Kategoria: Työkalupakista

Oheisesta linkistä avautuvalla, Kirjoittajan työkalupakkiin pohjautuvalla lomakkeella voi lähettää palautetta opiskelijan laatimista kirjallisista töistä suoraan hänen sähköpostiosoitteeseensa. Palautelomakkeen käyttö on perusteltua erityisesti silloin, jos palautetta ei ole mahdollista käsitellä kasvokkain tekstin kirjoittajan kanssa.

Palautelomakkeella voi koostaa tekstin ansiot ja kehittämista vaativat kohdat viidestä eri osa-alueesta: tekstilaji, tekstin kokonaisrakenne, esitystapa, yleiskielen normit, ulkoasu ja viimeistely. Lomakkeeseen palautteenantaja voi myös lisätä omia erillisiä kommenttejaan.

Palautelomakkeen toimivuuden ja tarkoituksenmukaisuuden voi arvioida lähettämällä testipalautteen ensin itselleen. (Merkitse oma sähköpostiosoitteesi kohtaan “Palautteen vastaanottajan sähköpostiosoite”.)

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/14364/lomake.html

Työkalupakki perustuu seuraaviin teoksiin:

Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula 2004: Tutki ja kirjoita. 10. painos. Helsinki: Tammi.
Iisa, Katariina – Oittinen, Hannu – Piehl, Aino 2006: Kielenhuollon käsikirja. 6. laajennettu ja päivitetty painos. Helsinki: Yrityskirjat.
Kielijelppi. Yliopistolaisen kieli- ja viestintäapuri. Viitattu 2.2.2007. http://www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta/.
Kirjoittajan ABC-kortti. Viitattu 2.2.2007. http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/
Korpela, Jukka K. 2007. Kirjoita asiaa. Arkisen asiakirjoittamisen opas. Viitattu 2.2.2007. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirj/index.html.
Korpela, Jukka K. 2007. Nykyajan kielenopas. Viitattu 2.2.2007. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/index.html.
Leino, Pirkko 2006: Pilkulleen! Opas välimerkkien käyttöön. Helsinki: Otava.
Muikku-Werner, Pirkko 2006: Kielipoliisin käsikirja. Helsinki: Tammi.

Lisäksi kirjoittajan kannattaa hyödyntää esimerkiksi seuraavia lähteitä:

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielitoimisto. Viitattu 2.2.2007. www.kotus.fi.
Kielitoimiston sanakirja 2004. CD-ROM. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy.
Suomen kielen perussanakirja 1990–1994. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Turtia, Katariina 2005: Otavan uusi sivistyssanakirja. Helsinki: Otava.

Huom. Useimmat oppilaitokset tarjoavat intranetissään opiskelijoiden käyttöön NetMot-kielikoneen, josta löytyy Kielitoimiston sanakirjan lisäksi myös kaksikielisiä sanakirjoja ja termisanakirjoja. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa NetMot löytyy intranet Almasta. Huomaa, että suomi–suomi-sanakirjaa voi käyttää synonyymisanakirjana tai sen avulla voi tarkistaa sanojen oikeinkirjoituksen. Esimerkiksi monien yhdyssanojen ja sanaliittojen kirjoitusasut on helppo tarkistaa sähköisestä sanakirjasta.

Työkalupakin asiasanojen avulla palautteen antaja voi nostaa tarkastelemastaan tekstistä esiin kirjoittamisen kannalta keskeisiä asioita, joista palautteen saaja voi itse hakea lisätietoja Sanaston avulla. Yksityiskohtien opiskelu ja tekstin muokkaus jäävät siis tekstin laatijan tehtäväksi.

Työkalupakki sopii kirjoitusviestinnän ohjaajan palautevälineeksi erityisesti silloin, kun ohjaaja antaa kirjallisesti palautetta suurehkon kirjoittajajoukon teksteistä. Työkalupakin avulla tekstien kommentointi on nopeaa ja ohjaajalle jää aikaa antaa palautetta myös tekstin ansioista. Kommentoitu teksti toimii hyvin myös henkilökohtaisen palautekeskustelun täydentäjänä.

Vertaispalautteen antajien apuvälineeksi työkalupakki sopii esimerkiksi seminaaritöitä opponoitaessa. Jos seminaarin käytettävissä on verkko-oppimisalusta, työkalupakin avulla annetut palautteet voidaan julkaista alustalla, jolloin kaikki seminaarilaiset voivat hyödyntää vertaispalautteita.

Sekä kirjoitusviestinnän ohjaaja että vertaispalautteen antaja voivat käyttää työkalupakkia joko 1) sähköisesti, jolloin palaute annetaan Word-tekstinkäsittelyohjelman tai vastaavan kommenttitoiminnon avulla, tai 2) paperilla, jolloin palaute kirjoitetaan tulostetun paperiversion marginaaleihin. Molemmissa tapauksissa tekstin kohennuskommentit merkitään tarkasteltavana olevaan asiakirjaan työkalupakista löytyvien asiasanojen avulla VERSAALEIN eli SUURAAKKOSIN, jolloin ne erottuvat muista tekstiin tehdyistä huomioista ja ohjeista. Lisäksi palautteen antaja voi liittää palautteeseensa lyhyen koosteen tekstin keskeisistä ansioista sekä kohennusta kaipaavista kielen- ja tekstinhuollon seikoista. Työkalupakkiin on tulossa tarkempi ohje palautteen antamisesta.

