Tag: Faculty of Arts

Posted on

Vaihtokertomus, American University in Cairo, Egypti, kevät 2020

Sain tilaisuuden opiskella keväällä 2020 maisterivaiheen opintojani Kairon amerikkalaisessa yliopistossa. Minulle Egypti ei ollut uusi tuttavuus, vaan olin ollut siellä kaksi kertaa aikaisemmin opintoja tekemässä, mutta vaihto tarjosi silti täysin uudenlaisen kokemuksen ja tutustumisen uuteen alueeseen Kairossa. Erityisen innoissani olin vaihtoyliopistoni kurssitarjonnasta, jonka uskoin olevan arvokas lisä tutkintooni. Valitettavasti kevään 2020 koronapandemian aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi jouduin palaamaan Suomeen jo maaliskuun puolivälissä, mutta onneksi pystyin sujuvasti suorittamaan kurssejani loppuun online-opetuksena, sillä kurssit siirtyivät etäopetukseen.

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoon hakeminen voi olla pitkä ja stressaava projekti. Itselläni oli ongelmia osan dokumenttien saamisessa, mikä teki prosessista huomattavasti hankalamman. Loppujen lopuksi kaikki onneksi järjestyi, ja kannattaakin pitää pää kylmänä, vaikka yliopisto viestittelisikin lukuisia kertoja samasta asiasta.

Sain hyväksymispäätöksen jo muutamaa kuukautta ennen lähtöäni, mikä jätti mukavasti aikaa valmistautumiseen. Vaihtoyliopisto laittoi ahkerasti viestiä valmisteluihin liittyen ja olikin hyvä, että he lähettivät to do -listan heti hyväksymispäätöksen jälkeen viisumiin, asumiseen ja muihin tärkeisiin asioihin liittyen. Välillä viestit olivat hieman hämmentäviä, mutta tämän vuoksi kysyinkin paljon tarkentavia kysymyksiä. Yhteyshenkilöni AUC:ssä oli oikein ystävällinen ja avulias, joten suosittelen pyytämään apua aina kun jokin epäilyttää.

Mikäli asumuksen hankkii yliopistolta, niin ainoa omalle vastuulle jäävä byrokraattinen asia on viisumi. Minua ohjeistettiin yliopistolta hankkimaan viisumi jo Suomesta käsin, ja sainkin Egyptin suurlähetystöstä 90 päivän viisumin. Viisumiasioissa kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä sen saamiseen Suomessa voi mennä jopa 3 viikkoa. Sen hankkiminen etukäteen ei kuitenkaan ole täysin välttämätöntä, sillä Egyptistä voi saapuessa lentokentältä ostaa myös 30 päivän turistiviisumin. Tällöin turistiviisumi pitää kuitenkin muuttaa mahdollisimman pian oleskeluluvaksi, mutta tämän AUC tekee todella helpoksi opiskelijalle. Yliopistolla on oma viisumitoimisto, jonka kautta prosessi papereineen ja virastolle kuljetuksineen hoidetaan. En siis itse olisi tarvinnut Suomessa hankittua viisumia loppujen lopuksi lainkaan, mutta se toisaalta teki prosessista vähemmän stressaavan, kun ei tarvinnut murehtia viisumin vanhenemisesta kesken kaiken.

Asuminen

AUC tarjoaa opiskelija-asuntoja kampuksen sisällä ja ulkopuolella sen välittömässä läheisyydessä. Asuntoa hakiessa ihmettelin sitä, ettei asunnoista ja niiden sijainnista ollut juurikaan tietoa saatavilla. Valitsinkin tämän vuoksi ”on campus” asunnon, mutta myöhemmin selvisi, että myös kampuksen ulkopuoliset asunnot ovat todella lähellä, vain noin 5-10 minuutin kävelymatkan päässä. Kampuksella olevat asunnot ovat asuntolatyylisiä huoneita, kun taas ulkopuoliset asunnot ovat hieman tilavampia kämppiä.

Viihdyin yliopiston asuntolassa hyvin ja siellä oli mukavat palvelut, kuten tilava keittiö, pesukoneet ja erillinen opiskeluhuone. Käytännössä kaikki yliopiston asunnot ovat jaettuja, sillä yksiöitä/yhden hengen huoneita on vaikea saada. Huonekaverini oli kuitenkin mukava ja omaa rauhaa riitti hyvin. Sain asuntolasta myös hyviä ystäviä ja teimme yhdessä retkiä Kairon nähtävyyksille.

Asumista suunnitellessa kannattaa huomioida, että yliopisto sijaitsee New Cairossa, noin 30 kilometrin päässä Kairon keskustasta. New Cairo on yksi Kairon lukuisista aavikolle rakennetuista satelliittikaupungeista, ja alue koostuukin lähinnä ostoskeskuksista ja asuntokomplekseista. Alue saattaakin siis tuntua hieman tylsältä, jos on toivonut pääsevänsä suoraan Kairon keskustan hulinaan. Osa opiskelijoista hankkiikin tästä syystä mieluummin itse asunnon keskustasta tai sen läheisiltä alueilta, esimerkiksi Maadista ja Zamalekista. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon, että normaalinakin päivänä tuohon 30 kilometrin matkaan voi kulua helposti tunti Kairon kaoottisen liikenteen takia. Ruuka-aikoina matka-aika voi olla jopa kaksi tuntia.

Olen itse Kairossa majoittunut kaksi kertaa keskustassa ja itse koin pitemmän päälle kampuksella asumisen huomattavasti miellyttävämmäksi. Keskusta on erittäin meluinen, mikä tekee varsinkin öisin nukkumisen hankalaksi. Jos asuminen kampuksella ei kuitenkaan tunnu mielekkäältä, niin suosittelen edellä mainittuja Maadia ja Zamalekia, sillä ne ovat ydinkeskustaan verrattuna rauhallisia alueita. Itse koin kuitenkin hyväksi tavaksi keskittyä yliopistolla opintoihin, mutta tehdä muutamia kertoja viikossa päiväretkiä keskustaan ja turistikohteisiin. Hintataso Egyptissä on suomalaiselle alhainen missä ikinä sitten päättääkään asua.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäiset kurssivalinnat tein jo ennen vaihtoon lähtöä, sillä alustavaa suunnitelmaa kursseista pyydettiin yliopistolta. International Programs Office myös teki kurssirekisteröinnin puolestani, mikä sujuvoitti vaihdon alkua. Pääsin kaikille valitsemilleni kursseille, mutta valitettavasti kursseista ei ollut etukäteen paljonkaan tietoa saatavilla. Tästä syystä valinta olikin aikamoista arpapeliä, mutta olin lopulta kuitenkin tyytyväinen valintoihini.

Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna kurssit ovat melko työläitä. Minun tilanteessani tämä korostui, sillä maisterivaiheen kurssit ovat todella isotöisiä ja niitä olisikin tarkoitus tehdä vain 3 lukukaudessa. Aluksi tuntui kuin olisin hukkunut lukemisiin ja kirjallisiin tehtäviin, joita oli jokaista luentoa varten useita viikossa. Ratkaisin ongelman tiputtamalla yhden kursseista, ja opettelemalla lukumateriaalien silmäilyä ja nopeaa kirjoittamista. Kandivaiheen kurssit ovat kuitenkin työmäärältään paljon kevyempiä, mutta kannattaa henkisesti varautua useisiin kirjallisiin tehtäviin ja pieniin kokeisiin.

Opetuksen laatu vaihteli suuresti opettajien välillä. Ongelmatilanteissa kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä Office of Student Life:n työntekijöihin, jotka voivat auttaa. Kannattaa myös puhua suoraan opettajille, mikäli kysymyksiä herää, sillä suurin osa heistä on avuliaita ja valmiita kuuntelemaan opiskelijoiden toiveita. Vaikka itse olin pääosin tyytyväinen opetukseen, koin hankalaksi sen, etteivät kaikki professorit olleet selkeitä siitä, mitä kurssin suorittaminen vaatii esseiden ja muiden töiden kannalta lukukauden alussa. Tällöin esseet ja esitykset saattoivat tulla lyhyellä varoitusajalla yllätyksenä. Tällöin oli usein mahdollista kuitenkin pyytää lisäaikaa tehtävien tekemiseen.

Vaikka työmäärä olikin suuri, ei arvostelu ole kovin tiukkaa. Suomen akateemisiin vaatimuksiin tottuneelle onkin mielestäni helppo saada hyviä arvosanoja, joten ei kannata pelästyä liikaa aluksi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen Kairoon lähteville opiskelijoille positiivista mieltä ja rentoa asennetta. Egyptissä yleisesti ottaen byrokratia ja hallinnolliset asiat ovat hyvin kankeita ja tämä pätee myös yliopistossa. Ongelmatilanteita saattaa tulla eteen, mutta ne ratkeavat yleensä yllättävänkin helposti. Apua saa myös pyytää aina kun sitä tarvitsee.

Kairossa on paljon tehtävää ja nähtävää, mutta kannattaa myös pitää mielessä, että se on todella suuri ja väkirikas kaupunki. Etenkin keskustassa liikkuminen on hektistä ja välillä myös haastavaa, jo ihan siitä syystä, ettei Kairossa ole suojateitä. Liikkuminen Kairon eri alueiden välillä sujuu omasta kokemuksestani helposti ja edullisesti uber- ja kareem-sovellusten avulla. Sen sijaan valkoisia takseja ja mikrobusseja kannattaa välttää, sillä ne ovat ainakin uudelle tulokkaalle hankalampia. Yliopisto järjestää uusille opiskelijoille muutamia retkiä Kairon nähtävyyksiin lukukauden alussa, mutta myös itse on helppo kierrellä kunhan ottaa kaverin ja terveen järjen mukaan.

Posted on

Vaihtokertomus, Peking University, Kiina, 2019-2020

ENNEN LÄHTÖÄ

Haku Pekingin Yliopistoon oli melko kevyt, etukäteen ei tarvittu kielitodistuksia, ei terveystietoja ja kurssivalinnatkin tuli tehdä vasta paikan päällä. Ennen lähtöä tuli kuitenkin hoitaa rokotukset, viisumi ja matkavakuutukset. Jos on tarvittavia lääkkeitä, kannattaa ne ottaa myös mukaan Suomesta. Itse varasin ihan perus särkylääkkeetkin mukaan. Kelaan ja maistraattiin piti tehdä ilmoituksia ulkomaille väliaikaisesta muutosta, ja itse tein vielä varmuudeksi ilmoituksen matkustuksesta ulkoministeriöön.

PKU lähetti postissa guidebookin, sekä sähköpostia liittyen mm. asumiseen yliopiston asuntolassa. Tässä kirjeessä on opiskelutodistus ja lomake viisumin päivitystä varten, joita molempia tarvitaan ensimmäisinä viikkoina Pekingissä.

ALKUBYROKRATIA VAIHTOYLIOPISTOLLA

Rekisteröitymispäivänä menimme kansainvälisten opiskelijoiden toimistoon saadaksemme opiskelijakortin (jolla pystyi maksamaan kanttiineissa ja kampuksen kaupoissa) ja jättämässä yhteystiedot. Tällöin saimme tarkemmat aikataulut loppuihin orientaatiojuttuihin.

Vuodeksi tulevat myös joutuvat hoitamaan asumisluvan (residence permit) viisuminsa tilalle. Siihen tarvittiin mm. terveystarkistus, joka tehtiin paikan päällä Pekingissä, jonne oli Yliopistolta bussikuljetus. Jonotus kokeiden maksuun ja tarkastuspapereiden saamiseen oli pitkä, mutta itse kokeet (verikoe, röntgen, pituus & paino, sydänkäyrä, näkö ja verenpaine) hoituivat noin 20 minuutissa. Tulokset lähetettiin myöhemmin asuntolan vastaanottoon. Lisäksi tarvitsi ostaa vakuutus ja poliisin allekirjoitus yhteystietolomakkeeseen Nämä molemmat järjestettiin onneksemme yliopistolla ja lopuksi kaikki tarvittavat lippu lappuset sekä passi toimitettiin kansainvälisten opiskelijoiden toimesta poliisille. Asumisluvan tekeminen passiin kesti muistaakseni hiukan yli viikon, pidempään mikäli palautti asiakirjat niin myöhään, että kansallisviikon lomat sattuivat väliin.

ASUMINEN

Helsingin Yliopiston sopimukseen kuuluu ilmainen asuminen kahden hengen huoneessa. Yhdessä huoneessa asuu siis kaksi opiskelijaa, molemmilla on oma sänky, yöpöytä, työpöytä sekä kaapin puolikas. Vaikka välillä tuntuikin aika haastavalta ja väsyttävältä asua pienessä tilassa toisen ihmisen kanssa, yhteisasuminen sujui pääosin hyvin.

