Kategoria: P

Tarkista puolipisteen käyttö.

Puolipiste sopii pohtivaan tekstiin. Sen avulla voidaan ilmaista asioiden eri puolia; ensin on yleinen väite, sitten sitä tarkentava jatkoajatus. Ajatuksilla on yleensä niin tiivis yhteys toisiinsa, että piste olisi liian väkivaltainen erotin. Puolipisteen molemmin puolin täytyy olla ehjiä lauseita.

Puolipistettä käytetään selvyyden vuoksi myös jaksottamassa pitkiä luetteloita sekä lähdeviitteissä erottamassa eri kirjoittajia toisistaan (ks. esim. Iisa, Oittinen & Piehl 2003, 91; Hirsjärvi, Sajavaara & Remes 2003, 379-380). Huomaa, miten tässä kappaleessa on viitattu lähteeseen.

Tarkista, minkä edeltävän sanan tai käsitteen pronomini korvaa. Hyvässä asiatyylissä pronominien viittaussuhteet ovat yksiselitteisiä.

Jos korvaava sana on monikossa, on pronomininkin oltava monikossa.

Tieteellisestä kirjoittamisesta laadittiin ohjeet, jota oli odotettu kauan.

Tieteellisestä kirjoittamisesta laadittiin ohjeet, joita oli odotettu kauan. (Pronomini joita viittaa sanaan ohjeet.)
Tieteellisestä kirjoittamisesta laadittiin ohjeet, mitä oli odotettu kauan. (Pronomini mitä viittaa koko edeltävään lauseeseen.)

Joka-pronomini viittaa tavallisesti juuri edeltävään sanaan. Lukijalle pitäisi aina olla selvää, mihin sanaan pronomini viittaa.

Tässä on sen professorin väitöskirja, joka päättikin vaihtaa alaa.

pb(pos). Tämä väitöskirja on sen professorin, joka päättikin vaihtaa alaa.

Viittaako seuraavassa esimerkissä joka-pronomini ohjaajien ja ohjattavien suhteeseen vai suhteen kuvaukseen?

Lausunnossa on keskitytty väitöskirjan ohjaajien ja ohjattavien suhteen kuvaukseen, joka ei ole aina sujunut ongelmitta.

Joka-sanaa käytetään, kun viitataan sanaan tai sanayhdistelmään, mikä-sanaa käytetään, kun viitataan lauseeseen.

Sain palautettua ajoissa tutkimussuunnitelmani, jossa tosin olisi vielä hiomisen varaa.

Vrt.

Sain palautettua ajoissa tutkimussuunnitelmani, mikä on hieman yllättävää, sillä aloitin kirjoittamisen vasta viime yönä.

Prosessikirjoittaminen vaatii aikaa, joka ei aina ole aloittelevalle kirjoittajalle selvää.

Prosessikirjoittaminen vaatii aikaa, mikä ei aina ole aloittelevalle kirjoittajalle selvää.

Pronomini ei saisi jäädä liian kauas viittauskohteestaan.

Viimeisteltyäni tutkielman kieliasun postitin sen tarkastajalle.

Viimeisteltyäni tutkielman kieliasun postitin työn tarkastajalle.

Hakijan on esitettävä todistus kielitaidostaan, joka lisätään kahtena kappaleena hakemuksen liitteeksi.

Hakijan on esitettävä todistus kielitaidostaan. Todistus lisätään kahtena kappaleena hakemuksen liitteeksi. / Hakijan tulee liittää hakemuksen loppuun kahtena kappaleena todistus kielitaidostaan.

Pronominia ei saisi jättää pois seuraavanlaisissa tapauksissa:

Keskustelu opiskelijoiden asemasta johti kysymykseen, onko maksuton opiskelu itseisarvo.

Keskustelu opiskelijoiden asemasta johti kysymykseen siitä, onko maksuton opiskelu itseisarvo.

Vältä murteellista pronomininkäyttöä.

Olisi kiinnostava tietää, ketä on kirjoittanut tekstin

Olisi kiinnostava tietää, kuka on kirjoittanut tekstin.

Tarkista pisteen käyttö.

