Lukeminen ja referoiminen

Lukeminen

Opiskeluun liittyvän asiatyylisen ja tieteellisen kirjoittamisen ehkä tärkein taustatekijä ja virikkeiden antaja on lukeminen.
(Lonka, I. & Lonka, K. 2002: 22.)

Lukemalla perehdytään siihen, mitä omalla alalla on tutkittu ja minkälaisin menetelmin. Lukemalla tutustuu myös siihen, millaisin tavoin omalla alalla on tapana argumentoida. Luetun pohjalta on mahdollista ensin punnita oman aiheen mielekkyyttä ja näkökulman rajausta ja myöhemmin verrata omia tutkimustuloksia aikaisempiin tutkimuksiin. Lukemalla niin tutkija kuin opiskelija myös pitää tietonsa ajan tasalla koko tutkimusprosessin ajan.

Tieteen eri suuntauksien ja ajan muutokset vaativat lukijaa jatkuvasti suhteuttamaan lukemaansa siihen kontekstiin, jossa teksti on kirjoitettu ja tutkimus tehty, ja toisaalta siihen kontekstiin, jossa hän tekstin lukee. Tieteellisen tekstin lukeminen edellyttää siis aina lähdekritiikkiä.

Opiskeluun liittyvässä lukemisessa olisi tärkeää opetella etsimään tekstistä merkityssuhteita eli sitä, miten asiat liittyvät toisiinsa, mitä painotetaan ja miten argumentoidaan. Tätä voi harjoitella tekemällä tekstistä miellekarttoja tai tekemällä tekstistä referaatteja.

Jokaista luettavaa teosta kannattaa lisäksi suhteuttaa ainakin seuraaviin asioihin:

  • julkaisu- ja kirjoitusaika
  • tieteenala
  • julkaisumaa
  • alkuperäiskieli, käännöskieli ja käännösajankohta
  • koulukunta tai tieteentekomalli
  • tekstilaji
  • julkaisupaikka

Referoiminen

Referoiminen on opiskelijan ja tutkijan perustaito. Yhdistelläkseen omaa, uutta ajatteluaan edeltävään tutkimusperinteeseen on tutkijan luettava aiempaa kirjallisuutta ja löydettävä sieltä oman tutkimuksen kannalta keskeiset asiat. Näihin asioihin sitten suhteutetaan omia ajatuksia: niihin vedotaan tai niitä kritisoidaan ja täydennetään, niitä vertaillaan toisiinsa ja omiin ajatuksiin. Tämä vaatii referointitaitojen lisäksi lähdeviittaustekniikan hallintaa.

Referointitaidot ovat tarpeen myös opiskelussa — sehän on nimenomaan lukemista ja kirjoittamista. Kirjallisuusreferaattien tekeminen on opiskelussa hyödyllinen tapa tutustua alan kirjallisuuteen. Usein tehdään niin sanottu kommentoiva referaatti, jossa tiivistetään luetun tekstin keskeinen asiasisältö mutta jossa kirjoittaja esittää lisäksi omia huomioitaan ja pohtii pohjatekstin esittämää tietoa. Tällöin on tärkeää erottaa omat kannanotot pohjatekstissä esitetyistä. Kommentoivasta referaatista on pitkälti kyse myös kirjallisuusesittelyissä ja kirja-arvosteluissa.

Referoijan tehtävä on etsiä alkutekstistä olennainen sanottu painotuksineen ja esittää se sujuvassa ja tiiviissä muodossa. Jotta olennainen tieto löytyisi, pohjatekstiin tulee paneutua huolellisesti, yksityiskohtia kokonaisuuteen suhteuttaen. Apuna tässä voi käyttää tekstistä tehtyjä muistiinpanoja ja muun muassa miellekarttaa.

Referointia pidetään yleensä objektiivisena kirjoittamisena. Referoinnissa täytyy noudattaa muutamia keskeisiä perussääntöjä. Referoija kuitenkin valitsee, mitä alkuperäisestä tekstistä referoi ja miten sen muuhun tekstiinsä liittää. Referoinnin päämäärä on siis tehdä omista ajatuksista ja referoiduista teksteistä synteesi.