Vaihtokertomus, University of Glasgow, kevät 2017

Kasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymistiedon Glasgow’sta joulukuun alussa, eli jäi noin kuukausi aikaa hoitaa asiat kuntoon. Omalla kohdalla tämä tuntui ihan riittävältä! Itse vaihtohakemuksen ja siihen liittyvien toimitusten lisäksi omaa opiskelijavaihtoa voi etukäteen helpottaa monella tavalla. Olisi hyvä, jos kämppä löytyisi ennen kohteeseen lähtöä, mutta sen pystyy kyllä järjestämään paikan päälläkin. Suosittelen selailemaan esim. Facebookin vaihtarisivuja, jonne tulee varsinkin loppuvuodesta aika paljon paikallisten asuntotarjouksia. Muista hoitaa myös vakuutukset, posti ja kotimaan viranomaisille tarvittavat ilmoitukset kuntoon ennen lähtöä! Flamman muistilista auttaa tässä vaiheessa tosi paljon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia sujui aika jouhevasti. Yliopistolta ilmoitettiin selkeästi jo heti ensimmäisen päivän infotilaisuudessa, mitä kaikkea vaihtareiden tulee hoitaa ja missä nämä asiat voi hoitaa. Saimme opiskelijakortit muistaakseni heti ekana päivänä, samoin esimerkiksi lomakkeet paikalliseen terveydenhuoltoon rekisteröitymiseen (NHS on muistaakseni kaikille ilmainen). Rekisteröityminen tapahtui yliopiston omassa terveyskeskuksessa, se kannattaa hoitaa nopeasti alta pois. Paikallinen opiskelijakortti käy joka paikkaan, ISIC-kortista ei ainakaan itselle ois ollut lisähyötyä.Erillistä viranomaisille rekisteröitymistä ei mielestäni tarvittu. Ainoa, minkä kanssa jouduin painimaan, oli paikallisvero Council Tax, josta opiskelijoiden tulee hakea vapautusta. Se on täysihintaisena suht tyyris keikka ja tieto ei oikein tuntunut kulkevan eri viranomaisten välillä. Lopulta sekin kuitenkin hoitui. Kaikille ennakkoon valitsemilleni kursseille ei mahtunut, joten kävin tapaamassa oman aineeni koordinaattoria. Jokaiselle aineelle oli oma tapaaminen, muistaakseni heti orientoivalla viikolla. Valitsin itse muutaman kurssin paikallisesta avoimesta, sinne oli kaikista helpointa ja mutkattominta ilmoittautua. Kukaan ei jäänyt ilman kursseja vaikka moni joutui niitä vaihtamaan, siitä ei tarvitse olla huolissaan!

Asuminen

Löysin asunnon yksityisiltä markkinoilta. Olin hakenut asuntoa myös yliopistolta ja esim. Unite Studentsilta, mutta en joko saanut tarjousta ollenkaan tai ne olivat budjettiini nähden ihan liian kalliita (kuukausivuokra tonnin luokkaa). Halusin kuitenkin vaihdossa käyttää rahaa muuhunkin kuin asumiseen. Ihana huoneeni korkeine kattoineen ja erkkeri-ikkunoineen löytyi Spareroom-nettisivustolta. Olin Skype-haastattelussa kämppisten kanssa ja koko homma meni aika jouhevasti. Onnistuin myös kikkailemaan vuokran ja takuut niin, etten maksanut mitään ennen paikalle saapumista ja asunnon näkemistä. Tykkäsin asunnostani ihan hirvittävästi ja myös monet kaverini ihailvat sitä. Vuokra oli 560 puntaa kuukaudessa, mutta oli kyllä joka punnan arvoinen. Asunto oli lähellä sekä kampusta että paikallista Kalliota, Glasgow’n West Endiä. Lämmin suositukseni kaikille vaihtoon lähtijöille onkin, että kannattaa olla valmis maksamaan sijainnista hiukan ekstraa. On kuitenkin aika siistiä asua siellä missä tapahtuu, eikä puolen tunnin bussimatkan päässä kaikesta.

Kannattaa pitää mielessä, että asuntojen taso Skotlannissa on todella vaihteleva. On hyvä varautua siihen, että esimerkiksi lämmitys ja ilmanvaihto eivät pelaa totutusti. Se on kuitenkin osa kokemusta ja miusta oli nastaa asua tavallisten skotlantilaisten tavoin.

Opiskelu ja opetus

Omat kurssini olivat sangen vähätöisiä, meillä ei esimerkiksi ollut yhtään tenttiä. Kävin paikallisia johdantokursseja, joten siitäkin syystä pääsin aika helpolla. Jos kursseilla on tenttejä, niihin lukeminen kannattaa aloittaa ajoissa. Monilla kavereilla oli Suomeen nähden paljon luettavaa. Noin lukukauden puolivälissä on kuukauden verran lukulomaa, joten aikaa kyllä on. Tekemäni kurssityöt vastasivat vaativuudeltaan aika hyvin Helsingin tasoa. Esimerkiksi esseet olivat sellaista kahtatuhatta sanaa. Lähteitä odotettiin Suomea enemmän ja kannattaa myös varautua siihen, että englanniksi kirjoittaminen voi viedä enemmän aikaa kuin suomeksi kirjoittaminen. Kurssiarviointi oli melko vaihtelevaa, joten yleistä ohjenuoraa tähän on vaikea antaa. Läpipääsy on ehkä hieman Helsingin yliopistoa tiukemmassa. Jos ei omista tietokonetta, yliopistolla on tarjolla aika monia. Vapaan koneen löytäminen on kuitenkin erityisesti tenttiviikoilla ja lukukauden lopulla aika tiukassa ja kurssitehtävät kannattaa tästäkin syystä aloittaa ajoissa.

Omat kurssini olivat ryhmätyöskentelypainotteisia ja opettajat pitivät huolen siitä, että kaikki osallistuvat. Lusmuiluun ei siis juuri ollut tilaa. Teimme paljon aktiivisia harjoituksia ja keskustelimme asioista. Esiintymistä englanniksi ei kannata jännittää, ainakin omilla kursseilla oli tosi hyvä ja kannustava ilmapiiri. Jos oman alan kurssien kanssa tulee säätöä ja vapaavalintaisissa on tilaa, kannattaa opiskella jotain sellaista, mitä et voisi opiskella missään muualla. Itse kävin skotlantilaisen nykykirjallisuuden kurssin ja muutama kaveri opiskeli kelttiläistä historiaa. Pääsee ihan uudella tavalla skotlantilaiseen kulttuuriin sisään!

Eläminen Skotlannissa

Hintatasoltaan Skotlanti on hieman Suomea halvempi. Briteissä on aika laaja kirjo ruokakauppoja ja ravintoloita, joten omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljon rahanmenoon. Esimerkiksi Tesco on melko edullinen ja Icelandista saa halvalla hyvätasoisia pakasteita ja peruselintarvikkeita. Waitrose on kalleimmasta päästä, Sainsbury’s keskitasoa. Myös Lidlejä on jonkin verran. Ravintolaa valittaessa keskustasijainti ja esimerkiksi turistien suosio saattavat vaikuttaa hintaan. Ravintoloita ja pubeja löytyy myös joka hintatasoon, eli tässäkin voi halutessaan helposti säästää tai saada rahaa palamaan. Yliopistolla on tarjolla lounasta, mutta se on laatuunsa nähden melko hintavaa. Lisätärppinä Skotlannissa on myös haggiksesta tunnetuksi maaksi yllättävän paljon hyviä kasvisravintoloita, mikäli on siihen suuntaan kallellaan!

Itse koin Glasgow’n tosi turvalliseksi, mutta monet paikalliset kyllä varoittelivat. Luulen, että hyvä nyrkkisääntö tässäkin asiassa on, ettet tee mitään maalaisjärjen vastaista, niin kaikki menee todennäköisesti hyvin. Puistoissa ei ole yöllä valoja, mutta siihenkin kuulemma tottuu nopeasti. Itse taisin pääsääntöisesti kävellä aina katuja pitkin. Taksit ja Über ovat edullisia joten jos yhtään pelottaa, voit hyvin hypätä taksiin sen kummempia miettimättä. Paikallisliikenne on hieman sekavasti järjestetty mutta kaukoliikenne toimii hyvin: juna- ja bussilippuja voi saada parilla punnalla jos on ajoissa liikenteessä! Skotlanti, erityisesti Glasgow’sta pohjoiseen, on ihan henkeäsalpaavan kaunis maa, kannattaa reissata niin paljon kuin varat sallii.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

 Ei kannata stressata liikaa. Miulla kävi keväällä oikeastaan kaikki, mitä vaan voi yhtenä keväänä mennä pieleen, ja silti selvisin ehjin nahoin. Suomen päässä oli isoja ongelmia, mutta vaihtarikaverit ja yliopisto tukivat kaikissa käänteissä. Skotit ovat tosi avuliaita ja huolehtivaisia, tulevat kadullakin kysymään vointia jos näyttää väsyneeltä. Myös Glasgow’n yliopiston henkilökunta tuli ihan hirmuisesti vastaan kaikissa säädöissä. Kannattaa vaan laittaa reippaasti sähköpostia esimerkiksi paikallisiin vaihtaripalveluihin, mikäli ette selviä omin avuin. Lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille ihanaa vaihtoa, Skotlanti on aivan timanttinen vaihtokohde!

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, kevät 2017

Kehitysmaatutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä on tärkeää selvittää Helsingin Yliopiston päässä mahdolliset tavat hyväksilukea opintoja, sivuaineen koostamista ym. Vakuutusasiat ja muut ovat myös tärkeitä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Byrokratiaa kohtaa lähinnä yliopistoasioiden alkuvaiheen hoitamisessa sekä oleskelun viranomaisilmoitusta tehdessä. Complutensen Erasmus-asioiden toimisto toimii hyvin. Riittää, että ilmoittautuu oman tiedekunnan Erasmus-tomistolle ennen opintojen alkua, jolloin saa ohjeet myös kurssi-ilmoittautumisista.

Viranomaisille ilmoittautuminen, ja oleskelutunnuksen saaminen on huomattavasti vaikeampaa. Tämä prosessi tulee suorittaa poliisiasemalla, jonne ajan varaaminen tulee tehdä ajoissa. On tärkeää selvittää tarkasti, mitä dokumentteja tähän prosessiin tarvitaan, ettei vaikeasti saadun ajanvarauksen jälkeen tarvitse tehdä montaa vierailua poliisiasemalle. Kyseinen ilmoitus on syytä tehdä varsinkin, jos on aikomusta työskennellä millään tavalla opintojen ohessa. Kokemuksesta on kuitenkin sanottava, että kyseistä ilmoitusta ei moni tee, juuri sen vuoksi, että kyseessä on vaikea prosessi, eikä sille ole kovinkaan suurta tarvetta, jos aikoo vain opiskella.

Asuminen

Omalla kohdallani asunnon löytäminen tuotti paljonkin vaikeuksia. Ongelmana oli, että etsin niitä Suomesta käsin, jolloin suurin osa asunnoista jäi saamatta juuri mahdottomuuden vierailla ja tutustua vuokranantajaan, vuoksi. Opiskelijoille on myös tarjolla monia asuntoja, lähinnä siis solutyyppisiä huoneita jopa 12 opiskelijan asunnoista, mutta näiden, kuten muidenkin asuntojen hinnat vaihtelevat paljon. Asuntojen vuokrahinnat ovat muutenkin melko korkeat; huoneen asunnosta voi saada 300 eurolla kuukaudessa, mutta hinta voi nousta jopa lähemmäs 600 euroa. Yleishyödyllinen sivusto ”Idealista” näyttää periaatteessa kaikki vuokralla olevat asunnot, kun taas sivustot kuten Uniplaces ja Aluni vuokraavat erityisesti opiskelijoille. Lisäksi Madridin Erasmus-opiskelijasivuja kannattaa seurata esim. Facebookissa, jossa etsitään Madridista lähtevien opiskelijoiden asunnoille vuokralaisia.

Jotkut vaihto-opiskelijat hankkivat asuntonsa paikan päältä, asuen hostelleissa asuntoa etsien. Itse löysin huoneen Aluni-sivustolta, ja yritin useaan otteeseen Idealistasta. Tärkeää on lähettää hakemuksia moneen asuntoon, sillä välillä hakemuksiin ei edes vastata.

Opiskelu ja opetus

Universidad Complutense on jaettu kahteen kampukseen, joista keskustaa hyvinkin lähellä oleva pääkampus sisältää suurimman osan tiedekunnista. Valtiotieteet, taloustieteet ja muutama muu sijaitsevat Somosaguasin kampuksella hieman kauempana, mutta esimerkiksi läheltä keskustaa Moncloasta on kampukseen hyvinkin nopea bussiyhteys. Tämän takia on kannattavaa asua ehdottomasti lähempänä Madridin keskustaa kuin kyseistä kampusta.

Opiskelu Complutensessa vaihtelee tiedekunnittain, ja omakohtainen kokemukseni Ciencias Políticas y Sociología- tiedekunnassa on se, että luennot ovat läsnäolopakollisia, sisältävät viikoittain yleensä kaksi luentokertaa (joista toinen on usein käytännönläheisempi ”tehtävätunti”), sisältävät usein ryhmätöitä, esitelmiä, kotitehtäviä ja muutenkin ehkä hieman ”koulumaisempaa” opetusta. Tämän vuoksi opiskeluun saattaa mennä melko paljonkin aikaa, lähinnä suorittaen erilaisia tehtäviä, joihin on annettu tietty minimisivumäärä. Lisäksi kurssit kestävät koko lukukauden. Opiskelu on usein (esim omassa tiedekunnassani kokonaan) espanjaksi. Opiskeluista saa arvosanan 1-10, joista 5 on ensimmäinen ”hyväksytty” arvosana. Helsingin Yliopisto ei kuitenkaan vaihda näitä omaan arvosteluasteikkoon, vaan suoritukset näkyvät hyväksytty/hylätty-asteikolla.

Kurssivalinnat on tehty vaihto-opiskelijoille hyvinkin helpoksi, sillä lukukauden alussa vaihto-opiskelijoilla on käytännössä kaksi ensimmäistä viikkoa aikaa käydä kokeilemassa kaikkia itseään kiinnostavia luentoja, ja valita niistä mieluisat tämän kahden viikon aikana. Itse jouduin erinäisistä syistä muuttamaan Learning Agreementia, eli muuttamaan monia alussa merkkaamia kurssejani, joten tämä oli todella hyödyllistä. Lisäksi opintoja ennen vaihto-opiskelijat käyvät kahden viikon espanjan intensiivikurssin, jonka ryhmä määräytyy lähtötasokokeen mukaan.

