Lähdeluettelon laatiminen

Lähdeluettelon merkitsemiseksi on olemassa useita tapoja.  Selvitä merkintätapa siis aina ensisijaisesti oman tieteenalasi ohjeista! Seuraavaksi esitellään joitakin tapoja laatia lähdeluettelo.

Lähdeluettelossa luetellaan tekijän nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä työssä käytetyt lähteet. Lähdeluettelo on kirjoitelman lopussa ennen liitteitä. Pelkästään lähdeluetteloon tutustumalla voi nähdä, miten kirjoitelman tekijä asettautuu tutkimusalaansa, sen perinteisiin, koulukuntiin ja yhteisöihin (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1996, 338).

Esimerkki lähdeluettelosta
Yllä on yksi esimerkki lähdeluettelosta. Tapoja on kuitenkin monia. Tärkeintä on, että valitset yhden tavan ja noudatat samaa tyyliä johdonmukaisesti. Alla olevissa esimerkeissä esitellään muodoltaan hieman toinen tyyli.

Lähdeluetteloa silmäilemällä lukija myös löytää lisää asiaan liittyviä lähteitä ja pääsee eteenpäin, mikäli kiinnostui aiheesta.

Lähdeluettelon käytännöllinen tehtävä on kertoa lähteestä tiedot, joiden perusteella lähde on mahdollista löytää. Samalla kirjoittaja osoittaa, että kirjoitelmassa käytetyt lähteet ovat olemassa.

Lähdeluettelon laatimiseen on olemassa erilaisia käytäntöjä. Oman alan, yhteisön tai julkaisijan käytäntö tulee tarkistaa ennen luettelon laatimista. Tärkeintä on käyttää johdonmukaisesti yhtä tapaa merkitä lähteet luetteloon.

Suuret linjat erilaisissa luetteloissa ovat kuitenkin samat. Lähdeluettelossa lähteestä mainitaan pääasiallisesti seuraavat seikat:

  • tekijä(t), toimittaja(t)
  • julkaisuvuosi
  • käytetyn kirjoituksen nimi
  • suomentajan nimi
  • painoksen numero, jos se on muu kuin 1. painos
  • teoksen toimittajan/toimittajien nimi/nimet
  • koko teoksen nimi
  • käytetyn tekstin alku- ja loppusivunumerot
  • sarjan nimi, teoksen numero sarjassa
  • julkaisijan nimi
  • julkaisijan kotipaikka
  • lehden nimi
  • lehden vuosikerran numero
  • lehden numero vuosikerrassa
  • luennon, konferenssin, esitelmän tms. nimi, paikka ja päivämäärä
  • internet-lähteen kotisivu
  • internet-lähteen viittauspäivä.

Lähteiden merkitseminen luetteloon riippuu lähteen laadusta. Kirja, artikkeli, pro gradu -tutkielma ja luento merkitään jokainen lähdeluetteloon hieman eri tavoin. Tämän takia ensiksi täytyy selvittää, minkälaisesta lähteestä on kyse. Jokaiselle lähteenä käytetylle monisteellekin täytyy siten löytää alkuperä.

Kirjoittajien ja julkaisuvuoden merkitseminen

Lähteestä merkitään ensin kirjoittajan sukunimi, sitten etunimi tai etunimet ja lopuksi julkaisuvuosi. Sukunimen ja etunimen väliin tulee pilkku. Etunimi on mahdollista lyhentää alkukirjaimeksi tai tekijän käyttämiksi alkukirjaimiksi, joiden jälkeen laitetaan piste. Eri tekijöiden väliin tulee pilkku, paitsi kahden viimeisen väliin &-merkki.

Heikkinen, Matti 2004. — —
Heikkinen, Matti & Korhonen, Sirpa 2005. — —
Heikkinen, M., Korhonen, S. & Virtanen A. J. 2004. — —

Jos tekstissä on viitattu kirjoitukseen, joka on julkaistu kokoomateoksessa, lähdeluetteloon ensimmäiseksi tiedoksi laitetaan nimenomaan kirjoittajan nimi, ei kokoomateoksen toimittajan nimeä.

Lähteet aakkostetaan luetteloon tekijöistä ensimmäisenä mainitun sukunimen mukaan. Jos eri tekijöillä on sama sukunimi, etunimi määrää aakkostusjärjestyksen. Saman tekijän useat teokset merkitään julkaisujärjestykseen. Toisten kanssa kirjoitetut saman tekijän julkaisut merkitään yksin kirjoitettujen jälkeen. Saman tekijän samana vuonna kirjoittamat teokset erotetaan toisistaan vuosiluvun jälkeen merkittävällä kirjaimella.

