Intentionaalisuus ja viestinnän määritelmät

Jos tarkastelemme viestintää tai vuorovaikutusta nimenomaan lähettäjän ja vastaanottajan näkökulmasta, viestinnän voidaan ajatella vaativan kaksi tietoisesti ja tarkoituksellisesti viestivää osapuolta. Viestinnän tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä tästä määritelmästä. Voimme kysyä muun muassa onko toimintamme viestintää, mikäli emme ole sitä tietoisesti tarkoittanut viestinnäksi? Onko silloin kyse viestinnästä, jos viestin lähettäjä ei tarkoituksellisesti halua vaikuttaa viestin vastaanottajaan? Onko kyseessä viestintätilanne, kun sivullinen kuulee jonkun puhuvan itsekseen? Entä tapahtuuko viestintää, jos vastaanottaja ei huomaa toisen viestintäyritystä?

Tutkijoiden mukaan viestinnän määrittelyssä erityisesti intentionaalisuuden määritteleminen on haastavaa. Milloin tiedämme havainneemme jotakin, vaikka emme siihen tietoisesti reagoikaan? Joidenkin tutkijoiden mielestä määrittely on niin vaikeaa, että viestinnäksi voidaan määritellä kaikki muu toiminta paitsi sellainen, jota lähettäjä ei tietoisesti tarkoita viestiksi eikä vastaanottaja ole sitä huomannut. Joidenkin tutkijoiden mielestä viestintää on tapahtunut vain silloin, kun lähettäjä on toiminut tietoisesti. Joidenkin viestinnän tutkijoiden mukaan viestinnän määrittelyssä tulisikin tarkastella vastaanottajan näkökulmaa. Toisin sanoen viestintää on tapahtunut silloin, kun viestintä on jollakin tavalla merkityksellistä vastaanottajalle eli vastaanottaja reagoi lähettäjän tietoiseen tai ei-tietoiseen toimintaan välittömästi, viiveellä tai vahingossa.