Lukukauteni alkoi helmikuun alussa, jolloin pidettiin espanjan kurssi, ja normaalit kurssit alkoivat helmikuun puolessavälissä. Kurssiopetus loppui kesäkuun alussa, ja minuulla oli viimeinen kokeeni 20. kesäkuuta.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Madridin hintataso (paitsi vuokrissa) on lähes poikkeuksetta halvempi. Julkinen liikenne (varsinkin metro) on todella tehokas ja nopea. Sen lisäksi kaikille alle 26 vuotiaille on tarjolla matkakortti, joka sallii matkustuksen niin Madridissa kuin sen ulkopuolellakin aina Toledoon asti, jonka hinta on 20 euroa kuukaudessa. Matkakortin voi hankkia varaamalla aika CMCMC konttoriin, tai helpommin etsimällä käsiin kioskin, jossa sellaisia tehdään (esim. Tribunal-metropysäkin lähellä on ollut tällainen paikka).

Tervetulotilaisuus järjestetään yliopistolla muutamia päiviä ennen espanjan kurssin alkamista, jossa tutustutaan myös ESN-opiskelijajärjestöön, joka tarjoaa vaihto-opiskelijoille paljon tapahtumia, erilaisista ekskursioista, juhliin ja matkoihin.

Paikallisiin opiskelijoihin tutustuminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin muihin vaihto-opiskelijoihin.

Puhelinliittymät ja paikallisen pankkitilin avaamiset kannatta tarkistaa myös ennen lähtöä. Itse pärjäsin niin suomalaisella puhelinliittymällä, kuin pankkitilillä, mutta tämä toki vaihtelee liittymätyyppien mukaan. Pankeista Santander tarjoaa ainakin vaihto-opiskelijoille palveluita, jos pankkitilin avaaminen tulee tarpeeseen.

Kasvissyöjälle (ja varsinkin vegaanille) Madrid, tai Espanja, ei tarjoa aivan samanlaista mahdollisuutta kuin Helsinki. Vaikka vaihtoehtoja löytyy, on valikoima ja varsinkin yliopistoruokaloiden ja muiden järjestettyjen ruokailuiden kasvisruokavaihtoehdoissa melko vähäistä.

Madrid on asumiselle todella viihtyisä ja lämmin paikka, johon tykästyin itse hyvin paljon. Kaupungissa on tapahtumia ja elämää jatkuvasti, ja tunnelma on hyvin lämminhenkinen, eikä iso kaupunki tunnu edes niin ruuhkaiselta ja isolta kuin voisi kuvitella.

Vaihtokertomus, University College London (UCL), lukuvuosi 2016-2017

Yhteiskuntahistorian opiskelija

Ennen lähtöä

Britanniaan lähdettäessä on tärkeää noudattaa hakemuksille annettuja deadlineja, koska paikalliset yliopistot ovat tarkkoja niistä. Itse tein sen vuoksi esimerkiksi alustavat kurssivalinnat hyvissä ajoin keväällä, vaikka olinkin kuullut aiemmin samassa yliopistossa vaihdossa olleilta opiskelukavereilta, että heillä ja monilla muilla ne muuttuivat myöhemmin. Aluksi hyväksymiskirjeestä ei tuntunut kuuluvan mitään, mutta asia selvisi yhteydenotolla yliopistoon.

Hain myös ajoissa paikkaa yliopiston asuntolasta, koska Lontoossa olisi muuten ollut haastavaa löytää sopivanhintaista asuntoa. Maksoin asuntolan panttimaksun kesällä, kun yliopisto lähetti asiasta sähköpostia ja pyysi kaikkia asuntolapaikan saaneita laittamaan pantin maksuun muutaman päivän sisällä. Tässä vaiheessa piti vielä antaa lisätietoja yliopiston verkkoportaalissa, jossa pystyi muun muassa tilaamaan vuodevaatepaketin valmiiksi asuntolaan. Koska Lontooseen on Helsingistä erinomaiset lentoyhteydet, ostin menolennon vasta elokuun alussa, kun yliopisto oli täsmentänyt, että orientaatioviikko olisi syyskuun puolenvälin jälkeen.

Alkubyrokratia

Seikkailtuani Lontoossa saapumispäivänä päädyin asuntolalle. Paikalla täytin henkilötietoni ja näytin valokuvani, koska asuntolaan haettaessa piti lähettää kuva, josta tulisi perillä tunnistetuksi. Huoneessani oli valmiina prepaid-SIM, jonka pystyi aktivoimaan netissä. Alkubyrokratia oli Lontoossa melko kevyttä, koska yliopisto ilmoitti, ettei EU-vaihto-opiskelijoiden jostain syystä tarvitse erikseen ilmoittautua poliisille. Tilanne todennäköisesti muuttuu Brexitin jälkeen.

Saavuttuani kävin myös rekisteröitymässä yliopiston viereiselle terveysasemalle ja avaamassa pankkitilin. Terveysasemalle rekisteröityminen oli tärkeää, koska siellä olisi saanut kaikki kiireettömät terveyspalvelut kuten Suomessa. Itse kävin terveysasemalla vain terveystarkastuksessa. Terveysasemalle olisi kuitenkin voinut varata ajan tai tulla kiireellisissä asioissa aikaisin aamulla. Terveysasemalla myös tarjottiin ilmaiseksi aivokuume- eli meningiittirokotetta, joka on pakollinen kaikille maahan muuttaville. Suomessa rokote olisi maksanut.

Avasin pankkitilin sen vuoksi, että yliopisto suositteli sitä kaikille joko kevääksi tai koko lukuvuodeksi vaihtoon tuleville sellaisen avaamista. Esimerkiksi osa kuntosaleista ja yksityisistä vuokranantajista voi vaatia vaihto-opiskelijoilta brittitiliä, joten suosittelen sitä siksi lämpimästi kaikille. Lisäksi säästää kortin käyttömaksuissa. Itse aion tiliä vielä näin vaihdon jälkeen, kun käyn seuraavan kerran Britanniassa. Viimeistään saapumisen jälkeen on lopuksi hyvä ottaa käyttöön Transferwise tai muu rahansiirtopalvelu, koska tällä tavalla säästää vuodessa vähintään satoja euroja edullisempien siirtomaksujen ja vaihtokurssien ansioista. Oma budjettini ei olisi ehkä riittänyt, jos olisin käyttänyt tavallisia, kalliita kansainvälisiä tilisiirtoja.

Asuminen ja raha-asiat

Lontoossa opiskelijan suurin haaste on löytää kohtuuhintainen majoitus. Siksi olin onnellinen, kun pääsin yliopiston asuntolaan, jossa huone maksoi 177 puntaa eli noin 200 euroa viikossa. Lontoolaisittain hinta oli hyvin maltillinen. Asuntola oli alle 10 minuutin päässä yliopistolta vain muutaman kilometrin päässä Trafalgar Squaresta ja Thames-joesta, aivan siis keskustassa. Minulla oli oma huone, ja jaoin kylpyhuoneen ja keittiön kahden muun opiskelijan kanssa. Tutustuin toiseen, romanialaiseen kämppikseeni erittäin hyvin, ja olemme yhä nykyään yhteyksissä. Asuntolaelämän etu onkin minun ja vaihdossa olleiden kaverieni kokemusten perusteella se, että etenkin kämppiksistä saa hyviä ystäviä.

Asuntola oli myös siksi mukava, että se oli paitsi varsin siisti myös varsin toimiva, koska asuntolan henkilökunta tuli pyydettäessä nopeasti auttamaan, jos jokin hajosi. Vastaanotosta pystyi lainaamaan opiskelijakorttia vastaan esimerkiksi pölynimurin, jolle tuli paljon käyttöä. Toisaalta asuntolaelämässä oli eroa verrattuna suomalaiseen opiskelijamajoituksen. Koska Britanniassa yliopistoon mennään usein 18- tai 19-vuotiaina, on asuntola monien opiskelijoiden ensimmäinen oma koti. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että kämppikset pyytävät aluksi vanhemmilta vaihtareilta apua esimerkiksi kodinhoidon kanssa. Omassa asuntolassani meno oli eloisaa, sillä talon pihalla ja kerhohuoneessa pidettiin juhlia useampana iltana viikossa. Oli helppoa huomata, milloin talon nuoremmilla asukkailla oli ollut hauska perjantai-ilta, koska keittiöni ikkunan edessä oleva puu oli monesti lauantaiaamuisin koristeltu vessapaperilla.

Opiskelu ja opetus

Opetus oli UCL:ssä erilaista kuin Helsingissä. Laitokseni kursseilla oli vähemmän massaluentoja, ja kurssi järjestettiin yleensä joko seminaarina tai yhden seminaarin ja yhden massaluennon yhdistelmänä. Seminaareja varten luettiin artikkeleita, joista keskusteltiin yhdessä. Kursseilla jaettiin kattavat kirjallisuusluettelot, joista löytyi pakollisia ja suuntaa-antavia materiaaleja kurssia varten.

Lopullisten kurssivalintojen tekemisestä teki haastavaa se, että niitä sai vaihtaa vain ensimmäisen opetuskerran jälkeen periodin alussa, minkä jälkeen ne oli pakko suorittaa loppuun. Yksittäiset kurssini olivat massiivisempia kuin Helsingissä, joko 7,5op tai 15op riippuen siitä, kestivätkö ne yhden periodin vai kolme periodia eli koko lukuvuoden. Tämä lisäsi ainakin omalla kohdallani painetta suoriutua hyvin. Opiskelu oli muutenkin hyvin intensiivistä, koska luettavaa oli paljon. Lisäksi kursseihin liittyvät esseet olivat vaativampia kuin Helsingissä, koska esseiden lähteet piti etsiä itse, kun Helsingissä esseet perustuvat ainakin omassa oppiaineessani useammin valmiiseen materiaaliin. Toisaalta koin, että arvostelu oli UCL:ssä jota kuinkin yhtä tiukkaa kuin Helsingissä.

Itselleni jäi vuoden aikana valitettavan vähän vapaa-aikaa, koska panostin opintoihin. Toisaalta tilannettani ei voi yleistää liikaa, koska toimin muutenkin kiireisemmän kevätkauden helsinkiläisen opiskelijajärjestön seminaarikoordinaattorina etänä Lontoosta käsin. Todennäköisesti useimmille Lontooseen ja Britanniaan lähteville jää enemmän vapaa-aikaa, josta kannattaa ottaa kaikki irti.

Deadlinien kanssa kannattaa olla Britanniassa tarkka, koska niistä pidetään kiinni. Keväällä yksi esseeni myöhästyi päivällä, minkä vuoksi sen arvosanasta rokotettiin Helsingin asteikolla pois noin 1-2. Kokeetkin jännittivät, koska ne pidettiin vain yhden kerran koko vuoden aikana viimeisessä periodissa, joka oli varattu pelkille kokeille ja esseiden palautuksille. Kokeet pidettiin kaukana yliopistolta ja ne muistuttivat YO-kirjoituksia: kaikkia muu paitsi kirjoitustarpeet, opiskelijakortti ja arvotavarat piti jättää koesalin ulkopuolelle. Kokeet sisälsivät useita lyhyitä kohtia, minkä vuoksi minulle tuli tunne, että ne painottavat kykyä suoltaa opittuja faktoja ulos enemmän kuin kokeet Helsingissä. Tätä vahvisti se, että aikaa oli usein vain kaksi tuntia, jolloin koko ajalle tuli tarvetta. Uusinnat olisivat olleet vasta syyskuussa Helsingin lukuvuoden alettua, eli niihin ei olisi ollut mahdollista mennä.

Vaihdon jälkeen minulla kesti pitkään saada tulokseni. Vaihtoni loppui kesäkuussa, mutta sain vaihtotodistukseni postitse Helsinkiin vasta lokakuun alussa. Kannattaa siis varmuuden varalta selittää tilanne Kelalle, jos ei ole saanut tehtyä hyväksilukuja HY:ssä ennen syyskuun loppua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kuukausibudjettini Lontoossa oli keskimäärin noin 1300 puntaa kuussa, josta puolet meni asumiseen, neljäsosa ruokailuun ja loput muuhun. Minulle jäi harmittavan vähän rahaa vapaa-aikaan, johon varaisin enemmän, jos lähtisin vaihtoon vasta nyt. Lontoossa ja oletettavasti muissakin Britannian suurissa kaupungeissa on loistavat mahdollisuudet vapaa-ajan viettoon, ja jäinkin kaipaamaan niitä. Museoiden perusnäyttelyt ovat ilmaisia ja erilaisia kulttuuritapahtumia on aivan käsittämättömän paljon. Elokuvien ystävänä tykkäsin käydä elokuvateattereissa, joissa näytettiin muita kuin valtavirran Hollywood-elokuvia. Lontoo on niin suuri kaupunki, että vain kävelylenkki uuteen paikkaankin tarjosi minulle uutta nähtävää.

Toisaalta yliopistojen opiskelijaelämä oli erilaista kuin Suomessa. Yliopistolla ei ollut ainejärjestöjä kuten Suomessa vaan harrastekerhoja, joihin valikoitui huomattavasti pienempi joukko harrastuneita ihmisiä. Lontoossa on tavallista, että opiskelijat eivät vietä vapaa-aikaa laajasti samaa alaa opiskelevien henkilöiden kanssa vaan esimerkiksi kämppistensä ja yksittäisillä kursseilla tapaamiensa ihmisten kanssa. Näin kävi ainakin minulle ja kavereilleni. Varsinaiset opiskelijabileet eivät useimmiten ole esimerkiksi kotikutoisia sitsejä vaan esimerkiksi prameita illallisia tai käyntejä yökerhoissa, joihin kuuluu pukea ykköset ylle. Itse tajusin, että oli turha ottaa stressiä, etten tutustunut riehakkaissa opiskelijabileissä ihmisiin. Uusia ystäviä voi saada esimerkiksi menemällä kotibileisiin, joissa saatetaan tanssimisen ohella pelata Monopolia. Kullakin on tyylinsä.