Kirjoittajan tehtävänä on perehtyä ohjaajan tai vertaisarvioijan kommentteihin ja etenkin kommenteissa esiintyviin asiasanoihin. Kommenteissa asiasanoja ei ole selitetty, vaan niihin liittyvä ydintieto löytyy työkalupakista. Jos esimerkiksi kommenttilappuun tai tekstin marginaaliin on kirjoitettu asiasana LYHENNE, tekstintekijä tietää, että tekstissä on jokin lyhenteen käyttöön tai kirjoittamiseen liittyvä pulma. Lukemalla työkalupakista lisätietoa kohdasta LYHENNE kirjoittaja saa tarkempaa tietoa siitä, miten lyhenteitä käytetään tekstissä. Viimeistään palautetta analysoidessaan tekstintekijän on siis perehdyttävä Työkalupakin esimerkkeihin.

Työkalupakin avulla palautteenantaja ohjaa tekstintekijää näkemään ja ymmärtämään, millaisiin asioihin tekstissä tulisi kiinnittää huomiota. Ohjaaja ei korjaa tekstin mahdollisia puutteita, vaan tekstin muokkaaminen jää tekstintekijän tehtäväksi.

Asiatekstejä laatiessaan kirjoittaja tekee monenlaisia valintoja tekstin kohderyhmän ja tavoitteen määrittelystä sana- ja muototason ratkaisuihin. Työkalupakin sanasto ohjaa kirjoittajaa ensin tarkistamaan valintojaan ja sen jälkeen muokkaamaan tekstiään entistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Sanastossa on esitelty hyvän asiatekstin piirteiden ohella tyypillisiä ongelmakohtia ja usein toistuvia virheitä ratkaisuehdotuksineen. Nämä kompastuskivet voivat kuitenkin olla monentasoisia: Ymmärrettävyyttä häiritsevät ongelmat vaikeuttavat tekstin sanoman välittymistä kirjoittajalta lukijalle. Luettavuutta häiritsevät ongelmat puolestaan saattavat johtaa siihen, ettei lukija jaksa lukea sekavaa tekstiä loppuun asti. Oikeakielisyysvirheet eivät välttämättä vaikuta ymmärtämiseen, mutta ne ovat “sopimusrikkomuksia”, sillä jos kielessä on määrätyt säännöt esimerkiksi välimerkkien käytöstä, asiatekstin kirjoittajan on noudatettava niitä. Tyylivirheet puolestaan voivat johtaa väärinymmärryksiin tai johdattaa lukijan ajatukset pois tekstin kannalta keskeisestä aiheesta, koska kielelliset valinnat synnyttävät hänessä vääriä mielikuvia. Näitä kompastukiviä on työkalupakissa valotettu esimerkkilauseiden avulla seuraavaa merkintätapaa käyttäen:

Tämä symboli kertoo, että esimerkkilause tai -ilmaus edustaa käypää tai suositeltavaa tapaa sanoa jokin asia. Kyseessä voi olla myös parannusehdotus. Samoin suositeltavia ja hyviä ovat ne esimerkit, joita ei ole erikseen merkitty symbolein. Yleensä tällaiset esimerkit valottavat samassa yhteydessä olevaa ohjetta tai sääntöä.

Tämä merkintä tekstikatkelman tai ilmauksen edessä tarkoittaa, että esimerkki on jollakin tapaa ongelmallinen tai virheellinen. Kyseessä voi olla jokin luettavuutta häiritsevä piirre tai oikeakielisyysnormien vastainen ilmaus. Ei!-esimerkki on siis jotenkin kehno tai ainakin tarjolla olevista vaihtoehdoista huonompi valinta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että useimmat esimerkkilauseet ovat vain irrallisia katkelmia. Jotkin rakenteet tai kielenpiirteet saattavat olla ongelmallisia vasta silloin, kun ne toistuvat tekstissä häiritsevän usein tai esiintyvät vääränlaisissa asiayhteyksissä.

Kirjoitusprosessiin ryhtyessään kirjoittaja voi tarkistaa Aiheenmukaisen luettelon avulla, millaisiin kielenkäytön seikkoihin hyvässä asiatyylissä on kiinnitettävä huomiota. Lukemalla asiasanoihin liittyvää tietoa ja tarkastelemalla työkalupakissa esitettyjä esimerkkilauseita kirjoittaja voi jo etukäteen arvioida omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan kirjoittajana.

Aakkosellinen Sanasto auttaa kirjoittajaa tulkitsemaan kirjoitusviestinnän ohjaajalta tai vertaislukijalta saamaansa palautetta. Sanaston avulla kirjoittaja voi perehtyä sellaiseen työkalupakista löytyvään tietoon, joka auttaa häntä parhaiten oman tekstinsä muokkauksessa. Kirjoittaja voi siis hyödyntää pakkia kaikissa kirjoitusprosessin vaiheissa: valmistautuessaan kirjoittamaan, luonnostellessaan ja muokatessaan tekstiään sekä viimeistellessään sitä lopulliseen muotoon.