Huoneessa on myös lavuaari, mikä helpottaa esim hampaiden pesua. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista sellaisenaan, mutta käytimme kahviin/teehen vedenkeittimellä kiehautettua vettä. Jokaisessa kerroksessa on asukkaille yhteiset vessat ja suihkut sekä pyykinpesukoneet. Koneet pesevät kylmällä vedellä, joten varsinkin, jos on huimasti hikoilevaa sorttia, suosittelen tutustumaan pyykkietikkaan ja mahdollisesti ottamaan sitä pullon mukaan. Pelasti ainakin omat treenikamani lemuavaisuudelta.

OPISKELU JA OPETUS

PKU vaatii jokaisen opiskelijan opiskelevan kieliopintoja 18-20tuntia/viikko. Tasoja on kolme (elementary, intermediate & advanced), jotka jokainen jakautuvat vielä kolmeen tasoon. Jokaisella opiskelijansa on oma luokkansa, jonka kanssa opiskellaan puhekurssi ja kirjoituskurssi. Tämän lisäksi opiskelijat valitsevat vielä yhden tai kaksi valinnaista kurssia. Valinnaiset ovat yhdelle tasolle samat, joten siellä voi olla hyvinkin eritasoisia opiskelijoita.

Koulu alkaa tarkistamalla mille tasolle sinut on sijoitettu verkossa tekemäsi tasotestin mukaan. Opiskelijoilla on mahdollisuus tarkistaa arvioudun tasonsa kirjat katsoakseen, pärjäisiväkö annetulla tasolla. Kaikki käyvät kuitenkin vielä lyhyen haastattelun opettajan kanssa, joka antaa sinulle suosituksen mahdollisesta sopivammasta tasosta. Ensimmäisen opetusviikon aikana oli vielä mahdollisuus pyytää tason vaihtoa, mikäli taso ei ollut kuitenkaan sopiva.

Läksyjä, sanakokeita, esseitä ja esitelmiä oli melko paljon. opittavia asioita tuntui vain olevan kerralla aivan liikaa, ja jouduinkin etsiskelemään koko vuoden uudenlaista opiskelutekniikkaa. Lukuviikkoa ei ole erikseen, vaan kokeita edeltävälle viikolle voi vielä tulla dediksiä. Etukäteen kuitenkin kerrotiin millaisia tehtäviä on tulossa, ja osittain tehtävät olivat jopa täysin samoja kuin pikkukokeissa tai harjoituslapuissa.

PKUlla jonkun verta tarjolla englannin kielisiä kursseja, joita saa ottaa muistaakseni 4 tuntia kieliopintojen lisäksi. MUTTA kurssikuvausten perusteella ne ovat erittäin työläitä ja en usko, että olisin pystynyt tasapainottelemaan vielä yhden työlään kurssin kieliopintojen päälle. Opettajat olivat mukavia ja ymmärsivät, että olemme täällä vaihdossa, johon kuului myös hauskan pito. Omista opettajistani kukaan ei rankaissut läksyjen myöhässä palauttamisesta tai tunnille myöhässä tulosta.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTIJÖILLE

  • Kiina on melko turvallinen maa. Isoimpia turvallisuus huolenaiheitani aiheutti lähinnä liikenne, johon kesti hetken tottua. Huijareita on kuitenkin liikkeellä, joten täysin vieraiden kanssa ei kannata teelle tai penkingin ankalle lähteä.
  • Useat kiinalaiset, varsinkin maalta tulevat tai pienemmissä paikoissa asuvat, ovat hyvin uteliaita ulkomaalaisia kohtaan. Jotkut tuijottavat avoimesti ja saattavat osoitella ja kommentoida jotain. Jotkut saattavat kuvata salaa, mutta osa tulee ihan rehdisti kysymään voiko ottaa kuvan kanssasi.  Lapset erityisesti tykkäävät vilkuttaa ja huudella ”Hello! Hello!”. Kiinalaiset saatavat tulla myös juttelemaan estoitta esimerkiksi puistoissa.
  • Kiinassa on rajattu internet. Sitä voi kiertää VPN ohjelmien avulla, mutta se kannattaa ehdottomasti ladata ENNEN saapumista, sillä useimmille VPN sivustoille pääsy on estetty. Poliittisesti herkkien tapahtumien vuosipäivinä ja poliittisten kokousten aikoina yhteydet katkeilivat hetkittäin jopa täysin. Helsingin Yliopiston VPN on ilmainen ja toimi pääsääntöisesti hyvin, mutta kannattaa ladata myös toinen ohjelma varmuudeksi.
  • Varsinkin vuodeksi lähtijöille pankkitili ja kiinalainen puhelinnumero ovat lähes pakollisia. Kun nämä kaksi ovat kunnossa, voi pankkikorttinsa yhdistää Wechatin maksuominaisuuteen, sekä/tai Alipayhin. Puhelimella voi maksaa lähes missä tahansa, ruokakojuista takseihin. Yliopistolta lähti orientaatioviikon aikana useampana aamuna opas pankkiin. Mukaan tarvitsi passin, kiinalaisen puhelinnumeron ja opiskelutodistuksen lisäksi rutkasti kärsivällisyyttä.
  • Ostimme puhelinliittymämme ulkomaalaisten asuntoloiden keskipihalla olevalta myyjäkojulta. Saimme vuoden voimassa olevat liittymät nopsaan ilman sen kummempaa liikkeen etsimistä, ja hinta oli tällä tarjouksella 200 yuania. Liittymän avaamiseen tarvitaan aina passi. Puhelinnumero on myös yllättävän tärkeä asia Kiinassa, ilman sitä et voi saada pankkitiliä ja useat wifit vaativat kirjautumiseen paikallisen puhelinnumeron.
  • Passi on erityisen tärkeä asiakirja Kiinassa. Ilman sitä on mahdoton tehdä monia asioita. Joihinkin museoihin tai nähtävyyksiin ei pääse ilman passia sisälle. Sitä tarvitaan myös junalippujen ostoon, eikä ilman sitä pysty matkustamaan Kiinan sisällä.
  • Varsinkin talvisin Pekingin ilmanlaatu huononee, mutta saasteisia päiviä saattaa olla koska vain. Kannattaa siis varastoon maskeja, jotka suojaavat PM 2.5 partikkeleilta. Maskin tulisi asettua mahdollisimman tiivisti kasvoille myös reunoiltaan, ja esimerkiksi kirurgin maskit ovat tästä syystä hyödyttömiä. Toisille pienikin saaste aiheutti pahoinvointia, väsymystä ja pääkipua. Itselläni esiintyi limaisuutta, mikäli saaste lukema oli melko korkea muutamia päiviä putkeen, mutta koen päässeeni aika vähäisillä oireilla. Ilmanlaatua kannattaa tarkastella täältä https://aqicn.org/city/beijing/

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Melbourne, syksy 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Viisumi, vakuutus ja lentoliput

Ennen vaihtoa oli paljon hoidettavaa. Piti huolehtia vakuutuksen ja viisumin hankkimisesta, etsiä asunto ja ostaa lentoliput. Sain Melbournen yliopistolta hyväksymiskirjeen noin 6 viikkoa ennen vaihtoon lähtemistäni. Onneksi sekä vakuutuksen että viisumin saaminen tapahtui nopeasti: niissä meni noin kaksi päivää kummassakin. Ensimmäisessä vakuutustodistuksessani oli merkitty vakuutuksen alkamispäiväksi 9.7.2018. Lensin kuitenkin Melbourneen jo 7.7, joten jouduin pyytämään heitä muuttamaan vakuutuksen alkamispäivää viisumihakemustani varten. Tässä ei onneksi mennyt kauaa, mutta vastaavanlaisten pulmien vuoksi kannattaa olla aikaisin liikkeellä hakemusten kanssa.

Lentoliput hankin vasta 4 viikkoa ennen lähtöä. Ostin vain menolipun, sillä en ollut varma koska haluaisin palata Suomeen. Tämä oli tietysti kalliimpi vaihtoehto, mutta itselleni oikea. Sain paljon joustavuutta suunnitella matkaani, ja päädyinkin matkustamaan Kaakkois-Aasiassa sekä Australiassa vielä 2 kk koulun loppumisen jälkeen (17.11.2018-23.1.2019).

 

Asuminen

Itse hain asuntoa yliopiston suosittelemasta asuntolasta (Student Village Melbourne). Asuntola oli erinomaisella sijainnilla: yliopisto oli noin 5min kävelymatkan päästä, kirjasto 2 min kävelyn päässä, Queen Victoria’s market 5 min kävelyn päässä ja keskustaan pystyi joko kävelemään 15-20min tai ottamaan ilmaisen ratikan (10 min). Itse asuin solussa 3 muun tytön kanssa (meillä jokaisella oli oma makuuhuone, ja vessoja suihkuilla oli 2). Asuntolassa oli myös omia yksiöitä, mutta ne olivat kalliimpia. Vuokra oli noin 1200 aud/reilu 800€ kuukaudessa. Asuntolassa oli pyykinpesuhuone, mutta pesukoneen ja kuivausrummun käyttö maksoivat erikseen. Asuntolassa oli runsaasti “lukuhuoneita” opiskelua varten, sekä “pelihuone” ja “elokuvahuone” hangailuun.

Student Village järjesti paljon yhteistapahtumia, erityisesti orientaatioviikolla. Nämä tapahtumat olivat loistava tilaisuus tutustua muihin opiskelijoihin (niin vaihtareihin kuin paikallisiin) ja tapasin suurimman osan hyvistä vaihto-ystävistäni niissä. Samassa rakennuksessa asuminen helpotti myös yhteisten tapahtumien suunnittelua sekä ajan viettämistä yhdessä; oli todella helppoa mennä sukkasillaan toiselle puolelle käytävää pitämään teehetkeä tai viini-iltaa ystävien kanssa, myös silloin kuin aikaa oli vähemmän.

Asuntolassa oli myös joitakin rajoituksia. Kaikki yövieraat piti kirjata sisälle jonkun asukkaan nimellä ennen klo 22 illalla. Tämän jälkeen kirjaamattomia vieraita ei saanut tuoda asuntolaan ja asuntolaan aikaisemmin saapuneiden kirjaamattomien vieraiden oli poistuttava viimeistään kymmeneltä. Sama vieras sai yöpyä asuntolassa korkeintaan kahtena yönä putkeen. Asuntolassa oli myös noin kerran kolmessa viikossa palohälytys sen vuoksi että joku oli jättänyt jotakin hellalle tai uuniin vahtimatta. Onneksi siitä ei seurannut mitään vakavampaa kuin 2000 dollarin sakko syylliselle (minkä vuoksi kannattaa olla erittäin varovainen ettei aiheuta turhia hälytyksiä”).

 

Pakkaaminen

Vaihtoon kannattaa pakata mahdollisimman kevyesti, mutta kuitenkin siten että kaikkiin sääoloihin on varauduttu. Tämä tarkoittaa sitä että valitset mukaan esimerkiksi  sellaiset kengät tai takit, jotka sopivat mahdollisimman moneen tilanteeseen ja asukokonaisuuteen. Toki paikanpäällä voit ostaa lisää vaatteita, mutta on hyvä pitää mielessä että niiden tuominen takaisin Suomeen saattaa olla ongelma (esimerkiksi tilan puutteen vuoksi). Lisäksi itsestäni tuntui tyhmältä ostaa uusi lämmin takki paikanpäällä, vaikka minulla oli useita hyviä jo kotona. En kuitenkaan ottaisi pakkaamisesta liikaa paineita; Melbourne on suuri kaupunki, joten sieltä löytyy kaikki tarvittava. Tärkeintä on ottaa mukaan omat henkilöllisyystodistukset, lääkkeet ja muu vaikeasti korvattava. Sanoisin kuitenkin että sopiva laukku käsimatkatavaraksi on suuri etu, sillä itse lensin Australiassa ja Aasiassa lähinnä käsimatkan kanssa.

 

 Melbourneen saapuminen

Saapuessani Melbourneen lentokentällä virkamiehillä oli joitakin ongelmia löytää viisumiani järjestelmästä. Odotin noin 2h että he selvittivät asiaa; lopulta viisumi löytyi (en edes tiedä mistä ongelma oli johtunut) ja minun annettiin saapua maahan.

Otin lentokentältä ensin bussin Melbournen keskustaan  (Flinder’s Streetille), missä viitoin taksin. Minulla oli kännykässä asuntolani osoite, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut hyvä olla myös paperilla. Asuntolassa kirjauduin sisään, sain lyhyen kierroksen ja jätin tavarani huoneeseeni. Ensimmäinen homma oli etsiä ruokaa. Saavuin Melbourneen varsin myöhään sunnuntai-iltana, joten suuri osa lähialueen ruokakaupoista olivat jo menneet kiinni. Kyselin vastaan tulevilta suuntaneuvoja, ja lopulta löysin Melbourne Centralin Coles-kaupan. Tosin kaupasta palatessani minulla oli uusi ongelma; en osannutkaan suunnistaa enää asuntolalle yhtä hyvin takaisin kuin olin luullut. Päädyin siis eksyilemään pimeässä ja kylmässä Melbournen talviyössä kahden erittäin painavan ruokakassin kanssa. Siispä menin heti seuraavana aamuna ensimmäisenä ostamaan paikallisen sim-kortin, jotta Google Maps vihdoin toimisi!

