Mitä on puheviestintä

 

Puheviestintä on verbaalia ja nonverbaalia viestintää. Puheviestinnän opetuksessa ja tutkimuksessa perehdytään ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Ihmisten välinen vuorovaikutus on kasvokkaista ja medioitua, formaalia ja informaalia, kulttuurista ja kontekstuaalista.

Suomessa puheviestintä on tieteenala,  jonka ydintä on ihmisten välisen vuorovaikutuksen tutkimus ja opetus. Yliopistollisina oppiaineina puheviestinnän sisältöjä opetetaan Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa. Lisäksi kaikissa Suomen yliopistoissa opetetaan yleis- tai kieli- ja viestintäopinnoissa puheviestinnän sisältöjä.

1900-luvun alusta lähtien Suomen yliopistoissa on opetettu ensin kaunolukua ja sittemmin puhetaitoa. Kaunoluku on tarkoittanut kaunokirjallisten tekstien kuten runojen esittämistä ja kaunoluvun opetuksessa on annettu tulkitsemis- ja esittämisohjeita ja opetusta hyvästä äänenkäytöstä ja kielen lausumisesta.

Puheviestinnästä (Speech Communication) tuli Suomessa yliopistollinen oppiaine 1980-luvulla. Viimeisten vuosikymmenten aikana puheviestintä-oppiaineessa on keskitytty vuorovaikutuksen tutkimiseen ihmissuhteissa, ryhmissä, yhteisöissä ja kulttuureissa eri konteksteissa.

Puheviestintä kuuluu viestintätieteisiin. Sellaista puheviestinnän tutkimusta, jossa tarkastelun kohteena on esimerkiksi äänenkäyttö tai puhetekniikka, voidaan ajatella myös puhetieteisiin kuuluvaksi. Viestintää voidaan ajatella tiedon siirtämisenä ja välittämisenä toiselle osapuolelle. Viestintää voidaan ajatella myös vuorovaikutuksellisena toimintana: viestintätapahtumaan osallistujat tuottavat, jakavat ja tulkitsevat merkityksiä yhdessä. Vuorovaikutusta voidaan ajatella tietynlaisena viestintänä, viestinnän osa-alueena.