Essee

Opiskelujen osana kirjoitettava essee voidaan käsittää pohtivaksi pienoistutkielmaksi. Essee on siten vapaampi kirjoitusmuoto kuin tutkielma tai pelkkä referaatti. Esseessä kuvaillaan, perustellaan, analysoidaan ja pohditaan valittua asiaa yleensä lähdekirjallisuutta soveltaen. Opintojen osana kirjoitettava essee on tieteellistä tekstiä, joten siinä argumentoidaan johdonmukaisesti, punnitaan esitettäviä asioita kriittisesti ja merkitään lähdeviitteet.

Essee on usein kohtalaisen lyhyt teksti, joten aiheen rajaukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Valittua aihetta käsitellään omasta, perustellusti valitusta näkökulmasta. Tekstillä täytyy siis olla tavoite: tehtävä tai kysymys, jota esseessä problematisoidaan ja johon etsitään vastausta. Näkökulman ja ongelmanasettelun tulee käydä ilmi jo esseen alussa. Lähdekirjallisuutta hyödynnetään siinä määrin kuin se palvelee kysymyksenasettelua.

Esseen rakenteeseen kannattaa panostaa, jotta lukija pystyy seuraamaan asian käsittelyä tekstissä. Opiskeluesseiden rakenne voi olla kolmiosainen:
1. Johdannossa esitellään aihe ja kysymyksenasettelu, perustellaan valinnat ja rajaukset sekä pyritään herättämään lukijan kiinnostus.
2. Käsittelyosassa aihetta tarkastellaan eri kannoilta ja edetään jonkin loogisen periaatteen mukaan (esim. pääväitteet ja niiden argumentointi, vertaileva rakenne, teoriasta käytäntöön -rakenne)
3. Lopetusosassa kootaan keskeiset näkökulmat, kiteytetään ongelmaan tai kysymykseen löydetty vastaus ja pohditaan esimerkiksi asian käytännön merkityksiä.
Tekstin loppuun tulee lähdeluettelo.

Perinteiseen esseen määritelmään kuuluu paitsi pohdiskelevuus myös persoonallisuus. Kunhan tieteellisen kirjoittamisen yleiset periaatteet täyttyvät, esseestä voi siis tehdä kirjoittajan itsensä näköisen tekstin.

Lue lisää: Akateeminen essee for dummies