Pankkitilin avaaminen, opiskelijakortin hankkiminen ja kaikki muu vastaava oli erittäin helppoa. Piti vain marssia sisään passin kanssa ja kysyä apua niin sai hyvin selkeät ohjeet. Paikalliset olivat erittäin mukavia ja avuliaita, ja palvelu pelasi joka paikassa erittäin hyvin. Itse avasin pankkitilin Commonwealth-pankkiin. Se oli yleisin pankki opiskelijoiden parissa, mikä helpotti rahan jakamista ja siirtämistä mm. yhteisten ostosten vuoksi.

 

Opiskelu ja opetus

Opetustapa

Opetustapa vaihteli suuresti kurssista riippuen. Suurin ero Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna oli, että lähes kaikki kurssit sisälsivät läsnäolopakollisia viikottaisia “työpajoja” (workshops, practicals etc.), joissa tehtiin erilaisia ryhmätöitä. Nämä ryhmätyöt vaikuttivat kurssin loppuarvosanaan. Läsnäolopakon vuoksi omia reissuja ei voinut suunnitella yhtä joustavasti kuin Suomessa.

Kurssit sisälsivät vaihtelevasti joko viikottaisia kotitehtäviä (jotka veivät noin 2-6h) tai kerran kuukaudessa palautettavia isompia tehtäviä (kuten esseitä, kirjallisuuskatsauksia, raportteja). Kotitehtävät olivat pääasiassa yksilötöitä, mutta opetuskerroilla osallistuttiin paljon ryhmätöihin paikan päällä. Kurssien lopussa pidettiin loppukokeet, jotka kestivät noin 2h kappale. Kokeet olivat melko työläitä ja vaativia, joten asiat oli osattava hyvin läpipääsyä varten. Kokeita ei ollut mahdollista uusia, vaan ensimmäisen kerran suoritus jäi voimaan.

 

Arvosanat

Kurssin arvosana usein koostui esim. 20% ryhmätöistä, 20% kotitehtävistä, 10% tunnin alussa tehdyistä testeistä ja 50% lukukauden lopussa olevasta kokeesta. Opiskelu oli tiukemmin aikataulutettua, läsnäolopakollista opetusta oli enemmän ja arvosanat määräytyivät koko lukukauden aikaisen suoriutumisen mukaan eikä yhden loppukokeen perusteella. Lukuvuoden lopussa vaihtoyliopistolta saadaan todistus tehdyistä kursseista ja niiden arvosanoista. Nämä arvosanat eivät kuitenkaan “käänny” Helsingin yliopistolle, ja weboodista saadussa opintosuoritusotteessa ne näkyvät arvosanalla “hyväksytty” (sillä oletuksella että kurssi on mennyt läpi tietenkin).

 

Opiskelijaelämä Melbournessa

Kerhot ja järjestöt

Sekä yliopisto että opiskelijoiden asuntolat järjestivät paljon erilaisia tapahtumia, jotka olivat erinomainen tilaisuus tutustua toisiin opiskelijoihin (etenkin vaihtareihin). Yliopistolla oli useita erilaisia kerhoja, joista takuulla löytyy jokin mieluinen kaikille. Esimerkiksi lukuisille eri urheilulajeille, elokuvien tai valokuvaamisen harrastamiselle, ruoalle ja viinille, kielien opiskelulle, käsitöille, kirjallisuudelle ja monelle muulle harrastukselle oli omat kerhonsa. Kerhojen jäsenmaksu vaihteli välillä 2€-10€.  Yliopistolla oli myös oma maksullinen kuntosalinsa, joka sisäsi myös pääsyn uima-altaille ja lukuisille ryhmäliikuntatunneilla.

 

Yöelämä

Useat yökerhot pitivät teemailtoja keskiviikkoisin ja torstaisin, ja suuri osa opiskelijoista juhli arki-iltoina. Yökerhot sulkivat aikaisin (usein viimeistään kahdelta yöllä), ja jonossa tuli olla viimeistään klo 21.30 jos halusi sisälle ennen pahinta ruuhkaa. Yliopiston lähellä sijaitsi myös useita baareja ja yökerhoja (kuten esimerkiksi Worker’s club ja Prince Alfred) joissa vietettiin viikottain epävirallista opiskelijoiden iltaa (eli toisinsanottuna juomat olivat halpoja ja suuri osa yliopiston opiskelijoista saapui baariin klo 9 aikaan viettämään iltaa).

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kustannukset ja hintataso

Australia on hintatasoltaan melko kallis. Vuokra lähellä keskustaa oli aina kallis. Ruokaan tulee myös menemään paljon rahaa eikä super-halpoja vaihtoehtoja ole. Kannattaa alussa katsastaa eri kauppojen hintoja ja tehdä omaa vertailua; esimerkikisi yksi tuote saattaa olla Coles’issa halvempi, toinen Woolworths’issa. Yleisesti halvin kauppa oli Aldi, mutta ne olivat myös harvinaisempia. Vihannesten ja hedelmien ostaminen oli usein edullisempaa markkinoista (esim. yliopistoa lähellä olevalta Queen Victoroa’s Market’ilta). Markkinoilta ostetut tuoretuotteet kuitenkin sisälsivät vähemmän säilöntäaineita ja pilaantuivat nopeammin, minkä vuoksi ruokailut tuli suunnitella etukäteen.

 

Sää ja pukeutuminen

Melbournen talvi (kesäkuu–elokuu) yllätti todella kylmyydellänsä. 10 astetta tuulisessa Melbournessa tuntuu paljon kylmemmältä kuin 10 astetta Helsingissä. Itse pakkasin mukaani lähinnä kevyempiä syksy- ja kevättakkeja, ja jouduin jo ensimmäisellä viikolla ostamaan kunnollisen lämpimän takin. Sisälämmitys ei myöskään ole samalla tasolla kuin Suomessa, joten on hyvä pakata mukaan myös huppareita, huiveja, hanskoja, pipo ja villasukkia. Nämä olivat pelastus! Yöllä lämpötila laski pahimmillaan jopa pakkasen puolelle; heräsimme yhtenä aamuna elokuussa katsomaan auringonlaskua vuoren huipulta, ja silloin lämpötila näytti -4. Minulla oli lämmin takki, huppari, neule ja hanskat ja silti olisin kaivannut lisää vaatetta.

Syyskuun lopusta alkaen sää alkaa lämmetä nopeasti. Melbournessa sää vaihtelee rajusti ja peräkkäisten päivien välillä lämpötila heitteli jopa 15-20 astetta! Sateet olivat melko rankkoja (etenkin talvella) ja kesällä lämpötila nousi yli 35 asteen. Melbournessa on siis varauduttava kaikkiin mahdollisiin sääoloihin. Australian aurinko polttaa – siis todella polttaa – joten ihon suojaamisesta aurinkorasvalla ja esim. huiveilla kannattaa pitää hyvää huolta. Kesällä päähineelle tulee takuulla paljon käyttöä. Melbournessa aurinko ei toki ollut yhtä vahva kuin muualla Australiassa, mutta sekin osasi polttaa hyvin salakavalasti, eikä sitä usein huomannut kuin vasta jälkikäteen ihon muuttuessa kirkkaan punaiseksi.

 

Sopeutuminen

Kuten varmaankin aina ulkomaille muuttaessa, myös Melbournessa tuli koettua pieni kulttuurishokki. Useat toiset opiskelijat olivat Aasiasta kotoisin (suurin osa Intiasta tai Kiinasta), jolloin huomasin että monet käyttäytymistavat jotka olivat itselleni itsestäänselvyys saattoivat olla hyvinkin erikoisia toisille (ja päin vastoin). Itse olin kuitenkin niin innoissani kaikesta uudesta ja jännittävästä, että intoni tuntui ylittävän shokin ja koti-ikävän. Suuri osa ystäväporukastani oli vaihto-opiskelijoita eri puolilta maailmaa, joten olimme kaikki ikään kuin samassa veneessä. En siis kokenut itseäni ulkopuoliseksi tai erityisen oudoksi heidän kanssaan, mikä varmasti helpotti yhdessäoloa ja sopeutumista.

  

Matkustaminen

Tein ystävieni kanssa paljon reissuja viikonloppuisin sekä väliviikkoina (kun yliopistolla ei ollut paljoa pakollista läsnäoloa). Jäin myös matkustamaan Kaakkois-Aasiaan, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan kahdeksi kuukaudeksi koulun loppumisen jälkeen. Vierailimme useissa Melbournen lähialueen kansallispuistoissa (kuten Grampians tai Wilsons Prom), Sydneyssä, Perthissa, Queenslandissa, Tasmaniassa sekä Länsi-Australiassa. Lisäksi matkustimme Balille, Kambodzassa, Thaimaassa ja Singaporessa. Lennot Australian sisällä eivät ole kovinkaan halpoja, joten niihin on syytä varata runsaasti rahaa. Myös majoitus, auton vuokraaminen sekä muut matkustuskulut olivat melko korkeat Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Sää vaihtelee suuresti eri paikkojen välillä; esimerkiksi maan pohjois-osiin on syytä mennä toukokuun ja elokuun välillä, sillä paikalliseen kesäaikaan sinne ei ole enää asiaa kuumuuden vuoksi. Itseäni harmittaa kovasti, etten tajunnut matkustaa Uluruun ennen kuin sää lämpeni liikaa. Suosittelen siis suunnittelemaan mahdollisia matkustussuunnitelmia mahdollisimman ajoissa, jottei jokin paikka jää näkemättä sesongin sääolosuhteiden vuoksi.

 

Tärkeintä vaihdossa on pitää hauskaa ja nauttia! Se on aivan ainutlaatuinen kokemus, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Suosittelen lämpimästi ylittämään omia mukavuusrajoja, olemaan aktiivinen, tutustumaan ihmisiin mahdollisimman monesta eri paikasta ja ennen kaikkea tekemään sitä mistä saa itselleen parhaat muistot mukaan!

 

Onnea matkaan! 🙂

Posted on

Vaihtokertomus, Universiteit van Amsterdam, syyslukukausi 2018

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Suomen kielen opintojeni toisena vuonna aloin punnita ajatusta vaihto-opiskelusta. En kokenut mielekkääksi opiskella ulkomailla suomen kieltä, joten hain vaihtoon yleisen kirjallisuustieteen puolelta. Vaihtohausta löytyikin muutama kohde, joissa oli mahdollista opiskella englanniksi mukava paketti kursseja. Vieraalla kielellä opiskelu ja eläminen vieraassa ympäristössä oli minulle suurimpia syitä lähteä vaihtoon. Ykköskohteekseni valikoitui Universiteit van Amsterdam. En ollut koskaan aiemmin käynyt Amsterdamissa, mutta olin kuullut kaupungista paljon hyvää.
Hakuprosessi sujui ongelmitta, vaikka Mobility Online palveluna hieman kankea olikin. Motivaatiokirjeen kirjoittamisen, tarvittavien liitteiden haalimisen ja alustavien kurssivalintojen jälkeen jäin odottamaan Helsingin yliopiston päätöstä vaihdon suhteen. Myös Amsterdamin päässä vaihdon valmistelut sujuivat hyvin, ja sain Amsterdamista hyväksymistiedon. Unohdinpa ilmoittautua kursseillekin määräajassa, mutta myös ilmoittautumisajan jälkeen haluamillani kursseilla oli vielä tilaa.

Asuminen

Amsterdam on Euroopan haastavimpia kaupunkeja asunnon löytämisen suhteen. Ilmoittauduin asunnon hakijaksi Amsterdamin yliopistolle heti kun mahdollista, mutta he eivät voineet luvata löytävänsä minulle paikkaa. Siksi stressasin asunnosta kesällä ja tein ilmoituksia erilaisiin Facebook-ryhmiin. Olin jo valmis maksamaan kalliista huoneesta kaukana keskustasta, kun viimein yliopiston kautta minulle tarjottiin yksiötä. Yksiö oli kallis, ja vaikka vuokranantaja löytyi yliopiston kautta, oli sen toiminnassa paljon epämääräisyyttä. Onneksi samassa talossa asui paljon muitakin vaihto-opiskelijoita, joiden vertaistuen avulla eteen tulleista ongelmista selvittiin. En ollut missään tapauksessa tyytyväinen asuinjärjestelyihini, mutta valitettavasti Amsterdamin kaltaisessa kaupungissa edes jonkun paikan löytäminen on onnenpotku.

