Helsingin yliopisto
Välimerkit ovat sanoja, lauseenosia ja lauseita erottavia merkkejä. Niitä ovat pilkku, piste, huutomerkki, kysymysmerkki, kaksoispiste, puolipiste ja ajatusviiva. Sopiva välimerkki valitaan sen mukaan, millaisesta lauseesta tai lauseenosasta on kyse. Välimerkkien käytöstä on suomen kielessä sopimuksia (mm. pilkkusäännöt), joita on syytä noudattaa.
Viittaussuhde
Kirjoittamisenopetuksen yhteydessä viittaussuhteella tarkoitetaan yleensä pronominien viittaussuhdetta. Pronominin on viitattava siihen sanaan, johon oli tarkoituskin viitata, jotta lukija ymmärtää viittaussuhteen oikein. Esimerkiksi Käytössäni on aineisto, jonka olen koonnut keväällä 2003. Se käsittää yhteensä 40 haastattelua.
Tekstin kokonaisrakenne
Teksti jaksottuu luvuiksi ja kappaleiksi. Kokonaisrakenne on näiden osien yhteispeli, josta tekstin juoni syntyy.
Subjekti
Subjekti on yleensä lauseen tekijä, jonka kanssa samassa luvussa ja persoonassa predikaatti taipuu.
Pronominit
Sijamuodoissa taipuvia sanoja (esimerkiksi minä, sinä, tämä, tuo, kuka, joka, mikä), jotka viittaavat yleensä kielenkäyttökontekstissa läsnä oleviin ihmisiin tai asioihin.
Predikaatti
Lauseessa persoonamuodossa ja passiivissa (esimerkiksi minä soitan, sinä soitat, soitetaan) taipuva verbi.
Partikkelit
Taipumattomia pikkusanoja, jotka eivät voi saada omia määritteitä. Partikkeleita ovat muiden muassa konjunktiot (esimerkiksi että, koska, mutta).
Metateksti
Metatekstillä tarkoitetaan tekstiä tekstistä. Sen avulla kirjoittaja voi osoittaa lukijalle, missä kohtaa tekstiä ollaan ja mitä tulee seuraavaksi.
Lauseenvastike
Lauseenvastikkeella tarkoitetaan erilaisia rakenteita, joilla korvataan sivulause. Lauseenvastike voi korvata
- kun-lauseen (esimerkiksi Esiteltyäni keskeiset lähtökohdat siirryn analysoimaan aineistoani tarkemmin.)
- jotta-lauseen (esimerkiksi Voidakseni käsitellä aineistoa olen siirtänyt sen digitaaliseen muotoon.)
- että-lauseen (esimerkiksi Heikkinen osoittaa tuntevansa alan.).
Lauseenvastikkeet tiivistävät tekstiä, mutta tiuhaan käytettyinä ne voivat tehdä siitä vaikeaselkoisen.
Kaikkia sivulauseita ei voi korvata lauseenvastikkeella (mm. koska-lausetta). Lauseenvastikerakenteen jälkeen ei tavallisesti tule pilkkua.
Konjunktiot
Taipumattomia sanoja, jotka kytkevät toisiinsa lauseita, lauseenosia ja sanoja. Konjunktioita ovat mm. että, ja, mutta, vaikka, jos, kun, koska ja kuin. Konjunktiolla on merkitystehtävä: se osoittaa yhteen kytkettyjen lauseiden tai sanojen välisen suhteen. Tekstissä kannattaa konjunktion kohdalla miettiä, onko kyseessä lauseraja ja vaatiko se pilkun.