Vaihtokertomus, Queen’s University of Belfast, kevät 2017

Valtio-opin opiskelija

Ennen lähtöä

Päätös lähteä vaihtoon syntyi nopeasti, eikä kohteella ollut niinkään merkitystä – halusin vain lähteä opiskelemaan ulkomaille. Kävin läpi jokaisen vaihtoyliopiston, jossa oli Erasmus -haun rästipaikkoja, ja kiinnostuin Queen’s University Belfastista, koska kurssitarjonta oli mielenkiintoinen, Pohjois-Irlanti minulle entuudestaan tuntematon paikka, ja yliopisto näytti valokuvissa ihan Tylypahkalta! Sain myös sellainen käsityksen, että QUB on hyvin kansainvälinen ja vaihtoasiat osataan hoitaa sulavasti.

Olin erittäin innostunut, kun sain tiedon, että minut on hyväksytty QUB:iin vaihtoon. Heti ensimmäiset yliopistolta saadut sähköpostit olivat hyvin informatiivisia – niissä neuvottiin, mitä tapahtuu seuraavaksi, mitä minun pitäisi tehdä ja miten prosessi etenee. Suurin huolenaiheeni oli majoitus, sillä tietoni mukaan Britanniassa ja Irlannissa voi olla vaikea löytää majoitusta, eikä yliopiston asuntoloihin aina mahdu. QUB:in suunnasta kerrottiin, että yliopiston asuntolassa on huoneita vapaana, mutta kun haku niihin avautuu, pitää olla nopea, koska ne eivät välttämättä riitä kaikille. Muutamassa vaiheessa hakuprosessin aikana minulla oli kysymyksiä ja pulmia, mutta sain aina erittäin hyvää palvelua QUB:in liikkuvuuspalveluista sähköpostitse ja puhelimitse.

Ostin meno-paluu -lentoliput – yhteen suuntaan Manchesterin ja toiseen Lontoon kautta, mutta Belfastissa minulle selvisi, että halvemmaksi tulee lentää Dubliniin ja sieltä matkustaa bussilla Belfastiin. Vaihdoin ennen lähtöä tarpeeksi rahaa punniksi, jottei ensimmäisten viikkojen aikana tarvitsisi huolehtia valuutta-asioita. Pakkaamisessa haasteena oli esimerkiksi se, ettei asuntolassa ole yleiskäytössä mitään keittiötarvikkeita, mutta matkalaukkuun ei tietenkään mahtunut koko keittiöarsenaali. Ostin paikan päällä joitakin keittiövälineitä sekä peiton, jotka lahjoitin vaihdon loputtua yliopiston kautta eteenpäin. Hankin ennen lähtöä YTHS:ltä reseptilääkkeilleni yleiseurooppalaiset reseptit, joilla sain lääkkeet ostettua myös Belfastissa. Papereista ja todistuksista minulla oli mukana nämä reseptit, passi, kaikki Erasmus -paperit kuten Learning Agreement yms., matkavakuutus ja EU:n kela -kortti sekä lentoliput. Noin viikko ennen lähtöä sain sähköpostiini kattavan tietopaketin orientaatioviikosta kaikkine aikatauluineen, ja ilmoittauduin jokaiseen orientaatioviikon tapahtumaan. Printtasin tämän aikataulun ja liput viikon rientoihin jo kotona, ja otin mukaan lähtiessäni. Kaikki oli hoidossa, tärisin jännityksestä ja lähtö tuntui innostavalta, pelottavata ja epätodelliselta samaan aikaan!

Saapuminen Belfastiin

Saapumispäivään mahtui paljon tunteita ja ihmetystä. Lentokentällä oli vastassa yliopiston opiskelijoita, jotka olivat ostaneet meille bussiliput ja järjestäneet kuljetuksen suoraan asuntolaan. Yhdessä päivässä tapahtui niin suuri elämänmuutos, että minua itketti istua uudessa huoneessani yksin tietämättä, mitä seuraavaksi tekisi. Onneksi yliopiston seurakunta oli järjestänyt saapuneille vaihto-opiskelijoille ilmaisen yhteisen illallisen lähikirkossa. Oli hyvä päätös lähteä mukaan – sen lisäksi, ettei tarvinnut huolehtia ensimmäisen illan ruokailusta, tutustuin myös heti mukaviin ja ystävällisiin ihmisiin.

Orientaatioviikko oli hyvin kiireinen, mutta tarkasti ja hyvin organisoitu. En oikeastaan joutunut huolehtimaan melkein mistään byrokratiasta – tapasin jo ensimmäisenä päivänä akateemisen ohjaajani, jonka kanssa kävimme läpi kurssit ja muut käytännön asiat. Kursseille ei tarvinnut ilmoittautua itse, vaan yliopisto teki sen meidän puolesta opintosuunnitelman pohjalta. Hankin yliopiston henkilökunnalta tarvittavat allekirjoitukset, ja lähetin Helsingin yliopistoon lopullisen Learning Agreementin sen jälkeen, kun olin kokeillut yhtä kurssia ja päättänyt vaihtaa sen toiseen.

Orientaatioviikolla tutustuin muutamaan todella kivaan vaihtariin, joiden kanssa vietimme paljon aikaa kevään aikana. Näistä ihmisistä on tullut tärkeitä kavereita minulle. Muuten en ole erityisen sosiaalinen ihminen, joten tapahtumiin osallistuminen vaati ponnistelua, mutta oli sen arvoista! Ainakin niissä löytää samanhenkisiä ihmisiä ja saa “sisäpiirin” tietoa. Esimerkiksi lähdin mukaan vaihtareille suunnattuun irlantilaisen tanssin iltaan, ja tutustuin siellä irlantilaisen tanssin opettajaan, jonka tunneilla kävin loppukevään – hauskan harrastuksen lisäksi tutustuin tunneilla monenlaisiin paikallisiin ihmisiin. Kannattaa siis olla rohkea, tutustua ihmisiin ja lähteä kaikkialle, minne on mahdollisuus. Yliopisto järjestää paljon halpoja ryhmämatkoja mielenkiintoisiin kohteisiin, joten tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää.

Queen’s University Belfastin päärakennus. Kuva: Elizaveta Rusetskaya

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa, joka on todella mukava paikka vain 15 minuutin kävelymatkan päässä kampuksesta. Asuntola-alueen keskipiste oli 24/7 auki oleva Treehouse, jossa oli pyykkitupa, tietokone- ja opiskeluhuone, pieni kauppa ja hengailutilaa bilispöytineen. Sain onnekseni huoneen, jossa oli oma vessa ja suihku, mutta maksoinkin tästä enemmän vuokraa. Muutenkin asuntola on kalliimpi kuin yksityinen majoitus, mutta myös vaivattomampi – minä olin valmis maksamaan enemmän siitä, ettei tarvitse selvittää byrokraattisia vaikeuksia, ja ongelmatilanteissa asuntolan henkilökunta oli aina apuna, sillä yksin ulkomaille lähtemisessä oli minulle jo itsessään tarpeeksi haastetta. Kaikki yksityisellä asuvat kaverini myös valittivat, että heidän asunnoissaan oli todella kylmä eikä lämmintä vettä aina ollut, mutta asuntolassa välttyi näiltäkin ongelmilta.

Solussani asui kymmenen ihmistä, ja jaoimme yhden ison keittiön. En nähnyt kämppiksiäni melkein koskaan. Tämä harmitti vähän, mutta toisaalta sopi minulle hyvin, sillä viihdyn omissa oloissani. Kämppiksistäni näin ainoastaan jälkiä likaisen keittiön muodossa sekä kuulin välillä biletystä öisin. Tästä huolimatta olin todella tyytyväinen asumisjärjestelyihin QUB:ssa ja voisin ehdottomasti suositella Elms Villagea asuinpaikaksi, vaikka se onkin kalliimpi kuin yksityinen. Iso kauppakatu ruokakauppoineen ja kahviloineen on ihan lähellä, ja kulkuyhdeydet ovat hyvät, puhumattakaan siitä, kuinka vehreä, kaunis ja miellyttävä asuntola-alue itsessään on.

Asuntolani Elms Villagessa. Kuva: Elizaveta Rusetskaya

Opiskelu ja opetus

QUB:ssa oli aivan toisenlainen opiskeluympäristö kuin Helsingissä. Parhaiten jäi mieleen se, kuinka laadukasta tukea siellä oli opiskelijoille tarjolla. Opiskelijapalveluihin pystyi aina kävelemään sisään, ja ystävällinen henkilökunta osasi ohjata etenpäin ja neuvoa. Myös opettajat olivat erittäin helposti lähestyttäviä, heiltä sai tukea ja neuvoja. Opettajat oikein toivoivat, että opiskelijat kävisivät luentojen ulkopuolella juttelemassa heidän kanssaan akateemisista tai muistakin aiheista, ja kävin ehkä antoisimmat keskustelut koko yliopisto-opintojeni aikana opettajien kanssa QUB:ssa. Esimerkiksi yhdellä kurssilla meidän piti kirjoittaa paljon pidempi essee kuin olen ikinä aikaisemmin kirjoittanut (HY:ssä me emme ole harjoitelleet kirjoittamista melkein lainkaan), ja kerron opettajalleni huolistani. Päädyimme siihen, että kävin kerran viikossa hänen luonaan vastaanotolla, ja hän tuki kirjoitusprosessiani – siitä kirjoitustyöstä sekä aiheesta tuli minulle intohimo, ja kävimme samalla erittäin kiehtovia keskusteluja! Yliopisto tarjosi tukea hyvin monipuolisesti ja matalalla kynnyksellä, mikä oli aivan erilaista, kuin mihin on Helsingin yliopistossa tottunut. Se myös rauhoitti hyvin paljon mieltä heti vaihdon alussa, kun ymmärsi, ettei mahdollisten ongelmien kanssa tarvitse jäädä yksin.

Myös suhtautuminen opiskelijoihin ja oppimiseen oli QUB:ssa ihanan erilainen. Opiskelijoilta vaadittiin paljon jatkuvaa työtä, mutta vaatimukset olivat kuitenkin kohtuullisia, tarkkaan ajateltuja, ja tukea oli aina tarjolla. Kymmenen opintopisteen kurssit kestivät puoli vuotta, ja niihin kuului aina erilaisia oppimistapoja – oli niin luentoja, pitkiä kirjalistoja, esitelmiä ja tenttejä kuin esseitä, kotikokeita ja seminaareja. Oppimistapojen monipuolisuus oli yksi parhaista asioista koko vaihdossa. Opiskelen valtio-oppia, ja meidän täytyy lukea paljon, mutta QUB:ssa pidettiin huoli siitä, että kirjallisuudesta aina pääsi keskustelemaan muiden kanssa eikä tarvinnut jäädä opiskelemaan täysin yksin. Opetus kehitti monipuolisesti erilaisia taitoja, ja jokainen pystyi soveltamaan sitä kiinnostuksen mukaisesti. Luennot kestivät viisikymmentä minuutti, joten niissä pystyi keskittymään hyvin. Myös kampusalue on erittäin hieno – etenkin mainio kirjasto, jossa on valtavasti kirjoja ja erilaisia lukupaikkoja, todella auttavaisia eri aiheisiin perehtyneitä kirjastonhoitajia, sekä hyvin pitkät aukioloajat. Myös monipuolinen ja edullinen kuntosali sijaitsee aivan kampuksen vieressä. Ainoa huono puoli QUB:ssa on se, ettei yliopistossa ole opiskelijaruokaloita, joten otin omat lounaseväät mukaan tai kävin syömässä läheisissä kahviloissa tai ravintoloissa – onneksi Belfast on täynnä pienyrityksiä ja erilaisia ruokapaikkoja.

Botanic Gardens yliopiston kampuksella. Kuva: Elizaveta Rusetskaya

Yleisesti Belfastista, Pohjois-Irlannista ja vaihtoon lähtemisestä

Sopeuduin Belfastiin hyvin ja nopeasti. Belfast tuntui äärettömän turvalliselta kaupungilta, jossa on ehkä ystävällisimmät ja ihanimmat ihmiset, jotka olen koskaan tavannut missään päin maailmaa. Se on sen verran pieni, että ihmiset ovat oikeasti läsnä arkielämässä, mutta kuitenkin sen verran iso, että jännittävää tekemistä ja menoa riittää vaikka kuinka. Käytin paljon aikaa ihan vaan kaupungilla kävelyyn ja nautiskeluun, sillä Belfastissa on aivan erityinen tunnelma – väkivaltainen ja surullinen lähihistoria on vielä vahvasti muistissa, mutta ihmiset ovat kuitenkin todella ystävällisiä, ja on hienoa nähdä, miten he ovat liikkuneet eteenpäin ja rakentaneet uutta, rauhallista ja turvallista Pohjois-Irlantia. Hyödyllisenä vinkkinä mainitsisin, ettei kannata puhua Pohjois-Irlannista Britanniana tai Irlantina välttääkseen epämiellyttäviä tilanteita. Pohjois-Irlannissa on henkeäsalpaavan kaunista luontoa, erittäin mielenkiintoista historiaa ja tietenkin mahtavia baareja! Belfastissa kannattaa ehdottomasti käydä mahdollisimman monessa pubissa ihan vaan nähdääkseen, kuinka hauska ja välitön ajanviettokulttuuri niissä on. Usein pubit myös järjestävät hyvin miellyttäviä irlantilaisen musiikin iltamia.

Matkustelin ympäri Pohjois-Irlantia paljon ja rakastuin siihen. Kävin myös Irlannin puolella sekä Skotlannissa. Belfastista on hyvin helppo matkustaa, ja todella hyviä neuvoja saa niin yliopistolta kuin Belfastin turistineuvonnasta. Matkustelimme jonkin verran kavereiden kanssa, mutta nautin myös yksin matkustelusta ja ajan viettämisestä – vaihto oli suuren henkisen kasvun aikaa kun pakostakin oli erillään perheestä, puolisosta ja suomalaisista kavereistaan. Kaiken kaikkiaan, kannattaa olla aktiivinen, pyytää rohkeasti neuvoa ja apua, tutustua ihmisiin ja ottaa kaikki irti vaihdosta!

 

Vaihtokertomus, Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne, lukuvuosi 2016-2017

Filosofian opiskelija

Ennen lähtöä

Kun vaihto-opiskelijaksi hakeminen tuli ajankohtaiseksi, olin hieman yllättynyt kuinka paljon papereita asian tiimoilta oli täytettävänä. Mielestäni kuitenkin Liikkuvuuspalveluiden ohjeet asiasta olivat selkeät ja niitä noudattamalla ja pitämällä kiinni deadlineista selviydyin hakuprosessista hyvin.