• Piste jää siis pois virkkeen lopusta, jos virke päättyy pisteelliseen lyhenteeseen.
• Pistettä ei käytetä otsikoiden perässä paitsi silloin, kun on kyse kuvioiden tai taulukoiden otsikoista. Sen sijaan kysymysmerkkiä voi käyttää otsikoiden jäljessä tarvittaessa.
• Lähdeviitteissä pisteen paikalla on eritystä merkitystä. Alla olevassa esimerkissä pisteen käyttöä havainnollistetaan yhtä viittaustekniikkaa käyttäen. Muista kuitenkin, että viittauskäytännöt vaihtelevat tieteenaloittain. Kiinnitä huomiotasi myös isojen ja pienten alkukirjainten käyttöön esimerkkiviitteissä.

Viite koskee useita edeltäviä virkkeitä saman kappaleen sisällä:

Tieteellinen artikkeli on tutkijan puheenvuoro tieteellisessä keskustelussa. Samalla tutkija asettuu väitteineen tiedeyhteisön arvioitavaksi. Moni kirjoittaja varautuukin mahdolliseen kritiikkiin lieventämällä esittämiensä tulkintojen varmuusastetta. (Ks. Luukka 2002.)

Viite kohdistuu vain yhteen, sitä välittömästi edeltävään virkkeeseen:

Tieteellinen artikkeli on tutkijan puheenvuoro tieteellisessä keskustelussa. Samalla tutkija asettuu väitteineen tiedeyhteisön arvioitavaksi. Moni kirjoittaja varautuukin mahdolliseen kritiikkiin lieventämällä esittämiensä tulkintojen varmuusastetta (ks. Luukka 2002).

Seuraavissa esimerkeissä viitemerkintä on virheellinen:

Tieteellinen artikkeli on tutkijan puheenvuoro tieteellisessä keskustelussa. Samalla tutkija asettuu väitteineen tiedeyhteisön arvioitavaksi. Moni kirjoittaja varautuukin mahdolliseen kritiikkiin lieventämällä esittämiensä tulkintojen varmuusastetta. (ks. Luukka 2002).

Tieteellinen artikkeli on tutkijan puheenvuoro tieteellisessä keskustelussa. Samalla tutkija asettuu väitteineen tiedeyhteisön arvioitavaksi. Moni kirjoittaja varautuukin mahdolliseen kritiikkiin lieventämällä esittämiensä tulkintojen varmuusastetta. (ks. Luukka 2002.)

Lähde:
Luukka, Minna-Riitta 2002: Mikä tekee tekstistä tieteellisen. Teoksessa Kinnunen, Merja & Löytty, Olli (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen, s. 13 – 28. Tampere: Vastapaino.

Tarkista pilkun käyttö.

Pilkun käyttö on yksinkertaista

Siihen on 3 pääsääntöä:

1. Pilkkua käytetään lauseiden rajalla (ks. tarkemmin alla).

2. Pilkkua käytetään erottamaan luettelon osia ja rinnasteisia lauseenjäseniä.

Taitava kirjoittaja pystyy referoimaan, arvioimaan ja kommentoimaan pohjatekstejä, keskusteluttamaan niitä keskenään ja luomaan niiden pohjalta uutta tietoa.

3. Pilkulla erotetaan erilaisia lauseen sisäisiä lisäyksiä ja täsmennyksiä.

Kirjoittaminen, kuten muukin luova työ, edellyttää kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä.

Pilkku lauseiden rajalla

Pää- ja sivulauseen välissä käytetään aina pilkkua. Joskus sivulause voi olla päälauseen sisällä tai kahden päälauseen välissä. Tällöin on tärkeää muistaa myös sivulauseen jäljessä tuleva pilkku.

Kannattaa miettiä, milloin suora sitaatti on tarpeen.
Suoraa sitaattia voi käyttää, jos haluaa kyseenalaistaa toisessa tekstissä esitettyjä ajatuksia.

Kirjoittaja, joka lainaa toisen esittämiä ajatuksia ilman asianmukaisia viitteitä, syyllistyy tieteelliseen vilppiin.
Tutkija väittää, että tulokset ovat perusteltuja, mutta hän jättää huomiotta vastaesimerkit.

Kahden päälauseen välissä käytetään pilkkua silloin, jos lauseita yhdistää rinnastuskonjunktio ja lauseilla ei ole yhteisiä jäseniä.

