Category: Vaihtokertomuksia Euroopasta

Posted on

Vaihtokertomus Università degli studi di Milano (La statale), kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi sujui ongelmitta. Sen jälkeen, kun olin saanut yliopistolta päätöksen nominoinnista ja ottanut paikan vastaan, yliopisto lähetti tietoni Milanoon. Ei mennyt kauaa, kun sain sieltä vastauksen ja ohjeet paikallisen haun tekemiseksi. Käytännössä tämä tarkoitti yhden lomakkeen täyttämistä. Lomakkeella ilmoitettiin saapumis- ja lähtöpäivät ja valittiin samalla haluaako yliopiston asunnon vai ei ja haluaako osallistua italiankielen kursseille ja jos niin, mille tasolle. Tästä olisiko ollut kuukauden päästä tuli vahvistus vaihdosta, yliopiston käyttäjätunnukset, todistus opiskelijastatuksesta ja Erasmus-vaihdosta ja tarkemmat ohjeet asunnon hankkimiselle.

Asunnon hankkiminen käytännössä tarkoitti sähköpostin lähettämistä asuntoyksikköön, josta tuli tarkemmat ohjeet ja linkki asunnonvalintasivulle. Tänne sivulle kirjauduttiin yliopistolta saamilla tunnuksilla, valittiin asuntola ja hyväksymisen jälkeen asunnon numero tuli välittömästi järjestelmästä. Päivämäärät siirtyvät hakemuslomakkeelta. Tästä tuli vahvistus sähköpostiin ja ohjeet ensimmäisen kahden kuukauden vuokran maksamiselle. Samalla sain sähköpostiini asuntolan sisäänottokirjeen (Lettera d’ammissione), jolla sain avaimet asuntolaan.

Tämän jälkeen tehtäväksi jäi enää ostaa menolento, tehdä osoitteenmuutokset ja -siirrot, tehdä tarvittavat ilmoitukset Kelalle, järjestää oman asunnon kohtalo vaihdon ajaksi ja järjestellä matkavakuutus. Yliopisto edellyttää vakuutuksen olemassaoloa. En osaa sanoa tarkoittaako tämä sitä, että riittäisi, että ilmoittaa kuuluvansa Suomen sosiaaliturvaan vai tarkoittaako tämä erillistä matkavakuutusta. Minulla joka tapauksessa oli erillinen matkavakuutus, samoilla ehdoilla kuin mille tahansa muullekin matkalle.

Pakkaamisen aloitin edeltävänä viikonloppuna. Pakkasin ensin olennaisimmat, jonka jälkeen punnitsin laukun ja totesin, että sinne mahtuu vielä vaikka mitä ja otin sitten muutamia kirjoja ja muita ei niin oleellisia asioita. Monta asiaa jätin myös sen varaan, että ostan paikanpäältä. Näitä oli mm. keittiötarvikkeet.

Mukaan tulee ottaa useita passikuvia paperisessa muodossa! Itsellä oli sellainen perus 6 kpl paketti ja se riitti hyvin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Milanoon saavuttuani suuntasin ensin kentältä keskustaan. Saavuin junalla päärautatieasemalle ja suuntasin heti ensimmäiseksi ATM Pointille eli paikallisen HSL:n palvelupisteelle hankkiakseni matkakortin. Näytin saamaani todistusta, jolla sain opiskelijastatuksen itselleni. Lomakkeiden täyttämisen jälkeen sain kortin heti mukaani, jolla oli opiskelijan kuukausilippu. Lippu maksaa 22€ kuukaudessa ja kelpaa koko Milanon urbaanin alueen (erittäin laaja keskusta) matkoihin.

Tästä jatkoin julkisilla kulkuvälineillä ja uudella hienolla kuvallisella matkakortillani kohti asuntolaa. Tänne päästyäni annoin heille lettera d’ammissionen ja lisäksi näytin henkilötodistuksen ja annoin yhden passikuvan liitettäväksi heidän arkistoonsa.

Minulle oli seuraavalle päivälle varattu tapaaminen yliopiston Erasmus-koordinaattorin kanssa. Tämä oli ilmeisesti vain muodollisuus sillä tapaaminen kesti n. 5 minuuttia ja sain opiskelijakorttini mukaan, jota tarvitaan erittäin harvoin.

Byrokratia oli toisin sanoen todella yksinkertaista. Joissakin paikoissa kysytään codice fiscalesta. Tämä veronumero on paikallinen henkilötunnus. Itse pärjäsin jättämällä kaikki kohdat tyhjiksi, joissa tätä kysyttiin (esim. matkakorttihakemus). Tämän saa hankittua etukäteen joko Italian suurlähetystön kautta tai sitten ilmeisesti paikallisista väestökirjanpitotoimistoista (Anagrafe).

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa soluasunnossa. Minulla oli oma huone ja kaksi kämppistä. Jaoimme keittiön ja kylpyhuoneen. Asuntolassa oli lisäksi pyykkitupa, jossa on pesukoneita ja kuivausrumpuja, joiden käyttö maksaa 1€/kone/kerta. Lisäksi asuntolassa on tv-huone, opiskeluhuone/”kirjasto” ja kahvi- ja välipala-automaatti.

Asuntolassa on 24h vastaanottovirkailija, jolle mm. jätetään avaimet lähtiessä ulos ja tämä vastaanottaa myös tulevan postin. Vastaanotossa on lisäksi mahdollisuus tulostaa ja kopioida.

Asuntolaan saa tuoda vieraita korkeintaan kaksi kerrallaan. Nämä tulee kirjata vastaanotossa olevaan rekisteriin ja heidän tulee jättää jotain pantiksi, jotta he lähtevät pois vierailuaikojen puitteissa. Vieraita sai olla kello 9 ja puolenyön välillä. Yöksi ei siis esimerkiksi saa jäädä.

Vuokra maksetaan kortilla ja linkki tätä varten tulee kuukausittain yliopiston sähköpostiin. Mikäli valitsee toisen vaihtoehdon, joka on tarjolla (tilillepanolomake), vuokra pitää käydä maksamassa käteisellä pankin konttoriin. Mukaan pitää ottaa tulostettu lappu.

Kuva huoneesta

Opiskelu ja opetus

Opiskelu on melko paljon rennompaa kuin Suomessa. Milanossa ei ole jaksoja vaan samoja kursseja opiskellaan koko kevät. Opetus tapahtuu ympäri Milanoa. Oikeustieteellisen opinnot tapahtuivat pääasiassa yliopiston päärakennuksella Via Festa del Perdonolla. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun varaa asuntolaa.

Luennot olivat n. 1,5 tunnin mittaisia pääosin. Aika on ilmoitettu kahtena tuntina (esim. 12.30-14.30), mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luento päättyy klo 14 ja alkaa kun opettaja tulee. Italiassa on erittäin yleistä, että opettaja tulee myöhässä (parhaimmillaan 35 min). Jotkut opettajat pitävät luentonsa kuitenkin tappiin eli ilmoitettuun loppumisaikaan saakka.

Materiaalit tulivat saataville Ariel-alustalle. Alussa englannin aksenttiin tottuminen vei hetken, mutta sen jälkeen luentojen seuraaminen oli helppoa. Toki uutta termistöä tuli valtavasti. Opetusmenetelmät vaihtelevat hirveästi opettajasta riippuen. Oli enemmän ja vähemmän osallistavaa. Lisäksi vierailevia professoreja oli runsaasti. Luennoilla on lisäksi läsnäolopakko 60-80%:iin saakka.

Yhden kurssin loppukoe oli 10-20-sivuinen essee, jota voi kirjoittaa koko kurssin ajan, yhdellä kirjallinen koe, kahdella suullinen koe. Suulliset kokeet ovat pääsääntö Italiassa.

Italian kielen opetus tapahtui iltaisin kahtena päivänä viikossa. Ennen opetuksen alkamista opiskelijoille teetettiin tasokoe, jonka perusteella opiskelijat jaettiin ryhmiin. Opetus meillä perustui todella vahvasti siihen millä tasolla opiskelijat olivat ja mitä kukin osasi tai ei osannut. Lopussa on tasokoe, jolla katsotaan, onko opiskelija oletetun mukaisesti siirtynyt seuraavalle kielen osaamisen tasolle. Itse olin tasolla A2 ja opetus tapahtui italiaksi.

Kuva yliopistolta

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italiassa englannin kielen osaaminen on melko kiven alla. Milanossa kuulemma puhutaan parasta englantia. Italian kielen osaaminen ei ole muodollinen edellytys, mutta suuri suositus. Asuntolassa henkilökunta ei puhu englantia lähes ollenkaan ja suurin osa ilmoituksista seinillä on italiaksi. Moni käytti Google Translateria tarvittaessa kommunikoinnissa henkilökunnan kanssa.

Ennen lähtöä saat lisäksi viestiä ESN:ltä (Erasmus Student Networkilta). Tähän kannattaa liittyä, sillä jäsenkortilla saa paljon alennuksia ja muita etuja. ESN:n toimintaan kannattaa muutenkin osallistua aktiivisesti. He tarjoavat kaikkea biletyksestä aina kaupunkikierroksiin ja muihin akateemisempiin tapahtumiin. Lisäksi heidän kauttaan voi hankkia itselleen ESN Buddyn. Tämä on eräänlainen henkilökohtainen tutori, jonka kanssa voi harjoitella italian kieltä, kysyä neuvoa missä vaan paikallisessa ongelmassa. Itse harjoittelin Buddyni kanssa italiaa ja lisäksi kysyin neuvoja mm. luokkahuoneiden löytämisessä ja Italian yleisten julkisen liikenteen lakkojen merkityksestä.

Tarkista puhelinliittymäsi ja nettisi toimivuus Italiassa. Itselle riittii hyvin Suomen liittymä enkä tarvinnut paikallista liittymää. Sama asia oli pankin suhteen. Kansainväliset pankkikortit (Visa, Mastercard ym.) hyväksytään monessa paikassa, mutta silti käteistä olisi hyvä olla aina mukana.

Italia varmasti on mielenkiintoinen kohde lähteä vaihtoon! Italiasta lähtee kokemusta rikkaampana ja näkee maailmaa ja etenkin Suomen erilaisessa valossa!

Kuva Milanon Duomon katolta

Posted on

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, kevät 2019

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Kun marraskuussa 2018 sain varmistuksen hyväksymisestä Bergenin yliopistoon, olin hyvin iloinen ja helpottunut. Tähän asti oli kaikki Helsingin yliopiston puolelta toiminut kätevästi ja nopeasti – olinhan aloittanut hakuprosessini jo maaliskuussa samaisena vuonna. Saatuani hyväksymissähköpostin Bergenistä oli kuitenkin vielä odotettava joulukuun puoleenväliin asti, sillä vasta silloin sain varmistuksen kurssipaikoista. Joulukuussa liityin myös Bergenin vaihto-opiskelijoille tarkoitettuun Facebook-ryhmään, jossa sai hyvin vertaistukea jo ennen lähtöä.

Kaikki byrokratia sekä Helsingin että Bergenin päässä toimi saumattomasti. Joissain tilanteissa olin epävarma jostain (esimerkiksi millä kielellä voisin kirjoittaa tentit, kun opiskelin kurssit norjaksi), mutta tilanteet selvisivät heti, kun vain viitsi kysyä ja selvittää. Vastauksen sai aina nopeasti.

Byrokratian suhteen Pohjoismaat ovat helppoja vaihtokohteita, sillä Suomesta vaihtoon lähtevän ei tarvitse tehdä paikan päällä oikeastaan mitään byrokratiaan liittyvää. Norjaan tullessani ei minun siis tarvinnut ilmoittautua poliisille eikä kaupungin asukkaaksi. Asiaan vaikutti myös tietysti se, että oleskelun kesto oli alle kuusi kuukautta. Ennen vaihtoa minun tarvitsi ainoastaan ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle vaihdosta ja hakea ulkomaan opintotukea ja asumistukea, sekä ilmoittaa postille ja maistraatille osoitteen muutoksesta. Olin myös tehnyt opintosuunnitelman etukäteen valmiiksi ennen vaihtoon lähtöä ja saanut sen hyväksyttyä sekä Helsingin että Bergenin päässä.

Asunnon löytämisen suhteen kaikki sujui erittäin helposti. Kun on saanut hyväksynnän opiskelupaikasta Bergenin yliopistossa, saa automaattisesti myös takeen asumisesta. Vaihtoehtoja löytyi paljon, ympäri Bergeniä. Itse päädyin valitsemaan vaihtoehdoikseni kolme soluasuntoa keskustasta. Onnekseni sain ensimmäisen toiveeni! Pelkäsin etukäteen, että asuminen Norjassa tulisi maan hintatason takia hyvin kalliiksi, mutta yllätyin tämän suhteen positiivisesti. Bergenin yliopiston opiskelijajärjestön tarjoamat opiskelija-asunnot oli hinnaltaan opiskelijalle sopivat, ja itseasiassa maksoin solustani vähemmän Bergenissä kuin mitä maksoin kimppakämpästä Helsingissä.

Ostin lentolippuni Bergeniin vasta, kun olin saanut viimeisenkin vahvistuksen vaihtoon lähtemisestä. Näin jälkeenpäin mietittynä tämä oli ehkä osaltani pieni virhe, sillä lentolippu oli kaksi viikkoa ennen lähtöä ostettuna hyvinkin kallis. Mukaan pakkasin yllättävän vähän vaatteita (sen verran kuin yhteen matkalaukkuun mahtui), lakanoita ja pyyhkeitä, kenkiä sekä tavaroita, joita käytän opiskellessa.

Vaihtokohteessa

Lukukausi Bergenissä (ja Norjassa ylipäätään) alkaa melko aikaisin uudenvuoden jälkeen, joten lensin vaihtokohteeseeni jo 3. tammikuuta. Heti seuraavana päivänä oli yliopiston yhden päivän perehdytys, joka oli yhteinen kaikille Bergenin yliopiston uusille vaihto-opiskelijoille. Jo täällä pelkoni yksinjäämisestä karisi, sillä kaikki oli hyvin helposti lähestyttäviä. Siis jo toisena päivänäni uudessa maassa sain uusia ystäviä, josta olin ja olen todella iloinen.

