Toisto

Tarkista, onko tekstissä turhaa toistoa.

Toisto on usein tarpeen tekstiä sidostavana aineksena, mutta joskus se kuitenkin on vain kömpelöltä kuulostavaa sanojen, sanavartaloiden, pääteainesten, ilmausten tai ajatusten toistoa.

Tutkimus on toteutettu alueellisesti suhteellisen suurella alueella.

Tutkimus on toteutettu suhteellisen suurella alueella.

Asiantuntija haastatteluja on käytetty selventämään tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä.

Asiantuntijahaastatteluilla on selvennetty… .

Työyhteisöön perehdytyksen tarkoituksena on perehdyttää kaikki uudet työntekijät työyhteisöön.

Kaikki uudet työntekijät perehdytetään työyhteisöön.

Erityisen yleistä toisto on numeroilmausten yhteydessä, mutta esiintyy sitä muuallakin.

Näyttely on avoinna 1. – 30.9. välisenä aikana.

Näyttely on avoinna 1. – 30.9.2006.

“Oma”-sanaa ei useimmiten tarvitse käyttää omistusliitteen lisänä, jos omistussuhdetta ei haluta korostaa tai jos omistaja käy ilmi muutenkin.

Tutkimuspäiväkirja auttaa kirjoittajaa jäsentämään omia ajatuksiaan.

Tutkimuspäiväkirja auttaa kirjoittajaa jäsentämään ajatuksiaan.

“Teimme omista unelmistamme totta, kun saimme viimein artikkelin julkaistua”, totesi tutkimusryhmän johtaja.

“Teimme unelmistamme totta, kun saimme viimein artikkelin julkaistua”, totesi tutkimusryhmän johtaja.

Tarkista, onko sanoissa turhia liitteitä.

  • Kirjoitetussa kielessä kysymyssanana käytetään pelkkää kysymyssanaa (esimerkiksi miksi) tai kysyvää liitepartikkelia (-ko/-kö) ilman ylimääräisiä liitepartikkeleita, esimerkiksi “miksiköhän”.
  • “Myöskin”-sanassa on toistoa, kirjoitetussa tekstissä käytetään joko myös tai -kin-liitepartikkelia.

Sidosteisuus

Tarkista, onko teksti sidosteista eli kiinteää.

  • Onko teksti hyvin jäsennelty kokonaisuus?
  • Onko tekstin kappaleiden esitysjärjestys sujuva? Kytkeytyvätkö kappaleet toisiinsa luontevasti?
  • Kytkeytyvätkö tekstin virkkeet toisiinsa? Toimivatko viittaussuhteet?

Sidosteisuutta luovat esimerkiksi samaviitteiset sanat (synonyymit ja pronominit) ja sidossanat (kuten konjunktiot). Myös käsitehierarkiat (ylä- ja alakäsitteet) sekä abstraktiotasoltaan erilaiset käsitteet (teoria ja havaintoesimerkit) luovat tekstiin sidosteisuutta.

Esimerkkejä

Osoita asioiden kulku käyttämällä aikaan tai järjestykseen viittaavia ilmauksia.

Ennen kuin valitsee pro gradu -työnsä aiheen, kannattaa tutustua siihen, millaista aiempaa tutkimusta aiheesta on olemassa. Vasta sen jälkeen voi tietää, onko aihetta syytä tutkia enemmän.

Osoita asioiden väliset suhteet käyttämällä konjunktioita (sillä, koska, vaikka, joten…) ja suhteita kuvaavia ilmauksia (toisaalta, samoin, lisäksi…).

Pro gradu -työn kirjoittaminen voi olla vaikeaa. Opiskelija ei ole motivoitunut tutkimaan valitsemaansa aihetta. Hän ei aina saa kunnollista ohjausta. Aiheen ja ohjaajan vaihtaminen voisi auttaa.

Pro gradu -työn kirjoittaminen voi olla vaikeaa, jos opiskelija ei ole motivoitunut tutkimaan valitsemaansa aihetta. Siihen taas saattaa olla syynä se, ettei hän saa kunnollista ohjausta. Tällöin aiheen ja ohjaajan vaihtaminen voisi auttaa.

Lauseiden ja kappaleiden syy- ja seuraussuhteiden tulisi olla kohdallaan. Seuraavassa esimerkissä näin ei ole:

Tutkimukseni on kvalitatiivinen, koska aihe kiinnostaa minua erityisesti.