Luennoitsija päätti pitää tauon, ja opiskelijat kiirehtivät kahvilaan.
Vrt.
Luennoitsija päätti pitää tauon ja kiirehti kahvilaan. HUOM! yhteinen lauseenjäsen: luennoitsija
Kahvilassa luennoitsija piti taukoa ja opiskelijat kertasivat tietojaan. HUOM! yhteinen lauseenjäsen: kahvilassa
Kahvilassa juteltiin ja sitten lähdettiin takaisin luentosaliin. HUOM! jos lauseiden predikaatit ovat passiivimuotoisia tai taipuvat 1. tai 2. persoonassa, lauseissa ajatellaan olevan yhteinen subjekti.

Kahden sivulauseen välinen pilkun käyttö riippuu siitä, mikä on sivulauseiden keskinäinen suhde.

Kahden sivulauseen välinen pilkun käyttö riippuu siitä, mikä on sivulauseiden keskinäinen suhde.

• alisteinen lause erotetaan hallitsevasta

Kannattaa muistaa, ettei kieli ole vain päällinen, joka lopuksi liimataan asioiden ylle.

• rinnasteisia sivulauseita ei eroteta toisistaan pilkulla

Kannattaa muistaa, ettei tekstin kieltä voi irrottaa asiasisällöstä ja että tekstinhuolto on muutakin kuin pilkkuvirheiden korjailua.

Lisäohjeita

Pilkulla ei eroteta lauseenalkuisia lauseenvastikkeita eikä muita koko lausetta määrittäviä lauseenalkuisia määritteitä.

Saadakseen tukea väitteilleen tutkija voi viitata muihin samansuuntaisiin tutkimustuloksiin.

Referoidessaan toisen tutkijan esittämää tietoa kirjoittajan tulee kuitenkin säilyttää alkuperäisen tekstin varmuusaste.

HUOM! Pilkulla voi kuitenkin erottaa lauseen lopussa tai keskellä olevan irrallisen lisän:
Tutkija teki päätelmät aineiston perusteella, tutkittuaan sitä taustateoriansa valossa.

Lyhyitä päälauseita ei välttämättä tarvitse erottaa pilkulla.

Ajatus kulkee ja tekstiä syntyy.

Vaan-konjunktion kanssa tulee pilkku vain, jos sen jälkeen on kokonainen lause.

Tieteen lingua franca ei useimmiten enää ole latina vaan englanti.
Tieteen lingua franca ei enää ole latina, vaan tutkijat käyttävät kansainvälisissä yhteyksissä useimmiten englantia.

Pilkulla ei voi korvata muita välimerkkejä

Vahinkoa voi olla vaikea enää korjata jälkikäteen, särö yrityskuvassa jää pysyväksi.

Vahinkoa voi olla vaikea enää korjata jälkikäteen: särö yrityskuvassa jää pysyväksi.

Tarkista passiivin käyttö ja passiivimuotoisen verbin taivutus.

kirjoitetaan, kirjoitettiin, on kirjoitettu, oli kirjoitettu

ollaan kirjoitettu, oltiin kirjoitettu

ei kirjoiteta, ei kirjoitettu, ei ole kirjoitettu, ei ollut kirjoitettu

ei olla kirjoitettu, ei oltu kirjoitettu

Huomaa myös seuraava yleinen taivutusvirhe:

Tästä voitaisi päätellä, että opinnäytetyön kirjoittaminen on helppoa.

Tästä voitaisiin päätellä, että opinnäytetyön kirjoittaminen on helppoa.

Tekijää, joka on tiedossa, ei saisi mielellään piilottaa passiiviin:

Haastattelut tehdään helsinkiläisissä kouluissa kirjoittajan toimesta.

Teen haastattelut helsinkiläisissä kouluissa.

Suomen kielen passiivi ilmaisee, että tekijä on henkilö tai ryhmä, siksi kaikissa tilanteissa passiivia ei voi käyttää.

Alkoholi hajotetaan maksassa.

Alkoholi hajoaa maksassa.

HUOM! Passiivin tai kolmannen persoonan käyttäminen ei tee tekstistä tieteellisempää tai objektiivisempaa, ks. myös Persoonamuoto.