Opiskelutekstien arviointi

Opiskelussa kirjottamisen lähtökohdat poikkeavat usein esimerkiksi työelämän tai vapaa-ajan kirjoitustilanteista. Yksi opiskeluteksteille tyypillinen piirre on se, että niitä usein arvioidaan osana opintosuorituksia. Opiskelutekstejä kirjoittaessa joutuu siis pohtimaan, minkälaisiin opiskeluyhteisön asettamiin odotuksiin tekstin on vastattava.  Arvioinnista saatu tieto vaikuttaa puolestaan siihen, millaisena yhteisön jäsenenä opiskelija itsensä näkee.

Motivaation kannalta olisi hyvä, jos opiskelutekstien kirjoittamista ohjaisi ensisijaisesti oma halu oppia eli ymmärtää ja käsitellä tietoa. Samalla tekstin vastaanotto kuitenkin askarruttaa: kenelle oikeastaan kirjoitan, ja mitä minulta tekstin laatijana odotetaan?

On hyvä erottaa toisistaan tekstistä saatu palaute ja arviointi.

Palaute

  • palvelee kirjoittajaa itseään ja auttaa kehittymään kirjoittajana
  • etenee parhaimmillaan tekstin omilla ehdoilla
  • kohdistuu usein keskeneräiseen työhön eli suuntaa eteenpäin
  • on hyödyllistä kirjoittamisprosessin kaikissa vaiheissa ideoinnista viimeistelyyn.

Arviointi

  • palvelee instituutiota eli kertoo, miten teksti täyttää ne sosiaaliset kriteerit, joita yhteisö on tekstille antanut
  • on palautetta tarkemmin rajattua
  • etenee yhteisön määrittämien osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien ehdoilla
  • tehdään monesti kirjoitusprosessin lopuksi eli suuntaa taaksepäin.
    (Viimeisen kohdan näkemyksen voi kuitenkin kyseenalaistaa. Arviointikin voi sisältää viestin siitä, miten seuraavalla kerralla voisi tehdä toisin.  Lisäksi on  olemassa jatkuvaa arviointia, joka antaa tietoa opiskelijan senhetkisistä taidoista ja samalla ohjaa myös opettajan toimintaa.)

Vaikka arviointi ja palaute on tässä määritelty erikseen, ne kulkevat monesti opiskelussa käsi kädessä;  tekstistä voi saada sekä yhteisön asettamiin kriteereihin nojaavan arvosanan että tekstin omilla ehdoilla etenevää palautetta kirjoitusprosessin eri vaiheissa.

Arvioinnin oikeudenmukaisuuden ja mielekkyyden näkökulmasta olisi tärkeää, että arviointi olisi läpinäkyvää. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjoittajalla tulisi olla käsitys siitä,  miten hänen tekstiään arvioidaan ja miten hän voi itse vaikuttaa arviointiin.  Aina näin ei kuitenkaan ole, ja vaikka olisikin, niin arvioitsijalla saattaa olla myös tiedostamattaan mielessään jonkinlainen ”ideaaliteksti”, jota vasten hän opiskelijan tekstejä lukee. Joskus samasta tekstistä voi saada myös erilaisia ja keskenään ristiriitaisiakin vastaanottoja, joten jokaisella kirjoittajalla on lopulta itsellään valta ja vastuu päättää, mitä hän tekstilleen tekee.

Voisiko sitten olla olemassa jotain yleisiä arvioitsijasta riippumattomia ”hyvän opiskelutekstin” piirteitä? Kysymys on aina tehtävänanto- ja tekstilajisidonnainen. Alla on kuitenkin esitelty muutamia näkökulmia arviointiin ja oman tekstin arvioivaan tarkasteluun.