhteydessä vasta vaihtoni lopussa ja koko vuoden Göteborgissa vaihdossa olleelta psykologian opiskelijalta kuulin, että apuraha maksettiin hänelle vasta tammikuussa. Nordplus-verkostot ovat kuitenkin oppiainekohtaisia, joten toivon mukaan asiat hoituvat sutjakammin muiden aineiden verkostoissa.

Nordplus-ohjelman kautta vaihtoon lähtemisessä isona etuna on taattu opiskelija-asunto SGS Studentbostäderiltä. Asuntohakemuksen tekoon löytyy suora linkki yliopiston sivuilta ja kesäkuun puolessa välissä SGS lähetti sähköpostilla ohjeen tarkemman hakemuksen rekisteröimisestä. Rekisteröinti on tärkeä tehdä mahdollisimman nopeasti, koska taatusta asunnosta huolimatta asuntotilanne on Göteborgissa tiukka ja asumiskuviot on mukava saada varmistettua ajoissa. Heinäkuun alussa sain tarjouksen asunnosta. Kesäkuun aikana yliopistolta tuli erilaisia infoviestejä, ja kaiken kaikkiaan lähtövalmistelut sujuivat kivuttomasti niin kohdeyliopiston kuin Helsingin yliopistonkin selkeiden ohjeiden avulla. Vaihtoon valmistauduin muuten virittäytymällä ruotsin kieleen lukemalla ruotsinkielisiä kirjoja ja kuuntelemalla Ruotsin yleisradion (SR) kanavia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ruotsissa ei sen suurempaa byrokratiaa tarvinnut kohdata. Ensimmäisenä päivänä avainten hakua varten on mukana oltava henkilöpaperit, kuitti maksetusta vuokrasta ja todistus opinto-oikeudesta. Olin sopinut ensimmäisille päivillä tapaamisen psykologian opintokoordinaattorin kanssa, joka rekisteröi minut opiskelijaksi valitsemilleni kursseille. Yliopiston ATK-tunnukset piti hakea valitsemastaan servicecenteristä, mutta siihen saa ohjeet yliopiston nettisivuilta ja orientaatioviikon infotilaisuuksissa.

Asuminen

Sain asunnon Olofshöjdin suurelta opiskelija-asuntoalueelta, jonka otin iloisin mielin vastaan. Asuinalue on hyvien liikenneyhteyksien päässä ja myös kävelyetäisyydellä Göteborgin keskustasta. Toinen asuinalue, jonne Nordplus-opiskelijoita sijoitetaan, on Ostkupan, joka on hieman kauempana keskustasta ja sen asunnoissa myös kylpyhuone jaetaan. Olofshöjdissa asuntonani oli 18 neliömetrin huone remontoidulla kylpyhuoneella. Kalustetun asunnon varusteisiin kuuluvat sänky, lipastollinen kirjoituspöytä, tuoli, nojatuoli ja kirjahylly. Lisäksi eteisessä oli reilusti kaappitilaa. Talot ovat pienkerrostaloja, joissa jaettuun keittiöön kuljetaan rappukäytävän kautta. Keittiön jakoi 8 asukasta. Jokaisella huoneistolle oli osoitettu numerokyltein yksi kuivakaappi ja yksi vetolaatikko. Keittiössä oli neljä jääkaappia, mutta jääkapeissa selkeää hyllyjakoa ei oltu tehty. Koin vaikeaksi yhteisten sääntöjen luomisen keittiöön ja siisteydessä oli usein parantamisen varaa. Ikävä vastuun hajautumisen ilmiö oli nähtävissä muun muassa ylitsepursuavissa roskapusseissa. Keittiöissä on vaihtelevasti muiden jättämiä astioita ja ruoanlaittovälineitä. Itse hankin muutaman astian ja ruokailuvälineet, mutta kattilat ja pannut löytyivät keittiöstä. Hintaa asunnolla oli 3662 kruunua. Käytössä oli monta nettivaraussysteemillä toimivaa pesutupaa ja sauna, jota en käyttänyt.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin syksyn aikana vain kaksi kurssia, jotka molemmat olivat 15 opintopistettä ja jatkuivat siten koko syksyn ajan. Opintopisteiden määrä tuntui silti suurelta verrattuna Helsingin yliopiston opintoihin, vaikka niiden pitäisi olla vertailukelpoisia. Keveyden tuntu liittyi vahvasti siihen, että minulla oli vain kaksi luentoa viikossa, enkä käynyt samaan aikaan töissä, kuten Helsingissä olin tehnyt. Sinänsä kursseihin sai kuitenkin käytettyä paljon aikaa, sillä niihin sisältyi paljon palautettavia töitä ja etukäteisvalmisteluja vaativaa työskentelyä. Kurssit olivat keskenään eri tyyliset, mutta molemmat olivat ns. fristående kurser, jotka eivät siis olleet osa psykologian tutkinto-opintoja. Missbrukspsykologi –kurssilla oli paljon valmistuneita psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja muita ammattilaisia. Kurssi oli jaettu kahteen osaan, jossa ensimmäisellä kuunneltiin perinteisiä luentoja ilta-aikaan ja noin puolessa välissä annettiin ohjeistus kotitenttiin. Tentissä oli neljä kysymystä, joihin tuli kirjoittaa kahden sivun vastaukset lähdeviitoituksin. Tenttiä oli aikaa kirjoittaa melkein kuukausi, mikä oli ruhtinaallisesti minulle, jolla ei ollut päivätyötä. Toinen osa oli soveltavampi ja sen aikana tuli palauttaa lyhyitä tehtäviä tapausesimerkkiin liittyen. Toisen osan aikana tehtiin myös ryhmätyötä, jonka esitykset pidettiin viimeisellä kerralla. Tentti arvosteltiin hylätty, hyväksytty (G) tai VG (väl godkänd). Socialpsykologi –kurssilla opiskelijoita oli vain kourallinen, mikä teki seminaarimuotoisista keskustelupainotteisista opetuskerroista kuumottavia. Jokaiseen seminaariin piti valmistautua kahdella kirjallisella vastauksella ja 2-3 keskusteluvastauksella. Lisäksi piti keksiä omia keskustelukysymyksiä ennakkomateriaalin pohjalta. Kirjallisista vastauksista sai henkilökohtaista palautetta. Kurssin loppupuolella annettiin runsaammin aikaa 5-8 sivun kirjallisuuskatsauksen kirjoittamiseen, jonka pohjalta kurssin arvosana muodostui (G tai VG). Viimeisellä kerralla omasta katsauksesta tuli pitää esitelmä. Kurssi oli haastava ja kehittävä sekä akateemisesti että kielitaidon kannalta. Ruotsiksi opiskeleminen tuntui antoisalta ja erityisesti kirjoittamisen suhteen kehitystä tapahtui nopeasti. Puheen harjaantumisen kannalta olisin kaivannut lisää kontaktiopetusta viikkoon. Ruotsi on kaikesta huolimatta ryhmätöiden ja keskustelemisen luvattu maa, joten Nordplus-vaihdossa suun avaamiselta ruotsiksi ei voi kokonaan välttyä.

Vapaa-aika ja muu eläminen

Ennen vaihtoa sai ilmoittautua Student Buddy –toimintaan, jossa saapuvat vaihto-opiskelijat jaettiin pienempiin ryhmiin, jotta ryhmäytyminen onnistuisi paremmin. Vaihto-opiskelijoille järjestettiin paljon hauskaa toimintaa, eikä alussa jaettu ryhmä lopulta vaikuttanut kohdallani siihen, keiden kanssa vaihtoaikani vietin. Yliopiston tutortoiminnan lisäksi Student Göteborg järjestää erilaisia ilmaistapahtumia kaikille opiskelijoille. Alkuun uusiin ihmisiin tutustui helposti myös vaihtareiden Facebook-ryhmän kautta, jossa ihmiset huhuilivat seuraa esimerkiksi saaristoretkille. Göteborgin luonto ja erityisesti kaunis saaristo ihastuttivatkin minua suuresti. Tein vaihdon aikana reissut Tukholmaan, Malmöön ja Kööpenhaminaan. Myös Osloon on Göteborgista hyvät kulkuyhteydet. Kävin yliopiston järjestämän ruotsin kurssin korkeimman (4) tason, mutta sekin oli odotettavasti liian helppo. Kurssilla tapasi kuitenkin muita vaihtareita ja antoisinta oli päästä höpöttelemään ruotsiksi tanskalaisen vaihtarin kanssa, joka myös osasi ruotsia hyvin. Göteborgissa on opiskelijoille suunnattu liikuntakeskus, mutta sen hinnat ovat aivan toista luokkaa kuin meidän Unisportilla. Päädyin ottamaan jäsenyyden paremman sijainnin ja silloisen tarjouksen vuoksi Nordic Wellness –ketjulta, johon olin tyytyväinen. Myös joukkoliikenne on opiskelija-alennuksesta huolimatta kalliimpaa. Göteborg on kaunis ja sopivan kokoinen kaupunki, jossa raitiovaunut kuljettavat joka suuntaan. Göteborgissa puhutaan letkeää, mutta selkeää ruotsia ja pidin erityisesti siitä, etteivät ruotsalaiset koskaan vaihtaneet kanssani englantiin, kuten Tukholmassa usein kuulee käyvän.

5.11.20188.1.2021

Vaihtokertomus, Universiteit Gent, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja vaihdon alku

Vahvistus vaihtoyliopistoon hyväksymisestä tuli lokakuun lopussa ja olo oli samaan aikaan sekä todella innostunut että myös jännittynyt: ajatus lähdöstä konkretisoitui hyväksymisen myötä. Vaihtoni alkoi helmikuun alussa, ja tammikuun aikana sainkin tiedon orientaatioviikon ohjelmasta ja käytännön asioista. Ennen vaihtoa hoidettavia asioita oli lopulta melko vähän: matkavakuutuksen pidennystä, opintotuen hakua ja lentojen ostoa. Pääosin aika menikin malttamattomaan odotteluun ja käytännön asioiden googletteluun: käytin aika paljon aikaa lukien ulkomaisia vaihtoblogeja Gentistä ja etsien kaikkea mahdollista tietoa vaihtokohteesta.

Vaihto alkoi tiiviissä merkeissä: orientaatioviikolle oli järjestetty paljon erilaista ohjelmaa, ja ensimmäiset viikot täyttyivätkin nopeasti erilaisista tapahtumista. Vaihdon alussa oli jonkin verran alkubyrokratiaa, mutta tarvittavista dokumenteista ja toimista lähetettiin selkeät ohjeet ennen vaihdon alkua, ja orientaatiopäivillä tarjottiin myös tietoa tarpeellisista toimista vaihdon aluksi. Myös kaupungin asukkaaksi ilmoittautuminen on pakollista, mutta sekin hoitui melko nopeasti. Yliopiston henkilökunta oli mukavaa ja tiedotus selkeää, mistä oli apua etenkin vaihdon alussa. Orientaatioviikon tapahtumissa ja asuntolalla pyöriessä tutustui todella moniin ihmisiin, ja löysinkin vaihto-ajan läheisimmät ystäväni heti ensimmäisellä viikolla. Ensimmäiset viikot pää oli melko pyörällä kaiken uuden kanssa, mutta Gent alkoi hyvin nopeasti tuntua kodilta ja arki alkoi sujua. Tapahtumia ja tekemistä on paljon myös ensimmäisten viikkojen jälkeen, joten aika ei missään vaiheessa käy pitkäksi.

