Kirjoitukset – Page 5 – Sosiaalietiikka.fi

Kuka saa auttaa?

Kuka saa auttaa ja kenen apu on hyväksyttävää? Miksi epäilemme joidenkin avuntarjoajien motiiveja?

Jaana Hallamaa on aiemmin blogikirjoituksessaan pohtinut, ketä saa auttaa. Arvioimme myös herkästi toisen ihmisen avun vilpittömyyttä, jos miellämme, ettei hän täytä tutun, turvallisen, lempeän ja oikean tuntomerkkejä. Jäin pohtimaan uutisissakin keskusteltua teemaa. Onko joulukinkun lahjoittaminen vähävaraiselle väärin, jos kinkun lahjoittaa Cannonball MC? Onko väärin, jos nahka-asuinen, tatuoitu mies kampanjoi koulukiusaamista vastaan?

Continue reading “Kuka saa auttaa?”

Alexandre Kòjeve ja demokratian auktoriteetin ongelma

Yhteiskunnallisen päätöksenteon muodot näyttävät olevan moderneissa länsimaisissa demokratioissa kriisissä. Yhdysvaltain presidentinvaalien ja Brexit-äänestyksen lopputulokset ja oikeistopopulismin nousu Euroopassa kertovat kasvavasta epäluottamuksesta liberaalidemokraattista päätöksentekoa kohtaan. Samaan aikaan Suomessa äänestysprosentit laskevat vuosi vuodelta. Polarisoitunut yhteiskunnallinen keskustelu on tuonut demokraattisen päätöksenteon peruskysymykset julkiseen keskusteluun. Mikä mahdollistaa demokratian toiminnan samaan aikaaan kun sen perusperjaatteet tulevat yhä useammin kyseenalaistetuiksi?

Continue reading “Alexandre Kòjeve ja demokratian auktoriteetin ongelma”

Ihana köyhyys

“Jos poistaisimme maailmasta köyhyyden, poistaisimme samalla koko sen hedelmällisen maaperän josta kumpuaa hyveellisiä yksilöitä, jotka lopulta vievät koko ihmiskunnan kohti korkeampaa sivilisaation tasoa.”

Lainaus on Andrew Carnegien vuonna 1889 kirjoittamasta Rikkauden evankeliumista (Gospel of Wealth), joka ei ollut mikä tahansa essee, vaan se on inspiroinut meidän ajan suuria menestyjiä kuten Warren Buffet’a ja Bill Gatesia. Myöskään Carnegie ei ollut aivan kuka tahansa, vaan yksi amerikkalaisen unelman tekijöistä ja ilmentymistä. Hän syntyi köyhään perheeseen, mutta tuli kovan työn ja fiksujen investointien kautta aikansa yhdeksi rikkaimmista. Postuumisti hänet tunnetaan etenkin suurena lahjoittana ja hyväntekijänä.

Continue reading “Ihana köyhyys”

Sharialakia Tanskassa -dokumentin käsitys integraatiosta on virheellinen

”En uskonut löytäväni niin tiukkaa ympäristöä avoimen, liberaalin ja demokraattisen maan keskeltä.” Näin kiteyttää Fatima, Sharialakia Tanskassa -dokumentin soluttautuja. Dokumentissa kuvataan piilokameroin tanskalaisissa moskeijoissa. Dokumentti käsittelee integraatiota ja kysyy, neuvovatko imaamit noudattamaan ensisijaisesti Tanskan lakia vai shari’aa.

Seuraavassa analysoin dokumentin keskeisiä teemoja, eli integraatiota ja lakia. Vaikka dokumentti käsittelee integraatiota, sitä ei määritellä. Yleensä integraatiolla tarkoitetaan prosessia, jonka jäsenet osallistuvat dialogiin saavuttaakseen rauhanomaiset suhteet. Integraatio ei ole yksisuuntainen tie, jossa ”integroituva” sulautuu ”integroiduttavaan”. Onnistuminen edellyttää, että osapuolet ovat valmiita muutokseen. Ongelmat ovat jaettuja: jos integraatio epäonnistuu, kyseessä on prosessin epäonnistuminen, ei yhden osapuolen syyllisyys.

Continue reading “Sharialakia Tanskassa -dokumentin käsitys integraatiosta on virheellinen”

Sielunhoidon muutos selittää yhteiskunnallista keskustelua

Ennen hädässä, tuskassa ja kärsimyksen keskellä olevaa seurakuntalaista autettiin Jumalan sanan avulla. Sielunhoitajan, papin, tehtävänä oli tunnistaa seurakuntalaisen synnistä johtuva sielun hätä ja tarjota avuksi oikeanlaista sananjulistusta. Nyt valtakirkon sielunhoitokoulutuksissa tällainen ei tule kuulonkaan. Sielunhoito on radikaalisti uudistunut. Uudistuminen on kulkenut samoissa askelmerkeissä yhteiskunnallisen muutoksen kanssa, tai jopa sen edellä.

Nykyinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoito perustuu terapeuttiselle auttamiselle, jolla ei tarkoiteta tässä psykologista terapiaa, vaan auttamisen lähtökohtaista tavoitetta. Pyrkimyksenä on edistää autettavan omien, tämän itse hyvänä pitämien asioiden tavoittelua. Terapeuttiseen lähestymistapaan perustuvan sielunhoidon kehittäminen alkoi Yhdysvalloissa 1920-luvulla ja Suomessa 1960-luvulla.

Continue reading “Sielunhoidon muutos selittää yhteiskunnallista keskustelua”

Huumori ja moraali

Moraalia ei yleensä yhdistetä huumoriin. Huumori on holtitonta, se ei tunne eikä kanna vastuuta, eikä osoita kunnioitusta arvoille. Moraali yhdistetään vakavuuteen. Se kantaa vastuuta, harkitsee ja puolustaa arvoja. Moraalin kannattaisi kuitenkin liittoutua tiiviimmin huumorin kanssa.

Runouden tapaan huumori vääntää tavanomaiset käsityksemme jengoiltaan yhdistämällä toisiinsa asioita, jotka haluamme pitää erillään. Se hylkää varmoina esitetyt käsitykset ja kääntää päälaelleen ehdottomina pidetyt hierarkiat. Se paljastaa tekopyhyyden ja tekee naurunalaiseksi omaa tärkeyttään puhkuvat auktoriteetit. Huumori on paljastanut yhden jos toisenkin eettisen sankarin nuhteettomuuden pelkäksi teeskennellyksi moralismiksi.

Continue reading “Huumori ja moraali”

Katumuksen kansanliike

Empatia eli kyky eläytyä toisen tilanteeseen on arvostettu moraaliresurssi. Yhtä tärkeä moraaliresurssi on ihmisen kyky katua. Katumisen kykyä pitää ylläpitää ja vahvistaa paitsi henkilökohtaisissa ihmissuhteissa myös yhteiskunnassa. Ehdotan, että aloitamme katumuksen kansanliikkeen.

Siinä missä empatia on toiseen kohdistuvaa lempeää ja hyveellistä asennoitumista, joka saa aikaan hyväksyvää hyminää, katuminen on vähän suttuista ja alentavaa. Se ei ole kovin trendikästä. Katumattomuudella saatetaan jopa kerskailla. Huudahdus ”en kadu mitään” kalskahtaa vahvan ja menestyneen ihmisen asenteelta. Täydellinen ei tee virheitä eikä toimi väärin, täydellisellä ei ole kaduttavaa.

Continue reading “Katumuksen kansanliike”

Hyvän elämän maalarit

Kuva: Wikimedia Commons, Vanitas still life, Pieter Claesz (1597/1598-1660)

Tammikuisena lomapäivänä kävin katsomassa Sinebrychoffin taidemuseossa 1600-luvun hollantilaisia asetelmamaalauksia. Näyttelyn esittelyteksti kiinnitti huomioni, koska siinä kerrottiin näyttelyn pohtivan hyvän elämän kysymyksiä. Miten 1600-luvun taitelijat kuvasivat aikansa arvoja teoksissaan ja eroaako heidän käsityksensä hyvästä elämästä omassa yhteiskunnassamme vallitsevasta käsityksestä?

Continue reading “Hyvän elämän maalarit”

Voiko julkisessa keskustelussa esittää uskonnollisia perusteita?

”Yksi moraalinen lähtökohta ja vastustuksen perustelu kumpuaa uskonnosta. Nykyaikaisen sekulaarin yhteiskunnan lakimuutoksia ei pitäisi vastustaa eikä puoltaa uskonkappaleilla. Kun eutanasiaa vastustetaan näillä perusteilla, silloin puolustetaan omaa uskoa, ja kärsivästä tulee uhri.”

Paavo Rautio kirjoituksessaan ”Eläkealoite on näyttö itsekkyydestä ja eutanasia-aloite näyttö pyyteettömyydestä” HS 28.12.2016

Kirjoituksessa, josta olen lainannut pätkän, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja esittää perusteita eutanasiakansalaisaloitteessa ehdotetun lain säätämisen puolesta. Sivuutan tässä eutanasiaa koskevat kysymykset (käsittelen niitä Kanavan numerossa 2/2017). Haluan ottaa esiin sen, mitä Rautio sanoo uskonnon roolista julkisessa keskustelussa.

Continue reading “Voiko julkisessa keskustelussa esittää uskonnollisia perusteita?”

Robotti ei voi tehdä eettistä päätöstä

Uutisvirrasta putkahtelee yhä tiheämmin uutisia älykkäistä koneista ja robotisaatiosta. Tämä ei ole kummastuttavaa. Onhan robotiikan kehittäminen, ja sen avulla Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn takaaminen, myös yksi Euroopan komission intresseistä.

Koneiden ja tekoälyn ja tästä mahdollisesti urkenevan hyvän tai pahan ympärille on kehittynyt roboetiikaksi nimetty etiikan osa-alue. Roboetiikka voidaan määritellä joko robotin ohjelmoitua moraalista koodia arvottavaksi, robotin – toistaiseksi mahdotonta – omaa kykyä eettiseen päättelyyn arvioivaksi tai kysymykseksi siitä, miten robotti vaikuttaa ihmiseen ja siten ihmisen hyvään.

Continue reading “Robotti ei voi tehdä eettistä päätöstä”