Helsingin yliopisto
Käyttäytymisestä havaittavissa oleva tai pääteltävissä oleva viestintätaito.
Puheviestintä
Ihmisten välistä vuorovaikutusta tutkiva tieteenala.
Pronominit
Sijamuodoissa taipuvia sanoja (esimerkiksi minä, sinä, tämä, tuo, kuka, joka, mikä), jotka viittaavat yleensä kielenkäyttökontekstissa läsnä oleviin ihmisiin tai asioihin.
Predikaatti
Lauseessa persoonamuodossa ja passiivissa (esimerkiksi minä soitan, sinä soitat, soitetaan) taipuva verbi.
Partikkelit
Taipumattomia pikkusanoja, jotka eivät voi saada omia määritteitä. Partikkeleita ovat muiden muassa konjunktiot (esimerkiksi että, koska, mutta).
Puheviestintäkompetenssi
Puheviestintätaitojen hallintaa. Motivoitunutta, tavoitteellista ja kulloiseenkin viestintätilanteeseen nähden tarkoituksenmukaista viestintäkäyttäytymistä. Usein myös “kommunikatiivinen kompetenssi”.
Puhekieli
Puhetilanteessa syntyvä kieli.
Proksemiikka
Tilankäyttö, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Proksemiikkaa on esim. se, millaisen etäisyyden päässä puhuja on puhekumppanistaan.
Primaariryhmä
Ryhmä, jonka olemassaolon ensisijaisena tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyden tarvetta. Vastakohta: sekundaariryhmä.
Paralingvistiikka
Puheen nonverbaaliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi puhenopeus, äänenlaatu, tauotus, sävelkulku, sujuvuus ja äännähdykset.