Asuminen

Asuinpaikan hankkiminen kävi todella helposti: vaihtoyliopistoon hakemisen yhteydessä hain myös paikkaa yliopiston asuntolasta, ja ilmoitus huoneen saamisesta tuli suunnilleen samaan aikaan kuin vahvistus vaihtopaikastakin. Tieto varmasta asuinpaikasta helpotti huomattavasti lähtöä. Asuntola-asumisessa oli hyviä puolia. Lähes kaikki vaihto-opiskelijat asuvat asuntolarakennuksissa ja vieläpä samalla kadulla, joten asuntola-asuminen on kätevä tapa tutustua muihin vaihtareihin – itse tutustuin moniin vaihtoystävääni juuri asuntolan oleskeluhuoneessa, ja samassa osoitteessa asuminen takaa sen, että yhteisen puuhan järjestämien on helppoa. Yhteisöllisyys olikin asuntola-asumisen antoisin puoli. Huonojakin puolia on: keittiö jaetaan koko kerroksen kanssa, joten sotkuisuudelta ei vältytä. Asuntolat sijaitsevat myös lähellä baarikatua, mikä johtaa paikoin meluun eikä huoneita voi kutsua järin viihtyisiksi. Myös tuholaiset ovat tiiviissä asuntola-asumisessa ongelma, ja jouduin niiden vuoksi vaihtamaan huonetta, mikä onneksi järjestyi melko helposti. Muutama vaihtokaveri asui myös yksityisellä, jolloin hintataso oli oikeastaan sama kuin asuntolassa.

Opiskelu ja opetus

Vaihtoa ennen opintosuunnitelmani oli hyväksytty järjestelmässä, mutta mitään tietoa kursseille pääsemisestä en ollut vielä saanut, mikä lisäsi alkujännitystä. Orientaatioviikon alkutapaamisessa sain kuitenkin kaikki tarvittavat tiedot eikä kursseille tarvinnut ilmoittautua erikseen, osallistuminen oli hyväksytty automaattisesti. Kurssien valitseminen oli melko joustavaa: kursseja pystyi valitsemaan muutaman myös oman pääaineen ulkopuolelta. Ensimmäisellä viikolla pysty myös vierailemaan kiinnostavien kurssien ensimmäisellä luennolla ja vasta sen jälkeen tarvitsi päättää, mihin kursseihin sitoutuu loppukevääksi. Itse teinkin pieniä muutoksia opintosuunnitelmaani vielä paikan päällä.

Opetus yliopistossa poikkesi jossain määrin Suomesta. Luennot kestivät usein kolme tuntia, ja välissä pidetään pieni taukoa. Opetus oli kokonaisuudessaan laadukasta: luennoitsijat olivat hyviä englannissa ja ylipäänsä esiintymisessä, mikä teki kuuntelemisesta innostavaa. Myös kurssien sisällöt olivat hyvin mietittyjä. Usein kursseihin kuului myös ryhmätöitä ja projekteja, jotka olivat melko aikaavievia mutta usein myös antoisia, sillä aiheet olivat monesti tarkkaan mietittyjä ja työelämää ajatellen releventteja, ja niissä pääsi haastamaan itseään. Ryhmätyöt olivat myös hyvä keino tutustua paikallisiin opiskelijoihin, sillä muuten tutustuminen paikallisiin vaikutti melko hankalalta.

Arvostelu-asteikko yliopistossa oli 1-20: arvosanan tulee olla yli 10, jotta kursseista pääsee läpi. Tentit olivat usein yhdistelmiä esseistä ja monivalinnoista, ja arvostelu on melko tiukkaa: paikalliset opiskelijat kertoivatkin, että täysiä pisteitä ei juurikaan anneta, vaan jo läpipääsy tarkoittaa ihan kelpo arvosana. Tentit järjestetään kesäkuun aikana, ja opetuksen ja tenttien välillä on usein pari viikkoa vapaata, joka on tarkoitettu lukemiseen. Lukukulttuuri on aika intensiivinen, ja opiskelijat vaikuttavat oikeasti panostavan lukemiseen. Vaihto-opiskelijoille suositellaan hollannin alkeiden opiskelemista, mutta se ei ole pakollista. Itse päädyin valitsemaan kielikurssin, ja siitä oli hyötyä esimerkiksi kaupassa tuoteselosteita tutkiessa.

Hyödyllisiä vinkkejä vaihtoon lähtijöille

Pyörän vuokraaminen / hankkiminen on suotavaa! Gentissä pyörätiet ovat hyviä ja lähes kaikkialle pääsee nopeiten pyöräillen. Myös yliopiston sijaitsevat eri puolille kaupunkia, joten pyörä on hyvin tarpeellinen luennolta toiselle siirryttäessä. De Fietsambassade Gent vuokraa edullisesti pyöriä opiskelijoille – puolen vuoden vuokra oli 95 euroa peruspyörästä, ja summasta sai puolet takaisin panttina pyörää palauttaessa. Kannattaa vuokrata pyörä heti vaihto-opiskelun alkaessa, niin pyörissä on eniten valinnanvaraa ja varautua myös jonottamaan, sillä lähes kaikki opiskelijat hankkivat pyörän kyseisestä paikasta.

Gentin yliopistolla on useilla kampuksilla myös opiskelijaruokaloita, joista saa edullista ruokaa. Lämpimien aterioiden hinta vaihtelee 3,4-5 euron välillä, ja tarjolla on aina yksi kasvisvaihtoehto. Ruoka on melko tuhtia – ainakin kasvi- ja kalaruoat olivat usein paneroituja, juustoisia ja uppopaistettuja, ja yhtenä lisäkevaihtoehtona on aina belgialaiseen tyyliin ranskalaisia. Keitot, lounaspatongit ja salaatit maksavat 2,6 euroa, mutta salaattia pitää osata kysyä patonkipisteeltä, sillä missään ei lue vaihtoehtoja. Söin itse opiskelijaravintoloissa helppouden vuoksi päivittäin, vaikka kesäkuun puolella tomaatti-mozzarellasalaatin syöminen kolmesta neljään kertaan viikossa ei enää houkutellut niin paljon. Muutoin hintataso Belgiassa vastaa aika lailla Suomea etenkin ruoan ja asumisen suhteen. Alkoholi tosin on huomattavasti halvempaa, joten belgialaisiin oluisiin tutustuminen on helppoa. Gent on myös täynnä kivoja kahviloita ja ravintoilta, joten niihin kannattaa tutustua!

Gent on uskomattoman viihtyisä, turvallinen ja kaunis kaupunki ja vaihto-opiskelijat otetaan hyvin vastaan, ilmapiiri on avoin ja kansainvälinen ja englantia osataan hyvin. Kaupunki alkoikin hyvin nopeasti tuntua kodilta, ja oli kokonsa vuoksi täydellinen: tapahtumia, tutkittavaa ja nähtävää on paljon, mutta koska kaupunki on kompakti, tulee se nopeasti tutuksi ja kotoisaksi. Myös Belgian sisällä matkustaminen on alle 25 -vuotiaille hyvin edullista, joten muidenkin kaupunkien näkeminen kannattaa – matkustinkin Belgian sisällä melko paljon vaihtoaikanani. Juna-asemilta voi ostaa GoPass10:n, jolla matkustaminen on hyvin edullista ja sama lippu käy minne vaan, kunhan pysyttelee Belgian rajojen sisällä. Myös esimerkiksi Pariisiin ja Amsterdamiin pääsee edullisesi bussilla, jos liput varaa hyvissä ajoin – Belgian sijainti onkin matkusteluun aika täydellinen.

Kaiken kaikkiaan vaihtoaika oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista, ja Gent jäi sydämeen toisena kotina – paluu Suomeen tuntui vaikealta onnellisessa vaihtokuplassa elämisen jälkeen. Tuleville vaihtareille vinkkinä se, että tee vaihdostasi omannäköinen. Välillä oman vaihdon aikana tuli pieniä paineita sen suhteen, onko nyt nähnyt, tehnyt ja matkustellut tarpeeksi ja ”ottanut vaihdosta kaiken irti”. Vinkkinäni onkin tehdä vaihdosta juuri sellainen kuin itse haluaa ja nauttia vaihtoajasta itselle sopivalla tavalla!

5.11.20188.1.2021

Vaihtokertomus, Université de Lausanne, kevät 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtokohteeni Sveitsissä valikoitui sattumalta, sillä se oli oppiaineeni ainoa ranskankielinen kohde Euroopassa. Sveitsi ei kuulu varsinaisiin Erasmus-maihin, mutta käytännössä haku tehtiin samoin kuin Erasmus-hauissakin. Vahvistus vaihdon hyväksymisestä tuli Lausannesta nopeasti ja uutta hakua kohdeyliopistoon ei vaadittu, pelkkä rekisteröityminen tiedekuntaan riitti. Myös omat kurssivalinnat toimitin Lausanneen hyvissä ajoin, ja siellä paikallinen opintoneuvoja tarkasti ovatko ne vaihtareille soveltuvia. Saapuminen oli yliopiston puolesta tehty mahdollisimman helpoksi – yliopistolta sain selkeät ohjeet ja tarvittavat dokumentit, alkubyrokratian hoitamiseen, myös paikalliseen HOASin (FMEL) järjestelmään rekisteröinti hoidettiin puolestani.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muutto Sveitsiin sisältää paljon byrokratiaa ja tämän hoitamiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Yliopistostani sain ohjeet asioista, jotka tulee tehdä saapuessaan, mikä helpotti alkubyrokratian hahmottamista. Paikalliseen communeen on käytävä tekemässä saapumisilmoitus viikon sisällä Sveitsiin saapumisesta, ja erityisesti kaupungissa tähän voi joutua jonottamaan. Commune myöntää väliaikaisen oleskeluluvan, joka oli omassa tapauksessani helmikuusta elokuuhun. Niin sanotun Erasmus-rahan maksaa Sveitsissä yliopisto ja tämän saamiseksi on ensin hankittava sveitsiläinen pankkitili. Raha ilmestyi tilille yhtenä summana maaliskuun aikana, kun lukukausi alkoi helmikuussa. Yleisimpiä pankkeja Sveitsissä ovat mm. CreditSuisse ja Vaudin osavaltiossa BCV. Sveitsissä oleskelevilla tulee olla pakollinen sairasvakuutus ja saadakseen poikkeuksen tästä tulee käydä OVAMin toimistolla esittämässä eurooppalainen sairasvakuutuskortti. Alun byrokratian jälkeen asustelu Sveitsissä sujui kuitenkin vaivatta, ainoastaan lähtiessä tuli communeen toimittaa lähtöilmoitus.

Asuminen

Asunnon sain jo pari kuukautta etukäteen paikallisen HOASin (FMEL) kautta, mikä oli helpotus sillä asunnon löytäminen Lausannessa voi olla haastavaa. FMEL:n järjestelmässä ei ole mahdollista toivoa tietyn tyyppistä asuntoa tai aluetta ja ensimmäinen tarjottava asunto on todennäköisesti myös ainoa tarjous. Sain tätä kautta yksiön Lausannen ulkopuolelta Echandensin alueelta, josta oli n. 15 minuutin matka yliopistolle ja puolisen tuntia Lausannen keskustaan. Minulle tarjottu asunto oli kallis (n. 800 e/kk) ja rahan riittäminen huoletti, mutta vuokran kanssa oppi lopulta elämään. Asunto oli uusi ja todella siisti, se oli kalustettu mutta esimerkiksi kaikki keittiövälineet joutui hankkimaan itse. Asuntolassani oli yhteiseen käyttöön imureita ja siivousvälineitä, joskin järjestelmä oli hieman kömpelö sillä näiden lainaamiseen ja palauttamiseen oli varattu vain puolen tunnin aika / päivä. Myös pesukoneet löytyivät asuntolasta, yksi pesukerta oli hintavahko (n. 2,5 e) mutta kuivaajat ilmaisia. Lausanne on pieni kaupunki, joten käytännössä kaikki sen ulkopuolella olevat alueet ovat kylämäisiä omakotitaloalueita, joissa palvelut voivat olla hyvin rajallisia helsinkiläisen näkökulmasta.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Sveitsissä oli pitkälti hyvin samanlaista kuin Suomessa – luennoilla istumista ja kurssin lopuksi tentti. Tein kursseja omasta tiedekunnastani (Sciences sociales & politiques, SSP), jossa opetuskieli on ranska, sekä muutaman ranskan kielen kurssin. Opetusta ranskaksi oli suhteellisen helppoa seurata, sillä opettajien ranska oli hyvin selkeää. Opetusmateriaaleina käytettiin kuitenkin jonkin verran videoita, joiden seuraamiseen oma kielitaito ei riittänyt. Paikallisiin tutustuminen oli kursseilla vaikeaa, sillä sveitsiläiset ovat hieman varautuneita ja kävivät usein ryhmäkeskustelut mieluummin keskenään läpi sen sijaan, että olisivat vaihtaneet englantiin tai odottaneen hitaammin puhuvan vaihtarin pääsemistä mukaan. Psykologian oppiaineessa kursseja on paljon, mutta kaikki eivät ole vaihtareille avoimia rajoitettujen kurssipaikkojen vuoksi ja valitut kurssit pitikin hyväksyttää ensin opintotoimistossa. Lausannessa kursseille ilmoittauduttiin vasta kun kurssit olivat alkaneet, SSP:ssä muistaakseni kuukausi tämän jälkeen. Kursseille ja kokeisiin ilmoittauduttiin erikseen, SSP:ssä toimittamalla valinnat lomakkeella opintotoimistoon.