Oltuani aikaisemman lukukauden tuutorina Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, olin yllättynyt, ettei Bergenissä ollut minkäänlaista tuutoritoimintaa vaihtareile. Yliopiston puolelta ei muutenkaan järjestetty ohjelmaa opiskelijoille – ainoastaan lukukauden ensimmäisen päivän perehdytys. Muuten tapahtumat ja illanvietot, joihin osallistuin, oli muun muassa ESN (Erasmus Student Network) Bergenin, allekirjoitetun tai ystävien järjestämiä. Tämä ei minua kuitenkaan millään tavalla vaivannut, sillä alussa kavereita sai helposti ESN:n tapahtumista ja myöhemmin, ehkä kuukauden vaihdossa olon jälkeen, keksittiin vain omia menoja kavereiden kanssa.

Mitä opiskeluun tulee, oli se tavallaan aika erilaista kuin Suomessa. Koko kevät (tammikuusta toukokuuhun) koostui yhdestä jaksosta (kuin Suomessa taas kahdesta), ja koko jakson aikana kävin ainoastaan kaksi kurssia, jotka molemmat oli 15 opintopisteen kokonaisuuksia. Koska opiskelen Suomessa ruotsiksi ja äidinkieleni on ruotsi, sain mahdollisuuden opiskella Bergenissä norjaksi. Tämä tuntui aluksi jännittävältä ja pelottavalta, mutta ensimmäisten luentojen jälkeen olin jo päässyt hyvin menoon mukaan. Koin myös, että jouduin Bergenissä opiskelemaan paljon enemmän kuin Helsingissä, mutta tämä riippuu varmaan ihan omasta aineesta. Opetus oli mielestäni korkealaatuista ja siinä mielin samanlaista kuin Suomessa, että opiskelijat koetaan yhdenvertaisiksi opettajien kanssa ja heitä voi kutsua etunimellä ja sinutella.

Itse kampus Bergenissä on aivan ihana. Se muistuttaa osin Helsingin yliopiston keskustakampusta, sillä se koostuu vanhoista taloista keskustan keskellä. Luennot olivat siis hyvin ympäri koko kampusta, eikä aina vaan samassa tilassa. Yliopiston opiskelijajärjestö tarjoaa monipuolisesti eri palveluita, esimerkiksi kuntosaleja, uimahallin, kanttiineja, kirjakauppoja sekä asuntoja. Näitä palveluita suosittelen ehdottomasti hyödyntämään, sillä hinnat ovat kohdillaan ja siellä voi tavata paljon muita opiskelijoita.

Opiskelun ohessa

Opiskelun ohessa Bergenissä tein aika paljon kaikenlaista. Vaihdon alussa, kun kaikki oli uutta ja se jännitti, tunsin, että olisi helpompaa, jos vain keksisin ja suunnittelisin paljon tekemistä niin, etten jäisi yksinomaan huoneeseeni. Olen iloinen, että päätin näin, sillä olen varma, että tätä kautta tutustuin suurempaan määrään ihmisiin ja löysin oikeasti hyviä ystäviä sekä tietenkin näin paljon. Kävin muun muassa viikonloppureissulla Stavangerissa, uuden vaihtarikaverin kanssa Barcelonassa ja tenttien jälkeen Lofooteilla. Innostuin myös kovasti vaeltamisesta – onhan kuitenkin Norjassa (ja Bergenissä) tähän uskomattomat mahdollisuudet – sekä kuntosalilla käymisestä. Jälkikäteen ajateltuna olisin kuitenkin vaihdon loppupuolella voinut säästää enemmän aikaa vaan oleskeluun, kun solu tuntui kodilta ja ystäviä oli ympärillä.

Olen hyvin onnekas siinä, että löysin nopeasti omannäköisen kaveriporukan. Yhdistävä tekijä oli, että me kaikki asuimme keskustassa, jolloin oli aina helppo, lyhyelläkin varoitusajalla, keksiä yhteistä tekemistä; laitoimme ruokaa, kävimme vaelluksilla, teimme reissuja sekä kävimme salilla tai menimme juhlimaan.

Mitä Norjan hintatasoon tulee, olin yllättynyt, miten helposti tietyissä menoissa pystyy säästämään. Koin esimerkiksi, että ruokakauppojen hinnat olivat melko samalla tasolla kuin Suomessakin, mutta muun muassa alkoholi ja konsertti- tai pääsyliput olivat huomattavasti kalliimpia. Bergenissä oli myös hyvät opiskelija-alennukset, tosin usein vain, jos raaskii kysyä.

Vinkkejä vaihtoon

Lopuksi ajattelin vielä kasata vähän vinkkejä vaihtoon lähteville.

  1. Jännitä, mutta älä liikaa. Pieni jännitys on hyvästä, ja se on luonnollista, kun oma elämä muuttuu kertaheitolla. Pidä kuitenkin mielessä, että yleensä aina kaikki sujuu hyvin. Norjalaiset ovat hyvin samanlaisia kuin suomalaiset ja kulttuuri muistuttaa suomalaista, joten tämän suhteen voit ainakin olla rennoin mielin.

 

  1. Ole avoin ja sosiaalinen. Tietenkin siinä määrin kuin se tuntuu luontevalta, mutta etenkin ensimmäisinä päivinä pääset paljon helpommin piireihin sisään, kun vain uskallat heittäytyä vähän enemmän kuin normaalisti.

 

  1. Valmistaudu rahallisesti. Kaikki vaihtoon lähtevät tietävät varmasti, että vaihdossa kuluu rahaa, mutta säästä hieman ylimääräistä. Itse ajattelen, että vaihtoon lähdetään vain kerran (tai kaksi), joten mieluummin käytän hieman enemmän rahaa kuin että kadun jälkeenpäin, että jätin jotain tekemättä.

 

  1. Keksi tekemistä. Varsinkin vaihdon alussa voi helposti tuntea yksinäisyyttä, ainakin itse tunsin. Silloin pahin asia, mitä voi tehdä on, että jää yksin omaan huoneeseensa. Lähde ulos, mene vaikka kävelylle, vaeltamaan tai soita kaverille, niin olo helpottuu!

 

  1. Muista nauttia. Itselläni meni alussa paljon aikaa hukkaa siihen, kun mietin, milloin olen taas Suomessa ja mitä kaikkea teen taas, kun olen Helsingissä. Ikävä koti-Suomeen kertoo tietysti siitä, että on tyytyväinen omaan arkeensa, mutta jos jättää nauttimatta hetkessä, sitä katuu Suomessa! Ole siis läsnä ja muista, että Suomen arkeen palaat takaisin, mutta vaihtokohteen et.

 

  1. Älä unohda Suomea kokonaan. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei unohda perhettään ja ystäviään Suomessa täysin. Muista olla yhteydessä ja kysyä kuulumisia. Muutenkin on hyvä olla unohtamatta ”normaalia” elämää Suomessa, sillä sanotaanhan, että pahin kulttuurishokki tulee, kuin saapuu takaisin kotimaahan.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Belgradin yliopisto, Serbia, kevät 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Kevääni 2019 on koostunut hapankaalista, slaavilaisista kielistä, empatiasta, tupakansavusta, lämpimistä, välittömistä ihmisistä, ruuhkabusseista, musiikista, mielenosoituksista, kosketuksista, byrokratiasta, halauksista ja poskisuudelmista. Olen laajentanut serbian taitoni ja tuttavapiirini lisäksi mukaavuusaluettani sekä ymmärrystäni balkanilaisesta elämänmenosta ja mentaliteetista.

Olen ollut aiemmin jo kerran vaihdossa Unkarissa, enkä olisi oikeastaan jaksanut juuri nyt uudestaan lähteä. Vaikka olin varma, että lopulta viihtyisin Belgradissa, koin ennen lähtöäni vaihdon lähinnä velvollisuudeksi, joka kielitaitoni ja tutkintovaatimustemme vuoksi tulee nyt hoitaa pois alta. Tätä kirjoittaessani olen harmissani, etten tajunnut tulla koko vuodeksi ja että aikaani täällä on enää kuukausi jäljellä. Lisäksi pohdin vaihtoehtoja, kuinka voisin nyt jäädä tai ainakin joskus palata tänne.

Belgradiin!

Verrattuna aiempaan vaihtokokemukseeni tuli Belgradista jopa yllättävän järjestelmällisesti tietoa lähestyvästä vaihdosta, byrokratiasta, majoittumisesta ja muusta. Vaihtoon lähteminen ja alkuun pääseminen on selkeillä ohjeilla tehty hyvin helpoksi, omalle vastuulle jää hankkia vakuutus, viisumi ja hoitaa itsensä paikalle. Oman alan opintotarjontaan on hyvä tutustua etukäteen, tosin omat suunnitelmani elivät ja voivat hyvin, ja lopulta lukujärjestykseni kuroutui kasaan vasta parin ensimmäisen viikon aikana.

Suomalaisilta vaaditaan yli 90 päivän vierailuun Serbiassa viisumi, jonka hakuun on hyvä varata vähintään kolme viikkoa aikaa. Serbian suurlähetystön sivuilta löytyy ohjeet siitä, mitä kaikkea tulee ottaa mukaan viisuminhakureissulle. Hakemuksen jätön yhteydessä tulee varata käteisenä mukaan 30 euroa ja viisumia noudettaessa 2 euroa. Kaksi kanssavaihtariani lensivät Belgradiin Oslon kautta, itse lensin Budapestiin ja varasin etukäteen näppärän (noin viisituntisen) autokuljetuksen 25 eurolla lentokentältä suoraan asuntolan pihaan.

Itse en käytä Serbiassa juurikaan englantia, enkä osaa ihan tarkkaan sanoa, kuinka hyvin tai huonosti arjessa pärjää englanniksi. Valtaosa nuorista osaa englantia, vanhemmista ehkä harvempi (tai ehkä tämä on vain ennakko-oletukseni). Serbiaa ennalta taitamaton kanssavaihtarini onnistui ainakin parin viikon sisään jo omaksumaan serbian kommunikoinnin alkeita ihan vain pitämällä silmät ja korvat auki, seuraamalla ja toistamalla. Muun muassa asuntolan siivoojat ja osa vahtimestareista puhuivat vain serbiaa, eikä kellään ollut ainakaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada asioitaan hoidetuksi. Serbiassa käytetään rinnakkain sekä latinalaista että kyrillistä kirjaimistoa, ja koska serbian kyrillisissä yksi kirjain vastaa yhtä äännettä (sekä yhtä latinalaista kirjainta ilman monimutkaisia transkribointisääntöjä), on serbian kyrilliset kohtalaisen helppo opetella halutessaan jo ennen matkaa.

Jo ennen lähtöä kannattaa liittyä Belgradin ESN:n kyseisen lukuvuoden Facebook-ryhmään tai olla heihin muulla tavoin yhteydessä, mikäli haluaa itselleen “ESN-buddyn”, eräänlaisen tuutorin, joka voi antaa vinkkejä ja vastata mahdollisiin käytännön kysymyksiin. Oma buddyni oli kanssani samasta tiedekunnasta, joten hän osasi vastata myös opintokäytäntöihin liittyviin kysymyksiin. Se kuinka paljon neuvoja ja ohjeistusta saa yliopiston puolesta itse opiskelukäytäntöihin, riippuu tiedekunnasta ja ohjelmasta. Itse suoritin kurssini serbiaksi useammasta eri oppiaineesta ja olin useimmilla kursseilla ainut vaihtari, joten mitään järjestelmällista ohjausta en varsinaisesti edes odottanut.

Uuden arjen muodostuminen

Tiesin jo ennestään, että asuntolan huoneet ovat pieniä, niissä asuu useampi henkilö ja että paikalliset tupakoivat asuntolan käytävillä. En voi siis sanoa huonetovereideni tavoin oikeastaan sen enempää pettyneeni kuin järkyttyneenikään, vallankaan kun palvelut olivat oikein kelvolliset: ruokala on asuntolan yhteydessä, vaihtarit saavat syödä ilmaiseksi kolme (no, rehellisyyden nimessä kaksi – aamiainen on aika nimellinen) ateriaa päivässä, siivooja käy päivittäin huoneissa pesemässä lattiat ja wc-tilat (myös kylpyammeen!), ja lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan talon puolesta kerran viikossa. Olin myös jo etukäteen päättänyt alkaa etsiä itselleni asuntoa heti perille pääsyn ja välttämättömimmän asettumisen ja tottumisen jälkeen.

Asuntolarakennuksesta löytyy myös hiljainen lukusali (en saanut selvää, onko sinne ok mennä läppärin kanssa), pieni kuntosalintapainen sekä pieni kauppa. Huoneemme eteisessä oli pieni jääkaappi ja irrallinen keittolevy – luojan kiitos! – aamukahvin keittelyä ja muuta pientä kokkaamista varten. Tiskiharja, mikäli sellaista tahtoo käyttää, kannattaa ottaa mukaan Suomesta. Pyykinpesu maksetaan toimistossa etukäteen, mikäli sen rajallisina aukioloaikoina sattuu olemaan paikalla, ja kuitin kanssa vaatteet voi jättää pestäviksi joko klo 7, 10, 13 tai 16. Tupakansavuisesta toimistosta (kannattaa tottua siihen, että Serbiassa tupakoidaan kaikkialla, jopa yliopiston opetustiloissa) saa myös noin 500 dinaarin panttia vastaan haarukkapoletin, žetonin, jota ilman ei parane mennä ruokalaan, ellei halua syödä käsin tai tuo omia ruokailuvälineitä.

Opiskelijaruokaloita on useampia, yleensä opiskelija-asuntoloiden yhteydessä, mutta yksi on myös filologisen/filosofisen/biologisen tiedekunnan läheisyydessä keskustassa. Ruokailun maksaminen onnistuu ainoastaan sirullisella opiskelijakortilla, joka on ladattava kuukausittain erillisessä opiskelijatoimistossa (tai automaatissa, mutta tällöin joutuu itse maksamaan). Haarukka, veitsi ja lusikka vuokrataan žetonilla kassalta maksun yhteydessä. Žetonin saa takaisin astiat palautettuaan. Ruoka ei vastaa ihan Unicafen kotoista tasoa, mutta on toisinaan oikein maittavaa, kunhan et ole kasvissyöjä.

