Nonverbaalinen viestintä

Erotukseksi verbaalisesta viestinnästä nonverbaalisen viestinnän ilmiö kiteytetään useimmiten tarkoittamaan viestinnän sanatonta, ei-kielellistä ulottuvuutta kuten ilmeitä, eleitä, kehonasentoja ja äänen paralingvistisiä piirteitä.

Nonverbaalisen viestinnän tutkimustuloksia on yleistajuistettu 1970-luvulta lähtien. Nonverbaalista viestintää kuvataan tyypillisesti erityisen merkityksellisenä. Verbaalisen ja nonverbaalisen viestinnän merkityssuhteesta esitetään jopa tarkkoja lukuja. Lukujen taustalla ollee Mehrabianin ja hänen kollegoidensa 1960-luvulla tekemät tutkimukset. Tutkimuksissa verrattiin muun muassa sitä, kumpi on kuulijalle merkittävämpi tiedonlähden, valokuvattu ilme vai yksittäinen lausuttu sana. Vuorovaikutuksen tutkijat ovat nykyään laajasti sitä mieltä, että nonverbaalisen ja verbaalisen viestinnän erottaminen toisistaan on keinotekoista ja että verbaalisen ja nonverbaalisen viestinnän painoarvon laskeminen ei ole mielekästä.

2000-luvulla nonverbaalisen viestinnän tutkimuksessa on yksittäisten nonverbaalisten viestien tarkastelemisen sijaan keskitytty tutkimaan nonverbaalista viestintää osana vuorovaikutusprosessia ja näkökulmaa on laajennettu yksittäisen ihmisen viestinnän tutkimisesta vuorovaikutustilanteen osapuolten viestinnän tutkimukseen.

Vaikka tutkijat jakavatkin nonverbaalisen viestinnän funktiot hieman eri tavoin, yksimielisiä he kuitenkin ovat siitä, että nonverbaalisella viestinnällä on suuri merkitys vuorovaikutusprosessissa silloin, kun

– luodaan ensivaikutelma tai tehdään henkilöstä tulkintoja

– ilmaistaan jotain suhteeseen liittyvää (esim. läheisyyttä tai etäisyyttä)

– ilmaistaan tunteita

– halutaan lähettää ristiriitaisia viestejä tai valehdella

– viestitään valta-asetelmia tai suostutellaan toisia. (Guerrero, L. K. & Hecht, M. L. (toim.) 2008.)

Edellä mainittujen lisäksi nonverbaalisen viestinnän avulla säädellään vuorovaikutusta. Esimerkiksi ilmeillä, katseella tai eleillä voidaan osoittaa halua ottaa seuraava puheenvuoro, antaa palautetta meneillään olevan puheenvuoron sisällöstä ilman verbaalista keskeytystä tai puhuja voi nonverbaalisti osoittaa kenellä on seuraava puheenvuoro.

Nonverbaalinen viestintä voidaan jakaa merkkijärjestelmiksi. Nonverbaalisen viestinnän tarkastelu voi kohdistua seuraaviin järjestelmiin:

kinesiikka

puheen paralingvistiset piirteet

proksemiikka

haptiikka

fyysinen olemus

artefaktit

Näistä merkkijärjestelmistä puheviestinnällisen tarkastelun keskiössä ovat ne merkkijärjestelmät, joita ihminen tuottaa kehollaan ja joiden muotoon ja merkityksiin on vuorovaikutustilanteessa mahdollista vaikuttaa.

Kinesiikalla tarkoitetaan nonverbaalista viestintää, joka toteutuu kehoa käyttäen eleiden, liikkeiden ja kehonasennon kautta. Lisäksi se sisältää kasvojen ja erityisesti silmien liikkeiden tarkastelun (hymyileminen, kulmien kohottaminen, katsekontaktin ottaminen tai sen vältteleminen, pupillien laajeneminen tai supistuminen). Kinesiikkaa pidetään usein nonverbaalisen viestinnän rikkaimpana alueena.

 Puheen paralingvistisia piirteitä puhetempo, äänenkorkeus ja äänenvoimakkuus, äänen laadulliset piirteet, tauot ja painotukset puhetta jaksottamassa sekä epäröinnin äänellinen ilmaiseminen.