Jos et ole aiemmin asunut miljoonakaupungissa, tulee muutto Pariisiin olemaan iso muutos. Rapusta kadulle astuessa pörinä ja hälinä alkaa ja vain jatkuu siihen asti kun pääsee sisätilaan. Nekin tosin ovat usein pieniä Pariisia vaivaavan tilanpuutteen takia ja suosittuna turistikohteena varsinkin nähtävyyksiä sisältävät kaupunginosat ovat tupaten täynnä ihmisiä sesonkiaikoihin.

Vaikka Ranska on Euroopassa, on myös kulttuuri jossain määrin erilainen, joten siihen kannattaa varautua. Esimerkiksi tuntemattomia ihmisiä puhuteltaessa tulee käyttää kohteliaita muotoja. Nuorisokaan ei välttämättä osaa edes auttavasti englantia, joten ranskantaito helpottaa myös arkielämää. Pariisilaisten puheenparsi on myös sangen nopeaa, joten kannattanee hieman pyrkiä harjaannuttamaan kuullun ymmärtämisen taitojaan esimerkiksi Pariisiin sijoittuvia sarjoja tai elokuvia katsomalla. Vaikka oma kielitaitoni oli kielikeskuksen kursseilla saavuttanut vaadittavan tason B2, jokapäiväinen asiointi ranskaksi oli melko vaikeaa. Onneksi se kuitenkin helpotti pikkuhiljaa, kunnes joskus kevätlukukauden alussa tajusin ymmärtäväni satunnaiset ohikulkijoiden aiemmin lähinnä nopeaa rytmikästä suhinaa muistuttaneet kysymykset ensi kuulemalta.

Käytännöllisenä vinkkinä ennen lähtöä kannattaa myös hankkia maistraatista “Ote väestörekisteriin kuulumisesta”. Ranskassa saattaa tarvita ns. syntymätodistusta ja suomalaisen järjestelmän vastaava on tuo ote väestörekisteristä. Kyllä sen Ranskaankin saa tilattua olemalla maistraattiin yhteydessä, mutta se on luonnollisesti helpompaa hankkia Suomesta käsin. Syntymätodistusta ainakin tarvitsee, jos hakee CAF:in tukea asumiskustannuksiin. CAF on siis hieman Kelaa muistuttava taho, jolta voi saada asumiskustannuksista riippuen suuripiirtein 100 euroa kuussa tukea asumiseen. (ks. Tarkemmin yliopiston ja CAF:n sivut nykyisistä käytännöistä, byrokratia tähän liittyen oli myös melko vaikeaa ja työlästä, joten budjettiaan ei kannattane tasapainottaa tämä mielessä).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoni alkoi orientaatioviikolla yliopiston 13:sta kaupunginosassa sijaitsevalla kampuksella. Ohjelmassa oli kielikurssi tasoryhmien mukaan, käytännön infoa ja neuvoja kirjallisten töiden laatimista varten.

Alkubyrokratia tarkoitti yliopistoon sisäänkirjautumista ja sitä varten kannattaa varata tarpeelliset ohjeissa mainitut dokumentit mukaan. Vasta sisäänkirjautumisen jälkeen saa opiskelijakortin, jota näyttämällä pääsee ydinkeskustan kampusalueille ja kirjastoihin. Se kannattaa siis hakea mahdollisimman nopeasti.

Byrokratiasta muuten totean, että kohdallani vaihtoajan pidentäminen kesken vaihdon onnistui. Vaihtosopimuksessani luki, että sopimus on vain puoleksi vuodeksi, mutta Suomen päästä sanottiin, että jos Pariisi 1:lle on ok, niin kyllä se onnistuu. Hieman ennen syyslukukauden puolta väliä otin yhteyttä filosofian oppiaineen vaihto-opiskelijoiden yhteyshenkilöön ja hän sanoi pidennyksen onnistuvan. Kirjoitin kaikki mahdolliset viestittelyt aina mahdollisimman kohteliaasti kaikille, mutten tiedä kuinka suuri vaikutus tällä oli. Kuitenkin on huomionarvoista käyttää mahdollisimman kohteliasta kieltä myös kirjallisessa viestinnässä, vaikka sähköpostiviestintä on höllempää Ranskassakin, on kaiketi aina mahdollista törmätä vanhoillisempaan opettajaan tai hallinnon edustajaan.

Asuminen

Pariisin vuokrataso on melko korkea, jopa Helsingin tasoa korkeampi. Asuntojen löytäminen on myös vaikeaa. Myös asuntojen varustelutaso ei ole samaa tasoa. Kannattanee siis varautua joko maksamaan maltaita tai karsimaan vaatimustasoaan ja silti asumaan pienemmällä mukavuustasolla. Esimerkiksi lähijunalla pääsee melko nopeasti keskustaan ja eteläiset lähiöt ovat sinänsä hyvämaineisia.

Asunnon löytäminen vapailta markkinoilta on myös kohtalaisen hankalaa, joten jos se budjettiisi sopii, yksityiset opiskelija-asuntolat lienevät kaikista helpoin ja joustavin ratkaisu. Niissä huone maksaa kuitenkin n. 800-1000 euroa kuussa. Pariisin eteläosassa sijaitsevalla Cité international universitairella on majoitusta tarjolla eri maiden kansalaisille. Suomella ei ole harmillisesti omaa taloa, mutta pari suomalaista tuttuani sai sieltä asunnon. Jos asunto siis puuttuu kannattaa ottaa yhteyttä siellä Maison internationaleen. Pohjoismaalaisista taloista olen myös kuullut hyvää tältä kannalta. Nämä vaihtoehdot ovat jonkin verran halvempia, mutta kuitenkin melko kalliita (500-600 euroa kuussa varustelutasosta riippuen).

Pariisi 1:en sivuilla on jonkinlainen opas asunnon löytämiseen ja siihen kannattaa tutustua. Verkosta löytyy myös erilaisia palveluita, jotka tarjoavat välityspalkkiolla asuntoja. Näiden luotettavuutta kannattaa ensin tarkistella googlettelemalla ja etenkin lyhyemmän vaihdon kustannuksissa yhden kuun vuokransuuruinen välityspalkkio on kieltämättä suurehko. Myös suomalaisten ylläpitämät ryhmät sosiaalisen median palveluissa saattavat olla hyödyllisiä asuntoa etsiessä.

Itselläni oli aluksi huonoa tuuria asunnon suhteen ja jouduin asumaan väliaikaisratkaisuissa. Onneksi syyslukukauden lopussa sain opiskelija-asunnon CROUS:ilta eli Ranskan Hoasia vastaavalta taholta. Vuokra oli naurettavan pieni mutta mukavuudetkin olivat sitä luokkaa (kimppakämpän pohjaratkaisu oli älytön ja asunnon kunto järkyttävä).

Vapailta markkinoilta etsiessä kannattaa googletella ajankohtaiset hyvät sivustot (esim. leboncoin.fr, annoncesetudiant.fr, …) ja olla mahdollisimman nopeasti yhteydessä. Soittamalla saa nopeiten yhteyden. Näyttöihin tulee mennä kaikki tarvittavat paperit mukana (mm. valokopio henkilökortista, todistukset opiskelusta, joko oma tai takaajan verokuitti/todiste viimeisimmistä palkasta).

Ja ehdottoman tärkeää: huijareita on liikkeellä ja heitä kannattaa varoa. Heti jos ennen näyttöä tulee lähetellä rahaa jonnekin, tai takuusummia maksaa kansainvälisillä rahanvälityspalveluilla, kyseessä on huijari. Yleinen käytäntö vapailla markkinoilla on käsitykseni mukaan shekin kirjoittaminen takuuvuokrasta avainten saamisen yhteydessä.

Metro on Pariisin alueilla nopein ja kätevin tapa liikkua, vaikka siinä onkin jonkin verran häiriöitä. Varsinkin ruuhka-aikoina bussit kulkevat hitaasti. Imaginer R-kortin saavat myös alle 26-v. opiskelijat täyttämällä Metroasemilta saatavan hakemuksen. Pyörätieverkko ei ollut kauhean kattava ja vaikka pyöräilen Helsingissä ympärivuotisesta, en uskaltanut edes yrittää kauhistuttuani heti alkuun erilaista autoilukulttuuria. Velib-kaupunkipyöräverkko on kuitenkin kattava ja erittäin edullinen tapa liikkua.

Byrokratia

Ranskalainen byrokratia on aivan syystä pahamaineisen hankalaa ja sen kanssa kannattaa pitää pää kylmänä. Onneksi yliopiston puolesta vaihto-opiskelija pääsee helpolla, mutta esimerkiksi pankin kanssa asiointi oli suomalaisen näkökulmasta hankalaa.

Kaikessa hallinnollisessa ja byrokraattisessa asioimisessa kannattaa käyttäytyä hillitysti ja mahdollisimman kohteliaasti. Jos asia ei onnistu jonkun virkailijan kanssa, kannattaa vielä koittaa onneaan toisena päivänä toisen kanssa tai mennä toiselle toimipisteelle.

Pankkitili oli pakollinen CAF:in tukea saadakseen ja se lienee helpoin saada yliopiston kautta. Otin itse pankkitilin Kansainvälisten opiskelijoiden asioita hoitaneen opiskelijajärjestön kautta.

Jos joutuu tekemään sopimuksia (kuten kotivakuutus, internetyhteys jne.) kannattaa selvittää niitä ottaessa tasan tarkkaan kuinka ne irtisanotaan ja mitkä ovat sopimuskaudet. Jouduin itse maksamaan internetyhteydestä koko vuodelta kun kauppias oli sanonut virheellisesti sen kesken irtisanomisen olevan mahdollista ilman lisäkuluja.

Opiskelu ja opetus

Jos olet menossa vaihtoon opiskelemaan ranskaksi, paranna kielitaitoasi mahdollisimman paljon ennen lähtöä. Itse pystyn tässä puhumaan varmuudella ainoastaan filosofian opinnoista, mutta uskoakseni tietyin varauksin ne antavat osviittaa humanistisista aineista samassa yliopistossa. Filosofiassa maisteriopetus koostui ns.

Kursseja on kahdenlaisia : Cours magistreux ja td eli travail dirigé. Ensimmäiset ovat luentokursseja ja jälkimmäiset pienryhmätyöskentelyyn nojaavia harjoituskursseja. Sorbonne-kampuksella pidetyillä filosofian maisterikursseilla ei ollut mitään power pointteja tai muuta käytössä, joten muistiinpanojen tekemistä kannattaisi varmuuden vuoksi harjoitella. Luennoilla ei myöskään ollut yhtä paljon vuorovaikutusta, kuin mihin olin Helsingissä tottunut.

Filosofiassa kandin kolmannen vuoden kurssien ja maisterikurssien suurin ero oli se, että kandikurssin loppuarvostelu tapahtui pääasiallisesti tentillä, kun taas maisterikursseilla se tapahtui esseellä. Tenttivastauksissa vaaditaan ranskalaisen vastauksen rakennetta, samoin kuin esseissäkin. Nämä asiat käsiteltiin nopeasti orientaatioviikolla, mutta jollei asia jotenkin ihmeen kaupalla ole entuudestaan selvä, kannattaa katsoa pääsisikö osallistumaan näihin asioihin keskittyneelle ranskan kielen kurssille. Siitä oli ainakin itselleni paljon hyötyä.

Vaihto-opiskelijalla esseevastaus on tietysti helpompi, koska siihen voi rauhassa keskittyä. Kirjallisuus tuli kuitenkin itse etsiä. Kursseja varten tulee kuitenkin alkaa työskentelemään heti alusta lähtien, koska kirjallisten töiden tekeminen vaatii oikeasti lukemista. Jos tenttiin päätyy, kannattaa ottaa sanakirja mukaan, suomi-ranska-suomi- sanakirjankin mukaan ottaminen Suomesta voi olla joka tapauksessa hyvä idea.

Ranskalainen arvosteluasteikko on melko tiukka (1-9 hylätty, 10-20 hyväksyttyjä). Ainakin filosofiassa nämä kuitenkin käännettiin armollisesti meidän asteikkoomme. Opettajat myös ottivat mielestäni hyvin huomioon kielitaidosta johtuneet ongelmat vastauksissa ja olin oikein tyytyväinen saamiini arvosanoihin, vaikka työskentelinkin ehkä enemmän niiden eteen kuin mitä Helsingissä olisin työskennellyt.

Yliopiston kirjastot ovat hyviä kokoelmiltaan ja lukupaikkoina, mutta myös kaupunginkirjastoverkko oli kattava ja kokoelmat hyviä. Ranskassa kustannusala on kuitenkin hyvin suuri ja akateemisiakin kirjoja kustannetaan isoina pokkaripainoksina. Esimerkiksi filosofiassa suuri osa mahdollisista materiaaleista oli tarjolla halpoina pokkareina (7-12 e). Isot kirjakaupat myös myyvät käytettyjä kirjoja uusien seassa ja silloin voi saada neljännestä tai puolta halvemmalla kirjan.

Vapaa-aika

Pariisi oli itselleni hieman yksinäinen paikka. Olin vaihtareidenkin joukossa melko vanha monien ranskalaisten opiskelijoiden ollessa parikymppisiä vielä maisterikursseillakin. Minusta tuntui, että tämä hankaloitti ihmisiin tutustumista, mutta olen ehkä hieman introvertti luonteeltani. Lisäksi Pariisissa ei ollut samanlaista tiivistä ja yhteisöllistä opiskelijakulttuuria kuin Suomessa. Kannattaakin yrittää parhaansa asettamasta liikaa paineita sosiaaliselle puolelle. Ainakin toisten vaihtareiden kanssa pääsee varmasti juttuun.

Pariisi itsessään on turistikohde vailla vertaa ja kaupungin turistitoimiston info-opas oli ilmainen ja hämmentävän informatiivinen. Se kannattanee hankkia mahdollisimman pian ja miettiä mitä ainakin haluaa nähdä. Useimpien museoiden peruskokoelmat ovat ilmaisia 26-vuotiaille, mutta jos haluaa käydä useammin vaihtuvissa näyttelyissä kannattanee harkita kanta-asiakaskorttia (museosta riippuen n. 20-60 euroa vuodessa). Myös kohteita Pariisin ulkopuolella kannattaa harkita. Kävin itse Versaillesin lisäksi Villa Savoyessa. Versaillesia kannattanee harkita, sillä jonot olivat erittäin pitkät ja kokemus tungoksen täyteinen – onhan Pariisin lähistöllä muitakin linnoja (Domaine de Chantilly, Fontainebleu jne.).