Kurssit arvostellaan joko jatkuvana arvosteluna (contrôle continu) tai kokeella (examen). Contrôle continu -kurssien arvostelu tapahtuu kurssien aikana kirjallisin tehtävin/kokein ja kevätlukukaudella nämä kurssit oli kokonaisuudessaan suoritettu toukokuun loppuun mennessä. Kokeella arvosteltavat kurssit suoritetaan loppuun koeperiodilla, joka oli kevätlukukaudella kolmisen viikkoa kesäkuusta heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Lopulliset koepäivämäärät julkaistiin vasta toukokuun lopulla, mikä aiheutti stressiä vuokrasopimuksen irtisanomisen suhteen, sillä irtisanomisaika on kaksi kuukautta. Sveitsissä suulliset kokeet ovat tavallisia ja käsittääkseni koeperiodilla kokeet ovat pääasiassa suullisia, n. 15 minuutin kokeita. Suulliset kokeet hirvittivät erityisesti, koska opettajat pitivät tiukasti kiinni ranskasta opetuskielenä, eikä kokeiden tekeminen englanniksi ollut mahdollista. Koetilanteet vaihtelivat kohdallani, toisessa kokeessa koekysymys valittiin sokkona ja tilanteeseen sai valmistautua 15 minuuttia, toisessa kokeeseen valmisteltiin lyhyt esitys. Stressaavuudesta huolimatta kokeiden jälkeinen fiilis oli kuitenkin huikea, kun oli ranskaksi kyennyt esittämään asiantuntijatietoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Monen muun tapaan ennakkoajatukseni Sveitsistä oli, että siellä kaikki on kallista. Tämä ei kuitenkaan ihan kaikessa pidä paikkansa. Sveitsissä kallista on matkustaminen/julkinen liikenne, asuminen ja osa ruuista, kuten liha. Lihoja ja valmisruokia lukuun ottamatta ruoka oli muutoin kuitenkin mielestäni Suomen hinnoissa ja esimerkiksi alkoholi kaupasta ostettuna halvempaa kuin Suomessa. Ravintolaruoka, yliopiston lounasravintolat mukaan lukien on kallista ja suurin osa opiskelijoista ottikin omat eväät mukaan ja näitä sai lämmittää ruokalan mikroilla varatuissa tiloissa. Vegaaniruokavaliota noudattaville Sveitsi on hieman haasteellinen, mutta peruselintarvikkeita löytyy kyllä isommista marketeista.

Sveitsissä junaverkosto on hyvin toimiva ja koko maan kattava. Junien ja muun julkisen liikenteen normaalihinnat ovat monesti kalliita ja pääasiassa turisteille tarkoitettuja. Sveitsissä on käytössä zone-järjestelmä, jossa lippujen hinnat määrittyvät läpikuljettavien alueiden mukaan. Zonet ovat pieniä ja kaupungin ulkopuolella asuneesta systeemi tuntui älyttömältä, sillä lippujen hinnat nousevat nopeasti, jos matkustaa vähääkään ulos Lausannen alueelta. Käytännössä kaikilla on käytössä demi tarif -alennuskortti, joka kelpaa alennuslipuksi kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin. Kortin hinta vuodeksi on päälle 150 euroa mikä kuulostaa paljolta, mutta sen hankkiminen kannattaa, varsinkin jos haluaa matkustella muualle Sveitsiin. Pyörän hankkiminen voi olla hyvä idea, jos haluaa säästää julkisen liikenteen kuluissa. Lausannessa esimerkiksi Recyclo -nimisestä pyöräkorjaamosta voi vuokrata pyöriä pitkäaikaiseen käyttöön, sieltä 5 kuukauden vuokraaminen maksoi 80 frangia (n. 72 euroa) ja on jo halvempaa kuin kahden kuukauden Lausannen sisäinen matkalippu. Pyöräteitä on jonkin verran kaupunkialueella, mutta autoilijat Sveitsissä ovat hyvin tottuneita pyöriin, joten autoteillä pyöräileminen ei pelottanut. Julkinen liikenne Lausannessa pysähtyy pääasiallisesti keskiyöllä, muutamia perjantaisin ja lauantaisin kulkevia yöbusseja lukuun ottamatta. Maana Sveitsi on kuitenkin hyvin siisti ja turvallinen, eikä pimeälläkään liikkuminen juuri pelottanut.

Sveitsissä ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää erinäisiä vaellusmahdollisuuksia, sillä näitä on paljon ja Sveitsin maisemat ovat henkeäsalpaavan upeita. Vaellusreitit on hyvin merkitty keltaisin kyltein, joten eksymisestä ei yleensä tarvitse olla huolissaan. Reittejä löytyy googlaamalla paljonkin, esim mySwitzerlandin sivuilta löytyy paljon hyviä ehdotuksia. Myös laskettelumahdollisuudet Sveitsissä ovat ilmeisen hyviä, mutta laskettelua harrastamattomana en kerännyt tästä kokemusta. Vaihtarikavereilta kuultuna välineiden vuokraus oli kuitenkin kallista, joten omien lasketteluvarusteiden mukaan ottaminen voi olla hyödyllistä, mikäli haluaa kyseistä lajia harrastaa.

Sveitsiläiset arvostavat vapaa-aikaansa, mikä näyttäytyy esimerkiksi siinä, että kaupat ovat kiinni sunnuntaisin ja muinakin päivinä menevät kiinni suomalaisittain aikaisin. Kauppojen sulkemisaikana ainoastaan juna-asemilla olevat pikkumarketit ovat auki, mutta näissä hinnat ovat huomattavasti kalliimpia. Lisäksi Sveitsissä on joitain huvittaviakin sääntöjä, kuten kierrätyskielto sunnuntaisin. Jätteenhuollosta maksetaan ostamalla erityisiä roskapusseja, sac taxé, jotka ovat hinnaltaan noin 2 frangia kappaleelta. Näitä saa markettien kassoilta pyytämällä. Oikean roskapussin käytöstä ja oikein kierrättämisestä oltiin hyvin tarkkoja ja asuntolapäällikkö laittoi herkästi viestiä, jos roskia oli kierrätetty väärin.

Lisäksi kannattaa huomioida, että Sveitsissä on käytössä erilaiset pistorasiat. Melkein kaikki laitteeni kuitenkin sopivat paikallisiin pistorasioihin, ja ainoastaan paksumpia töpseleitä varten (esim hiustenkuivaaja) tarvitsin adapteria.

5.11.20188.1.2021

Vaihtokertomus, Universitet i Bergen, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain marraskuussa vaihtoyliopistostani, Bergenin yliopistosta, varmistuksen hyväksymisestäni. Tärkeimmät lähtövalmistelut oli tällöin kuitenkin jo tehty, sillä nominointi Nordlys-vaihto-ohjelman puolesta riitti käytännössä jo takaamaan pääsyni Bergeniin. Olin hankkinut menolipun ja lähettänyt asuntohakemukseni Bergenin opiskelija-asuntojen tarjoajalle. Yliopiston hyväksymiskirjeen suhahdettua sähköpostiini tunsin silti helpotusta ja riemua: matkaan lähtö konkretisoitui viimeistään tässä vaiheessa.

Bergeniin opiskelemaan saapuville vaihtareille tarjotaan tae asumuksen saamisesta, mikä helpotti lähtöstressiä huomattavasti. Suurin osa vaihtareista sijoitetaan soluihin, jotka ovat muodoltaan usein joko kahden tai muutaman ihmisen asuttavia huoneistoja tai komplekseja, joissa 8-16 ihmistä jakaa yhteisen keittiön. Itse sain oman, uudenaikaisen ja siistin huoneen tällaisesta kompleksista. Koska syyslukukaudella vaihtareita on enemmän, saatetaan heitä silloin sijoittaa kaksi samaan huoneeseen. Olin itse jo etukäteen helpottunut omasta huoneesta, sillä huomasin hektisen syksyn loppupuolella kaipaavani kovasti rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin.

Ennen lähtöä olin myös liittynyt Bergenin yliopiston vaihareille suunnattuun Facebook-ryhmään, jossa moni koetti löytää omia kämppiksiään jo etukäteen tutustumista varten, Myös jo Bergenissä olevat vaihtarit vastailivat moniin tulijoiden kysymyksiin.

Bergenissä vaihtareiden orientaatio-ohjelma alkoi jo varhain heti tammikuun alussa, joten uudenvuoden juhlat juhlittuani pakkasin kamani ja raahasin itseni ja kaksi painavaa laukkua Helsinki-Vantaalle. Nordlys-vaihtoverkoston myöntämä apuraha kilahti tililleni juuri parahiksi ennen lähtöä, ja suuntasin Bergeniin varsin huolettomasti tammikuun kolmantena päivänä.

Saapuminen

Bergenissä vaihtareiden saapumisjärjestelyt oli tehty todella helpoiksi. Lentokentältä saavuttuaan sai hakea kämpän avaimen koko päivän auki olevasta Studentsenteristä. Astuessani keskustan bussipysäkillä ulos, kohtasin pari haahuilevaa vaihtaria, joiden kanssa hoidimme yhdessä tulopäivän järjestelyt ja purimme ensifiiliksiämme. Tällä kohtaamisella oli iso merkitys vaihtoni sosiaaliseen elämään, sillä näistä tyypeistä tuli minulle läheisimpiä ystäviä kevään aikana.

Huoneeni oven avattuani säikähdin vähän, sillä melkein kliinisen simppelissä huoneessani ei ollut sängyn, pöydän, tuolin ja kaapin lisäksi mitään muuta irtaimistoa. Olin jostain syystä olettanut, että edes roskis löytyisi ja kaapissa roikkuisi pari henkaria. Onneksi oli uudet kaverit, joiden kanssa suuntasimme Ikeaan ostoksille. Vähän kyllä kirpaisi ostaa uutta kamaa ja pian selvisikin, että opiskelijakylän asukasjärjestö piti kirpparia, jossa se myi entisten asukkaiden tavaraa todella halpaan hintaan. Tekstiilit, kuten tyynyt ja peitot eivät kelvanneet kuitenkaan kiertoon, sillä mahdollisten tuholaisten leviäminen tahdottiin estää. Suosittelisin siis tuomaan omat petivaatteet ja pyyhkeet kotoa, jos niitä ei tahdo ostaa paikan päältä.