Yksityisesti majoittuvan on hyvä varmistaa, että tuleva vuokranantaja on valmis rekisteröimään vuokralaisensa poliisiasemalla. Jokaisen ulkomaalaisen on oltava “kirjoilla” jossain osoitteessa, ja yksityismajoituksessa asunnon omistajan on oltava mukana rekisteröitymässä. Lisäksi tämän on tapahduttava 24 tunnin sisällä maahan saapumisesta. Asuntolassa majoittuvan ei tarvitse huolehtia rekisteröitymisestä, koska asuntola hoitaa sen asukkaan puolesta. Maasta poistuessa on kuitenkin hyvä pyytää mukaan valkoinen paperikortti, joka osoittaa, missä olet majoittunut ja ollut rekisteröityneenä. (Teoriassa on mahdollista saada ilman sitä rajalla sakot ja jopa väliaikainen maahantulokielto, vaikkei tämä lienekään todennäköistä, varsinkaan viisumin kanssa.) Toisen käden tietona kuulin, ettei rekisteröitymistä kuitenkaan tarvitse viisumin kanssa tehdä jokaisen ulkomaanmatkan jälkeen, ainoastaan majapaikkaa vaihdettaessa.

Oma vuokranantajani oli haluton rekisteröimään minua asunnon osoitteeseen, joten jäin virallisesti kirjoille asuntolaan, vaikka muutinkin ensimmäisen kuukauden jälkeen käytännössä muualle. Kannattaa myös huomioida, että jotkut vuokranantajat toivovat vuokran euroina, joten mikäli suunnitelmissa on asua vuokralla, voi tulla halvemmaksi nostaa tukku euroja jo Suomesta. Asuntola-asumisesta ei tarvitse maksaa, mutta yksityisyyttä kaipaava löytänee asunnon sivukuluineen 250–450 eurolla riippuen, kuinka siistin asunnon haluaa ja minkälaisella sijainnilla. Ruokakuluihin ei tarvitse juurikaan budjetoida, mikäli tyytyy mensojen antiin, joten opintotuella, -lainalla ja vaihtoapurahalla tulee hyvin toimeen, vaikka asuisi vähän kalliimmin keskustassakin.

Alkubyrokratia yliopistolla

Ensirekisteröityminen yliopistoon hoitui filosofisen tiedekunnan rakennuksesta löytyvässä opintotoimistossa. Sieltä sain matkaan tarvittavat tiedot ja dokumentit hoitaakseni muut asiat: mm. bussilipun ja opiskelijakortin sekä rekisteröitymisen omaan tiedekuntaan. Paikallisen liikenteen henkilökohtaiseen korttiin saa opiskelija- alennuksen 26-vuotiaaksi asti, ja sitä vanhemmatkin saavat opiskelijatodistuksella kuukausikortin sentään paikallisen ”työssäkäyvän” hintaan, mikä on turistihintaa halvempi, vajaa 30 euroa kuussa. Mainittakoon, että tarkastajia näkyy busseissa ja raitiovaunuissa tasaisin väliajoin – sikäli kuin ruuhkan sekaan mahtuvat. Kerran olin unohtanut bussilippuni kotiin, mutten jostain syystä saanut sakkoja.

Ruokaluun vaadittavaan opiskelijakorttiin, kuten bussikorttiinkin, tulee paikan päällä otettava valokuva, opintokirjaa indexiä varten sen sijaan tulee käydä teettämässä kuvat itse. Kirjastokortteja suunnittelin myös hankkivani, mutta niille ei toistaiseksi ole vielä tullut tarvetta.

Opiskelu

Luodessani lukujärjestystäni järkytyin aluksi parin kurssin luentoajoista (perjantaisin klo 18:30–21:45), mutta huomasin, että täällä tosiaan on koko vuorokausi hyötykäytössä. Omassa tiedekunnassani kursseja on todellakin maanantaista lauantaihin koko päivän välillä 8:00–21:45, ja niiden välillä on 15 minuutin siirtymätauko. Sekin tosin menee nopeasti umpeen eräiden opettajien vetäessä surutta yliaikaa. Eri oppiaineiden luentoajat eivät kuitenkaan välttämättä synkkaa keskenään, ja toisinaan joudunkin luikkimaan luennoilta etuajassa seuraavalle tai saapumaan järjestään puoli tuntia myöhässä. Vaihtareiden suhteen ollaan kurssien suorittamisessa yleensä luonnollisesti vähän rennompia kuin paikallisten opiskelijoiden, jotka eivät välttämättä pysty suorittamaan kurssia, jos sen edeltämän kurssin suoritus puuttuu. Yhden kurssin lopputentin olen saanut luvan suorittaa kotiesseellä, jolloin minulla on enemmän aikaa ja apuvälineitä tuottaa serbiankielistä tekstiä. Itse valitsin kursseja vapaasti eri oppiaineista, mutta kurssien suorittaminen useista eri tiedekunnista ei ehkä ole suositeltavin ratkaisu paitsi jo tiedekuntien fyysisen etäisyyden vuoksi, myös siksi, että kurssien rekisteröiminen voi paikallisen byrokratian vallitessa osoittautua haastavaksi.

Ulkomaalaisille tarkoitettua serbian kurssia suosittelen kuitenkin kaikille, etenkin kun tämä osaavien opettajien vetämä arvokas ja tehokas kurssi on yliopiston opiskelijoille ilmainen. Kurssin jälkeen voi halutessaan suorittaa myös maksullisen virallisen tasokokeen. Keväällä vaihtoon lähtevän kannattaa kuitenkin huomioida, ettei kevätlukukaudella välttämättä ala uutta alkeiskurssia, vaan mukaan tulee hypätä syksyllä aloittaneeseen ryhmään. Serbian alkeita voi syksyllä 2019 opiskella Helsingissä sekä yliopistolla että Työväenopistolla. Toisaalta yksityiset kielikoulut Belgradissa järjestävät myös vähemmän intensiivisiä serbian alkeiskursseja noin sadalla eurolla/lukukausi. Serbialla tulee ainakin välttämättömimmässä toimeen melko lailla ympäri Balkania, ja yhden slaavilaisen kielen ja kyrilliset kirjaimet opittuaan voi ymmärtää auttavasti ainakin perusteita myös muista slaavilaisista kielistä.

Kurssien suorittaminen ja tenttikäytännöt vaihtelevat eri tiedekunnissa. Tuttavallani oikeustieteellisessä kurssit kestivät aina kuukauden ja kunkin kurssin tentti oli seuraavassa kuussa. Omat kurssini filologisessa kestävät koko lukukauden helmikuun puolivälistä toukokuun loppuun, ja kesäkuu on tenttikausi. Tenttien tarkat päivämäärät eivät tosin kaikkien kurssien osalta ole vielä toukokuun lopussakaan tiedossani.

Viihdyn Belgradin yliopistossa ja meikäläisittäin pienestä oppiaineesta tulevana nautin siitä, että yhtäkkiä ympärilläni on valtava määrä motivoituneita ihmisiä, jotka jakavat kanssani kiinnostuksen vaikkapa slovakialaista kansanmusiikkia, slaavilaisia vähemmistökieliä, albanian morfofonolgiaa tai unkarilaista runoutta kohtaan. Ongelmallisena olen kokenut vain järkyttävän ergonomian opetustiloissa. Omassa tiedekunnassani joutuu kaikkialla istumaan naurettavassa pienessä pulpetissa, jonka alle eivät ainakaan omat koipeni siististi mahdu, jolloin muistiinpanojen kirjoittaminen on joko muuten vain hankalaa tai sen joutuu tekemään erittäin tukalassa asennossa.

Vapaa-aika

Päätin jättää aiemmat harrastukseni, ratsastuksen ja jalkapallon, Suomeen odottamaan ja hankkia Belgradista uudet. Ostin juuri ennen vaihtoon lähtöäni hetken mielijohteesta klarinetin, etsin paikallisen musiikkikoulun ystävällisen tädin avulla klarinetti- ja pianonsoiton opettajan ja kävin silloin tällöin teatterissa. Nämä toimivat paitsi vapaa-ajan harrastuksina, myös serbian kielen käytännön harjoitteluna. Lisäksi kävin kielikahvilatapahtumissa puhumassa serbiaa, suomea, ruotsia, unkaria tai saksaa. Opintomatkallamme harjoittelin Bela Crkvan torilla tinkimistä ostaessani harmonikan, mutta sitä tyydyn vielä soittelemaan kotona itsekseni.

Julkiseen terveydenhuoltoon en ole tällä reissulla toistaiseksi tutustunut, aiemmissa seikkailuissamme olemme ystäväni kanssa joskus käyneet eräässä serbialaisessa sairaalassa röntgenissä ja kipsattavana, eikä tästä koitunut meille edes kuluja ystäväni kainalosauvoja lukuunottamatta. Apua on siis varmasti saatavissa tarpeen tullen.

Serbian erikoisuudet suomalaisen näkökulmasta

Yksi paikallinen ilmiö, josta on hyvä olla tietoinen, on promaja, eräänlainen petollinen ja kauhistuttava läpiveto tai viima, minkä vuoksi on täysin normaalia, ettei kahta ikkunaa voi pitää samaan aikaan auki, vaikka ulkona olisi 30 astetta lämmintä ja sisällä 40. Luulen tälle olevan sukua myös sen seikan, ettei täällä voi missään nimessä mennä märällä tukalla ulos lämpimälläkään säällä, muutoin saattaa tapahtua ties miten kamalia asioita.

Saavuttuani Belgradiin eräs minua syvästi hämmentänyt ilmiö oli koskettaminen. Kun ensi kerran minua reippaasti vanhempi miespuolinen opettaja keskustelun päätteeksi koski  minua tuttavallisesti selkään, mietin hetken, onko tämä nyt sitä ”lääppimistä”, mistä on oltava huolissaan. Samana iltapäivänä kuitenkin bussipysäkillä tuntematon nainen toisti tismalleen saman eleen kerrottuani hänelle, paljonko kello on. Pian opin tämän koskettelun olevan positiivinen, eräänlainen hyväksyntää osoittava ele ja siten täysin luonnollinen osa kanssakäymistä. Siinä missä suomalaisessa kulttuurissa arkinen, ei-romanttinen, ei-seksuaalinen koskettelu ei ole kovin yleistä, opettajien ja opiskelijoiden välillä sellaista tuskin koskaan tapahtuu ja itsekin olisin ennen täällä oloani kokenut sellaisen epämukavana, olen tällä nyt siihen totuttuani tajunnut sen olevan yksi niistä asioista, joita jään täältä eniten kaipaamaan.

Muutoin mm. yliopistolla ollaan huomattavasti muodollisempia kuin meillä päin, mikä tosin pätee aika moneen maahan Euroopassa. Teitittely ja muu muodollinen puhuttelu ei toki näy samalla tavoin englantia käytettäessä kuin serbiassa. Oma tila on täällä paljon vähemmän pyhä kuin vaikkapa siellä kuuluisalla suomalaisella bussipysäkillä. Täällä istutaan ja seistään surutta sumpussa liikennevälineissä. Tien ylittämisestä punaisia päin tai muuten vain suojatien ulkopuolella saattaa saada muutaman tuhannen dinaarin sakot, ja tätä todella tapahtuu (kaveri kertoi).

Balkan opettaa muun muassa kärsivällisyyttä ja yllätystensietokykyä, sillä kaikki ei täällä todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan. Eniten olen ehkä rakastanut sitä, että täällä saa viihtyä omana itsenään, tunteita saa kokea ja niitä saa näyttää, ja kokemuksista ja ajatuksista voi ja saa puhua – vaikka kanssamatkustajalle bussissa.

Posted on

Vaihtokertomus, Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne, lukuvuosi 2017-2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä & asuminen kohteessa

Vaihtopaikan hakeminen sekä koti- että vaihtoyliopiston päässä menivät suht mutkattomasti ohjeistuksia seuraamalla. Koetin hoitaa muodollisuudet pois alta niin pian kuin vain suinkin pystyin, ja vahvistuksen kohdeyliopistosta sain huhtikuussa. Tämän jälkeen pystyikin alkaa suunnittelemaan tarkemmin ja haaveilemaan tulevasta vuodesta Pariisissa.

Olin ymmärtänyt Pariisin asuntotilanteen olevan haastava, joten asuntoa aloin kuitenkin etsimään jo siinä vaiheessa, kun olin saanut tiedon hyväksymisestä vasta kotiyliopistolta, mutten vielä kohdeyliopistosta. Pariisissa CROUS tarjoaa opiskelija-asuntoja, mutten pitänyt niitä vaihtoehtona; opiskelijakämpän saaminen on epävarmaa, ja vaikka sen saisikin, tieto tästä tulisi vasta mahdollisesti vaihdon jo alettua. Lisäksi asuntolat ovat melko kaukana keskustasta kaupungin eteläisellä laidalla, eivätkä edes kovin halpoja. Koska tiesin Pariisissa vaihtareiden usein joutuvan etsimään majoituksensa kukin mistäkin, uskalsin luottaa siihen, ettei sosiaalinen elämäni liiaksi tulisi kärsimään siitä, että kaikki hauska muka tapahtuisi asuntoloiden yhteisissä tiloissa ja itse itsekseni asuvana jäisin tästä kaikesta paitsi.

Vuokrasin pienen yksiön asunnonvälittäjäsivuston kautta, ja voin suositella tätä muillekin lämpimästi. Byrokratiaa prosessiin toki kuului; jouduin toimittamaan välittäjälle ties minkälaisia dokumentteja aina omista yliopistopapereista vanhempien – jotka vaadittiin vuokran takaajiksi – palkkatositteisiin. Ranskan vuokralainsäädäntö antaa vuokralaiselle uskomattoman laajat oikeuden vallata vuokra-asuntonsa, joten ymmärrettävää sinänsä, että vuokralainen ja tämän maksukyky pyritään varmistamaan etukäteen mahdollisimman hyvin. Koin itse myös järjestelyn hyväksi, sillä koska kaikki maksut ja sopimukset tapahtuivat suurehkon välittäjäfirman kautta, pystyin Suomesta käsin tulevaa asuntoani näkemättä luottamaan paremmin siihen, että minua tosiaan on Pariisissa sovitun kaltainen asunto odottamassa. Välittäjän kanssa asian pystyi hoitaa myös englanniksi, mikä itseäni auttoi paljon.