Vaihtokertomus, Szent István University, syksy 2016

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtokohteita miettiessäni mielessäni pyöri muutama vaihtoehto. Halusin ehdottomasti Keski-Eurooppaan, sillä halvempi hintataso sekä hyvät kulkuyhteydet maiden välillä houkuttelivat. Päädyin laittamaan ensimmäiseksi vaihtoehdokseni Szent Istvánin yliopiston Unkarissa, enkä kadu valintaani ollenkaan. Kyseisellä yliopistolla on kaksi kampusta, joista toinen sijaistee Budapestissä, ja toinen puolestaan Gödöllössä. Itse opiskelin Gödöllön kampuksella, sillä siellä sijaitsi Szent Istvánin yliopiston maatalous- ja ympäristötieteellinen tiedekunta.

Saatuani hyväksymispäätöksen Helsingin Yliopistolta pääsin rekisteröitymään Szent Istvánin yliopiston omaan mobility online -järjestelmään, jota kautta tein sähköisen hakemuksen kohdeyliopistoon. Hakemus oli helppo tehdä, sillä sain kohdeyliopiston koordinaattorilta sähköpostia liittyen hakemuksen tekemiseen ja tarvittaviin dokumentteihin. Vaadittuja dokumentteja olivat passikuva, CV (europass), motivaatiokirje, opintosuoritusote, allekirjoitettu hakemuskirje sekä todistus englannin kielen taidosta. Lisäksi edellä mainittujen lisäksi piti tehdä alustava opintosuunnitelma kurssikuvausten perusteella. Lopullinen opintosuunnitelmani muuttui loppujen lopuksi melko paljon alkuperäiseen suunnitelmaani verrattuna, joten kannattaa varautua siihen, että ei välttämättä pääsekään kaikille haluamilleen kursseille.

Vaihto-opiskelijoille annettiin mahdollisuus hakea huonetta Gödöllössä sijaitsevasta opiskelija-asuntolasta samaan aikaan vaihtohakemusta tehdessä. Epäröin aluksi hakea asuntolaan, sillä asuntolasta tarjottiin vain jaettuja huoneita Erasmus opiskelijoille. Lopulta päätin kuitenkin lähettää hakemuksen asuntolaan heti kun sain hyväksymiskirjeen Szent Istvánin yliopistolta. Hakemuksen liitettiin myös kuitti huoneen maksetusta vuokrasta. Huoneen viiden kuukauden vuokra piti siis maksaa etukäteen ennen vaihtoa, ja maksu tuli suorittaa forintteina yliopiston tilille.

Varasin hyväksymiskirjeen saatuani lentoni Unkariin elokuun viimeiselle viikonlopulle, sillä orientaatioviikon oli tarkoitus alkaa seuraavalla viikolla. Opiskelijoille lähetettiin kesän keskivaiheilla kuitenkin viestiä, että orientaatioviikon alkua ja muutenkin opiskelujen alkua on siirretty viikolla eteenpäin. Itseäni tämä ei haitannut, sillä minusta oli vain mukavaa saada puolitoista viikkoa aikaa tutustua rauhassa Gödöllöön sekä Budapestiin ennen opintojen alkua. Lisäksi huonekaverini sekä muutama muukin Erasmus opiskelija oli varannut lennot ennen kuin viesti orientaatioviikon muuttuneesta ajankohdasta lähetettiin, joten ehdimme yhdessä muodostaa jo tiiviin porukan ennen orientaatioviikon alkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yllätyin, kuinka helposti kaikki sujui vaihtokohteessa! Lentokentältä oli kuljetus suoraan Gödöllössä sijaitsevaan asuntolaan, ja asuntolan virkailijan sähköpostilla lähettämää vahvistusviestiä näyttämällä asuntolalta sai huoneen avaimen sekä asuntolan järjestyssäännöt. Ensimmäisten päivien aikana asuntolaan tuli rekisteröityä myös virallisesti, ja samalla maksaa 10 000 forintin suuruinen vakuusmaksu käteisellä. Rekisteröinnin yhteydessä asuntolan virkailijalle tuli myös antaa passikuva saadakseen kuvallisen asuntolakortin, jolla pystyi todistamaan asuntolassa asumisensa. Meille painotettiin, että kortti tulisi olla aina mukana asuntolasta poistuessa, sillä ilman sitä ei pääsisi asuntolaan sisälle. Aluksi tuli aina tarkistettua moneen kertaan, että onhan kortti varmasti mukana. Kortti tuli muutaman kerran kuitenkin unohdettua, mutta onnekseni en ikinä ulos kuitenkaan jäänyt, sillä osa asuntolan aulavartijoista muisti ilmeisesti naamani, ja päästi sisään ilman korttiakin. Kuvallista korttia tarvittiin myös asuntolan pesukoneita ja kuivausrumpuja käytettäessä, sillä se piti jättää pantiksi aina varatun pesukonevuoron ajaksi.

Orientaatioviikon alussa meille vaihto-opiskelijoille esiteltiin mentorimme, jotka olivat paikallisia yliopiston opiskelijoita, sekä vaihtokoordinaattorimme. Lisäksi meille annettiin kangaskassi, jossa oli muun muassa kampus- ja asuntola-alueen kartta, kohdeopas maasta sekä paikallisia herkkuja. Orientaatioviikoilla oli muutamia luentoja opiskeluun sekä yliopistoon liittyen, ja paljon erilaisia mentoriemme järjestämiä ryhmäytymisleikkejä. Lisäksi viikon puolessa välissä saimme tunnukset paikalliseen weboodiin, Neptuniin, jota kautta pystyi rekisteröitymään kursseille ja jonne kurssien arvosanat tulivat lukukauden lopussa. Itselläni, ja monella muullakin, oli aluksi vaikeuksia Neptunin käytössä, sillä annettu salasana ei toiminut joka kirjautumiskerralla. Koordinaattori lähetti kuitenkin uuden salasanan huomautettuani asiasta sähköpostilla, jonka jälkeen ongelmia ei onneksi enää ilmaantunut. Kurssivalintojen tekeminen Neptunin avulla oli helppoa, mutta kaikkia opintosuunnitelmaani valitsemia kursseja ei löytynyt Neptunin valikoimasta. Minun piti siis hatusta valita muutama kurssi, jotka sopivat aikataulullisesti muiden valitsemieni kurssien kanssa.

Orientaatioviikolla saimme myös ”opiskelijakorttimme”, jotka eivät olleet tosin korttia nähneetkään. ”Opiskelijakortit” olivat A4 kokoisia papereita, ja ne osoittautuivat hyvin epäkäytännöllisiksi. Ne tuppasivat nimittäin repeämään ja kulumaan helposti, minkä lisäksi ne hukkuivat helposti muiden kirjoituspöydällä lojuvien papereiden joukkoon. Itselleni kävikin monta kertaa niin, että kiireen keskellä nappasin vahingossa kirjoituspöydältäni jonkun muun saman näköisen A4-paperin mukaani, ja vasta junassa huomasin erehdykseni. Onneksi koskaan näillä kerroilla tarkastaja ei osunut samaan junaan.

Asuminen

Aiemmin jo mainitsinkin, että hain asuntolahuonetta heti kun sain tiedon hyväksymisestä yliopistolta. Asuntola-alue sijaitsi Gödöllön yliopistokampuksella, ja omasta huoneestani oli parin minuutin kävelymatka yliopistokampuksen päärakennukselle. Asuntolan sijainti oli siis loistava. Asuntola-alue koostui monista eri rakennuksista, mutta rakennukset olivat yhteydessä toisiinsa lasikäytävien kautta. Liikkuminen eri rakennusten välillä oli siis helppoa, eikä esimerkiksi kylmällä säällä tarvinnut kiertää ulkokautta, mikäli meni tapaamaan vaikkapa kaveria joka asui toisessa rakennuksessa. Vaihto-opiskelijat sijoitettiin yleensä samoihin rakennuksiin, kun paikalliset asuivat pääosin omissa rakennuksissaan.

Asuntola oli kuin pieni kaupunki, sillä palveluita oli tarjolla todella hyvin! Esimerkiksi yhdessä rakennuksessa oli hyvin kohtuuhintainen kampusravintola sekä toisessa rakennuksessa puolestaan pieni kauppa, josta sai ostettua välttämättömimmät asiat. Lisäksi asuntolasta löytyi muun muassa kampaaja/parturipalveluita, pingis- ja biljardipöytiä sekä kioskeja. Asuntolan yhteydessä oli lisäksi pieni baari/yökerho, jossa järjestettiin viikoittain bileitä, ja jossa sai hyvin halvalla juomia (esimerkiksi rommikola vain n. 1,5 e). Asuntolassa asuminen oli ylipäätään hyvin halpaa, sillä viiden kuukauden vuokra oli vain noin 750 euroa. Huoneet olivat perussiistejä, ja omassa huoneessani oli kaksi sänkyä, kaksi kirjoituspöytää ja kaksi vaatekaappia, vessa ja suihku sekä pieni keittiönurkkaus (hella, jääkaappi & tiskiallas). Mikäli tarvitsi uunia ruuanlaitossa, niin täytyi kävellä toiseen rakennukseen, jossa sijaitsi yhteiset keittiöt.

Itse en kadu valintaani asua asuntolassa, sillä ranskalaisesta huonekaveristani sekä myös muutamasta muusta naapurihuoneissa asuvista ihmisistä tuli läheisimpiä ystäviäni, joiden kanssa olen edelleen tiiviisti yhteydessä. Lisäksi suurin osa myös muista Erasmus-opiskelijoista asui asuntolassa, joten joukostamme muodostui hyvin tiivis ja läheinen. Järjestimme usein asuntolan yleisissä tiloissa niin sanottuja perheillallisia, joihin jokainen kokkasi jotakin, ja vietimme muutenkin aikaa esimerkiksi biljardia pelaillen tai toistemme huoneissa hengaillen. Suosittelenkin siis ehdottomasti kokeilemaan asuntolassa asumista, mikäli tuntuu yhtään siltä, että huoneen tai yhteisten tilojen jakaminen muiden kanssa ei ole ylitsepääsemätön ongelma (ja jos satunnainen melu öisin ei haittaa).

Jos kuitenkin kaipaa kuitenkin enemmän omaa rauhaa, niin vuokra-asuntoja/huoneita löytyy melko helposti Budapestistä, josta on noin 40 minuutin junamatka Gödöllöön. Suosittelisin kuitenkin etsimään asuntoa Keleti-rautatieaseman läheisyydestä, mikäli haluaa asua Budapestissä Gödöllön kampuksella opiskellessa. Gödöllöstä yksityisiltä markkinoilta oli hyvin vaikeaa saada vuokra-asuntoja lyhyeksi aikaa, ja lisäksi vuokrat olivat melko korkeita.

Opiskelu ja opetus

Kurssit kestävät Szent Istvánin yliopistossa koko lukukauden. Suurimmalla osalla kursseilla oli läsnäolopakko, ja niiltä sai yleensä olla poissa vain noin kolme kertaa. Käytäntöä ilmeisesti kuitenkin joustetaan Erasmus-opiskelijoiden kohdalla, sillä vaikka poissaoloja kursseilta kertyi monelle enemmän kuin kolme, eivät opettajat sanoneet mitään eikä ketään heitetty kursseilta pois. Kuulinkin eräältä paikalliselta, että Erasmus-opiskelijoille annetaan enemmän anteeksi paikallisiin opiskelijoihin verrattuna. Tämä oli tietysti ihan mukava asia, sillä välillä pystyi hyvillä mielin jättämään väliin hieman enemmän luentoja, jos oli vaikkapa reissussa arkipäivien aikana.

Opiskelu Szent Istvánin yliopistossa oli mielestäni helpompaa kuin Helsingin Yliopistossa. Mikäli kävi luennoilla ja luki luentokalvot muutaman kerran läpi, sai melko varmasti hyvän arvosanan. Lisäksi osa opettajista antoi melko paljon vihjeitä tentissä kysyttävistä asioita luentojen aikana, ja antoipa yksi opettaja jopa kysyttävät kysymykset sekä luentokalvojen sivunumerot, joista vastaukset löytyivät, etukäteen. Vaivaa ei siis tarvinnut kovinkaan paljoa nähdä läpipääsyn eteen. Tämäkin oli toki vain Erasmus-opiskelijoiden ”etu”, sillä paikallisten opiskelijoiden käymät kurssit olivat ymmärtääkseni paljon haastavimpia. Asuntolassa näkyikin yleisissä tiloissa tenttiviikkojen aikaan paljon unkarilaisia opiskelijoita lukemassa aamusta iltaan.

Suurin osa tenteistä oli kirjallisia, mutta yhdellä kurssilla arvosanan muodosti suullinen tentti ja sen yhteydessä pidettävä lyhyt esitelmä annetusta aiheesta. Koska kurssit kestivät niin pitkään, oli monella kurssilla myös välitentit käytössä, jotta yhteen tenttiin ei kasautuisi niin paljoa luettavaa. Käymilläni kursseilla ei tarvinnut juurikaan tehdä ylimääräisiä tehtäviä, kuten esseitä, vaan tenttien arvosana oli suoraan kurssiarvosana. Tämä ilmeisesti vaihteli paljon kursseittain, sillä esimerkiksi huonekaverini, joka kävi eri kursseja, teki paljon enemmän erilaisia esseitä ja projekteja kuin mina.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli päättää asua Gödöllössä, kannattaa ostaa kuukausittainen junalippu Gödöllöstä Budapestiin, sillä se säästää paljon aikaa ja vaivaa ja on lisäksi hyvin halpa (muistaakseni vain hieman yli kymmenen euroa). Lisäksi jos viettää usein aikaa Budapestissä, niin kuin melkein kaikki Gödöllössä asuvat vaihto-opiskelijat, kannattaa myös ostaa Budapestin sisäisen julkisen liikenteen kuukausilippu, joka sekin on hyvin halpa (alle kymmenen euroa opiskelijalta). Kannattaa kuitenkin säilyttää lippuja hyvin, sillä ne ovat paperisia ja kuluvat nopeasti. Lisäksi opiskelijakorttia kannattaa pitää aina mukana, sillä tarkastajat yleensä kysyvät sitä ainakin Budapestin julkista liikennettä käyttäessä. Junissa lippuja tarkastavat konduktöörit eivät kuitenkaan aina kysyneet opiskelijakorttia.