Minä ja suurin osa muistakin vaihtareista sai kämpän pienestä opiskelijakylästä, joka sijaitsi aikamoisen matkan päässä keskustasta. Näin ollen top viidessä hoidettavien asioiden listallani oli hankkia paikallinen matkakortti. Vietin myös paljon aikaa lempipuuhani, ruokakauppojen tarjontaan tutustumisen, parissa. Vaihtareille järjestetty ohjelma oli myös mukava orientaatio- ja tutustumismahdollisuus ja täytti ekat päiväni mukavasti ohjelmalla. Koska moni vaihtari oli erityisen kiinnostunut Bergenin tarjoamista vaellusmahdollisuuksista, saimme myös tiiviin johdantoluennon aiheeseen. Myös oma innostukseni tätä harrastetta kohtaan sai orientaatiopäivänä sysäyksen.

Saapumista seuraava alkubyrokratia sujui kaiken kaikkiaan kivuttomasti. Koska saavuin Pohjoismaasta toiseen, ei sen kummempia todistuksia, poliisikäyntejä ja muuta viranomaiskontaktia tarvittu.

Opiskelu

Kursseille ilmoittauduttiin vasta orientaation jälkeen. Osallistuin oppiaineinfoon, jossa kerrottiin tarkemmin kurssivalikoimaan ja autettiin näin kurssivalintojen suunnittelussa. Itse kursseille ilmoittautumisen prosessi oli minulle kuitenkin aluksi hämärän peitossa, sillä paikallisen ”Weboodin” käyttölogiikka oli itselleni hieman haastavaa. Pääsin kuitenkin kaikille haluamilleni kursseille, ja niin pääsivät myös kaikki ne muut vaihtarit, joiden kanssa olin asiaa jännittänyt. Opiskelussa hyödynnettiin verkkoalustoja aika samaan tyyliin kuin Helsingin yliopistossakin. Tunnusten tekemiseen ja muuhun väkerrykseen sai apua yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden keskuksesta, jossa palvelu oli aina nopeaa, hyvää ja ystävällistä.

Itse opiskelu, eli kurssisisällöt, luennot, tehtävät ja tentit oli mielestäni järjestetty hyvin. Kaikki kurssini olivat Norjalle tyypilliseen tapaan koko lukukauden mittaisia ja niihin kuului pakollisena ryhmässä tehtävä esitelmä ja muutaman päivän mittainen kotitentti. Ryhmätyöskentely sujui yllättävän helposti ja esitelmän pitäjiä kannusti hyvä ja rakentava ilmapiiri. Poikkeuksetta kurssinvetäjäni olivat myös varsin humoristisia, eikä lähiopiskelu ollut pelkkää pönötystä, vaan dialogista, käytännönläheistä ja ajankohtaisiin ilmiöihin tarttuvaa.

Vaikka laajana esseenä suoritettu kotitentti voi ajatuksena hirvittää, olivat ne mielestäni erittäin toimivia oppimisen kannalta. Kokeen aikana pääsi kunnolla pureutumaan tenttikysymykseen ja syventämään oppimaansa. Toki osa tenteistä järjestettiin myös perinteisinä muutaman tunnin pläjäyksinä valvotussa salissa, kuten esimerkiksi suurin osa oikislaisten kavereideni kokeista.

Bergenin yliopiston rento ilmapiiri yllätti positiivisesti. Arvostelu oli kyllä suhteellisen tiukkaa, ehkä tiukempaa kuin olin tottunut, mutta se tuntui hyvin vastaavan kurssiin panostamisen määrää. Opiskelu oli siis tarpeeksi haastavaa, mutta sitä ei tarvinnut suorittaa hampaita kiristellen. Kursseista jäi myös paljon käteen.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Bergenin opiskelijaelämä oli vilkasta, mutta vaihtarina oli hieman vaikea päästä mukaan paikallisten opiskelijoiden rientoihin. Huomiota olisi enemmän voitu kiinnittää siihen, että esimerkiksi tapahtumakuvaukset olisivat olleet englanniksi ja vaihtareille olisi voitu suunnata enemmän suoraa tietoa. Vaihtarit siis viettivät suurelta osin aikaa omissa porukoissaan ja heille suunnatuissa tapahtumissa. Itse ei kokenut vaihtareille suunnattuja bileitä omikseni, mutta läheinen kaveriporukka ja muu tekeminen korvasivat tämän puolen sosiaalisesta elämästäni.

Itse saavuin vaihtoon hieman väsähtäneenä edellisestä lukukaudesta ja oli mukava huomata, että vaihdossa voi myös rauhoittua ja ottaa aikaa itselleen. Odotin vaihdoltani enemmän sosiaalisuutta, mutta päädyin kuuntelemaan itseäni ja opinkin itsestäni paljon. Toki tuli myös hieman juhlittua ja nautittua kaupungin yöelämän monipuolisista opiskelijatarjouksista.

Norjasta puhuttaessa maan luontoon tutustuneen on tuskin vaikea olla hiljaa upeista vuoristomaisemista, patikointimahdollisuuksista, vuonoista ja kirkkaista vesistä. Myös minä suosittelen ottamaan kaiken irti Norjan kaikille avoimesta luonnosta. Itse reissasin niin pohjoisessa Lofooteilla, etelässä Stavangerin läheisillä, maailmankuuluilla patikointireiteillä kuin Bergenin naapurivuonojen rannoilla sijaitsevissa pikkukylissä. Junien ja bussien hinnat ovat kohtuullisia ja moni toki reissaa maan sisällä myös lentäen edullisilla lentoyhtiöillä. Suosittelen myös vaikka vuokraamaan auton porukalla ja tekemään pienen roadtripin vuononvartta pitkin.

Opiskelijan tuki ja toimeentulo

Tässä kohtaa täytyykin muistuttaa Norjan hintatasosta, joka tosin ei maahan tähtääviltä ole tuskin jäänyt unohduksiin. Muun muassa monet elintarvikkeet olivat yllättävän hintavia, kosmetiikasta ja lääkkeistä puhumattakaan. Opiskelijalle oli kuitenkin tarjolla hyviä ratkaisuja ja tarjouksia. Ruokakauppojen välillä oli myös selkeitä hintaeroja, ja puhelinsovellus Mattilbud kertoi ajantasaisesti kaikkien ruokakauppojen senhetkiset tarjoukset, joita oli jatkuvasti. Opiskelijakylässä myös kierrätettiin käytettyä tavaraa, edulliseen hintaan tietenkin.

Opiskelijoille oli tarjolla myös hyvää ja tehokasta terveydenhuoltoa. Olin itse hieman epäonninen ja jouduin turvautumaan lääkäriin parikin kertaa, melko kiireellisellä aikataululla. Opiskelijat saivat asioida kahdessa eri lääkärikeskuksessa, joihin sai ajan yleensä nopealla aikataululla. Palvelu oli erittäin osaavaa ja terveyshuolet eivät kauaa päässeet haittaamaan.

Opiskelija-asuminen oli onneksi kohtuullisen halpaa ja myös julkisessa liikenteessä oli tarjolla tuntuva alennus. Opiskelijoille oli tarjolla myös edullinen kuntosalisopimus opiskelijasäätiön laadukkaisiin kuntosaleihin. Omalla kohdallani ulkona syöminen ja muu maksullinen vapaa-ajanvietto jäi Norjassa vähemmälle, mutta onneksi lempiajanvietteeni, vuoristoilla seikkailu, oli ilmaista (joitain asiaankuuluvia retkitarvike- ja vaateostoksia lukuunottamatta).

Vinkkejä seuraaville lähtijöille

Koska hintataso on maassa korkeampi, voi tarvetta olla totuttua tarkemmalle budjetoinnille, jotta rahat riittävät. Nauti kuitenkin elämästä äläkä stressaa jokaista ruokaostosta.
Ota selvää kaupungin tapahtumatarjonnasta ja opiskelijariennoista, vaikka niitä ei sinulle suoraan kohdennettaisikaan. Kyselemällä muilta vaihtareilta ja paikallisilta opiskelijoilta pääset omien juttujesi jäljille ja voit löytää uusia ystäviä.
Maista paikallisia erikoisuuksia, minkä ruokavalioiltasi voit. Norja ei ole kulinarismistaan tunnettu, mutta perinteitä rakastavassa kulttuurissa vaalitaan ruokia, jotka saattavat olla helmiä maistajalleen.
Mene luontoon. Norjalaiset ovat ulkoilmakansaa, joten vinkkejä ja opastusta retkeilyyn löytää ihan varmasti. Riippuu tietenkin hieman siitä, missä päin Norjaa olet, mutta myös pääkaupunkiseudulta lähdetään tiuhaan mökkireissuille vuoristoon.
Ole avoin. Tätä ei voi tietenkään liikaa korostaa. Osa ennakko-odotuksistasi saattaa karista, mutta tilalle voi tulla jotain vielä parempaa. Tee vaihdosta itsesi näköinen!

21.8.20188.1.2021

Vaihtokertomus, Erasmus University Rotterdam, kevät 2018

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija

Lähtöfiilikset

“Niin siistiä!” oli ensimmäinen reaktioni vaihtopaikan varmistuttua. Sen jälkeen alkoi suuri tunteiden vuoristorata: mihin oikein olen menossa, missä edes on Rotterdam? Tunnenko ketään, selviänkö? Mitä jos en löydä ystäviä? Kysymykset sosiaalisen verkon löytymisestä tuntuivat pyörivän muidenkin vaihtoon lähtevien ystävieni mielessä. Pääosin ajatus vaihdosta kuitenkin kutkutti ja vaikka ajatus pelotti suunnattomasti, odotin lähtöpäivää. Viimeiset viikot kuluivat asioita hoitaessa ja pakkaillessa ja hyvästien parissa. Yritin tutustua Rotterdamiin syvemmin ja sain selville, että kaupungin arkkitehtuuri on hyvin omalaatuista ja omituista. Viestinnän vaihto-opiskelijoille oli tehty facebook-ryhmä, jossa ihmiset esittelivät itsensä ja luonnollisesti uteliaana ihmisenä tutustuin ennalta lähes jokaisen tulevan opiskelijakaverini sosiaaliseen mediaan.

Alkuhuuma ja kuinka saada arjesta kiinni

Lentokentällä tunnelma oli hämmentävä. Olo oli onnellinen ja pelokas ja surullinen ja rohkea ja odottava ja kaikkea siltä väliltä. Lento oli täynnä vaihtareita, joten omia tunnelmiaan pystyi purkamaan vierustoverin kanssa. Saapumista Rotterdamiin tuskin unohdan koskaan: aivan eksyneenä uudessa paikassa yli 30kg tavaramäärän kanssa miettien että missäs sitä nyt taas oikein on.

Erasmus University Rotterdam oli hoitanut alkujärjestelyt ihailtavasti. Vaihtokoordinaattori huolehti, että kaikilla oli asunnot ja kaikki hyvin. Itse asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa, jossa minulla oli oma keittiö, mutta jaoin suihkut ja vessat kymmenen muun tytön kanssa. Järjestelmä oli toimiva, joskin jotkin käytännön ratkaisut huvittivat, kuten pistorasiat vain yhdellä seinällä keskellä seinää. Kuulin paljon pelottelua Hollannin asuntotilanteesta, mutta en tiedä ketään jolla olisi ollut ongelmia Rotterdamissa. Suurin osa ystävistäni asui opiskelija-asunnoissa tai he olivat vuokranneet opiskelijaporukalla kalustetun asunnon Roomplazan kautta. Asuntojen hintaluokat pyörivät samalla tasolla Hoasin kanssa. Hollannissa yli neljä kuukautta asuvien täytyy rekisteröityä kaupungintalolle. Operaatio on suhteellisen työläs, kannattaa selvittää etukäteen, mitä dokumentteja se vaatii ja mistä ne löytää. Itse aloin vasta Hollannissa panikoimaan dokumenttien puuttumista -en voi suositella kenellekään. Rekisteröinti kaupungintalolle oikeuttaa hollantilaisen pankkitilin avaamiseen. Paikallinen pankki olisi paikoin ollut tarpeellinen, sillä visat eivät käyneet kaikkialla.

