Helsingin yliopisto
Kirjoittajan tehtävänä on perehtyä ohjaajan tai vertaisarvioijan kommentteihin ja etenkin kommenteissa esiintyviin asiasanoihin. Kommenteissa asiasanoja ei ole selitetty, vaan niihin liittyvä ydintieto löytyy työkalupakista. Jos esimerkiksi kommenttilappuun tai tekstin marginaaliin on kirjoitettu asiasana LYHENNE, tekstintekijä tietää, että tekstissä on jokin lyhenteen käyttöön tai kirjoittamiseen liittyvä pulma. Lukemalla työkalupakista lisätietoa kohdasta LYHENNE kirjoittaja saa tarkempaa tietoa siitä, miten lyhenteitä käytetään tekstissä. Viimeistään palautetta analysoidessaan tekstintekijän on siis perehdyttävä Työkalupakin esimerkkeihin.
Työkalupakin avulla palautteenantaja ohjaa tekstintekijää näkemään ja ymmärtämään, millaisiin asioihin tekstissä tulisi kiinnittää huomiota. Ohjaaja ei korjaa tekstin mahdollisia puutteita, vaan tekstin muokkaaminen jää tekstintekijän tehtäväksi.
Asiatekstejä laatiessaan kirjoittaja tekee monenlaisia valintoja tekstin kohderyhmän ja tavoitteen määrittelystä sana- ja muototason ratkaisuihin. Työkalupakin sanasto ohjaa kirjoittajaa ensin tarkistamaan valintojaan ja sen jälkeen muokkaamaan tekstiään entistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Sanastossa on esitelty hyvän asiatekstin piirteiden ohella tyypillisiä ongelmakohtia ja usein toistuvia virheitä ratkaisuehdotuksineen. Nämä kompastuskivet voivat kuitenkin olla monentasoisia: Ymmärrettävyyttä häiritsevät ongelmat vaikeuttavat tekstin sanoman välittymistä kirjoittajalta lukijalle. Luettavuutta häiritsevät ongelmat puolestaan saattavat johtaa siihen, ettei lukija jaksa lukea sekavaa tekstiä loppuun asti. Oikeakielisyysvirheet eivät välttämättä vaikuta ymmärtämiseen, mutta ne ovat “sopimusrikkomuksia”, sillä jos kielessä on määrätyt säännöt esimerkiksi välimerkkien käytöstä, asiatekstin kirjoittajan on noudatettava niitä. Tyylivirheet puolestaan voivat johtaa väärinymmärryksiin tai johdattaa lukijan ajatukset pois tekstin kannalta keskeisestä aiheesta, koska kielelliset valinnat synnyttävät hänessä vääriä mielikuvia. Näitä kompastukiviä on työkalupakissa valotettu esimerkkilauseiden avulla seuraavaa merkintätapaa käyttäen:
Tämä symboli kertoo, että esimerkkilause tai -ilmaus edustaa käypää tai suositeltavaa tapaa sanoa jokin asia. Kyseessä voi olla myös parannusehdotus. Samoin suositeltavia ja hyviä ovat ne esimerkit, joita ei ole erikseen merkitty symbolein. Yleensä tällaiset esimerkit valottavat samassa yhteydessä olevaa ohjetta tai sääntöä.
Tämä merkintä tekstikatkelman tai ilmauksen edessä tarkoittaa, että esimerkki on jollakin tapaa ongelmallinen tai virheellinen. Kyseessä voi olla jokin luettavuutta häiritsevä piirre tai oikeakielisyysnormien vastainen ilmaus. Ei!-esimerkki on siis jotenkin kehno tai ainakin tarjolla olevista vaihtoehdoista huonompi valinta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että useimmat esimerkkilauseet ovat vain irrallisia katkelmia. Jotkin rakenteet tai kielenpiirteet saattavat olla ongelmallisia vasta silloin, kun ne toistuvat tekstissä häiritsevän usein tai esiintyvät vääränlaisissa asiayhteyksissä.