Saapuminen

Yliopisto oli tehnyt Amsterdamiin saapumisen helpoksi. Kentältä sai bussikuljetuksen yliopiston rakennukselle, jossa rekisteröidyttiin kaupungille, tehtiin vuokrasopimus ja hankittiin tarvittavia kortteja. Sieltä bussi vei suoraan asunnolle. Olisi ollut hyvä tarkistaa etukäteen, mitä asunnosta löytyy. Tuntui nimittäin stressaavalta alkaa ensitöikseen uudessa kaupungissa etsiä mistä voisi ostaa esimerkiksi peiton ja tyynyn.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Amsterdamissa erosi siitä, mihin olin Helsingissä tottunut. Sain opiskeluoikeuden koko humanistiseen tiedekuntaan, ja hyödynsinkin sitä ottamalla kirjallisuustieteen lisäksi kursseja myös esimerkiksi musiikkitieteestä ja taidehistoriasta. Monet kurssit perustuivat seminaarityöskentelyyn. Opiskelijoiden omilla suullisilla esitelmillä oli usein todella merkittävä rooli kurssin opetuksessa ja arvostelussa. Itselleni tämä haaste sopi hyvin, sillä englanniksi esitelmöiminen oli paitsi haastavaa myös palkitsevaa.

Työmäärä tuntui muutenkin Helsinkiin verrattuna suurelta. Toki vieraalla kielellä opiskelu varmasti vaikutti tähän tunteeseen. Lukemista oli kuitenkin viikoittain suuri määrä. Arvostelu Hollannissa perustuu skaalaan yhdestä kymmeneen, ja arvosanalla 5,5 pääsee läpi. Arvostelu siis kertoo opiskelijalle, kuinka paljon hyväksytyn arvosanan alle suoritus mahdollisesti jäi. Monen kurssin arvostelu perustui nimenomaan suulliseen esitelmään tai laajaan esseeseen, ja varsinaiset tentit olivat todella vähissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ensimmäisenä Alankomaissa on syytä hankkia polkupyörä. Pyöräily on täysin ylivoimainen tapa liikkua kaupungissa, sillä pyörätieverkosto on maailman paras. Pyöräily tuntuu turvalliselta, koska pyörätiet on suunniteltu hyvin. Myös pyörien valtava lukumäärä pakottaa autoilijat huomioimaan pyöräilijät aivan eri tavalla kuin Helsingissä.

Pyörän lisäksi on tärkeää hankkia siihen jykevä lukko ja lukita pyörä aina johonkin kiinteään. Oma ensimmäinen pyöräni varastettiin neljän päivän omistamisen jälkeen kaupassa ollessani, kun olin lukinnut pyörän vain itseensä kiinni. Sanotaankin, että pyörää ei Amsterdamissa voi ostaa, vaan vain vuokrata, kunnes se taas varastetaan. Käytettyjen pyörien hintataso liikkuukin kaupungissa noin viidenkympin tienoilla, joten omaan omafietsiin ei tarvitse käyttää omaisuutta.

Huomionarvoinen asia on myös se, että suomalaiset maksukortit eivät tahdo toimia maassa. Hollantilaiset pitävät pankkikorttina vain omaa Maestroaan, ja tulkitsevat suomalaiset debit- tai electron-kortit luottokorteiksi. Käteistä on siis syytä pitää mukana. Joissain kaupoissa taas toimii pelkät maksukortit, eikä käteisellä tee mitään.

Hintataso maassa on ehkä hitusen Helsinkiä edullisempi. Toisaalta esimerkiksi opiskelija-alennuksia ei heru samalla tavalla kuin kotimaassa, ja esimerkiksi uimassa käyminen tuntui todella kalliilta. Amsterdam tuntui todella turvalliselta kaupungilta. Ydinkeskusta on turistien kansoittama eikä siksi kovin miellyttävä, mutta aivan ytimen ulkopuolella elämä on mukavaa. Huonomaineisia kaupunginosia ei oikeastaan ole.

International Student Network (ISN) järjesti vaihtareille paljon ohjelmaa, joihin oli helppo hypätä mukaan. Erityisesti orientaatioviikko oli hyvä tapa tutustua muihin opiskelijoihin. Hollantilaisiin tutustuminen olikin hieman haastavampaa. Itse tutustuin paikallisiin lähinnä omissa musiikki- ja urheiluharrastuksissani.

Amsterdam on hieno kaupunki, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Hollantilaiset tavat tulevat tutuksi nopeasti. Oma vaihtosyksyni oli ihana kokemus, josta jäi arvokkaita muistoja. Puolessa vuodessa Amsterdamista ehti muodostua minulle toinen koti.

Posted on

Toulousen Université Jean Jaurèsissa, kevätlukukausi 2019

Humanististen tieteiden opiskelija

Suoritin opiskelijavaihtoni Toulousessa keväällä 2019. Vaikka olinkin tiennyt koko opiskeluaikani, että halusin vielä jossakin vaiheessa suorittaa opiskeluvaihdon ulkomailla, lähteminen jännitti minua hyvin paljon ja mitä lähemmäs lähdön hetki tuli, sitä enemmän emmin, jos olin tehnyt oikean valinnan. Onneksi aika osoitti, että olin. Opiskelijavaihtoni Toulousessa on ehdottomasti yksi elämäni parhaista kokemuksista, josta riittää muisteltavaa varmasti koko loppuelämäksi.

Ennen lähtöä

Olin kuullut jo ennen lähtöäni kauhutarinoita ranskalaisen byrokratian vaikeudesta, joten osasin varautua tulevaan jo kotimaassa. Ennen lähtöä tilasin maistraatilta syntymätodistuksen ja kävin ottamassa passikuvia, sillä olin kuullut, että niitä saattaisi tarvita. Syntymätodistustani en koskaan tarvinnut, mutta passikuvaa kysyttiin niin opiskelija-asuntolaan rekisteröityessä kuin matkakorttia hankkiessa. Vaikka passikuvia toki voi ottaa kohteessakin, asioita helpotti, että sen oli hoitanut jo etukäteen. Ensimmäisen kuukauden aikana tuli täytettyä lomaketta jos toistakin ja kiikutettua niitä eri toimistoihin ympäri kampuksen, mutta henkisesti etukäteen valmistautuneena se ei tuntunut liian raskaalta. Ranskalaista pankkitiliä minun ei tarvinnut hankkia, enkä vaihtanut puhelinliittymäänikään paikalliseen, sillä sain suomalaiselta operaattoriltani hyvän tarjouksen mobiiliverkon käyttämiseen EU-alueella – suosittelen lämpimästi selvittämään asiaa, sillä tämäkin säästi aikaa ja vaivaa kohdemaassa.

Asuminen

Asuin CROUS:in (eli Ranskan HOAS:in) opiskelija-asuntolassa, jossa viihdyin oikein hyvin. Lähetin asuntohakemuksen marraskuussa ja sain vahvistuksen joulukuussa. Vaikka huoneeni olikin pieni (ruhtinaalliset 9 neliömetriä) ja matka kampukselle kesti julkisilla noin 45 minuuttia, huoneeseeni sisältyi oma keittonurkkaus ja kylpyhuone ja vuokra oli erittäin kilpailukykyinen verrattuna yksityisten markkinoiden kimppakämppiin, joita myös katselin. Lisäksi asuntolassa oli helppo tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin. Muuttaessani huoneeseeni, siellä ei ollut huonekalujen lisäksi mitään, edes vuodevaatteita, joten kävin ensimmäisenä päivänä ostamassa tarvittavat tavarat keskustasta – budjettiostoksia varten suosittelen liikkeitä Midica, C’est 2 € ja Monoprix, joista löysin kaiken tarvitsemani.

Opinnot

Vaihtoyliopistoni oli Université Toulouse Jean Jaurès, jossa opiskelin Ranskan keskiaikaa ja ositaanin sekä ranskan kieltä. Suurin osa valitsemistani kursseista oli ranskaksi ja alkujärkytyksestä huolimatta ymmärsin opetusta luento luennolta paremmin. Luennoitsijoille kannattaa ilman muuta mainita, mikäli ranskan kielitaito ei ole aivan sujuva ja tiedustella vaihtoehtoisista tavoista suorittaa kurssi – itse sain korvata erään kurssin lopputentin esseellä, jonka koin itselleni vähemmän stressaavaksi vaihtoehdoksi. Vaikka yliopistolta sanottaisi mitä, luennoilla kannattaa alkaa käydä jo ensimmäisen viikon aikana ennen kuin kursseille on saanut virallisesti ilmoittautua. Meille vaihtoyliopiston liikkuvuuspalvelut vakuutti, että vaihto-opiskelijat ilmoittautuvat kursseille vasta seuraavalla viikolla, mutta olin kuullut, että jotkut luennoitsijat eivät enää päästäisi uusia opiskelijoita luennoilleen myöhemmin. Paikalliset opiskelijat pääsevät ilmoittautumaan kursseille ennen vaihto-opiskelijoita, ja suosituimmat kurssit täyttyvät hyvin nopeasti. Itse pääsin kaikille toivomilleni kursseille, mutta joillekin tuttavistani todettiin, etteivät he enää mahtuneet mukaan kun he yrittivät ilmoittautua myöhemmin.

Itse opiskelu oli suomalaiseen yliopisto-opiskeluun verrattuna hyvin luentopainotteista ja ainakin historian ja taidehistorian opinnoissa pidettiin tasaisin väliajoin kuulusteluja. Kieltenopetuksessa taas saatettiin pitää suullisia tenttiosuuksia ja yksi eniten jännittämistäni asioista olikin oksitaanin lopputentin suullinen osuus – joka loppujen lopuksi sujuikin leppoisasti jutellen mukavan opettajan kanssa. Jännitin koko vaihdon kovasti sitä, jos pääsisin kursseista läpi ja pelkäsin kuollakseni, että joutuisin maksamaan liikkuvuusapurahan takaisin, jos jotakin kursseistani ei hyväksyttäisi. Soimasin itseäni monta kertaa siitä, että olin ottanut itselleni liian ison palan purtavaksi suorittaessani niin suuren osan opinnoistani ranskaksi, mutta viimeisen hyvin menneen tentin jälkeen oloni oli todella helpottunut ja onnellinen. Vaikka tuhlasinkin turhan paljon aikaa kursseista stressaamiseen, näin jälkeenpäin katsottuna oli paljon palkitsevampaa haastaa itseään ja opiskella uusia, kiinnostavia asioita kuin mennä sieltä mistä aita on matalin ja suorittaa esimerkiksi pelkkiä kielikursseja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Toulouse on hyvin elävä opiskelijakaupunki, josta tekemistä löytyy vaikka millä mitalla. Kaupungin kahviloiden, kivijalkaliikkeiden ja puistojen tutkimisen lisäksi kannattaa ehdottomasti tehdä päivä- tai viikonloppuretkiä lähialueen pikkukaupunkeihin. Junaliput opiskelijoille ovat erittäin edullisia ja voivat maksaa halvimmillaan vain euron. Näkemisen arvoisia paikkoja seudulla ovat muun muassa Albi, Carcassonne ja Pyreneiden vuoristo lukuisine vaeltelureitteineen ja laskettelukeskuksineen – jos jotakin kadun, niin sitä, etten  osallistunut yliopiston järjestämälle laskettelu- tai kajakkiretkelle vuoristoon. Jean Jaurèsin yliopistossa toimi erittäin monipuolinen opiskelijoille suunnattu kuntosali, jonka järjestämään ohjattuun liikuntaan sai retkiä lukkunottamatta osallistua ilmaiseksi ja siitä sai halutessaan jopa opintopisteitä.

Ranskaan lähtiessä on tärkeää muistaa, että maan mielenosoituskulttuuri eroaa radikaalisti suomalaisesta. Keltaliivien mielenosoitukset alkoivat Ranskan suurkaupungeissa vaihtoani edeltävänä syksynä ja jatkuivat aina opiskelijavaihtoni päättymiseen saakka. Mielenosoittajat valtasivat ison pätkän Toulousen pääkadusta joka lauantai, mikä merkitsi esimerkiksi julkisen liikenteen pysähtymistä. Mielenosoituksissa puhkesi monesti väkivaltaisuuksia, joten niiden reitille joutumista kannattaa välttää – yksi ikimuistoisimmista vaihtomuistoistani on kun jouduin juoksemaan suojaan savupommia kahvilaan! Onneksi mielenosoitukset eivät vallanneet koko kaupunkia vaan suurimmassa osassa keskustaa saattoi mainiosti viettää päivää ilman että mikään muu kuin ohi kulkevat rynnäkköasuiset poliisit muistuttivat mielenosoitusten läsnäolosta. Kannattaa kuitenkin seurata paikallista mediaa ja ainakin Toulousessa mielenosoittajien etenemistä saattoi seurata lähes reaaliajassa Snapchatin karttatoiminnon kautta.

Itselleni tuli jonkinasteisena yllätyksenä myös se, ettei Etelä-Ranskassa paistakaan aina aurinko. Varsinkin tammikuussa kelit olivat koleat ja sateiset, mutta myös sisätiloissa saattoi tulla aika kylmä, sillä useimpia ranskalaisia taloja, yliopiston luentosalit mukaanlukien, ei ole eristetty samaan tapaan kuin Suomessa. Eli paksut neuleet ja villasukat kannattaa kyllä pakata mukaan! Hellevaatteille käyttöä tulee todennäköisesti vasta vaihdon loppupuolella, mutta muuten kevät etenee ihanan nopeasti koti-Suomeen verrattuna ja aurinkokin alkoi lämmittää jo helmikuussa.