Orientaatiopäivä osoitti, kuinka turha huoleni ystävien löytämisestä oli ollut. Vaihdossa kaikki ovat samassa tilanteessa, joten kaikki tukeutuvat toisiinsa ja tarvitsevat toisiaan. Jo ensimmäisenä päivänä löysin ystäviä, joiden kanssa edelleen vaihdetaan kuulumisia. Joka päivä tuntui olevan ohjelmaa, bileitä, hengailua ja kotikaupunkiin tutustumista. Uuden elämän aloittaminen oli todella siistiä, mutta välillä tuntui että jatkuva positiivisuuden yliannostus oli suomalaiselle haastavaa. Tuntui, ettei saanut puhua negatiivisista asioista ja kotiinjääminen oli ahdistavaa kun pelkäsi jäävänsä jostain paitsi. Kirjoitin päiväkirjaani maaliskuussa näin:

“Välillä täällä on vaikeeta. Ihmiset kirjoittaa ja kertoo siitä miten tää on elämän parasta aikaa. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä miten yksinäistä tää on joskus. Miten riippuvaiseks sitä tuleekaan toisista. Kukaan ei kerro että on ok myös jäädä kotiin jos siltä tuntuu. Tää ei ole suoritus, jota mitattaisiin sillä, kuka on tehnyt siisteimpiä juttuja ja tavannut mielenkiintoisimpia ihmisiä. Tää on mun arki täällä nyt ja arjelta tää tuntuu ja se on ihan ok. Saakin tuntua.”

Hyväksyttyäni sen, että on ihan okei jäädä joskus kotiin ja uskalsin puhua myös niitä vaikeampia ajatuksiani ääneen, huomasin että muilla oli ollut samoja ajatuksia. Kannattaa siis rohkeasti olla oma itsensä ja kertoa mitä on mielen päällä, todennäköisesti et ole ajatustesi kanssa yksin!

Kannattaa ostaa pyörä. Niin muutkin tekevät.

Opiskelu

Olin kuullut etukäteen tarinoita Hollannin opetuksesta, kuinka se on vaikeaa ja monet reputtavat kursseja. Itse sanoisin, että opetus on erilaista verrattuna Suomeen, mutta ei välttämättä vaikeampaa. Hollannin arvostelujärjestelmä on ankarampi kuin Suomessa, asteikko on 0-10, ja läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5.5. Suomalaiseen järjestelmään verrattuna tuntui vaikealta käsittää, miksi hylkäämiselle tarvittiin noin suuri skaala. Täysiä pisteitä ei kuulemma saanut kukaan koskaan mistään.

Kurssit koostuivat yleensä luennoista ja tutoriaaleista tai sitten vain seminaareista. Opetus oli pienimuotoinen shokki, jotenkin sitä kuitenkin mielen perukoilla oli kuvitellut (ja toivonut) tulevansa hengailemaan eikä oikeasti kirjoittamaan viikottaisia esseitä. Ryhmätöitä oli paljon, jokaisella kurssilla vähintään yksi. Suu täytyi avata jokaisessa pienryhmätapaamisessa ja taisin pitää jokaisella viikolla esitelmän yksin tai ryhmässä. Keskusteleva ote opetuksessa oli mukavaa vaihtelua suomalaiseen systeemiin ja esitelmien pitämiseenkin tottui hyvin nopeasti. Hollannissa opin olemaan rohkea ryhmän edessä, taito jota Suomesta en ole saanut.

Suomessa kurssista saattaa selviytyä läpi heräämällä hetki ennen h-hetkeä pänttäämään, mutta Hollannissa alettiin tositoimiin jo ensimmäisellä tapaamisella. Opiskelu aluksi järkytti, tuntui että koko ajan on monta pientä asiaa tehtävälistalla. Läsnäolopakko aiheutti ensin hämmennystä, kurssilta sai olla kerran pois ilman seuraamuksia ja kolmannesta poissaolosta lensi automaattisesti pois kurssilta. Koulumaiseen opiskeluun tottui nopeasti ja se olikin mukavaa vaihtelua itsenäisen puurtamiseen jälkeen. Opetuksen sisältö oli konkreettisempaa kuin Helsingin yliopistossa. Tehtävät koskivat usein teorian liittämistä käytännön esimerkkiin, joka auttoi havainnollistamaan ja soveltamaan uutta tietoa.

Pidin myös siitä, että pystyin kursseilla yhdistämään kasvatustieteen ja viestinnän tietotaitoja mm. mediakasvatuksen kurssilla sekä monikulttuurisuus työpaikalla -kurssilla.

Arki ja oheistoiminta

“Aamukahvilla. Kello on 12. Pyykit on pyörimässä. Juusto oli loppu. Ostin extempore lennot Lissaboniin ensi viikolle. Kohta vois vähän siivota. Ihana Hollannin arki.”

Usein vaihdosta puhutaan puolen vuoden bilelomana, mutta on se paljon muutakin (tosin eiväthän ne stereotypiat tyhjästä synny heh). ESN järjestää kaikenlaisia tapahtumia moniin eri mieltymyksiin, joten tylsyydestä ei tarvinnut kärsiä koskaan. Yksi lempitapahtumistani oli ehdottomasti Open Air Cinema kampuksella, kun ostettiin kavereiden kanssa Sparin karkkihylly tyhjäksi ja käperryttiin vilttien alle vieri viereen. Rotterdam on elävä kaupunki ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin. King’s Day oli ainutlaatuinen kokemus, koko kansa puki päälleen oranssia ja pyöri kaupungilla juhlatunnelmissa. Teknomusiikin ystävälle Hollanti on taivas, kesällä ja keväällä järjestettiin paljon elektronisen musiikin festivaaleja ja useat baarit olivat myös hyvin teknopainotteisia.

Elämä Hollannissa on hyvin mutkatonta ja hollantilaiset tuntuvat olevan jokseenkin samalla aaltopituudella suomalaisten kanssa. Junat toimivat yhtä hyvin kuin VR -eivät aina siis toimineet. Aivan kuin kotona olisi ollut.

Vaihdon aikana tuli reissailtua kiitettävästi, Rotterdamista pääsee kätevästi ja nopeasti moneen eri Euroopan kolkkaan bussilla tai edullisesti lentäen. ESN järjestää myös halpoja päivä-/viikonloppureissuja lähimaihin. Suosittelen seikkailemaan etenkin Bruggen suuntaan, todella kaunis kaupunki Belgiassa!

Brugge.

Kotiinpaluu ja jälkiviisaat ajatukset

Lähtöjärjestelyt olivat simppeleitä ja eivät vaatineet juurikaan suuria toimenpiteitä, lähinnä muutaman paperin allekirjoituksen. Vaikeinta lopussa oli luonnollisesti hyvästit. Rotterdamista muodostui koti ja vaihtokuplassa oli turvallista ja onnellista elellä. Suosittelen ottamaan vaihdosta kaiken irti ja varautumaan hyvästeihin nenäliinoin. Kaveriporukan keskuudessa yritimme pysyä positiivisina ja totesimme, ettei vaihdon loppuminen ole minkään loppu vaan suuren ystävyyden alku.

Viimeisiä haleja Kralingse Bosilla.

Lähtövalmisteluissa kannattaa olla sitkeä ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Joskus asunnoista ei kuulu ja tuntuu ettei asiat etene, mutta aivan varmasti asiat kääntyvät parhain päin. Suosittelen perus käytännön asioiden hoitamisen lisäksi rekisteröitymään ‘Huisartistille’, joka on siis omalääkärisi. Itse jouduin kipeänä soittamaan useaan numeroon ennen vapaan lääkärin löytymistä ja rekisteröitymään paikan päällä ennen ajan saamista.

Kaikkea ei tarvitse eikä voi tietää etukäteen. Välillä epätietoisuus ja sekava uusi elämä tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta se kuuluu asiaan ja siitä selviää. Ennen kaikkea: Nauti. Vaihto opettaa paljon itsestä ja on monella tapaa kasvattava ja ainutlaatuinen elämys, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Tartu rohkeasti uusiin tilaisuuksiin, tutustu ennakkoluulottomasti ihmisiin, elä täysillä. Sillä pääsee pitkälle.

14.6.20188.1.2021

Vaihtokertomus, Stockholms universitet, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Suoritin kandivaiheen vaihto-opintoni Tukholman yliopistossa kevätlukukautena 2018.
Tukholman yliopistoon hakeminen oli varsin helppoa: lähetettyäni yliopiston nettisivuilta löytyvän hakemuksen, englanninkielisen motivaatiokirjeen sekä virallisen opintorekisteriotteeni sähköpostitse vaihtoyliopistoni koordinaattorille sain parin viikon kuluttua yliopiston asumispalveluiden ohjeet asunnon hakemiseksi. Olin hieman skeptinen valitessani ensisijaiseksi toiveekseni yksiön, mutta yllätyksekseni sain kuin sainkin toivomani asunnon Lidingöstä! Kun olin saanut Tukholman yliopistolta hyväksymiskirjeen sekä solminut vuokrasopimuksen, uskalsin viimein ostaa menolipun Tukholmaan.

Vaihdon alussa

Ensimmäiset viikot Tukholmassa menivät käytännön asioita hoitaessa. Yksi tärkeimpiä ja ensimmäisten joukossa hankittavia asioita on Access-matkakortti, jonka voi ostaa miltä tahansa Pressbyrånilta. Vaikka suurin osa opiskelija-asunnoista on jo valmiiksi kalustettuja (sänky, pöytä + tuolit jne.), ei huonekaluostoksilta voi täysin välttyä. Rahan säästämiseksi suosittelen shoppailun keskittämistä Ikeaan, johon kulkee arkisin useita maksuttomia bussivuoroja. Yliopiston järjestämä orientaatioviikko on myös hyvin hyödyllinen uuden opiskelijan näkökulmasta. Orientaatioviikko pitää sisällään infotilaisuuksia käytännön asioista, hauskoja aktiviteetteja sekä uusiin ihmisiin tutustumista. Osallistuin omalla orientaatioviikollani muun muassa kampuskierrokselle, turistikiertoajelulle sekä tervetulojuhlaan.

Asuminen

Tukholma on Helsinkiä kalliimpi kaupunki asua niin vuokrien kuin myös matkustamisen sekä ruoan suhteen. Matkakortti kustantaa opiskelijalle noin 570 kruunua kuukaudessa, mutta kirpaisevaa hintaa kompensoi laaja matkustusalue. Olin onnekas saadessani yksiön Tukholman yliopiston asumispalvelujen kautta, sillä maksoin 24 neliön asunnostani vain 4500 kruunua kuukaudessa. Opiskelijat, jotka vuokrasivat asunnon yksityisiltä vuokranantajilta, saattoivat maksaa jopa 9000 kruunun kuukausivuokraa. Ruotsissa ei ole myöskään tuettua kouluruokailua, jonka vuoksi suosittelen pienellä budjetilla matkustavia opiskelijoita varautumaan henkisesti omien eväiden valmistamiseen. Frescati-kampukselta löytyy paitsi lukuisia mikroaaltouuneja, myös useita lounasravintoloita, joissa ruokien hinnat vaihtelevat 50 kruunusta 100 kruunuun. Halvin (ja paras) lounas löytyy Matbutikenista, josta voi ostaa täyttävän vegaanisen lounaan 50 kruunulla. Kasvisruokailu tulee Tukholmassa yleisestikin ottaen edullisemmaksi kuin sekaruokavalio, sillä lihan hinta on kaupoissa huomattavasti korkeampi kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin Tukholman yliopistossa filosofiaa niin ruotsiksi kuin myös englanniksi. Suoritin mm. seuraavat kurssit:

– lääketieteen etiikka (15 op)
– ruotsin kurssi (9 op)
– kielifilosofia (7,5 op) sekä
– metafysiikka (5 op)

Kursseilla tehtiin paljon ryhmätöitä, joka osoittautui paikoittain hieman haasteelliseksi puutteellisen ruotsin kielitaitoni vuoksi. Helsingin yliopistoon verrattuna kursseista sai vähemmällä työllä enemmän opintopisteitä sekä parempia arvosanoja, jonka vuoksi opiskelu oli hyvin rentoa ja mukavaa vaihtelua. Suomesta poiketen lähes jokaiselle kurssille piti ostaa oppikirjat, jotka maksoivat useita satoja kruunuja. Kampukselta löytyy käytettyjä oppikirjoja myyvä kauppa, josta suosittelen etsimään kirjoja ensisijaisesti.