Liikkuminen kaupungista ja maasta toiseen Keski-Euroopassa on edullista, ja suosittelenkin hyödyntämään tätä. Itse matkustelin melko paljon vaihtoni aikana, ja kävin muun muassa Wienissä, Prahassa, Münchenissä sekä useissa Unkarin muissa kaupungeissa, kuten Györissä, Egerissä sekä Balaton-järven rannalla sijaitsevassa Siofokissa. Lisäksi vuokrasimme kavereideni kanssa auton, ja kiersimme väliviikon aikana Transilvaniaa (joka oli muuten yksi vaihtoni kohokohtia). Opiskelijayhdistykset, kuten paikallinen ESN, järjestävät reissuja muun muassa Krakovaan, Prahaan sekä Serbiaan, mutta ne ovat yleensä kalliimpia kuin vaikkapa kaveriporukan kanssa tehdyt reissut. Moni hyödynsi myös WizzAirin halpoja lentoja Budapestistä, ja lensi hieman kaukaisempiin kohteisiin, kuten esimerkiksi Amsterdamiin.

Unkarissa suosittelen käymään ehdottomasti Balaton-järvellä lämpimien säiden aikaan. Vesi oli vielä syyskuussa hyvin lämmintä, ja siellä pystyi harrastamaan myös joitakin vesiaktiviteetteja. Balaton-järven ympärillä on myös monia kylpylöitä, joissa kannattaa käydä. Matkustelun lisäksi kannattaa hyödyntää Unkarin halpaa hintatasoa myös muiden aktiviteettien, kuten esimerkiksi karting-autoilun, paintballin sekä laserpelien osalta. Suomeen verrattuna hinnat ovat hyvin kohtuullisia. Unkarissa eläminen oli muutenkin paljon halvempaa Suomeen verrattuna, ja otinkin esimerkiksi ravintoloissa ruokailemisista kaiken ilon irti, sillä Suomessa en ravintoloiden hintatason takia syö kovinkaan usein ulkona. Monessa ravintolassa Unkarissa sai pääruoan noin kuudella eurolla, ja kolmen ruokalajin illallisen juoman kanssa noin 20 eurolla. Arkisin kampuksen opiskelijaravintoloista sai lounasaikaan täyttävää ruokaa Suomen opiskelijaravintoloiden hinnalla. Paikalliset opiskelijat tuntuivat kuitenkin suosivan enemmän kampuksen läheisyydessä olleita gyros- sekä pitsakojuja, joista sai esimerkiksi pitsaviipaleen eurolla ja pitagyroksen noin kahdella eurolla.

Unkari ei ole tunnettu kulinaristien ensimmäisenä kohteena, ja vaihdon aikana minulle selvisi syykin. Unkarilainen keittiö ei nimittäin ole kovinkaan hyvä. Melkein kaikki uppopaistetaan (myös kasvikset) ja muutenkin ruoka on hyvin raskasta. Gulassia, langosia ja kurtoskalacsia suosittelen kuitenkin maistamaan, sillä ne ovat herkullisia (vaikkakin melko epäterveellisiä, erityisesti langos). Lisäksi Unkarissa ei ilmeisesti osata tehdä kunnon voileipiä, vaan valehtelematta kaikki ostamani olivat aina majoneesissa uitettuja, ja niiden sisältä löytyi oikeastaan vain paprikaa, salaattia ja jotain epämääräisen näköistä leikkelettä. Kannattaakin siis mieluummin tehdä itse mahdolliset eväsvoileivät kotona, mikäli ei ole majoneesin ja paprikan suuri ystävä.

Opiskelijaelämä oli hyvin vilkasta erityisesti Budapestissä. Erilaisia tapahtumia ja teemabileitä puskettiin joka tuutista, ja kaikkiin ei millään kyennyt tai jaksanut mennä, vaikka haluaisikin. Mikäli siis kaipaa menoa ja meininkiä, suosittelen Budapestiä lämpimästi vaihtokohteeksi. Gödöllössäkin on muutama yökerho, joissa pystyy käymään viikonloppuisin juhlimassa, mikäli ei jaksa mahdollista junarumbaa Budapestiin ja takaisin. Niissä oli hauskaa käydä aina välillä, sillä paikallisiin pääsi tutustumaan ihan eri tavalla kuin Budapestissä järjestettävissä Erasmus-bileissä. Lisäksi asuntola-alueella olevassa baarissa järjestettiin joka tiistai-ilta bileet, joissa oli aina paljon unkarilaisia opiskelijoita vaihto-opiskelijoiden lisäksi. Vaihdon suurimmat ja parhaimmat bileet olivat ehdottomasti ”Gólyábal:”, eli fukseille järjestetty gaala, joissa kaikki pukeutuvat ykkösiinsä, ja juhlivat aamuun asti yökerhoksi muunnetussa yliopistorakennuksessa.

Erasmus-vaihto oli yksi tähänastisen elämäni parhaimpia kokemuksia, ja en voi kuin suositella kokemusta kaikille! Vaihdossa tapaa upeita ihmisiä eri kulttuureista, ja luultavasti solmii myös kestäviä ystävyyssuhteita. Itse olen esimerkiksi vaihdon jälkeen tavannut vaihtokavereitani kolme kertaa eri maissa, ja lisää tapaamisia on suunnitteilla. Lisäksi asuminen vieraassa maassa kasvattaa ja opettaa hyvin paljon, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin.

Toivotan kaikille vaihtoon lähtijöille mahtavia kokemuksia, nauttikaa ajastanne ja pitäkää mieli avoinna! 😊

Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Saadessamme hyväksymispäätöksen Helsingin Yliopistolta, hakuprosessin stressaavin vaihe oli jo takana päin – varsinainen hakuprosessi Stellenboschiin sujui varsin kätevästi internetissä kunhan selvitti ajoissa, mitä dokumentteja tarvitaan ja mihin mennessä. Hakeakseen Stellenboschiin opiskelijan tuli täyttää online-hakulomake, jonka liitteeksi vaaditaan virallinen opintosuoritusote, tiedekunnan tai vaihtokoordinaattorin hyväksymä opintosuunnitelma, todistus matkavakuutuksesta sekä voimassaolevan passin kopio. Matkavakuutusta ei ollut pakko vielä tässä vaiheessa liittää osaksi hakemusta, vaan tänä vuonna riitti, että voimassaolevan vakuutuksen näytti Stellenboschissa rekisteröintivaiheessa. Stellenbosch vaati suomalaisen matkavakuutuksen lisäksi myös paikallisen vakuutuksen hankkimista. He antoivat kuitenkin yhteystiedot Momentumille, jonka kautta sai helposti netissä tilattua halvahkon opiskelijavakuutuksen. Passin tulee olla vuoden voimassa vaihtojakson päättymisen jälkeen. Opintosuunnitelman hyväksymistä varten kannattaa selvittää ajoissa, milloin henkilökuntaa on paikalla.

Kun tieto hyäksynnästä SU:lta on saapunut (n. lokakuun lopussa), voi viisumin hakuprosessi käynnistyä toden teolla. Tätä ennen on lääkäriaika YTHS:ltä hyvä olla jo varattuna, sillä jonotusajat saattavat olla viikkoja, jopa kuukausiakin. Itse sain ajan noin parin viikon päähän varaushetkestä. Viisumihakemukseen liitettävät dokumentit löytyvät suurlähetystön sivuilta. Minulta vaadittiin mm. keuhkokuvat ja lääkärin lausunto (vain suurlähetystön omat lomakepohjat käyvät tähän, varmista että nämä löytyvät sinulta ENNEN kuin menet YTHS:lle), lentoliput (sekä meno että paluu), todistus matkavakuutuksesta, vähintään vuoden voimassaoleva passi ja passikuva, todistus varallisuudesta (muutaman kuukauden tiliotteet ja Kelan opintotukipäätös), rikosrekisteriote, vuokrasopimus kohdemaassa ja hyväksymistodistus Stellenboschista sekä Helsingin yliopistosta. Näiden lisäksi täytyy täyttää suurlähetystön omat hakemusdokumentit. Keuhkokuvien osalta suurlähetystölle on toistaiseksi riittänyt lääkärin kirjallinen lausunto siitä, ettei opiskelijalla ole tuberkuloosia perustuen siihen, että kaikki suomalaiset saavat syntyessään rokotteen. Itse en siis joutunut ottamaan röntgen- tai keuhkokuvia.

Asioiminen suurlähetystössä oli varsin helppoa ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Oman lähtöni aikaan suurlähetystön puhelinnumero ei tosin ollut toiminnassa ja nettisivut olivat kaatuneet – ainoa tapa saada henkilökuntaan yhteys oli siis fyysisesti paikan päällä vierailu. Aukioloajat olivat usein 8.30-14.30, joten vierailulle oli hyvä ajoissa varata aikaa tietyltä päivältä. Suurlähetystön sijainti Senaatintorin tuntumassa on onneksi kuitenkin helppo saavuttaa keskustasta käsin. Viisumihakemusta varten suurlähetystö ottaa passin haltuunsa noin kahdeksi viikoksi, joten hakuajalle ei kannata suunnitella ulkomaan matkaa.

Paria viikkoa ennen lähtöä kävin Stellenboschin kansainvälisen toimiston sivuilla ilmoittautumassa orientaatio-ohjelmaan, ekskursioille ja hain itselleni Matie Buddyn, paikallisen tuutorin. Sain myös sähköpostiviestin, jonka kautta pääsin ilmoittautumaan autokyytiin lentokentältä yliopistolle. Lisäksi tein matkustusilmoituksen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikko alkuprosesseineen sujui todella hyvin ja kukaan suomalaisista ei kohdannut juurikaan ongelmia kampukselle asettumisessa. Joukko paikallisia opiskelijoita oli ottamassa meitä vastaan lentokentällä ja toi meidät Stellenbosch University International –rakennukselle, jossa meiltä kerättiin kopio passista, Momentum-matkavakuutuksesta, hyväksymiskirjeestä ja asumissopimuksesta. Sen jälkeen saimme kuljetuksen asuntolalle, jossa ystävälliset opiskelijafoorumin jäsenet ottivat meidät iloisesti vastaan ja ohjasivat meidät huoneisiimme.

Orientaatioviikkoon kuului paljon esittelyluentoja, jossa saimme kuulla opiskelusta, Etelä-Afrikkalaisesta kulttuurista, turvallisuudesta, opiskelijatilin hoidosta ja opiskelijayhdistysten toiminnasta. Saimme lisäksi johdannon afrikaansin ja isiXhosan perusteisiin.

Kurssivalintojen suhteen saimme jännittää hiukan pidempään. Orientaatioviikon puolivälissä SUI:n vastaanoton seinille ilmestyi lappuja, joihin oli merkitty aika ja paikka koordinaattorin tapaamiselle kurssivalintojen tarkistamiseksi. Tapaamisessa käytiin läpi jokaisen kurssivalinnat ja niiden status. Mikäli kaikkia kursseja ei ollut hyväksytty, tuli opiskelijan varata tapaamisaika vaihtokoordinaattorin kanssa. Itse en tullut hyväksytyksi kaikille valitsemilleni kursseille, joten etsimme yhdessä korvaavat kurssit erillisessä tapaamisessa.

Lopulliset kurssivalinnat tuli täyttää viralliselle lomakkeelle ja palauttaa SUI:n toimistolle annettuun päivämäärään mennessä, jotta kurssit saatiin rekisteröityä SUNLearn-portaaliin (paikallinen Flamma tai WebOodi). Rekisteröinti kesti viikosta kahteen viikkoon, minä aikana suurin osa kursseista ehti jo alkaa. Vaati siis vain kärsivällisyyttä, kunnes pääsi itse käsiksi opiskelumateriaaliin portaalissa.

Ensimmäisinä päivinä saimme myös opiskelijakalenterit sekä kuvallamme varustetun opiskelijakortin, jossa näkyi myös henkilökohtainen opiskelijanumeromme. Opiskelijakortti toimii maksuvälineenä asuntoloiden kahviloissa ja pesutuvissa sekä kulkulupana asuntoloihin, kirjastoihin, yliopiston rakennuksiin ja tulostimiin. Omalle opiskelijakortille sai ladattua lisää arvoa MySUN-nettiportaalissa. Opiskelijanumero toimi myös oman henkilökohtaisen yliopistosähköpostin sekä kaikkien yliopiston nettiportaalien käyttäjätunnuksena. Orientaatioviikon aikana vaihto-opiskelijat käyvät opastetusti luomassa itselleen salasanan.

Yliopiston henkilökunta oli todella ystävällistä ja hyväntuulista – ongelmiin suhtauduttiin sopivasti rennoin rantein ja asenteella, jonka mukaan kaikkeen kyllä löytyy ratkaisu. Mikäli suunnitelma A epäonnistuu, on aina olemassa vaihtoehdot B, C, D, F jne. Hyvin organisoidun ja järjestelmällisen ihmisen, joka on tottunut asioiden tapahtuvan välittömällä aikataululla, on hyvä varautua löysäämään kaulustaan. Kaikki kyllä järjestyy – aikanaan.

Asuminen

Koska Helsingin yliopistolla ja SUI:lla on kahdenvälinen sopimus, siihen sisältyy myös majoitus paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Ennen lähtöä olin täyttänyt SUI:n sivulla lomakkeeen, johon olin listannut prioriteettijärjestyksessä annetuista vaihtoehdoista majoituksen, johon mieluiten halusin muuttaa. Pääsin ensimmäiseen vaihtoehtooni, Huis Russel Botman Houseen, joka on maisteriopiskelijoille suunnattu asuntola. HRBH:ssa on pieniä yksityishuoneita neljässä kerroksessa, yhteissuihkut ja kommuunikeittiöt. Kylpyhuoneet ja suihkut olivat sekakäyttöisiä, mutta niitä oli jokaista käytävää kohden tarpeeksi siten, etten koskaan joutunut jonottamaan. Kommuunikeittiöissä ei ollut yhteiskäytössä olevia astioita, vaan kaikki tuli hankkia itse ja myös säilyttää omassa huoneessa. Itse vuokrasin kaikki astiani etukäteen Fresh Start Rental -yritykseltä, joka vuokrasi myös pyöriä. Huonetta varten sain oman lukon, ja ovi kehotettiin pitämään lukittuna aina, kun en itse ollut huoneessa.