Kaiken kaikkiaan vaihtokokemus Toulousessa oli mieltä avartava ja opettavainen kokemus, jota muistelen lämmöllä. Koen, että vaihto on opettanut minulle paljon uuteen ympäristöön sopeutumisesta ja omillaan pärjäämisestä ja tietenkin sain myös uusia, ihania ystäviä. Kielitaitokin vahvistui kuin huomaamatta. Sinulla, joka olet vasta lähdössä on unohtumaton kokemus edessäsi! 🙂

Posted on

Charles University, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Oma vaihtoon lähtöni oli ehkä hieman erilainen kuin muilla, sillä koska vaihto-opiskelut kuuluvat pakollisena osana tutkintoani, ei minulla ehkä ollut aluksi niin paljon motivaatiota kun muilla “vapaahtoisesti” vaihtoon lähtijöillä. Valmistelut ahdistivat ja stressasivat oikeastaan aika paljon. Varsinkin asunnon löytäminen oli todella stressaavaa, vaikka sainkin paljon hyviä vinkkejä paikallisilta tutuilta. Asuntolassa majoittuvien ei tietenkään tarvitse stressata tästä.

Hyväksymiskirje ja infopaketti lähetettiin muistaakseni vasta tammikuussa, joten ei kannata heti huolestua jos sitä ei kuuluu. Paketissa oli käytännön tietoa orientaatioviikosta, mutta muut käytännön asiat kerrottiin vasta paikan päällä. Pakollinen orientaatioviikko oli kuitenkin erittäin hyvä. Kurssitarjontaa pystyi vapaasti selailemaan ennen varsinaisten yliopiston tunnusten saamista.

Suosittelen lämpimästi kaikkia osallistumaan orientaatioviikon informatiivisiin ohjelmiin, sillä ilman niitä olisin ainakin itse ollut todella “kujalla” käytännöistä, kuten kirjaston käytöstä ja rakennuksissa suunnistamisessa. Myös vaihtariorganisaatio ESN on todella aktiivisesti yhteistyössä yliopiston kanssa ja sen tapahtumia ja retkiä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. ESN:n kautta oli mahdollista saada myös oma “local buddy”, ja siihen projektiin kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä buddyt auttoivat mielellään vaihtareita heti maahan saapumisesta alkaen (jotkut buddyt ovat olleet jopa lentokentällä vastassa).

Kaikkein Tšekkiin muuttavien EU-kansalaisten tulisi ilmoittautua poliisille ensimmäisen kuukauden sisään. Ilmoittautuminen tapahtuu tietyllä ulkomaalaisille tarkoitetulla poliisiasemalla, jossa henkilökunta ei kuitenkaan puhu englantia. Tästä ei kannata huolestua, kunhan menet vain paikalle ja otat passin mukaan! Paikallisen kielen osaajan voi tietenkin ottaa mukaan asiointia sujuvoittamaan. Varsinkin paikalliset suomen ja ruotsin kielen opiskelijat tutustuivat suomalaisiin vaihtareihin erittäin mielellään .

Tärkeimpänä asiana ennen lähtöä voisin mainita, että  kannattaa tarkistaa, että matkavakuutus on voimassa ja sellainen, joka on voimassa myös pidemmän ajan putkeen. Jouduin itse vaihtamaan matkavakuutusta juuri tämän takia. Myös ilman Eurooppalaista sairaanhoitokorttia ei kannata matkalle lähteä! Itse jouduin käymään sairaalassa kahdesti, joten vakuutuksesta oli ehdottomasti hyötyä! Muuten kannattaa lähteä rennoin mielin eikä liikaa olla huolissaan. Julkinen terveydenhuolto on hyvätasoista ja Praha on turvallinen kaupunki. Englannilla pärjää myös lähes kaikkialla. Itse hoidin lähes kaiken tšekiksi, mutta se ei todellakaan ole Prahassa välttämätöntä. Maksuttomia tšekin alkeiskursseja kannattaa silti ehdottomasti hyödyntää, koska paikalliset arvostavat erittäin paljon edes yritystä puhua kieltä!

Asuminen ja elämä Prahassa

Olin ollut aikaisemmin opiskelemassa Prahassa jo lyhyemmän ajan ja silloin majoituin asuntolassa. Tiesin, että tulen opiskelemaan todella paljon ja vieraalla kielellä. joten ajattelin, että asuntolassa asuminen olisi ehkä liikaa tähän yhtälöön.  Löysin Facebookista samaan aikaan vaihtoon lähtevän suomalaisen ja päätimme etsiä yhdessä asuntoa. Facebookin asuntoryhmien tuloksettoman selailun jälkeen päätimme vuokrata asunnon tšekkiläiseltä Airbnb-tyyliseltä nettisivustolta nimeltä Flatio, jossa on erilaisia asumisratkaisuja vähintään kahdeksi viikoksi. Vaihtoehto osoittautui erittäin hyväksi, sillä sivusto on luotettava ja vuokranmaksu ja kommunikointi vuokranantajan kanssa sujuivat todella mutkattomasti. Lopulta löysimme ihanan suuren asunnon rauhalliselta, mutta eloisalta asuinalueelta. Toki Flation kautta asunnot ovat melko hintavia, mutta Suomen hintatasoon tottuneena vielä ihan siedettäviä!

Prahassa julkinen liikenne toimii erittäin hyvin, joten myös hieman kauempaa keskustasta saattaa päästä yliopistolle hyvinkin nopeasti varsinkin metrolla. Matkakortti kolmeksi kuukaudeksi maksoi opiskelijalta alle 20 euroa, joten se on myös erittäin edullista. Matkakorttia varten tarvitsee kuitenkin opiskelijakortin, mutta sen saimme orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä.

Asuinalueista voin suositella lämpimästi erityisesti Praha 3:n eli Žižkovin aluetta. Myös Karlín ja Holešovice ovat alueita, joissa voisin kuvitella asuvani mielelläni. Vaikka vuokra-asuntojen hinnat ovat joskus jopa Helsingin tasoa, on hintataso Prahassa muuten huomattavasti edullisempi. Varsinkin vähän kauempana keskustasta löytyy todella paljon ihania ja edullisia ravintoloita, kahviloita ja baareja. Kasvisruokailija tai vegaani saattaa joutua totuttelemaan Tšekissä asumiseen hieman enemmän (varsinkin ruokakaupoissa), mutta Prahasta löytyy erittäin paljon ihania ravintoloita myös heille. Oluen ystävien viihtymisestä tuskin tarvitsee edes mainita! 🙂

Opiskelu

Yliopistossa oli mielestäni panostettu huomattavasti vaihtareihin viihtymiseen, opastamiseen ja englanninkielisten kurssien monipuolisuuteen (ainakin omassa tiedekunnassani Filozofická fakultassa, eli humanistisessa). Myös liikkuvuuspalveluiden henkilökunta oli todella ihanaa ja ystävällistä.

Itse opiskelin tšekiksi, joten englanninkielisten kurssien sisällöstä minulla ei valitettavasti ole kovin paljon kokemusta. Niitä kuitenkin näytti olevan paljon, ja vaihtareille tarkoitetut kurssit olivat ilmeisesti hieman rennompia. Suomalaisen yliopisto-opiskelijan tuskin tarvitsee olla myöskään huolissaan englannin taidostaan.

Monet kurssit kestävät koko lukukauden, jonka jälkeen on noin kuukauden kestävä tenttijakso. Itseäni vähän häiritsi se, että tenttipäivät julkaistiin välillä vasta kurssin lopussa. Viimeinen tentti saattaa silti olla jo kesäkuun puolessa välissä. Tämä kannattaa apurahan takia huomioida suunniteltaessa kotiinpaluuta. Tšekissä suositaan jonkin verran suullisia tenttejä, mutta siitäkään ei mielestäni tarvitse olla huolissaan. Opiskelu oli ehkä hieman työläämpää mutta arvostelu rennompaa kuin Suomessa.

Paluu Suomeen

Vaikka lähdin vaihtoon hieman vastahakoisesti, on myönnettävä, että lopulta vietin Prahassa elämäni parhaat viisi kuukautta. Ikävä takaisin on kova, ja toivon pääseväni Tšekkiin töihin valmistuttuani. Paluu Suomeen tuntui oikeastaan suuremmalta shokilta kun Prahaan sopeutuminen. Takana elämäni 30 raskainta opintopistettä voin silti sanoa, että uudessa ympäristössä opiskelu virkistää kummasti. Myönnän ottaneeni opiskelut ehkä jopa liian tosissaan, joten tuleville vaihtareille voisin antaa vinkiksi nauttia vaihdosta täysillä, sillä Praha on Euroopan kaunein kaupunki ja erittäin ihana ympäristö varsinkin opiskelijoille.

Näkymä “koulumatkalta” Kaarlen yliopistolle

Posted on

L’Université Lyon 2, syksy 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin jo pitkään tiennyt haluavani vaihtoon ja sopivan tilaisuuden tullessa päätinkin hakea opiskelemaan Lyoniin, yhteen Ranskan suurimmista opiskelijakaupungeista. Vaihtoon lähtemiseen oli monia syitä, yksi tärkeimmistä halu kehittää kielitaitoa. Olin myös aikaisemmin asunut Ranskassa ja ikävä juuston ja viinin luvattuun maahan oli kova. Vaikka reissuni ei sujunut täysin ongelmitta, olen silti tyytyväinen, että lähdin, sillä palasin Suomeen monta kokemusta ja ystävää rikkaampana!

Hyväksymistiedot Helsingin Yliopistosta saapuivat melko nopeasti. Vaihtoyliopiston puolelta yhteydenottoa sai kuitenkin odottaa loppukesään asti.  Yliopistoon hakeminen oli kuitenkin helppoa, sillä ihme kyllä tämä onnistui netissä täyttämällä muutamia lomakkeita. Samalla hakemuksella sai myös hakea paikallista opiskelija-asuntoa. Varsinainen vaihtoonhyväksymisilmoitus ja tarkat tiedot lukukausien kestoista kilahtivat sähköpostiin vasta muutama viikko ennen lähtöä. Samalla sain tiedon, ettei minulle valitettavasti riittänyt huonetta asuntolasta.

Alkubyrokratia

Vaihdon ensimmäisen viikon aikana opiskelijoille järjestettiin infotilaisuuksia sekä opintoihin että Ranskassa asumiseen liittyen. Ohjeistukset olivat selkeät ja vaihtareiden asioista vastaavasta toimistosta sai apua aina tarvittaessa.

Vaikeinta oli valita kurssit, sillä opetusaikoja ei nähnyt netistä: ensin täytyi tietää minkä opintosuunnan ja vuosikurssin kurssit sinua saattaisivat kiinnostaa, jotta pystyit selvittämään millä kampuksella ja missä rakennuksessa kyseisen aineen ja vuosikurssin lukujärjestyksestä vastaava sihteeri on. Osa sihteereistä oli jo ehtinyt tulostaa lukujärjestykset ovensa ulkopuolelle ja osa ei vielä tiennyt kurssien opetusaikoja tai -paikkoja, vaikka koulu alkoi jo seuraavalla viikolla. Valitsemiaan kursseja sai kokeilla kahden viikon ajan, jonka jälkeen oli allekirjoitettava varsinainen Learning agreement. Omat valintani menivät perillä täysin uusiksi, mutta lopulta sain kuin sainkin koottua itselleni kivan kokonaisuuden kursseja aiheista, joita ei Helsingissä voi opiskella.

Muut käytännön asiat sujuivat helposti. Vaikka ranskalaiset rakastavat erilaisia lomakeita, löytyy heiltä myös usein reippaasti joustoa. Esimerkiksi opiskelijan bussikortin sain helposti, vaikka minulla ei ollut mukana mitään vaadituista papereista.

Asuminen

Lyonissa asumiseen on tarjolla monta vaihtoehtoa: kavereitani asui opiskelija-asuntoloissa, perhemajoituksessa, osa löysi asunnon CouchSurfingin tai Airbnb’n kautta ja loput olivat vuokralaisina yksityisillä henkilöillä. Asunnon etsintä kannattaa kuitenkin aloittaa hyvissä ajoin, sillä lukuvuoden alkaessa kilpailua on paljon, eivätkä ulkomaiset opiskelijat ole suosituimpia vuokralaisehdokkaita. Yksityiset vuokranantajat ja asuntolat vaativat hakijoilta usein dossier’n eli kansion, joka sisältää mm. opiskelutodistuksen, ranskalaisen pankin tilitiedot, sekä useita papereita koskien ranskalaista takaajaasi. Kaikille vaadituille papereille ei edes ole olemassa suomalaista vastinetta, joten kannattaa kuitenkin aina yrittää selittää tilanne ja toivoa, että vastaan osuu joustava vuokranantaja. Itse pääsin melko helpolla alivuokraamalla huoneen kahdelta paikalliselta opiskelijalta, eikä minun siten tarvinnut edes avata ranskalaista pankkitiliä. Kämppisteni kautta tapasin myös muita paikallisia nuoria ja sain treenata ranskaani yllin kyllin.

