Helsingin yliopisto
Kielessä on useanlaista kongruenssia. Subjektin ja predikaatin kongruenssi tarkoittaa sitä, että predikaatti noudattaa pääsääntöisesti subjektin persoonaa ja lukua (esimerkiksi sinä soitat, he kirjoittavat, erilaiset seikat vaikuttavat). Luku- ja sijakongruenssi tarkoittaa, että adjektiivi-, pronomini- ja partisiippimääritteet mukautuvat pääsanansa sijaan ja lukuun (esimerkiksi samaa asiaa, aineistoon tehtyjä välttämättömiä rajauksia).
Koheesiokeinot
Kielen keinot, joilla tekstistä tehdään yhtenäistä ja sidosteista.
Johtolause
Johtolause tarjoaa tulkintakehyksen sitaatille. Tyypillisesti johtolauseen subjekti ilmaisee alkuperäisen tekstin esittäjää ja verbinä on kommunikaatioverbi (esimerkiksi kertoa, sanoa, kirjoittaa, väittää, esittää). Seuraavat lihavoidut lauseet ovat johtolauseita: Heikkinen esittää, että aikaisempi näkökulma on ollut turhan kapea; ”Aikaisempi näkökulma on ollut aivan liian kapea”, esittää Heikkinen.
Induktiivinen rakenne
Johtopäätökset syntyvät yksityiskohdista ja esimerkeistä yleistämällä.
Deduktiivinen rakenne
Rakenne, jossa yleistyksestä edetään kohti yksityiskohtia.
Attribuutti
Sanan, useimmiten substantiivin tai adjektiivin, määrite (esim. mielenkiintoinen seikka).
Aikamuodot
Verbit taipuvat aikamuodoissa. Suomessa on neljä aikamuotoa. Esimerkiksi verbistä lukea seuraavat: preesens luen, imperfekti luin, perfekti olen lukenut ja pluskvamperfekti olin lukenut.
Adverbit
Yleensä taipumaton sana, joka kuvaa muun muassa aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, määrää tai olotilaa.
Viestintäarkuus
Kielteistä, suhteellisen pysyvää puhumistapahtumiin liittyvää tunneperäistä suhtautumista, joka voi rajoittaa tai estää vuorovaikutuskäyttäytymistä. Vastakohta: viestintämyönteisyys.