Aktiivinen vs. passiivinen rooli

Martti Nissinen

Antiikin aikana kaikissa seksuaalisuhteissa oli keskeistä aktiivisen ja passiivisen roolin erottaminen. Aktiivinen rooli kuului aina miehelle ja passiivinen rooli yleensä naiselle. Homoerotiikkaa koskeva moraalinen ongelma koski yleensä miehen passiivista roolia homoeroottisen suhteen toisena osapuolena, joskus myös naisen aktiivista roolia.

Hyväksyttävässä seksuaalisuhteessa passiivisen roolin katsottiin kuuluvan sosiaalisesti alemmassa asemassa olevalle. Miehen seksuaalisen halun tai aggression kohteena saattoikin naisen sijasta olla poika, orja, ulkomaalainen tai voitettu vihollinen. Miesten homoeroottisessa suhteessa passiivinen rooli oli sosiaalisesti alisteinen rooli.

Aikuisen miehen passiivinen rooli oli sekä moraalifilosofien että satiirikkojen ivan kohteena. Tästä on runsaasti esimerkkejä, esimerkiksi Pausanias Platonin Pidoissa. Passiivisen roolin johdonmukainen omaksuminen osoitti, ettei yleisesti hyväksytty miesrooli naissuhteineen syystä tai toisesta käynyt päinsä. Tässä mielessä asianomainen mieshenkilö saattoi hyvinkin olla nykykielellä ilmaisten ”homo”.