Punainen lanka

arkista, onko teksti loogista ja löytyykö tekstin punainen lanka. Myös asiatekstissä on oltava juoni, jota lukijan on helppo seurata. Tutkielmassa punaisena lankana läpi tekstin kulkee se, miten teksti etenee kohti johdantojaksossa asetettua tavoitetta: tutkimustehtävän tai -ongelman ratkaisua, tiedon löytämistä.

Tutkielman otsikointi ja lukujen keskinäinen järjestys kuvastavat punaisen langan etenemistä tekstissä. Lukijalle voi antaa lukuvihjeitä myös lisäämällä tekstiin metatekstiä.

Tarkastelen tässä tekstissä kirjoittamista prosessina. Esittelen aluksi kirjoittamisprosessin vaiheet: valmistautumisen, luonnostelun, muokkaamisen ja viimeistelyn. Sen jälkeen käsittelen yksityiskohtaisemmin prosessikirjoittamisen etuja. Lopuksi…

Teksin osien tulisi liittyä johdonmukaiseksi tekstiksi siten, että syy- ja seuraussuhteet ovat selvillä ja lukijan on helppo seurata kirjoittajan ajatuksenjuoksua. Seuraavassa esimerkissä näin ei ole:

Tutkimukseni on kvalitatiivinen, koska aihe kiinnostaa minua erityisesti.

Hyvät otsikot, kuviot, taulukot, luettelot ja tutkimuksen selkeä jäsentely auttavat lukijaa.

Otsikko, otsikointi

Tarkista tekstin otsikointi. Hyvä otsikko on lyhyt, tarkka ja usein myös iskevä. Otsikon päätehtävänä on herättää lukijan mielenkiinto ja johdattaa aiheeseen. Otsikko kertoo myös jotakin tekstin tarkoituksesta ja näkökulmasta. Eri tieteenaloilla ja eri julkaisuilla voi olla omat otsikointiohjeensa, joita kirjoittajan tulee noudattaa.

  • Hyvä otsikko parantaa tekstin luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Otsikointi paljastaa myös tekstin osien suhteet: Mitkä osat ovat samanarvoisia ja mitkä alisteisia?
  • Otsikoissa suositaan yleensä perusmuotoja, ja otsikkojen tulee sopia tekstin tyyliin.
  • Hyvät alaotsikot ovat rakenteeltaan samankaltaisia tai muutoin tekstin kannalta tarkoituksenmukaisia.

1.1 Kirjoittamisen opetus ala-asteella 2000-luvulla luokanopettajien näkökulmasta
1.2 Miten kirjoittamista opetetaan lukiossa aineenopettajien mukaan?

1.1 Kirjoittamisen opetus ala-asteella luokanopettajien näkökulmasta
2.2 Kirjoittamisen opetus lukiossa aineenopettajien näkökulmasta

  • Otsikkoja ei alleviivata, sillä se saattaa haitata lukijaa. Alleviivaus on vanhanaikainen korostuskeino.
  • Otsikon loppuun ei tule pistettä. Sen sijaan kysymysmerkki voi olla mahdollinen. Kirjoittajan on siinä tapauksessa huolehdittava siitä, että tekstissä vastataan otsikon kysymykseen.
  • Lopuksi kirjoittajan on huolehdittava siitä, että kaikki otsikot ovat sekä sisällyksessä että tekstissä samassa kirjoitusasussa.

Luettavuus

Tarkista, onko teksti helppolukuista ja yksitulkintaista. Ongelmana voivat olla tekstin sidosteisuuden puute, lauserakennevirheet, sanajärjestys, epäkieliopilliset muodot, vieras vaikutus, sananvalinta tai ajatuksen epäselvyys.

Tarkista myös, onko lauseessa sellaisia samassa sijamuodossa taipuvia sanoja, jotka häiritsevät selvyyttä, hämärtävät ajatusta tai vaikeuttavat asian ymmärtämistä.

Merkittävänä tukena oli varsinkin Virtasen säätiön tutkimusryhmän johtajalle myöntämä apuraha.

Merkittävänä tukena oli varsinkin apuraha, jonka Virtasen säätiö myönsi tutkimusryhmän johtajalle.

Opetuksen kehittämisessä pääpaino oli vertaispalautteen hyödyntämisessä.

Opetuksen kehittämisen pääpaino oli vertaispalautteen hyödyntämisessä.

Lautakunta on hankkinut rehtori Matti Meikäläiseltä Tampereen yliopistosta lausunnon korkeakoulujen rakennemuutoksen vaikutuksesta opetuksen tuloksellisuuteen.