Asuntoloilla on usein oma foorumi, toisin sanoen eräänlainen opiskelijahallitus, joka tiedottaa asukkaita ajankohtaisista asioista, järjestää sisäisiä tapahtumia ja auttaa asuntolan johtoa hallinnollisissa seikoissa. Asuntolakulttuuri muistuttaa jonkin verran Amerikkaa ja on tärkeä osa opiskelijoiden ryhmäidentiteettiä. Siinä missä Suomessa fuksit ryhmäytyvät oman oppiaineensa opiskelijoiden kanssa, Stellenboschissa asuntolasta tulee tärkeä ensimmäisten vuosien opiskelijayhteisö. On sekä naisten, miesten, että seka-asuntoloita, joilla on omat logonsa, asunsa ja mottonsa. Monet kansainväliset opiskelijat myös vuokrasivat yksityisen asunnon kampuksen ympäriltä, mikäli heidän vaihtosopimukseensa ei kuulunut asumisjärjestelyjä.

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla kahdenlaisia moduuleja: mainstream-kursseja ja IPSU-kursseja. Mainstream-kurssit ovat paikallisille suunnattuja, viralliseen opetussuunnitelmaan kuuluvia kursseja, joiden vaatimukset vaihto-opiskelijoille ovat samat kuin paikallisille. IPSU-kurssit ovat yksinomaan kansainvälisille opiskelijoille suunnattuja kursseja, jotka käsittelevät Etelä-Afrikkaa sekä kansainvälisten suhteiden, kulttuurin että historian näkökulmasta.

Mikäli päätyy valitsemaan mainstream-kursseja, suomalaisen opiskelijan on hyvä varautua henkisesti tekemään töitä kurssien läpipääsemiseksi, sillä työmäärä ja vaatimukset opintopisteisiin nähden ovat Suomeen verraten jokseenkin suurempia. Oma opintosuunnitelmani sisälsi vain mainstream-kursseja, joiden aikana kirjoitin useita esseitä, ryhmäraportteja, välitestejä ja kaksi isoa tenttiä. Jotta sain oikeuden osallistua lopputenttiin, aiempien kurssisuoritusteni keskiarvon tuli olla vähintään 40 % (paikallinen skaala on 0 % – 100 %). Jotta sain uusia tentin, ensimmäisestä tentistä tuli saada vähintään 40 %. Kurssin läpäisemiseksi tuli saada vähintään 50 %.

Luennot ovat 50-minuttisia ja alkavat usein tasatunnein, jolloin aikaa luennolta toiselle siirtymiseen on kymmenisen minuuttia. Lounastauko on usein klo 13. Keskuskampuksella sijaitsevan kauppakeskus Neelsien yhteydestä löytyy useita lounasravintoloita sekä Spar, joista voi ostaa ruokaa varsin edullisesti. Neelsieltä löytyy myös pankkiautomaatteja, elokuvateatteri, apteekki, kampaaja, opiskelijapalveluita sekä tietokoneluokkia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli budjetti sallii, suosittelen lämpimästi matkustamista lomien aikana muualle Etelä-Afrikkaan Western Capen ulkopuolelle. Stellenbosch on yksi Etelä-Afrikan valkoisimmista yliopistoista ja yleiskulttuuri hyvin antiafrikkalainen – minkä vuoksi sopeutuminen onkin melko helppoa. Tuloerot näkyvät selkeästi katukuvassa päivittäin, ja heti Stellenboschin keskusta-alueen ulkopuolella levittäytyykin laajoja slummien tapaisia townshipeja. On hyvä välttää näitä alueita sekä pimeällä kulkemista yksin, mutta yliopisto ja opiskelijajärjestöt järjestävät erilaisia mahdollisuuksia päästä vierailemaan township-yhteisöissä ja osallistumaan vapaaehtoisprojekteihin. Vapaaehtoistyö muodossa tai toisessa auttaa laajentamaan omaa kuvaa Etelä-Afrikasta ja sen moninaisuudesta. Myös paikallisia uutisia kannattaa seurata, sillä ajankohtaisilmiöitä sovelletaan laajalti myös opinnoissa.

Stellenbosch on aito opiskelijakaupunki. Lukukauden alussa kadut, ravintolat ja baarit ovat täynnä elämää, bileitä, tanssia ja tapahtumia. Lomia kohden, opiskelijoiden lähdettyä kaupungin ilme kuitenkin muuttuu hiljaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Näinä aikoina on erityisen suositeltavaa kulkea ulkona vain valoisalla ja silloinkin ryhmissä. Aikanani raportoitiin yhden paikallisen opiskelijatytön sieppaus ja murha sekä useita kidnappausyrityksiä. Turvatoimia toki kiristettiin ja valmiutta kohotettiin heti näiden seurauksena, mutta erityisesti suomalaisen mentaliteetin saattaa olla vaikea omaksua “rajoitettua vapautta” ulkona liikkumisessa tai jatkuvaa selustan tarkkailua. Onneksi paikalliset ovat yleisesti erittäin ystävällisiä ja välittäväisiä – kaikilta kysytään miten he kulkevat kotiin, kuka tulee hakemaan ja mistä ja Uber-kuskitkin jäävät mielellään odottamaan kunnes olen päässyt ovesta sisään asti.

Julkisten liikennevälineiden puuttuessa Uber on kenties yleisin liikkumisväline. Suomeen nähden se on erittäin edullinen, ja etenkin Stellenbochin sisällä paikasta toiseen pääsee 1-2:lla eurolla. Stellenboschista Kapkaupunkiin pääsee noin 30 eurolla. Vaihtoehtoisesti voi kulkea junalla, mutta vain ryhmässä tai vähintään toisen ihmisen kanssa.

Stellenbosch on kuuluisa lukuisista viinitiloistaan ja omavaraisena maana paikallinen ruoka on todella hyvää ja hinta-laatusuhde on suurimmaksi osaksi erinomainen. Poliittisen epävakauden vuoksi randin kurssi putosi aikanani siten, että ulkona syöminen ja eläminen yleisesti muuttui euroihin nähden entistä edullisemmaksi. Ruoka on todella tuoretta ja hyvää, ja kasvissyöjiäkin otetaan enenevissä määrin huomioon erilaisilla vaihtoehdoilla. Klubit ja baarit ovat Stellenboschissa auki vain aamukahteen asti, ja muutenkin kaupat sulkevat Suomeen nähden melko aikaisin. Sitä vastoin arki alkaa jo aikaisin heti auringon noustessa – ei ole epätavallista törmätä lenkkeilijöihin ja työmatkailijoihin jo aamuviideltä.

Vaihtokertomus, Università degli Studi di Padova, syksy 2016

Maatalous-metsätieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Italia oli yksi suosikkikohteistani, joita mietin erasmusvaihtoani varten. Padovan yliopisto pisti silmään sen historian ja sijainnin takia. Se on Italian toisiksi vanhin yliopisto ja se sijaitsee lähellä Venetsiaa, lisäksi se on lyhyen junamatkan päässä myös Veronasta, Milanosta ja monesta muusta mielenkiintoisesta kohteesta Italian ulkopuolellakin.

Sain ensin tiedon yliopistoltani, että pääsin Padovaan vaihtoon ja pian perässä tuli Padovan yliopistolta vahvistus vaihtopaikan saamisesta. Ennen lähtöäni vaihtoon tulostin varalta kaikki paperit, mitä olin omalta ja vaihtoyliopistoltani saanut. Ajattelin että se helpottaa, jos papereita tarvitsee ja niiden tulostaminen olisi vaikeaa tai kallista Italiassa. Tarvittavia täytettäviä papereita tuli kuitenkin koko ajan lisää, muun muassa koska muutin ”learning agreementiä” Italiassa, eli vaihdoin kursseja paikan päällä siitä, mitä olin aluksi ajatellut ottavani. Kuitenkin sekä tulostus, papereiden saanti (koulujen sivuilta netin kautta muun muassa) ja kurssien muuttaminen olivat kaikki helppoja operaatioita.

Byrokratiasta pari sanaa

Suomen päässäkin vaihtoon lähdössä saa käydä aikamoista paperisotaa, joten pelkäsin jo valmiiksi kaikkea sitä paperimäärää, joka italiassa minua odottaisi. Saavuttuani Padovaan ensimmäisinä tutustumispäivinä saimme ohjeet ”sinisestä kansiosta”, jonka saisimme ja josta löytyisi lähes kaikki vaihtoa varten tarvitsemamme dokumentit. Ne tuli hakea yhdestä kohteesta, täyttää ja palauttaa ensimmäisenä oman kampuksen tutustumispäivänä. Kaikki ei ollut niin selkeää kuin voisi toivoa, mutta ohjeita sai netistä, ensimmäisenä tutustumispäivänä paikalla olleilta opettajilta, omalta kampuksen ”buddylta”, eli omalta määrätyltä tutorilta… Eli apua tarvitessa kyllä sai kun osasi kysyä.

Asuminen

Aloin etsimään asuntoa heti kun sain tiedon, että pääsen opiskelemaan Padovaan. Löysin asunnon nopeasti Erasmusu.com nettisuvulta, jossa yksityiset kodinomistajat etsivät alivuokralaisia. Löysin ihanan asunnon, joka oli pyörällä 10 minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Asunto oli kaksikerroksinen, jonka yläkertaa vuokrasin. Minulla oli oma kylpyhuone ja makuu- sekä olohuone, alakerran keittiön jaoin vuokranantajani kanssa. Vuokra oli aika korkea, kuitenkin pyörän lainaaminen kuului siihen. Moni muu opiskelija osti itselleen pyörän vaihtonsa ajaksi ja myi lopussa pois. Padova on sen verran pieni, että pyörällä pääsi liikkumaan kaupungissa kaikista nopeimmin ja vaikka metsätieteellinen tiedekunta, jossa opiskelin, sijaitsi Legnarossa lähellä Padovaa, sinnekin pyöräili noin puolessa tunnissa.

Kuva: Linnea Iskanius

Opiskelu ja opetus

Ennen vaihtooni lähtöä kävin läpi Padovan yliopiston englanninkielisiä kursseja ja valitsin sieltä sellaisia, mitkä kuulostivat hyviltä. Koska en varsinaisesti tarvinnut kursseja tutkintoani varten, en valinnassa ollut turhan tarkka. Ajattelin ensin, että otan vain niin paljon noppia kuin on tarvis tehdä vaihdossa, mutta lopulta Italiaan päästyäni innostuin kurssimahdollisuuksista niin paljon, että tein siellä sivuaineen ja vielä yhden ylimääräisen kurssin siihen päälle! Tosi tarina!

Opiskelin yliopistossa kursseja niin metsätieteellisestä tiedekunnasta kuin myös Italian viini – ja ruoka maisteriohjelmasta. Tämä jälkimmäinen on oikea aarre!! En edes tajunnut kurssi-infoja netistä ennen vaihtoa lukiessani, kuinka hauska maisteriohjelma oli kyseessä. Muun muassa matkat viinitehtaille ja viinitiloille, viinimaistelu ja tutustuminen viininviljelyyn oli mahtavaa ja niin mielenkiinoista. Reissuilla tutustui myös kurssikavereihin paremmin. Myös tavanomaisempi opiskelu koulun penkillä oli muutamia poikkeusluentoja ja – luennoitsijoita huomioimatta mielenkiintoista ja opetustaso oli hyvä.

Italiassa on käytössä paljolti suulliset kokeet ja esitelmät luokan edessä. Tämä tuntui aluksi pelottavalta ja oli jopa yksi syy, miksi mietin kahdesti haluanko Italiaan vaihtoon ollenkaan. Kuitenkin esitelmät olivat lopulta vain hyvä tapa tutustua porukkaan, kun oli kyse ryhmätöistä, sekä esiintymistilanteiden kohtaamiseen ja esiintymiskammon ylittämiseen. Myös suulliset kokeet eivät ole arvostelultaan niin tiukkoja kuin kirjalliset saattoivat olla, mutta luennoitsijoista riippuen silti hieman ahdistavia. Itselläni kokemukset olivat niistä ihan positiivisia, mutta huhuja kuulin ”etkö sinä tätäkään osaa” luennoitsijoista. Kirjalliset kokeet olivat yllättävän työläitä, eli kyllä niihin opiskella piti, mutta koska itse aiheista niin pidin, läpipääseminen ei ongelma ollut.

Pitää kuitenkin mainita, että kuten varmasti kaikissa yliopistoissa, Padovassakin kokeista ja kursseista osa oli todella helppoja ja osa sitten todella työläitä. Eräs kurssini käsitteli helppoja aiheita kuluttajakäyttäytymisestä. Kurssin aikana piti tehdä yksi helppo ryhmätyö, luennot olivat lähinnä keskustelua omista kokemuksista ja kurssin tentti oli lyhyt suullinen koe, jossa oli muutama yleispätevä kysymys kuluttajista. Loppuarvosana oli paras mahdollinen varmaankin kaikilla kurssilaisilla.

Arvostelu on Italiassa erikoinen. Kokeesta saa pisteitä asteikolla 0-30, ja 18 tarvitaan vähintään, että tentistä pääsee läpi. Osa luennoitsijoista antoi pienellä panostuksella ~26 pistettä, mutta työläimmillä kursseilla aikaa sain käyttää opiskeluun, että edes parikymmentä pistettä sain. Suulliset kokeet voivat siis tässä olla helpompia, sillä luennoitsija saattaa avittaa kysymyksen vastaamisessa vihjeillä.

Kuva: Linnea Iskanius

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Opiskelijaelämä oli todella hauskaa Padovassa. Vaihto-opiskelijoille järjestettiin jatkuvasti ohjelmia ja matkoja, joille pääsi suhteellisen edullisesti. Ensin tuli hankkia kortti opiskelijajärjestöltä, joka haettiin ja maksettiin (10-20 euroa muistaakseni) järjestön tiloista Padovan keskustasta ja sen hankittuaan pääsi osallistumaan monenlaiseen ohjelmaan. Matkoja tehtiin muun muassa Veronaan ja Venetsiaan, joulun alla oli joulureissu monen kaupungin välillä ja tammikuussa oli laskettelureissu Alpeille. Myös ihan Padovassa järjestettiin viininmaistelua ja baarikierrosta ja vaikka mitä muuta. Jos vain yhtään yritti etsiä seuraa ja ohjelmaa, sitä todella löysin. Ja porukka oli todella mukavaa siellä.