Opiskelu

Opiskelu oli yliopistolla tehty vaihtareille melko helpoksi. Kursseja sai valita lähes mistä aineesta tahansa sekä miltä vuosikurssilta tahansa. Vaihtarit myös pääsääntöisesti saivat kursseista tuplasti opintopisteitä, sillä suoritukseen riitti osallistuminen joko kurssin luento-osuuteen tai pienryhmään, kun taas paikallisilta vaadittiin molemmat. Jos vaihtarina suoritti molemmat, sai kaksinkertaiset pisteet.

Itse valitsin lähes pelkästään luentoja ja niissäkin riitti opiskeltavaa, sillä luennoitsijat eivät usein käyttäneet dioja, saati sitten jakaneet niitä opiskelijoille. Muistiinpanoja oli tehtävä koko ajan ja osa vaihtareista päätyikin äänittämään luennot. Lisäksi otin vaihtareille suunnattun pienryhmäkurssin, jolla käsittelimme Ranskan politiikkaa ja historiaa.

Vapaa-aika

Vapaa-aika arkena oli melko samanlaista kuin Suomessa: kävimme kavereiden kanssa elokuvissa, kahvilla, syömässä ja urheilemassa. Myös yliopisto järjesti opiskelijoille erilaisia liikuntakursseja kuviokellunnasta ratsastukseen ja suurin osa toiminnasta oli ilmaista. Päätin hyödyntää tilaisuuden ja osallistuin telinevoimistelukurssille. Treeneistä tulikin pian arki-iltojen kohokohta; oli hauskaa huomata oppivansa vielä uusia temppuja! Salilla myös tutustui paikallisiin opiskelijoihin paljon helpommin kuin luennoilla.

Ranskassa ei ole samanlaista opiskelijaelämää ainejärjestöineen kuin meillä Suomessa. Vaihtarijärjestöjä tosin on muutama ja heidän kauttaan olisi päässyt reissaamaan vaikka vähän kauemmaskin Ranskaan. Mielestäni vaihdon aikana yksi parhaista jutuista olikin matkustaminen ja melkein joka viikonloppu tuli käytyä jossain, sillä Lyonista on hyvät juna- ja bussiyhteydet muualle Eurooppaan.

Vinkit tuleville vaihtareille

-Koeta jo Suomessa selvittää, ovatko sinua kiinnostavat luennot keskustan kampuksella vai kauempana Bronissa. Lyonissa on hyvä julkinen liikenne, mutta voi olla fiksua asua kampuksen lähellä.

-Ranskalaiset pitävät lomakkeista ja todistuksista. Kannattaa tarkistaa aina etukäteen, mitä papereita vaaditaan mitäkin hakemusta varten. Toisaalta, jos sinulta ei ulkomaalaisena löydy vastaavia papereita, kannattaa aina mennä paikan päälle neuvottelemaan. Joustoa saattaa löytyä!

-Ota mukaan nippu passikuvia, niitä tarvitaan liitteeksi yllättävän moneen paikkaan.

-Kannattaa valita kursseja, joita ei ole tarjolla Helsingissä. Nyt on hyvä mahdollisuus tutustua jopa aivan vieraaseen alaan!

-Mene rohkeasti urheilukursseille. Urheilu on kivaa ja tutustut helposti paikallisiin.

-Muiden vaihtareiden kanssa on kiva hengailla, mutta mene rohkeasti tutustumaan myös paikallisiin.

-Hyödynnä matkustaessa FlixBus-halpabussit, hostellit, Airbnb ja CouchSurfing!

Posted on

Universiteit Gent, lukuvuosi 2018-2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston hyväksyttyä minut vaihtoon lähtijäksi, tuli minun vielä hakea erikseen vaihto-oppilaaksi Gentin yliopiston oman järjestelmän kautta. Yliopiston viestintä ja nettisivut olivat hyvin selkeät ja kattavat, joten haku hoitui nopeasti. Koska syyslukukausi alkaa Belgiassa vasta lokakuussa, kesti vastauksen saanti kuitenkin muutaman kuukauden. Tämän jälkeen yliopisto lähetti ohjeet siitä, kuinka ilmoittautua kursseille ja miten vaihto-oppilaan kuuluu valmistautua Belgiassa opiskelua varten. Olin kuitenkin jo hakuvaiheessa ollut yhteydessä yliopiston liikkuvuuspalveluihin, joten tiesin tiedekunnan sallivan melko vapaasti kurssien valitsemisen eri koulutusohjelmista ja tiedekunnista. Koska tiesin suorittavani pääsääntöisesti sivuaineopintoja, mahdollisti tämä monipuolisen lukujärjestyksen kasaamisen ja päädyinkin valitsemaan kursseja useista oppiaineista.

Koska Gent oli minulle tuttu kaupunki, tiesin miten opiskelija-asuntoa voi hakea yliopiston järjestelmän ulkopuolelta. Opiskelijakaupunkina Gentissä on valtava määrä opiskelija-asuntoja, joiden hintaluokka on verrattavissa asuntolahuoneiden kanssa. Tästä syystä en hakenut vaihtoni yhteydessä huonetta asuntolasta, vaan yksityiseltä puolelta. Tämä onnistui ottamalla yhteyttä eri nettisivuilla mainostettuihin asuntoihin, ja löysinkin melko pian huoneen talosta, jossa asui muitakin opiskelijoita. Turvallisempaa ja vaivattomampaa on kuitenkin varmasti yliopiston asuntolahuoneen hakeminen, mutta näin sain asua paikallisten opiskelijoiden kanssa.

Koska tiesin haluavani oppia hollannin kielen vaihtovuoteni aikana, päätin myös aloittaa kielen opiskelun jo Helsingissä. Selvitin tällöin josko Helsingin yliopisto tarjoaisi hollannin alkeiden kursseja ja päädyin tenttimään Hollanti 1 -kurssin ennen lähtöäni. Mielestäni tämä teki vaihtokokemuksestanikin mielekkäämmän, kun pystyin alusta alkaen kommunikoimaan ainakin hieman hollanniksi.

Alkuvalmistelut

Koska Gentin yliopiston koordinaattori oli lähettänyt paljon tietoa vaadituista alkuvalmisteluista etukäteen sähköpostilla, Gentiin päästyäni tiesin kutakuinkin miten minun tulisi toimia. Kaikki oleellinen tieto toistettiin vielä kertaalleen yliopiston järjestämillä Welcome days -päivillä, joten omaa tiedonhakua ei loppujen lopuksi vaadittu paljon. Valmisteluihin kuului Gentin kaupunkiin kirjautuminen ja oleskeluluvan hakeminen, mikä hoitui sähköisesti lähettämällä tarvittavat liitteet. Tämän jälkeen kaupunki pyysi vielä käymään virastotalolla, josta opiskelulupa haetaan. Kaikkien opiskelijoiden pitää myös rekisteröityä yliopistolle, mutta tämäkin onnistuu helposti ilman ajanvarausta menemällä yliopiston päärakennukselle. Tällöin saa myös opiskelijakortin, jota tarvitsee esimerkiksi opiskelijaravintolaissa syömiseen. Opiskelijakortilla onnistuu myös pyörän vuokraaminen alempaan hintaan. Pyörä kannattaakin ehdottomasti hankkia, sillä se on usein nopein ja kätevin tapa liikkua kaupungissa.

Asuminen

Päädyin itse siis hankkimaan asunnon yksityiseltä markkinalta. Belgiassa monet opiskelijat asuvat yliopiston lähellä yksiössä tai huoneessa (”kot” hollanniksi). Näitä opiskelija-asuntoja voi siis hakea myös vaihto-oppilaat ottamalla suoraan yhteyttä asunnon vuokraajaan. Minä löysin asuntoni Facebook-ryhmässä julkaistun mainoksen kautta. Ryhmiä, joissa vuokranantajat mainostavat asuntojaan ovat esimerkiksi ”Op kot in Gent”, ”Kotzoeker” ja ”Kotweb”. Nettisivulta www.kot.gent.be löytyy myös paljon hyödyllistä tietoa tähän liittyen.

Oma asuntoni oli Gentille hyvin tyypillisessä opiskelija-asuntorakennuksessa, jossa asui kahdeksan muuta opiskelijaa. Osalla meistä, kuten minulla, oli oma kylpyhuone ja keittiö, kun taas osa jakoi nämä muiden asukkaiden kanssa. Muut talossa asuvat opiskelijat olivat Belgialaisia. Suurin osa heistä ei kuitenkaan asunut Gentissä vaan lähti viikonloppuisin ”kotiin” eli vanhempien luokse, kuten Belgiassa on tapana.

Suosittelisin kuitenkin etsimään asuntoa yksityiseltä markkinalta ainoastaan, jos on varma, että haluaa asua paikallisten opiskelijoiden kanssa. Muuten on varmasti kätevämpää hakea huonetta opiskelija-asuntolasta. Jos ei sitä kuitenkaan saa, niin ei kannata huolestua, sillä asunnonsaanti on Gentissä aika helppoa, eivätkä opiskelija-asuntojen hinnat ole kovin korkeita. Itse maksoin asunnostani noin 400 euroa.

Opinnot

Kuten mainitsin aikaisemmin, salli tiedekuntani vapaasti kurssein valitsemisen eri koulutusohjelmista. Kaikki kurssit löytyivät helposti yliopiston nettisivuilta, jossa on myös valmiiksi tehtyjä kurssitarjottimia vaihto-opiskelijoille. Näissä mainittujen kurssien lisäksi saa kuitenkin ilmoittautua muillekin kursseille, mutta ne ovat yleensä hollanninkielisiä. Jos haluaa seurata hollanninkielisiä kursseja ilman kielitaitoa, voi ottaa kurssin opettajaan yhteyttä. Usein opettajilla on myös tarjottavana englanninkielisiä vaihtoehtoja kurssikirjallisuudelle. Ensimmäisten viikkojen aikana saa myös käydä eri luennoilla ennen kuin lopullinen lukujärjestys pitää lyödä lukkoon ja lähettää vahvistettavaksi.

Suurin ero Helsingissä ja Gentissä opiskelemisen välillä löytyy varmaankin luentojen kestossa ja kurssien arvostelussa. Luennot kestävät kolme tuntia ja ne voivat välillä sijoittua myös iltaan. Opettajat vaativat usein paljon opiskelijoilta ja kurssien työmäärä on suurempi kuin  mitä saman laajuisilta kursseilta odotetaan Suomessa. Tämä kulminoituu kuukauden pitkiin tenttijaksoihin, jolloin kurssisuoritukset yleensä palautetaan ja tentit kirjoitetaan. Tentteihin on myös valmistauduttava hyvin eikä hyviä arvosanoja saa helposti. Deadlinetkaan eivät ole sovittavissa vaan niissä täytyy pysyä. Tästä huolimatta kurssini olivat hyvin antoisia ja selkeästi yksi vaihtoni kohokohdista.

Vinkkejä vaihtoon lähteville

Gent on opiskelijakaupunki, joten siellä luonnollisesti järjestetään paljon tapahtumia ja toimintaa opiskelijoille. ESN:än lisäksi myös paikalliset aine- ja opiskelijajärjestöt järjestävät tapahtumia, joihin myös vaihtarit voivat osallistua. Näin saa oivan mahdollisuuden tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja näkemään heidän opiskelijaperinteitään. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista vaihtovuoteni aikana olikin paikallisiin sitseihin eli ”cantukseen” osallistuminen. Jos on opiskelijatapahtumien sijaan kiinnostunut kulttuurista tai musiikista, niin silloinkin Gentistä löytyy paljon tarjontaa. Useimpiin museoihin pääsee opiskelijahintaan ja kaupungissa järjestetään paljon konsertteja, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Vinkkinä voin mainita vielä Cultour-nimisen järjestön, jonka kautta opiskelijat voivat ostaa lippuja erilaisiin kulttuuritapahtumiin hyvin halvalla.