Lautakunta on hankkinut Tampereen yliopiston rehtorilta Matti Meikeläiseltä lausunnon korkeakoulujen rakennemuutoksen vaikutuksesta opetuksen tuloksellisuuteen.

Asiasanat aihealueittain

Tällä sivulla olevaan luetteloon on koottu aihealueittain ne tekstin- ja kielenhuollon asiat, joihin kirjoittajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota tekstiä laatiessaan. Aiheenmukainen luettelo kertoo, mihin tekstin tekemisen osa-alueeseen kukin aakkosellinen asiasana liittyy ja mikä on asiasanojen keskinäinen suhde.

Työkalupakin lähteistä

Työkalupakki perustuu seuraaviin teoksiin:

Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula 2004: Tutki ja kirjoita. 10. painos. Helsinki: Tammi.
Iisa, Katariina – Oittinen, Hannu – Piehl, Aino 2006: Kielenhuollon käsikirja. 6. laajennettu ja päivitetty painos. Helsinki: Yrityskirjat.
Kielijelppi. Yliopistolaisen kieli- ja viestintäapuri. Viitattu 2.2.2007. http://www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta/.
Kirjoittajan ABC-kortti. Viitattu 2.2.2007. http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/
Korpela, Jukka K. 2007. Kirjoita asiaa. Arkisen asiakirjoittamisen opas. Viitattu 2.2.2007. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirj/index.html.
Korpela, Jukka K. 2007. Nykyajan kielenopas. Viitattu 2.2.2007. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/index.html.
Leino, Pirkko 2006: Pilkulleen! Opas välimerkkien käyttöön. Helsinki: Otava.
Muikku-Werner, Pirkko 2006: Kielipoliisin käsikirja. Helsinki: Tammi.

Lisäksi kirjoittajan kannattaa hyödyntää esimerkiksi seuraavia lähteitä:

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielitoimisto. Viitattu 2.2.2007. www.kotus.fi.
Kielitoimiston sanakirja 2004. CD-ROM. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy.
Suomen kielen perussanakirja 1990–1994. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Turtia, Katariina 2005: Otavan uusi sivistyssanakirja. Helsinki: Otava.

Huom. Useimmat oppilaitokset tarjoavat intranetissään opiskelijoiden käyttöön NetMot-kielikoneen, josta löytyy Kielitoimiston sanakirjan lisäksi myös kaksikielisiä sanakirjoja ja termisanakirjoja. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa NetMot löytyy intranet Almasta. Huomaa, että suomi–suomi-sanakirjaa voi käyttää synonyymisanakirjana tai sen avulla voi tarkistaa sanojen oikeinkirjoituksen. Esimerkiksi monien yhdyssanojen ja sanaliittojen kirjoitusasut on helppo tarkistaa sähköisestä sanakirjasta.

Miten ohjaaja tai vertaislukija käyttää työkalupakkia?

Työkalupakin asiasanojen avulla palautteen antaja voi nostaa tarkastelemastaan tekstistä esiin kirjoittamisen kannalta keskeisiä asioita, joista palautteen saaja voi itse hakea lisätietoja Sanaston avulla. Yksityiskohtien opiskelu ja tekstin muokkaus jäävät siis tekstin laatijan tehtäväksi.

Työkalupakki sopii kirjoitusviestinnän ohjaajan palautevälineeksi erityisesti silloin, kun ohjaaja antaa kirjallisesti palautetta suurehkon kirjoittajajoukon teksteistä. Työkalupakin avulla tekstien kommentointi on nopeaa ja ohjaajalle jää aikaa antaa palautetta myös tekstin ansioista. Kommentoitu teksti toimii hyvin myös henkilökohtaisen palautekeskustelun täydentäjänä.

Vertaispalautteen antajien apuvälineeksi työkalupakki sopii esimerkiksi seminaaritöitä opponoitaessa. Jos seminaarin käytettävissä on verkko-oppimisalusta, työkalupakin avulla annetut palautteet voidaan julkaista alustalla, jolloin kaikki seminaarilaiset voivat hyödyntää vertaispalautteita.

Sekä kirjoitusviestinnän ohjaaja että vertaispalautteen antaja voivat käyttää työkalupakkia joko 1) sähköisesti, jolloin palaute annetaan Word-tekstinkäsittelyohjelman tai vastaavan kommenttitoiminnon avulla, tai 2) paperilla, jolloin palaute kirjoitetaan tulostetun paperiversion marginaaleihin. Molemmissa tapauksissa tekstin kohennuskommentit merkitään tarkasteltavana olevaan asiakirjaan työkalupakista löytyvien asiasanojen avulla VERSAALEIN eli SUURAAKKOSIN, jolloin ne erottuvat muista tekstiin tehdyistä huomioista ja ohjeista. Lisäksi palautteen antaja voi liittää palautteeseensa lyhyen koosteen tekstin keskeisistä ansioista sekä kohennusta kaipaavista kielen- ja tekstinhuollon seikoista. Työkalupakkiin on tulossa tarkempi ohje palautteen antamisesta.

