Tieteellinen puheviestintä

Akateeminen asiantuntijan viestintäosaaminen kytkeytyy tieteellisen tiedon tuottamiseen ja arviointiin. Sosiaalistuminen tiedeyhteisöön tarkoittaa sitä, että opiskelija oppii oman tieteen alansa kielelliset konventiot ja tieteellisen diskurssin. Tieteellistä osaamista tehdään näkyväksi kirjoittamalla ja puhumalla – tällöin tieto on muiden saavutettavissa ja sitä on mahdollisuus yhdessä tutkia, kehittää ja arvioida.

Akateemisella asiantuntijalla on oltava kyky toimia erilaisissa tieteellisiä puheviestintätilanteissa, joissa hän esittelee omaa tutkimustyötään, arvioi ja antaa palautetta ja osallistuu monipuolisesti tieteelliseen keskusteluun. Tällaisia tieteellisiä puheviestintätilanteita ovat esimerkiksi

  • tutkimussuunnitelman esittely, seminaariesitelmät, tutkimusalustukset ja puheenvuorot sekä kongressiesitelmät
  • opponenttina tai diskussanttina toimiminen, suulliset referaatit ja arvostelut kommentti- ja palautepuheenvuorot
  • tieteelliset paneelit
  • asiantuntijapuheenvuorot mediassa

Akateemiselta asiantuntijalta edellytetäänkin vuoropuhelua myös muiden tieteenalojen osaajien kanssa ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumista. Muille kuin oman tieteenalan ihmiselle puhuminen edellyttää tieteen popularisointia, eli asia on pystyttävä esittämään selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta pääkohdat ja periaatteet tulevat näkyviin myös tiedeyhteisön ulkopuoliselle yleisölle.

Tieteen tekemisen tavoitteena on rakentaa uutta tietoa, ja tieteellinen puhuminen on perusteltua näkemyksellistä puhetta. Ennen kaikkea tieteellinen puhe ja keskustelu on argumentoivaa, eli keskustelijoiden tulisi vakuuttaa muut tiedon luotettavuudesta.

Perustelemisella ja argumentoinnilla puhuja osoittaa, miten uusi tieto on syntynyt ja millaiseen ajatteluun se pohjautuu. Esimerkiksi tieteellisessä esityksessä puhujan tulisikin pystyä perustelemaan omia valintojaan. Perustelua vaativat esimerkiksi aiheen valinta, tutkimuskysymysten asettelu, tutkimusmenetelmän käyttö sekä lähteiden ja aineiston valinta, suuruus ja rajaus. Kuulijoiden tai keskustelukumppaneiden pitäisi puolestaan kuunnella tarkkaavaisesti pystyäkseen kommentoimaan ja antamaan palautetta. Keskusteluotteen tulisi olla tutkivaa, arvioivaa ja kriittistä. Seuraavassa taulukossa on hahmoteltu tieteellisen keskustelun ja arkikeskustelun eroja.

Arkikeskustelun ja tieteellisen keskustelun erot (Tracy & Muller 1994)

Arkikeskustelun ja tieteellisen keskustelun erot