Muihin Ruotsin yliopistoihin verrattuna Tukholmassa ei ole juurikaan opiskelijaelämää, vaan paljon on opiskelijan oman aktiivisuuden varassa. Frescati-kampukselta löytyy esimerkiksi humanistisen sekä yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ’’villoja’’, joissa järjestetään viikottain baari-iltoja, joissa pääsee nauttimaan edullisista juomista. Harva kuitenkaan jaksaa viettää jokaista viikonloppuaan kampuksella, joten suosittelen lämpimästi keksimään muita hauskoja ajanviettotapoja muiden opiskelijoiden kanssa – Tukholmasta ei nimittäin tekeminen lopu.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannustan kaikkia uusia vaihtoon lähtijöitä kokeilemaan rohkeasti ruotsinkielisille kursseille osallistumista kielitaidon kehittymisen kannalta. Riikinruotsia oppii parhaiten kuuntelemalla ja keskustelemalla, ja kevään lopussa se ei tunnu enää lainkaan niin vaikealta kuin vaihdon alussa. Lisäksi suosittelen osallistumaan yliopiston järjestämiin kielikahviloihin, joissa ruotsinkielinen opiskelija keskustelee ruotsiksi opiskelijoiden kanssa, jotka haluavat parantaa ruotsin kielen osaamistaan. Tukholman yliopisto tarjoaa myös erinomaisia koko kevään ajan kestäviä ruotsin kielen kursseja, jotka koin itse todella hyödyllisiksi ja hauskoiksi. Ruotsissa ihmiset suhtautuvat hyvin ihmisiin, jotka vielä harjoittelevat kyseistä kieltä. Käytä siis rohkeasti ruotsia missä tahansa se vain on mahdollista, niin kevään lopussa osaaminen on kasvanut jo valtavasti

11.6.20188.1.2021

Vaihtokertomus, University of Reykjavík, Syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Valmistauduin vaihtoon lähtöön seuraamalla lähtijän ohjeita Flammasta sekä toteuttaen niihin sisältyvän muistilistan kohtia vaihe vaiheelta. Tein esimerkiksi muuttoilmoituksen sekä maistraattiin, Kelaan että Postiin (mutta en saanut kirjeen kirjettä Islannin osoitteeseeni koko syksyn aikana). Tärkeää oli myös muistaa hoitaa kaikki reseptilääkkeet valmiiksi neljää kuukautta varten. Kelan lääkekorvaus koskee kassalla ainoastaan normaalia annosta, mutta korvaukset ylimenevästä määrästä pystyi hakemaan jälkikäteen. Koska Islanti kuuluu Schengen-alueeseen, ei lääkkeille tarvitse hankkia erillisiä todistuksia.

Asuntotilanne Reykjavíkissa on vähintäänkin haastava, joten asuntoa on syytä alkaa etsiä heti kun tieto vaihtoon pääsystä on tavoittanut. Kävin asuntoilmoituksia läpi pääasiallisesti Islannin yliopiston nettisivuilla tarjotun ilmoitustaulun kautta. Toiveenani oli löytää yksiö, jossa kaikki tilat olisivat vain omassa käytössäni. Tyypillistä kuitenkin on, että pienkerros- ja rivitaloissa on jaettu pesutupa. Erään netti-ilmoituksen perusteella sitten sovin ottavani asunnon koko syyslukukaudeksi. Asunnon hyvät puolet olivat siisti kylppäri, keittiö ja erillinen makuuhuone sekä kätevä sijainti niin keskustaan kuin yliopistoon nähden.

Kun on täyttänyt matkustusilmoituksen netissä ja liittynyt ulkoministeriön postituslistalle vastaanottaa automaattisesti tiedotteita paikallisissa olosuhteissa tapahtuneista muutoksista kuten maajäristyksistä tai tiesuluista. Tämä on Islannissa erityisen käytännöllistä, sillä varsinkin syksyn edetessä vaikeat sääolot vaikuttavat liikkumiseen ja saattavat aiheuttaa myös mahdollisia vaaratilanteita. Myrskytuuli, tulvivat tiet, tielle kasautunut sora tai sankka lumisade ovat esimerkkejä säätiloista, jotka saattavat muuttaa suunnitelmia äkisti. Koska Islantia kiertää vain yksi päätie, voi sen katkeaminen helposti estää matkustamisen tyystin tietylle alueelle.

Reykjavík sijaitsee sen verran suojassa, etteivät talvimyrskyt riepotelleet sen katuja kovin pahasti. Muutaman otteeseen syystalvesta antoi valtakunnallinen sääkanava ulkonaliikkumisvaroituksen tuulen vuoksi, ja silloin olikin syytä pysyä sisällä ihan jo mukavuus- mutta myös turvallisuussyistä. Myrskybongaus on ehkä mediaseksikäs harrastus, mutta en suosittelisi sitä tai ylipäätään sään uhmaamista kenellekään. Islannissa on paras pitäytyä revontulien jahtaamisessa! Revontuliennusteet kertovat revontulien voimakkuudesta ja lisäksi pilvipeitteen rakoilusta, joten niihin kannattaa tutustua.

Alku vaihtokohteessa

Ensimmäiseksi osallistuin pakolliseen orientaatioviikkoon, jonka aikana kirjauduin virallisesti yliopistolle. Sain opiskelijakortin, -tunnuksen sekä pääsyn yliopiston sisäisille tiedotus- ja oppimisalustoille. Tilasin myös kirjastokortin. Tärkein viestinnällinen työkalu koululla oli sähköposti sekä Helsingin yliopistostakin tuttu Moodle-alusta. Lisäksi Ugla-palvelusta oli hyötyä, sillä sieltä näki oman lukujärjestyksensä, opetustilat, kursseilla käytettävät kirjallisuuslistat, koepäivät ja opettajasta riippuen myös kurssin tehtävänannot sekä luentodiat. Uglasta saattoi tarkastaa muun muassa yliopiston ruokalan lounastarjonnankin ja kaikille avoimien tilaisuuksien kuten luentosarjojen ajankohdat.

Ainoa byrokratialta haiskahtava seikka Islantiin saapuessa ja siellä asuessa oli paikallisen sosiaaliturvatunnuksen eli kennitalan alituinen peräänkuulutus. Itselläni eikä muillakaan vaihtareilla sellaista ollut, sillä viivyimme maassa niin vähän aikaa. Islantiin lähtijän kannattaa varautua vastaamaan useasti kennitalaa-koskeviin kysymyksiin ja esittämään vaihtoehtoisesti suomalaisen Kela-korttinsa tai paikallisen opiskelijakorttinsa esimerkiksi kulttuuri-instituutioissa (museot, kirjastot) vieraillessa tai erinäisiä nettilomakkeitta täyttäessä (monesti kennitalaa penätään käyttäjätunnukseksi).

Asuminen

Asumisjärjestelyiden kuntoon saattaminen oli vaihtoaikani suurin koetus. Maahan saavuttuani jouduin pettymyksekseni toteamaan, ettei asuntoni vastannut kuvien välittämää mielikuvaa, joten jouduin irtisanoutumaan (epävirallisesta) vuokrasopimuksestani ja muuttamaan hotelliin. Etsin kuumeisesti uutta asuntoa ja mainitsin tilanteestani mahdollisimman monelle asuntovinkkien toivossa. Onni oli niin budjettini kuin hermojeni vakaana pysymisen kannalta, että uusi asunto löytyi pian ja viikon hotellielämän jälkeen pääsin muuttamaan ihanaan kotiin. Vuokraisäntäni olivat äärimmäisen auttavaisia kaikessa, mikä kokemukseni mukaan on tyypillistä islantilaisille; ihmiset ovat avuliaita, käytännönläheisiä ja rehellisiä. Maksoin vuokran aina sähköisesti euroissa, joten en tarvinnut Suomessa toimivan tilini ja verkkopankin lisäksi mitään muuta.

Opiskelu

Opiskelu Islannin yliopistossa oli erittäin antoisaa ja opetus korkeatasoista. Erona Suomeen nähden oli se, että useat materiaalit piti joko ostaa tai lainata kirjastosta. Tosin yliopistokirjastossa oli paljon aineistoa, joka oli käytössä vain selailukappaleina. Kaupunginkirjaston tarjonta oli onneksi parempi ja kotilainat yleensä mahdollisia. Opettajat jakoivat netissä verrattain vähän materiaalia ja jopa olettivat oppilaiden ostavan kaikki kurssikirjat omakseen. Yhdellä kurssilla tarvittiin myös monistenippua (erinäisistä lähteistä kopioituja dokumentteja), joka piti tilata varsin kalliiseen hintaan koulun kirjapainosta. Syömisen jälkeen eniten rahaa minulla menikin kirjahankintoihin. Yliopiston kampuksen kirjakauppa oli valikoimaltaan jopa liiankin houkutteleva!

Opiskelijana pystyin säästämään muun muassa syömällä kotona tai ottamalla kouluun eväät kampuksella syömisen sijaan (lounas olisi maksanut kouluruokalassa seitsemästä kymmeneen euroa). Lisäksi opiskelija-alea sai museoiden sisäänpääsymaksuista ja esimerkiksi Airwaves-festareiden lipusta.

Koulutyö vei minulta aikaa lähinnä arki-iltoina, joten viikonloput pystyin käyttämään Islantiin tutustumiseen joko jalan tai autolla. Minulla oli kolme kymmenen opintopisteen kurssia. Niiden suoristukseen kuului ryhmätöitä, välikokeet, suullinen esitelmä, muutama essee ja loppukokeet. Kaksi loppukoetta tehtiin kirjallisina ja yksi suullisen kuulusteluna. Läsnäolo oli pakollista vain yhdellä kursseista, mutta toisaalta koulu oli parasta ajanvietettäni joten kävin tunnollisesti joka luennolla. Usein vierailimme historiallisesti tai kulttuurisesti merkittävissä kohteissa kurssin kanssa, mikä oli varsin mukavaa sekä opettavaista.