Jos hollannin kielen opiskelu kiinnostaa, niin Gentin yliopiston kautta siihen löytyy käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko voi osallistua yliopiston kielikeskuksen järjestämille kursseille, jotka maksavat noin 60 euroa kurssilta. Kurssit ovat räätälöity vaihto-opiskelijoiden tarpeiden ja taitotason mukaan, joten monet vaihtarit valitsevatkin tämän vaihtoehdon. Tunnit ovat iltaisin ja niillä oppii hollannin kielen alkeet. Jos kuitenkin haluaa oppia kieltä hieman enemmän, suosittelen osallistumaan yliopiston ”Dutch and Translation” post graduate -koulutusohjelman kursseille. Sielläkin tunnit alkavat alkeista, mutta ovat hieman kunnianhimoisempia kuin kielikeskuksen tunnit. Ne tosin järjestetään päiväsaikaan useampana päivänä viikossa, joten voi olla että jokaiselle opetuskerralle ei pysty osallistua. Etuna on kuitenkin että kurssit ovat täysin ilmaisia.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Waikato, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluan lähteä vaihtoon jo opintojeni alkuvaiheessa, mutta kohdemaan ja -yliopiston valintaan meni minulta aikaa. Olin käynyt Uudessa-Seelannissa aikaisemmin kuukauden mittaisella reppureissulla, joten tiesin maasta jo jonkin verran. Erityisesti minua kiehtoi maan monimuotoinen luonto ja upeat matkailumahdollisuudet sekä rikas alkuperäisväestön eli maorien kulttuuri. Siksi päätinkin lähteä opiskelemaan juuri Uuden-Seelannin Pohjoissaarelle Waikatoon.

Hakuprosessi oli pitkä ja hermoja raastava, sillä Suomessa vaihtohaku tehtiin jo edeltävän vuoden keväällä, mutta vaihtoyliopiston hakemus täytettiin vasta syksyllä. Odotin viimeistä hyväksyntää Waikatosta viikkotolkulla, ja lopulta se pamahti sähköpostiin marraskuun alussa. Koska halusin lähteä reissuun jo heti vuodenvaihteessa, vaikka opinnot alkoivatkin vasta helmikuun lopulla, tuntui alle kahden kuukauden valmistautumisaika hieman lyhyeltä. Olin kuitenkin melko luottavainen siihen, että saisin hyväksynnän myös vaihtokohteesta, joten otin innokkaasti selvää asioista jo alkusyksystä.

Kun Offer of Place kilahti sähköpostiini, aloin saman tien tekemään valmisteluja lähtöä varten: ostin lentoliput, selvitin opiskelija-asuntoni jälleenvuokrausta ja täytin Exchange Student -viisumihakemuksen Immigration New Zealandin nettisivuilla. Viisumipäätös tulikin nopeasti, ja vaikka hakuprosessi voi olla mutkikas, ei siitä kannata ottaa suurta stressiä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Hamiltoniin hyvissä ajoin ennen pakollisen orientaatioviikon alkua ja tarkoituksenani oli hoitaa yliopistolle kirjautuminen ennen orientaatioviikon ruuhkia. Tämä prosessi osoittautui kuitenkin hieman monimutkaisemmaksi kuin luulin, koska orientaatioviikkoa edeltävällä viikolla yliopistolla ei juuri oltu varauduttu innokkaisiin vaihto-opiskelijoihin. Lopulta päädyin jonottamaan kirjatumistani muutamaan otteeseen jopa tuntien ajan. Prosessiin kuului siis yliopistolle kirjautuminen, kurssien valinta ja hyväksyminen sekä pakollisen opiskelijavakuutuksen maksaminen.

Orientaatioviikolla pääsin osallistumaan muun muassa uusien opiskelijoiden tervetuliasseremoniaan eli powhiriin yliopiston maraella, amazing raceen sekä tiedekuntien infotilaisuuksiin. Lisäksi vaihto-opiskelijoille ja muille kansainvälisille opiskelijoille järjestettiin infotilaisuuksia, joiden yhteydessä pääsi myös tutustumaan muihin vaihtareihin.

Kurssivalintojen tekeminen alustavasti jo hakuvaiheessa auttoi opintosuunnitelman tekemistä, mutta lopulliset kurssivalinnat tein vasta paikan päällä vaihtokohteessa, kun kurssien aikataulut ja sisällöt olivat paremmin selvillä. Stressasin valinnoista ensimmäisen viikon aikana melkoisesti, sillä en ollut vielä täysin varma, millaisia ennakkovalitsemani kurssit olisivat sisällöltään. Kursseja olisi pystynyt vaihtamaan vielä noin viikon ajan niiden alettua, eli jos joku niistä ei tuntuisikaan omalta, saa asiaan vielä vaikutettua helposti paikan päällä.

 

Waikato river jakaa Hamiltonin itä- ja länsipuoliin

Asuminen

Asumisjärjestelyni Hamiltonissa olivat moniin muihin vaihtareihin verrattuna hieman erilaiset. University of Waikato tarjoaa vaihto-oppilaille pääasiassa huonetta yliopiston kampusasuntoloista, mutta koska avopuolisoni lähti kanssani reissuun working holiday -viisumilla, en saanut majoittua kampuksella. Suurin osa vaihtareista ja muistakin opiskelijoista kuitenkin asuu juuri kampuksen asuntoloissa, joten jos olet lähdössä vaihtoon itseksesi, suosittelen tätä vaihtoehtoa! Välillä tuntui, että iso osa aktiviteeteista ym. oli suunniteltu juuri asuntoloissa asuville opiskelijoille ja esimerkiksi asuntoloiden välisiä urheilutapahtumia järjestettiin paljon. Sen verran osaan kampusasuntoloista kertoa, että useimmissa asuu noin 4-6 opiskelijaa per asunto ja niissä on jaettu keittiö ja kylpyhuone. Vaihtoehtoina on joko paketti, joka sisältää myös ruokailut tai self-catered asuntola, jossa kokkaus hoidetaan itse.

Jouduimme siis etsimään asuntoa omatoimisesti kampuksen ulkopuolelta, ja tästä syystä saavuimmekin Hamiltoniin noin kymmenen päivää ennen orientaatioviikon alkua. Nettipalstojen lisäksi kysyin apua etsintään yliopiston Accommodation Officesta, josta sain nipullisen papereita, joissa kerrottiin yleisesti vuokraamisesta Uudessa-Seelannissa. Sopivan asunnon löytymiseen meni muistaakseni viisi päivää ja hieman yllättävästi se löytyi yliopiston läheisiä alueita kävellen tutkimalla ja ottamalla yhteyttä lähes jokaiseen ikkunoissa näkyvään ”for rent” -ilmoitukseen. Saimme huoneen viiden huoneen soluasunnosta aivan yliopiston vierestä, joten koulumatka ei ollut ainakaan pitkä. Asunto oli kalustettu ja huoneessamme oli muun muassa oma wc sekä jääkaappi, mikro, vedenkeitin ja leivänpaahdin. Yliopiston ympäristössä onkin paljon opiskelijoiden jakamia asuntoja ja kämppisasumista kutsutaan yleisesti termillä ”flatting”. Vuokra maksetaan Uudessa-Seelannissa yleensä viikoittain ja hintataso on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Lukukauden aikana opiskelin 4 kurssia (papers), jotka olivat jokainen laajuudeltaan 15 paikallista opintopistettä. Päätin suorittaa lähinnä vapaavalintaisia opintoja, joten valitsin pääasiassa 100-levelin eli ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnattuja kursseja. Kaikki kurssit kestivät koko lukukauden ajan, ja välissä oli kahden viikon mittainen mid semester break.

Kurssisisuoritukseen kuuluu yleensä noin kaksi tuntia luentoja sekä yksi tutoriaali viikossa. Lukujärjestyksen suunnittelun kannalta on haastavaa, että tutoriaalien aikataulut eivät näy kurssiaikatauluissa, vaikka ne ovat pakollisia. Yleensä tutoriaaleja järjestetään kuitenkin useita viikoittain eli sen saa hyvin sovitettua omaan lukujärjestykseen. Minulla kävi niin, että kurssiaikatauluihin jäi yhden tunnin päällekkäisyys, mutta lähetin asiasta sähköpostia kurssien opettajille ennen opetuksen alkua ja he sanoivat, että päällekkäisyydestä ei ole haittaa. Pystyinkin hyvin suorittamaan molemmat kurssit käymällä kummankin luennolla vuoroviikoin, sillä toisella kurssilla luennot myös videoitiin.

Opetuksen taso oli mielestäni hyvä ja opettajat ja kurssituutorit olivat innostavia. Osa kursseista painottui luentoihin ja loppukokeeseen, mutta tutoriaalien myötä opiskelu oli osallistavampaa ja interaktiivisempaa kuin suomalaisen yliopiston massaluentokursseilla. Kaikilla kursseilla oli myös lukukauden aikana palautettavia tehtäviä tai esseitä, jotka muodostivat melko suuren osan loppuarvioinnista. Opiskelussa saa siis olla aktiivinen koko lukukauden ajan, eikä pelkkä kokeeseen pänttääminen riitä. Työmäärä ei kuitenkaan mielestäni poikennut paljoa Suomessa käymistäni yilopistokursseista.

Lukukausi kesti orientaatioviikko mukaan lukien 18.2.-21.6. Opetus loppui jo toukokuun lopussa, mutta tämän jälkeen oli ”study week” ja kaksi loppukokeille varattua viikkoa. Omilla kursseillani suurin osa kokeista järjestettiin jo viimeisellä luentoviikolla, mutta yhden kurssin tentti osui tenttiviikolle. Tenttiviikon aikataulu saatiin tietää vasta mid semester breakin jälkeen, mikä vaikeutti paluulentojen suunnittelua. Itselläni viimeinen koe sattui kuitenkin jo ensimmäisen tenttiviikon alkuun, joten pääsin lomailemaan jo hyvissä ajoin ennen kesäkuun loppua.

 

University of Waikaton kampusta

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Elämä Uudessa-Seelannissa on länsimaiseen kulttuurin tottuneelle helppoa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kiwi-slangiinkin pääsee sisään pienen totuttelun jälkeen. Hintataso on samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta pieniä poikkeuksia löytyy. Esimerkiksi tietyt ruokatuotteet kuten maitotuotteet ja ei-sesongissa olevat kasvikset ovat kaupoissa kalliimpia, mutta ulkona syöminen vastaavasti hieman halvempaa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että monet putiikit, pankit, kahvilat ym. sulkevat ovensa jo neljän ja viiden välillä iltapäivällä. Iltaisin ei kaupungissa siis ole hirveästi elämää ravintoloita lukuun ottamatta.

Myöskään julkinen liikenne ei ole ihan samaa tasoa kuin Helsingissä. Bussikortilla pystyy ostamaan yksittäisiä lippuja alennettuun hintaan opiskelijakorttia näyttämällä, mutta minkäänlaista kausikorttisysteemiä ei ole. Bussit myös lopettavat liikkumisen kello yhdeksän aikaan illalla. Koska yliopistolta on noin neljän kilometrin matka keskustaan, ei ainakaan itselläni tullut vietettyä keskustassa ihan niin paljoa aikaa kuin etukäteen ajattelin.

Pääasiallinen liikkumiskeino Uudessa-Seelannissa on auto ja sen hankkiminen vaihdon ajaksi ei ole ennenkuulumatonta. Auto auttaa myös viikonloppureissujen tekemisessä, sillä vaikka julkista bussiliikennettä kaupunkien välillä löytyy, busseja saattaa kulkea vain yksi koko päivänä. Lisäksi autokyydillä pääsee tutustumaan vapaammin Uuden-Seelannin henkeäsalpaaviin luontokohteisiin, jotka usein sijaitsevat bussireittien ulottumattomissa. Itse mietin auton ostoa maahan saapuessani, mutta en lopulta ollut valmis ottamaan vastuuta ja stressiä sen ylläpidosta ja eteenpäin myymisestä. Sen sijaan käytin viikonloppureissuihin joko vuokra-autoa tai halpaa Skip -bussiyhtiötä. Jos arvelet ajavasi autoa Uudessa-Seelannissa, suosittelen kansainvälisen ajokortin hankkimista jo Suomesta. Itse en näin fiksu ollut, vaan jouduin hankkimaan virallisen käännöksen ajokortistani, joka maksoi noin 30 euroa. Uudessa-Seelannissa ajokortti ei myöskään riitä henkilöllisyyden todistamiseen esimerkiksi baarissa, joten passia täytyy kantaa mukana.

Uuden-Seelannin ilmasto on hyvin vaihteleva ja erilaisiin säätilojen vaihteluihin on hyvä varautua jopa yhden päivän aikana. Saapuessani helmikuussa kesä oli kuumimmillaan, ja lämpötilat liikkuivat 20-30 asteen välillä. Tänä vuonna kesä oli erityisen pitkä ja lähes hellelukemista sai nauttia pitkälle huhtikuuhun saakka. Toukokuun loppu oli huomattavasti kylmempi ja sateinen, joten lämmintäkin vaatetta on hyvä varata mukaan. Hamiltonissa sää ei usein laskenut alle kymmenen asteen, mutta etenkin Etelä-Saarella lämpötilat tuntuivat todella kylmiltä, vaikka mittari olikin plussan puolella. Kannattaa myös huomioida, että taloissa ei ole samanlaista eristystä kuin Suomessa, joten myös sisätiloissa saattaa tulla kylmä.