Italiassa eläminen on hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta saksalaiset kaverini päivittelivät miten kallista kaikki oli. Salikortti, jonka hankin, oli Suomen hintoihin verrattavissa ja samoin julkinen liikenne. Minun vuokrani oli myös hyvin suuri, mutta toisaalta asuntoni oli kooltaan suuri ja ei mikään opiskelija-asuntola. Opiskelijoiden innoksi kuitenkin juominen ja ulkona syöminen on suhteellisen edullista.

Minulle sattui Italiassa onnettomuus, jossa jouduin ambulanssilla yhteen paikallisista sairaaloista (miten niin pieneen kaupunkiin tarvitaan niin monta sairaalaa, on se kysymys…) ja siellä minulla otettiin röntgenkuvat jaloista. Kielimuuri sairaalassa oli suuri, italiantaitoni ei riitä sairaalakeskusteluun eikä riitä myöskään heidän englantinsa. Kuitenkin kun kyseessä oli EU-maa ja vakuutukseni oli kunnossa, sain hyvää hoitoa ilmaiseksi ja pääsin kotiin paikatun varpaan sekä paperipinon kanssa.

Padovassa minulle ei kertaakaan tullut turvatonta oloa eikä minulla ollut huonoja kokemuksia turvallisuuteen liittyen. Kävelin esimerkiksi kerran yöllä kaupungin halki opiskelijajuhlien jälkeen, eikä vastaan tullut mitään, mikä olisi jäänyt pelottamaan. Kuitenkin on hyvä hieman tietää missä päin kaupunkia kävelee, Padovassa muun muassa rautatieaseman lähellä oli hieman rauhattomampaa. Varastelusta kuulin juttua parilta vaihtarikaverilta, toiselta varastettiin kännykkä kädestä keskellä kirkasta päivää ja toiselta oli yön aikana varastettu pyörä. Pyörässä pitää olla hyvä lukko ja siihen ei kannata jättää mitään valoja tai kelloa tai vastaavaa, ne viedään ihan varmasti jossakin vaiheessa päiväsaikaankin.

Suosittelen ainakin jonkinlaista budjetointia vaihtoon lähtiessä. Itse vaikka olin laittanut rahaa säästöön ennen matkaani, jouduin loppupäässä vaihtoani elämään hyvinkin senttiä venyttäen. Alussa innostui vaan matkustamaan ja käyttämään ulkona käymiseen koko ajan hieman liikaa, lopussa se kostautui. Enpä silti kadu mitään reissuja mitä tein. Kieltä kannattaa myös opetella edes ihan hieman, sillä jopa opiskelijakaupungissa kävin monessa kahvilassa ja kaupassa, joissa englannin kielellä ei meinannut pärjätä. Edes perusfraasit ja muutama käytännön sana vievät pitkälle.

Kaikenkaikkiaan vaihtokokemukseni oli mitä parhain! Käteen jäi kokemuksia ja suhteita, joita en ikinä unohda. Italia ja Padova kohtelivat minua niin hyvin. Etenkin se tuli positiivisena yllätyksenä, miten paljon paikallisia kavereita tein. Olin kuullut etukäteen, että vaihdossa usein tutustuu vain muihin vaihto-oppilaisiin, mutta ainakaan minun tapauksessani tämä ei ollut totta ollenkaan. Sanoisin että ainakin itselleni parasta vaihdossa oli ”tauko” omasta arjesta ja opiskeluista, kaikki tuntui niin uudelta kun vaihtoi hetkeksi maisemaa.

Kirjoitin blogia matkani ajan ja lisäilin sinne erityisesti paljon kuvia matkoiltani. Saa käydä vilkaisemassa osoitteessa hattunialla.blogspot.fi.

Vaihtokertomus, Universiteit Gent, syksy 2016

Kasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Hakeminen Gentin yliopistoon oli mielestäni helppoa. Hakemus sisälsi ohjeistuksen mukaan listauksen kursseista, jota olin suunnitellut suorittavani vaihdon aikana. Lisäksi hakemukseen tuli liittää motivaatiokirje, sekä hakemuspaperit. Mikäli jokin asia mietityttää hakuprosessissa, suosittelen olemaan yhteydessä joko Gentin yliopiston henkilökuntaan, tai Helsingin yliopiston henkilöstöön. Hakemuksen lähetettyäni asiat etenivät omalla painollaan, sillä sain vastaanottavalta yliopistolta tietoa käytännön asioista liittyen niin asumiseen, julkiseen liikenteeseen kuin myös terveydenhuoltoon. Mikäli haluat tietää näistä asioista lisää jo ennen kyseisen viestin saamista, löytyy samat tiedot myös yliopiston nettisivuilta.

Saapuminen maahan

Matkustin Belgiaan jo muutamaa päivää ennen orientaatioviikon alkua (Welcome days). Yövyin yhden yön Brysselissä ja kaksi yötä Gentissä, sillä halusin päästä tutustumaan maahan jo ennen varsinaisen ohjelman alkamista. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo ei ole välttämätöntä, mutta ehdin kierrellä molemmissa kaupungeissa ja tutustuin muutamaan muuhun matkailijaan. Lisäksi sain hoidettua ilmoittautumisen yliopistolle. Welcome days-päivien aikana opastetaan kurssi-ilmoittautumisessa, sekä muissa käytännön asioissa. Oasis-järjestelmä tuotti monelle ensin harmaita hiuksia, mutta yhdessä hommat saatiin hoidettua. Tiedekuntani vastaava opintoneuvoja oli aina valmiina auttamaan ja palveli kaikkia vaihto-opiskelijoita erityisen auttavaisesti.

Asuminen

Hain asuntoa Yliopiston vaihto-opiskelijoille tarkoitetusta asunnosta heti samana päivänä, kun ilmoittautuminen aukesi. Uskoisin, että kaikki henkilöt jotka toimivat näin, saavat asunnon. Taloja on yhteensä neljä kappaletta vierekkäin ja ne on rakennettu samaan aikaan. Varustelutaso on siis samanlainen. Jokaisella on oma kylpyhuone ja huone, mutta keittiö jaetaan muiden opiskelijoiden kanssa. Itse koin tämän positiivisena asiana, sillä keittiössä tui tutustuttua uusiin ihmisiin. Lisäksi jokaisella on oma jääkaappi huoneessa, joten ruoat eivät pääse katoamaan parempiin suihin.

Asunnoissa käy aika ajoin tarpeen mukaan omat järjestyksenvalvojat, lisäksi samalla kadulla päivystä ”housing officen” henkilökunta, johon voi olla tarpeen vaatiessa yhteydessä. Kaikin puolin voin suositella tätä asumisvaihtoehtoa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit kestävät Gentin yliopistossa koko lukukauden ja ne huipentuvat niin sanottuun tenttikuukauteen. Itselläni kaikki tentit ajoittuivat tammikuulle. Tentit ovat joko suullisia tai kirjallisia, tai mahdollisesti jopa näiden yhdistelmiä. Suosittelen lukemaan tentteihin kunnolla, sillä itselläni oli muutama opiskelukaveri, jotka eivät läpäisseet tenttejä. Myös belgialaiset ottavat tentit tosissaan ja aloittavat lukemisen jo hyvissä ajoin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen hankkimaan pyörän ”Studenten mobilityn” kautta. Hinta on edullinen ja pyörän laatu on taattu. Pyörä kannattaa hankkia kuitenkin tässä tapauksessa mahdollisimman pian, sillä pyöriä ei riitä kaikille. Hintataso Belgiassa on mielestäni hieman edullisempi kuin suomessa. Ostoksia tehdessä on hyvä huomioida, että kaupat ovat sunnuntaisin kiinni (myös ruokakaupat). Mikäli olet kiinnostunut matkailusta, suosittelen ostamaan Go Passin, jonka hinta on 50 euroa alle 26-vuotiaille. Tämä passi pitää sisällään 10 matkaa, eli yksi matka on 5e. Voit matkata kyseisellä lipulla yhden junamatkan, esimerkiksi eri kaupunkien välillä (matkan pituus ei vaikuta hintaan). Myös lentojen hinnat ovat edullisempia, kuin Suomessa.

Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, kevät 2017

Käyttäytymistieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin lähteä vaihtoon vasta tammikuussa kevätlukukaudeksi 2017, mutta hyväksymistieto tuli jo hyvissä ajoin alkukeväästä 2017. Tämä siis siksi, että samaan aikaan ilmoitetaan kaikki seuraavat lähtijät ja syksyn lähtijöille tieto olikin hyvä saada tähän kohtaan. Oli siis hyvin aikaa järjestellä, miettiä ja suunnitella kaikkea. Jopa niinkin kauan, että välillä sitä unohtikin, että lähtö on tulossa! En muista mitään sen ihmeellisempää hässäkkää vaihtoasioiden hoitamisessa, mutta totta kai itselle vieraan yliopiston sivujen käyttö, tiedon löytäminen ja tuntemattomien ihmisten kontaktoiminen vie oman aikansa. Kaikki kuitenkin järjestyi hyvin ajoissa ja tukea sai myös paljon Facebook ryhmästä, johon kaikki uudet vaihtarit saivat kysyä pääsyä. Eniten käytin aikaa asuntoasioihin, mutta palaan siihen myöhemmin!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Norjassa oli hyvin helppo asioida suomalaisena. Missään kohtaa vaihtoani en joutunut setvimään mitään ja yliopistolla tehtiin juuri ne asiat, mitkä oli etukäteen kerrottu. Yllätyksiä en siis saanut vastaan kertaakaan, vaikka sellaisiin olin varautunut… Erilaisten tuutorien tuki oli myös erittäin tärkeää ja heiltä sainkin paljon apua. Piti vain seurata ja tehdä perässä 🙂 Maahan tuleminen oli myös järjestetty hyvin: alkutapaaminen oli jo päärautatieasemalla, josta tultiin hakemaan ja opastamaan esimerkiksi matkakortin hankintaan.

Asuminen

Eli asunnon hankintaan käytin eniten aikaa ennen lähtöäni. Oslossa on hyvin paljon erilaisia opiskelijasuntoloita ja alueita, joista voi ”valita”. Näihin kannattaa tutustua ja heidän nettisivuiltaan löytyy hyvin kattavasti tietoa alueista ja siellä olevista taloista. Voitkin hakea asuntoa hyvin laajasta skaalasta eri ”tasoisia” asuntoja. Hyvissä ajoin kannattaa myös olla liikkeellä, koska asuntoja hakee moni. Kuitenkin, jos olet noudattanut ohjeita ja olet hakenut asuntoa ajoissa, sinulle taataan asunto. Itse päädyin hakemaan ihan tavallista yhtä huonetta soluasunnosta. Hinnat ovat aika kovia jopa suomalaiselle, joten jätin esimerkiksi oman vessan suosiolla vaihtoehtojen ulkopuolelle. Tulin kuitenkin melko ensimmäisten joukossa maahan ja asuntojen avaimia hakiessa, sain vielä mahdollisuuden kuulla kahdesta erilaisesta talosta hakemassani opiskelijakylässä, joista toinen oli juuri remontoitu ja toinen vanhempi. Päädyin remontoituun ja en katunut valintaani, vaikka hinta olikin hieman korkeampi 🙂

Opiskelu ja opetus

Itselläni oli hyvin suunniteltu, mitä kaikkea haluan vaihdossani opiskella. Päädyin kuitenkin ottamaan yhden kurssin pois, mutta tämä muutos oli helppo hoitaa niin kohteessa, kuin kotiyliopiston puolella. Opetus oli hyvin samantyylistä kuin Suomessa, ehkä hieman enemmän keskustelevaa, mutta tämä voi riippua ihan opiskeltavasta aineestasi. Kurssit sujuivat kuitenkin hyvin omalla painollaan ja yliopisto tarjosi hyvät puitteet kaikille. Tenttimiskäytännöt poikkesivat kuitenkin paljon siitä, mihin olin Suomessa tottunut. Niistä kuitenkin informoidaan hyvin, vaikka hieman kummeksuin, kuinka erikoisesti pitää jokin järjestää 🙂 Kokemus tämäkin!

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Opiskelijaelämä on hyvin rikasta Oslossa ja varmasti myös muualla Norjassa. Oli mukana kokea jotain erilasta, mihin oli Suomessa tottunut, vaikka oletin ensin sen olevan samanlaista. Itse kampuksella on paljon opiskelija ”pubeja” ja tekemistä riittää jokaisessa opiskelijakylässäkin! Näissä myös hintataso ei ole liian korkea, joten kaikki tapahtumat ovat hyvin suosittuja paikallistenkin mielestä. Muuten vapaa-ajalle kyllä löytää helposti tekemistä! Monet Norjaan tulevat haluavat nähdä sen luontoa ja siten kierrellä useassa kaupungissa. Näihin reissuihin on helppo lähteä mukaan tai vaikka järjestää itse pienemmällä porukalla retki! Itse kävin tuon noin puolen vuoden aikana Bergenissä, Stavangerilla ja Hållissa. Hyviä ja ikimuistoisia reissuja kummatkin! Psst, lentoliput ovat Norjan sisällä hyvin edullisia 🙂

Käytännön vinkit arjen tueksi ja yleisestä hintatasosta

Niin kuin tulikin jo ilmi esimerkiksi asumisessa ja opiskelijaelämän kohdalla, Norja ei ole edullisin maa asua. Itse säästin tätä varten noin 2500 euroa, jotta jokaiselle kuukaudelle olisi hyvin ylimääräistä opintotuen ja stipendin jälkeen. Tätä suosittelen kaikille, jotka Norjaa harkitsevat. On paljon mukavampi olla vaihdossa, kun tietää, että pärjää ja on suunnitellut vähän asioita etukäteen!

Itselläni arki alkoi rullamaan heti, kun olin saanut tavarani purettua kaappiin ja tutustunut asuntooni. Hyvät suhteet myös kämppiksiin auttavat mukavan arjen luomisessa ja pakko sanoa, että näidenkin kohdalla kävi hyvä tuuri! Moni asia on omasta asenteesta kiinni ja viimeistään tässä kohtaa, on hyvä mennä oman mukavuusalueenkin ulkopuolelle, niin kaikki käy helpommin! Kaikille meille tulee omat kokemuksemme, mutta uskon meidän fiiliksiemme olevan enemmän tai vähemmän samanlaisia alussa, joten uusien ystävyyssuhteiden luominen ei ole koskaan ollut helpompaa 🙂

Jos jotain asiaa kadun vähän, on se, että olin vain puoli vuotta… 🙂

Toivotan kaikille ihania vaihtokokemuksia ja avointa mieltä! Tämä mahdollisuus kannattaa ottaa ja nauttia!