8.6.20188.1.2021

Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, kevät 2018

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen lähtöä osallistuin lähtöorientaatioon ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille vaihtoon lähteville. Siellä saa hyödyllistä tietoa mitä pitää muistaa tehdä ennen vaihtoa, vaihdossa ja vaihdon jälkeen. Suurin aikaa vievä juttu vaihtoonlähdössä oli mielestäni vaihtohakemuksen täyttäminen, mutta siihenkin saa apua yliopistolta jos tarvitsee. Kannattaa hoitaa vielä Suomessa ollessa vakuutus ja puhelinliittymä. SiO, joka on paikallinen ”opiskelijajärjestö”, takaa kaikille vaihtareille jonkun asunnon, jos on hakenut asuntoa ajoissa. Mielestäni suurin osa SiO:n asunnoista oli melko siistejä, joten sen kautta vuokratuissa asunnoissa tuskin ilmenee mitään ikäviä yllätyksiä. Suosituimpia opiskelijakyliä ovat Sogn ja Kringsjå ja suosittelenkin ottamaan asunnon jommastakummasta noista. Toki muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta suurin osa vaihtareista asuu Sognissa tai Kringsjåssa. Sogn ja Kringsjå ovat suhteellisen lähellä tosiaan, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Krinsjån plussapuoli on, että se on lähempänä luontoa. Vieressä on Sognsvann-niminen järvi, joka onkin suosittu ulkoilualue niin paikallisten kuin vaihtareidenkin keskuudessa. Sogn puolestaan on hiukan lähempänä yliopisto kampuksia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Menin itse vaihtokohteeseen viikko ennen opiskelujen alkua ja mielestäni se oli hyvä päätös. Kerkesin tutustua ympäristöön rauhassa ennen kuin opiskelut alkoivat. Mielestäni kaikki alkubyrokratia sujui todella mutkattomasti. Avaintenhaku SiO:n asuntoihin tapahtuu yliopistolta ja se oli tosi näppärää. Opiskelijakortin saa myös samasta paikasta, mikä kannattaakin hoitaa heti alkuun niin saa matkakorttiin myös opiskelija-alennukset. Opiskelijakortin saamiseen tarvitset dokumentin siitä, että opiskelet Oslossa. Kuva napataan siellä ja kortin saa noin 10 minuutissa. Suomalaisten ei tarvitse ilmoittautua paikalliselle poliisille tai kaupungille (ainakaan jos on maassa puoli vuotta niin kuin itse olin). Mikäli haluaa liittyä kuntosalille, suosittelen SiO:n Athleticaa, maksaa noin 30 euroa kuussa ja samalla kortilla voi käydä myös uimahallissa. Itselläni ei ollut mitään ongelmia alkubyrokratiassa ja tuntui että kaikki asiat hoitui tosi helposti. Norjalaiset auttavat myös tosi mielellään, joten jos tulee jotain ongelmia niin rohkeasti vaan kysymään apua!

Opiskelu ja opetus

Kampukset ovat aika helppo ottaa haltuun ja ensimmäisellä viikolla tuutoreiden järjestämä kampuskierros auttaa oppimaan mistä löytyy mitäkin, joten siihen kannattaa ehdottomasti osallistua! Mielestäni opiskelu on tasoltaan suhteellisen samaa tasoa kuin Suomessa. Kurssit ovat hiukan eri tavalla rakennettuja, ja ainakin omat kurssit olivat kaikki laajuudeltaan 10 opintopistettä. Kurssien sisältöön kuuluu tyypillisesti kirjallinen tehtävä, joka on laajuudeltaan noin 2000 sanan mittainen lyhyt tutkielma valitusta aiheesta. Tämän lisäksi kursseihin kuuluu loppukoe. Monissa kursseissa on luentojen lisäksi seminaareja, joiden tarkoitus on lisätä keskustelua luennoilla käydyistä aiheista sekä antaa paremmat edellytykset kirjoittaa kirjallista tehtävää. Seminaarit ovat yleensä vapaaehtoisia, mutta niihin suositellaan osallistumaan. Kokeet Oslossa tuntuivat hyvin virallisilta, koska niitä ei järjestetä yliopistolla vaan erillisessä koerakennuksessa ja koetilaisuuksissa on useita valvojia. Kokeet tehdään lähes poikkeuksetta tietokoneella. Tämä jännitti aluksi itseäni, koska en ole tottunut tekemään tenttejä koneella, mutta itse asiassa näin jälkikäteen se oli huomattavasti näppärämpää kuin että kokeet olisi tehty käsin. Kokeissa saa yleensä käyttää suomi-englanti-sanakirjaa, joten kannattaa pakata sanakirja mukaan. Poikkeuksena tietenkin englanninkielen kurssi, mutta siinä saa käyttää sitten puolestaan Oxford-sanakirjaa. Kuten kaikki muukin Norjassa, myös opiskelijoiden terveydenhuolto oli todella toimivaa. Jouduin itse käymään kerran lääkärissä ja kun varasin ajan, niin sain sen heti seuraavalle päivälle. Yksi ystäväni myös meni muutaman kerran lääkäriin ilman ennakkoon tehtyä ajanvarausta ja pääsi vastaanotolle noin 15 minuutin odottelun jälkeen.

Muuta

Kuten arvata saattaa, Oslo on hintatasoltaan korkea, mutta mielestäni ei kuitenkaan ihan hirveän paljon korkeampi kuin Suomessa. Hintataso on usein suurempi shokki monelle muualta tuleville kuin suomalaisille. Pienellä suunnittelulla siellä on kuitenkin mahdollista elää ihan kohtuullisella budjetilla. Esimerkiksi opiskelijakampuksilla ruokailu on kallista, siihen saa helposti upotettua 7-10 euroa per kerta. Kampuksilla on kuitenkin paljon mikroja, joissa opiskelijat voivat lämmittää omia ruokia. Suurin yllätys Oslossa itselleni oli se, että sunnuntaisin kaikki kaupat (myös ruokakaupat) ovat kiinni. Kaiken kaikkiaan Oslo on turvallinen maa, ja kaupunki on helppo ottaa haltuun.

8.6.20188.1.2021

Vaihtokertomus, Slovenia, University of Ljubljana, kevät 2017

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kun vaihtoon pääseminen varmistui Helsingin yliopiston päästä, oli aika hakea paikkaa Ljublijanan yliopistosta. Hakeminen sujui helposti ja samalla piti valita, haluaako majoittua opiskelija-asuntolaan vai hankkia itse yksityisen asunnon. Varsinainen hyväksymiskirje tuli melko myöhään (marras-joulukuussa), kun lukukausi alkoi helmikuussa. Hyväksymiskirjeen mukana tuli myös tieto, että minulle on paikka asuntolassa. Hyväksymiskirjeen mukana tuli selkeät ohjeet, mitä todistuksia ja minkälaisia kuvia pitää ottaa mukaan. Suosittelen printtaamaan todistukset ja hommaamaan kuvat jo Suomessa, niin pääsee helpoimmalla. Kannattaa myös liittyä ajoissa erilaisiin Sloveniassa olevien vaihto-oppilaiden Facebook-ryhmiin. Niiden kautta voi halutessaan ostaa esimerkiksi pyörän tai muita tarpeellisia tavaroita, joita lähtevät vaihto-oppilaat myyvät.

Paikan päällä

Saavuin paikalle muutamia päiviä ennen lukukauden alkua, jotta kerkesin kirjautua sisään asuntolaan ja hoitaa muita juoksevia asioita. Asuntolaan kirjauduttiin sisään menemällä asuntolan toimistolle, jossa lukukauden alussa oli aika paljon ruuhkaa, joten mene hyvissä ajoin. Siellä sain kuulla mihin asuntolaan minut sijoitetaan. Toinen hoidettava oli oleskeluluvan hakeminen. Tarkista, että sinulla on kaikki vaadittavat paperit, kun menet anomaan oleskelulupaa ja varaa tähänkin aikaa, sillä joudut todennäköisesti jonottamaan. Kun oleskelulupakortti on valmistunut, saat noin kahden viikon päästä sähköpostin (sloveniaksi), jonka jälkeen voita hakea fyysisen kortin samasta paikkaa, missä olit sitä anomassa. Opiskelijakortin saa omasta tiedekunnasta, kun lukukausi alkaa. Kannattaa myös käydä hakemassa opiskelijaruokailuun vaadittava paikallinen liittymä mahdollisimman pian, niin saa opiskelijahintaista ruokaa alusta alkaen. Kaikkiin näihin hoidettaviin asioihin oli annettu hyvät ohjeet sähköpostilla etukäteen, joten minulla ei ainakaan ollut ongelmia hoitaa näitä.

Asuminen

Asuin opiskelija-asuntolassa Bezigradissa, jossa jaoin makuuhuoneen yhden tytön kanssa ja samaan keittiötä ja vessaa käytti neljä ihmistä. En ollut tätä ennen asunut ikinä kämppisten kanssa, joten aluksi ajatus makuuhuoneen jakamisesta vieraan ihmisen kanssa tuntui pelottavalta. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen valintaani asua asuntolassa, sillä kämppikseni olivat mahtavia tyyppejä ja meistä tuli tosi hyviä ystäviä. Monet muutkin vaihtarit asuivat samassa asuntolassa, joten siellä oli helppo kokoontua ja nähdä kavereita. Myös huoneen vaihtaminen on mahdollista, jos kämppisten kanssa ei käy hyvää tuuria tai muuten vain haluaa muuttaa. Bezigradin asuntola oli samassa pihapiirissä kasvatustiellisen (sekä monen muun) tiedekunnan kanssa ja keskustaan oli noin kaksi kilometriä. Asuntola maksoi n. 150 € kuukaudessa ja siihen sisältyi netti, pyykkikoneen käyttö mahdollisuus ja lakanoiden vaihto joka toinen viikko. Huone oli valmiiksi kalustettu ja edelliset asukkaat olivat jättäneet paljon astioita, joten minun ei tarvinnut ostaa mitään keittiötarvikkeita. Moni kaverini asui myös yksityisissä vuokra-asunnoissa, joista suurin osa oli myös kimppakämppiä. Jos haluaa asunnon yksityisen vuokranantajan kautta, voi myös pyytää apua kohde maan yliopistolta ja opiskelijajärjestöitä.

Opiskelu

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli jonkun verran englannin kielisiä kursseja, joista valita. Suurin osa kursseille osallistuvista oli vaihto-oppilaita, joten siellä tutustui hyvin muihin. Kurssit olivat aihepiiriltään erikoisia, sillä ne olivat paikallisille opiskelijoille valinnaisia kursseja. Opiskelin mm. tanssi- ja museopedagogiikkaa ja traumaattisten kokemusten käsittelyä opiskelussa. Kurssit sisälsivät paljon ryhmätöitä sekä erilaisia projekteja ja vierailukäyntejä erilaisiin kohteisiin. Opiskelu oli paljon helpompaa kuin Suomessa, mutta oli myös hauska osallistua sellaisille kursseille, joille ei Suomessa todennäköisesti menisi.

Opiskelijaruokailu

Sloveniassa on varmasti maailman paras opiskelijaruoka systeemi. Siellä jokaisella opiskelijalla on tietty määrä ”alennuskuponkeja”, joilla opiskelijahintaista ruokaa voi ostaa. Kupongit käyvät sadoissa eri ravintoloissa, joista osa on melko hienoja keskustassa olevia ravintoloita ja osa enemmän pikaruokaloita ja osa taas ihan perinteisiä opiskelijaruokaloita. Opiskelijaruokaan kuuluu yleensä keitto, salaatti, pääruoka ja hedelmä tai jossain paikoissa jopa jälkiruoka. Ruuan hinta vaihtelee ravintoloittain ja kallein ruoka on 4,7 € ja jostain paikoista opiskelijat saavat jopa ilmaista ruokaa. Järjestelmä on niin kattava ja edullinen, etten käytännössä kokannut ollenkaan itse, vaan söin ulkona joka päivä. Tätä järjestelmää varten tarvitset slovenialaisen sim-kortin (jonka saa ilmaiseksi). Itselläni oli puhelin, jossa oli kaksi sim-korttipaikkaa niin minulla oli sekä slovenialainen että suomalainen sim-kortti käytössä. Ostin paikan päältä prepaid-nettiliittymän, jolla pärjäsin hyvin.

Opiskelija-alennuksen piiriin kuuluvista ravintoloista sai kaikkea sushista meksikolaiseen ruokaan. Kuva: Taru

Elämä Ljublijanassa

Ljublijana on todella kaunis sympaattinen pikku kaupunki, jossa parhaiten pääsee liikkumaan kävellen ja pyörällä. Jos haluaa ostaa oman pyörän, niin käytettyjä pyöriä on myynnissä paljon. Itse käytin kuitenkin vain kaupunkipyöriä, jotka toimivat erittäin hyvin ja olivat käytännössä ilmaisia, 3€ per vuosi. Myös busseja kulki hyvin ja kuukausilippu opiskelijalle maksoi 20 €.

Yleinen hintataso on Suomea alhaisempi ja varsinkin ravintoloiden hinnat ovat huomattavasti Suomea alhaisemmat. Rahaa sai kuitenkin kulumaan, kun olimme jatkuvasti ulkona ja matkustelimme paljon.