 Proksemiikka (tilankäyttö) ja haptiikka (koskettamalla viestiminen) liittyvät molemmat fyysiseen kontaktiin. Proksemiikalla viitataan siihen, miten henkilö asettuu tilaan tai millaiselle etäisyydelle muista vuorovaikutustilanteen osapuolista. Proksemiikan yhteydessä puhutaan usein henkilön “reviiristä”, toisin sanoen tilasta, jonka henkilö haluaa eri tilanteissa säilyttää ympärillään. Tilan tarve on paitsi yksilöllistä ja kulttuurista, myös suhteissa ja viestintätilanteissa vaihtelevaa. Haptiikalla tarkoitetaan tapaa koskea vuorovaikutuskumppaneita ja viestiä koskettamalla. Kätteleminen, halaaminen tai koskettamalla lohduttaminen ovat kaikki esimerkkejä haptiikan piiriin kuuluvasta nonverbaalisesta viestinnästä.

 Fyysisellä olemuksella ja artefakteilla viitataan staattiseen nonverbaaliseen viestintään, joka ei merkittävästi muutu yhden vuorovaikutustilanteen kuluessa. Esimerkiksi henkilön fyysinen koko saattaa vuorovaikutustilanteessa vaikuttaa ensivaikutelmiimme tai tekemiimme (usein stereotyyppisiin) tulkintoihin meille tuntemattomasta henkilöistä. Artefakteiksi kutsutaan muun muassa henkilön valitsemia vaatteita, koruja ja laukkua tai henkilön tapaa käyttää kosmetiikkaa.

Akateemista viestintää suomeksi ja ruotsiksi

Kielijelppi on kirjoittamisen ja puheviestinnän verkko-opas, joka tarjoaa apua erilaisten tekstien ja suullisten esitysten laadintaan sekä tukea viestintätilanteisiin. Kielijelppi on tarkoitettu ensisijaisesti yliopistolaisten käyttöön, mutta se sopii muillekin viestijöille tukimateriaaliksi.

Kielijelppi on Helsingin yliopiston kielikeskuksen ylläpitämä. Suomenkielisen sivuston rinnalla toimii ruotsinkielinen Språkhjälpen.

Framsidan 2.kappale

Språkhjälpen skapades inom projektet Äidinkielen viestintäopetuksen kehittämishanke 2004—2006 vid Språkcentrum, Helsingfors universitet. Inom samma projekt skapades motsvarande guide på finska, Kielijelppi. Sidorna utvecklas och uppdateras kontinuerligt.

Wiki

Muokattavissa oleva julkinen www-sivu tai -sivusto, johon kuka tahansa voi tuottaa materiaalia millä tahansa tavallisella www-selaimella. Yhteisöillä ja organisaatioilla voi olla käytössä wiki-palveluita, jotka ovat vain tietyn ryhmän käytössä, usein osana jotain muuta palvelua, kuten intranettia, virtuaalista oppimisympäristöä tms.

Virtuaalinen oppimisympäristö tai -alusta

Internetteknologiaan perustuva, usein tietylle käyttäjäryhmälle rajattu työskentely-ympäristö, jossa on käytössä erilaisia oppimista tukevia palveluita, sivustoja ja ohjelmia. Esimerkkejä oppimisympäristöistä: Moodle, Blackboard, Optima yms.

Selain

Ohjelmisto, jonka avulla käyttäjä voi katsoa www-sivuja käyttämällään tietokoneella. Joitakin selainohjelmia: Internet Explorer, Firefox, Safari, Chrome, Opera.

RSS-syöte

RSS (Really Simple Syndication) on joukko verkkosyötemuotoja, joita käytetään usein päivittyvän digitaalisen sisällön julkaisemiseen. Tällaista sisältöä ovat esimerkiksi blogit, uutiset ja podcastit. RSS-syötteen voi tilata lukijaohjelmaan, jonka kautta voi seurata julkaisun päivittymistä reaaliajassa.

Podcast

Podcasting tarkoittaa tilauspohjaista äänitiedostojen julkaisua verkossa. Podcastin pitäjä julkaisee RSS– tai Atom-syötettä, jossa on tiedot julkaistuista äänitiedostoista.

Intranet

Yhteisön tai organisaation sisäiseen viestintään ja työskentelyyn tarkoitettu, internetteknologiaan perustuva verkkopalvelu tai verkkosivusto. Käyttö on usein rajattua ja edellyttää kirjautumista palveluun.