Suosittua ajanvietettä Uudessa-Seelannissa on ”tramping” eli erilaiset kävelyt tai vaellukset. Kannattaa siis varata mukaan myös ulkoiluvaatteita ja vaelluskengät, jos sellaiset kaapista löytyy. Maisemat vaihtelevat vehreistä sademetsistä ja rannoista geotermaalisiin ihmeisiin ja etelän lumihuippuisiin vuoriin. Itse rakastuin etenkin kasvien monimuotoisuuteen ja luonnon kuumissa lähteissä kylpemiseen. Yliopisto järjestää vaihto-oppilaille muutaman päiväretken lukukauden aikana esimerkiksi Hobbittoniin, Waitomon kiiltomatoluoliin ja Raglaniin surffaamaan, mutta suosittelen olemaan myös itse aktiivinen, jos maata haluaa nähdä laajemmin. Lisäksi suosittelen tutustumaan Uuden-Seelannin maorien uniikkiin kieleen ja kulttuuriperintöön.

 

Noho Marae oli yksi yliopiston järjestämistä retkistä, jolla pääsimme tutustumaan maori-kulttuuriin ja yöpymään maraessa.

 

Blue Springs on yksi Uuden-Seelannin kauniista luontokohteista

Posted on

Vaihtokertomus, University of Jordan, Jordania, syksy 2018

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin syksyn 2018 vaihdossa University of Jordanissa Ammanissa. Opiskelin kokoaikaisesti arabiaa yliopiston kielikeskuksessa.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymiskirjeen sähköpostiini. Sain ohjeeksi saapua Jordaniaan viikkoa ennen virallisen opetuksen alkua yliopistoon rekisteröitymisen ja muiden käytännön asioiden hoitamiseksi. Lopulta kuitenkin opetus alkoi yliopistolla ilmoitettua myöhemmin ja vietin Ammanissa noin puolitoista viikkoa ennen sen alkamista. Ennen vaihtoa yritin kysellä tarkempia tietoja ja ohjeita opetukseen ja käytännön asioihin liittyen University of Jordanin kansainvälisten asioiden toimistolta, mutta sähköposteihini vastattiin välillä huonosti ja epäselvästi. Osa kysymyksistä jäi ilman vastausta.

Alkubyrokratia University of Jordanissa

Lukukauden aluksi kielikeskuksen toimistossa piti käydä rekisteröitymässä opiskelijaksi. Tähän tarvittiin mukaan passi. University of Jordanin opiskelijakorttia varten tarvittiin myös kuva itsestä. Kielitoimistossa rekisteröitymisen lisäksi lukukauden alussa olisi pitänyt suorittaa rekisteröityminen myös yliopiston kansainvälisten asioiden toimistossa. Itse kuulin tästä kavereiltani vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Kukaan kielikeskuksen toimistosta tai muusta henkilökunnasta ei maininnut asiasta mitään. Lukukauden lopussa osa opiskelijoista ei edelleenkään ollut käynyt rekisteröitymässä kansainvälisten asioiden toimistossa, sillä he eivät tienneet, että heidän olisi pitänyt tehdä niin. Muutenkin informaatio liikkui yliopiston sisällä välillä huonosti, eikä meille aina tiedotettu kaikista asioista kunnolla. Vaihtareiden ei tarvinnut ilmoittautua Ammanissa kaupungin asukkaaksi eikä poliisille. Mukaan Jordaniaan kannattaa ottaa ainakin pari passikuvaa, sillä välillä niitä tarvittiin erilaisiin lomakkeisiin liitteiksi.

Asuminen Ammanissa

Asunnon löytäminen Ammanissa ei ollut loppujen lopuksi kovin vaikeaa, vaikka aluksi se jännittikin. Yliopiston läheisyydestä löytyy paljon vapaita asuntoja ja asuntoja tarjoavia yrityksiä. Asuntoja voi yrittää myös etsiä Facebook-ryhmistä. Vaihtoehtoja Ammanista löytyy niin kämppisasumiseen kuin yksinasumiseenkin. Yliopiston lähellä kohtuukuntoisten yksiöiden hinnat vaihtelevat 240–340 dinaarin välillä. Huoneen jaetusta asunnosta voi saada 150 dinaarilla. Asuntojen hinnat ovat korkeampia lähempänä keskustaa ja trendikkäillä alueilla, kuten Jabal Ammanissa tai Jabal Al Webdeh’ssä. Itse päätin asua yliopiston lähellä Jubeihassa välttääkseni päivittäisen ruuhkassa istumisen.

Jossain opiskelijoiden asuntoloissa on määritelty naisille kotiintuloajat. Itselläni ei näin onneksi ollut. Rajoituksia kuitenkin oli vastakkaista sukupuolta olevien vieraiden kotiin kutsumisen suhteen. Esimerkiksi miespuoleista luokkakaveriani kiellettiin tulemasta käymään asunnollani. Ainoastaan oman aviopuolison tai sukulaisen vierailu olisi sallittu. Kaikkialla säännöt eivät kuitenkaan ole yhtä tiukat, ja yksi kavereistani sai majoitettua Jordaniaan vierailemaan tulleen poikaystävänsä omalla asunnollaan.

Arabian opiskelu ja opetus

Opiskelin arabiaa yliopiston kielikeskuksessa kokoaikaisesti. Oppitunteja oli joka päivä kello 9–13. Tunnit oli jaoteltu eri aineisiin, joita olivat lukeminen, kirjoittaminen, kuuntelu, keskustelu, sanomalehdet ja puhekieli. Lukukauden alussa kaikki opiskelijat tekivät arabian kielen tasotestin, jonka mukaan meidät jaettiin eri tasoryhmiin. Tasotesti oli mielestäni ja useiden muiden opiskelijoiden mielestä hieman huono, eikä se antanut opiskelijoiden kielitaidosta täysin realistista kuvaa. Ensimmäisten päivien aikana omaa ryhmää sai kuitenkin vaihtaa, jos tunsi joutuneensa liian vaikealle tai liian helpolle tasolle. Itse olin tasolla viisi, ja kaikki opetuksemme oli arabiaksi. Ryhmällämme oli neljä eri opettajaa. Kaksi opettajista olivat mielestäni erittäin mukavia ja ammattitaitoisia, mutta kahden muun kanssa oli välillä ongelmia. Toisinaan yksi opettajista saattoi kadota kesken tunnin puoleksi tunniksi ilmoittamatta sen kummemmin mitään. Lisäksi hän vaikutti välillä hyvin epämotivoituneelta opettamaan meitä, eikä hän yleensä korjannut virheitämme tunneilla. Osa opiskelijoista vältteli tämän opettajan tunteja. Kahden muun opettajan tunneilla minulla oli kuitenkin lähes aina kivaa, ja tunsin oppivani niillä.

Läksyjä oli välillä. Lukukauden aikana oli välikoe sekä loppukoe. Kurssin lopullinen arvosana muodostui kokeiden tuloksista ja yleisestä tuntiaktiivisuudesta. Monet opiskelijoista lunttasivat kokeiden aikana, eivätkä kaikki opettajat olleet kiinnostuneita puuttumaan asiaan. Yleisesti ottaen toivoisin kielikeskuksen päivättävän opetusmateriaalejaan ja joitakin opetusmetodeja. Mielestäni oppikirja oli hieman ajastaan jälkeenjäänyt.

Mainitsemistani puutteista huolimatta opin arabiaa vaihtoni aikana. Puhun sitä nyt huomattavasti aiempaa paremmin. Siinä mielessä voin siis suositella University of Jordanin kielikeskusta arabian opiskeluun. Kun kuuntelee arabiankielistä puhetta neljä tuntia päivässä ja sen lisäksi harjoittelee vähän vapaa-ajalla, niin siitä jää väkisinkin jotain mieleen. Vaihtoni tavoitteena oli oppia puhumaan arabiaa paremmin, ja voin sanoa saavuttaneeni tämän tavoitteen. Osittainen kiitos tästä kuuluu myös kielikaverilleni, jonka kanssa san harjoitella arabian puhumista käytännössä. Jordaniassa läheskään kaikki ihmiset eivät puhu englantia kovin hyvin, joten kieltä tulee harjoiteltua siellä väkisinkin myös arjessa. Sen vuoksi maa on hyvä paikka arabian opiskeluun.

Vapaa-aika ja opiskelijaelämä

Viikonloppuisin yliopisto järjesti vaihtareille retkiä eri puolille Jordaniaa. Tarjolla oli muun muassa retket maan tunnetuimpiin turistikohteisiin Jerashiin, Wadi Rumiin, Aqabaan ja Petraan. Retket olivat muuten ilmaisia, mutta pääsylippujen hinnat ja lounas piti maksaa itse. Yliopiston retkillä oli helppo päästä näkemään Jordaniaa eri puolilta. Suosittelen kuitenkin myös liikkumaan ja matkustelemaan Jordaniassa itsenäisesti, sillä mielestäni niin oppii itse enemmän.  Kävin esimerkiksi yksin Petrassa päivämatkalla Ammanista, ja kavereiden kanssa kävimme Al Saltissa ja Madabassa.

Yliopisto järjesti vaihtareille myös oppituntien jälkeisiä aktiviteetteja, kuten arabialaisen dabke-tanssin opetusta. Muuten vapaa-ajalla menimme kavereiden kanssa usein ravintoloihin syömään tai kahville. Ammanissa on lukuisia ostoskeskuksia, joihin paikalliset menevät viettämään aikaa. Ammanista löytyy joitakin pubeja ja baareja, ja sen lisäksi kaupungissa on paljon alkoholin myyntiin erikoistuneita pikkukauppoja. Alkoholi on kuitenkin maassa kallista.

Vapaa-ajan aktiviteetteja suunnitellessa kannattaa huomioida, että Amman on autoilukaupunki, ja jalkaisin paikasta toiseen liikkuminen on usein vaikeaa. Liikennettä on paljon, ja kävelyteitä ei usein ole. Katuja ylittäessä kannattaa siis olla tarkkana, sillä välillä autot saattavat ajaa yllättävänkin lujaa.  Ammanissa on paljon takseja, ja Uber- ja Careem-sovelluksia käytetään yleisesti. Kaupungissa liikkuu myös joitakin busseja, mutta niistä ei löydy selkeitä karttoja tai aikatauluja. Yliopiston pääportilta pääsee bussilla helposti Dakhileyya-liikenneympyrään ja Sweileh-liikenneympyrään. Näistä taas löytyy jatkoyhteyksiä muihin paikkoihin ja kaupunkeihin. Oikeaan bussiin löytää kysymällä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleisesti ottaen Ammanin ja Jordanian turvallisuustaso on vakaa ja hyvä. Ihmiset kuitenkin tuijottavat ulkomaalaisia paljon. Pukeutumisena suosin pitkiä housuja ja t-paitaa tai pitkähihaista paitaa. Monet paikallisista naisista pukeutuvat peittävästi ja käyttävät huivia. Jos haluaa välttää ylimääräistä huomiota, ei kannata käyttää shortseja tai lyhyitä hameita. Useat paikallisista naisista eivät liiku yksin ulkona pimeän jälkeen, mutta ainakaan minulla ei liittynyt asiaan mitään ongelmaa. Tosin myöhään illalla tai yöllä ulkona liikkuessani olin kavereideni kanssa.

Vessojen taso on Jordaniassa yleisesti ottaen huono. Myös yliopiston vessat olivat epäsiistejä, eikä niissä ollut koskaan paperia, paitsi arvovieraiden saapuessa kielikeskukselle. Käsisaippuakin puuttui usein. Jostain kumman syystä naisten vessat olivat välillä lukossa, ja vahtimestaria piti pyytää avaamaan ovi, jos halusi käydä vessassa. Kehotan kaikkia Jordaniaan lähteviä kuljettamaan aina mukanaan pientä pakettia nenäliinoja ja kosteuspyyhkeitä. Tämä parantaa vessakokemusta huomattavasti.

University of Jordanin kampuksella on terveydenhoitoklinikka, jota myös vaihtarit saivat tarvittaessa käyttää. Minulle ei koskaan tullut tarvetta käydä lääkärillä, mutta kavereideni mukaan klinikan palvelut toimivat ihan hyvin. Vaikka kesäisin Jordaniassa on kuuma, talvet saattavat olla yllättävänkin koleita. Asunnot ovat huonosti eristettyjä, minkä vuoksi sisällä on talvella kylmä. Tätä varten on siis hyvä varata lämpimiä vaatteita mukaan.

Jordanian hintataso on lähellä Suomea. Jotkin asiat ovat maassa halvempia kun taas toiset ovat Suomea kalliimpia. Saamani Erasmus Global -tuki kuitenkin riitti opintotuen kanssa hyvin vaihdon kustantamiseen. Asumiseen ja elämiseen Jordaniassa on hyvä varata noin 700 euroa kuukautta kohden.

Pienistä koettelemuksista huolimatta vaihtoni oli kuitenkin ainutlaatuinen ja hyödyllinen kokemus. Sain paljon ulkomaalaisia ja joitakin paikallisiakin kavereita, ja opin tuntemaan jordanialaista kulttuuria. Mikäli Lähi-itä ja arabian opiskelu kiinnostavat, Jordaniaan kannattaa lähteä.