Viestijäkuva

Mikä on viestijäkuva?

Puheviestintätaitojen opiskelun tavoitteena on oman viestijäkuvan (usein myös kommunikoijakuva) tunnistaminen ja kehittäminen. Viestijäkuvan käsitteellä tarkoitetaan ensisijaisesti puhujan omaa käsitystä itsestään viestijänä. Usein sillä viitataan myös siihen kuvaan, jonka kuulijat ja muut viestintäkumppanit meistä viestintätyylimme perusteella muodostavat.

Mitkä asiat vaikuttavat viestijäkuvan muodostumiseen?

Vuorovaikutuksesta saatu palaute muokkaa niitä käsityksiä, uskomuksia, odotuksia ja tuntemuksia, joita yksilöllä on omista puheviestintätaidoista. Palaute vaikuttaa sekä verbaaliseen että nonverbaaliseen käyttäytymiseen. Samalla tavalla oma viestijäkuva vaikuttaa myös niihin merkityksiin, joita toisten viestinnälle annetaan.

Lapsuuden kokemuksilla on oma vaikutuksensa viestijäkuvan muodostumiseen, esimerkiksi kodin ja koulun viestintäilmapiirit ovat tärkeimpiä viestintätottumusten muokkaajia. Myös suomalaiseen puhekulttuuriin liittyvät piirteet ja stereotypiat vaikkapa suomalaisten vähäpuheisuudesta saattavat vaikuttaa viestijäkuvan kehittymiseen. Ympäristön antama palaute vaikuttaa niin ikään viestijäkuvan luonteeseen. Mikäli puhekasvatus ja palautteensaantimahdollisuudet ovat vähissä, on yksilön vaikeaa tehdä realistisia arvioita omista taidoistaan.

Myönteisten viestintäkokemusten on havaittu vahvistavan itsetuntoa; kielteisten puolestaan heikentävän sitä. Kielteiset kokemukset, ja niiden pohjalta syntyvät negatiiviset näkemykset omista taidoista, alkavat helposti muokata viestintäkäyttäytymistä, ja ne saattavat muuttua niin kutsutuiksi itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Tällöin esimerkiksi esitelmänpitäjä saattaa ajatella epäonnistuvansa, koska kokee epäonnistuneensa edelliselläkin kerralla – niinpä hän epäonnistuu uudelleen. Lopulta kielteinen suhtautuminen voi johtaa viestintähaluttomuuteen, jopa suoranaiseen pelkoon esiintymis- ja muita viestintätilanteita kohtaan.

Oma viestijäkuva voi kuitenkin olla vääristynyt ja siten ristiriidassa todellisuuden kanssa. Olennaista viestintätilanteessa onkin palautteensaajan oma tulkinta saamastaan palautteesta. Koska viestintään liittyvät kielteiset asenteet ovat opittuja, ovat ne myös poisopittavissa. Heikko viestijäkuva voi muuttua, kun tiedot puheviestinnästä ja kokemukset erilaisista viestintätilanteista karttuvat.

Vahva, heikko vai realistinen viestijäkuva?

Vahvalle viestijäkuvalle on ominaista

  • vähäinen viestintäarkuus
  • halukkuus hakeutua viestintätilanteisiin
  • usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin
  • luottamus onnistumiseen vaativissakin tilanteissa
  • viestintätaitojen monipuolisuus ja niiden käytön sujuvuus
  • luottamus kykyyn ohjailla viestintätilanteita
  • kuuntelijoiden mieleen jääminen.

Heikolle viestijäkuvalle on ominaista

  • olla uskomatta vaikutusmahdollisuuksiinsa
  • tunne siitä, ettei onnistu viestinnässään tai ettei kukaan kuuntele
  • tunne siitä, että käytössä on vain vähän viestinnän keinoja
  • halu vetäytyä taustalle viestintätilanteissa
  • haluttomuus kehittyä viestijänä
  • vaikeus uskoa positiivista palautetta.

Soveltaen teoksen Hakkarainen & Hyvärinen (1999) pohjalta.

Puheviestintäkoulutuksen tavoitteena on realistisen viestijäkuvan luominen. Tällä tarkoitetaan oppijan itseään viestijänä koskevien käsitysten muotoutumista, monipuolistumista ja vahvistumista. Realistisella viestijäkuvalla tarkoitetaan myös oman viestijäkuvakäsityksen samansuuntaisuutta muiden viestijöiden käsitysten kanssa.