Miten kirjoittaja tulkitsee työkalupakin avulla annettua palautetta?

Kirjoittajan tehtävänä on perehtyä ohjaajan tai vertaisarvioijan kommentteihin ja etenkin kommenteissa esiintyviin asiasanoihin. Kommenteissa asiasanoja ei ole selitetty, vaan niihin liittyvä ydintieto löytyy työkalupakista. Jos esimerkiksi kommenttilappuun tai tekstin marginaaliin on kirjoitettu asiasana LYHENNE, tekstintekijä tietää, että tekstissä on jokin lyhenteen käyttöön tai kirjoittamiseen liittyvä pulma. Lukemalla työkalupakista lisätietoa kohdasta LYHENNE kirjoittaja saa tarkempaa tietoa siitä, miten lyhenteitä käytetään tekstissä. Viimeistään palautetta analysoidessaan tekstintekijän on siis perehdyttävä Työkalupakin esimerkkeihin.

Työkalupakin avulla palautteenantaja ohjaa tekstintekijää näkemään ja ymmärtämään, millaisiin asioihin tekstissä tulisi kiinnittää huomiota. Ohjaaja ei korjaa tekstin mahdollisia puutteita, vaan tekstin muokkaaminen jää tekstintekijän tehtäväksi.

Asiatekstejä laatiessaan kirjoittaja tekee monenlaisia valintoja tekstin kohderyhmän ja tavoitteen määrittelystä sana- ja muototason ratkaisuihin. Työkalupakin sanasto ohjaa kirjoittajaa ensin tarkistamaan valintojaan ja sen jälkeen muokkaamaan tekstiään entistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Sanastossa on esitelty hyvän asiatekstin piirteiden ohella tyypillisiä ongelmakohtia ja usein toistuvia virheitä ratkaisuehdotuksineen. Nämä kompastuskivet voivat kuitenkin olla monentasoisia: Ymmärrettävyyttä häiritsevät ongelmat vaikeuttavat tekstin sanoman välittymistä kirjoittajalta lukijalle. Luettavuutta häiritsevät ongelmat puolestaan saattavat johtaa siihen, ettei lukija jaksa lukea sekavaa tekstiä loppuun asti. Oikeakielisyysvirheet eivät välttämättä vaikuta ymmärtämiseen, mutta ne ovat “sopimusrikkomuksia”, sillä jos kielessä on määrätyt säännöt esimerkiksi välimerkkien käytöstä, asiatekstin kirjoittajan on noudatettava niitä. Tyylivirheet puolestaan voivat johtaa väärinymmärryksiin tai johdattaa lukijan ajatukset pois tekstin kannalta keskeisestä aiheesta, koska kielelliset valinnat synnyttävät hänessä vääriä mielikuvia. Näitä kompastukiviä on työkalupakissa valotettu esimerkkilauseiden avulla seuraavaa merkintätapaa käyttäen:

Suositeltava ilmaisu Tämä symboli kertoo, että esimerkkilause tai -ilmaus edustaa käypää tai suositeltavaa tapaa sanoa jokin asia. Kyseessä voi olla myös parannusehdotus. Samoin suositeltavia ja hyviä ovat ne esimerkit, joita ei ole erikseen merkitty symbolein. Yleensä tällaiset esimerkit valottavat samassa yhteydessä olevaa ohjetta tai sääntöä.

Ongelmallinen ilmaisu Tämä merkintä tekstikatkelman tai ilmauksen edessä tarkoittaa, että esimerkki on jollakin tapaa ongelmallinen tai virheellinen. Kyseessä voi olla jokin luettavuutta häiritsevä piirre tai oikeakielisyysnormien vastainen ilmaus. Ei!-esimerkki on siis jotenkin kehno tai ainakin tarjolla olevista vaihtoehdoista huonompi valinta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että useimmat esimerkkilauseet ovat vain irrallisia katkelmia. Jotkin rakenteet tai kielenpiirteet saattavat olla ongelmallisia vasta silloin, kun ne toistuvat tekstissä häiritsevän usein tai esiintyvät vääränlaisissa asiayhteyksissä.