Opinnäytetyön tiivistelmä

Useimmiten yliopisto-opiskelija joutuu laatimaan tiivistelmän viimeistään pro gradua jättäessään, jolloin omasta tutkielmasta tulee laatia sellainen. Myös kandidaatintutkielmasta laaditaan usein tiivistelmä. Monissa yliopistoissa ja tiedekunnissa tiivistelmä toimii myös kandidaatintutkinnon ja maisterintutkinnon  kypsyysnäytteenä. Tiivistelmä on tekstilajina vaativa mutta myös hyödyllinen, koska sen laatiminen pakottaa miettimään tiivistettävää asiaa kokonaisvaltaisesti ja kiteyttämään siitä olennaisimman.

Hyvä opinnäytetyön tiivistelmä on

• suppea mutta riittävän tarkka kuvaus tutkielmasta
• toimiva itsenäisenä tekstinä
• teksti, jonka perusteella lukija saa kattavan kokonaiskäsityksen päätekstistä sitä lukematta
• täydellisin lausein kirjoitettu (ei ranskalaisia viivoja tms.)
• aikamuodoiltaan johdonmukainen selostus tutkielman ydinasioista
• mielekkäiksi kappaleiksi jäsentyvä, esitystavaltaan johdonmukainen ja sidosteinen tekstikokonaisuus.

Hyvä opinnäytetyön tiivistelmä ei sisällä

• lähdeviitteitä, jotka vaatisivat erillisen lähdeluettelon (toki esimerkiksi teoksen vuosiluvun voi tarvittaessa laittaa näkyviin)
• kursivointeja, harvennuksia, lihavointeja tms. tekstuaalisia korostuskeinoja
• vakiintumattomia termejä tai lyhenteitä
• taulukoita tai kuvioita
• yksityiskohtia, jotka lukijalle avautuakseen kaipaavat tuekseen itse tutkielman, taulukon tai kuvion.

Typillinen opinnäytetyön tiivistelmä on  pituudeltaan 2–4 tekstikappaletta yhdellä liuskalla Nyrkkisääntönä on, että osien laajuuden tulee olla suhteessa toisiinsa sen mukaan, mikä niiden painoarvo on itse tutkielmassa. Siten yleisperiaatteena on, että tiivistelmä painottuu tutkimustulosten esittelyyn, mutta joskus metodin käsittelykin voi saada runsaammin tilaa.

Koska tiivistelmä on tutkielma pienoiskoossa, jokaisen sanan on liuskalle mahtuakseen oltava harkittu. Tutkimusraporttimuotoisen tutkielman (esim. pro gradu -työn) tiivistelmässä voi noudattaa perinteistä, niin sanottua IMRD-rakennetta, joka tulee sanoista introduction, methods, results ja discussion. Tällöin  osien jäsentelyyn voi käyttää kappalejakoa esimerkiksi seuraavalla tavalla:

1. kappale: työn tausta tai lähtökohdat ja tavoite
2. kappale: aineisto ja metodi
3. kappale: keskeiset tulokset
4. kappale: johtopäätökset

Kandidaatintutkielmat ovat puolestaan tyypiltään yleensä kirjallisuuskatsauksia, jolloin niissä ei ole varsinaista (empiiristä) tutkimusaineistoa. Tällöin käsittelyosion voi rakentaa esimerkiksi temaattisesti tarkasteltavia aiheita mukaillen. Alla on yksi esimerkki tällaisen tiivistelmän rakenteesta:

1. kappale: työn tausta tai lähtökohdat ja tavoite
2. ja 3. kappale: keskeisten teorioiden ja kirjallisuuden esittely
4. kappale: johtopäätökset

Tutkimustulokset pitävät paikkansa ajattomasti, ja siksi niiden referoinnissa on tarkoituksenmukaista käyttää preesensiä. Kuitenkin silloin, kun selostetaan raportointia edeltäneitä työvaiheita, kuten analyysiprosessia tai aineiston keruuta, käytetään imperfektiä, esim. haastateltavat valittiin satunnaisotannalla väestörekisteristä; tutkimukseen osallistuneista 62 % oli naisia. Tiivistelmän voi kirjoittaa minä-muodossa (Olen tutkinut x:ää), passiivissa (Tutkielmassa esitetään, että x) tai siten, että käytetään kolmatta persoonaa (Tutkimus selvittelee, tulokset osoittavat).

Usein opinnäytteen tiivistelmä laaditaan valmiille lomakkeelle, jossa on omat lokeronsa myös bibliografisille tiedoille sekä sarake tutkielman keskeisille asiasanoille. Nykyisin esimerkiksi pro gradu -tutkielmien ja väitöskirjojen tiivistelmät julkaistaan myös sähköisesti yliopistojen tietokannoissa.

Takaisin sivulle Tiivistelmä.