Siispä asuin vuoden 15 neliön yksiössä Pariisin ensimmäisessä arrondissementissa sijaitsevan talon ylimmässä kerroksessa. Viihdyin erinomaisesti, ja asunnossa – vaikka pieni olikin – oli sinänsä kaikki mitä vain saattoi tarvita. Vuokra toki oli jopa Helsingin keskustan vuokratasoon verrattuna kova, ja esimerkiksi lämmityskulut talvella nostivat sähkölaskun järkyttävän suureksi. Tähän olin toisaalta varautunutkin, Pariisi ei vaihtokohteena missään nimessä ole halvimmasta päästä. Suosittelisin säästämään vuotta varten etukäteen edes hieman ylimääräistä.

Opiskelu ja opetus

Lukukausi alkoi puolentoistaviikon orientaation jälkeen. Kutakin kurssia, jotka kestävät koko lukukauden ajan, on noin kolme tuntia viikossa, yleensä yhtenä kolmen tunnin luentona tai kahtena puolentoista tunnin luentona. Nämä kurssit ovat laajuudeltaan neljä opintopistettä, mutta jotkin kurssit on mahdollista suorittaa vaihtoehtoisesti kahdeksan opintopisteen laajuisina, jolloin luentojen lisäksi ohjelmaan kuuluu viikottaisia, ohjattuja pienryhmäkertoja (travaux dirigés, “avec TD”). Syksyksi valitsin pelkästään neljän opintopisteen kursseja, mutta suunnittelin kevääksi ottavani edes yhden TD-kurssin. Näin en kuitenkaan lopulta tehnyt kuultuani vaihtarikavereitteni kokemuksia syksyn TD-kursseista; kurssit olivat hyvin työläitä, ja vaativat lähes erinomaista suullista ja kirjallista ranskantaitoa. Tenteissä opiskelija voi ilmoittaa tenttipaperissa, mikäli ei ole natiivi, ja saada mahdollisesti näin hieman helpotusta arvostelun kanssa. TD-kurssien arvostelussa vaihtareilta kuitenkin odotetaan samaa, kuin tutkinto-opiskelijoiltakin, eikä luvassa ole minkäänlaisia helpotuksia. Samoin TD-kurssien tenteissä on monia muotovaatimuksia, joiden seuraaminen on ensisijaisen tärkeää.

Lukukauteen saa valita neljän tai kahdeksan opintopisteen edestä konferensseja, joka tarkoittaa, että käytännössä yksi tai kaksi kurssia on korvattavissa käymällä seuraamassa parista-muutamaan tuntiin kestäviä vierasluentoja. Mikäli tahtoo pelata opintopisteiden saannin varman päälle, “suivi des conférences” kannattaa valita mukaan omaan opinto-ohjelmaan.

Muutoin vaihtareille avointen kurssien valikoima on melko laaja, ja valinnanvaraa löytyy niin Ranskan kansallisen oikeuden, kansainvälisen oikeuden kuin hieman valtiotieteellisempienkin kursseista. Itse otin Ranskan perustuslakia käsittelevän kurssin, joka oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava, siinä missä Ranskan työoikeutta käsittelevä kurssi olisi vaatinut jo suht kattavaa pohjatietoutta Ranskan oikeusjärjestelmästä. Vaihtareilla onneksi on kaksi ensimmäistä viikkoa aikaa käydä eri luennoilla, ja katsoa, miltä kurssit, niiden professori sekä luvassa olevat tenttimistavat vaikuttavat (kurssista riippuen tentti voi olla esimerkiksi suullinen tai kirjallinen, ja ensimmäisillä luennoilla luennoitsija voi antaa muuta lisätietoa kurssin vaatimuksista tai lisämateriaaleista). Vasta tämän jälkeen kurssit tulee valita lopullisesti ja käydä hyväksyttämässä learning agreement kansliassa.

Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, tai usein muutenkaan minkäänlaista kontrollia läsnäolosta. Tentit perustuvat kuitenkin täysin luennoilla puhuttuun, joten mitkään kirjat eivät korvaa luennoilla opittua. Opiskelijoilla on kuitenkin useita Facebook-ryhmiä, joissa he jakavat kattavia muistiinpanojaan luennoista. Itselleni nämä jaetut muistiinpanot olivat kullanarvoisia, sillä vaikka luennoilla kävinkin, ei kuullun ymmärtämiseni ollut tarpeeksi vahvaa, jotta olisin luennoilla ymmärtänyt kaiken tarvittavan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pariisi on upea paikka päästä viettämään vaihtoaan. Kaupunki on tarpeeksi iso tarjotakseen loputtomasti tekemistä, muttei niin valtava, etteikö hyvää yleiskuvaa siitä voisi saada lukukauden saatika -vuoden aikana. Kävellen pääsee usein kaikkialle kaikista kätevimmin, mutta metroverkosto on sekin erinomainen.

Halpaa tosin ei mikään ole. Mitään unicaféta korvaavaa ei oikein ole, unisportista puhumattakaan, ja esimerkiksi ruokakaupat yhtään keskemmällä kaupunkia ovat kaikki hinnoiltaan Helsingin pienten kivijalkamarkettien tasolla.

Mutta vaikka arjen asiat saattoivatkin kustantaa yllättävän paljon, Pariisista voi nauttia ilmaiseksikin. Esimerkiksi suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia, mikä Pariisin kaltaisessa, kaikenlaista taidetta pursuavassa kaupungissa on huomattava etu. Myöskään espresso tai lasi viiniä cafén terassilla ei maksa kuin murto-osan siitä, mitä Suomessa maksaisi. Monia peripariisilaisia asioita pääsee siis kokemaan maksamatta liikoja. Yliopiston kautta pääsin myös esimerkiksi harrastamaan lähes ilmaiseksi; vaihtoyliopistoni – kuten moni muukin yliopisto Ranskassa – tarjoaa hyvin monipuolista urheilutoimintaa, johon ilmoittaudutaan paikallisen “weboodin” kautta. Lajeja ja tasoja on lukuisia, ja itse päädyin pelaamaan yliopistoni tyttöjen koripallojoukkueeseen, jonka kanssa pelasimme Pariisin muiden yliopistojen joukkueita vastaan, kävimme turnauksissa ja. Oli myös virkistävää päästä ympäristöön, jossa pääsi olemaan ainoana vaihtarina ja siten paitsi tutustumaan paikallisiin ja heidän tapoihinsa paremmin, myös käyttämään ranskaa, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli vaihtaa tiukan paikan tullen englantiin.

Pariisi ei ehkä ole vaihtopaikoista rennoin, eikä sen maantieteellinen sijaintikaan ole esimerkiksi Lyonin tavoin Espanjan, Italian ja muiden kiinnostavien matkakohteiden rajamailla. Itseäni kuitenkin motivoivat nimenomaan suht haastavat opinnot, ison kaupungin mahdollisuudet sekä kulttuuri. Ranskassa on lukuisia upeita paikkoja ja mielenkiintoisia kaupunkeja, mutta voin suositella lämmöllä vaihtokohteeksi nimenomaan Pariisia – ei ole toista sen kaltaista kaupunkia. Vuoteni siellä oli äärimmäisen antoisa ja opettavainen.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Copenhagen, kevät 2018

 Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Puoli vuotta ennen vaihtoa

Kesällä 2017 tajusin, että seuraavana keväänä olisi opintojeni kannalta oivallinen aika lähteä vaihtoon. Olin haaveillut lähtemisestä jo lukiosta asti ja tiesin, että lähteminen ei loppujen lopuksi vaadi ihmetekoja. Tärkeintä on, että päättää lähtevänsä, ottaa selvää asioista ja hoitaa eteen tulevia tehtäviä sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.

Otin aluksi yhteyttä oman tiedekuntani vaihto-opintovastaavaan ja lueskelin yliopiston sivuilta millaisia mahdollisuuksia syksyn täydennyshaussa ehkä olisi tarjolla. Tutustuin eri yliopistojen ja vaihto-ohjelmien tarjontaan ja lopulta päädyin hakemaan Nordplus -ohjelman kautta Kööpenhaminan yliopistoon Tanskaan. Mietin melko pitkään haluanko hakea mieluummin Huippuvuorille tai Grönlantiin Kööpenhaminan sijaan. Huippuvuorilla ja Grönlannissa minua kiinnosti ennen kaikkea arktinen ja ainutlaatuinen luonto. Kööpenhaminassa puoleensa veti taas mielenkiintoinen kurssivalikoima poikkitieteellisiä ilmastonmuutoksen liittyviä kursseja. Viimeistelin LuK -tutkintoni syksyn 2017 aikana kirjoittaen kandidaatin tutkielmani liittyen kasvihuoneilmiöön ja samalla päätin, että haen Kööpenhaminaan mielenkiintoisen kurssivalikoima vuoksi.

Hakuprosessi oli yksinkertainen ja sujui lähestulkoon ongelmitta, mikä johtui pitkälti siitä, että olin matkalla toiseen Pohjoismaahan. Hakuvaiheeseen liittyi kyllä paljon jännitystä ja pientä stressiä, koska mistään ei voinut olla täysin varma ennen kuin vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje kilahti sähköpostiin. Kööpenhaminan yliopiston nettisivuilla oli tarjolla kattava kurssikatalogi, jonka avulla oli kätevä tehdä alustava kurssisuunnitelma. Halusin osallistua myös pre-periodin kielikurssille, josta oli yliopiston sivuilla hieman ristiriitaista tietoa sen suhteen saako pohjoismaalainen osallistua kurssille. Päädyin lopulta kysymään asiaa sähköpostiste suoraan kyseisestä tiedekunnasta, josta vastattiin, että tervetuloakurssille!

Asuminen

Kun hyväksymiskirje saapui, ryhdyin nopeasti metsästämään asuntoa, sillä Kööpenhaminassa edulliset vuokra-asunnot ovat todella kiven alla. Olen asunut koko opiskeluaikani solussa, joten minulle oli saman tien selvää, että hakisin soluasuntoa myös Kööpenhaminasta. Kööpenhaminan yliopiston alla toimii Housingfoundation, jonka kautta vaihtarina asunnon saaminen osoittautui erittäin käteväksi. Tietenkin hinnat ovat hieman vapaita markkinoita korkeammat, mutta soluasuntoja voi saada melko huokeaan 400-600e/kk hintaan.

Vinkki: Jos päädyt varaamaan asunnon Housingfoundationin kautta suosittelen, että tutstut tarjolla oleviin vaihtoehtoihin etukäteen. Kannattaa tehdä hyvät muistiinpanot siitä, mikä on oma prioriteettilista, jolloin itse varaustilanteessa pystyt toimimaan ripeästi.

Soluasumiseen liittyy aina omat riskinsä, jotka on hyvä tiedostaa. Nautin itse siististä kodista, jossa jokainen hoitaa kotitöitä vuorollaan, minulla on säännöllinen unirytmi, enkä erityisemmin nauti kotibileistä. Köpiskevään aikana tein muutaman kerran kiukuspäissäni tehosiivouksen yhteistiloissa, mutta opin silti sietämään sotkua paremmin kuin ennen. Ostin traktorikuulokkeet ja korvatulpat niiden alle, jotta sain nukuttua, kun kämppikseni bilettivät yömyöhään. Opin siis selviytymään soluelämän negatiivisten puolien kanssa, mutta ennen kaikkea nautin täysin rinnoin positiivisista puolista, kuten tavallisista arkipäivistä kokkaillessamme, katsoessamme telkkaria ja vaihtaessamme päivän kuulumisia, niin  iloja kuin surujakin ihanien kämppisteni kanssa.

Lähes kaikki HF:n asunnoissa asuvat ovat vaihtareita ja niin myös kämppikseni, joiden kanssa törmäsimme siis hyvin samankaltaisiin tilanteisiin kevään aikana ja vinkkejä tuli vaihdettua monen asian suhteen. HF:n taloilla on fb-ryhmiä, johon kannattaa liittyä etukäteen. Ryhmissä jaetaan kaikenlaista tietoa, josta saattaa olla hyötyä.

Asuin siis Ørestadissa sijaitsevassa Signalhusetissa neljän hengen sekasolussa, jossa oli kaksi vessaa ja suihkua, sekä tilava yhteistila keittiöllä ja olohuoneella. Oman huoneen varustukseen kuului peruskalustus. Asunnolta oli matkaa eteläkampukselle, jossa ensimmäisen kuukauden kielikurssi järjestettiin, noin neljä kilometriä. Pohjoiskampukselle ja Fredriksbergin kampuksille matkaa kertyi enemmän, noin 6-10km. Kaikki matkat oli kuitenkin erittäin helppo kulkea pyörällä tai tarvittaessa myös julkisilla.

Ørestad sijaitsee siis samalla Amagerin saarella, kuin Kastrupin lentokenttäkin. Alueelle rakennetaan paljon, mutta sieltä löytyy myös kaksi isoa ulkoilualuetta, joissa on mahdollisuus juosta tai pyöräillä pidempiäkin lenkkejä. Puistoissa on paljon levähdyspaikkoja, joissa voi retkeillessä pysähtyä syömään eväitä. Itse halusin siis asua kauempana kaupungin vilinästä ja lähellä hiekkapolkuja, joita Ørestad mielestäni tarjosi hyvin.

Vinkki: Asunnon loppusiivouksen kanssa kannattaa olla tarkka ja kuvata tarkasti koko asunto muuttaessaan pois. Siivosin ja puunasin itse paikat perusteellisesti ennen lähtöäni, mutta sain silti 50e lisälaskun ja perusteluna oli kuva muun muassa pistorasian listasta, jossa ilmeisesti oli pölyä, jota ei kyllä kuvasta pystynyt erottamaan paljain silmin. Samaisen 50e lisämaksun sai jokainen ystäväni, joka asui HF:llä.

Muita käytännön järjestelyjä

Ennen lähtöä laajensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihtoaikani ja tarkistin miten puhelinliittymäni ja pankki/luottokorttini toimivat Tanskassa. Mitään erityisiä järjestelyjä en joutunut lopulta tekemään, sillä Soneran liittymäni toimi samalla hinnalla myös Tanskassa ja pankkikortin käytöstä tulleet lisämaksut olivat erittäin pieniä. Kööpenhaminassa pärjäsi pääasiassa pelkällä visa electronilla.

