Sisäpihatalot

Merja Alanne

Sisäpihatalot ovat suurehkoja ja pohjakaavaltaan monimutkaisempia kuin yksinkertaiset talot. Nimensä mukaisesti taloissa on sisäpiha, joka on useimmiten neliskulmainen tai suorakaiteen muotoinen ja jota talo monine huoneineen ympäröi. Joissakin esiinkaivetuissa taloissa avointa pihaa reunustaa pylväsrivien kannattama katos, mikä edustaa kreikkalaista rakennuskulttuuria. Kadulta pääsee rakennukseen ja sisäpihalle yleensä vain eteishallin kautta. Sisäpihatalot ovat pinta-alaltaan vähintään 200-300 neliömetriä. Yhdessä sisäpihatalossa on voinut asua useitakin perheitä, jotka ovat tavallisesti olleet lähisukulaisia.

Piirrosmalli Jerusalemista esiinkaivetusta sisäpihatalosta:

Ylhäällä rekonstruktio ja alhaalla pohjapiirros. Piirrokset Merja Alanne Hirschfield 1995, 32 mukaan.

Suurimpia löydettyjä sisäpihataloja on Jerusalemista esiin kaivettu suuri palatsitalo, jolla on pinta-alaa noin 600 neliömetriä. Talon alimmassa osassa (rakennuksen itäpuoli) on varastohuoneiden ja vesisäiliöiden lisäksi useita kylpyhuoneita ja uskonnollisiin puhdistautumisrituaaleihin tarkoitettuja mikve-altaita, joista yksi näkyy piirrosmallissa. Rakennuksen ylemmällä terassilla (talon länsipuoli) on sisäänkäynti kadulta eteishalliin, josta on pääry sisäpihalle, yläkerran portaikkoon, vastaanottosaliin ja huoneeseen, josta on löydetty freskojen jäänteitä. Todennäköisesti toisessa kerroksessa ovat sijainneet makuuhuoneet ja muita oleskelutiloja. Talo edustaa roomalaista domus-talotyyppiä. Sijaintinsa ja vaurautensa perusteella palatsi on todennäköisesti kuulunut Jerusalemin temppeliylimystön suvulle, joka on ollut hyvissä väleissä roomalaisten kanssa. Perheenjäsenten ja sukulaisten lisäksi talossa on luultavasti asunut palatsin palveluskuntaa.