Ensin lukija

Kaikki teksti kirjoitetaan lukijalle. Jos oletettu lukija ei ymmärrä tekstiä, tekstillä ei ole merkitystä. Kaikessa kirjoittamisessa on siis syytä pitää mielessä lukija.

Lukija on fiktiivinen henkilö, jolla on tietty tietotaso. Oletettu lukija ei siis ole konkreettinen, tietty henkilö. Pro gradua vastaanottava professori luultavasti tietää kaiken sen teoriataustan, joka gradussa esitetään. Teoria on syytä silti kirjoittaa ikään kuin lukija ei tietäisi kovin tarkasti, mistä on kyse. Kun tekstiä suunnitellaan, lukijan voi kuitenkin hahmotella vaikka kuinka konkreettiseksi. Lukija voi olla vaikkapa opettaja tai opiskelukaveri.

Mitä lukija tietää?

Filosofian tutkielmassa ei todellakaan ole tarpeen aloittaa selittämällä, mitä filosofia on, tai vulkanologian tutkielmassa, mitä tulivuoret ovat, mutta kaikesta, mikä ei ole aivan näin ilmeistä, on aina hyvä antaa lukijalle tarkat tiedot.
 (Umberto Eco, Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään 1989: 145.)

Tärkeintä on miettiä, mitä lukija tietää. Mistä asti asia pitää selittää? Mitä erikoissanastoa voi käyttää? Millaisia esimerkkejä kannattaa antaa? Kuinka paljon täytyy havainnollistaa? Millainen tietopohja esimerkiksi seuraavan tekstin lukijalle täytyy olla?

George Harrisosnin säveltämä While my Guitar Gently Weeps on mahdollista analysoida siten, että perussävellajiksi valitaan länsimaisen tonaliteetin mukainen harmoninen a-molli. Päädyin tähän siksi, että kappale ei mielestäni istu luontevasti oikeastaan mihinkään modaaliseen asteikkoon. Vaikka kappaleessa esiintyykin esimerkiksi tahdeissa 3 ja 7 soinnuissa F#m7b5 ja D a-molliin kuulumaton korotettu f-sävel fis, tulkitsen sen poikkeuksellisesti doorisesta asteikosta lainatuksi säveleksi.

Teksti lukijalle helpoksi

Omat ajatukset kannattaa esittää siinä järjestyksessä, että lukija voi seurata niitä vaivattomasti. Lukija haluaa seurata toisen jäsentämää ja ajateltua tekstiä. Lukijaa ei siis kannata pakottaa koko oman ajatteluprosessin läpi vaan näyttää vasta lopputulos.

Liika selkeys ei koskaan huononna tekstiä. Sekavuus ja täysin tuntematon sanasto taas estävät lukijaa ymmärtämästä sitä.