Ensimmäisillä viikoilla kävimme hakemassa opiskelijakorttimme yliopiston toimistolta ja osa vaihtareista teki henkilökorttihakemuksia. Itse en hakenut henkilökorttia, sillä pohjoismaalaisena olin oikeutettu opiskelemaan Tanskassa puoli vuotta, suomalaisella henkilöllisyystodistuksella.

Saapuminen ja ensimmäinen kuukausi

Jätin lentolippujen hankkimisen aivan viime tinkaan, mutta löysin vielä kaksi viikkoa ennen lähtöä halvan nuorisolipun SASilta, jolla lensin Helsingistä Kastrupiin. Kööpenhaminaan löytyy yleensä muutamalla kympillä lentoja niin Norwegianilta, SASilta kuin Finnairiltakin.

Olin varmistanut etukäteen, että asuntotoimisto, josta saan avaimet, oli auki, kun saavuin paikalle. Minulla oli varmuuden vuoksi mukana kaikki mahdolliset paperit, hyväksymiskirjeet ja vuokravakuuden kuitit, mutta lopulta sain avaimen pelkkää henkilöllisyystodistusta näyttämällä. HF:llä oli ilmeisesti myös mahdollista valtuutta joku muu noutamaan avain. Avaimen luovutuksen jälkeen sain lyhyen esittelykierroksen pyykkituvasta ja kierrätyssysteemeistä. Signalhusetissa oli ilmainen 24/7 pyykkitupa, joka osoittautui todella hyödylliseksi!

Ensitöikseni kävin ostamassa petivaatteet tien toisella puolella olevasta Field’sin kauppakeskuksesta. Ensimmäinen päivä tuntui kestävän ikuisuuden ja taisin ymmärtää vasta paikan päällä, että olin todella muuttanut yksin ulkomaille. Olin ilmoittautunu yliopiston tarjoamaan mentorointiohjelmaan ja ensimmäisinä päivinä mentorini tarjosi apuaan lentokentälle ja kutsui mukaan illanviettoon. Olin kuitenkin ensimmäiset päivät flunssassa, joten jätin illanvietot väliin ja lentokentältäkin lupasin selviytyä omin avuin. Kannattaa kuitenkin hyödyntää nämä mahdollisuudet, jos vain suinkin haluat!

Tammikuussa kämppiksinäni asui vielä syyslukukauden vaihtareita, jotka palasivat lomiltaan vasta tammikuun puolivälin paikkeilla eli reilu viikko jälkeeni. Sain siis sulatella rauhassa uutta elämäntilannetta ja nauttia hiljaisuudesta. Virallinen kevätlukukausi alkoi vasta helmikuussa, jolloin myös uudet kämppikset muuttivat asuntoon.

Vinkki: tammikuussa järjestettävä intensiivikielikurssi oli mukava aloitus vaihdolle, joten suosittelen osallistumaan kurssille. Kielikurssin lomassa ehtii hyvin tutustua paremmin uuteen kotikaupunkiin ja löytämään uusia ystäviä.

Opiskelu

Tammikuussa osallistuin siis tanskan kielen kurssille, jota kesti neljä viikkoa maanantaista perjantaihin yhdeksästä neljään. Opettajamme painotti opetuksessa puhumista, joka on tanskan kielessä kaikkein haastavinta ruotsia jonkin verran osaavalle. Pidin siis opetuksesta ja tunsin oppivani tehokkaasti. Lopulta kielikurssilta löytämistäni kavereista tuli myös koko vaihtoaikani läheisimmät ystävät. Kurssin lopuksi oli kaksi koetta, suullinen ja kirjallinen, jotka molemmat oli läpäistävä. Olin tehnyt koko kurssin ajan tunnollisesti kotitehtäviä ja kirjallinen koe oli oikein simppeli. Suulliseen kokeeseen harjoittelimme paljon oppitunneilla ja sekin tuli läpäistyä lopulta erinomaisin arvosanoin. Näitä ei siis ollut syytä jännittää.

Virallinen kevätlukukausi kesti helmikuun alusta kesäkuun loppuun. Kevätlukukauden kurssivalinnat oli mahdollista tehdä vasta tammikuussa eli olin itse jo vaihtokohteessa, kun sain lopullisen varmistuksen siitä, pääsenkö haluamilleni kursseille. Lopulta kaikki kurssi-ilmoittautumiset sujuivat suunnitelmien mukaisesti.

Opiskelu oli mielestäni melko samantyyppistä kuin Suomessa. Opiskelin siis maisterikursseja, joilla osallistujat olivat pääasiassa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita. Jokaisella kurssilla oli ryhmä- tai projektityö, jota yleensä tehtiin ahkerasti jo usein aamusta alkaen, mutta ei iltamyöhään. Opiskelijoilla oli harrastuksia ja iltatöitä, joten kouluhommat hoidettiin pois alta päiväsaikaan. Eteläkampuksen opiskelutilat olivat oma suosikkini viihtyisyytensä takia.

Kahdella kurssilla oli suullinen koe, joka toimi siis seuraavasti: opiskelijalle arvottiin jokin kurssin aihealueeseen liittyvä aihe (moniste, jossa oli otsikko, kuva ja joitain tarkentavia kysymyksiä) Tämän jälkeen oli 20min aikaa valmistella esitystä/vastauksia kysymykseen, jonka jälkeen oli 20min keskustelu aiheesta luennoitsijan ja sensorin kanssa. Elämäni ensimmäinen suullinen koe jännitti todella paljon, mutta lopulta yllätyin siitä, miten mukava “tenttitilaisuus” lopulta oli. Tunnelma oli kannustava ja arviointi mielestäni löysähkö.

Yhdellä kurssilla oli kirjallinen koe, joka suoritettiin tietokoneella. Kaikki materiaali oli sallittua ottaa mukaan tenttiin omaa tietokonetta lukuunottamatta. Tätä tenttiä en pahemmin panikoinut, mutta se osoittautui lopulta melko haastavaksi ja arvostelukin vaativaksi. Kaiken kaikkiaan luenntoisijat tekivät parhaansa valmentaakseen opiskelijat hyvin tenttitilaisuuksiin.

Kevätlukukaudella oli pitkä pääsisäisloma, sekä muutamia kansallisia vapaapäiviä. Vapaapäivistä tiedotettiin hyvin yliopiston nettisivuilla, joten erilaisten reissujen suunnittelu onnistui helposti etukäteen. Lomailin itse muun muassa Norjassa Erasmus -ohjelman järjestämällä matkalla.

Vinkki: Kannattaa selvittää etukäteen milloin viimeisen periodin mahdolliset tentit järjestetään ja luennot lopetetaan. Toisilla luennoitsijoilla oli tapana lopettaa luennot jo muutamaa viikkoa ennen tenttejä.

 Syö pullaa, pyöräile ja ihastele arkkitehtuuria – vinkkejä Kööpenhaminaan lähtevälle

Kannattaa miettiä pyörän hankintaa jo etukäteen ja tutustua erilaisiin vuokraus- ja ostomahdollisuuksiin. Itse ostin ensimmäisen pyörän facebook -ryhmän kautta toiselta vaihtarilta, mutta lopulta pyörä osoittautui todella huonokuntoiseksi, vaikka olin mielestäni syynännyt sen hyvin koeajolla. Lopulta vuokrasin kaupunkipyörän Copehagen bicyclestä samalla hinnalla, jonka olin maksanut ostamastani pyörästä. Vuokrahintaan sisältyi kaikki tarvittava huolto, jos ongelmia olisi tullut. Oman kokemukseni perusteella siis suosittelisin vuokraamaan pyörän “täyshoidolla”.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan pyörän mahdollisimman pian muutettuasi, sillä kaupungin oppii tuntemaan parhaiten satulan päältä. Suosittelen pyörän hankkimista siinäkin tapauksessa, ettet ole tottunut pyöräilemään kaupungissa, koska Tanskassa pyöräilyn opettelu on erittäin helppoa ja turvallista. Suosittelen kaikille kypärän käyttöä ja käsimerkkien opettelemista.

Vaikka kulkisitkin pyörällä kannattaa silti hankkia Rejsekort eli Köpiksen matkakortti, jolla pääsee käyttämään julkisia myös kaupungin ulkopuolella. Kortti on kuitenkin muistettava leimata niin  kyytiin mennessä että poisjäädessä. Itselläni oli käytössä ystävältäni saatu haltijakohtainen kortti, jonka hinta oli sama kuin yksityisenkin kortin.

Kannattaa muuten pitää mielessä, että Tanskassa suurin osa ravintoloista ja päivittäistavarakaupoista on kiinni pyhäpäivisin, joten on syytä pitää huoli, ettei jääkaappi ole tyhjä pyhäpäivänä. Jos kuitenkin käy kuten itselleni ja asia pääsee unohtumaan, jotkin Netto -ketjun ruokakaupat saattavat olla auki, jossain päin kaupunkia.

Keskiviikkoisin on Onsdags snegl -päivä eli leipomoista ja esimerkiksi Bilkasta voi silloin ostaa jättimäisiä ja herkullisia kanelikierrepullia!

Posted on

Vaihtokertomus, Czech University of Life Sciences, kevät 2018

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opinnot

Suoritin vaihto-opiskeluni Prahassa Czech University of Life Sciences –nimisessä yliopistossa. Se on luonnontieteisiin
painottunut yliopisto Prahan kuudennessa kaupunginosassa hieman kauempana keskustasta. Yliopisto tarjoaa opetusta
muun muassa insinööri-, metsä-, maatalous-, elintarvike- sekä taloustieteissä. Yliopisto muistutti mielestäni hyvin paljon
Helsingin yliopiston Viikin kampusta. Itse suoritin suurimman osan kursseistani taloustieteen tiedekunnassa. Opiskelin
kevään aikana myös kaksi kurssia tšekin kieltä ja koin että niistä oli hyötyä arkielämän käytännön asioiden hoitamisessa.
Opinnot yliopistolla olivat mielestäni mielenkiintoisia ja hyödyllisiä. Paikallisten opettajien lisäksi suoritin muutaman
kurssin joiden vetäjinä toimivat vierailevat professorit Yhdysvalloista ja Irlannista. Suoritin kaikki kurssini englannin
kielellä. Mielestäni kurssien haastavuustaso oli sopiva: ne eivät olleet liian työläitä mutta koin että opin kursseilla aina
jotain uutta. Yhteensä kevään aikana suoritin opintoja tavoitemäärän eli 25 opintopistettä.

Käytännön asiat

Hakuprosessi Erasmus-vaihtoon oli mielestäni nopea ja helppo. Sain hyvin neuvoja ja apua sekä omasta yliopistostani
Suomesta että vaihtoyliopistosta kohteessa. Yliopisto Prahassa lukukauden alussa orientaatioviikon jonka aikana
kerrottiin kaikki oleellinen tieto ja opiskelijoita autettiin muun muassa opiskelijakortin ja opiskelijahintaisen bussilipun
hankinnassa.

Muutettuani Prahaan hieman ennen opiskelujen alkua asuin noin viikon verran hotellissa ja etsin asuntoa paikan päältä
käsin. Asuntotilanne etenkin lukukausien alussa on haastava, sillä Praha on erittäin suosittu kohde vaihto-opiskelijoiden
keskuudessa ja kysynnän kasvaessa vuokrat ovat nousseet pilviin. Pääsin itse asunnon etsinnässä suhteellisen helpolla.
Kävin katsomassa muutamia kohteita ja löysin lopulta kohtuuhintaisen huoneen hyvien yhteyksien päässä läheltä Prahan
keskustaa. Jaoin asunnon kahden muun Prahaan vaihtoon tulleen opiskelijan kanssa ja yhteiselomme oli oikein mukavaa.

Praha osoittautui erinomaiseksi vaihtokohteeksi monessakin mielessä. Kaupungista löytää paljon tekemistä ja sijaintinsa
puolesta esimerkiksi viikonloppureissujen tekeminen muualle Eurooppaan bussilla tai junalla on helppoa. Itsekin
matkustelin jonkin verran vaihdon aikana Tšekin naapurimaissa.

Vaikka hintataso Prahassa on noussut huimasti viime vuosien aikana, on se edelleen edullinen kohde Suomen hintatasoon
nähden. Opiskelijanakin on mahdollista nauttia Prahan erinomaisesta ravintolatarjonnasta sekä tutustua kulttuuriin
käymällä vaikkapa oopperassa tai baletissa.

Muuta

Pidän omaa vaihto-opiskelukauttani erittäin onnistuneena. Vaihto tarjosi minulle mahdollisuuden opiskella hieman
erilaisia kursseja kuin omassa pääaineessani Helsingin yliopistossa tavallisesti suoritan. Lisäksi tutustuin sekä muihin
vaihtareihin ympäri maailmaa että muutamiin paikallisiin opiskelijoihin. Vaihtoon lähtiessäni oma englannin kielen taitoni
oli jo valmiiksi erittäin hyvä, joten en voi varsinaisesti sanoa kehittyneeni siinä vaihdon aikana. Uskon kuitenkin, että
opiskelijavaihto oli kokemuksena kannattava ja siitä on hyötyä minulle monella tavalla tulevaisuudessa. Viihdyin Prahassa
niin hyvin, että vaihdon jälkeen päätin jäädä sinne vielä töihin kun minulle tarjoutui mielenkiintoinen työpaikka alalla joka
liittyy osittain omiin opintoihini.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Glasgow, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja vaihdon alussa

Valitsin vaihtokohteeni muutamalla perusteella: kohdepaikkakunnan tuli olla oikea kaupunki (ei kampuselämää, kiitos), opintotarjonnan tuli olla kiinnostavaa ja kohdemaan tukea mahdollisuuttani kehittyä englannin kielessä. Glasgow’n yliopisto valikoitui näillä hakukriteereillä muiden kohdeyliopistojen joukosta luontevasti. Hain vain yhteen kohteeseen ja sain tiedon valinnastani nopeasti. Kursseille ilmoittautuminen oli helppoa ja sähköpostitse saapunut info yliopistolta oli runsasta ja selkeää.