Opiskelijatapahtumia oli paljon ja ne vaihtelivat baari-illoista kaupunkiretkiin. Tiedekunnat järjestivät vaihtelevasti opiskelijoille ohjelmaa. Meidän tiedekunnassamme oli ainoastaan muutaman tunnin infotilaisuus, kun taas joissain tiedekunnissa oli useamman päivän kestävät perehdytys- ja tutustumispäivät. Kannattaa ainakin alussa osallistua aktiivisesti tapahtumiin, jotta tutustuu muihin vaihto-oppilaisiin.

Maana Slovenia on mitä viehättävin ja täynnä kaunista luontoa. Koska maa on pinta-alaltaan pieni, kaikki on myös lähellä. Talvella laskettelurinteet ovat pienen automatkan päässä ja kesällä samassa ajassa voi ajaa Adrianmeren rantaan uimaan. Slovenia on muutenkin keskeisellä paikalla ja sieltä on helppo matkustaa myös naapurimaihin.

Lake Bled on Slovenian tunnetuimpia nähtävyyksiä. Ljublijanasta sinne on noin tunnin bussimatka. Kuva: Taru

7.6.20188.1.2021

Vaihtokertomus Portugalista, Universidade Nova de Lisboa, kevätlukukausi 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston hyväksyttyä vaihtoni sain ensimmäisen sähköpostiviestin Universidade Nova de Lisboan kansainvälisten asioiden yksiköltä lokakuussa vaihteessa 2016. Viestissä oli selkeät ohjeet tarvittavista dokumenteista ja hakupapereista sekä opinto-opas Erasmus-opiskelijoille. Sain vastauksia kysymyksiini nopeasti ja selkeästi sähköpostitse. Hakupaperit ja dokumentit piti palauttaa marraskuun loppuun mennessä. Lukukausikalenteri löytyi muutaman klikkauksen kautta yliopiston verkkosivuilta ja tervetulotilaisuus järjestettiin muutama päivä ennen lukukauden alkua helmikuun ensimmäisellä viikolla.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopiston tervetulotilaisuus ennen luentojen alkua osoittautui erittäin hyödylliseksi. Jokaiselle jaettiin kirjekuori, jossa oli tarpeelliset dokumentit sekä täytettävät hakulomakkeet ja ohjeet niiden täyttämiseen. Juurikaan tätä helpommaksi alkubyrokratiaa ei varmaankaan saa tehtyä, vaikka lappujen täyttely, allekirjoitusten ja leimojen hakeminen eri puolilta yliopistorakennusta veikin hieman aikaa. Yllätyin kuitenkin yliopiston alkubyrokratian sujuvuudesta.

Ainoat hankaluudet liittyivät kurssi-ilmoittautumisiin. Englanninkielisiä kursseja ei ole liikaa tarjolla, joten ”mielenkiintoisimmat” täyttyivät hyvin nopeasti. Kurssit piti myös valita ennen kuin kaikkien kurssien luentoaikataulut olivat tiedossa – osa siis joutui vaihtamaan niitä myöhemminkin päällekkäisyyksien selvitessä. Tiedot eivät myöskään pitäneet paikkaansa nettisivuilla olevien kurssitietojen kanssa. Kansainvälisen yksikön työntekijät olivat todella avuliaita ja selvittivät ongelmat aina kanssani loppuun asti.

Kuukauden julkisen liikenteen lippu maksaa noin 30 euroa ja sisältää metron ja bussin rajattoman käytön. Itse menin Erasmus Student Network Lisboan (ESN Lisboa) toimistolle Bairro Altoon ja täytin hakulomakkeen ystävällisen vapaaehtoisen avustamana. Hakulomakkeeseen tarvitsee suunnilleen passikuvan kokoisen kuvan itsestään, jonka voi ottaa valokuva-automaateissa suurimmilla metroasemilla. Täytetyn hakulomakkeen ja valokuvan kanssa bussikortin voi hakea Cais de Sodren tai Marques de Pombalin aseman palvelutiskeiltä. Valmistuttua joko pikatilauksena parissa päivässä parilla eurolla enemmän tai noin viikossa sen voi hakea samalta asemalta.

Ylipäätänsä kaikki byrokratia Portugalissa hoidetaan paikan päälle menemällä ja papereita täyttelemällä – suomalaiseen toimivuuteen ja digipalveluihin tottuneen kannattaa pidentää pinnaansa hieman, mutta mikään ei ollut erityisen hermoja raastavaa tai aikaa vievää.

Asuminen

Itse vuokrasin huoneen vapailta markkinoilta – Lissabonissa on paljon nuoria ja opiskelijoita eli vuokrattavia huoneita löytyy paljon. Toisaalta, koska niin monet haluavat asua kaupungissa hinnat ovat nousussa. Suosittelenkin kaikkia Portugalin suurempiin kaupunkeihin lähtijöitä käyttämään jonkin verran aikaa hintatason selvittämiseen. Keskimäärin huone 15 minuutin metromatkan sisällä keskustasta oli 250-500 euroa (netti, vesi ja sähkö kuuluivat useimmiten hintaan).

Kuumentuneet vuokramarkkinat houkuttelevat myös ikävä kyllä huijareita, joten jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä. Mene aina paikan päälle tsekkaamaan huone ennen kuin annat rahaa kenellekään. Kirjallinen vuokrasopimus kannattaa aina tehdä, vaikka kaikki vuokranantajat eivät halua sitä antaa, vaan vuokraavat pimeillä markkinoilla verojen välttämiseksi. Minulla ei ollut mitään ongelmia vuokranantajani kanssa eikä ollut kavereillakaan – yksittäisiä pienten korjaustarpeiden ”unohtamisia” lukuun ottamatta.

Lissabonissa on toimiva ja luotettava metrojärjestelmä, vaikkakin aina silloin tällöin jokin linja ei kulkenutkaan. Sen sijaan bussit eivät ole kovin luotettavia, itse kuljin kouluun bussilla ja aikataulut olivat vain suuntaa antavia. Suosittelen siis etsimään huoneen tai asunnon kävelymatkan päästä metropysäkiltä.

Lissabonilaiset talot on rakennettu Portugalin kesää ajatellen – talvi on kuitenkin kylmä ja kostea, eikä taloissa ole lämmitystä. Suosittelen ostamaan poislähtevältä vaihtarilta pienen sähköpatterin ja ottamaan villasukat mukaan.

Yliopistolla on asuntoloita jonkin matkan päässä keskustasta, joiden hintataso on erittäin hyvä. Niitä kannattaa harkita, jos on valmis asumaan hieman kauempana. Info asuntoloista ja sinne hakemisesta tuli marraskuussa sähköpostitse yliopistolta.

Opiskelu ja opetus

Helmikuussa alkavat kurssit kestävät koko lukukauden touko- ja kesäkuun vaihteeseen asti. Lähes kaikilla kursseilla oli 4 tuntia luentoja viikossa. Tästä johtuen parin tunnin hyppytunteja on paljon. Onneksi kampuksella on kiva iso sisäpiha terasseineen ja kahvila. Opiskelijalounas maksaa 2,60€ ja tarjolla on aina myös kasvisruokaa. Lomaa oli karnevaalina ja pääsiäisenä. Arvosteluasteikko on 0-20 ja ensimmäinen hyväksytty arvosana on 10. Arvosanoista käydään kovaa kilpailua, sillä niiden perusteella haetaan niin maisteriopintoihin kuin ensimmäiseen työpaikkaankin. Opiskelijat eivät käy töissä opiskelun ohella.

Läsnäolopakkoa ei tosin ollut paitsi kielten kursseilla ja amerikkalaisen vierailijaprofessorin pitämällä Elements of Journalism -projektityökurssilla. Suosittelen ottamaan portugalin kielen ja kulttuurin alkeiskurssin, se sisältää paljon hyödyllistä ja kiinnostavaa tietoa kaupungista, kulttuurista ja historiasta eikä koko aikaa vietetä luokkahuoneessa. Tämän lisäksi valitsin markkinoinnin peruskurssin, viestinnän sosiologiaa sekä mainonnan projektikurssin. Ne vastasivat melko hyvin odotuksiani.

Opetus oli suomalaiseen soveltavaan ja omaan ajatteluun nojaavaan yliopisto-opetukseen verrattuna melko perinteistä. Professorin asemaa tulee kunnioittaa ja suurin osa luennoista menee proffan puhuessa luentosalin edessä. Muutama virkistävä poikkeus tästäkin tosin oli! Osa professoreista painottaa keskustelevampaa otetta. Toisaalta taas jokaisen markkinoinnin kurssin luennon aluksi professori tenttasi järjestyksessä läsnäolijoilta edellisen luennon asiat. Lähes jokaisella kurssilla oli joitain välitöitä tai ryhmätöitä, joita edistettiin lukukauden aikana. Ryhmätöiden rakenne ja toimintatavat oli melko tiukkaan määritelty ja se tuntui välillä turhauttavalta, kun on tottunut suomalaiseen ’tässä on ongelma, ratkaiskaa’ -tapaan tehdä ryhmätöitä.

Kurssit eivät tästä määrätystä luonteesta johtuen tuntuneet erityisen haastavilta, mutta aikaa artikkelien lukemiseen ja ryhmätöiden tekemiseen kului jonkin verran. Tentit ovat hyvin perinteisiä: termien määrittelyä, lyhyitä esseitä ja monivalintoja. Niissä ei painotettu laajojen kokonaisuuksien osaamista vaan ennemmin esimerkiksi kahden koulukunnan vertailua aiheen X ympäriltä. Portugalinkielisillä kursseilla tentit olivat portugaliksi, mutta niihin sai vastata englanniksi. Se jäi mysteeriksi miten portugalia osaamattomat vaihtarit vastasivat portugalinkielisten kurssien tentteihin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Lissabon on länsieurooppalaiseksi pääkaupungiksi halpa. Tietysti pahimpia turistikortteleita kannattaa välttää, jos ei halua maksaa liikaa huonosta laadusta. Kahvilassa espresso maksaa n. 60 senttiä, baarissa pieni olut n. 1 euron ja ruokakaupassa 1,5 litraa vettä 25 senttiä. Hanavesi on ihan juotavaa, mutta makuun tottumisessa kesti aikansa. Hyvän kolmen ruokalajin lounaan saa kympillä, kuten manikyyrinkin. Ruokakaupoista Lidl ja hypermarketit kuten Continente ja Pingo Doce ovat halvimmat. Kasvisruoka- ja vegaanitarjonta laajenee koko ajan.

Vuokrasimme useamman kerran auton ystäviemme kanssa ja sen päivävuokra oli 25-40 euron välillä päivän tai parin varoitusajalla. Tunnin ajomatkan päässä Lissabonista on paljon upeita paikkoja, suosittelen auton vuokraamista. Liikennekään ei ollut yhtään niin paha kuin ensiksi ajattelin, kunhan pysyi poissa historiallisesta keskustasta. Portugali on viinimaa eli hinnat ovat opiskelijaystävälliset – kannattaa myös käydä tutustumassa viinitarhoihin Lissabonin ulkopuolella.

Itse hankin WTF-nimisen kännykkäliittymäni ESN:n kautta, sillä sen sai saman tien heidän toimistoltaan mukaan aktivoituna. Yksi giga nettiä kuussa on hieman alle kympin ja investoimalla pari euroa lisää saa lisää nettiä. Rajaton netti on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, mutta wifejä on melko hyvin saatavilla. Suosittelen muutenkin tutustumaan ESN Lisboan toimintaan, he auttavat kaikissa käytännön järjestelyissä ja ongelmissa sekä järjestävät paljon tapahtumia. Lähes kaikki vaihtokaverini saivat esimerkiksi apua huoneen hankkimiseen heidän kauttaan.