Heikkinen, Matti 2004a. — —
Heikkinen, Matti 2004b. — —
Heikkinen, Matti 2005. — —
Heikkinen, Matti & Korhonen, Sirpa 2005. — —

Julkaisuvuosi lähdetiedoissa on copyright-vuosi, siis teoksen ensijulkaisu- tai päivitysvuosi. Mikäli teos on julkaistu aiemmin, siitä merkitään sekä alkuperäinen julkaisuvuosi että uudelleenjulkaisuvuosi. Näiden väliin tulee kauttaviiva.

Heikkinen, Matti 1987/2004

Jos teoksella ei ole tekijää, merkitään tekijän kohdalle teoksen nimi.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 4. painos. Opetushallitus, Helsinki.

Kirjoitus kokoomateoksessa tai aikakausjulkaisussa

Kun lainattu lähde on julkaistu kokoomateoksessa tai tieteellisessä aikakausjulkaisussa, täytyy muistaa tietyt käytännöt.

Lähdeluetteloon merkitään kirjoittajan nimen jälkeen kirjoituksen nimi. Vasta sen jälkeen merkitään koko teoksen nimi ja tiedot sen toimittajista sekä sivut, joilla kirjoitus kokoomateoksessa sijaitsee.

On olemassa erilaisia käytäntöjä siitä, mitä lähteen nimitiedoista kursivoidaan. On mahdollista kursivoida käytetty kjournaali tai teos, josta kirjoitus löytyy. Käytäntö kannattaa tarkistaa. Valittua tapaa pitää noudattaa yhdenmukaisesti koko lähdeluettelossa.

Luukka, Minna-Riitta 2002. Mikä tekee tekstistä tieteellisen. Teoksessa Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.), 13–28. Tieteellinen kirjoittaminen. Vastapaino, Tampere.

Lehtien artikkeleista ilmoitetaan käytetyn artikkelin otsikko ja sen jälkeen lehden nimi, vuosikerta ja sivut. On mahdollista myös kursivoida lehden nimi.

Pitkänen, Ville & Niemi, Mari K. 2016. Hallitsematon ja houkutteleva media. Yhteiskuntatieteilijöiden näkemyksiä julkisesta asiaintuntijuudesta. Yhteiskuntapolitiikka 81(1), 5-15.

Julkaisupaikka

Julkaisijaksi merkitään se kanava, jota myöten teos on tullut julkisuuteen. Se voi olla kustantamo, painopaikka tai julkaisusarjan nimi.

Julkaisijan kotipaikaksi merkitään se kaupunki, jossa julkaisija toimii. Jos julkaisijalla on useita toimintapaikkoja, merkitään niistä ensimmäinen. Kaupunkien nimistä käytetään sitä kirjoitusasua, joka on lähteessäkin. Esimerkiksi Lontoossa julkaistun englanninkielisen teoksen julkaisupaikaksi merkitään London.

Lonka, I., Lonka, K., Karvonen P. & Leino, P. 1996. Taitava kirjoittaja. Opiskelijan opas. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Yliopistopaino, Helsinki.
Fairclough, Norman 1992. Discourse and social change. Polity, London.

Opinnäytteet

Opinnäytteet merkitään edellä olevia sääntöjä noudattaen. Ainoastaan painamattomista lähteistä on syytä ilmoittaa, että kyseessä on opinnäytetyö. Seuraavista ensimmäinen on julkaistu väitöskirja ja toinen painamaton pro gradu -tutkielma.

Mäntynen, Anne 2003. Miten kielestä kerrotaan. Kielijuttujen retoriikkaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Ukkonen, Johannes 2003. Klusterointi ad hoc -verkkojen reitityksessä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Tietojenkäsittelytieteen laitos.

Sähköiset lähteet

Lähteet, jotka on noudettu esimerkiksi internet-sivuilta tai jotka ovat muuten digitaalisessa muodossa, merkitään yhtä tarkasti kuin paperisetkin lähteet. Sähköisiin lähteisiin tulee kuitenkin merkitä päivämäärä, jolloin niihin viitataan tai jolloin ne on tulostettu. Lähde kannattaa useimmiten tallentaa tai tulostaa itselleen. Tämä on tärkeää siksi, että esimerkiksi internetissä oleva aineisto voi muuttua tai kadota sen jälkeen kun lähteeseen on viitattu. Lähteen oikeellisuus ja olemassaolo on siis varmistettava huolellisesti.

Sähköiseen lähteeseen merkitään normaalisti tekijä ja julkaisutiedot, mikäli kyse on kokonaisesta teoksesta. Se jälkeen merkitään lähteen URL-osoite kokonaisuudessaan.

White, P. R. R. 2005. The appraisal theory. Tulostettu 3.5.2006. http://www.grammatics.com/appraisal/
AppraisalOutline/Framed/AppraisalOutline.htm

Lisätietoja sähköisten lähteiden merkitsemisestä on Kirjoittajan työkalupakissa.