Saavuttuani Glasgow’hun tilanteeni oli opintojeni suhteen melko epäselvä, sillä olin vain noin viikkoa ennen lähtöäni saanut sähköpostin siitä, ettei opintosuunnitelmaani vaihtoajalle oltu hyväksytty. Tästä oppimani kullanarvoinen vinkki on se, että sen lisäksi, että lähettää yliopistolle englanninkielisen opintosuoritusotteensa sekä ottaa kopion mukaan vaihtoon, kannattaa myös varmistaa, että kaikkien kurssien nimet ovat kääntyneet suoritusotteelle suomesta englanniksi. Oma pääsyni yhdelle kursseista lähes evättiin sen vuoksi, että kohdemaassa kurssien tarjonnasta päättänyt professori ei ollut ymmärtänyt yhden tärkeän kurssini sisältöä, koska kurssista HY:ssä vastaava opettaja oli kirjoittanut kurssin otsikon vain suomeksi. Väärinkäsitys selvisi vasta päivä ennen ensimmäinen jakson alkua jonotettuani pitkään professorin vastaanotolle. Hämärässä kokolattiamatoin vuoratussa käytävässä kymmenien muiden turhautuneiden vaihto-oppilaiden kanssa odottaminen on vain yksi esimerkki tilanteesta, joissa tunsin olevani erilaisen yliopistokulttuurin piirissä kuin aikaisemmin, ja orientoivana kokemuksena hetki tuntuu jälkikäteen jopa tärkeältä.

Glasgow’ssa ei tarvinnut ilmoittautua virallisesti kaupungin asukkaaksi tai poliisille. Pankkitilin avaamista suositeltiin, mutta itse en kokenut tilin avaamista alle viiden kuukauden takia järkevänä ja pärjäsin hyvin ilmankin. Terveydenhuoltopalveluita en vaihdon aikana tarvinnut, mutta yliopiston puolella opiskelijahuolto toimi todella hyvin ja kansainvälisten opiskelijoiden hyvinvointiin panostettiin. Glasgow’n yliopisto on hyvin kansainvälinen yliopisto, ja opiskelijaterveydenhuollosta sai hyvin ymmärrystä ja juttuseuraa esimerkiksi vaihto-opiskelun nostattaville stressaaville tunteille ja koti-ikävälle, jos tukea tarvitsi. Mielestäni vaihto-opiskelijoille järjestetystä orientaatioviikosta sai kaiken tarvitsemansa tiedon opintojen kulkuun ja tukipalveluihin liittyen, ja koulun yleisestä neuvontasähköpostista vastattiin aina saman päivän kuluessa kysymyksiin, jos infoa ei löytänyt muuta kautta. Suosittelen orientaatioviikolle osallistumista tiedonsaannin lisäksi myös ihmisten tapaamisen ja ensikontaktien löytämisen takia.

Asuminen

Glasgow’n yliopistolla oli mahdollista päästä asumaan asuntolaan vain, jos oli tulossa vaihtoon koko lukuvuodeksi. En siis olisi saanut yliopistolta soluhuonetta, mutta yliopiston huoneet olivat yleiseen vuokratasoon nähden sen verran hintavia, että hieman epävarmuutta sietävälle vaihtarille suosittelisin yksityisiin vuokramarkkinoihin tutustumista joka tapauksessa. Saavuin Glasgow’hun noin puolitoista viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, ja asuin ensimmäisen viikon ajan kaupungin halvimmassa hostellissa ja käytin päivät asunnon etsimiseen eri verkkopalveluista, verkostojen luomiseen sekä kämppishakemusten kirjoittamiseen. Kävin katsomassa paria asuntoa viikon aikana, mutta molemmissa vuokrasopimus olisi pitänyt solmia seuraavaan syksyyn asti niin, että olisin joutunut alivuokraamaan huoneen seuraavalle vaihtarille lähdettyäni itse takaisin Suomeen. Lisäksi molemmissa huoneen vuokra oli melko korkea (muistaakseni lähes 500 puntaa kuukaudessa) ja koko syksyn vuokrasumma olisi pitänyt maksaa kerralla vuokrasopimuksen kirjoittamisen yhteydessä. Pitkät vuokrasopimukset ja kerralla maksettava pitkän ajan vuokra ovat Skotlannin yksityisillä vuokramarkkinoilla hyvin tavallisia. Lopulta löysin uusien kontaktieni kautta toisen opiskelijan, joka oli saanut kaksi asuntotarjousta ja antoi yhteystietoni ylimääräiseksi jääneeseen tarjoukseen. Lopulta päädyin tätä kautta asumaan ihanan jo työelämässä olleen kämppiksen, koiran ja kissan kanssa mukavalle alueelle noin 20 minuutin bussimatkan päähän yliopistolta alle 300 punnalla kuussa. Kannattaa siis hyödyntää kaikki mahdolliset verkostot ja tavat löytää asunto, jos haluaa säästää rahaa ja asua alueella, jossa on myös paikallisia. Glasgow’ssa yliopistoa ympäröivä alue on todella trendikästä, mutta alueella on vaikea saada tuntumaa kaupungin todelliseen henkeen. Kannattaa kuitenkin asuinaluetta valitessaan tiedostaa, että osa Glasgow’sta on turvallisempaa ja osa turvattomampaa, etenkin Glasgow’n itäpuolella on kaupunginosia, joilla asumista en säästösyistäkään suosittelisi. Yleisesti kannattaa tiedostaa, että Glasgow on kokoonsa nähden melko turvaton kaupunki esimerkiksi Helsinkiin verrattuna, ja voi ainakin yksin kulkevalle naiselle tuntua hyvin turvattomalta.

Vaihdonaikainen asunto oli muuten mainio, mutta siellä oli varsinkin marras- ja joulukuussa todella kylmä, koska pidimme lämmitystä kuluissa säästääksemme päällä vain muutaman tunnin päivässä. Tähän kuitenkin tottui nopeasti asennoitumalla niin, että lämpötila on pukeutumiskysymys. Suomessa on totuttu niin korkeisiin asumisstandardeihin, että pieneen epämukavuuteen on hyvä varautua sekä henkisesti että villapaidoin etukäteen.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ei mielestäni eronnut juurikaan Helsingissä opiskelusta. Opiskelu oli pääaineelleni ominaisesti hyvin itsenäistä, ja kurssit suoritettiin esseiden sekä data-analyysiprojektin avulla. Arvostelussa erityisen mukava yllätys oli se, että sain jokaisesta palauttamastani työstä numeerisen arvosanan lisäksi vähintään puolen sivun pituisen arvostelun ja palautteen.

Itsenäinen opiskelu yliopistolla oli helppoa ja mukavaa, koska isosta kirjastosta löytyi aina rauhallisia kolkkia, joissa oli tilaa opiskella. Kirjastoon pääsi sisään sähköisistä porteista vain opiskelijakortin avulla, joten kirjastoa käyttivät vain opiskelijat. Kirjasto oli iltaisin auki kahteen asti yöllä ja tenttiviikon lähestyessä kirjaston aukioloajat laajenivat niin, että kirjasto pysyi auki ympäri vuorokauden.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tärkein vinkkini vaihtoon lähtevälle on se, että mieli kannattaa pitää avoimena ja tehdä asiat kohdemaassa tavalla, mikä itselle tuntuu parhaalta. Olin geneeriseksi vaihto-opiskelijaksi jo hieman vanhempi kuin muut ja elänyt itsenäistä elämää pitkään, joten ohitin suosiolla soluasunnot ja Erasmus-bileet ja etsin uusia tuttavuuksia omien harrastusten ja kiinnostustenkohteiden parista. Koska muusta yliopistoajastani poiketen en voinut (onneksi) käydä vaihtoaikana töissä, löysin uusia harrastuksia ja aloitin vanhoja uudelleen – krav magaa, ilmajoogaa, nykytanssia. Vaihtoajasta kannattaa tehdä omannäköistä. Harrastaminen on muutenkin Glasgow’ssa todella edullista, ja esimerkiksi tanssitunneilla käyminen maksoi murto-osan siitä, mitä Helsingissä. A play, a pie, a pint -lounasteatteri kannattaa kokea, yliopiston lähettyvillä on tunnelmallinen The Grosvenor -leffateatteri ja vanhoissa pubeissa järjestettävät pubivisat ovat parasta iltatekemistä kaveriporukassa. Matkustaa ehdottomasti Skotlannissa kannattaa, ja Student tours Scotland järjestää viihdyttäviä ja edullisia päiväreissuja highlandseille useita kertoja viikossa. Kiertoajeluiden lisäksi tein itsenäisiä reissuja Edinburghiin ja patikoimaan West Highland Waylle, jota suosittelen myös. Pidemmille reissuille pohjoiseen kannattaa pohtia auton vuokraamisen vaihtoehtoa, mutta julkisillakin pärjää.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, ja hyödyllisin neuvo mitä voin antaa on ehkä se, että kannattaa käyttää energiaansa fiilistelyyn, ihmisiin ja kohdemaan kulttuuriin tutustumiseen, itseensä tutustumiseen, opiskeluun tai juuri niihin juttuihin jotka itselle tuntuvat tärkeältä. Vaikka käytännön asiat voivat tuntua ennen vaihtoa ja osittain vaihdon aikanakin hankalilta ja ylitsepääsemättömiltä, niin kaikki lopulta järjestyy.

Posted on

Vaihtokertomus, L’université Lumière Lyon 2 lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin pohtinut kauan opiskelijavaihtoon lähtöä ja Ranskaan muuttaminen sekä siellä opiskeleminen tuntuivat juuri oikeilta vaihtoehdoilta omien opintojeni kannalta. Vielä hakuvaiheessa en varsinaisesti edes ymmärtänyt, mitä vaihtoon lähtö tai ulkomailla opiskelu tarkoittivat käytännössä, mutta into ulkomaille oli kuitenkin kova. Lopulta sainkin hyväksyvän vastauksen vaihtoyliopistosta ja saatoin aloittaa matkan todelliset valmistelut.

Minulla oli jo hieman aiempaa kokemusta pitkistä matkoista ja oleskeluista ulkomailla, mutta silti kaikki vaihtoon littyvät valmistelut tuntuivat uudelta ja oudolta, ja ajatus opiskelusta maassa, jossa pärjäisi suurimmaksi osaksi vain kohdekielellä jännitti valtavasti. Tutkin lähtövalmisteluja tehdessäni paljon eri blogisivuja ja netin keskustelupalstoja siitä miten vaihtoon tulisi valmistautua etukäteen, ja kuinka käytännön asiat tulisi hoitaa ennen lähtöä.

Asuminen

Ensimmäiseksi hoidettavien asioiden listallani oli asunnon hankkiminen, ja aloinkin etsiä asuntoa heti vaihtoon hyväksymisen ja Lyon 2 -yliopiston hyväksymisviestin jälkeen. Aikainen aloitus asunnon etsinnälle olikin lopulta hyvä idea, sillä löysin varsin nopeasti ja suhteellisen helposti muutaman hyvän vaihtoehdon lukuisista soluasuntoehdotuksista. Ranskan hintataso asunnon vuokrissa on melko alhainen Suomeen verrattuna, mutta kalliimpiakin asuntoja ja majoitusratkaisuja löytyy asuinalueesta riippuen. Hinnat liikkuvat 250-600 € välillä. Lyon on erittäin opiskelijaystävällinen kaupunki, ja asuntotarjonta etenkin keskustan alueella on monipuolista. Itse toivoin löytäväni asunnon, jossa asuisi myös ranskalaisia opiskelijoita. Toiveenani oli saada mahdollisimman paljon irti kielellisesti ja kulttuurisesti vaihtovuodesta.

Löysin noin viikon etsinnän jälkeen mielenkiintoisen soluasunnon Lyon 2 yliopiston suosittelemalta nettisivulta (La carte des colocs), kun jättämääni hakuilmoitukseen vastattiin. Otin heti yhteyttä vuokranantajaan ja sovimme alustavasti vuokran ehdoista. Ranskassa asunnon vuokraamiseen tarvittavat käytännön asiat kuitenkin pystyin hoitamaan loppuun vasta Lyonissa ollessani, sillä minulle selvisi, että asunnon vuokraamiseen tarvittavia vakuutuksia varten tarvitsee ranskalaisen pankkitilin. Jouduinkin maksamaan varsin suuren takuusumman vuokranantajalleni jo ennen lähtöäni, mikä tuntui oudolta. Enhän ollut ennen edes tavannut vuokranantajaa saati sitten nähnyt asuntoa tai muita vuokralaisia ennen. Yritin tarkistaa asuntoa välittävän firman tiedot hyvin ennen maksamista. Kaikki vuokranantajasta annetut tiedot osoittautuivat lopulta kuitenkin oikeiksi.

Saapuminen

Asunnon löytämisen ja Kelan käytännön asioiden hoitamisen jälkeen (muuttoilmoitus, asumisen tuet) varasin lennot vaihtoyliopiston antamien päivien mukaan ja varmistin asunnon avainten hakupäivän sopivuuden vielä vuokranantajaltani.

Saavuin Lyoniin paria päivää ennen yliopiston alkua. Vähitellen minulle selvisi, että minun tulisi hoitaa vielä paljon käytännön asioita asunnon suhteen,ja en ehtisi hoitaa niitä ennen opiskelujen aloitusta. Huomasin myös pian, että hyvästä ranskan kielen osaamisesta tosiaankin olisi hyötyä, sillä varsin harva paikallinen ymmärsi/halusi puhua englantia. Otinkin tavoitteekseni käyttää mahdollisimman paljon ranskaa, vaikka kielitaitoni ei ollut vielä kovinkaan hyvä.

Liikkuminen Lyonissa ja sen julkinen liikenne on jäjestetty todella helpoksi, ja asunnolle päästäkseni seurasin vuokraemännältäni saamia ohjeita juna-asemalta oikean kadun löytämiseksi. Asuntoon päästyäni sain myös selkeät ohjeet metro- ja raitiovaunulippujen ostamiseksi.

Vaihtoon lähtiessäni yksi helpoimmista tavoista Lyoniin Helsingistä matkustamiseksi oli hypätä junaan Pariisin lentokentältä. Tutustuinkin sattumalta jo junassa toiseen suomalaiseen opiskelijaan, joka oli myös aloittamassa opintonsa samassa yliopistossa kuin minä. Olimme myös ilmoittautuneet samalle orientoivalle ranskan kurssille, joten sovimme näkevämme uudestaa seuraavana päivänä.

