Helsingin yliopisto
Vuorovaikutusprosessi, jossa yksi puhuja on vastuussa viestien tuottamisesta ja useampi ihminen niiden vastaanottamisesta ja kuuntelemisesta.
Esiintymisjännitys
Tilannekohtainen viestintäarkuus. Johonkin tiettyyn puhetilanteeseen liittyvä puhujan henkilökohtainen reaktio, joka muodostuu muun muassa esiintymiseen sidoksissa olevista kielteisistä ajatuksista ja tunne-elämyksistä.
Erisnimi
Tarkista nimen oikeinkirjoitus ja taivutus luotettavasta suomenkielisestä lähteestä tai kielenhuollon oppaasta. Älä tyydy ensimmäiseen vastaantulevaan vieraskieliseen kirjoitusasuun. Nimien oikeinkirjoitussäännöt koskevat etu- ja sukunimiä, titteleitä, koti- ja ulkomaisia paikannimiä sekä kotimaisia kaavanimiä (esim. katujen, teiden ja kaupunginosien nimiä). Kiinnitä huomiota myös ison ja pienen alkukirjaimen käyttöön.
Henkilönnimet
Perussääntönä on se, että henkilönnimen haltijan toivetta kunnioitetaan, mutta erityisesti historiallisten ja ulkomaisten nimien taivutuksessa apua saa kielenhuollonoppaista.
Satu: Sadun, Ahti: Ahdin; Tuuli: Tuulin, Meri: Merin (etunimenä)
Aleksis: Aleksin tai Aleksiksen, Joonas: Joonaan tai Joonaksen
Kilpi: Kilven, Meri: Meren (suomalaisena sukunimenä), Vento: Vennon; Ryti: Rytin
Aristoteles: Aristoteleen; Homeros: Homeroksen
Tuglas: Tuglasin tai Tuglaksen, Meri: (virolaisina sukuniminä)
Kotimaiset paikannimet
Kotimaisista paikannimistä ei aina voi tietää, taipuvatko ne sisä- vai ulkopaikallissijoissa (-ssa/-ssä vai -lla/-llä). Toisinaan myös yksikön ja monikon käyttö, nimen ensimmäisen osan taivutus tai konsonanttivaihtelu tuottavat ongelmia. Apua saa ainakin kielenhuollonoppaista. Määräävänä pidetään paikkakunnan omaa käytäntöä.
Lahti: Lahdessa, mutta Aitolahti: Aitolahdella
Alastaro: Alastarolla, mutta Ylistaro: Ylistarossa
Riihimäki: Riihimäellä tai Riihimäessä
Virrat: Virroilla; Leppävirrat: Leppävirralla tai Leppävirroilla
Askainen: Askaisissa, Ikaalinen: Ikaalisissa, mutta Kaustinen: Kaustisella
Uusikaupunki: Uudessakaupungissa
Juuka: Juuassa
Ulkomaiset paikannimet
Tarkista nimen oikeinkirjoitus ja taivutus luotettavasta suomenkielisestä lähteestä tai kielenhuollon oppaasta. Älä tyydy ensimmäiseen vastaantulevaan vieraskieliseen kirjoitusasuun.
- Jos käytät apuna Internetin hakukoneita, älä tyydy ensimmäiseen “googlat tuun” löydök seen. “Googlaus” paljastaa käytäntöjä, ei välttämättä normeja.
- Kielenhuollon oppaissa on olemassa säännöt kyrillisten kirjainten siirtämisestä suomen kieleen. Suomenkielisessä tekstissä ei siis käytetä esimerkiksi venäjänkielisten nimien englanninkielisiä kirjoitusasuja.
ruotsiksi Uppsala, mutta suomeksi Upsala
viroksi Tarto, mutta suomeksi Tartto: Tartossa
latviaksi Riga, mutta suomeksi Riika: Riiassa
englanniksi Hong Kong, mutta suomeksi Hongkong: Hongkongissa
englanniksi Khazakstan, mutta suomeksi Kazakstan: Kazakstanissa
saksaksi Lübeck, mutta suomeksi Lyypekki: Lyypekissä
ranskaksi Nice, mutta suomeksi Nizza
italiaksi Firenze ja Venezia, englanniksi Florence ja Venice, mutta suomeksi Firenze ja Venetsia (!)
Iso-Britannia: Isossa-Britanniassa, Uusi-Seelantia: Uutta-Seelantia
Tyynimeri: Tyyntämerta, Keltainenjoki: Keltaistajokea
Venäjän Karjala, Ranskan Riviera
Karjalankannas, Kuurinkynnäs
Lähi-itä, Kaukoitä
Thamesjoki tai Thames, Balatonjärvi tai Balaton, Kaukasusvuoristo tai Kaukasus: Kaukasuksella
Thaimaa: Thaimaahan
Kaavanimet
Mannerheimintie, Kolmaslinja
Aleksis Kiven katu
Gallen-Kallelan tie
Erikoiskieli
Tarkista termien käyttö. Asiatyyliin kuuluu yksiselitteinen ja johdonmukaisesti käytetty erikoiskäsitteistö. Käytä ja taivuta valitsemaasi termiä aina samalla tavalla.
- Onko käsitteelle olemassa omakielinen sana vai täytyykö käyttää vierasperäistä ja suomen kieleen mukautettua sanaa? Kelpuuta vain tarpeellinen termi ja hylkää ammattislangisana, näennäistermi ja muotisana. Tarkista myös, onko termien taivutus kelvollista ja johdonmukaista. Tarvittaessa perehdy vierassanojen ja lyhenteiden taivutukseen.
- Määrittele aina tilapäiskäytössä tai poikkeavassa käytössä olevat termit. Pohdi, pitäisikö jotakin termiä havainnollistaa. Toisinaan vierasperäinen termi on selitettävä kokonaisella lauseella. Tarvittaessa vieraskielisen termin voi lisätä sulkeisiin.
- Termejä voi tarkistaa eri alojen termisanastoista, käsikirjoista ja oppikirjoista. Sanastoja on myös Internetissä. Jos käytät apuna Internetin hakukoneita, älä tyydy ensimmäiseen “googlattuun” löydökseen. “Googlaus” paljastaa käytäntöjä, ei välttämättä normeja.
- Huomaa, että puhutussa ammattislangissa voidaan käyttää esimerkiksi englanninkielistä termiä, vaikka sille olisikin olemassa suomenkielinen vastine. Kelpuuta tekstiin vain hyväksytty termi.
- Tarkista myös, että termien taivutus on norminmukaista ja että termejä sisältävät virke- ja lauserakenteet ovat luettavia ja kieliopillisesti kelvollisia. Erikoiskäsitteistö EI saa moni mutkaistaa virkerakennetta. Ks. Substantiivityyli.
- Tarkista, onko sivistyssanaa tai vierassanaa käytetty oikein. Usein kirjoittaja luulee tietävänsä sanan merkityksen, mutta se voi vaihdella eri käyttöyhteyksissä. Tarkista myös, että sanan taivutusmuoto on norminmukainen. Sivistyssanan kirjoitusasun voi tarkistaa sivistys sanakirjasta. Vierassanoilla on suomen kieleen mukautetut oikeinkirjoitusohjeensa.
Esitysjärjestys
Ks. Sidosteisuus.