Asunnolle päästyäni ja muihin vuokralaisiin tutustuttuani alkujännitys helpotti ja saatoin alkaa odottamaan ensimmäistä päivääni yliopistolla. Päätin vuokrata paikallisen kaupunkipyörän vielä samana iltana ja lähdin polkemaan Lyonin katuja saadakseni paremman kuvan lähialueista. Ystävystyminen kämppisteni kanssa jo alusta asti oli myös tärkeää, sillä oli hyvä olla joku, jolta kysyä neuvoa tarvittaessa.

Opiskelujen aloittaminen ja alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lyon 2 yliopisto sijaitsee Lyonin keskustan yhdellä keskeisimmistä paikoista, ja sinne on hyvät kulkuyhteydet. Kaikille vaihto-opiskelijoille järjestettiin heti aluksi yhteinen infotilaisuus, jossa kerrottiin selkeästi kaikista tarvittavista todistuksista ja esim. matkakortin hankkimisesta ja puhelinliittymien aktivoimisesta. Olin jo kuitenkin päättänyt ennen lähtöäni pitää oman suomalaisen liittymäni, sillä roaming-maksut poistuivat juuri käytöstä ennen ulkomaille lähtöäni. Lisäksi maksoin nopeasta wifistä vuokrani yhteydessä, joten ylimääräisen liittymän ottaminen tuntui turhalta.

Saimme ensimmäisenä päivänä yliopistosta myös todistukset, joilla saatoimme todistaa opiskelija-alennuksen esim. matkakortin hankkimisen yhteydessä. Lisäksi saimme tervetuliaispaketin, joka sisälsi erilaisia ohjekirjasia ja Lyon 2 yliopiston mainostavaraa. Yliopisto lähetti sähköpostiini myös vinkkejä ja neuvoja sekä tunnukset ja Lyon 2 -sähköpostin, jonka avulla pystyin kirjautumaan yliopiston palveluihin. Varsinaista ilmoittautumista yliopistoon ei siis enää tarvinnut tehdä saavuttuani Lyoniin. Olin kuitenkin ilmoittautunut vain vaihtareille suunnatulle ranskan intensiivijaksolle, joka tuli maksaa paikallisessa liikkuvuuspalveluiden toimistossa käteisellä ennen kurssin alkua.

Yliopisto tarjosi apua myös tarvittaessa asunnon etsimiseen ja hankkimiseen, mutta olin onnekseni hoitanut asiat hyvin jo ennen matkalle lähtöä. Olin myös saanut yliopistolta viestin, jossa mainittiin tarvittavista todistuksista kuten passista, passikuvista, hyväksymiskirjeestä ja learning agreementista.

Opiskelu ja opetus

Vaihtoyliopistossani vaihtareiden kurssi-ilmoittautuminen tapahtui perinteiseen tapaan kirjallisesti.  Jokaisen opiskelijan tuli pyytää kirjallinen allekirjoitus kurssien opettajilta lomakkeeseen, joka palautettiin ilmoittaumisista vastaavaan toimistoon. Saatoimme valita laajasti mitä tahansa kursseja, mutta olin tehnyt kuitenkin jo tarkat suunnitelmat etukäteen kursseista, joita halusin suorittaa. Järjestettävien kurssien aikataulut ja salit saattoi löytää vain tiedekunnan ilmoitustaululta, mikä oli varsin hankalaa. Keksimme ottaa vaihtariporukassa kuvia eri tiedekuntien kurssiaikatauluista, joiden avulla sitten suunnittelimme omat aikataulumme. Hyvin suunnitellun learning agreementin ansiosta, minun täytyi vain varmistaa, että valitsemani kurssit todella järjestettäisiin ja että kurssit eivät menisi päällekkäin. Hankaluuksia opinnoissa toi osaltaa myös se että Lyon 2 kampus oli jaettu vuosikurssien kesken kahteen eri osaan, joista toinen sijaisti yli 30 minuutin raitiovaunumatkan päässä. Osa kursseista siis järjesteettiin eri kampuksilla, joten oli erittäin tärkeää varata tarpeeksi aikaa siirtymiselle toiselle kampukselle Lyonin sisällä.

Vaihtarielämä Lyonissa ja vinkkejä

Lyon tarjoaa opiskelijoille paljon erilaista tekemistä ja opiskelijaelämä Lyonissa on monipuolista. Erilaisia vaihto-opiskelijoille suunnattuja tapahtumia järjestetään säännöllisesti useana iltana viikossa ja verkostoituminen vaihtareiden kesken on tehty siten helpoksi. Lisäksi ennen varsinaisten opintojen alkua, Lyon 2 tarjoaa useita eri kursseja ranskan kielen kehittämiseen rennossa ilmapiirissä. Verkostoituminen ja muihin tutustuminen on erityisen tärkeää jo alusta saakka. Kulttuurishokki ja oman paikan löytäminen uudessa kulttuurissa voivat myös olla vaikeaa, minkä jouduin itsekin kokemaan alkuhuuman tasoittumisen jälkeen.

Ranska on maana ja tavoiltaan hyvin erilainen Suomeen verrattuna. On siis hyvä muistaa, että vaihdon yksi tarkoitus onkin irroittautua omalta mukavuusalueeltaan. Vinkkeinä shokin helpottamiseen ovat avoimuus, positiivinen asenne ja mielenkiinto uusia asioita kohtaan. Olisi myös erityisen tärkeää olla vertaamatta Suomea ja Ranskaa toisiinsa vaihdossa ollessa. Kielitaidon puute ei alussa ole myöskään mikään este, vaan on vain yritettävä luoda tuttavuuksia ja ystäviä pienistäkin kielellisistä virheistä huolimatta.

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Würzburg, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tein oman vaihtohakemukseni keväällä 2017 viimeisenä mahdollisena päivänä. Kaikki alkoi tuntua todelliselta vasta kesällä 2017, kun sain vahvistuksen Würzburgin yliopistolta minun olevan valittu opiskelemaan siellä syyskuusta 2017 heinäkuuhun 2018. Suomen päässä täytyi ainakin tehdä selvitys kelalle ja muuttoilmoitus. Myös vakuutukset ja puhelinliittymät täytyi katsoa kuntoon. Saksaanlähtijöille suosittelen pitäytymään suomalaisessa operaattorissa, sillä saksalaiset ovat usein kalliimpia. Jotta asiat sai pysymään järjestyksessä ja kaikki tuli hoidettua, tein ennen lähtöä lukuisia to do- listoja.

Kun lähtö alkoi lähestyä, alkoi tuntua siltä, kuin en haluaisi oikeastaan edes lähteä. Ystäväni ja perheeni rohkaisivat minua, mutta silti en ollut lähtöpäivänä innoissani, lähinnä kauhusta kankeana. Lähdin matkaan sillä asenteella, että annan itselleni anteeksi mahdollisen mokailuni lentokentällä, olinhan aika kokematon lentämisen kanssa. Tiesin, että vaikka hetkeksi eksyisin lentokentälle Frankfurtissa, joku päivä pääsisin kyllä Würzburgiin asti, eikä kyseessä ole maailman loppu.

Saapuminen

Frankfurtiin selvittyäni täytyi vielä löytää oikea bussipysäkki. Päädyin olemaan neljä tuntia Frankfurtin lentokentällä pyörimässä, oikeaa pysäkkiä etsien. Ensimmäisellä löytämälläni bussipysäkillä oli nuori nainen, jolta rohkeasti kysyin neuvoa. Selvisi, että hänkin oli eksyksissä, mutta etsi samaa bussipysäkkiä kuin minäkin.

Neljä tuntia lentokentällä naisen kanssa pyörittyäni, meitä oli pian kasautunut jo pieni joukko eksyneitä bussipysäkin etsijöitä. Kyselimme suunnilleen kaikilta neuvoa ja menimme shuttlebussilla terminaalista toiseen, kunnes lopuksi me kaikki pääsimme oikeisiin busseihimme. Bussipysäkkien sekavuus johtui poikkeuksellisesta järjestelystä lentokentällä. Vastaavissa tilanteissa suosittelen pitämään pään kylmänä. Vastoinkäymisiä voi tulla vastaan jo lentokentällä. Niistä pääsee kyllä yli ja lopuksi koko ongelma voi olla vain hauska muisto.

Asuminen

Würzburgin yliopiston (Studentenwerk Würzburg) kautta tarjotaan myös vaihtareille edullisia asuntoja: yksiöitä, sekä 1-5 kämppiksen soluasuntoja. Asunnon sijaintia ja tyyppiä saa toivoa, ja asuntoloita sijaitseekin eri kampusten ja keskustan lähettyvillä. Asuntoloissa asuu sekä vaihtareita että paikallisia, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Asunnon voi vuokrata jo ennen varsinaisia opintoja alkavan kuukauden mittaisen kielikurssin ajaksi, ja Studentenwerk:iä voi pyytää vuokraamaan elokuun osalta asunnon eteenpäin, jos haluaa lähteä Suomeen jo heinäkuussa.

Halusin kuitenkin hankkia asuntoni itse: halusin päättää missä se sijaitsee ja kenen kanssa asun. Liityin kaikkiin mahdollisiin Würzburgin Facebook ryhmiin ja sivustoihin, joilta asuntoa voi hakea. Erityisesti suosittelen www.wg-gesucht.de ja www.wg-suche.de.

Saksassa myös yksityiset kimppakämpät ovat yleisiä, ns. ”WG”:t. Kimppakämppiä löytyy opiskelijoille Saksasta joka lähtöön: on kämppiä joissa arvostetaan omaa tilaa ja joskus etsitään kämppistä melkein kuin ystävää ja kaikkea siltä väliltä. Kimppakämpissä jo asuvat valitsevat usein tulevan kämmpiksensä itse. Ollaan todella tarkkoja kuka huoneessa tulee asumaan ja järjestetään esimerkiksi ”näyttöjä” kiinnostuneille. Siellä mahdollinen kämppisehdokas pääsee näkemään asuntoa ja toisaalta asunnossa jo asuvat saavat ensikuvan potentiaalisesta kämppiksestä.

Aloitin asunnonhaun itse heti kun sain Würzburgilta vahvistuksen, että minut oli valittu. Aika kului ja asunnon löytyminen alkoi tuntua mahdottomalta, vaikka olin päässyt muutamaan skype-haastatteluun. Kuitenkin yksi opiskelija otti minuun yhteyttä ja tarjosi huonetta yhdeksi kuukaudeksi, jonka aikana minun oli helpompi etsiä uutta huonetta Saksasta käsin. Kun olisin jo Saksassa, pääsisin osallistumaan näyttöihin ja minun ei tarvitsisi vaatia skypehaastatteluja. Päätin ottaa tarjouksen vastaan.

Saksasta käsin asunnon löytäminen oli helpompaa. Älä siis säikähdä, jos et saa heti asuntoa pitkäksi aikaa, vaan tartu myös lyhyempiin tarjouksiin ja panosta asunnon etsimiseen paikan päällä lisää. Mitä vuokraan tulee, yksi huone keskustan kupeessa kimppakämpässä oli 300-350 euron paikkeilla. Itse ystävystyin kämppikseni kanssa ja pidämme vieläkin yhtyettä. Paikallinen kämppis oli muutenkin kullan arvoinen, pääsin näkemään paikallisten elämää ja mukaan paikallisiin juhlapyhiin. Häneltä myös pystyi kysymään käytännönneuvoja ongelmiin.

Alkubyrokratia

Würzburgissa ensimmäisten päivien aikana kävin ensin ilmoittautumassa yliopistolle. Sähköpostissa oli tarkat ohjeet mitä tarvitsin mukaan ja minne minun tulisi mennä. Ilmoittautumista ei voinut tehdä netissä, vaan piti raahautua paikan päälle. Mukaan tarvitsi mm. passikuvia, henkkarit, kuitin että oli maksanut semesterimaksun ja muitakin papereita. Jos kaikki oli mukana, oli ilmoittautuminen suhteellisen vaivaton. Muutaman viikon kuluessa sai opiskelijakortin, joka toimi myös bussikorttina ja jolla maksettiin yliopiston ruokalassa.

Myös meille tyypillinen muuttoilmoitus piti tehdä paikanpäällä. Kaupungin ”Rathaus” oli paikka, jonne täytyi mennä aamusta alkaen jonottamaan. Siellä ylös otettiin kuka olen, miksi olen Saksassa, olenko kirkossa ja kuinka kauan aion olla, sekä tietenkin osoite. Aina osoitteen muuttuessa ja kun muutti takaisin Suomeen, täytyi käydä uudestaan paikan päällä ilmoittamassa tilanteesta.

Vaikka tuntui hieman turhauttavalta aina mennä moisten asioiden takia paikan päälle, olivat ne loppujen lopuksi helposti hoidettavissa. Itselleni hankalampaa oli ilmoittautua yliopiston kursseille. Aloitin monta kurssia ja karsin semesterin aikana sellaisia kursseja, jotka eivät sopineetkaan minulle. Learning Aggreementin muutoksiin kannattaakin siis henkisesti valmistautua.

Opiskelu

Kurssien suhteen Würzburgin yliopisto oli ymmärtäväinen. Pystyin esimerkiksi soveltamaan kursseja ja valitsemaan kuinka monta opintopistettä tarvitsen ja opettajat antoivat tehtäviä sitten sen mukaan. Teimme suhteellisen paljon kotona tehtäviä kirjoitelmia ja tutkimuksia tenttien sijaan. Se sopi minulle, sillä en ole suurin tenttien fani. Usein kuitenkin myös tentin tekeminen oli mahdollista jos halusi. Joskus voi jopa tehdä molemmat ja tienata näin enemmän opintopisteitä.

Kurssit koostuvat usein luennosta, tutoriumista ja harjoituskerrasta. Näitä on yleensä viikoittain ja itse voi valita mihin osallistuu. Jokaisesta saa erikseen opintopisteitä. Esimerkiksi jos käyt kaikilla luennoilla saat kaksi opintopistettä, jos lisäksi harjoituskerroilla, se on toiset kaksi ja tutoriumista yksi. Eli joskus jopa pelkällä läsnäololla oli mahdollista saada 5 opintopistettä. Itselläni oli yksi tälläinen kurssi, johon tein vielä kaikkien näiden lisäksi tentin, josta sain 8 opintopistettä. Näin kasasin yhdestä kurssista 14 opintopistettä.

Würzburgissa oli paljon kirjastoja ja itse vietin niillä paljon aikaa. Erikoista suomalaisiin kirjastoihin verrattuna oli se, ettei sisälle saanut mennä takki päällä ja tavaroita sisään sai viedä vain läpinäkyvässä muovipussissa. Aluksi kummastutti jättää tavarat aina ulkopuolelle lukittaviin kaappeihin, mutta lopuksi systeemiä oppi arvostamaan.

Opettajien kanssa tuli myöskin olla hieman tarkempi, kuin olin Suomessa tottunut. Jos satuin näkemään opettajan yliopistolla työhuoneellaan (ovi apposen auki), ei se tarkoittanut sitä, että saisi mennä koputtamaan ja kysymään vaikkapa johonkin kurssiin liittyen. Jokaisella opettajalla oli tarkkaan määritelty ”Sprechstunde”, joka oli pyhitetty opiskelijoiden kysymyksille.

Vaihtoelämä ja vinkit

Itselläni oli kyllä pieni alkushokki ja oman paikan löytäminen tuntui vaikealta, harkitsin jopa vaihdon lyhentämistä. Onneksi en luovuttanut vaan annoin Saksalle aikaa. Kannustan ehdottomasti pitämään esimerkiksi rakkaista harrastuksista kiinni myös vaihdossa jos mahdollista ja antamaan muutoksille aikaa. Parin kuukauden kuluttua tuntui jo siltä, etten halua koskaan palata Suomeen.

Vaihtarit pitivät Würzburgissa yhtä, ja muista vaihtareista oli todella helppoa saada uusia ystäviä ja piirit olivat melkoisen pienet. Itse halusin kuitenkin olla tekemisissä myös paikallisten kanssa ja tähän osuuteen oli nähtävä enemmän oma-aloitteisuutta. Paikallinen kämppis, oma-aloitteisuus ja harrastukset ovat tähän avain. Paikallisten avulla vaihtokokemus saa uuden ulottovuuden, kun vaihto ei olekaan vain sitä ”vaihtarielämää” omassa kuplassa, vaan pääse eritavalla mukaan paikallisiin tapoihin ja esimerkiksi juhlapyhiin, joita myös Baijerissa riittää.

Itse opin, että vaihto on juuri sitä, mitä siitä itse teet. Itse osallistuin aktiivisesti projekteihin ja pyrin tekemään kaikkea sitä, mitä Suomessa en olisi tehnyt tai mikä ei ehkä olisi edes ollut mahdollista Suomessa. Osallistuin esimerkiksi ”Europa macht Schule”- nimiseen projektiin ja olin mukana järjestämässä paikallisia tapahtumia. Nämä ovat kaikki mahdollisuuksia, jotka täytyy itse kaivaa ja lähteä rohkeasti mukaan. Kukaan ei tule kotoota hakemaan. Kesäksi hankin Würzburgista myös ”minijob”:in paikalliselta kioskilta.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Bath, syksy 2017

Farmasian tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden puolelta kaikki meni sujuvasti ja apua sai tarvittaessa hyvin. Bathin yliopiston puolelta oli sitten ongelmia senkin edestä. Ihan alkajaisiksi hakuvaiheessa vastaus hyväksymisestä tai hylkäämisestä piti tulla noin kolmessa viikossa. Kolmen viikon kuluttua, kun en edelleenkään ollut kuullut Bathista mitään laitoin sähköpostia heidän vaihtopalveluille. Kuuden viikon odottelun jälkeen selvisi, että minun piti todistaa kielitaitoni olevan B2. Ylioppilastodistuksen pitkän englannin piti riittää kielitaidon todistamiseen heidän nettisivujensa mukaan ja todistuksen olinkin heille jo lähettänyt jo haku vaiheessa. Vaihtoehdoiksi kerrottiin viralliset Cambridge- ja TOEFL-kielitestit. Siinä sitten kiireesti lähdin selvittämään, että seuraavat yli sata euroa maksavat testit järjestettäisiin Suomessa vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Silloin otin yhteyttä Helsingin yliopiston vaihtopalveluihin. Heille kerrottiin Bathin yliopistosta, että myös Helsingin yliopiston tarjoama virallinen kielitodistus riittää. Sellaisen sain aikaisemman englanninkurssini opettajalta saman viikon aika helposti sopimalla tapaamisen ja tuomalla sinne kirjottamani parisivuisen tekstin ja lukemani tieteellisen artikkelin. Kielitodistuksen toimittamisen jälkeen meni vielä parisen viikkoa hyväksymisilmoituksen saamiseen. Jostain syystä sähköpostiosoitteeni oli vaihtunut tämän selvityksen seurauksen Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostiksi ja kaikki viestintä kulki nyt Helsingin vaihtopalveluiden kautta, vaikka he muutamaankin kertaan yrittivät sitä lopettaa ja itse yritin myös monessa viestissä sitä saada korjatuksi.

Lopullisen hyväksynnän jälkeen minulla oli ruhtinaalliset neljä päivää aikaa hakea Bathin yliopiston kautta asuntoa ja siinäkin jouduin ottamaan yliopistoon yhteyttä, kun tunnukseni eivät toimineet. Lopulta pääsin tekemään hakemuksen hakuajan viimeisenä päivänä. Sain siitä huolimatta huoneen yliopiston asuntolasta, jossa minulla oli oma huone ja vessan jaoin neljän ihmisen ja keittiön 12 ihmisen kanssa.

Syystä tai toisesta minua ei oltu liitetty yleiselle Bathin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostilistalle ja siksi en saanut esimerkiksi ensimmäisen viikon aikataulua tai mitään muuta tärkeää informaatiota opintojen aloittamisesta. Sain kuitenkin viestejä accommodation teamilta, joten aikataulun puuttumista ja muutenkin informaation olemattomuutta aloin ihmetellä vasta reilua viikkoa ennen lähtö. Eikä kukaan tietenkään sähköposteihin vastannut lähtöviikon aikana. Onnekseni asuntolassa oli muitakin vaihto-oppilaita, joilta sain ensimmäisen viikon aikataulun.

Perillä

Ensimmäisen viikon aikana Bathissa oli freshman week, jolloin yliopistolla oli vain fukseja ja vaihtareita. Sen aikana sain selvitettyä kaikki sähköpostilistat, aikataulut ja kurssit (vaikka vaihdoinkin kaikki kurssit toisiin kuin mitä aluksi olin suunnitellut). Kaikkien allekirjoitusten hankkiminen vaihtotodistuksiinkin onnistui ensimmäisen viikon aikana sujuvasti. Farmasian tiedekunnassa oli vain yksi toinen vaihto-opiskeija minun lisäkseni. Vaihtareille järjestetyissä freshman week -tapahtumissa luotiin epävirallinen Whats app -ryhmä vaihtareille, jonka kautta löysimme toisemme tämän toisen farmasian vaihtarin kanssa. Hänen kanssaan menimme yhdessä ensimmäisiin tapaamisiin farmasian tiedekunnan vaihtarikoordinaattorien kanssa ja lopulta meillä oli kaksi yhteistä kurssiakin, joten opiskelu Bathissa alkoi oikein hyvin.

Halusin vaihtaa kaikki alun perin valitsemani kurssit toisiin kursseihin ja koska lähdin vaihtoon suorittamaan valinnaisia kursseja (farmaseutin tutkinnossa on hankala saada pakollisia kursseja suoritettua ulkomailla) ei niiden vaihtaminen ollut ongelma kummassakaan päässä. Minun ja toisen farmasian tiedekunnan vaihtarin lopulliset kurssivalinnat ja kursseille ilmoittautuminen tehtiin yhdessä tiedekunnan kv-koordinaattorin kanssa. Heihin oli helppo pitää yhteyttä koko vaihdon ajan opiskeluihin liittyvissä asioissa ja he olivat saapumisen jälkeen oikeastaan vastuussa meistä vaihtopalvelujen sijaan. Muutenkin yliopistolla luennoitsijat aina kannustivat ottamaan yhteyttä, jos oli mitään kysyttävää esimerkiksi kurssin aiheeseen liittyviä lisäkysymyksiä. Se oli yksi suurimmista eroista Suomen ja Brittien välillä, koska opiskelijat oikeasti kysyivät luennoitsijoilta sähköpostilla lisäkysymyksiä esimerkiksi metaboliasta.

Koska olin EU:n kansalainen niin minun ei tarvinnut edes ilmoittautua poliisille. Yliopiston terveysasemalla piti käydä rekisteröitymässä eli täyttämässä paperi omista terveystiedoista ja sen prosessoinnissa meni noin pari viikkoa. Rekisteröityminen kannatti tehdä heti, sillä ennen hoitoon pääsyä se oli kuitenkin tehtävä. Sairastuessa olisi siis pitänyt odottaa pari viikkoa ennen hoitoon pääsyä tai mennä hoitoon jonnekin muualle. Sairastuinkin heti ensimmäisillä viikoilla, mutta koska rekisteröityminen oli hoidettu, pääsin nopeasti ja ongelmitta hoitoon. Hoito oli myös ilmaista, mutta lääkkeet jouduin itse maksamaan.

Asuminen ja eläminen

Asuntola oli kv-opiskelijoille, joista valtaosa oli kiinalaisia, niin myös puolet keittiökavereistani. Kulttuurieroja oli esimerkiksi siisteyden suhteen. Siivooja kävi vain kerran viikossa, joten rasvaisiin ja likaisiin liesiin oli vain totuttava. Muuten yhteiselo sujui oikein mukavasti. Sain myös parhaimmat vaihtarikaverit keittiökunnastamme. Asuminen oli kallista, itse maksoin huoneestani noin 600€ kuukaudessa ja koko lukukauden vuokra piti maksaa kerralla ennen saapumista. Hintatasoltaan Britit ovat aika lähellä Suomea ja esimerkiksi ruoka on hyvin saman hintaista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Iso-Britanniassa yliopistoilla on todella paljon erilaista järjestötoimintaa (societies) aina viininmaistelusta vaellukseen. Niistä kannattaakin ottaa heti selvää, koska ne ovat helppo tapa päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja jos esimerkiksi vaeltaminen kiinnostaa niin siinä pääsee samalla matkustelemaan ympäri Britanniaa halvalla ja hyvässä seurassa. Itse kävin jousiammunnan peruskurssin.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa vaihtareista saa kavereita lähinnä toisista vaihtareista, sillä luentokursseilla on hankalaa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja vapaa-ajalla vaihtareille järjestetään keskenään omaa toimintaa. Kaikki on tietenkin kiinni omasta aktiivisuudesta ja juuri järjestötoiminnan kautta paikallisiin varmasti tutustuu hyvin.

Kannattaa myös matkustella maan sisällä niin paljon kuin vain on mahdollista. Matkustelu oli helppoa busseilla ja junilla sekä yksityisten yritysten järjestämillä päivämatkoilla. Niidenkin hintataso oli sama kuin Suomessa tai jopa edullisempia. Itse kävin melkein joka viikonloppu uudessa kaupungissa tai kylässä.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan

Bathissa minun ei tarvinnut todistaa enää kielitaitoani enkä tarvinnut muitakaan papereita. Olin Suomessa tulostanut vaihtosopimuksen ja Learning agreenmentin. Suomessa mukaan tulostin myös hyväksymiskirjeen Bathin yliopistosta, mutta sitäkään en tarvinnut missään vaiheessa.

Opinnot, opintojen suunnittelu, opintosuunnitelma, opiskelutyyli ja arvostelu

Vaihdossa suoritin vain valinnaisia opintoja ja kurssit valitsin oman mielenkiintoni mukaan. Kaksi kursseista (12 op. kumpikin) oli toisen vuoden farmasian opiskelijoille ja niiden sisällöstä osa oli sellaista, mitä olin Suomessa jo aikaisemmin opiskellut. Mutta paljon oli myös uutta. Nuo kaksi kurssia sisälsivät luentoja, laboratorioharjoituksia, laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Niihin kursseihin kuului myös kaksi sairaalavierailua ja potilashaastattelua. Muilla kursseilla olisi päässyt tutustumaan esimerkiksi steriileihin tiloihin lääketehtaassa. Kolmas kurssi oli farmakologian osastolta (siellä farmakologi ja farmasisti olivat omina tutkintoina) neurofarmakologian kurssi (6 op.) ja se olikin haastavampi kuin mitä olin ajatellut. Kurssi oli luentokurssi ja luennoitsija oli aivan mahtava. Lisäksi otin kolmen opintopisteen Cambridge-englannin kielen kurssin, joka valmisteli virallisen kokeen tekemiselle. Virallinen koe oli kuitenkin maksullinen niin en sitä tehnyt eikä sen tekeminen ollut edellytys kurssille, vaan kurssilla oli myös omat kokeet (kuuntelu-, kirjoitus- ja puheosuus).

Luentoja oli vaihtelevasti, joinain päivinä 8-14 ja joinain vain yksi. Luennot kestivät 45 minuuttia ja usein niiden välissä jouduimme vaihtamaan luentosalia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta silti koko vuosikurssi kävi tunnollisesti jokaisella luennolla.

Suurin ero opinnoissa on se, että tentit järjestetään vain kahdesti vuodessa ja yhden tentin aihealue on todella laaja. Yhteen kurssiin oli sisällytetty mikrobiologiaa, erilaisia lääkevalmistemuotoja, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa ja formulointia. Niitä kaikkia piti opiskella tenttiä varten, vaikka rajallisen ajan takia läheskään kaikista aiheista ei kysytty. Tentin kesto oli kaksi tuntia ja siihen tosiaan meni se tasan kaksi tuntia ja tentin tarkistamiseen ei omalla kohdalla jäänyt ollenkaan aikaa. Suurin osa tenteistä oli monivalintatehtäviä, mutta kahdessa farmasian tentissä oli mukana myös muutama essee ja laskutehtävä. Tenteissä käytettiin nimen sijaan kokelasnumeroa, joka piti kirjata papereihin.

Opiskelin samalla tavalla ja saman verran kuin Suomessakin ja sillä pääsin tentit kyllä läpi, mutta arvosanassa ei ole kehumista. Osana vaikuttamassa oli tietenkin myös kielitaito ja kiire tentin tekemisessä. Työmäärältään kurssit olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, mutta toisaalta kursseilla oli myös pakko hallita kaikki hyvin ja muistaa opitut asiat myös lukukauden alusta, sillä tentissä kysymyksiä oli laajasti kaikkiin opetettuihin aiheisiin liittyen.